Sisä-Suomen yliopistojen innovaatiopalvelujen nykytila ja lähitulevaisuus

TIEDEPOLITIIKKA 1/2011

27

ARI-VEIKKO ANTTIROIKO & ULRIIKA LEPONIEMI

Sisä-Suomen yliopistojen innovaatiopalvelujen

nykytila ja lähitulevaisuus Yliopistojen merkitys innovaatiojärjestelmässä on korostunut viimeisten

parin vuosikymmenen aikana aiheesta käydyssä keskustelussa. Tutkimuksel-lisesti on olemassa erilaisia näkökulmia yliopistojen rooliin liittyen, eivätkä nämä näkökulmat suinkaan ole yksimielisiä yliopistojen tehtävistä ja niiden edellyttämistä rakenteellisista muutoksista. Ari-Veikko Anttiroiko ja Ulrii-ka Leponiemi valottavat artikkelissaan monipuolisesti käytyä teoreettista keskustelua yliopistojen muuttuvasta roolista ja uusista tehtävistä. Tämän lisäksi he myös kuvaavat suomalaista kehitystä aihepiiriin liittyen käyttäen

esimerkkinä Sisä-Suomen yliopistojen innovaatiopalveluja. Yliopistojen rooli on osoittautunut erittäin tärkeäksi niin alueellisen kuin kansallisenkin kehityksen kannalta. Itse asiassa monien alu-eiden vetovoimaisuuden ja elinvoimaisuuden perusta on yliopistoissa ja niihin kytkeytyvissä osaamisen keskittymissä. Yliopistoissa on kiintoisaa myös se, että ne ovat sidoksissa tiettyyn paikkaan, jolloin niillä on luontainen sidos sijaintipaikkakunnan muuhun kehityk-seen. (Lester 2007, 11.)

Yliopistojen mahdollisuudet edistää sijain-tikaupunkinsa ja –alueensa kehitystä riippuvat ratkaisevasti siitä, millä tavoin ne ovat vuo-rovaikutuksessa toimintaympäristönsä kanssa. Tässä suhteessa ratkaiseva ero syntyy ideaa-lityyppien pohjalta tarkasteltuna ulkosuhteis-saan passiivisen opetusyliopiston ja aktiivi-

sessa kaupallisessa yhteistyössä ympäristönsä kanssa toimivan tutkimusyliopiston välille. Jälkimmäisen yliopistotyypin toimintaan liit-tyy yleensä kaupallistamispyrkimyksiä ja mui-ta yrittäjämäiselle yliopistolle tunnusomaisia piirteitä, mistä paradigmaattisia esimerkkejä ovat maineikkaat kärkiyliopistot ja menesty-neet teknilliset yliopistot erityisesti anglo-ame-rikkalaisissa maissa. Vastaavat yrittäjämäiset toimintatavat näyttävät olevan lisääntymässä yliopistoissa eri puolilla maailmaa.

Tarkastelemme tässä artikkelissa yrittäjä-mäisten piirteiden nykytilaa ja näkymiä suo-malaisissa yliopistoissa yhden toiminnallisen osa-alueen, innovaatiopalvelujen, kannalta. Vastaamme artikkelissamme seuraaviin ky-symyksiin:


28

1. Millaisilla henkilöresursseilla yliopis-tot panostavat innovaatiopalvelutoi-mintaan?

2. Millaisen innovaatiopalveluverkoston tai –ekosysteemin puitteissa yliopisto-jen innovaatiopalvelut toimivat?

3. Millaisia palveluja yliopistot tarjoavat yliopistolähtöisen innovaatiotoimin-nan tueksi?

4. Millaista asiakaskuntaa yksiköt tuke-vat palveluillaan?

5. Mihin suuntaan tutkimus- ja innovaa-tiopalvelut ovat kehittymässä nykyis-ten kehitystrendien valossa?

Tarkastelemme näitä kysymyksiä empiirisesti analysoimalla kolmen Sisä-Suomen yliopiston – Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Jyväskylän yliopisto – eli ns. allianssiyliopistojen tutkimus- ja innovaatio-palvelujen toimintaa.

Yliopiston uusi rooli

Suomalainen yliopistolaitos on muuttumas-sa kiihtyvällä vauhdilla. Suurimmat tämän hetken muutospaineet näyttävät kohdistuvan yritysyhteistyön lisäämiseen, yliopistojen toi-minnan tehostamiseen (mm. yksikkökoon kas-vattaminen) ja kansainvälistymiseen. Näihin on pyritty vastaamaan rakenteellisilla uudis-tuksilla ja yliopistojen toimintakäytäntöjä vir-taviivaistamalla. Yliopistojen rakenteellinen uudistaminen on päässyt todenteolla käyntiin oikeastaan vasta 2000-luvulla. Merkkejä tästä ovat yliopistojen yhdistymiset ja uuden yli-opistolain ja korkeakoulukeksintölain säätä-minen. Myös yleisemmin yliopistojen toimin-takulttuurissa ja –käytännöissä on tapahtunut dynaamisuutta ja yrittäjämäisyyttä lisääviä muutoksia, jotka ovat osaltaan luoneet uusia puitteita myös tutkimustulosten kaupallista-miselle ja innovaatiotoiminnalle.

Kohti yrittäjämäistä yliopistoa?

Yliopiston perinteisten tehtävien rinnalle alkoi teollisen vallankumouksen edetessä tulla uudella tavalla tieteellisen toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistämi-nen. Lisäksi vaaka alkoi kallistua 1900-lu-

vulla opetuksesta erikoistuneen tutkimuksen suuntaan, mikä tapahtui monissa eurooppalai-sissakin yliopistoissa tosin varsin myöhään, osin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Luontevana jatkona tälle kehitykselle keskus-teluun nousi yliopiston kolmannen tehtävän korostuminen, joka tuli esimerkiksi meillä Suomessa yliopistolakiin vuonna 2004 (yli-opistolain muutos 30.7.2004/715). Yksi tätä kehitystä radikalisoiva näkemys perustuu yrittäjämäisesti toimivan, tutkimustuloksiaan kaupallistavan ja samalla heikommin valtion resurssiohjaukseen sidotun yliopiston syn-nyttämiseen, mistä esimakua ovat tarjonneet menestyneet anglo-amerikkalaiset yliopistot. Tämä siirtymä tiivistyy nykykeskustelussa yrittäjämäisen yliopiston (ks. Clark 2001), yrittäjämäisen tieteen (Johnston & Edwards 1987; Etzkowitz 1998) ja akateemisen yrit-täjyyden (Shane 2004) ideoihin. Neutraa-limpi ilmaus samansuuntaisesta ilmiöstä on innovatiivinen yliopisto (Resnick & Scott 2004) ja vastaavasti kriittisemmin latautunut näkemys tiivistyy akateemisen kapitalismin käsitteeseen (Slaughter & Leslie 1997; 2001).

Tämän kehityksen taustalla vaikuttaa vah-vasti uusliberalistinen politiikka, mutta toi-saalta uuden yliopistoparadigman syntyä ja leviämistä on käytännössä edistänyt ehkä sitäkin enemmän se tosiasia, että valtion tuki yliopistoille on jo nykyisellä kustannusra-kenteella riittämätön, mihin yliopistot ovat reagoineet mm. ulkoista rahoitusta ja hanke-toimintaa lisäämällä ja kehittämällä innova-tiivisia toimintatapoja. Tosin joillain kasvu-sektoreihin elimellisesti liittyvillä tieteen- ja tutkimusaloilla tätä muutosta on vauhdittanut myös uusien mahdollisuuksien avautuminen yksityisen rahoituksen ja yritysyhteistyön muodossa (Leslie et al. 2001, 270).

Samalla on syytä muistaa, että myös yritys-ten suhde yliopistoihin on muuttunut. Alun pe-rin yritysten yliopistoihin tekemät sijoitukset

perustutkimuspanostuksia. Omien tutkimus-yksiköiden lakkauttamisen myötä yritykset ovat alkaneet katsoa yliopistoja uusin silmin: lähtökohtana on tehokkuusetujen saaminen ulkoistamalla t&k-toimintaa yliopistoille ja liittämällä yhteistyöhön sitä kautta selvät liiketaloudelliset intressit (Nelsen 2001; ks. myös Powers & McDougall 2005, 296). Yli-opistoparadigman muutostendenssejä synnytti osaltaan siten myös liike-elämä uusine odo-


29

(ks. samansuuntaisista johtopäätöksistä myös

vielä kärjekkäämmin todennut, että asianmu-kaisin tapa hankkia yliopistolle merkittäviä tuottoja teknologialisensoinnin kautta on yk-sinkertaisesti olla onnekas.

Tuunainen ja Knuuttila (2006) ovat esittä-neet johtopäätöksenään, että kaupallistamisen ujuttautuminen yliopistoihin synnyttää risti-riitoja ja jännitteitä, jotka ilmentävät näiden kahden toiminta-alueen perustavanlaatuista erilaisuutta. Tämä ristiriita heijastuu oppi-aineiden välisiin suhteisiin ja akateemisten työyhteisöjen arkisen työskentelyn tasolle (ks. esim. Ylijoki 2003; vrt. Bercovitz & Feldman 2008; Leslie et al. 2001; Philpott et al. 2011, 7). Tutkijat ovat myös tunnistaneet monia esteitä, jotka vähintäänkin hidasta-vat yrittäjyysparadigman leviämistä ja myös kyseenalaistavat yrittäjämäisen yliopiston leviämisen yliopistoja yhdenmukaistavana kehityskulkuna (Philpott et al. 2011).

Kuva yliopistojen perusluonteesta, yrit-täjämäisyyden muodoista ja kaupallistami-sen mahdollisuuksista on edellä mainituista kriittisistä näkökohdista huolimatta kaikkea muuta kuin mustavalkoinen. Nimittäin faktista siirtymää kohti yrittäjämäisempiä toiminta-malleja ja tieteellisen tutkimuksen kaupal-listamispyrkimyksiä on tapahtunut jo pitkään yliopistoissa eri puolilla maailmaa (esim.

Huggins et al. 2008; O’Shea at al. 2007; Wong et al. 2007; Rasmussen et al. 2006; Jacob et

tuksineen ja resursointimahdollisuuksineen.Siirtymä kohti yrittäjämäistä yliopistoa ei

ole ongelmaton eikä tietenkään myös millään tavalla vääjäämätön kehityssuunta. Monet yrittäjämäisen yliopiston perustoiminnot – yliopiston rooli aluekehityksessä, tutkimuk-sen kaupallistamispyrkimykset, teknologian-siirtoyksiköiden toiminnan kannattavuus ja yrittäjämäisen työyhteisön dynaamisuus – on tavalla tai toisella kyseenalaistettu alan tutki-muksessa.

Aluekehityksen osalta Lester (2007) on päätynyt tutkimusryhmänsä kanssa tulokseen, että yliopistojen roolit vaihtelevat huomat-tavasti alueen erityispiirteistä riippuen, ts. teknologiansiirtomalli ei ole useinkaan paras tapa nähdä yliopistojen kolmas tehtävä. Vielä olennaisempana asiana Lester toteaa, että tek-nologiansiirron sijaan yliopiston panos alueen kehitykseen syntyy edelleenkin pääasiassa koulutuksen kautta ja toisaalta tarjoamalla foorumeita teknologisia ja sosiaalisia kehi-tystrendejä koskevalle keskustelulle. Lisäk-si akateemisen tutkimuksen hyödyntäminen edellyttää valikoivaa ja alueen innovaatiotar-peisiin sovitettujen keinojen käyttämistä, joten yleispätevää mallia yliopiston aluekehitystä edistävälle tehtävälle on vaikea luoda (Hussler et al. 2010).

Myös tiedon- ja teknologiansiirron osalta yliopistojen tulokset ovat jääneet usein vaa-timattomiksi. Ensiksikin varsinaisen ulkoisen yrittäjyyden sijaan akateeminen yrittäjyys kanavoituu useimmiten “pehmeisiin” aktivi-teetteihin, kuten konsultointiin ja tilaustutki-mukseen, mutta ei niinkään organisoiduksi ulkoiseksi yrittäjyydeksi spin-off-yritysten muodossa (Klofsten & Jones-Evans 2000; vrt. Philpott et al. 2011; Fini et al. 2010). Cohen ym. (2003) ovat puolestaan osoittaneet, että yliopistojen tiedonsiirron muotona julkaisut, konferenssit ja epävirallinen kanssakäyminen ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin vaikkapa patentit. Lisäksi valtaosa yliopistoväen aloit-tamasta yritystoiminnasta syntyy itse asiassa yliopistojen hallinnoiman teknologiansiirto- ja tekijänoikeusjärjestelmän ulkopuolella (Fini et al. 2010).

Abrams ym. (2009) ovat havainneet ame-rikkalaisyliopistoja koskevan tilastollisen tar-kastelun perusteella, että vain noin kuudennes teknologiaohjelmista on itsekannattavia, mikä asettaa kriittiseen valoon jo pitkään yliopis-toissa yleistyneet teknologiansiirtotoimistot

Ensiksikin varsinaisen ulkoisen yrittäjyyden sijaan akateeminen yrittäjyys kanavoituu useimmiten

“pehmeisiin” aktiviteetteihin, kuten konsultointiin ja tilaustutkimukseen,

mutta ei niinkään organisoiduksi ulkoiseksi yrittäjyydeksi

spin-off-yritysten muodossa.


30

al. 2003; Vickers et al. 2001; Chrisman et al. 1995). Joillakin toimialoilla – esim. elekt-roniikka-ala – yliopistotutkimuksen kaupallis-tamisella on tilastollisesti positiivinen yhteys yritysperustantaan (Bania et al. 1993). Lisäksi monilla tieteenaloilla hyvät yrityssuhteet ovat käytännön tasolla edistäneet yliopistouraa, mikä on osaltaan tarjonnut empiiristä tukea väitteelle yrittäjämäisen yliopiston piirteiden lisääntymisestä yliopistomaailmassa (Powers & McDougall 2005, 305).

On myös väitetty, että yliopistojen yksi-köiden osallistuminen kaupallistamiseen on ymmärretty jo lähtökohtaisesti – eettisiä ulot-tuvuuksia myöten – väärin. Vaikka varsinkin 1970-80-luvuilla tutkijoiden osallistuminen kaupallistamishankkeisiin nähtiin eettisesti kyseenalaisena, alkuvaiheen pioneerihankkeet esimerkiksi Kalifornian yliopistojärjestelmän piirissä eivät kokeneet mitenkään yksimielistä vastustusta (Jones 2009). Myös Van Looy ym. (2004) ovat päätyneet siihen, että yrittäjyys ja tieteellinen toiminta eivät sinänsä haittaa toisiaan. Lisäksi, vaikka resurssiriippuvuus-näkökulma on tärkeä yritysten elinkeinoelä-mäyhteyksien tarkastelussa, yritysrahoitus ei tee yliopistoista varsinkaan laitos- tai osastota-solla niin riippuvaisia yksityisistä intresseistä kuin on ajateltu, mihin vaikuttaa olennaisesti mm. ammattietiikka ja opetushenkilökunnan tuntema vastuu hyvästä opetuksesta. Toisin sanoen yliopistoissa tapahtuneet muutokset eivät ole käytännön tasolla resurssiriippuvuu-den asteittaisesta lisääntymisestä huolimatta välttämättä erityisen radikaaleja (Leslie et al. 2001, 269-270; ks. myös Van Looy et al. 2004).

Yhteenvetona voidaan todeta, että kriittinen yliopistotutkimus nojaa pitkälti eräänlaiseen

dualismiteesiin, joka korostaa akateemisen tutkimuksen erityisyyttä ja sitä kautta samalla tieteen ja voittoa tavoittelevan yritystoiminnan välistä perustavanlaatuista erilaisuutta. Tältä pohjalta on mm. esitetty, että yliopistojen tulisi vahvistaa uudelleen julkista rooliaan ja pyrkiä turvaamaan toimintansa julkinen rahoitus (Rhoades & Slaughter 2004). Vas-takkainen näkemys, jota voitaisiin kutsua akateemiseksi yrittäjyysparadigmaksi, näkee asetelman hiukan toisin.

Yrittäjyysparadigma on tosin saanut alan keskustelussa useita eri muotoja, joiden suhde dualismiteesiin vaihtelee jonkin verran. Ei-kaupallisia ulottuvuuksia ja uudistumiskykyi-syyttä korostava yrittäjämäisen yliopiston idea rakentaa siltaa kriittisen ja yrittäjyysorien-toituneen yliopistoparadigman välille (Clark 2001), kun taas yrittäjyysmyönteisempänä Triple Helix –malliin perustuva akateeminen yrittäjyysparadigma korostaa yliopiston uusia rooleja ja kaupallistamistoimien myönteisiä vaikutuksia ja tässä prosessissa syntyvien hybridimuotojen hallittavuutta (Etzkowitz 1998; 2003; Etzkowitz et al. 2000). Erään-laisena äärimuotona voidaan pitää varsinaista yritysyliopistokonseptia, jossa yliopistojen teknologiansiirto, kaupallistamispyrkimyk-set ja sponsorirahoitus ovat olennainen osa

Matthews 2004). Smilor ja Matthews (2004) kuvaavat yli-

opistoparadigman muutosta amerikkalaisesta näkökulmasta siten, että kun yliopistot ovat perinteisesti olleet paikkoja joissa synnytetään unelmia, kokeillaan uusia asioita ja laajen-netaan tietämyksen rajoja, viimeisen parin vuosikymmenen kuluessa nämä unelmat on haluttu kaupallistaa. Kyse on yrittäjämäisesti toimivista yliopistoista ja niiden piirissä toi-mivista akateemisista ”sisäisistä yrittäjistä” tai ”valtiovallan tukemista yrittäjistä” (Slaughter & Leslie 2001), jotka ovat mukana spin-off-yritysten perustamisessa ja tutkimustulosten kaupallistamisessa ja hyödyntävät immateri-aalioikeuksia patentoinnin ja teknologialisen-soinnin muodossa. Kehitys on ollut kaikkein voimallisinta anglo-amerikkalaisissa maissa, joissa on julkisia ja yksityisiä huippuyliopis-toja, kasautunutta vaurautta ja yrittäjämäistä toimintaa tukeva kulttuuri.

Yrittäjämäisen yliopiston kolme perusele-menttiä ovat (1) yliopistojen rooli talouske-hityksen edistäjänä, (2) teknologiansiirron ja

On myös väitetty, että yliopistojen yksiköiden osallistuminen

kaupallistamiseen on ymmärretty jo lähtökohtaisesti – eettisiä

ulottuvuuksia myöten – väärin.


31

kaupallistamisen organisointi ja (3) yrittäjyyt-tä tukeva kannustin- ja palkitsemisjärjestelmä (Smilor & Matthews 2004, 114-115). Yksi yrittäjämäisen yliopiston ydintoiminto on si-ten kaupallistamisen ja laajasti ymmärrettynä innovaatiopalvelujen organisointi. Siihen tii-vistyy monia sellaisia ulottuvuuksia, jotka on nähty globaalin tietotalouden haasteina. Ehkä keskeisin innovaatiopalvelujen merkityksen lisääntymisen taustalla vaikuttava tekijä on se, että lisääntyvä yhteistyö edellyttää tut-kimustuloksiin liittyvän tiedon suojaamista, jotta yhteistyö olisi yrityksen näkökulmasta mielekästä. Yritykset eivät useinkaan voi hyödyntää tutkimustuloksia, jos oikeuksia ei ole selvitetty ja suojattu. Tämän rinnalla myös yliopiston piirissä syntyvän kaupallistamisen edellytys on immateriaalioikeuksien hallinta. Yliopistolaitoksen piirissä on syntynyt tarve lisätä tutkijoiden ymmärrystä näistä kysymyksistä ja perustaa yksikköjä, joissa tarjotaan innovaatio-palveluja erityisesti kaupallistamiseen liittyvissä oikeudellisissa kysymyksissä. (Kontkanen 2006.)

Yliopistojen innovaatiopalvelut

Tiedon tuottajien ja hyödyntäjien välimaas-tossa toimii lukuisia erilaisia välittäjäorga-nisaatioita, joita ovat mm. yrityshautomot, teknologiakeskukset, alueelliset kehitysyhti-öt sekä korkeakoulujen yhteydessä toimivat välittäjäorganisaatiot. Yliopistokontekstissa näitä palveluja tarvitaan tutkimustulosten hyö-dyntämiseen, tiedon- ja teknologiansiirtoon sekä kaupallistamiseen. (Ks. Peth & Mäkinen 2001; ks. myös Harmon et al. 1997; Campbell 2007; Young 2007.) Yliopistot hyödyntävät monella tavalla erilaisia välittäjäorganisaati-oita, mutta ne ovat samalla vahvistaneet myös omia innovaatiopalvelujaan. Nämä palvelut ovat kehittyneet eri tavoin eri yliopistoissa johtuen erilaisista lähtökohdista ja erityisesti kulloisistakin tutkimus- ja koulutusrakenteen ja alueellisen kehittämisen tarpeista. (Opetus-ministeriö 2007; ks. myös Ilmavirta 2006.)

Kansainvälisen kehityksen valossa arvioi-tuna tämän hetken valtavirran muodostavat lainopilliseen neuvontaan sekä patentteihin ja lisensointiin keskittyvät teknologiansiir-

saadut kokemukset ovat olleet vaihtelevia.

Tutkimuksissa on mm. havaittu, että va-likoivilla teknologiansiirtoratkaisuilla yli-opistot ovat voineet edistää yrityspalvelujen kautta perustettujen uusyritysten määrää (Di Gregorio & Shane 2003, 225). Teknologian-siirtoyksiköiden tuloksellisuutta määrittävät ainakin jossain määrin mittakaavatekijät sekä toimintaa puitteistavat ympäristötekijät ja institutionaaliset tekijät. Organisaatiotasolla näiden yksiköiden suoritustasoa määrittävät yliopiston palkitsemisjärjestelmät, teknolo-giansiirtoyksikön rekrytointi- ja palkitsemis-käytännöt sekä yliopiston ja yritysten väliset kulttuuriset raja-aidat (Siegel ym. 2003).

Olipa konteksti mikä tahansa, teknologian-siirtoyksiköiden muodostamisen kannalta kes-keistä on määritellä sen yhteys yliopiston läh-tökohtiin ja politiikkaan ja toisaalta asemoida se suhteessa ulkoiseen toimintaympäristöön. Lisäksi hyvienkin lähtökohtien varassa me-nestystä saadaan tavallisesti odottaa 7-10 vuotta, joten kyse on pitkän aikavälin kehit-tämistoiminnasta (Campbell 2007; Young 2007). Tämä oletus on linjassa sen kanssa, että teknologiansiirtoyksikön iän on osoitettu vaikuttavan toiminnan menestyksellisyyteen esimerkiksi uusyritysten synnyttämisessä ja lisensoinnissa, mikä puolestaan kertoo kyseis-ten prosessien pitkäkestoisuudesta ja niihin liittyvän oppimisen ja kompetenssin hankki-misen keskeisestä merkityksestä (Powers & McDougall 2005, 306).

Kaupallistamiseen keskittyvien teknolo-giansiirtoyksiköiden fokus on pääsääntöisesti varsin kapea. Laajempaa näkökulmaa tässä suhteessa edustaa sellainen ”tasapainotettu” innovaatiopalvelukonsepti, joka on syntynyt kiinteässä yhteydessä tutkimustoimintaan ja räätälöity monialaisen yliopiston tarpeisiin. Tämä on ollut yleistä varsinkin eurooppalaisil-le yliopistoille, Suomi mukaan lukien. Vaikka meilläkin innovaatiopalvelujen organisoinnin keskeisenä lähtökohtana on tutkimustulosten kaupallistaminen (ks. kuvio 1), suomalaisyli-opistojen innovaatiopalvelut toimivat kui-tenkin hyvin erilaisessa ympäristössä kuin vaikkapa amerikkalaisten tutkimusyliopisto-jen teknologiansiirtotoimistot. Esimerkiksi suomalaisten tutkimus- ja innovaatiopalvelu-yksikköjen tehtävien kirjo voi olla hyvinkin laaja, sisältäen sellaisia tehtäväalueita kuin EU-hankeneuvonta, tutkimussopimusten hal-linnointi, yrityskoulutus, immateriaalioikeus-neuvonta, lisensointi ja alumnitoiminta.


32

yhteistyötä ja työnjakoa koulutuksessa, tutkimuksessa ja tukipalveluissa, minkä avulla luodaan aiempaa kansainvälisempiä ja korkea-tasoisempia tutkimus- ja oppimisympäristöjä. Allianssi on Suomen laajin yliopistollinen kokonaisuus, joskin toisaalta rakenteeltaan löyhä ja heikosti institutionalisoitu.

Allianssiyliopistojen tutkimus- ja inno-vaatiopalvelut ovat pieniä yksiköitä, jotka ovat alkaneet laajentua ja saada suurempaa painoarvoa 1990-luvulta lähtien. Taulukossa 1 esitetään kootusti allianssiyliopistojen tut-kimus- ja innovaatiopalvelujen henkilöstö ja niiden osaamisalueiden jakautuminen.

Seuraavassa kuvaillaan allianssiyliopisto-jen tutkimus- ja innovaatiopalveluyksikköjä haastattelujen ja kirjallisen materiaalin poh-jalta. Kustakin tutkimus- ja innovaatiopalve-luyksiköstä haastateltiin maaliskuussa 2010 kahta henkilöä, tutkimuspalvelupäällikköä ja innovaatioasiamiestä tai jälkimmäisen puuttuessa yritysasiamiestä. Haastatteluja on lähinnä faktatiedon osalta tarpeen mukaan täydennetty yliopistojen julkai-semalla kirjallisella aineistolla ja verk-komateriaalilla.

Suomalaisyliopistojen innovaatiopalvelut ovat laajentuneet melkoisesti viimeisen kym-menen vuoden kuluessa. Esimerkiksi Helsin-gin yliopiston Tutkimus- ja innovaatiopalvelut -yksikössä ja Aalto-yliopiston innovaatiokes-kuksessa on molemmissa noin 30 henkeä. Oulun yliopistossa on yli 10 henkeä käsittävä tutkimus- ja innovaatiopalveluyksikkö ja Tu-run yliopistossa on vastaavankokoinen Tutki-muspalvelut ja teollisuusyhteistyö -yksikkö. Tampereen yliopistossa, Tampereen teknilli-sessä yliopistossa ja Jyväskylän yliopistossa on samanlaiset, joskin henkilöstömäärältään hieman pienemmät yksiköt. Tarkennamme seuraavassa kuvaa kolmen viimeksi mainitun yliopiston innovaatiopalveluista.

Sisä-Suomen allianssiyliopistojen innovaatiopalvelut

Yliopistoallianssi on Jyväskylän yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampe-reen yliopiston yhteistyökonsortio. Allians-siin kuuluvat itsenäiset yliopistot harjoittavat

!"#$%$!&&'())*+'),+)-+.,/"#$%$/0+*1,),+)-+.,234!$%$2.5.,+&$26*5+-65,.,*)$7++5.*'+-+&*))$8'9:.7-)$(6',+77.$;<<=>;<?@

!"#$%&'(&)"*+$,"-*".%-*/0&123420*5,$-/0&6/$*$*(&789/*"-,$0$-*/6$3&:;;<=&'>(?


33

Tampereen yliopisto

Täydentävän rahoituksen sopimuksia hoiti 1980-luvun lopulla Tampereen yliopistos-sa korkeakoulusihteeri. Sopimustoiminta ja täydentävän rahoituksen hakeminen Suomen Akatemiaa lukuun ottamatta ei ollut kovin vilkasta vielä 1990-luvun alussakaan ja menet-telytapoja vasta hiottiin. Laman hellitettyä ja Suomen liityttyä Euroopan unioniin 1990-lu-vun puolivälissä täydentävää rahoitusta alet-tiin hakea ja myös saada enemmän. Yritysten kiinnostus tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan lisääntyi, ja Suomen Akatemia, Tekes, minis-teriöt ja säätiöt rahoittivat tutkimustoimintaa kasvavassa määrin. Korkeakoulusihteerin lisäksi vuodesta 1996 lähtien sopimuksia hoiti jo toinenkin henkilö, vuonna 1999 määrä lisääntyi kolmeen ja vuonna 2004 neljään

henkilöön. Lakimiehen virka täytettiin 2007, mihin saakka sopimusjuridiikka oli hoidettu vuodesta 1996 alkaen alihankintana. Inno-vaatioasiamiehen tehtäviä hoiti usean vuoden ajan Tampereen teknillisen yliopiston kanssa yhteinen, Keksintösäätiön osittain rahoitta-ma henkilö. TULI-projektin kautta Tekesin osarahoituksella yksikköön saatiin oma innovaatioasiamies. Tutkimus- ja inno-vaatiopalveluyksikkö toimii talousosas-ton yhteydessä, koska 1990-luvun alussa tehdyllä päätöksellä silloisen sopimustoi-mintaa hoitavan henkilön virka sijoitettiin talousasioihin.

Yksikön toiminta rahoitetaan pääosin pe-rusvoimavaroista, joskin sitä täydennetään hankerahoituksella (esim. Tekes). Yksikön toiminnan tuloksellisuutta ja volyymia kuvaa vuoden 2009 osalta taulukko 2.

Tampereen yliopisto Jyväskylän yliopisto Tampereen teknillinen yliopisto

Hallinto 3 4 3

Tiede, teknologia 1 1 3

Lakimies 1 2 2 *

Innovaatioasiamies 1 1 -

Yritysasiamies - 1 1

Yhteensä 6 9 9

Taulukko 1. Allianssiyliopistojen tutkimus- ja innovaatiopalvelujen henkilöstöresurssit.

* Tampereen teknillisessä yliopistossa yksikön lakimiehet toimivat koko yliopistoa koskevien oikeudellisten asioiden hoitajina, eivät siis vain kyseisen tukipalveluyksikön tehtävissä.

Taulukko 2. Tampereen yliopiston tutkimustulosten kaupallistamisen tuloksia eri indikaat-torien valossa.

Hankevirta

2009 (kpl)

Keksintö-

ilmoitukset

2009 (kpl)

Patentti-

ilmoitukset

2009 (kpl)

Patentit,

yhteensä

(kpl)

Lisenssit

aktiiviset

(kpl)

Lisenssi-

tulot 2009

(euroa)

Uudet

yritykset

2009 (kpl)

Uudet

yritykset

2000 –

2009 (kpl)

Omistukset

alkavissa

yrityksissä,

yht. (kpl)

39 10 5 1 3 ~10 000* 2 ** ** 0

!"#$%&'%%$()*+("+,-.)()/.("&0$"/12*$&'"3.)((."-."(12%$'"(.033.."*)3)."&$"+*&"($&4+%%.5!!"6.033."*)3)"&$"($&4+%%.7"%$**1"()(3$-+$4&'"+8.("20$(23%&("&$/1("+*&"0&3$%(&0&$%%1"8)3.'.5


34

Tampereen yliopiston tutkimus- ja in-novaatiopalvelujen yksi tärkeimmistä yh-teistyökumppaneista on myös rahoittajana toimiva Keksintösäätiö. Kaupallistamises-sa kumppaneita ovat vastaavasti Finn-Medi Oy, Technopolis Oyj ja Hermia Oy. Näiden ohella yksityiset konsulttitoimistot tekevät ostopalveluina yksikön teettämiä selvityksiä, minkä lisäksi potentiaalisiin yrityksiin ja yh-teistyötahoihin, kuten teknologiansiirtoyhtiö Licentiaan, bioalan kehitysyhtiö Biocelexiin ja lääketieteeseen erikoistuneeseen ruotsalaiseen Karoliiniseen instituuttiin, otetaan yhteyttä tarpeen mukaan.

Innovaatiopalveluiden asiakkaita ovat eri-tyisesti professorit ja senioritutkijat. Usein asiakkailla on jo tietoa rahoituksen hankin-nasta. Yhteydenottoja innovaatiopuolelle tulee erityisesti lääke- ja biotieteistä ja myös infor-maatiotieteistä. Tavoitteet eri tieteenaloilla vaihtelevat. Teknisillä aloilla tutkijoiden on periaatteessa helppo käynnistää patentointi-prosessi ja tähdätä tuotteiden lisensointiin. Nämä toimenpiteet voidaan hoitaa myös yli-opiston toimesta, jolloin tutkija halutessaan voi jatkaa tutkimustyötään. Tilanne on täysin erilainen yhteiskuntatieteiden ja humanistis-ten tieteiden alueella, jossa kaupallistaminen tapahtuu ainakin osin tutkijan omakohtaisen työn varassa esimerkiksi konsultti- tai asian-tuntijapalvelujen muodossa. Tämä on yksi monialaisen Tampereen yliopiston haaste. (Haastattelu/Kuismanen 2010.)

Teknisten keksintöjen kohdalla tutkimus- ja innovaatiopalvelujen ja asiakkaan yhteistyön tavoitteena on yleensä patentti. Yliopisto myös rahoittaa patentointia. Tähän vaiheeseen pääsy on useimmiten suhteellisen helppoa, mutta se ei vielä tuota rahallista tulosta. Isomman haasteen muodostaa tuotteistaminen, kaupal-listaminen ja uuden yrityksen perustaminen. Tampereen yliopiston tutkimus- ja innovaa-tiopalvelut ostavat tarvittaessa tässä proses-sin vaiheessa osaamista Finn-Medi Oy:ltä, Technopolis Oyj:ltä tai Hermia Oy:ltä ja joskus myös Keksintösäätiöltä, jolta saadaan asiantuntemuksen lisäksi rahoitusta ja apua hankkeen eteenpäin viemiseen. (Haastattelu/Kuismanen 2010.)

Tampereen yliopiston innovaatioasiamies Olli Kuismanen toivoisi tutkimus- ja innovaa-tiopalveluyksikön kehittyvän tulevaisuudessa omaksi, hallinnosta erilliseksi yksikökseen ja lähentyvän tutkimusryhmiä. Ihanteellista olisi

saada toimintaan vähemmän byrokratiaa ja enemmän ”Pelle Pelottoman” ajattelutapaa. Kuismanen uskoo, että potentiaalisia ideoita ja keksintöjä on yliopistokentässä löydettävissä huomattavasti nykyistä enemmän. Niiden löytäminen ja kehittäminen mahdollistuisi laa-jemman yhteistyön kautta. Syvempi yhteistyö esimerkiksi allianssiyliopistojen tutkimus- ja innovaatiopalvelujen kesken lisäisi asiantun-temusta ja edesauttaisi yhteisten päämäärien muotoilussa ja niiden saavuttamisessa. (Haas-tattelu/Kuismanen 2010.)

Tampereen yliopiston tutkimuspalvelu-päällikkö Hannele Auffermannin mukaan Tampereen yliopistossa käynnissä oleva tieteenalayksikkömalliin siirtyminen tulee lähivuosien aikana vaikuttamaan hallintoon ja sen myötä myös tutkimus- ja innovaatiopal-veluihin. Tieteenalayksikkötasolle on ilmei-sesti tarkoitus saada täydentävän rahoituksen sopimusosaamista, mikä muuttaisi tukipalve-luyksikön tehtäviä jonkin verran. Tutkimus- ja innovaatiopalveluissa lähivuosien uudistus-ten toivotaan joka tapauksessa selventävän ja tehostavan sopimusmenettelyjä. Yksikön roolin odotetaan yleisesti kehittyvän asian-tuntijaorganisaation suuntaan. (Haastattelu/Auffermann 2010.)

Tampereen teknillinen yliopisto

Tutkimus- ja innovaatiopalvelu on aloitettu Tampereen teknillisessä yliopistossa (TTY) 1990-luvulla. Tutkimus- ja innovaatiopal-velu -yksikkö on suhteellisen nuori, mutta vastaavaa toimintaa on ollut pienimuotoisena käynnissä jo pitkään. Muutaman viime vuo-den aikana organisaatio on kasvanut selvästi erityisesti innovaatiopalvelujen osalta. Matala organisaatiorakenne, positiivinen asenneil-mapiiri sekä sujuva vuoropuhelu yliopiston johdon kanssa luovat toiminnalle hyvät edel-lytykset. Yksikön toiminta rahoitetaan pääosin perusvoimavaroista, jota täydennetään han-kerahoituksella (Tekes, EU ym.). Toiminnan tuloksia vuodelta 2009 on koottu taulukkoon 3.

Tampereen teknillisen yliopiston taloudel-lisia indikaattoreita tarkasteltaessa on huomi-oitava, että kaikki edellä mainitut hankkeet eivät kulje tutkimus- ja innovaatiopalveluyk-sikön kautta. Laitokset organisoivat toimintaa myös itsenäisesti, mistä syystä kattavia lukuja


35

TTY:n toiminnasta ei ole saatavissa. Taulu-kossa 3 esitetyt luvut perustuvat tutkimus- ja innovaatiopalveluyksikön osalta arvioituihin lukuihin. Ainoastaan EU-projektit tulevat aina tutkimus- ja innovaatiopalveluihin tilintarkas-tusta varten, kun kaikkien muiden projektien laskutus hoidetaan talouspalveluyksikössä. Todettakoon vielä, että muista yliopistoista poiketen Tampereen teknillisellä yliopistolla on oma kaupallistamisyhtiö Tuotekehitys Oy Tamlink, joka hoitaa kaupallistamistoimen-piteitä tutkimus- ja innovaatiopalveluiden rinnalla.

Tampereen teknillisen yliopiston tutkimus- ja innovaatiopalvelujen tärkeimpiä yhteistyö-tahoja ovat Tekes, Suomen Akatemia, Tuote-kehitys Oy Tamlink, Hermia Oy, Finn-Medi, muut yliopistot, ELY-keskus sekä Pirkanmaan liitto. Yhteistyötä tehdään mm. rahoituksen hankinnassa, sopimusasioissa ja kaupallista-misen edistämisessä. Kansainvälistä yhteis-työtä tehdään muun muassa Pohjoismaissa Nordenin ja sopimusasioissa Euroopan uni-onin kanssa. Yhteistyökumppaneilta tilataan esimerkiksi selvityksiä kulloisenkin tarpeen mukaan. Tutkimus- ja innovaatiopalveluyk-sikössä panostetaan yleisemminkin yksikön toiminnan kannalta tärkeään verkostoitumi-seen. (Haastattelu/Nieminen 2010.)

Tampereen teknillisen yliopiston tutkimus- ja innovaatiopalveluiden asiakkaita ovat lai-tokset, tutkijat ja opiskelijat. Erona Tampereen ja Jyväskylän yliopistoihin nähden on opiske-lijoiden mukanaolo yksikön kohderyhmänä, mikä kertoo teknillisen yliopiston koulutuksen erityisluonteesta. Tässä yhteydessä on lisäk-si muistettava, että laitokset hoitavat näitä

tehtäviä myös itse. Laitostasolla yhteistyötä kaupallistamisessa tehdään erityisesti opto-elektroniikassa sekä materiaaliopissa ja bio-materiaalitekniikassa. Uusia yrityksiä syntyy erityisesti tietotekniikan alalla. (Haastattelu/Nieminen 2010.)

Erityisenä institutionaalisena ratkaisuna mainittakoon erillinen Yritystalli, joka on Tampereen teknillisellä yliopistolla yli kym-menen vuotta toiminut liiketoimintaosaamisen valmennusohjelma, jossa kehitetään yliopis-totaustaisten tiimien ja henkilöiden liike-toimintaosaamista ja yrittäjyysvalmiuksia. Valmennusohjelman tavoitteena on valmentaa tiimiä tai henkilöä perustamaan uusi yritys. (Haastattelu/Nieminen 2010.)

Kysytyimmät palvelut liittyvät tutkimuksen rahoituksen hankintaan. Lisäksi keksintöil-moitukset työllistävät yksikköä, minkä ohella myös uutuustutkimusta tehdään varsin paljon. Keksinnön kaupallistamisprosessissa selvite-tään tutkijan idean kaupallista potentiaalia. Uutta yritystä perustettaessa aluksi tutkitaan perustamismahdollisuudet ja -edellytykset sekä etsitään mahdollisia yhteistyötahoja. Usein tutkijoilla on omat verkostonsa ja he tuntevat omalla substanssialueellaan toimi-vat yritykset. Jos kuitenkaan hyödyntäjää ei ole tiedossa, tutkimus- ja innovaatiopalvelut auttaa yhteistyöyrityksen etsimisessä. (Haas-tattelu/Nieminen 2010.)

Tampereen teknillisen yliopiston rehto-ri Markku Kivikoski toteaa, että yliopiston väkeä kannustetaan aktiivisesti keksintöjen kaupallistamiseen ja yritysten perustamiseen. Prosessi pyritään saamaan kattavaksi ja tunne-tuksi niin, että se toimii samalla tavoin koko

Taulukko 3. Tampereen teknillisen yliopiston tutkimustulosten kaupallistamisen tuloksia eri indikaattorien valossa.

Hankevirta 2009 (kpl)

Keksintö-ilmoitukset 2009 (kpl)

Patentti-hakemukset 2009 (kpl)

Patentit, yhteensä

(kpl)

Lisenssit (kpl)

Lisenssi-tulot 2009

(euroa)

Uudet yritykset

2009 (kpl)

Uudet yritykset 2000 –

2009 (kpl)

Omistukset alkavissa yri-tyksissä, yht.

(kpl)

(ei kirjata) 96 7 * ** 2/27 *** 93 000 ****

7 **** 52 **** *****

* 7 patenttihakemusta ja 1 hyödyllisyysmalli (yksikön tiedossa olevat hakemukset)

** Ei myönnettyjä TTY:n hakemia patentteja. 7 patentissa on TTY:n tutkijoita mukana.

*** 2 TIP-yksikön kautta tehtyä lisenssisopimusta. Lisäksi on noin 27 teknologian siirtosopimusta TTY:n ja yritysten yhteisissä tutkimus- ja kehittämis-

hankkeissa.

**** TIP:n tiedossa olevat

***** Ei suoraa omistusta. Tamlink Oy:ssä TTY ja TTY:n Tukisäätiö omistavat osake-enemmistön.


36

yliopistossa. Aiemmin ideoiden hyödyntämi-nen on ollut jonkin verran kiinni siitä, millä laitoksella idean kehittäjä toimii ja millainen henki yksikössä ja sen lähipiirissä vallitsee. Tärkeintä on, että talon sisälle syntyy yhteinen tavoitetila: kaikki istuvat samassa veneessä ja vieläpä soutavat samaan suuntaan. (Menes-tystarina 2009, 9.)

Tampereen teknillisestä yliopistosta tuli säätiö vuoden 2010 alussa, mikä antaa uusia eväitä koulutuksen ja tutkimuksen ja mm. sisäisten kannustinjärjestelmien kehittämi-seen. Muutoin lähitulevaisuuden paineet ei-vät näy yliopistolla erityisen voimakkaina, koska innovaatiopalveluilla on vakiintunut asema. Innovaatiotoimintaan, kaupallistami-seen ja yritystoiminnan käynnistämiseen on kohtuullisen paljon kiinnostusta yliopiston piirissä ja ulkopuolista rahoitusta on saata-vissa tutkimukseen, innovointiin ja tutki-mustulosten kaupallistamiseen (haastattelu/Virtanen 2010).

Jyväskylän yliopisto

Jyväskylän yliopiston tutkimus- ja innovaa-tiopalvelut on yksi hallintokeskuksen vas-tuualueista ja hallintojohtaja toimii yksikön esimiehenä. Ennen varsinaisen tutkimus- ja in-novaatiopalveluyksikön perustamista sikäläi-nen teknologiakeskus hoiti kyseiset palvelut. Vuonna 2000 Keksintösäätiön tullessa mukaan toimintaan organisaatioon saatiin innovaatio-asiamies sekä lakimies. Tuolloin alettiin myös hyödyntää EU:n rakennerahastojen tarjoamia mahdollisuuksia. Aikaisemmin Jyväskylän yliopiston tutkimus- ja innovaatiopalvelut oli yleinen neuvoa-antava toimisto, mutta sen rooli on muuttunut vuosien varrella. Nykyään yksikkö on aktiivinen innovaatiotoiminnan ja kaupallistamisen edistäjä, joka tällä tavoin edistää myös yliopiston kolmannen tehtävän toteuttamista.

Yksikön toiminta on suhteellisen pienimuo-toista. Toiminta rahoitetaan 2000-luvun lo-pun tilanteessa yliopiston perusvoimavaroilla, ESR-hankerahoituksella ja Tekesin TULI-oh-jelman rahoituksella. Toiminnan volyymista antaa kuvaa se, että vuonna 2009 hankevirta oli 49 hanketta, keksintöilmoituksia tehtiin 7 ja patenttihakemuksia 3 (kaksi kotimaista ja yksi ulkomainen).

Tärkeimpiä Jyväskylän yliopiston tutki-mus- ja innovaatiopalvelujen yhteistyökump-paneita ovat Keksintösäätiö, Jyväskylä Inno-vation Oy:n Protomo, yrittäjät ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Rahoittajista yhteistyötä tehdään paljon Tekesin kanssa ja alueellisissa asioissa kehittämisyhtiö Jykes Oy:n kanssa. Yritystä perustettaessa yhteistyökumppaneita ovat muun muassa yrityshautomot eli Keski-Suomen Yrityskehitys Oy ja yrityspalve-lukeskus Luotsi. Jyväskylän tutkimus- ja innovaatiopalvelujen verkostot ovat varsin laajat ja yhteistyökumppanit valitaan kullois-tenkin tarpeiden mukaan. Yliopiston sisäiset verkostot ovat käytössä toiminnan aktivointiin liittyvissä asioissa ja ulkoiset verkostot ovat puolestaan tärkeitä keksintöjen kaupallista-mistoimenpiteissä ja markkinoille viemisessä. Mainittakoon tässä yhteydessä, että yliopisto omistaa projektijohtamiseen ja opetussektorin kansainväliseen konsultointiin erikoistuneen yrityksen, Oy UniServices Ltd:in. (Haastat-telu/Reitzer 2010.)

Yksikön asiakkaita ovat ensisijaisesti tut-kijat. Yhteydenottoja tulee erityisesti mate-maattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta ja informaatioteknologian alalta. Lisäksi yhtey-denottoja tulee humanistisilta tieteenaloilta. Tällöin kyseessä on yleensä oman osaamisen kaupallistaminen ja keksijän tavoitteena on työllistää itse itsensä. Yhteistyö päättyy käy-tännössä yleensä hyödyntämissopimukseen. Jotkut innovaatiot siirtyvät kokonaan tai osit-tain yhteistyökumppaneille, joita ovat esimer-kiksi Likes (liikuntatieteellinen tutkimuskes-kus Jyväskylässä), Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU) tai Niilo Mäki Insti-tuutti (oppimisvaikeuksien tutkimusyksikkö Jyväskylässä). (Haastattelu/Reitzer 2010.)

Tutkimus- ja innovaatiopalvelujen alueella kysytyimmät palvelut liittyvät tutkijan oman osaamisen ja idean kaupallistamiseen. Pal-jon pyydetään apua myös hallinnollisiin tai sopimusteknisiin asioihin. Paitsi rahoituksen hankintaan liittyvät kysymykset myös pal-velujen ostamiseen liittyvät tarjous- ja sopi-musneuvottelut vaativat paljon selvitystyötä. Tutkijoiden aktivointi kaupallistamiseen on tärkeää, sillä ilman liiketoiminnan kehittä-mistä hanke voi jäädä täysin hyödyntämättä. Yliopisto rahoittaa patenttia vuoden ja siinä ajassa keksintö pitäisi saada sellaiseen vaihee-seen, että sen voi esimerkiksi myydä eteenpäin kaupallistamisesta kiinnostuneelle yritykselle.


37

(Haastattelu/Reitzer 2010.)Tutkimuspäällikkö Sirkka-Liisa Korppi-

Tommolan mukaan Jyväskylän tutkimus- ja innovaatiopalveluyksikön suurimpia haasteita ovat tutkijoiden mukaan saaminen innovaatio-toimintaan ja keksintöjen kaupallistamiseen kannustavan kulttuurin edistäminen. Yksikön erityinen toiminnallinen haaste on rahoitus-pohjan lyhytjänteisyys. Tehdyn työn tuloksel-lisuus ei ehdi näkyä rahoittajalle rahoituspro-jektin olemassaolon aikana, sillä keksintöjen kaupallistamisprosessit etenevät hitaasti ja toiminnan vaikutukset näkyvät viiveellä. Näin ollen niin toiminnan tuloksellisuuden mittaa-misessa kuin pysyvien rahoitusrakenteiden järjestämisessäkin olisi kehittämisen varaa. (Haastattelu/Korppi-Tommola 2010.)

Innovaatio- ja tutkimuspalvelujen kehittämishaasteet

Yliopistojen innovaatiotoiminnan haasteet liittyvät ennen kaikkea dynaamisuuden ja ammattimaisuuden yhdistämiseen niin, että yliopisto pystyy tulokselliseen vuorovaikutuk-seen globalisoituvassa tietotaloudessa. Yksi tärkeimpiä kysymyksiä on koko innovaatio-palvelutoiminnan luonteen ymmärtäminen osana avointa, vuorovaikutteista ja yrittäjä-mäistä yliopistoa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa jotkut innovaatiotoiminnassa pitkään mukana olleet yliopistot ovat alkaneet tunnistaa sen, että innovaatiotoiminta ja kaupallistaminen muodostavat laajemman kokonaisuuden kuin mitä voidaan hoitaa yhden keskitetyn toimis-ton puitteissa. Innovaatiotoiminta edellyttää koko yliopiston kattavaa ohjelmallista kehit-tämistä. Tähän suuntaan ovat edenneet mm. MIT, Arizonan yliopisto ja UC Berkeley. Teknologiansiirtotoimistoista tulee uudessa mallissa vain yksi osa desentralisoitua inno-vaatioekosysteemiä. (Litan ym. 2007).

Yhdysvalloissa on ennakoitu tapahtuvan siirtymää tuloja maksimoivasta ”lisenssi-mallista” innovaatioiden määrää ja proses-sin nopeutta korostavaan innovaatiomalliin. Jälkimmäisen variaatioita ovat vapaa tut-kijalähtöinen toimintamalli, alueellinen al-lianssimalli, internet-pohjainen alustamalli (esim. iBridge, http://www.ibridgenetwork.org/) ja immateriaalioikeuksista luopumi-seen perustuva lojaalisuusmalli, jossa hyötyjä

oletetaan saatavan välillisesti lahjoitusten kautta. (Litan ym. 2007; Kenney & Patton 2009; Tyler III 2009.) Yksi osa-alue, jossa yliopistojen aktivoituminen tullee näkymään tulevina vuosina on yliopistojen kyky tukea innovaatioprosessin aikaisen vaiheen ideoiden ja start-up-yhtiöiden syntyä (Litan ym. 2007). Tätä voidaan tukea mm. innovaatiokiihdyttä-möjen avulla (Gulbranson & Audretsch 2008).

Tämä muutos liittyy sekä yliopiston si-säisiin järjestelyihin että sen ulkoisiin suh-teisiin. Sisäisen dynamiikan osalta huomio kiinnittyy siihen, miten yliopisto pystyy tu-kemaan innovatiivisen kulttuurin syntymistä ja edesauttamaan sitä palkitsemis- ja kannus-tinjärjestelmillä. Ulkoisten suhteiden kannalta huomio kiinnittyy yhtäältä (a) yliopistojen mahdollisuuksiin tukea avointa innovointia ja käyttäjälähtöisiä innovaatioprosesseja ja tätä kautta lisätä edelleen kontaktipintoja ympäröivään yhteiskuntaan ja toisaalta (b) integroitumiseen kansainvälisiin innovaatio-verkostoihin ja avoimiin innovaatioalustoihin, jotka avartavat näkökulmaa aidosti globaaliksi ja tarjoavat mahdollisuuksia innovaatiopoten-tiaalin kasvattamiseen. Siinä missä yliopistot ovat vahvasti kansainvälistyneet 1990-luvulta lähtien, myös niiden innovaatiotoiminta tulee todennäköisesti vahvistumaan kansainvälisten innovaatioverkostojen toimintaan osallistumi-sen kautta (Ks. yliopistojen kansainvälistymi-sestä Hakala et al. 2004 ja alueiden välisistä osaamisverkostoista Hautamäki 2003, 62-68).

Kaikissa allianssiyliopistojen tutkimus- ja innovaatiopalveluyksiköissä suureksi haas-teeksi koetaan tutkimuksen ja kaupallista-misen resurssien jako, ohjaus ja kanavointi. Yksiköiden toimintaa hankaloittava tekijä on rahoitusmuotojen jatkuva muutos. Rahoi-tuskanavien ohella myös verkostot koetaan pirstaloituneiksi.

Johtopäätökset

Yliopistoilla on suuri merkitys osana avointa innovaatiointensiivistä taloutta, jossa innovaa-tioiden synnyttäminen ja kaupallistaminen on yksi keskeisimpiä kehityksen moottoreita. Tä-män roolin omaksuminen edellyttää uutta, ai-kaisempaa yrittäjämäisempää lähestymistapaa yliopiston kolmanteen tehtävään, mikä puoles-taan edellyttää tutkimuksen hyödyntämiseen


38

tähtäävien toimintojen kustannustehokasta organisointia. Näiden toimintojen ytimessä ovat yliopistojen tutkimus- ja innovaatiopal-velut. Meillä Suomessa tällaiset yksiköt ovat 1990-luvun jälkipuoliskolta lähtien kasvaneet henkilömäärältään merkittävästi ja niiden osaamisen taso on noussut kaikilla kaupal-listamisen osa-alueilla (Kankaala ym. 2007).

Se maaperä, josta kaupallistamista edistävät palvelut nousevat, on yliopistojen sisäisen dynamiikan kannalta ristiriitainen kokonai-suus, kuten Tuunainen ja Knuuttila (2006) ovat hyvin osoittaneet. Tämän ristiriidan ydin on yliopistotutkimuksen ja kaupallistamisen yhdistämisessä: akateemisella yrittäjyydellä yliopistojen yhteydessä on tendenssinä viedä resursseja opetukselta ja tieteelliseltä tutki-mukselta, kaventaa tutkimusorientaatiota ja kahlita vapaata vuorovaikutusta. Tiedepoliitti-sessa tutkimuksessa on väläytelty kahta hyvin erilaista lähestymistapaa tähän ongelmaan. Yhtäältä on esitetty, että tiede- ja teknolo-giapolitiikan tulisi ”tukea näiden laadullisesti erilaisten toimintojen omista lähtökohdistaan tapahtuvaa yhteistyötä” mieluummin kuin luoda pahimmillaan yliopistojen ja yritysten rajapintoja ja sitä kautta tutkimuksen kaupal-listamista haittaavia välittäjäorganisaatioita (Tuunainen & Knuuttila 2006, 35), kun taas Triple Helix-ajatteluun ja yrittäjämäisen yli-opiston ideaan tukeutuvat näkemykset hah-mottavat roolien sekoittumisen uutta luovana prosessina, jonka synnyttämää monimuo-toisuutta ja tiedon kapitalisointia edistäviä hybridimuotoja on mahdollista kehittää ja hallita (Etzkowitz 1998; 2003).

Kiinnostavaa tässä on yliopistoparadigmo-jen osalta se, että yrittäjämäisen yliopiston kaksi eri tulkintaa – uudistumiskykyisyyttä

korostava tasapainotettu yrittäjyyskonsepti (Clark 2001) ja kaupallistamista korostava radikaalimpi yrittäjyyskonsepti (Etzkowitz 2003) – suhteutuvat eri tavalla edellä mai-nittuun yrittäjyyskriittiseen dualismiteesiin (vrt. Harmon et al. 1997). Sisäistä yrittäjyyttä korostava tasapainotettu yrittäjyyskonsepti asettuu ikään kuin välimaastoon, jossa voidaan hyväksyä tietyt dualismioletukset ja kuitenkin samalla tukea yrittäjämäisyyden luontaista kehittymistä yliopistokontekstiin sovitettuna, kun taas äärimmilleen viety kaupallistamisnä-kökulma heijastaa radikaalimman muutoksen ideaa korostamalla ”yritysyliopistojen” syn-nyn väistämättömyyttä ja tämänsuuntaisen kehityksen globaalia yhdenmukaisuutta.

Akateemisen yrittäjyysparadigman kan-nalta innovaatiopalvelujen rooli on enem-män tai vähemmän kyseenalaistamaton, kun taas yrittäjyyskriittistä dualismiteesiä vasten innovaatiopalvelujen rooli yliopistollisena palveluyksikkönä nousee ainakin kaupal-listamisen osalta kriittiseen valoon. Jälkim-mäisestä näkökulmasta haasteena tulee ole-maan erityisesti se, miten innovaatiopalvelut kykenevät hahmottamaan edellä mainittua ristiriitaa ja edesauttamaan sen synnyttämi-en hallintaongelmien ratkaisemisessa. Näin ollen varsinaisen palvelutehtävänsä ohella innovaatiopalvelujen tulisi auttaa hallitsemaan yliopiston sisällä akateemisen ja kaupallisen ulottuvuuden yhdistymisessä syntyviä risti-riitoja ja yhteensopivuusongelmia.

Parhaimmillaan tutkimus- ja innovaatiopal-velut voivat olla yliopistolle kilpailuetu, joka lisää yliopistoyhteisön sisäistä dynaamisuutta ja innovatiivisuutta ja edesauttaa ulkoisten voimavarojen hankintaa erityisesti talouselä-män suunnalta. Samalla on ilmeistä, että liian yksipuolisesti kaupallistamiseen painottuvalla toiminnalla on myös ongelmansa siinä mieles-sä, että yliopistojen yhteiskunnallisen tehtävän toteutus kytkeytyy monisyisesti yhteiskun-taelämän eri osa-alueisiin eikä siis pelkäs-tään elinkeinoelämän tukemiseen, yritysten innovatiivisuuden lisäämiseen tai tutkimus-tulosten kaupallistamiseen (vrt. Tuunainen 2005). Esimerkiksi Yhdysvalloissa tapahtunut kehitys, jossa teknologiansiirtotoimistoista tuli tulojensa maksimointiin tähtääviä portin-vartijoita, on saanut osakseen paljon kritiikkiä (ks. esim. Kenney & Patton 2009). Jo sen perusteisiin liittyvät ongelmat tekevät siitä huonosti suomalaiseen toimintaympäristöön

Se maaperä, josta kaupallistamista edistävät palvelut nousevat, on

yliopistojen sisäisen dynamiikan kannalta ristiriitainen kokonaisuus.


39

soveltuvan mallin. Toisaalta vaihtoehtoisissa lähestymistavoissa ja varsinkin jäykästi tulki-tussa dualismiteesissä on niin ikään ongelmia, joten suomalaiseen kontekstiin sopivia ratkai-suja tulisi etsiä tutkimusta ja kaupallistamista luontevalla tavalla yhdistävistä näkökulmista erityisesti kulttuuriset ja institutionaaliset lähtökohtamme huomioonottaen. Samalla on muistettava, että yrittäjämäiset aktiviteetit muodostavat eräänlaisen jatkumon, jossa siir-tymää perinteisistä akateemisista toiminnoista lisensointiin ja ulkoiseen yrittäjyyteen voidaan edistää valikoivasti yliopistojen erityispiirteet huomioonottavalla tavalla ilman, että koko yliopisto tulisi valaa jonkinlaisen yrityshau-tomon muottiin (Philpott et al. 2011).

Allianssiyliopistoissa tähän on vastattu

kehittämällä tutkimus- ja innovaatiopalveluja nimenomaan monipuolisina tukipalveluina ja tässä mielessä nimenomaan eräänlaisen tasa-painotetun akateemisen yrittäjyysparadigman hengessä. Yksiköiden tulevaisuuden haasteita ovat niiden aseman selkeä määrittely osana yliopistojen muutosprosesseja, toiminnan pit-käjänteisyyden turvaaminen ja yliopistoväen aktivointi. Lisäksi toiminnalliselta kannal-ta tärkeimpiä kysymyksiä ovat innovaatio-prosessin eri vaiheiden ja tutkimustulosten hyödyntämisen koko kirjon haltuunotto ja varsinkin alkuvaiheen proof of concept-tuki. Uusia mahdollisuuksia avaavan kohdealueen muodostavat myös palveluinnovaatiot, joiden potentiaalia ei ole kyetty allianssiyliopistoissa vielä täysimääräisesti hyödyntämään.

KIRJALLISUUTTA

ABRAMS, IRENE & LEUNG, GRACE & STEVENS, ASHLEY J. Tasked and Motivated – Is It All About the Money? Research Management Review 17(1), 18–50. BANIA, NEIL & EBERTS, RANDALL W. & FOGARTY, MICHAEL S. (1993) Universities and the Startup of New Companies: Can We Generalize from Route 128 and Silicon Valley? Review of Economics and Statistics 75(4), 761–766.BERCOVITZ, JANET & FELDMAN, MARYANN (2008) Academic Entrepreneurs: Organizational Change at the Individual Level. Organization Science 19(1), 69–89.BUBELA, TANIA M. & CAULFIELD, TIMOTHY (2010) Role and reality: technology transfer at Canadian universities, Trends in Biotechnology 28 (2010), 447–451.CAMPBELL, ALISON F. (2007) How to Set Up a

Europe. In: Anatole Krattiger et al. (Eds.) In-tellectual Property Management in Health and Agricultural Innovation. A Handbook of Best Practices, 559–566. MIHR, PIPRA, Oswaldo Cruz Foundation, and bioDevelopments-International

wordpress.com/2010/01/iphandbook-volume-1.pdf, luettu 14.2.2011.CHRISMAN, JAMES J. & HYNES, TIMOTHY & FRASER, SHELBY (1995) Faculty entrepreneurship and econo-mic development: the case of the University of Cal-gary. Journal of Business Venturing 10, 267–281.CLARK, BURTON R. (2001) Creating Entrepreneurial Universities. Organizational Pathways of Transfor-mation. First ed. 1998. 3rd impression 2001. IAU Press. Pergamon.COHEN, WESLEY M. & NELSON, RICHARD R. & WALSH, JOHN P. public research on industrial R&D. In: Aldo Geuna,


40

Ammon J. Salter & W. Edward Steinmueller (Eds.) Science and Innovation. Rethinking the Rationales for Funding and Governance, 109–146. Chelten-ham: Edward Elgar. DI GREGORIO, DANTE & SHANE, SCOTT (2003) Why do some universities generate more start-ups than others? Research Policy 32, 209–227.DRABENSTOTT, MARK (2008) Universities, Innova-tion and Regional Development: A View from the United States. Higher Education Management and Policy (20)2, 43–55.ETZKOWITZ, HENRY (1998) The norms of entrep-reneurial science: cognitive effects of the new university-industry linkages. Research Policy 27, 823–833.ETZKOWITZ, HENRY & WEBSTER, ANDREW & GEB-HARDT, CHRISTIANE & REGINA, BRANCA & TERRA, CANTISANO (2000) The future of the university and the university of the future: evolution of ivory tower to entrepreneurial paradigm. Research Policy 29, 313–330.ETZKOWITZ, HENRY (2003) Innovation in inno-vation: the Triple Helix of university-industry-government relations. Social Science Information 42(3), 293–337.FINI, RICCARDO & LACETERA, NICOLA & SHANE, SCOTT (2010) Inside or outside the IP system? Business creation in academia. Research Policy 39, 1060–1069.GULBRANSON, C.A. & AUDRETSCH, D.B. (2008) Proof of Concept Centers: Accelerating the Com-mercialization of University Innovation. January 2008. Ewing Marion Kauffman Foundation. Verk-kolähde, http://www.kauffman.org/uploadedFiles/POC_Centers_01242008.pdf, luettu 26.2.2010.HAKALA, J. & KAUKONEN, E. & KOSKI, P. & PIIRAI-NEN, T. (2004) Tiedettä ja teknologiaa yli rajojen: kansainvälistymisen uudet haasteet. Teoksessa: Tarmo Luoma & Petri Honkainen (toim.) Innovaa-tiopolitiikka. Kenen hyväksi, keiden ehdoilla?, s. 72-88. Helsinki: Gaudeamus. HARMON, BRIAN & ARDISHVILI, ALEXANDER& CAR-DOZO, RICHARD & ELDER, TAIT & LEUTHOLD, JOHN & PARSHALL, JOHN & RAGHIAN, MICHAEL & SMITH, DONALD (1997) Mapping the university technology transfer process. Journal of Business Venturing 12, 423–434. HAUTAMÄKI, A. (2003) Kyllä Amerikka opettaa. Hy-vinvointivaltio muutosten edessä. Helsinki: Edita.HUGGINS, R. & JONES, M. & UPTON, S. (2008) Uni-versities as drivers of knowledge-based regional development: a triple helix analysis of Wales. International Journal of Innovation and Regional Development 1(1), 24–47.HUSSLER, CAROLINE & PICCARD, FABIENNE & TANG, MING FENG (2010) Taking the ivory from the tower to coat the economic world: regional strategies to make science useful. Technovation 30, 508–518.ILMAVIRTA, V. (2006) Korkeakoulujen rooli inno-

vaatiojärjestelmässä ja niiden tarjoamat innovaa-tiopalvelut. Teoksessa: Heikki Malinen (toim.) Ammattikorkeakoulujen valtakunnalliset tutki-mus- ja kehitystoiminnan päivät Mikkelissä 8.–9.2.2006, s. 34–41. Mikkelin ammattikorkeakoulu. A: Tutkimuksia ja raportteja - Research Reports 5. Mikkeli: Mikkelin ammattikorkeakoulu. Verk-

asp?ID=939&DocID=1473, luettu 1.3.2010.JACOB, MERLE & LUNDQVIST, MATS & HELLSMARK, HANS (2003) Entrepreneurial transformations in the Swedish university system: the case of Chalmers University of Technology, Research Policy 32, 1555–1568.JOHNSTON, ROBERT F. & EDWARDS, CHRISTOPHER G. (1987) Entrepreneurial science. New links bet-ween corporations, universities, and governments. Greenwood Publishing Group. JONES, MARK PETER (2009) Entrepreneurial Science. The Rules of the Game. Social Studies of Science 39(6), 821–851.KANKAALA, K. & KUTINLAHTI, P. & TÖRMÄLÄ, T. (2007) Tutkimustulosten kaupallinen hyödyntä-minen - kvantitatiivisia tuloksia. Sitran raportteja 72. Helsinki: Sitra. Verkkolähde, http://www.sitra.

luettu 26.2.2010.KENNEY, M. & PATTON, D. (2009) Reconsidering the Bayh-Dole Act and the Current University Invention Ownership Model. Research Policy 38(2009), 1407–1422.KLOFSTEN, MAGNUS & JONES-EVANS, DYLAN (2000) Comparing Academic Entrepreneurship in Europe – The Case of Sweden and Ireland. Small Business Economics 14(4), 299–309. KONTKANEN, P. (2006) Tekijänoikeudet yliopis-totutkimuksessa ja –opetuksessa. Akateeminen väitöskirja. Yliopistopaino. Verkkolähde, https://

-no.pdf, luettu 26.2.2010.LESLIE, LARRY L. & OAXACA, RONALD L. & RHOADES, GARY (2001) Technology Transfer and Academic Capitalism. In: Albert H. Teich, Stephen D. Nelson, Ceilia McEnaney & Stephen J. Lita (Eds.) AAAS Science and Technology Policy Yearbook, pp. 261–277. American Association for the Advance-ment of Science.LESTER, R. K. (2007) Universities, Innovation, and the Competitiveness of Local Economies: An Overview. In: Richard K. Lester & Markku Sotarauta (Eds.) Innovation, Universities, and the Competitiveness of Regions, pp. 9–30. Technology Review 214/2007. Helsinki: Tekes.LITAN, R.E. & MITCHELL, L. & REEDY, E.J. (2007) Commercializing University Innovations: A Better Way. NBER Working Paper. April 2007. Cambrid-ge, MA: National Bureau of Economic Research. AEI-Brookings Joint Center for Regulatory Studies. Verkkolähde, http://www.brookings.edu/~/media/


41

Files/rc/papers/2007/05_innovations_litan/05_in-novations_litan.pdf, luettu 26.2.2010.MENESTYSTARINA (2009) TTY:n rehtori Markku Kivikoski: Meillä on yrittäjyyshenkinen yliopisto, s. 9. Tampere: Tampereen teknillinen yliopisto. NELSEN, LITA (2001) The Entrepreneurial Universi-ty. In: Albert H. Teich, Stephen D. Nelson, Ceilia McEnaney & Stephen J. Lita (Eds.) AAAS Science and Technology Policy Yearbook, 279–285. Ame-rican Association for the Advancement of Science.OPETUSMINISTERIÖ (2007) Yliopistojen tutkimus-tulosten hyödyntäminen. Opetusministeriön työ-ryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:10. Opetus-

export/sites/default/OPM/Julkaisut/2007/liitteet/

O’SHEA, R. & ALLEN, T. & MORSE, K. & O’GORMAN, C. & ROCHE, F. (2007) Delineating the anatomy of an entrepreneurial university: the Massachusetts Institute of Technology experience. R&D Mana-gement 37(1), 1–16. PETH, B. & MÄKINEN, A. (2001) Tutkimuksesta lii-ketoimintaa. Tekesin TULI-toiminnan arviointi. Ar-viointiraportti. Teknologiaohjelmaraportti 8/2001.

luettu 25.2.2010.PHILPOTT, KEVIN & DOOLEY, LAWRENCE & O'REILLY, CAROLINE & LUPTON, GARY (2011) The entrep-reneurial university: Examining the underlying academic tensions. Technovation, Article in Press. Available online 11 January 2011. doi:10.1016/j.technovation.2010.12.003. Verkkolähde, http://caocao.myipcn.org/science?_ob=MImg&_imagekey=B6V8B-51XFXJX-1-5&_cdi=5866&_user=950207&_pii=S0166497210001331&_origin=browse&_zone=rslt_list_item&_coverDate=01%2F11%2F2011&_sk=999999999&wchp=dGLbVlW-zSkWb&md5=6b49c3e597af1558af5845210d156b3f&ie=/sdarticle.pdf, luettu 15.2.2011.POWERS, JOSHUA B. & MCDOUGALL, PATRICIA P. (2005) University start-up formation and technolo-

based view of academic entrepreneurship. Journal of Business Venturing 20, 291–311.RASMUSSEN, EINAR & MOEN, ØYSTEIN & GULBRAND-SEN, MAGNUS (2006) Initiatives to promote commer-cialization of university knowledge. Technovation 26, 518–533.RESNICK, DANIEL P. & SCOTT, DANA (EDS.) (2004) The Innovative University. Pittsburgh: Carnegie Mellon University Press.RHOADES, GARY & SLAUGHTER, SHEILA (2004) Aca-demic Capitalism in the New Economy: Chal-lenges and Choices. American Academic 1(1), 37–59. Verkkolähde, http://www.aft.org/pdfs/highered/academic/june04/Rhoades.qxp.pdf, lu-ettu 15.2.2011.SHANE, SCOTT (2004) Academic Entrepreneurship:

University Spinoffs and Wealth Creation. Chelten-ham: Edward Elgar. SIEGEL, DONALD S. & WALDMAN, DAVID & LINK, AL-BERT (2003) Assessing the impact of organizational practices on the relative productivity of university

Research policy 32, 27–48.SLAUGHTER, SHEILA & LESLIE, LARRY L. (1997) Academic Capitalism: Politics, Policies, and the Entrepreneurial University. Baltimore, MD: The John Hopkins University Press.SLAUGHTER, SHEILA & LESLIE, LARRY L. (2001) Ex-panding and Elaborating the Concept of Academic Capitalism. Organization 8(2), 154–161.SMILOR, R. & MATTHEWS, J. (2004) University venturing: technology transfer and commerciali-sation in higher education. International Journal of Technology Transfer and Commercialisation 3(1), 111–128.TUUNAINEN, JUHA (2005) Contesting a Hybrid Firm at a Traditional University. Social Studies of Science 35(2), 173–210.TUUNAINEN, JUHA & KNUUTTILA, TARJA (2006) Aka-teeminen työ ja tutkimustulosten kaupallistaminen – mahdoton yhtälö? Tiedepolitiikka 3/06, 27–36.TYLER III, JOHN E. (2009) Advancing University Innovation: More Must Be Expected – More Must Be Done. Minn J.L. Sci. & Tech. 10(1), 143–212.VAN LOOY, BART & RANGA, MARINA & CALLAERT, JU-LIE & DEBACKERE, KOENRAAD & ZIMMERMANN, EDWIN

performance in academia: towards a compounded and reciprocal Matthew-effect? Research Policy 33, 425–441.VICKERS, KEN & SALAMO, GREG & LOEWER, OTTO & AHLEN, JOHN (2001) Creation of an entrep-reneurial university culture, the University of Arkansas as a case study. Journal of Engineering Education, October 1, 2001. Verkkolähde, http://

ai_n8985995/, luettu 15.2.2011.WONG, POH-KAM & HO, YUEN-PING & SINGH, ANNET-TE (2007) Towards an "Entrepreneurial University" Model to Support Knowledge-Based Economic Development: The Case of the National University of Singapore. World Development 35(6), 941–958.YLIJOKI, OILI-HELENA (2003) Entangled in academic capitalism? A case-study on changing ideals and practices of university research. Higher Education 45, 307–335.YOUNG, TERRY A. (2007) Establishing a Technology

Intellectual Property Management in Health and Agricultural Innovation. A Handbook of Best Practices, 545–558. MIHR, PIPRA, Oswaldo Cruz Foundation, and bioDevelopments-International

wordpress.com/2010/01/iphandbook-volume-1.pdf, luettu 14.2.2011.


42

TUTKIMUS- JA INNOVAATIOPALVELUYKSIKÖIDEN EDUSTAJIEN HAASTATTELUT

AUFFERMANN, HANNELE, tutkimuspalvelupäällikkö, Tampereen yliopisto. Puhelinhaastattelu 29.3.2010. (Haastattelija Ulriika Leponiemi)KORPPI-TOMMOLA, SIRKKA-LIISA, tutkimuspäällikkö, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä 15.3.2010. (Haas-tattelijat Ari-Veikko Anttiroiko ja Ulriika Leponiemi)KUISMANEN, OLLI, innovaatioasiamies, Tampereen yliopisto. Tampere 3.3.2010. (Haastattelijat Ari-Veikko Anttiroiko ja Ulriika Leponiemi)

NIEMINEN, MIKKO, yritysasiamies, Tampereen tek-nillinen yliopisto. Tampere 11.3.2010. (Haastatte-lijat Ari-Veikko Anttiroiko ja Ulriika Leponiemi)REITZER, RIIKKA, innovaatioasiamies, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä 15.3.2010. (Haastattelijat Ari-Veikko Anttiroiko ja Ulriika Leponiemi)VIRTANEN, ILKKA, tutkimuspalvelupäällikkö, Tam-pereen teknillinen yliopisto. Tampere 5.3.2010. (Haastattelija Ulriika Leponiemi)

Sisä-Suomen yliopistojen innovaatiopalvelujen nykytila ja lähitulevaisuus

Documents

Transcript of Sisä-Suomen yliopistojen innovaatiopalvelujen nykytila ja lähitulevaisuus