Tarpellisimbain

HistoriainLyhykäinen UloswetoPyhästä Raamatusta,Nuor.elle Kansalle,

Eläwän Uskon YlösherättamisexiI«

Wilpiltömän Jumalan Pelwon kehoiturexi;Kokoonpandu

005. )ok. r.Theolog. Profetzor Glttingii,

longaSuomexi kiandänyt on

NllF. X1,K1»r125 d)sF!>UU«,Kirttohrrra Kuning:s« Uuden

M»»n lalka,W»es».

Uusi Y l ö sp a no. ,

-»^^^»^^^«»^»»^'»«»»»^^^^^«»«»»«»

Wiipurissa, 1319.Painettu And. Cederwallerin lykdnä

»M!,ll<! kusissNNU^llss,

Aämät Profestor Millerildä P. Raamä»tusta uloswedetyt, ja nytt Suomen Kieleenkäätyt Historiat, olen minä, Hengellisen Her«,an Pispan Hen Doktonn Gabriel Forte»liuxen Käskyn jällen suurimmalla ahkerudel»la lävitse juosnut, ja Jumalan P. Sanan

kanssa yhteiseri löytänyt; jonga tähden, ja

ettei senkaltaista muiston ja ymmänyxen apuahengellisisä asioisa Suomalaisten hywäxi tähänasti ulos<uinettu ole, en minä taida muutoin,

tuin toiwottaa, että ne Suomen Seurakunnanparahaxi Präntin kautta ulostulisit.

Borgosia sinä i 3 Päiw. Syxy-Kuusa 177?.ket. Lanläurff.

Theol. Lect- Borgon Gymnasiumii,

»^>m««iri««icimir«^riiir»m>tici^«il«ii,l,l^.

HistoriatWanhasta Testamentista,

i. Mailman Luomisesta.» Mos. K. i ja 2 L»ku.

jan alusa loi Jumala Taiwan ja Maantyhjästä. Mutta Maa oli kuitengin

»vielä autia, ilman kaiketa muodola, tyh-jä kalkista hedelmistä, ja pimeys oli sy->wyyden päällä; ja Jumalan Hengi liikkuiwetlen päällä. Kaiken sen lukemattomanja moninaisen luotuin kappalden paljou-den , kuin nyt kaunistaa mailman, edes-tuotti Jumala Kuutena päiwänä, ehkäHän lylla olis tainut määrättömällä Woi-mallans yhdesä silmän räpäyxefä kaikki luo-da. Oman Nimens kunniari ja ihmisensukukunnan hyödytyxcxi Hän ne loi. En-si m mäise n a päiwänä loi Jumala Wal-keudcn: Toisena Wahwuuden, joka on seuloslcwitetly 'cuwaan awarus eli Ilma:Kolmandena croitti Hän wedet kuiwas-la maasta , ja al doi maan siitä hetkestä

kaikkinaisia ruohoja ja hedelmiä:Ncljändenä teki Hän Auringon, Kuunja ne muut lukemattomat laiwaan Tähdet:Wiidendenä täytti Hän wedet Kaloillaja Ilman linnuilla; wihdoin, Kuuden-

Hde n a loi Hän Eläimet ja Ihmisen. Sit-ten katsoi Jumala kaikkia kuu. Hän teh-nyt oli; ja katso! neolitkaikisan»gen hywät, niin ettei niitä taydellifim-mixi taittu tehtää, ja kaikisa yhteensopiwai-set Hänen hywänsuowan tarkoituxens kans-sa. Seitsemändenä päiwänä lepäisHerra kaikista Hänen teoistanS, jolla Hänilmoitti että ne kelpaisit Hänelle niin suu-resti , ettei Hän enä mttän uutta aikonutlisätä, waan ainoaslans ylöspitää sen luo-dun mailman hänen ihanasa järjestyxe-säns loh. 5:1?.

2. Ihmisen Luomisesta.1 Mos. K- ' jo 2 Luku-

Niin moninaisten werrattomain töidenpäätöxexi, loi Jumala wihdoinna päiwänä, sen ihmellisesii walmistetunIhmisen, jota ei Jumala tahtonut asettaaläman julkisen rakennuxen sisälle, ennenkuin hän oli täydellisesti toimittanut Hänel-le kaikki, mitä hän elatuxexens ja hu,vi-tuxcxens iarwitsewa oli. Herra sanoi: ieh«käm ihminen jonga pitää oleman, kaikkeinluottiin seasa maan päällä, meidän muo-toisemme. Titte.» loi Hän ensin maantomusta Miehen, jonga nimen Hän kutsuiAdam, ja puhalsi hänen sieramiinsa elä-

54

wän hengen. Mutta ehkä kuinga ihanaAdamin oli asua Paratusisa, sanoi kui«tengin se armollinen luoja Itse: ei ole hy-wa ihmisen olla yxinänsä ja ilman kumpa-nita; minä teen hänelle awun, joka hänentykönänsä oleman pitää, ja suloisella kans-sakäymiselläns tekemän hänen elämäns mie-llä ihanammaxi. Jumala pani siis raskanunen Adamiin, ja otti hänen maatesans,yhden hänen kyltiluistans, ja täytti senpaikan lihalla. Siitä kylkiluusta rakensiHerra Waimon, ja loi sen hänen etehen-sä niinkuin morsiamen. Koska Adam hä-nen näki, sanoi hän kohta; tämä on luuminun luistani, ja liha minun lihastani.Silloin asetti Jumala Awio-säädyn, jasiunais sen ensimmäisen Parikunnan näil-lä »voimallisilla sanoilla: kaswakat, lisän-dylät, täyliäkät maata ja tehkät se teillen-ne alemmaiseri: wallilkat kalat meresä,jataiwaan linnut, ja kaikki eläimet, jotkamaalla liikkumat.

3. Wiattömuuden tilasta Pa-radiisisa ja Synnin Law

gemnxesta.» Mrs- K- i, 2 /« 3 Luku.

Kaikki mitä Jumala tehnyt oli, olisangen hi/wä; ja niin oli myös ihminen:

«> 5

4>Wasla sitten langemuxesa hän niin haijyxitnrmellui, kuin hän nyt on. Sillä hänoli luotu Jumalan kuwaxi; se on, niin-kuin Jumala on wiisas, »vanhurskas japyhä, niin olit myös ensimmäiset ihmiset.H? olit sentahden ne onnellisimmat luotuinseasa maan päällä. He tutkistelit sano-mattomalla ihastuksella heidän Herrans jaIsäns suuria töitä, ja niitä nauttiesansaymmärsit he Hänen wiisaudens, woimans,ja rakkaudens. He iloitsit siitä, että tä-mä suuri Herra heitä, kaikkein näkywäis-ten luotuin seasa, enimmästi rakasti; jatämän alla tulit he wirwoitetuxi heidän rau»halliselda ja hywaldä omalda tunnoldans.He elit heidän hywän ymmärryrensä jälkeen;me sitä »vastaan elämme walitettawasti, yl-peyden, hekuman, ahneuden, kateuden jakaikkinaisten himoimme pahan yllytyren jäl-keen, jota ej he ollengan tundeneet. Tämätila kutsutaan sentähden syystä Täydelli-syden ja Wiattomuden tilaxi, josa he my-ös olit wapaat taudeista, waiwoista, jakaikesta ulkonaisesta pahasta. He asuitpäälliseri Paradisisä, joka oli kaikkein he-delmällisin ja ihanaisin mailman osa, jayri Prltitarha, jonga Jumala Itse is-tuttanut oli. Täsa he kayskendelit hedel-mällisten puiden keskellä, huwitellen itsiänsneljän wirran merillä, jotka siinä juoxit

76

ja kuwaislit sangen ihanasti. Ilma oliniin terwellinen ja he itse niin wiattomat,että he talsit olla alasti. He käwelit suu-ren eläinden paljouden seasa, niinkuin hil-jaisen Karitsa-lauman keskellä, sillä eläi-met olit heille alamaiset.

Mutta kuinga on ihminen nyt niinhäijyri ja surkiari muuttunut? Kuinga onhän tullut syöstvxi tästä wiattomudesla?Sen wahingollisen lotteleznallomuden kaut-ta. Jumala lahdoi koetella meidän ensim-mäisten Wanhcmbain kuuliaisutla: sillämitä olis rakkaus ollut ilmanIhmisen piti osottaman rakkaudens Junia-»lata wastaan sillä, että hän, oman tahtonspoiskieldämisellä, teki kaikki ainoastans,'entähden, että Jumala, jota hänen ylit-sen kaikkia rakastaa tuli, niin tahdoi. Searmosta rikas Isä waadei täsä päälletar-koituxesa heildä sangen huollan kuuliaisuu-den merkin: nimittäin, yhden ainoan puunhedelmästä ei heidän pitänyt syömän; si-tä wastan monoa sataa puuta, joiden he-delmät olit aiwan ihanat, jätettin heillewapaari naulitsemisexi. Se puu kutsuttinhywän ja pahan tiedon puuxi: sil-lä ennen kuin he siitä söit, tunsit he ai-noastans itsens hywäri, mutta siitä syö-tyäns, lulit he kohta haroaitsemaan, että

«>7

ch

heidän ennen «natoin sydämmens oli tur--meltu. Tästä puusta sanoi Jumala, alasyö: sillä jona päiwänä sinä siitä syöt,pitä sinun kuolemalla kuoleman. Kuingakewiä olis Adamille ja Ewalle ollut, pitääitsiäns siitä pois; multa he annoit kuiten-gin Perkeelen, joka Kärmen kuwasa heilleilmestyt, wietellä itsiäns, niin että he söitsen puun hedelmästä. Se kawala Kärmesanoi Waimolle: ei suingan pidä teidänkuolemalla kuoleman, waan jos te syöttetästä puusta, niin aukenewat teidän silmän-ne ja te tulette niin korkeixi, wapaixi, woi-mallisixi, wiisairi ja onnellisixi, kuin ItseJumala on. Mitäs Ewa nyt teki? Ensim-mäldä esteli hän itsiäns, ja seurais hänenhywää ymmärrystäns taitawasti; mutta eikuitengan kauwan wiipynyt ennen kuin hänsallei silmäinS pyynnölle wallan. Jotacnämmin'han sitä puuta katseli, sitä ma-kiammaxi tulit sen hedelmät hänen mieles-tans; sentähden otti hän »vihdoin siitä, jasöi. Ewa andoi myös samasta hedelmäs-tä miehellens Adamille; ja että hän ra-kasti enämmän waimoans kuin lumalata,niin hän myös söi siitä. Tämän kauttakadotit he Jumalan kuwan ja tästä het-kestä sai lihan himo wallan ihmisisä jasyndi tuli mailmaan. He siitit sitte lapsiaheidän syndisen kuwans kaldaisixi, ja kaik-

98

kein ihmisten sydän on nyt paha hamas-ta nuorudesta: Niin ihmiset luowuit rak-kaudellans heidän armollisesta iuojastansja langeisit. Mutta koska päiwä wilexi tu-li, kuulit he Herran äänen huutawan. A«dam kusas olet. He olit molemmatlymynet puiden sekan, heidän pahan omanlundons tähden, joka oli täynäns ahdis-tusta , höpiötä ja pelkoa. He pyysit teh-dä itsiäns syyttömiri sen kaikkmetäwän Ju-malan edesä. Tldam sanoi: Waimo jon-gas annoit minulle, andoi minulle siitäpuusta, ja minä söin; ja Ewa, syyttäinKärmettä, sanoi: Kärme petti minun.Mutta se wanhurskas ja pyhä Jumalaajoi kohta nämät kiittämättömät ja totte-lemattomat ihmiset ulos Paradiisistä, jajulisti kummassengin »ielä päällisexi eri-nomaisen rangaisturen, nimittäin Malmöl-le, että hänen piti paljolla tuskalla ja ki-wulla synnyttämän lapsia, ja Miehelle,että hänen piti surulla elättämän itfiänsmaasta, syömän hiesä hänen lei-päns, ja wihdoin kuoleman ja maaxi jäl-lenS tuleman. Siitä ajasta asti omat ih-Nliset rasitetut olleet kaikkinaisella sekä ruu-millistlla että hegcllisellä weheljäisydellä.Ehkä nyt ihmiset heidän sydämmelläns pe-räti luowuit Jumalasta/ niin ej kuilen-

A 2

4> 9

«>

gan Jumala heitä peräti hyljännyt, waanHän tahdoi wielä pelastaa heitä siitä sur-kiasta tilasta johonga he joutunet olit.Sentähden lupais Hän heille WaimonSiemenen, Wapahlajan lesuxen Kris-tuxen, joka on se ainoa Neitsyestä syndy-nyt, ilman miehen awuta. Tämän lu-malalda säätyn iunastajan, piti rikki pol-keman Kärmen pään, ja särkemän Perke-leen wallan, ettei tämä »vihollinen, mah-bais syöstä ihmisiä ijankaikkiseen waiwaan,jos he ainoastans uskoillisesti turwaawat it-siäns heidän tunaslajaans. Wihdoin tekiJumala Adamille ja Ewalle nahoista ha-meet, ulkonaisen häwyn pcitteexi ja ruumiin»verhori, muutuwaista ilmaa wastaan, jon-ga jälkeen heidän täydyt surulla lähtee u-los Paradisistä.

4. Habelista za Kainista.' Mos- K- 4 Luku.

Adamin ensimmäisen pojan nimi oliKain, ja toisen nimi oli Habel. Seedellinen rupeis Peldomieheri ja toinen lam«burixi. Molemmat uhraisit Herralle Kii-tosuhrin; Kain lahjoja maan hedelmistä,mutta Habel laumans esikoisista. Koskanyt Jumala selwäin merkkein kautta ilmoit-ti, että Hän leppyisesti katsoi Havelin ja

1110

hänen uhrins puolehen hänen sydämmensnöyryden tähden Cdr. ii: 4., niin Kainlvihaslui sangen kowin,,ja kadehti sitä niinsuuresti, että hän kohla sen jälkeen karkaiSAbelin päälle ja tappoi hänen, heidän ke-dolla ollesans. Se wanhurstas Jumalaej sallinut murhajan lohta kuolla, roaanpyysi kaikella pitkc, mielift dellä pelastaa hä-nen köyhää sielua«s. Hän tygöpuhuttelihända senlähden, ja kysyi häneldä: Kusaon Habel sinun »veljes? Mutta sen siaanettä tämän niekurin olis pitänyt katumurel-la tunnustaman ja anderi anoman hänenlauhian syndins, andoi hän Herralle tä-män röyhliän wästauxen: En minä tiedä;olengo minä weljeni warlia? Sen jälkeennyhtäis Jumala, jcka on kaikkein Duo-mari, hänen omaa tundoans, sanoden: mi-täs tehnyt ulet? weljes weren ääni huulaminun tygdni maasta. Ia nyt kirottu 0-le sinä maan päällä. Koskas maata wil-jelet, niin ei pidä sen sinulle wökens an-daman, lullian ja pakenewaisen pila sinunoleman maan päällä. Kain peljästyi sii«tä niin kcwin, euä hän epäilyiltä huusi:minun rangaistuxeni on suurembi, kuin et-tä se on kannattapa. Cittcn koska hänkauwan lewottomudesa oli pakenewaisenakulkenut ymbäri, yhdestä paikasta toiseen,rakensi hän turwaxens yhden kaupungin.

«5 11

Sen hän kutsui Hanok; ja se on kaikis-ta kaupungeista ensimmäinen. Hänen jäl-teentulewaisens olit kaikki Jumalattomat,ja kutsutaan Raamatusa Ihmisten iap-sixi. Multa Habelin siaan siunais Ju-mala Adamille hurskan pojan, jonga hänkutsui Selh, ja hänen jälkeentulewaisenskutsutaan Raamatusa Jumalan iap-sixi ja Palwelioixi. Merkillisimmat näi-den seasa owat Henok ja Methusalah.Henok wietti niin monen jumalattoman kes-kellä yhtä jumalista elämäkertaa; sentäh-den otti Jumala hänen pois eläwäldä tai-waseen Ebr. ii: 5. Methusalah eli 969ajastajan wanhari. Psalm. 9°: 10, 39: 5.ja on kaikista ihmisten lapsista ijällisin.

5. Wedenpaisumuxesta.> M«s. K- 6 9 Lulu-

Koska ihmiset I3QQ ajastajan sisälläpaljon lisännyit ja cnänit, niin sai myösjumalattomus wallan, wielä Sethingin jäl-keentulewaisten seasa. Se kaswoi wihdoinniin suurexi, että se ikänäns kuin wäsyttiJumalan pitkämielisyden. Ei minun /ien-geni, sanoi Hän, pidä niin turhaan nuhte-leman ihmisiä synnin tähden. He owat li-hallisisa himoisa peräti upotetut. Minä tah-ton hukuttaa heitä maan päälda. Mutta

<A «

se laupias Jumala ei tahdo ihmisen kuo-lemako , waan paljo enämmin että syndi-nen käändä ilsens rakkaudellans Hänen puo-leens, ja niinmuodoin elää; sentähden an-doi Hän heille wielä sata ja kaxikymmen-dä ajastaikaa parannuren ajaxi. Muttaej he käyttänet sitä aikaa heidän parannu-xexens, waan söit ja joit, nait ja huolitsyndisesti ja ylönannetusti; sentähden eilaineet he sitä langetettua duomiota pidem-möldä wälltää. Noak ainoastani löysi ar-.mon Herran sillä hän oli hurskasja waka mics. Tätä hurskasta miestä eitahtonut Jumala hukuttaa ynnä jumalat-tomain kansta. Hän käski siis hänen teke-mään suuren Aluren eli Arkin: 2uo kyy-närät» pitkän, 5» kyynärälä lewiän ja 2okyynärata korkian. Tämän Arkin sisällemeni Noak hänen emändäns, kolmen poi-kans ja heidän emändäns kantza: ylipäänkahdexan hengee. EcdeNäns oli hän sinnesaattanut kaxittain, koiraxen ja naararen,kaikista eläimistä maan päällä, ulottuwai-sen elatuxen heidän ylöspitämiserens.Herra sulki Itse heidän jälkeens ja lohtarupeis satamaan neljäkymmenda yötä janeljäkymmenda päiwää järjestans, jostawesi paisui niin kowin, että se seisoi wii«sitoistakymmendä kyynaräta korkialla, suu-rimbain wuorten päällä. Koko maa oli

CH 13

'4 <»

merena, joka nieli kaikki, joilla eläwa hen-gi oli, ja kaikki luomisen lyöt näwyit sor-tuman ja häwiäwän jällens, ensimmäiseenalku-tilahans. Kuitengin, koska wedct olitseijoneet waldiasna maan päällä sata jawiisikymmendä päiwä, muisti Jumala ar-mola Noata, ja andoi wedet wähetä ja juos-ta pois, toimittain yhtä haawaa niin, ettäArkki jäi «'eisomaan Arara>in wuorelle. No-ak halais t)etäxens, joS alaisemmatkin pai-kat olit kuiwaneet. Hän lähetti siis yhdenkarnen ja kolme kyhf.Mä toinen toisensjälkeen koettelemaan, jos wedet olisit juos-net pois maan pä'.ldä. Karne ja se en-simmäinen lrhkyinen palaisit tyhjänä hänentygons, ja loinen kyhlyinen toi suusansöljypuun lehden, jonga hän murtanut oli;mutta kolmas kyhkyisista ei enä palainut-kan. Scntähden awuis Noak Arkin ka-ton ja näki että maa oli kuiweundunut.Silloin sanoi Jumala Moalle: lähde Ar-kista, sinä ja sinun emändäs, ja sinun poi-kas, ja poikas emännät sinun kangas: ot-kathedelmälliset ja lisäändykät maan pääl«lä. Mutia niin pian kuin Noak oli as-tunut jalkans maan päälle, rakensi hänHerralle Altarin, ja uhrais uskosa kiitos-uhrin. Tämä kelpais Herralle niin hywin,että Hän siunais Noan ja hänen kolmepoikaansa, ja teki liiton heidän kanstans,

<»

<

5 » <5 »6

ettei edespäin ikänans pitänyt yhteistä Ve-denpaisumusta tuleman maan päälle, aset-tain tämän lupauxen wahwa-xi merkiri.

6. Babclin Tornin Raken-nuxesta.

i Mos. K- " Lulu-

Babelin tornin rakennuxeen asti asuitihmiset yhdesä. Multa että he pettäisit,wielä enetestns, tulewans hajoteluxi ja le-witetyxi kaikkiin maihin, niin he, sitä es-täxenS, päätit rakendaa suuren kaupunginja siihen yhden suuren tornin, joka ulot-tuis laiwaseen, olis heidän asumisens kes-kus, ja pidäis heitä koosa. Mutta Ju-mala tahdot, että koko maan piirin piti»vähittäin tuleman asutuxi; sentähdcn tekiHän heidän aikomisens lmhari kielden se-koittamisella, niin ettei yri ymmärtänyttoista. Silloin olit he waaditut erkane-maan toinen toisestans, ja hajoomaan kaik-kiin maihin. Mutta tästä kielden sekoitu-xesta kutsultin sen kaupungin nimi Ba-bel.

D>

7. Uskollisesta ja hurskaastaAbrahamista.

I Mos. K. !2, !Z, 14Luku.Ne niinmuodoin hajonnet sukukunriat,

elit wedenpaisuniuxen jälkeen taas hezoänsynhisifa himoisans, murhetoina oikiastaJumalan palwelluxcsta ja hywäscä elä-mäkerrasta. Rom. ,: 18'—22. He luo-»vuit siitä totisesta Jumalasta ja waiwuitkauhistawaiseen Epäjumalan palwelluxeen.Esa. 44: 12 s. Mutta se armollinen Ju-mala ylöspiti kuitengin näiden pahanelkis-ten keskellä muutamat wanhurskat, joidenseasa oli Abraham, Job, Mel-kisedek, ilman monda muuta. Abrahamasui Haranisa hänen. Isäns tykönä, jokapalweli Epäjumalita» Ettei hänen pitä-nyt» ryhtymän samaan syndiin, mutta war-jeleman ja uloslewittämän sitä oikiata Ju-malan palwellurcn muotoa ja uskoa, senParadisisa luwatun Mchiaxen eli mailmanWapahtajan päälle, niin läski Jumalahändä lähtemään suguslans ja Isäns huo-neesta, Kanaan maalle. Abraham oli koh-ta kuuliainen Jumalalle', ja ylönandoi hä-nen Isäns kodon ja höneldä toiwotun pe-rinnön. Tämä mieluinen kuuliaisus kel-pais Jumalalle niin hywin, että Hän lu-pais jen siunatun Kanaan maan hänen

1716

jalkeniutewaisillens kerran omaxi verinnöxi,ja että Metziaren hänen siemenestäns pitituleman. Kohta sen jälkeen rakensi Abra-ham Herralle Altarin Sikemisä Kanaanmaalla, saarnais Herran Nimestä ja har-joitti totista Jumalan palwellusta niidenpakanallisten Kananerein keskellä. Hänenhurskaudens tuli myös kostetuxi: JumalasiunaiS händä ruumilisesti suurella rikkau-della. Samasa paikkakunnasa kuin han-gin, asui myös toinen hurskas mies, ni-meldä iot Hänellä oli myös paljon kar-jaa, niin ettei maa wihdoin wctänyt heitäyhdesä asumaan. Siitä tuli riita Abra-hamin ja iotin paimenitten wälille. Abra-ham, joka oli niin hiljainen kuin tytywäi-nengin mies, puhui tästä usein lotille, o-sottain kuinga suuret willityret siitä taisinousta, ja kuinga tarpellinen sentähdenheidän eronsa oli. Hänen myödenandami-sens oli niin suuri, että hän jätti lonnwalita ja mennä kullenga puolelle ja pai-kalle hän tahdoi. tot walilsi myös itsel-lens parahimman, wedestä wiljaifimman,ja hänen paljolle karjallens sopiroaisimmanpaikan, kuin oli lakeus Sodoman ymbä-ristöllä. Abraham, oli yhtä hywin sitten,niinkuin ennengin hänen paras ystäwäns.Se nähtin silloin, koska Elämin Kunin-gas oli ottanut iotin ktini, ja wienyt ha-

§> 17

«>

nen ynnä towarans ja elafurens kansiamatkaans. Abraham pelasti hänen silloinfangi, desta. Tapahdut myös sillä erällä,että Salemin Kuningas Melkisedek, Ba-

hamin palatesa hänen wmrostans, mcni ha-ne wastans ja wirwoitti bäi dä ja hauenurhollissa paswelioitans l-u 'llä ja »viinal-la. Melkisedek oli totisen Jumalan Pap-pi, ja sen oikian Rauhan Kuningan jaAlimaisen Papin lesuxen Kriöluxen esi-malaus Ebr. 7:1. Hän siunais ?lbraha-min ja sanoi: siunattu ole sinä Abrahamsille kaikkein korkeimmalle Jumalalle, jon-ga taiwas ja maa oma on.

8. Jumala lupaa AbrahamilleMcstiaxen ja yhden Pojan.

» Mos. K- 18 Lnku-Jumala näwyi usiasti Abrahamille.

Senkaltaisesa armollisesa näwysä kehoitti jamanasi Hän handä kerran wahwaan hurs-kauteen, ja sanoi hänelle: Minä olen Ju-mala kaikliwaldias, waclla minun edesänija ole waka. Monesti lupais myös Ju-mala hänelle, että hänesä ja hänen kaut-tans piti kaikkein Kansain maan päällä siu-naturi ja onncllisixi tuleman. Rom. 4:11.Tällä hengellisellä siunauxella ymmärrellinmailman Wapahtaja, joka tuli Abraha-

1918

min siemenestä, ja jonga kautta kaiM-ih-miset taitamat heidän onnettomudcöians pe-lasteturi ja ijankaikkiseöii tulla.Eph, i: 3. Tek. R 3: 26. 2lbraha..ullaoli kyllä jo tähän aikaan yxi poika, Is-mael nimildä, mutta se ei ollut hänen wai-

Sarasta syndynyt eikä lupauri-nPoika, ja päällisexi oli hän myös pilkka-ja, niin että Abraham wihdoin oli waa-ditlu ajamaan händ» ulos huoneeslans.Mutta Jumala lupais sille hurskaalle Abra-hamille Saarasta yhden pojan. Sillä kos-ka Abraham yhden kerran istui majans 0-wella, näki hän kolme miestä tulewan ty-göns. Hän juoxi kohta heitä waslans, jakumarsi itsens maahan suurella nöyrydellasanoden: Hecra, jos minä olen armon löy-tänyt Sinun edesäs, niin älä mene pal-welias ohitse. Se oli Jumalan Poika,jota hän niin suurella kunnian osotuxella ty-<göpuhutteli. Jumalan ylöswalistuxen kaut-ta tunsi ja eroitti hän Hänen muista Hä-nen kumpaneislans, kuin olit kaxi Enge«lita. Sen jälkeen hän rawilsi näitä kor-keita wieraitans kaikella ahkerudclla. Sil-loin sanoi Jumalan Paika: Tosin minäpalajan sinun tygös, liki tällä wuoden a-Jalla, ja katso, Saaralla emännälläs onpoika. Sen kuuli Saara majan owella,joka oli hänen takanansa ja nauroi itsel-

CH> 19

s>läns: sillä hän oli jo sangen lvanha. Mut-ta Herra soimais hänelle, ei ilman när-kästystä, tämän hänen uskomattomudens,sanoden: Ongo Herralle jotakin mahdotoin-da? Abraham sitä wastan uskoi turwalli-sesti: sillä hän tiesi täydellisimmällä uskal-luxella ja witzeydellä, että mitä Jumalalupaa, taita Hän myöskin täyttää. Sa-malla tawalla ja yhtä wahwasli hän myösluotti siihen lupauxeen, kuin Mchiarestahänelle annettu oli. Tämä usko luet-ti» hänelle wanhurskauderi, se on,syndein andexi saaminen ja ijankaiklinenelämä lcchjoitettin hänelle, uskon kauttaMestiaxen päälle. Rom. 4: i? 22.

9. Sodoman hawityxestä.' Mos- K> '9 Lulu-

Sodomasa oli iot se ainoa hurskas,joka pelkäis lumalata. 2 Pet. 2:3. Kos-ka hän yhtenä ehtoona istui Portisa, tulitkari Engelitä. Kohta uousi hän heitä was-tan ja suurimmalla nöyrydellä waadei hei-tä poikkeemaan hänen huonescens, roalmis-tain heille siellä atterjan. Ebr. i2: 2. Mut-ta ennen kuin he lewätä panit, piiritit nejumalattomat Sodoman asujat lotin huo-neen, ja pyysit lräkiwallalla saada uloshänen wieraans, tehdärens hnlle heidän

2120

pahan himons jalken. lot asetti kyllä it-sens sitä wastan,waan se oli turha. So-doman lasten tylyys yldyi niin julmasti,että he tartuit häneen tiini; ja tuskin olishän wälttänyt kowan rundelemisen, elleiEngelit olis temmanet händä lygöns huo-neseen, ja paistanet owen kiini, ja lyönetnäitä pyörtyneitä sokeudella, niin ettei hetainet owee löytä. Koska tämä kapina hil-jeni, ilmoitit Engelit lotille, että he olitlähetetyt sildä suurelda lumalalda, hukut,lamaan tätä jumalatoinda kaupungia hä-nen taiwaseen huutawaisten syndeins läh-den. Sentahden waroitit he hända, kii-ruusti lähtemään siitä ulos kaikkein hänenomaistens kansia, ettei hän hukkuis siinähirmuisesa rangaistuxesa. Ilmes. K. 13:4.Mutta koska hän Aamuruskon ylöskayde-sä wielä wiipyi, ilman cpäilemätä siinämielesä, että saada ulos kanstans jotakinenemmin tawaroistans, niin Engelit tar-tuit hänen käteens, ja hänen emändäns,että myös hänen kahden tyttärens käteen;Ia koska he johdatit heitä ulos, sanoi yriEngeleistä oli Jumalan Poika) hänel-le: riennä, pelasta sinun sielus ja älä kat-sahda takas, ja älä myös seisahda kokotälle lakeudelle. Engelit olisit myös suo-net, että hän olis turwannut wuorelle, mul-ta hänen hartaan rukouxens päälle salleit

<5 21

Hhe, hänen paeta siihen mähaiseen Zoarinkaupungiin, jonga Jumala säästi kukista-mata, tämän mnoan hurskan tähden. Sil-loin sanoi Es geli wielä kerran: riennä, pe-lasta siinias, sillä en minä taida tehdä mi-tän, siihen asti ettäs si-me sialle tulet.Lot oli kuuliainen ja tuli Zoan<- sisälle,koska auringo oli nousnut maan päälle.Ia silloin andoi Herra, se tulema mail-man Duornari, sataa Sodoman ja Go-morran päälle lulikimee ja tulda taiwaasta,ja kukisti nän;ät kaupungit ja kaiken senlakeuden, minmyös kaupungein asuwaisetja kaswon.- lähckylat, nimittäin 2ldamaja Zeboim ja mitä niiden ymbäristöllä o-li, tulit silloin maan järistyren kaut-ta häwitetyxi. Se on kaiketi merklttawä,että koska !otin waimo, mastoin Engelinsclkiäta kieldoa, paetesans käänsi itsens ta-kaisin , niin tuli hän siinä paikasa pihkal-la kokonans walctuxi ja muuttui suöla-patsaxi.

iv. Isakin Uhramiscsta.' Mos K- 21 , 22 Luku-

Abraham näki uskons toiwotun hedel-män koska hän sadan ajastaikainen oli:sillä Saa.a, yhdexänkymme!,en wanha, syn-nytti silloin hänelle pojan Isakin. Tämä

2322

loimotettu Jumalan totuuden ja hywyydenpantti, tuli hänen ihaZtuneiloa wanhem-mildans suurimmalla huolenpidolla holho-tut ja ylöskasn.utetuxi; Mutta koska hei-dän ilons oli ylim nälläns, tuli heidän us-kons ja jumatts.,dens kowimmasti koelel-luxi. Isak oli häne.i kuloistawaisesa nuo-rudcns ijäsä, hänen rakasten wanhimbainsilo ja toiwo, loska Aoraham jai luma-lalda käskyn, että omalla kädelläus tappasen pojan, jollen kuuengin lu,>a> xet moninkerroin olit annelltt, eteä mail uan Mesti-a>.en piti hänen suguslans syndymän. Sil-ta niin sanoi Herra: Ota nyt Isak sinunainoa pmcas, jotas raiastat, ja meneMorian maalle, ja uhraa yändä siellä mi-nulle poltlouhrixi, yhdellä niistä wuorista,jonga minä sinulle sanowa olen. 2lbra-ham oli uskosa Jumalalle kuuliainen Ebr.i,: 17kairkein uskowmslen I,ä ja Esikuwa Rom.4: 11 s. Kohta toisena aamuna warhain»valmisti hän itsens mcukaan, ja kolman-dena päiwäna näki hän sen panan taam-bana, josta Jumala hänelle sanonut oli.Siihen jätti hän palwelians aasin lygö,ettei heidän pitänyt esirukourillans estäinänhä,dä aiwoitusa kuullaisudesans, ja astuiIa in tausta yxinäns ylös wuocelle. Polt-touhrin halwot sälytti hän poikansa selkän,

«> 23

waan itse hän otti tulen ja weitsen kate-hensä. Heidän ynnä käydesäns sanoi I-sak, hänen wiattomasa yrinkertaisudesansa:!Minun Isäni, iäsä on tuli ja halwol;!mutta kusa on lammas polttouhrixi? A-sbraham wastais: Poikani, JumalaHänellens edeskalsowa l,ambaan poltlouh-trixi. Ia kuin he tulit sille paikalle, tekitAbrham siihen Altarin, pani halwot, si->doi poikans Isakin, joka hiljaisesti nöy-lrytti itsens Jumalan tahdyn ale, asetti!hänen Altarille halwoin päälle, ojensi kä->tcns ja siwelsi weitsen teurastaxens tätä hä-<nen ainoata poikans. Mutta silloin huusi!Herran Engeli hänelle taiwahasta: älä sa-ituta kättäs poikaan, älä myös hänelle mi-tan tee: sillä nyt minä tiedän, että sinäpelkäät Jumalala, kosies ole säästänyt ai-nokaista poikaas minun tähteni. Niin A-braham nosti silmäns, ja äkkäis Oinantakanäns sarwisia sekandunen tihjään pe-sastohon. Sen otti Abraham ja uhraispolttouhrixi poikans edestä. Tämä werra-toin kuuliaisus kelpais niin suuresti Her-ralle, että Hän wielä toistamiseen siunaishändä, walalla wahwistain, että HänenSie mene sa ns piti kaikkein Kan-sain maan päällä siunaluxi tule-man.

n. Isa-

2524

e, l- n. Isakin Naimisesta.> Mos. K- 24 Luku.

; Abrahamille oli annettu se lupuas,l-fltä mailman Vapahtajan piti hänen su-muslans syndymän. Tämä lupaus oli pan«

hänen poikans Isakin päälle, joka sii«M syystä tuli lutsuturi iupauxen Pe--liillisexi. Sentähden koska Abraham jo-vli joutunut ijällisexi, tahdoi hän kernasti

eläisäns toimittaa tälle hänen ainoalle-pojallens hywän ja siwiän emännän. Mut-,-ta ei hän tahtonut ensingän ottaa hänelle pa-kanallista wai-noa Kananerein tyttäristä,waan hän tahdoi hänelle awiopuolisori toi-mellisen ihmisen cunasta sugustans. Sen-tehden lähetti hän »vanhimman huonens-palwelian Eleasarin, kohtullisen seurankansia, Mesopotamiaan Nahorin Kaupun»

,giin, josa hänen sukuns asui. Ulkopuo-lella tätä kaupungia oli wesikaiwo. Kos-ka Eleasar, ehlopuolisa tullesans kaiwonlygö, näki kaupungin waimowäen tawanolewan, ammundaa wettä siitä, rukoili hänhartasti lumalata, että hän siinä tulistundem-aan sen neitsyen, jonga Jumala oli

edeskatsonut puolisoxi hänen Hcrrans po-jalle. Ennen kuin hän lakkais näitä sy-dämmesäns puhumasta, tuli Rebekka, san«

B

O 25

chgen ihana ja taitama neitsy, Abrahaminweljen pojan tytär, joka, Eleasarin ano-muxen päälle, andoi wesiastiastans hänen)uoda, niinmyös anomata tarjois itsiänsammundamaan wettä, kaikkein hänen Ka-meleins juoda: ja niinkuin Eleafar oli juu-ri tämän merkiri lumalalda pyytänyt, niin'hän nyt tästä täydellisesti hawaitsi, ettätämä ncytsy oli se sama, jonga JumalaIsakille oli edeskatsonut. Sentähden andoihän neytsyelleKuldaotsalehden,ja kaxikul-daista Rannerengasta, niinmyös kiitti Ju-malala nöyrästi. RebMa juoxi kohta ko-tia, ja ilmoitti omaisillens mitä hän saa-nut oli. Silloin kiiruhti laban hänen wel-jens kaupungista ulos lählehelle, ja was-tanolli Eleasarin näillä sanoilla: tule si-sälle sinä Herran siunattu, mitäs seisot ul-kona? Niin pian kuin mies oli huoneseentullut, anoi hän, Abrahamin puolesta.Rebekkaa Isakille awioxi. laban ja hänennuorembi weljens Beth:,el wastasil: me nä-emme selkiästi, että se asia on tullut Her-ralda, sentähden en me taida sinua wastaanpuhua. Siinä on Rebekka edesäs, otahändä ja mcne, ja olkon sinun Herras po-jan emändä, niinkuin Herra on sanonut.Rebekkalda kysyi hänen äitins ja weljens,jos hän lahdois mennä tämän miehen kans-sa? Ia han wastais kohta: minä tahdon

2726

mennä. He siunaisit seniähden hända, jalaskit hänen menemään. Koska he, kotiatullesans, lähestyit Abrahamin majaa,kohtaisit he onnellisesti tiellä Isakin, jokatuli kedolda rukoilemasta. Tuskin Rebek-ka kuuli Isakin tulosta ennen kuin hän,otti waatlen ja peitti kaswons, Idäisenmaan asuwaisten tawan jälkeen. MuttaIsak' Wei hänen, rakkaudella äitins ma-jaan, ja otti hänen emannärens.

12. Jakobin Elämästä.'. N«s- K, 27. 23. Luku,

Koska Isak jo joudui 137 ajastajanwanhaxi, pimenit hänen silmäns ja hänenwoimans wäheni niin, että hän rupeis ym-märtämään, hänen loppunsa lähenemän.

tahdoi hän prophetallisen ruko-uren kautta, ikänäns kuin wuodattaa jäl->keentulewaistensa päälle, len erinomaisensiunauxen, jonga Jumala sekä Abrahamil-le hänen IMens, että hänelle itse lujastiluwanut oli. Mutta hänellä oli kari poi-kaa, jayxi ainoaslans oli saapa tämänsiunauxen. Hän olis kyllä suonut sen esi-ko:stllens Esaulle, joka oli jalo Metso-ja Pe!do-Nies; mutta Rebekka tiesi suk-,keludella, jota ej ole kittelläwä, toisiltaaftn Jakobille, hän/hänen HWisu-

4> 27

bens ja nöyrydens tähden, enämmin ra-kasti, ja joka jo ennen oli ruskealla Her-«e-Herkulla ostanut Esaulda hänen esikoi-sudens. Niin Jumala taitaa Hänen wi»»saudesans, täyttä ihmisten erhetyxetkin,hurskasten lastenS hywaxi jaonnexi. Ja-kob sai siunauxen sillä muotoa, että hän,Hitins neuwon jälkeen, kannoi Isällens,joka sokiana makais wuotehella, yhden hi-moruan, niinmyös leipää ja wiina, ennenkuin Esau, joka oli mennyt kedolle pyytä-mään melsänotusta Isällens himoruari, jou«dui sen kansia. Syötyäns ja joutuans siu«nais se hurskas Patriarkka Jakobin, us-koja Metziaxen päälle, Ebr. il: 20. ja lu-paiS hänen jälkeentulewaisillens,Kanaanmaan, niinmyös totisille Israelitereille tai-wallisen perinnön osallisuden, joka annetaankaikille lesuren kantzaperillisille. Ps. no:3. Gal. 6:16. Silloin se kahdesti poljettuEsau wannoi sydämmesäns, että tappaa Ja-kobin, hänen weljensä. Senlähden pakeniJakob Mesopotamiaan, enons iabanintygö, joka oli Haranisa. Multa ennenkuin hän läxi, uudisti Isä sen siunauxen,jonga hän jo hänelle andanut oli. Jako-billa oli 450 penikulmaa matkusteltawata,ja hän oli aiwan yxinänS. Ei siis ol!u<ihme, ella hänen sydämmenS oli sangenraskas liikkeelle lahleisäns. Mutta hän us-

2928

kalsi Jumalaan ja rohkaisi itsens. Aurin-go laski ja yö joudut hänen kedolla olle-sanS, niin että hänen töydyi maata kedol-la ja panna kiwen pääns aluisexi. Mut-ta täsä wirwoitti Jumala itse händä sillälupauxella, että mailman Mesiiaxen piti hä-nestä syndymän, ja koko Abrahamin siu-nauxen hänelle tygölangeman. Hän näkiunesa tikapuut seisoman maan päällä, joi-den pää ulottui taiwascen, ja JumalanEngelit käywän ylös ja alasin niitä myö-den. Ebr. 1:14. .Niiden päällä seisoi Ju-mala ylimmäisenä, joka pilwesiä sanoi:Minä olen Herra Abrahamin, sinun Isäs,Jumala, ja Isakin Jumala; tämän maan,jonga päällä sinä makaat, annan minäsi"nulle ja sinun siemenelles ---- Sinusa jasinun siemenesäs (Metziaxes) pitä kaikki su-kukunnat maan päällä siunatuxituleman; ja katso, Minä olen sinun kans-sas ja warjelen sinua kuhunga ikänäns jou-dut, ja saatan sinun jällens tälle maalle:sillä en minä hyljää sinua, siihenaSti ettäminä kaikki teen, mitä minä sinulle puhu-nut olen. Koska Jakob heräis unestanS,niin hän sanoi: Kuinga peljättäwä on tä-mä paikka? Totisesti on Herra täsä pai-kasa, ja täsä on taiwan owi. Sitle ottihän kiwen, joka hänellä oli pään «luisenaollut, ja pani sen ppstyälle muistopatsaxi,

« 29

ch>

kutsuen sen paikan Bethel,'se on, Juma-lan huone, ja lupais Jumalalle kiitolli-simmalla sydammella ja pyhimällä aikomi-sella,koko elinaikanans pitää Hänestä kii-vi, ja luottaa hänen, niinkuin armollisenlumalans ja Isäns päälle, palwella Hän-da, ja Epäjumalden keskellä tunnustaaHända totisella Jumalan pelwolla, pysy<wäisella hurskaudella ja wilpiltömällä «va-kuudella.

13. Jakob taistelee Jumalankanssa.

- Nos- K- 3» Luku.labanilla, Jakobin enolla, oli kari

tytärtä, ja Jakob rupeis kohta seitsemäriajaslajaxi iabanin palwelluxeen, sen nuo-remman tyttären Rakelin tähden, joka olisangen ihana. Multa kuin häät pidetytolit, wei taban hänen tygöns wanhemmantyttärens iean; Jakob palweli sitte wieläioisla seitsemän ajastaikaa Rakelin lähden,jonga hän myös sai. Koska Jakob nyttpalais, labanin hänen kowan ja armotto-man Appensa huonesla, lotja Isänsä maal-le, näki hän tiellä Jumalan tngelit, jot-ka tulit händä waslaan. Talla näyllä tah-doi se taiwallinen Isa jo edelläwoittainwahwiötaa tämän hurskan miehen uskallu-

3130

xen: sillä kohta sen jälkeen sai hän kowansanoman, että hänen weljens Esau tuli hän-dä wastaan ja neljä salaa miestä hänenkansianS. Täsä ahdisluxesa tarttui Jakobhartaaseen ja lapsillisecn rukouxeen,ja pitiitstns Jumalan armolliseen lupauxeen. Her-,ra, sanoi hän: Sinä olet sanonut minulle:palaja maalles ja sukuis lygö, ja Minäleen sinulle hywää. Hän muistutti Juma-lalle Jumalan endisiä hywiä lekoja händu.wastaan, sanoden: Minä olen mahdo-»loin kaikkeen siihen armohon ja lo«luteen, jonga sinä teit palwelial-»les: sillä koska minä Jordaninylitse menin, ei uninulla muuta ol-lut kuin tämä sauwa, mutta nysminullaonkaxijoukkoa. Ia edespäinrukoili hän: pelasta myös winua nytminun weljeni käsisttä. Sen jälskeen lähetti Jakob hänen weljellens runsatlahjat: wuohia, lambaita, kameleja jaaa-seja, asettain lungin lauman käymään eri«näns, loinen toisensa perään, ja ajattelisillä muotoa lepyttää Esaun sydämmen. Hänoli wielä niin wiisas, että hän jakoi kai-ken wäkens ja myös muun karjans kahleenjoukkoon; sillä hän ajatteli: jos Esau tu»le yhden joukon päälle ja lyö sen, niin sejäänyt joukko pääsee. Mutta yöllä nousihän ylös ja meni yrinans rukoilemaan.

11 12

32Silloin paineli yxi MieS, joka oli Itselumalo, aamuruskohon saakka, niin ko-nin hänen kansianS, että hänen reisilunnShorjahtui ja hän rupeiS ondumaan. Ialoska tämä Mies näki, ettei Jakob pe-räänandaa tahtonut, niin sanoi Hän hänel-le: Päästä minua; sillä aamurusko nou-see. Mutta Jakob wastais rukourilla jakyyneleillä: Ose. K. 12: 4. En minä pääs-tä sinua, jollessiunaa minua. Tämä Miessanoi silloin: Sinä olet taistellut Jumalanja ihmisten kansia ja olet woittanuti IaHän siunais Jakobin siinä paikafa ja me-ni matkaans. Tästä lohduillisesta tapau-xesta ihastui se hurskas Jakob niin sydäm-melliscsti, että hän pakahdut sanomaan:Minä olen nähnyt Jumalan kas,wosta kaswohon (liki ja selkiasti) jaminun sielun on sen kautta wapah-dettu. Se mainittu Mies, eli Mcsiias,muutti myös, tämän saman asian tähden,hänen nimens ja sanoi: Ei sinun sillen pi-dä kutsuttaman Jakob, waan Israel eliJumalan Ruhtinas. - Jakob tuli kohta ha-waitsemaan, ettei Herra ylönanna niitä,jotka sydämmestäns turwaawat Hänehen.Sillä koska hän sillmäns nosti, näki hänEsaun tuleman, ja neljä sataa miestä hä-nen kansians. Jakob hänen omains kansiatäwit händä waslaan,ja kumarsit nöyras»

ch O

ti hänen edesäns. Mutta Esau halais han-dä kaulasta, ja suuta audoi hänen, ja heitkit molemmat. Sitte erkanit he sangenystäwällisesli loinen toisestans.

14. Joseph myydään hänenWelildans.i Mos. K- 27 Luku-

Jakobilla, joka perhens kansia asuiKanaan maalla, ja siellä yxinäns wiel»ylöspiti oikian Jumalan palweluxen, kokomailman eläisä, siihen aikaan, pakanalli-sesa jumalatlomuudesa, oli kaxiloistakym-mendä poikaa. Kuusi oli leasta syndyneet:Ruben, Simeon, iewi, luda, Isaskarja Sebulon; kaxi nuorinda Rakelista:Joseph ja Benjamin. Ne muut neljä 0-lit palkkawaimosta ja kutsuttin Dan, Naf-tali, Gad ja Asier. Näistä olise nuorin Benjamin edellä, hänelle rakka-hin, että hänellä oli loimellinen ja sangenhywäntahtoinen sydän, niinmyös erinomai-sesti siwiät ja tailawat läytöxet. Hän an-doi hänelle sentähden monikahdat wähät lah-jat, ja teetti erinomaisesti hänelle parem-mat ja kaummmat roaaltet, kuin muillelapsillens. Mutta juuri sentähden »vihaisithänen, weljens händä, koska hän myös pääl-

B »

33 33

lisexi ilmoitti IsällenS, mikä paha sano-ma heistä kuului. Paitsi sitä näki Josephkahdesti unda, josta he wielä enämmin ru-peisit hända wihamaan. Ensimäistä unenilmoitti hän heille yxinkertaisella sydämmel-lä sanoden: Me minun Veljeni,silowanans jalallisia mainiolla, ja minunjalalliseni nousi ja seisoi, ja teidän jalal-lisenne seisoit ymbärillä ja kumarsit minunjalallistani. Kohta huusit hänen weljens:Sinäkö tulet meidän Kuningaxem, koko-nans hallitsemaan meitä? Ia he wihaisithända wielä enämmin. Taas näki hänltoisen u«en että Auringo, Kuu ja Pxitsis»talymmendä Tähteä kumarsit hända. Siitänuhteli kyllä hänen Isäns hända sanoden:Mikä luulo sinulla on itsestäs, iapseni?Pitäkö minun ja sinun äilis ja weljes tu-leman jakumartaman meitäm sinun edesäsmaahan? Multa hän piti kuitengin nämätsanat mielesäns. longun ajan sen jälkeen,loska hänen weljens olit menneet karjaakaitsemaan wähän edemmari Sikemistä,sanoi Jakob Josephille: mene minun poi-kani ja katso, omatko weljes ja karja rau-hasa, ja palaja sitte minulle sanomaan.Hän meni. Mutta koska hänen weljens,joiden olis pitänyt ihastuman hänen tule-nusestans, kaukaa näit hänen sanoit he:Katso! toi unen nMä tulee; tulkaat «M,

H34

lappakam händä. Mutta Ruben hänenwanhin weljens, jot?ga oma lundo wihdoinhcräis siitä raskahasta surusta, kuin hänIsällens niinmuodoin oli saatawa,ei tah-tonut siihen suostua, waan sanoi: Hlkämwuodatako wcrla, waan heittäkäm händätähän kuoppaan, joka on korwesa. Siihentaiwuit wihdoin nekin muut weljet. KuinJoseph nyt tuli heidän tygöns, riisuit he

kohta häneldä sen kirjawan hameen, jokahänen yllans oli, ja otit ja heilit hänenkuoppaan. Sitte istuit he syömään leipääja juomaan, ikanäns kuin olisit he kaikkihywin toimittaneet. Ia tapahdut että Is-malitain Kauppamiesten joukko tuli Gilea<dista, jotka kannatit sieldä heidän Kame«leilläns yrttejä ja muita kaluja, ja aiwoitwiedä niitä alas Egyptiin. Koska ludane äkkäis, sanor hän welillensä: Tutkaat jamyytämme weljemme Ismalitereille. Iahe kuulit händä, ja wcdit kohta Josephin

kuopasta ja myit hänen kahteenkymme-/neen hopiapenningiin (eli kahtcenkymmeneettlouluun). Ruben ei ollut läsnä täsä kau«pasa. Hän oli mennyt yxinäns kuopallesiinä aiwoituxesa, että pelastaa Josephiaheidän käsistäns jasaattaa händä jällens hä-«en Isäns tygö. Kuin ei hän enää löytä«nyt händä kuopasa, rewäis hän hämmäs-tystä ja murhesla woattens ja walilti

35 35

sanoden: Ei ole nuorukainen siellä, woiminua! kuhunga minä menen. Mutta netoiset yhdexän weljestä olit Josephin hameen,ja tapoit kaurin ja tahraisit hameen wereenjaandoi kandaa sen Isällens sanoden: tä-män me löysimme; tunnustele itse jos tä-mä on sinun poikas hame eli ei. Isa tunsikohta hameen ja huusi, tämä on minun poi-kani hame, paha peto on hänen syönyt,raadelden on Joseph reweldy. Kaikki hä-nen lapsens nousit kyllä händä lohdulta-maan; waan ei hän tahtonut anda ilsiänslohdutella, eilä ottanut korwiins heidän ru-kouxians, mutta sanoi: minä murehtien me-nen alas poikani tygö hautaan; ja itkihändä. Mutta Kauppamiehet weit heidänjalon orjans alas Egyptiin, ja myit hä-nen H)otipharille, Egyptin Kuningan, Pha-raon, Huowinhaldialle.

15. Josephin wilpittömastHhurskaudesta.l Mos. H. 33 Luku.

Palweluresans käytti Joseph itsenssangen toimellisesti ja uskollisesti. Juma-lan wiisaus johdatti myös händä niin nä-kywäiscsti, kaikisa hänen edesoltamisisans,että Potiphar, hänen Herrans, wähän-a---jan sisällä suuresti hanehen mielistyi, us-

<?>36

koi hänen ja asetti hänen koko huonensja tawarans päälle, niin ettei hän itse nii-tän siitä tiedustellut. Ia siitä ajasta siu-nais Jumala Potipharin huonen Josephinlähden. Mutta Joseph joka oli niin rip«fas ja tawoilbans taitama, oli myös san-gen kauniin luondoinen ja ihana kaswoilda.Potipharin heikko ja hekumallinen emända,jonga olis tullut suurimmasa arwosa jalunniafa pitä, senkaltaisilla awuilla kau-nistettua nuorukaista, wiettyi siitä himoit-semaan händä, niin että hän ahkeroitsi saat-ta händä uskomattomuteen ja petoxeen lu-malata ja Isändätäns waslaan; ja ylly-tetty saastaisilda himoildans, wihdoin sel-keillä sanoilla waadei händä itse kantzansriettauteen. Mutta hänen anomurens ei»voinut hänen tykönäns mitan malkaan saat-ta: sillä hän wastais rohkiasti: Kuingaminä niin paljo pahaa tekisin jarikkoisin lumalata wstaan. Mut-ta tämä jumalaloin waimo ei andanut Jo-sephin yxiwakaisen puhtauden herättää it-siäns häpyyn, eikä myös ottanut siitä ti-laa, lakata pois pahasta aikomurestans,waan piti joka päiwä senkaltaisia puheitahänen kansians; jonga tähden tämä Ju-malala pelkäwaiNen nuorukainen wältti ol-la hänen kansians kusa ikänäns hän taisi.Multa yhtenä päiwänä tapahdui, että Jo-

37 37

O

seph tuli huonescen askaroitsemaan, ja eilienet waimon vrinäns siellä olewan. Sil-loin tarttui waimo Josephin hamesten, tah-loin wälisin wctä händä syndiä tekemään;mutta Joseph jätti hameens hänen käsihinsja pakeni ulos. Tästä syttyi hän niin jul-maan wihaan ja kiukkuun, että hän nostisangen sumen metelin, ja huusi korkiallaäänellä perheltans kokoon, walehdellen heil-le, että se Ebrealainen palwelia oli tahto-nut saattaa händä häpiaän. Potipharin ko-tia tuldua walehtcli hän samat sanat. Po-liphar ei tutkinut kuinga perusteltupäällekanne oli, waan andoi kohta, hänenemändans sanain päälle, panna sen wiat-toman Josephin Fanginhuoneseen, josaKu-,mngaan fangit olit. Multa Jumala, jol-le hän oli niin uskollinen, oli hänen kans-sans siellä, ja andoi hänen löytää armonFangihuonen Haldian cbesä. Se sama an»doi kaikki fangit Fangihuonesa Josephinkäden alle, niin että kaikki milä siellä teh-tiin, se lehtiin hänen kautlans. Ia kaikkimitä Joseph teki, andoi Herra menestyä.

16. Josephin pelastuxeötaFangeudestans.l Mos. K- 4°/ 4' Luku.

Josephin ollesa fangeudesa, wihastui

S38

<5 SKuningas ylimmäisen luomanlaslian jaylimmäisen leipojans päälle. Molemmatheitetlin fangiutehen, ja pandiin Josephinkääden ala. Kuin Joseph yhtenä aamunatuli heidän tygöns, näki hän molemmatmurhcllisena. Hän kysyi heildä rakkahas-li, mifi he olit min suurulliset. He was-laisit händä, nähnensä merkilliset unet, joi-ta ei yxikän tainut selittää. Joseph sanoiettä merkillisten unein selitys oli Ju-malan; mutta kuitengin käski hän hei-tä juttelemaan niitä; Niin ylimmäi-nen luomanlaskia jutteli unens sanoden:Minä näin unda, ja wiinapuu oli minunedesäni, ja sillä oli kolme haaraa; se oli»viherjöilsemaMnsä, ja sen ryppäleet tu-lennuit wiinamarjoiri, mutta Pharaonjuomanastia oli minun lädesäni, ja minäpusersin wnnamarjat juomanasliaan, jaandoin sen Kuningan käteen. Joseph se-litti sen kohta sanoden: Kolme haaraa o-wat kolme päiwäa; sillä kolmen päiwansisällä korolta Pharao sinun pääs, ja aset-ta sinun jälläns endiseen wirkaas. Josephrukoili händä siinä siwusa sanoden: Muttamuista miuua koska sinun hywin käy. P-limmäinen'leipoja sai tästä selityxestä hy-wän toiwon, ja jutteli myös unens sano-den: Minä näin unda^että kolme palmi-.kolttua walkiata kyua M minun pääni

39 39

päällä, ja ylimmäisesä oli kaikkinaisia lei-wotuita ruokia Pharaon tarpexi, ja lin-nut söit siitä korista minun pääni päälda.Joseph selitti sen kohta sanoden: Kolmenpäiwän sisällä ylendä Kuningas sinun pääs,ja ripusta sinun hirsipuuhunpa linnut syö-wat sinun lihas sinun pääldas. Ia ta«pahdui kolmandena päiwänä, koska Pha«rao piti syndymä päiwäns, että molem-mat unet tulit täytetyri Josephin selilyxenjälkeen. Plimmäinen luomanlaskia ase-tetlin endiseen wirkaans, ja ylimmäinenieipoja hirtettin. Mutta ylimmäinen luo-manlaskia ei muistanut losephita, waanunhotti hänen häwyttömästi.

Kaxi ajastaikaa oli kulunut, ja Pha«rao näki karinkertaisen unen. Ensin näkihän unesa että hän seisoi Niiluren wir-ran tykönä, ja että »virrasta astui ylösseitsemän kaunista ja lihawata lehmää,joiden jälkeen kohta toista seitsemän rumaaja laihaa lehmää ylöstulit. Nämät jäl-

kimmäiset söit ne ensimmäiset seitsemän li-hawata lehmää, ja ei siitä mitän kostunet,waan olit niin rumat ja laihat kuin en-lingin. Sitte näki hän jällens seitsemäntäysinäistä ja parua tähkäpäätä yhdesä ol«jesa kaswawan, ja niiden jälkeen seitsemänpiendä ja surkastunutta tähkäpäätä loisesa

ja ne pienet kuiwettuneet tähkäpäät

540

nielit ne seitsemän kaunista ja papua täh,käpäätä. Kohta aamulla ändoi Pharaokutsua kokoon kaikki Egyptin Noidat jaTietäjät, joita tämä taikuri Kansa pitisuuresa arwosa, ja jutteli heille unens;waan ej ollut joka ne taisi selittää. Sil-loin astui ylimmäinen luomanlaskia edesja puhui fangiudesa olewan Ebrealaisennuorukaisen, joka taisi unia selittää. IaJoseph hopust otettin fangeudesta ulos jatuotiin Kuningan eteen. Kuningas juttelihänelle unens, jotka Joseph, Jumalan si«salleandamisen jälkeen, hänelle seurawaisel-la tawalla ftliili. Ne seitsemän kaunistalehmää ja seitsemän täysinäistä lähkäpääta,sanoi hän, owat seitsemän «uljaista wuol-ta, ja ne seitsemän laihaa lehmää ja seit-semän surkastunutta lähkäpäätä, owat seit-semän kowaa nalkäwuotta, jotka tulematwiljaislen jälkeen. Waan ej ollut siinäkyllä, että hän lulewaisia tapauria ennusti;Hän neuwoi myös, mingäkaldainen wiisasneuwonpito nyt oli tarpeen. Hän sanoiettä toimellinen ja taitama mies piti etsit-tämän, joka Miljan kyllydestä niinä hymi-nä wuosina taisi koota riistaa ja rawindo,ta, ja nälläwuotten warari jywähuoneisatallella pitää. Tämä puhe kelpais Ph«a-olle. Hän asetti kohta Josephin koko E-gyptin maakunnan ylitse, likin itsiäns. Sit-

41 41

te hän otti sormuxen kädestäns ja pani senJosephin käteen, puetti hänen kalleisiin lii-navaatteisiin, jaripusti kuldakäädyn hänenkaulaansa. Ia hän andoi hänen, niinkuinylimmäisen Neuwonandajan ja Waldakun-nan Ruhtinan, cijaan toisesa waunyft fahuutaa hänen edesans: noitistalat polwian-ne! Andoi myös päällisexi hänelle Poli-pheran, Onin Papin tyttären emannäxi.Sillä muotoa korgolti Jumala yhdellä haa-walla senhurskan Josephin liki kolmenkym-menen wuoden ijasa, sitte kuin hän oli wiet-tänyt kolmeloistakymmenda ajastaikaa juu-ri surkiasa ja murhellisesa tilasa,.

17. Josephin Weljet menewatalas Egyptiin.

! M«s. K. 4' ia 43 luku.Se losephilda ennustettu kallis aika

ulottui myös Kanaan haalle, ja sille »van-halle Jakobille oli siitä sen suurembi rasi-tus, kuin että hänellä oli suuri perhe;Sentähden koska hän kuuli Egyptisä ole-lvan jywiä myydä, lähetti hän poikansasinne ostamaan tarpeirensa. Ainoastansnuorinda poikans Benjamita hän ei lä-hettänyt weljeslen kansia. Kuin he Egyp-tiin tulit, wieliin heitä Josephin eleen. Hekumarsit maahan kaswoillens hänen eleens,

42

niinkuin sowclias oli, hänen korkian ar-kunnians suhteen, ja ei tundeneet

händä, sillä hän puhui heille Tulkin kaut-ta, ja oli, Egyptiläisten tawan jälkeen,sangen katteilla waatteilla puetettu: WaanJoseph tunsi kohta «veljensä, ja muisti,Heidän langctesans maahan hänen,eteensä,unensa, jotka hän lapsuudesans heistä näh-nyt oli, että hänen weljens kerta piti ku-martaman heitäns hänen edesäns. Hänieeskeli nyt itsens oudoxi heitä wastaan,japuhui kowasti heidän kantzans; soimais heitäwalojixi japani.heidön kiini kolmeri päiwäri.He »vastaisit kyllä edesläns ja tunnustit it-sens waoiri, sanoden myös olewons kaxitois-takymmendä weljestä. Mutta Joseph kysyikohta, kusa ne kari weljeä olit? He »vastaisitnuorimman oltwan kotona Isänsä tykönä,waan toisen ei sillen olewan eleillä. Sil-loin sanoi Joseph että yhden heistä pitilähtemän kotia, tuomaan heidän nuorindaweljeäns, janiin piti koeteldaman jss hei-sä totuus oli. Tästä tulit he sangen mur-hellisixi ja sanoit loinen toisellens Tulkinpoisollesa: totisesti olemme me wianalaisetmeidän weljemme Josephin tähden: sillä menäimme hänen sieluns ahdistuxen, koskahän.meildä armoa rukoili, ja emme kuullethändä. Näistä puheista pakahdut Josephitkemään, niin että hänen täydyt täändä

43 43

44ltsens pois heisiä; mutta ei ollut »vieläaita lepyllisesti heitä puhutella Sen hekuitengin woitit että ainoastons yri heistä,nimittäin Simeon i Mos. K. 2?: 20 tu-li fangiuteen jätetyxi, mutta ne yhdexänweljeä pääsleltin menemään kotia ja saiwaljywiä myötänsä. Waan loska he koti.a tu-lit ja tyhjensit heidän sälkejäns, oli itse-lungin rahakääro hänen säkisäns, sillä Jo-seph oli käskenyt niin heille tekemään. Iatästä seka he itse että heidän wanha Isän-sä wielä kowemmin hämmästyit.

longrm ajan perästä loppui se niinsuurella murhclla ja waiwalla Egyptistätuotu riisiä. Silloin ei ollut Jakobillamuuta neuwoa, kuin lähettää toistamiseenpoikiansa Egyptiin. Waan ei he ollengantahtonet mennä, ellei Benjamin heidännuorin tveljens ollut heidän kangas; sillahe sanoit: emme tohdi mennä sen tuimanja korkian miehen kaswoin eteen, emmekäsaa enä jywiä hänelda, ellei meidän nuo-rin weljemme ole meidän kansiamme. Seonnetoin Isä oli »vihdoin waadiltu siihensuostumaan. Koska he tulit Egyptiin,kannoit he kohta Josephin Huowinhaldiallesen rahan, jonga he olit löytäneet heidänsäkeisäns: Mutta ei hän ottanut sitä was-taan, waan sanoi, että he mahdoit pitäätawaranansa, sen kuin Jumala «li anda«

«Ut heidän sälkehinsä. Joseph itse ierwehtiheitä sitten huoneesans rakkahasti, ja kysyiheildä, jos heidän wanha Isäns oli rau-hasa. Ia koska hän heidän seasans näkiweljens Benjamin, joka oli yhdestä Äidis-tä hänen kantzans, sanoi hän hänelle: Ju-mala olkon sinulle armollinen minun poi-kani, jonga siwusa hänen sydämmens pa-loi niin weliänsä lohtan, ettei hän tainutpitää itsiäns kyyneleistä, waan kiiruhti it-sens Kammarihinsa ja itki siellä. Silläwälillä walmistettin pöytä heille. Ia Jo-seph andoi heitä istuttaa heidän ikänsä jäl-keen, jota he ihmettelit. Heille kannettinruokaa Josephin omalda pöydäldä, jaBen-jamille wiisi kertaa enämdi kuin muille. Heolit siis sangen tytywäiset ja keskenäns iloi-set. Toisena päiwänä läxit he sieldä wael-damaan kotia suurella ilolla ja kiitollisuu-della sen lembeyden edestä , jollahe tämänkerran wastaanolettin.

18. Joseph ilmoitta itsensWelillensä.

' M°s- K- 44, 46 ja 46 Luku-Mutta Joseph oli käskenyt Huowln-

Hc>ldiatans täyttämään heidän säkkinsä jy-lyillä

, ja panemaan jokaisen sakin suuhunhänen rahans,ja ilman sitä Benjamin fä-

45 45

G

kin suuhun Josephin hopiamaljan. Tämänteki Huowinhaldia ehtoisella, ennen kuin heläxis. Koska he aamulla olit lähteneet kau-pungista, sai hän käskyn ajaa heitä takaa.Hän teki niin. Ia kuin hän heitä tapais,puhuteli hän heitä sangen kswasti, että he olithywän pahalla maxaneit ja Josephin hopia-maljan myötänsä ottaneet. Nämät miehet,joilla oli puhdas oma tundo täsä asiasa, wa«siaisil rohkiasii>.eltä jonga tykönä se löyttiin,hänen piti oleman wikapään kuolemaan, jakaiki muut piti oleman Josephin orjat.Mutta woi! Koska Huowinhaldia oli etsinytjokaitstn säkin, löyttiin hopiamalja Benja-min säkistä. Nämät köyhät miehet rewäi-sit silloin epäilyxesta waatteens, ja palai-sit ahdistuxella kaupungiin. He menit Jo-sephin tpgö ja langeisit maahan hänen ele-hens. Mutta hän leeskeliitsens kow«xi,sanoden: Mikä lyö on se, kuin te tehnee!oletta? Ettekö te tienneet, että senkaltainenmies, kuin minä olen, taisi sitä kyllä hy-win arwata ja ilmei saatla. Hänen wel-jens ei laineet pelwon tähden nmän wasta-la; luda yxinäns sanoi kaikkein puoles-ta: Jumala on löytänyt sinun palweljaswäaryden; katso! ftkä me, että se joldamalja löyttiin, olemme meidän Herrammeorjat. Joseph rvastais: pois se, että mi-nä niin tekisin.. Ainoasians sen miehen,

O46

jolda malja on löylty, pitää oleman minunorjani, multa mengät te rauhasa Isännetygö. Maan juuri naista sanoista häm-mästyi luda sangen kowin, sillä hän olitaannut Isällens, Benjamin takasi tule-wan. Hän rukoili sentähden surkiammas-ti," että Joseph suostuis ottamaan händäorjaxi nuorimman weljensä edestä: sillä,sanoi hän, jos me tulisimme Isämme ty-gö, ja nuorukainen ei olis meidän kans-samme, niin me saattaisimme hänen har-maat karwans murhella hautaan.

Wihdoin, koska luda näin rehellise-sti tarjoili itsiäns weljens edestä, ei woi«nut Joseph itkusta itsiäns pidättää. Hänkaski siis kaikkia menemään pois hänen ty-köäns, paitsi weliäns, ja itki korkialla ää-nellä, sanoden wellllens Ebrean kielellä:minä olen Joseph teidän weljenne! Wie-läkö minun Isäni elää? Hänen weljensei woinei hammästyxen tähden mitän was-tata. Mutta hän käsii rattahasti heitänousemaan ylös ja tulemaan hänen tykön-sä, sanoden edespäin, ettei heidän pitänytsurulliset oleman, eli pelkämän häneldakostoa sentähden että he olit myyneet hä-nen: sillä Jumala oli käändänyt liidänpahan työns, hänen ja haidän parhaxens.Ia että wielä wiisi nälkäwuotta oli tule-wata, niin käsii hän heitä riendämaän I-

47 47

«

sansa tygö, ja nopiasti luomaan händäkantzans Egyptin maalle, josa heidän pitisaaman asua Gosenin wiljaisesa maasa, jakaiketi runsasti elätetyxi tuleman. Sitl«halais hän »veljeänsä Benjamia kaulasta,ja itki. Benjami wyös itki-hänen kaula-sans. Hän andoi kansia rakkahasti suutakaikille muille welillens, ja lahjois heillekaikille itsekullengin muutinwaatteet. Mut-ta Benjamille andoi hän wiidct senkaltai-set waatteet ja ilman sitä kolme sataa ho-piapeningitä (kolme sataa loutua). Isäl-lens lähetti hän kymmenen Aasia sälytettyäEgyptin hywydella, ja kymmenen Aasintammaa kannattaden jywiä ja leipää. Wih-doin, weljeins poislähteisä, andoi hän heil-le sen hyödyllisen muistutuxen: Älkät rii-delkö tiellä! Kosta he kotia tulit, sanoit heIsällenS: Wiela Joseph sinun poikas elää,ja on koko Egyptin maan Herra. MuttaJakob ei ustonut heitä, ennen kuin hännäki waunut, jotka Joseph oli lähettänythändä tuomaan. Silloin hänen hengensä'wirkois, ja hän sanoi: Nyt minulla kylläon (iloa), että minun poikani Joseph wie-lä elää. Minä menen händä katsomaanennen kuin minä kuolen. Hän läpi myösHebronista matkaan, kaiken sen karjan jatawaran kanssa kuin hänellä oli; Mutta

«val»

«48

kaikki henget Jakobin huonesla kuin kulitEgyptiin, olit seitsemänkymmendä. Josephwalmisti waununs, ja meni Isäns Israe-lin wastaan. Koska Isa sai nähdä hänen,niin hän ilosta raukeni ja sanoi hänelle:Nyt minä mielelläni kuolen, ettäminä nain sinun kaswos, ja ettäswielä elät. Kuningas Pharao käski lo-sephita asettamaan Isääns ja weliäns asu-maan parahimban paikkaan koko hänenWaldakunnasans. Joseph anöoi siis heil-le Gosenin maan, joka oli alapuoli Egyp-tin maasta, josa he sen pitkän näljän a-jalla runsasti rawi.uxi tulit. Ei hän kos-tanut hänen wclilläns heidän pahatekoansa,waan rohwais heitä ja puheli ystävällises-ti heidän kansians, sanoden: Te ajattelittepahaa minua wastaan, mutta Jumala onsen ajatellut hywäxi, ja kaikki parhaxikäändänyt.

19. Israelin Lasten orjudestaEgyptlsa.

' Mos. K- 4? , 2 Mos. K- ' ja 2 tuku-Niinmuodoin weetli Jakob hänen »vii-

meiset päiwäns hywäsä lewosa ja suuresakunniasa ja koska hänen piti lopettamanhänen kulkewisens paiwät maan päällä,

C

49 49

4>niin hän wiimeiselläns rukoili hartasti Ju-malala kahdentoistakymmenen poikansa e-destä, ja ilmoitti myöskin heille prophe-tallisella ennusturella, mitä heille tulewai-Ma ajoilla tapahtuman piti. Josephil-le sanoi hän: Katso minä kuolen; waanJumala on teiden kansianne, ja "wie teitäjällens Kanaan maalle, joka on teidän I-sänne maa. Mutta ludalle, neljännellepojallens, andoi hän parahimman osan E-sikoisuden oikeudesta, sillä Ruben,.Si<meon ja lewi olit heidän rumilla riko-xillans poiskadotlanet heidän oikeudcns. l.Mos. K. 34: 25. 25: 22. Suurimmanwallan kaikkein Kansain ylitse piti hänellelygölangaman ja mailman hä-nen Sugustans tuleman. Sen siwusa en-nusti hän: Ei waldikkaa oteta pois ludal-da, eikä lainopettajaa Hänen jalwoistans,se on jälkeentulelvaisistans, siihen asti kuinSangari (Rauhan Ruhtinas) tule, ja hä-nesa Kansat (uskon kautta) rippuwat kiini.Kuin hän siunais poikansa Dania, niinhän uskon waikutuxesta kuolemallans ulos-puhkeis tainkallaiseen hartaseen ja kiiwaseenhuokaureen: Herra, minä odotan si-nun aututtas.

Koska Jakob ja Joseph kuollet olit, ene-nit ja lilänyit Israelin lapset Egyptisä san-gen suuresti. Se uusi Kuningas, joka ei mi-

4>50

O

tän tienyt Josephista ja hänen hywistä löis-täns, ja pelkäis Israelin lasten tulemanniin paljoxi, että he wihdoin tohtisit omis-ta koko maan ja asetta itsens maan asu»wita wastaan, piti neuwon kuinga hän ka-malasti käwis häidän kimpuhunsa, estäxensheidän lisändymisläns. Näin pahasa aiko-muxesa rupeis hän kaupungeit« rakenda-maan, ja asetti heidän päällensä päämie-het waiwamaan heitä orjuteen asti, kaik-kinaisella waikialla työllä, kuin rakennuxenalla heidän päällens pandiin, armaitsema-ta. Mutta Jumala oli kuitengin luja Hä-nen kallille lupauxcllens, kuin Hän hurs-kaille Esi-isille andanut oli: sillä jota enäm-min Konsaa rasitetlin, sitä enämmin se li-sendyi ja kaswoi. Koska tämä julmaKu-ningas sen hawailsi, puhui hän iasten-äm-mille, että he, auttaisans synnyttäwitä wai-moja, surmaisit kaikki poika-lapftt, kohta'heidän syndyifens. Multa he pelkäisit enälumalata kuin Kuningasta, ja andoit wi-attomain poikaistcn elää. Sentähden tekimyös Jumala iasten-ämmille hywin, janähtäwäbti siunais heidän huonens. Koskanyt Jumala Hänen Edcskatfomisellans olimyös tämän Pharaon pahan neuwon tyh-jäxi tehnyt, niin hän käski Egyptiläisiämäkiwallaisesti Ebrealaisilda waimoilda poisottamaan ästen syntyneet Maalapset, jawirtssn heittämään,

51 51

<Z>

20. Mosexesta, Israelin Ruh-tinasta ja Pelastajasta.

2 Mos. K- 2 Luku-

Ahdella wcumolla lewin sukukunnastaoli jo kaxi lasta, Mirjam ja Aaron,koska hän tällä/ahdisturen ajalla synnyttisangen kaunin ja ihanan pojan. Hän sa-lais tämän lapsen jo kolme kuukautta Ku-ningan julmudella; mutta kuin ei hanenätainut hcir.oä salata, pani hän lapsen kai-sitaise??, arkkuhun, jonga hän siwui sawellaja pihillä, ja laski sen kaisilistohon wir-ran partahalle; Mirjam lapsen sisar saikäskyn wartioita arkkua, että hän näkismitä lapselle taphduis. Kohta sen jälkeenjouduiKuningan Tytär hänen piiruns kans-sa käyskendclemään wirran partahalla.Hän näki arkun kaisilistosa, ja lähetti koh-ta piikansa ottaman sen ylös. Kuin hänsen awais, löysi hän siinä itkewäisen lap-sen, ja armahti händä. Hän andoi kii-ruhtain kutsua Ebrealaisen waimon imet-tämään tätä lasta; ja Mirjam oli simaniin hywin saaduilla, että hän pääsi t,ol°mittamaan oman äitinsä, joka myös olilapsen äiti, lapselle imettäjäri. Koska lapsioli kaswanut ja «vieroitettu,, touliin se Pha-raon Tyttärelle, joka otti sen pojarens jakutsui hänen Mo se s, ja andoi neuwoa

S>52

O

handä.kaikkinaisesa wiisaudesa ja taidosa,kuin Egyptisä siihen aikaan tawallinen oli.Mutta koska Mosts suurexi tuli, eihän mielistynyt siihen turhuteen ja irstai-seen elömälcrtan kuin Kuningan Huowisapidcttin. Hän kielsi uskon kautta itsianskutsutta Pharaon Tyttären pojaxi, ja lukipaljo paremman kärsiä waiwaa Jumalanlasien joukon kansia, kuin ajallista tarwet-ta synnisä nautita, ja piti suurembana rik-kautena Kristuxen pilkan, kuin Egytin ta-warat, silla hän katsoi palkan maxoa Ebr.n: 24 27. Sentähben koska hän olineljänkymmenen ajastajan wanha, menihän Israelin lasten tygö, ja äkkäis yhde«Egyptiläisen työntiettäjän armottomasti lyö-män yhtä Ebrealaista miestä. Siitä kii-wastui hän niin kowin, että hän löi E-gyptiläisen kuolliaxi. Ia ettei hänellä sit-ten enä Egyptisä turmaa ollut, meni hänlethron tygö, joka oli Pappi Midiasa.Siellä hän kaitsi lethron lambaita, janai hänen tyttarens Ziporcm.

21. Pharaon Paattumuxesta.2 Mos- K- Z- ii- Luku-

Koska Mosts kerran Kiwisesa Ara-biasa. Sinain tykönä, Orebin wuorellakaitsi Appens lambaita/ näki hän pensan

53 53

4>

tulesta palaman, jaei kuilengan kuluman.Siitä pensahast huusi hända se luomatoinEngeli, mailman Metzias, ja tygöpuhut-teli näinmuodoin: Minä olen hywin kyllänähnyt minun Kansani ahdistuxen Egypti-sä, minä olen kuullut heidän huutonsa,minä tiedän heidän tuskansa. Hän sanoimyös, nyt lähestymän niiden lupaustentäyttämisen ajan, kuin Hän Abrahamilleandanut oli, ja että Hänen nyt piti pelas-taman ne ahdistetut Israelin lapset Egyp-tin orjudesta, ja johdattaman heitä siihenulosluwattunn Kanaan maahan, joka kaik-kia maita mailmasa lihawin oli. MuttaMosexen piti tätä ilmoittaman sekä Israe-lin Kansalle että myös Kuningas Phara-olle. Moses ei tahtonut ensimmäldä andailsiäns tähän toimituxeen; hän esteli itsi-öns, peljäten ettei händä pitänyt uskotta-man lumalalda lälMtyxi, ja ilman sitä,ei ollut hän niin puheljas ja toimellinen,oman ajatuxens jälkeen, kuin niin suureenerottamiseen tarwittin. Mutta lunialalupais hänelle wiisauden ja erinomaisen a-wun. Moses esteli itsians yhtä hywin. Sen-tähden warusti Jumala hänen kolmella ih-mella, joita hänen piti tekemän, osottaxensitsens lumalalda lähetetyxi. Nimittäin en-sin piti hänen muuttaman sauwanS kärme-xi,ja taas kärmestä sauwaxi. Sitten ha-

6>54

4>

nen piti pistämän kätensä powehens, ja we-tämän sen spitalisena ulos; multa toista-misten powcsia wetäisänsä, piti sen jällcnstuleman terwexi. Kolmannexi piti hänenottaman wettä wirraslaja kataman kulmal-le maalle, ja weden piti muuttuman silläpaikalla wcrcxi. Ne ensimmäiset ihmeet tai-si Moses juuri siinä paikasa soimitta.Paitsi sitä andoi Jumala hänelle apulai-sexi Aaronin, hänen rseljens, joka oli pu«"heljas mies, jonga piti puhuman hänenpuolestans koska niin larpexi tuli. Niinkauwan sallei Jumala Mosexen Ostelemi-sen , joka tahdoi olla hänen totutusa rakka-hasa yrinäisydesäns. Wihdoin taipui hänkuitengin ja läri Midianin maalda Egyp<tiin. Tiellä kohtais 2laron hänen, jokamyös oli saanut lumalalda käskyn, men-nä handä wastaan. Ia Moses ilmoittiAaronille kaikki Herran sanat, ja niin heynnä menit. Koska he ensin puhuit Kan-san Wanhemmille ne sanat, kuin Herrakäskenyt oli> ja teit Kansan edesä ne kol-me ennenmainiltua ihmettä, niin he uskoitMosexen ja Aaronin sanat: ja kuin he kuu-lit että Herra oli nähnyt heidän ahdistu-rens ja mieli pelastaa heitä orjudesla, nöy-rytit he ilscns, langeisit maahan ja rukoi-lit Jumalala heidän armollista iunasta-jaians. Silte menit molemmat roeljexet

55 55

yhdesä Pharaon lygö, ja sanoit hänelle:Niin sano Herra Israelin Jumala: pääs-tä MinunKansaani! Mutta st ylpiä Ty-ranni wastais ynsiästi: Kuka on Herra(lehowah), jonga äändä minun pidäis kuu-leman? En minä siitä Herrasta mitan tie-dä, enga päästä Isrcxliä minun Walda-kunnastani. Ia kohta andoi hän köskynkuinga Israelin lapsia piii wielä raskam-malla työllä ahdisteltaman, että kaiken pe-lastunen toiwon heildä piti latoman siinäwaikiasa tilasa. Silloin napisi Kansa Mo-sesta ja Aaronia wastaan. Sen jälkeenteki Moses ihmeitä sauwallans Pharaonedesä. Mutta että Egyptin Noidat heidännoitumisellans myös niitä ihmeitä kuivai-lit, niin paattui Pharaon sydän. Sen-tahden koska Jumala hywällä ei mitan ai-toin saanut, piti Hänen kowari rupeman,osottaxens suurta kunniatans tämän paisu-Mn Kuningan päälle. Kymmenen anga-rata witsausta tulit sitte jäleryttäsin lähe-tetyxi Egyptin ylitse: nimittäin, kaikkeinwetten muutos werexi, samakot, täit, tu-nlat, eläinden rutlu, paisumet, raket jaulkoinen, heinäsirkat, pimeys ja wihdoinmurhaengeli, joka hukutti kaikki asikoisetEgyptisa. Kuin witsaus tuli, jota noidatei woinet liemittä, niin lupais Pharaopäästää IsraelinKansan, ainoastans Mo-

<556

ses ja Aaron ensin otit pois rangaistuxen.Mutta ei hätä niin pian lakanut, kuin hänsärki liitlons ja kowemmin paaduli sydäm-mens. Ia ehkä hän kyllä hawaitsi, ettäJumala hänen kowakorwaisuuden tähdenpani witsauxet hänen ja hänen alammais»tens päälle, ei hän kuilengan itsians nöy-ryltänyt, waan pysyi alati häneu wasta-Hakoisudesans.22. Moses faatta Israelin Lap-

set ihmellifellä tawalla ulosEgyptistä.

2 Mos- K- 'i, >5 luku-Koska Jumala Murha-engelin kautta

hukutti kaikki esikoiset Egyptisä, päästi Pha-rao wihdoin Israelin Kansan hänen maal-dans. Wiimeisenä yönä ennen poislähte-mistä, piti heidän, Jumalan käskyn jäl-keen kokonans syömän yhden Pääsiäis !am-ban, joka kaiketi wirhctöin oli. Sen kaut-ta edeskuwatlin mailman Mestias, jokamyös Hänen pyhällä luolemallans, ja y-lösnousemisellanö Päösiöiö päiwänä, meitäSatanan wallan alda wapahtanut on. Iatämän iamban wcrella piii heidän siwumanowensa päällisen ja molemmat pihti pielet,

C 2

57 57

G

että Murhan-engeli heidän ohitsens käywis.Puoliyön aikana löi Engeli kaikki esikoisetluolliaxi niin hywin ihmisistä kuin eläimis-täkin, rumeten Pharaon esikoisesta, jokahänen istuimellan istuman piti, sen kaik-kein halwimmans Egyptiläisen esikoiseen asti.Kohta kuului surkia parku ja walitus tokoniaan ylitse. Silloin kutsui Pharao wii-pymätä Moseren ja Pharaon yöllä, jia sa-noi heille: Nouskat ja mengät poisminunKansastani, ottakat myös myötänne kaikkiznitä teillä on. Egyptiläiset taisit waiwoinPäiwään odotta,waan ikänans kuin wäki-wallala syöxit heitä ulos, ja mieluiseslisalleit heidän pitä, mitä he lainaxi otta-neet olit. Tämän »voimallisen pelastuxenIa suuren hywän työn muistoxi, pitawätludalaiset Pääsiäistä tähän päiwään asti.

Mutta tuskin olit he uloslähfenet, en-nen kuin Pharao katui paästänens Israe-lin suuren Kansan palwelemasta itsiäns.Hän ajoi siis soiajoukkonens heitä takaa,ja saawutti heidän. Silloin langeis kuo-leman pelko Israelin lasten päälle. Hehuusit Herran tygö,ja heidän liittons Ju-mala kuuli heitä. Jumalan Engeli, mail-man MHias, 2 Mos. K. 23: 22 joka ka-»vi heidän edelläns, nousi ja asetti itsenspilwen-patsasa Israelin lasten ja Egypti-läisten waihelle, ja sentähden ei laineet Egyp«

H>58

H

tilaiset koskan Israelin lapsia oikein lähes-tyä. Wihdoin tulit Israelin lapset punaisenmeren rannalle. Silloin ojensi Moses sau-wansa meren ylitse, josta wedet kohta er-kanit,ja meri oli heille niinkuin muuri hei-dän oikialla ja»vasemmalla puolcllans, niinettä Israelin lapset käwit keskeldä mertakuiwaa myöden. Egyptiläiset jotka tämännäit, olit' niin rohkiat, että he tahdoit seu-rata Israelin lasten jälkiä. Mutta kuinhe olit kiskellä merta, palaisit wedet heidän»voimaansa, niin että he kaikki tulit upo-tetuxi meren sywyteen. Koska Israelin lap-set näit nämät suuret woiman merkit ih-mettelit he ja pelkaisit Herran kunmata,javskoit lerran ja Hänen palwelians Mo-sexen. Mutta tämä Israelin Woiton-nch-tinas weisais Herran Nimen ylistöxeri wer-ratloman ylistös- ja kiitosvirren.

23. Israelin Lasten waellunstaKanaan maalle.

2 , 4 j« H M°s. K-

Israelin Kansa kululli neljäkymmen-da ajastaika matkalla, sille luwalulleKa-naan maalle: He olisit kyllä ennengin tai-met tulla sinne; Mutta Jumala tohdoi täl-lä pitkällä matkalla ja.tvaellus-ajMa an-dä heille monda määrättömän woimans ja

59 59

hywydens todistusta, jota wastoin heidänpiti osottaman merkit uskalluxesta ja kuu-liaisuudesta Jumalala wastaan. Itse Ju-mala johdatti heitä koto tällä matkallaPilwen- ja Tulen-patsasa. Päiwällä oliPilwen-patsas heille sekä marjo ?luringonhellettä wastaan, että myös johdattaja tiel-lä; ja yöllä walais Tulen-patsas koko lei-rin. Koska Pilwi seisahti Tabernakelin y-litse, niin olit myös Israelin lapset alal-lans, mutta kuin Pilwi yleni liikkumaan,niin matkustit Helin. Koko matkalla ei hetarwineet pita murhetta syömisestä eikäjouluisesta, sillä joka aamu langeis niin-

kuin kaste, walkiala leipää lsiwaasta, jo»ta Mannaxi kusuttin. Tämä taiwalli-nen leipä oli ymmyrjäisiä ja pieniä sieme-niä, niinkuin härmä maanpäällä ja maisliniinkuin sämbylä hunajan kansia. Ia jo-

ka Perjandaina langeis siitä maahan ka-xinkerlaisesti, kuin muina päiwinä, sen seu-rawaisen Sabbatin tähden, lauwandaina.Jos heildä puuttui wcttä, niin ei tarwi-nut Moses mitan muuta, kuin ainoastanslyödä kalliota sauwallans, niin siitä juoriwettä -Kansan tarpexi. Ei tarwineet hemyöskän koko tällä matkustamisen ajallapitä murhetta waatleisla, sillä ei ne wan-hennet eikä kulunet. 5. Mos. K. 8 : 4.Neh. 9 : 21.

<Z>60

Mutta he napisit yhtä hywin luma-lata nastaan yhden kerran toisin perästä.Kerran ei tahtoneet he enä syödä Mannaa,waan sanoit: meidän sielumme kyllästy jasuuttu tähän joka päiwäiseen ja huonoonruokaan; Multa silloin lähetti Herra tu-liset Kä rm et Kansan sekan. Toisen ker-ran nosti Korahn joukko kapinan Moses-ta »vastaan. Mutta maa halkeis heidänallans, ja nieli heidän kaikki eläwäldä.Koska ne miehet, jotka olit lähelettyt lu«»vattua maata wakoimaan, palatesans pe-tollisesti sanoit, siellä asuwan Enakin Po-jat eli hirmuiset suuret miehet, niin yldyikaikki Kansa suureen huutoon ja kapinaan,tahtoin palata jällens Egyptiin. Silloinuhkais Herra Hänen angarasa wihasans,että kaikki rranhat, jotka Egyptistä ulos-lähtenet olit, piti neljänkymmenen ajasta-jan sisällä matkalla kuoleman, ja ainoas-lans heidän tapsens siihen luwattuun maa-han tuleman. Moses ja Aaron ei tulletitsekkän sinne sisälle, koska hekin uskomat-tomuudcllans syndia teit lumalata wasiaanEbr 3: 19 joka kuucngin lupauxens niinuskollisesti täyttä. Ainoastans kaxi niistä»vanhoista Jujua ja Kaleb pääsit sinne.Mutta niiden »vanhain luku oli, Egyptis-tä lähtcisä, kuusi kertaa sataa tuhatta mies°tä; ja lasten luku, jotka korwesa synnyit,

61 61

oli myös liki kuusi sataa tuhatta. Herraosotli Moserelle, ennen hänen kuolematans,sen ulosluwatun maan kaukaa yhdeldä wuo«relda. Moses kuoli samalle wuorelle jaJumala itse hautais hänen, ettei kukaanpitänyt tietämän hänen hautans ia joku mi-tamax menemän sinne, Epäjumalan pal-wellusta harjoittamaan. Hänen jälkeen-seurajans, Ruhtinas losua, johdatti wih-doin Israelin lapset siihen sangen toiwot-tuun maahan. Sen omistit he miekalla,ja Jumala sanoi heille selkiästi, että hei-dän piti ulosjuurit!aman kaikki Epäjumal-den palweliat, jotka olit kymmenen erinäi-siä Kansakundaa. Heidän mennesänsä Jor-danin wirran ylitse, jakoi wesi itsens, niinettä he käwit kuiwin jalwoin weden wälilse.Koska he soitit sodan Basunailla, jakoisJerikon muuri ja tornit itsestänsä Ia ko-

lisesti kostaa wihollisians ja päättä hänenwoiltoans ennen ehtota, niin hän sai rukou-xillans Auringon seisomaan sen päiwan il-man laskemata keskellä taiwcisla Gibeonisa,jaKuun Ajalon laxosa. Wlhdoin jaoit hemaan keekenäns arwalla Israelin Sukukun-dain lugun jälkeen. Ainoastans PapillinenSuku ei saanut perimistä heidän stasans.

<K>62

247 Lain ulosandamiststa.2 Mvs. K- 19: 20 jo 21 3ulu.

Siihen aikaan oli se Seurakunda, jo-ka Mchiasla odotti wielä lapsuudesans. Gal.4: 1. Scntähden oli tarpcllinen, että se,kowan oikeuden ja iain kautta, piti kuri-sa ja järjestyresä pideltämän, ja sekannu-resta Pakanain suojeldaman, niin-kuin myös esimalauxisa Seremoniain kaut-ta, Ewangeliumin salaisutten ymmarryxeensaattettaman. Ebr. 10: 1. Israelin lastenkorwesa ollcsa, andoi siis Herra, heidänkuningans, heille kymmenen käskyä. Muttakolme päiwää ennen piti Kansan itsiäns sii-hen pyhittämän, ja pesemään heidän waat-tens. Kolmandena päiwänä (eli Hellun-taina Apost. Teg. R. 2 : i s.), ilmoitti Her-ra itsens tulen leikisä Sinain wuorella.Sllloin yldyi kauhistama pitkäisen jylinäja tulen leimaus, ja sangen wäkewän Ba«sunan ääni kajahti Ps. 13: 8. Näistä mer-keistä liesi Moses johdattaKansan ulos lei-ristä, Sinain wuoren tygö. Silloin nä-Myi paxu pilwi wuoren päällä, joka syn«disten silmäin edestä pyhäsä pimeydesä kät»-li, sen korkianmasli hywasiilausutun Ju-malan, monen tuhannen Engelein joukonkantza. Gal. 2: 19. Mutta wuori rupeisujitjemaan ja wapisemaan. Tästä tuli

63 63

O

kaikki Kansa suuren pelkohon, ja ci rohje-nut lähestyä wuorta,waan seisahti sen al-la, odoltain hämmästyxellä mitä tapahtu-ma oli. Ia Mosexsn piti kaiketi panemanrajan wuoren ymbärillc, ectci yhdengänpitänyt astuman sinne ylös, sillä Herrauhkais sclliästi, että Hän tahdoi rikkimu-serla sen, joka sinne astui. Ia juuri sil-loin puhui Jumala Kymmenet Käskyt Hä-nen Kansallens, joiden sisällepito on, ettämeidän pitä rakaslamanlumala-ta kaikesta woimasta, ylitse kaik-kia, ja kaikkia ihmisiä »vilpittö-mästi, niinkuin itsiämme. Mach.22: 37 40. Rom. i3: 10. Nämät Käs-kyt siis ei waatinet ainoastans ulkonaisestisiwiöitä käytöriä, mutta myös wielä enäm-min kaikkein ajatusten ja sisälttsien haluinojendamista Jumalan pyhän tahdon jäl-keen; Math. 5: 2o s. Niin että tämä iakioli pidettäwä niinkuin yxi liitto ja, sääntö,täydelliseen, mieluiseen ja lakkamattomaankuuliaisuteen ja alamaisilleen Jumalia wa-siaan. 5 Mos. K. 9 : 9.

Kolo tämä asia oli niin kowasti pel-jättänyt Kansan, että he rukoilit Mosestatästedes ilmoittamaan heille Jumalan tah-don ja niin laittamaan, ettei Jumala itseHeille puhuis. He lupaisit myös Mosestanneluiftsti kuulla. Moses suostui tähän

<K64

heidän anomuxeensa ja rohkais heitä sano-den: Hlkät peljätkö--, jonga jälkeen hänmeni sen pimeyden tygö josa Jumala oli,ja toi sieldä tullesans ne muut Jumalansäännöt, sekä Jumalan palwelluren muo-dosta, että myös Kansain ja Waldakun-dain maallisesta Hallituxesta. Silte tekihän uhrin Jumalalle, ja saatti Kansanwielä wasluudesti lupamaan kuuliaisudenJumalala wastaan, andain myös, tämän

tapamen ja liiton jälkimuistoxi, ra«kenda karitoistakymmenda patsasta altarinymbärille, kahdentoistakymmenr.eii Suru-kunnan lugun jälkeen Israelisi. Sen jäl-keen astui Moses wuorelle ja wiiwyi sielläqo päiwää ja 40 yötä, ja sai lumalaldaei ainoaslans käskyn Seurakunnan Majanrakennuresta, ja muodon jonga jälkeen setehtämän piti, mutta myös iain Kaxi ki-wistä Taulua, jotka Jumala itse tehnytoli. Moseren niin kauwan wiipyisä wuo°rella, waiwais Kansa Aaronia niin kowa-sti,etta hän wihdoin waloi heille Kul d a i-sen Vasikan, Egyptiläisten EpäjumalanAxin muistoxi, Tätä Epäjumalata kunni-oitti Kaslsa aiwan järjettömällä ilolla; mut-ta heidän iloitesans tuli Moses alas wuo-relda, ja kuin hän kuuli Kansan huudon,niin hän kiiwaudesta heitti käsitäns pois jalöi rikki lain kiwiset Taulut, joihinKym-

65 65

ea H> > <H

menet Käskyt, Jumalan sormella kirjoite-tut olit. Hän poltti myös sen kuldaisenWasikan ja musersi sen tuhwaxi, hajoittisen wcteen jas andai Israelin lasten juoda.Sitte teki hän, Jumalan käskyn jälkeen,toiset Taulut, endisten kaltaiset, ja nousiylös wuorellc, ollen siellä ncljäkymmcndäpaiwa ja 4» yötä. Ia katso,'silloin as-tui Herra Jumala) alas pilwesä, jaseisoi hänen kaichans' siellä, ja saarnaisHerran (Metziaxen) nimestä. 2 Mos.K. 24:5> s> Ia koska Herra waelsi hänen kaswons«deStä, huusi Hän: "Herra, Herra lu-"mala on laupias ja armollinen, ja pit-kämielinen, suuresta armosta ja totuudes-sa! Joka pita laupiuden tuhandeen pol-"wcen, ja olta pois waäryden, ylilsekäy-"misen ja synnin, jonga edes ei yxikän ole"wiaton; joka etsi Isäin wääryden lasten"ja lastenlasten päälle, hamaan kolinan-"deen ja ncljändeen poliveen". Ia Mo-ses kumarsi kiirusti ilsens maahan ja ru-koili Herra sanoden: jos minä

löytänyt armon sinun edesas, niinsiis Herra meidän kansiamme Mä

on niskuri Kansa) , että sinä olisitwäöchdellemme ja synnillemme ar-

ja omistaisit meitä sinulles perin-Siitä ajasta paisti Moseren kas-

wol, että hän niin kauwan oli Jumalala

puhutellut. Sentähdens, koska hänellä olijotain puhumista Israelin lasten kansia,pani hän peitten kaswoins eteen,,silla mu-toin pclkäisit he lähestyä händä, ja ei lai-neet händä katsoa, sen suuren kirkkaudenlähden.

25. Samuelista ja Elin Pojista.i Sam- K- 1,2,; l«ku-

lewitan Elkanan waimo/ me«ni joka wuosi Siloon, uhramaan ja ru-koilemaan Herran Huonesa, joft hän itkiaina murhesta, ettei hänellä ollut lapsia.Vhden kerran koska hän kauwan sydim-mesta itlcxens huokaili, jarukoili että Ju-mala annais hänelle pojan, kysyi häneldaEli ylimmäinen Pappi, (se jonga halli,turen aikana Simson suuren wäkewyy-dens tähden on niin kuuluisari tullut) kuin<gas kauwan olet juowuxisa? Mutta se ju-malinen waimo wastais handä toimellisesti:Ei minun Herrani, minä olen wmhellinenwaimo ja minä olen rukonxisa wuodalta-nut minun sydämmcni Herran edesä. Sil-loin sanoi Eli hänelle: meni siis rauhaan;Israelin Jumala andakon sinulle sinun ru-koures. Sen jälkeen synnytti Hanna po-jan, jonga nimen hän kutsui Samuel.Ia kuin hän hänen wieroiltamtt oli, toi

67 67

hän hänen ylös kantzans Herran Huone-seen, että hänen piti siellä Herralle palwel-luxexi aina oleman. Minä annan hänenjällens, sanoi waimo, Herralle palwellu-xeen kaikexi hänen elinajaxens, että hänHerralda rukouxen kautta saatu Hänweisais myös Herralle kiitos-wirren. Muttanuorukainen Samuel kaswoi hywisä tawoi-sa, waelsi hurskaudesa ja oli otollinen se-ka Herran että ihmisten edesä.

Sitä wastaan olit ylimäisen Pavinpojat, Hophni ja Pinchas, juuri paha-nelkiset ja häpemättömat Jumalan palwel-luxen hawäisiät, jotka sekä polttouhristapoisworastit parhimmam lihawuden, ettämyöskin muulla irstaisudella ja elkiwallai-sudella, juuri Jumalan palwelluxen ajal-la, teit suuren pahennuxen. Mutta Sa-muel ei seuranut heitä, waan weetti hänennuorudens wialtomubes ja Herran palwel-luxes. Sentähden tuli hänestä myöskinwihdoin suuri Prophela ja kuuluisa Kan-san Duomari, jota wastaan Elin pojatriensit omaa lurmelluslans kohden, ja we-dit Isänsä samaan onncttomutecn heidänkansia,s, että hän, waikka Jumala olinuhdellut händä, ei kertakan kurittanut hei-tä heidän pcchuudens ja hapiällisten käy-töstens tähden. Jumalan wanhursraswi-ha osotti itsens ensin molembia poikia koh-

4>68

tan, jotka sotajoukon ja Jumalan liiton-arkin kansia olit mennet sotaan, heidänwihollisians Philistrreitä wastaan; Silläsotajoukon kaaluesa he myös kuoletettin jaArkki otcttin pois. Eli jällcns, heidänwanha Isänsä, joka istui istuimella Seu-rakunnan Majan tykönä tiellä ja odotti so-dan sanomia, kuulttuansa kuinga käynytoli, langeis maahan taappäin istuimelda,mursi niskans ja kuoli, yhdexänkymmenenja kahdexan ajastajan wanhana.26. Samuelista ja Saulista.

1 Sam- K 7 31 Luku-Samuel, tämä sangen hurkas, toti-

nen ja wiisas Duop,ari, waelsi joka wuosiymbäri maan, kuulustellen jos myös al-haisemmatkin Duomarit oikein toimilit hei-dän wirkans, ja teit kaikisn paikoisa oike-uden kaikille. Hsn piii murhen sen puh-tan ja totisen Jumalan palwelluren ylös-auttamisesta ja woimasa pitämiscsra, yhdenKansan seasa, joka oli waipunut kauhis-tawaiseen Epäjumalan palwelluxecn. Eihän ottanut lahjoja;' sillä niin sanoi hänwiimeisesa Kansan kokouxesa, kuin hän piti:"Tasa minä olen', wastatkat minua Her-"ran ja Hänen woidelduns Saulin edesä:"sanotat jos minä jongun kädestä olen

69 69

<s>"lahjeja ja sillä andanut soaista"minun silmäni, sortaxeni yhdengän oike-"utta', niin minä annan sen teille jällens."Ei hän koskan unhottanut rukoilla Juma-lala hänen Kansans edestä. Hän osottimyös heille uskollisesti sen oikian tien.

Mutta Israelin lapsilla ei ollut ym-märrystä, oikiasa arwosa pitä niin rehel-listä Esimiestä ja tytyä siihen lembiäänJumalan Hallituxeen, jonga alla he tähänasti elänet olit, maan Pyysit saadaxens Sa-muelilda Kuningan, heitäns roallitsemaan.Syytähän oli kyllä, yhdestä osasta, Sa-muelin poikain pahat käytöxet, koska he I-säns wanhalla ijällä Duomari wirkaa toi-mitit; Mutta siinä siwusa petyit he myöstainkallaifeen turhaan haluun siitä loista-waisesta ja suuresta prameudesta, jota Ku-ningasten Huoneisa harjoitetan ja jongapuolesta he ei tahtoneet menoisansa ollahalwcmmat Pakanallisia Kansoja, jotka a-suit heidän' ymbärilläns. Jumala salleiwihdoin sen niin tapahtua, ja andoi Sau-lin heille Kuningaxi, joka löysi Kuningal-lisen Kruunun, sillä että hän SamuelildaKuningari woideltin, koska hän, , Isänsaasin, tammoja hakeisans, tuli Samuelintygö niistä tietoa pyytämään. Mutta ettäIsraelin lapset ylpeydestä anoit loisiawai-sia Kuningasta, niin andoi myös luma»

G70

la heille Saulin, joka kyllä oli päätänspidembi kaikke Kansaa, waan ei sentähdenmuita toimelliscmbi elikä awuilda.eluisam-bi. Saul osotti yldäkylläisesti sydämmen«sa pahuden ja turmelluxen siinä, että hänalinomaisesti wainois sitä rehellistä ja wia-toinda Dawidita. Wihdoin langcis hänniin sywästi, että hän kysyi neuwoa pet-läwaiseldä Noitanvaimolda, koska hänelläei enä ollut uskallusta sen suuren ja yri-nans woimallisen Jumalan päälle, ja hänei woinut pidämmeldä kärsiä haawoiletunoman tundons wairoaa.

27, Dawid woitta Goliathin.1 Sam--K- 17 Luku-

Kuningas Saulilla oli alinomainensota Philisterein kansia. Molembain sola-joukkoiu seisoisa, yhden kerran, loinen to,i-sens kohdalla, tuli Goliath Philisterein lei-ristä. Hän oli sangen suuri mies, kuuttakyynärättä ja kämmenen.lcweyttä pitkä jahänen Pantsarins painoi kahdexankymmen-dä leiwiskäta. Tämä ylpiä Philisteri hä-wais Israelin sotajoukkoa, ja sanoi pil-kalla, että heidän, piti walitseman yhdenjoukostans, joka tulis heille Puolusmiehexisotimaan handä wastaaNz Jos se sais hä-nestä woiton, niin piti Philisterein oleman

71 71

H>'^

Israeliterein palrveljat, niinkuin myös sitä»vastaan, Israeliterein piti oleman Phili-sierein orjat, jos toisin käwis ja hän senwuittais. Saul ja kaikki Kansa kuuli tä-män haaston; Mutta he hämmästyit japettäisit suuresti: siitä paisui Goliathin yl-peys. Neljätymmendä päiwaä jalexyttösinandoi hän kuulua tämän kerskaus äänen.Kuin Saul ei enä kärsinyt kuulla tätä hä-wäistysta ja pilkkaa, andoi hän ilmoitta,että kuka ikänäns sen miehen löis, sillä an-dais hän tyttärens Puolisoxi. Se wähäi-nenDawid, koska hän tämän kuuli andoikohta ymmärtä haluns, mennä sotimaan tä<tä suurta miestä wastaan, jota hän ei lu-kenut »vaarallisemman Jalopeuraa jaKar-hua, jotka hän, paimendaisans Isäns Kar-jaa, ennen tappanut oli. Nämät ilmoilet-tin Saulille, joka puetti waattens hänenyllens, ja pani waMakin ja pantsarin hä-nen päällens. Mutta Dawid ei tainulkäydä täsä warustuxcsa, ei hän ollut siiheiitottunut, waan otti ainoastans sauwans jalingonsa käteensä, ja walitsi ojasta wiislsilläta kuve., ja pani ne paimenen kukka-roon ja säkkiin. Näin käwi hän Philste-riä wastaan. Tämä ylönkatsoi hänen jasanoi kiroillen ja pilkaten: olcngo minäkoira ettäs tulet saumalla minun tyköni?

Mut-

72

chMutta Dawid wastais pelkamäta: Minätulen sinun tygös Herran Zebaöthin ni-meen, ja uskalluresa Hänen päällens,jo-tas pilkanut olet. Juuri siinä samasariensi hän ottamaan liwen kukkarosta, jalingoten paiskais Philisleria otsaan, ettäkiwi meni hänen otsans sisälle, josta hänlangeis maahan kaswoillensa. Sitte juo-ri Dawid ja weti tupesta Goliattin omanmiekan, ja haltais sillä pois hänen pään-sä. Koh:a pakenit Philisterit, ja Israe-lin lapset sait täydellisen woiton. Ia ta-pahdu! koska Saul palais Philisteriä lyö-täviä , että waimot soitit ja lauloit kes-lenäns: Saul löi tuhannen, multa Da-wid kymmenen tuhatta. Tästä riemulau-lusta närkästyi Kuningas Saul sangen.suuresti, ja oli siitä hetkestä Dawid:n wi-

kaikkena elinaikanans. Ei' hänmyöskänl andanut tytärtäns Dawidille,niinkuin hän luwanut oli, waan naittihänen toiselle miehelle. Mutta Kuninganpoika Jonathan, oli rehellisembi; Hänpiti Dawidin kortiala arwosa ja mieltyisydammelliseen rakkauteen jahä>rdä wa --aan , niin että hän t?ki liitonhänen ka! siaus. Saulin toinen tytär Mi-ka l rakasti yanda m öo. se Sau-lille ilmoileitin, täoti hän zano>naan Da-

D wi-

73 73

H>

widille, eitä jos hän tahdot tulla hänellewäwyxi, niin piti hänen lyömän omallakadelläns sata Philisteriä. Saul toiwoi,että tämän nuoren Sangarin witzisti pitisiinä toimiiuxesa hukkuman. Mutta Da«wid läxi matkaan ja löi kari sata Philis-teriä. Tämän rohkian työn palkari, saihän Kuningan tyttären emmännäxens.x

23. Saul wainoo ja tawoit-telee Dawldira.

i V«m- K- >Z, «i, 24 ja 26 lul».

Kuningas Saul puhui hänen palwel-joillens ja erinomaisesti pojallens Jona»ihanille, että he tappaisit Dawidin. Mut-ta tämä korliasa arwosa pidättämä Kunin»aan poika waroitti salaa hänen ystäwätänsmenemään lymyyn, ja rukoili myös I-säänsä hänen edestäns, ehkä hän sen kyl-lä tiesi, että Dawidin pitt tuleman kor«gotetuxi Kuningalliselle Istuimelle ja sul-keman händä siitä ulos, johonga hänellä,niinkuin Kuningan pojalla, näwyi olewansuurembi oikeus, kuin kaikilla muilla. Koh<ta sen jälkeen tuli Saul waiwaturi san-gen raskalla ja wäkiwallaisella sydämmentuskalla ja sielun kiwulla, jnnga tähdenDawidin piti soittaman kandeletta hänenedesäns hänelle ratori, hauSkuudexi ja wir-

<5>74

woituxexi. Silloin pyysi Saul pistää hän»da leihällä seinää wastaan kuoliari, muttahän wältti keihän ja pääsiSitle lähetti Saul warliat Dawidin o«maan huoneseen, että heidän piti ottamanhänestä waarin ja tappaman hänen. Mut-ta Mikal hänen emändäns laski hänen u-los akkunan läpitse, ja pani kuwan wuo-leseen, hänen siaansa. Kuningan kysyisa,mingä tähden hän oli päästänyt Dawidin,puhdisti Mikal itsiäns, sanoen Dawidinuhancn händä tappaa, ellei hän olis händapäästänyt. Dawidin täydyi silloin 'paetaAkixen tygö, joka oli Kuningas Gatsisa.Multa koska hän hawaitsi ettei hänellä ol-lut sielläkä n turwaa, lymyi hän miehinensyhteen luolaan. Ia tapahdut että Saulmeni juuri samaan luolaan, peittämäänjalkojane, se on, tarpehellens. Dawidinmiehet tahdoit, että hänen nyt piti tästäotollisesta tilasta waarinottaman ja tap«paman hänen wihollisenA Multa Dawidei tahtonut satuttaa kättäns Herran Woi-delduun, waan leilkais ainoaslans salaakappalen, Saulin liepeestä, jorgahän yldäns riisunut oli Koota he mo-lemmat luolasta lähtenet olit, näytti Da-wid Saulille hamen kappalen, huutainhäl.en pcrääns ja sanodcn: Herra duomit-kon minun ja sinun wallttäs. Silloin liik-

75 75

<K

kui Saulin sydän niin, että hän itkullatunnusti ja sanoi Dawidille: Sinä oletparembi ja hurskambi minua. Mutta nh-tä hywin hän sitte taas wainois händä jariiteli hänen kansianS, Dawid sai silloinuuden tilan osottarens rehellisyttäns händäwastaan. Sillä koska Saul leirisäns nuk-kui raskasten uneen, meni Dawid sinne jaotti keihän hänen pääns pohjasta ja wesi-nialjan. Ei yxikän hänen wartioistans he-ränyt; silla Herralda oli tullut sywä unihcidän päällens. Mutta aamulla nousiDawid ja meni kauwas wuoren kukkulal-le, joka oli leirin kohdalla, ja osotii kei-hän ja wesimaljan. Silloin sanoi Saul:Katso! minä olen tehnyt tyhmästi ja san-gen hullusti: Siunattu ole sinä minunpoikani Dawid. Ei ollut kauwan sen jäl-keen , kuin Salkl yhdesä Phi-listerein kansia epäilyxestä langeis omaanmiekkahans kuolliaxi; Jonatan surmatkinsamasa tappcluxesa ja Dawid sai Kunin-gallisen Kruunun , sitten kuin Jumala mo-nen «vastoinkäymisen kautta oli »valmista-nut hänen, sitä lelwollisesti kandamaan.

29. MuiS-

<»76

29. Muista Dawidille tapah-tuneista asioista.

Sam. Kir-

Koska Dawid wielä oli Saulia pao-sa, ja elatus hänelda kerran peräti puut-tui, lähetti hän ystäwMiscsti terwehtimaänNabalia, joka oli sangen rikas, ja pyy-lämään hänelda' jotain hengens ylöspidori.Mutta tämä, joka oli niin kowa ja tylykuin rikaskin mies, wastais sanansaatta-jalle liuskuin ja taitamattomasti, jostaDawid wihastui kowin ja uhkais, ensim-mäisesä kiiwaudesans, telata kaikki maahanNabalin huonesa. Tämä olis myös niintainut tapahtua, ellei Abigail Nabalintoimellinen emändä, olis sitä saanut este-tyri. Mutta hän meni Dawidin wastan,langeis kaswoillens hänen eteensä maahanja rukoili suurimmalla nöyrydellä, etteihän lukis tätä rikosta hänen tyhmällä mie-hellenS. Ia tästä ascitui Dawidin wiha,niin ellei hän ainoastsns hywari ottanutniitä lahjoja, kuin Abigail oli myötänsäluonut, mutta myöskin kiitti Jumalala,joka tämän toimellisen waimon kautta estihändä werenwuodaturesta ja raskasta syn-nistä. Ia Abigail woitti niin Dawidinsydämmen, että hän Nabalin kohta sen

77 77

<»

päälle seurawaisen kuoleman jälkeen, ottihänen emännärens.

Ehkä Dawid sangen kowasti oli tul»lut waiwatuxi Sauliloa, suri hän kuiten-gin händä hartasti hänen, kuolemans jäl-keen,, paastois ehtosecn asti, ja käski sur-mata sen nuoren Amalekilerin, joka tun-nusti lopettanens Saulin hengen, hänenkicuisans. Mutta ei kuitengan mikän niinsärkenyt tämän nuoren Kuningan sydändä,kuin hänen uskollisen ysläwäns, sen re-hellisen ja hywäntahtoisen Jonathanin kuo-lema. Hän pakahdui sen ylitse surulliseenwalituxeen, sanoden muiden seasa nämätsanat: Minä suren suuresti sinun tähtes,minun weljeni Jonathan; sinä olit mi-nulle jlluri rakas.

Dawidin Hallituxen alusa tapahdut,että Jo ab, hänen Sota-päämiehens, mur-hais toisen kuuluisan Sodan-päämiehen ni-meldä Abner, joka ensin oli andanut il-sens Isbosethin, Saulin pojan, puolelle,mutta nyt oli luopunut hänestä Dawidintygö. loab teeskeli tahtowans erinans pu-hutella händä, ja wei hänen ystäwälliscstikeskelle Hebronin porttia, josa hän, suloi-simmisa puheisans, pisti händä watsaan, niinettä hän langeis kuolliana mahan. Mul«ta Dawid tuli suuresti surulljseri tämänarmottoman ja hapiällisen murha-lyön ylit-

4>78

ch

se; hän saaloi itse ?lbnerin ruumin hau-ta n, ja walitti sanoden: Minä olen wia-toin Herran edes ijankaikki.est Abnerin me-restä. Abner! Sinä olet kaatunut niin-luin se, joka pahanlekiän cdcsa lange;Mutta Herra maxakoon sille, joka pahaaleke, pahuudensa jälkeen!

Koska Isboseth itse sitte tuli kuoliaripislelyxi, andoi Dawid kuolemalla ran-gaista Isbosethin murhajat, ehkä kuirga neennen luopuneet Sukukunnat sen kautta jou-duit hänen allenS ja hän tuli kaiken IsraelinKuningari. Nämet tunnottomat miehet sa-noi hän , omat tappaneet hurskaan miehenhuoneesans ja omasa wuoteesans: Eikö siiSminun pidäis.»vaatiman hänen wertans tei-dän kädestänne, le murhajat, ja ottamanteitä pois maan pääldä?

Kuin Dawidin walda ja hallitus näinrupeis wahwistumaan, niin aikoi hän,kiitollisuudesta lumalata wastaan, raken-da Hänelle Temppelin. Hän sanoi sen-lähden Nathan Prophetalle: Katso, minäasun Sedripuisesa huoneesa, ja JumalanArkki asuu waatetten keskellä. Multa Ju-mala ei sallinut sitä, waan sääsi, ettähänen poikans Salamo piti rakendamansen huoneen.

Ehkä kuinga hurskas Dawid muutoinoli, ei hän kuitengan myötakäymises täy«

79 79

dellisesli walwonut ulkonaisten yllytystenja omain pahain himoinsa ylitse, että hänniitä olis karttanut. Hänen lastens huo-limatoin ylöskaswattaminen, hänen 2lwio«rikoxensa, ja Uria n murha, wähcndäwatsen kiitoxen, .kuin hänelle jälkimuistoirimuutoin yhteisesti tulee Mutta hänen wil-pitöin katumuxens on sen siaan sitä enäm-min muisteltawa ja seurattawa, ja hänjuuri sentähden yhteisenä esikuwana pidet-täwa. Hänen nöyrät katumus-ja rukous-Psalminsa, niinkuin myös muut hänenpyhät weisunsa eli Psalminsa, owat meilletodistureri sen päälle, ja wielä yhdexiwer-rattomaxi tawaraxi: Sillä ne etenkirjoit-tawat meille, yhden uskowaisen sielun sa-laisen ja lapsillisen kansakäymisen Juma-lan kaHa, sen hurskaat ja wiallomat ha-lut, sen huokailemisen, ja myös ilon Ju-malan armon nautitsemisen ylitse: ne o-sottawat kuinga pyhitetyt sydämmet ulko-naistengin tapausten kautta, tulemat ke-hoitetuxi, aina muistamaan Jumalala japyhiä asioita, ja niinmuodoin, alinomai'sen Jumalan palwelluxen kautta, pitäwälitsens järkähtömätlömäsä yhdistyxesä Ju-malan kanZa, niinkuin sitä «vastaan ju-malattomat päiwä paiwäldä luopumat Ju-malasta ja saawat wihdoin hirmuisen lo-pun. Samat Psalmit myös sisallänsä pi-

H>80

täwät moda suurta ja korkiaia ennustus-ta KriStuxesta.

Jumala andoi monda wastoinkäymis«ta kohdata tätä Kuningasta, pitärens hän->dä 'alinomaisesa nöyryydesa, katumuresa jarukouxesa. Hän oli, itse saattanut pääl-lens usiammat niistä waiwoista, joihinhän joudut. Esimerkixi: Hänen täydytkärsiä, omilda lapsildans werrattomat mie<-lim>lrhat ja ahdistuxet, että he niin huo-limattomasti ylöskaswaletul olit. Niidenseasa oli Absalom pahin, joka pyysi syös-tä Isääns Kuningalliselda Istuimelda,ja juonitella ilsiäns Kuningari. Hän al-koi tämän kapinan sillä muotoo, että hänseisoi portti tkn wieresä, ja kysyi-niildä,jotka ohitse kämit, mitä asiata heillä oliKuningaan tygö, oikeuden eleen. Jos jo-ku silloin walitti hänelle puuteltans, was,tais hän sangen armiasti: minun ystä»wäni, sinun asias on oikia ja, selkeä;waan ei ole yxikän Kuninganlda asetettu,joka sinun kuulis. Kuka minun aseltaisDuomariri Maalle, että jokainen lulisminun lygöni, aultaxeni handä oikeuteen?Moni kumarsi itsens maahan tainkallaisis-ta lempeistä puheista, mutta hän ojensihänen armiasti ylös, ja andoi hänen suu-ta! Hän'woitti myös puolellens Akitophe-

D 2 lin,

81 81

Hlin, Dawidin Neuwonandajan, joka oliniin sukkela kuin petollinengin mies. Iahän »varasti »vähittäin niin Israelin lastensydämmet, että hän wihdoin Hebronisa an<doi tehdä itsens Kuningaxi. Niin pianluin tämä ilmoitettin Dawidille, pakenihän Jerusalemista ja käwi jalkaisin Ki-dronin ojan ylitse, ja itki katkerasti. Juu-ri silloin teki Simei itsens wikapääri Ma-jesiätin soimauxeen, sekä häviämättömilläsadalurilla, että myöskin kiwein paistele-misella Dawidin ja hänen miestens puo-leen. Tämän ruman rikorens olis Simeikohta hegelläns maxanut, ellei Dawid olisestänyt Abisaita hänen pääldäns sanoden,että sen häwäistyxen jonga hän nyt kärsi,sen kärsei hän Jumalan tahdosta, jokataisi toisella ajaalla kaikki hywäxi muutta.Wihdoin tuli Isän ja Pojan sotajoukkoinwälille kowa tappelus, joka niin loppui,että Absalomin täydyi juuri hätäisesti pa-keneman. Mutta kuin hän karaten ajoiparun ja orasen tammen alitle, tartuithänen pitkät kaharat hiuxens tammen o-

ja hän jäi rippumaan taiwaan jamaan wälille, sillä että Muuli juoxi mat<laan hänen aldans. Hänen rippuisansalammes, pisti loab kolmella keihäällä hä-nen sydämmens läpitse, jonga jälkeen ruu-mis heitetlin suureen kuoppaan metsäsa, ja

«>82

suuri kiwi roukkio pandiin sen päälle. En-nen kuin tämä tappelus tapahdui, hirttiMtophel jo itsens mielikarwaudesta sen y-litse, että Absalom, Jumalan Edeslatso-muren kautta, otti Hu sai n neuwon ja eihänen neuwoansa, joka,yllytti karkamaanDawidin päällä, ensimmäisesä Dawidinhämmastyxesä, ennen kuin hänen piti saa-man neuwotella ja koota sotajoukkoa.

30. Salomonista.i Kuning. K 2, 3, 6, z, ii ja »2 Luku<

Dawidin kuoleman jälkeen tuli hänenpoikans Salamo Kuningaaxi. Hänelle il-maundui Herra yöllä unesa ja sanoi: a-nos, mitä minä annan sinulle. 'Silloinrukoili Salamo ymmärtäweisiä jakuu-liaista sydandä, että hän, joka wie«lä oli nuorukainen Ruhtinas, taidais toi-mella hallitta sitä suurta Israelin Kansaa.Tämä rukous kelpais Herralle, ja Hänandoi hänelle niin tietämän ja ymmarta-wän sydämmen, ettei hänen wertaistansole ollut ennen eikä silte. Mutta hän saiwielä, mitä hän ei anonutkan: rikkautta,kunniata, suuren nimen ja pitkän ijän.Tämä nuoriKuningas sai myös kohta ti-lan, hallituren asioisa osottaa suurta ym-märrysläns, niin että kaikki sitä ihmette-lit. Kaxi Porttonaista asuit ja makaisit

83 83

H

lapsinensa yhdesä huonesa, ja yxi heistämakais yöllä lapsens kuoliaxi. Aamullariitelit he molemmat omaxens sitä eläwa-tä lasta. Sitä kuollutta ei tahtonut kum-bikan pitä omanans, eikä ollut kummäl-lakan lodistuxia hänen puhens päälle. A'sia tuli wihdoin wedetyxi Kuningaan eteen.Ia ettei totuutta saatu ilmei, niin käskiKuningas yhden hänen miehistäns hakka-maan miekala kahtia sen eläwan lapsen,sanoden siinä siwusa: andakaal toinen puolitoiselle ja toinen toiselle. Mutta silloinlohta nähtiin kuka lapsen oikia äiti oli:sillä se juori kiiruhtain edes ja rukoili sa-noden: Ak! minun Herrani, andakaat hä-nelle lapsi eläwänä, ja älkäät suingan tap-Pako händä." Se toinen, sitä wastaan, sa-noi: Eikä minulle- eikä ,sinulle pidä sitäannettaman, waan jaettakon kahdexi. Iakohta duomitti Salamo lapsen sille ensim-mäiselle waimolle.

Salamo osotti wiela julkisemmat to«distuxet werrattomasta tiedostans ja wiisau-dcstans, osittain Wirkamiesten asettamiset-la uusiin toimituxiin hänen Kuningallisesahuonesans, osittain sen kalliin ja kauniinTemplin kuuluisalla rakennuxella, osittainmyös hänen merkillisillä Kiojoillans, jotkahän on kokoon pannut, iuonnon tundemi-sesta ja tahdon taiwuttamisesta hywiin ta-

<584

poihin. Se hanelda rakcttu JerusaleminTempli luettin siihen aikkaan hänen suu-rudens, kaunistuxens ja kalliudens suhten,mailman ihmetten sckan, ja ei hän kui«lengan kuluttanut sen rakennuxefa enam-man kuin seitsemän ajastaikaa. Kunin-gan wihkiesä Templiä, ilmestyi Herrankunnia yhdesa pilwesä, ja täytti huonen.Silloin astui Salamo Altarin eteen, jahajoitti kätens ylös taiwaseen päin, ja, pitisangen kiiwat rukouxet. Erinomaiseisti ru-koili hän, että Jumala armollisesti kuuliskaikki ne rukouxet, kuin tasa TemplisäHänen edesäns pidettin, lijoitengin sodan,näljän ja ruton witsauxen alla. Sen jäl-keen uhrais hän 22000 härkää ja 120200

lammasta, ja andoi sitten tämän riemut-lisen Juhlan päätöxexi omalla kulutuxellansrawita koko Kansan neljätoistakymmendapanvaa. Tämä kuuluisa Salamonin ra-kennus tuli kuilengin sitte häwilctyxi Ku-ning. K. 25: 9. Salamon itse, jotaRikkan Arabian Drottningi, Salamoninkuuluisan nimen tähden, oli tullut Jeru-salemiin asti näkemään, langeis wanhallaijäilans moninaiseen tyhmytcen ja pahu-teen, ylpeili hänen onnestans, luowuipois Jumalasta, saastutti itsenS huoru-della, ja rupeis Epäjumalita palwclemaan.

' i Kuning. K. 11: 4/ 6, ?. Näiden syn?.

85 85

dein rangaistuxi ei saanut hänen taitama-toin poikans Rehabeam, hänen kuole-mans jälkeen, pitää halliluxens alla muu-ta kuin ainoastans taxi Sukukunda, ni-mittäin ludan ja Benjamin: ne toisetkymmenen Sukukunda walitsit lerobea-min itsellens Kuningaaxi. Siitä ajastaon siis ludalaisten Waldakunda ollut ja-ettu kahdexi, nimittäin ludan ja Isra-elin Waldakunn<!xi. ludan Kuninaaat a-suit lerusalemifa, ja Israelin KuningaatSamariasa. Kahdenkymmenen Kuningaanseasa , jotka dan Waldäkundaa hallilsit,oli kahdexan Jumalala pelkääwäistä, ni-mittäin Asia, losaphat, loas, Amazia,Asana, lotham, Hisiia ja losia; mut-ta niistä yhderäntoistakymmenestä Israe-lin Kuningoisla ei ollut yhtäkan Juma-lala pelkääiräistä, jos ei Jehu, joka eiollut peräti niin jumalaloin kuin ne muut.

li. Elias edeswastaa Ju-malan Kunnian.

i Kmiing. Ä- 16 iZ Luku-

Jumalattomain Kuningasten seasa I-srarlisä on Akab, ynnä hänen kaiketikinhäijyn Emändäns Isebelin kansta, eri-nomaisesti kuuluisa. Molemmat palwelitVaalia eli Auringola) ja lama Kunin-

586

gaallisen huoneen paha esimerkki wcti ja »viet-teli koko Kansan hirmuisiin syudehin. O-soltaaxens pyhän wihans ja kauhistuxensnaita hallitsewaisia syndejä wasiaan, elHän andanut silloin sadetta eilä kastettatulla maan päälle kolmeen ajaStmkacm'jakuuteen kuukauteen. Koska sangen raskasnäljän hätä ja kallis aika tämän kautta pääl-letuli, niin Jumala elätti Elian Kritinojan tykönä Kaarnetlen kautta, jotka weithänelle laippa ja lihaa. Mutta kosta tä-mäkin oja, josta hän joi, kuiwui, pitiJumala loisen neuwon tämän Hänen us-

kollisen palwcljans ylöspitämiseri. Vhdeniäski-waimon Zarphatisa piti händä silloinelättämän. Tällä leskellä ei suingan ollutmuuta kuin piwo jauhoja wakkaisesa jawähä yljya astiasa, hänelle ja hänen po-jallens. Mutta tämä wähä wara tuli,Jumalan erinomaisen ihmelyön kautta,ulottuwaistxi sekä heille että myös Prophe-talle kahdexi wuoderi,kuin nälkä aika wie-lä päälläseisoi. Niin ihmellisen murhenpiti Jumala tästä köyhästä waimosta. Mut-ta ei ollut tämä se ainoa hywä työ, kuinhänelle sillä ajalla tapahdut. Koska hä-nen poikansa kuoll, tuli se myös Prophe-talda ylösherätetyxi.

Mutta että Akabin piti ymmärtämän,Herran sulkeneen taiwaan, mi» sai Elia

87 87

käskyn mennä tämän Jumalasta luopu-neen ja kelwottoman Kuningaan tygö , il-moittamaan hänelle, että Jumala nyttahdot andaa sataa maan päälle. Akat» olilauman seisonut Prophetan hengen perään,ja koska hän nyt näki, että hän oli hä-nen hallusans ja käsisäns, sanoi hän kiuk-kua-täynäns hänelle: Etkö sinä ole se,joka Israelin villitset? Mutta Elia was-taiS rohkiasti: en minä willitse Israeliä,wann sinä ja sinun Isäs huone saatatteKansan onnetlomvieen, että te olella hyl-jäneet Jumalan kästyt, ja palweletta Vaa-lia. Sentöhden, ylitsewoittaxcns Kunin-gasta tästä asiasta, maali Propheta hän-dä kokoomaan sekä Kansaa että VaalinPappeja Karmelin rouorelle, joka myösniin tapahdut. Silloin sanoi Elia Kan-salle : Kuinga kauwan te onnutte molem-mille puolille? Jos Herra on Jumalaniin auxihuutakaat Händä ainoata ; muttajos Baal on, niin waeldakaat hänen jäl-kecns. Ia ei Kansa händä mitään roastan'nilt. Sitte andoi Propheta edestuoda ka-pi kalpea (eli nuorta härkca). niis-tä piti Prophetan uhraman ja VaalinPcippem scn toisen. Pc-ppcin piti huuta-nian Baalin nimeä,', ( a tahdoi huutaaHerran,nimcä. H' , lloin tulen kaut-ta taiwahasta tictä c.n^oi, että hän oli

<S>88

<Z>

rukouxen kuullut, sika piti Jumalana pal-Baalin Papit, he alkoit. He

wäändelit ja asettelit ruumins jäftnitä mo-nella ihmeteldäwällä muodotta, niinkuinmielipuolet. He hyppelit 2iltarin ymöä-rillä, jonga he tehneet olit, ja huusit lak-kaamata: Baal kuule meiia! O Baalkuule meitä! Ia tätä he teit huomenestapuolipäiwään asti. Pilkalla kasti Eliasilloin heitä wiela wahwemmasti huutamaan,jos kuka ties, Baal ajattelis jotakin, elimakais, eli olis matkalla ja toimituxisa.Silloin huusit he suurella äänellä, ja wii-leskelit iisiäns weitsillä ja naskaleitta, niinettä he merta tiukuit. Waan ei ollut sii-nä äändä ei wastajata, elikkä joka mää-rin otti. Nyt andoi Elia hänen kalpens'teurastettaa, ja rakensi uhrin siitä. Wie-la päalliseri käski hän kaataa weden'pal-jouden Poltto-uhrin ja puiden päälle, niinettä mesi juoxi ymbärins Altarita. Ialoska kaikki »valmistetut olit, huusi hän:Herra Abrahamin , Isakin ja Jakobin Ju-mala , ilmoita tänäpänä että Sinä oletIsraelin Jumala! Niin langeis Herrantuli, ja poltti uhrin, puut, kiwet jamullan ja nuoli weden kuopasta. Kansajoudui tästä suureen ihmettelemiseen ja häm-mästynen. He langeisit kaSwoillens ru-koilemaan : ja jolla oli »voimaa huula,

89 89

<5

se huusi: Herra on Jumala! Herraon Jumal ci.! Scn jokeen andoimala sille kuiwalle ja janowaiselle .ö

wirwoitlamaisen ja kauniin sateen. Kan-sa olti myös Vaalin Papit kiini, ja E-lia tappoi heitä 85c>Kisonin ojan tykönä.

32. Elias tulee Taiwastenylösotetuxi.

2 Kuning. K- 2.,

Sen lujau ja ihmeleldäwän pysywäi-syden, jonga Elia oli osollanut totisen Ju-malan palweluren ylöspitämisesä ja cdes-wastamisesa, palkitsi myös Jumala eri-nomaisella ja ihmellisellä tawalla. SilläHän otti hänen ylös elawäldä taiwaaseenja sen kirkkauteen ilman kuolemata. Kos-ka tämä tapahtuman piti, pyysi Elia sitäsalata palwelialdans Elisalda käydesanshänen kantzans Gilgalast; mutta sekä hänettä myös Prophetain Opetuslapset tiesitsen kuitengin. Nämät tulit jokapaikas hei-dän'käydesäns kysymään Elisalda, jos ei'hän tiennyt Herran ottaman hanelda poishänen Isändätäns. Wiisikymmendä heis-tä seuraisit Jordaniin asti näkemään, josmahdollinen olis, Elian poiseroa. Mut-ta Elisa kaski heidän olla alallans, etteisuurta hyminätä pitänyt tapahtuman, ja

U90

<5

Prophetan taiwalliset ajatuxet tuleman senkaulia hämmennetuxi. Kosia he tulit Inr-danin lygö, otti Elia hameena, käc,kokohon ja löi meteen;, ja toh»a hajols we-si molemmille puolille, niin'että he mo-lemmat käwit kuiwana sen lapitse. Sil-loin sanoi Elias hänen palweljallens : anomitä minun pitä sinulle tekemän, ennenkuin minä otetaan sinulda pois. Elisa was-tais: Minä rukoilen, että kaxi osaasinun hengestas /sinun suurista lahjois-tas opettamaan ja ihmeitä tekemään) o lismi_nun kansani, 5 Mos. K. 21: 17.Sinä olet waatinnut kowaa asiata, sanoiElias; mutta kuilengin jos sinä näet- mi»nun koska minä oletan sinulda pois, niinse tapahtuu sinull: Kuin he näin ynnä kä-wit ja puhuit keskenäns, katso, niin tulittuliset waunut tulisten hewoisten kansiaPs. 124 : 4. ja eroilit heidän loinen toi-sesians; ja Elia meni ylös tuulispääsätaiwaascen. Mutta Elisa huusi:. MinunIsäni, minun Isani, Israelin wau-nu (suojelia) ja Hänen ratsasmiehens.

33. Elisan Ihme^töistä.2 Kuning. K> 2 13.

Taiwaaseen mennesäns pudotti Elia ha-mens. Elisa, taynäns vstallusta luma-

91 91

lan päälle, löi sillä samalla Jordanin me-teen, ja kohta hajois wesi puo-lille , uin että hän nyt taas käwi kuiwinjalnoin sen läpitse. Tullduans sitte Je-rikoon , heit i hän Herran nimeen suolaasiihen turmelduun wcsilähteseen, kuin siel-lä oli; ja wesi parani makiaxi ja hywäxi.Mutta kos?a hän sicldä meni ylös Belhe-li'n, sai hän tilan osoltarens ihmeitä tcke-

roäisen woimansa, aiwan erinomaisilla jakuuluisalla lamalla. Pri joukko pieniä jajumalattomia poikia tuli kaupungisia, jot-ka/kukaties, häidän jumalattomain wan-hembains yllylyxestä f pilkkaisit händä jahuusit hänelle: Tule ylös paljaspää! E-lisa käänsi itsiäns ja uhkais heille, Her-ran nimisä, kowan kuritnxen. Ia kohtatuli kaxi karhua metsästä, jotka sepelitkaikki lapset kuoliaxi, joita oli kaxi wii-,dettäkymmendä. Jumala kirkasti näinäpahoina aikoina Hänen nimens kunnianwielä usiambain ihmetöiden kautta, joitaHän warusti Elisan tekemään. Phdelleköyhälle leskelle andoi Elisa kaikkiin tyh-jin astioihin, kuin lesN sai kokoon, niinpaljo öljyä, että hän sillä rahalla jongahän siitä sai, taisi suoritta kaikki roelka-michens, joiden maroxi hän muutoin olisollut waaditlu myymään kaxi poikansa or-jixi. Matkustaisans »virkansa toimituxisa,

S92

93 93

ylösherätti hän Sunemisa yhden waralli-sen/waimon kuolleen pojan, jonga tykönähän asui; teki myös yhden myrkyllisen lie-men , josta syöjät olisit kuolleet, terwelli-seri ja makiaxi; rawitsi sata miestä kah-della kymmenellä ohraisella leiwällä, niinet"tä niistä wielä jäi lijari; ja puhdistisodan Päämiehen Naemanin hänen spi-tali laudistans, mutta tartutti saman tau-din palweljahans Vehasiin, rangaistu'rcri hänen ahneudens tähden. Ia kostayri kuvllut HZnen hautaans, hä-nen jo mädänetten lutdens tygö, tuli seeläwäri, sattumisesta hänen luihins.

34. Babelin Fangiudesta.2 Kuning. K- 17 —25 Luku.

Jumala andoi wihdoin, poislangenneenKansans ylitse, Ästyrialaisten kautta, lul-la hywin ansaitun rangaistuxen, sitte kuinHän olt kauwan aikaa turhaan lähettänytProohetaitansa heidän tygöns,'ja kokeimtmoninaiMa ihmctöillä tehdä Hänen muistu-tuxeM ja nuhkens vainawaxi ja woim.-lli-sexl. Ensin kukistettin Israelin Wal-dakunda, sillä sen kymmenen Sukukundaawietiin tyyni pois omalda maaldans st -

giuleen, ynnä h-idän Kuninganö Ho c- l

kaHa. 2 Kuning. K. 1?: 23, joka niln-

chmuodoin oli tasa Waldakunnasa wiimei-nen Kuinngas. Hänen woittajans ja pois-wicjäns oli Niniwen Kuningas Salmci-natzar. Sen jälkeen tuli myös ludanWaldakunnan wuoro. Muutamat yxity-xet ja päällekarkaamiset tapahduit kyllä en-sin turhaan sitä wasiaan, Sanherib, Sal-manatzarin poika, joka oli nousnut, Ie«rusalemita piirittämään, Jumalala peltä»wäisen Kuningas aikana, ci saa-nut pahuuttans aikohin, waan täydoi suu-rella peljästyrellä palaita, sitten kuin Her-ran Engeli, oli yhtenä yönä leirisä tap-panut sata kahderan kymmendä ja wiisituhatta Ätzyrialaista. Mutta wihdoin tui-tengin, ja jotain yli sadan ajastajan pe-rästä , langeis myös Herran wihan duo,miot tämangin Waldakunnan ylttse, koskakaikki Prophetain uhkauxet ja waroituxettulit ylönkarsotuxi ja itse Kuningaatkin olitjumalattomat. Es' 39 : 5.

' ler 16 : 13,17 :3 , 20: 4. Hes. 21: 19. Nebukadne-sar tuli siis Babelista ja wei pois Ku-ningas lojakimin. longun ajan sen'jäl-keen , tuli myös hänen poikans lojatin,parhan osan kantza ludan Slckukunnasia,wicdyxi Babclin fangiuieen. Ia yhderänajablajan peräolä käydyt wiimeisen lu-dan Kunit!gan Zedektan, kärsiä saman on-nettomuuden ja witzeljäisyden, sitle kuin

H94

hänen lapscns olit hänen silmäins nähdentanetut, ja hänen omat silmäns ulospu-

haistut. Se sangen kuuluisa ja kallisSalamonin Tempeli poltettin silloin, Je-rusalemin kaupungi häw>'tettin kiwiroukkio-ri, ja yhteinen Kansa ajettiin suurisa jou-koisa Badellin, niinkuin järjettömiä raa-waita ajetaan. Kaikki nä,mät mpahduit kuussataa ajastaikaa ennerrKristuren syndymis-tä. Siitä ajastq makais Jerusalem seit-semänkymmendä ajasmikaa autiana, siihenasti että Syrys ja Darius wihdoinannoit ludalaisille luwan paimta takasinheidän Isänsä maalle ja ylösrakendaa Tem-pelin. 2 Aik. K. 26 .- 22. Es. i: 2, 7, 3.Dan. 9:2. Ei kuttengan mennyt muutakuin ludan ja Benjamin Sukukunda Ka-naan maalle takasin. Ne muut Sukukun-nat seisahdit asumaan, Jordanin toisellepuolelle.

35. ludalaissista MarryreistH.2 Mok- K> 6, 7 Luku.

Antiokus Epiphanes, se kahdexasSyrian Kuningas, otti sisälle sen wastau-desta raketun Jerusalemin Kaupungin, jaosotti silloin sanomattoman julmuden jaarmottomuden niitä pysyroäisiä liidalaisiaVastaan. Hän tahdot peräti ulovjuurittaa

95 95

<H chsen totisen Jumalan palnelluxcn, ja pa-kottaa Juhanissa wäkiwallalla pakanalliseenmenoon. Sentähden saastutti hän Tem-plin ja sen elämän Jumalan pyhyden Da.n.11: 3 , häwitti Jumalan laki-kirjat, jasurmais julmasti kaikki, jotka ci tahtoneetpalwella Eväjumalitq. Kaxi waimoa, jot-ka pysyit uskosa lujana heidän liitlons Ju-malan päälle, andoi hän heittä muurinylitse ynnä heidän poikains kansia. Pxiwanha yo ajastalkainen Kirjanoppcnutmies Eleasarus nimeldä, jcka hamaas-ta nuorudesta oli kunniallisesti ja siwiästielänyt, anneltin Teloittaille waiwattaa, jatäydyi kärsiä kuoleman pysywäisydens täh-den , josta hän eigan kipuin ja waiwain alla. Mutta sekaikkein merkillisin asia tapahdut yhdellewaimolle hänen seitsemän poikans kansia.He otettin kiini ja piestin ensi-< armotlo»masti ruoskilla ja nauhoilla. Koska wan-hin heistä sanoi: me tahdomme ennen kuol-la , kuin ichd,i jotain-meidän lumalam-we iakta wa , niin andoi se julmaKuningas hilata hänen kätens ja jalkanspoikki, poislcllata hänen kielens, wiedahändä kuseen ja punnusa paistaa. Toi-seida wed>!tiin nahka clan"lda pois päal-dä i mutta hän lohdutti itsens silla, että

Iu-

«96

mala oli hänen ijankailfiseen elämään he-rättämä. Se kolmas lykkäis mielellänslietensä ulos ja ojensi kätensä, sanodenrohkiasti: Nämät jäsenet on Jumala tai-waasta minulle andanut, sentähden annanminä mielelläni ne otettaa, Hänen lakinsatähden. Koska neljättä ruoskittin ja pii-nattin sanoi hän turwallisesti: Se onsuuri lohdutus, että me toiwomme, kos-ka ihmiset meitä surmawat, että Jumalameidän herättä jällens; mutta et sinä An-tiokus herätetä elämään. Wiides puhutteliKuningasta pelkämäta näillä sanoilla: Ku-ningas ! sinä olet ihminen, ja sinun täy-tyy kuolla; mutta ettäs maan päällä woi-mallincn olet, niin sinä teet mitäs tahdot;Kuitcngin, ,odota wähä aikaa, niin sinäsaat ymmärtää kuinga wäkcwä Jumala on,joka sinun ja sinun Sukus rangaise. Tä-män perästä wietin myös kuudes ja seit-semäs edes, jotka ydenkaltaisella pysywäi-sydellä kuoleman otit wastaan. Kaikeintämän alla osötti äiti itsens niinkuin kii-was ueton ruhtinas. Hänen ustons jarakkaudens Jumalan tygö, ja hänen toi-wons tulewaisen mailman kunniasta roh-kaisit händä,,uin että hän ylitsewoitti yh-dellä erällä luonnoslisen rakkauden ja pel-won. Hän saatti, niin sanoin, itse nämät

E,

97 97

H>

uhrit Altarin tygö, kehoiltain heitä , ru-kourilla ja muistutuxilla, Jumalan täh-den kaikki ilolla wastanotlamaan. Minäolen kyllä teidän äitinne, sanoihän; mutta hengee ja elä mätä enole minä teile andanut, engä tei-dän jäsenitänne niin tehnyt. Sen-tähden myös itse Herra, joka mail-man ja kaikki ihmiset luonut on,anda teille hengen, elämän ja jä-senet jällens, niinkuin te nyt hä-nen lakinsa tähden ne kaikki waa«raan ja aldixi annatte. Mutta eihän ainoastans saattanut heitä kuolemaan,waan sai myös itse Martyrein kruunun,niinkuin hekin; sillä wihdoin itle äilekinkuoletettin. Sen jälkeen toimitti Juma-la waiwatulle Seurakunnallens jällens le-won, niiden urhollislen ruhtinasten kaut-ta Makaberein Sugusta. Ia itse Tyran-ni Antiokus kuoli hapiälliseen tautia, jul-milla kiwuilla. Hän mätäni eläwäldä,niin eltä koko kappaleet hänen ruumistansputoisit, ja ei woinut kukan olla hänen ty-könäns kärsimättömän hajun tähden.

36. Estheristä <a Hamanista.Est K- i 1° Lulu-

Persian Kuningas Ahaswerus olihyljännyt hänen PuollMs Wastin, sen-

<Z>98

tähden ettei hän tahtonut Kuningan käs-kyn jälkeen, tulla näyttämään itsians juo-puneitlen Kuningan päämiesten ja palwel-joitten joukolle,, ja oli ottanut hänen si,aans Estherin Puolisoxens. Hän oli köy-hä orpo Juvalaisista, jonga Isä ja Äitiolit kuollet, niin että Ma ro ok ai hänenHolhojans oli hänelle ainoastanS turmana.Tämä mies ilmoitti kerran Kuningalle yh-den »vaarallisen wäijymisen Kuningan hen-gee wastaan. Mutta ei hän saanut mitänmaxoa tästä hywästä työstä, waan sen si-aan pyysi yri suureen kunniaan korgotettumies Kuningan Huoneesa, Ham a n nimel-da, mielellä Kuningasta hirttämään Mar-dokgita ja ynnä hänen kantzans ulosjuu-rittamaan kaikki ludalaiset. Jumala estitVttengin, ja ihmellisellä lamalla lyhjäxiteki tämän julman neuwon, sillä se tapah-dui, että Kuningas ollesans unetoina an-doi yhtenä yönä Aika. kirjasta lukea ede-säns, mitä hänen hallituxens aikana ta-pahtunut oli, ja löysi silloin, muiden ta-pausten seasa, sen Mardokailda ilmoite-tun wäijymisen ja pahan aiwoituxen. Hou-meneltain kysyi Kuningas uokotuldans, ni-mittäin Hamanilda, mitä sille miehelle pi-ti tchtämän, jotaKuningas tahto kunniol-taa? Haman ajatteli sydammejäns, etteiKuningan pitänyt tahtoman ketän parem-

99 99

sa» H> « ch>min kunnioittaa kuin hända; andoi siis senwastauxen ja neuwon, että senkaltainenmies piti puetettaman Kuningallisilla waat-teillä, ja Kuningallinen Kruunu panda,man Hänen päähänsä ja Kuningan omanhewoisen seljäsä ymbäri kaupungin katujawietämän, tällä uloshuudolla: näin pitääMe Michelle tehtämän jotaKuningas tah-too kunnioittaa. Kuningas waslais: mene,kiiruhda ja tee, niinkuin sanonut olet,Mardokain ludalaisen kansia. Hamanintäydyi kaikkia tätä totella, ehkäkuinga seoli hänelle ylön raskas toimitus. Se ai-noa lohdutus oli hänellä wielä, että hänjo ennen, juondensa kautta, oli Kunin«galda saanut käskyn ludalaisten hukutta»misesta. Mutta tämäkin ilo oli sangenlyhykäinen. Sillä koska hän Drottninginkutsumuxen jälkeen oli tullut ynnä Kunin-gan kansia pitoon, ja Kuningas, miinas«ta iloisans, puolipäiwän jälkeen kysyi Es-therildä mitä hän anois itstllens annettaa;rukoili Estheri, ettei ludalaisia, hänenonnettomia sukulaisianz pitänyt häwitettä-män. Kuningas kysyi wihasans: Kuka

joka tohns ajatella senkaltaista teh-da^ens? Ia kohta osotli Drottningi Ha-makin päälle. Silloin nousi Kuningaswieraspidosta ja meni Salin yrttitarhaancisettarens ensimmäistä julmuttans. Ha-

Man laski itsens sillä wälillä Drottninginjalkain juureen, waan ei löytänyt enä ar-moa : Hän hirtettin kymmenen poikanskansia samaan hirsi-puuhun, jonga hän 5«kyynärän korkiaxi, omalle kartanollensMardokaita warten rakendanutoli. Mut-ta Mardokai ylettin Hamanin siaan Ku-mnZan tykönä.

37. Jobista.Job oli rikas ja sangen »voimallinen

mies Arabian maalla, pelkäis ja palwelilumalata wilpittömällä liiwaudella, jaoli elämäkerrasans hurskas ja waka. Hä-nellä oli seitsemän poikaa ja kolme tytär-tä. Hän eli PatriaMain ajalla ja harjoit-ti, niinkuin Patriarkka, lotista Jumalanpelkoo Pakanain keskellä, senkaltaisen,suuresa arwosa olewan miehen esimerkkiwaikutti paljon hywäa; ja että hän siinäsiwusa oli oppenut, ymmärtämä ja hywinpuheljas mies, niin ei tainut pimeydenWaldakunda muutoin kuin suuresti sortuahänen kauttanS. Mutta ej siinä ollut kyl-lä , että hän toimellisella ja jumalisella elä-mäkerralla osotti, kuinga hän, kaikkinai-sen maallisen onnellisuuden naulitsemisenalla, taisi luottaa Jumalan päälle ja pitääsydämmens saastuttamatoina mailmasla:

101 101

5

hänen piti myös tuleman eläwaxi todistu-xexi sen päälle, että Jumalan lapset, Hä-nen armons kautta, suurimmisakin kärsi-myrisans, heidän taiwalliselle Isällens us-kolliset owat. Sentähden piti kaikki hänenmaalliset lawarans, hänen seitsemän poi-kans ja kolme tytärtäns, hänen lukemat-tomat raawans, hänen monet talonsa jakaikki hänen saatunsa hukkuman ja hänel-dä poisotettaman, joka myös tapahdutsangen äkisti. Neljä surullista sanomatatäydyi hänen siis wähän ajan sisällä kuul-la. Ensimmäinen sanansaattaja tuli jatoisen sanoman, että Arabian Ryöwärit olitottanet hänen härkäns ja aasins ja tappa-net hänen palweljans. Toinen jutteli, et-tä Jumalan tuuli oli»taiwaasta langenutjapolttanut sekä lammas-laumat että pal»weljat. Kolmas sanoi, että Kaldcrit kar-kaisit Kamelein päälle ja otit ne kaikkipois, surmaten myös palweljat. Ia kos-ka hän wielä näitä puhui, tuli neljäs jasanoi, että huone, josa hänen poikanS jatyttärens söit ja joit, oli suurelda Tuu-lispäälda maahan sysätty, nuorukaistenpäälle, niin että he kaikki sangen surkiastihuonen alla kuolit. Niin tihijät ja ras-kat onnettomuudet ei taineet muutoin kuinliikulta yhtä hellää ja taipuwaista ihmisensydändä. Se käwi myös niin kowin Io«

5102

bin sydämmelle, että hän nuosi kiiruhtainylös, rewäis waatteensa ja rewei päätän»sä; langeis myös maahan, ja rukoilesansandoi itsens Jumalan tahdon alle sanvden:Herra andoi ja Herra otti, Her-ran nimi olkon kiitetty! Multa yrikoettelemus oli häneldä wieläIa se oli hänelle ylön raskas kärsiä. Häntuli lyödyri ja waiwatufi omasa ruumisanskauhislawaisilla ja yli »voiman rasitlawai-silla pahoilla paisutteilla ja haawoilla, jon-ga siwusa hän myös kaikilda hyljattin. It-se hänen oma emöndänslin pilkkais händä,hänen wakuudens tähden, ja muutamat hä-nen ystäwistans ei ollet hänelle paljon ar-miammat, kosta he moninaisilla todistuxillapyysit händä ylitsewoiltaa, että kaikki hänenJumalansa pelko mahdoi olla ulkokullattu,silla ettei Jumala muutoin olis tainut hä-nehen niin koroin ryhtyä. Tämä heidänpuhensjakäytörens osottaa, ettei he oikeinymmärtäneet Jumalan edeskatsomisen sy<-wyttä, ja tutkimatoinda hallitusta Hänenomains kansta. Ei se ollut ihme että Jo-bin woima täsä waipui. Hän tuli siis joniin heikori, että hän kerran, suurimmisakiwuisans, kärsimattömydestä kirois syndy»mä päiwäns. Mutta koska Jumala täsäkoettelemuresa oli usotluwaisesli andanut hä-nen osottaa uskons ja pysywaisen roakuu-

103 103

5«4 H> « 4dens, niin pelasti Hän hänen wihdoin yh-dellä haawalla kaikesta hänen wiheljäisyy-hestäns, andoi hänelle terweydens jällens,jakaxi sen wertaa kaikista, kuin hänellä en-nen ollut oli. Hän sai myös jällens seit-semän poikaa ja kolme tytärtä ja eli senjälkeen sata neljäkymmendä ajastaikaa, niinettä hän sai nähdä lapsensa ja lastensalapset, hamaan neljändeen polween.

38. Kolmesta Miehestä tuli-sesa Pätsisa.Dan. 3.

BabelinKuningas Nebukadnesar, teet-ti Syrian ja Kanaan maan ryöstetystäkullasta, Epäjumalan kuwan, joka suu-rella kunnialla ylöspandin, ja andoi, sitäwihittäisa, käsken, että kaikkein piti, ko-tvan rangaistujen haastolla, kumartamansitä Mutta kolme kunnioitettawata Iu«dalaista Sadrak, Mesak ja Abedne-go ei taipunet täyttamääm tätä jumalatoin-da käskyä, ehkä se käwi h«dän hengensPäälle, ja yxi piina, kuolemata kauhiam-bi, nimittäin eläwäldä heitettä tuliseen pät-siin, seisoi heidän edesäns. Kosia tämäTyranni heille sanoi: Annas nähdä ku-ka se Jumala on, joka teitä minunkäsistäni pelastaa taita,' «vastaisit

he rohkiasti: Meidän Jumalamme kyl-lä taita meitä auttaa; mutta jos eihän sitä nyt tahdo tehdä, niin tie-dä kuitengin se, sinä Kuningas,etten me sitä kuldaista kuuwaa ku-martaa tahdo. Tästä wasiahakoisudes-ta tuli Ncbukadnesar kiukkua täyteen, jakaski wäkewiä miehiä kohta heittämään hei-tä pain tuliseen pätsiin, joka silloin pititehtämän seitsemän kerta kuumemmari, kuinmuulloin. Multa se totinen Jumala il-moitti täsa aiwan ihmellisesii Hänen kun-nians: silla ehkä pätsi oli niin kuumeet-ta ne miehet jotka heitä sisälleheitit, tulenliekistä siinä paikasa kuolit, niin olit kui-tengin nämät kolme ludaloista ilman wa-hingota pätsin keskellä, ja tulit päälliseriyhden Engelin suojelluxen kautta niin wir-woitetuxi, ctlä he taisit iloisella Kiitoswei-sulla ilmoittaa heidän sisällisen ilons ja ty«tywäsydens. Kuningas ihmetteli suurestitätä waSloin luondoa ja kaikkia loiwoa ta-pahtunutta asiata, ja kutsui ne kolme mies-tä ulos pätsistä. He läxit ulos. Ia hä-nen ihmetielemiiens tuli suuremmari, kos-ka se hawalltnn, ettei tuli polttanut heidänhiuskarwaanskan, eikä muuttanut heidänwaattteitays, ettei myöskän tulen kartuaheijä tundunut. Silloin andoi hHn käs-

E 2 kyn,

105 105

H <5kyn, ellei yhdengän enä pitänyt pilkkamanSadrakin, Mesakin ja Abednegon Juma-lala.

39. Danielista Jalopeurainkeskellä.

Dan- 6.

Samalla muotoa osotti Jumala suuren»voimansa Danielisä, jonga, BabelinKuningas DariusMedus, hänen wer«ratloman ymmärryxens ja taitons tähden,oliRuhtinaxi korgottanut, monein maakun-dain ylitse WaldakunnascmS. Maasa syn-dynet päämiehet ja wanhimmat kadehdit tä-tä suurta onnea, kuin tapahdut tälle nuo-relle muukalaiselle, ja rupeisit kohta etsi-mään syytä ja rikosta händä wastaan. He»väijyit händä seurawaisella tawalla. Hetiesit Danielin olewan uskollisen ja kiimanrukoilian. Sentähden pyysit he kawaloil-la juonilla angarata kieldoa Kuningalda,ettei yhdengän pitänyt kolmena kymmene-nä päiwänä joldakulda jotakin anoman,paitsi Kuningalda yxinänS. Daniel ei to-tellut tätä kieldoa, waan meni ylös huo-neseens, ja langeis kolme kertaa päiwäsäpolwillensa, rukoili, kiitti ja ylisti luma-latans, niinkuin hän oli tottunut ennengintekemään. Danielin taydyj siis lulla hei-

O106

-tetyxi Jalopeuran luolaan. Mutta Ku,uingas, jokarakasti händä ja ahkeroitsi suu-resti, että hän hänen pelastais, jos olismahdollinen ollut, sanoi silloin hänelle:Sinun lumalas, jotaS lakkamata palwe-let, auttakon sinua! Hän painoi myös ki-lven, joka luolan owelle tuotiin, omallasinetilläns, ettei Kuningan tahtoa muutet-taisi Danielia »vastaan. Ia Kuningas tu«li sangen murhellisexi, niin että hän kuluttiyön syömätä; eikä myös yhtän unda saa«nut. Aamulla warhain päiwan koittaisanousi Kuningas ylös, meni kiiruhusti Ia«lopeuran luolan lygö ja huusi: Daniel,sinä eläwän Jumalan palwelja! Qngo si-nun lumalas woinut sinua niildä julmil-da, raalelewaisilda lalopeuroilda pelas-taa? Daniel waslais: la, minun Kunin-gani! Minun Jumalani on lähettänyt En-gelins, joka Jalopeurain lidat on pitänytkiini, ettei he minulle mitan p,-ch?.a tehnytole. NiinKuningas ihastui siitä suuresti,ja andoiDanielin ylös luolasta ottaa. Mul-ta sen siaan käski hän heittämään hänenpöällelandaitans Jalopeurain luolaan, wai-moinens ja lapsinenS. Heidän kansians kä-wi se peräti loisin. Ennen tuin he tulitluolan pohjaan, tartuit Jalopeurat heihinja musersit heidän luunsakkin. Sen pääl-le andoi Kuningas Darius kirjoittaa käskyn,

107 107

»oz H » Heitä jokailsen piti siitä ajasta pelkämän jakunnioittaman Danielin Jumalala.

40. Jonasta Prophetasta.lon- >, «, 3/ 4.

Niniwe oli yxi Assyrialainen ja seu-rawaisesti Pakanallinen kaupungi, ja senpiiri eli ymbäristö oli kymmendä penikul-maa pitkä. .Sen asuwaiset elit juuri juma-lattomasti, niinkuin kaikisa rikkaisa ja he-kumallisisa kaupungeisa tawallinen on. O-sotlaxen sentahden, sekä angaruttans ettämyös hywyttäns itse Pakanoinakin was-taan, lähetti Jumala Prophetan lonansinne, kehoittamaan ja maalimaan tätäKansaa parannuxeen. Mutta, ihmistenpelwosta, ei tahtonut Jonas ollengan an-da itsiäns tähän loimituxeen, wäan pakenimerelle ja meni hahteen, ikänäns kuin hänsiellä olis tainut itsenS salata, sildä jokapai-kasa läsnä olewaiselda lumalalda. Muttahän tuli kohta hawaitsemaan tyhmydens:Mä Jumala andoi suuren tuulen tullamerelle, niin että haari luultin siinä pai'kasa hukkuman. Haaren haldia teki kaik-ki mitä hän ikänäns woi hejdän pelastu-xexens, waan ei mikään auttanut. Waa-ra ja hätä tuli aina suuremmari. Kuinei Milkan muut neuwot enä sopineet heidän

awuxens, rupeisit he wihdoinettä joku>,mahdoi olla haxesa, joka oli Ju-malan «vihoittanut ja tämän onnettomuu-den hcidän ylilsens wetänyt. Tämän a-sian tahdoit he arwan heittämisellä tiedus-tella. Ia arpa langcis lonan päälle, jon-ga oma tundo myös kohta heräis, niin et-tä hän sclkiäsii tunnusti, sangen raskastirikkoneensa lumalata waslaan. He otitsiis lonan jaheitit pauhamaan mereen. Iakohta asettui meri lainehtimasta. MuttaJumala ei sallinut hänen hukkua, waantoimitti suuren kalan, eläwäldä händä nie«lemään, jonga watsas Jonas wietti kolmeyötä ja kolme päiwäa, suuresa ahdistuxe-sa ja kiitvaisa rukouxisa. Sitte oxensi kalalonan wahingoitsemata maan päälle, jahän sai toisen kerran Herralda käskyn,saarnamaan parannusta Niniwesa. Nytoli hän Herran käskylle kuuliainen. Häntuli Niniween ja ennusti sen asuwaisillekaupungin hukkumisen, neljänkymmenen päi-wan sisällä, ellei he katumusta ja paran-nusta tehnet. Tällä saarnalla oli hywä jatoiwolettawa waikutus. Kansa päätti »vil-pittömästi käändyä ja tehdä parannusta.Ia silla muotoa estit he päaldans sen uha-tun rangaisturen. Mutta Jona pani senkowin pahaxens, ettei hänenkäynyt toteen, niin että hän wihoisans ja

109 109

<Z> ch'

mielikarwaudesia sen ylitse loimotti ilsellenskuolemala. Hän läri senkaltaisella sydäm-mellä uloS kaupungista, ja teki itsellensitään päin Majan, jonga alla hän tahdotwarjosa istua, siihen asti kuin hän näkismitä kaupungille tapahtuis. Silloin toi-mitti Herra Jumala yhden pensaan, jokakaswoi loncm ylitse, warjois hänen pään-sä ja niin wirwoitti hänen, että hän rie-muitsi siitä pensaasta suurella ilolla. Mut-ta tämä ilo oli sangen lyhykäinen. Ju-mala kuiwais pensaan suuren itätuulen laut-ta, ja Auringo paisti taas lonan päähän.Ia silloin wihastui Jona kowemmin kuinennen, niin että hän kiukusans wielä loi-sen kerran toiwotli itsellens kuoleman. Mul-ta Jumala nuhteli hända ja asetti häneneteens, kuinga raskan synnin hän tällä kär-slmättömydelläns teki. Sinä armahdat,sanoi Herra, pensasta, jostas et mitän wai-waa nähnyt, etkä sitä kaswattanut: Ei-tosiä minun pidais armahtaman sitä suur-ta Niniwen kaupungita?

41. Hmstahasta Tobiasta jahänen Pojastans.

Tvb. K> ' -4.Tobias tuli muiden ludalaisten kans-

sa wiedyxi pois Babylonian fangiuleen.

C,110

6> 4>Mutta ehkä hän siellä fangina oli, Epä-jumalila palwelewaislen Pakanoitten seasa,ei hän kuitengan luopunut pois JumalanSanasta ja oikiasta palwcttuxesta, waaneli aina wilpittömäsä Jumalan pelwosa.Poikansa opetti hän jo nuorudesta Juma-lan Sanasa, ja waroitti lakkamata hän-dä, juuri turwallisesti ja ennen kaikkia pet-tämään Jumalala ja »välttämään kaikkiasyndiä. Ilman sitä lohdutti hän myöSmuita, jotka hänen kanstans fangina olit,ruokki ja waatetti tarwitsewita, ja hautaisköyhiä kuolleita. Näisä hywisä teoisa,hä-täyndyneitä ja wiheliäisiä kohtan, harjoit-teli hän itsiäns, siihen asti että hän, soki-axi tulduans, joudut itse sangen wihcljäi-seen tilaan. Ehkei hän nyt tainut täyttäänäitä tawallisia toimiturians, oli hän wie-lä sittengin ja toisella lawalla hyödyllinen.Hänen kärsiwälllsydens ja nöorydenS tulitMoin sitä enämmin loistawaisexi. SilläpoiS se hänestä, että hän olis napisnutJumalan pyhää Cdeskatsomusla ja tahtoaivastaan, waan hän nöyrytti itsens lapsel-lisella kuuliaisudella, sen Isällisen kuritu-xcn ala, ja unhotti wiheljäisydens, muistai-sansa tulewata ijankaikkista autuutta. Eihän kuitenge-t,. tulewaisia niin ajatellut, et-tä hän peräti laimin lyönyt.Kaikkein muiden seasa makais hänen voi«

111 111

kans, se nuori Tobias, sangen ralkahaslihänen mielesäns. Ia että hän wielä nuo-ri oli, ja pitkä waellus hänellä mailmasa,niin tahdoi Isä, ennen kuin hän päättioman waellurcns, händä likemmin oikialletielle johdattaa. Hän andoi siis hänelle seu-rawaiset sangen merkilliset muistutuxet jaelämän ojennusnuorrat. "Minun poikani,sanoi hän, "kaikkena sinun elinaikanas pi-dä Jumala silmäis edesä ja sydämmesas,ja karta elles mihingän, ei pieneengän,syndiin mielisty, ja ettes wähimmäsäkänasiasa Jumalan käskyä wastaan tee. Äläkostan käänä itses pois köyhästä: jos si-nulla paljo on niin anna runsasti, muttajos sinulla wähä on, niin anna siitäkinwähästä hywällä mielellä. Älä anna yl-peyden hallita eikä sinun sydämmesäs eikäsinun sanoisas: sillä se on kaiken kadotu-ren alku. Kysy aina neuwoa wiisailda jajumalisilda. Älä unhoda aina kiitta Ju-malala Hänen epälukuisten hywain töidensedestä, joita Hän sinulle joka päiwä osit-taa, jarukoile Händä, että Hän sinua hal-litsis, niin ettäs kaikisa töisäs, seuraisitHänen sanaansa. Päalliseri, ala murheh-di poikani: me olemme tosin köyhät; mut-ta me saamme paljon hywäH? jos me Ju-malala pelkomme, wältsWme syndiä jateemme hywaö." Kosia jara-

4>112

las poika sitte meni mallaan, hänen Isansasialle, sanoi se wanha Isä Äidille, joka tä-män ylitse murheisa oli: älä itke, minä us»<ion että Jumalan hywä. Engeli johdattaa hä-nen, ja kailli hytvin toimittaa, mitä hänellätoimittamista on. Koska se nuori Tobias olilihlanut Raguelin tyttären, sanoi Gabcli hä«ncn heimolaisens: Israelin Jumala snmatkonsinua! sillä sinä olet> kunniallisin, hurstan'jajumalisen miehen poika, joka waiwaisille paljohywä tehnyt on. Siunattu ollon sinun wai»mos ja sinun wanhembas. Wihdoin siii sewanha Tobias, poikansa kotia tuldua, hänennalöns jällens, yhden Engelin ncuwon jäl-leen , joka sanoi myös wanhalle Tobialle,Mingä syyn tähden hänen piti kärsimän niinpitkällisen wiheljäisyden: Ettäs Jumalalle kel-paisit, olit Engelin sanat, niin sen piti niinoleman: ilman kiusausta ei sinun pitänyt jää-män, ettäs lujoxi Jumalan tunnustajani, kai-ken Kansan edesä, olisit loetelluxi tullut. Sewanha Tobias eli wielä sitte laxi wiidettälymmendä ajastaikaa, ja koko hänen ikänshänen luollesans oli sata ja taxi ajastaikaa.Mutta poika eli yhdeM kymmenen ja yhde-xau wuotiscxi. Hän oli Isans wertainenhurskaudesa. Ia hänen lapsens, monisa pol»Wisa, olit pysywäiset pyhäss waelluxesa jajumaliftsa elömäsa, niin että koko se suku,sekä Jumalalle että ihmisille, ja laisille luinmaakunnas asuit, otollinen oli.

113 113

HistoriatUudesta Testamentista,

Cli

Jumalan PojanIa hänen Apostoleins, niin myös

ensimmäisten Tunnusta-jains Elämäkerrasta.

i. lohanneresta, KristuxenEdelläjuoxiasta.

Luk- K- ».

tuhatta ajastaikaa oli lähes edeS-kulunut mailman luomisesta, koska se Iu«malalda, Hänen pyhäin Prophetains kaut-ta, määrätty aika tuli, lähettäxens mail,maan sen, Ihmisen Sukukunnalle, luwa-tun lunastajan. Mutta että Jumala en«nen, Malalian kautta, joka oli se roiimei-nen Prophetaisla, oli ennustanut, että Jo-hannein pili edellä tuleman, käändä--mään ludalaisia heidän lihallisesta turha-sta toiwostans, kuin heillä oli maallisestalunastajasta, ja tekemään heitä halullisixi,kalumuxella ja uskolla wastaanottamaall

4>114

<Z> 4>

sieluin Wapahtajata, ja Handä seuramaan;niin oli myös nyt Johannes ensin loi-wotlawana. Tämä toiwo tuli täptelyxi yh-den hurstan ja jumalisen Awioparikunnankautta, miehen nimeldä Zalarian ja hä-nen waimons Elisabetin. He olit josangen ijällisexi tullet, ja ei ollut heillälasta, koska Zakarias, joka oli Pappi A-bian wuorosta, sai lupauren tästä toiwo-mattomasta asiasta. Se tapahdut juurikuin hän wuorollans Papin wirtaa toimit-ti, ja oli mennyt Herran Templiin suit-suttamaan. Siellä ilmestyi hänelle Her-ran Engeli Gabriel, josta Zakarias häm-mästyi. Mutta Engeli sanoi hänelle: äläpelkää Zakacia; sillä sinun rukoureS(Mestiaxen lihaan tulemisesta) on kuul-tu, ja sinun emändas Elisabet synnyttääsinulle (paitsi sitä) pojan, jonga sinun pi-tä kutsuman Johannes, se on: armo-sta lahjoitettu. Hän tulee suureri Herranedesä, ja hän täytetään Pyhällä Hengel-lä jo äitinsä kohdusa: ja hän käandä mon-da Israelin lapsista Herran heidän Juma-lansa tygö. Hän käandä tottelemattomathurskasten toimen tygö, (hywille awuille jaJumaliseen elämäkertaan) toimittarens Her-ralle «valmistetun Kansan, (Kansan, jo-ka on haluisa lesusta »vastaanottamaan).Tämä oli waikea Zakariaxen uskoa, että

115 115

hän oli wanha ja hänen emändäns ijälli-nen, jonga lähden hän myös horjahduipyytämään merkkiä, tämän lupauxen ta-kauxcxi ja wahwudcxi. Jumala myös an-doi hänelle merkin, mutta hänen omasitpersonasans: Mä hän tuli siitä hetkestä kie«lettömäxi. Se kokoundunut Kansa, jokaulkona odotti hänelda siunausta (4 Mos. K.6:24.), ihmetteli että hän templisä niinkauwan wiiwyi. Multa kuin hän tuli u-los, ei hän tainut puhua, waan wiitlaisheille, olewans wykän. Elisabet synnytti

, nyt ajallans lohanneren. Kuin hänenlangons ja kylällisens kuulit, että Juma-la oli tehnyt hänelle niin suuren laupiu-den, iloitsit he hänen kantzans. Ia koskalasta piti ymbärins Kikattaman kahderan-dena päiwanä, kutsuit he hänen Zakarias,Isänsä nimen jälkeen. Mutta Hiti huusisanoden: ei suingan; luhannes pitä ole-man hänen nimens. He wiitaifit siis hä-nen kielettömälle Isällens, mixi hän tahdotnimittää. Tämä pyysi taulua, ja kirjoittisen päälle: Johannes on hänen nimens:Juuri silloin aukeni myös hänen suunsa,että hän taisi selkiästi sanoa mixi händä pi-ti kutsuttaman, ja myös puhua kiittäin Ju-malala. Kaikki kuin sen kuulit ihmettelit,sanoden keskenäns; mingas luulet tästä lap-sesta tulewan? Mutta Zakarias täytettin

§>116

4> « <5 "7,

siinä samasa Pyhällä Hengellä, niin ettähän hengellisesi kiiwaudesa, pyhällä kiitos-virrellä julisti Herran armoa.

2. Kristuxen syndymisen ilmoi-tuxesta Marialle.

Luk- K- i.

KosVa Elisabet jo kuudenella kuukau-della raskasna oli, lähetti Jumala Enge-lin Gabrielin Natsaretin Kaupungiin Ma-rian tygö, joka oli.köyhä, multa juma-linen ncitsy, Kuningas Dnwidin Sugus-ta, ja kihlattu Puusepälle nimeldä Joseph.Engeli tygöpuhutteli händä sanoden: Ter-we armoitettu! (Jumalan rauha sinul-le armoitettu!) Herra on sinun kansiasisiunattu sinä waimoin feasa (sinäonnellisin kaikista waimoista.) Maria häm-mästyi suuresti tästä hänen ihmelllsestä pu-hestans. Mutta tämä korkia Sanansaat-taja sanoi hänelle edespäin: Ala pelkää Ma-ria , sillä sinä löysit armon Jumalan ty-könä. Ia sitle ilmoitti hän hänelle, ettähänen piti tuleman Jumalan Pojan Hi-dixi. Maria ei ymmärtänyt tätä; sentäh-den teki Gabriel hänelle tämän selityxen:Pyhä Hengi tule sinun päälles, ja Plim-mäiftn woima warjoo sinun; ja sentähdenmyös se Pyhä, joka sinusta syndyy, pilää

nz <H> » <Akutsuttaman Jumalan Pojaxi. Ia etteihänen ollengan pitänyt epäilemä», osottiEngeli hänelle mitä hänen !angons Elisa-betin kansia tapahtunut oli, sanoden pääl-lisexi, ettei yhtän asia ole mahdotoinda Ju-malan edesä. Ia lohta nöyrytti tämä py-hä neitsy itsens nöyrällä uskolla Jumalantahdon ala, sanoden? Katso Herran Pii-ka! tapahtukon minulle finun sanas jäl-keen. Sitte meni hän, täytetty ilolla, E-lisabetin tygö. Mutta koska hän terwehtiElisabetiä, »apahdui.eltä lapsi hyppäis E«lisabetin kohdusa, ilosta sen lähestymänMailman Mesiiaxen ylitse. Ia Elisabettäytettin Pyhällä Hengellä, ja huusi suu-rella äänellä: Siunattu sinä waimoin sea-sa, ja siunattu sinun kohtus hedelmä! jakusta se minulle tulee, eitä minun Her-rani äiti tulee minun tyköni? Ah! au-tuas olet sinä, joka uskoit. Sen jälkeenylisti myös Maria, iloisesta ja kiitolli-sesta sydämmestä, Herran armoa. Mi-nun sieluni, sanoi hän, suuresti yllstä Her-raa, ja minun hengeni iloi,se lumalasaminun Wapahtajasa ni. Maria olisitten Elisabetin tykönä, lähes kolme kuu-kautta, ennen kuin hän palais kotians.Hänen kotia lulduansa ja juuri kuin Jo-seph mieli täyttää awio-liitwans hänen kans-sans, löyttin hän raskari. Joseph ajat-

<K » <K »19

teli silloin salaisesti hyljätä hänen-. Mut«ta Jumala, joka tahdot että hänen piti,niinkuin Elatus-isä , ottaman sen Jumalal-lisen tapsen holhotaxens, ja myös olemanhänen Äitillens suojellux?ri, andoi hänelleEngelins kautta unesa käskyn, että hänenpiti kiruhtain ottaman Marian tygöns.Siinä siwusa ilmoitetlin hänelle myös, et«ta hänen piti kutsuman sen syndywän!ap-sen nimen Ie su s, sillä Hän oli wa-pahtawa Kansa ns heidän synneis-tä ns. Ia Joseph totteli wastaansano-mata.

3. Mailman WapahtajanSynvymastä.

Luk- K- 2.

Koska Romin Keisar 7lugustus lah-doi saada tiedon alamaistens lugnsta ja»varasta, andoi hän käskyn että ludeanja Galilean asuvaiset myös piti hengillepandaman. Silloin riensi kukin PerhenWanhin Sukunsa edestä Pääkaupungihin,andamaan itsiäns arwata. Saman syynlähden meni myös Joseph Galileasta jaNatsaretin Kaupungista Betlehemiin, sil-lä hän oli Dawldin huonesta ja sligusta.Maria tiesi cyllä synnytlämisens ajan läs-nä olcwan, meni kuitengin, niinkuin hä-

<H

nen kihlattu emändais ylös ynnä hänenkansians. Mutta tuskin olit he sinne tul-let, niin sännytti Maria mailman Vapah-tajan , kapaloitsi Hänen, ja pani Hänentalliin seimeen; sillä että Majasa ei ollutsiaa niin löyhille wieraille.

4. Wapahtajan Syndyminenilmoitetan, kalkkein ensin

köyhille ja halwoillePaimenille.

Luk- K- 2.

Herran lesuxen syndyminen ilmoitet-un ensin köyhille Paimenille, ja ei Kunin-gas Heroderelle, eli muille Jerusaleminylimmäisille Miehille. Paimenet olit Bet,lehemin paikkakunnasa ja vartioitsit yölläheidän laumaansa, koska Herran kirkkaustaiwaasta, lesuxen syndyifa, sangen äkistija lapitsentungewaisella muodolla walaisi japiiritti heitä. He peljästyit siitä suuresti.Mutta Herran Engell liceni kohta,, ja ty-göpuhutteli heitä näin: älkat peljätkö, sil-lä katso minä ilmoitan teille suuren ilon,joka tulcwa on kaikelle Kansalle. Teilleon tänäpän syndynyt Wapahtaja, joka onKristus Herra Daroidin Kaupungis. Ia

la-

O120

» O ««

tämä on teille merkixi; Te löydätte tap«sen kapaloitluna makawan seimesä Betle»hemisä. Ia kohta oli Engelin kansia suu-ri taiwallisen sotawäen joukko, jotka kiititJumalala ja sanoit: Kunnia olkon Ju-malalle korkeudesa, ja maasa rauha, ja ih«misille hywä tahto! Engelit menit sitte hei-dän tyköänsä taiwaseen. Paimenet, jotkauskoit tämän sanoman, menit kiiresti ilol«la Betlehemiin, ja löysit sekä Marian jaJosephin, että myös lapsen makawan sei-mesä. Ia koska he pyhällä ihmettelemäsillä olit tutkinet kaikki asiat, menit heulos, ja, niinkuin Ewangeliumin ensim-mäiset Sanansaattajat, julistit kaikkille tä-män sanoman. Kaikki kuin sen kuulit ih-mettelit sitä suuresti. Mutta Maria kät-ki kaikki nämät sanat sydämmehens, tut-kistellen niitä hiljaisudesa ja Jumalan pel-wosa.

5. Kristuxen Ymbarinsleik- !kamiststa.

Lue. K. 2.

Kuin se äsken syndynyt Vapahtajaoli kahderan päiwän wanha, tuli hän, Ju-valaisten Seremoniallisen lain jälkeen,ymbärinsleikaturi ja sai, koska Hän näin»

F

»2« » Otyuodoin ensimmäisen kerran andoi Hänenpyhän werensä meidän edestäni wuodalet«taa, sen lohdullisen nimen lESUS.

6. Tietäjät. Idästä kumaria-wat Mailman Wapahtajata.

Math- K- 2.

tätä aikaa tulit muutamat wii-saat Miehet Idäiseldä maalda Jerusalemiin,kumarten rukoilemaan sitä äsken syndynyt-tä mailman Wapahtajata. Tähän, edes-ottamiseen kehoitettin he siitä, että he tai-waasa olil nähneet yhden erinomaisen Täh-den, jonga kautta Jumala heille, jotkaolit Pakanat, tahdoi ilmoittaa tämän loh-dullisen Syndymisen. Johdatetut stldä Täh-deldä, tulit he Jerusalemiin ja kysyit: Ku-sa on se äsken syndynyt ludalaisten Ku-ningas? Me naimme Hänen Tähtensä I-däsä, ja tulimme Händä kumarten rukoi-lemaan. Koska Kuningas Herodes sen kuu-li, hämmästyi hän, ja kaikki Jerusalemihänen kantzans. Hän tiedusteli kohta Pa-peilda ja Kirjan-oppineilda, kusa Kristu-xen syndymän piti? ja he »vastaisit hänelle:Betlehemisä ludaan maalla, Mikaan en-nuStuxen jälkeen Kirjan s:sä lugusa jai:sä wersysä. Mutta tuskin oli hän saa-nut tämän tiedon ennen hän aikoi Hu»

» H »23

kutta Hänen. Siinä häijysä aikoimuxesaandoi tämä kamala Tyranni kutsua Tie-läjät tygöns salaa, ja käski heitä mene-mään Betlehemiin ja wisusti kysymäänlapsesta, ja löytlyäns tulemaan jällens,sitä hänelle ilmoittamaan; Minä tahdon,sanoi hän, itse mennä sinne händä kumar-lamaan. Mutta hänen totinen tarkoitu-rens oli, että hän sitä paremmin olis Hä«nen löytänyt ja hukuttanut. Hänen ka-waludens ei kuitengan menestynyt. Mii-sat Miehet menit matkaanS, ja se heildaennen nöhty Tahti käwi heidän edellänSBetlehemiin. Ia koska Tähti seisahti senpaikan päälle, josa.lesus makais, menithe sangen suurella ilolla huonefeen, lan-geisit pyhällä kunnioittamisella maahan lap-sen eteen, rukoilit Händä ja lahjoitit Hä-nelle kuldaa, Pyhää sauwua ja Mirhami-ta. (1 Kuning. K. 12: 2,) Multa sitte kuinhe olit woittanet heidän matkansa päälle-tarkoituxen, niin ei he saanet palalta He-rodexen tygö: sillä Jumala läski heilä une-sa toista tietä omalle maalle menemään.

7. lesus kannetaan Templiin,Herran eteen.

Luk- K- 2.

Kuin lesus oli täyttänyt neljäkym-menda päiwaa, weit Maria ja Joseph Ha-

«4 'H> « H.nen Jerusalemiin, aseltarens HändH Temp<lisä Herran eteen, niinkuin yhden lahjan,jonga Herra oli itsellens omistanut. Sil-lä Jumala oli selkiästi käskenyt Israelinlapsia »Mos. K. .2:2 että kaikki Esikoi-set Poika-lapsista piti Hänelle pyhitettämän,se on, annettaman Hänen palwellureensTemplisä, sen syyn tähden että Hän olisäästänyt heitä Egyptisä, koska Hän löikaikki Egyptin Esikoiset: ja Wanhemmatei saaneet pitä heitä muutom,kuin lunas-iusla wastaan wndellä Pyhän Sikkelilla,joka teki puoli kolmatta Saran Talana»Ilman sitä nitn tuli Marian nyt, hänenensimmaisesä Kirkonkäynusesäns, omaxi jalapsens puhdistuxexl uhrata jotain. Köy-hildä waimoilda kelpais uhrixi täsä tilasapari Mettisiä eli kari Kyhkyläisen poikaa.Mutca juuri kuin kaikkia näitä Templisäpiti toimitettaman, tuli Simeon, yxi ju-malinen ja hurskas miss, joka pyhällä ikä«wöitsemisellä odotti Metziasta, Israelin loh-dutusta. Niinkuin Pyhä Hengi erinomai-sella tawalla oli tämän miehen kansta, niin?uli hän myös saman Hengen waikuturenkautta Templiin, käsittämään sitä armoa,joka hän usein rukourillans oli halanut,ja hänelle myös oli luwattu, nimittäin et-tei hänen pitänyt ennen näkemän kuolema-t«/ kuin hän lMs Herran Kristuxen, eli

<Z> » <H I2L

sen lumalalda woideldun Prophetan, I)«limmäisen Papin ja Kuningan. Hän ottisiis lapsen lesuxen hänen sylihinsä, liittiJumalala ja sanoi: Nyt Sinä lasket,Herra, palweljas rauhaan menemään, Si-nun sanas jälkeen: Mä minun silmäniwat nähnet Sinun autudes, jonga Sinä»valmistit kaikkein Kansain eleen, walkeu-deri »valistamaan Pakanoita, ja SinunKansas Israelin kunniaxi. Sille siunaishän sitä pyhää Äitiä, ja ilmoitti hänellelyhykäisesti, kaikki kuin tälle lapselle ta»pahtuman piti. Oli myös Jerusalemisiyri jumalinen leski, Hanna nimeldä; seoli joutunut pitkälle ijälle ja elänyt les-,kenä lähes neljä yhdexätlälymmendä ajas»taikaa. Ei Hän ollut kostan TempliStä>waan palweli siellä Jumalala, paastoisaja rukouxisa lakkamala. Tämä tuli myössillä hetkellä siihen, kunnioitsi Herraa, japuhui lesuresta kaikille, jotka lerusale-misa silloin odotit lunastusta Metziarenkautta. '

.

3. lesus joutu waaraan japakene.

Math. 2.

Kohta tämän jälkeen sai Joseph, En-gelin kautta unesa, Jumalan käskyn, että

°l»6 ch »

paeta tämän pyhän lapsen ja Hänen Ai-tinS kansia Egyptiin, jofa asui paljon Iu«dalaisia, sillä Herodes etsi lasta hukulta-xens. Tämä uskollinen ElatuS-isä andoiitsens yöllä matkalle, ja suojeli sillä muo-toa lesuxen Hengen. Sillä Herodes, kos«ka hän näki itsens Tietäilda wielellyri, syt-tyi niin julmaan «vihaan ja pelkoon, ettähän lähetti yhden joukon sotamiehiä, tap-pamaan kaikki poika-lapset Betlehemisä jasen äärisä, jotka kariwuotiset olit taikkanuoremmat, että se wähäinen lesus pitisitä «varmemmin heidän seasans hukkuman.Multa Herodes kuoli jongun ajan sen jäl-leen kauhistawaisesa taudisa. Hänen Poi-kansa Arkelaus tuli hänen jalleens Hal-diaxi ludaan, Samarian ja Idumeen»ylitse, ja silloin sai Joseph Engelin kaut-ta käskyn lähtea ulos Egyptistä Galileanmaalle. Natsaretin kaupungi sai nyt sen»verrattoman kunnian, lesusla wastaan-otla. Ia tämä wähäinen kaupungi oli sit-te Hänen oikia asumapaikkans, hamaan Hä-nen kolmandeen kymmendeen wuolens asti.9.lesus opettaa kaxitoistakym-

menen wuotisena Templisa.luk. K. -.

Koska lesus kahdentoistakymmenen a-Zaslajan wanha oli, kelvais Hänelle seu-

H « »2,^

rata Wanhembilans ylös Jerusalemiin,josa he, Juvalaisten Kirkko-lain jälkeen,olit «vaaditut mieltämään Pääsiäis Juh-laa. Tämän Kuningallisen Pääkaupunginkauneus, ja ne moninaiset herkullisudet kuinsiellä olit', ei ollengan liikuttanet Hänen sy-dändänsä, niin että Hän olis tullut este-tyri etsimästä ainoata iloans ja huwilus-tansa Jumalan palwelluxesa; senlähden o-lit möys Hänen Wanhembans murhetoi-na Hänestä, ja juuri kuin he Juhlan lo-pulla palaisit takaperin, jäi lesus Jeru-salemiin, jota ei Wanhemmat huomannet»He luulit kyllä Hänen olewan hywäsä seu--rasa jälesä, mutta koska he, langoins.jc»tuttawains seasa, olit etsinet Händä yhden:päiwän matkan, ja ei löytänet, tulit hemurhellifiri ja riensit takasin Jerusalemiin,otsein Händä. Kolmen päiwän perästä löy-sit he Hänen yhdesä Templin OpeluShuo»-neesa istumasa Opettajain keskellä, joita,niinkuin muitakin lasnäolewaisia, Hän saat-ti suureen ihmettelemiseen ja hämmäslyreenymmärryxens ylitse, sywillä kysymyxillä,ja perustetuilla wastauxilla korkeisa Ju-malan tunnon ja palwelluren asioisa. Ma»rian ei olis pitänyt tundeman tykönänSmuita kuin ilon liikuturia, löytäisäns Poi-kansa tainkaltaisisa toimituxisa; Mutta hänoli niin heikko, että hän sopimattomalla

liiwaudella sanoi Hänelle: Poikani mirismeille näin teit? Sentähden oli lesus, senkunnian puolesta kuin Hänen Jumalalli-selle syndymisellens ja wirallens tuli, waa-dittu welwollisella korkeudella näin wastaa-maan: Mitästä te etsitte minua murhettien?Ettekö tiennet että minun pitää niisä ole-man, jotka minun Isäni owat. Ia eihe ymmärtänet että Hän puhui Hänen Pro«qchetallisesta Wirastans. Hän meni sitte«las heidän kantzans Natsaretiin ja oliheille alammainen. Maria kätki wisustikaikki uämät merkilliset asiat sydämmehen-sä. Mutta lesus menestyi wiisaudesa,tverrattomisa awuisa, ja myös ulkonaisesahywäsä menosa ja arwosa, niin että kaik-ki hurskat rakastit Händä, silla kaikkeinselkiämmat merkit Jumalan erinomaisestaarmosta hawaittin Hänen tykönäns.

io. Johannes walmistaa Ju-valaisia Messiasta was-

taanottamaan.Math. l

WiidendenäloistakymmendenH ajastai«kana Keisar Tiberiuxen halliluxeSta, ja le-suxen kolmenakymmendenä wuonna, tuliJohannes lumalalda lähelelyxi, niinkuinEanansaalaja, kehoitlamaan ludalaisia,

H>128

H> » ch> t«1

Mieluisesii ja kuuliaisesti »vastaanottamaansitä mailmaan tullulta Wapahtajaia, heil-lens opettajari ja lunastajaxi. Sentähdensaarnais hän Jordanin »virran rannalla,josa aina suuri Kansa koosa oli, ja sa»noi: Tehkät parannus; se on muut»lakat teidän lihalliset wäärät luulonne Ju-malan palweluren asioisa, ja häijynelkisetsydämmenne taipumuxet, sillä TaiwaanWaldakunda on lähestynyt. Tämäpyhä Propheta, josta Esaias 4o:sä lugu-sa wersysä 2:sa, ja Malakias kirjan 2:saja wersysä i:sä olit ennustanet, wiettisangen pyhää ja ylösrakendawaisla elä-mäkertaa. Että nyt neljän sadan ojaSla,jan sisältä, ludeasa ei ollut nähty senkal-taista erinomaista lumalalda uloslähetet-tyä miestä, ja Metziasta myös sangen ah«kerasti odoteltin, niinkuin seitsemännestäHistoriasta näkyy , niin rapahdui sen kaut-ta, että ludalaisel joukotlain tulit hänenlylöns, ja, tehdyn synnin tunnustuxenpäälle, andoil itsenS lordanisa kaslettaa,ja sillä muotoa ylösotcttaa Mchiaxen uuteenWaldaklmdaan. Näiden moninaisten Kan-sain seasa oli sekä Phariseuria että Sadu-seuxia. Molemmat nämät iahkokunnal o-lit suuresa arwosa ja woimasa, ehkä ope-tuxisans toinen loisestanS niin erottelut, el-

-3 ' ls

130

ta ne edelliset olit kuuluisat heidän ulko-lullaisudensa, ja ne jälkimmäiset heidänelkiwallaisen ja irstaisen elämäkertansa täh-den. Multa Johannes ei andanut näidenmiesten ylpeyden ja suuren armon, ei myös-tän heidän wäkiwaldanS peljättää itsiäns,sanomasta heille, niinkuin uskollisen Juma-lan palweljan tulee, totuuden oikein jaroh-liasii. Juuri heidän silmiins sanoi hänsiis, että heidän opetuxens ja elämäkertansolit werrattawat Kyykärmetlen kuolettawai-seen myrkkyyn. Hän nuhteli ja neuwoi hei-la sydämmen sisälliseen muutoxeen, ja hänennusti heille woimallisesti, että Jumalanangaran wihan duomiot, jotka myös nel-jawiidettäkymmendä ajastaikaa sen jälkeenjulmudesa ilmannuit, piti langeman hei-dän ylitsens, ellei he paranusta tehneet.Jokainen puu sanoi hän, joka ei tee hywiähedelmiä Hakalaan pois ja tuleen heitetään.Sitä likin puhui hän Mestiaren Jumalal-lisesta korkeudesta, todistain itsens mah-doltomari tekemään Hänelle halwimman or-jan palwellusta. Tästä nousi Jerusalemi-na suuri sanoma, niinettä se Suuri Raa»ti lähetti Papit ja lewitat lohannexen ty-gö, kysymään häneldä jos hän olis Mes-sias, eli Elias, eli joku niistä muista wan-hoista Prophetaista? Mutta Johannes was-tais kaikkiin näihin kysymyxiin.- Ei, ja il«

H « 5 «zimoitti ilsens ainoastans olewan huutawanÄänen korwesa, joka waali parannuxeen,ja waroitti jokaista walmistamaan sydäm-mesäns tietä sille tulewaiselle Metziarelle.ii. Wapahtaja tulee julkisesti

asetetuxi Hänen PyhäänWirkaans.

M«th. K- 3-Kuin Johannes saarnais ja kasti lor-

danisa, tuli lesus hänen tygönsä Galileas-ta, ja tahdoi kastetta häneldä. Mutta sy-wimmäsiä nöyrydestä Kristuxen Jumalal-lista Personata wastaan, kielsi Johanneskaöten Häneldä. Minä tarwitien, sanoihän, S inulda kastetta, ja Sinä tu-let minun tyköni! Mutta kosia lesuS sa-noi: salli nyt; sillä näin meidän sopii kaik-kia »vanhurskautta täyttää (kaikkia mitä Ju-mala on säätänyt ja päälle pannut); niinsallci Johannes Hänen wihdoin. Koska Ie«sus kastettu oli jawielä Hänen rukourisans,katso! silloin aukenit Tawat Hänelle, jaJumalan Hengi tuli alas siwiäsii, niin-kuin kyhkyinen, ja lewäis Hänen päällän-sä, ja Ääni Taiwahasta sanoi: Tämäon se minun rakas Poikani, johongaminä mielistyin. Johannes, läybelli.sesti ylilsewoitetlu tämän Jumalan todis-

»22 O » Hluren kautta, opetti selkiästi, että lesusoli Jumalan Poika ja se luwattu mail-man Vapahtaja, ja neuwoi siis kaikkiaSanan-kuulioitans Hänen tygönS, niin-kuin sen ainoan Sowindo-uhrin tygd: Kat-so, sanoi hän, se Jumalan Karitsa,joka poisottaa mailman synnit.

i2.lesus ylitsewoittaPerkelen.Math. K- 4.

Kohta tämän julkisen ja kuuluisan ta-pauren jälkeen, kiiruhti meidän kallis Va-pahtajamme alkamaan Hänen pyhää Wir-laans, ja andoi sentahden itsens, PyhänHengen woimallisen waikuturen kautta,korpeen, että Hän siellä yrinäisydesa, rak-kahalla ja estämältömälla kansakäymiselläHänen Taiwallisen Isänsä kansia, welwol-lisesii walmistais itsiäns korkeisiin loimitu-xiins, nimittäin ihmisen Sukukunnan kään»dämiseen ja lunastamiseen. Täsä sywäsäja syngiäsä korwesa ulosseisoi meidän kal-lis Vapahtajamme, paljan taiwan alla japeloin seasa, ei ainoastans lukemattomiarasituxia, mutta Hän paastois myös jar-jestäns neljäkymmendä päiwää ja neljä-

kymmenda yötä. Tästä otti Perkele tilankiusamaan Wapahlajata, jos mahdollinen«Ns ollut/ johongin syndiin, estää.renS sil-

H> » H »5Z

lä tawalla ihmisen lunastusta Hänen kaut-tans. Että hänen aikoimisens sitä parem-min olis menestynyt, tuli hän ystäwänmuodosa ja kunnian osottamisen marjolla.Ensin kiusais hän lesusta, joka nyt Hä-nen pitkällisen paastonsa jälkeen isois,muuttamaan kiwiä leiwiri, ja sillä osotta-maan Hänen lumaludens. Mutta lesusjoka ymmärsi, että hän ainoastans tahdotylösherättää Hänen sydämmesänsa epäilyxenJumalan edeskatsomisesta jaHuolenpidosta,osotti sMos. K. B:sta wersystä 3:sta, ettäJumala ilman leiwätä, sulalla woimallanstaisi elättää ja ylöspitää Hänen lapsensa.Tämä häwytöin wihollinen, joka näinmuo-doin oli takaperin lyöty, rohkeni nyt jul-kiseen julmuteen ja päätti mielesäns, yh-dellä haawalla murhata hänen »voimallisenlvastaansanojans, ja silla muotoa turharitehdä koko lunasturen työn. Jumalan sal-limuxesta, wei hän siis lesuren Jerusa-lemiin, ja asetti Hänen Templin harjalleja sanoi: Jos sinä olet Jumalan Poika,niin laske sinuas alaspäin; sillä kirjoiteltuon: Hän andaa käskyn Engeleillensä sinus-ta, ja he käsisänsä kandawat sinun, etlesjoskus jalkacis kiween loukkaa. Multa sekaikkein pyhin Wapahtaja otti taas, Hu-malan Sanan kautta, häneldä woilon jasanoi 5 Mos. K. 6:sta wersysta lb:sia: Ei

134

sinun pidä kiusaman Herraa sinun luma-latas. Wihdoin yritti Perkele »viimeisenpäällekarkamisens. Hän wei lesuxen kans-sans sangen korkialle »vuorelle ja osotli Hä-nelle kaikki mailman waldakunnat, puhuiHänelle niiden kunniasta ja sanoi häwyl-tömällä ylpeydellä: nämät kaikki minä an-nan sinulle, jos sinä langeet maahan jaru-koilet minua. Silloin sanoi lesus oiki-asia kiwaudesta tainkaldaisen ruman ylpey-den ylitse: mene pois Satana, sillä kirjoi-tettu on 5 Mos. K. 6: i3. Herraa sinun Iu«malatas pitä sinun kumartaman ja Händäainoata palweleman. Perkele andoi itsensnyt pakoon, sillä hän hawailti että hänniinkuin kukistettu »vihollinen, ej enä woi-nut mitään. Multa Engelit tulit samallahetkellä sen »väsyneen ja woitlawaisen lesu-xen tygd, ja palwelit Händä sekä kumar-tamisella että sen isowan ruumin rämin»nolla. Ebr. i: 6. Math. 8: 15. luk. iv:40. Sen jälkeen palais lesus Jordaninlygö, ja kutsui muutamat lohannexen O-petuslapsisla, jotka myös Hänen sananspäälle, ilman estelemäta, ylönandoit kaik-ki ajalliset kappalei ja illola Händä seu-raisit, f

13. Ie-

5 » 5 'tF

13. lesuxen kantzapuhesta Ni-kodemuxen ja Samarian Vaimon kantza.

I°h- 2, 4-

Niinkuin auringo hajoittaa terans eiainoastans yhteisesti koko maan piirin ylit-se, mutta myös erinomaisesti wähäisten-gin kukkaisten päälle, niin »vanhurskaudenAuringo Kristus myös «valaisi kaikkia ih-misia, käyskendeli heidän perääns ja etsiheidän auluttans. Nikodemus, yri Pha-riseus ja Jerusalemin Suuresa Raadisasiihen aikaan istuwa Herra, on myös siihenselkiä todistus. Tämä etuisa mies tuliyöllä lesuxen lygö, ja tunnuSti rehellises-ti, kuinga kyllä monda hänen säädystättsJerusalemisi,, olit sydämmesans ylilsewoi-

Hänen Jumalasta tullcexi, sillä et-tei Hän muutoin olis tainnut tehdä niinsuuria Tunnus-tähtiä. Itse uskoi hän senmyös, ehkä hänellä ei ollut rohkeutta julki-sesti andaa itsenS kastettaa, eli kaikkein kuul-den tunnusta itsiäns lesuxen Opetuslapsexi.Wapahtaja armahti Nikodemuxen heikkout-ta, ja selitti hänelle sekä rehellisesti että«voimallisesti, mitä niiden pitää uskoman jatekemän, jotka tahtomat autuiri lulla. Häntodisti nimittäin, että sielu, joka peri-syn-nin kautta, on peräti saastuteettu ja lur-meldu, pitää kaiketi jakokonans muutetta'

Man, puhdislettaman ja Pyhäloä Hengel-dä uudesti synnytettämän, jos ihminen lah-tooJumalanWaldakundan sisälletulla; sil-la se lihallinen ihminen ei rakasta eikä etsimitään muuta kuin maallisia kappaleita, jakaikki hänen ajaturens, haluns ja himonsowat luonostans suurimmasq sekannuxesaja wääryteen kokonans poispoikennee. Jossiis ihmisen pitää kelpaman sille kaikkein py-himmälle Jumalalle, niin pitä se turmel-du sielu Pyhäldä Hengelda puhdisteltamankaikesta hänen haureudestans, ylpeydes-täns, wihastans, wainostans, ahneudes-tans ja kiukkuisesta taipumuresians Iu«malata ja Hänen pyhää tahtoans wastaan;Häneldä pyhitetlämänlumalanTemplixi jasitten saman Pyhän Hengen kautta enämminja enämmin wahtvistuman siinä uudesa hen-gellisesa elämäsä eli woimasa, ajattelemaanja tekemään Jumalan tahdon ja mielenjälkeen. Se joka salli Pyhän Hengen »vai-kuttaa sydämmessäns yhden eläwän uskonJumalan Pojan päälle, ja nain itsenSmuuttaa, ei pidä hukkuman, niinkuin neJumalattomat, mutta sitä wastaan saa,-man ijankaikkisen elämän. Sillä, juuri sen-tihden lähetti Jumala ainoan Poikans mail-maan, että kaikki ihmiset ja jokainen eri-nomaisesti, pidäis Hänen kaullanS Juma-lan kanha yhdislettämän.

H136

» »35Meidän kallis Wapahtajamme käänsi

Myös niin monda ihmistä puoleens ettäPhariseuret suuresti närkästyit Hänen pääl«lens. Ia että he olit sangen »voimallisetludeasa, niin meni lesus Galileaan.Mutta Hänen piti Samarian kauttawaeldaman, ja sillä tiellä tuli Hän siihenkaupungiin, joka kutsutaan Sik ar eli S il-keni. Tasa istui lesus, wäsynyt Hänenmatkastansa, Jacobin lähteen päälle. Sil-join tuli yri waimo wettä ammundamaan.Silda anoi lesus juodaxens. Tämä wai-mo ihmetteli sitä, sillä ludalaiset ei tah-toneet pitää mitän kantzakyämistä Sama-rialaisten kantza, joitahe wäärä-oppisina jaopisa eryttäwäisinä pidit. Multa lesuxel-la oli suurembi halu woittaa hälien sielu-ans, kuin omaxi wirwoituxexens saada wet-tä. Hän sanoi siis tawallisella ystäwydel-läns hänelle: Jos sinä tiedäisit kuka stonjoka sinua puhuttelee, niin sinä anoisit Hä«neldä wettä, ja Hän andaiS sinulle elä-wätä wettä, yhtä wettä, joka tekis sinunhengellisesti kuollen fielus eläwäxi, sen puh-distais ja wirwoitlais, wcltä, jola juoxeehamaan ijankailkiseen elämään ja wieläsielläkin osottaa wahwistawaisen jawirwoit-lawaisen woimansa sieluille. (Tämä mer-kitsee Ewangeliumin suloisen waikutuxen jawoiman). Silte puhui lesus hänelle jo-

138

takin hänen endisesiä irstaisesla elämäker-rasta , jota ei yritän muu Juvalaisista tie-tä tainnut. Tästä tuli waimo ymmärtä-mään , että Hän oli Propheta, ja panisiis Hänen eleens, uskon ja opin asioisayhden merkillisen Kysymyren. Kufa, sa-noi hän, rukous ja palwellus Jumalalleparahiten on otollinen ja kelpawa, taikkaGarilsim wuorella Samariasa, eli myösJerusalemin Templisä. Vapahtaja was-tais ajan jo lähestyneet, että totiset rukoi»liat rukoilit Isä Hengcsä ja Totubesa; jaettä Jumala ei waatinut Kristityildä Uu-desa Tesiamentisä Esimalauxia ja Uhria,waan ainoastanS rehellistä, uskollista japyhää sydändä: Siinä tahdoi Hän asua,niinkuin Templisäns, ja siellä pyhillä aja-tuxilla ja haluilla tulla palwelluri. lesusilmoitti hänelle wielä että Hän oli ItseMestias. Juuri sillä hetkellä tulit HänenOpeluslapfens kaupungista ja toit Hänelleruokaa. Waimo palais kotians, mutta tu-li kohta jallens, ja paljon kaupungin asu-waisia hänen kantzanS. Opetuslapset ru-koilit kyllä lesusta syömään sitä heildäwalmistettua ruokaa; Mutta koska lesusnäki sen Kansan paljouden, jonga Häntaisi saattaa kaanoymyreen, sanoi Hän us-kollisille ystäwillens: Minun ruokani on seettä minä teen Hänen tahtonsa, joka mi-

« 4 «5,

nun lähetti, ja täytän Hänen tekonsa. Nos-tatat teidän silmänne ylös ja katsotat (o«sotlain sormellans sitä Sikarin kaupungistaulostungewata Kansan paljoutta), kuingasuuri Hengellinen elo tasä on niitettewänä.Niiltäkämme. Hän saarnais sitte Sama-ritaneille, ja monda uskoit Hänen paäl-lens sanoden: Me tiedämme että Hän ontotisesti Kristus mailman Vapahtaja. Senjälkeen matkusti Herra lesus Nalsaretiin.Mutta kosla Hän, niinkuin uskollinen pa-randaja, siellä selkiäsii sanoi Kansalle hei-dän wiheljäisen ja turmellun sielunsa ulan,tulit nämät häijyt ihmiset niin wihoja täy«teen Hända wastaan, että he ajoit Hänenulos kaupungista ja weit Hänen wuorenkukkulalle syöstäxensä Händä alas. Ei hesaanet kuitengan täyletyxi tätä heidän häi-jyä aiwoituStans, sillä Hänen taikkiwal-dialla woimallans kawi Hän ohitse heidänkeskeldäns. Ia kosta Hän näki näidenpaatuneitten hyljäwän sen heille tarjotunarmon, luowui Hän heistä ja meni Ka-pernaumiin.

14. Muutamista meidän Wa-pahtajamme Tunnustahdeistä hengel-

lisesti ja ruumillisesti sgiraistenparandamisesa.

A) loh. 4,

ch>

lesus oli tehnyt ensimmäisen Tunnus,tähden Kanaasa, weden muuttamisella wii-naxi. Koska Hän taas sinne tuli, teli Häntoisen. V?i HerodeS Antipaxen Howin Pää-miehistä , joka asui Kapernaumisa, tulisilloin Hänen tygönsä, ja rukoili Händätulemaan ja parandamaan hänen poikan-sa , joka oli kuolemallansa. Wapahlajatahdot ensin auttaa itse miestä, hänen sie-lunsa puolesta, ja soi mai S hänelle, etteiludalaiset eikä Galilealaiset ustonet Hänenpäällens, ellei he nähnet ihmeitä ja Tun-nustähtejä. Mutta tämän nuhtelemisen pe«rästä, andoi Hän sille särjetylle sydäm-melle lohduluxen ja sanoi.' mene, sinunpoikas elää. Tämä mies andoi armolle,joka händä etsi ja noudatti, sian sydäme-säns, tunsi hänen syndinS, uskoi, ja pa-lais ustallurclla kotians. Tiellä kohtaishänen palweljans hänen, sillä hywällä sa«nomalla, että wilutauti eilein seitsemän-nellä hetkellä oli ylönandanut hänen poi,kans. Silloin ymmärsi Isä sen sixi het»kexi, jonga lesus sanoi hänellä: Sinunpoikas elää. Ia hän usioi ja koko hänenhuonensa täydellisesti, että lesuS oliMesiiaS.

B) Math- ,/ Mall- 2, Luk- l.

lesuxen ollesa Kapernaumisa, seuraisHändä aina niin suuri joukko Sanankuu-

<H140

Hlioila, jotka etsiwät neuwoa ja lohdutusta,M kosta yhtä onneloinda Halwattuamiestä piti tuotaman Hänen eteenS paran-nettaa, niin ei he saanet, ahtauden jaKan-san tungemisen tähden, hända muutoin e-des, kuin että neljä miestä olit wuoteen,josa se Halwattu makais, astuit katon pääl-le, jonga he kaiwoit läpitse, ja sen kaut-ta lasstit wuoteen juuri lesuren jalkameleen. Kosia Hän näki heidän wahwanluottamuxens Hänen hywydens ja woiman-sa päälle, sanoi Hän Halwalulle: ole hy-»äsä toiwosa, poikani, sinun syndis anne-taan sinulle anderi. Phariseuret jaKirjan-»ppinet napisit sitä salaa, niinkuin olis seollut pilkkaminen sitä woimaa wastaan,joka Jumalalle sille korkeimmalle Duo-Marille ainoastans tulee. Mutta lesusvastais heitä: Kumbi on kewiämbi sanoahalwatulle: sinun syndis annetaan sinulleanderi, eli sanoa: nouse ja käy? Sillamnkuin lesuS omalla woimallans teki,siunnustähtiä, niin ei tainnut muutoin olla,kuin että Hän oli totinen Jumala; ja jos,hän oli Jumala, niin oli Hänellä waldamderi andaa synnit, jotka tämän wiheljäisen

hmisen päälle, , tainkaltaiset taudin wai-»at luottanet olit.

Sitte waelsi lesus Genetsaretin me-m ymbari. Siellä näki Hän yhden Pu«

141 141

Hblikanin, nimeldä lewi (Matheus), istu-wan Tullihuonesa. Händä lutsui lesusseuramaan itsiänS. Ia hän nousi tohtaja seuraiS Händä. Multa koska hän, o«soltaxens sydämmellistä iloans ja tiitolli,suttans tämän kutsumuxen ylitse, oli, täl-le hänen Jumalalliselle hywintekiällenS,huonesans Valmistanut suuren pidon, jalesus siellä atrioilsi Publikanein kansia,joita ludalaiset ei ollengan woinet kärsiä;niin sanoit Phariseuxet ja Kirjanoppinetlesuren Opetuslapsille: Mixi syötte ja juot-te senkaltaisten julki syndisten kansia? le-sus selitti asian heille ja sanoi: Niinkuinei terwet tarwitse parandajata, waan sai-rat; niin en minäkän tullut wanhurskaitakutsumaan, waan syndisiä parannuxeen»

C) I°h. 5.

Jerusalemisi, oli yxi lammikko, jokakutfultin Bethesda, (se on Armo-Huone),josaoli rakettu wiisi Majaa sairaille. Näi-sä makais suuri joukko sokeita, onduwita,halwatuila ja muita wiheliäisiä, jotka o<dotit apua. Mutta moni sai lauwan kyl-lä odottaa. Pxi Engeli tuli määrätyllä a-jolla ja sekoitti weden. Joka ensimmäise-nä astui weieen, kosta se sekoitettu oli, separani. Niin oli siellä yxi mies, jokakahdexan neljättäkymmei.dä ajastaikaa, oli

142

sairastanut. Sildä kysyi lesus jos häntahdoi lerwexi tulla? Ah, ja! wasstaisHändä sairas; mutta ei ole minulla, Her-ra, sitä ihmistä, joka minun wie lammik-koon. Silloin sanoi, lesus hänelle: nou-se , ota wuoteeS ja käy. Hän teki niin.Zongun ajan perästä löysi lesus hänenTemplifä, ja andoi hänelle tämän terwel-lisen ja armollisen muisluturen: Katso,sinä olet parattu; ala sitten syndia tee,ellei jotain pahembata sinulle tapahduis.

D) Math. «. Lut 7.Yhdellä Romalaislen Päämiehella Ka-

pernaumisa oli palwelja, joka makais hal-waltuna ja lowin waiwattiin. Hän tulilesuxen tygö jarukouxilla pyysi taiwuttaalesuxen sydändä armahtamaan tätä wihcl-jäistä ihmistä. Kaupungin WanhimmalJuvalaisista, teit myös hänen edestäns e-sirukouxen, sen rakkauden ja niiden hywäintekoin tähden, kuin tämä Päämies.oli heil-le osoltanut. Hän on mahdollinen sanoithe, Herra, ettäs hänelle sen teet: sillähän rakastaa meidän Kansaamme, ja hänenhywydens on niin suuri ollut, että hän ra-kensi meille Synagogan. Tainkaltainen ja-lo ja hywäntahtoinen teko, yhdeldä Paka-nalliselda Sodan-Päämieheldä, ihmisia »va-staan, jotta olit toisesta uskosta, kelpais

143

144

niin hywin sille rakkahalle Wapahtajalle,että Hän lupais Itse tulla hänen tygöns.Mutta se nöyrä Päämies wastais: Herra,en ole minä mahdollinen että sinä tuletminun kalloni ale, waan sano ainoaStanssana, niin minun palweliani paranee. Ko-sia lesus tämän kuuli ihmetteli Hän jasanoi heille, jotka seuraisit: Totisesti sanonminä teille, en ole minä löytänyt senkal-taista uskoa Israelisä. Sitte sanoi HänPäämiehelle: Mene ja niinkuin uskot, niinsinulle tapahtukon. Ia sillä hetkellä pa-rani hänen palweljans. Samalla kerral-la ilmoitti myös lesus Pakanoillen nytlätzestywätä käändymystä.

E) Luk- /»

Toisena päiwänä meni Hän siihen kau-pungiin, joka Nain kutsuttin. Ia Hänenkanstans meni monda Hänen Opetuslaslansja paljo wäkee. Koska Hän kaupungin port-tia lähestyi, katso, kuollut uloskannettin,joka oli yhden lesken ainoa poika. Suu-ri paljous kaupungin wäkee käwi kantzakar-siwällisydestä surun tilasa lesken kansia, jaotti hänen murhestans osan. lesus ei tai-nut, ilman sydämmen liikutusta, nähdähänen kyyneleitäns. lesuxen hellä sydäntunsi hänen ahdisturens. Hän meni siis

like-

<H 5 »H^

likemaxi ja päätti tykönäns autta ja loh-dutta. Ensin kielsi Hän sitä surewaistaÄitiä itkemästä. Sitte rupeis hän paariin.Ia kosko kandajat seisahdit) huusi HänMajestelillisella äänelli: Nuorukainen,minä sanon sinulle, nouse ylös.Kuoltu nousi kohta istualle ja rupeis pu-humaan, ja lesus andoi sen Hitillensä,että hän sitje, niinkuin ennengin, olis ha-nelle, hänen yrinäisybens lurwa. TästäJumalan juuri nätzläwästä läSnäolemiseS«ta tuli pelko ja wapislus kaikille läsnäole-waisille, ja he kunnioitfit Jumalala sano-den: Suuri Prophela on nousnut meidänsekaamme, ja Herra on (armosa) HenenKansaans etsinyt. Tämä sanoma kuuluisitte Hänestä, juuri pikaisesti, kaikkeen Iu«dean, jakaiken sen lähimaakunnan ymbäri.

15. Syndisestä Waimosta,jolle armo tapahdut.

Ll»e. 7-

Koska lesus atrioiksi Phariseuren Si--monin huonesa, tungi itsens sinne yxi wai«mo, joka siihen asti oli «viettänyt sangenirstaista elämäkerta. Hän langeis lohtalesuren eteen maahan, syleili Hänen jal-kojans, andoi niille suuta, kastoi niitä

i?e H « <Kkyyneleilläns, kuiwais myös Paäns hiuxil»la ja woiteli kalliilla woilehella. iyhykäi-sesti sanottu, hän isoi suuresti saadarensvsolta lesuxelle, joka on lewotioman oman-tunnon ainoa lurwa, hänen katumuxens,rakkaudens ja nöyrydens; ja kaikki mitähän teki käwi juuri sydämmen pohjasta.Se ylpiä Phariseus oli se ainoa, jokaar-mottomalla duomitsemisellans ja ylpeilläpuheillans pyysi estää tätä, auluden peräänhalullista sielua, joka oli joutunut raSka-seen ja «vilpittömään synnin murheseen,palaman rakkaudens alla. Mutta lesusotti, tawallisella armeliaisudellans, was-tatarens tämän syndisen »vaimon edestä,ylisti hänen parannustans ja osotettua rak-kauttans; andoi myös hänelle täydellisestianderi kaikki hänen synditts. Sinun syn-dis, sanoi Hän armollisesti hänelle, owaianderi annetut. Sinun uskos on sinunwapaxi tehnyt. Mene rauhaan.

Tämän jälkeen teki lesus sangen mer-killisen ihmettyön, yhden riiwatun ihmisenpelastamisella; niinkuin Hän myös, kostaHänelle ilmoitettin, että Hänen Omaisensaseisoit ulkona ja, tahdoit Hända nähdä, ottisiitä tilan merkillisesti selittäxens, ettei Hänmuita omaisixensa ja ystäwixensä tundenut,kuin ainoastans oikeita Jumalan lapsia.Minun Äiteni ja minun Weljeni, sanoi

H» » <K »^

Hän, owat ne, jotka nöylästi kuulematJumalan Sanan, ja tekewät sen.

16. lohannexen Martyr-Kuolemasta?

Mat- 14- Mark. 6.

Herodes Antipas Tetrarka piti lohan-nexen Kastajan suurena ja pyhänä miehe-nä. Senlähden pelkäis hän händä, kuul-deli händä, mielellänsä ja oli hänelle mo-nesa asiasa kuuliainen. Mutta tämä Ruh-tinas oli, weljeldäns Philippuxelda, jokawielä eli, salaa ottanut hänen emändänsHerodiaxen, toisen weljens Arisioluxen tyt-tären. Ia koska Johannes ei tainnut kär-siä tainkallaista, takia wastaan sotiwaistapahutta, mutta sanoi peltamätä ja selkiä-sii Herodexelle: Ei sinulle ole tumallinenpitää weljes emändätä; niin rupeis Hero-dias händä siitä niin wäijymään ja wiha-maan,että hän tahdoi händä tappa. En-simmäldä ei saanut hän enämmin aikoin,kuin että Johannes otettin fangixi; silläehkä Herodes, emännälle! s mielisuosioxi,kernasti olis tappanut lohinneren, pelkäishän kuilengin Kansaa; sillä he pidit hänenProphetana. Mutta wihdoin sai-Herodiasasian niin kauwas ajeluxi, että tämä suuriJumalan mies joudui hänen wihans ja yl-

<4s » <3>peydens uhriri. Herodes teki yhden kerransyndymä päiwänans suuren pidon. Hero«diaxen tytär hyppäis silloin. Hänen hyp-pämisens kelpais niin hywin Herodexelle,että hän, hywisa mielisä sen ylitse, wan-notulla walalla sanoi hänelle: Ano minul-da mitäs tahdot, ja minä annan sinulle.Silloin anoi hän täldä juopunelda Ruh-linalda lohanneren, sen ustollisen totudenSaarnajan, pään. tästä anomuresla häm-mästyi Herodes ja tuli kyllä murhellisexi.Mutta että hän pyysi paästärens tästä mie-hestä, joka hänen rohkeilla nuhtelemisillansaina lewottomaxi saattoi hänen oman tun-dons, niin suostui hän siihen Mä nimellä,ettei hän tainnut walaans rikkoa. Ia koh-ta lähetti Kuningas murhajan lohannerenlygö torniin, joka leikkais hänen päänsä.Se kannettin sitte fadilla Herodiaren tyt-tärelle, joka sen andoi äidillenö, otollisexilahjaxi. Muita hänen muun ruumins hau«taisit hänen OpetuslapsenS.

17. lesus rawitse 5029 MM.Mat- »4, Mait- 6, Luk- 9, loh. 6.

Koska lesurella oli syytä kyllä peljä-tä, että se Suuri Raadi lerusalemisa taisiHänelle tehdä saman julmuden, kuin He-rodes lohannexelle tehnyt'oli/ niin meni

<Z> » H> »^,

Hän meren ylitse erämaahan, joka oli Bet-saiben tykönä. Multa Hänen sinne tulle,

sans, löysi Hän Kansan paljouden toosa,joka Händä ennen oli sinne ennättänyt»lesus katseli tätä Kansaa »uorelda, ja ar-mahti sitä. He olit niinkuin lambaat, joil-la ei ole paimenba, eikä einettä eikä lur«waa. Tentähden ei Hän tahtonut kätkeäItsiäns heildä; waan piti heille pitkän saar«

nan. Mutta sen alla tuli myös päiwä ku<-luneexi, niin että Opetuslapset muistutitMestaritans päästämään Kansaa, ennenkuin yö päällejouduis, että he menisit ym->därins kyliin, ostamaan itsellens syötäwä->ta. lesus sanoi Philippuxelle: Kusta m»ostamme leipää näiden syödä? VMppuswastais: Kahden sadan penningin leiwätei täydyisi heille, että kukin wähängin sais.Mondako leipää teillä on? kysyi lesuS.Andreas wastais: täsä on yxi poikainen,jolla on wiisi ohraista leipää ja kaxi ka-laista; waan mitä ne on niin paljolle. Niinlesus sanoi: aseltakat Kansaa atrioitse-maan. Opetuslapset toimitit sen kohta.Ia Kansa istui ruohoon, radiltain ja eri-joukkohin sadoin ja wiisinkymmenin. Sit«

te otti se kaikkiwaldias Wapahtaja leiwätja kalat, siunais ne ja andoi Optztuslap-sille, jakaa atrioitstwille. Niitä oli WiisiTuhatta ilman waimoita ja läpsitä. Mut-

«5" , <hta kaikki stit ja tulit rawituxi. Ia mu-ruja jäi niin paljo että karitoistakymmen,dä korja niillä täytettin. Näin suuren jajulkisen tunnustahden kautta, tuli tämänyt tytywäinen Kansa tundemaan lesuxensiri suurexi Prophetaxi 5 Mos. K. iz: 13,joka mailmaan tulewa oli.

18. Kananean Waimon ano-muxesta ja pelastuxesta.

Math- 15, Mor- 7-Säilyttäxens wielä ihmisiloa kalliita

hengeäns, pakeni lesus kahden suurten kau-pungein, Tyrin ja Sidonin maan ääriin.Siellä meni Hän yhteen huoneseen ja ejtahtonut sitä kennellckän andaa tietä. Mut-ta se sanoma, joka kuului Hönen suuristaja terwellisistä ihmetöistäns, oli johdatta-nut yhden Kananean waimon Hänen ty-göns. Se oli sangen kowasti kohdattu jaAhdisteltu. Sentahden ja niin pian kuinhän tuli lesuxen eteen huusi hän:-Ah!Herra DawidinPojka armahda mi-nun päälleni, minun tyttäreni wai-wataan hirmuisesti Perkeleldä. Mut-ta ei lesus sanaakan »vastannut waan pake-ni händä; Mä Hän tahdoi, muiden ylös-rakennuxexi, harjoitella hänen usioans.Ei Opetuslastengan esirukous, jonga he

<B> » ch> »Hl

hänelle awuxi edestoil, mitan auttanut.lesus wastais uinoasian siihen: En o-le minä lähetelty, waan kabo-lettuin lammasten tygö Israe-lin huone st a.' Mutta waimo ei anba-nut ilsiänS täldä kowudelda peljästyttää,waan langeis uudesti maahan Hänen jal-kains juureen ja rukoili: Herra autaminua. Niin lesus waslaten sanoi:Ei ole sowelias ottaa lasten leipääja heittää penikoille. Mutta hänwas-tais: Totta Herra, syömät.tui ten-gin penikat niistä muruista, jotkaheidän herrainsa pöydäldä puto«wat. Ia silloin ei woinut lesus en»wastaanseisoa eli pitää itsiäns arm<lhlamas»ta, waan täynäns ihmettelemistä, huusi,O waimo! sinun usko s on suuri, ta-pahtukon sinulle niinkuin sinä tah-dot. Samalla hetkellä tuli hänen tytlärenspelasteturi, jakoska hän tuli kotians, löy-si hän Perkelen uloslähtennexi, ja tyttärensterweenä, hiljaisesti makawan wuotehesa.

19. lesuxen Kirkastamisesta.M»th- 15/ Mark. 9, Luk- s-

Nyt rupeis lesus selwemmäsii ja enäm-nnn kuin tähän asti, puhumaan Opetus-lapsillens Hänen kuolemastanS ja sen pääl«

HH2 » <Kle seurawaisesta ylendqmisestänS, ennus-lain siinä siwusa aina heille seka sitä mo-ninaista waiwaa ja kärsimistä, kuin hei-dän päällens Hänen seurasans piti tule-man, että myös sitä suloisia armo<palk-laa, jonga heidän «ihboin ijanlailkisube-sa, kaiken heidän «aiwans perään, saa-man piti. Nämät puheet ei ollet suinganOpetuslapsille ne mieluisammat. Sitä heil-le luwattua hywää tahdoit he kyllä periä,»nutta että se piti ebellakäywäisen rastankärsimisen ehdolla saataman, se oli heillekowa puhe, ja niin waikia kuulla, eitäWetari yhden kerran rohkeis neuwoa le-susta säästämään Ilsiäns, ehkä hän neu-»vollans ei muuta aikoin saanut, kuin ettähän Mestarildans täydyi kuulla sangen ko-tvan ja peraänajateldawan nuhtelemisen.Kahdexan päiwän perästä, sitte kuin tämäkanstapuhe oli pidetty, astui Irsus ylös«yhdelle wuorelle rukoilemaan; Se oli ai-na Hänen pyhä tapanS, että koska Hänpäiwällä oli Väsyttänyt Itsiäns töillä jasaarnamisella, niin wirwoitti Hän yölläItsiäns suloisella kantzalaymiMä HänenTaiwallisen Isäns kacha. tällä kerrallaotti Hän Petarin, Jakobin ja lohanne-xen niinkuin tobistajiri kantzans. Kuin HänNyt rukoili jaOpetuslapset olit uneen wai-puneel, muuttul koko Hänen kaswons muo-

<5 » H »F?to paistawaisexi niinkuin Auringo, ja Hä-nen waaltens tulit, siitä kirkkaudesta kuinHänen ruumislans loisti, walkiaxi niinkuinwalkeuS ja lumi. Tästä läpitselungewasiakirkkaudesta heräisit wihdoin Opetuslapset,ja heille näyit pyhät miehet Moses jaEliaS,jotka piiritetyt ynnä lesuxen kansia san-gen suurella kirkkaudella, Opetuslasten kuul-tesa puhuit siitä kunniallisesta lopusta, jo-ka piti tuleman Hänen kärsimisellens: yMkansiapuhe, josta selkiäsi! hawaitaan kuin»ga Manhan ja Uuden Testamentin opetusxet hywin vhleensopiwat. Petari, täytet«ty Juvalaisten turhilla luuloilla Mestia-xen maallisesta waldakunnasta ja kunniaS«ta, ei tieten ilon tähden mitä hän puhui,oli kohta walmis huutaman: Herra, täsHon meidän hywä olla! Jos sinä tahdot niinme teemme tähän kolme majaa, Sinulleyhden, Mosexelle yhden ja Elialle yhden.Mutta hänen näitä puhuisans, ymbäri«warjois yxi walkia pilwi heitä, josta kuu-lui ääni fanoden: tämä on minun ra»kas Poikani, johonga minä mie-listyn; kuullat Hanbä. Koska O-peruslapset sen kuulit langeisit he pelwos-ta kaswoillens maahan. Mutta lesusmeni heidän tygöns, rupeiS armiasii hei«hin ja sanoi: nvuskaf ylds ja Mj f§D

5> 4>jatkö. Ia koska he silmäns nostit, niinti he ketän nähnet, waan lesuxen yxi-näns.

20. Sokiana syndynnesta, jo-ka saa hänen näköns.

loh- 2-

Koska lesus wietti lehtimajan Juhlaalerusalemisa, näki Hän kadulla yhden so-

kiana syndynen. Hänen Opetuslapsensatuulit, el'tä koska Jumala oli näin ras-talla waiwalla rasittanut tämän köyhänmiehen, niin mahdoi taikka hän itse, elimyös hänen wanhembans olla erinomaisiinsyndehin wikapäät Jumalan edesä. Mut-ta lesus osotti, että niin hywin wanhem-mat, kuin myöskin tämä heidän onneloinpoikans, olit siinä asiasa wiattomat, ja et-tä Jumala ainoaslans sentähden oli an«danul tämän sokeuden hänelle tulla, ettälesus hänesäkin piti ilmoittaman woiman-sa ja hywyydensä, ja suuren ihmetyön kaut-ta saaman tilan, osottaa itsiäns lumalal-da lähetetyxi. lesus sylki maahan ja te-ti siitä mullan kansia taikinan, jonga hänpani sen sokian miehen silmäin päälle, jakäski hänen mennä Siloahn, pesemään it-siäns lammikosa. Se sokia teki niin jatuli kohta täydellä näöllä takaisin. Sen-

O154

kaltainen ennen aiwan kuulumatoin asia,oli heille niin ihmellinen ja uskomatoin,että monda, jotka ennen olit tundenel sen.sokian miehen, epäilit jos hänen piti ole-man sen saman sokiana syndyneen. Heweit siis hänen sen Suuren Raadin eleen.Siellä pm hänen täydellisesti juttelemanmillä muotoa hän oli saanut naköns. Mut-ta kosta hän aina lujasti paällepili, ett»lesus wisiisti oli lumalalda lähetetty, sil«lä ei suingan Jumala petollisen Opettajan!ja wietleljän rukouxella olis tehnyt tätäsuurta ihmetyötä, niin he ajoit hänen, niineluin willitsiän,. ulosSynagogasta, ja pa-nit hänen pannaan. Sitle kohtais lesushänen, ja ilmoitti hänelle itsens Mchiaxe--xi. Ia silloin uskoi tämä mies. Tälläerällä piti myös lesus sen sangen lohdul-lisen puheen, josa Hän kaikkein muidenseasa sanoi: ''Minä olen se oikia ja hy-"roä, Prophelailda ennusteltu > Paimen:"minä annan hengeni lammasten edestä."Minä tunnen ja rakastan heitä; ja he"kuulemat minun ääneni (minun oppini) ja"seurawat minua. Minä annan heille"ijankailkisen elämän. Ei Heidän pidä"hukkuman, ja ei kengän pidä hetlä tem-

minun kädestäni."Juhlan perästä palaisit ne Opetuslap-

set, jotka lesus kokeri oli uloslahettänyt

155 155

«Z« <5 « ch>

.saarnamaan. He juttelit Hänelle kuingaipaljon hywää he Hänen »voimansa kautta«lit toimittanet; ja tästä, joka oli wähä«lku ja uutinen siihen suureen waikeuteen,jonga kohta piti lewiämän ymbäri mail,man, löysi Vapahtaja lesus pyhäsä sie-lusans niin suuren ilon, että Hän pakah-dut ylistyxeen ja kiitoxeen Taiwallisia I-sääns tvastaan. Siinä siwusa ylisti HänOpetuslasten onnelisutta, jotka sait näh-dä, joita niin monda Jumalista Prophe-«ata ja Kuningasta Wanhasa Testamenti-fä halaisit nähdä, ja ei kuitengan nähdäsaanet.

21. Se hurskas Perhekunda.lul. lc>.

Mlena päiwänä kuin lesus oli Betha-masa, osotti Hän latsaruxelle ja hänentähdelle Jumalisille Sisarillens Marial-le ja Marthalle sen kunnian, että Hän«rmiasli meni heitä oppimaan ja terweh-timään. Maria istui kohta Hänen, jal-kains juureen ja kuuldeli tarkasti HänenPuhettans. Mutta Martha teki paljon as-laceita )a walmisli mitä hän ikänäns woi,näin korlian ja 'rakkaan wieraan rawinno-Pi. Martha luki kyllä tämän waiwan o-DiWi mutta olis kuiten-

» <Z> «F^

gin suonut että Mariakin olis ollut hänel-le awullinen. Kuin hän nyt kauwän tur-haan oli häneldä apua toiwonul, meni hänlesuxen tygö huoneseen ja walitti sisarenShuolimattomutta. Mutta ei hän löytänytpuolenpitoa. lesus sanoi ainoastansa Mar-tha, Martha, paljo sinä suret ja pyrit,waan yxi on tarpellinen. Maria on hy-wän osanwalinut, jota ei häneldä pidipois otettaman. Minä olen wähällä ruol-la rawittu, sentähden' olis se minulle mie-luisembi, jos sinä, niinkuin sisarestin, is-tuisit täsä, ja minun opetuxiStani waarinottaisit.

22. Armo kaikille WaitvaisilleSyndisille.

Luk- »H:

lesuxen saarnoilla oli se waikulus, et-tä monda, jocka olit »liettänet sopimatoin-da ja pahendawaista elämäkertaa, tulit Hä«mn tykönsä, etsimään heidän parannus-lans. Mutta ne ylpiät ja ulkokullatutPhariseuxet ei woinet sitä kärsiä, waansoimaisit lesusta julkisesti sanoden: Mil-linen on tämä käytös? Hän ottaa suurim-mat syndiset seuraans, ja on niin ruoko-join että Hän syö heidän kantzanS. Sepyhä Vapahtaja löysi siis hyödylliseni was-

»68 <Z> « <Z>tata edestäns, ja sen Hän teki seurawai-sella wertauxella. Phdellä miehellä oli ka-ri poikaa. Nuorembi heistä tahdoi elääomasa mieliwallasansa, ja anoi ulos hä-nen osansa tawarasta. Isä esteli kaikellarakkaudella; waan ei hän totellut. Sen-tähden .jakoi Isä wihdoin lawaran, ja tä-mä elkiwaldainen sai osansa. Hän menisen kantza wierahalle maalle, ja eli ylön-annetusli niin kauwan kuin tawarala kesti,tuhlaten wähän ajan sisällä sen kuin hänsaanut oli, hekumasa ja irstaudesa, hillil-tömäin himoinsa jälkeen. Ei siis kauwankestänyt ennen kuin kaikki oli hukattu. Et-tä myös suuri nälkä silloin tuli kaikkeensiihen maakundaan, niin rupeis Hän san-gen kowin hätäyndymään. Ia koska hän-dä nälkä waiwais täydyi hänen suostua yh-teen Kauppamiehcen, jola hänen lähettimaakyliinsä, sikojansa kaitsemaan, sillä hänoli taitamakin kaikkeen työhön. Muttanälkä yldyi ja tuli wihdoin niin rastari,ettei hän rawallakan saanut täyttä »vat-saansa. Tästä tuli hänen sydämmens lii-kucetuxi, niin että hän malti mielensä jarupcis ajattellemaan, kuinga paljon hywäähän olis tainnut nauttia, jos hän olis py-synyt kolona, hänen rakkan Isänsä tykö-nä. Kuinga monella minun Isäni pal-kollisella, sanoi hän, on leipää kyllä, ja

<Z> » <Z> Is9minä kuolen täällä nälkään! Ia tämä aja-tus waikutli hänen tykdnäns sen paätöxen,että nousta ja palata Isänsä tygö. Häntäytti sen myös wiipymätä ja tuli Isänsätygö. Mutta tuskin oli Isä hänen taam-bana nähnyt, kuin hän juosten langeis hä-nen kaulahans., ja suuta andoi hänen. Sil-loin sanoi se häpiälla täytetty poika: "I-"sä minä olen syndiä tehnyt Taiwasta waS-"taan ja sinun edesäs, ja en ole sillen"mahdollinen kutsuttaa sinun pojaxes: tee"minua niinkuin yhden sinun palkollisis-tasi' Multa Isä käski palweljoilans tuo-maan parhat waattet ja pukemaan hänenyllensä, ja andamaan sormuxen hänen kä-tehensä ja kengät hänen jalkohinsa. Hänläski myös tappamaan syötetyn wasikanja kaikkia riemuitsemaan hänen kanstans.Ei hän lukenut mitän paljoxi täsä ilon ti-lasa. Niin suuresti ihastui hän, että tä-mä poika, joka hengellisellä tawalla kuol-lut oli, nyt jällens wirkois elämään jaettä hän löysi sen joka kadonut oli. Isänkäskyt täylettin kohta kuuliaisesti, ja wä-hän hetken sisällä rupeis koko huone rie-

Juuri silloin tuli se wan--hcmbi poika pellolda. Hän kyseli mikä seriemu'ja hyppy oli, jonga hän kuuli. Kuinhän sen tietä sai, wihastui hän niin, et-tei hän tahtonut mennä sisälle. Se suloi-

U6a H « Hnen Isa meni siis itse ulos, kutsumaanhändä sisälle. Mutta hän wastais: Kat-so, niin monda wuotla minä palwelen si-nua uskollisesti, ja en ole loskan sinun käs-kys ylitse käynyt, kuitengin et ole sinä mi-nulle wohlakan andanut, riemuilaxeni ys-täwäin kansia- Mutta että tämä sinunpoikas tuli, joka porttoin kansia tawaran»sa tuhlanut on, tapoit sinä, hänelle kun-niaxi, sen syötetyn wasikan. Silloin was-tais Isä: Poikani, sinä olet aina minuntykönäni, ja kaikki mitä minun on, se onsinun. Mutta sinungin pidäis nyt riemuit-seman ja iloitseman: sillä tämä sinun »vel-jes oli kuollut ja wirkois jallens: Hänoli kadonut ja on taas löytty.

23. Jumalisten ja Jumalatto-main erinkakaisesta tilasta

tulewaft mailmasa.Luk. l6; ,Z, ,4, «z, 1,.

Oli yxi rikas mies, (sanoi lesus Sa-duseuxille), joka waaletti hanens Purpur«alla ja kalliLa liinaw«atlella, jakeli jo-lapäiwä ilos herkullisesti. Oli myös ler-jaja nimeldä tatsaruS, joka makais rikkanmiehen owen edeS taynans paisumila japyysi rawita niistä muruista, jotka rikkanpötMdä fulsisit. 3«mä kerjäjä, joll»

<§> » <K «6,

koirat, jotka tulit ja nuolit hänen paisu-men<, saatit parahimman wirwoiluxen, pe«lasteltin wihdoin hänen wiheljäisydestans.Hän kuoli ja wictiin EngeleildH Abraha-min helmaan. Sitte ei hänelbä puuttu-nut mitakän:Mä hamasta siitä hetkestäeli hän likimmaisesa yhdisiyxesä Paradisinonnellisten asuwilten kansia, ja oli osalli-nen kaikesta heidän ilostans ja autubestans.Kohta sen jälkeenkuoli myös rikaS ja hau-Hattin suurella prameudella: Multa hänjoudui helwetliin. Kosia hän siellä waiwa-sa oli, nosti yän silmänS ja näli Abraha-min taambana, ja lalsaruxens hänen hel-masans. Tämä näkö saatti hänen huuta-maan : Isä Abraham armahda minunpäälleni, ja lähetä lalsarus kastamaansormensa pää »veteen, että hän jähdyttäisminun kieleni, sillä minä kowin »aiwa-läan täsä liekisä. Mutta Abraham was-tais: Poikani, muista että sinä sait sinunhywäs eläisäs, niinmyös latsarus pahaa;senlähden on kohlullinen, että hän nyt loh-dutetaan ja sinä waiwalaan. Ia paitsikaikkia näitä on meidän ja teidän »välil-länne suuri juowa kimitetty, että ne jotkatahtomat tääldä sinne teidän tygönne men-nä, teitä auttamaan, ei he sitä woi, eikäsieldä tännekkän tulla. Silloin sanoi seonneloin: Minä rukoilen siis sinua Isa,

ettäs lähetät hänen minun Isäni kotohon,isillä minulla on wiisi weljeä) todistamaanheille, ettei hekän tulis tähän waiwan si-aan. Multa ei sitäkän hänelle suotu. A-braham wastais: Heillä on Mosexen jaProphetain kirjat; Tämäwiheljäinen eteenkäänsi wielasiltengin ja sa-noi: Ei, Isä Abraham, he mistä oppiaota, waan jos joku kuolluista menis hei-dän tygöns,_niin he parannuren tekisit»Silloin wastais Abraham: Ellei he Mo-sesta ja Prophetaila kuule, niin ei he myösusko', jos joku kuolluista ylösnousis japuhuis heille.

24. lesus suma Lapsia.Math- :Z, Murk. i°, Luk- »«.

lesuxen tygö tuotin yhden kerran lap-sia, että Hän panis kätens heidän pääl-lens ja rukoilis heidän ylilsens. Opetus-lapset nuhtelit heitä, jotka niitä edestoit;Mutta se armosta rikas Wapahtaja sanoi,sallikat lasten lulla minun tyköni, ja äl-lät te kieldälö heitä: silla senkaltaisien onJumalan waldakunda. Ia Hän otti hei-tä syliins, pani kätens heidän päällens jasiunais heitä. 1 Mos. K. 48: 14, 15.

5>162

25. Latsaruxen Dlösherättä-misesta.

Ich. ii.

Koska lesus läxi ludeasia ja matkus-ti Galileaan, niin uri mies nimelda lat<sarus, jota lesus rakasti, sairasti sangenraskahasti. Silloin lähetti kohta hänen si-sarensa Martha ja Maria, joita myös le-sus rakasti heidän jumalisudens tähden,lesuxelle tämän sanoman: Herra, katso,se jotas rakastat sairastaa. Multa ettäHerra lesus nyt wiimeisinä Hänen näky-wäisen kanstakäymisens päiwlnä täällä maanpäällä, paljo suuremmalla ihnietyöllä, kuinsairasten parandamisella tahdoi ilmoittaJumalan Majestekin ja Kunnian, niinandoi Hän näitte surullisille sisarille was-taia, ettei se sairaus ollut kuolemari, waanJumalan Kunniaxi, että Jumalan Poi-ka suuren ihmetyön kautta kunnioiteltaisin»lesus ei mennyt siis .kohta sinne, waanwiipyi wielä kaxi päiwää siinä paikasa,lusa Hän kuuli sanoman ialsaruxen sai-raistamisesta. Multa nyt, koska HHn tie-si että latsarus oli totisesti kuollut, ja Hänsen myös oli Opetuslapsillens ilmoittanut,päätti Hän sinne mennärens. tulimyös Bethaniaan, mutta niin hiljan, et«tä tatsarus jo neljä päiwää oli maanut

163 163

164

haudafa. Msnda Juvalaisien ylimmäisis-tä olit sillä wälillä tullei JerusalemistaMarthan ja Marian iygö, heitä lohdut-tamaan. Martha juori kohta ickein lesu-xen wastaan ja sanoi: Herra, jos sinäolisit täällä ollut, niin ei minun weljeniolis kuollut: Muita minä tiedän wielä,että kaikki kuin sinä lumalalda anot, neJumala sinulle anda. lesus sanoi häuel«le: T»nun weljes on ylösnousema. Mar-tha wastais: minä tiedän Hänen nouse-wan Mösnousemifesa wiimeisena päiwänä.Silloin selitti lesus asian oikein, sano-den: "Minä Itse olen ylösnousemus ja"elämä, joka uskoo minun päälleni, hän"elää, ehkä hän olis kuollut; ja jokainen"joka elää ja uskoo minun päälleni, ei hä-"nen pidä kuoleman ijankaikkisesti. Us-"kotkos sen?" kysyi lesus wielä. Mar-tha sanoi: Minä uskon sinun KristuxeriJumalan Pojari, joka tulema oli mail-inaan. Ia kuin hän näitä sanonut oli,meni hän pois, ja kutsui sisarenS Mariansalaa, sanoden Mestari on tullut ja kut-su sinua. Maria kiiruhti ilsenS kohta le-suren tygö. Ia koska Hän näki Hänen,langeis hän Hänen jalkainsa juureen jasanoi: Aerra, jos sinä olisit täällä ollut,ei olis minun weljeni kuollut. Koska le-sus näki hänen ja ludalaiset, jotka hänen

H> « <K l«H

kansians tullet olit, itkemän, kauhistui Hänhengesä tuli sangen murhellisexi, sekäihmisen sukukunnan yhteisen raadollisuden,että myös ludalaislen kiukun tähden It-siäns «aslaan, joka, tämän nyt tapahtu«°wan ihmelyön kautta, oli wielä suuiema-xi yldywä. TZsH Hänen murhesans kysyiHän: Kuhunga le hänen panitte? Hewas-taisit: Herra, tule ja katso. Ia nyt tu-li lesuxen sydän niin raskaxi, että Hänmyös itki. Silloin sanoit Juvalaiset: Kat-so , kuinga Hän rakasti händä. Muttamulamat pilkajal sanoit kuiskutellen: Eikötämä, joka solian silmät awais, tainnuttehdä, ettei tämäkin kuollut olis? Silläwalillä tuli lesus haudan tygö, ja käskiettä kiwi piti haudan owelda poisotelta-man. Martha sanoi: Herra, mitä hy-waä siitä on? jo hän haise, sillä hän onneljä päiwaä kuolluna ollut. Mutta le-sus waötais hänelle: Engö minä sinullesanonut: jos sinä uskoisit, niin sinä näki-sit Jumala» kunnian ja woiman! Silleotit he pois kiwen sialdanfa, jonga jälkeenlesus ensin toimitti rukouxensa Hänen Tai-wallisen IsänS tygö, ja huusi sille suu-rella äänellä: latsare, tule ulos. Ia sekuollut tuli kohta ulos sidottuna käsistä jajalwoista kääriliinalla, ja hänen kaswonsoli ymbärisidotul hikiliinalla. Ia lesuS

165

kästi hänVä päästellää, että hän sais es-tämätä mennä huoneseens. mondaludalaista, jotka olit Marian tygö tul-let, ja nait nekuin lesus teki, usioit Hä-nen päalens. Mutta toiset heisiä menitPhariseusten tygö ja kiukusanS ilmoitit heil-le, mitä lesus oli tehnyt. Siitä ajastapidit ylimmäiset kansan seasa neuwoa, kuo-lettaxenS lesusla. Plimäinen Pappi Kai-phas luuli tarpellisemman silloin olewan,että yxi ihminen kuolis Kansan edestä, kuinettä kaikki Kansa Romalaisilda hukutettai-siin, peljältäwän kapinan tähden; Sillähän ajatteli, että ludalaisel, lesuxen ih-metöiden tähden, piti wihdoin tekemän Hä-nen Kuningaxens, josta Romalaiset wi-hastuisit heitä kaikkia wastaan. Ia nämätKansan ylimmäiset yldyit niin kiukutsemaanlesusta wastaan, että koska he ymmärsitkuinga kaikki pyysit nahdärenS sisarusta,joka kuolluista oli ylösherätetty, niin pi-dit he neuwoa, kuinga tämä wialoin myöstapeltaisiin.

26. Zakeuxesta, jolle ta-pahdut armo.

Luk. 19.

Kosta lesus oli lerikola läsnä, ja suu-ri Kansan paljous seurais Händä, andoi

D166

167

Hän kaupungiin tullesans yhdelle luk. 13:41, 4,, ja lähteisänsä Math. 20: 29, 3«,kahdelle sokialle heidän näkönsä, nimittäin:Me ensimmäiselle, ainoastans sanalla, janiille jälkimmäisille kätens. päällepanemisel-la, eli tarttumisella. Ia nämät seuraisitkohta händä.

Kuin nyt lesus sillä erällä waelsi Je-rikon läpitfe, tuli Zakeus myös HänenseuraanS. Tämä Publikanein Päämies,oli suurten sisälletuloins kautta Wirasansrikastunut ja pyysi nähdä lesusta. Sen-tähden että hän oli warttansa wähäinen,eikä saanut Kansalda nähdä, samois hänedelle ja meni ylös yhteen metsä fiilunapuuhun, joka seisoi tien ohesa, jongakaut-ta lesus oli waeldawa. Kuin lesus tulisiihen paikkaan, katsoi Hän ylös ja näkiZakeuxen, ja sanoi sangen ystäwällisestihänelle: Zakee, astu nopiasti alas, silläminun pitää tänäpän oleman sinun huone-sas Zakeus oli kuuliainen, astui kohtaalas ja otti lesuren ilolla wastaan. Kos-ka ne ulkokullatut Phariseuxet sen näit,napisit he että Hän sisälle meni <syndisenmiehen tygö olemaan. Multa Zakeus osot-ti itsens oikein katuwaiseri, ja että hänkauhistui hänen endisiä syndejäns. KatsoHerra, sanoi hän lesurelle: Puolen mi-

nun tawarastani annan minä waiwaisille,

ILK tz> « <Kja jos minä jongun pettänyt olen, sen mi»nä neljäkertaiscsti jällens annan. lesustydyi täydellisesti tähän hänen tunnustu-reens, ja sanoi sentähden: Tänäpän ontälle huonehelle «ulus tapahtunut; nyt onmyös Zakeus Abrahamin hengellinen poi-ka , oikein «suomainen ja lupauxen perilli-nen: sillä ihmisen Poika tuli mailmaan,etsimään sitä kuin kadonut oli.

27. Se on tarpellinen, alino-maisesti walmistaa itsiäns

ijankaikkisuteen.Koska! lesus tahdoi opettaa, mingäkal-

tainen Kristiltyin tila »viimeisinä aikoinapiti oleman, niin puhui Hän siitä, wer-taurelta Kymmenestä Neitsyestä, jotka häi-hin kutsutut oli, ja sentähden olit heidänlampuns, mennärens, tawallisuden jälkeen,Plkää wastaan. Wiisi ainoaSlans heistäoli taitawata eli wiisasta, ja wiisi tyh-mää; Tyhmät osotit lyhmydens sillä muo-toa, että he otit lampuns, waan ei öl-jyä myötänsä; mutta wiisat otit öljyä hei-dän astioihinsa ynnä lampuinsa kansia.Mingäkaldainen loppu kummangin edesot-tamisen päälle seurais, hawailtin kohta.Ilta wiiwyi kauwan, ja silloin tulit he

kaik-

H> « <H »6Zkaikki uneliaxi; nukuit myöskin jasit. Mutta puoli yönä tuli huuto äkisti:Katso! Plkä tulee, mengät ulosHän»da wastaan. Niin nousit kaikki nämälNeitsyet ja walmistit lampunsa. Nyt äk-käisit tyhmät öljyn puuloren ja erhetyxens;pyysit senlähden hämmästyxisä öljyä tai-tawilda, sillä heidän lampuns sammuit.Mutta taitamat »vastaisit: Ei suingan,ettei teildä ja meildä puuttuis; waan men-gät paremmin niiden tygö, jotka myymät,ja ostakat itsellenne. Tyhmät otit tämänneuwon. Mutta koska he menit ostamaantuli Mkä. Silloin ne jotka malmit olit,menit Hänen kanstans häihin. Ia omi sul-jetun. Wihdoin tulit myös tyhmät; mut-ta aiwan hiljan. Ehkä kuinga hartast hesitten pyysit, että heille piti awattaman,ulossttljettin he kuitengin. Senlähden rak-kat Kristityt! katsotat kuinga malvat tei-dän tulee olla. Walwokctt, sillä et te tie-dä päiwäa eikä heikee, jona ihmisen Poi-ka tulee.

28. lesuxen KmnngallisestaRatsastamisesta lernsalemijn.

"M«h. 21, Mark. 11, Luk, 13, loh.l^.Että nyt iatsaruxen ylösherättämise»

jälkeen paljo enämmin ihmisiä kuin ennen,H

l?» 5 « chseurais lesusta ja riippui Hänesä kiini, niinPlimmäinen Raadi lerusalemisa neuwot,teli jokapäiwä, kuinga lesuS soweljam-masti ja ilman kapinata taidas kiiniotettaja surmatta. Sentähden ulosandoi samaylimmäinen Raädi käskyn, että jos jokutiedais kuja lesuS yölläkin olis, niin hä-nen piti sen ilmoittaman, että he salaisestiilman metelitä lesuxen kiini ottaisit. Mut-ta ehkä näin kamalat neuwot pidettin Han-dä wastaan, alrioitsi kuitengin lesus kuusipäiwäa ennen Pääsiäistä, liki lerusalemi-la, tatsaruxen ja hänen kahden jumalisensisarensa luonna. Silloin palweli Mar«lha pöydän tykönä, latsaruxen, joka kuol-luista herätelty oli, ja muiden atrioitesalesuxen kansia; Mutta Maria otti nau-lan woidella, turmelematoinda ja kallista'Nardusia, woiteli lesuxen jalat ja kui-wais Hänen jalkanS hiuxillans; Ia huo-ne täytettin woilen hajusta. lesus wiiwyisiellä kari päiwää; Mutta sitte anoi hänilsens wiimeiselle matkallens Jerusalemiin.Kuin Hän tuli Betphagen tygö, lähettiHän kari Opetuslastans, sanoden heille:Mengat kylään, joka on teidän edesänne,ja te löydätte kohta Aasin tamman sidot-tuna ja warsan hänen kanstans; paäbtä-kät ne ja tuokat minulle. Ia jos jokuteille jotakin sanoo, niin sanokal: Herra

ch» » <5 »7»!

niitä larwitse; ja kohta hän laske heidän.Niin Opetuslapset menit ja talutit HänentygönS Aasin tamman ja »varsan: Japa-nit niiden päälle waattensa ja istutit le-suxen niiden päälle Es. 62: n. Zal. 9:9. Prt osa Kansasta omitti waattensa teil-le, 2 Kuning. K. 9: i3. ja ne muut kar-stit oria puista ja hajotit tielle; Mut-ta joukkko, joka edellä käwi, ja jotkaseuraisit, huusi ilolla, niinkuin yhdestäsuusta: Hosianna Dawidin Pojalle! Kii-tetty olkon se kuin tule Herran nimeen!Siunattu olkon meidän Isamme DawidinWaldakunda! Hosianna korkeudesa. Muu-tamat Phariseuxista, jotka olit andanet it-sens Kansan sekan, napisit sitä. Mestari,sanoit he, nuhtele Opetuslapsias. Muttalesus wastais, Kuinga minä taidan estäheitä? Sillä jos he waikenewat, niin ki-lvet pitää huutaman.- Nyt lähestyi lesuslerusalemita ja loska Hän näki kaupun-gin, itki Hän händä, ajatcllesansa sen tu-lewaista hätää ja häwitystä, jonga. Hänmyös, hänelle waroituxexi, nyt jo edelläilmoitti. Vihdoin meni lesus kaupunginsisälle, ja koko kaupungi nousi täh-lens. Kosta lesuS tuli templiin, ja pa-ransi sokeita ja onduwia, niin lapsetkinhuusit: Hosiana Dawidin Pojalle. Mut-ta kosia ehto tuli, ja että Hänen hengens

lf» » <A

oli waarasa, meni lesus ulos kaupungis-ta Bethaniaan ja oli siellä Opetuslastenkansia yötä.

29. Pyhästä Ehtollisesta.Math.-6, Luk. 22, loh. »5, ' Kor-"-

Tuorstaina huomellain warhain, lähet-ti lesus Petarin ja lohannexen Betha-niasta Jerusalemiin. Heidän toimituxenSoli Pääsiäis iambaan walmistaminen yh-desä paikasa, jonga lesus itse oli määrä-nyt yhden ystäwänsä tykönä. Mutta ejHän nimittänyt sitä miestä heille, waanosotti ainoastans wisiillä merkillä kuka sepiti oleman. Koska te kaupungiin tuletta,sanoi Hän, kohtaa teidän yxi ihminen,kandain wesiastiata; seuratkat händä. Eh-toisclla tuli myös lesus sinne, muidenOpetuslastens kansia, ja söi silloin sen la«wallisen Pääsiäis atrian heidän kansianS.Mutta sen lopulla ja wielä heidän pöydä-fä isluisans, asetti Hän sen Pyhän Eh-tollisen. Nimittäin, Hän otti ensist lei-wön, pyhitti sen rukouxilla, mursi murui-xi ja andoi Opetuslapsillens sanoden: Ot-takat ja syötät, tämä on minunRuumin, joka teidän edestänne (nytkuolemaan) nlosannetan? se tehkät

H> » <H> »75

(myös edespäin) minun (ja minun kuole-mani) muistori. Sitte otti Hän myöskalkin, kiitti Jumalala ja andoi heille sa-noden: Ottakat ja juokat tästä kaik-ki: tämä kalki, (tämä wiina kalkisa) onse Uusi Telamenti minun Weresäni(on se Weri, jonga kautta uusi liitto tuleesäätyri ja wahwistetuxi, 2 Mos. K. 24: 8.Ebr. 9: 1? 20) joka teidän (kaikkeinRom. 5: 18/ 19.) edestänne uloswuo-datetan syndein and eri andamise«zci: se tehkät, niin usein kuin tejuotta minun muistoxeni. Nämätkaikki tapahduit Kiristuorstaina, sinä yö-nä, jona lesus petettin.

30. lesuxen Puhe ja Rukousennen Hänen kuolematans?

Tämän pyhän rakkauden atrian jäl-keen, piti lesus Hänen murhellisille Ope-tuslapsillens ne suloiset Puhet, jotka owatkirjoitetut lohannexen Ewangelium 14, 15,,6 ja 17 luguisa. Hän neuwo heitä niisä,pitämään suloista ja wilpitöindä rakkaut-ta kästenäns. Hän rohwaise heitä Hänenpoismenemistäns ja eroans wastaan, lu-paurella, että mennä edellä Hänen Tai-wallisen Isänsä tygö, heille siaa walmis-tamaan. Hän ennustaa heille, että hei-

dän piti, Hänen oppins, ja-sen tunnus-tuxen tähden, ulosseisoman suuren ahdis-tuxen ja waiwan, erinomaisesti Hänen o-malda Kansaldans, ludalaisilda. Mut-ta Hän lupaa myös andaa heille, Hänentaiwaseen astumisens jälkeen, Pyhän Hen-gen erinomaiset lahjat ja »voiman, lohdut-ta heitä heidän murheisans, ja kaitein sel-leimmäsii oppetta heille taiwallisen totu-den, niin että, jos he ainoastanS tahdoi-sit olla pysywäiset ja lujat Hänen rakkau-desans ja yhdistyxefäns, piti heidän, niin-kuin oikiat wiina-puun oxat, alinomaises-ti Hänesä ja Hänen lauttaus wirwoitetu-xi ja wahwistetuxi tuleman. Siinä siwu-sa makuutta Hän heitä, suloisimmilla sa-doitta, suloisesta lenibeydestäns ja rakkau-bestans, ja kutsuu heitä Pstäwixens.Mihdoin rupea Hän myös niinkuin heidänylimmäinen Pappins, rukoilemaan heidänedestans ja kaikesta woimastans suurim»malla hartaudella ja sydämmen halullaandamaan heitä, Hänen Taiwallisen Isänshaldun, armohon, suojelluxeen ja erino-maiseen hallituxeen. Ia! Hän ylöskehoit-ta myös heitä, itse ahkerasti rukoilemaan:sillä Jumala, joka, heitä, niinkuin omanPoikansa ystäwitä suuresti rakasti, pitimyös totisesti kuuleman heitä, niin useinkuin h? usskosa ja oikiain. Kristitlyin la-

H>174

H> » <K ,?H

walla, tahdoit Hända rukouxefa auxenShuuta.

Kosta lesuS oli lopettanut nämäl Hy-wästijäättö Puheet, meni Hän Opetuslas-tens kansta Kidronin ojan ylitse. Tielläennusti Hän, että heidän Faikkein piti Hä-nestä luopuman, ja ylönandaman Hänenkuoleman waarasa. Mutta Petari was«lais: Herra, minä olen walmiS menemäänSinun kantzas, sekä fangiuleen, että kuo-lemaan. Se kaikkitietäwä Wapahtaja muis-tutti hänelle, suurella rakkaudella, hänenheikkouttanS, ja kielsi händä ylpeilemäsiä:sillä Hän tiesi tapahtuman, että Peläri kol-masti oli Hänen kieldänyt, ennen kuin kuk-ko oli kahdesti laulanut. Kaikki muut O-petuslapset lupaisit myös Mestarittens wil-pittömän uskollisuden.

31. lesus Jumalan Duomionedesä.

Nyt tuli lesus Opetuslastensa kantzaGetsemanehen, joka oli yxi kylä idäsäpäinJerusalemista. Tulduansa sinne sanoi Hänheille: Istukat täsä niin kauwan kuin mi-nä menen ja rukoilen tuolla: sillä siinä oliyxi Prttitarha. Ia Hän otti ainoaslanSPetarin, Jakobin ja lohcuineren katzans.Täsä nyt alkoi kohsastans Hänen sieluns

>«7^ <s>ulossanomatoin waiwa ja ahdistus. Hänhädästyi sangen pikaisesti niin kowin, ettäkoko Hänen ruumins rupeis wapisemaanja kauhistumaan, josa tilasa Hän walitlinäille kolmelle ystäwillens sanoden: Mi-nun sieluni on suuresli murheisans kuole-maan asti; olkat läsä ja walwokat minunkansiani. Sitte erkani Hän heistä, menilvähän taamma, langeis nöyrydestä jasuuresta ahdisturcsla maahan kaswoillensaja rukoili: Minun Isäni, jos mahdolli-nen on, niin mengän pois minulda tämämurhen kalkki; ej kuitengan niinkuin minätahdon; mutta niinkuin Sinä. Mutta ejwielä huojennusta kuulunut ja löytynyt;tämä tuska ja ahdistus, jonga Hän mei-dän edestämme kärsei, tuli pikemmin lisä-iyri sen kautta että Hän näki Opetuslap-seus unehen waipunexi tällä Hänen suurenmurhens ja waiwans ajalla, chkäkuingaahkerasti Hän heitä waroilliettä he olisit tainet todistaa Hänen raska-hasta kärsimifestäns, Syndisten edestä.Wihdoin, koska Hänen ahdistuxens jo olikorkeimmallens tullut, ja Hän ei myös-kän tainnut makawaisilda Opetuslapsildans,toiwoa yhtäkän lohdutusta, niin EngeliTaiwahasta ilmestyi ja »vahwisti Hända.Näinmuodon lumalalda «voimallisesti wah-»vistellu nousi Hän ylös, otti Opeluslap-

176

<5 » <H 177

set kansians, ja meni rohkeudella mielui-sesti wihollisians wastaan, jotka lähetetytolit Händä kiiniotlamaan.

32. lesus petetan.Kiiniottajain johdattajana oli ludas

Iskariot, yxi lesuxen omista Opetus-lapsista, joka juuri halpaan hindaan, ai-noastans kolmeen kymmenehen hopiapen-ningiin, kuin oli halwimman ihmisen eliorjan hinda, ja lähes 3c, lalaria hovia-rahaa, häpiällisesti oli sopinut Neuwon-andajain, Suuresta Raadista lesuxen wan-notluin wihollislen kansia, saattaxens Han-dä heidän käsiins ilman kapinata. Ia et-tä hän liesi paikan kusa lesus yötä piti,niin johdatti hän sen joukon Romin sota-miehiä ja ylimmäisten palweljoita, jokalesusia kiinioltamaan koottu oli, suurim-masa salaisudesa sille paikalle, andain heil-le edeltäpäin sen merkin, että jolle hänsuuta andoi, sen piti heidän kumottamanja wisusti poiswiemän. Niin sowaistu japaattunut oli tämä onneloin ihminen, et-tä hän häpemättömallä rohkeudella täyttitämän kirotun lupaurens, ja jumalatto-masti laimin löi ns moninaiset suloiset jaleppiät muiölutuxet, joilla lesus oli nuh-

l?» » >Kdellut, sekä tätä hänen aiwottua petostaniHändä wastaan, että myös wääryttänsrahan hallituxesa: Sillä hänellä oli kuk-karo, josa hän kandoi sen. kuin siihen pan-du oli, jokapäiwaisixi tarpeiri ja almuixi.Hän astui edes, käwi lesusta wastaan,ja koska Hän tawallisuden jälkeen oli Hän-dä lygöpuhulellut: Terwe Rabbi! andoihän Hänelle suuta. Eikö tainkaltainen pe-tos oliS ansainut suurinda rangaistusta?Multa lesus nuhteli sitä ainoastans rak«kaudella ja ystäwällisydellä sanoden: lu-da! suun andamisellako sinä Ihmisen Po-jan petät. Sitle andoi Hän nöyrästi it-senS kiiniotetla ja fidotta, ehkä Hän huo-liasli kyllä, ihmelyön kautta, olis tainnutitsens pelastaa. Koska Petari tämän nä-ki, kiiwastui hän Herransa puolesta, wetiillos miekkans ja hakkais ylimmäisen Pa-pin palweljalda Malkuxelda korwan pois.Mutta lesus soimais hänelle tätä wäli-»valda, ja osottarens ettei Hän siihen työ-hön suostunut, paransi Hän kohta sen haa-woitetun palweljan. Silloin yldnannoitkaikki Opetuslapset Hänen ja pakenit. Pxiainoa nuorukainen seurais wielä wähänmatkan lesusta; mutta sekin pian pake-ni, loska sotamiehet tahdoit otta händäkiini.

33. lesus tulee Petarildakieldyxi.

Kosta lefus oli kiini otetlu ja sidottuwietin Hän ensin Hannaxen luoxi, joka olisen silloin hallitseman Mmmäisen PapinKaiphaxen appi, jonga tygö kaikki Mm-mäisel Papit, Vanhimmat ja Kirjanop-pinet silloin olit kokoontullet. Petari jaJohannes seuraisit heidän Herraansa taam-bana, ja tahdoit nähdä mitä Hänelle ta-pahtuman piti. He pääsit myös muidennäkemätä hamaan Mmmäisen Papin salinporstuaan, ja loiwoit että yön pimcydel-dä olla salatut. Mutta Petari oli taita-matoin. Että tylmä oli meni hän wal-kian tygö lämmittelemään. Silloin rupeisowen wartia Piika kaikkein ensin tunnus-telemaan händä, kosta hän walkian pais-teesa katseli hänen murhellista muotoansa.Sinä olit myös, sanoi hän, lesuxen Nat-sarenuxen kantza. Petari hämmästyi ja eitienyt paremmalla tästä pääsewänS, kuinkieldämisellä. Waimo, wastais hän, enminä tunne Händä, enga tiedä mitäs sa-not. Tämän päölle weti hän itsens laam-ma, ja meni uloS kartanolle. Nyt lau-loi kukko; mutta tuskisans ei hän sitä huo-manut. Ia ehkä hänen olis pitänyt Va-hingosta wiisasluman, oli hän tmtengin

179 179

»5» H> »

niin huolenpitämätöin, että hän jällensmeni hiili-walkian tygö. Taas sanoi Mkielewö piika niille jotka siinä seisoit: Tä-mä oli myös lesuren Natsarenuxen kans-sa; jonga tähden he myös katsoit hänenpäällens ja kysyit rohkiasti häneldä, josci hän ollut yxi hänen Opetuslapsislans?Mutja hän kielsi myös nyt toisen kerran,ja wannoi sanoden: Totisesti en minä ole;en minä tunnekkan sitä ihmistä. Kohtasen jälkeen tuli Plimmäisen Papin palwel-ja, ja puhui hänelle samaa puhetta; Iaettä tämä todisti nähnensä Petarin I)rtti-larhasa, lusa lesus kiini otettin, häm-mästyi Petari siitä sangen koroin, ja tulikuoleman pelwofta ja hirwilyrestä niin koh-datuxi, että hän rupeis uudestans itsiänssadattelemaan ja »vannomaan, ettei hänsitä miestä ollengan tundenut. Ia taaslauloi kukko. Silloin käänsi lesus ilsensPetarin puoleen, ja katsoi hänen päällens.Petarin sydän tuli sentehden min liikute-tun, että hän häpiästä ja murhesta menipois. Hänen oma tundonsa heräis myösjuuri silloin, koska lesus, jälkeen pääte-tyn tutkistelemuxen, talutettin hänen ohit-sens ja katsoi hänen päällens sekä kiiwas-li että armollisesti. Hän meni senlähdenkiirusti ulos, itki onnettomutlanS katkerasiti ja rukoili lumalalda armoa.

H « lKi

34. lesus seiso Suuren Raa-din edesa lerusalemisa.

Koska Herra lesus ensin oli lulkittwHannaxcn tykönä, jälettin Hän aamupuo-lesta ydtä jumalattomain palweljain käsiinja halduhun. Nämat onnettomat osotitHända wastaan kaikkein suuremman ja ru-mimman julmuden ja armottomuden, kuinikanans ylösajatelda taitaan; iuk. 12: 63.Mutta huomeltain warhain, koska Pitkä-perjantai oli sisälle käynyt, weit he HänenRaadin eteen. Mitä ikänäns he kawalu-della ja julmudesta taisit ylösajalella, käy-tit ja wedit he kaikki lesuxen sortamisen,ja saattaxens Handä wikapääxi siihen duo-miohon, jonga he jo Hänen ylitsens olitpäättänet. Kaikkein ensin kysyi Alimmai-nen Pappi Häneldä, Hänen Oppians jaOpeluslapsians. Jommankumman näistäasioista, piti näiden wihamiesten luulonjälkeen, saattaman Kristuxen kuolemanwaaraan: silla jos Hän wäärin opettawai-sexi löyrtiin, niin oli Hän, niinkuin lah-kokundainen, kuolemaan duomittawa; jaettä Hän oli ottanut itsellens niin mondaOpetuslasta, siitä tahdoit he päättä, Hä-nellä oleman aikoimuxen, omaxi edurens,muutta koko Hallituxen muodon, josta syys-tä jällens Romin Mallan piti lukeman

iz» H» »

Hänen wikapaäxi kuolemaan. Mutta kaik-kiin näihin päällekandeisiin ei wastannut le-sus mitan muuta, kuin että Hän. julkisestioli opettanut ja puhunut kaikkein Juva-laisten edesä Templisä ja Synagogisa.longa tähden ainoastans larpellinen oli ky-syä niildä, jotka Händä olit kuullet, kos-ka Hänen oma tunnusturens nyt tämänDuomio-istuimen edesä, ei kuitengan saa-nut kelwata. Ei mikän selitys tainnut ol«la wiattomambi ja toimellisembi, kuin tä-mä lesuxen puhe; Maan ei kelwannut sekuitengan näiden wäkiwallaisten keskellä:sillä yxi palweljoista, joka siinä seisoi, an-doi Hänelle korwapuustin ja sanoi: Niin-gö sinä wastat Plimmäistä Pappia. Vie-lä tämängin julman wääryden kärsei le-sus tawallisella hiljaisudellans, andain sil-le, joka Händä löi ainoastans tämän muis-tuturcn: Jos minä pahasti puhuin niintunnusta se pahaxi; mutta jos minä oikeinpuhuin mixis minua löit? Kosta nyt tä-4nä ensimmäinen permi ja yritys lefustawastaan ei Händä wahingoittanut, pidettintoinen neuwv, nimittäin wäärät lahjoite-tut todistajat edestuotin Händä wastaan.Mutta nämällin juonet raukcisit tyhjään,sillä yri todistus ei sopinut toisen kansiayhteen. Ia chkä wihdoin kari todistajataedestuotiin, jotka sanoit kuullensa lesuxen

H» » <Z> »83

uhaneen maahan jaotta Jumalan Templinja kolmena päiwänä toisen jällens raken-da, joka ei pitänyt oleman käsillä tehty;niin ei kuitengan tämäkän heidän lodislu-xens ollut sowelias: sillä Hän oli niin pu-hunut Hänen kuolemastans, ja ymmärsisilloin Hänen Ruumins, joka kolmandenapäiwänä ylösnousema oli. Päätöxeri löyt-tin se parahaxi, saatta lesusta omallasuullans tunnustamaan: kuka Hän olis?Jos Hän totisesti olis Jumalan Poika jamailman Messias? Ia tällä muotoa saitHänen wihamiehens aikoimuxens menesty-mään. Sillä, kuin lesus siri itsensä tun-nusti, ja todisti että heidän tästäedes pitinäkemän Ihmisen Pojan istuwan woimanoikialla kädellä, ja tuleman taiwan pilwi-sä; niin pidit he sen Jumalan pilkkana.longa lähden Plimmäinen Pappi, ikänänskuin sydämmellisesti murhellinen ja kiiwas-tunut tainkaltaisen suuren rikoxen ylitse,rewais waaltensa, ja koko Raadi suostuisiihen- päätöxeen, että Hän oli kuolemaanwikapää.

35. lesus Pakanallisen Oi-keuden edesä.

Ehkä nyt näin päätelty oli, tarwittinkuitengin wielä, että tämä päätös piti wah-

iB4 ° H>

wisteltaman Romalaisten Maanherralda.Sentähdcn nousi koko Raadi kohta, ja weilesuxen sidottuna tämän Pli-Duomarineteen, jonga nimi oli Pontsius Pilatus.Mutta koska ludas nyt näki hänen Her-ransa duomiturt, ja että Hänen piti tule-man wäkiwaldaisesti surmaluxi, katui hänolleensa siihen rumaan työhön, retoxenskautta, awullisen. Hän toi sentähden jäl-lens ne kolmekymmenda hopiapenningitäPappein Päämiehille ja Vanhimmille, sa«noden: Minä pahasti tein, että minä pe-tin »viattoman weren. Hänen hämmästy-rens ja epäilyxens tuli niin rastahaxi, et-tä hän meni pois erinäiseen paikkaan jahirtti itsens: ja tapahdut eitä hirsimiorazkatkeis ja että hänen ruumins, pudolesanspakahdui kahtia ja kaikki hänen sisällyxensläxit ulos. Apost. T. R. i: 18, 2 Sam.K. 1?: 23. Mutta ludalaistcn Ylim-mäiset Papit ei tundenet mitän tunnon»vairoaa kaikista näistä, kuin tapahtunetolit. Ainoasians ulkokullaisudesta ei tah-tonet he takaisin otta näitä jällens tuotujarahoja ja panna niitä Uhri-arkkuun Tem-plisä, waan ostit niillä pellon, wierastenhaulamisexi.

Pilatus alkoi tutlistelemuxens kysyinludalaisilda: mitä kannelta heillä oli le-susta wasiaan? He wastaisit: Ellei Hän

pahantckiä olis? emme olis Handa sinunhalduhuS andanet. Mutta että Pilatustahdoi jatta koko asian heidän duomitaxcns,oman iannsa jälkeen, niin he olit «vaadi-tut nimittämään witzin syyn ja rikoxen.Sentähden kannoit he, lesurcn »villitsemänKansaa, noslawan kapinata, kieldämänandamasia weroa° Keisarille, ja sanomanitsens.Kuningaxi Pilatus kysyi siis le-suxelda RaaStuwasa, jos Hän itsens Ku-ningaxi sanonut oli? lesus todisti sen sa-nonensa, ja että Hän myös totisesti oliKuningas; mutta yxi hengellinen Kunin-gas, jonga waldakunda ei ollut tästä mail-masta: niinkuin ei Hän tahtonutkan halli-ta muiden, kuin ainoastans hurskastensieluin ylitse, jotka.halullisesti wasiaano-tit ja tottelit Hänen oppians. Silloin me-ni Pilatus ulos ja sanoi Juvalaisten Raa-di-Herroille: En minä löydä yhtän syytäHänesä. Mutta koko joukko huusi: Sii-nä on syytä kyllä, että hän yllyttää ja ke«hoittaa Kansaa, uuden opin uloslewitlämi-sella koko ludeasa. Hän on ruwenut Ga-lileasta ja ei ole lakanut ennen kuin Hankaikki paikkakunnat on täyttänyt opillansja tullut hamaan tähän asti. Kosta heGalileata mainitsit, otti Pilatus siitä ti-lan, lähettären lesusta Galilean FörstinHerodes Antipaxen tygö, joka myös

185 185

silloin oli lerusalemisa: sillä että Pilatuslöysi lesuxen »viattoman, niin ei hän tah-tonut kernasti langetca kuoleman tuomiotaHänen ylitsens; ei myöslän tahtonut hänwihoitta Juvalaisten Alimmaisia, aiwankowalla eslelemisella. Herodes ihastui san-gen suuresti koska hän. näki lesuxen, sillahän oli jo kauwan aikaa halainut Handänähdäxens, että hän oli paljo Hänestäkuullut: Ia oli tämä hänelle sitä mielui-sambi, kuin että hän loiwoi, lesuxen te-kemän hänen edesans jongun ihmeen, an>saitaxens sillä hänen armoans. Mutta kos-ka lesus majesletillisesti waikeni ja ei mi-tan »vastannut kaikkiin hänen toimettomiinkysymyxiinsä, närkästyi tämä ylpiä Ruh-tinas siitä niin kowin, että hän Huowi-nensa ylönkatsoi sen pyhän Wavahtajan,ja pilkalla puetettuna walkiaan waatteseen,lähetti Hänen jällens Pilaluxen tygö. le-sus ei siis mitän hyötynyt tästä lahetyxes-ta; mutta se siitä kuilengin seurais, ettäPilatus ja Herodes tulit ystäwixl keske-nans.

Sen jälkeen andoi Pilatus kutsua Plim-mäiset Papit ja muut lesuxen Päällekan,dajat etehensä, ja ilmoitti heille, ettei häneikä myös Herodes, (joka kuitengin tunsiheidän lumalans palwelluxen muodon jaepäilemätä olis pitänyt tietämän mitä Ga-

5186

H « H» '37

lileasa tapahdut) löytänyt lesuresa niitärikoxia, joista Hänen päällensä kanneltin,ja lahdoi senlähden päästää Hänen. Hei-dän mielinouttexens taisi hän kuitengin teh-dä niin paljon, että hän ainoastans ruos-kltlixi tulis. Ia että tämä puhe sitä pa-remmi:. menestyis, muistutti Pilatus Kan-salle sitä wanhaa tawallisutla, eltä hänenpiti Juhlana päästämän heille yhden fan-gin mallallensa Näin pääslcctämäri cle-henasetti hän lesuxen. Ia waikka hänBarraban toisexi etehenasetti, joka oli mur-haja, niin ei hän suingan tainnut epäillä,ettei lesuS, joka hywillä töilläns oli kaik-kein mielisuosion olis ensin jamieluisammasti tullut wallallens waadituxi.Mutta hän pelti icsens suuresti: sillä tus-kin oli hän tämän heille ehdoxi pannut,tuin Juvalaiset suurella äänellä huusit,että Barrabas piti päästettämän ja lesushukattaman. Ei lienyt Pilatus enä yhtänneuwoa. Kuitengin että hänen Emändänstämän tutkinnon alla oli lähettänyt händärukoilemaan, eltei hän niitän tekis tällewc>nhurfkalle miehelle, sillä hän oli paljounesans kärsinyt hänen tähtensä, niin ej hänwiela perättömään jättänyt lesuxen asiata.Hän kysyi siis wielä kerran, kumman niis-tä kahdesta hänen piti päästämän! Muttasilloin huusi taas koko joukko, Plimmäis-

«zz <5 « <H»ten Pappein yllytyxestä: Ota lefus poisja päästä meille Barrabas. Ia kosta Pi-latus silloin kysyi: mitä hänen piti teke-män lesuxelle? niin ei häwenyt tämä wi-haan syttynyt joukko huutaa: Ristinnau-litse, ristinnaulilse Händä. Pilatus sanoiwielä kerran: Mitästä pahaa Hän on teh-nyt? Mutta niin julmistunet olit he nytkailki lesusta wastaan, ettei he siihen mi-tän wastannet, waan huusit ainoasians:Ristinnaulilse Händä. Ia Ylimmäiset Pa-pit ei häwennet huutaa ynnä muiden kansia.Silloin andoi Pilatus sotamiesten ruoski-ta lesusta, toiwoin sen kautta saawansJuvalaisten julmuden asettumaan. So-tamiehet olit myös kyllä armottomat teke-mään lesuxen »vihollisille mielisuosiota, kaik-keinhirmuisemmalla menettämisellä ja ko-wudella Händä wastaan. Ei ollut siinäkyllä että he armottomasti rikki löit, elilikemmin, rikki rewcit Hänen pyhimmänruumins, heidän ruoMlans; mutta he o,

sotit wielä päättiscxi Hänelle kaiken pilkan,häwäislyxen ja julmuden,kuin he ikänänsylösajatella taisit, riisuit waaltet Häncldäja puetit Hänen wanhaan Purppuraiseenwaatteseen. Hänen päähänsä painoit hewäätyn orjantappuraisen Kruunun ja an-doitHänen oikiaan kalehensä, niinkuin Wal-dikgn siaan, yhden ruowon. He käytit

s> <5

sitte ilsians, ikänans kuin olisit he tahto-net, osotla Hänelle kunniata, ja leeskelittehdä Hänelle palwellusta, niinkuin Ku-ningalle; mutta siinä samasa syljeskeli heHänen kaswoihins, ja lyöden lyömisiä ruo«woilla Hänen päähänsä, painoit he orjan-tappuraisen Kruunun aina sywemmäldä.Mutta lesus karsti kaiken tämän sano-mattomalla hiljaisudella.

Niin surkiasa lilasa kuin lesus nyt oli,andoi Pilatus wiedä Hänen uloslaissten tygö, siinä toiwosa että heidän pititaipuman kar,tzakäritwällisyteen, ja sanoi:Katso Ihmistä! Muita kosia YlimmäisetPapit näit Hänen, huusit he niinkuin en-nengin: Ristinnaulitse, ristinnaulitse Hän»dä! Pilatus sanoi heille: Otlakat le Hän-dä ja ristinNaulitkat; sillä en minä löydäyhtän wikaa ja rikosta Hänesä. ludalai-set wasiaisit: meillä on Jumalan iaki,jameidän iakimme jälkeen pitä Hänen kuo-leman: silla Hän teki, itsens Jumalan Po-jari. Tästä wastauxesta hämmästyi Pi-latus wielä enämmin, sillä hänellä, niin-kuin Monialaisilla ja muillakin Pakanoilla,oli se wäärä oppi ja luulo, eitä heidänEpäjumalansa sMt perillisiä, ja »valistinäytit itsens ihmisien muodosa maan pääl-lä, jH että ne, jotka heitä wastaan rikoit,wedit rastat rangaistuxet ylitsens. Hän

189 189

»9» o <A

meni siis Raastupaan jällens, ja kysyi Ie»suxelda: Kusta Sinä olet? Mutta ei le-sus wastannut händä» Niin Pilatus sanoiHänelle: Etkös mitan minulle puhu? Et-kös tiedä että minulla on walda Sinuaristinnaulita ja walda Sinua päästää.Mutta ei hän Mätän uhkauxella saanutlesuxen suusta muita sanoja, kuin ainoas-tans nämät: Ei sinulla olis yhtän waldaminua wastaan, jos ei se olis sinulle an-nettu ylhäldä; sentähden on hänellä suu-rembi syndi, joka minun sinulle ylenan-doi. Ia siitä ajasta pyysi Pilatus wieläahkerammasti Händä päästää. Mutta lu-dalaiset ei andanet hänelle yhtän lepoa,ennen kuin hänen piti taipuman heidän ano-muxehensa. Wihdoin, että kaikki heidänhuutonsa ja kandensa oli turha, rupeisithe peljättämään händä sillä uhkauxella, et-tä hänen piti joutuman Keisarin »vihoin.Jos sinä Hänen päästät, huusit he, niinei sinä ole Keisarin ystäwä: sillä jokainenkuin itsens tekee Kuningari, hän on Kei-sariin wastaan. Ia silloin raukeni kokoPilatuxen wastaanpitäminen.

36.Iesus kuolee Ristin päällä.Se pelko, että, ludalaisien päällekan-

damisen kautta Romin Keisarin tykönä, tul-

<s> o ,z»

la Wiralda pois, ja joutua onnettomuteen,saattoi wihdoin tämän kewiämielisen niinmyös ahneuteen ja julmuleen taipunenMaaherran Pilaturen, mastoin parembatatieloans ja tundoans, suostumaan luda-laisten wäärään anomuxeen. Hän wei sen»tähden lesuxen ulos, istui Duomio-istui-melle, ja julisti Hänen ylitsens täydellisenkuoleman duomion. Multa että hän kui-tengin tahdoi wiattoman nimeä kanda, niinhän otn.wetta, pesi kätens Kansan edesHja sanoi: Wiatoin olen minä tämän Wan-hursian wereen: Katsokat teitänne, jos jo-takin tämän päälle seuraa. Ia kaikki Kan,sa wastais, Hänen werensä tutkan meidänpäällemme ja meidän lastemme päälle. Nytylönannettiin lesuS sotamiesten halduhun,wietäwäxi ulos ja ristinnaulittawaxi. Tä-mä tapahdut lähes puolipäiwää. Ia sil-loin täydyi sen wäsynen Wapahlajan It-se kandaa sitä raskasta Ristiä haawoitetusaseljäsäns, sillä tawalla että toinen pää wetimaata hänen jälisäns. Wähän edembänätällä matkalla huojensit he Händä sillämuotoa, että he waadeit Simonin Kyrenis-tä kandamaan Ristiä Hänen peräsäns, ehkähe ei tehnet sitä armcliaisudesta lesusta was-taan,waan pelwosta, että Hänen piti tiel-lä niin peräti näändomän, ettei .se Hänenylitsens langetettu kuoleman duomio olis

192tainnut tulla läytetyxi. Händä seuraissuuri joukko Kansaa, ja siinä seasa mon-da jumalista waimoa, jotka sydämmellises-ta rakkaudesta ja kansiakärsiwällisydestä tt-kil ja paruit Händä. Mutta Icsus kään-si itsiäns heidän puolehens ja sanoi: Je-rusalemin Tyttäret alkät minua itkekö,waan itkekät itse teitänne ja teidän lapsian-ne , ennustain sillä muotoa mitä kauhista-waisia rangaisturia ja Jumalan wihanhuomioita, jotka kohta sen jälkeen Jeru-salemin ja koko ludan Kansan ylitse tu-leman piti.

Sixi suuremmaxi häwäistyrexi lesurelle,»vietin myös kari ryöwärilä ulos Hänenkansians, että Hän heidän keskellens ristin-naulittais. Es. 53: ,2. Kosta he tulitPääkallopaikkaan Hänen kaichans, andoitsotamiehet Hänelle etikkata juoda Myrrha-milla sekoiteltua, ettei Hänen kipunsa pi-tänyt niin lomin tunduman, ja ettei ei heidänpitänyt, Hänen huudostans ja parkumises-ta 's , tuleman niin suuresti waiwaturi.Voutia Hän mcusti ainoasians, ja ei tah-tonut juoda. Sen jälkeen riisuit he Hä-nen waattensa ja painoit Hänen pittällensristiä wasiaan, sidoit ja naulaisit Hänenkätensä ja jalkansa siihen kiini, ylösojen-sit sitten ristin-puun niiden kahden ryöwä-

rin

<s> « ch> lgx

rin keskelle, ja jätit Hänen niin «väljäänilmaan riippumaan; mutta Hänen waat»tens jaoit he, Hänen nähdensä. Ps. 22: 19.Pilaturen lästyn jälkeen panit he myösHänen päänsä päälle, ristin-puuhun kiini,Kirjoituxen, josa sciloi Ebrean, Grekan jalatinan kielellä, lESUS NatsarenuSludalaisten Kuningas. Suuri Raa-di ja Plimmäisel pyvsit kyllä händä muut-tamaan sitä Kirjoitusta; waan ei Pilatussiihen taipunut. Sillä muotoa piti yhoenPakanan, myös Pakanallisella kielellä,koko mailman edesä ilmoittaman, että le-sus oli mailman Metzias.

Jumalan Pojan riippuisa häpiällisenristin päällä, näännyxisä ja outona jul-mimbain lipuin alla, lisättin Hänen ulos-sanomatoin waiwansa wielä silläkin muo-dolla, että Kansa, joka seisoi ja katseli,ulosoxensi Händä »vastaan kauhistawaisenhäwäistyren ja pilkan. Kaikkein muidenhäwäistys sanain seafa, huusit he pilkallaHänelle, että Hän, niinkuin Jumalan Poi-ka ja mailman Metzias, heidän silmäinsnähden wapahdais Itsens ja astms ristis-tä alas. la, he pilkkaisit Händä wieläHänen nöyrydens ja hiljaisen luottam'. xenstähden Jumalan päälle. Mutta niinkuinHän kandoi sanomattomat «auransa, ai-

I

H » ch>wan werratlomalla kärsiwällisydellä, niinotti Hän myös wastaan kaikki nämät hä-wäistyxet ihmellisellä hiljaisudella ja niinsuurella armahtamisella, että Hän myösrukoili näiden pahanelkisten edestä, sano-den: Isä anna heille andeixi, sillaei he tiedä mitä he tekewat. Ei kui-tengan lämängän tähden, heidän pilkkami-sens himo lakannut, waan se kaswoi wieläsitä suuremmaxi, niin että myös yri ryö-wäreistä, joka riippui lesuxen siwulla, yl-dyi, tästä hirmuisesta kiukusta, Händäpilkkamaan, sanoden: Jos sinä oletKris-tus niin wapahda sinuas ja meitä. Mut-ta hän tuli kohta nuhdelluri toiselda ryö-wärildä, joka sillä ajalla walmisti itsenskuolemaan, ja taisi olla toimellisesti ylös-kaswatettu, ja oli mitämax saanut jonguntiedon lesuxesta. Tämä sanoi: Etkö si-nakän Jumalala pelkää, ettäs olet yhdesäkadotuxesa? Ia tosin, lne olemme oikeinsiinä: sillä me saamme meidän töidemmeansion jälkeen; mutta ei tämä mitän pa-haa tehnyt. Ia sitte kuin hän oli näinpuhunut, käänsi hän menehtynet silmänsälesuxen tygö, sanoden juuri liikutetustasydämmestä: Herra, minä rukoilen Sinua;muista minua kostas tulet Waldakundaas.lesus andoi sitä wastaan hänellä tämänarmollisen wakuutuxen: Totisesti sanon mi-

ch> » 4> l<>s

nä sinulle, tänäpän pitää sinun oleman mi-nun kansiani Paradisisä. Koska nyt kaik-ki nämät tapahduit, seisoit ristin alla mon-da hurskasta ja uskomaista ihmistä, joi-den palawa rakkaus ei sallinut heitä luo-pua ja eritä lesuresta, tasa Hänen sur-kiasa lilasans. Niiden seasa oli erinomai-sesti Maria, lesuren Äiti', Maria, Kleo-phen Emändä, ja Hänen rakastettu Ope-tuslapseus, Johannes. lesus katsoi alaSnäiden Hänen murhcttiwaistsn ystäwittenspäälle, ja silloin, erinomaisen rakkaudensja suosions merkixi, andoi Hän Äitinsälohanneren halduun ja »vartioihin, jokamyös siitä hetkestä otti hänen tygönsä,paltvellen ja holhoin händä niinkuin omaaÄitiänsä.- Nyt lewisi, kahdentoistakymmenen lyö-män jälkeen päiwällä, hirmuittawainen pi-meys kaiken maan ylitse. Se seisoi pääl-lä kolme hetkee,ja meidän kallis Vapah-tajamme riippui sen alla juuri alallans jaääneti, ehkäkuinga äiwan sanomatoin wai-wa, sangen kowasti rasittama kipu, ja sesuurin tuska silloin ahdisti Händä. Vih-doin huusi Hän kuitengin suurella äänel-lä: Minun Jumalan, minun Ju-malan, mixi minun (lohduturellans'! y-lönannolt. Ia luin ha.l ymmärsi., et-tä hänen kärsimlsens ja waiwaus oli lop-

»96 H » <5pumalans, sanoi Hän: Minä janoan.Silloin ojettin Hänelle ruowon pääsä yxisieni, joka oli kastettu Myrhamilla sekoi-tetusa etikasa. Ia kosta lesus oli etikka-ta ottanut, sanoi Hän: Se on täytettyEs. 52: 8 — ii. Mutta kohta sen jälkeenhuusi Hän suurella äänellä: Isä Sinunkäsiis annan minä Hengeni. Ia juu-ri siihen samaan kallisti päänsä, jaandoi hengensä. Nyt lupeisil sängen eri-nomaisit merkit ja suuret ihmet tapahtu-maan koko luonnon Waldakunnasa, jotkaynnä sen kauhistawaisen ja wielä päällä-seisowaisen pimeyden kansia, peloitit jahirwittit kaikkia ihmisiä. Se p.axu Esiwaa-te Templisä, Pyhän ja Kaikkeinpyhimmän»välillä repeis kahtia, ylhäldä hamaan alas,Ebr. io: 20. Maa järisi, kalliot halkeisit,ja haudat aukenit, joista mondä Pyhäinruumista ylösnousit, jotka lesuxen ylös-nousemisen jälkeen tulit Jerusalemiin,, jailmestyit monelle. Päämies ja sotamiehet,jotka »vartioitsit ristin tykönä, peljästyitsangen koroin, nähdensä kaikki namäl. Heandoit Jumalalle kunnian, tunnustit roää-rydensä, ja sanoit: Totisesti oli tämä hurs,kas Mies ja Jumalan Poika. Sillä heymmärsit ettei Jumala yhden paljan jawielä päälliseri ristinnaulitun ihmisen täh-den, olis tainnut anda niin suuret ihmet

4> « ig?

tapahtua. Samalla muotoa heräis myösökisti monen oma tundo päällekatsojain sea-sa, jotka heidän ahdistuxesans ilman epäi-lemätä pelkäisit wielä hirmuisembia tapau-xia ja päälleseurauxia. Mutta kaikki le-fuxen tutut ystäwät, miehet ja waimot,jotka Händä Galileasta seurannet olit, sei-soit taambana, näit nämät kaikki, ja ih-mettelit. Niiden seasa oli Maria Magda-lena, Maria, Jakobin ja Josen Äiti,niinmyöS Zebedeuren Poikain Äiti, Sa-lome. Niinkuin he lesuxen matkoilla olitHändä palwellet, niin ei he kuolemasakantahtonet Händä ylönandaa. Niin sydämelli-sesti jarakkahasii olit he Hänehen suostunet.

Nämät ihmet ei wielä ollet loppunet,kuin Juvalaisten Plimmäiset andoit rukoil-la Pilatusta, että hän tämän »valmistuspöiwän tähden, joka heille oli sangen kor-kin ja pyhä, salleis ristinnaulittuin luutsärjettää, jaheidän kuolematans sillä muo-toa kiiruhdettaa, ettei Juhla, heidän ruu-niinsa riippumisella ristin päällä, saastu-tettais. Kuin hän siihen oli mielistynyt,tuli sotamiehet niiden kahden Ryöwärin ty,gö ja rikoit heidän luunsa. Mutta koskahe tulit lesuxen tygö, ja näit Hänen jokuolleri, niin ei he rikkonet Hänen luitan-sa; 2 Mos. K. 12: 46. Waan yli sota-miehistä awais Hänen kylkensä leihällä,

198ja haawasia wuosi weri ja wesi. Ebr. 9:19, 12:24, 10:22, l loh. 5:6. 8,1 Kor. 1: 10

37. lesus Haudatan.Joseph yxi rikas ja kunniallinen Raa-

dimies Jerusalemin suuresa Oikeudesa, eiollut suingan mieldynyt kantzaweljeinsä neu-wohon ja tekohon lesusta wasiaan; Hänodotti paljo enemmin itse, niinkuin mon-da muutakin siihen aikan, Jumalan Wal-dakunnan ilmestystä, Metziaxen kautta.Ia nyt wahwistettu lesuxen kuoleman jäl-keen, niiden silloin tapahtunette» ihmellenkautta, ylitsewoitti hän kaiken pelwon,rohkaisi itsens ja meni jälkeen puolenpäi-vän kello neljäldä Pilatuxen tygö, ano-maan lesuxen ruumista, oltarens sitä ris-tistä alas ja pannaxens omaan hautahans.Maaherra ihmetteli suuresti että lesus jokuollut oli, kosta kuitengin ristinnaulituttaisit elää muutamat päiwät. Hän tiedus-teli siis Päämieheldä, jonga halliluxen al-la lesuxen ristinnaulitseminen tapahtunutoli, jos Hän jo totisesti itsestäns oli kuol-lut? Ia kosta hän sen ymmärsi, salli hänJosephin anomuxen, ja kästi wartiain an-da hänelle lesuxen ruumin. Joseph oliValmistanut liinawaatten kääriliinaxi, ja

5 ' <K> »33

Nikodmus, toinen Raadimies, se samajoka ennen yöllä tuli lesuxen tygö, oliostanut hywän hajnllifia yrttejä, Myrrha-mita ja>Aloeta, joilla ruumita mätäne-mästa estettin, yhten arwaten sadan nau-lan hindaan asti. Nämät jumaliset mie-het otit nyt lesuxen pyhän ruumin, käa-reit sen liinawaatteseen yrttein kantza, niin-kuin Juvalaisten tapa oli haudata Plim-mäisiä ja Suurisukuisia, ja laskit sen niinsiiwottuna ja raketuna uuteen hautaan, jo-honga ei wielä kengän ollut pandu, jajonga Joseph oli hakannutkalliohon, oma-sa Prtlitarhasansa. He wierilit myös suu-

ren kiwen haudan owelle, sen päälle ettätämä kallis tähde ja osa, niin rakastelus-ta ja korkiasa arwosa pideltäwästä Perso-nasta, piti, kaikkia wäkiwaldaa wastaan,woimallisesti suojeltu ja kätketty oleman.Ia sillä muotoa täytettin Prophetan Esai-an ennustus hänen Kirjans 52: 9, ettäehkä Juvalaiset olit päättänet keskenäns,että lesus piti haudattaman niinkuin ju-malaloin ja pahantekiä, tuli Hän kuiten-gin kuoltuansa riktan taivalla haudaturi.Kosta hautaminen tällä muotoa tapahtunutoli, jota Maria Magdalena ja se toinenMaria* sangen tarkasti, ehkä taambasalaa, alusta loppuhun asti katselit, niinmenit Joseph ja Nikodemus pois haudan

tyköä, Sadatin tähden, ioka nyt alkoi.Mutta tauandaina menit ylimmäiset Pa-pit ja Phariseuret, lähetetyt Suurelda Oi-keudelta, Pilatuxen tygö ja sanoit: Her-ra, me muistamme sen wietteliän sanoneneläisänsä: Kolmen päiwän perästä minäylösnousen. Käske siis warjelda hautaakolmandeen päiwään asti, ettei Hänen O-petuSlapsens lulis yöllä ja waraslais Hän-dä, ja sanvis Kansalle: Hän nousi kuol-luista; ja niin jälkimmäinen »villitys tuleepahemari tuin ensimmäinen. Pilatus suos-tui heidän anomurehensa. me-nit he kohta pois, ja wahwistit haudanwartiain kantza,ja lukitsit kiwen sinetillä.

38. lesus ylösnousee ja ilmoit-taa Itsens, ylösnousemi-sens jälkeen.Pääsiäis päiwänä, sangen warhain aa-

mulla, ylösnousi lesus haudastanS, niin-kuin woiton Ruhtinas synnin ja kuolemanylitse. Ia silloingin osotti Hän jumalal-lisen »voimansa senkaltaisilla ulkonaisillamerkeillä, töillä ja toimituxillo, että kaikkirohkiat wastaanseisojat niiden ka«ta pitiwoimallisesti takaperin lyötämän jaheikkou»desla epäilewäiset ylitsewoiteltaman. Sil-

«>200

5lä juurl wakewä maan järistys tapahdut,ja yxi Engeli, kiildäwä kuin pitkäisen tu-li ja walkia kuin lumi, »vieritti pois kilvenhaudan owelda ja istui sen päälle, jostawartiat niin peljästyit, että he langeisitmaahan, ja tulit niinkuin he olisit kuollet.Sillä »välillä tulit Maria Magdalena,Maria Jakobin äiti, ja Salome uloS kau-pungista siinä mielesi, että, jo Perjan-taina ostetuilla Woiteilla, läysimmäri »voi-telemaan lesuren ruumista. Tiellä käy-desäns olit he murhelliset kuka heille wie-rittäis kiwen haudan owelda; Mutta kofkahe Auringon koittais tulit haudalle, löysithe kiwen jo »vieritettynä. Maria Magda-lena juoxi kohta takasin kaupungiin, saat-tamaan Petaria ja Johannesta ulos;mutta muut waimot jäit haudan tygö. Iasilloin sait nämät ensimmäisen suloisen sa-noman, että lesus oli ylösnousnut: Sil-lä Engeli, joka haudasa oli, huusi heitäsinne sisälle ja sanoi heille: Tulkat jakat-sotat itse siaa, johonga Hän pandu oli;Ia kosta he haudan sisälle menit, äkkäisithe kaikkein ensin kari Engelitä kiildäwisHwaalteisa, jotka sanoit heille: Miri le elä-wätä kuolluitten seasa etsitte? Ei Hän oletäällä. Hän ylösnousi. Mengät pian jasanokat hänen Opeluslapsillens. Engelin

201 201

näin puhuisa kiiruhdit he heitans haudat-da, osittain hämmästyxestä osittain myösilosta ja menit kaupungiin jallens, ilmoit-tamaan, sen ensimmäisen Engelin käskynjälkeen, Opetuslapsille tämän riemullisensanoman. Mutta tuskin olit he poismcn-net luin jo Maria Magdalena, joka seu-rais toista tietä, tuli ynnä Petarin ja lo-hannexen kansia haudalle. Molemmat nä-mät Opetuslapset katselit tarkasti kuingakääriliina ja hikiliina, joka oli ollut le-suxen pääsä, oli panduna, ja sen jälkeenpalaisit he jällens muiden Opetuslasten ty-gö. Mutta Maria Magdalena, joka sei-soi ulkona haudan edesä ja itki, kumarsimyös itsensä hautaan ja näki ne kari En-gelita walkeisa waatteisa. Nämät sanoithänelle: Waimo mitäs itket? Hän wastais:Moi! he owat minun Herrani poisottanet,ja en tiedä kuhunga he Hänen owat pan-net. Ia koska hän nämät sanonut oli,käänsi hän itsensä taappäin, ja näki yh-den miehen seisoman tykönänsä, jonga häntäsä hämmastyxesä luuli Prttitarhan Hal-diaxi, ja sanoi sentähden hänelle: Herra,jos sinä Hänen poiskannoit, niin sano mi-nulle kuhunga Hänen panit, ja minä tah-don Hänen ottaa. Multa se oli lesus it-se. Ia Hän ilmoitti myös kohta itsenshänelle sillä muotoa/ että Hän kutsui hän-

4>202

4>

da nimeldäns. Sitle osolti myös lesusitsens niille muille mainioille, heidän wie-lä tiellä ollcsans kaupungiinpäin.

Koska wartiat wirloisit, menit muuta-mat heistä kaupungihin ja ilmoitit I)llm-mäisille Papeille kaikki mitä tapahtunut oli.Niin he kokoonuit Wanhimbain kansia janeuwottelit, mitä nyt tehtämän piti. Iahe löysit sen parahaxi, että paljolla rahallasaatta wartioita sanomaan, että lesuxen O-petuslapset olit tullet yöllä, ja »varastanetHänen pois, heidän maalejansa. Wartiatteit niinkuin he olit opetetut, ja Juvalais-ten Wanhimmat otit saman puhen äänerikaikisa Synagogisa. Mutta lesus osoltiitsens eläwäxi usiammille OpetuSlapsistans,ja teki niinm.uodoin heidäft;walehensa tyh-jäxi. Wiclä sinä pöiwänä jälkeen puolenpäiwan ilmoitti Hän itlensö» kahdelle, jot-ka menit Emauxen kylään, joiden kansiaHän kuitengin piti pitkän puhen, ennenkuin he Hänen tunsit. Saman paiwänehtoona tuli Hän niiden muiden Opetuslas-ten lygö, kusa he koosa olit suljettuin o-wein takana, ja lerwehti heitä näillä sa-noilla: Rauha olkon teille! jonga si-

, ulosjuurittaxens heidän sydäm»mistäns kaiken epäilyxen ja pelwon,osot-ti heille kätensä ja kylkensä, wahwistainmyös heitä endiseen wirkaansa,ja ulosja'

203 203

"4 H. » H»lain heille tarpelliset lahjat, wiran woi»malliseen toimituxeen. Ia että Thomassilloin ei ollut läsnä ja sentähden ei tahto«nut uskoa muiden Opetuslasten puhetta le-suxen ilmestyrestä, niin tuli lesus kah-dexan päiwän perästä, Sunnuntaina, toi-sen kerran Opetuslasten kokouxeen, ja sil-loin sai Thomas pistää sormensa ja käten-sä naulain reikiin lesuren käsisä ja haa-waan Hänen kyljesäns, josta Hänen en,dinen epäuskons niin tuli murretuxi, ettähän sywimmällä nöyrydellä ja auxihuuta-misella sanoi: Minun Herran, ja mi-nun Jumalan.

39. lesuxen Kaxitoistakym-menda Opetuslasta.

Math. Mark. 16, Lut-6, I,h. »<,.

Kohta jälkeen pyhän Käsiensä, otti le-suS itsellens kaxitoistakymmendä uskottuaystäwätä, jotka Hän Opetuslapsixi kutsui.Ei nämät ollet suurisukuiset eikä oppinet,eilä puheliat, multa yxi«kertaiset, mail-man edesä aiwan ylönkatsotut Kalamiehetja Publikanit, nimittäin Simon Petari(Kephas), Andreas, hänen weljensä, Ja-kob se isombi, yxi Zebedeuxen pojista, Jo-hannes, hänen weljensä, Philippus, Bar-cholomeus, Thomas, Matheus, Jakob se

H » M°z

wähembi, Alpheuxen poika, Simon Ze-lotes Kannas, ludas Taddeus eli ieb-beus, ja ludas Iskariot, jonga siaanMathias silte walittin. Nämät kaxitois-takymmenda walitsi lesuS muiden Opetus-lasien joukosta, että heidän piti alinomai-sesti pysymän Hänen seurasans, HänenMirkansa toimituxisa ja oleman omillasilmillä näkewäiset todistajat kaikkiin Hänentöihinsä ja mitä Hänelle tapahduis, ja«ttä heidän piti, Hänen Taiwaseen Astu-misensa jälkeen, tekemän koko mailman,uskon kautta Hänelle alammaiseri, jongatähden Hän ei ainoastans nimittänyt hei-tä julkisesti Sanansa Saattairi ihmisensukukunnan tygö Math. 2g: 19, 22, mut«ta myös andoi heille wallan ja woimanvalkaista uston ja elämäkerran asioita, janiisä langettaa täydelliset päätöxet, loh.20: 22, 23 niinmyös ihmetöiden kautta 0-sottaa ja todistaa itsensä lumalalda lähe-lelyixi. Mark. 16: 15 20, Ebr. 2: 4.

40. lesuxen TaiwasehenAstuminen.

Luk-24, Apost. T-K- '.

Vlösnousemisensa jälkeen kuolluista, an«doi lesus itsens nähtää neljäkymmendä.päi-wää maan päällä, ja yhden k«rran wiiden

5>

sadan Kristityn läsnä ollesa. Hoka ker-ran kuin lesus ilmestyi Opetuslapsillenspuhui Hän Waldakundansa, se on Hänenpyhän SeurakundansaMutta Hän kielsi selkiästi heila lähtemäs-tä Jerusalemista tähän toimituxehen, en-nen kuin he sait Pyhän Hengen. Hän löy-si tämän kiellon tarpellistxi myös sentäh-den,etta Hän hawaitsi wielä heidän tykö-näns sen wanhan ja määrän luulon, ettäHänen piti jällens ylösrakendaman, Israe-lin maallisen Waldakunnan: yxi ajatus,joka ensin, Pyhän Hengen walaistuxenkautta, piti heidän sydämmistans ulos-juuritettaman; Sentähden wastais myöslesus heidän kysymyxensa päälle: JokoHänen tähän aikaan piti Israelin Walda-kunnan jällens ylösrakendaman, ainoas-tans näin: Ei teidän tule tietä aikaa eilahetkee, jotka Isa on Hänen »voimahansapannut. Ia niin lvei Hän heidän ulos,Belanian Öljymäelle. Kosta Hän heitäsiellä siunanut oli, otettiin Hän ylös hei-dän nähdensä Taiwasten, ja yxi pilwi weiHänen ylös heidän sllmäins edestä. Heseisoit wielä ja katselit Taiwasten Hänenperääns, kosta kaxi miestä walkeisa waat-teisa ilmestyit heille, ja puhuit heidän kans-sans, sanoden: Galilean miehet, mitä teseisotte ja katselet.e Taiwasten? Tama-Ie-

-Z>206

ch> » 2O?

sus, joka teildä ylösotettiin Taiwaseen, jasiellä, myös ihmisen luonnon puolesta,istuu Isän oikialla kädellä, Hän on ker-ran niin tulema, kuin te Hänen Taiwa-seen menewängin näitte. Älkät siis wiipy-kö Händä täsä odottaisanne, waan kiiruh-lakat teitänne takaisin, ja walmistakat tei-tänne siihen suureen muuloxeen, kuin nytkohta teille tapahtuma on.

41. Pyhän Hengen uloswuo-dattaznisesta.

Tämä Historia, niin hywin kuinkaikki seurawaisetkin, owat ulos-

wedetyt Apostolein Teko-raamatusta.

Apostolit olit sille kästylle kuuliaiset,jonga he saanet olit, ja Pysyit aina yri-mielisesli yhdesä, rukoilemasa ja ylistäma-sä Jumalala hiljaisudesa, kunniallisen lo-pun edestä, kuin lesuren karsimisen pääl-le seuranut oli, joisa jumalisisa toimituxi-sa myös muut ulkomaiset, jumalisudensharjoittamisen aina läsnä olit. Koska hetällä muotoa, sataan ja kahteenkymmeneenHengecn toosa olit Hellundaina, samana päi-wanä kliin Jumala muinen oli lain ulos-andanut, niin tapahdui humaus äliisti tai-wahasta, niinkuin suuri tuulispää olis

tullut, ja täytti koko huonen, josa he is-tumasa olit. Ia heille näyit wähäiset tu-len liekit, wiilesteldyin kielden muodosa,jotka istuit kungin heidän päällensä, kuintasa kokouxesa olit. Ia he täytettin kaikkiPyhällä Hengellä, ja rupeisit puhumaanmuilla kielillä. Tästä ihmellisestä asiastakokoundui suuri Kansan paljous, ja tulijoukko sitä suuremmari, kuin että, Juh-lan lähden, paljo Juvalaisia muista maa-kunnista oli kokoontullut Jerusalemiin, yn<nä muiden muukalaisten kansia, jotka Ju-valaisten seurakundaan ja uskoon olit it-sens andaneet. Mutta he tyhmistyit kaikkija ihmettelit sangen suuresti; silla jokai-nen, mistä maasta hän ikänäns olla mah«doi, kuuli Apostoleitten, jotka kokondunet-len keskellä käyskendelit, omalla kielellänsJumalan suuria ja kunniallisia tekoja pu-human. Oli myös muutamia pahoin suo-pia heidän seasans, jotka nauroit heitä.Sitte piti Petari hänen ensimmäisen saar-nansa ja osotti siinä Ensi xi, että tämänihmellisen asian ja tapauren kautta juurinähtäwästi täytettiin Joelin ennustus hä-nen Kirjans 2.28 32. Toisexi, ettäse oli lesus Natsarenus, joka heilletaiwahasta Pyhän Hengensä lähettänyt oli;Kolmanneri, että tämän JumalallisenWapahtajan piti ensin kärsimän ja kuole,-

<K208

ch» » ch 2°z

Man, ja sitte korgotettaman Jumalan oi-kialle kädelle; josta Neljännexi seurais,että lesus oli se totinen mailman Metzi-as. Tämän hänen woimallisen saarnansakautta tuli kolme tuhatta sielua sinä päi-wänä Kristuxen puoleen käätyri, jotka myöskastettiin. Nämät pysyit sitte aina yrimie-lisesti koosa Templisä rukouxisa, ja piditkcskenäns niin palaman rakkauden, ettäkoko täsä joukosa oli niinkuin yri sydänja yxi sielu.

42. Muutamat merkilliset asiat,jotta Apostolille Petarille

tapahtuneet owat.I. Petarin ja lohannexen mennesä ylös

Templiin rukoilemaan, istui siellä yhtenäpäiwänä neljänkymmenen ajastajan »van-ha mies, joka oli saattamatoin hamaastaäitinsä kohdusta, ja anoi almua. Petariwastais hänelle: Pstäwäni, kuldaa ja ho-piata ei minulla ole; waan sitä kuin mi-nulla on, annan minä sinulle: lesuxenKristuxen. Natsarenuren nimeen, nouse jakäy. Ia kohta hänen säärens ja kandan-sa wahwiStuit, niinettä hän karkais ylös,seisoi ja käwi,ja meni Apostoleitten kans-sa Templiin, kiittämään Jumalala tämän

<5hywän työn edestä Kohta lokonnui A-postoleitten ympärille ihmisten paljous, täy-näns pelkoa ja hämmästystä, tämän ih«melyön ylitse. Petari piti silloin heille pu-heen , josa hän osotti, ettei kukan muukuin ainoastans se kuolluista nousnut Kaik-kiwaldias lesus,, oli hänen kauttans tä-män ihmetyön tehnyt. Apost. T. 4: io.

Ia tällä suloisella saarnalla oli taas niin-kuin endiselläkin, sangen hywä ja woimalli-nen waikutus; sillä wiisi tuhatta ihmistä tu-li sen kautta Kristuren ustohon herätelyxi.Se suuri Raadi kielsi kyllä A»postoleita enä saarnamasta ja opettamastalesuxen nimeen; mutta Apostolit jätitRaa-din oman duomion ja tunnon todisturenalle, joS se olis oikia Jumalan edesa, e-nämmin luulla heitä kuin Jumalala.

11. Kristityt lerusalemisa, joilla olitpellot ja huonet, myit ne pois, silla hetiesit Jerusalemin kohta häwilettäwän, jatoit Apostoleille myytyin hinnan, osittainjaeltawaxi waiwaisille,. osittain myös Seu-rakunnan yhteisixi tarpeiri, joka siihen ai-kaan oli niin rakas ja yrimielinen, kuinyri huonekunda. Näiden seasaoli Ana-nias ja hänen emändäns Saphira.Mutta ei he olleet selwät; wackn kosta heolit myynet tawaransa, toit he ainoastansjongun osan hinnasta Apostoleille, ja wa-

4>210

<Z>

lehtelit siinä kaikki olewan, katein jotakinhinnasta itsellens. Ei tainnut kuifengantämä petos olla salattu Petarille, jolla oliHengen crinomaincn walo. Sentähden,niin pian luin Anania edcstuli, tygöpu-hutteli Petari handä angarasti sanod?n:Anania miri Satanas täytti sinun sydäm-mes, Pyhän Hengen edesä »valehtelemaan,ettäs jotakin hinnasta kätkit! Etsinä ole ihmisten waan Jumalan cdesä »va-lehdellut. Ia Ananias langeis kohta maa-han, ja andoi hengens. Kolmen hetkenperästä tuli myös hänen emändäns sisäl-letä että hän oli täsä petoxesa osallinen,niin käwi hänelle yhtäläisesti pahoin. NainAposioleitten woima, arwo ja rohkeus pitijulistettaman, ja se äsken istutettu Seu-rakunda saastuttamattomana pideltäman.

111. Kansa piti Apostoleista paljon, nii-den suurten ihmelten ja merkkein tähden,kuin heidän kattens kautta tehtin, ja sejoukko paljon eneni, joka heidän palwel-lurens ja apunsa lähden Herran päälleuskoit. Erinomaisesti oli Petari aiwankorkiasa arwosa ja kunniasa: sillä koskaainoastans hänen warjons, ohitse käyde-sä, jongun sairan warjois, tuli se kohtaparaturi. Mutta se Suuri Raadi ei woi-nut sitä kärsiä, waan otit Apostolit kiinija panit yhteiseen Fangihuoneseen. Sa-

211 211

ch

mana yönä awais Herran Engeli kuiten-gin Tornin owen, ja wei häidän sieldäulos, niin että he jo seurawaisena aamu-na taisit mennä Templiin, Opetus-wir<laanso toimittamaan.

IV. Kornelius, yxi Romalaisten Pää«mies Sesareasa, oli jumalinen ja Juma-lala pelkawainen kaiken hänen huonensakansia, jakoi paljon almua tarwitsewille,ja rukoili alati lumalata. Sentähoen lä-hetti Jumala Engelinsä hänen lygdnsä sa-nomaan hänelle: Sinun rukouxes ja sinunalmus owat tullet muislohon Jumalan e-desä; Hän tahtoa osottaa armon sinulle, lä-hetä ainoastans loppeen ja anna noutaaPetari sieldä tygös. Hän sanoo sinulle mi-tä sinun pitää tekemän. Tämän neuwonjälkeen tuli Petari kutsuturi, ja hän me-ni Korneliuxen tygö, ja saarnais hänelleKristuxesta. Muiden sanain seasa sanoihän: Nyt minä todexi löydän, ettei Ju-mala katso ihmisen muotoa, waan kaikisaKansoisa, joka Händä pelkää ja tekee wan-hursiautta, se on Jumalalle otollinen. Iawielä: Hänestä kaikki Prophetat todista-mat, että jokainen kuin uskoo Hänen pääl-lensä , pitää Hänen nimens kautta synnitandeiri saaman. Sitle andoi Korneliusitsens kastaa. Ia koko uskowaislen Seu-rakunda, joka silloin oli koottu käändy-

H212

chneisiä Juvalaisista, iloitsi sydämellisesti,että Jumala Pakanoillengin andoi katumu-Mn ja uskon woiman, ja heille ulosjakoiPyhän Hengen ihmeitä tekewäiset lahjat.

V. Herodes Agrippa oli anda-nut miekalla mestata sen wanhemman Ja-kobin, käsitti hän myös Petann ja panihänen fangiuteen, ajatellen asettaxens hän-dä, Pääsiäis Juhlan jälkeen, Kansan eteen,Juvalaisten mielisuosioxi tapettaa. MuttaJumala teki Heroderen neuwon tyhjäri.Sillä ehkä Apostoli kahleisa makais kuu-bentoiscakymmenen Sotamiehen keskellä,jotka Torinsa händä wartioitsst, niin joh-datti kuitengin Herran Engeli Hänen uloS,ja saatti »vapauteen jällens. Kahlet pu-toisit silloin Pecarin käsistä, rautaportitaukenit itsestäns, ja hän meni ulos etteikukan kuullut. Multa Herodes lyötiin Iu«malalda, niin että madot hänen eläwäldäsöit, ettei hän Jumalalle kunniata anda-nut, maan sen itsellens omisti.

43. Stephanuxen Kuo-lettamisesta.

Stephanus oli yxi niistä seitsemästä,jotka Jerusalemin »valitutolit, almuin toimittajiri ja waiwasten hol-hojixi; Hän myös oli täynäns Hengen

213 213

2'H e» Hlahjoja, uskoa ja wäkewyttä lumalasa,ja teki suuria ihmeitä Kansan ftasa. Mut-ta tämän werrattoman Opettajun päällekannettin määräin todistajain kautta, sensuuren Raadin edesä lerusalemisa: Häntuli siis tämän Oikeuden eteen wedelyxi.Silloin piti hän Duomio-istuimen edesäsangen merkillisen Saarnan, ja puhui niinsuurella uskallurella ja toimella, että kaik-ki, jotka Raadisa istuit, ihmettelit, lija-tcngin kuin he näit hänen kaswonsa niinkauniri kuin Engelin kaswot. Hän selittiheille, ettei se oikia'ja totinen Jumalanpalroellurcn muoto, ollut JuvalaistenKansalle yxinäns suotu, ja JerusaleminTempliin sidottu, ettei myös Mosexen iakiollerlgan ollut lautuden woittamisexi ulottu-wainen, ja että he, niinkuin heidän Esi-isänsäkin, aina seisoit kowakorwaijesii Py-hää Hengeä waStaan. Kuin he, nämätkuulit kiristit he, niinkuin riiwatut ihmi-set, hänen päällensä. Muttahän, täynäns Pyhää Hengeä, katseli ylöstaiwasehen, näki Jumalan Kunnian jale,uxen seisoman Jumalan oikialla kädel-lä; jonga tähden hän yliwuoiawaisestailosta ulospuhkeis sa wden: Katso minänim Taiwat arroi, ja Ihmisen Pojan sei-sowa°i Jumalan oikiullu kädellä. Silloinhuustt he juurellaäänellä, tukltsie^korwlan-

sa, karkaisit kaikki ylimielisesti hänen pääl-lens, ajoit hänen ulos kaupungista ja ki-witit. Namat murhajat panit silloin hei-dän waattensa Saulin jalkain juureen,joka otti niistä «vaarin. Mutta Stepha«nus rukoili kuollesans hänen Wapahtaia-tans, sanoden: Herra lesu, ota minunhergeni! Sitte pani hän polwillensa jahuusi suurella äänellä: Herra, älä lue heil-le tätä syndia. Ia kuin hän tämän sa-nonut oli niin hän nukkui..

44. lesus kaända Sauluxen.Sen Pyhän Stephanuxen kuolemasta,

ei ollut kellengän suurembata iloa, kuinSauluxelle. Tämä oli yxi nuori ja tylyPtzariseus, joka wanhain juttuin kiiwa-halla edeswastamisella ahkeroitsi hänen 0-maa onneansa ja kunniatans. Sentähdenhän myös, niinkuin Kristityn nimen an-garin wihollinen, matkusti joka paikanymbäri, etsein ketä ikänäns hän löydäislesuren salaisista Opetuslapsista, miehis-tä ja waimoista, wiedäxens heitä fangiu-teen. Hän oli niin wcria janowainen et-tei hän koskan kyllästynyt. Hän i.":,niu. armottomasti ,oihaa ja murhaa tMawa'aan, että loska leru/alenusa ja ,en

ei ollut saaliista hä.Me, min

215 215

anoi hän Plimmäiselda Papilda KirjaaDamaskun Synagogain elj Konsistoriu-mcin tygö, että hän myös siellä sais et-siä Kristityltä, ja. wiedä heitä sidottunaJerusalemiin. Mutta koska han matkustija Damaskua lähestyi, niin leimahti wal-

keus Taiwaasta äkildä ymbärins händä.Hän langeis siitä maahan, ja kuuli myössilloin äänen hänellens sanoman: Saul,Saul, mir» wainot minua. Hän sa-noi: Kuka sinä olet, Herra? Ia ää>ni wasrais: Minä olen lesus, jotasinä wainot: työläs on sinun potkiatulkainda »vastaan. Saul wapisi,jasanoi h>i.ilmäslyxesäns:" Herra, mitäsminua tahdot tekemään. lesus was»tais: Nouse ja mene kaupungiin,siell äsinulle sanotan mitä sinun pitäätekemän. Ne jotka hänen seurasans o-lit, kuulit äänen; mutta ei he ketän näh-neet. Saulin näky myös pimeni; silläkojca hän nousi, niin ei hän awoimilla sil-millä mitän nähnyt; sentähden talutit hehändä kädestä ja weil Damaskuun. Hänoli siellä kolme päiwää näkemätä, ja eisyönyt eikä juonut. Mutta yxi lesnrenOpetuslapsista, nimeldä Ananias, oli tä-sä kaupungisa. Tämä sal näysa Herrankäskyn, mennä yhdelle wiMe nimitetyllekadulle, ja witziin huoneseen, joja hän oli

löy«

<5216

<Z> « H> 217

löytäwa Eauluxen ruloilemasa, ja wal-minä wasianoltamaan hänen neuwoans. A-nanias puhui kyllä tätä wastaan,ja sanoikuinga paljo pahutta hän oli kuullut tästäCauluxesia, niinmyös että hän kauhistuimennä hänen tygöns: Hän oli aina wai-wannut Herran uskollisia, ja hänellä oli nyt-kin walda suurelda Raadilda, samalla ar-mottomudella menettää itsiäns heitä wastaan.Mutta Herra wastais: Mene, silla hänon minulle wa litu ase. Niin AnaniaSmeni sinne ja rukouxilla pani kätens hänenpäällens ja sanoi: Rakas weljeni Saul!Se Herra lesus, joka sinulle ilmestyi tiel«lä, jotas waelsit, lähetti minun sinun tygös,että sinä saisit näkös jällens, ja täyteläisinPyhällä Hengellä. Hänen silmistäns pu-toisit kohta niinkuin suomuret, ja hän sainäkönsä jällens. Ia hän nousi, kastellin,otti ruokaa ja lvahwistui.4ö. Muutamat merkillisimmät asiat,

jotka Apostolille Pawalilletapahtunet owat.

I. Tämä suuri Herran Apostoli,, luli lohtahönen köändymisens ajasta kaitti maalliset jaajaAset edut wahingcri. Ei Hsn hakenut ta»waroita eifä tunniata, ei myöslön pienindäka»maallisia hyödytystä. Hön etsi amoastans sie»luja woittafens Ig tätä toiniitlai-

K

<Z>

sansa ei lukenut hän mitan waiwaa niin suurexi,ettei hän mieluisesii sitä ulosseisonut olis. Wael-daisans kärsei hän waiwaa wilulda, isomiseldaja janolda. Wälisii hän pandin kahleisiin. Wä-listi hän ruoskittin. Wälisii kiwitcttin. Wälisiijoudui hän hätään wiekasten weljein keskellä.2. Kor. 11: 23 3O. Ia koska haneldä kysyt-tin kuinga hän niin monet waiwat mieluisesiikärsiä taisi, niin hän wastais: Kristuxenrakkaus waatii meitä. 2 Kor.H: Mut-ta että hänen sndämmens paloi Kristuxen rak-

niin rakasti hän myös ihmisia sydäm-mellisesti; Ia ettei hän tundenut suurembata nu-tutta ja onnellisutta, kuin olla olkia Kristitty,ahkeroitsi hän kaikella tawalla ja kaikesta woi,mastans, saattaxens, niin paljo kuin Mahdolli-nen oli, sekä ludalaisia että Pakanoita lesuxenOpetuslapsixi. Ia kaikken tämän alla oli hänniin halutoin omaa woittoans etsimään ja pyy-tämään, että hän wälttäxens ludalaisten soiman-fia, jotka olit hänen suurimmat wainojans, tät-tens työllä ja askaroitsemistlla yön aikana, en»nen tahdoi hengens ylöspitää, kuin elatusta Seu-rakunnilda wasianottaa. Siinä siwusa kokois hän,erinomattain waeldaisansa wähän Asian löpitse,almuja köyhille Kristityille Kanaan maasa, ja weine itse myötäns Jerusalemiin. Lyhykäisesti sa-nottu, hän oli uskollinen ja wäsymätöin Juma-lan palwelia,ja wilpitöin ihmisien ysiäwä. Kai-kista muista oli kuitengin se nuori Timothens,joka sittePispaxi tuli, hänelle rattahin, sentäh-den että hän jo lapsudesta oli Pyhän Raama-

<5218

tun tainnut, ja oli juuri lumalata pelkäwäi-nen. 2 Tim. 6: i5.

11. Lystrasa hän terwexi teki yhden miehen,joka oli rambana syndynyt, ja ei ikänäns ollutkäynyt. Kansa tahdoi sentahden uhrata hänelleniinkuin Jumalalle, Mutta Pawali ja hänenKansiaweljens Barnabas asetit itsiäns sitä was-taan, nuhdellen tötä taitamatoinda Kansaa,ja fehoittain heitä käändymaän heidän turhistaEpäjumalistaus, elawän lunialan tygö.

111. Mastdoniasa tulit hänen saarnansa erino-maisesti siunaturi sen jumalisenPurpuran myyjänLydian hywäxi, jonga sydämmen Herra awaisottamaan waaria niistä kuin Pawalilda sanoi-tin. Ia hänen kiitollisudeus sitä etua wastaan,että han oli tullut Kristityxi, oli niin suuri,että hän waadei Apostolita jongun ajan huo»nesanS wiipymaän.

IV. Pawali,, ollesa Troatesa, joka o» yxi kaupungiLlsiasa, ci kaukana Troolia, saarnais hän kerran yhd?sasalisa hamaan puoli yöhön asti- Niin yri nuorukainenEutykes nimildä, istui akkunalla kuuldellen, ja ra»-feis uneen, ja langeis alas kolmannesta rakeiinuxesta javtettin kuolluna ylös. Apostoli taukois puhumasta,meni alas, laski itsens hänen paällens ja otti hänensyliinsä- Ia kohta nuorukainen jallens eläwäxi ja»vietin terwcn» ylös saliin-

V. Koska Apostoli sitte päätti mennnxens H?llu»daiJuhlalle Jerusalemiin, ja ymmärsi kuinga siellä pian»gin taisi tapahtua, että hänen pidäis Kristuxcn tunnus,luxen tähden tuolcman, piti hän Ephcftu Opetaille niinsyd.lmmellisen "st lohdullisen Hywästi.jattö Puhen, ctt»läikille «mbärins ftisowaisille tuli sangen suuri itku-Se on merkillinen peräänajatuxella luettaa ApeftolienTck- R>2,: 13— 28-

<H 219

s<s>l- Jerusalemisi» tuli hän, ludalaisten kiulutsemi-se» kauna, fangiuteen hcitecyxi- Muita ettei Ilidaloi-

stt siinä kiukusa ja niin «Ilytctyt kuin he olit, Kapina-sa hnndä wurhais, niin rcictin hän Neldä fangiua ivar.tioilda Cesareaan, Felixen lygö, joka silloin oli Ro-malaiiten Maaherra. Muutamain päiwäi» peräsin kut-sui Felix häudä tteens, kuullaxens mitä hänen piti«vastaman ludalaisten pänllelendeisin- Ia silloin audoiFelix cmändäus Drusillan, joka oli Juvalainen, myösolla läsnä- Mutta loska Pawali puhui wanhurskaudes-t«, ja puhtaasta elämästä, ja tulewaisesta duomiosta,niin Felix peljästyi, sillä hänen omatunbonsa wai>«ai«händä; sentähden keskoitti hän Pawalin puheen ja sa>noi: mene talla haawalla matkaasi waan koska min»saan tilan, niin minä sinun tngvni kutsutan- Muttaei hän enä hänbä tygönsii kutsunut, ehkä hän kaxi ajas-taikaa hänen fangina piti, toiwoin Pawalilda hänelle»ahaa annettawan, että hän olis hänen päästänyt-Felixen siaon tuli Festus Maaherraxi, jonga aikana Ku-ningas Agrippa, hänen cmändäns Vercnisen kantz», me-ni alas Sesareaan, tätli uutta Maaherraa terwehtimään.Cilloin tuotin myös Pawali wastamaan asiatans, näi-den Ruhtinasten edess. Mutt» ei hän tälläkän kerrallasaanut mitän toimiteruri, paitsi sitä, että Aaripan sy-dän jotengin tuli kohdatuxi ja liikutetuxi, niin ettähän sanoi: Ei paljo puutu ettes saa minua Kristityxi.

VII. Errä tämän suuren Herran Apostolin, piti kär-simän niin epälukuiset ja sanomattomat waiwat ja ah-distuxet lesuxen tähden, niin se lclpaie Jumalalle «h,den terran, wirwoituxexi ja kehoituxexi Apostolille, y,Ivstemmata händä hamaan kolmaxdeen Läiwaseen, ja«ndaa hänen nähdä senkaltaisen kunnian jll kirkkauden,joka ihmisien sanoilla ei taida selitettää ja kirjoiteitaa., Kor 12.

VIII. Wihdoin wietin hnndä Ruomiin, jvsa hän,Neron hollituxen aikaan, joka nosti ensimmäisen waisonKristityiiä wastaan, tuli mestatuxi, samaU» Olalla kuinPetän myös siellä ristinnaulittlin-

221220