Porvarien varallisuuserot Porissa ja Raumalla vuonna 1600

TUTKIMUS • FORSKNINGGenos 4/2013220

Porvarien varallisuuserot Porissa ja Raumalla vuonna 1600Suvianna Seppälä

Ennen varsinaista tuloverotusta kruunun budjetti perustui pitkälti valtakunnan asukkaiden eri tavoin määriteltyyn varallisuuteen ja sen pohjalta suoritettuun veronkantoon. Vuotuisten verojen lisäksi monenlaiset apuverot, aina ketunnahkaverosta myllytulliin ja myöhemmin henkirahaan asti,

paikkasivat 1600-luvulla sotia käyvän kruunun kassavirran vajetta. Tässä artikkelissa tarkastellaan, mitä vuonna 1600 kannettu erityislaatuinen apuvero kertoo kaupunkilaisten, ja lähemmin porilaisten ja raumalaisten varallisuudesta.

1500- ja 1600-luvuilla verot olivat välttämätön osa kruunun budjetointia ja taloudenpitoa. Il-man talonpoikien ja porvareiden veronmaksu-velvollisuutta olisivat sodat jääneet sotimatta, linnat korjaamatta ja kuninkaalliset häät ja muut hovipidot juhlimatta. Verojen maksusta vastasivat kaksi säätyä, talonpojat ja porvaristo, samaan aikaan kun sekä maallinen rälssi, aate-listo, että hengellinen rälssi, papisto, olivat ve-roilta pääsääntöisesti vapautettuja. Kaupungissa vuotuista veroa kerättiin 1500-luvulla sekä kau-pungin omiin menoihin että vuosittain saman-suuruinen taksa-niminen (taxa) vero kruunulle. Viipurissa vuotuisesta verosta käytettiin myös nimeä markgäld.1

Taksaveron suuruus vaihteli kaupungin koon mukaan. Porvoossa taksaa kannettiin esi-merkiksi vuonna 1542 vain 29 markkaa, kun taas Turussa peräti 600 markkaa. Raumalla ve-ron suuruus oli 200 markkaa. Taksaveron lisäksi kaupunkilaiset tekivät tarvittaessa päivätöitä, maksoivat tonttiäyrejä, oikeushallinnon menoja ja rakentamisesta aiheutuneita kuluja sekä tulli-maksuja.2 Kaupunkien itsehallinnollisesta luon-teesta johtuen ei ole olemassa tarkkaa tietoa, mi-ten maksut ja verot jakautuivat kaupunkilaisten kesken. Muiden keskiaikaisten kaupunkien ta-paan äyriluvut määräytyivät mitä ilmeisimmin varallisuuden mukaan.3 Kruunun rahan tarve kasvoi 1500-luvun loppupuolella, eikä porva-ristokaan säästynyt yhä lisääntyvillä apuveroilla. Osa apuveroista määrättiin kaikille kaupunkien

asukkaille samoin perustein samansuuruisina maksuina.

Tässä artikkelissa tarkastellaan vuonna 1600 kannettua apuveroa (hiälpe giärden), joka tun-netaan tutkimuskirjallisuudessa myös nimellä 50. penningin vero siitä syystä, että veromäärä oli 1⁄50 veronmaksajan noteeratusta omaisuu-desta. Tapaustutkimuksena tässä nostetaan esiin Porin ja Rauman kaupunkien asukkaat ja hei-dän maksamansa omaisuusvero. Veron määrää enemmän kiinnostaa se, minkälaista veronalais-ta omaisuutta kaupunkilaisilla oli, mitä se kertoo kaupankäynnistä ja miten varallisuus jakautui esimerkiksi sukupuolen mukaan. Kuinka paljon ulkomaankauppa heijastui veron suuruuteen ja minkälaisin perustein joku kaupunkilainen saattoi saada kokonaan vapautuksen kyseessä olevan veron maksuun? Aikaisemmassa tutki-muksessa on verrattu vuoden 1571 hopeaveroa ja vuosina 1614–19 kannettuja toisia Älvsbor-gin lunnaita, sekä varallisuudessa tapahtuneita muutoksia, mutta vuoden 1600 veroon ei ole kiinnitetty aikaisemmin niin paljon huomiota.4

Apuverojen perusteena varallisuusVarallisuutta oli käytetty verotuksen perusteena jo lähes 30 vuotta aikaisemmin. Pohjoismaisen seitsenvuotisen sodan (1563–70) seurauksena tanskalaiset olivat valloittaneet Ruotsilta Göta-joen suussa sijainneen Älvsborgin linnan ja kat-kaisseet suoran meritien Pohjanmerelle. Säädyt suostuivat lunnasrahojen maksuun, ja vuonna

TUTKIMUS • FORSKNING 221Genos 3/2013

1571 kannettu hopeavero määrättiin talon-poikien ja porvareiden maksettavaksi heidän karja- ja metallivarallisuutensa sekä omista-mansa hopean mukaan. Hopeaveron maksuun osallistui säädyistä myös maaseudun papisto. Hopea veron eli toiselta nimeltään Älvsborgin lunnaiksi kannetun veron tiedot on translitte-roitu lähdejulkaisuiksi kaikista Suo-men maakunnista. Kaupungeista muun muassa Pori sisältyy Satakunnan hopeaveroluet-teloon.5 Hopeaveron osalta voidaan siis varsin helposti verrata eri maakuntien, ky-lien ja eri veronmaksajien varallisuutta, ja myös useim-pien kaupunkien varallisuutta. Hopeaverotilejä onkin käytetty varsin paljon muun muassa pitäjän-historioiden sekä sukuja kylähistorioiden lähdeaineistona. Aikaisempi tutkimus on myös osoittanut, että esimerkiksi Porissa varallisuus-erot olivat selvästi tasaisemmat kuin esimerkik-si Helsingissä.6

Vanhimmasta painetusta Turun linnalää-nin hopeaveroluettelosta tiedot kaupungeista, Turusta, Naantalista ja Raumasta, kuitenkin puuttuvat.7 Turkulaiset hopeaveroa maksaneet kaupunkilaiset on Veli Pekka Toropainen myö-hemmin translitteroinut lähdejulkaisuksi, ja se on julkaistu Genoksessa,8 mutta Rauman ja Naantalin tiedot kaupunkilaisten omaisuudesta ovat edelleen luettavissa ainoastaan alkuperäi-sistä voudintileistä.9

Vähemmälle tarkastelulle on sen sijaan jää-nyt vuonna 1600 kannettu erityinen apuvero, joka tunnetaan myös nimellä 50. penningin vero. Maaseudulta se on säilynyt varsin hyvin Pohjanmaata ja osaa Varsinais-Suomea lukuun ottamatta.10 Aineisto tarjoaa mielenkiintoisen läpileikkauksen suomalaisten talonpoikien ja porvareiden varallisuuteen ajanjaksona, jota edelsi vuosina 1596–97 käyty nuijasota ja jota seurasivat pahat nälkävuodet eli niin sanotut olkivuodet vuosina 1601–02. Koska aineisto on säilynyt muutamia poikkeuksia lukuun ot-tamatta varsin hyvin, voi sen avulla verrata eri maakuntien ja maaseutupitäjien talouksia toi-

siinsa. Hopeaveroluetteloiden kaltaista nyky-kirjaimistolle painettua lähdejulkaisua ei vuo-den 1600 apuverosta ole kuitenkaan laadittu, ja ehkä sen takia se on ollut vähemmän käytetty lähde kuin hopeaverotilit.

Kaupunkien osalta tilanne on vuoden 1600 osalta huonompi. Aikaisemman tutkimuksen

mukaan vuoden 1600 apuveroluettelo olisi kaupungeista säilynyt ainoas-

taan Porista.11 Todellisuudes-sa Porin lisäksi tilimateriaali on tallella myös Raumalta. Rauman 50. penningin ve-ron tilimateriaali on liitetty Varsinais-Suomen voudin-

tilien sarjaan Vehmaan kih-lakunnan maalaispitäjien jäl-

keen niteen viimeiseksi osaksi.12 Varallisuusvero kannettiin yhtä lailla

Ruotsin puoleisissa maakunnissa ja kaupun-geissa, mutta esimerkiksi Tukholmasta on säi-lynyt ainoastaan maininta, että kaupunkilaiset maksoivat veroa yhteensä 2 600 taaleria. Eritte-lyä veronmaksajittain ei ole kuitenkaan tehty.13

Veronkannon perusteet maaseudulla ja kaupungissaVuonna 1600 kannettu apuvero perustui, kuten myös aikaisempi hopeavero, yhteisten ja kaikil-le samojen ohjeiden mukaan arvioituun varalli-suuteen. Vero ilmoitettiin kerättäväksi sotaväen ylläpitoa varten, mutta todellisuudessa tuleva kuningas Kaarle-herttua keräytti veron Suo-meen mahdollisesti tehtävää sotaretkeä var-ten, ellei suomalainen aatelisto siirtyisi hänen kannattajiinsa.14 Maaseudulla tämän veron perusteeksi tuli karjavarallisuus ja kylvöviljan määrä, kun taas kaupungeissa veron perustee-na oli sekä irtaimiston eli karjan, mutta myös tontin, kauppa tavaroiden ja hallussa olevien hopeaesineiden arvo. Vaikka säädyt olivat an-taneet myönnytyksen veronkantoon jo heinä-kuussa vuoden 1599 Tukholman valtiopäivillä, veron todellinen kanto konkretisoitui Kaarle-herttuan käskykirjeellä 10. kesäkuuta 1600.15 Veron suuruus oli 1/50 noteeratusta omaisuu-desta eli kaksi prosenttia omaisuuden arvosta. Rälssitalonpojat eli aatelisten maita viljelevät

”Vero il moitettiin kerättäväksi sotaväen

ylläpitoa varten, mutta to-dellisuudessa tuleva kuningas Kaarle-herttua keräytti veron

Suomeen mahdollisesti tehtävää sotaretkeä

varten.”

TUTKIMUS • FORSKNING222 Genos 4/2013

talonpojat selvisivät puolta pienemmällä verolla. 50. penningin vero oli huomattavasti lievempi kuin vuoden 1571 hopeavero, jossa veroa mak-settiin 1/10 omaisuuden määrästä.16

Sekä vuoden 1571 että vuoden 1600 varalli-suusveroissa karja ja hevoset arvotettiin erittäin tarkkaan. Orihevosesta maksettiin vuonna 1600 veroa viisi äyriä, tammasta puolestaan kaksi äy riä. Nautaeläimistä härät olivat iän mukaan 2 ¾–3 ¾ äyrin arvoisia ja lehmästä maksettu vero oli kaksi äyriä.17 Lampaista, kutuista ja por-saista meni veroa vain 1/3 äyriä, täysikasvuisiksi (gamble bock, gamble svin) luokitelluista sioista ja vuohipukeista 1/2 äyriä. Tynnyristä kylvövil-jaa18 maksettiin veroa kaksi äyriä.19 Kaupun-geissa karjan lisäksi arvioitiin kulta- ja hopeaesi-neet, talot ja tontit sekä kauppatavarat.

Vuonna 1558 perustetun Porin kaupungin 50. penningin veron luetteloon on merkitty 29. elokuuta 1600 yhteensä 146 nimeä. Käytännös-sä veronmaksuun osallistui kuitenkin vain 114 kaupungin asukasta, sillä tästä varallisuusveron maksusta oli vapautettu 32 taloutta. Jos jokai-sessa taloudessa oli tuolloin noin 5–6 henkilöä, voi kaupungin väkiluvun arvioida olleen noin 800.20 Veronmaksusta vapautetut edustivat suu-reksi osaksi kaupungin köyhimpiin kuuluvia.

Heidän joukossaan oli esi-merkiksi eräs Lasse Möl-ler, jonka mainittiin olleen ”vanha mies, sokea ja köy-hä”.21 Verosta vapautettiin myös 11 ”köyhää, varaton-ta tai raajarikkoa” sekä 18 kaupungin kirjoilla ollutta palvelijaa tai virkamiestä (stads tienere), joista suu-

rin osa oli sotilaita. Tähän virkamiesluokkaan on laskettu myös yksi vanha vouti sekä Porin kuninkaankartanon väkeen kuuluneita kirju-reita, käskynviejiä (uthridhare), kalastajia ja yksi tynnyrintekijä. Verosta vapautettujen joukossa oli myös kolme viranhaltijaa: kaksi pormestaria ja kappalainen.

On huomattavaa, että myös verosta vapau-tettujen talouksien kiinteistö, irtaimisto sekä hopean määrä on arvioitu ja kirjattu tileihin, vaikka nämä eivät omaisuudesta äyriäkään kruunulle maksaneet. Edellä mainittujen por-mestarien (Melchior Larsson ja Jon Olefsson) ja kappalaisen (Her Philppus Mårtensson) no-teerattu omaisuus muodosti suuren osan tuosta 12 taalerista, joka jäi kruunulta verovapauksien eli niin sanottujen lyhennysten takia saamatta. Lisäksi kaupungin alueella oli 36 autiotonttia, joiden yhteenlasketuksi arvoksi on mainittu 285 taaleria.22 Kruunulta jäi saamatta siitä summas-ta 5,7 taalerin vero-osuus.23

Kauppatavaroita ei näillä veronmaksusta vapautetuilla ollut lukuun ottamatta aiemmin mainittuja pormestareita.24 Myös omistetun karjan määrä oli alhaisempi kuin niillä, jotka ve-roa maksoivat. Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä verosta vapautetut taloudet olivat yleisesti

Rahaa Hopeaa

Veroa maksaneet 114 85,8 taaleria* 35 luotia

Verosta vapautetut 32 12 taaleria 6 luotia

Autiotonttien osuus 36 5,7 taaleria

Veroa jäi saamatta 17,7 taaleria

* Tililuettelossa on mainittu tämä verosumma, kun taas oman taulukkoni mukaan yhteen lasketuksi summaksi tuli 90,8 taalaria.

Yli 8 mk 7–7,99 mk 6–6,99 mk 5–5,99 mk 4–4,99 mk 3–3,99 mk 2–2,99 mk 1–1,99 mk 0–0,99 mk Ei maksa-nut veroa

Yhteensä Keskiarvo (mk)

Irtaimisto N 3 2 1 1 11 8 21 37 30 0 114 2,3

Kauppatavara N 4 0 1 1 1 3 5 8 21 70 114 2,29

Yli 3 luotia 2–2,99 luotia 1–1,99 luotia 0–0,99 luotia Keskiarvo (luotia)

Hopean määrä N 3 4 7 24 76 114 0,91

Porin asukkailta kannettu 50. penningin vero

Varallisuuden jakautuminen (KA 249:1–14v)


ottaen köyhempiä kuin ne, jotka apuveron mak-suun osallistuivat. Tosin joukossa oli myös suu-ria karjanomistajiam kuten esimerkiksi edellä mainitut molemmat pormestarit, entinen vouti Si[g]fred Persson sekä entinen kirjuri Cornelius Mårthenson. Viimeksi mainitun kirjurin tont-ti- ja karjavarallisuus nousivat yhteensä peräti 53 taaleriin. Tämä entinen kirjuri huolehti ”ku-ningattaren huomenlahjasta Suomessa” sekä oli nuoren Juhana-herttuan ”rahojen ja tavaroiden huolehtija”. Kruunu sai kaikesta kaupunkilaisil-ta noteeratusta omaisuudesta kuitenkin verona noin 83 prosenttia, mitä ei voida pitää huonona saavutuksena ottaen huomioon 1500-luvun lo-pun sotavuodet.

Varallisuuden jakautuminen Miten varallisuus sitten jakaantui porvarien kes-ken? Onko varallisuus tasaista vai erottuvatko selkeästi rikkaimmat karjanomistajat joukosta? Olen laatinut kaikista veronmaksajista ja hei-dän omaisuudestaan taulukon, eräänlaisen tie-tokannan, jotta tätä kysymystä voisi tarkastella yksilöidysti.25 Eri ammattiryhmiä ei ole tilissä mainittu erikseen, joten tililuettelon perusteella ei voi varmuudella sanoa, oliko kyseessä kauppi-as vai käsityöläinen.

Ilkka Nummela on osoittanut tutkimukses-saan, että Satakunnassa taloudellinen eriarvois-tuminen kasvoi vuosien 1571 ja 1600 välillä, ja erityisesti näin tapahtui Ylä-Satakunnan pitäjis-sä.26 Myös Porissa varallisuuserot korostuivat. Irtaimistovero, joka siis perustui tontin arvoon, kylvöviljaan, karjan määrään ja laatuun, oli kes-kimäärin noin 2 markkaa 2 äyriä.27 Erot olivat kuitenkin suuria, ja niin sanottu keskiluokka pieni. Vain 21 veronmaksajaa maksoi irtaimis-toveroa 2–3 markkaa, kun puolestaan alle kah-

den markan verolla selvisi yhteensä 67 kau-punkilaista. Loput maksoivat veroa irtaimiston mukaan yli kolme markkaa.28

Kauppatavaroita (handling) mainitaan ol-leen 46 porvarilla, joista kaksi pormestaria oli verolta vapautettu. Näistä 44 porvarista lähes puolet maksoi kauppatavaroista veroa alle yh-den markan. Vientiä harjoittaneiden porvarei-den vientituotteet oli noteerattu hyvin tarkkaan. Keskimäärin kauppatavaroita omistaneet mak-soivat niistä veroa yhteensä 2 markkaa 3 äyriä. On syytä huomata, että 60 prosenttia kaupungin veronmaksajista ei omistanut tilin mukaan yh-tään kauppatavaroita.

Kun koko kaupungista kertynyt vero oli 85 taaleria 3 markkaa, tarkoittaa se sitä, että keski-määräinen osuus veronmaksajaa kohti oli vain noin kolme markkaa. Tämä on vähemmän, mitä maksettiin esimerkiksi maaseudulla. Ulvilan pi-täjän Porin lähellä sijainneessa neljänneskun-nassa (Kyrkie fierding) talonpoika maksoi 50. penningin veroa keskimäärin 4,25 markkaa.29 Laskelmassa on otettu huomioon 69 tilan mak-sama vero yhteensä 11 kylässä.30 Talonpoikais-purjehtijoiden mahdollisia kauppatavaroita ei tässä noteerattu, eikä myöskään kalastuksen, metsänkäytön ja niittyjen tuottoarvoa. Omai-suuden arvioinnissa otettiin maaseudulla huo-mioon ainoastaan kylvöviljan määrä ja karja-varallisuus. Maaseudulla viljaa oli liki yhdeksän tynnyriä tilaa kohti, kun taas kaupungissa yh-dellä talolla oli keskimäärin alle kaksi tynnyriä viljaa varastossa. Porissa jopa 35 prosenttia ve-ronmaksajista hankki kaiken viljan ostamalla, eikä kylvänyt tynnyriäkään.

Kaupungin asukkaiden varallisuutta nosti toki vielä noteerattu hopean määrä. Hopeaesi-neitä, jotka punnittiin painon mukaan luoteina,

Yli 8 mk 7–7,99 mk 6–6,99 mk 5–5,99 mk 4–4,99 mk 3–3,99 mk 2–2,99 mk 1–1,99 mk 0–0,99 mk Ei maksa-nut veroa

Yhteensä Keskiarvo (mk)

Irtaimisto N 3 2 1 1 11 8 21 37 30 0 114 2,3

Kauppatavara N 4 0 1 1 1 3 5 8 21 70 114 2,29

Yli 3 luotia 2–2,99 luotia 1–1,99 luotia 0–0,99 luotia Keskiarvo (luotia)

Hopean määrä N 3 4 7 24 76 114 0,91


Vuoden 1600 apuvero antaa hyvän läpi-leikkauksen myös vientituotteisiin. Hylkeen rasvasta keitetty traani oli sinä vuonna ehdot-tomasti tärkein vientituote, kun tarkastellaan kauppatavaroiden arvoa. Traania käytettiin sekä puun- ja nahankyllästysaineena että muun muassa lamppuöljynä ja sen rahallinen arvo oli yli puolet kauppatavaroista. Seuraavaksi yleisin vientituote oli voi. Muiden tuotteiden merkitys oli huomattavasti pienempi. Vuodat ja nahat olivat ensisijaisesti säämiskän tekoon tarvittavia pukinnahkoja, mutta myös härän-, lehmän- ja vasikannahkoja esiintyi.34 Tervan merkitys oli vielä 1600-luvun alussa vähäinen, ja toisaalta turkisten ja riistan merkitys kauppatavaroissa enää hyvin pieni. Suurriistan määrä oli eteläises-sä osassa Suomea vähenemässä, ja Pohjanmaan tervakaupan kultakausi vielä edessä. Pienriistan vähäistä kaupallista merkitystä heijastaa se, että kauppiaista vain Anders Personilla oli vuonna 1600 aitoissaan yksi tikkuri oravannahkoja.35

Kauppatavaroiden merkitystä pystyy vertaa-maan, koska vuoden 1600 apuverotilin lopussa on listattuna kaikki verotavarat ja niiden mark-kamääräinen arvo.36 Taulukossa 1 on hyödyn-netty näitä tuotteiden arvoja tarkasteltaessa, minkä kauppatavaran osuus oli rahalliselta ar-voltaan suurin. Kolme tärkeintä tuotetta, traani, voi ja nahat, vastasivat 90 prosenttia viennin arvosta.

oli vuoden 1600 apuverotilin mukaan 38 pori-laisella veronmaksajalla. Keskimäärin hopeaa oli omistajaansa kohti kuitenkin alle yksi luoti. Se oli varsin vähän, sillä yksi luoti painoi vain reilut 13 grammaa. Ulvilan pitäjässä hopeaa ei ollut apuverotilin mukaan yhdelläkään talon-pojalla.31

Kauppatavaroiden määrä ja arvoPorilaisen kaupankäynnin perustan muodos-tivat ulkomaankaupan lisäksi vahvat kotimaan kauppa-alueet Perä-Pohja ja Häme. Erityisesti hansakaupunkeihin, muun muassa Lyypekkiin, Danzigiin ja Rostockiin, vietiin voita, haukia, lohta, hylkeen traania ja erilaisia vuotia. Pa-luulastina tuotiin ennen kaikkea suolaa, mutta myös viinejä, verkakankaita ja erilaisia ylelli-syystarvikkeita. Ennen Pohjanmaan kaupunki-en perustamista32 Pori oli lähin virallinen sa-tama Perä-Pohjan ja Lapin kauppatavaroille, ja kasvoi näin ollen Raumaa nopeammin.33

Määrä Yksikkö Taaleria/ yksikkö

Yhteensä (taaleria)

Yhteensä (mk)

Yhteensä (%)

Traani 43,35 vatia 14 606.9 2 427,6 52

Voi 33,54 tynnyriä 10 335,4 1 342,0 29

Nahat 364 kappaletta 0,05–1 107,95 431,8 9

Terva 51 tynnyriä 0,75 38,25 153,0 3,3

Tuohi 586 pihtiä 0,05 29,3 117,2 2,5

Lohi 2,75 tynnyriä 8 22 88,0 1,9

Hauki 29 leiviskää 0,38 11 44,1 0,9

Kupari 4 leiviskää 2,5 10 40,0 0,9

Säynävä 22 leiviskää 0,25 5,5 22,0 0,5

Oravannahat 1 kiihtelys 1 1 4,0 0,1

Yhteensä 4 665,3 100

Taulukko 1. Kauppatavaroiden arvo ja osuus kaikesta noteeratusta omaisuudesta Porissa vuonna 1600

Häränvuota tikkuri 3 taaleria

Lehmänvuota tikkuri 8 taaleria

Pukinnahka tikkuri 3 taaleria

Vuohennahka tikkuri 1,5 taaleria

Oravannahka kiihtelys 1 taaleri

Vasikannahka tikkuri 0,5 taaleria

Vuotien ja nahkojen arvo (taaleria)


Toinen, Per Er(ic)sson, oli varallisuudeltaan porilaisten äyrikuningas, mutta jo edellä mai-nittu leskirouva Agnes ei jäänyt paljonkaan

Miten sukupuoli heijastui varallisuuteen?Naisten osuus talouteen liittyvissä asiakirjoissa on yleensä huomattavan pieni miehiin verrat-tuna. Pääsääntöisesti mies edusti kotitaloutta, ja maa-seudulla pidettyihin maa-kirjoihin kirjattiin monesti miesvainajan nimi silloin-kin, kun taloutta oli sama-na vuonna kirkkoherran pitämien kymmenysvero-luettelojen mukaan hal-linnut leskivaimo. Porista kannetussa vuoden 1600 vero tilissä naisia löytyy vain yhdeksän. Näiden naisten etunimen edes-sä on kirjainlyhenne H (hustru), ja lisäksi heidät on identifioitu usein mies-vainajan mukaan.

Veroa maksaneista les-kirouvista Per Michelsso-nin leski Agnes (H: Agnes, Per Michelsson) oli selvästi varakkain. Hän maksoi irtaimistonsa ja tontin pe-rusteella veroa porilaisista eniten eli 12 markkaa 3 äy-riä ja kauppatavaroistaan – traanista, voista, nahoista ja lohesta – 2 markkaa 2 äyriä. Hän kuului selkeästi kaupungin varakkaimpi-en porvareiden joukkoon. Myös muilla kahdeksalla leskivaimolla oli selvästi enemmän karjaa, mutta kauppatavaroita heillä oli vähemmän.37 Neljällä les-kellä ei ollut noteerattuja vientituotteita lainkaan.

Jotta saamme käsi-tyksen varallisuuden luon - teesta, vertaan kahden va- rakkaan kauppiaan irtai-mistoa ja kauppatavaraa.

N Irtaimistovero Kauppatavarat Hopea

Naiset 9 4,02 mk 0,74 mk 1,07 luotia

Miehet 104 2,14 mk 2,46 mk 0,78 luotia

Porissa keskimäärin maksettu vero sukupuolen mukaan tarkasteltuna

Agnes, Per Michelssonin

leski

Per Er(ic)sson Yksikkö

Tontti 60 40 taaleri

Kylvövilja 9 9,5 tynnyri

Härkä 2 2 pari

Mulli 4 1 kpl

Lehmä 8 12 kpl

Hieho 2 kpl

Lammas 18 10 kpl

Sika 4 kpl

Porsas 10 kpl

Hopeaa 177 184 luoti

Traani 0,25 4 vati

Voi 2 1 tynnyri

Terva 14 tynnyri

Lehmänvuota 35 kpl

Pukinnahka 8 10 kpl

Vasikannahka 3 1 tikkuri

Suolattu lohi 0,25 tynnyri

Hauki 12 leiviskä

Irtaimistovero 12 mk 3 äyriä 10 mk 7 äyriä

Kauppatavaroiden vero

2 mk 2 äyriä 8 mk 3 äyriä

Yhteensä 14 mk 4 äyriä 19 mk 2 äyriä

Vero hopeasta 3 luotia 2 kv.** 3 luotia 2,7 kv.

Taulukko 2. Kahden suurporvarin omaisuus vuoden 1600 apuveron mukaan*

* Tileissä on mainittu omaisuus penninkien tarkkuudella, mutta tässä on pyöris-tetty summat äyrien tarkkuudelle (1 äyri = 24 penninkiä).

** 1 luoti = 4 kvintiiniä; 1 luoti ≈ 13 grammaa.


jälkeen. Agnes-leski omisti arvokkaamman tontin, ja kylvöviljaa ja karjaa oli kelpo määrä. Vientituotteita hänen aitoissaan oli kuitenkin selvästi vähemmän kuin Per Er(ic)ssonilla. Ag-nesin miesvainajalla Per Michelssonilla oli ollut 1570-luvulla suuralus 12 miehen miehistöineen, ja tätä kauppahuonetta leskirouva jatkoi menes-tyksekkäästi. Leskivaimon, Agnesin, nimeä ei Porin historiateoksesta kuitenkaan löydy.38

Raumalaiset omaisuusveron maksajinaKeskiajalla vuonna 1442 perustetun Rauman kaupungin asukkaat saivat samat ulkomaan-kauppaoikeudet kuin Turku, mikä antoi kaup-piaille luvan purjehtia suoraan hansakaupun-

keihin. Aino Lähteenojan mukaan raumalaisia porvareita oli 1500-luvun lopussa noin 70, jol-loin asukasluvuksi on arvioitu noin 400. Rauma oli noin puolet pienempi kaupunki kuin Pori. Asukaslukuarvioon ei ole laskettu mukaan Rau-man kuninkaankartanon väkeä, joka miellettiin toki enemmän kruunun väkeen kuin kaupungin porvaristoon kuuluviksi. Vastaavasti kuin Porin kuninkaankartanossa, ei Rauman kuninkaan-kartanon palveluskuntakaan maksanut vuoden 1600 apuveroa kruunulle, vaan he olivat kruu-nun palkollisina, ja ”kruunun suojelusta naut-tivina” verosta vapautettuja. Lähteenoja ei mai-nitse vuoden 1600 apuveroa Rauman kaupungin historiassa.39 Sen sijaan samalta vuodelta on

Raumalla kannetun 50. penningin veroluettelon kaksi varakasta porvaria ja heidän omaisuutensa. Jacop Jönsson omisti peräti kolme orihevosta ja neljä tammaa, ja hänen kiinteistönsä noteerattiin peräti 80 taalerin arvoiseksi. Halvin tontti oli vain kahden taalerin arvoinen. Pormestari Simon Larsson Wellerus ja raatimies Ja-cop Jonsson Woijala, jotka molemmat olivat laivanvarustajia, olivat varallisuudeltaan ylitse muiden. (Alho 1964: 96–97.) Simon Larsson omisti seitsemän lehmää, kaksi mullia, kuusi sikaa, yhden oriin ja 150 luotia hopeaa. Hänen tonttinsa oli arvioitu 60 taalerin arvoiseksi. Tästä suuromaisuudesta hän maksoi veroa 10 markkaa ja 6 äyriä. Jacop Jönsson oli vielä varakkaampi. Hänen tonttinsa oli peräti 80 taalerin arvoinen ja karjavarallisuutta oli edellä mainittujen seitsemän hevosen lisäksi kaksi härkää, seitsemän lehmää, 20 lammasta ja seitsemän sikaa. Hopeaesineitä oli 200 luodin painosta. KA 1599:162v–164.


maininta, että Kaarle-herttua on määrännyt perustettavaksi laivaston heti avoveden tultua, ja Raumaltakin on värvätty 30 tottunutta meri-miestä laivamiehiksi.40

50. penningin veron tililuettelo on kuiten-kin olemassa ja Rauman osalta se löytyy Veh-maan kihlakunnan voudintilien joukosta. Tämä on luontevaa, sillä Raumaa ympäröivä Lapin pi-täjä kuului Vehmaan kihlakuntaan ja sitä kautta Turun linnalääniin. Verokatselmus on tehty 14. syyskuuta 1600. Tämän asiakirjan mukaan 52 kaupungin taloutta osallistui varallisuusveron maksuun.41 Neljän veronmaksajan osalta ei ole mainittu maksetun veron yhteismäärää lain-kaan, vaikka heillä omaisuutta olikin. Ilmeisesti tässä tapauksessa yhteenlasku on vain unohtu-nut kirjurilta. Yhden maksajan nimi puuttuu kokonaan, ja naisia tilissä mainitaan kolme.42

Yhteensä Raumalta olisi pitänyt kertyä ve-roa 85 taaleria 3 markkaa (summa som behållit), mutta verovähennyksien eli lyhennysten jou-kossa mainitaan pormestari, kruunun palvelijat, varattomat ja autiotonttien omistajat. Lyhen-nyksistä kertyi noin 28 taaleria 3 äyriä, joten todellisuudessa veroa kertyi Raumalta 57 taale-ria 3 markkaa. Lisäksi hopeaa kertyi kruunulle noin 26 luotia. Autioiksi luokiteltuja kiinteistöjä oli yhteensä 24 ja näiden yhteenlaskettu vero-vähennys oli reilut 5 ½ taaleria.

Vauraat porvarit Raumalla laivanvarustajinaRaumalaisten keskimääräinen karjavarallisuus oli samaa tasoa kuin Porissa. Pääsääntöisesti lehmiä oli taloutta kohti kaksi, lampaita kolme ja sikoja kaksi. Vetohärkiä löytyi kahdesta koti-taloudesta. Samoin vain kahdella porvarilla oli kylvöviljaa. Pääosa niin sanotusta irtaimisto-verosta määräytyi siis kiinteistön arvon ja kauppa tavaroiden mukaan. Hevosia oli yllättä-vän vähän, ja vain 14 raumalaista kaupunki-taloutta yhteensä 52:sta omisti hevosen. Hevosia omistaneet taloudet olivat myös selkeästi muita varakkaampia. Heidän tontista ja karjavaralli-suudesta maksama vero oli lähes kuusi mark-kaa, kun se muilla oli keskimäärin 2,4 markkaa. Useimmilla oli vain yksi hevonen, mutta äyri-kuninkaan Jacop Jönssonin tallista löytyi peräti seitsemän hevosta.

Irtaimistoveron lisäksi kruunu keräsi apu-veroa kahden laivanvarustajan, Simon Larsso-nin ja Jacop Jönssonin ja heidän laivakuntiin-sa kuuluneiden porvareiden vientituotteista. Molempiin laivakuntiin kuului 14 porvaria, eli yli puolet veronmaksajista harjoitti ulkomaan-kauppaa. Molemmat laivakunnat purjehtivat Saksaan ja veivät tynnyrikaupalla lohta, voita ja traania, kuivattuja haukia ja lihaa sekä erilai-sia vuotia. Raumalaisilla laivoilla vietiin myös lautoja, palkkeja, lehtereitä43 ja tuohia. Myös vakkasuomalaisten talonpoikien valmistamat puuastiat ja -rasiat (askar och ämbar) esiintyivät vientiluetteloissa joko kappale- tai nippumitalla. Porin vientiluetteloissa ei esiintynyt lehtereitä eikä puuastioita, vaan puuastiateollisuus oli kes-kittynyt selkeästi nimenomaan Vehmaan kihla-kunnan alueelle.

YhteenvetoVuonna 1600 kannettu 50. penningin vero ja siitä kootut veroluettelot kertovat suomalais-ten talonpoikien ja porvareiden varallisuudesta yhden esimerkkivuoden osalta, josta on tallella erityisluonteinen lähdeaineisto. Tässä artikke-lissa on tarkasteltu Porin ja Rauman porvarien varallisuutta ja varallisuudessa esiintyviä eroja. Luonnollisestikaan yhden vuoden osalta ei voi-da vetää suuria johtopäätöksiä pitkän aikavälin varallisuuden tarkasteluun, mutta aineiston avulla voidaan kuitenkin saada kuva kaupunki-en varallisuudesta verrattuna sitä ympäröivään maaseutuun. Porilaisia ja raumalaisia sukuja tutkiville aineisto antaa myös mahdollisuuden saada tietoa kaupunkilaisten veronalaisesta varallisuudesta ja siitä, ketkä mahdollisesti oli vapautettu veronmaksusta. Kauppahuoneita hallinneiden leskirouvien lukumäärä ei ollut tässä verotilissä kovin suuri, mutta aineiston pe-rusteella heidän verotettava omaisuutensa nousi jopa mieskauppiaita suuremmaksi.

Tutkimus osoitti, että osa kauppiaista oli hy-vinkin varakkaita, mutta näitä erityisen varak-kaita oli kuitenkin varsin pieni määrä. Suurin osa omisti suhteellisen vähän kauppatavaroita, ja karjavarallisuus oli maaseutua pienempi. Kauppatavaroissa Porin osalta korostui muun muassa Pohjanmaan talonpojilta ostettu traani,


(Porvoon linnalääni); KA 3493 (Kymenkar-tanon lääni); KA 5783, 5786, 5788, 5802 (Vii-purin lääni); KA 4344, 4348a, 4349 (Hämeen lääni); KA 6677, 6768 (Savon lääni).

11 Melander 1897: 212–213; Nikula 1987: 204.12 KA 249:1–14 (Pori); KA 1559:158–164 (Rau-

ma).13 Sandberg 1991: 393. 14 Melander 1897: 204–205; Seppälä 2009: 225. 15 Melander 1897: 204–207. 16 Kaupungeissa veron osuus oli 1/12 omaisuu-

desta.17 Kahden äyrin vero merkitsi samalla 1/50 leh-

män arvosta. Lehmän verotusarvo oli tämän mukaan noin 12,5 markkaa (1 markka = 8 äyriä).

18 Tynnyri viljaa oli arvoltaan viisi markkaa. KA 249:14v.

19 Melander 1897: 205–207.20 Ruuth 1958: 316.21 ”Gammal man och blinder, uthfattigh”, KA

249:11.22 1 taaleri = 4 markkaa, 1 markka = 8 äyriä, 1

äyri = 24 penninkiä.23 KA 249:13v, 14v.24 KA 249:10; Ruuth (1958: 302–303) käyttää

Porin historiassa suomennettua nimeä Melker Laurinpoika.

25 Tietokanta on laadittu Excel-ohjelmaan ja on saatavissa kirjoittajalta.

26 Nummela 1989: 208–212.27 1 taaleri = 4 markkaa, 1 markka = 8 äyriä.28 KA 249, tilin perusteella tehtyjen laskelmien

mukaan.29 KA 2437:107–113. Neljänneskunnan talon-

poikien omaisuus on taulukoitu ja siitä on laskettu keskiarvo. Ulvila oli jaettu neljään verokuntaan, joista käytettiin nimeä neljän-neskunta.

nahat ja voi. Rauman laivanvarustajien laivois-sa ulkomaille vietiin puolestaan kuivatun kalan, lohen, voin ja pukinnahkojen lisäksi Vakka-Suomen puuastioita ja monenlaista lautatavaraa.

Aineiston analysointi osoittaa, ettei talon-poikaisluokka eikä varsinkaan porvaristo ollut erityisen tasalaatuinen, vaan varallisuuden ja käytettävissä olevien resurssien suhteen löytyy suuriakin eroja. Samaa vertailevaa metodia voisi käyttää maaseutupitäjien talonpoikiin. ■

Artikkeli on vertaisarvioitu.

Fil. tri Suvianna Seppälä toimii tutkijatohtorina Suomen historian oppiaineessa Turun yliopistossa ja on erityisesti perehtynyt 1500- ja 1600-luvun verotuksen historiaan.

Viitteet1 Kerkkonen 1945: 43–45; Ruuth 1958: 306;

Nikula 1987: 197–199.2 Lähteenoja 1946: 198–200; Nikula 1987:

197–200; Sandberg 1991: 286–287.3 Nikula 1987: 201.4 Ahonen 1988: 196–198; Nummela 1988:

301–303.5 Suomen hopeaveroluettelot 1571: 88–95.6 Nummela 1988: 302.7 Fontell 1892.8 Toropainen 2005.9 Naantalin ja Rauman hopeaveroihin liittyvä

tilimateriaali löytyy Varsinais-Suomen voudintileistä. KA 1185:1–10 (Rauma), KA 1179:115–119 (Naantali).

10 KA 1593, 1598, 1599, 1600 (Varsinais-Suomi); KA 2437, 2438 (Satakunta); KA 2823 (Ah-venanmaa); KA 3490 (Raasepori); KA 3486

Differences in burghers’ wealth in Pori and Rauma in 1600 • In cities in the sixteenth and seventeenth centuries both annual crown tax and various occasional subsidiary taxes were paid. Both from Pori and from Rauma a source is preserved from 1600 in which is set out the burghers’ property subject to tax, and the tax paid on it. The tax is declared as being due for the mainte-nance of the militia. In the countryside the tax was levied according to seed corn and ownership of cattle, but in cities the object of taxation was, in addition to ownership of cattle, the value of the plot and house, trade goods and silver artefacts. The size of the tax was two per cent of the value of the possessions. Both cities were relatively small. Pori had at that time 114 tax-payers, Rauma just 52. The subsidiary tax from 1600 gives a good cross-section of exports. Seal oil was at that time unarguably the most important export product, making up over half the trade goods. Butter was the next most common export. In addition to goat skins for the making of chamois, Finland exported ox, cow and calf hides. The importance of both tar and furs was very small. Rauma exported wooden goods and vessels. Poor citizens and crown officials and servants living in the cities were exempt from tax. The few women appearing in the sources were widows, of whom a portion were clearly richer than the male burghers. The wealth tax of 1600 indicates that citizens were not all in the same position, but rather that huge differences are to be observed in relationship to wealth and usable resources.


30 Laskelmaan otetut kylät olivat Haistila, Rava-ni, Ulvila, Suosmeri, Suolisto, Kaasmarkku, Häränpää, Ruosniemi, Hyvelä, Toukari ja Söörmarkku. KA 2437:107–113.

31 KA 249:1–14. Yksi luoti hopeaa oli arvoltaan neljä markkaa.

32 Oulu perustettiin vuonna 1605 ja Vaasa vuon-na 1606.

33 Ruuth 1958: 277–280; Jokipii 1974: 582–589.34 Vasikan- ja pukinnahoissa yksikkönä oli

tikkuri (= 10 kpl), mikä on otettu huomioon kappalemääriä laskettaessa.

35 Yksi tikkuri oli 40 nahkaa, ja tämä yksikkö oli oravannahoissa yleisin laskutapa.

36 KA 249:14v.37 Tässä laskelmassa on otettu huomioon ainoas-

taan ne naiset, joilla oli kauppatavaroita.38 Ruuth 1958: 285.39 Lähteenojalla lienee ollut käsitys, että kyseisen

vuoden apuverotili on säilynyt kaupungeista vain Porista.

40 Lähteenoja 1946: 151, 196–197, 204–206.41 KA 1599:158–164.42 Naispuoliset henkilöt ovat Anna Ronalan,

Brita Saaren ja Martha Pockalan.43 Lehteri = kahdelta puolelta sahattu tukki.

LähteetAlkuperäislähteetKansallisarkisto, Voudintilit Yleiset asiakirjat KA 249 (Porin kaupunki, vuoden 1600 vero)Satakunnan voutikuntien tilejä KA 2437 (Ulvilan pitäjä, vuoden 1600 vero)Varsinais-Suomen voutikuntien tilejä KA 1179 (Naantalin kaupungin hopeavero) KA 1185 (Rauman kaupungin hopeavero) KA 1559 (Rauman kaupunki, vuoden 1600

vero)

KirjallisuusAhonen Voitto 1988: ”Provinsiaalinen” kaupunki

ja sen varallisuus. Historiallinen Aikakauskirja 3: 195–199.

Alho A. R. 1964: Rauma 600 vuoden aikana. Rau-ma: Rauman kaupunki.

Fontell, A. G. 1892: Finlands sölfskattsregister af år 1571. Egentliga Finlands sölfskattsregister. Helsingfors: Finska historiska samfundet.

Gardberg, C. J. 1981: Kaupunkilaitos keskiajal-la ja uuden ajan alussa. Teoksessa Suomen kaupunkilaitoksen historia. Osa 1, Keskiajalta 1870-luvulle. Helsinki: Suomen kaupunkiliitto.

Jokipii Mauno 1974: Satakunnan historia. Osa 4, Satakunnan talouselämä uuden ajan alusta Isoonvihaan. Pori: Satakunnan maakuntaliitto.

Kerkkonen, Veikko 1945: Etelä-Suomen kaupun-kien kruununverot 1614–1650. Historiallisia Tutkimuksia 30. Helsinki: Suomen Historial-linen Seura.

Lähteenoja, Aina 1946: Rauman kaupungin historia. Osa 1, Rauma vuoteen 1600. Rauma: Rauman kaupunki.

Melander, K. R. 1897: Muutama tieto apu- eli viidennenkymmenennen rahan verosta Suomessa. Teoksessa Historiallinen Arkisto 15. Helsinki: Suomen historiallinen seura.

Nikula, Oskar 1987: Turun kaupungin historia 1521–1600. Nide 1. Turku: Turun kaupunki.

Nummela, Ilkka 1988: Varallisuuseroista Suomen kaupungeissa vuosina 1571 ja 1614. Historial-linen Aikakauskirja 4: 301–303.

—1989: Taloudellinen eriarvoistuminen Sata-kunnassa 1500-luvun lopulla. Teoksessa Pysy lujana omalla maalla! Erkki Lehtiselle omis-tettu juhlakirja, toim. Erkki Markkanen ym. Studia Historica Jyväskylaensia 40. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Ruuth, J. W. 1958: Porin kaupungin historia. Osa 2, 1558–1809. Pori: Porin kaupunki.

Sandberg Robert 1991: I slottets skugga. Stockholm och kronan 1599–1620. Stockholm: Kom-munstyrelsens kommitté för Stockholmsforsk-ning.

Seppälä, Suvianna 2009: Viljana, nahkoina, kapa-kalana. Talonpoikien maksamat kruununverot Suomessa vuosina 1539–1609. Bibliotheca Historica 125. Helsinki: SKS.

Suomen hopeaveroluettelot 1571. Satakunta, toim. Mauno Jokipii. Suomen historian lähteitä V:4. Turku: SHS, 1953.

Toropainen, Veli Pekka 2005: Turun kaupun-gin hopeaveroluettelo 1571. Genos 76 (4): 169–181.

✓TuTusTuMIsKäYNTI MUSEOVIRASTON KUVAKOKOELMIIN

tiistaina 21.1.2014 klo 17–18 (Sturenkatu 2a, Helsinki). Kokoelmia ja kuvapalveluita esit-telee yli-intendentti Ismo Malinen. Ilmoit-tautumiset viimeistään 17.1.2014 [email protected] tai puh. 010 387 7900.

Tervetuloa mukaan!

Porvarien varallisuuserot Porissa ja Raumalla vuonna 1600

Documents

Transcript of Porvarien varallisuuserot Porissa ja Raumalla vuonna 1600