LUVIAN TALONPOIKAISPURJEHDUS1600-LUVULLA

Tutkija Veli Pekka Toropainen, Turku

Luvia oli vielä 1900-luvulla yksi tunnetuim-

mista suomalaisen kauppalaivaston ko-

tisatamista. Tämän Eurajoen pitäjän en-

tisen kappeliseurakunnan laivanvarustuksel-

la on pitkä historia. Luvialta purjehdittiin jo

1500-luvulla Tukholmaan. Talonpojat raken-

sivat itse kuuttilaivastonsa ja harjoittivat sillä

sitkeästi kauppaa pääkaupunkiin ajoittaisista

kielloista huolimatta. Aiemmasta tutkimuk-

sesta nousevat esille professori Mauno Joki-

piin ”Luvian talonpoikaispurjehduksesta ja

laivanvarustuksesta Ruotsin vallan aikana”

(1960) sekä erityisesti insinööri Lasse Wahlroo-

sin Luvian merenkulun historia (2004). Wahl-

roosin kirja on tarkkaan tutkimukseen perustu-

va tietopaketti luvialaisen merenkulun histo-

riasta. Koska Wahlroosin tutkimuksissa 1600-

lukua on käsitelty vain lyhyesti, on tällä artik-

kelilla sijansa. Talonpojista käytetään tässä

selvyyden vuoksi heidän hallitsemansa talon

nimeä sukunimen tapaan.

Maaherra Lorentz Creutzin luvialaisille

18.6.1651 antaman purjehdusoikeuden

vahvisti vuonna 1682 kuningas ja tästä alkoi

Luvian laivanvarustuksen nousu, joka jatkui

aina 1900-luvulle asti. Myönnytys oli sitäkin

tärkeämpi, koska Eurajoen emäpitäjän pur-

jehdusoikeudet samalla kertaa kokonaan

kumottiin, koska ne sotivat Rauman ja

Uudenkaupungin privilegioita vastaan.

Vuonna 1689 kuningas antoi jälleen myön-

teisen päätöksen Luvian purjehdusoikeudes-

ta, jota raumalaiset olivat anoneet kumotta-

vaksi. Vuonna 1697 Rauma ja Pori yrittivät jäl-

leen saada purjehdusoikeuden kumottua,

mutta siihen ei suostuttu. Talonpoikia kiellet-

tiin ainoastaan harjoittamasta maakaup-

paa sen yhteydessä.1

Kaupunkien puristuksessa

Luvian talonpojat olivat rakentaneet kuut-

teja ja purjehtineet Tukholmaan ainakin jo

1500-luvulla. Toiminta oli niin vakiintunutta,

että sitä pidettiin ilmeisenä oikeutena. Luvia

sijoittuu Porin ja Rauman välisen rannikon

puoliväliin, joten kummallakin kaupungilla oli

intressinsä estää talonpoikien harjoittama

kauppa. Vaikka Luvia luettiin Porin kauppapii-

riin, olivat Rauman porvaritkin aktiivisesti val-

vomassa oikeuksiaan. Niinpä Rauman kau-

pungin asukkaiden valitukseen hallitsija ja

valtaneuvosto antoivat helmikuussa 1640

päätöksen, jonka mukaan Rauman ympäris-

tön talonpojilta kiellettiin purjehtiminen ja

kauppa.2

Raumalainen Joakim Time syytti maalis-

kuussa 1647 Eurajoen käräjillä Niemenkylän

Simon Styrmania ja Bengt Nilsinpoika Pentti-

lää maakaupan harjoittamisesta ja vaati

heitä haastettaviksi seuraaville käräjille.3

Keväällä 1647 oikeudelle esitettiin myös

Lapin käräjillä 4.2.1646 annettu tuomio, jon-

ka mukaan Eurajoen Tarvolan Simon Ander-

sinpoika Tapani ja Matts Andersinpoika Iso-

perä olivat harjoittaneet maakauppaa ja

vieneet kuuteillaan tuotteita Tukholmaan.

Kummankin katsottiin loukanneen kaupunki-

en privilegiota, ja näin ollen heidät tuomittiin

40 hopeamarkan sakkoon. Kreivitär Kristina

Brahe määräsi kirjeellään voutinsa Matts

Andersinpojan antamaan näille talonpojil-

leen sopivan rangaistuksen.4 Marraskuussa

1648 Rauman pormestari ja raadin valtuu-

tettu Jakob Snidker kertoi Eurajoen käräjillä,

että mainittu Matts Andersinpoika Isoperä oli

samana vuonna vienyt laivaosakkaidensa

kanssa Tukholmaan tuotteita, joista oli annet-

61

tu kuitti Blåckhusin niemellä 31.8. Hänet tuo-

mittiin 40 markan sakkoon ja menettämään

osuutensa tavaroista. Samalla Snidker esitti

myös lainlukija Johan Bjurin tuomiokirjaot-

teen, jonka mukaan Simon ja Matts oli tuo-

mittu 40 markan sakkoon samasta syystä kä-

räjillä 4.–5.2.1646.5 Vaikka esimerkki onkin

emäpitäjän puolelta, voi sen olettaa kuvas-

tavan tilannetta myös Luvian merenrantaky-

lissä.

Rauman tullitarkastaja Anders Bengtin-

poika valitti Eurajoen käräjillä vuonna 1650,

kuinka Niemenkylän Bengt Nilsinpoika Pentti-

lä oli isänsä Nils Perinpojan kanssa ottanut ta-

kaisin Raumalla heiltä takavarikoidut tavarat.

Oikeus määräsi Bengtin menemään Rau-

malle sopimaan asia.6 Tullitarkastaja Anders

Bengtinpoika vaati vouti Matts Perinpoikaa

rankaisemaan Ingeborg Oxenstiernan talon-

poikaa Bengt Nilsinpoikaa tämän käytökses-

tä Rauman tullissa.7 Porin pormestarin, raa-

din ja tullinhoitaja Gustaf Henrikinpoika val-

tuutettu Johan Mattsinpoika Humalainen tuli

oikeuden eteen vuonna 1655 ja kertoi, että

luvialaiset talonpojat Niemenkylän Bengt

Penttilä ja Jöran Jakobinpoika Joopi olivat tä-

nä ja edellisinä vuosina vieneet omia ja muil-

ta ostamiaan tavaroita Tukholmaan omalla

vuonna 1654 rakennetulla kuutillaan, mikä

oli vastoin kauppajärjestystä. Tällainen pur-

jehdus soti kaupungin privilegioita vastaan ja

oli sille suureksi vahingoksi. Penttilä puolus-

tautui sanoen, että Porin pormestari ja raati

olivat antaneet heille tähän kirjallisen luvan.

Valtuutettu ilmoitti, että luvialaiset olivat har-

joittaneet maakauppaa jo monta vuotta,

vaikka kirje oli antanut oikeuden vain tähän

yhteen matkaan. Luvialaiset olivat luvanneet

maksaa tullin Poriin, mutta eivät olleet sitä

tehneet. Kun oikeus halusi raadin kirjeen näh-

täväkseen, he sanoivat, että heidän herran-

sa, kirjanpitäjä Måns Meijer oli vienyt sen Tuk-

holmaan. Kirje määrättiin hankittavaksi oi-

keuden tuomiota varten. Sitä odotettaessa

he saivat vapaasti sopia asian porilaisten

kanssa.8

Rauman pormestari Mickel Larsinpoika

valitti kesäkuussa 1656, että Bengt Nilsinpoi-

ka Penttilä ja Jöran Jakobinpoika Joopi Nie-

menkylästä, Matts Jöraninpoika Lukkarila Sit-

lahdesta ja Henrik Simoninpoika Löytystä oli-

vat vieneet omia ja maakaupalla ostami-

aan tavaroita tänä ja monena edellisenä

vuonna kuuteillaan Ruotsiin vastoin lakia ja

Rauman privilegioita. Pormestari esitti maa-

herra Erik von der Lindenin määräyksen

4.4.1656 rangaista tällaisia talonpoikia oi-

keudessa. Talonpojat sanoivat Porin kaupun-

gin antaneen heille siihen luvan 7.3.1656.

Tämän luvan todettiin kuitenkin olevan kunin-

gatar Kristiinan 13.10.1650 antaman pla-

kaatin vastainen. Vaikka talonpojilla oli Porin

pormestarilta ja maistraatilta saatu lupa,

tuomittiin kumpikin venekunta 40 markan

62

Luvian 1600-luvun talonpoikaislaivasto

koostui kuuteista (skuta). Talonpojat ra-

kensivat laivansa itse ja niiden rakentami-

seen erikoistuneiden miesten avulla. Artik-

kelissa mainitaan noin 14 metriä pitkä

alus. Kuten oikeuden pöytäkirjoista ilme-

nee, niillä pystyttiin purjehtimaan vain

myötäiseen ja laitamyötäiseen. Piirros Veli

Pekka Toropainen Kauko Metsä-Tokilan oh-

jeiden mukaan.

sakkoon, josta kolme osaa meni kuninkaalle

ja yksi osa kaupungille. Lisäksi heidät määrät-

tiin menettämään kauppatavaransa. Oikeus

totesi, että vaikka heidät olisi lain mukaan

tuomittava menettämään kuuttinsakin, sai-

vat he pitää ne, koska heillä oli ollut Porin an-

tama lupa, mutta vastaisuudessa he menet-

täisivät sekä kuutit että tavarat. Vain Niemen

Bengt Nilsinpoika asetti tuomiosta vetora-

hansa laamanninoikeuteen.9

Kuninkaan 23.12.1682 antamasta va-

paasta purjehdusoikeudesta Tukholmaan

tuli erittäin tärkeä luvialaisille. He saivat sen

valitettuaan valtiopäivillä niukoista elinolois-

taan. Esimerkiksi vuonna 1674 luvialaisia

koetteli vaikea kato. Korven kylässä kylvetystä

rukiista voitiin korjata vain hieman kylvöä suu-

rempi sato ja kevätkylvöt olivat suurimmaksi

osaksi tuhoutuneet kylmyydessä. Tilanne oli

yhtä huono koko kappelin alueella. Val-

tiopäivien luvialaisten anomukseen anta-

massa vastauksessa todettiin, että koska

Luvian kappelin asukkailla oli vähäiset omis-

tukset ja heidän verotuksensa perustui osit-

tain mereen ja koska heidän oli aiemmin sal-

littu purjehtia Tukholmaan, saivat he nyt va-

paan purjehdusoikeuden omilla tavaroil-

laan, mutta he eivät saaneet harjoittaa

kauppaa ostamalla muilta näiden tuottei-

ta.10 Luvialaisten asiaa valtiopäivillä oli aja-

nut kirjanpitäjä Gabriel Neocleander, joka

kuittasi 29.10.1683 Jöran Jakobinpoika Joo-

pilta Niemenkylästä ja Löytyn Simon Henrikin-

pojalta palkkion toimistaan. Eurajoen syyskä-

räjillä muut luvialaiset isännät määrättin

maksamaan Jöranille ja Simonille oman

osansa asianajopalkkiosta.11

Raumalaiset porvarit pyrkivät edelleenkin

estämään kauppavapauden toteutumista.

Eurajoen käräjillä vuonna 1687 luvialaiset va-

littivat, että Raumalla suolatynnyri maksoi vii-

destä kuuteen kuparitaalaria enemmän kuin

esimerkiksi Turussa. Lisäksi suolaa ja rautaa,

joita talonpojat tarvitsivat eniten, oli vaikea

saada Raumalta. Korven Mårten Äijälä kertoi

vielä kauppias Klaus Mattsinpoika Tokilasta,

joka oli ostanut häneltä härän ja tarkastuksen

jälkeen luvannut maksaa siitä 33 kuparitaa-

laria. Kun Mårten oli lähettänyt tyttärensä vie-

mään härän Raumalle, oli Tokila tarkastanut

sen uudelleen muiden porvareiden kanssa

ja omavaltaisesti maksanut vähemmän kuin

oli sovittu. Kauppiaat puolestaan väittivät lu-

vialaisten ottavan laivoihinsa talollisia pitäjän

muistakin kylistä laivamiehiksi, niin että nämä

saattoivat samalla harjoittaa luvatonta

maakauppaa. Lautamiehet kuitenkin todisti-

vat, että kaikki laivamiehet olivat kappelista,

ja heitä otettiin aluksiin niin monta kuin sopi.

Kyseessä ei siis ollut maakauppa, varsinkaan

kun kukaan ei maksanut toiselle laiva- tai pe-

rämiehen palkkaa. Lautamiehet arvelivat,

että jos tämä oikeus otettaisiin heiltä pois, ei

heillä olisi muuta vaihtoehtoa kuin jättää ti-

lansa autioiksi. Rauman porvarit syyttivät

myös Eurajoen kirkkoherra Johan Teetiä siitä,

että tämä aiheutti heille haittaa, koska ei

huolinut talonpojilta pääsiäisrahoikseen mui-

ta tuotteita kuin lautoja, jotka hän sitten laiva-

si Tukholmaan. Lautamiehet kertoivat tämän

johtuvan siitä, ettei heillä ollut muita tuotteita

kuin lautoja, millä maksaa kirkkoherralle. Niitä

hän sitten vaihtoi viiniin ja muuhun kirkolle tar-

peelliseen.12

Toltti lautoja Tukholmaan

Luvialaiset rakensivat itse aluksensa, joilla

he purjehtivat Tukholmaan, ja kuutti oli ai-

noa tuomiokirjoissa mainittu luvialaisten käyt-

tämä alustyyppi. Sen pituus vaihteli kymme-

nen metrin molemmin puolin. Eräässä oi-

keustapauksessa kuutin pituudeksi ilmoitettiin

noin 14 metriä. Alukset oli varustettu purjeilla,

mutta niillä oli mahdollista purjehtia vain

myötäisellä tai laitamyötäisellä. Vastatuulen

aiheuttamista ongelmista onkin useita esi-

merkkejä. Aluksen perässä sijaitsi kajuutta,

jossa nukuttiin, sillä Tukholman-matka saattoi

kestää useita kuukausia. Eräässä tapaukses-

63

sa matka aloitettiin heinäkuussa ja Luvialle

palattiin vasta marraskuussa. Luvialaiset

muodostivat tavallisesti laivayhtiöitä, joissa

kahdesta neljään miestä yhdessä omistivat

tai vuokrasivat kuutin yhden toimiessa lai-

vaisäntänä. Laivayhtiö saattoi myös vuokra-

ta ulkopuolisille tilaa kuutista. Matkalle otettiin

usein mukaan myös emäntä, ja toisinaan

isännän puolesta purjehti poika tai renki. Pur-

jehdusreitit olivat mainituista välietapeista

päätellen vakiintuneita.

Luvian emäpitäjän Eurajoen puoleltakin

on suuntaa antavia esimerkkejä siitä, millai-

nen toiminta kannatti. Klaus Tottin metsävahti

Simon Sigfridinpoika valitti käräjillä kesäkuus-

sa 1659, että Mullilan asukkaat olivat hakan-

neet Irjanteen metsästä tervaksia, tukkeja,

lautoja ja lankkuja, mutta eivät omaan tar-

peeseensa vaan myyntiin. Mullilan asukkail-

ta kysyttiin, kuinka paljon lautoja he olivat vie-

neet kreiville, ja nimismieheltä, kuinka paljon

lautoja hän oli vienyt Orjasaareen laivanra-

kennukselle. Yhteensä tervaa oli poltettu 7

tynnyriä, lankkuja veistetty 16 tolttia (toltti =

12 kpl) ja lautoja 12 tolttia. Nämä kaikki tuo-

mittiin menetetyiksi.13 Lautojen veistäminen

osoittautui ilmeisen kannattavaksi. Luvialla oli

Sassilan kartanon palveluksessa jo 1600-lu-

vun alkupuolelta sahuri. Talonpojat kuitenkin

veistivät omat lautansa. Ammattisahureita

esiintyy Luvialla pitkin 1600-lukua. Esimerkiksi

sahuri Jakob Sigfridinpoika halusi vuonna

1675 ottaa Eurajoen kirkonkylästä aution Toh-

kan tilan viljelykseensä. Hänelle myös myön-

nettiin siihen asumisoikeus.14

Vuonna 1655 Lemlahden Sigfrid Henrikin-

poika Junnila ja Thomas Mattsinpoika Maija-

la sekä Peränkylän Johan Jakobinpoika Sep-

pä olivat purjehtineet omalla laivallaan myy-

mään tavaroitaan Tukholmaan. Sigfridillä oli

ollut mukanaan 5 tolttia lautoja, 2 lispuntaa

voita ja 12 nippua tuohta, Thomasilla mullik-

ka, hieho ja 15 nippua tuohta sekä Johanilla

2 tolttia lautoja, 15 nippua tuohta ja kaksi

mullikkaa. Asia alistettiin maaherralle, koska

kuningas oli määrännyt talonpoikaispurjeh-

duksen rangaistavaksi.15 Kun kuutin kippari

Johan Olofinpoika purjehti helluntain aikoihin

1684 Tukholmaan, oli mukana Korven Matts

Erikinpoika Marttila. Saman kylän Mårten

Mattsinpoika Äijälä oli lähettänyt hänen mu-

kanaan kaupungissa myytäväksi 40 tolttia

lautoja ja 14 nippua tuohta. Kolmekymmen-

täkaksi tolttia myytiin hintaan 3 kuparitaalaria

ja 8 tolttia hintaan 2 taalaria 16 äyriä per tolt-

ti. Tuohet olivat hinnaltaan taalarin nippu.

Mårten maksoi kipparille rahdista sekä tullista

43 taalaria. Perämiehelle maksettiin 5 taala-

ria. Matts sai 10 taalaria 16 äyriä. Koko rahdin

arvo oli 130 taalaria, joten Mårten sai myynti-

voittoa reilut 71 kuparitaalaria. Vuonna 1679

Mårten Äijälä kertoi antaneensa naapu-

reidensa kanssa luvan Kainun Matts Mår-

teninpoika Triipulle veistää heidän metsis-

tään 9 tolttia lautoja. Sassilan kartanon met-

sävahti oli kuitenkin vienyt ne korvauksetta

herrasväelleen. Korven kaksi kruununtilaa

kuuluivat kartanoon, mutta Marttila oli perin-

tötila.Kesällä 1687 Äijälä oli puolestaan myy-

nyt Tukholmassa omien lautojensa joukossa

kappalainen Nils Escholeniukselle kuuluneita

lautoja.16

Helmikuussa 1705 talollinen Simon Erikin-

poika kertoi, että Lahden kartanon Mikael

Jordan oli vienyt vuonna 1703 kuutillaan kak-

si hänen härkäänsä Tukholmaan ja myynyt

ne siellä teurastaja Olof Arvidinpojalle 65 ku-

paritaalarin kappalehintaan. Kauppasum-

masta Jordan oli pidättänyt itselleen 36 taa-

laria ja 8 äyriä. Lisäksi Simon oli lähettänyt

myytäväksi 6 kuormaa tuohta, mutta Jordan

oli jättänyt ne rannalle, koska kuutti oli lastattu

jo täyteen. Tuohet olivat arvoltaan 4 kupari-

taalaria kuorma. Jordan ilmoitti maksaneen-

sa Simonin tullimaksut ja rahojen kuluneen sii-

hen.17 Tammikuussa 1708 Rauman tullikirjuri

Magnus Asprooth valitti oikeudelle, että Luvi-

an Niemenkylän Jakob Johaninpoika (Joopi

tai Penttilä) oli takavarikoinut hänen Tukhol-

masta tuodun 212 kuparitaalarin arvoisen

lastinsa syksyllä 1706. Jakob puolustautui sil-

lä, ettei Asprooth ollut tilittänyt hänelle hänen

64

puolikkaan kuuttiosuutensa Tukholmassa

myydyn lastin arvoa. Jakob ilmoitti lastinsa

arvon olleen tuolloisen Tukholman hinta-

tason mukaan 196 kuparitaalaria. Asprooth

oli toimittanut hänelle vain suolatynnyrin, 7

kyynärää vihreää raskia ja naulan salpieta-

ria. Lastin arvosta puuttui vielä 172 taalarin

erä. Asproothin mukaan Jakobilla oli ollut

vain neljännes kuutin lastista, mutta tämä il-

moitti antaneensa Salomon Salanderillekin

joitakin sylyksiä polttopuita myytäväksi.18

Luvialaiset purjehduksella

Anoessaan purjehdusoikeutta, luvialaiset

esittivät perusteluksi heikot elinolonsa.

Asiakirjoissa Luvia ei kuitenkaan esiinny mi-

tenkään poikkeuksellisena alueena. 1600-lu-

vun autioituminen oli tavallista muuallakin.

Tilojen veromäärät olivat verrattavissa mui-

den pitäjien oloihin, vaikka osa tilojen mant-

taalista perustui kalastukselle. Tarvolan Tho-

mas Simoninpoika oli ottanut voudin luvalla

viljelykseen juhannuksena 1693 Mårten Matt-

sinpojan autioksi jättämän Kukolan tilan Mik-

kolan kylässä. Tilaan kuului mm. kalavesiä ko-

titarpeiksi Pinkjärvessä ja Luvianlahdella sekä

merellä. Sillä oli myös oikeus purjehtia Tukhol-

maan myymään lautoja, polttopuita ja kar-

jaa.19 Koska kappeliseurakunnan maantie-

teellisestä alueesta suurin osa oli metsää kyli-

en sijoittuessa meren rannalle, pyrittiin sitä

hyödyntämään tehokkaasti, ja Tukholma ve-

ti kaiken mitä talonpojat pystyivät sinne toi-

mittamaan. Tuomiokirjoista käy lastien arvo

ilmi harvoin, mutta mainitut arvot ovat aina

kohtuullisen suuria. Ilmeisesti oli kannatta-

vampaa hyödyntää talvikaudet veistämällä

lautoja ja parruja sekä vetämällä tuohta kuin

laajentaa viljelyksiä, sillä 1600-luvulla suuri

osa Luvian taloista oli joutunut läänityksinä

kartanoiden alaisuuteen. Sassilan kartano

pyrki valvomaan oikeuksiaan tarkoin ja har-

joitti itsekin purjehdusta.

Talvikäräjillä 1639 Nils Bielken vouti Erik

Eskilinpoika Sassilasta tuomittiin saamaan

raumalaiselta Anders Henrikinpoika Sormulta

25 kuparitaalaria kuutin varusteiden vuokraa

neljältä matkalta Tukholmaan ja yhdeltä Tur-

kuun. Erik oli katkaissut Antin ankkurista yhden

siiven vetäessään kuuttia maalle. Hän oli

maksanut siitä Sormulle yhden matkan perä-

miehenpalkan, 46 kuparitaalaria.20 Edes-

menneen Nils Bielken kirjanpitäjä Måns Mei-

jer tuli oikeuteen elokuussa 1641 leskikreivitär

Ingeborg Oxenstiernan antamien ohjeiden

kanssa. Hän kertoi Sassilan kartanon voudin

Måns Perinpojan lähettäneen kuutin ja karta-

non rengin kartanon tavaroiden kanssa Sak-

saan rouvansa tietämättä. Luvian talonpojat

olivat kertoneet asiasta rouvalle Ruotsissa.

Vouti kielsi asian kokonaan. Meijer vastasi, et-

tä ainoastaan lampuodit Thomas Henrikin-

poika Tasanen ja Anders Skytt Hanninkylästä

olivat kuluvana kesänä olleet Ruotsissa. He

kuitenkin kielsivät kertoneensa tällaista rou-

valle. Kaikilta Luvian lampuodeilta kysyttiin,

tiesivätkö he voudin lähettäneen tavaroita

myytäväksi, mihin kaikki antoivat kieltävän

vastauksen. Asiaa tarkemmin tutkittaessa

selvisi, että voudin anoppi, Karin Teppola

Raumalta oli lähettänyt renkinsä Matin Sak-

saan kuutillaan, eikä suinkaan vouti itse.21

Kauppias Johan Delphendal Raumalta

valitti maaliskuussa 1666 oikeudelle, että

Luvian Sassilan kartanon vouti Erik Thomasin-

poika oli edellisenä vuonna samaan aikaan

vuokrannut hänen kuuttinsa kuljettaakseen

kreivi Sten Bielken tavaroita. Sopimuksen mu-

kaan kuutti tuli palauttaa samaan paikkaan

mistä se oli otettu. Kuutti oli lähtenyt Tukhol-

masta Olavin messun aikaan ja maannut

Sassilan kartanon luona kahden viikon ajan,

minkä Luodonkylän Simon Johaninpoika

Tommila todisti. Heidän oli ollut aikomus pur-

jehtia Raumalle, mutta vastatuuli oli estänyt

sen. He olivat edenneet vain peninkulman ja

jättäneet kuutin siihen. Ankkuriköysi oli kuiten-

kin irronnut, ja kuutti oli ajautunut karille ja saa-

nut reiän pohjaansa. Delphendal ei halunnut

65

kuuttia enää takaisin, vaan vaati korvauksen

siitä. Erik sanoi, että kun kuutti oli tullut Tukhol-

masta kotiin, oli Delphendalin vaimo lähettä-

nyt sanan, että sen tuli purjehtia Poriin hake-

maan lastia. Kahden viikon kuluttua oli tullut

uusi sana, että kuutin tuli purjehtia Raumalle.

Paikalta, jolle se oli juuttunut vastatuulessa,

kesti neljä viikkoa ennen kuin se oli Raumalla.

Oikeus määräsi kuutinrakentajat arvioimaan

vahingon ja Erikin perämiehen ja laivamie-

het korvaamaan sen. Delphendal halusi li-

säksi asian takia viivästyneistä toimistaan kor-

vauksen.22

Kreivitär Ebba Brahen laivuri Henrik Jö-

raninpoika kertoi maaliskuussa 1659, että

kreivittären kuutti oli joutunut merihätään

edellisessä lokakuussa ja rantautunut Poh-

janmaan laivareitillä Ranuan kallioille. Tällöin

Jöran Mickelinpoika Örläinen Hanninkylästä

ja Simon Johaninpoika Tommila Luodonky-

lästä olivat hakanneet sen runkoon reiän ja

vieneet sieltä 7 lästiä 10 tynnyriä tervaa. Syy-

tetyt kertoivat löytäneensä rannalta ainoas-

taan 20 tynnyriä ja korjanneensa ne omiin

aittoihinsa, minkä lisäksi Thomas Markuksen-

poika Junnila Lemlahdesta oli vienyt 3 tynny-

riä. Jöran ja Simon olivat ottaneet lisäksi kuu-

tin takilan mastosta sekä joukon nauloja ja

lautoja. Koska he olivat sanoneet tästä muil-

le, niin päätettiin, että he valansa mukaan

palauttaisivat kaiken viemänsä. Tähän he oli-

vat valmiita, mutta laivuri ei halunnut heitä

valalle ennen kuin kaikki asianosaiset olisivat

paikalla. Laivuri valitti vielä heidän särkeneen

laivaa, mutta he kielsivät tämän syytteen.

Laivurin mukaan hän olisi saattanut voida

vielä korjata laivan ilman tätä vahinkoa, sillä

se oli uusi. Asia lykättiin kesäkäräjille, ja ennen

sitä Henrik Jöraninpoika menisi saaristoon jäl-

jittämään kaikki ne, jotka olivat olleet hylyllä

ja saisi haastaa heidät käräjille.23

Matkatkaan eivät aina sujuneet ongel-

mitta. Talvikäräjillä 1692 Korven Lars Mickelin-

poika Suomalaisen leski Anna Olofintytär ker-

toi miehensä kuolleen edellisenä syksynä

Tukholman-matkalla. Koska ruumiista oli ko-

tona löydetty haavoja ja mustelmia, halusi

leski selvittää, oliko hänen miehensä kanssa

matkalla riidellyt Väipäreen Jöran Grelsinpoi-

ka Sookari syyllinen kuolemaan. Matkalla

mukana ollut Larsin veljenpoika Simon Erikin-

poika Marttila kertoi miesten riidelleen koko

matkan, ja erityisesti paluumatkalla, asiasta

jos toisesta. Paluumatkalla Tegelhamnissa

miehet olivat menneet yhdessä krouviin,

mutta Simon oli jäänyt sairaana laivan ka-

juuttaan makaamaan. Hanninkylän perä-

mies Simon Hansinpoika Tasanen oli myös ol-

lut krouvissa. Hän kertoi Larsin lähteneen ko-

vassa humalassa mutta sovussa Jöranin

66

Luvian kappelin kylät olivat vielä 1600-lu-

vulla Korpea lukuun ottamatta meren ran-

nalla. Maan noustessa ne ovat jääneet sisä-

maahan. Poikkiviiva osoittaa lahden koh-

dalla nykyisen rantaviivan. Piirros Veli

Pekka Toropainen Hans Hanssonin karttaa

mukaillen.

kanssa muiden jäädessä sisälle. Portaissa

hän oli kaatunut ja kierinyt liukasta mäkeä

alas. Hän oli maannut pihalla, kunnes krou-

vari oli mennyt tulen kanssa ulos ja tullut sa-

man tien kertomaan asiasta muille. Nämä

olivat vieneet Larsin laivalle. Seuraavana aa-

muna hän oli kysynyt sairaana ja verta sylkien

Simonilta, oliko joku lyönyt häntä edellisenä

päivänä vai oliko hän kaatunut. Hän oli näyt-

tänyt muille haavat päässään ja kyynär-

päässä. Vanha ja juoppouteen langennut

Lars oli sitten kuollut neljän päivän ja viiden

yön kuluttua.24

Syyskäräjillä 1693 Kainun perämies Bertil

Bengtinpoika Juvala vaati selvitettäväksi, oli-

ko Matts Mårteninpoika Äijälä varastanut hä-

neltä Tukholman satamassa laivasta 21 ku-

paritaalaria ja rullan tupakkaa. Tukholmasta

oli lähdetty torstaina ja Lökön satamassa

Lemlandissa oltiin lauantaina. Bertil oli sano-

nut siellä Mattsille kadottaneensa tupakkarul-

lan ja rahaa. Matts ei tiennyt asiasta mitään,

mutta oli antanut Bertilille omista tupakois-

taan yhden rullan. Kohta hän oli huutanut tä-

män kajuuttaan ja osoittanut tupakkarullaa

Bertilin sängyssä. Bertil halusi nyt tietää miten

se oli joutunut sinne. Matts ehdotti, että hän

oli epähuomiossa jättänyt sen sinne paka-

tessaan tupakoitaan arkkuun. Kun tämä ei

tyydyttänyt Bertiliä, oli Matts epäillyt Mikkolan

Mårten Evastin renkiä Matts Johaninpoikaa,

joka oli ollut yksin kajuutassa. Tämä kuitenkin

kielsi asian kokonaan, ja Äijälä määrättiin

puhdistusvalalle. Hän sai Korven sotamiehen

Henrik Henrikinpojan vannomaan, mutta jou-

tui silti korvaamaan rahat. Samalla Mattsia

syytettiin kolmen lautatoltin varastamisesta.

Hän oli lastannut omaan laivaansa Lemlah-

den Matts Pramin yhden ja Henrik Noukan

kaksi tolttia, sillä Suomalaisen vävy ja Evastin

renki olivat sanoneet niiden kuuluvan hänel-

le. Asia oli osoittautunut myöhemmin toisen-

laiseksi. Matts ilmoitti jo sopineensa lautojen

korvaamisesta ilman oikeudenkäyntiä.25

Syyskäräjillä 1694 Matts Mårteninpoika

Äijälä epäili puolestaan Lemlahden Matts

Johaninpoikaa siitä, että tämä oli vienyt hä-

nen arkustaan 6 ½ karoliinia Tukholman-mat-

kalla. Laivalla ollut Korven Mickel Erikinpoika

Marttila oli antanut hänelle palasen kangas-

ta säilytettäväksi. Mickelin halutessa kankaan

takasin, ei Matts löytänyt arkkunsa avainta ja

hermostui siitä täysin. Lopulta avain löytyi

Äijälän sängystä. Koska avain oli ollut siellä

yön yli, oli Matts Johaninpojalla ollut tilaisuus

viedä rahat. Hän kuitenkin vannoi puhdistus-

valan ja itsensä vapaaksi syytteestä.26

Markus Mårteninpoika Evasti Mikolasta il-

moitti helmikuussa 1697, että hänen arkus-

taan oli kadonnut edellisenä kesänä Tukhol-

man rannassa 3 taalaria siellä olleista 53 ku-

paritaalarista. Arkun avainta hän oli säilyttä-

nyt tyynyliinassa. Kukaan muu kuin räätäli

Henrik Markuksenpoika Kuivalahdesta ei voi-

nut olla syyllinen. Lisäksi Markukselta oli ka-

donnut kappa rukiita ja 1 ½ tolttia lautoja.

Räätäli oli halunnut sopia asian tarjoamalla

Markukselle pukin ja lispunnan voita. Henrik

epäili, että Korven Matts Mårteninpoika Äijä-

lä oli varastanut kyseiset rahat ja tavarat, sillä

hänet oli tuomittu ennenkin varkaudesta.

Hän myös kielsi tarjonneensa mitään sopi-

musta, vaan kertoi halunneensa auttaa Mar-

kusta, joka pelkäsi vanhempiensa haukku-

van hänet pahanpäiväisesti kadottamiensa

tavaroiden takia. Äijälä esitti Markuksen todis-

tuksen, ettei hän ollut aluksessa, kun tämä oli

laittanut avaimensa tyynyyn, eikä myöskään

yövartiossa sinä yönä, vaan kaupungilla.

Vain Markus ja Henrik olivat olleet tuolloin pai-

kalla. Lautamies Jöran Peränkylästä todisti,

että ohikulkevat ihmiset usein ottivat mu-

kaansa lautoja, eikä heitä voinut tavoittaa

paikalla olevan suuren ihmisjoukon takia. Lai-

vakunnalla oli tapana korvata tapahtunut

vahinko yhteisesti. Lautakunta päätti, että

Markus Evasti korvaisi puoli tolttia sekä Matts

Äijälä ja Henrik-räätäli puoli tolttia kumpikin.

Rahat ja rukiit tuli räätälin maksaa

Markukselle yksinään.27

Niemenkylän Karin Henrikintytär kertoi oi-

keudelle talvella 1693, että hänen miehen-

67

sä Johan Jöraninpoika Joopi oli kuollut Tuk-

holman-matkalla syksyllä 1692, eikä kukaan

tiennyt minne hän oli joutunut. Hanninkylän

Mårten Eskilinpoika Tasanen – Joopin sisar oli

hänen vanhemman veljensä Jakobin vaimo

– kertoi, että Joopi oli saanut paluumatkalla

Tukholmasta Furusundissa (Tukholman saaris-

tossa) kohtauksen häntä ennenkin vaivan-

neesta kaatumataudista. Kohtaus oli tullut

uudelleen päivä ensimmäisen jälkeen. Hän

oli käyttäytynyt kuin heikkopäinen, ja muut

olivat yrittäneet rauhoitella häntä ja pitää

hänet kuutissa. Rödön satamassa, jossa he

yöpyivät toista yötä, he eivät olleet voineet

pitää Joopia vastoin tämän tahtoa aluksella,

vaan tämä oli juossut ympäri saarta krouvia

etsien. Vartiossa ollut Mårten oli seurannut

häntä maihin, ja jättänyt hänet saarelle teh-

dyn kummelin juurelle. Mårten oli säikähtänyt

Joopin puheita Jumalasta ja oluen juomi-

sesta niin, ettei tiennyt, kuinka hän oli päässyt

takaisin kuuttiin. Aamun tultua he kaikki olivat

menneet maihin etsimään Joopia, mutta

tätä ei löytynyt saarelta, vaikka sillä ei kasva-

nut puitakaan. Vesi oli ollut niin kirkasta, että

he olivat nähneet jopa kolmeen syleen, mut-

ta häntä ei löydetty sieltäkään. He olivat jat-

kaneet etsintöjä kuusi päivää saaren sata-

massa olleiden kahdeksan muun laivakun-

nan kanssa. Kuutitkin oli siirretty, jotta nähtiin,

oliko Joopi niiden alla. Kun tuuli oli noussut,

he olivat menneet Flakan kylään sataman

vieressä ja pyytäneet kyläläisiä etsimään

häntä vielä. Vain eräästä toisesta laivakun-

nasta he osasivat sanoa, että sen kyydissä oli

ollut Lorentz Creutzin sahuri ja 14 muuta.

Lemlahden Matts Sigfridinpoika Maijala to-

disti samalla lailla. Hän lisäsi, että Joopi oli

68

Vuonna 1667 annetussa Ruotsin valta-

kunnan merioikeutta koskevan pla-

kaatin kuvalehdessä ”Neptunus” ja

”Justitia” saapuvat Tukholmaan sim-

pukkavaunuissa merihevosten vetämi-

nä ja merileijonan ja tritonien saatta-

mana. Kuningas Kaarle XI ja valta-

kunnanlippu kuvaavat maallista val-

taa. Oikealla näkyy kuninkaanlinna

Tre kronor ja luvialaistenkin määrän-

päähän, laituriin, on kiinnittynyt lai-

voja. Kuva TMA, Kruunusarja.

juossut ympäri Rödön satamaa kaksi yötä ja

yhden päivän ja sanonut muille, että hän oli

juonut hyvää olutta. Hän oli pyytänyt kutsu-

maan itseään perämieheksi ja sanonut, ettei

enää koskaan ohjaisi laivaa. Lukotkaan eivät

olleet pidätelleet häntä, vaan hän oli ryy-

pännyt Maijalan ja Jakob Penttilän arkuista

paloviinaa matkalla avattuaan lukot sormil-

laan. Mitään riitaa hänellä ei ollut laivakun-

nan kanssa ollut. Penttilä ja Väipäreen Maria

Jöranintytär todistivat samalla lailla. Joopin

leskikään ei halunnut syyttää muuta

laivakuntaa miehensä kuolemasta, joten

heidät vapautettiin epäilyksestä.28

Keväällä 1703 Niemenkylän Johan

Johaninpoika Penttilä syytti Kuivalahden rää-

täli Henrik Markuksenpoikaa siitä, että tämä

oli vienyt häneltä arkusta 4 karoliinia paluu-

matkalla Tukholmasta lokakuussa 1702. Hän

epäili Henrikiä sen tähden, että heidän ruo-

kansa oli ollut samassa arkussa. Henrik sanoi,

ettei ollut ollut yksin kajuutassa, jossa arkku oli,

muuten kuin Tukholmasta lähdettäessä.

Tuolloin Johan oli ottanut rahakukkaronsa

housujensa taskuun, jonka hän sanoi teh-

neensä kovan myrskyn tähden. Hän oli laske-

nut Tukholmassa rahoja olevan 120 kupari-

taalaria. Kukkaron hän oli laittanut arkun sala-

lokeroon. Luvian kappalaisen tytär, neitsyt Eli-

sabet Erikintytär Liustadia kertoi matkus-

taneensa Tukholmaan ja takaisin tällä kuutil-

la, joka kuului Jakob Johaninpoika Joopille ja

Jakob Johaninpoika Penttilälle Niemenkyläs-

tä. Hän oli kysynyt Johanilta, paljonko rahoja

oli ja tämä oli vastannut edellä mainitun

summan. Johan oli valittanut hänelle vasta

Uudenkaupungin ulkopuolella Lyökissä, että

rahaa puuttui. Myös Niemenkylän Jakob

Johaninpoika vannoi samoin. Henrik oli käy-

nyt usein arkulla ottamassa ruokaa, mutta to-

distajat eivät tienneet hänen vieneen

rahoja. Henrik vannoi itsensä syytteestä

vapaaksi.29

Vaarallinen saaristo

Luvian saariston läpi kulki laivaväylä eteläs-

tä Pohjanmaalle. Pirskerin saarilla oli tä-

män reitin satama. Reitin tärkeydestä kerto-

vat monet oikeusjutut, joiden aiheena ovat

haaksirikot ja riidat rahdeista. Porilainen

Jöran Ingemarinpoika oli velvoitettu raastu-

vanoikeudessa 7.1.1634 vannomaan, ettei

ollut tappanut Erik Hoppoista, kuten tämän

leski Brita epäili. Oikeudessa oli Britan lisäksi

toisen Luvian saaristossa kuolleen eli Matts

Mickelinpojan leski Anna Perintytär. Kuutin

omistaja Erik Hoppoinen, Jöran, Matts ja pii-

ka Beata Larsintytär olivat olleet tulossa edel-

lisenä syksynä Tukholmasta saattueessa toi-

sen porilaisen kuutin kanssa. Susikarin luona

he olivat menettäneet ruorinsa Pyhän Katarii-

nan yönä kovassa myrskyssä ja Jöran oli otta-

nut laudan, jonka hän oli sitonut kyljelleen ja

ohjannut sillä. Erik oli pimeässä ollut kokassa

katsomassa, ettei mikään vaara uhannut

kuuttia ja antamassa ohjeita kuutin väylästä.

Erik oli huomannut tulen, jonka toisen kuutin

miehistö oli tehnyt maihin ja käskenyt ohjaa-

maan sinne. Jöran oli kuitenkin yrittänyt sa-

noa, että se ei ollut oikea väylä. Heti kohta

kuutti olikin mennyt vedestä ylös pistävien

isojen kivien välissä karille, vähän yli nuolen-

kantaman päässä Björkön satamasta, jossa

toinen kuutti oli. Kuutti oli saanut heti vuodon

ja ottanut vettä sisäänsä. Yhteisymmärryk-

sessä oli päätetty laskea jolla mereen ja siir-

tää siihen mm. kaksi Hoppoisen arkkua ja po-

rilaisen laivamiehen Påval Jöraninpojan lukit-

tu tynnyri. Kun kuutti ei ollut irronnut sitten-

kään, oli Hoppoinen mennyt jollaan ja pa-

kottanut Matts Mickelinpojankin sinne. Jöran

oli pyytänyt heitä jäämään kuuttiin, jotta he

voisivat seuraavana päivänä valoisalla kul-

jettaa tavaroita pikkuhiljaa maihin. Erik oli kui-

tenkin asettunut pitämään perää ja Matts

soutamaan, ja he olivat lähteneet. Jonkin

ajan kuluttua Beata oli sanonut kaksi kertaa

Jöranille, että hän oli kuullut huutoa. Koska

69

Jöran oli arvellut Beatan haluavan hylätä

kuutin ja tavarat, hän oli suuttunut tälle ja

todennut, että Beata kuuli aina eikä hän

tiennyt mitä tämä ajoi takaa.

Tämän jälkeen Jöran ja Beata olivat

odottaneet kuutissa kaksi vuorokautta. Sitten

Jöran oli tehnyt laudoista ja kaatamistaan

mastoista lautan, jolla he olivat meloneet lä-

himmälle luodolle, missä Beata oli langen-

nut itkemään kiville arvellen kuoleman kor-

jaavan heidät. Jöran oli tutkinut luotoa ja löy-

tänyt heidän jollansa sen toiselta puolelta.

Kun Beata oli tullut paikalle, oli Hoppoinen

maannut kasvoillaan vettä puolillaan ole-

vassa jollassa. He olivat kantaneet hänet

rannalle ja peittäneet hänet omalla lam-

paannahkavällyllään. He olivat repineet hä-

nen verkaröijynsä ja asettaneet sen hänen

päänsä alle. Sitten he olivat soutaneet toisel-

le kuutille, joka oli jo nostanut purjeensa jat-

kaakseen matkaa. Kun he eivät tavoittaneet

sitä, olivat he kääntyneet takaisin ja souta-

neet Luvian mantereelle. Siellä he tapasivat

Niemenkylän Jakob Olofinpoika Joopin, joka

oli lähtenyt apuun pelastamaan kuutista niin

paljon kuin mahdollista. Kun vaimo Brita oli

kuullut miehensä makaavan luodolla, oli

hän pyytänyt Jakobia noutamaan tämän

heti kun jää kantaisi. Kun ruumis sitten oli tuo-

tu Poriin, oli oikea poski ollut hajalla ja painu-

nut sisään, vaikka nahkassa ei ollut haavaa.

Vain oikean silmän ympärillä oli haava ja sil-

mämuna oli painunut kuopalle. Jakob kertoi,

että päästäiset olivat syöneet ruumista luo-

dolla, sillä hän oli nähnyt niiden jälkiä ja auk-

koja ruumiin lähellä. Brita oli nähnyt haavat ja

löytänyt miehensä röijyn taskusta paperin, jo-

ka oli ollut siellä kun ruumis oli maannut ve-

dessä. Koska oikeus ei löytänyt paperista tai

ruumiista sellaisia merkkejä, että se olisi ollut

vedessä, ja Brita arveli Jöranin tappaneen

hänen miehensä, hän haastoi tämän

oikeuteen. Jöran oli anonut lykkäystä valan-

sa vannomiseen, jotta hän saattoi palata

saaristoon etsimään toista ruumista ja ka-

donneita tavaroita ja voisi siten todistaa,

ettei hän ollut ryöstänyt Hoppoiselta mitään.

Keväällä Jöran oli etsinyt saarilta tavaroi-

ta Niemenkylän Anders Skyttin kanssa. He oli-

vat löytäneet vain airoparin ja äyskärin, jotka

olivat kuuluneet samaan jollaan. Muuta hän

ei ollut löytänyt ja anoi edelleen lykkäystä va-

lalleen. Sitä ei kuitenkaan enää myönnetty.

Toisen kuutin perämies Anders Andersinpoika

ja kuusi muuta mukana ollutta vannoivat, et-

tei heillä ollut matkalla ollut riitaa vaan he oli-

vat toimineet ystävyydessä. Jöran sai kuiten-

kin sakot, sillä hänellä ei ollut kaikkia vaadittu-

ja todistajia, ja hänet oli lisäksi aiemmin tuo-

mittu vahinkotaposta.30

Maaliskuussa 1703 kirkkoherra Johan

Teetin leski Brita Collina syytti yhdessä mui-

den laivan omistajien, Sitlahden Jöran Sigfri-

dinpoika Lukkarilan, Väipäreen Jöran Grelsin-

poika Sookarin ja Tommilan Matts Jö-

raninpoika Tommilan kanssa sen laivamie-

hiä, Korven Erik Erikinpoika Marttilaa, Hannin-

kylän Lars Kristerinpoika Lankia ja Peränkylän

Markus Jöraninpoika Seppää laivan tuhosta.

Kuutti oli köliltään 23 ¾ kyynärää (noin 14

metriä) pitkä. Vastaajat olivat purjehtineet sil-

lä heinäkuussa Tukholmaan ja se oli tuhoutu-

nut lasteineen paluumatkalla marraskuussa.

Alus oli ankkuroitu 8.11. Rauman edustalle

Kajaskarin vierelle. Se olisi pitänyt viedä Riht-

niemeen tai Haurukseen satamaan, mutta

porilainen perämies oli sanonut miehille, et-

tä tuuli oli liian heikko ja he olivat jo purjehti-

neet päivämatkan neljänneksen, joten oli

mahdotonta kääntyä. Kuutilla oli mahdollis-

ta purjehtia vain myötäisellä. Yöllä 11.–12.

marraskuuta tuuli oli kääntynyt ja myrsky alka-

nut niin, että oli ollut mahdotonta päästä

pois karin viereltä. Laiva oli hakkautunut kalli-

oon ja suurin osa lastista oli menetetty sen

hajottua. Miehet olivat menneet peninkul-

man päähän Lahden kartanoon ja pyytä-

neet Mikael Jordanilta apumiehiä. Hän olikin

antanut kolme miestä ja samalla syöttänyt

matkalaiset. Laivaa valvomaan oli jätetty yksi

mies ja yksi nainen. Laiva oli jo ollut

hajoamaisillaan, kun muut lähtivät

70

kartanoon. Seuraavan yön ja päivän he

olivat yrittäneet pelastaa rahtia, mutta vain

vähäinen osa oli saatu talteen. Omistajat

vaativat laivamiehiltä korvausta

menetetystä omaisuudesta.

Samalla matkalla oli neljäs laivamies,

rälssitalollinen Henrik Larsinpoika Kirkonkyläs-

tä hukkunut kotimatkalla Fiederholmenin luo-

na neljännespeninkulma ennen Blåckhuse-

nia. Nimismies Henrik Elfving oli kuullut, että

laivalla oli ollut riitaa ja epäili, että se oli syynä

tapaturmaan. Muut kuitenkin todistivat, että

Henrik oli ollut humalassa mennessään lait-

tamaan fokan verkkoa paremmin. Hän oli

horjahtanut kurottaessaan laivan vasem-

man laidan yli mereen. Muut olivat palan-

neet heti hakemaan häntä, mutta hän oli

vajonnut huudettuaan kaksi kertaa. Erik Mart-

tilan mukaan Lars Kristerinpoika ja Markus

Jöraninpoika olivat kiivailleet keskenään kaksi

viikkoa aiemmin, mutta ei Henrik. Tämän tiesi

todistaa myös perämies Anders Dijkman, jo-

ka oli seurannut heitä kuutillaan Tukholmas-

ta.31

Talonpoikaispurjehtijat

Oliko laivayhtiöiden isännillä keskinäisiä

sukulaisuussuhteita? Luvian väkiluku oli

1600-luvulla niin pieni, että se vaikutti var-

masti laivayhtiöiden muodostumiseen. Luvi-

an asukasluku oli vielä vuonna 1749 ainoas-

taan 483 henkeä.32 Oikeuden pöytäkirjoista

on mahdollista hahmottaa sukulaisuusver-

kostoja, joihin isännät kuuluivat. Esimerkiksi

Korven kylän isännät Mårten Mattsinpoika

Äijälä, Erik Mickelinpoika Marttila ja Lars Mic-

kelinpoika Suomalainen olivat sukulaisuus-

suhteissa keskenään, Erik ja Lars olivat peräti

veljeksiä. Marttilan Erikin pojista ainakin neljä

oli mukana talonpoikaispurjehduksessa.

Hanninkylän Per Iso-Ruuti ja Thomas Tasanen

olivat saaneet maata Korven nimeltä mai-

nitsemattomista taloista avioliittojen kautta.

Mårten Äijälän lanko oli Niemenkylän Tho-

mas Andersinpoika Skytt. Simon Johaninpoi-

ka Tommila oli Äijälän serkku ja äitinsä kautta

hän kuului Evastin isännän jälkeläisiin. Tom-

milan kautta Äijälällä oli sukulaisuussuhde

myös Niemenkylän Bengt Nilsinpoika Pentti-

lään ja Jöran Jakobinpoika Joopiin.33 Luvian

tiloista kolme purjehti 1500–1900-luvuilla

(Evasti, Heinilä, Tommila), yksi 1500–1800-lu-

vuilla (Prami), yksi 1500–1700-luvuilla (Suo-

malainen), kuusi 1600–1900-luvuilla (Joopi,

Junnila, Löytty, Maijala, Penttilä, Sassila), nel-

jä 1600–1800-luvuilla (Nouka, Seppä, Sundi,

Äijälä) ja kaksi 1600–1700-luvuilla (Lukkarila,

Tasanen).34 Seuraavaa 1600-luvun purjehti-

joiden luetteloa ei ole viitoitettu niiltä osin,

joilta se perustuu artikkelissa esitettyihin läh-

teisiin, joiden tiedot ovat todettavissa

tekstistä. Sukunimiksi on merkitty Suomen

asutuksen yleisluettelon mukaan heidän

talonsa nimi, jota ei myöskään ole viitoitettu.

Luettelo ei ole täydellinen, mutta siitä on

mahdollista todeta samojen talojen harjoit-

tama purjehdus.

Collina, Brita. Kirkkoherra Johan Teetin leski.

Kuutin osakkaana 1703.

Erik Thomasinpoika, vouti. Sassilan kartano.

Vuokrasi kuutin 1646.

Evasti, Markus Mårteninpoika. Mikola. Kuutin

laivaisäntänä 1696.

Johan Johaninpoika. Niemenkylä. Kuutti-

miehenä 1702.

Joopi, Jakob Johaninpoika. Niemenkylä.

Omisti 1702 kuutin yhdessä Niemenkylän

Jakob Johaninpoika Penttilän kanssa.

Purjehti Tukholmaan 1702.

Joopi, Jakob Olofinpoika. Niemenkylä. Pur-

jehti Tukholmaan 1641.

Joopi, Johan Jöraninpoika. Seuraavana

mainitun Jöran Joopin poika. Katosi

Rödön satamassa 1692, ruumista ei löy-

detty.

Joopi, Jöran Jakobinpoika. Niemenkylä.

Kuuttimiehenä ainakin 1655–56.

Junnila, Sigfrid Johaninpoika. Lemlahti. Kuut-

71

timiehenä 1655.

Juvala, Bertil Bengtinpoika. Kainu. Perämie-

henä 1693.

Lanki, Lars Kristerinpoika. Hanninkylä. Kuutti-

miehenä 1703.

Lukkarila, Jöran Sigfridinpoika. Sitlahti. Laiva-

osakkaana 1703.

Lukkarila, Matts Jöraninpoika. Sitlahti. Kuutti-

miehenä 1656.

Löytty, Henrik Simoninpoika. Löytyn yksinäisti-

la. Kuuttimiehenä 1656.

Maijala, Thomas Mårteninpoika. Lemlahti.

Kuuttimiehenä 1655.

Marttila, Erik Erikinpoika. Korpi. Laivaisäntänä

vuokratulla kuutilla 1703.

Marttila, Matts Erikinpoika. Edellisen veli. Kuu-

tin kipparina 1684. Karkasi laivasta Nais-

saaressa ja toimi myöhemmin Tallinnas-

sa porvarina.

Marttila, Mickel Erikinpoika. Edellisten veli.

Kuuttimiehenä 1694.

Marttila, Simon Erikinpoika. Edellisten veli.

Kuuttimiehenä 1692.

Matts Johaninpoika. Mårten Evastin renki

Mikolasta. Kuuttimiehenä 1694.

Nouka, Henrik Grelsinpoika. Lemlahti. Hänel-

lä oli 1694 lautoja Luvian rannassa odot-

tamassa vientiä Tukholmaan. Kuoli Tuk-

holman-matkalla 3.6.1695 ja haudattiin

Rödön satamaan.35

Penttilä, Bengt Nilsinpoika. Nils Perinpoika

Penttilän poika. Niemenkylä. Harjoitti

maakauppaa 1647. Rauman tulli taka-

varikoi hänen tavaransa 1650. Kuuttimie-

henä 1655–56.

Penttilä, Jakob Johaninpoika. Niemenkylä.

Kuuttimiehenä 1702, 1706 ja 1708.

Omisti kuutin 1702 yhdessä Jakob Joopin

kanssa.

Penttilä, Johan Johaninpoika. Niemenkylä.

Kuuttimiehenä 1703.

Penttilä, Markus Bengtinpoika. Bengt Nilsin-

poika Penttilän poika. Kuoli Tukholman-

matkalla 24.6.1694.37

Penttilä, Nils Perinpoika. Niemenkylä. Hänen

tavaransa takavarikoitiin Raumalla 1650.

Omisti laivan 1654.36

Prami, Matts Staffaninpoika. Lemlahti. Hänel-

lä oli 1694 lautoja Luvian rannassa odot-

tamassa vientiä Tukholmaan.

Seppä, Johan Jakobinpoika. Peränkylä.

Kuuttimiehenä 1655.

Seppä, Markus Jöraninpoika. Peränkylä. Pur-

jehti Tukholmaan vuokratulla kuutilla

1703.

Simon Larsinpoika. Sassilan kartano. Entinen

laivuri 1655.38

Skytt, Anders Mårteninpoika. Niemenkylä.

Purjehti Tukholmaan 1641. Nimismies

1644. Poika Thomas Skytt oli Korven Mår-

ten Äijälän lanko.

Sookari, Jöran Grelsinpoika. Väipäre. Kuutti-

miehenä 1691.

Styrman, Simon. Niemenkylä. Purjehti Tukhol-

maan 1641 ja 1647.

Suomalainen, Lars Mickelinpoika. Korpi. Kuoli

Tukholman-matkalla 15.9.1691.

Suomalainen, Simon Larsinpoika. Edellisen

poika. Kuuttimiehenä.

Tasanen, Mårten Eskilinpoika. Hanninkylä.

Kuuttimiehenä 1693.

Tasanen, Simon Hansinpoika. Hanninkylä.

Perämies 1692.

Tasanen, Thomas Henrikinpoika. Hanninkylä.

Laivaisäntä 1641.

Äijälä, Matts Mårteninpoika. Mårten Mattsin-

poika Äijälän poika. Kuuttimiehenä 1696.

Äijälä, Mårten Mattsinpoika. Korpi. Lähetti

lautoja Tukholmaan 1684. Tukholmassa

1687.

Viitteet

1 Wahlroos 2004: 32–33.2 KA Eurajoen käräjät 29.–30.5.1643: 321v.3 KA Eurajoen käräjät 11.–12.3.1647: 22v.4 KA Eurajoen käräjät 11.–12.3.1647: 22.5 KA Eurajoen käräjät 16.–17.11.1648: 498–

498v.6 KA Eurajoen käräjät 22.–23.11.1650: 115.7 KA Eurajoen käräjät 22.–23.11.1650: 140.8 KA Eurajoen käräjät 9.–10.11.1655: 100–100v.9 KA Eurajoen käräjät 12.–13.6.1656: 249v–250.10 SRA Riksregistratur 23.12.1682: 828–828v.11 KA Eurajoen käräjät 7.–8.11.1683: 450v.

72

12 KA Eurajoen käräjät 14.–17.2.1687: 145–146.13 KA Eurajoen käräjät 25.6.1659: 215–216.14 KA Eurajoen käräjät 22.–23.7.1675: 57v.15 KA Eurajoen käräjät 9.–10.11.1655: 100v.16 TMA Eurajoen käräjät 26.–28.1.1686: 154v–

155; KA Eurajoen käräjät 28.–31.1.1688: 18.17 KA Eurajoen käräjät 20.–22.2.1705: 133.18 KA Eurajoen käräjät 23.–24.1.1708: 25.19 KA Eurajoen käräjät 1.–2.10.1694: 356–357.20 KA Eurajoen käräjät 23.3.1639: 327.21 KA Eurajoen käräjät 27.–28.8.1641: 139–140.22 KA Eurajoen käräjät 23.–24.3.1666: 70v–71.23 KA Eurajoen käräjät 9.3.1659: 207.24 KA Eurajoen käräjät 30.1.–1.2.1692: 132–133.25 KA Eurajoen käräjät 30.9.–2.10.1693: 263–

266.26 KA Eurajoen käräjät 26.–27.3.1694: 122.27 KA Eurajoen käräjät 6.–9.2.1697: 34–35.28 KA Eurajoen käräjät 31.1.–1.2.1693: 90–92.29 KA Eurajoen käräjät 17.–19.3.1703: 321–326.30 KA Porin raastuvanoikeus 23.5.1634 (ei sivu-

numerointia); Eurajoen käräjät 15.12.1635:

70v–71.31 KA Eurajoen käräjät 20.–22.2.1705: 135v–136.32 Wahlroos 2004: 18.33 KA Eurajoen käräjät 22.–23.11.1650: 114–

114v, 3.–4.10.1653: 185v–186v, 16.–17.3.1655: 41, 24.–26.3.1684: 39.

34 Wahlroos 2004: 238.35 Luvian haudattujen luettelo 1695.36 KA Eurajoen käräjät 16.6.1655: 61v–62.37 Luvian haudattujen luettelo 1694.38 KA Eurajoen käräjät 16.–17.3.1655: 36–36v.

Kirjallisuus

Jokipii, Mauno 1960: Luvian talonpoikaispurjeh-duksesta ja laivanvarustuksesta Ruotsin vallanaikana. Niilo Valonen et al.: Luvia lahden part-

tailt. Vanhaa Satakuntaa V. Satakunnan Nuo-risoseurain Liiton julkaisuja. Pori.

Wahlroos, Lasse 2004: Luvian merenkulun historia.Pori.

73

Lahjoita kirjansidonta kirjastoon!

Käsiin hajoavat kirjat ovat suuri ongelma Suomen Sukututkimusseuran kirjastossa. Var-

sinkin sukukirjat ja paikallishistoriat kuluvat nopeasti kovassa käytössä. Osa kirjoista on

pehmeäkantisia, ja heikkolaatuinen liimasidonta on usein parinkymmenen vuoden

käytön jälkeen murtunut.

Suomen Sukututkimusseura pyytää jäseniltään apua kirjojen sidontaan. Jokainen jä-

sen voi tehdä kirjaston hyväksi lahjasopimuksen, jossa määritellään, mikä kirja halutaan

sidotuttaa. Sidontatyön valmistuttua Seura lähettää lahjoittajalle laskun, jota seuraa ko-

pio kirjansitomon laskusta.

Sidottuun kirjaan liitetään lisälehti, jossa kerrotaan, kenen kustannuksella kirja on si-

dottu. Näin kirjastoon jää pysyvä muisto sekä lahjoittajasta että osoitus hänen kiinnostuk-

sensa kohteesta. Sidottavaksi voi valita minkä tahansa kirjan, joka ei ole tyydyttävästi si-

dottu jo aikaisemmin. Sopiva kohde voi olla esimerkiksi omaa sukua tai kotipitäjää käsit-

televä julkaisu, lähiomaisen kirjoittama kirja tai teos, joka jostain muusta syystä on lahjoit-

tajalle erityisen merkittävä. Valinnan voi myös jättää kirjastonhoitajan tehtäväksi.

Lahjasopimuksia saa Seuran kirjastosta, ja lomake löytyy myös kirjaston kotisivuilta,

josta sen voi tulostaa ja postittaa Seuralle. Kirjansidonta maksaa tänä päivänä noin 30–

60 euroa kirjalta, kun käytetään tavallisia kluuttikansia. Korusidos on huomattavasti kal-

liimpi.