Kirjasto 2.0: yleiset kirjastot sosiaalisen median hyödyntäjinä

377

A-V. Anttiroiko ja R. Savolainen, Kirjasto 2.0: yleiset kirjastot…, Kunnallistieteellinen aikakauskirja 4/10

Kirjasto 2.0: yleiset kirjastot sosiaalisen median hyödyntäjinäAri-Veikko Anttiroiko ja Reijo Savolainen

Abstract

Web 2.0 is the generic term for new applications and services that enable users to personalize websites, create and share content, and interact with each other. The derivative term Library 2.0 was proposed in the mid-2000s. This article discusses how public libraries have made attempts to modernize their user relations and services by adopting social media as tools. The study identified four main purposes for which public libraries have adopted Web 2.0 tech-nologies: communication; content sharing; social networking; and crowdsourcing. To serve the ends of communication, public libraries have adopted technologies such as RSS feeds and short messaging. The needs of content sharing are primarily served by using blogs and content sharing sites such as YouTube. Public libraries have also used Web 2.0 technologies to support social networking. Finally, to advance crowdsourcing, public libraries have mainly used tag-ging functionalities and systems of rating books. Overall, the findings indicate that the expe-riences gained from the utilization of Web 2.0 applications are fairly positive and are thus encouraging for the development of public library 2.0. Finland is not at the forefront of this development, but there is some evidence that Finnish public libraries are slowly following suit and show increased interest in applying the tools of social media.

tomaailmaa. Tätä yleisen tason kysymystä tarkennetaan keskittymällä kolmeen tutkimus-ongelmaan:

1. Millaisia Web 2.0 -sovelluksia yleiset kir-jastot ovat ottaneet käyttöön viime vuosi-na?

2. Mihin tarkoituksiin yleiset kirjastot käyt-tävät Web 2.0 -sovelluksia ja mitä hyötyä niistä voidaan saada?

3. Millaisia mahdollisuuksia Web 2.0 tarjoaa yleisten kirjastojen kehittämiseen?

Nämä kysymykset ovat tärkeitä viestinnän näkökulmasta, sillä sosiaalisen median väli-neiden käyttöönotto monipuolistaa kirjaston ja sen käyttäjien välistä vuorovaikutusta ja tuo uusia mahdollisuuksia paikallisyhteisöjen tie-toja viestintäprosessien kehittämiseen. Kyse on ennen kaikkea siitä, mitä mahdollisuuksia Web 2.0-sovellukset avaavat sellaisen viestin-täkulttuurin kehittymiselle, joka tähtää kunta-

Johdanto

Yleiset kirjastot eri puolilla maailmaa ovat alkaneet ottaa käyttöön sosiaalisen median tai Web 2.0:n tarjoamia mahdollisuuksia. Tuom-me tässä artikkelissa esiin länsimaiden yleis-ten kirjastojen tapoja hyödyntää Web 2.0 -so-velluksia. Tutkimuksemme tärkeimpiä kohde-maita ovat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Kana-da, Australia ja Pohjoismaat, joissa näihin sovelluksiin pohjautuvat kirjasto 2.0 -kokeilut ovat edenneet pisimmälle koko maailmassa. Keskeisimmät Web 2.0:n sovellusalueet ovat lyhytviestintä, sisällön jakaminen, sosiaalinen verkostoituminen ja käyttäjien osallistaminen (crowdsourcing). Käymme näiden sovellusten osalta läpi kirjastojen parhaita käytäntöjä. Teknologisena kehyskäsitteenä käytämme ter-miä Web 2.0.

Artikkelin tehtävänasettelun taustalla on kysymys siitä, miten Web 2.0 muuttaa kirjas-

378


laisten osallisuuden ja elämänhallinnan vah-vistamiseen ja laajemmin paikallisyhteisöjen elinvoimaisuuden edistämiseen. Kansalaisia osallistavan viestinnän näkökulmasta tämä kysymys ei koske vain kirjastoa vaan yhtä hyvin myös muita kuntien toimialoja.

Kirjaston palvelutehtävän muotoutuminen

Alun perin kirjastot ovat palvelleet yhteiskun-nan eliittiryhmiä, lähinnä vallanpitäjiä, papis-toa, oppineita ja yliopisto-opiskelijoita. Tämä piirre on näkynyt eri muodoissaan muinaisis-ta valtakunnista keskiaikaisiin yhteisöihin. Vasta uuden ajan myötä valistus, liberalismi, demokratia ja kansanvalistusaate toivat muu-toksen tähän tilanteeseen. Tuolloinkin pyrki-mys oli ennemminkin tarjota tietoa ylhäältä alaspäin kuin luoda maaperää ihmisten itse-näiselle ajattelulle. (Koivunen 1995, 128–129.)

Yleiset kirjastot ovat 1800-luvulta lähtien nojanneet vapauskäsitykseen, jonka juuret ovat liberaalidemokraattisessa ideologiassa. Sen pohjalta kirjastolla on nähty olevan sekä sosiaalinen että sivistyksellinen tehtävä. Va-listushenkisten ja demokratiaa korostavien uusien ajatusten myötä kirjaston tehtäväksi tuli rohkaista ihmisiä oppimaan ja löytämään tarvitsemaansa tietoa vapaasti, ilman ulkoista painostusta. (Kinnell Evans 1991, 53–54.) Meillä Suomessa, niin kuin muuallakin Eu-roopassa, kirjastot olivat lähinnä kirkonkirjas-toja, jotka toimivat papiston käsikirjastoina. Yksityisiä kirjastoja oli ollut papiston keskuu-dessa jo pitkään. Porvariston keskuudessa ne alkoivat yleistyä 1700-luvun puolivälistä al-kaen. Lukuseurojen kirjastoja alettiin perustaa 1790-luvulta lähtien varsinkin ruotsinkielisiin rannikkokaupunkeihin. Varsinaisten kansan-kirjastojen perustaminen käynnistyi vasta seu-raavalla vuosisadalla. Ensimmäinen kansan-kirjasto maassamme oli 1800-luvun alussa perustettu Regina-koulun kirjasto, josta kirjo-ja lainattiin maksua ja todistusta vastaan. (Karjalainen 1977, 3.)

Kansankirjastoista käyty keskustelu sai tuulta purjeisiinsa 1840-luvulla. Perussanoma

oli, että kun yksityisillä ihmisillä ei ole varaa ostaa kirjoja itselleen, niitä voitaisiin hankkia yhteisvoimin. Papiston vaikutus tämän idean toteutuksessa oli alkuvaiheessa merkittävä. Tämän aatteen merkittävin suomalainen puu-hamies lienee ollut Juho Pynninen, joka pe-rusti kirjaston Viipuriin vuonna 1846. Muuta-massa vuosikymmenessä maahan oli perustet-tu jo yli 200 kirjastoa. Niiden toiminta oli epävakaata ja rahoitus perustui lahjoituksiin ja pienimuotoiseen varainhankintaan. (Karja-lainen 1977, 3.)

Uusi käänne tapahtui 1800-luvun jälkipuo-liskolla, mitä edisti omalta osaltaan mm. Kan-sanvalistusseuran perustaminen vuonna 1874 ja kansansivistysharrastuksen viriä minen. Koska yhteisten asioiden hoito paikallisella tasolla perustui ajatukseen, että palvelusta hyötyvät tahot kattavat myös niistä aiheutu-neet menot ja että jokaisella tehtävällä on oma erillinen taloutensa (ns. erilliskassaperiaate), kirjastojen toimintaan ei ollut kovinkaan help-po saada varoja. Joka tapauksessa oli luonte-vaa, että nimenomaan kunnilta pyrittiin saa-maan tukea kirjastoille. Kunnat antoivatkin pieniä avustuksia kirjastoille, jotka katettiin etupäässä ns. viinaverorahoilla, mutta myös mm. koiraveroilla ja lainajyvästöjen tuotoilla. Vaikka käyntiinlähtö oli tapahtunut ja verk-kaista edistystä tapahtui koko 1800-luvun viimeisten vuosikymmenien ajan, vielä 1800-lopulla kuntakokousten suhtautuminen kan-sankirjastoihin oli edelleen varsin nuivaa. Kuntien antamien avustusten määrä kuitenkin lisääntyi asteittain, joskin osin sen johdosta, että valtion kirjastoavustukset sidottiin kun-tien antamiin kirjastoavustuksiin. Kun vuonna 1875 lähes 50 kansankirjastoa sai maalaiskun-nissa kunnan avustusta, vastaava luku oli vuo-sisadan lopussa jo 315. Kaupungeissa luku nousi vastaavana aikana 8:sta 43:een. Varsi-naisen valtionapujärjestelmän piiriin kirjastot pääsivät 1920-luvulla. (Karjalainen 1977; Mä-kinen 2009a; Mäkinen, 2009b)

Yleisen kirjaston idean läpimurto rakentui teollistumisen mukanaan tuoman työnjaon ja siihen liittyvien demokratisoitumispyrkimys-ten varaan. Kirjastolaitoksen ja myös kirjaston käytön kasvu ajoittui tämän kehitysvaiheen osalta 1950–70-luvuille. Tuon ajanjakson ku-

379


luessa myös yhteiskunnan elinkeino- ja am-mattirakenteissa tapahtui merkittäviä muutok-sia. Yhteiskunnasta alettiin puhua palveluyh-teiskuntana ja jälkiteollisena yhteiskuntana. (Okko 1984, 7; Hovi 1984, 34.) Teollistumi-seen liittyvä institutionalisoitumiskehitys vei mukanaan myös kirjastot, ts. sitoi ne hierark-kiseen julkisen hallinnon koneistoon. Kirjas-to ‘informaatiobyrokratiana’ alkoi toteuttaa yhtä hyvinvointivaltiollista uusintamis- ja pal-velutehtävää. Tosin tämä hallinto-orientoitu-neeseen ja professionalistiseen näkemykseen pohjautuva ajatus kirjastosta joutui pian uu-delleenarvioinnin kohteeksi uusien johtamis-oppien ja ideologisten painotusten levitessä Eurooppaan 1960-luvulta lähtien. Tämän ke-hittämisajattelun lähihistoriallisia piirteitä voidaan karkeasti havainnollistaa taulukon 1 osoittamalla tavalla (vrt. Koivunen 1995, 28–29).

Vuosituhannen lopulla yleisen kirjaston perustehtävään on tullut uudenlaisia painotuk-sia. Erityisesti kaupallisuuden ja markkinape-rusteisuuden uuden kukoistuksen myötä kir-jastoja on alettu tarkastella uudesta näkökul-masta. Toisaalta, näiden samojen kehityspiir-teiden vuoksi, niille voidaan katsoa jääneen yhteisöllisyyttä, tasapainoisuutta ja demo-kraattisuutta tukeva tehtävä (Anttiroiko & Savolainen 2007). Teknologialla on oma roo-linsa tässä muutoksessa. Tarkastelemme seu-raavassa kirjastopalvelujen tarjontaa maail-manlaajuisessa tietoverkossa toimivan hajau-tetun hypertekstijärjestelmän eli WWW:n (World Wide Web) tuoreimpien kehityssuun-tien kannalta.

Kirjaston palvelutehtävä ja tietotekniikka

Kirjastoautomaatio

Automaatiosta ja tietotekniikasta on kirjoitet-tu kirjastojen osalta ennen muuta kirjastojen sisäisten rutiinien ja operatiivisten prosessien kannalta. Ensimmäiset atk-pohjaiset lainaus-järjestelmät otettiin maassamme käyttöön 1970-luvun lopulla, minkä jälkeen ne yleis-tyivät nopeasti varsinkin suurten kaupunkien

kirjastoissa. Tuon ajan näkökulmaa ilmentää se, että kirjastoautomaatio oli tietotekniikan käyttöä aineistonhankinnassa, luetteloinnissa, lainausten valvonnassa ja tiedonhaussa. Mik-rojenkin osalta korostettiin varsin yksipuoli-sesti ulkoisten tietokantojen käyttöä. (Helsin-gin yliopiston kirjasto 1997, 24–25). Tällainen pääosin sisäistä tietojärjestelmää painottava näkemys oli vallalla 1980-luvun jälkipuolis-kolle saakka. Vasta tämän jälkeen tietoteknii-kan kehityksen myötä alettiin kiinnittää huo-miota tietoverkkoihin, palvelujärjestelmiin ja uusiin tietopalveluihin (ks. Kirjasto tietokes-kuksena 1988; Huhtanen 1988).

Tietotekniikka on jo pitkään kuulunut kes-keisiin kehittämisen osa-alueisiin kirjastoalal-la. Cargill ja Webb (1988, 165) ovat toden-neet, että kirjastojen tulisi käyttää uutta tieto-tekniikkaa ja automaatiota vahvistaakseen rooliaan tiedon välittäjinä. Kirjastot voivat näin laajentaa ja tiivistää ulkoisia suhteitaan ja muodostua julkisiksi tiedon välittäjiksi. Vaikka kirjastot ovat monellakin tavalla otta-neet tämän uudistumisen haasteen vastaan, koko Euroopan tasolla tietotekniikan hyödyn-täminen on ollut luonteeltaan pikemminkin reaktiivista kuin proaktiivista (Cano 1995, 51).

Web 2.0 ja sosiaalinen media

Webin kehittyminen 1990-luvulta lähtien glo-baaliksi julkaisu- ja vaihtoverkostoksi vaikut-ti merkittävästi kirjastojen palvelutarjontaan. Web sai uusia piirteitä 2000-luvun alussa kun uudet verkkoyhteisön muodot, sosiaalinen verkostoituminen ja käyttäjälähtöinen sisältö-tuotanto alkoivat muuttaa tietoverkkojen käy-tön logiikkaa. O’Reilly (2005) tiivisti nämä uudet käyttötavat ja trendit käsitteeseen Web 2.0, minkä jälkeen siitä tuli yksi eniten käy-tettyjä Internetin uusia käyttötapoja kuvaavia käsitteitä.

Web 2.0 on kokoava termi, jolla kuvataan uusia www-teknologioita, sovelluksia ja pal-veluja, jotka mahdollistavat ihmisten vuoro-vaikutuksen ja personoidut verkkosivut (Holmberg ym. 2009b, 668). Vuorovaikutuk-sen parantunut toiminnallisuus kuuluu Web 2.0:n keskeisiin piirteisiin. Toinen tärkeä piir-

380


Taulukko 1. Yleisen kirjaston kehityksen pääpiirteitä Suomessa.

Kehitysvaihe ja sen ideologinen perusta

Kirjasto- paradigma

Kirjaston tehtävät ja palvelut

Keskeiset teknologiset haasteet

1. Valistus ja liberaalit ihanteet sääty-yhteis-kunnassa (1700-luku)

Kirjastolaitoksen alkutaival

Kirkonkirjastot, yksityis-kirjastot ja lukuseurojen kirjastot

Kokoelmien järjestäminen

2. Autonomian aika: nationalismi, liberalismi ja sosialismi (1800-luku)

Kansankirjasto sivistystason kohottajana

Kansankirjastoja peruste-taan:– lähtökohtana hyvän-

tekeväisyys– maksullinen lainaus-

toiminta– kuntien mukaantulo

Kirjastoaineiston luokitusjärjestelmiä kehitellään (erit. Yhdysvallat)

3. Itsenäisyyden alkuajat: maatalousvaltainen yhteiskunta, sota ja jälleenrakennus (1917–1959)

Kirjastolaitos osana valtion suojeluk-sessa laajenevaa julkista hallinto- ja palvelujärjestelmää

Kirjastotoiminta vakiintuu – valtionosuudet 1920-

luvulla

- kirjastoaineiston luokitusopas (1925)- ensimmäinen asiasanas-to julkaistaan (1941)

4. Hyvinvointivaltio-ideo-logia (1960-1970-luvut)

Yleinen kirjasto hyvinvointivaltion vakiintuneena palvelulaitoksena

Kattavat peruspalvelut– musiikkiosastot

yleistyivät 1960-luvulla– kirjastoautojen yleisty-

minen 1970-luvulla

Kattavat kirjastopalvelut maan eri osiin – luokitusjärjestelmää

kehitetään– luettelointisäännöt

1970-luvulla– ATK-pohjaiset lainaus-

järjestelmät

5. Jälkiteollisen yhteis-kunnan ja hyvinvointi-valtion murros (1980-luku)

Kirjasto palvelu-järjestelmänä hyvinvointivaltion kohtaaman rahoitus- ja legitimiteettikriisin puristuksissa

Kirjastoautomaatio kehittyy, toiminnan uudelleenarviointi käynnistyy verkkaisesti ja oheistoiminnot lisääntyvät

Kirjastoautomaation kehitys: – mikrot yleistyvät– mikrofilmien

lukulaitteet– videokasetit– atk-pohjaiset tieto-

kannat– atk luetteloinnin

avuksi– CD-äänitteet

6. Kilpailukykyisen tietoyhteiskunnan luominen (1990-luku)

Tulosjohdettu kirjasto ja kirjastoparadigman asteittainen muutos: virtuaali-kirjastot

Oppimisen tukeminen ja monipuolinen tarjonta (mm. multimedia)

Internetin käyttö, virtuaalikirjastot, yleisöpäätteet ja ensimmäiset interaktii-viset verkkopalvelut

7. Lähitulevaisuus: kulttuurin ja osaamisen yhteiskunta (2000-luvulta eteenpäin)

Hybridikirjasto; kirjasto 2.0. Kirjasto strategi-sesti johdettuna kulttuurista rikkautta tarjoa-vana verkoston solmukohtana sekä yhteisön tieto-, viihde- ja osaamis-keskuksena

Kulttuuriset sisällöt, monipuolinen tarjonta ja monikanavaisuus yhdistet-tynä globaaleihin kulttuuri-virtauksiin

Kirjaston uuden profiilin rakentaminen ja sosio-teknologinen kypsyminen (mm. sähköiset vuorovaikutus- ja asiointiprosessit, sosiaalinen media, mobiilit palvelut)

381


re on palvelun käyttäjien osallistaminen sisäl-töjen tuottamiseen. Web 2.0 tarjoaa käyttäjil-le mahdollisuuden tuottaa, kuvata, lähettää, hyödyntää, etsiä, päivittää ja vaihtaa sisältöjä verkossa eri muodoissaan, olipa kyse sitten musiikista, valokuvista, päiväkirjoista tai do-kumenteista. (Linh 2008, 632.)

Web 2.0 -käsitteen väljyydestä kertoo se, että se kattaa sekä verkon uusia liiketoimin-tamuotoja (esim. Amazon.comin suositukset ja verkkomyynnin ”pitkät hännät”) että ystä-vä- ym. verkostojen toimintaa käsitteleviä kysymyksiä. Se sisältää sekä toimijoiden tie-tämyksen yhdistämistä että eritasoisia tieto-järjestelmien tarjoamia älykkäitä ratkaisuja. Lisäksi teknologiselta kannalta siihen liitetään usein mobiilin teknologian, jokapaikan tekno-logian, radiotaajuisen tunnistuksen, sijainti-pohjaisten palvelujen ja avoimen lähdekoodin tapaisia uusia teknologioita, jotka liittyvät vain osittain varsinaisiin www-teknologioihin. Lisäksi on alettu keskustella jo verkon uudes-ta vaiheesta, Web 3.0:sta, jossa on olennaista systeemisen älykkyyden lisääminen vuorovai-kutteisiin verkkoihin (Strickland 2009). Tätä käsitteellistä epäselvyyttä lisää se, että osin samaan ilmiöön viitataan käsitteellä sosiaali-nen media, joka voidaan ymmärtää alaltaan suppeampana terminä sikäli, että se keskittyy verkon tai uuden median ”sosiaaliseen” käyt-töön (Lietsala & Sirkkunen 2008), kun taas Web 2.0:aan voidaan sisällyttää myös tekno-logisia, kaupallisia, hallinnollisia ym. ulottu-vuuksia. Toisaalta sosiaalinen media on siltä osin Web 2.0:aa laajempi käsite, että se ei ole rajattu Web-teknologioihin, kuten Web 2.0-termin suppea määrittely edellyttäisi. Samal-la on syytä korostaa, että näitä käsitteitä käy-tetään käytännössä hyvin samansisältöisesti erityisesti sosiaalisen verkostoituminen, sisäl-tötuotannon ja sisältöjen jakamisen yhtey-dessä.

Sosiaalisen verkostoitumisen sivustot si-sältävät keskeisinä piirteinään käyttäjäprofii-lit, ystäväluettelot, kommentointimahdolli-suudet ja viestintämahdollisuudet (Boyd & Ellison 2007). Ensimmäinen kaikkia näitä ominaisuuksia yhdistänyt sivusto oli sittem-min lakkautettu SixDegrees, joka perustettiin 1997. Kehitys oli vielä tuolloin hidasta, kun-

nes tilanne muuttui radikaalisti vuodesta 2003 lähtien. Esimerkiksi vuosina 2003–2004 syn-tyivät sellaiset suuren suosion saavuttaneet sivustot kuin MySpace, Facebook, hi5, Orkut, LinkedIn, Flickr, Piczo ja Multiply. Kehitys on jatkunut äärimmäisen nopeana jo useita vuosia tämänkin jälkeen, vaikka ilmassa on myös kyseisen sovelluskentän räjähdysmäi-sen kasvun aikaansaamaa väsymystä tai kyl-lästymistä. (Boyd & Ellison 2007.) Ajan myötä selviää, mitkä sovellukset ja palvelut ovat elinkelpoisia ja muodostuvat suhteel-lisen pysyväksi osaksi uutta mediaympä-ristöä.

Jos asiaa tarkastellaan Web 2.0 -sovellus-ten erilaisten ominaisuuksien kautta, tämän trendin merkittävimpiä toiminnallisia muoto-ja ovat seuraavat:

– Sosiaalinen verkostoituminen: ihmisten mahdollisuus luoda ja ylläpitää verkostoja (MySpace, Facebook, Friendster, hi5, Tag-ged, Orkut, Netlog, PerfSpot jne.)

– Erityisintressiverkostot: erilaiset intres-siyhteisöt ja -verkostot (43 Things, Ho-beze, Minti, WetCanvas, WAYN, MyTripz, Dogster jne.), professionaaliset ja yritys-verkostot (LinkedIn, Ryze, PartnerUp, Meettheboss, Xing jne.), elämäntyyli- ja kuluttajaverkostot (Stylehive, Zebo, ALL Consuming jne.), aktivismi ja poliittiset liikkeet (GoodTree, Care2, MySociety.org jne.), erityisryhmät ja vertaistuki (Patient Opinion, PatientsLikeMe, Greypath jne.) ja vakaumukselliset yhteisöt (esim. MyChurch).

– Mediayhteisöt ja sisältöpohjaiset sosiaali-set verkostot: videoiden, webbikameraku-van, valokuvien, musiikin ym. mediasisäl-töjen tuottaminen, säilyttäminen ja jakami-nen (YouTube, DailyMotion, EarthCam, Flickr, Slide.com, imeem, Last.fm, Woophy jne.)

– Bloggaaminen: ihmisten mahdollisuus luo-da ja jakaa kokemuksiaan ja näkemyksiään toisilleen blogien tai nettipäiväkirjojen avulla (LiveJournal, Multiply, Blogger, WordPress jne.)

– Lyhytviestit, syötteet ja muistutukset: ly-hyiden viestien lähettäminen RSS-syöttei-

382


nä tai muistutusviesteinä (esim. uutis-, otsikko- tai verkkosyötteet kuten RSS ja Atom sekä Sabifoo, joka yhdistää pikavies-tinnän otsikkosyötteisiin), lyhytviesteinä (esim. Twitter) tai personoitujen www-si-vujen muistutusviesteinä (esim. Singapo-ren MyeCitizen-sivuston tekstiviesti- ja sähköpostimuistutukset).

– Uutisten, mielipiteiden, arvostelujen ja ko-kemustiedon jakaminen: henkilökohtaisen tiedon, kokemuksellisen tiedon, mielipitei-den, arviointien ja uutisten jakaminen ver-taisperiaatteella erilaisilla mielipide-, ar-viointi- ja pisteytyssivustoilla (Epinions.com, PublicOpinion jne.), uutinen 2.0 -si-vustoilla (Fark, reddit, Gabbr, Wikio jne.) ja sosiaalisilla merkkaussivustoilla (Deli-cious) sekä tiedon jakaminen ja arvioinnit käyttäjälähtöisillä kaupallisilla sivustoilla ja verkostoissa (eBay, kirja-arviot Amazon.comissa, käyttäjäarviot matkailuaiheisilla sivustoilla jne.).

– Virtuaaliset hakuteokset: yleisen tai te-maattisen tiedon kokoaminen vertaisperi-aatteella (esim. Wikipedia ja muut wiki-sovellukset).

– Yhdistelmä- ja seurantapalvelut (engl. mashups): www-sivusto tai sovellus, joka yhdistää sisältöjä eri lähteistä, kuten me-diasisältöjä kokoavat sivustot (esim. Digg), informaatiota karttapohjalla esittävät so-vellukset (esim. EveryBlock, joka esittää rikollisuuteen liittyvää tietoa havainnolli-sesti Chicagosta, New Yorkista ja San Franciscosta) tai tietoa yhdistelevät ja seu-rantaa ja tarkkailua harjoittavat sivustot (esim. brittiläinen poliitikkojen tekemisiä seuraava TheyWorkForYou.com -sivusto tai taloudellista vertailutietoa tarjoava Mo-neySavingExpert.com).

– Viestintäpalvelut: globaalit portaalit, joissa on viestintäpalveluja (MSN, Google, Yahoo, AOL jne.) sekä reaaliaikaisen vies-tinnän välineet, kuten pikaviestintäohjel-mat (IM, IRC), verkkopuhelusovellukset (VoIP, Skype) ja muut alustat ja palvelut, joihin liittyy sosiaalista verkostoitumista edistäviä ja viestintää mahdollistavia toi-mintoja (MSN, Yahoo, Google, ICQ, AIM, Jabber jne.).

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että samalla kun Web 2.0 -keskustelu korostaa käyttäjiä, jakamista ja avoimuutta yleisinä periaatteina, sen nopean kehityksen edellytys on ollut sovelluksiin liittyvä liiketoiminta, jossa erityisesti amerikkalaisyhtiöt ovat olleet suunnannäyttäjinä. Web 2.0:n sovelluskenttää havainnollistaa kuvio 1.

Kirjasto 2.0:n muotoutuminen

Web 2.0 -trendin kehitys merkitsi kirjastoille uutta haastetta. Mitä nämä teknologiat tai pa-remminkin verkon uudet käyttötavat merkit-sevät erityisesti yleisille kirjastoille ja niiden palvelutehtävälle? Nämä keskustelut synnyt-tivät pian kirjasto 2.0 (library 2.0) -käsitteen (Holmberg ym. 2009a; 2009b). Kirjasto 2.0 -käsitettä käytti tiettävästi ensimmäisenä Michael Casey vuonna 2005 ”Library Crunch” blogissaan (Serantes 2009, 240). Aivan sa-moin kuin Web 2.0, myös kirjasto 2.0:n mää-rittely on ollut vaikeaa, koska se on jo lähtö-kohtaisesti väljä ja moniulotteinen käsite.

Kirjasto 2.0:aa koskevien alkuvaiheen keskustelujen osalta Crawford (2006, 31) on tunnistanut kaksi erityistä kirjastokäsitystä, jotka vaikuttavat ko. käsitteen taustalla. Näis-tä toinen viittaa ohjelmistopohjaisiin sovel-luksiin ja toinen ideologisemmin olemassa-olevaan kirjastokonseptiin kohdistuvaan kri-tiikkiin. Casey ja Savastinuk (2006) ovat sitä mieltä, että jokaisen kirjasto 2.0 -määritelmän tulisi sisältää kolme elementtiä: jatkuva muu-tos, käyttäjälähtöisyyden lisääminen ja näiden toimeenpano nykyisten ja uusien asiakkaiden tavoittamiseksi. Myöhemmin Holmberg ym. (2009, 677) ovat esittäneet, että kirjasto 2.0 ilmentää muutosta käyttäjien ja kirjaston vä-lisessä suhteessa uuden osallistumiskulttuurin hengessä, jota katalysoi sosiaalinen media. Tämä määritelmä tavoittaa jotain olennaista siitä, mihin kirjasto 2.0:n käsitteellä yleisesti viitataan.

Web 2.0 teknologioiden käyttö yleisissä kirjastoissa

Vaikka kirjasto 2.0:aa koskeva tutkimus on lisääntynyt nopeasti viime vuosina, alan tut-

383


kimustraditiota voidaan yleisesti pitää vielä ohuena. Tutkimusta on tehty lähinnä Web 2.0:n soveltamisessa akateemisiin kirjastoihin. Esimerkiksi Linh (2008) on osoittanut että vuoden 2007 lopulla 2/3 Australaasian yli-opistokirjastoista on käyttänyt yhtä tai useam-paa Web 2.0 -sovellusta. Näistä verkkosyötteet (RSS), blogit, lyhytviestintä ja podcastit olivat eniten käytettyjä. Esimerkiksi verkkosyöttei-tä käytettiin pääasiassa kerrottaessa kirjaston käyttäjille uusista kirjoista, kun taas blogeja käytettiin uutisten ja tapahtumatietojen levit-tämiseen. Chua ja Goh (2010) kartoittivat Web 2.0 -sovellusten käyttöönottoa erityyppisissä kirjastoissa Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa. Empiirinen aineisto koottiin tut-kimalla 120 kirjaston WWW-sivuja vuonna 2009. Myös tämä tutkimus osoitti, että suosi-tuimpia Web 2.0 -sovelluksia olivat blogit,

verkkosyötteet ja lyhytviestintä. Verrattain suosittuja olivat myös sosiaalista verkostoitu-mista edistävät palvelut (esim. Facebook) ja wikit. Kirjastotyyppien välillä ei havaittu ti-lastollisesti merkitsevää eroa: yleiset kirjastot ja tieteelliset kirjastot olivat ottaneet käyttöön em. palveluja yhtä laajasti. Web 2.0 -sovellus-ten hyödyntäminen oli kuitenkin yleisempää Pohjois-Amerikassa kuin Euroopassa ja Aa-siassa.

Yleisvaikutelma Web 2.0 teknologioista on se, että ne ovat erityisen toimivia kirjasto-toimessa. Tämän näkökohdan valottamiseksi analysoimme tärkeimpiä Web 2.0:n sovellus-alueita, joista tässä yhteydessä nostamme esiin neljä: viestintä, sisällön jakaminen, sosiaali-nen verkostoituminen ja käyttäjien osallista-minen (ks. taulukko 2) (vrt. Cook 2008).

Kuvio 1. Esimerkkejä 2.0 -sovelluskentästä. (Anttiroiko 2009.)

7

Franciscosta) tai tietoa yhdistelevät ja seurantaa ja tarkkailua harjoittavat sivustot (esim. brittiläinen poliitikkojen tekemisiä seuraava TheyWorkForYou.com –sivusto tai taloudellista vertailutietoa tarjoava MoneySavingExpert.com).

- Viestintäpalvelut: globaalit portaalit, joissa on viestintäpalveluja (MSN, Google, Yahoo, AOL jne.) sekä reaaliaikaisen viestinnän välineet, kuten pikaviestintäohjelmat (IM, IRC), verkkopuhelusovellukset (VoIP, Skype) ja muut alustat ja palvelut, joihin liittyy sosiaalista verkostoitumista edistäviä ja viestintää mahdollistavia toimintoja (MSN, Yahoo, Google, ICQ, AIM, Jabber jne.).

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että samalla kun Web 2.0 -keskustelu korostaa käyttäjiä, jakamista ja avoimuutta yleisinä periaatteina, sen nopean kehityksen edellytys on ollut sovelluksiin liittyvä liiketoiminta, jossa erityisesti amerikkalaisyhtiöt ovat olleet suunnannäyttäjinä. Web 2.0:n sovelluskenttää havainnollistaa kuvio 1.

Portaalit

Yahoo, 24eyes, Hotmail, Google, Swearch, GoodTree etc.

Viestintä

Harraste- ja tuottaja-yhteisöt

Valo-kuvat

Tiedon jakelu

Media-yhteisöt

Ystävä-verkostot

Videot ja webbi-kamerat

Musiikki

Wiki

Keskustelu- foorumit

Internet puhelut

Taide ja kulttuuri

Mat-kailu

MySpace, Facebook, hi5, Netlog, Bebo, Friendster, Tagged, PerfSpot, Xanga, Orkut, Refriendz, WAYN, Stylehive, ZEBO, etc.

Windows Live Messenger, Yahoo!, Google Talk, Jabber, AIM, SMS.ac etc.

Skype, Jaxtr

Flickr, Slide.com, Photobucket, Woophy, etc.

WetCanvas, Elfwood, Albino Blacksheep, DeviantArt, DMusic.com, Jaiku etc.

Dizzler, Last.fm, ProjectPlaylist, etc.

YouTube, DailyMotion, LiveVideo etc.

GU Talk, TOTSE, 2channel, etc.

Blogger, Multiply, TypePad, LiveJournal, WordPress, Twitter etc.

Blogit

Mese

Second Life, Habbo, IMVU etc.

Meshopolis, PayPerPost, Auction Mapper etc.

LinkedIn, Spoke, Xing, Ryze.com, PartnerUp etc.

MyTripz etc.

Elämän-tyyli

Asian- tuntijuus

Markki-nointi

Ystävät

Liike-toiminta

Seurus-telu

EarthCam, Webcam.com etc.

Videofrog, XAT, etc.

Review site, FunAdvice, 7tipson, Menuism, Fark etc.

Chat

Itseilmaisu ja keskustelu

Tiedon haku ja koonta

Tiedon tuotanto ja jakelu

Sisällön yhdistely

Intressi-verkostot

Digg, EveryBlock etc.

Wikipedia, Barewiki, Quotiki, Qwika etc.

Freewebs, Spruz etc.

Omat www-sivut

Haku-koneet

Harras- tukset

Vertais-arviot

Web 2.0

Kuvio 1. Esimerkkejä 2.0 -sovelluskentästä. (Anttiroiko 2009.)

Kirjasto 2.0:n muotoutuminen Web 2.0 –trendin kehitys merkitsi kirjastoille uutta haastetta. Mitä nämä teknologiat tai paremminkin verkon uudet käyttötavat merkitsevät erityisesti yleisille kirjastoille ja niiden

384


Näiden jäsennysten pohjalta analysoimme seuraavassa yleisten kirjastojen tapaa hyödyn-tää Web 2.0:n tarjoamia mahdollisuuksia. Täs-sä yhteydessä on syytä muistaa, että monet Web 2.0 -sovellukset ja palvelut palvelevat useita eri käyttötarkoituksia eivätkä ole siten luokiteltavissa yksiselitteisesti yhteen katego-riaan. Esimerkiksi Facebook on lähtökohtai-sesti sosiaalista verkostoitumista edistävä yhteisöpalvelu, mutta sitä käytetään samalla sisällön jakamiseen. Samalla tavalla kirjasto-wikiä voidaan käyttää sekä sisällön jakami-seen että käyttäjien osallistamiseen. Tästä syystä Web 2.0 -sovellukset ja palvelut on mielekkäintä luokitella niiden ensisijaisen käyttötarkoituksen tai hallitsevien piirteiden perusteella.

Viestintä

Web 2.0 -teknologioita voidaan käyttää kir-jastojen viestinnän välineenä. Tällaisia ovat esimerkiksi viestintäominaisuuksia sisältävät globaalit monitoimiportaalit (MSN, Google, Yahoo, AOL ym.), pikaviestintä (ns. meset tai messengerit, kuten Yahoo! IM ja Windows Live Messenger), IP-puhe (Voice over IP eli

VoIP) ja IRC (Internet Relay Chat). Julkises-sa hallinnossa ja varsinkin kirjastoissa reaali-aikainen verkkokeskustelu (live chat) on ehkä eniten käytetty Web 2.0:n viestintämuoto, mutta yleisesti näiden viestintämuotojen käyt-tö on vielä marginaalista verrattuna sähköpos-tin, sähköisten lomakkeiden tai puhelimen käyttöön.

Monet amerikkalaiset kirjastot ovat otta-neet käyttöön sekä reaaliaikaisen verkkokes-kustelun että tekstiviestipalvelun. Esimerkik-si Gwinnett Countyn yleinen kirjasto (www.gwinnettpl.org/) on toteuttanut kirjasto 2.0-konseptia tarjoamalla pääsyn pikaviestintänä toteutettuun aineistopalveluun (Curran ym. 2007, 296). Samalla tavalla Kansasin osaval-tion kirjasto (http://www.kslib.info/ask.html), Washington-Centervillen yleinen kirjasto (http://www.wclibrary.info/ask/text.asp), the La Crossen yleinen kirjasto (http://www.lacrosselibrary.org/ask.asp) ja Orlandon alueella toimiva Orange Countyn kirjastolai-tos (http://www.ocls.info/xplor/default.asp? bhcp=1) tarjoavat palveluitaan sekä tekstivies-teillä että pikaviestinnän keinoin. Jotkut kir-jastot, kuten Kansasin osavaltion kirjasto, käyttävät libraryh3lp-sovellusta, joka on ni-

Taulukko 2. Web 2.0:n keskeiset sovellukset yleisissä kirjastoissa.

Käyttötarkoitus Esimerkkejä Web 2.0 -sovelluksista ja palveluista

Esimerkkejä kirjasto 2.0 -sovelluksista

Viestintä ja lyhyt-viestintä

MSN, Yahoo, AIM, MeeboRSS, Twitter

Live Chat-palvelu kirjaston verkkosivulla (e.g. libraryh3lp tai Meebo) Kirjastojen käyttämät otsikkosyötteet ja Twitter

Sisällön jakaminen YouTube, Slide.com, Flickr, Multiply

Kirjastojen blogit ja YouTubessa julkaistut videot

Sosiaalinen verkostoituminen

Facebook, MySpace, Tagged, Netlog, Friendster, Orkut

Kirjaston läsnäolo Facebookissa ja muilla sosiaalisen verkostoitumisen sivustoilla

Käyttäjien osallistaminen (crowdsourcing)

Wikipedia, 7tipson, Patient Opinion (UK), Delicious

Käyttäjäorientoituneet osiot kirjastojen www-sivuillaKirjasto-wikitMerkkaus (tagging)FolksonomiatKirja-arvostelujärjestelmät

385


menomaan kirjastoja varten kehitetty integ-roitu IM/Web-chat-palvelujärjestelmä. Monet kirjastot käyttävät Meebo-palvelua chat-käyt-töliittymäelementtinä sivustollaan. Kirjastot ovat käyttäneet tällaista lyhytviestintää teh-däkseen viestinnän helpommaksi kirjaston käyttäjille. Kansasin osavaltion kirjaston kir-jastonhoitaja Megan Schulz (2010) kuvaa oman kirjastonsa panostusta lyhytviestintään pyrkimyksenä olla siellä missä käyttäjätkin ovat. Lyhytviestintä mahdollistaa kysymyksiin vastaamisen käyttäjien suosimassa muodossa, olipa se sitten kirjaston palvelutiski, puhelin, s-posti, kirje, tekstiviesti tai reaaliaikainen verkkokeskustelu.

Muita ilmaisukykyisiä esimerkkejä ovat Adan yhteisökirjasto, joka tarjoaa reaaliaikai-sen online keskustelupalvelun (online chat) sivustollaan olevalla tekstilaatikolla tai vaih-toehtoisesti mahdollistaa keskustelun pika-viestintäpalvelujen avulla, kuten AIM, Goog-le Talk, MSN ja Yahoo. Samanlaisia pikavies-tintäpalveluja tarjoavat monet yleiset kirjastot eri puolilla maailmaa, kuten San Franciscon yleinen kirjasto (http://sfpl.org/sfplonline/instant_messaging.htm), Kingston Frontena-cin yleinen kirjasto Kanadassa (http://www.kfpl.ca/askLibrarian/adult/imRef) ja Queens-landin osavaltion kirjasto Australiassa (http://www.slq.qld.gov.au/services/ask). Tanskassa Aalborgin yleinen kirjasto käyttää pikavies-tintää MSN:llä ja Randersin yleinen kirjasto käyttää Meemo-palvelun kautta Jabberia pi-kaviestintään.

Monet kirjastot, kuten the Orange Coun-tyn kirjastolaitos tarjoavat myös mobiileja kirjaluetteloita, joihin on pääsy mobiileilla päätelaitteilla. Kyseisellä kirjastolla on myös mobiilit kirjaluettelot joita voi käyttää iPho-nen tai iPodin avulla.

Yksi eniten käytössä olevia Web 2.0 -so-velluksia on uutis-, otsikko- tai verkkosyöt-teet, kuten RSS ja Atom. Ne tarjoavat nopean ja helpon tavan ajankohtaisen uutisaineiston jakamiseen. Esimerkiksi Charlotten ja Meck-lenburgin piirikunnan yleinen kirjasto käyttää verkkosyötteitä kertoakseen asiakkailleen tu-levista tapahtumista ja viimeisimmistä kauno-kirjallisista teoksista, tietokirjoista, DVD:stä ja elämäkerroista (http://www.plcmc.org/).

Jotkut julkiset organisaatiot käyttävät Twitteriä (http://twitter.com/). Se on lyhytvies-tintäpalvelu, jota voidaan käyttää eri tiedon-siirtoverkoissa ja eri päätelaitteilla. Twitteris-sä vastataan kysymykseen ”Mitä teet juuri nyt?” lyhyellä viestillä (max 140 merkkiä per viesti) ja se voidaan lähettää tekstiviestinä, pikaviestinä tai WWW:ssä. Kirjasto voi käyt-tää twitteriä lyhyiden ajankohtais- ja tapahtu-matietojen välittämiseen. Esimerkiksi New Yorkin yleinen kirjasto käyttää Twitteriä ly-hytviestintään (http://twitter.com/nypl), kuten lukuisat muutkin amerikkalaiskirjastot. Myös muutamat kanadalaiskirjastot käyttävät Twit-teriä, kuten Vancouver ja Livermore. Twitteriä käyttää kasvava määrä kirjastoja myös Euroo-passa, kuten Vlissingenin ja Zeeuwsen kirjas-tot Hollannissa ja Fylden ja Lancasterin pai-kalliskirjastot Iso-Britanniassa. Aasian yleisiin kirjastoihin Twitter on löytänyt hitaammin, mutta esimerkiksi Yamanakakon kirjasto Ja-panissa käyttää sitä lyhytviestintään.

Sisällön jakaminen

Blogit ja wikit ovat yleistyneet varsin nopeasti kirjastomaailmassa. Esimerkiksi the Saint Jo-seph Countyn yleinen kirjasto Indianan osa-valtiosta Yhdysvalloista (www.libraryforlife.org/) alkoi käyttää avoimen lähdekoodin wiki-ohjelmistoa luodakseen aineiston käsittelyoh-jeiston joka mahdollistaa asiakkaiden palaut-teen (Curran ym. 2007, 296). Ann Arborin piirin kirjasto (http://www.aadl.org/) oli yksi edelläkävijä kirjasto 2.0:n kehittämisessä si-käli, että se käänsi kotisivunsa blogiksi, joka mahdollisti yhteisöllisyyden vahvistamisen ja nopeat vastaukset kirjaston saamiin asiakas-palautteisiin (Casey & Sevastinuk 2006).

Esimerkkinä kirjastoista blogosfäärissä voimme mainita the Orange Countyn kirjas-tolaitoksen blogit osoitteessa http://www.ocls.info/Virtual/blogs.asp. Ideana on tarjota kiin-nostavaa sisältöä kirjaston käyttäjille blogien avulla. Ne sisältävät kuukauden blogin, joka tarjoaa tietoa työnhakijoille (JobSpot), uutisia ja kirjaston johtajan kokoamaa tietoa tarjoava Library Leader blog, henkilökunnan ylläpitä-mä the Southwest Library at Dr. Phillips blo-gi sekä Techno Teens Live! blogi.

386


Kirjasto-wikiä voidaan käyttää kirjastojen ja asiakkaiden väliseen vuorovaikutukseen. Wiki-sovellusta voidaan käyttää kirjaston käyttäjien kysymysten ja erilaisten vuorovai-kutusprosessien esittämiseen ja arkistoimi-seen. Kirjasto voi myöhemmin käyttää näitä aineistoja omassa kehittämistyössään. Tältä kannalta katsottuna blogit ovat uusi julkaisu-väylä kun taas wikit ovat uusi oppimisen ja suunnittelun muoto (Maness 2006). Monet kirjastot käyttävät wiki-sovelluksia raporttien jakamiseen, medialukutaidon opettamiseen ja tiedon ja aineistojen arkistointiin (Lankes ym. 2007, 23). Tämä antaa aiheen olettaa, että In-ternet ja uudet käyttäjiä osallistavat välineet, soveltuvat hyvin kirjaston palvelutehtävän toteuttamiseen. Blogit ja wikit voidaan itse asiassa nähdä perinteisten tietopalvelujen laa-jentumina.

Hämeenlinnan yleinen kirjasto tarjoaa esi-merkin innovatiivisesta Web 2.0 -sovellukses-ta sisällön jakamisessa. Kirjasto tarjoaa kir-jaston tuottamia blogeja, virtuaalinäyttelyitä ja suosituslistoja. (Jurvanen 2008.) Hämeen-linnan kirjasto-wikissä pääpaino on kulttuu-rissa. Se tarjoaa tietoa perinteistä ja paikallis-historiasta hyödyntäen kuvamateriaalia, haas-tatteluja ja videoita.

Samalla tavalla Tanskan yleiset kirjastot ovat ottaneet onnistuneesti käyttöön Web 2.0-pohjaisia sisällön jakamisen palveluja. Esi-merkiksi Albertslundin yleisellä kirjastolla on blogi, jossa musiikkikirjaston hoitajat kirjoit-tavat musiikkimaailman tapahtumista. Käyt-täjät voivat kommentoida blogia. Lisäksi yk-sittäisistä blogi-kirjoituksista on linkit blogin kannalta olennaisiin kirjaston aineistoihin ja muihin musiikkialan tietokantoihin. (Buur & Larsen 2008). Bibstream.dk on kiinnostava tanskalainen kirjastojen yhteistyöhanke. Se on YouTubea muistuttava sivusto, jonka käyttäjät voivat nähdä lyhyitä videoita ja dokumentaa-reja. YouTuben tavoin videoita on helppo la-data, merkata (tag), pisteyttää ja kommentoi-da. Tällä tavalla kirjasto voi helpottaa lahjak-kuuksia löytämään toisensa ja saattamaan videoita tai filmejä laajemman yleisön tie-toon.

Toistaiseksi kaikkein suosituin mediasisäl-töjen jakamisen sivusto julkisen hallinnon

piirissä lienee ollut YouTube. Toisaalta julkis-ten organisaatioiden videot eivät ole saavut-taneet erityistä suosiota, vaikka alan sivustot periaatteessa sisältävät paljon mahdollisuuksia vuorovaikutukseen ja sisällönjakamiseen, kun nykyisin jo moni kansalainen käy mieluum-min YouTubessa kuin kaupungintalolla. Kir-jastot voivat julkaista esimerkiksi videoita toimitiloistaan ja palveluistaan. Muutoinkin sisällön jakamisen sivustoja voidaan käyttää palveluina, joissa kirjaston käyttäjät voivat lähettää omia aineistojaan, olkoonpa kyse vi-deoista, valokuvista, piirroksista tai kirjoituk-sista. Esimerkiksi Espoon kaupunginkirjastol-la on videokamera, jonka avulla ne, jotka eivät pääse paikalle voivat seurata kirjastossa jär-jestettäviä tapahtumia verkon kautta. Kirjasto käyttää myös YouTubea ja Flickr-valokuva-palvelua videoiden ja valokuvien julkaisemi-seen, koska nämä palvelut tarjoavat riittävän hyvät edellytykset aineistojen järjestämiseen (Verho 2008). Randersin kirjasto Tanskasta käyttää myös Flickr-sivustoa valokuvien ja-keluun (Nielsen 2008). Samalla tavalla New Yorkin yleinen kirjasto on julkaissut valoku-vasarjan Flickrissä http://www.flickr.com/photos/nypl/. Kirjastot voivat myös pystyttää omia sivustojaan muille sisältöpohjaisille ja mediayhteisöjen sivustoille, kuten Slide.com, jota on käyttänyt mm. EPCC Northwest -kir-jasto El Pasosta (http://nwlibrary.slide.com/) tai EarthCam-tyyppisiä webbikamerapalvelu-ja, jota on käyttänyt mm. Willardin kirjasto Evansvillesta. Se on rakentanut erikoislaatui-sen The Willard Library Ghost Cams-sivuston, joka löytyy osoitteessa http://www.libraryg-host.com/.

Sosiaalinen verkostoituminen

Julkisen sektorin organisaatiot ovat lisäänty-vässä määrin pystyttäneet omia sivujaan so-siaalisen verkostoitumisen palveluihin eli yhteisösivustoihin. Facebook sai poikkeuksel-lisen suuren suosion tällä rintamalla. Yleensä tällaisia sivustoja käytetään lähinnä ajankoh-taisen tiedon, uutisten, työpaikkailmoitusten ja vastaavanlaisen informaation jakamiseen ja yhteyksien ylläpitämiseen verkoston “ystä-vien” kesken. Kiinnostavat sisällöt laajentavat

387


julkisten organisaatioiden yhteyksiä kansalai-siin ja toimivat siten eräänlaisen virtuaalisen yhteisöllisyyden luomisen välineenä. (Lankes ym. 2007, 19–20).

Kirjastoilla on satoja sivustoja Faceboo-kissa, MySpacessa ja muissa sosiaalisen ver-kostoitumisen sivustoilla. Esimerkiksi Turun kaupunginkirjastolla (http://zh-hk.facebook.com/turunkaupunginkirjasto), New Yorkin yleisellä kirjastolla (http://www.facebook.com/newyorkpubliclibrary) ja Long Beachin yleisellä kirjastolla (http://www.facebook.com/pages/Long-Beach-Public-Library/ 90164165760) on omat sivunsa Facebookissa. Amerikkalaisella Alexandrian yleisellä kir-jastolla on vastaavasti oma profiilisivunsa MySpace-palvelussa (www.myspace.com/teensatapl). Tämäntapaiset sivustot ovat kai-ken aikaa lisääntymässä.

Hämeenlinnan kirjasto 2.0:ssa käyttäjät voivat luoda suosikkilistojaan ja omia luku-piirejään (Jurvanen 2008). He voivat myös arvioida kirjaston kokoelmia ja antaa kom-menttejaan (http://hameenlinna.verkkokirjas-to.fi/web/arena). Tärkeää on myös se, että kirjaston käyttäjät voivat luoda uusia yhteyk-siä ja verkostoja muiden samanmielisten käyt-täjien kanssa. Lisäksi ilmoitustaululla käyttä-jät voivat julkaista kutsuja harrastuskerhojen järjestämiin iltatapahtumiin.

Tavanomaisten kaupallisten verkostoitu-mispalvelujen ohella Web 2.0 -trendiin kuuluu verkostoja, joihin viitataan käsitteillä yhteisö-verkosto, paikallinen sosiaalinen verkosto ja kaupunki 2.0, joita erilaiset alueyhteisöt ovat rakentaneet vahvistaakseen yhteisön sisäistä viestintää ja vuorovaikutteisuutta. Tällaisia yhteisöverkkoja pitävät yleensä yllä yksityi-sen sektorin toimijat, mutta joukkoon mahtuu myös kuntien ylläpitämiä verkostoja. Esimer-kiksi Gorotto-Yacchiro -yhteisöverkko on japanilaisen Yatsushiron kaupungin ylläpitämä palvelu, jota on kehitelty vuodesta 2003 läh-tien (Shoji 2007; Toyama 2007; Yoshida ym. 2008). Tämä ja vastaavat verkot eri puolilta maailmaa ilmentävät sitä, että yhteisöverkot voidaan integroida osaksi kuntien verkkosi-vuja ja että kunnat ovat enenevässä määrin lisänneet verkkosivuilleen Web 2.0 -ominai-suuksia saadakseen kuntalaisia mukaan yh-

dyskuntansa kehittämiseen. Sama kysymys koskee tietysti myös yleisiä kirjastoja, joilla voidaan nähdä olevan tärkeä rooli paikallis-yhteisön ja kunnanviraston välisen yhteyden-pidon välittäjänä. Jotkut kuntien ja alueiden kirjastot ovat vahvistaneet tätä ulottuvuutta tarjoamalla sivustollaan näkyvyyttä myös yh-teisöverkoille. Esimerkkinä voidaan mainita amerikkalaisen Allenin piirikunnan yleinen kirjasto (http://www.acpl.lib.in.us/). Se tarjoaa ”Yhteisö” -otsikon alla linkit visuaalisen tai-teen yhteisöön, yhteisöalbumiin, Fort Wayne yhteisöverkkoon ja Historiakeskuksen digitaa-lisiin kokoelmiin.

Lopuksi on syytä mainita ns. erityisintres-siverkostot (special interest networks), joista osa palvelee sosiaalista verkostoitumista. Jot-kut niistä liittyvät temaattisesti myös kirjas-toihin, kuten kirjastonhoitajien verkkoyhteisö ja siihen liittyvä librarystore.com osoitteessa http://www.librarystore.com/home.php. Kir-jastoalan ammattilaisille on perustettu myös oma Library 2.0 -sivusto (http://www.library 20.org/). Kirjastoista kiinnostuneet voivat myös osallistua virtuaalisen maailman tapah-tumiin käyttämällä erilaisia alustoja ja palve-luja, kuten Info Island (”tietosaari”) Second-Life-sivustolla, jossa informaatioalan asian-tuntijat voivat organisoida keskusteluja ja näyttelyitä sekä tarjota koulutusta.

Käyttäjien osallistaminen

Tärkeä Web 2.0-tyylinen sovellusalue, jota julkiset organisaatiot voivat hyödyntää monin tavoin, on “joukkojen viisauden” hyödyntä-minen palvelujen järjestämisessä. Kirjastot voivat hyödyntää käyttäjiä ja yhteisöjä palve-luja sisältötuotannossa ja palvelujen kehit-tämisessä. Kirjaston asiakkaita voidaan esi-merkiksi rohkaista osallistumaan kehittämis-työhön ja heille voidaan antaa mahdollisuuk-sia personoida tai ”yhteisöllistää” palveluja, minkä lisäksi käyttäjien tuottamia sisältöjä ja verkkoyhteisöjä voidaan integroida kirjaston sivustoon. Näin saadaan käyttäjien näkemyk-siä ja palautetta ja myös mahdollisuuksia kir-jaston sisältötuotannon elävöittämiseen.

Yksi käytännöllinen esimerkki käyttäjien osallistamisesta on merkkaus (tagging) (Tay

388


2009). Merkkauksessa käyttäjät voivat osoit-taa haluamiaan sisältöjä lisäämällä tai muut-tamalla sisältöjä ja näitä sisältöjä kuvaavaa metadataa. Esimerkiksi Flickrissä käyttäjät merkkaavat kuvia, ts. liittävät tiettyihin kuviin haluamansa haku- tai asiasanat, jolloin käyt-täjien on helppo löytää kuvia hakutoiminnon avulla. LibraryThing on sosiaalisen luokitte-lun (social cataloging) verkkopalvelu, johon käyttäjät voivat tehdä omia kirjaluetteloitaan ja jakaa tietoa, kirja-arvosteluja ja suosituksia toisilleen ja tietysti myös verkostoitua muiden käyttäjien kanssa. Se antaa myös kirjavinkke-jä ”kollektiivisen älyn” varassa, jolloin mitä suurempi kollektiivisen älyn varanto, sitä enemmän tiivistettyä tietoa siitä voidaan am-mentaa. Kirjasto 2.0:n ideaan kuuluu yleisem-minkin aineistojen merkkaus, jolloin käyttäjät avustavat tavallaan kirjastoalan ammattilaisia luettelointiprosessissa. (Maness 2006). Tämä voi olla merkki siitä, että jossain vaiheessa kaikista kirjastopalveluista tulee yhä enem-män ammattilaisten ja käyttäjien yhdessä tuot-tamia. Esimerkiksi Ann Arborin piirikirjasto on esittänyt sivullaan käyttäjien tekemät merkkaukset ja koonnut ne vielä merkkaus- tai käsiteavaruudeksi (http://www.aadl.org/catalog/tagcloud). Samanlaisia merkkausava-ruuksia on monien muidenkin amerikkalais-kirjastojen sivuilla.

Sosiaalinen bookmarkkaus tai yhteismerk-kaus on yksi merkkauksen erityismuoto, jon-ka synty perustuu vuonna 2003 perustetun Deliciousin luomaan merkkauspalveluun. De-licious mahdollistaa käyttäjille verkkosivujen merkkauksen, tallennuksen, hallinnoinnin ja jakamisen keskitetystä sivustosta käsin. Deli-cious auttaa ihmisiä löytämään, muistamaan ja jakamaan verkkoresursseja. Jotkut kirjastot ovat koonneet www-sivuja koskevia vinkke-jään Deliciousiin. Näin ovat tehneet mm. New Yorkin, Los Angelesin ja Seattlen yleiset kir-jastot.

Todettakoon yleisemmin Web 2.0 -ominai-suuksien käyttäjälähtöisestä hyödyntämisestä, että esimerkiksi Uumajan alueen yleiset kir-jastot Ruotsissa (minabibliotek.se) mahdollis-tavat käyttäjille kirja-arvioinnit, avainsanaeh-dotukset aineistojen luokittelussa ja yhteyden luomisen muiden kirjastonkäyttäjien kanssa

(Alsbjer 2008). Hämeenlinnan kirjasto tarjoaa niin ikään uuden Web 2.0 -tyylisen palvelun, joka suosittelee käyttäjille lukemista heidän aikaisempien lainojensa perusteella. Se on osoittautunut erinomaiseksi sekä käyttäjien että kirjaston henkilökunnan kannalta (Jurva-nen 2008).

Toinen esimerkki käyttäjien osallistami-sesta on ns. folksonomioiden (folksonomy) hyödyntäminen. Folksonomia eli käyttäjäluo-kitus on käyttäjälähtöisesti, ilman koordinaa-tiota luotu luokittelu- tai käsitejärjestelmä (Furner 2010). Folksonomia erottuu sekä auk-toriteettiin että deduktiiviseen käsitejärjestel-mään perustuvasta järjestelmästä siinä, että se tarjoaa käyttäjille mahdollisuuden yhdistää tietyt sisällöt tai ilmiöt (valokuvat, blogit ym.) tiettyihin avainkäsitteisiin, joiden kokonaisuu-desta muodostuu käsiteavaruus. Tuloksena syntyy käyttäjien käsityksiä ja käsitteiden yleisyyttä heijasteleva luokittelu, jossa arjen kielenkäytölle annetaan suurempi painoarvo kuin käsitekentän semanttiselle selkeydelle (Lankes ym. 2007, 21). Folksonomioiden käyttöön liittyy kuitenkin myös onglmia, joi-hin kirjastojen tulisi vastata tekemällä käyttä-jälähtöistä luokitusta tukevat ohjeet, tarjoa-malla tietoa luokittelun periaatteista ja erityis-ongelmista ja tekemällä linkityksiä alan ha-kuteoksiin (Spiteri 2007).

Esimerkiksi PennTags (http://tags.library.upenn.edu/help) on sosiaalisen merkkauksen väline, jolla paikannetaan, organisoidaan ja jaetaan käyttäjän suosimia verkkoresursseja (Lankes ym. 2007, 22). Penn-yhteisön jäsenet voivat koota ja ylläpitää URL-osoitteita, link-kejä aikakauslehtiartikkeleihin ja arkistoja online-luettelossa ja online-videoluettelossa. Kun resurssit on kerran koottu, käyttäjät voi-vat organisoida niitä merkitsemällä tunnistei-ta (tags) tai luokittelemalla niitä antamiensa kriteerien pohjalta. PennTags-palvelua voi-daan käyttää myös yhteisesti ja ryhmäkohtai-sesti, sillä se palvelee hakemistona, jota käyt-tämällä käyttäjä voi löytää aiheita ja muita käyttäjiä, jotka liittyvät hänen omiin suosik-kiresursseihinsa (Lankes ym. 2007, 22). Ylei-sesti käyttäjien kommentit, merkkaus ja arviot tarjoavat informaatiota käyttäjälähtöiselle si-sältötuotannolle. Tällä tavoin voidaan luoda

389


informatiivisempia tuotteita, kuten hyödyntä-mällä kirjaston näyttöluetteloja (Casey & Se-vastinuk 2006, 41).

Kirjastojen toteuttamiin käyttäjien osallis-tamisen hankkeisiin sisältyy sekä menestys-tarinoita että epäonnistumisia. Monet hank-keista, kuten Australian kansalliskirjaston ja Yhdysvaltojen kongressin kirjaston hankkeet, ovat antaneet viitteitä siitä että käyttäjät voi-vat tuoda merkittävää lisäarvoa kirjastojen työlle. Molemmissa näistä kansallisista kir-jastoista vältyttiin vandalismilta, mikä on si-nänsä rohkaiseva uutinen Web 2.0 -tyylisten kirjastopalvelujen kehittämisen kannalta (Tay 2009).

Keskustelua

Kirjasto 2.0 tarjoaa monia lupauksia kirjasto-palvelujen uudistamiseen. Edellä esitetyt ha-vainnot antavat aiheen olettaa, että yleiset kirjastot ovat hiljalleen alkaneet ottaa käyt-töön moninaisia Web 2.0 -välineitä ja palve-luja parantaakseen viestintää, sisällönjakamis-ta, sosiaalista verkostoitumista ja käyttäjien osallistamista. Tähän mennessä kirjastot ovat olleet kaikkein kiinnostuneimpia sellaisista palveluista kuin Facebook, blogit ja online chat. Web 2.0:n tarjoama repertuaari on kui-tenkin laaja ja laajenee kaiken aikaa myös kirjastojen piirissä mm. otsikkosyötteiden, wiki-sovellusten ja folksonomioiden hyödyn-tämisen suuntaan.

Web 2.0 -sovellusten käyttöönotto edellyt-tää investointeja, käyttökustannusten katta-mista ja kykyä erilaisten käyttäjäryhmien palvelemiseen. Kirjastot joutuvat ennemmin tai myöhemmin sen tosiasian eteen, että li-sääntyvä viestintä ja vuorovaikutus edellyttää myös henkilöresursseja. Web 2.0 -sovellusten aiheuttamasta lisätyöstä Kansasin osavaltion kirjaston työntekijä Megan Schulz (2010) to-teaa, että monikanavaiset ratkaisut helpottavat eri käyttäjäryhmien palvelemista. Kirjastovir-kailijan tehtävänä on antaa vastauksia kirjas-ton käyttäjiä askarruttaviin kysymyksiin, ja mitä joustavammin ja vaivattomammin se voi-daan tehdä, sitä parempi. Kansasin osavaltion kirjaston osalta Schulz toteaa, että “the ques-

tions have picked up since we started some of the 2.0 services but that is a good thing, - - - the questions are about the same as we would receive in person but is easier for patrons to call or text a question than make the trip.” Tämä merkitsee nopeampia tietoprosesseja ja vähemmän turhautumista kirjaston käyttäjien piirissä. Lisäksi näiden järjestelmien avulla käyttäjät tulevat myös tietoisemmiksi kirjas-ton tarjoamista palveluista.

Jaakko Sannemann Espoon kaupunginkir-jastosta kuvaa oman orientaationsa kautta hyvin niitä muutossuuntia ja vaatimuksia, joi-ta Web 2.0 -trendi tuo kirjastotoimen henki-löstölle. Sannemann (2010) kirjoittaa: ”Mi-nulla on oikeus ja joskus jopa velvollisuus julkaista tai keskustella sosiaalisessa medias-sa myös iltaisin ja viikonloppuisin. Kun Entressen kirjaston ystävä kirjoittaa kello 00.40 pitävänsä kirjastoamme maailman par-haana, reagoin heti. Ollakseen aito sosiaali-nen media edellyttää inhimillisen nopeaa toimintaa. Tämä on valtava kulttuurimurros: kunnallinen kirjasto vastaa asiakkaalleen vi-rallisen aukiolonsa ulkopuolella! Samalla mietin, voiko sosiaalisen median edellyttämä oikea-aikainen reagointi vähentää julkisen organisaation uskottavuutta. Sosiaalisen me-dian kautta maailmalle levittäytyvä tarina on moniääninen. Pystyykö kirjasto valvomaan, että tarina vastaa kirjaston visiota itsestään? Sosiaalinen media haastaa meidät kirjasto-ammattilaiset miettimään työmme sisältöä, työaikoja ja ammatti-identiteettiä aivan uu-sista näkökulmista.” Tässä yhteydessä on tär-keä muistuttaa, että kirjasto 2.0:n kehitykseen liittyy myös henkilöstöä koskevia ongelmia ja uh suus ja päätetyöskentelyn rasittavuus ovat tekijöitä, joista on kerättävä tietoa, jotta mah-dollisiin ongelmiin pystytään vastaamaan en-naltaehkäisevästi.

On mahdollista ja oikeastaan todennäköis-täkin, etteivät yleiset kirjastot saavuta Web 2.0 - alueella samanlaista suosiota kuin vaik-kapa Facebook tai YouTube, koska niiden tehtävä ja luonne poikkeavat huomattavasti tällaisista kaupallisista palveluista. Kirjastojen strateginen kysymys on, miten sosiaalista me-diaa tulisi hyödyntää kirjastotoimessa kirjas-ton ja käyttäjien välisen vuorovaikutuksen

390


optimaalisen tason ja halutun laadun saavut-tamiseksi. Kirjaston profiilisivun julkaisemi-nen Facebookissa, videon julkaiseminen You-Tubessa, Wikipedian imitointi Open Libraryn tyyliin, Amazon.com-tyylisten kirjasuositusten tarjoaminen LibraryThing for Libraries-tyyp-pisellä sovelluksella ovat esimerkkejä siitä, miten kirjastot voivat rakentaa läsnäolonsa ja palvelunsa Web 2.0 -tyylisiksi. Kuitenkin nämä ovat lopulta varsin pinnallisia tapoja Web 2.0:n tarjoamien mahdollisuuksien hyö-dyntämisen kannalta. Pikemminkin kirjastojen tulisi rakentaa sosiaalisen median käyttö nii-den omista toimintapuitteistaan käsin ja oppia soveltamaan uusia mahdollisuuksia luovasti tehtäviensä ja ydinprosessiensa kan nalta.

Kirjastot saattavat kohdata vaikeuksia vas-tata teknologisen ja yhteiskunnallisen muu-tosvauhdin kiihtymisen tuomaan haasteeseen. Web 2.0 on yksi osa tätä kokonaiskuvaa. Uu-sia sovelluksia ja palveluja tulee lisää nopeas-sa tahdissa. Tämän vuoksi kirjastojen on syy-tä seurata jatkuvasti alan kehitystä: mitkä uudet trendit saattaisivat olla kirjastolle hyö-dyllisiä, miten niitä tulisi ottaa käyttöön ja miten tämä toiminta tulisi resurssoida. Kyse ei ole kuitenkaan niinkään teknologiasta kuin siihen liittyvistä käyttäytymismalleista ja jul-kisen sektorin palvelutoiminnan perusteiden uudistamisesta (Lankes ym. 2007, 23). Samal-la kuitenkin uudet teknologiat luovat uusia sosiaalisia käytänteitä ja avaavat tietä uusille ratkaisuille. Kirjasto 2.0:n saralla lähitulevai-suudessa visuaalisuus, monikanavaisuus, paikkaperustaiset palvelut ja yhdistelmäpal-velut tulevat todennäköisesti lisääntymään. Esimerkiksi paikkaperustainen merkkaus (geotagging) voi tuoda kiinnostavan lisän Flickrin ja vastaavien mediasivustojen aineis-tojen merkkaukseen (esimerkkeinä käyvät Google Maps-palvelun käyttö yhdistelmäpal-velusivustoilla ja Socialightin mobiilit ja verkkopohjaiset paikannuspalvelut, ks. http://socialight.com/). Samalla mobiilit ja ubiikit palvelut tulevat ennemmin tai myöhemmin lisääntymään, koska kirjastopalvelujen jous-tava paikasta riippumattomaton käyttö tuo selvää lisäarvoa kirjastojen käyttäjille (Lowry 2003; Li 2006).

Kirjasto 2.0:n tulevaisuutta pohdittaessa

joudutaan ainakin ohjelmistojen osalta otta-maan kantaa myös kaupallisten palvelujen ja avoimeen lähdekoodiin perustuvien ohjelmis-tojen ja sovellusten käyttöön. Useimmat so-siaalisen verkostoitumisen ja sisällönjakami-sen sivustot ja myös Web 2.0 teknologioita hyödyntävät ohjelmat, sovellukset ja palvelut (sivustot) ovat kaupallisia, mukaanlukien LibraryThing-palvelun tapaiset kirjastosovel-lukset. Yksi esimerkki tältä saralta on kirjas-toille ja koulutusalan organisaatioille sovel-luksia kehittänyt Springshare, jonka LibGui-des-kirjasto-ohjelmistoalusta kytkee kirjaston Web 2.0 sovelluksiin eli mahdollistaa live chat-toiminnon, Facebookin, Twitterin ja vas-taavien palvelujen hyödyntämisen. Esimerkik-si Burlingtonin piirikunnan kirjastolaitos Yh-dysvalloista käyttää LibGuides-käyttöliitty-mäkomponenttia sivullaan tarjotakseen käyt-täjille kätevän mahdollisuuden hakea tietoja kirjaston omista tietokannoista tai verkosta (http://explore.bcls.lib.nj.us/index.php). Si-nänsä Web 2.0 -sovellukset ja -sivustot tulevat jatkossakin todennäköisesti olemaan pääosin kaupallisia, mutta ohjelmistopuolella tilanne voi pitkällä aikavälillä olla toinen. Yksi esi-merkki avoimen lähdekoodin kehittelyistä on Evergreen-kirjasto-ohjelmisto, joka on suun-niteltu kirjaston aineistojen etsimiseen ja nii-den hallintaan, luettelointiin ja kierrättämi-seen. Se on vapaasti käytettävissä ns. GNU GPL -lisenssillä. Esimerkkinä mainittakoon, että Georgian osavaltion kirjastolaitos käyttää lähes 300 kirjastoyksikköä palvelevan PINES (Public Information Network for Electronic Services) -palvelunsa toteutuksessa em. Ever-green-kirjastoautomaatiojärjestelmää. Avoi-men lähdekoodin kirjastosovellukset ovat periaatteessa kustannustehokkaita (ei vuosit-taisia lisenssimaksuja) ja kehittämisen kan-nalta joustavia, mutta toisaalta niidenkin hyö-dyntämiselle on omat vaatimuksensa erityi-sesti IT-henkilöstön pätevyyksien suhteen.

Kirjastojen tämänhetkistä haastetta on ku-vattu siten, että hyvä kirjasto 2.0 edellyttää: “… to implement RSS feeds, use blogs and wikis, support instant messaging, offer pod-casts, use Facebook, run a Library MySpace profile, create some good PR videos to run on YouTube and have a presence in Second Life”

391


(Joint 2009, 171). Tällä hetkellä tyypillistä kirjasto 2.0-konseptia edustaa hyvin Espoon Entressen kirjasto eli Entresse-kauppakeskuk-sessa sijaitseva Espoon kaupunginkirjaston palvelupiste, jonka repertuaariin kuuluvat mm. Facebook, Entressen kirjaston blogi, Entressen kirjaston koulutusblogi, Entressen kirjaston kirjallisuusblogi, YouTube, Vimeo, Flickr ja Twitter.

Laajan Web 2.0 -arsenaalin käyttöönotto ei kuitenkaan yksin riitä tuottamaan optimaa-lista tulosta kirjastojen vuorovaikutussuhtei-den hoitamisen kannalta. Kirjasto 2.0 edellyt-tää koko toimijakentän osallisuutta: järjestöt, aktiiviset kuntalaiset, harrastelijat ja asiantun-tijat eri aloilta voivat myötävaikuttaa kirjaston roolin ja vuorovaikutuksen uudistumiseen (Jurvanen 2008). Markkinoimalla palveluja tehokkaasti kouluille, paikallisille järjestöille ja kirjaston käyttäjille saadaan rohkaistua si-sältötuotantoa ja lisättyä kiinnostusta kirjastoa kohtaan.

Yleisten kirjastojen haaste voidaan kään-tää yksinkertaisen organisointiperiaatteen muotoon: jotta olisi mahdollista siirtyä evolu-tionaarisesta kehittämisestä revolutionaari-seen muutokseen, organisaation on integroi-tava tietoja viestintäteknologian hyödyntä-

minen ydintehtävien ja kontekstisuhteiden muutokseen. Venkatraman (1994) on tunnis-tanut viisi IT-avusteisen organisaatiomuutok-sen tasoa, jotka on sovitettu kirjastokonteks-tiin kuviossa 2.

Kirjastojen strateginen haaste on löytää tapoja muotoilla uudelleen ydinprosessejaan hyödyntämällä Web 2.0 -sovelluksia ja sosiaa-lista mediaa. Toistaiseksi esimerkiksi lyhyt-viestintä, bloggaaminen ja Facebook ovat asteittain löytäneet tiensä kirjastojen palvelu-valikoimaan, mutta tämä on vasta heikko sig-naali siitä muutoksesta, jota kohti olemme menossa. Syvällisen muutoksen ymmärtämi-nen edellyttää tarkempaa kuvaa käyttäjien tarpeista ja käyttötottumuksista. Lisäksi Web 2.0:n osaltaan vahvistama fragmentaatio edel-lyttää palveluintegraatiota. Palvelut saattavat helposti hajautua sinänsä näyttäviksi mutta samalla irrallisiksi ohjelmistokomponenteiksi ja portaalin osa-alueiksi, joista puuttuu joh-donmukainen rakenne, mikä puolestaan hei-kentää palvelujen käytettävyyttä. Skotlannin kirjastoja informaationeuvosto on todennut tähän liittyen: “Most Web 2.0 services offer options to embed content, either to bring the information into your website or to link up to other Web 2.0 sites, for example, to integrate

18

Merkittävä

Pienet

Vähäinen

Suuret

Yksittäiset sovellukset

Sisäinen integraatio

Kirjastoprosessien uudistaminen

Kirjastoverkoston uudistaminen

Uusi kirjastoparadigma

Evolutio-naarinen muutos

Revolutio-naarinen muutos

Potentiaaliset hyödyt ja riskit

Muutos

Kuvio 2. Lähestymistapoja kirjaston prosessien kehittämiseen (vrt. Venkatraman 1994). Kirjastojen strateginen haaste on löytää tapoja muotoilla uudelleen ydinprosessejaan hyödyntämällä Web 2.0 -sovelluksia ja sosiaalista mediaa. Toistaiseksi esimerkiksi lyhytviestintä, bloggaaminen ja Facebook ovat asteittain löytäneet tiensä kirjastojen palveluvalikoimaan, mutta tämä on vasta heikko signaali siitä muutoksesta, jota kohti olemme menossa. Syvällisen muutoksen ymmärtäminen edellyttää tarkempaa kuvaa käyttäjien tarpeista ja käyttötottumuksista. Lisäksi Web 2.0:n osaltaan vahvistama fragmentaatio edellyttää palveluintegraatiota. Palvelut saattavat helposti hajautua sinänsä näyttäviksi mutta samalla irrallisiksi ohjelmistokomponenteiksi ja portaalin osa-alueiksi, joista puuttuu johdonmukainen rakenne, mikä puolestaan heikentää palvelujen käytettävyyttä. Skotlannin kirjastoja informaationeuvosto on todennut tähän liittyen: “Most Web 2.0 services offer options to embed content, either to bring the information into your website or to link up to other Web 2.0 sites, for example, to integrate your Flickr photos or tweets within your blog.” (SLIC & CILIPS n/a). Web 2.0 tarjoaa tässä mielessä välineitä sekä palvelujen tuottajien että käyttäjien kannalta tärkeään palveluintegraatioon. Loppusanat Kirjastojen tulee julkisina palvelulaitoksina heijastaa aikaansa ja tässä mielessä pyrkiä tarjoamaan palveluja sellaisilla tavoilla, jotka vastaavat kirjaston käyttäjien luontaisia käyttötapoja. Teknologisoituvassa yhteiskunnassa kirjastojen on tavalla tai toisella vastattava tähän haasteeseen. Yksi tuoreimpia trendejä tällä saralla on käsillä olevassa artikkelissa esitelty kirjasto 2.0 –konsepti. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että teknologiaoptimismi ja uudistusinto ei saisi haitata kirjastojen roolin sisällöllistä pohdintaa. Kuten Frank Webster (1999) on todennut, olisi kiinnitettävä huomiota mm. siihen, että kirjastot vastaisuudessakin tarjoaisivat tietoa ja viihdettä mahdollisimman laajalle yleisölle maksuttomuusperiaatteella. Tärkeä kysymys

Kuvio 2. Lähestymistapoja kirjaston prosessien kehittämiseen (vrt. Venkatraman 1994).

392


your Flickr photos or tweets within your blog.” (SLIC & CILIPS n/a). Web 2.0 tarjoaa tässä mielessä välineitä sekä palvelujen tuot-tajien että käyttäjien kannalta tärkeään palve-luintegraatioon.

Loppusanat

Kirjastojen tulee julkisina palvelulaitoksina heijastaa aikaansa ja tässä mielessä pyrkiä tarjoamaan palveluja sellaisilla tavoilla, jotka vastaavat kirjaston käyttäjien luontaisia käyt-tötapoja. Teknologisoituvassa yhteiskunnassa kirjastojen on tavalla tai toisella vastattava tähän haasteeseen. Yksi tuoreimpia trendejä tällä saralla on käsillä olevassa artikkelissa esitelty kirjasto 2.0 -konsepti.

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että teknologiaoptimismi ja uudistusinto ei saisi haitata kirjastojen roolin sisällöllistä pohdin-taa. Kuten Frank Webster (1999) on todennut, olisi kiinnitettävä huomiota mm. siihen, että kirjastot vastaisuudessakin tarjoaisivat tietoa ja viihdettä mahdollisimman laajalle yleisölle maksuttomuusperiaatteella. Tärkeä kysymys onkin, miten Web 2.0 -trendi vaikuttaa kirjas-toihin tilanteessa, jossa niiden resurssit ovat niukat ja ehkä edelleen niukkenemassa kun-tatalouden kiristyessä. Viekö kirjasto 2.0 täs-sä tilanteessa resursseja perinteisiltä kirjasto-palveluilta? Saatujen kokemusten valossa näyttää siltä, että Web 2.0-välineet asettuvat luontevaksi osaksi kirjastolaitoksen kehitys-kaarta, jolloin perinteisten ja uusien palvelu-muotojen suhdetta ei tarvitse nähdä nollasum-mapelin kaltaisena asetelmana. Kirjastolta vaaditaan uudistumista, jota ei voida toteuttaa pelkästään perinteisin keinoin. Lisäksi Web 2.0-välineet tuovat kirjastojen perinteisillekin tehtäväalueille uusia toimintatapoja, jolloin se voi olla yksi osa palapelissä, jonka avulla on mahdollista säilyttää kirjastopalvelut vetovoi-maisina varsinkin nuorten käyttäjäryhmien keskuudessa. Kirjastolla on ollut vaikeuksia tuottaa esimerkiksi tietopalveluja, jotka tuke-vat uusia oppimiskäsityksiä ja opetusmenetel-miä. Tämä on johtunut pääosin kirjastojen resurssien niukkuudesta. Web 2.0-välineiden avulla on mahdollista kustannustehokkaasti

parantaa juuri tämäntyyppisiä vuorovaikuttei-suuteen, vertaistukeen ja oppimiseen liittyviä kirjastopalveluja.

Web 2.0 teknologiat ja palvelut tarjoavat uusia mahdollisuuksia kirjastojen palvelujen parantamiseen ja niiden käyttäjä- ja sidosryh-mäsuhteiden hoitamiseen. Nämä teknologiat ja palvelut mahdollistavat nopean, vaivatto-man ja luontevan viestinnän kirjastojen ja käyttäjien välillä. Lisäksi ne mahdollistavat uusien sähköisten palvelujen tarjoamisen kir-jastojen käyttäjille, joita ovat esimerkiksi pi-kaviestintään perustuvat tietopalvelut, kirjas-ton käyttäjien tekemät kirja-arviot, yhteis-merkkaus, folksonomioiden kokoaminen ja vastaavat. Tähän mennessä länsimaissa saadut kokemukset ovat pääosin myönteisiä ja vala-vat siten luottamusta kirjasto 2.0:n tulevaisuu-teen. Sovelluksia käytetään pääasiassa lyhyt-viestintään ja sosiaaliseen verkostoitumiseen, jotka ovat toki vain jäävuoren huippu Web 2.0 maailmassa.

Yksi kirjasto 2.0:n kehityksen kannalta tärkeä kysymys on kehityksen eritahtisuus. Olemme kuvanneet edellä tämän alan pionee-reja, jotka ovat ennakkoluulottomasti ottaneet käyttöön uusia sovelluksia ja palveluja. Näin pystyvät tekemään yleensä kuitenkin vain ne kirjastot, joissa on asialle omistautunutta hen-kilökuntaa ja riittävästi resursseja ja osaamis-ta. Tosin myös monet suurten kaupunkien kirjastot ovat omaksuneet uusia toimintatapo-ja hitaasti voidakseen paremmin arvioida uu-sien toimintatapojen mielekkyyttä ja niiden tuomaa lisäarvoa. Erityisen ongelmallisena tämä vaatimus näyttäytyy maaseutukirjastoil-le, joilla ei ole resursseja sovittautua nopeas-sa tahdissa teknologisoituvan yhteiskunnan muutoksiin. Tältä osin kirjastojen on syytä pohtia yhteistyön laajentamista perinteisistä verkkopalveluista soveltuvin osin myös Web 2.0-välineiden käyttöön. Lisäksi jo pitkään tehty yhteistyö koulujen ja oppilaitosten kans-sa on syytä laajentaa Web 2.0-trendin henges-sä kaikkia paikallisyhteisön toimijoita koske-vaksi yhteisölliseksi osallistavuudeksi, jolloin kirjastolaitos saa lisää resursseja innovointiin ja palvelutuotantoon.

Kaiken kaikkiaan yleisten kirjastojen ke-hittämistä ajatellen on hyödyllistä pohtia, mi-

393


ten kirjastolaitos voisi vastata Web 2.0-trendin esiin nostamiin mahdollisuuksiin menettämät-tä kuitenkaan näkökulmaansa perimmäiseen tehtäväänsä paikallisena tieto-, kulttuuri- ja viihdepalvelujen tarjoajina. Kansalaisten si-vistykselliset perusoikeudet ovat laajentuneet tietoverkkojen ja digitaalisen median alueelle, ja tässä mielessä kirjastojen tehtävät laajene-vat väistämättä myös tälle alueelle. Se, mitkä uusista sovelluksista ja palveluista tuovat ai-toa lisäarvoa ja vakiintuvat osaksi kirjastojen palvelutoimintaa, jää nähtäväksi.

Lähteet

Alsbjer, P. (2008). Interaction: Anything Goes 2.0. Scandinavian Public Library Quar-terly, 41(2). URL: http://splq.info/issues/vol41_2/03.htm [käytetty 9.9.2010].

Anttiroiko, A.-V. (2009). Government 2.0: Towards Interactive and Enabling e-gov-ernment. In Kaplan, A., Balci, A., Aktan, C.C. & Dalbay, C. (eds.) Advances in eGov-ernment & eGovernance. Vol. 1. Selected Proceedings of the 1st International Con-ference on eGovernment and eGovernance, 12–13 March 2009: 51–65, Ankara, Turkey: Turksat & SoBiAD-SosReS.

Anttiroiko, A.-V. & Savolainen, R. (2007). New Premises of Public Library Strategies in the Age of Globalization. In: Edward D. Garten, Delmus E. Williams, James M. Nyce & Sanna Talja (ed.) Advances in Li-brary Administration and Organization. Vol. 25, pp. 61–81. Amsterdam: Elsevier. JAI Press.

Boyd, D.M. & Ellison, N.B. (2007). Social Network Sites: Definition, History, and Scholarship. Journal of Computer-Me-diated Communication, 13(1). URL: http://jcmc.indiana.edu/vol13/issue1/boyd.elli-son.html [käytetty 9.9.2010].

Buur, T.D. & Larsen, S.S. (2008). Ready for 2.0? Social Technologies in Danish Librar-ies. Scandinavian Public Library Quar-terly, 41(2). URL: http://splq.info/issues/

vol41_2/02.htm [käytetty 9.9. 2010].

Cano, V. (1995). Information Technology and the Future of Professional Library Practice. In Geh, H-P. & Walckiers, I. (eds.) Library Networking in Europe. European Conferen-ce, 12–14 October, 1994, Brussels. Confe-rence Proceedings. London: TFPL Publis-hing, 51–65.

Cargill, J. & Webb, G.M. (1988). Managing Libraries in Transition. Phoenix: Oryx Press.

Casey, M.E. & Sevastinuk, L.C. (2006). Lib-rary 2.0. Service for the Next-Generation Library. Library Journal, 131(14), 40–42.

Chua, A.Y.K. & Goh, D.H. (2010). A Study of Web 2.0 Applications in Library Websites. Library & Information Science Research, 32(3), 203–211.

Cook, N. (2008). Enterprise 2.0. How Social Software Will Change the Future of Work. Aldershot. UK: Gower.

Crawford, W. (2006). Library 2.0 and ”Library 2.0”. Cites & Insights, 6(2), 1–32.

Curran, K., Murray, M. & Christian, M. (2007). Taking the Information to the Pub-lic through Library 2.0. Library Hi Tech, 25(2), 288–297.

Furner, J. (2010). Folksonomies. In: Encyclo-pedia of Library and Information Sciences. 3rd. ed. London, UK: Taylor & Francis, 1858–1866.

Helsingin yliopiston kirjasto (1997). Kirjas-tojen tietotekninen tulevaisuusskenaario 1997–2006. Helsingin yliopiston kirjasto. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy.

Holmberg, K., Huvila, I., Kronqvist-Berg, M., Nivakoski, O. & Widén-Wulff, G. (2009a). Kirjasto 2.0. Muuttuva osaamisen kulttuu-ri. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu.

Holmberg, K., Huvila, I., Kronqvist-Berg, M. and Widén-Wulff, G. (2009b). What is Li-brary 2.0? Journal of Documentation, 65(4), 668–681.

Hovi, I. (1984). Yleiset kirjastot 1969–1981.

394


Kehityslinjoja ja vaikutusyhteyksiä. Helsin-ki: Kirjastopalvelu Oy.

Huhtanen, A. (1988). Tietohuollon tuleva tek-niikka. Tietotekniikka kirjastossa ja tieto-palvelussa 2010. Helsinki: Valtion paina-tuskeskus.

Joint, N. (2009). The Web 2.0 Challenge to Libraries. Library Review, 58(3), 167–175.

Jurvanen, I. (2008). Hämeenlinna Library 2.0. Your Library. Scandinavian Public Library Quarterly, 41(2). URL: http://splq.info/is-sues/vol41_2/07.htm [käytetty 9.9. 2010].

Karjalainen, M. (1977). Kansankirjastojen kehitys Suomessa vuosina 1802–1906. Hel-sinki: Kirjastopalvelu Oy.

Kinnell Evans, M. (1991). All Change? Pub-lic Library Management Strategies for the 1990’s. London: Taylor Graham.

Kirjasto tietokeskuksena (1988). Tietoteknii-kan kokeiluprojekti TIKKU. Loppuraport-ti. Projektiryhmä Jatta Krug ym. Helsinki: Suomen kirjastoseura.

Koivunen, H. (1995). Kirjasto merkityksen tuottajana tietoyhteiskunnassa. Helsinki: Kirjastopalvelu Oy.

Lankes, R. D., Silverstein, J. & Nicholson, S. (2007). Participatory Networks: The Libra-ry as Conversation. Information Technol-ogy and Libraries, 26(4), 17–33.

Li, L.L. (2006). Building the Ubiquitous Lib-rary in the 21st

Century. World Library and

Information Congress: 72nd IFLA General Conference and Council, 20–24 August 2006, Seoul, South Korea. URL: http://ar-chive.ifla.org/IV/ifla72/papers/140Lien.pdf [käytetty 15.9.2010].

Lietsala, K. & Sirkkunen, E. (2008). Social Media: Introduction to the Tools and Pro-cesses of Participatory Economy. Tampere: University of Tampere. URL: http://tam-pub.uta.fi/tulos_eng.php?tiedot=231 [käy-tetty 9.9.2010].

Linh, N.C. (2008). A Survey of the Applicati-

on of Web 2.0 in Australasian University Libraries. Library Hi Tech, 26(4), 630–653.

Lowry, C.B. (2003). The Ubiquitous Library, University of Maryland Libraries in the Next Five Years, New Directions & Conti-nuing Legacy. University of Maryland Lib-raries, November 7, 2003. URL: http://www.lib.umd.edu/deans/ublibreport.html [käytetty 15.9.2010].

Maness, J.M. (2006). Library 2.0 Theory. Web 2.0 and Its Implications for Libraries. We-bology, 3(2). URL: http://www.webology.ir/2006/v3n2/a25.html [käytetty 9.9.2010].

Mäkinen, I. (2009a). Kirjasto fennomaanien kansansivistämisohjelmassa. Teoksessa Suomen yleisten kirjastojen historia. Toim. I. Mäkinen. Helsinki: BTJ Kustannus, 151–213.

Mäkinen, I. (2009b). Pitäjänkirjastojen läpi-murto. Teoksessa Suomen yleisten kirjasto-jen historia. Toim. I. Mäkinen. Helsinki: BTJ Kustannus, 136–150.

Nielsen, H. (2008). Social Technologies in Practice. Scandinavian Public Library Quarterly, 41(2). URL: http://splq.info/ issues/vol41_2/06.htm [käytetty 9.9. 2010].

Okko, M. (1984). Yleiset kirjastot kulttuurin osana. 10.10.1983. Saatesanat teokseen Ir-meli Hovi: Yleiset kirjastot 1969–1981. Kehityslinjoja ja vaikutusyhteyksiä. Helsin-ki: Suomen Kirjastopalvelu Oy, 7–10.

O’Reilly, T. (2005). What is Web 2.0. Design Patterns and Business Models for the next Generation of Software. URL: http://www.oreillynet.com/pub/a/oreilly/tim/news/ 2005/09/30/what-is-web-20.html [käytetty 9.9.2010].

Sannemann, J. (2010). Kirjasto 2.0. Tiedosta-lehti 7.6.2010. http://www.tieke.fi/julkaisut/tiedosta-lehti/?ARTICLE_NUM=39809& SINGLE_EMBED=12811 [käytetty 9.9. 2010].

Schulz, M. (2010). Interview with Megan

395


Schulz, a reference librarian of the State Library of Kansas (interviewer Ari-Veikko Anttiroiko). Chat transcript, Mon, 4 Jan 2010.

Serantes, L.C. (2009). Untangling the Rela-tionship between Libraries, Young Adults and Web 2.0. The Necessity of a Critical Perspective. Library Review, 58(3), 237–251.

Shoji, M. (2007). Regional Social Networking Services (SNS) – the Current Situation and the Future Potential. Center for Global Communications (GLOCOM), Internation-al University of Japan. February/March 2007. URL: http://www.glocom.ac.jp/e/publications/Shoji_1.pdf [käytetty 9.9. 2010].

SLIC & CILIPS (n/a). A Guide to Web2.0 in Libraries. The Scottish Library and Infor-mation Council (SLIC) & the Chartered Institute of Library and Information Profes-sionals in Scotland (CILIPS), UK. URL: http://www.slainte.org.uk/files/pdf/web2/Web2GuidelinesFinal.pdf [käytetty 9.9. 2010].

Spiteri, L.F. (2007). Structure and Form of Folksonomy tags: The Road to the Public Library Catalogue. Webology 4(2). URL: http://www.webology.ir/2007/v4n2/a41.html [käytetty 15.9.2010]

Strickland, J. (2009). How Web 3.0 will work. URL: http://computer.howstuffworks.com/web-30.htm [käytetty 9.9.2010].

Tay, A. (2009). Libraries and Crowdsourcing

– 6 Examples. Library2.0.ning.com. URL: http://library20.ning.com/profiles/blogs/libraries-and-crowdsourcing-6 [käytetty 9.9. 2010].

Toyama, S. (2007). Local Area SNS and Com-munity Building in Japan. Communities and Action: Prato CIRN Conference 2007. URL: http://www.ccnr.net/prato2007/archive/toyama%20135.pdf [käytetty 9.9. 2010].

Venkatraman, V. (1994). IT-enabled Business Transformation: From Automation to Busi-ness Scope Redefinition. Sloan Manage-ment Review, 35(2), 73–87.

Verho, S. (2008). In Search of a Social Li-brary. Scandinavian Public Library Quar-terly, 41(2). URL: http://splq.info/issues/vol41_2/10.htm [käytetty 9.9.2010].

Webster, F. (1999). Virtual Library – False Dawn? Frank Webster and Lorcan Demp-sey. UKOLN. Content by Lorcan Dempsey of UKOLN. Last updated on 28-Apr-1999. http://www.ukoln.ac.uk/services/papers/ukoln/dempsey-1999-01/index.htm [käytet-ty 9.9.2010].

Yoshida, M., Shoji, M., Yamada, Y. & Mine-taki, K. (2007). Analysis of Regional Social Networking Services: Community Partici-pation and Regional Economic Revitaliza-tion in Japan. In: Snaprud. M. & Sawicka. A. (eds.) T4P’07. Proceedings of the first T4P Conference, 6 March 2008, pp. 73–79. URL: http://www.t4p.no/conference/con-ference/proceedings/T4P-proceedings-v5_1.pdf [käytetty 9.9.2010].

Kirjasto 2.0: yleiset kirjastot sosiaalisen median hyödyntäjinä

Documents

Transcript of Kirjasto 2.0: yleiset kirjastot sosiaalisen median hyödyntäjinä