Väna ja tupahha uelj ehset kuin ilaekset

Leena Warsell

"Tupakkia, viinaa, löylyvä, järveen. Tupak-kia, viinaa . . .", siinä suomalaisen henkiinjää-miskurssin perusainekset. Viina ja tupakka,veli veikkoset, nautintoja ja paheita, muttamyös valvonnan ja kontrollin kohteita. Kukaveljistä hyötyy, kuka ei? Miten häiriköintiähillitään, miten rangaistaan? Miten yhtenäisinja miten terueltspoliittisiz perustein?

Alkoholiasioita hoitavaa monopoliyhtiötäOy Alko Ab:tä on ollut jo vuosia muotia moit-tia milloin kaksinaamaisuudesta, milloin rön-syilystä, milloin taas valtiontalouden pönkittä-misestä terveyden kustannuksella. Toimien ha-jottamista tai rajoittamista on useimmiten vaa-dittu nimenomaan terveyspoliittisista syistä.Terveydellisiltä haittavaikutuksiltaan alkoholija tupakka ovat rinnastettavissa. Vaikka yksi-tyinen tupakkateollisuus on vähitellen joutu-massa tiukentuvan kontrollin ja vastuun alai-seksi, ei kukaan ole vaatinut tupakkateollisuu-den valtiollistamista. Sekä valtiontaloudellises-ti että terveyspoliittisesti se saattaisi olla täysinperusteltua. Viinamonopolin ohella historiatuntee kahvimonopolin. Miltä kuulostaisi tu-pakkamonopoli, Oy Tupakka Ab?

Ei ajatus tupakan monopolisoimisesta sit-tenkään ole niin outoa, kuin meistä suomalai-sista ensi alkuun saattaa tuntua. EsimerkiksiRuotsissa valtio omistaa kaikki sikäläisen tu-pakkayhtiön osakkeet ja hallitsee 90:tä %markkinoista, eli käytännössä kyseessä on tu-pakkamonopoli. Ja liberalismin kehdossaRanskassa on edelleen voimassa virallinen val-tion monopoli, joka lisensoi myyntioikeuksiamyös yksityisille. Ranskalaiset voivat ostaa tu-pakkansa virallisesti vain esim. ravintoloidenyhteydessä olevista kioskeista ja pimeästi vä-

Artikkelin laadinnassa olen saanut arvokasta apuamm. Antti Somervuorelta, Kari Paasolta, Maija Pylkkä-

seltä ja Kaisa Hellevuolta Alkosta sekä Tapani Pihaltalääkintöhallituksesta.

hittäiskauppojen tiskin alta. Italian tupakka-monopoli on murtunut: se on hiljattain myytyyksityisille. Mielenkiintoisen väripilkun muo-dostaa piskuinen Afengis- og TobaksverzlunRikisins, Islannin alkoholi- ja tupakkamonopo-li.

Näiden veliesten toimintapolitiikkaa ei

- hämmästyttävää kyllä - juuri ole Suomes-sa vertailtu. Alkon tietopalvelun tiedostossa onajalta 1979- l9B7 varsin runsaasti viitteitä se-

kä alkoholipolitiikkaan (189) että tupakkapoli-tiikkaan (74). Sen sijaan ei löydy yhtäkäänviitettä, jossa olisi käsitelty sekä tupakka- ettäalkoholipolitiikkaa.

Suomen terveyspolitiikan pitkän aikavälintavoite- ja toimintaohjelma (Terveyttä. . .

l986) "haastaa tarkastelemaan terveyspolitiik-kaa I a aj emmin o s ana t hte i s kun t ap o li t ii k k a a " (k:ur si-vointi L. W:n), ja lähes jokaisessa alkoholiakoskevassa kirjoituksessa vedotaan nykyäänWHO:n asettamaan tavoitteeseen laskea alko-holin kulutusta 25 7o vuoteen 2000 mennessä.Otan haasteen vastaan tarkastelemalla, mitenterveystavoitteista ja yhtenäistä politiikkaa onkahden ehkä suurimman kansanterveydellisenriskitekijän, veli Alkoholin ja veli Tupakan,suhteen harjoitettu. Pyrin tekemään kysymyk-siä, en niinkään tarjoamaan valmiita vastauk-sia.

VELJEYDEN JUURET

Alkoholi on ikivanha päihde. Tupakka taason varsin nuori; se tuli Eurooppaan Amerikas-ta 1600-luvulla ja tuotti alkuunsa suurta ihme-tystä. Se ei ollutkaan nestettä, jota juotiin,vaan kasvi, jonka savua imettiin. Sille, mitätupakalla tehtiin, ei pitkään aikaan ollut edes

omaa käsitettä. Puhuttiin "savun juomisesta"tai "sumun ryypiskelystä". Eurooppalaiset oli-vat tottuneet käyttämään alkoholia sekä ravin-tonaan että sosiaalista kanssakäymistä palvele-

227

vissa rituaaleissa. fupakka otcttiin vastaaniloitcn ja nauttien, hicnostuneena lisänä pziih-tciden kirjoon. Onkin osoitettu, cttä eurocr1tpa-laisista tuli useammin tupakoijia kuin intiaa-neista kristittljä. Scrr sijaan intiaaneista taastuli yllättävän helposti juoppo.la.

Valtiovalta ei pitkään aikaan puuttunutkummankaan nautinnon harjoittamiseen. Sensijaan valistus oli niitä ainoira keincr.ja, joillayritettiin kansaa käännyttää kaidalle ticlle. Us-konpuhdistukscn myritä keskiajalta pcri,vtyneetruoka- .ja juomatottumuksct .joutuivat arvoste-lun kohtceksi. Kohtuutonta juomista vastaanalettiin taistella sen aikaisin tietoiskuin.ja valis-tusvihkosin - kiistakirjoituksin, satiircin, kari-katvl,rein. Jo 1600-luvulla silloinen tupakka-kauppa sai vastaansa omüt rimpclänsä: jesuiit-tasaarnaaja Jakob Baldc.julkaisi szrtiirinsa tu-pakointia vastaan l658 otsikolla "kuiva juop-pous". Tcrn'evshaitoist:r ei vielä tiedetty mi-tään, pontimcna olir,'at moraali, uskonto sekävalta- ja työvoimapoliittiset s1',vt (Schievel-busch l986). Tupakka sai yllättävän pitkiiänolla rauhassa tervevspoliitikoilta. Tupakanpol-ton ja syövän r.älincn s1.y-1'hteys selvisi kiistat-tomasti vasta 1950-luvun alussa. Silloin ilmes-t1.ivät raportit cnsimmäisistä asianmukaisinmenetelmin tehdl,istä epidemiologisista tutki-muksista, joissa tupakoivien keuhkosyöpävaa-ran todcttiin olevan suurempi kuin tupakoi-mattomien. Sittemmin todistusaineisto pelkäs-tään syöpätautien osalta on vain vahvistunutja täsmentynyt (Puska & al. l986).

Näin eri kansankerrosten innokkaasti omak-sumista nautinnoista kasvoi kansan moraalinheikentäjiä, naissukupolven suvunjatkamisky-',,yn uhkia, sosiaalisen clämän villitsijöitä .jalopulta jokapäiväiseen elämänmenoon liittyviäarkisia tervcvsriskejä, tuberkuloosibasilliin taila1>amatoon vt'rrattavia.

FARMAKOLOGINEN VELJEYS

Lääkeaineopilliscsti tupakka ja alkoholinäyttävät olevan ainakin jossakin suhteessa sa-mantapaisia ja melko pahantapaisiakin veljck-siä. Molemmat voivat aiheuttaa käyttäjälleenriippuvuutta vuosien, tupakka jopa kuukau-sien, kuluessa, ja kyky sietää näitä nautintoai-neita voi kasvaa eli kehittyy toleranssi. Pitkäänjatkuneen käytön jälkeen alkoholista luopumi-

228

nen tuottaa tuskaa, joskus koviakin vieroitusoi-reita. Tupakasta luopuminen sen sijaan zri-heuttaa lievempiä kärsimyksiä. Yhtcistä on sc-kin, että ensimmäiset nautintokerrat civätuscinkaan tuota käyttäjälleen paratiisimaistanautintoa, vaan epämiellyttäviä tuntemuksia.Nautinto syntyy vasta harjoittelun kautta.

Välittömien vaikutustensa kannalta tupakanmerkittävin aineosa on nikotiini, joka on ver-rattavissa alkoholin sisältämään etanoliin. Mo-lemmat aineet vaikuttavat keskushermostoon.Pieninä määrinä nautittuna sckä nikotiinillaettä etanolilla on piristävä vaikutus, muttasuurempina annoksina ne lamaavat ja riittä-r,än suurina tappavat. Juuri näihin aineisiinvoi kehittyä toleranssi ja riippuvuus (Tuomisto& Paasonen l9B2). Nikotiini ei kuitcnkaan oletupakan ja tupakansavun ainoa myrkky. Tu-pakansavun sekä päävirta että sivuvirrat sisäl-tä'"'ät lukuisan määrän myrkyllisiä kaasuja, eli-mistöä ärsyttäviä aineita sekä mutaseeneja elisyöpää aiheuttavia aineira (Puska & al. l986).

VELJET VALTION HOLHOKKEINA

Valtiollisella holhouksella on suomalaisessaalkoholipolitiikassa satoja vuosia vanha perin-ne. Jo vuoden l686 kirkkolaki kielsi pappejapolttamasta viinaa myytäväksi, ja vuonna I 775viinan valmistus otettiin valtion yksinoikeu-deksi. Vuosina l9l9- 1932 voimassa ollut kiel-tolaki kuitenkin vasta lopullisesti herätti päät-täjät. Ei terveyspoliittisesti vaan talouspoliitti-sesti. Samaan aikaan kun valtiontaloutta vai-vasi kova lama, rikastuivat yksityisyrittäjätlaittomalla väkiviinakaupalla. Viinakauppalaillistettiin tuota pikaa ja asioiden hoito uskot-tiin valtion omistamalle osakeyhtiölle, Oy Al-koholiliike Ab:lle (Mäkinen l9B5).

Alkoholipoliittista päätöksentekoa ovat sit-temmin ohjanneet muutkin kuin valtiontalou-delliset syyt, vaikka niiden merkitystä ei vielä-kään voi vähätellä. Suomalaisen juomatavanhumalahakuisuus on konkreettisesti tuonutesiin alkoholin välittömät, ns. sosiaaliset hai-tat. Ne ovat olleet nähtävissä niin konkreetti-sesti, ettei niitä vastaan juuri ole voitu argu-mentoida. Näin alkoholin laillistettuun kaup-paan ja jakeluun on alusta saakka kuulunutselvä tietoisuus siitä, että tuote on luonteeltaanriskihyödyke.

Vuonna 1976 tuli voimaan tupakkalaki. Sii-hen saakka nikotiinia oli saanut myydä, mark-kinoida, mainostaa, jaella ja tuottaa täysin va-paasti. Jos tupakkalakia verratzran alkoholi-lainsäädäntöön, ovzrt vcljct vieläkin varsin eri-laisessa asemassa.

Minkälaisia terveyspoliittisia näkrikohtia sit-ten liittyy molcmpiin lainsäädäntriihin .ja nii-den valmistelutyöh<in?

Tupakkalain näyttüvät I 97O-luvullzr svnnyt-täneen puhtaasti tervcyspoliittiset syyt. Jo sitäedeltänyt toimikunta ( 1973) toteaa pcrustcluis-saan, että "tupakkapolitiikan ensisijaisena ta-voittecna tulee olla tupakasta aiheutuvien ler-

a e1t de llis ten hait toj en vähentäminen " ( kursivoin tiL. W:n). Lisäksi se toteaa, että "savukkeidenpolttamisen voimakas rajoittaminen johtaisimaassamme suurempaan terveyden lisäänty-miseen kuin mikään muu välittömästi käytet-tävissä oleva yksityinen ehkäisevän terveyden-huollon toimintamuoto".

Ehkä yksi kaikkein merkittävimmistä ter-veyspoliittisista croista tupakka- ja alkoholilainvälillä on se, että vain tupakkalakiin on kirjattupykälä kulutuksen vähentämisestä (1. §),"Tässä laissa säädetään toimenpitcistä, joillapyritään tupakointia vähentämällä ehkäise-mään niiden terveysvaarojen ja haittojen syn-tymistä, joita tupakointi aiheuttaa ja jciidensyntymisalttiutta se lisää." K. J. Stählbcrginväkijuomalakiin vuonna 1932 muotoilema 5.

§ on aikanaan ollut varsin viisasta ja kaukonä-köistä terveyspolitiikkaa. "Väkijuomaliikc onjärjestcttävä siten, että samalla kuin estetäänlaitonta liikettä, väkijuomien käyttöä supistc-taan mahdollisimman vähiin sekä juoppouttaja sen turmiollisia vaikutuksia ehkäistään." Eliitse asiassa jo vuoden 1932 lakiin on selkcästikirjattu tavoitc alkoholin kulutuksen vähentä-misestä. Samainen 5. § on sittemmin muutettukuulumaan niin, että "alkoholiasioita hoidetta-essa ja .järjestettäcssä on pyrittär,ä siihen, ettäalkoholista aiheutuvat haitat ja r,,auriot muo-dostuvat mahdollisimman vähäisiksi" (Alko-holilaki 459/68).

Haittojen minimointi ei ole sama kuin kulu-tuksen vähentäminen. Vaikka tutkijat ovatosoittaneet, että alkoholin kulutustasolla jahaitoilla on selvä yhteys (mm. Bruun & al.1975), ei kulutuksen vähentämistavoitetta ole

enää kirjattu lainsäädäntöön. Miksi ei?

Tupakka ja alkoholi ovat kulkcneet kovincrilaisia polkuja suomalaiscn yhte iskunnannautintoaineina.jzr paheina. Näyttäü kuitenkinsiltä, että polut alkavat hieman kaartua toisi-eran kohti: alkoholipolitiikkaa libcralisoidaan(tai zrinakin riisutaan vuosien mittaan siihenkasaantuneelta turhalta byrokratialta) .ja tu-pakkapolitiikka on joutumassa tiukemmzrn val-\:onnan kohteeksi. Mikä itsc asiassa oikeuttaa-kzr:rn "anniskclemaan" tupakkaa vapaasti lu-kuisista "anniskelupisteistä" ilman muuta ra-joitusta kuin 16 vuodcn ikäraja? Keskioluttasaa anniskella vain lB 'u'uotta täyttäneelle.

Ten'c,vspoliittiset näktikohdat eivät puollakovin liberaalia alkoholipolitiikkaa, puhumat-takaan täysin vapaasta tupakkapolitiikasta.Kettil Bruun,.joka toi kansantcrvevdellisen nä-kökulman suomalaiseen päihdepolitiikkaan,totesi jo vuonna 1975 julkaistusszr raportissaankymmenen muun alan johtavan tutkijan kans-sa, että "mitä suurempi on väestön kcskimää-räinen alkoholin kulutus, sitä suurempi onmyris alkoholista.johtuva kuollcisuus. Alkoho-lin kulutuksen kcskizrrvon noustessa kaikkikäyttäjät lisäävüt kulutustaan - suurkulutta-jut enemmän kuin pienkuluttajat" (Bruun& al. 1975). Eli jos todellar halutaan vaikuttaaalkoholihaittoihin, raioittavan politiikan tulceukrttua koko väestöön cikä vain pieneen osaansiitä. Mutta Bruun ci myöskään säästä nikotii-nia. Kirjassa Hyvä vihollinen (1986) hän yh-dessä Nils Christien k:rnssa kyselec, "miksinikotiini, .joka yhdessä alkoholin kanssa onkansantervcydellisesti selvästi vaarallisin päih-de, on hclpoimmin saatavisszr? Valmiste ei olcjoutunut cdcs tavallisten myymälärajoitustenkohteeksi. Sitä on yleisesti saatavissa kioskeis-ta, hotellicn vastaanotoista, baarcista, ja luon-nollisesti my1,mälöistä. Ohjauksesta on ole-massa merkkejä, mutta ne ovat kovin merki-tyksettömiä rajoituksia suhteesszr muihin päih-teisiin kohdistuncisiin rajoituksiin. Jos virano-rnaiset todella haluavat suojata r,äcstöä vaaral-lisimmilta päihteiltä, on tupakkaan kohdistetlauaa

kontrollia uälittömästi tiukennettaua (kursivointi L.\V:n). Lähimpänä on luultavasti nikotiininml,vnnin rajoittamincn samalla tapaa kuin al-koholinkin".

Tüstä näkcikulmasta katsocn vaatimus vii-nien tulosta maitokauppoihin on täysin joh-donmukainen: jos kerran toinen veljeksistä voi

229

kuljeskella vapaasti melkein missä vain, miksitoista pitää vahtia askel askeleelta? Ainoa ter-veyspoliittisesti perusteltavissa oleva toimenpi-de olisi kuitenkin tupakan poistaminen esim.R-kioskien hyllyiltä. Riskih2öd2kkeestä ei uoi tullaeikä se saa koskaan olla tauallista kauppatauaraa.Sekä lainsäädännössä että asianmukaisessa tie-dotuksessa ja asennekasvatuksessa on jatku-vasti muistutettava, että molemmat veli veik-koset ovat itse asiassa varsin vaarallisia kävttä-jilleen.

KULUTUS JA KULUTUS

Koska sekä tupakan että alkoholin kohdallakokonaiskulutuksella ja sen jakautumisella ontärkeä terveyspoliittinen merkitys, tulisi näi-den perustietojen olla mahdollisimman helpos-ti löydettävissä ja ajan tasalla. Alkoholin osaltaseuranta on varsin helppoa; tarvitsee vain ot-taa käteensä Alkon julkaisema, vuosittain il-mestyvä Alkoholitilastollinen vuosikirja, jostakäyvät perusteellisesti selville niin kulutuksenmäärä, rakenne kuin alkoholihaitatkin. Alkoseuraa jatkuvasti sekä kulutus- että haittatieto-ja ja antaa vuosittain eduskunnalle selvityksenalkoholiolojen kehityksestä. Se puolestaan liite-tään valtioneuvoston kertomukseen eduskun-nalle päihdeolojen kehityksestä (ilman tietojatupakasta). Pohjoismaista laaditaan erikseenyhteispohjoismainen alkoholitilasto, jonka pe-rusteella on helppo verrata maita toisiinsa. Jonäiden tiedostojen pohjalta olisi mahdollistatoteuttaa määrätietoista terveyspolitiikkaa

- ei suinkaan pelkästään Alkon, vaan kokoyhteiskunnan toimesta ja sosiaalisella vastuul-Ia.

Mutta entä tupakka? Missä on tupakkateol-lisuuden selvitys valtioneuvostolle tupakkaolo-jen kehityksestä? Missä on Tupakkatilastolli-nen vuosikirja? Missä Tupakkapolitiikka-lehti?Miten voidaan edes puhua määrätietoisestatupakkapolitiikasta, jos suunnittelun tueksitarvittavia perustietoja saa metsästää kissojenja koirien kanssa? Se ei nimittäin ole ollenkaanyksinkertaista. Monen kyselyn ja puhelinsoitonjälkeen kävi selville, että Tilastokeskus julkai-see ns. tupakkatilastoa, mikä ei ollut sen pa-remmin Tupakkateollisuuden yhdistyksenkuin yhdenkään tupakkateollisuuden tiedotta-jan tiedossa.

230

Miten Suomi sitten suhtautuu kuluttajananäihin veljeksiin? Olemmeko me kansainväli-sesti matalan, korkean vai keskikulutuksenmaa? Tuoreimman kansainvälisen alkoholiku-lutustilaston perusteella sijoitumme 24. sijalle(kaikkiaan 33 mukana olevasta maasta) Puo-lan jaJugoslavian jälkeen ennenJapania, Kyp-rosta ja Ruotsia (Produktschap voor Gedistil-leerde Drankenin julkaisu, Schiedam, Neder-land l9B7). Kulutus oli vuonna l9B7 asukastakohden 7,06 litraa ja 18 vuotta täyttänyrtäkohden 9,9 litraa. Tilastoa johtaa Ranska 13,3Iitrallaan.

Kansainvälisesti ottaen kulutamme alkoho-lia varsin kohtuullisesti, mutta tästäkin koh-tuudesta osaamme ottaa koko rähinän irti. Al-koholin kulutusta mitataan teoreettisella nes-teellä, 100-prosenttisella alkoholilla. Vakiintu-neeksi tavaksi on myös tullut puhua ns. suur-kuluttajista, joita meillä lasketaan olevan noin250 000. He juovat puolet kaikesta kulutetustaalkoholista. Suurkuluttajaksi lasketaan henki-lö, joka jro 100-prosenttiseksi alkoholiksimuunnettuna lähes 40 litraa vuodessa, mikämerkitsee noin 5-6 A-olutpullollista (tai 4 cl:npaukkua) päivittäin.

Minkälaisia tupakan tupruttelijoita me kan-sainvälisesti mitaten olemme? Tupakkatilas-toissakaan emme ole aivan kärkisijoilla. Vuon-na l9B5 suomalaiset polttivat I 720 savukettavuodessa jokaista yli l5-vuotiasta kohti. Norja-laiset polttivat lähes kaksi kertaa enemmän(2 960 savuketta), mutta ruotsalaiset taas hie-man vähemmän (l 660 savuketta). Tanskalai-set tupruttelivat 2 110 savuketta. Johtavia tu-pakankulutusmaita ovat USA (3 270), Kanada(3 lB0), Unkari (3 260), Sveitsi (2 960), Puola(3 300)jaJapani (3270) (WHO-tiedote, maa-liskuu l9BB). Tupakan kokonaiskulutusta mit-taamaan on myös kehitelty määre kpl/g, jossaotetaan huomioon savukkeet, sikarit, piipputu-pakka ja nuuska. Vuonna l9B7 suomalaisetpolttivat I 938 savuketta vuodessa jokaista yli1S-vuotiasta kohden eli lähes 100 savukeaskia(96,9). Kokonaiskulutus oli samana vuonna jo2 156 kpl/g. Miten suhtautumisemme näihinveljeksiin on muuttunut vuosien kuluessa? Eh-kä yksi olennainen ero on siinä, että kun alko-holin kulutus on esim. vuodesta 1960 yli kol-minkertaistunut (1960 1,9 litraa ja 1970 4,3litraa), on tupakan kulutus pysytellyt varsin

tasaisena (n. 2 000 kpl/g) vuodesta 1960 läh-tien. Suurimmillaan se oli l97l - 1975 (n.2 s00 kpl/g).

MITÄ HAITTAA VELI VEIKKOSISTA?

Jo farmakologisessa tarkastelussa veljeksetosoittautuivat varsin samantapaisiksi ja lisäksipahantapaisiksi. Päällimmiten sama pitääpaikkansa myös niistä aiheutuvien haittojensuhteen. Ne voidaan luokitella sosiaalisiksi, ta-loudellisiksi j a terveydellisiksi.

Perusteellisempi tarkastelu kuitenkin osoit-taa, että veljeksillä on aivan selviä luonne-eroja. Veli Alkoholi on selvästi ekstrovertti,kovin ulospäin suuntautunut ja impulsiivinen.Hänet tavataan turhan usein sieltä, missä rii-dellään, rähistään tai tapellaan. Lisäksi tälläveljellä on taipumusta masennukseen. Masen-nuksen puuskat saavat hänet usein yrittämäänitsemurhaa tai uhkaamaan itsemurhayrityksil-lä. Mutta on tällä veljellä myös patoutumia,jotka purkautuvat vuosien kuluessa kirrooseinamaksassa, vaurioina aivoissa ja muussa kes-kushermostossa tai mielenterveyden häiriöinä.Jo aiemmin häntä ovat kiusanneet unihäiriöt,muistamattomuus tai keskittymiskyvyn puute.Vuosittaisista kuolemantapauksista noin5 o/o:n eli yli 2 000:n on arvioitu liittyvän suo-raan alkoholiin (Kasurinen l9B5). Alkoholiarunsaasti käyttävien kuolleisuuden on todettuolevan noin kaksi kertaa suurempi kuin väes-tön keskimäärin (Bruun & al. 1975). Alkoholi-myrkytyksiin kuolee Suomessa noin 300 ihmis-tä vuodessa eli 5,9 ihmistä 100 000:ta asukastakohti (1986) ja maksakirroosiin 8,7 ihmistä100 000:ta asukasta kohti (n. 400). Heistä yli200:lla maksakirroosi on ollut alkoholin aiheut-tama (Kiianmaa & Ylikahri 1987 a & b).

Veli Tupakka tuntuu päällisin puolin kovinharmittomalta. Vähän kirvelyä silmissä, y,s-

kää, irtoavaa limaa sekä purnaavia pikkusie-Iuisia lähinaapureita. Mutta tämä veli onkinluonteeltaan taas tyypillinen introvertti, hau-too harmeja sisällään vuosikaudet puh-ietak-seen sitten yleiseksi ja tappavaksi sairaudeksi.Kaikista keuhkosyöpäkuolemista 90 % on 1ä-

hes yksinomaan tupakan aiheuttamia, krooni-sista keuhkosairauksista johtuvista tapauksistapuolestaan noin 75 7o:n on arvioitu miehilläaiheutuvan tupakasta. Tupakalla on selvä syy-

yhteys myös sydän- ja verisuonitautien syn-tyyn ja pahenemiseen. Tupakoijalla on tupa-koimattomiin verrattuna kaksinkertainen to-dennäköisyys kuolla ennen 65. ikävuottaan.Tupakoinnin ja keuhkosyövän välinen yhteyson kiistattoman lineaarinen: mitä nuorempanaaloittaa, mitä kauemmin polttaa, mitä enem-män polttaa ja mitä voimakkaammin imaiseesavua suoraan henkeen, sitä suurempi toden-näköisyys on sairastua. Tupakan on kaikkiaanarvioitu aiheuttavan vuosittain noin3 000-5 000 suomalaisen ennenaikaisen kuo-leman (Puska & al. l986). Terveyspoliittisestitupakan tekee merkittäväksi sen yhteys kaik-kein yleisimpien kansantautiemme syntyyn japahenemiseen.

Yhteinen lisähaitta, eikä ollenkaan vähäi-nen, molemmista veljeksistä on se, että niidenkautta tulee helpoimmin ystävystyttyä vieläkinpahantapaisempien sukulaispoikien kanssa,joista osa on suorastaan karkotettu maasta (ns.laittomat huumeet) . Ystä'"yyttä voi myös har-joittaa laillisesti, mm. lääkeaineiden kanssa.

Mitä taloudellista haittaa nämä veljekset sit-ten aiheuttavat sekä äkkipikaisuudellaan ettäpitkävihaisuudellaan? On Iuonnollista, etteikummankaan veljeksen kokonaiskiusantekoavoi kattavasti ainakaan rahana arvioida. Neaiheuttavat sekä selvästi laskettavissa olevaahaittaa että lisäksi kiusaa, joka voidaan arvioi-da vain inhimillisinä kärsimyksinä. Päällepäinnäkyviä haittoja sen sijaan on mahdollista ar-vioida suoraan rahana, menetettyinä elinvuosi-na tai työaikana. Muu haitta tulee kaupan-päällisinä eli joka tapauksessa.

Vuonna l9B0 ilmestyi alkoholin haittoja jahyötyjä käsittelevä yksityiskohtainen selvitys.Sen mukaan vuoden l978 ns. laskennallisiksihaittakustannuksiksi arvioitiin noin 2 miljardiamarkkaa. Alkoholista saatavien tulojen arvioi-tiin tuolloin ylittävän noin 40 7o:lla (riippuenlaskutavasta) haittakustannukset (Kasurinenl9B5). Vuonna l986 haittakustannusten yh-teismääräksi on arvioitu 4,3 miljardia markkaaja hyötymarkoiksi 5,2 miljardia (Alkon talous-suunnittelun sisäisiä selvityksiä l9BB). Enitenalkoholin haittojen on todettu rasittavan ter-veydenhuoltoa, poliisitointa ja sosiaalitointa.Vastaavaa selvitystä tupakan haitoista tai hyö-dyistä en ole löytänyt.

231

MITEN vELJEsrEN nfiruxöntrüTULßI tttturÄz

Niin, miten näitä kasvuikäisiä veljeksiä tulisikohdella? Kieltää, valvoa, kontrolloida, ohjata,neuvoa, valistaa, kasvattaa - vai vaikuttaakasvuympäristöön ja antaa sitten vain kasvaa?Kasvattaja tietää, että tehtävä ei ole helppo.Jokainen lapsi on perimältään erilainen, olivatkasvuolosuhteet ja menetelmät sitten kuinkasamanlaisia tahansa. Ongelma on vielä suu-rempi, jos kyseessä on ns. vapaan kasvatuksentuotos (veli Tupakka) ja ainaisten kieltojen jarangaistusten uhan alla pilalle suojeltu veliAlkoholi. Tekemättömäksikään näitä lapsukai-sia ei enää saa. Totuus lienee kuitenkin se, ettämikäli näitä vauvoja nyt odotettaisiin, sitä eipidettäisi kovin iloisena perhetapahtumana.Farmakologit, lääkärit ja )hteiskuntatutkij at suositte-lisiuat kaikki laillista aborttia (mm. Tuomisto& Paasonen l9B2; Nordman lgBB; Christie& Bruun 1986).

Hintapolitükalla?

Hintapolitiikkaa asiantuntijat pitävät yhte-nä kaikkein tehokkaimmista ja nopeimmistakulutusta leikkaavista keinoista (mm. Somer-vuori 1977). Miten asetta on käytelty l9B0-luvulla? Sen paremmin alkoholi- kuin tupakka-poliitikotkaan eivät tunnu olevan asiantilaan

Taulukko 1. Eräiden tuoteryhmien reaalihintakehitys1977-1987 (1977 : 100)

kovin tyytyväisiä. Harri Vertioja Kai Koskela,l9B0-luvun tupakkaterveyspolitiikan vastuu-miehet, toteavat tupakan l980-luvun hintapo-litiikasta seuraavaa: " l98O-luvulla tupakan ku-lutukseen ei ole pyritty vaikuttamaan aktiivi-sella hintapolitiikalla: tupakan hinta on pitkäl-ti määräytynyt teollisuuden ja kaupan kannat-tavuuskehityksen tarpeista. Tärkein este aktii-viselle tupakan hintapolitiikalle on ollut se,

että inflaation hillitseminen on nähty yhdeksitalouspolitiikan päätavoitteeksi." Terveysvi-ranomaisten kannalta tilanne on nurinkurinen:paineet terveydenhuollon tehokkuuden kohot-tamiseksi ovat jatkuvasti kasvaneet, mutta vi-ranomaiset eivät ole voineet käyttää tehokkain-ta keinoaan väestön terveyden edistämiseen(Puska & al. l986).

Sama huoli näkyy painavan myös alkoholi-poliitikkoja. Alkon pääjohtaja Heikki Koskituskittelee Alkoholipolitiikka-lehden numeros-sa l/l9BB, että pienin alkoholipoliittisin kei-noin ei tilannetta auteta. "Tuloksia voi syntyävain, jos alkoholi tehdään tasokorotuksen myö-tä selvästi nykyistä kalliimmaksi jaltai luodaanedellytyksiä sellaiselle vapaa-ajan käytölle, jo-ka tarjoaa viinan kanssa puuhaamista houkut-televampia vaihtoehtoj a. - - Miksi viinanhinnan pitäisi nousta hitaammin kuin leivänhinnan? Jos kymmenen vuoden takaisia, vuo-den 1977, hintoja merkitään sadalla, leivänhinta on nyt pisteluvussa 130 ja alkoholin hintapisteluvussa I 19." Terveyspolitiikan sijasta ontehtykin tulopolitiikkaa.

Katsotaanpa, miltä alkoholin, tupakan jaleivän reaalihinnat näyttävät toisiinsa verrat-tuina kymmenen viime vuoden jaksolla (tau-lukko I ).

Ei hintapolitiikka itse asiassa täysin linjatto-malta näytä. Koko 1980-luvun valtiovalta japäättäjät ovat tehneet kaikkensa suojellakseenkansalaisia - leivältä. Kovin viisaalta terveys-politiikalta touhu ei näytä, ei edes tulopolitii-kalta. Kenen työnantajan tai työntekijän etuon se, että työläisen kädestä viedään leipä jaannetaan tilalle tupakkaa ja viinaa?

Mitä tilanteelle tulisi tehdä? Kansakoulunlaskuopista muistatte varmaan, miten "Liisallaoli rahaa yhteensä 50 mk. Hänen piti ostaakaupasta kilo omenoita, kaksi kiloa kananmu-nia ja 300 g karamelleja. Rahat eivät riittäneetkuitenkaan kaikkiin ostoksiin, sillä omenakilo

alkoholi-juomat

tupakka-tuotteet

ruoka-leivät

1977

1978

1979

l980

100

108, I112,7110,5

100

103,0108,1

104,5

r0098,099,3

I 05,1

I10,2I13,51i 6,9115,2114,9

105,5109,2I 12,61l1,9112,3

198 l1982

1983

1984r985

109,2I 13,8I14,9120,8123,3

1986

l9B7

232

I 15,61 18,6

114,2I 16,9

125,6130,0

maksoi 15 mk, kananmunat l0 mk kilo jakaramellit l0 mk 100 g. Miten Liisa sai rahatriittämään?". Vastaus: Liisa osti kilon omenoi-ta, 1,5 kiloa kananmunia ja 200 g karkkeja

- ja 50 mk riitti (: elinkustannusindeksi py-

syi muuttumattomana). Eli tarvitaan hyvä las-kupää ja riittävästi poliittista tahtoa terveydenedistämiseen. Ratkaisua tuskin kannattaa ha-kea poistamalla alkoholi ja tupakka elinkustan-nusindeksistä, vaan hakemalla kompensoiviaratkaisuja indeksin sisäisessä rakenteessa. Lei-vän hinta alas, viinan ja tupakan ylös?

K ulutus r ak e nt e en o hj ailulla?

1960-luvulla suomalainen alkoholipolitiikkasai uuden ja modernin ilmeen. Silloin alettiinranskalaistaa suomalaisia juomatapoja eli siir-tää kulutusta väkevistä ja brutaaleista humala-juomista sivistyneeseen viinien nautiskeluun.Päivän sana oli "mieluummin mietoja kuinväkeviä". Kun 1970-luvulla sitten alkoholinkokonaiskulutus voimakkaasti kasvoi, alkoholipoliitikkojen oli pakko lopulta tunnustaa, että"ranskalaisia emme ole, ruotsalaisiksi emmehalua tulla, olkaamme siis suomalaisia", jaheittää juomatapojen nopea sivistäminen aina-kin sillä kertaa sikseen. Mutta ns. mietojensuosimispolitiikka on kuitenkin edelleen kum-mittelemassa alkoholipoliittisessa keskustelus-sa, mistä ovat peräisin esim. vaatimus viinientulosta maitokauppoihin tai oluen laimenta-misehdotukset. Päivälehtien ja esim. Alkon ku-luttajavalistuksen tuntojen perusteella voitai-siin kuvitella vasta nyt olevan ilmassa merkke-jä orastavasta ja hieman pysyvämmästä viini-innostuksesta, vaikkakin vielä varsin kapeasta(noin 6 7o kaikesta kulutetusta alkoholista onmietoja viinejä). Myös hintapolitiikkaa voi-daan ainakin joiltakin osin nimittää "mietojenpolitiikaksi", sillä esim. viime hinnankorotuk-sissa keskihintaisten ja kalliimpien viinien hin-toja on nostettu keskimäärin vähemmän kuinmuiden alkoholijuomien.

Mikään yksiselitteinen asia ei mietojen suo-siminen kuitenkaan ole. Esim. biolääketieteenedustajat Kalervo Kiianmaa ja Reino Ylikahri(1987 a) eivät siinä juuri näe terveyspoliittisiaperusteita: "Akuuttien ja kroonisten haittojenvälillä voidaan näin (suosimalla mietoja) aja-tella saavutettavan uusi tasapainotilanne.

- - Se saattaisi olla tavoiteltavaakin edelfuuä-

en, että (kursivointi L. W:n) kulutuksen taso eienää nousisi."

Petämmekö me suomalaiset itseämme kas-vattamalla kokonaiskulutusta ja siirtymälläyhä enemmän suosimaan olutta ja viinejä?Terveyden kannalta on itse asiassa ihan se jasama, saammeko saman alkoholimäärän esim.kolmesta A-oluttuopista, lähes kokonaisestapullollisesta mietoa viiniä vai puolikkaasta vot-kapullosta. Terveyspoliittisesti sanoma on sel-

keä: kulutusrakennetta muuntamalla ja ohjaa-malla pystytään tuskin merkittävästi alkoholinkokonaishaittoja vähentämään.

Tupakkalain myötä myös tupakkapolitiikanyhdeksi keinoksi valittiin kulutusrakenteensäätely: jo lakiteksti puhuu haitallisista ja erit-täin haitallisista tuotteista. Sittemmin vähem-män tervaa ja nikotiinia sisältäviä savukelaatu-ja on alettu nimittää "kevytsavukkeiksi". Ter-veyspoliitikkojen usko kevytsavukkeisiin ro-muttui kuitenkin lähes alkuunsa, vaikka ter-veystietoiset kuluttajat ottivat nämä tuotteetinnokkaasti vastaan. Esimerkiksi vuonna 1985

savukkeita polttavista miehistä 28 "/" ja naisis-ta 55 o/o ilmoitti Kansanterveyslaitoksen kyse-lytutkimuksessa polttavansa sellaisia merkke-jä, joiden arrtama tervamäärä on enintään l0mg. "Mietoja" suosiva linja ei saa terveysvi-ranomaisten tukea, vaan he ilmoittavat, että"itse asiassa (kursivointi L. W:n) ei ole olemas-sakaan ns. vähemmän haitallisia savukkeita".Ovatko tupakkapoliitikot rehellisempiä kuinalkoholipoliitikot joutuessaan valitsemaanmietoja tai kevyitä?

Eroavatko veljekset juuri tässä suhteessa jo-tenkin olennaisesti toisistaan? Savukkeissa onnimittäin muutakin myrkkyä kuin tervaa janikotiinia, alkoholissa vain etanolia. Onko ole-massa haitatonta juomista, vaikka ei ole ole-massa haitatonta tupakointia? Se lienee näkö-kulmakysymys, vaikka terveydelle haitallisenjuomisen rajat ovatkin keskimäärin tiedossa.

S aat avuuden s äätelyllä,mainontakiellolla?

Saatavuuden säännöstelyssä nämä veljekseteroavat ehkä kaikkein eniten toisistaan. VeliTupakkaa on saatavissa varsin vapaasti, kutenjo edellä on todettu. Alkoholin saatavuuden

233

säätely on alkoholipolitiikan kulmakiviä. Ter-veyspoliittisesti saatavuudella on merkitystä,sillä helppo saatavuus lisää tuotteen kulutusta.Mutta on toinen, ehkä tärkeämpi merkitys:saatavuuden rajoitukset ovat symboleja, jotkajo sinään vaikuttavat mielipideilmastoon. Neosoittavat selkeästi, että kyseessä on tuote, jon-ka kulutukseen liittyy hyötyjen ja nautintojenohella myös riskejä. Näin nähtynä esim. ikära-jat ja viinien maitokauppoihin tuonti ovatmyös varsin merkittäviä terveyspoliittisia pää-töksiä, joita kannattaa harkita useasta eri nä-kökulmasta. Merkittävä terveyspoliiminenpäätös on ollut myös keskioluen myynnin siir-täminen vähittäiskauppoihin, eivätkä tuloksetjuuri rohkaise sen paremmin alkoholi- kuinterveyspoliitikkojakaan. Mm. Mikko Salaspu-ro arvioi (Aamulehti 9. 9. BB), että keskioluen

uapautumisen tuomat alkoholistit sairastuuat 1990-

luuun alkupuolella .ja 1980-luuun kulutuksen kasau

heij astuu näfutuästi 2000- luaun alus s a.

1970-luvulta saakka meillä on ollut voimassasekä alkoholin että tupakan mainontakielto.Sitä voidaan pitää yhtenä saatavuuden sään-nöstelyn ja valistuksen merkittävänä tukitoi-menpiteenä, mainonnan avulla kun yritetäänluoda myönteisiä asenteita päihteiden käyttöäkohtaan. Mainonnan merkitystä on erittäinvaikeata mitata, mutta päätellen siitä innok-kuudesta, jolla esim. oluttehtaat ja tupakkate-ollisuus panostavat sekä aineellisesti että hen-kisesti mainontakiellon vesittämiseen, sillä täy-tyy ollajotain olennaista merkitystä myös tuot-teiden kysynnälle tai ainakin markkinaosuuk-sien valloittamiselle. Alkoholi- ja tupakkamai-nontaa (kas kummaa - veljet yhdessä!) pohtiiparhaillaan työryhmä. Tuntuisi oudolta, jos se

päätyisi kovin mainontaa suosivaan kannanot-toon ja kuuntelisi vain esim. tuottajien, kieltä-mättä joskus oikeutettuja, vaatimuksia.

Sortaako mainontakielto jompaakumpaaveljestä, sananvapautta vai yksityistä kulutta-jaa? Oluen piilomainonnan varjossa tupakkaon jäänyt ahtaammalle. Kun sillä ei ole ollutykkösoluen kaltaista porsaanreikää käytettä-vissään, on luovuuden rajoja koeteltu rankastituotteiden piilomainonnassa. Siinä tupakkate-ollisuus on osoittanut suorastaan ihailtavaakekseliäisyyttä.

Päihteiden mainontakielto on teraqspllitiik-kaa, sen on jo WHO:n päihdeongelmia käsitel-

234

lyt asiantuntijakomitea todennut vuonna 1974(WHO Expert Committee on Drug Depend-ence, Twentieth Report) . Sen mukaan "alko-holimainonta saattaa vahvistaa niitä asenteita,joiden mukaan alkoholijuomien nauttimista onpidettävä hyväksyttävänä tapana. Se tuskintukee niitä toimintoja (esim. terveyden ylläpi-täminen ja liikennevalvonta), joiden tarkoituk-sena on rajoittaa alkoholijuomien liikakäyt-töä". Ei Suomi suinkaan mainoskieltojen suh-teen ole ainoa holhousvaltio. Esimerkiksi tu-pakkamainonta on täysin kielletty Bulgariassa,T§ekkoslovakiassa, Islannissa, DDR:ssä, Puo-lassa, Neuvostoliitossa, Romaniassa ja Jugo-slaviassa. Rajoitettu tupakkamainonnan kieltoon tällä hetkellä voimassa Ranskassa, Saksanliittotasavallassa, IJnkarissa, Irlannissa, Itali-assa, Norjassa, Portugalissa, Ruotsissa ja Eng-lannissa. Sen sijaan Kreikassa, jossa elää yksiEuroopan terveimpiä kansoja, ei rajoitus- jakieltopolitiikalla juuri ole sijaa.

V ali s tamalla, kasu attamalla,holhoamalla?

Veli Alkoholi on melkoisen moraalisen oh-jauksen ja kasvatuksen tuote. Tähän lapsukai-seen ovat kasvattaiat sumeilematta kokeilleetkaikkea mahdollista hurjista moraalisaarnoistaNasse-setään ja Harald Hirmuiseen saakka.Vaikka valistuksen vaikutusten tutkiminen onosoittautunut varsin hankalaksi ja oletettuahuomattavasti monimutkaisemmaksi, ei pelkil-Iä valistuksen keinoilla kovin mullistavia tulok-sia ole saatu aikaan.

Veli Tupakka on säästynyt toistaiseksi pal-jon vähemmällä. Keuhkosyövällä pelottelevatvalistusfilmit hävisivät markkinoilta 60- ja 70-Iuvulla ja vasta tupakkalain tuodessa jonkinverran rahaa myös valistukseen on tälläkin veliveikkosella toden teolla alkamassa ohdakkei-nen kasvatuksen taival. Alkoholimonopolilletuotteen haitallisuudesta tiedottaminen ja tut-kiminen on koko olemassaolon ajan ollut sel-viö. Tupakkateollisuus ottaa yasta ensi askelei-ta totutellessaan yhteiselämään terveysvalista-jien haasteiden edessä. Vielä tänä päivänävoimme tiedotusvälineiden välityksellä kuullatai lukea, miten haitattomia tupakkatuotteet"itse asiassa" ovat ja miten tupakan hinnanko-rotusta esittävät "ministeritytöt" ovat vain

"nuoria ja kokemattomia".Vaikka valistus ja tiedotus ovat rajoituspoli-

tiikassa niitä kaikkein lempeimpiä keinoja,nousee kuluttaja herkimmin puolustusasemiinjuuri valistuksen edessä. Miksihän? Terveysky-symyksissä on tullut muodiksi vastustaa kaik-kea sellaista, mikä koskee elintapojamme jaarkipäivän elämänmenoamme, siitäkin huoli-matta, että toistuvissa kyselytutkimuksissa val-taosa vastaajista ilmoittaa haluavansa vähen-tää sekä alkoholin että tupakan kulutustaan.Siksi valistajat suorastaan pakotetaan kokeilc-maan uusia näkökulmia ja uusia vivahteita,mikäli aikovat vähänkään onnistua tavoitteis-saan.

Alkoholi- ja tupakkavalistuksesta voi löytääsisällöllisiä vivahde-eroja. Kun tupakkavalis-tus tähtää pääasiassa tupakoinnin lopettami-seen tai sen aloittamisen ehkäisyyn, puhuualkoholivalistus entistä useammin raittiudensijasta kohtuudesta. Miksi? Raittiuden koke-masta historiallisesta painolastista johtuen?Vaiko siksi, että yhä alkoholimyönteisemmässäyhteiskunnassamme riskihyödykkeestä, laillis-tetusta huumeesta, on tulossa tavallista kaup-patavaraa maitokaupan hyllyille? Tupakkava-Iistus on 1970-luvulta saakka selkeästi kohdis-tettu koko väestöön, sekä tupakoiviin että tu-pakoimattomiin, sekä nuoriin että aikuisiin.Alkoholivalistajat ovat sen sijaan pitkään helli-neet ajatusta, jonka mukaan valistus tulee koh-distaa ainoastaan pieneen ns. väärinkd:yttajä-ryhmään jaltai nuorisoon. Vasta tällä vuosi-kymmenellä koko alkoholi- ja raittiuskasvatuk-seen on omaksuttu terveyspolitiikan mukainenkokonaisajattelu ja kohderyhmäksi on entistäselvemmin otettu esim. työikäinen väestij. Löy-tyy valistuksesta muutakin sisällöllistä poikke-amaa. Suomessa on jo 1970-luvulta lähtienvaroitettu savukeaskissa tupakoinnin vaaroista(USA:ssa jo peräti parikymmentä vuotta, janyt myös viinan vaaroista) . Vastaavaa ctiketti-merkintää on ehdotettu myös alkoholijuomiin,mutta toistaiseksi huonolla menestyksellä. Mi-käli oltaisiin loogisia, varoituksen tulisi löytyämolemmista

- tai ei kummastakaan.

Mielenkiintoisin viimeaikainen ilmiö valis-tuksen kentällä on Huomaavaiset tupakoitsijatry:n syntyminen vastalauseena "hirvittävälle"terrorismille ja holhoukselle. Tupakkavalista-jatko vain meitä holhoavat? Mihin Jörn Don-

ncr ja Aarne Saarinen ovat unohtaneet mar-nosten ja markkinoinnin alitajuisen holhoami-sen, pankkien holhoavan asuntopolitiikan taiesim. muodin holhoavat piirteet? Jos me.jota-kin huomaavaisuutta ja suvaitsevaisuutta tässä

maassa tarvitsisimme, niin enemmänkin Huo-maavaisia alkoholin käyttäjiä. Sen jäsenet kunpyrkisivät ottamaan ympäristössään huomioonmyös alkoholista toisin ajattelevat: raittiit, rai-tistuneet, raitistumassa ja hoidossa olevat sekä

syystä tai toiscsta tilanneraittiit. Olisiko tässäraittiusliikkeelle sosiaalinen tilaus?

Alkoholi- ja tupakkavalistus yksistään ovatvoimattomia keinoja. Mutta yhdessä muidenkulutuksen vähcntämiseen tähtäävien toimienkanssa niillä on ilmeisen suuri merkitys vaiku-tettaessa mielipideilmastoon ja suhtautumi-seen. Erityisen selvästi tämä näkyi tupakkalainvoimaantulon aikoihin, jolloin rajoitusten javalistuksen yhteistyöllä melko nopeasti saatiinaikaan sekä tupakoinnin väheneminen ettämielipideilmaston muuttumincn tupakointiasuosimattomaksi. Alkoholipolitiikassa on johuomattavasti kauemmin pidetty itsestään sel-

vänä, että tiedotus ja valistus ovat kiinteä osa

muuta alkoholipolitiikkaa ja tukeyat muita al-koholipoliittisia keinoja. Siksi tiedotuksen -javalistuksen, olennaisten alkoholipoliittistenkeinojen, siirtäminen monopolin ulkopuolelleei ole edes terveyspoliittisesti perusteltua, vaik-ka sitä toistuvasti ehdotellaan. Valvontaviran-omaisille jää kuitenkin suuri valta valvoa koko-naistavoitteiden toteutumista alkoholin osalta.Miten on tupakan laita? Voisi olla tehokastapalkata pari terveysalan asiantuntijaa Tupak-kateollisuuden yhdistykseen lääkintöhallituk-sen sijasta.

KUKA VELJTSTÄ HYÖTYY?

Ei liene mikään yhteiskuntapoliittinen salai-suus, että varsin huomattava osa valtion me-noista katetaan alkoholista ja tupakasta saata-villa tuloilla. Vuonna l987 se oli yhteensä8,6 "/" ( l0,B mrd. mk), josta tupakan osuudeksijää vain 2,2 o/o (2,2 mrd. mk) ja alkoholin 6,4% (8,6 mrd. mk). Valtio hyötyy kuitenkinveljeksistä suhtccllisesti aina vähemmän ja vä-hemmän: esim. vuonna 1970 tupakkatulotmuodostivat valtion tuloista vielä noin 5 "/o:nosuuden. Ja vaikka alkoholitulot ovat markka-

23s

määräisesti koko ajan nousseet, on suhteellinenosuus l980-luvulla jonkin verran pienentynyt(9,6 "/" vuonna l9B0 ja B,+ o/o vuonna l9B5).

Mutta miksi valtio ja verottaja kohtelee kah-ta yhtä paljon pahaa aikaansaavaa veljestäniin eri tavalla? Kun veli Alkoholin keräämistäansioista (Alkon myynnin arvo) hupenee 3/4(vuonna 1987 66,2 7o) suoraan valtion meno-jen katteeksi ja vielä loputkin (ns. Alkon ylijää-mä, joka vuonna l9B7 oli 0,87 mrd. mk) eli7,9 "/" tilitetään taskujen pohjalta, muodostuuvaltion kokonaistuloksi yhteensä 74,1% (1987). Veli Tupakka sen sijaan maksaamyymästään savukeaskista vain reilut puolettupakka- ja liikevaihtoveroina (vuonna l9B752,7 "/o). Eli tupakkateollisuudella on vapauspäättää itsenäisesti lähes puolesta omasta liike-vaihdostaan ja investoinneistaan sekä toimiakuin mikä tahansa voittojaan maksimoiva lii-keyritys - täysin laillisesti. Veli Alkoholi saapitää itsellään vain sen, mitä omaan elämiseenkuluu.

Vastaava epäsuhta on olemassa myös jokai-sen hinnantarkistuksen tai -korotuksen yhtey-dessä: esimerkiksi 6 "/o:n hinnankorotuksentuoma ylimääräinen kertymä tuloutetaan alko-holin osalta lähes kokonaan valtiolle, tupakanosalta siitä tuloutetaan vain puolet. Mikäli tu-pakkaveroa ei samanaikaisesti vastaavasti ko-roteta (mikä usein on jätetty tekemättä), saatupakkateollisuus joka korotuksessa sievoisenylimääräisen miljoonapotin. Tästä huolimattaen ole kuullut "kansan äänen" vaativan tupak-kateollisuutta osallistumaan tupakan aiheutta-mien sairauksien hoitoon, vaikka juuri ne vaa-tivat raskasta ja kallista sairaalateknologiaa.Sen sijaan tupakkateollisuutta vastaan käy-dään parhaillaan yksityistä oikeudenkäyntiä,jollaista ei ainakaan vielä toistaiseksi ole Alkonnäköpiirissä. Uutta sen sijaan ei ole vaatimus,jossa Alkoa kovistellaan päihdehuollon meno-jen maksajaksi, vaikka se jo tulouttaa valtiollekaiken ja vaikka viisaat päättäjät voivat ohjatavaikka koko miljardipotin alkoholisairauksientutkimukseen, myllyhoitoon tai terveyskeskus-ten A-yksiköihin. Jos näin ei ole tapahtunut,pitää kysymykset osoittaa esim. eduskunnalletai valtiovarainministeriölle.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että koko ter-aeltdenhuoltooz kuluu vuosittain yhteensä noin 30miljardia markkaa. Vastikään Kansanterveys-

236

laitoksen ylijohtaja Jussi Huttunen totesi (HS4. 9. BB), että "meidän pitäisi julkisesti keskus-tella, mihin potilasryhmiin haluamme siioittaarahaa. - - Kuolevan syöpäpotilaan elämänpitkittäminen on kallista hoitoa. Toisinaan se

menee jo niin pitkälle, että se on potilaalletuskallista". Lisäksi hän toteaa, että "sydän-siirtoleikkaus myy iltapäivälehtien painoksia.Tuhannen sappipotilaan vapauttaminen kivi-lastista ei myy mitään". Alkon ja tupakkateol-lisuuden tuomiolle vaatiminen myy myös help-poa julkisuutta.

JUOPON OTKEUDET - SYöVÄN UHRrT

Miksi ylipormestari Raimo Ilaskivi kiinnittitoissa kesänä huomiota päihdehuollon "tur-hiin" menoeriin ja vaati Alkolta vahingonkor-vausta maaherra Jacob Södermanin säestyk-sellä? Miksei saman tien Amerilta, Rettigiltätai Suomen Tupakalta kalliin sairaalateknolo-gian kulujen peittämiseksi? Miksi emme osaavieläkään nähdä, että ualtaosa nykyisistä kan-santaudeista on tavalla tai toisella yhteydessäelintapoihimme ja elämäntyyliimme eikä näinollen enää erottele jyviä ja akanoita, hyviä jahuonoja tai juoppoja ja "oikeita" sairaitä? Siitähuolimatta - tai juuri siitä syystä - ei kenel-läkään hoito- tai huoltohenkilökuntaan kuulu-valla saa olla oikeutta kieltäytyä antamastaapua esim. syöpä- ja sydänpotilaille tai nivel-kulumista kärsiville potilaille tai edes juopoille.

Miksi Klaus Mäkelän ja Robin Roomin,kahden kansainvälisesti arvostetun alkoholi-tutkijan, pitää käyttää ICAA:n konferenssissavuonna l9B4 puheenvuoro juopon oikeuksista?Suhtautumisemme ehkä syvin kuilu ja para-doksi näkyy siinä, että samaan aikaan kun veliTupakan uhreja (niitäkin) kiidätetään ohitus-leikkaukseen Lontooseen, näkee juoppo untapatjasta putkan sementtilattialla. Yhteiskun-nalla ei ole varaa kustantaa - kumpaakaan.

Ja jos joku, niin ainakin juoppo on maksanutoman lisäveronsa tälle yhteiskunnalle: 20 vuot-ta suurkulutustason ryyppäämistä merkitseetämän päivän rahassa noin kahtasataatuhattamarkkaa!

Mutta annetaan Mäkelän ja Roomin puhuaentistä ajankohtaisemmasta asiasta (l9Ba):"Vetoamme niihin, jotka hoitavat ja järjestä-vät palveluita alkoholioneelmaisille, että he

säilyttävät historiallisen asemansa asiakkai-densa etujen puolustajina. - - hoitohenkilös-töllä on kaksinainen tehtävä: heidän tuleeomassa ympäristössään vaalia asiakkaidensaoikeuksia ja puhua asiakkaidensa oikeuksien jatarpeiden puolesta julkiselle terveyden- ja sosi-aalihuoltojärjestelmälle. Alkoholipolitiikan jakansanterveystyön tekijöiden puolestaan onsyytä pitää mielessä, että kaikkea vastustustauhmaava työ terveyspalveluiden järjestämisek-si yhteiskunnan hylkiöille - spitaalisille, kole-raa tai sukupuolitautia sairastaville - on tär-keä ja arvokas osa kansanterveystyön perinnet-tä. Kansanterveystyö ei voi rajoittua vain hoi-tamaan sairauksia, mutta kansanterveydelli-nen näkökulma ei liioin voi tyytyä pelkkäänennaltaehkäisyyn. On varauduttava myös nii-hin tapauksiin, joissa ennaltaehkäisy epäonnis-tuu."

KIRJALLISUUS

Oy Alko Ab:n hallintoneuvoston kertomukset alkoholi-olojen kehityksestä vuosilta 1977 -1987. Helsinki: Alko,l97B- l9BB

Alkoholismi kasvaa rajusti. Aamulehti 9. 9. 19BB

Alkoholitilastollinen vuosikirja, vuosilta 1977 -1987.Helsinki: Alko, l97B- l9BB

Amer-yhtymän toimintakertomus l9B7- l9BB

Bruun, Kettil & al.: Alkoholipolitiikka - kansanter-veydellinen näkökulma. Alkoholitutkimussäätiön julkai-suja nro 26. Forssa 1975

Christie, Nils & Bruun, Kettil: Hyvä vihollinen. Espoo1986

Kasurinen, Veikko: Alkohotiin liittyvät taloudellisethaitat ja hyödyt. Tampere: Tampereen yliopisto, l9B5

Kiianmaa, Kalervo & Ylikahri, Reino: Alkoholijuo-

mien aiheuttamat terveyshaitat. Alkoholipolitiikka 52

(1987): 6, 286-291. l9B7 aKiianmaa, Kalervo & Ylikahri, Reino (toim.): Alkoho-

li - vaikutukset elimistöön.ja terveyteen. Helsinki: Alko,1987. l9B7 b

Koski, Heikki: Yhteinen huoli. Alkoholipolitiikka 53

(1988): t, t-2Lait:

Alkoholilaki (459/68)Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi(6s3/76)Laki tupakkaverosta (875/79)

Mäkelä, Klaus & Room, Robin: Alkoholipolitiikka jajuopon oikeudet. Alkoholipolitiikka 49 ( l9B4): 4, 196 - 200

Mäkinen, Aarne U.: Anniskeluhallinto majoitus- jaravitsemisalalla. Helsinki: Ravintoloitsijain Liiton Kus-tannus,1985

Nordman, Eeva: Tupakka tappaa paljon enemmänkuin liikenne. Turun Sanomat 16. B. l9BB

Puska, Pekka & Koskela, Kaj & Korhonen, Heikki(toim.): Tupakka - tervel-shaitat ja terveyskasvatus.

Jyväskylä l986Oy Rettig Ab:n vuosikertomus vuodelta 1987

Schievelbusch, Wolfgang: Nautintoaineiden kulttuuri-historia. Keuruu 1986

Somervuori, Antti: Hintaruuvi alkoholipolitiikan kei-nona. Alkoholipotitiikka a2 (1977): 4, 173-181

Suomen Tupakka Oy:n toimintakertomus 1987

Sydänleikkauksiin panostaminen vaikeuttaa muitaleikkauksia. Helsingin Sanomat 4. 9. l9BB

Terveyttä kaikille vuoteen 2000 mennessä. Helsinki:Sosiaali- ja terveysministeriö, l986

Tuomisto,Jouko & Paasonen, Matti K.: Farmakologiaja toksikologia. Helsinki 1982

Tupakkatilasto vuosilta 1986- 1987. TilastokeskusTupakkatoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö

1973: 42. Helsinki 1973

Tupakkaveron korottaminen. Valtiovarainministeriönkirje 21. 4. l9BB

WHO-tiedote A4l 14. Maaliskuu l9BB.

English Summary

Leena Warsell: Vüna ja tupakka - aeljekset kuön il-aehset (Those hto brothers - alcohol and tobacco)

Alcohol and tobacco, those two wicked trrothers, havemuch in common with respect to public health. Repeateddemands for restrictions or even the dissolution of thegovernment monopoly on alcohol, Oy Alko Ab, havebeen expressed in public, usually on health policygrounds. But nobody has demanded that the tobaccoindustry be monopolised, although it would certainlyhave implications for national health policy. How wouldOy Tupakka Ab (Tobacco Ltd.) sound?

This article compares alcohol with tobacco, first fromthe historical, pharmacological and legislative point of

view and concludes with a comparison of tobacco andalcohol policy in Finland. Both comparisons concentrateon national health policy issues.

Although tobacco and alcohol have very di{ferent cul-tural and historical origins, they are related substancesboth as intoxicants and with respect to harmful effects.Both can result in dependence and a heightened tolerancelevel. The effects are harmful socially, financially andphysically. But both substances are also useful; in 1987

a total of 8.67o (FIM 10.8 billion) in government expend-iture was covered by taxes and other revenues fromalcohol and tobacco. Tobacco accounted for only 2.2t/t ofthis figure.

237

Why does the government treat two equally bad broth-ers so diflerently? Three quarters of Alko's income gostraight into the government co{Iers, whilst the figure forthe private tobacco industry is only one half. The govern-ment's share of Alko's profits alone would cover almostone third ofpublic health sector expenditure.

To conclude, I would like to draw the readers'atten-tion to some observations expressed by Klaus Mäkeläand Robin Room at the ICAA international conference in1984 on the rights ofa drunk:

"Although our public health system cannot be restric-

ted to nursing the sick, neither can it be restricted topreventive health care alone. We must be prepared tocare for cases where prevention has failed. We should beable to see that the great majority ofour present nationaldiseases are in one way or another related to our livingconditions and lifestyles. We can no longer separate thewheat from the chalf, the good from the bad, or thedrunks from those who are'really'ill. That is why no oneworking in public health has the right to deny help toeither cancer patients or drunks."

Alkoholipolitiikka vol. 53 : 227-238, tgBB

238