Lunastuksen Historia (1951) - Ellen G. White Writings

Lunastuksen Historia

Ellen G. White

1951

Copyright © 2020Ellen G. White Estate, Inc.

Information about this Book

Overview

This eBook is provided by the Ellen G. White Estate. It is includedin the larger free Online Books collection on the Ellen G. WhiteEstate Web site.

About the Author

Ellen G. White (1827-1915) is considered the most widely translatedAmerican author, her works having been published in more than 160languages. She wrote more than 100,000 pages on a wide variety ofspiritual and practical topics. Guided by the Holy Spirit, she exaltedJesus and pointed to the Scriptures as the basis of one’s faith.

Further Links

A Brief Biography of Ellen G. WhiteAbout the Ellen G. White Estate

End User License Agreement

The viewing, printing or downloading of this book grants you onlya limited, nonexclusive and nontransferable license for use solelyby you for your own personal use. This license does not permitrepublication, distribution, assignment, sublicense, sale, preparationof derivative works, or other use. Any unauthorized use of this bookterminates the license granted hereby. (See EGW Writings End UserLicense Agreement.)

Further Information

For more information about the author, publishers, or how you cansupport this service, please contact the Ellen G. White Estate at

i

http://ellenwhite.org/

http://egwwritings.org/ebooks

http://ellenwhite.org/biography/

http://ellenwhite.org/about/

http://ellenwhite.org/content/article/egw-writings-end-user-license-agreement

http://ellenwhite.org/content/article/egw-writings-end-user-license-agreement

[email protected]. We are thankful for your interest and feed-back and wish you God’s blessing as you read.

ii

mailto:[email protected]

SisältöInformation about this Book . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . iEsipuhe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . xLuku 1—Lusiferin lankeaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12

Sota taivaassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15Luku 2—Luominen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18

Aadam ja Eeva Eedenissä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19Luku 3—Kapinan seuraukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21

Saatana tavoittelee entistä asemaansa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22Salajuoni ihmisperhettä vastaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24Aadamia ja Eevaa varoitetaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

Luku 4—Kiusaus ja lankeemus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28Eevasta tulee viettelijä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30Ihmisen valintavapaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32Kirous . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34

Luku 5—Pelastussuunnitelma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36Ainoa mahdollinen pelastuskeino . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37Jumalan muuttumaton laki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39Tulevaisuuden näköala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41Uhraaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42

Luku 6—Kain ja Aabel . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44Kuoleman alkuasteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45

Luku 7—Seet ja Eenok . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48Eenok otetaan elävänä taivaaseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49

Luku 8—Vedenpaisumus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52Arkin rakentaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53Eläimet tulevat arkkiin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54Myrsky puhkeaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55Nooan uhri ja Jumalan lupaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57

Luku 9—Baabelin torni . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59Luku 10—Aabraham ja luvattu siemen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61

Jumalan lupausten epäilyä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62Haagarin ylimielisyys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63Lupauksen poika . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64Äärimmäinen uskonkoetus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65

iii

iv Lunastuksen Historia

Enkelin sanoma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66Luku 11—Iisakin avioliitto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68

Esimerkki lapsenomaisesta kuuliaisuudesta . . . . . . . . . . . . . . 69Luku 12—Jaakob ja Eesau . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71

Jaakobin maanpakolaisuusvuodet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72Paluu Kanaaniin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74

Luku 13—Jaakob ja enkeli . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77Voittava usko . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78Muuan havainto-opetus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79

Luku 14—Israelin lapset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82Joosef Egyptissä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82Menestyksen päiviä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85Sorron aika . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86Mooses . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87Erikoiskasvatus johtajantehtävään . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88

Luku 15—Jumalan voiman ilmeneminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92Israel ympäristön vaikuttamana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93Vitsaukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95

Luku 16—Israelin pelastus orjuudesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98Tulipatsas . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99Pelastus Punaisella merellä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100

Luku 17—Israelin vaellus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 103Opetus meidän ajallemme . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 104Manna . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105Vettä kalliosta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107Voitto amalekilaisista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108Jetron vierailu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109

Luku 18—Jumalan laki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111Valmistautuminen kohtaamaan Jumalaa . . . . . . . . . . . . . . . . 111Jumalan ilmestyminen pelottavassa mahtavuudessa . . . . . . 112Jumalan lain julistaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 113Epäjumalanpalveluksen vaara . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 115Jumalan iankaikkinen laki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117Kirjoitettu kivitauluihin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 119Käskyt ja säädökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120

Luku 19—Pyhäkkö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122Kirjoitettu muistiin jälkisukupolville . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 123Mallin mukaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 123

Sisältö v

Kaksi osastoa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124Opastava pilvi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126

Luku 20—Vakoojat ja heidän kertomuksensa . . . . . . . . . . . . . 127Israel napisee jälleen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 128Mooseksen verraton puolustuspuhe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129Takaisin erämaahan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 130

Luku 21—Mooseksen synti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132Mooses lankeaa kärsimättömyyteen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 133Taivaan rangaistus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 134

Luku 22—Mooseksen kuolema . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 136Viimeinen neuvo Israelille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 136Mooseksen kuolema ja ylösnousemus . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137

Luku 23—Tulo luvattuun maahan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 140Jordanin ylittäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 141Herran sotajoukon päämies . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 142Jerikon valloitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 143Joosua, viisas, pyhittynyt johtaja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 145

Luku 24—Jumalan arkki ja Israelin vaiheet . . . . . . . . . . . . . . . 146Eelin leväperäisyyden seuraus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 147Arkki ryöstetään . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 148Filistealaisten maassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 149Arkki palautetaan Israelille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 151Julkeus rangaistaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 151Salomon temppelissä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 153Israelin vaellus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 155

Luku 25—Kristuksen ensimmäinen tuleminen . . . . . . . . . . . . 156Jeesuksen kaste . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156Johanneksen toiminta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156Kiusaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 158

Luku 26—Kristuksen julkinen toiminta . . . . . . . . . . . . . . . . . . 161Lievittäen kärsimyksiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 162Tulokseton vastustus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163Kirkastuminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 164

Luku 27—Kristuksen kavaltaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 166Puutarhassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 167Juudas kavaltaa Jeesuksen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 168

Luku 28—Kristuksen kuulustelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 170Pietarin kieltäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 170

vi Lunastuksen Historia

Oikeussalissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 171Juudaksen tunnustus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 172Jeesus Pilatuksen edessä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173Jeesus lähetetään Herodeksen luo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 174

Luku 29—Kristuksen ristiinnaulitseminen . . . . . . . . . . . . . . . . 176Ristiin naulittuna . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 177Pojan rakkauden antama opetus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 179Se on täytetty . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 181Hautaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 181

Luku 30—Kristuksen ylösnousemus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 184”Sinun Isäsi kutsuu Sinua” . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 184Roomalaisten sotilaiden selonteko . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 185Lunastustyön ensimmäiset hedelmät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 186Naiset haudalla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 187”Älä minuun koske” . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 188Epäilevä Tuomas . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 189Kristuksen surmaajien täydellinen tappio . . . . . . . . . . . . . . 189Neljäkymmentä päivää opetuslasten kanssa . . . . . . . . . . . . . 190

Luku 31—Kristuksen taivaaseenastuminen . . . . . . . . . . . . . . . 191Lupaus takaisinpaluusta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 191Saatanan viha . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 192

Luku 32—Helluntai . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 193Pyhän Hengen vuodatus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 193Helluntaivoimassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 194Pietarin saarna . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 195Opetus meidän päiviemme ihmisille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 197

Luku 33—Ramman parantaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 198Apostolien vangitseminen ja kuulustelu . . . . . . . . . . . . . . . . 199Pietarin rohkea puolustuspuhe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 200

Luku 34—Uskollisuus Jumalaa kohtaan vainon aikana . . . . . 203Enkeli vapauttaa vankilasta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 203Toinen kuulustelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 204

Luku 35—Evankeliumijärjestys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 207Luku 36—Stefanuksen kuolema . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 209

Stefanuksen puolustautuminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 210Marttyyrikuolema . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 211

Luku 37—Sauluksen kääntyminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 214Kristuksen ilmestys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 215

Sisältö vii

Seurakunnan yhteyteen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 216Vainoojasta apostoliksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 218Valmistautuminen palvelukseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 219

Luku 38—Paavalin varhaistoiminta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 220Paavali kohtaa Pietarin ja Jaakobin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 221Pako Jerusalemista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 222

Luku 39—Pietarin toiminta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 224Sadanpäällikkö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 225Enkeli ilmestyy Korneliukselle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 226Pietarin näky . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 226Korneliuksen luona . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 228Pakanat saavat Pyhän Hengen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 230Seurakunnan näkemys laajenee . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 231

Luku 40—Pietari vapautetaan vankilasta . . . . . . . . . . . . . . . . . 233Enkelin vapauttamana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 235Vastaus rukoukseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 236Herodeksen palkka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 237

Luku 41—Kaukaisiin seutuihin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 240Paavalin ja Barnabaan virkaanasettominen . . . . . . . . . . . . 241Ensimmäinen yleiskokous . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 243Korneliuksen kokemuksen todistus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 244Päätös . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 245

Luku 42—Paavalin palvelusvuodet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 247Paavali silmäilee taaksepäin kokemuksiaan . . . . . . . . . . . . . 248Mukautuva työntekijä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 248Palvelus vankeudessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 250

Luku 43—Paavalin ja Pietarin marttyyrikuolema . . . . . . . . . . 251Paavalin viimeinen todistus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 252

Luku 44—Suuri luopumus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 255Sovittelu pakanuuden kanssa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 256Uskollisten eroaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 258

Luku 45—Laittomuuden salaisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 260Muuttaa ajat ja lain . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 261Pimeä keskiaika . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 264Vaaran ajat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 264

Luku 46—Varhaiset uskonpuhdistajat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 267Uskonpuhdistuksen kointähti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 268Uskonpuhdistus leviää . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 269

viii Lunastuksen Historia

Luku 47—Luther ja suuri uskonpuhdistus . . . . . . . . . . . . . . . . 271Uskonpuhdistuksen johtaja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 272Luther rikkoo välinsä Rooman kanssa . . . . . . . . . . . . . . . . . 273

Luku 48—Uskonpuhdistuksen leveneminen . . . . . . . . . . . . . . 275Luther valtiopäivien edessä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 275Englanti ja Skotlanti saavat valoa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 278

Luku 49—Epäonnistumisesta edistymiseen . . . . . . . . . . . . . . . 280Luku 50—Ensimmäinen enkelin sanoma . . . . . . . . . . . . . . . . . 282

Suuri uskonnollinen herätys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 283Vastustus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 285Valmistautuminen kohtaamaan Herraa . . . . . . . . . . . . . . . . . 287

Luku 51—Toisen enkelin sanoma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 289Viipyvä aika . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 290

Luku 52—Keskiyön huuto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 293Pettyneinä, mutta eivät hyljättyinä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 295

Luku 53—Pyhäkkötotuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 298Maallinen ja taivaallinen pyhäkkö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 299Pyhäkön puhdistaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 300

Luku 54—Kolmannen enkelin sanoma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 301Peto ja sen kuva . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 302Vakava sanoma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 304

Luku 55—Luja koroke . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 305Juutalaisten kokemus toistuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 305

Luku 56—Saatanan viettelykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 308Raamattu turvana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 310

Luku 57—Spiritismi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 312Nykyaikaista noituutta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 313Kenenkään ei tarvitse tulla petetyksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 314

Luku 58—Voimakas huuto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 317Luku 59—Armon ajan päättyminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 319

Liian myöhään! Liian myöhään! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 320Luku 60—Jaakobin ahdistuksen aika . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 322

Huutamassa pelastusta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 323Luku 61—Pyhien pelastus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 325

Kristuksen toinen tuleminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 326Ensimmäinen ylösnousemus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 327

Luku 62—Pyhien palkka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 328Luku 63—Tuhatvuotiskausi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 330

Sisältö ix

Luku 64—Toinen ylösnousemus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 332Luku 65—Kristuksen kruunaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 334

Suuresta taistelusta saatu yleisnäkemys . . . . . . . . . . . . . . . . 335Tuomioistuimen edessä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 337

Luku 66—Toinen kuolema . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 339Tulta taivaasta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 340

Luku 67—Uusi maa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 342Uusi Jerusalem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 343

Esipuhe

Ellen G. White, jonka Jumala valitsi toimimaan sanansaatta-janaan adventtiuskovaisille, sai toimintansa alussa jumalallista il-moitusta monista asioista. Näiden joukossa oli huomattavimpanataistelu hyvän ja pahan välillä, aina Lusiferin kapinasta ja ihmi-sen lankeamisesta lähtien halki vuosituhansien armonajan loppuunja Kristuksen toiseen tulemiseen asti, jolloin Jumalan valtakuntaperustetaan uudesti luotuun maahan.

V. 1858 veli ja sisar White olivat läsnä kokouksessa, joka pi-dettiin Lovett’s Grovessa, lähellä Bowling Greeniä Ohiossa. Sielläsisar Whitelle jälleen näytettiin näyssä monia jäännösseurakunnalletärkeitä asioita. Tästä näystään hän kirjoitti: ”Lovett’s Grovessa tois-tettiin suurin osa kaikesta siitä, mitä olin nähnyt kymmenen vuottaaikaisemmin Kristuksen ja Saatanan välisestä suuresta aikakausientaistelusta, ja minua kehoitettiin kirjoittamaan se muistiin.” — LifeSketches of Ellen G. White, s. 162. Tämä ilmoitus Kristuksen ja Hä-nen enkeliensä sekä Saatanan ja hänen enkeliensä välisestä suurestataistelusta julkaistiin sittemmin kolmen pienen kirjan sarjana, jonkayhteisenä nimenä oli Spiritual Gifts.

Myöhempinä vuosina tämä aihe esitettiin sisar Whitelle yksi-tyiskohtaisemmin, ja v. 1870 hän aloitti tämän suurenmoisen lu-nastuskertomuksen julkaisemisen laajana, neljä nidettä käsittävänälaitoksena, jolle annettiin yhteiseksi nimeksi The Spirit of Prophecy.

Ajan mittaan tästä suuresta aiheesta saatiin lisää valoa ja sitämukaa kuin nämä kirjat alkoivat levitä myös seurakunnan ulkopuo-listen keskuuteen, sisar White jälleen laajensi tätä sarjaa täydentäenkertomukseen jääneitä aukkoja ja muutoinkin lisäten asia-aineistoateokseen, josta näin ker- tyi yhteensä enemmän kuin kolmetuhatta-[6]viisisataa sivua. Koko teos käsittää viisi nidettä, joiden nimet ovatPatriarchs and Prophets, Prophets and Kings, Desire of Ages, Actsof the Apostles ja The Great Controversy (Suuri Taistelu).

Viime vuosina on sekä Amerikassa että muualla alettu kaivatalyhyttä, mutta silti yhtenäistä esitystä tästä suuresta aiheesta, mikä

x

Esipuhe xi

yhdeksi kirjaksi koottuna keskitetysti kuvailisi aikakausien taistelunkaikkia vaiheita siten kuin ne esitettiin sisar Whitelle. Tämä kirja,Lunastuksen historia (The Story of Redemption), täyttää nyt tämäntarpeen. Siihen on valittu otteita aikaisemmin ilmestyneistä, muttajo kauan sitten loppuun myydyistä sisar Whiten teoksista. Niinkuinsisällysluettelosta ilmenee, tähän kirjaan on valittu lukuja kirjastaSpirit of Prophecy, osat I, III ja IV, The Signs of the Timeslehdes-tä ja kirjasta Early Writings eli Spiritual Gifts, osa I (Hengellisiäkokemuksia).

Toivomme ja uskomme, että tämä kirja, Lunastuksen historia,tulee valistamaan monia uskovaisia ja elvyttämään heidän toivoaanJeesuksen pikaisesta tulosta.

Ellen G. Whiten teosten julkaisutoimikunta.

Luku 1—Lusiferin lankeaminen[7]

Ollessaan taivaassa ennen kapinaansa Lusifer oli korkeaarvoi-nen ja ylevä enkeli, kunniassa Jumalan rakkaasta Pojasta seuraava.Hänen katseensa, samoinkuin muidenkin enkeleiden, oli lempeä jasiitä kuvastui onnellisuus. Hänellä oli korkea ja leveä otsa, mikätodisti voimakkaasta älystä. Hänen ulkomuotonsa oli täydellinen,hänen käytöksensä jaloa ja majesteetillista. Erikoinen valo säteilihänen kasvoiltaan ja loisti hänen ympäristöönsä kirkkaampana jakauniimpana kuin muiden enkeleiden. Kuitenkin oli Kristus, Juma-lan rakas Poika, erinomaisin koko enkelijoukossa. Hän oli yhtä Isänkanssa ennen kuin enkelit luotiin. Lusifer oli kateellinen Kristuk-selle, ja vähitellen hän anasti itselleen sen käskyvallan, mikä kuuluiyksinomaan Kristukselle.

Luoja kutsui taivaallisen joukon koolle osoittaakseen kaikkienenkeleiden läsnäollessa erikoista kunnioitusta Pojalleen. Hän sijoit-ti Pojan istumaan valtaistuimelle kanssaan, ja pyhien enkeleidentaivaallinen joukko kokoontui heidän ympärilleen. Sitten Isä tiedoit-ti itse säätäneensä, että Kristus, Hänen Poikansa, oli oleva Hänenvertaisensa, niin että Hän oli oleva itse läsnä siellä, missä tahansaHänen Poikansa on läsnä. Pojan sanalle oli oltava kuuliainen yhtäripeästi kuin Isän sanalle. Hän oli antanut Pojalleen vallan hallitataivaallista joukkoa. Erikoisesti Hänen Poikansa oli toimiva yhdessäHänen kanssaan maan ja kaiken sen elollisen suunnitellussa luo-misessa, mitä maan päällä oli tuleva olemaan. Hänen Poikansa olipaneva täytäntöön Hänen tahtonsa ja aivoituksensa, mutta ei oletekevä mitään itsestään. Isän tahto tuli täytettäväksi Hänessä.

Lusifer oli pahansuopa ja kateellinen Jeesusta Kristusta kohtaan.Kaikkien enkeleiden kumartaessa Jeesusta Hänen ylivaltansa, kor-kean arvovaltansa ja laillisen valta-asemansa tunnustukseksi hän[8]kuitenkin kumarsi yhdessä heidän kanssaan, mutta hänen sydämen-sä oli täynnä katkeruutta ja vihaa. Jumala oli ottanut Kristuksenosalliseksi erikoiseen neuvotteluun suunnitelmistaan, joita Lusiferei tuntenut. Hän ei ymmärtänyt eikä Jumala sallinut hänen tietää

12

Lusiferin lankeaminen 13

niistä Jumalan aivoituksista. Mutta Kristuksen Isä tunnusti taivaanhallitsijaksi ja Hänen valtansa ja arvovaltansa samaksi kuin Jumalanitsensä. Lusifer kuvitteli itse olevansa suosiossa enkelien keskuu-dessa taivaassa. Jumala oli hänet korkealle korottanut, mutta se eiherättänyt hänessä kiitollisuutta eikä ylistystä Luojaansa kohtaan.Hän pyrki itsensä Jumalan vertaiseksi. Hän ylpeili ylhäisestä asemas-taan. Hän tiesi enkelien kunnioittavan häntä. Hänellä oli erikoinentehtävä suoritettavana. Hän oli ollut lähellä suurta Luojaa, ja ikuistaJumalaa lakkaamatta ympäröivät kirkkaat valonsäteet olivat kohdis-tuneet erikoisesti häneen. Hän ajatteli, miten enkelit olivat totelleethänen käskyjään iloisella auliudella. Olihan hänen pukunsa loistavaja kaunis. Miksi siis Kristusta kunnioitettaisiin ennen häntä?

Hän poistui Isän välittömästä läheisyydestä tyytymättömänä jatäynnä kateutta Jeesusta Kristusta kohtaan. Salaten todellisen tarkoi-tuksensa hän kutsui enkelijoukon koolle. Hän esitti asiansa, mikäkeskittyi häneen itseensä. Loukkaantuneena hän kertoi Jumalan an-taneen etusijan Jeesukselle ja laiminlyöneen hänet. Hän kertoi heille,että tästä lähtien ei enää olisi ollenkaan sitä suloista vapautta, mistäenkelit olivat saaneet nauttia. Sillä olihan Jumala määrännyt heillehallitsijan, jota kohtaan neidän täytyi osoittaa orjamaista kunnioi-tusta. Hän selitti heille kutsuneensa heidät koolle vakuuttaakseenheille, ettei hän enää tahtonut alistua hänen ja heidän oikeuksiensaanastamiseen, ettei hän enää koskaan kumartaisi Kristusta, että hänottaisi itselleen sen kunnian, mikä olisi tullut antaa hänelle, ja ettähän rupeaisi kaikkien niiden johtajaksi, jotka alistuisivat seuraamaanhäntä ja tottelemaan hänen ääntään.

Enkelien keskuudessa oli kiistaa. Lusifer ja hänen kannattajan-sa pyrkivät järjestämään Jumalan hallituksen uudelleen. He olivattyytymättömiä ja onnettomia, koska he eivät voineet päästä selvilleHänen tutkimattomasta viisaudestaan ja siitä, mikä tarkoitus Hänelläoli korottaessaan Poikansa ja antaessaan Hänelle sellaisen rajatto-man voiman ja herruuden. He kapinoivat Pojan arvovaltaa vastaan.

Uskolliset ja kuuliaiset enkelit koettivat saada tätä mah- tavaa ja [9]kapinallista enkeliä mukautumaan Luojansa tahtoon. He todistivatoikeaksi Jumalan toimenpiteen, kun Hän antoi kunnian Kristuksel-le, ja koettivat pontevasti järkisyillä saada Lusiferia vakuuttuneeksisiitä, ettei hänellä ollut nyt sen vähempää kunniaa, kuin hänellä oli,ennen kuin Isä oli ilmoittanut siitä kunniasta, minkä Hän oli suonut

14 Lunastuksen Historia

Pojalleen. He osoittivat selvästi, että Kristus oli Jumalan Poika, jokaoli ollut olemassa Hänen kanssaan jo, ennen kuin enkelit luotiin, jaettä Hän oli aina ollut Jumalan oikealla puolella sekä ettei Hänen ra-kastettavaa, lempeää arvovaltaansa oltu näihin asti epäilty sekä etteiHän ollut antanut yhtään käskyä, mitä tai-vaallisen joukon ei olisiollut ilo täyttää. He esittivät, ettei Kristuksen Isältä saama erikoinenkunnia enkelien läsnäollessa vähentänyt sitä kunniaa, minkä Lusiferoli tähän mennessä saanut. Enkelit itkivät. Huolissaan he koettivatsaada hänet hylkäämään jumalattoman hankkeensa ja osoittamaannöyryyttä Luojaansa kohtaan, sillä kaikki oli tähän saakka ollut rau-hallista ja sopusointuista. Mikä oli aiheuttanut tämän erimielisenkapinallisen äänen?

Lusifer kieltäytyi kuuntelemasta. Sitten hän käänsi selkänsäkuuliaisille ja uskollisille enkeleille leimaten heidät orjiksi. NämäJumalalle uskolliset enkelit hämmästyivät nähdessään Lusiferin on-nistuneen kapinayrityksessään. Hän lupasi heille uuden ja silloistaparemman hallituksen, missä kaikki olisi vapaata. Suuret joukot il-maisivat haluavansa hyväksyä hänet päämiehekseen ja johtajakseen.Kun hän näki menestyneensä yrityksessään, hän kuvitteli saavansavielä kaikki enkelit puolelleen sekä pääsevänsä Jumalan vertaiseksisekä että hänen vaikutusvaltaisen äänensä saataisiin kuulla komen-tavan koko taivaallista joukkoa. Jälleen uskolliset enkelit varoittivathäntä vakavasti niistä seurauksista, mitä varmasti tulisi, jos hän pitäi-si itsepäisesti kiinni aikeistaan; että Hän, joka oli kyennyt luomaanenkelit, saattaisi voimallaan kumota heidän arvovaltansa ja jolla-kin huomat-tavalla tavalla rangaista heitä heidän julkeudestaan jakauheasta kapinastaan. Ajatelkaa, että enkeli saattoi nousta Jumalanlakia vastaan, mikä oli yhtä pyhä kuin Jumala itsekin! He kehoittivatkapinallisia sulkemaan korvansa Lusiferin pettäviltä päätelmiltä janeuvoivat häntä sekä kaikkia hänen vaikutuksensa alaisiksi joutu-neita menemään Jumalan luo ja tunnustamaan tehneensä väärin joalkaessaankin epäillä Hänen arvovaltaansa.

Monet Lusiferin kannattajat olivat taipuvaisia ottamaan vaarin[10]uskollisten enkelien neuvosta, katumaan tyytymättömyyttään ja saa-vuttamaan jälleen Isän ja Hänen rakkaan Poikansa luottamuksen.Tuo mahtava kapinoitsija selitti silloin tuntevansa Jumalan lain, jajos hän alistuisi orjamaiseen kuuliaisuuteen, niin hänen kunniansariistettäisiin häneltä. Jumala ei enää uskoisi hänelle hänen ylevää


tehtäväänsä. Hän sanoi heille, että hän itse ja myös he olivat nytmenneet liian pitkälle enää perääntyäkseen ja että hän uhmaisi seu-rauksia, sillä Jumalan Pojan orjamaiseen palvelemiseen hän ei kos-kaan tahtoisi taipua. Hän sanoi myös, ettei Jumala antaisi anteeksi jaettä heidän täytyi nyt puolustaa vapauttaan sekä hankkia väkivalloinitselleen se asema ja arvovalta, mitä heille ei vapaaehtoisesti suotu.*

Uskolliset enkelit kiiruhtivat nopeasti Jumalan Pojan luo ja il-moittivat Hänelle, mitä enkelien keskuudessa tapahtui. He tapasivatIsän neuvottelemassa rakkaan Poikansa kanssa päättääkseen, mitenhe voisivat uskollisten enkelien parasta tarkoittaen kukistaa iäksiSaatanan anastaman arvovallan. Suuri Jumala olisi voinut heti syöstätämän pääpettäjän alas taivaasta, mutta se ei ollut Hänen aivoituksen-sa. Hän tahtoi antaa kapinallisille tasapuolisen tilaisuuden mitellävoimiaan ja mahtiaan Hänen oman Poikansa ja Hänen uskollisienenkeliensä kanssa. Tässä taistelussa oli jokainen enkeli valitsevaoman puolensa, mikä ilmoitettiin kaikille. Ei olisi ollut turvallis-ta sallia kenenkään Saatanan kapinaan liittyneen jatkuvasti asustaataivaassa. He olivat saneet tietää, mitä todellinen kapina Jumalanmuuttumatonta lakia vastaan on, ja se on korjaamaton. Jos Jumalaolisi käyttänyt voimaansa rangaistakseen tätä pääkapinoitsijaa, niinei olisi käynyt ilmi, ketkä enkeleistä olivat tyytymättömiä. Sentäh-den Jumala käytti toista menettelytapaa, sillä Hän tahtoi ilmaistaselvästi koko taivaalliselle joukolle vanhurskautensa ja tuomionsa.

Sota taivaassa

Kapinoiminen Jumalan hallitusta vastaan oli suurin rikos. Ko-ko taivas näytti olevan liikkeessä. Enkelit järjestettiin jouk-koihin,joiden kunkin johtoon asetettiin korkeassa asemassa oleva enkeli.Saatana taisteli Jumalan lakia vastaan, koska hän kiihkeästi halusi [11]korottaa itseään ja oli haluton alistumaan taivaan suuren valtiaan,Jumalan Pojan alaisuuteen.

Koko taivaallista joukkoa kehoitettiin tulemaan Isän eteen, jottakumpikin tapaus saataisiin ratkaistuksi. Häpeämättömästi Saatanaesitti olevansa tyytymätön sen johdosta, että Kristusta pidettiin suu-

* Näin tuosta samasta Lusiferista, ”valonkantajaksi”, joka osallistui Jumalan kirk-kaudesta ja oli Hänen valtaistuimensa henkivartijoita, synti teki Saatanan, ”vastustajan”.— Patriarchs and Prophets, s. 40.


remmassa arvossa kuin häntä. Hän nousi ylpeänä seisomaan ja vaati,että hänen pitäisi olla Jumalan vertainen sekä että hänet tulisi ottaamukaan neuvotteluihin Isän kanssa ja että hänen tulisi saada ymmär-tää Isän aivoituksia. Jumala ilmoitti Saatanalle ilmaisevänsä salaisetaivoituksensa yksinomaan Pojalleen ja vaativansa koko taivaalliseltaperheeltä, Saatanaltakin, ehdotonta, vastaansanomatonta kuuliaisuut-ta itseään kohtaan, mutta että Saatana oli osoittautunut arvottomaksimihinkään paikkaan taivaassa. Silloin Saatana viittasi voitonriemui-sena kannattajiinsa, joita oli melkein puolet taivaan enkeleistä, jahuudahti: ”Nämä ovat minun puolellani! Karkoitatko nämäkin jaaiheutat sellaisen tyhjyyden taivaassa?” Sitten hän sanoi olevansavalmis vastustamaan Kristuksen arvovaltaa ja puolustamaan paik-kaansa taivaassa väkivalloin voima voimaa vastaan.

Hyvät enkelit itkivät kuullessaan Saatanan sanat j a hänen voi-tonriemuiset kerskauksensa. Jumala ilmoitti, etteivät kapinallisetsaisi enää jäädä taivaaseen. He olivat saaneet säilyttää korkean jaonnellisen asemansa sillä ehdolla, että olivat kuuliaisia sille laille,minkä Jumala oli antanut hallitsemaan korkeitten järjellisten olento-jen joukkoa. Mutta mihinkään varokeinoihin ei oltu ryhdytty niidenpelastamiseksi, jotka uskalsivat rikkoa Hänen lakiaan. Saatana kävijulkeaksi kapinallisuudessaan ja osoitti halveksivansa Luojan lakia.Sitä Saatana ei voinut sietää. Hän väitti, etteivät enkelit tarvinneetmitään lakia, vaan heidän tulisi saada vapaasti seurata omaa tahto-aan, mikä aina johtaisi heidät oikeaan; hän väitti, että laki rajoittiheidän vapauttaan ja että lain poistaminen oli hänen nykyisen asen-noitumisensa suuri päätarkoitus. Hänen mielestään enkelien asematarvitsi parannusta. Mutta sellainen ei ollut Jumalan mieli, joka olilaatinut lait ja koroittanut ne itsensä vertaisiksi. Enkelijoukon onnioli olla täydellisesti kuuliainen laille. Jokaiselle oli määrätty erikoi-nen tehtävänsä, ja siihen saakka, kunnes Saatana alkoi kapinoida,oli taivaassa vallinnut täydellinen j ärj estys, j a toiminta siellä oliollut sopusointuista.

Sitten syntyi sota taivaassa. Jumalan Poika, taivaan Ruhtinas, jaHänen uskolliset enkelinsä ryhtyivät taisteluun pää- kapinoitsijaa[12]ja hänen liittolaisiaan vastaan. Jumalan Poika ja Hänen kuuliaiset,uskolliset enkelinsä pääsivät voitolle, ja Saatana ja hänen kannat-tajansa karkoitettiin taivaasta. Koko taivaallinen joukko tunnustikiitollisena vanhurskaan Jumalan ja kunnioitti Häntä. Taivaaseen


ei jäänyt merkkiäkään kapinasta. Kaikki oli jälleen rauhallista jasopusointuista kuten ennenkin. Taivaan enkelit valittivat niiden koh-taloa, jotka olivat heidän tovereinaan eläneet onnessa ja autuudessa.Heidän menetyksensä tuntui taivaassa.

Isä neuvotteli Poikansa kanssa ihmisen maan päälle asettamistakoskevan suunnitelman nopeasta täytäntöönpanosta. Hän asettai-si ihmisen koetukselle, koetellakseen hänen kuuliaisuuttaan, ennenkuin hänelle voitaisiin antaa ikuinen turva. Jos hän kestäisi sen koe-tuksen, millä Jumala näki hyväksi koetella häntä, niin hän tulisimahdolliseksi olemaan enkelien vertainen. Hän tulisi nauttimaanJumalan suosiota, ja hän saisi seurustella enkeleiden kanssa ja he hä-nen kanssaan. Hän ei nähnyt hyväksi tehdä heille tottelemattomuuttamahdottomaksi.

Luku 2—Luominen[13]

Isä ja Poika ryhtyivät aikomaansa valtavaan, ihmeelliseen työ-hön — maailman luomiseen. Luojan kädestä lähtiessään maa olierinomaisen kaunis. Siinä oli vuoria, kukkuloita ja tasankoja; niidenjoukkoon siroteltuna oli virtoja ja vesistöjä. Maa ei ollut yhtä laajaatasankoa, vaan maiseman yksitoikkoisuuden rikkoivat kukkulat javuoret, jotka eivät olleet korkeita ja rosoisia kuten nykyään, vaansäännöllisiä ja kaunismuotoisia. Niillä ei koskaan nähty paljaita,korkeita kallioita; ne olivat pinnan alla aivan kuin muodostaen maanluuston. Vedet olivat säännöllisesti hajallaan. Kukkuloita vuoria jahyvin kauniita tasankoja koristivat kasvit, kukat ja kaikenlaiset suu-ret, majesteettiset puut, jotka olivat monta kertaa suurempia ja paljonkauniimpia kuin nykyiset puut. Ilma oli puhdasta ja terveellistä, jamaa oli kuin komea palatsi. Enkelit katselivat Jumalan ihmeellisiäja kauniita töitä ja iloitsivat.

Sen jälkeen kun Luoja oli luonut maan ja eläimet siihen, toteutti-vat Isä j a Poika aikomuksensa, minkä he olivat suun-nitelleet ennenSaatanan lankeamista, ja loivat ihmisen omaksi kuvakseen. He olivatyhdessä luoneet maan ja kaiken elollisen siihen. Ja nyt Jumala sanoiPojalleen: ”Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme.” LähtiessäänLuojansa kädestä Adam oli ylevän kookas ja kauniin sopusuhtainen.Hän oli enemmän kuin kaksi kertaa niin suuri kuin nykyään maanpäällä elävät ihmiset ja hyvin sopusuhtainen. Hänen piirteensä olivattäydelliset ja kauniit. Hänen hipiänsä ei ollut kalpea eikä kellahtava,vaan verevä, terveyden voimaa huokuva. Eeva ei ollut aivan yhtäkookas kuin Aadam. Hänen päänsä ulottui hiukan Aadamin olka-päitten yläpuolelle. Hänkin oli ylevä, täydellisen sopusuhtainen jahyvin kaunis.

Tämä synnitön pari ei pitänyt tehtyjä vaatteita. Heitä verhosi[14]kirkas valopuku, samanlainen kuin enkeleitäkin. Heidän eläessäänkuuliaisina Jumalalle tämä valokehä verhosi heitä. Vaikka kaikki,mitä Jumala oli tehnyt, oli täydellisen kaunista, ja vaikka ei näyt-tänyt puuttuvankaan mitään maan päältä, minkä Jumala oli luonut

18

Luominen 19

tehdäkseen Aadamin ja Eevan onnelliseksi, niin Hän vielä osoittisuuren rakkautensa hei-hin istuttamalla puutarhan erikoisesti heitävarten. Osan ajastaan he kuluttivat miellyttävässä puutarhanhoidos-sa, osan enkeleiden vierailuissa, heidän opetustensa kuuntelemisessaja autuaallisessa mietiskelyssä. Heidän työnsä ei ollut väsyttävää,vaan hauskaa ja virkistävää. Tämä kaunis puutarha oli oleva heidänkotinsa.

Tähän puutarhaan Herra istutti kaikenlaisia hyödyllisiä ja kau-niita puita. Siellä oli puita, jotka olivat täynnä herkullisia hedelmiä,voimakastuoksuisia, ihania silmän katsella ja miellyttävän makuisia.Ne Jumala oli tarkoittanut tämän pyhän parin ravinnoksi. Siellä oliihania viiniköynnöksiä, jotka kasvoivat suoraan ylöspäin täynnänsähedelmiä, jotka olivat aivan toisenlaisia kuin mitä ihminen on näh-nyt syntiinlankeemuksen jälkeen. Hedelmät olivat hyvin suuria jaerivärisiä; jotkin olivat melkein mustia, jotkin purppuranpunaisia,punaisia, vaaleapunaisia ja vaalean vihreitä. Tätä viiniköynnöksenoksilla kasvavaa kaunista ja rehevää hedelmäsatoa kutsuttiin vii-nirypäleiksi. Ne eivät riippuneet maassa, vaikkei niitä säleiköilläkannatettukaan, mutta hedelmien paino taivutti ne riipuksiin. Aa-damista ja Eevasta oli hauskaa muodostella kauniita lehtimajojaviiniköynnöksen oksista ja taivutella tuoksuvia, hedelmiä täynnäolevia luonnonkauniita, eläviä puita ja lehtiä asumuksiksi.

Maa oli kauniin vehreyden verhoama, ja he olivat lukemattomieneriväristen, tuoksuvien kukkien runsauden ympäröimiä. Kaikki olialstikkaasti ja suurenmoisesti järjestetty. Puutarhan keskellä oli elä-män puu, mikä oli kaikkia muita puita ihanampi. Sen hedelmät näyt-tivät aivan kultaja hopeaomenilta, ja niiden tehtävänä oli ylläpitääkuolemattomuutta. Lehdet sisälsivät parantavia ominaisuuksia.

Aadam ja Eeva Eedenissä

Pyhä pari oli Eedenissä hyvin onnellinen. Heille annettiin raja-ton valta vallita kaikkia eläviä olentoja. Leijona ja karitsa leikkivätrauhallisina ja vaarattomina heidän vierellään tai nukkuivat heidän [15]jalkojensa juuressa. Kaikenväriset ja -höyheniset linnut lentelivätpuitten ja kukkien lomissa ja Aadamin ja Eevan ympärillä, ja nii-den täydellinen laulu helkkyi puitten oksilta suloisen soinnukkaanaLuojan kunniaksi.


Aadam ja Eeva olivat hurmaantuneet Eden-kotinsa kauneudesta.He olivat ihastuneet ympärillään oleviin pieniin, loistaviin, muttasiroihin höyhenpeitteisiin verhoutuneisiin laulajiin, jotka onnellisi-na visertelivät iloisia säveleitään. Pyhä pari yhtyi heihin ja virittiäänensä sopusointuiseen rakkausja ylistysja kiitoslauluun Isälle jaHänen rakkaalle Pojalleen tunnustukseksi heitä ympäröivästä rak-kaudesta. He tunnustivat luomakunnan järjestyksen ja sopusointui-suuden, mikä puhui rajattomasta viisaudesta ja tiedosta. He näkivätEeden-kodissaan jatkuvasti uutta kauneutta ja ihanuutta, mikä täyttiheidän sydämensä aina syvemmällä rakkaudella ja sai kiitollisuudenja kunnioituksen tulvimaan heidän huuliltaan Luojaansa kohtaan.

Luku 3—Kapinan seuraukset [16]

Paratiisin keskellä lähellä elämän puuta oli hyvänja pahantiedonpuu. Jumala määräsi tämän puun erikoisesti heidän Hänelle kuulu-van kuuliaisuutensa, uskonsa ja rakkautensa koetinkiveksi. Herrakielsi ensimmäisiä vanhempia syömästä tästä puusta ja koskemastasiihen, etteivät he kuolisi. Hän sanoi heille, että he saisivat vapaastisyödä kaikista puutarhan puista paitsi yhdestä, mutta jos he söisivättuosta puusta, niin he varmasti kuolisivat.

Kun Jumala sijoitti Aadamin ja Eevan tuohon kauniiseen puu-tarhaan, niin siellä oli heidän onnekseen kaikkea, mitä he saattoivathaluta. Mutta kaikkitietäväisyydessään Jumala näki hyväksi koetellaheidän uskollisuuttaan, ennen kuin he voisivat saada ikuisen turvan.He saisivat Hänen suojansa ja apunsa, ja Hän seurustelisi heidänja he Hänen kanssaan. Kuitenkaan Hän ei poistanut pahaa heidänulottuviltaan. Hän salli Saatanan kiusata heitä. Jos he kestäisivätkoetuksen, niin he tulisivat saamaan Jumalan ja taivaan enkeleidenpysyväisen suojeluksen ja avun.

Saatana hämmästyi tätä uutta asian tilaa. Hänen onnensa olimennyt. Hän katseli niitä enkeleitä, jotka yhdessä hänen kanssaanolivat kerran olleet niin onnellisia, mutta jotka oli karkoitettu tai-vaasta hänen kanssaan. Ennen heidän lankeemustaan ei yksikääntyytymättömyyden varjo ollut turmellut heidän täydellistä autuut-taan. Nyt kaikki näytti muuttuneen. Kasvot, jotka olivat heijastaneetTekijänsä kuvaa, olivat synkkiä ja epätoivoisia. Heidän keskuudes-saan oli havaittavissa riitaa, eripuraisuutta ja katkeria vastasyytöksiä.Ennen heidän kapinaansa tällainen oli ollut tuntematonta taivaassa.Saatana katseli nyt kapinansa hirvittäviä seurauksia. Hän värisi japelkäsi katsoa tulevaisuuteen ja miettiä tämän kaiken loppua.

Oli tullut hetki laulaa iloisia autuaallisia lauluja Jumalan ja Hä- [17]nen rakkaan Poikansa kunniaksi. Saatana oli johtanut taivaallistakuoroa. Hän oli virittänyt ensimmäisen sävelen; sitten koko enkeli-joukko oli yhtynyt häneen, ja ihanat sävelet olivat helkkyneet halkitaivaan Jumalan ja Hänen rakkaan Poikansa kunniaksi. Mutta nyt

21


kuului tuon suuren kapinanjohtajan korviin suloisten sävelten sijas-ta epäsointuisia ja vihaisia sanoja. Missä hän on? Eikö kaikki olekauheata unta? Onko hänet suljettu pois taivaasta? Eivätkö taivaanportit tule hänelle koskaan enää avautumaan? Jumalanpalvelushetkilähestyy, jolloin loistavat ja pyhät enkelit kumartavat Isän edessä.Hän ei koskaan enää tule yhtymään taivaalliseen lauluun. Hän eitule koskaan enää kumartamaan kunnioittavasti ja pyhällä pelollaikuisen Jumalan edessä.

Jospa hän voisi jälleen päästä sellaiseksi, kuin hän oli ollessaanpuhdas, uskollinen ja kuuliainen, niin hän mielellään taipuisi Hänenarvovaltaisiin vaatimuksiinsa. Mutta hän oli kadotettu, osaton lunas-tuksesta röyhkeän kapinoimisensa tähden! Eikä siinä kaikki; hän olijohtanut toisiakin kapinaan ja samaan kadotukseen kuin itsensäkin— enkeleitä, jotka eivät olleet koskaan edes ajatelleet epäillä taivaantahtoa tai kieltäytyä tottelemasta Jumalan lakia, ennen kuin hän olisaanut sen heidän mieliinsä esittämällä heille, että heidän tulisi saadaosakseen enemmän hyvää ja nauttia suuremmasta ja ihanammastavapaudesta. Tällaisella viisastelulla hän oli pettänyt heidät. Hänelläon nyt vastuu, josta hän haluaisi mielellään vapautua.

Rauenneet toiveet olivat saaneet nämä henkiolennot levottomik-si. Sen sijaan, että he olisivat saaneet yhä enemmän hyvää osakseen,he kokivat tottelemattomuuden ja lain halveksimisen surulliset seu-raukset kohdallaan. Ei koskaan enää Jeesus Kristus saisi lempeällätavallaan ohjata näitä onnettomia olentoja. Heidän mieltään ei kos-kaan enää liikuttaisi se syvä, vakava rakkaus, rauha ja ilo, minkäHänen läsnäolonsa oli aina herättänyt heissä, niin että he olisivatvoineet palata iloisen kuuliaisina ja nöyrän kunnioittavina Hänenluokseen.

Saatana tavoittelee entistä asemaansa

Saatana värisi katsellessaan työtään. Hän mietiskeli yksinäänmenneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevia suunnitelmiaan. Hänen voi-makas vartalonsa tärisi kuin myrskyssä. Eräs taivaan enkeli kulkiohitse. Hän kutsui tätä ja pyytämällä pyysi päästä Kristuksen puheil-le. Hänelle suotiin siihen tilaisuus. Silloin hän kertoi Jumalan Pojalle[18]katuvansa kapinaansa ja haluavansa päästä jälleen Jumalan suosioon.Hän oli halukas ottamaan sen paikan, minkä Jumala oli hänelle ai-

Kapinan seuraukset 23

kaisemmin määrännyt, ja alistumaan Hänen viisaaseen hallintoonsa.Kristus itki Saatanan murhetta, mutta sanoi hänelle Jumalan mieli-piteen olevan, ettei häntä voitaisi koskaan ottaa taivaaseen. Taivastaei saa saattaa vaaralle alttiiksi. Koko taivas turmeltuisi, jos hänetotettaisiin takaisin, sillä synti ja kapina oli alkuisin hänestä. Kapinanaiheet olivat yhä hänessä. Hänellä ei ollut mitään syytä kapinalliseenmenettelyynsä, ja hän oli toivottomasti tuhonnut, ei vain itseään,vaan myöskin enkelijoukon, joka olisi .onnellisena elänyt taivaassa,jos hän olisi pysynyt uskollisena. Jumalan laki saattoi tuomita, muttase ei voinut antaa anteeksi.

Hän ei katunut kapinaansa sen tähden, että hän näki Jumalanhyvyyden, jota hän oli käyttänyt väärin. Ei ollut mahdollista, ettähänen rakkautensa Jumalaan olisi hänen lankeamisensa jälkeen niinlisääntynyt, että se olisi johtanut iloiseen alistuvaisuuteen ja tyy-tyväiseen kuuliaisuuteen Jumalan lakia kohtaan, jota Saatana olihäväissyt. Hänen murheensa syynä oli viheliäisyys, mitä hän tunsimenettäessään taivaan ihanan valon, ja syyllisyyden tunne, mikäväkisinkin valtasi hänet, sekä pettymys sen johdosta, ettei hänentoiveensa toteutunut. Oli aivan eri asia olla johtajana taivaan ulko-puolella ja eri asia olla kunnioitettuna johtajana taivaassa. Menetys,minkä hän oli kärsinyt menettäessään kaikki taivaan etuoikeudet,tuntui liian raskaalta kantaa. Hän halusi saada ne takaisin.

Tämä suuri aseman muutos ei ollut lisännyt hänen rakkauttaanJumalaa ja Hänen viisasta ja oikeudenmukaista lakiaan kohtaan. KunSaatana tuli täysin vakuuttuneeksi siitä, ettei ollut mitään mahdolli-suutta hänen päästä takaisin Jumalan suosioon, hänen häijyytensäpaljastui lisääntyneessä vihassa ja tulisessa kiivaudessa.

Jumala tiesi, ettei näin harkittu kapina jäisi siihen. Saatana tu-lisi keksimään keinoja kiusatakseen taivaallisia enkeleitä ja osoit-taakseen halveksumisensa Jumalan arvovaltaa kohtaan. Kun hänei voinut päästä taivaan porttien sisäpuolelle, hän odottaisi aivansisäänkäytävän luona pilkatakseen enkeleitä ja haastaakseen riitaaheidän kanssaan heidän käydessä sisään ja ulos. Hän oli koettavaturmella Aadamin ja Eevan onnen. Hän yrittäisi kiihoittaa heidätkinkapinaan tietäen, että se tuottaisi surua taivaassa.


Salajuoni ihmisperhettä vastaan[19]

Hänen seuraajansa etsivät häntä, ja hän nousi pilkallisin ilmeinja selitti heille suunnitelmansa riistää Jumalalta jalo Aadam ja hänenkumppaninsa Eeva. Jos hän jollakin tavalla voisi viekoitella heidättottelemattomuuteen, Jumala varaisi jonkin keinon, jota käyttäenHän voisi antaa heille anteeksi, ja sitten hänellä itsellään ja kaikillalangenneilla enkeleillä olisi hyvä tilaisuus päästä heidän kanssaanosallisiksi Jumalan armosta. Jos tämä epäonnistuisi, he voisivat liit-toutua Aadamin ja Eevan kanssa, sillä heti kun nämä rikkoisivatJumalan lakia, Jumala jättäisi heidät alttiiksi vihallensa, niinkuin oliheidät itsensäkin jättänyt. Heidän rikkomuksensa saattaisi heidätkinkapinallisten asemaan, ja he voisivat niin liittoutua Aadamin ja Ee-van kanssa ja vallata Eedenin kodikseen. Ja jos he saisivat pääsynelämän puulle keskelle puutarhaa, heidän voimansa tulisi, he ajat-telivat, yhtä suureksi kuin pyhien enkeleiden, eikä itse Jumalakaanvoisi karkoittaa heitä.

Saatana piti neuvottelua pahojen enkeleidensä kanssa. He eivätkaikki alttiisti yhtyneet tähän uhkarohkeaan ja hirveään yritykseen.Hän sanoi heille, ettei hän uskoisi kenellekään heistä tämän työn to-teuttamista, sillä hän ajatteli, että hän yksin oli kyllin viisas viemääneteenpäin niin tärkeätä hanketta. Hän toivoi heidän harkitsevan asiaa,siksi ajaksi hän jättäisi heidät ja etsisi yksinäisyyttä kehittääkseensuun-nitelmiaan. Hän koetti uskotella heille, että tämä oli heidänviimeinen ja ainoa toivonsa. Jos he epäonnistuisivat tässä, olisi ai-van toivotonta yrittääkään saada jälleen haltuunsa ja valvontaansataivasta tai mitään muutakaan Jumalan luomakunnan osaa.

Saatana lähti yksin kehittämään suunnitelmiaan, jotka varmim-min varmistaisivat Aadamin ja Eevan lankeemuksen. Hän pelkäsi,että hänen aikomuksensa voivat raueta tyhjiin. Ja taas vaikka hä-nen onnistuisikin johtaa Aadam ja Eeva tottelemattomiksi Jumalankäskyille ja siten Hänen lakinsa rikkojiksi, ei hän itse saisi siitä mi-tään hyötyä, hänen oma asemansa ei suinkaan paranisi, vaan hänensyyllisyytensä vain suurenisi.

Hän vapisi ajatellessaan pyhän, onnellisen parin syöksemistäkurjuuteen ja omantunnontuskaan, joka hänen itsensä oli kärsittävä.Hän näytti neuvottomalta: toisin ajoin lujalta ja järkähtämättömältä,sitten taas horjuvalta ja epäröivältä Hänen enkelinsä etsivät häntä,[20]


johtajaansa, tehdäkseen hänelle selkoa päätöksestään. He halusi-vat yhtyä Saatanan suunnitelmiin ja kantaa hänen kanssaan vastuunsekä osallistua seurauksista. Saatana karkoitti toivottomuuden jaheikkouden tunteen ja heidän johtajanaan karaisi itsensä kohtaa-maan asiaa rohkeasti ja tekemään kaiken voitavansa uhmatakseenJumalan ja Hänen Poikansa arvovaltaa. Hän ilmoitti suunnitelmansaenkeleilleen. Jos hän lähestyi Aadamia ja Eevaa peittelemättömänjulkeasti ja esittäisi syytöksiä Jumalan omaa Poikaa vastaan, he eiväthetkeäkään kuuntelisi häntä, vaan olisivat valmistautuneet sellai-seen hyökkäykseen. Jos hän koettaisi äsken vielä korkean arvovallanomanneena enkelinä peloitella heitä voimallaan, ei hän voisi saadamitään aikaan. Hän päätteli, että viekkaus ja kavaluus tekisivät sen,mitä valta ja voima eivät voisi.

Aadamia ja Eevaa varoitetaan

Jumala kokosi enkelijoukon ryhtyäkseen toimenpiteisiin uhkaa-van pahan torjumiseksi. Taivaan neuvostossa päätettiin lähettää enke-leitä Eedeniin varoittamaan Aadamia vihamiehen taholta uhkaavastavaarasta. Kaksi enkeliä kiiruhti matkalle tervehtimään ensimmäisiävanhempiamme. Pyhä pari vastaanotti heidät vilpittömästi iloiten jailmaisten hartaat kiitoksensa Luojalleen siitä, että Hän ympäröi heitäsel-laisella yltäkylläisellä anteliaisuudella. Kaikkea kaunista ja miel-lyttävää oli heidän nautittavanaan, ja kaikki näytti olevan viisaastisovitettu täyttämään heidän toiveensa; ja kaikkia muita siunauksiasuuremmassa arvossa he pitivät Jumalan Pojan ja taivaan enkelei-den seuraa, sillä heidän kaikilla vierailuillaan ihmisparilla oli paljonkerrottavaa uusista havainnoistaan ja luonnon kauneuksista ihanas-sa Eeden-kodissaan, ja heillä oli esitettävänä paljon kysymyksiämonista asioista, joita he saattoivat vain hämärästi tajuta.

Ystävällisesti ja rakastettavasti enkelit antoivat heille heidänkaipaamaansa tietoa. He kertoivat heille myös surullisen kertomuk-sen Saatanan kapinasta ja lankeemuksesta. Sitten he tarkasti selit-tivät heille, että tiedon puu oli asetettu puutarhaan heidän Jumalaakohtaan tuntemansa kuuliaisuuden ja rakkauden koetinkiveksi; ettäpyhien enkeleiden korkean ja onnellisen joukon oli pidettävä mie-lessä kuuliaisuuden ehdot; että he olivat samassa asemassa; että hesaattoivat totella Jumalan lakia ja olla sanomattoman onnellisia tai [21]


olla tottelemattomia ja kadottaa korkea asemansa ja tulla syöstyiksitoivottomaan lohduttomuuteen.

He kertoivat Aadamille ja Eevalle, että Jumala ei pakota heitätottelemaan — että Hän ei ollut ottanut heiltä pois voimaa tehdävastoin Hänen tahtoaan; että he olivat siveellisiä olentoja, vapaita tot-telemaan tai olemaan tottelematta. Oli vain yksi kielto, jonka Jumalaoli nähnyt hyväksi asettaa heille toistaiseksi. Jos he rikkoisivat Juma-lan tahtoa, he varmasti kuolisivat. He kertoivat Aadamille ja Eevalle,että kor-kein enkeli, Kristuksesta seuraava, kieltäytyi tottelemastaJumalan lakia, jonka Hän oli määrännyt vallitsemaan taivaan olento-ja ja että tämä kapina oli aiheuttanut taivaassa sodan, joka päättyikapinallisen olennon sieltä karkoittamiseen ja että jokainen enkeli,joka oli liittynyt häneen epäillen suuren Jehovan arvovaltaa, ajettiinpois taivaasta; ja että tämä näin langennut vastustaja oli nyt kaikensen vihollinen, joka kiinnosti Jumalaa ja Hänen rakasta Poikaansa.

He kertoivat, että Saatana aikoi vahingoittaa heitä, ja että heidänoli välttämätöntä saada suoj aa, sillä he voisivat joutua kosketuksiinlangenneen vihollisen kanssa. Hän ei voisi kuitenkaan vahingoittaaheitä, niin kauan kuin he taipuivat tottelemaan Jumalan käskyä, silläjos niin tarvittaisiin, kaikki taivaan enkelit tulisivat heidän avukseen,ennen kuin hän ehtisi vahingoittaa heitä millään tavalla. Mutta joshe rikkoisivat Jumalan käskyä, silloin Saatanalla olisi valta ainiaanvaivata, kiusata ja sortaa heitä. Jos he pysyisivät lujina Saatanan en-simmäisiä vihjailuja vastaan, he olisivat yhtä turvattuja kuin taivaanenkelit. Mutta jos he taipuisivat kiusaukseen, niin Hän, joka ei sääs-tänyt korkeita enkeleitäkään, ei säästäisi heitä. Heidän täytyisi kärsiärikkomuksesta rangaistusta, sillä Jumalan laki on yhtä pyhä kuinHän itsekin, ja Hän vaatii ehdotonta kuuliaisuutta kaikilta taivaassaja maan päällä.

Enkelit varoittivat Eevaa, ettei hän työssään erkanisi miehestään,sillä hän voisi joutua yhteyteen tämän langenneen vihollisen kanssa.Ollen erossa toisistaan he olisivat suuremmassa vaarassa, kuin jos heolisivat kahden. Enkelit kehoittivat heitä tarkasti noudattamaan niitäohjeita, joita Jumala oli heille antanut tiedon puun suhteen, sillä täy-dellisessä kuuliaisuudessa he olivat turvassa, eikä tällä langenneellavihollisella silloin voisi olla voimaa pettää heitä. Jumala ei sallisiSaatanan seurata pyhää paria jatkuvasti heitä kiusaten. Hä- neliä[22]olisi pääsy heidän puheilleen vain hyvänja pahantiedonpuun luona.


Aadam ja Eeva vakuuttivat enkeleille, että he eivät koskaan rik-koisi Jumalan nimenomaista käskyä, sillä heidän korkein mielihy-vänsä oli tehdä Hänen tahtonsa. Enkelit yhtyivät Aadamin ja Eevankanssa sointuvan soiton pyhiin säveliin, ja kun heidän laulunsa kai-kuivat ilmoille autuaasta Eedenistä, Saatana kuuli heidän Isää jaPoikaa kohtaan syvää kunnioitusta ilmaisevien riemukkaiden sävel-ten äänen. Ja kun Saatana kuuli sen, niin hänen kateutensa, vihansaja ilkeytensä lisääntyivät, ja hän ilmaisi seuraajilleen kiihkeän halun-sa kiihoittaa heitä (Aadamia ja Eevaa) tottelemattomuuteen ja kertakaikkiaan vetää Jumalan viha heidän päälleen ja muuttaa heidänylistyslaulunsa vihaksi ja kirouksiksi Tekijäänsä kohtaan.

Luku 4—Kiusaus ja lankeemus[23]

Saatana ottaa käärmeen muodon ja saapuu Eedeniin. Käärme olikaunis, siivekäs olento, ja lentäessään halki ilman se oli ulkonäöl-tään kirkas kuin kiilloitettu kulta. Se ei liikkunut maassa, vaan lensipaikasta toiseen halki ilman ja söi hedelmiä kuin ihminen. Saata-na meni käärmeeseen ja otti sen paikan tiedon puussa sekä alkoiverkkaisesti syödä hedelmää.

Eeva, aluksi huomaamattaan, erkani miehestään työskennelles-sään. Kun hän huomasi asian, hän ajatteli voivansa olla vaarassa,mutta sitten taas hän ajatteli olevansa turvattu, vaikkei pysyisikäänkiinteästi miehensä rinnalla. Hänellä oli viisautta ja tarmoa tunteak-seen pahan, jos se tulisi, ja kohdatakseen sen. Näin enkelit olivatvaroittaneet häntä tekemästä. Eeva havaitsi olevansa tarkastelemassakielletyn puun hedelmiä hämmentyneen uteliaana ja ihailevana. Hännäki puun sangen ihanaksi ja tuumi itsekseen, miksi Jumala oli niinehdottomasti kieltänyt heitä syömästä siitä j a koskemasta siihen.Nyt oli Saatanalla tilaisuus. Hän puhutteli Eevaa, ikäänkuin olisikyennyt arvaamaan hänen ajatuksensa: ”Onko Jumala todellakin sa-nonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Siten hän pehmeinja miellyttävin sanoin ja sointuvalla äänellä puhutteli ihmettelevääEevaa. Tämä hämmästyi kuullessaan käärmeen puhuvan. Käärmeylisti Eevan kauneutta ja erinomaista rakastettavuutta, mikä ei suin-kaan ollut vastenmielistä Eevasta. Mutta hän tyrmistyi sillä hän tiesi,että Jumala ei ollut antanut käärmeelle puhekykyä.

Eevan uteliaisuus oli herännyt. Sen sijaan että olisi paennutpaikalta, hän kuunteli kuullakseen käärmeen puhuvan. Hänen mie-leensä ei juolahtanut, että langennut vihollinen mahdollisesti käytti[24]käärmettä meediona eli välikappaleenaan. Saatana se puhui, eikäkäärme. Hän sai Eevan petetyksi, mairitelluksi ja sokaistuksi. Joshän olisi tavannut kunnioitusta herättävän merkkihenkilön, jolla olisiollut enkelien muoto ja muistuttanut heitä, hän olisi ollut varuillaan.Mutta tämän oudon äänen olisi pitänyt ajaa Eeva mieheltä tieduste-lemaan, miksi tuo niin vapaasti puhutteli häntä. Mutta Eeva rupesi

28

Kiusaus ja lankeemus 29

keskustelemaan käärmeen kanssa. Eeva vastasi tämän kysymykseen:”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta senpuun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut:’Älkää syökö siitä älkääkä kos-keko siihen, ettette kuolisi.’” Käärmevastasi: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä,jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuinJumala tietämään hyvän ja pahan.”

Saatana tahtoi esittää sen ajatuksen, että syömällä kielletystäpuusta he saisivat uudenlaatuista ja jalompaa tietoa, kuin mitä he oli-vat tähän asti saaneet. Tämä on hänen lankeemuksensa jälkeen olluthänen erikoinen työnsä, jolla on ollut suuri merkitys — johdattaak-seen ihmiset utelemaan Kaikkivaltiaan salaisuuksia eikä tyytymäänsiihen, mitä Jumala on ilmaissut, ja tarkoin tottelemaan, mitä Hänon käskenyt. Hän johtaisi heidät tottelemattomuuteen Jumalan käs-kyille, ja sitten uskottelisi heille, että he niin astuvat verrattomalletiedon vainiolle. Tämä on pelkkää luuloa vain ja surkuteltava harha-kuva. He eivät kykene ymmärtämään sitä, mitä Jumala on ilmaissut,halveksivat Hänen nimenomaisia käskyjään ja tavoittelevat viisauttaJumalalta pyytämättä sekä koettavat ymmärtää sitä, minkä Hän onnähnyt hyväksi salata kuolevaisilta. He ovat haltioissaan aatteittensakehityksestä ja lumoissaan omista turhista mietelmistään, mutta ha-puilevat keskiyön pimeydessä suhteessaan todelliseen tietoon. Heovat aina oppimassa, mutta eivät pääse koskaan totuuden tuntoon.

Jumalan tahto ei ollut, että tämä synnitön pari tutustuisi pahaan.Hän oli ilmaiseksi antanut heille hyvää, mutta salannut pahan. Eevapiti käärmeen sanoja viisaina, ja hyväksyi hänen lavean vakuutuk-sensa: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä,jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuinJumala tietämään hyvän ja pahan” — mikä teki Jumalasta valehte-lijan. Julkeasti Saatana vihjaisi, että Jumala oli pettänyt heitä estä-mällä heitä pääsemästä Hänen itsensä vertaisiksi ylevässä tie- dossa. [25]Jumala sanoi: Jos syötte, teidän pitää varmasti kuolla. Käärme sanoi:Jos syötte, ”ette suinkaan kuole”.

Kiusaaja vakuutti Eevalle, että niin pian kun hän söisi hedelmäs-tä, hän saisi uutta ja erinomaista tietoa, joka tekisi hänet Jumalanvertaiseksi. Hän veti Eevan huomion itseensä. Hän (käärme) söipuusta vapaasti ja havaitsi hedelmän, paitsi täysin vaarattomaksi,myös herkulliseksi ja piristäväksi, ja hän kertoi Eevalle, että sen


verrattomien, viisautta ja voimaa antavien ominaisuuksien tähdenJumala oli kieltänyt heitä maistamasta siitä ja vieläpä koskemastasiihen, sillä Hän tunsi sen verrattomat ominaisuudet. Käärme selitti,että syömällä sen puun hedelmiä, jonka Jumala oli heiltä kieltänyt,hän oli saavuttanut puhekyvyn. Hän antoi Eevan ymmärtää, etteiJumala panisi sanaansa täytäntöön. Se oli vain uhkaus pelottamaanheitä ja pitämään heidät paljosta hyvästä osattomina. Edelleen hänkertoi heille, etteivät he kuolisi. Olivathan he syöneet elämän puusta,joka ylläpitää kuolemattomuutta? Hän sanoi, että Jumala petti heitäpidättämällä heiltä korkean, autuaallisen olon ja mitä ylevimmänonnellisuuden. Kiusaaja otti hedelmän ja ojensi sen Eevalle. Eevaotti sen käteensä. Nyt kiusaaja sanoi: ”Sinuahan kiellettiin myöskoskemasta siihen, jottet kuolisi.” Hän sanoi Eevalle, ettei tämä syö-mällä hedelmästä huomaisi suurempaa vaikutelmaa kuolemasta japahasta kuin hän huomasi koskettamallakaan ja käsittelemällä sitä.Eeva rohkaistui, koska hän ei tuntenut mitään suoranaisia merkkejäJumalan tyytymättömyydestä. Hänestä kaikki, mitä kiusaaja oli sa-nonut, oli viisasta ja moitteetonta. Hän söi ja ihastui hedelmään. Semaistui hänestä herkulliselta, ja hän kuvitteli tuntevansa itsessäänhedelmän verrattomia vaikutuksia.

Eevasta tulee viettelijä

Sitten hän otti itselleen hedelmiä ja söi, ja kuvitteli tuntevansainnoittavan voiman uuden ja elähdyttävän olemassaolon tulokse-na kielletyn hedelmän piristävästä vaikutuksesta. Hän oli oudonja luonnottoman kiihtymyksen vallassa etsiessään miestään, kädettäynnä kiellettyjä hedelmiä. Hän selosti Aadamille käärmeen viisaatpuheet ja halusi johdattaa hänet heti tiedon puun luo. Hän kertoimiehelleen syöneensä hedelmästä, ja sen sijaan että olisi tuntenutjonkinlaista vaikutelmaa kuolemasta, hän totesi sen miellyttävän,piristävän vaikutuksen. Heti kun Eeva oli tehnyt tottelemattoman[26]teon, hänestä tuli voimakas välikappale miehensä lankeemukseksi.

Minä näin murheen laskeutuvan Aadamin kasvoille. Hän näyttipelokkaalta ja hämmästyneeltä. Taistelu näytti käyvän hänen si-simmässään. Hän sanoi Eevalle olevansa aivan varma siitä, ettäkysymyksessä oli vihollinen, josta heitä oli varoitettu, ja jos niinoli, täytyi Eevan kuolla. Eeva vakuutti hänelle, ettei hän tuntenut


mitään pahoja seurauksia, vaan pikemminkin hyvin miellyttävänvaikutuksen, ja pyysi hartaasti Aadamia syömään.

Aadam ymmärsi aivan hyvin, että hänen toverinsa oli rikkonutsen ainoan kiellon, joka oli asetettu heille heidän uskol-lisuutensaja rakkautensa koetinkiveksi. Eeva todisteli, kuinka käärme oli sa-nonut, etteivät he suinkaan kuolisi, ja kuinka hänen sanansa täytyiolla totta, sillä hän (Eeva) ei tuntenut mitään merkkejä Jumalan pa-heksumisesta,vaan miellyttävän vaikutuksen, niinkuin hän kuvittelienkelien tuntevan.

Aadam oli pahoillaan, että Eeva oli loitontunut hänen rinnaltaan,mutta teko oli nyt tehty. Hänen täytyi nyt tulla erotetuksi Eevasta,jonka seurasta hän oli niin paljon pitänyt. Kuinka hän voisi kestääsen? Hänen rakkautensa Eevaan oli voimakas. Ja äärimmäisessämielenmasennuksessa hän päätti jakaa kohtalon hänen kanssaan.Hän päätteli, että Eeva oli osa hänestä itsestään, ja jos Eevan pitikuolla, Aadam tahtoisi kuolla hänen kanssaan, sillä hän ei voinutedes ajatella eroa hänestä. Häneltä puuttui uskoa armolliseen ja lem-peään Luojaan. Hän ei ajatellut, että Jumala, joka oli tehnyt hänetmaan tomusta eläväksi, kauniiksi olennoksi, ja luonut Eevan hänenseuralaisekseen, voisi täyttää hänen paikkansa. Ja jospa tämän vii-saan käärmeen väitteet sittenkin olisivat tosia? Eeva oli tuossa hänenedessään aivan yhtä ihanana ja kauniina ja ilmeisesti yhtä viattomanakuin ennen tätä tottelemattomuuden tekoa. Syömänsä hedelmän vai-kutuksesta hän osoitti Aadamille suurempaa ja ylevämpää rakkauttakuin ennen tottelemattomuuttaan. Aadam ei nähnyt hänessä mitäänmerkkejä kuolemasta. Eeva oli kertonut hänelle hedelmän autuaalli-sesta vaikutuksesta ja kiihkeästä rakkaudestaan häneen, ja Aadampäätti uhmata seurauksia. Hän otti hedelmän ja söi sen nopeasti, jasamoinkuin Eeva, ei hänkään heti tuntenut sen pahoja seurauksia.

Eeva oli ajatellut kykenevänsä ratkaisemaan oikean ja vääränvälillä. Imarteleva toivo pääsystä entistä korkeam-malle tiedon por-taalle oli johtanut hänet ajattelemaan, että käärme oli hänen erikoi- [27]nen ystävänsä, joka oli suuresti kiinnostunut hänen menestykses-tään. Jos hän olisi etsinyt miehensä, ja he olisivat esittäneet Tekijäl-leen käärmeen puheet, he olisivat heti vapautuneet hänen viekkaastakiusauksestaan. Herra ei olisi sallinut heidän kysellä tiedon puunhedelmästä, sillä siten he olisivat suojattomia naamioitua Saatanaa


vastaan. Hän tiesi, että he olisivat olleet täydellisesti turvassa, joseivät olisi koskeneet tuohon hedelmään.

Ihmisen valintavapaus

Jumala neuvoi ensimmäisiä vanhempiamme tiedon puun suh-teen ja heille oli kerrottu tarkkaan Saatanan lankeemus ja selostettuhänen ehdotustensa kuuntelemisen vaara. Hän ei riistänyt heiltä val-taa syödä kiellettyä hedelmää. Hän jätti heidät vapaina siveellisinäolentoina, joko uskomaan Hänen sanansa, tottelemaan Hänen käs-kyjään ja elämään tai uskomaan kiusaajaa, olemaan tottelemattomiaja tuhoutumaan. He molemmat söivät, ja se suuri viisaus, minkä hesaavuttivat, rajoittui tietoisuuteen synnistä ja syyllisyydentunnosta.Heitä ympäröinyt valoverho katosi pian, ja tuntiessaan syyllisyyten-sä ja Jumalan antaman verhon menettämisen väristys puistatti heitä,ja he yrittivät peittää suojatonta olemustaan.

Ensimmäiset vanhempamme pitivät parempana uskoa, niinkuinhe luulivat, käärmeen sanoihin; hän ei kuitenkaan ollut millääntavalla osoittanut heille rakastavansa heitä. Hän ei ollut tehnyt mitäänheidän onnensa tai etunsa hyväksi, kun Jumala siihen sijaan oliantanut heille kaiken, mikä oli hyvää ravinnoksi ja kaunista katsella.Kaikkialla, mihin he silmänsä suuntasivatkin, oli yltäkylläisyyttäja kauneutta; sittenkin käärme sai Eevan petetyksi ajattelemaan,että oli jotakin kätkettyä, joka tekisi heidät viisaiksi, jopa Jumalankaltaisiksi. Sen sijaan, että hän olisi uskonut ja luottanut Jumalaan,hän halpamaisesti epäili Hänen jumaluuttaan ja helli mielessäänSaatanan puheita.

Rikkomuksensa jälkeen Aadam ensin kuvitteli kohoavansa uu-teen ja ylevämpään olotilaan. Mutta pian ajatus hänen rikkomukses-taan kauhistutti häntä. Ilma, joka oli ollut leutoa ja tasaisen lämmintä,tuntui vilustuttavan heidät. Syntiinlangennut pari tunsi synnintun-toa. He tunsivat pelkoa tule-vaisuudesta, aavistuksen kurjuudesta jasielun alastomuudesta. Suloinen rakkaus ja rauha ja onnellinen, tyy-tyväinen autuus näytti heiltä kadonneen, ja sen sijaan heidät valtasihätä jostakin, millaista he eivät olleet ennen kokeneet. Ensi alkuun[28]he kiinnittivät huomionsa ulkonaiseen. Heiliä ei ollut ollut vaatteita,vaan valo oli ollut heidän verhonaan niinkuin taivaan enkelienkin.Tämä valo oli nyt poistunut. Lieventääkseen tuntemaansa puutteel-


lisuutta ja alastomuutta he alkoivat etsiä peitettä verhoksensa, silläkuinka he voisivat kohdata Jumalan ja enkelien katseen alastomina?

He näkevät nyt rikoksensa sen oikeassa valossa. Heidän rikko-muksensa Jumalan nimenomaista käskyä vastaan esiintyy oikeassaluonteessaan. Aadam arvosteli Eevan mielettömyyttä, kun tämä olilähtenyt hänen rinnaltaan ja antanut käärmeen pettää itsensä. Hemolemmat tuudittivat itsensä siihen toivoon, että Jumala, joka oliantanut heille kaiken tehdäkseen heidät onnellisiksi, antaisi vieläanteeksi heidän tottelemattomuutensa heihin kohdistuvan suurenrakkautensa tähden ja että heidän rangaistuksensa ei tulisi loppujenlopuksi olemaan niin kovin hirmuinen.

Saatana riemuitsi menestyksestään. Hän oli nyt vietellyt vaimonepäilemään Jumalaa, asettamaan kyseenalaiseksi Hänen viisautensaja koettamaan päästä perille Hänen kaikkitietävistä suunnitelmis-taan. Ja vaimon välityksellä hän oli aiheuttanut myös Aadamin sor-tumisen, joka rakkaudesta Eevaan rikkoi Jumalan käskyn ja lankesihänen kanssaan.

Uutinen ihmisen lankeemuksesta levisi kaikkialle taivaassa —kaikki harput vaikenivat. Suruissaan enkelit ottivat kruunun päästään.Koko taivas oli kuohuksissa. Enkelit olivat murheissaan ihmisen kiit-tämättömyydestä palkkana niistä runsaista lahjoista, joita Jumala oliheille valmistanut. Kokoonnuttiin neuvottelemaan, mitä syntiinlan-genneelle parille oli tehtävä. Enkelit pelkäsivät, että he ojentaisivatkätensä ja söisivät myös elämän puusta ja siten vahvistaisivat elämänsynnissä ikiajoiksi.

Herra etsi Aadamin ja Eevan puheillensa ja ilmoitti heille heidäntottelemattomuutensa seurauksen. Kun he kuulivat Jumalan ma-jesteetin lähestyvän, he koettivat kätkeytyä Hänen tarkastelultaan,Hänen, jonka kohtaamisesta he viattomuuden ja pyhyyden tilassaollessaan olivat iloinneet. ”Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoihänelle: ’Missä olet?’ Hän vastasi: ’Minä kuulin Sinun askeleesiparatiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä ly-mysin.’ Ja hän sanoi: ’Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkösyönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?’” Herra eiesittänyt tätä kysymystä siksi, että Hän tarvitsi siitä tietoja, vaan [29]todistaakseen ihmisen syyllisyyden. Mikä sai sinut häpeämään japelkämään? Aadam tunnusti rikkomuksensa, ei siksi että hän olisikatunut suurta tottelemattomuuttaan, vaan singotakseen moitteen


Jumalaa kohtaan. ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani,antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.” Sitten Jumala puhuttelivaimoa: ”Mitäs olet tehnyt?” Vaimo vastasi: ”Käärme petti minut, jaminä söin.”

Kirous

Sitten Jumala kääntyi käärmeen puoleen: ”Koska tämän teit,kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläintenjoukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elin-aikasi.” Niinkuin käärme oli ollut koroitettuna yläpuolelle kaikkienmetsän eläinten, se piti nyt alennettaman niiden kaikkien alapuolel-le ja ihmisen inhoamaksi, koska se oli sinä välikappaleena, jonkavälityksellä Saatana toimi. ”Ja Aadamille Hän sanoi: ’Koska kuulitvaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö sii-tä’, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitääelättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjan-tappuroita ja ohdakkeitase on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasihiessä pitää sinun syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen.’”

Jumala kirosi maan heidän syntinsä tähden, kun he söivät tiedonpuusta, ja julisti: ”Vaivaa nähden sinun pitää elät-tämän itseäsi siitäkoko elinaikasi.” Hän oli antanut heille hyvää, mutta pidättänytpahan. Nyt hän julistaa, että heidän pitää tutustuman pahaan kaikkinaelämänsä päivinä.

Ihmissuku oli tästä lähtien oleva alttiina Saatanan kiusauksille.Jumala määräsi Aadamille loppumattoman vaivan ja huolen täyttä-män elämän sen onnellisen ja ilontäyteisen aherruksen sijaan, jostahän oli tähän asti nauttinut. Heidän oli oltava alttiina pettymykselle,murheelle ja tuskalle, ja lopuksi tulevalle tuholle. Luoja oli tehnytheidät maan tomusta, ja tomuksi heidän oli tultava jälleen.

Jumala ilmoitti heille, että heidän täytyi menettää Edenkotinsa.He olivat suostuneet Saatanan petokseen ja uskoneet Saatanan pu-heen, että Jumala valehtelisi. Rikkomuksellaan he olivat avanneetSaatanalle tien päästä heidän puheilleen entistä helpommin. Heidänei ollut turvallista jäädä Eedenin puutarhaan, etteivät he syntises-sä tilassaan pääsisi elämän puun luo ja vahvistaisi syntistä elämääikiajoiksi. He pyysivät hartaasti saada jäädä Eedeniin, vaikka he[30]tunnusti vatkin menettäneensä kaiken oikeuden tuohon autuaalliseen


olotilaan. He lupasivat tulevaisuudessa osoittaa Jumalalle ehdotontakuuliaisuutta. Jumala selitti heille, että langetessaan viattomuudestasyntiin he eivät sillä suinkaan saaneet väkevyyttä, vaan suuren heik-kouden. He eivät olleet säilyttäneet koskemattomuuttaan ollessaanpyhän, onnellisen viattomuuden tilassa, ja paljon vähemmän heillätulisi olemaan voimaa pysyä uskollisina ja kuuliaisina ollessaan tie-toisesti syntisyyden tilassa. Heidän sielunsa oli mitä suurim-massaahdistuksessa ja omantunnontuskissa. Nyt he käsittivät, että synninpalkka oli kuolema.

Jumala määräsi enkeleitä heti vartioimaan elämän puun tietä.Saatanan keksimä suunnitelma oli, että Aadam ja Eeva olisivat tot-telemattomia Jumalalle, saisivat osakseen Hänen paheksumisensaja sitten söisivät elämän puusta, niin että he voisivat vahvistaa elä-män synnissä iankaikkiseksi. Mutta Jumala lähetti pyhät enkelitsulkemaan heiltä pääsyn elämän puulle. Joka puolella näiden en-keleitten ympärillä välkähteli valonsäteitä, jotka olivat välkkyvänmiekan muotoisia.

Luku 5—Pelastussuunnitelma[31]

Suru täytti taivaan, kun todettiin, että ihminen oli joutunut tur-mioon ja että maailma, jonka Jumala oli luonut, oli täyttyvä kuole-vaisista ihmisistä, jotka oli tuomittu kurjuuteen, sairauteen ja kuole-maan, ja ettei syntisellä ollut mitään pelastuksen tietä. Koko Aada-min perheen täytyi kuolla. Minä näin rakkaan Jeesuksen ja katselinmyötätunnon ja surun ilmettä Hänen kasvoillaan. Pian näin Hänenlähestyvän erin-omaisen kirkasta valoa, joka verhosi Isää. Seurassa-ni oleva enkeli sanoi Hänen olevan salaisessa keskustelussa Isänsäkanssa. Enkelien hätä näytti olevan kova Jeesuksen neuvotellessaIsänsä kanssa. Kolme kertaa Isää ympäröivä kirkas valo sulki Hänet(Jeesuksen) kokonaan syleilyynsä, ja kolmannella kerralla Hän tuliulos Isästä ja Hänen persoonansa voitiin nähdä. Hänen kasvonsaolivat levolliset, ei merkkiäkään niissä ollut neuvottomuudesta eikäepäilystä, ja ne loistivat sellaista hyvyyttä ja rakastettavuutta, ettäsanat eivät voi sitä kuvata.

Sitten hän ilmoitti enkelijoukolle, että turmioon joutuneelle ih-miselle oli valmistettu pelastuksen tie. Hän kertoi heille puhuneensaIsänsä kanssa, ja tarjoutuneensa antamaan henkensä lunnaiksi ja ot-tamaan kantaakseen kuoleman rangaistuksen, että Hänen kauttaanihminen voisi saada anteeksiannon; että Hänen verensä ansiosta jatottelemalla Jumalan lakia he saisivat Jumalan mielisuosion ja pääsi-sivät kauniiseen puutarhaan ja saisivat syödä elämän puun hedelmiä.

Enkelit eivät ensiksi osanneet iloita, sillä heidän Johtajansa eisalannut heiltä mitään, vaan ilmaisi heille pelastus-suunnitelman.Jeesus kertoi heille, että Hän oli sijoittuva Isänsä vihan ja syntisenihmisen väliin, että Hän tuli kärsimään vääryyttä ja pilkkaa, ja vainharvat vastaanottaisivat Hänet Jumalan Poikana. Melkein kaikki tu-lisivat vihaamaan Häntä ja hylkäämään Hänet. Hän jättäisi kaiken[32]taivaallisen kirkkauden, saapuisi ihmiseksi maan päälle, alentuisielämään ihmisenä, tulisi omasta kokemuksestaan tutustumaan eri-laisiin ihmistä ahdistaviin kiusauksiin, jotta Hän tietäisi kiusatuitaauttaa; ja että lopuksi, kun Hän on suorittanut tehtävänsä opettajana,

36

Pelastussuunnitelma 37

Hänet annettaisiin ihmisten käsiin, ja Hän tulisi kärsimään melkeinkaikkia julmuuksia ja kärsimyksiä, mitä Saatana ja hänen enkelin-sä voisivat innostaa jumalattomat ihmiset Hänelle tuottamaan. Hänsaisi kuolla julmimman kuoleman, riippua kuin pahantekijä taivaanja maan välillä. Hän saisi kestää hirveitä tuskan hetkiä, joita enke-litkään eivät saattaisi katsella, vaan peittäisivät kasvonsa. Hän eikärsisi pelkästään ruumiillista tuskaa, vaan myös henkistä, mihinruumiillisia kärsimyksiä ei mitenkään voida verrata. Koko maailmansyntitaakka olisi Hänen pääl-lään. Hän kertoi heille, että Hän kuolisija nousisi kuolleista kolmantena päivänä sekä nousisi Isänsä luopuhumaan itsepäisen, syntisen ihmisen puolesta.

Ainoa mahdollinen pelastuskeino

Enkelit heittäytyivät maahan Hänen eteensä. He tarjoutuivat uh-raamaan oman henkensä. Jeesus sanoi heille tulevansa kuolemallaanpelastamaan monia sekä että enkelin henki ei riittäisi velan maksa-miseen. Hänen Isänsä voi hyväksyä yksinomaan Hänen henkensälunnaiksi ihmisen puolesta. Jeesus kertoi heille vielä, että he saisivatsuorittaa osan työstä, olla Hänen kanssaan ja eri aikoina vahvistaaHäntä; Hän pukeutuisi ihmisen langenneeseen muotoon omaamattaedes sitäkään voimaa, mikä heillä oli. He tulisivat olemaan Hänenalentumisensa ja suurten kärsimystensä todistajia. Ja nähdessäänHänen kärsimyksensä ja ihmisten vihan Häntä kohtaan heidät valtai-si mitä syvin mielenliikutus, j a rakkaudesta Häneen he haluaisivatpelastaa ja vapahtaa Hänet murhaajien käsistä. Mutta he eivät saisiryhtyä ehkäisemään mitään, mitä näkisivät. Heillä olisi myös teh-tävä Hänen ylös-nousemuksessaan. Jeesus sanoi heille laatineensapelastussuunnitelman ja että Hänen Isänsä oli sen hyväksynyt.

Pyhässä surussa Jeesus lohdutti ja rohkaisi enkeleitä ilmoittaenheille, että tästälähin kaikki ne, jotka Hän tulisi lunastamaan, saisivatolla Hänen kanssaan sekä että Hän kuolemallaan oli lunastava montaja kukistava sen, jolla on kuolema vallassaan. Isä on antava Hänellevaltakunnan ja kaikkien taivaan alla olevien valtakuntien herruuden [33]loppumattomiksi ajoiksi. Saatana ja syntiset hävitettäisiin, jotteiväthe enää milloinkaan tuottaisi häiriötä taivaassa eikä puhdistetussauudessa maassa. Jeesus pyysi taivaallista joukkoa alistumaan HänenIsänsä hyväksymään suunnitelmaan ja iloitsemaan siitä, että Hänen


kuolemansa kautta langennut ihminen saattoi jälleen päästä Jumalansuosioon ja taivaan iloon.

Silloin ilo, sanomaton ilo täytti taivaan. Taivaallinen joukko lau-loi ylistysja kiitoslaulun. He näpäyttelivät harppujaan laulaen entistäkorkeamman säveleen sen suuren armon ja laupeuden tähden, jotaJumala osoitti antaessaan suuresti rakastetun Poikansa kuolemaankapinallisen sukukunnan puolesta. Sitten he uhrasivat kiitosta jaylistystä sen itsensäkieltämisen ja uhrautuvaisuuden tähden, jotaJeesus osoitti suostuessaan jättämään Isänsä helman ja valitessaankärsimysten tuskaisan elämän ja häpeällisen kuoleman antaakseentoisille elämän.

Enkeli sanoi: ”Luuletko, että Isä luopui suuresti rakastamastaanPojasta kamppailutta? Ei, ei! Taivaan Jumalakin taisteli, salliakosyntisen ihmisen hukkua vai antaako rakkaan Poikansa kuolla Hä-nen puolestaan.” Enkelit olivat siinä määrin kiinnostuneita ihmi-sen pelastuksesta, että heidän joukossaan saattoi olla sellaisia, jotkaolisivat luopuneet kirkkaudestaan ja antaneet henkensä hukkuvanihmisen puolesta. ”Mutta,” sanoi enkeliseuralaiseni, ”se ei hyödyt-täisi mitään. Rikkomus oli niin suuri, ettei enkelin henki riittäisivelan maksamiseen. Vain Jumalan Pojan kuolema ja välitystyö riit-täisi maksamaan velan ja pelastamaan turmioon joutuneen ihmisentoivottomasta surusta ja kurjuudesta.”

Mutta enkelit saivat tehtäväkseen nousta kirkkauteen ja laskeutuasieltä vahvistavalla palsamilla lieventämään Jumalan Pojan kärsi-myksiä ja palvelemaan Häntä. Heidän tehtävänään oli myös suojellaja varjella armon saaneita pahoilta enkeleiltä ja siltä pimeydeltä,jota Saatana lakkaamatta heittää heidän ympärilleen. Minä näin,että Jumalan oli mahdotonta korjata tai muuttaa lakiaan pelastaak-seen eksyneen, hukkuvan ihmisen, ja sentähden Hän salli rakkaanPoikansa kuolla ihmisen rikkomuksen tähden.

Taaskin Saatana enkeleineen riemastuisi, kun hän aiheuttamallaihmisen lankeemuksen saattoi temmata Jumalan Pojan alas Hänenylhäisestä asemastaan. Hän kertoi enkeleilleen, että kun Jeesus tuleeottamaan langenneen ihmisen luonnon, hän voisi voittaa Jumalan[34]Pojan ja estää siten pelastussuunnitelman toteuttamisen.

Minulle näytettiin Saatana sellaisena, kuin hän kerran oli, onnel-lisena, ylhäisenä enkelinä. Sitten minulle näytettiin hänet sellaisena,kuin hän nyt on. Hänellä on vieläkin kuninkaallinen muoto. Hänen


piirteensä ovat vieläkin jalot, sillä hän on langennut enkeli. Muttahänen kasvonilmeensä ovat täynnä levottomuutta, huolta, onnetto-muutta, häijyyttä, vihaa, ilkeyttä, kavaluutta j a kaikkea pahaa. Tuokerran niin jalo ulkonäkö herätti erikoista huomiotani. Otsa alkoijo silmistä kaareutua taaksepäin. Näin, että hän oli jo niin kauanharjoittanut syntiä, että jokainen hyvä ominaisuus oli turmeltunut, ja j okainen paha piirre oli pitkälle kehittynyt. Hänen katseensa oliviekas, kavala ja läpitunkeva. Ruumiinrakenteeltaan hän oli kookas,mutta liha hänen käsissään ja kasvoillaan riippui velttona. Katsel-lessani häntä, hänen leukansa lepäsi vasemman käden varassa. Hännäytti vaipuneen syviin mietteisiin. Hänen kasvoillaan oli hymy,mikä värisytti minua, sillä se oli täynnä pahuutta ja saatanallistakavaluutta. Hänellä on tämä hymy juuri, ennen kuin hän ottaa hal-tuunsa uhrinsa, ja hänen uhria paulaansa kietoessaan tämä hymytulee hirvittäväksi.

Masentuneina ja sanomattoman surullisina Aadam ja Eeva jätti-vät ihanan puutarhan, jossa he olivat eläneet niin onnellisina, kunnesrikkoivat Jumalan käskyn. Ilmakehä oli muuttunut. Se ei ollut enäätasaisen lämmin, niinkuin ennen rikkomusta. Jumala vaatetti hei-dät eläinten nahkoilla suojatakseen heitä kylmyydeltä ja toisaaltakuumuudelta, joille he olivat alttiita.

Jumalan muuttumaton laki

Koko taivas suri Aadamin ja Eevan tottelemattomuutta ja lan-keemusta, mikä veti Jumalan vihan koko ihmissuvun ylle. Heidänyhteytensä Jumalan kanssa katkesi, ja he joutuivat toivottomaan kur-juuteen. Jumalan lakia ei voitu muuttaa ihmisen tarvetta vastaavaksi,sillä Jumalan suunnitelma oli, ettei se koskaan kadottaisi voimaansaeikä tinkisi vähääkään vaatimuksistansa.

Jumala antoi enkeliensä tehtäväksi mennä tervehtimään langen-nutta paria ja ilmoittaa heille, että vaikka he eivät voisikaan enääsäilyttää omistusoikeuttaan pyhään maahansa, Eeden-kotiin, koskahe olivat rikkoneet Jumalan lain, ei hei- dän tilansa vielä ollut koko- [35]naan toivoton. Sitten he kertoivat heille, että Jumalan Pojan, joka oliseurustellut heidän kanssaan Eedenissä, oli vallannut sääli Hänennähdessään heidän toivottoman tilansa, ja että Hän oli tarjoutunutvapaaehtoisesti ottamaan päälleen heille kuuluvan rangaistuksen ja


kuoleman heidän puolestaan, että ihminen saisi elää uskon kauttasiihen sovitusuhriin, jonka Kristus päätti antaa hänen puolestansa.Kristus avasi toivon oven, että ihminen, suuresta synnistään huoli-matta, ei jäisi Saatanan ehdottamaan hallintaan. Usko Jumalan Pojanansioihin kohottaisi ihmisen niin, että hän kykenisi vastustamaanSaatanan juonia. Hänelle suotaisiin koetusaika, jona aikana hänetkatumuselämää eläen ja uskon kautta Jumalan Pojan sovintouh-riin pelastettaisiin Isän lain rikkomuksesta j a siten korotettaisiinasemaan, missä hänen ponnistelunsa pitää Jumalan lakia voitaisiinhyväksyä.

Enkelit kertoivat heille murheesta, jota taivaassa tunnettiin, kuntuli tiedoksi, että he olivat rikkoneet Jumalan lain, joka tapahtumaoli tehnyt tarpeelliseksi Kristuksen suuren uhrin: antaa oma kallishenkensä.

Kun Aadam ja Eeva käsittivät, kuinka ylevä ja pyhä Jumalanlaki oli ja kuinka sen rikkominen teki välttämättömäksi niin kalliinuhrin heidän ja heidän jälkeläistensä pelastamiseksi täydellisestätuhoutumisesta, he pyysivät saada itse kuolla eli että heidän ja heidänjälkeläistensä annettaisiin kärsiä rangaistus heidän rikkomuksestansamieluummin, kuin että Jumalan rakastetun Pojan täytyisi antaa tämäsuuri uhri. Aadamin ahdistus lisääntyi. Hän näki syntinsä kyllinsuureksi tuomaan hirvittäviä seurauksia tullessaan. Ja täytyikö nyttaivaan kunnioitetun Valtiaan, joka oli seurustellut ja puhellut hänenkanssaan hänen ollessaan pyhä ja synnitön, täytyikö Hänen, jotaenkelit kunnioittivat ja palvoivat, tulla alas korkeasta asemastaankuolemaan hänen rikkomuksensa tähden?

Enkeli selitti Aadamille, että kenenkään enkelin henki ei riittäisivelan maksamiseen. Jehovan laki, Hänen hallituksensa perustus tai-vaassa ja maan päällä, oli yhtä pyhä kuin Jumala itse; ja tästä syystäJumala ei voisi hyväksyä enkelin henkeä uhriksi sen rikkomises-ta. Hänelle Hänen lakinsa on tärkeämpi kuin pyhät enkelit Hänenvaltaistuimensa ympärillä. Isä ei voinut kumota tai muuttaa lakinsaainoatakaan käskyä niin kohdatakseen ihmisen hänen langenneessatilassaan. Mutta Jumalan Poika, joka yhteistyössä Isän kanssa oliluonut ihmisen, voi sovittaa ihmisen Jumalalle kelpaavalla tavalla[36]antamalla henkensä uhriksi ja ottamalla kantaakseen Isänsä vihan.Enkelit kertoivat Aadamille, että niinkuin hänen lankeemuksensa oli


tuottanut kuoleman ja onnettomuuden, niin Jeesuksen Kristuksenuhri toisi valoon elämän ja katoamattomuuden.

Tulevaisuuden näköala

Jumala ilmaisi Aadamille tulevaisuuden tärkeimmät tapahtu-mat hänen karkoittamisestaan Eedenistä vedenpaisumukseen ja siitäedelleen Kristuksen ensimmäiseen maan päälle tulemiseen asti. Kris-tuksen rakkaus Aadamiin ja tämän jälkeläisiin oli johtava JumalanPojan alentumaan ottamaan inhimillisen luonnon ja siten omallaalentumisellansa korottamaan kaikki, jotka uskoisivat Häneen. Sel-lainen uhri oli riittävän suuri pelastamaan koko maailman; muttavain harvat käyttäisivät hyväkseen niin verrattoman uhrin heille tuo-maa pelastusta. Monet eivät mukaudu vaadittuihin ehtoihin, jottahe voisivat osallistua Hänen suuresta pelastuksestaan. He pitävätenemmän synnistä ja Jumalan lain rikkomisesta kuin parannuksestaja kuuliaisuudesta, joka uskon kautta turvautuu annetun uhrin an-sioihin. Tämä uhri oli niin rajattoman arvokas, että se tekisi ihmisen,joka käyttäisi sitä hy-väkseen, puhdasta kultaa kalliimmaksi, vieläpäOfirin kultaharkkoakin arvokkaammaksi.

Aadamille näytettiin kaikki toinen toistaan seuraavat sukupol-vet, ja hän näki rikollisuuden, syyllisyyden ja saastaisuuden kasvun,koska ihminen tuli noudattamaan omia voimakkaita, luontaisia tai-pumuksiaan rikkoa Jumalan pyhää lakia. Hänelle näytettiin, kuinkaJumalan kirous oli lepäävä raskaampana ja raskaampana ihmissu-vun harteilla ja ihmisen jatkuvan rikkomisen tähden myös karjanja maankin päällä. Hänelle näytettiin, että vääryys ja väkivaltai-suus tulisivat alituisesti kasvamaan; kuitenkin kaiken inhimillisenkurjuuden ja surkeuden tulvan keskellä olisi aina joitakuita, jotkasäilyttäisivät tiedon Jumalasta ja pysyisivät tahrattomina vallallaolevan siveellisen rappeutumisen keskellä. Jumala johti Aadaminymmärtämään, mitä synti on — lain rikkomista. Hänelle näytettiin,että rikkomus aiheuttaisi ihmissuvun siveellisen, hengellisen ja fyy-sillisen rappeutumisen, kunnes maailma olisi täynnä kaikenlaatuistainhimillistä kurjuutta.

Ihmisen oma syntinen vaellus, Jumalan vanhurskaan lain rikko- [37]minen, lyhensi hänen elinpäiviään. Ihmissuku oli lopulta arvossaalentunut siinä määrin, että he esiintyivät ala-arvoisesti ja melkein


arvottomasti. Lihallisen mielensä hemmottelun tähden he olivatyleensä kykenemättömiä ymmärtämään Golgatan salaisuutta, sovi-tusuhrin suuria ja elähdyttäviä totuuksia ja pelastussuunnitelmaa.Mutta huolimatta ihmisrodun heikkoudesta ja henkisten, siveellis-ten ja ruumiillisten voimien heikentymisestä, Kristus uskollisenavakaalle aikomukselleen, jonka tähden Hän jätti taivaan, osoittaaedelleenkin myötätuntoa ihmiskunnan heikkoja, alhaisia ja rappeu-tuneita ilmauksia kohtaan ja kehoittaa heitä kätkemään heikkoutensaja suuret puutteensa Häneen. Jos he tahtovat tulla Hänen luokseen,Hän on täyttävä kaikki heidän tarpeensa.

Uhraaminen

Kun Aadam Jumalan erikoisten ohjeitten mukaan suoritti uhraa-misen synnin tähden, se oli hänelle mitä tuskallisin toi-mitus. Hänentäytyi kohottaa kätensä riistääkseen hengen, jonka Jumala yksin voiantaa, ja suorittaa uhraaminen synnin tähden. Hän näki kuolemanensimmäisen kerran. Kun hän katseli vertavuotavaa uhrieläintä, jokavääntelehti kuolintuskissaan, hän katsoi uskossa eteenpäin Juma-lan Poikaan, jota uhrieläin esikuvasi ja jonka täytyi kuolla uhrinaihmisten puolesta.

Tämä Jumalan määräämä seremoniallinen uhraaminen oli ole-va Aadamille alituisena muistutuksena hänen rikoksestaan ja myöskatuvana tunnustuksena hänen synnistään. Tämä teko, hengen riis-täminen, antoi Aadamille syvemmän ja täydellisemmän käsityksenhänen rikkomuksestaan, jota ei mikään vähempi kuin Jumalan rak-kaan Pojan kuolema voinut sovittaa. Hän ihmetteli sitä ääretöntähyvyyttä ja verra-tonta rakkautta, joka maksaisi sellaiset lunnaatpelastaakseen syntisen. Kun Aadam teurasti viatonta uhrieläintä,hänestä tuntui kuin hän omalla kädellään vuodattaisi Jumalan Pojanveren. Hän tiesi, että jos hän olisi järkähtämättömästi pysynyt Juma-lan luona ja pysynyt uskollisena Hänen pyhälle lailleen, ei ihmisteneikä eläinten olisi tarvinnut kuolla. Nyt uhritoimituksissa, jotka viit-tasivat Jumalan rakkaan Pojan suureen ja täydelliseen uhriin, ilmenitoivon tähti, joka valaisi pimeän ja hirveän tulevaisuuden ja lievensisen äärimmäistä toivottomuutta ja tuhoisuutta.

Alussa jokaisen perheen päätä pidettiin oman talonsa hallitsija-[38]na ja pappina. Myöhemmin, kun ihmiset lisääntyivät maan päällä,


jumalallisen säädöksen määräämät miehet toimittivat tätä juhlallistauhripalvelusta kansan puolesta. Eläimen veren oli syntisten mielis-sä vaikutettava yhdessä Jumalan Pojan veren kanssa. Uhrieläimenkuoleman tuli tehdä ilmeiseksi kaikille, että synnin rangaistus olikuolema. Uhraamalla syntinen tunnusti syntisyytensä ja ilmaisi us-konsa nostaen katseensa tulevaisuuteen Jumalan Pojan suureen jatäydelliseen uhriin, jota eläinten uhraaminen esikuvasi. Ilman Ju-malan Pojan sovitusuhria ei olisi olemassa siunattua ja pelastavaayhteyttä Jumalan ja ihmisen välillä. Jumala oli arka lakinsa kun-niasta. Tuon lain rikkominen aiheutti pelottavan eron Jumalan jaihmisen välillä. Viattomana ollessaan Aadamille oli suotu suora, va-paa ja onnellinen yhteys Tekijänsä kanssa. Hänen lankeemuksensajälkeen Jumala on oleva yhteydessä ihmiseen Kristuksen ja enkelienvälityksellä.

Luku 6—Kain ja Aabel[39]

Kain ja Aabel, Aadamin pojat, olivat hyvin erilaisia luonteeltaan.Aabel pelkäsi Jumalaa. Kain helli kapinallisia tunteita ja napisi Ju-malaa vastaan Aadamille lausutun kirouksen tähden ja sentähden,että Jumala oli Aadamin synnin tähden kironnut maan. Näitä vel-jeksiä oli opetettu tuntemaan ihmissuvun pelastamiseksi tehtyjä toi-menpiteitä. Heitä oli käsketty noudattamaan nöyrän kuuliaisuudenjärjestelmää ja osoittamaan siten kunnioitustaan Jumalaa kohtaan jauskoaan luvattuun Vapahtajaan sekä tunnustamaan riippuvaisuuttaanHänestä teurastamalla laumansa esikoiset ja juhlallisesti tuomalla neja niiden veren polttouhriksi Jumalalle. Tämän uhrin tuli johtaa hei-dät pitämään jatkuvasti mielessään syntinsä ja tulevan Vapahtajan,joka oli oleva luvattu suuri uhri ihmisen puolesta.

Kain toi uhrinsa Herralle napisten ja sydämessään epäusko luvat-tuun Uhriin nähden. Hän oli haluton tarkoin noudattamaan kuuliai-suuden suunnitelmaa ja hankkimaan karitsaa uhratakseen sen maanhedelmien kanssa. Hän otti pelkästään maan hedelmiä välittämättäJumalan vaatimuksesta. Jumala oli tehnyt tiettäväksi Aadamille, ettäilman verenvuodatusta ei voinut olla syntien anteeksiantamista. Kainei ollut tarkka tuodakseen edes parhaita hedelmiä. Aabel neuvoi vel-jeään, ettei tämä tulisi Herran eteen tuomatta uhrin verta. Kain,joka oli vanhempi, ei tahtonut kuunnella veljeään. Hän halveksi hä-nen neuvoaan ja epäillen ja napisten seremoniallisen uhraamisentärkeyttä hän toi oman uhrinsa. Mutta Jumala ei hyväksynyt sitä.

Aabel toi uhrin laumansa esikoisista ja niiden rasvoista, niinkuinJumala oli määrännyt; ja täysin uskoen tulevaan Messiaaseen janöyrällä kunnioituksella hän toi uhrinsa. Jumala kunnioitti hänen[40]uhriaan. Tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa Aabelin uhrin. Kain ei näemitään todistusta siitä, että Jumala olisi hyväksynyt hänen uhriaan.Hän on vihainen Jumalalle ja veljelleen. Jumala alentuu lähettämäänenkelin Kainin luo keskustelemaan hänen kanssaan.

Enkeli tiedustelee häneltä hänen suuttumuksensa syytä ja ilmoit-taa hänelle, että jos hän tekee hyvin ja seuraa Jumalan antamia oh-

44

Kain ja Aabel 45

jeita, Jumala hyväksyy hänet ja pitää arvossa hänen uhriaan. Muttajos hän ei nöyränä alistu Jumalan asetuksiin eikä usko Häneen eikätottele Häntä, Jumala ei voi hyväksyä hänen uhriaan. Enkeli kertooKainille, ettei Jumalan puolelta ollut tapahtunut mitään vääryyttä,eikä Hän ollut Aabelin hyväksi osoittanut puolueellisuutta, vaan ettäJumala ei voinut Kainin oman synnin ja Jumalan nimenomaisen käs-kyn rikkomisen tähden ottaa huomioon hänen uhriaan — ja että joshän tekisi oikein, Jumala hyväksyisi hänet ja hänen veljensä tulisikuulla häntä, ja hän saisi johdon, koska hän oli vanhempi.

Mutta ei sittenkään, vaikka Kainia näin uskollisesti opastettiin,hän tehnyt parannusta. Sensijaan, että olisi nuhdellut ja inhonnutitseään epäuskostaan, hän yhä valittaa Jumalan vääryyttä ja puolu-eellisuutta. Ja kateellisena ja vihoissaan hän kiistelee Aabelin kanssaja soimaa häntä. Sävyisästi Aabel osoittaa veljensä erehdyksen janäyttää hänelle, että vääryys on hänessä itsessään. Mutta Kain vihaaveljeään siitä hetkestä asti, jolloin Jumala antaa hänelle hyväksymi-sensä merkit. Aabel koettaa tyynnyttää hänen vihaansa väittämällä,että Jumala säälistä pelasti heidän vanhempiensa hengen, kun Hänolisi voinut tuottaa heille pikaisen kuoleman. Hän kertoo Kainille,että Jumala rakastaa heitä, tai muuten hän ei olisi antanut Poikaansa,viatonta ja pyhää, alttiiksi vihalle, jonka ihminen tottelemattomuu-tensa tähden hankki kärsittäväkseen.

Kuoleman alkuasteet

Aabelin todistaessa oikeaksi Jumalan suunnitelmaa Kain raivos-tuu, ja hänen vihansa Aabelia kohtaan kasvaa ja hehkuu, kunnes hänraivoissaan tappaa tämän. Jumala tiedustelee Kainilta hänen velje-ään, ja Kain päästää huuliltaan petollisen valheen: ”En tiedä; olenkominä veljeni vartija?” Jumala ilmoittaa Kainille tietävänsä hänensyntinsä — että jokainen Kainin teko oli Hänelle tuttu, vieläpä Kai-nin sydä- men ajatuksetkin, ja sanoo hänelle: ”Veljesi veri huutaa [41]minulle maasta. Ja nyt ole kirottu ja karkoitettu pois tältä vainiolta,joka avasi suunsa ottamaan veljesi veren sinun kädestäsi. Kun maataviljelet, ei se ole enää sinulle satoansa antava; kulkija ja pakolainenpitää sinun oleman maan päällä.”

Maata kohdannut kirous koettiin ensin vain lievästi; mutta nytsen yllä lepäsi kaksinkertainen kirous. Kain ja Aabel edustivat nii-


tä kahta luokkaa, vanhurskaita ja vääriä, uskovia ja uskomattomia,joita tulisi olemaan ihmisen lankeemuksesta Kristuksen toiseen tu-lemiseen asti. Kainin teko, kun hän tappoi veljensä Aabelin, kuvaajumalattomia, jotka tulevat olemaan pahansuopia vanhurskaille javihaamaan heitä, koska nämä ovat parempia kuin he itse. He tulevatolemaan kateellisia vanhurskaille ja vainoamaan heitä ja ottamaanheitä hengiltä, koska heidän nuhteeton vaelluksensa tuomitsee juma-lattomien syntisen elämän.

Aadamin elämä oli yhtä surua, nöyryyttä ja alinomaista katu-musta. Kun hän opetti lapsilleen ja lastensa lapsille Herran pelkoa,hän sydämessään usein katkerasti soimasi itseään synnistään, jokaoli aiheuttanut niin paljon kurjuutta hänen jälkeläisilleen. Jättäes-sään kauniin Eedenin hän ajatteli, että hänen täytyi kuolla kauhunaiheuttamasta järkytyksestä. Hän odotti kuolemaa kuin hirvittävääonnettomuutta. Hän sai ensiksi tutustua kuoleman hirvittävään to-dellisuuteen omassa perheessään, kun hänen oma poikansa Kaintappoi veljensä Aabelin. Mitä katkerin omantunnontuska omastarikkomuksestaan, poikansa Aabelin menetys, Kainin näkeminen hä-nen murhaajanaan ja tietoisuus kirouksesta, jonka Jumala oli hänellelangettanut, painoivat Aadamin sydämen murheella tomuun. Hänsoimasi itseään mitä katkerimmin ensimmäisestä suuresta rikkomuk-sestaan. Hartaasti hän pyysi Jumalalta anteeksiantoa luvatun Uhrinkautta. Hän oli syvästi tuntenut Jumalan vihan paratiisissa tekemän-sä rikoksen tähden. Hän näki yleisen turmeluksen, joka myöhemminlopulta sai Jumalan hävittämään maan asukkaat vedenpaisumuk-sessa. Hänen Tekijänsä hänelle langettama kuolemantuomio näyttiensin hänestä niin hirveältä, mutta hänen elettyään muutamia satojavuosia, oli hänestä vain oikeudenmukaista ja armollista Jumalanlopettaa onneton elämä.

Nähdessään putoavissa lehdissä ja kuihtuvissa kukissa ensim-mäiset merkit luonnon turmeluksesta Aadam suri sitä syvemminkuin ihmiset nykyään surevat kuolemaansa. Kuk- kien kuihtumi-[42]nen ei ollut niin suuri surun aihe, koska ne olivat niin hentoja jahauraita, mutta kun suuret, uljaat ja vankat puut pudottivat lehtensämaatumaan, näytti se hänestä kauniin luonnon yleiseltä kuolemalta,luonnon, jonka Jumala oli luonut ihmisen erikoiseksi mielihyväksi.

Lapsilleen ja heidän lapsilleen aina yhdeksänteen polveen astihän kuvaili Eeden-kotinsa erinomaisia ominaisuuksia, lankeemus-

Kain ja Aabel 47

taan ja sen hirvittäviä seurauksia sekä sitä murheen taakkaa, jokaraskautti hänen mieltään hänen perheessään vallinneen eripuraisuu-den vuoksi, mikä päättyi Aabelin kuolemaan. Hän selosti heillekärsimyksiä, joita Jumala oli hänelle sallinut opettaakseen hänelleniiden avulla tarkan Hänen laissaan pysymisen tärkeyttä. Hän se-litti heille, että synti saa rangaistuksensa, esiintyipä se sitten missämuodossa tahansa. Hän pyysi hartaasti heitä tottelemaan Jumalaa,joka menettelisi heidän kanssaan armollisesti, jos he rakastaisivat japelkäisivät Häntä.

Enkelit ylläpitivät yhteyttä Aadamin kanssa hänen lanlankee-mustaan ja sen hirvittäviä seurauksia sekä sitä murtelmasta ja ettäihmissuku ei ollut lunastuksen ulkopuolella. Vaikka Jumalan ja ih-misen välillä olikin tapahtunut pelottava ero, oli Jumala kuitenkinrakkaan Poikansa uhrissa valmistanut keinon, jota käyttäen ihminenvoi pelastua. Mutta heidän ainoa toivonsa oli nöyrä katumuselämä jausko tuohon pelastavaan keinoon. Kaikki ne, jotka täten tunnustaisi-vat Kristuksen ainoaksi Vapahtajakseen, saatettaisiin jälleen Jumalanmielisuosioon hänen Poikansa ansioitten perusteella.

Luku 7—Seet ja Eenok[43]

Seet oli kunnioitettava luonne ja teki Aabelin tavoin sitä, mikäoli oikein. Kuitenkin hän oli Aadamin poika, niinkuin syntinen Kain,eikä perinyt Aadamin luonnosta sen enempää luontaista hyvyyttäkuin Kainkaan. Hän oli synnissä syntynyt, mutta Jumalan armostaomaksuessaan isänsä Aadamin uskolliset opetukset hän kunnioittiJumalaa tekemällä Hänen tahtonsa. Hän erkani Kainin turmeltuneis-ta jälkeläisistä ja työskenteli, niinkuin Aabel olisi tehnyt, jos olisielänyt, kääntääkseen syntisten ihmisten mielet kunnioittamaan jatottelemaan Jumalaa.

Eenok oli pyhä mies. Hän palveli Jumalaa sydämen yksinker-taisuudessa. Hän käsitti ihmisperheen turmeltuneisuuden ja erkaniKainin jälkeläisistä ja nuhteli heitä heidän suuresta pahuudestaan.Maan päällä oli niitä, jotka tunnustivat Jumalan ja pelkäsivät ja pal-velivat Häntä. Vanhurskas Eenok oli niin onneton jumalattomien li-sääntyvästä pahuudesta, ettei hän voinut päivittäin seurustella heidänkanssaan peljäten, että heidän uskottomuutensa vaikuttaisi häneenja ettei hän ajatuksissansa voi katsella Jumalaa sillä pyhällä kunnioi-tuksella, jonka Hänen korkea asemansa ansaitsee. Hän kiusaantuisielussansa, kun hän päivittäin näki, kuinka he ylenkatsoivat Ju-malan arvovallan. Hän piti parempana olla erossa heistä ja viettipaljon ajastaan yksinäisyydessä ja pyhitti sen mietiskelyyn ja ru-koukseen. Hän viipyi Jumalan edessä ja anoi täydellisempää tietoaHänen tahdostansa, että hän voisi täyttää sen. Jumala oli enkeliensävälityksellä yhteydessä Eenokin kanssa ja antoi hänelle jumalalli-sia neuvojaan. Hän teki Eenokille tiettäväksi, ettei Hän tulisi ainasietämään kapinallista ihmistä, vaan että Hänen tarkoituksensa oli[44]hävittää syntinen suku tuottamalla vesitulvan maan päälle.

Puhdas ja ihana Eedenin puutarha, josta ensimmäiset vanhem-pamme karkoitettiin, pysyi paikallaan, kunnes Jumala päätti hävittäämaan vedenpaisumuksella. Jumala oli istuttanut tämän puutarhanja erikoisesti siunannut sen, ja ihmeellisessä sallimuksessaan Hänotti sen pois maan pinnalta, ja on palauttava sen jälleen maan päälle

48

Seet ja Eenok 49

loistavammin kaunistettuna kuin mitä se oli ennenkuin Jumala ot-ti sen pois. Jumala päätti säilyttää tämän täydellisen luomistyönsänäytteen puhtaana kirouksesta, jolla Hän oli kironnut maan.

Jumala paljasti Eenokille pelastussuunnitelman täydellisemminja profetian hengen kautta näytti hänelle ne sukupolvet, jotka tulivatelämään vedenpaisumuksen jälkeen, sekä näytti hänelle ne suuret ta-pahtumat, jotka liittyvät Kristuksen toiseen tulemiseen ja maailmanloppuun. (Juuda 14.)

Kuolema herätti Eenokissa levottomuutta. Hänestä näytti, kuinvanhurskas ja väärä menisivät yhdessä tomuun, ja siinä olisi hei-dän loppunsa. Hän ei voinut nähdä selvästi vanhurskaan elämäähaudan tuolla puolen. Profeetallisessa näyssä Jumala esitti hänel-le Poikansa, joka oli kuoleva uhrina ihmisen puolesta. Hän näyttiEenokille Kristuksen tulemisen taivaan pilvissä enkelijoukon seuraa-mana, herättämään eloon vanhurskaat kuolleet ja päästämään heidätheidän haudoistaan. Hän näki myös maailman turmeltuneen tilansinä aikana, jolloin Kristus ilmestyy toisen kerran — kuinka kerskai-leva, julkea ja itsepäinen sukupolvi järjestäytyisi kapinaan Jumalanlakia vastaan, kieltäisi ainoan Herran Jumalan ja Herramme Jee-suksen Kristuksen, tallaisi jalkoihinsa Hänen verensä ja halveksisiHänen sovitustaan. Hän näki vanhurskaat kruunattuina kirkkaudellaja kunnialla ja jumalattomat samanaikaisesti erotettuina Jumalanläheisyydestä tulella hävitettäviksi.

Eenok kertoi uskollisesti kansalle kaikki, mitä Jumala oli il-maissut hänelle profetian hengen välityksellä. Jotkut uskoivat hänensanansa ja kääntyivät pahuudestaan pelkäämään ja palvelemaan Ju-malaa.

Eenok otetaan elävänä taivaaseen

Eenok kasvoi jatkuvasti taivaskelpoisemmaksi eli jumalisem-maksi ollessaan yhteydessä Jumalan kanssa. Hänen kasvonsa sä- [45]teilivät pyhää valoa, joka oli hänen kasvoillaan silloinkin, kun hänopetti niitä, jotka tahtoivat kuulla hänen viisaita sanojaan. Hänenjumalinen ja arvokas ulkonäkönsä herätti kansassa kunnioitusta. Ju-mala rakasti Eenokia, koska tämä vakavasti seurasi Häntä ja inhosivääryyttä sekä hartaasti etsi taivaallista viisautta, että voisi tehdäHänen tahtoansa täydellisesti. Hän kaipasi yhä läheisempää yhteyttä


Jumalaan, jota hän pelkäsi, kunnioitti ja palvoi. Jumala ei tahtonutantaa Eenokin kuolla muiden ihmisten tavoin, vaan lähetti enkelinsänoutamaan hänet taivaaseen kuolemaa näkemättä. Vanhurskaittenja jumalattomien läsnäollessa Eenok otettiin heidän joukostaan. Ne,jotka rakastivat häntä, ajattelivat, että Jumala olisi jättänyt hänet jon-nekin hänen turvapaikoistaan, mutta etsittyään häntä uutterasti, jakun eivät kyenneet häntä löytämään, he ilmoittivat, ettei häntä ollut,sillä Jumala oli ottanut hänet pois.

Ottamalla Eenokin, langenneen Aadamin jälkeläisen, taivaaseenJumala antaa mitä tärkeimmän opetuksen siitä, että kaikki ne pal-kitaan, jotka uskossa turvautuvat luvattuun Uhriin ja uskollisestitottelevat Hänen käskyjään. Tässä esitetään jälleen kaksi luokkaa,jotka tulevat esiintymään Kristuksen toiseen tulemukseen asti —vanhurskaat ja väärät, kapinoitsijat ja uskolliset. Jumala on muistavavanhurskaita, jotka pelkäävät Häntä. Rakkaan Poikansa vuoksi Hänon pitävä arvossa ja kunnioittava heitä sekä antava heille iankaik-kisen elämän. Mutta jumalattomat, jotka ylenkatsovat Hänen arvo-valtaansa, Hän on tuhoava ja hävittävä heidät maasta, ja he tulevatolemaan, niinkuin ei heitä olisi ollutkaan.

Aadamin langettua täydellisen onnen tilasta kurjuuteen ja syntiinoli vaara, että ihminen masentuisi ja alkaisi kysellä: ”Mitä hyötyäsiitä on ollut, että me olemme Hänelle suorittaneet säädetyt tehtävätja että olemme vaeltaneet murheellisina Herran Sebaotin kasvojenedessä?” (Mal. 3:14), koska raskas kirous lepää ihmissuvun yllä jakuolema on meidän kaikkien osamme? Mutta ne ohjeet, jotka Jumalaantoi Aadamille ja jotka Seet toisti ja jotka Eenok täydellisesti valaisiesimerkein, kirkastivat pimeyden ja synkkyyden ja antoivat ihmiselletoivon, että niinkuin kuolema tuli Aada-min kautta, niin Jeesuksen,luvatun Lunastajan kautta, tulisi elämä ja kuolemattomuus.

Eenokin tapaus opetti toivottomille uskovaisille, että vaikka heelivätkin turmeltuneen ja syntisen kansan keskellä, joka oli avoimes-[46]sa ja häpeällisessä kapinassa Jumalaa, Luojaansa vastaan, mutta joshe olisivat kuuliaisia Hänelle ja jos he omaisivat uskon luvattuunLunastajaan, he voisivat tehdä vanhurskautta niinkuin uskollinenEenok, saada Jumalan hyväksymisen ja lopulta tulla korotetuiksiHänen taivaallisen valtaistuimensa luo.

Eenok, joka erosi maailmasta ja vietti paljon aikaa rukouksessaja yhteydessä Jumalan kanssa, edustaa Jumalan lainkuuliaista kan-

Seet ja Eenok 51

saa viimeisinä päivinä, kansaa, joka on pysyvä erossa maailmasta.Vääryys tulee vallitsemaan maan päällä hirveässä laajuudessa. Ihmi-set antautuvat seuraamaan turmeltuneen sydämensä jokaista mieli-johdetta, julistavat petollisia järkeisoppejaan ja kapinoivat ylhäisentai-vaan arvovaltaa vastaan.

Jumalan kansa on eroava noiden ympärillään olevien jumalat-tomien tottumuksista ja pyrkivä ajatuksen puhtauteen ja pyhästimukautumaan Hänen tahtoonsa, kunnes Hänen jumalallinen ku-vansa alkaa heijastua heistä. Eenokin tavoin he tulevat olemaansoveliaita otettavaksi elävinä taivaaseen. Kun he koettavat neuvoaja varoittaa maailmaa, he eivät mukaudu uskomattomien henkeenja tapoihin, vaan heidän pyhä puheensa ja jumalallinen esimerkkin-sä tuomitsee uskomattomat. Eenokin elävänä taivaaseenottaminenjuuri ennen maailman hävittämistä vedenpaisumuksella esikuvaakaikkien elävien vanhurskaitten elävinä taivaaseenottamista maanpäältä ennenkuin se tulee hävitettäväksi tulella. Pyhät kirkastetaanniiden läsnäollessa, jotka ovat vihanneet heitä, sentähden että heovat uskollisesti olleet kuuliaisia Jumalan vanhurskaille käskyille.

Luku 8—Vedenpaisumus[47]

Seetin jälkeläisiä kutsuttiin Jumalan pojiksi, Kainin jälkeläi-siä ihmisten pojiksi. Kun Jumalan pojat liittyivät ihmisten poikiin,he turmeltuivat, ja kun he solmivat avioliittoja heidän tyttäriensäkanssa, he vaimojensa vaikutuk-sesta kadottivat yksilöllisen, pyhänluonteensa ja yhtyivät Kainin poikien kanssa heidän epäjumalan-palvelukseensa. Monet hylkäsivät jumalanpelon ja ylenkatsoivatHänen käskyjään. Mutta oli joitakuita, jotka tekivät vanhurskautta,jotka pelkäsivät ja kunnioittivat Luojaansa. Nooa ja hänen perheensäkuuluivat noihin harvoihin vanhurskaisiin.

Ihmisen pahuus oli niin suuri ja lisääntyi sellaiseen pelottavaanmäärään, että Jumala katui tehneensä ihmisen maan päälle, sillä Hännäki, että ihmisen pahuus oli suuri ja että jokainen hänen sydämensäajatus ja aivoitus oli ainoastaan paha kaiken aikaa.

Toista sataa vuotta ennen vedenpaisumusta Jumala lähetti en-kelin uskollisen Nooan luo ilmoittamaan hänelle, ettei Hän enääkauemmin armahtaisi turmeltunutta sukua. Mutta Hän ei tahtonutjättää heitä tietämättömiksi suunnitelmastaan. Hän tahtoi opettaaNooaa ja tehdä hänestä uskollisen saarnaajan varoittamaan maa-ilmaa sen tulevasta tuhosta, niin ettei maan asukkailla olisi milläpuolustaa itseään. Nooan tuli saarnata kansalle ja myös valmistaaarkki Jumalan ohjeiden mukaan pelastaakseen itsensä ja perheen-sä. Hänen ei ollut vain saarnattava, vaan hänen esimerkkinsä arkinrakentamisessa oli vakuuttava kaikille, että hän uskoi, mitä saarnasi.

Nooa ja hänen perheensä eivät olleet ainoat, jotka pelkäsivät jatottelivat Jumalaa. Mutta Nooa oli hartain ja pyhin kaikista maanpäällä asuvista, ja hän oli ainoa, jonka elä- män Jumala varasi suo-[48]rittamaan Hänen tahtoaan arkkia rakentamalla ja varoittamaan maa-ilmaa sen tulevasta tuomiosta. Metusalah, Nooan isoisä, eli siihenvuoteen asti, jolloin vedenpaisumus tuli; ja oli toisiakin, jotka us-koivat Nooan saarnan ja auttoivat häntä arkin rakentamisessa, muttajotka kuolivat, ennen kuin vesitulva tuli maan päälle. Saarnaamisel-laan ja esimerkillään rakentaessaan arkkia Nooa tuomitsi maailman.

52

Vedenpaisumus 53

Jumala antoi kaikille, jotka sitä halusivat, tilaisuuden katua jakääntyä Hänen puoleensa. Mutta he eivät uskoneet Nooan saarnaa.He pilkkasivat hänen varoituksiaan ja saattoivat naurunalaiseksi tuonsuunnattoman suuren aluksen rakentamisen kuivalle maalle. Nooanyritykset ojentaa lähimmäisiään eivät onnistuneet. Mutta toista sataavuotta hän itsepintaisesti jatkoi yrityksiään käännyttääkseen ihmisiäparannukseen ja Jumalan luo. Jokainen vasaranisku, joka lyötiin ark-kiin, oli saarna kansalle. Nooa opetti, hän saarnasi ja hän työskenteli,ja kansa katseli ihmeissään ja piti häntä intoilijana.

Arkin rakentaminen

Jumala antoi Nooalle arkin täsmälliset mitat ja nimenomaisetohjeet sen rakentamisessa jokaista yksityiskohtaa myöten. Monessasuhteessa sitä ei tehty aluksen kaltaiseksi, vaan siitä tuli kuin talo,jonka perustus oli veden päällä kelluvan veneen kaltainen. Arkinsivuissa ei ollut ollenkaan ikkunoita. Siinä oli kolme kerrosta, javalo tuli katossa olevasta ikkunasta. Ovi oli sivussa. Eri osastot eri-laisia eläimiä varten oli niin tehty, että kaikki saivat valonsa katossaolevasta ikkunasta. Arkki oli tehty kypressipuusta, jota sadatkaanvuodet eivät voisi lahottaa. Arkista tuli hyvin kestävä rakennus, jol-laista ei mikään inhimillinen viisaus olisi voinut valmistaa. Jumalaoli arkkitehti, ja Nooa Hänen rakennusmestarinsa.

Kun Nooa oli tehnyt kaiken voitavansa tehdäkseen työn jokaisenosan moitteettomasti, oli mahdotonta, että se itsestään olisi voinutkestää myrskyn rajuuden, jonka Jumala rajussa vihassaan oli lähettä-vä maan päälle. Rakennuksen loppuunsaattamistyö eteni verkalleen.Jokainen hirrenpala oli sovitettava paikoilleen tiiviisti, ja jokainenliitos päällystettävä piellä. Kaikki, mitä ihmiset saattoivat tehdä,oli tehtävä, että työstä tulisi täydellinen; kuitenkin, kaikesta huo-limatta, Jumala yksin taisi yliluonnollisella voimallaan varjella [49]rakennusta vihaisilla, kuohuvilla aalloilla.

Ilmeisesti kansanjoukko ensin vastaanotti Nooan varoi tussano-man, mutta ei kuitenkaan täysin kääntynyt Jumalan puoleen todel-lisessa katumuksessa. Ennen tulvan tuloa heille oli annettu aikaa,jolloin Jumala pani heidät koetukselle — tutki ja koetteli heitä. Heeivät kestäneet koetusta. Valtaan päässyt rappeutuminen sai hei-dät paulaansa ja lopulta he liittyivät muiden turmeltuneiden kanssa


nauramaan ja pilkkaamaan uskollista Nooaa. He eivät tahtoneet hyl-jätä syntejään, vaan elivät edelleen moniavioisuudessa ja tyydyttivätturmeltuneita intohimojansa.

Heidän armonaikansa lähestyi loppuaan. Maailman uskottomat;pilkkaavat asukkaat tulivat saamaan erikoisen merkin Jumalan ju-malallisesta voimasta. Nooa oli uskollisesti noudattanut Jumalanhänelle antamia ohjeita. Hän viimeisteli arkin täsmälleen sellaiseksi,kuin Jumala oli neuvonut. Hän oli varastoinut suunnattomat määrätruokaa ihmisille ja eläimille. Ja kun tämä oli tehty, Jumala sanoiNooalle: ”Mene sinä ja koko perheesi arkkiin, sillä sinut minä olenhavainnut hurskaaksi edessäni.”

Eläimet tulevat arkkiin

Enkeleitä lähetettiin kokoamaan metsästä ja kedolta eläimet, jot-ka Jumala oli luonut. Enkelit kulkivat näiden eläinten edellä, ja neseurasivat parittain, koiras ja naaras, ja puhtaita eläimiä seitsemänparia. Nämä eläimet, julmimmista aina kesyimpiin ja vaarattomim-piin asti, kulkivat arkkiin rauhallisesti ja juhlallisesti. Kaikenlaisetlinnut näyttivät sumentavan taivaan. Ne tulivat arkkiin lentäen parit-tain, koiras ia naaras, ja puhtaita lintuja seitsemän paria. Maailmakatseli tätä ihmettä — jotkut peljäten, mutta heidän kapinansa oliheidät niin paaduttanut, että mitä huomattavimmalla Jumalan voi-man ilmauksella oli heihin vain hetkellinen vaikutus. Seitsemänäpäivänä nämä eläimet tulivat arkkiin, ja Nooa järjesteli ne niillevalmistetuille paikoille.

Ja kun tuomittu suku näki auringon paistavan kirkkaudessaanja maan verhoutuneen melkein Eeden-kauneuteensa, he karkoitti-vat tuntemansa pelon meluisilla huvituksillaan, ja väkivaltaisillateoillaan he näyttivät vetävän ylleen Jumalan jo heränneen ja näinkiihotetun vihan rangaistuksen. Kaikki oli nyt valmiina arkin sulke-[50]miseksi, jota Nooa ei voisi tehdä sisäpuolelta. Pilkkaava väkijoukkonäkee enkelin laskeutuvan taivaasta salaman kaltaiseen kirkkauteenverhoutuneena. Hän sulkee tuon jykevän ulko-oven ja suuntaa sittenkulkunsa jälleen ylös taivaaseen.

Seitsemän päivää Nooan perhe oli arkissa, ennen kuin sade alkoivalua maan päälle. Tänä aikana he järjestäytyivät sitä pitkää arkissaoleskeluaan varten, jolloin vedet peittäisivät maan. Uskomattomalle

Vedenpaisumus 55

joukolle nämä päivät olivat Jumalaa pilkkaavien huvitusten aikaa.He ajattelivat, että koska Nooan ennustus ei ollut täyttynyt heti senjälkeen, kun he astuivat arkkiin, hän oli erehtynyt, ja että oli mah-dotonta, että maailma häviäisi tulvaan. Tähän asti maan päällä eiollut satanut. Sumu oli noussut vesistä, jotka Jumala pani laskeutu-maan maahan kasteena, elvyttämään kasvillisuuden ja saamaan senkukoistamaan.

Huolimatta siitä juhlallisesta Jumalan voiman näytteestä, jonkasilminnäkijöinä he olivat olleet — tuosta luonnottomasta tapahtu-masta, jolloin eläimet olivat lähteneet metsistä ja kedoilta ja menneetarkkiin ja kirkkauteen verhoutunut Jumalan enkeli yllättävässä mah-tavuudessa laskeutui taivaasta ja sulki oven — he kuitenkin paadut-tivat sydämensä ja jatkoivat remuavaa huvittelemistaan sekä laskivatleikkiä jumalallisen voiman merkillisistä ilmaisuista.

Myrsky puhkeaa

Mutta kahdeksantena päivänä taivaat kietoutuivat pimeyteen.Jyrisevä ukkonen ja kirkkaat salaman leimahdukset alkoivat kauhis-tuttaa ihmisiä ja eläimiä. Sade valui pilvistä heidän yläpuoleltaan.Tämä oli jotakin sellaista, mitä he eivät olleet koskaan nähneet, jaheidän sydämensä alkoivat raueta pelosta. Eläimet harhailivat ympä-riinsä raivokkaan kauhun vallassa, ja niiden vihlovat äänet tuntuivatvalittavan sekä niiden omaa että ihmisten kohtaloa. Myrsky kasvoirajuudessa, kunnes vedet näyttivät tulevan taivaasta kuin mahtavastavesiputouksesta. Jokien äyräät murtuivat, ja vedet vyöryivät laaksoi-hin. Suuren syvyyden perustuksetkin sortuivat. Vesisuihkut puhkesi-vat maasta sanomattomalla voimalla heittäen jykeviä kallioita sato-jen metrien korkeuteen ilmaan, josta pudotessaan ne tunkeutuivatsyvälle maahan.

Ensiksi ihmiset näkivät kättensä töiden tuhoutuvan. Heidän upeat [51]rakennuksensa ja heidän kauniisti järjestetyt puu-tarhansa ja leh-tonsa, jonne he olivat sijoittaneet epäjumaliaan, tuhoutuivat taivaansalamoista. Niiden jäännökset hajautuivat kaikkialle. He olivat pys-tyttäneet alttareita lehtoihinsa ja pyhittäneet ne epäjumalillensa sekäuhranneet niillä ihmisuhreja. Jumala inhosi näitä ja vihassaan repine maahan heidän nähtensä, ja he vapisivat elävän Jumalan, taivait-ten ja maan Tekijän, voiman edessä, ja heille tehtiin tiettäväksi, että


heidän iljetyksensä ja kauhistuttavat, epäjumalille tuomansa uhritolivat aikaansaaneet heidän tuhonsa.

Myrsky yltyi, ja luonnonvoimien myllerrykseen sekoittuivat ih-misten valitukset, ihmisten, jotka olivat halveksineet Jumalan arvo-valtaa. Puut, rakennukset, kalliot ja maa sinkoilivat joka suuntaan.Ihmisten ja eläinten kauhu oli kuvaamaton. Vieläpä Saatanakin,jonka oli pakko olla raivoavien luonnonvoimien keskellä, pelkäsioman olemassaolonsa puolesta. Hän oli nauttinut hallitessaan niinvoimakasta heimoa ja toivoi heidän elävän harjoittaakseen iljettä-vyyksiään ja kehittääkseen kapinaansa taivaan Jumalaa vastaan. Hänkiroili Jumalaa syyttäen Häntä vääryydestä ja julmuudesta. Saatanantavoin monet ihmisetkin herjasivat Jumalaa, ja jos he olisivat voi-neet viedä kapinansa päätökseen, he olisivat raastaneet Hänet Hänenvanhurskautensa valtaistuimelta.

Monien herjatessa ja kiroillessa Luojaansa olivat toiset samanai-kaisesti suunniltaan pelosta ja kurottivat käsiään arkkia kohti anoensisällepääsyä. Mutta se oli mahdotonta. Jumala oli lukinnut oven,ainoan sisäänkäytävän, ja sulkenut Nooan sisälle ja jumalattomatulos. Hän yksin voi avata oven. Heidän pelkonsa ja katumuksensa olimyöhäistä. Kyllä he nyt tiesivät, että oli olemassa elävä Jumala, jokaoli väkevämpi kuin ihminen ja jota he olivat pilkanneet ja herjanneet.He huusivat Häntä hartaasti, mutta Hänen korvansa ei kuullut enääheidän huutojaan. Jotkut yrittivät epätoivoissaan murtautua arkkiin,mutta tämä vankkatekoinen rakennus torjui kaikki heidän yrityksen-sä. Jotkut tarrautuivat arkkiin, kunnes raivokkaasti hyrskyävät vedettempaisivat heidät pois, tai joka suuntaan sinkoilevat paadet ja puutirroittivat heidän otteensa.

Ne, jotka olivat ylenkatsoneet Nooan varoitukset ja ivanneet tuo-ta vanhurskauden uskollista saarnaajaa, katuivat liian myöhään epä-[52]uskoaan. Arkki keinui ja heittelehti rajusti ympäriinsä. Sisäpuolellaolevat eläimet osoittivat moninaisella melullaan mitä hillittömintäkauhua; kuitenkin arkki luovi raivoavien luonnonvoimien, hyrskyä-vien vesimassojen ja ympäriinsä sinkoilevien puiden ja paasien lo-mitse turvallisesti. Erinomaisen väkevät enkelit ohjasivat arkkia javarjelivat sitä vahingolta. Arkin varjeleminen joka hetki tuon nel-jäkymmentä vuorokautta kestäneen hirvittävän myrskyn aikana olikaikkivaltiaan voiman ihmetyö.

Vedenpaisumus 57

Rajuilmalle alttiiksi jääneet eläimet ryntäsivät ihmisiä kohti tur-vautuen ihmisolentojen seuraan ikäänkuin odottaen heiltä apua. Jot-kut ihmiset sitoivat lapsensa ja itsensä jonkin voimakkaan eläimenselkään, koska tunsivat ne sitkeähenkisemmiksi kiipeämään kor-keimmille huipuille kohoavaa vettä pakoon. Myrskyn raivo ei vä-hentynyt — vedet nousivat ilmeisemmin kuin alussa. Jotkut sitoivatitsensä maan ylevimmillä kohdilla kasvaviin korkeisiin puihin, mut-ta nämäkin puut tempautuivat irti maasta juurineen ja sinkoutuivatrajusti, ikäänkuin kiukkuisesti paiskattuina, kivinensä ja multinensailman halki kuohuviin, vuolaisiin aaltoihin. Korkeimmilla kohdillaihmisolennot ja eläimet ponnistelivat säilyttääkseen asemansa, kun-nes kaikki yhdessä paiskautuivat vaahtoavaan veteen, joka jo ulottuimelkein maan korkeimmille kohdille. Vihdoin se saavutti korkeim-matkin kohdat, ja niin vedenpaisumus hukutti samalla tavalla sekäihmiset että eläimet.

Huolestuneina Nooa ja hänen perheensä katselivat vesien vä-hentymistä. Nooa halusi astua jälleen kuivalle maakamaralle. Hänlähetti kaarneen lentoon, ja se lenteli edestakaisin arkista ulos jatakaisin. Nooa ei saanut kaipaamaansa ilmoitusta, ja niin hän lähettikyyhkysen, joka palasi jälleen arkkiin, koska ei löytänyt paikkaa,missä levätä. Seitsemän päivän kuluttua Nooa lähetti kyyhkysenuudestaan. Ja nähdessään öljypuun lehden sen suussa, tuon kahdek-sanhenkisen perheen, joka oli ollut niin kauan suljettuna arkkiin,valtasi suuri ilo.

Jälleen enkeli laskeutui taivaasta ja avasi arkin oven. Nooa saattoisiirtää katon syrjään, mutta hän ei voinut avata ovea, jonka Jumala olisulkenut. Jumala puhui Nooalle oven avanneen enkelin välitykselläja käski Nooan perhettä lähtemään arkista ja viemään mukanaankaikki elävät olennot.

Nooan uhri ja Jumalan lupaus [53]

Nooa ei unohtanut Jumalaa, joka oli niin armollisesti varjellutheidät, vaan pystytti heti alttarin ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiäja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla osoittaensiten uskonsa Kristukseen, tuohon suureen uhriin, ja ilmaisten kii-tollisuutensa Jumalalle heidän ihmeellisestä varjeluksestaan. Nooanuhri nousi Jumalan eteen suloisena tuoksuna. Jumala hyväksyi uhrin


ja siunasi Nooan ja hänen perheensä. Tämä opettaa kaikille, jotkatulevat elämään maan päällä, että jokaista heitä kohdanneesta Ju-malan armon ja rakkauden osoituksesta heidän tulisi ensimmäiseksityökseen esittää Hänelle kiitosuhreja ja nöyrää kunnioitusta.

Ja etteivät ihmiset pilvien kokoontuessa ja sateen langetessapeljästyisi ja alinomaa säikkyisi, peljäten toista veden-paisumusta,Jumala rohkaisee armollisesti Nooan perhettä luvaten: ”Minä teenliiton teidän kanssanne: ei koskaan enää pidä kaikkea lihaa huku-tettaman vedenpaisumuksella, eikä vedenpaisumus koskaan enäämaata turmele.” Ja Jumala sanoi: ”Tämä on sen liiton merkki, jonkaminä ikuisiksi ajoiksi teen itseni ja teidän ja kaikkien elävien olen-tojen välillä, jotka teidän luonanne ovat: minä panen kaareni pilviin,ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä. Ja kun minäkokoan pilviä maan päälle ja kaari näkyy pilvissä, muistan minäliittoani... Niin kaari on oleva pilvissä, ja minä katselen sitä muis-taakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen,kaiken lihan välillä, joka maan päällä on.”

Mikä alentuvaisuus Jumalan puolelta! Mikä säälinosoitus erehty-vää ihmistä kohtaan asettaa kaunis, monivärinen sateenkaari pilviinmerkiksi suuren Jumalan liitosta ihmisen kanssa! Tämä sateenkaarioli todistava kaikille sukupolville siitä tosiasiasta, että Jumala hävittimaan asukkaat vedenpaisumuksella heidän suuren pahuutensa täh-den. Hänen tarkoituksensa oli, että kun jälkipolvien lapset näkisivätkaaren pilvissä ja kysyisivät tämän loistavan, taivaita kiertävän kaa-ren alkusyytä, heidän vanhempansa kertoisivat heille, kuinka vanhamaailma tuhoutui vedenpaisumuksessa, koska ihmiset antautuivatkaikenlaiseen pahuuteen, ja että Korkeimman kädet olivat pingoitta-neet kaaren pilviin merkiksi siitä, ettei Hän enää koskaan tuottaisivedenpaisumusta maan päälle.

Tämä pilvissä oleva tunnusmerkki vahvistaa kaikkien uskoa ja[54]lujittaa heidän luottamustaan Jumalaan, sillä se on merkki Jumalanarmosta ja hyvyydestä ihmistä kohtaan; että vaikka pahuus oli ärsyt-tänyt Jumalan hävittämään maan vedenpaisumuksella, niin Hänenarmonsa vielä ympäröi maata. Jumala sanoo katsellessaan kaartapilvissä muistavansa jotakin. Tätä Hän ei tahdo meidän ymmärtävänniin, että Hän joskus jotakin unohtaisi, vaan Hän puhuu ihmiselletämän omalla kielellä, että ihminen paremmin ymmärtäisi Häntä.

Luku 9—Baabelin torni [55]

Muutamat Nooan jälkeläisistä alkoivat pian luopua. Osa seurasiNooan esimerkkiä ja oli kuuliainen Jumalan käs-kyille; toiset olivatepäuskoisia ja kapinallisia, ja vedenpaisumuksestakaan nämä eivätuskoneet samalla tavalla. Jotkut epäilivät Jumalan olemassaoloa, jaomassa mielessään selittivät vedenpaisumuksen aiheutuneen luon-nollisista syistä. Toiset uskoivat, että Jumala oli ja että Hän hävittivedenpaisumusta edeltäneen suvun tulvalla, ja heidän tunteensa, sa-moinkuin Kainin, nousivat kapinaan Jumalaa vastaan, koska Hänhävitti ihmiset maan päältä ja kirosi maan kol-mannen kerran tulval-la.

Ne, jotka olivat Jumalan vihollisia, tunsivat päivittäin, kuinkaJumalaa rakastavien, tottelevien ja ylistävien vanhurskaat puheet jajumalinen elämä nuhteli heitä. Uskomattomat neuvottelivat keske-nään ja yksimielisesti päättivät erota uskollisista, joiden vanhurskaselämä oli alituisena pidäkkeenä heidän jumalattomalle vaelluksel-leen. He matkustivat jonkin matkan päähän heistä ja valitsivat eräänsuuren tasangon asuinpaikakseen. He rakensivat itselleen kaupunginja sitten saivat aatteen rakentaa suuren tornin, joka ulottuisi pilviinasti, niin että he voisivat yhdessä asua tässä kaupungissa ja tornissaeivätkä enää hajaantuisi.

He tuumivat voivansa näin varjeltua toiselta mahdolliselta veden-paisumukselta, sillä he rakentaisivat torninsa paljon korkeammak-si, kuin mihin vedet ulettuivat vedenpaisumuksen aikana, ja kokomaailma kunnioittaisi heitä ja he olisivat kuin jumalia ja hallitsisi-vat ihmisiä. Tämä torni oli suunniteltu korottamaan rakentajiaan jakääntämään toisten maan päällä elävien huomio pois Jumalasta jasaada heidät liittymään heidän kanssaan heidän epäjumalanpalve-lukseensa. Ennen kuin rakennustyö oli saatettu päätökseen, ihmiset [56]siirtyivät torniin asumaan. Huoneet oli upeasti sisustettu, koristettu,ja he olivat pyhittäneet ne epäjumalilleen. Nuo, jotka eivät uskoneetJumalaan, kuvittelivat, että jos heidän torninsa ulottuisi pilviin, hekykenisivät saamaan selville vedenpaisumuksen syyt.

59


He korottivat itsensä Jumalaa vastaan. Mutta Hän ei sallinutheidän viedä työtään päätökseen. He olivat rakentaneet torninsaylhäisiä korkeuksia hipovaksi, kun Herra lähetti kaksi enkeliä saat-tamaan heidät ymmälle työssään. Muutamia miehiä oli määrättyvastaanottamaan sanomia tornin huipussa olevilta työmiehiltä, jot-ka pyysivät työtarpeita. Ensimmäisen piti välittää tieto toiselle jatämän kol-mannelle, kunnes sanoma saavutti alhaalla olijat. Sanankulkiessa toiselta toiselle enkelit sekoittivat heidän kielensä, ja kunsanoma saavutti maassa olevat työmiehet, se sisälsikin pyynnön sel-laisista työaineista, joita ei tarvittu. Ja kun tornin huipussa olevattyömiehet saivat tarveaineen niin vaivalloisella tavalla perille, ei seollutkaan sitä, mitä he olivat pyytäneet. Pettyneinä ja raivostuneinahe soimasivat niitä, joiden otaksuivat olevan syyllisiä.

Tämän jälkeen ei heidän työssään ollut yhtenäisyyttä. Vihaisinatoinen toiselleen ja kykenemättöminä selittämään väärinymmärryk-siä ja toistensa outoja sanoja he jättivät työnsä ja erosivat toisistaanja hajaantuivat laajalle maan päälle. Tähän asti ihmiset olivat puhu-neet vain yhtä kieltä. Merkkinä Jumalan vihasta taivaasta iski salamaheidän torninsa huippuun ja heitti sen maahan. Täten Jumala tahtoinäyttää kapinalliselle ihmiselle, että Hän on Korkein.

Luku 10—Aabraham ja luvattu siemen [57]

Jumala valitsi Aabrahamin julistamaan Hänen tahtoaan. Hän käs-ki Aabrahamin jättää epäjumalia palveleva kansansa ja erota sukulai-sistaan. Herra oli ilmestynyt Aabrahamille hänen nuoruudessaan, an-tanut hänelle ymmärrystä ja varjellut häntä epäjumalanpalveluksesta.Hänen tarkoituksensa oli tehdä hänet uskon ja todellisen pyhityksenesimerkiksi kansalleen, joka tuli jälkeenpäin elämään maan päällä.Hän oli luonteeltaan rehellinen, ylevämielinen ja vieraanvarainen.Hän herätti ihmisten keskuudessa kunnioitusta kuin mahtava prinssi.Hänen kunnioituksensa ja rakkautensa Jumalaa kohtaan ja hänentinkimätön kuuliaisuutensa Jumalan tahdon täyttämisessä hankkivathänelle hänen palvelijoittensa ja naapuriensa arvonannon. Hänenjumalinen esimerkkinsä ja vanhurskas vaelluksensa hänen uskolli-sesti neuvoessaan palvelijoitaan ja koko talonväkeään johtivat heidätpelkäämään, rakastamaan ja kunnioittamaan Aabrahamin Jumalaa.

Herra ilmestyi Aabrahamille ja lupasi hänelle, että hänen sieme-nensä tulisi olemaan luvultaan niinkuin taivaan tähdet. Hänen ylleenlangenneen suuren pimeyden kammottavassa muodossa Jumala tekihänelle tiettäväksi myös hänen jälkeläistensä pitkän, raskaan orjuu-den Egyptissä.

Alkuaan Jumala antoi Aabrahamille vain yhden vaimon näyttäenhänelle siten sääntönsä. Hän ei koskaan tarkoittanut, että ihmisel-lä tulisi olla paljon vaimoja. Lemek oli ensimmäinen, joka tässäsuhteessa poikkesi Jumalan viisaasta suunnitelmasta. Hänellä olikaksi vaimoa, ja se aiheutti epäsopua hänen perheessään. Heidänkeskinäinen kateutensa ja mustasukkaisuutensa tekivät Lemekin on-net-tomaksi. Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan pinnalla ja kun [58]heille syntyi tyttäriä, he ottivat heitä vaimoiksi kaikista, kenet hehalusivat. Tämä oli vanhan maailman asukkaiden suurimpia syntejä,joka veti Jumalan vihan heidän päälleen. Tämä tapa tuli käytän-töön vedenpaisumuksen jälkeenkin, ja se tuli niin yleiseksi, ettävanhurskaatkin miehet lankesivat siihen ja ottivat monia vaimoja.

61


Mutta se ei ollut mikään vähäpätöinen synti, koska he turmeltuivatja poikkesivat tässä asiassa Jumalan säädöksestä.

Nooasta ja hänen perheestään, jotka pelastuivat arkissa, Herra sa-noi: ”Sillä sinut minä olen tässä sukukunnassa havainnut hurskaaksiedessäni.” 1 Moos. 7: 1. Nooalla oli vain yksi vaimo, Jumala siu-nasi heidän yksimielisen perheelämänsä. Koska Nooan pojat olivatvanhurskaita, Jumala varjeli heidät arkissa yhdessä vanhurskaittenvanhempiensa kanssa. Jumala ei ole hyväksynyt moniavioisuuttaainoassakaan tapauksessa. Se on vastoin Hänen tahtoaan. Hän tiesi,että se hävittäisi ihmisen onnellisuuden. Aabrahamin rauhaa järkyttisuuresti hänen onneton avioliittonsa Haagarin kanssa.

Jumalan lupausten epäilyä

Sen jälkeen kun Aabraham oli eronnut Lootista, Herra sanoi hä-nelle: ”Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen,etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annansinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi. Ja minä teen sinun jäl-keläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maantomu, niin voidaan lukea myös sinun jälkeläisesi.” ”Aabrahamilletuli näyssä tämä Herran sana: ’Älä pelkää, Aabraham! Minä olensinun kiipesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri...’ Mutta Aabra-ham sanoi: ’Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso, talossanisyntynyt palvelija on minut perivä.’”

Kun Aabrahamilla ei ollut poikaa, hän ensin ajatteli, että hänenuskollinen palvelijansa Elieser tulisi ottolapsena hänen pojakseen jamyös hänen perijäkseen. Mutta Jumala ilmoitti Aabrahamille, ettähänen palvelijastansa ei tulisi hänen poikaansa ja perijäänsä, vaanettä hän todellakin tulisi saamaan pojan. ”Ja Hän vei hänet ulos jasanoi: ’Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea.’ Ja Hän sanoihänelle: ’Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä.’”

Jos Aabraham ja Saara olisivat uskossa luottaen odottaneet lu-pauksen täyttymistä, että he saisivat pojan, he olisivat välttäneetpaljon onnettomuutta. He uskoivat, että oli tapahtuva juuri niin[59]kuin Jumala oli luvannut, mutta he eivät voineet uskoa, että Saarasaisi pojan vanhalla iällään. Saara esitti suunnitelman, jonka mu-kaan hän ajatteli Jumalan lupauksen voivan täyttyä. Hän pyytämälläpyysi Aabrahamia ottamaan Haagarin vaimokseen. Tässä heiltä mo-

Aabraham ja luvattu siemen 63

lemmilta puuttui uskoa ja täydellistä luottamusta Jumalan voimaan.Kuullen Saaran ääntä ja ottaen Haagarin vaimokseen Aabraham eikestänyt uskonsa koetusta Jumalan rajattomaan voimaan ja aiheuttisekä itselleen että Saaralle paljon onnettomuutta. Herra ajatteli koe-tella Aabrahamin uskon ja luotta-muksen lujuutta hänelle antamiinsalupauksiin.

Haagarin ylimielisyys

Haagar oli ylpeä ja pöyhkeä ja käyttäytyi ylimielisesti Saaranedessä. Hän kuvitteli, että hänestä tulisi sen suuren kansan äiti, joksiJumala oli luvannut tehdä Aabrahamin. Ja Aabrahamin täytyi kuun-nella Saaran valituksia Haagarin käytöksestä, niin että Aabrahamvaivautui sielussaan tämän asian tähden. Aabraham sanoo murheelli-sena Saaralle, että Haagar on hänen palvelijansa, ja on hänen vallas-saan, mutta kieltäytyy lähettämästä häntä pois, sillä hänestä on tulevahänen Aabrahamin lapsen äiti, lapsen, jossa hän odottaa lupaustatäyttyväksi. Hän selittää Saaralle, ettei hän olisi ottanut Haagariavaimokseen, ellei hän (Saara) olisi siihen erikoisesti kehoittanut.

Aabrahamin täytyi kuunnella myös Haagarin valituksia Saaranväkivallan tähden. Aabraham on ymmällä. Jos hän koettaa korja-ta Haagarin kärsimiä vääryyksiä, hän lisää Saaran, ensimmäisen janiin suuresti rakastamansa vaimon mustasukkaisuutta ja onnetto-muutta. Haagar pakenee Saaran luota. Jumalan enkeli tapaa hänetja lohduttaa häntä ja myös nuhtelee häntä hänen ylimielisestä käy-töksestään käskien häntä palaamaan emäntänsä luo ja nöyrtymäänhänen kätensä johtoon.

Ismaelin synnyttyä Herra ilmestyi jälleen Aabrahamille ja sa-noi hänelle: ”Minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jäl-keläistesikanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton.” Enkelinsävälityksellä Herra jälleen uudisti lupauksensa antaa Saaralle pojan,ja että hänestä oli tuleva monien kansojen äiti. Aabraham ei vie-läkään ymmärtänyt Jumalan lupausta. Hänen mielensä kiintyi hetiIsmaeliin, ikäänkuin hänestä olisi tuleva nuo monet luvatut kansat,ja hellyydes- sään poikaansa kohtaan hän huudahti: ”Kunpa edes [60]Ismael saisi elää Sinun edessäsi!”

Jumala uudistaa Aabrahamille lupauksensa jälleen vielä yksi-tyiskohtaisemmin: ”Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle


pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liit-toni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä.”Kun enkelit ovat matkalla hävittämään Sodomaa, Jumala lähettääheidät Aabrahamin luo toisen kerran, ja he uudistavat vielä selvä-piirteisemmin lupauksen, että Saara on saava pojan.

Lupauksen poika

Aabrahamin ja Saaran ilmaisema suuri ilo Iisakin syntymänjohdosta teki Haagarin hyvin kateelliseksi. Haagar oli opettanutIsmaelille, että hän olisi Aabrahamille luvattuna poikana ja perilli-senä erikoisesti Jumalan siunaama. Ismael omaksui äitinsä tunteetja oli kiihtynyt Iisakin syntymän johdosta osoitetun ilon tähden.Hän halveksi Iisakia, koska hän ajatteli tätä pidettävän parempanakuin häntä. Saara huomasi Ismaelin osoittaman mielentilan omaapoikaansa Iisakia kohtaan, ja se järkytti häntä suuresti. Hän kertoiAabrahamille Ismaelin halveksivasta käytöksestä häntä ja hänenpoikaansa Iisakia kohtaan ja sanoi hänelle: ”Aja pois tuo orjatarpoikinensa, sillä ei tuon orjattaren poika saa periä minun poikani,Iisakin, kanssa.”

Se suretti Aabrahamia suuresti. Ismael oli hänen poikansa, jotahän rakasti. Kuinka hän voisi lähettää Ismaelin pois? Neuvottomuu-dessaan hän rukoili Jumalaa, sillä hän ei tiennyt mitä tehdä. Enke-liensä välityksellä Jumala kehoitti Aabrahamia kuulemaan vaimonsaSaaran ääntä, ja sanoi, ettei hän saisi antaa tunteittensa poikaansatai Haagaria kohtaan estää itseään mukautumasta Saaran toiveisiin.Sillä tämä oli ainoa tie, jolla hän voisi pyrkiä jälleen palauttamaansopusoinnun ja onnen perheeseensä. Aabrahamilla oli enkelin lujalupaus, ettei Ismael isänsä kodista erotettuna kuolisi ja ettei Jumalahäntä hylkäisi, vaan että hän tulisi varjelluksi, koska hän oli Aabra-hamin poika. Jumala lupasi tehdä Ismaelistakin suuren kansan.

Aabraham oli sydämeltään jalo, hyväntahtoinen, mikä ilmenisiinä, että hän niin innokkaasti puhui sodomalaisten puolesta. Hänhartaassa sielussaan kärsi suuresti. Murhe masensi häntä, ja hänenisäntunteensa oli syvästi liikuttunut, kun hän lähetti Haagarin ja[61]poikansa Ismaelin vaeltamaan muukalaisina vieraalla maalla.

Jos Jumala olisi hyväksynyt moniavioisuuden, Hän ei olisi tä-ten neuvonut Aabrahamia lähettämään Haagaria pois poikinensa.


Hän tahtoi antaa tässä kaikille sen opetuksen, että aviosuhteen oi-keuksia ja onnellisuutta on aina kunnioitettava ja suojeltava, jopasuurin uhrauksinkin. Saara oli Aabrahamin ensimmäinen ja ainoaoikea vaimo. Vaimona ja äitinä hänellä oli sellaisia oikeuksia, joitaei kenelläkään toisella saanut siinä perheessä olla. Hän kunnioittimiestään kutsuen häntä herraksi, mutta hän oli arka oikeudestaan ja-kaakseen miehensä rakkauden Haagarin kanssa. Jumala ei moittinutSaaraa tästä hänen noudattamastaan käytöksestä. Enkelit nuhtelivatAabrahamia hänen Jumalan voimaa kohtaan osoittamastaan epäluot-tamuksesta, joka oli johtanut hänet ottamaan Haagarin vaimokseenja ajattelemaan, että lupaus täyttyisi hänessä.

Äärimmäinen uskonkoetus

Jälleen Jumala näki hyväksi koetella Aabrahamin uskoa mitäpelottavimmalla koetuksella. Jos hän olisi kestänyt ensimmäisenkoetuksen ja kärsivällisesti odottanut lupausta täyttyväksi Saarassaeikä olisi ottanut Haagaria vaimokseen, Jumala ei olisi antanut häntäalttiiksi vaikeimmalle koetukselle, mitä ihmiseltä koskaan oli vaa-dittu. Herra käski Aabrahamia: ”Ota Iisak, ainokainen poikasi, jotarakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksivuorella, jonka minä sinulle sanon.”

Aabraham ei epäillyt Jumalaa eikä epäröinyt, vaan varhain aa-mulla hän otti kaksi palvelijaansa ja Iisakin, poikansa, ja puita polt-touhria varten ja meni sille paikalle, jonka Jumala oli hänelle sano-nut. Hän ei ilmaissut matkansa todellista tarkoitusta Saaralle tietäen,että hänen kiintymyksensä Iisakiin johtaisi hänet epäilemään Juma-laa ja pidättämään poikaansa. Aabraham ei sallinut isäntunteittensahallita itseään eikä johtaa häntä kapinoimaan Jumalaa vastaan. Ju-mala oli suunnitellut käskynsä saattamaan liikkeelle hänen sielunsasyvyydet. ”Ota nyt poikasi.” Sitten, ikäänkuin koskettaakseen hänensydäntään vähän syvemmältä, hän lisäsi: ”Ainokainen poikasi Iisak,jota rakastat”, se merkitsee: lupauksen ainoa poika, ”ja uhraa hänet...polttouhriksi.”

Kolme päivää tämä isä oli poikansa kanssa matkalla, joten hä- [62]nellä oli hyvää aikaa tarkoin harkita ja epäillä Jumalaa, jos hän olisiollut halukas epäilemään. Mutta hän ei epäillyt Jumalaa. Hän ei nyt


tuuminut, että lupaus täyttyisi Ismaelissa, sillä Jumala oli selvästisanonut hänelle, että Iisakissa lupaus oli täyttyvä.

Aabraham uskoi, että Iisak oli lupauksen lapsi. Hän uskoi myös,että Jumala tarkoitti juuri sitä, mitä sanoi käskiessään hänen mennäuhraamaan Iisakin polttouhriksi. Hän ei epäillyt Jumalan lupausta,vaan uskoi, että Jumala, joka sallimuksessaan oli antanut Saarallepojan hänen vanhalla iällään ja joka oli käskenyt häntä ottamaantämän pojan hengen, voisi myös antaa hengen takaisin ja herättääIisakin kuolleista.

Aabraham jätti palvelijat tien oheen ja tahtoi mennä yksin poi-kansa kanssa palvelemaan Jumalaa jonkin matkan päähän heistä.Hän ei antanut palvelijoiden seurata mukana, etteivät he rakkau-dessaan Iisakiin estäisi häntä toteuttamasta sitä, mitä Jumala olikäskenyt hänen tehdä. Hän otti halot palvelijoiltansa ja sälytti nepoikansa hartioille. Hän otti myös tulen ja veitsen. Hän oli valmistäyttämään Jumalan hänelle antaman hirvittävän tehtävän. Isä japoika kulkivat yhdessä.

”Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: ’Isäni!’ Tämä vasta-si: ’Tässä olen, poikani.’ Ja hän sanoi: ’Katso, tässä on tuli ja halot,mutta missä on lammas polttouhriksi?’ Aabraham vastasi: ’Jumalaon katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani.’ Ja he astuivatmolemmat yhdessä.” Vakavasti kulki tuo luja, rakastava ja kärsiväisä poikansa rinnalla. Kun he tulivat sille paikalle, jonka Jumalaoli osoittanut Aabrahamille, hän rakensi sinne alttarin ja pani halotjärjestykseen, valmiiksi uhria varten ja sitten kertoi Iisakille Juma-lan käskyn uhrata hänet polttouhriksi. Hän toisti hänelle lupauksen,jonka Jumala oli antanut hänelle useita kertoja, että hänestä oli Iisa-kissa tuleva suuri kansa ja että hänen täyttäessään Jumalan käskynteurastamalla Iisak Jumala täyttäisi lupauksensa, sillä Hän kykeniherättämään hänet kuolleista.

Enkelin sanoma

Iisak uskoi Jumalaan. Hän oli oppinut tottelemaan isäänsä ehdot-tomasti, ja hän rakasti ja kunnioitti isänsä Jumalaa. Hän olisi voinutvastustaa isäänsä, jos olisi halunnut niin tehdä. Mutta syleiltyään[63]isäänsä hellästi hän alistui sidottavaksi ja laskettavaksi puiden pääl-le. Ja kun isä kohotti kätensä teurastamaan poikansa, niin Jumalan


enkeli, joka oli pannut merkille kaiken Aabrahamin uskollisuudenmatkalla Moorialle, huusi hänelle taivaasta ja sanoi: ”Aabraham,Aabraham! Hän vastasi: ’Tässä olen.’ Niin hän sanoi: ’Älä satutakättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, ettäsinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi.’Niin Aabraham nosti silmänsä ja huomasi takanansa oinaan ja uhrasisen polttouhriksi poikansa sijasta.”

Aabraham oli nyt täydellisesti ja ylevästi kestänyt koetuksenja uskollisuudellaan hyvittänyt täydellisen Jumalaan luottamisenpuutteensa, mikä puute johti hänet ottamaan Haagarin vaimokseen.Aabrahamin osoitettua uskonsa ja luottamuksensa Jumala uudistilupauksensa hänelle. ”Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toista-miseen taivaasta ja sanoi: ’Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra:Sentähden, että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi,minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun pal-joksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinunjälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tule-vat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olitminun äänelleni kuuliai-nen.’”

Luku 11—Iisakin avioliitto[64]

Kanaanilaiset olivat epäjumalanpalvelijoita, ja Herra oli määrän-nyt, ettei Hänen kansansa saisi avioitua heidän kans-saan, etteivät hejohtaisi heitä epäjumalanpalvelukseen. Aabraham oli vanha ja hänuskoi pian kuolevansa. Iisak oli yhä naimaton. Aabraham pelkäsiIisakia ympäröivää turmelevaa vaikutusta ja halusi saada valituksihänelle vaimon, joka ei johtaisi häntä pois Jumalasta. Hän uskoitämän asian uskollisen, kokeneen palvelijansa hoidettavaksi, jokahallitsi kaikkea hänen taloansa.

Aabraham pyysi palvelijaansa tekemään Herran edessä juhlalli-sen valan, ettei hän ottaisi Iisakille vaimoa kanaani-laisista, vaan ettähän menisi Aabrahamin suvun luo, joka uskoi totiseen Jumalaan,ja valitsisi Iisakille vaimon. Hän kehoitti häntä varomaan, ettei hänveisi Iisakia siihen maahan, josta hän oli tullut, sillä he olivat mel-kein kaikki epäjumalanpalveluksen hapattamia. Jos hän ei löytäisiIisakille vaimoa, joka tahtoisi jättää sukunsa ja tulla sinne, missähän oli, silloin hän olisi vapaa tekemästään valasta.

Tätä tärkeää asiaa Aabraham ei jättänyt Iisakin itsensä valitta-vaksi isästänsä riippumattomana. Aabraham sanoi palvelijalleen,että Jumala oli lähettävä enkelinsä hänen edellään ohjaamaan häntätässä valinnassa. Palvelija, jolle tämä tehtävä oli uskottu, lähti pitkäl-le matkalleen. Kun hän saapui siihen kaupunkiin, jossa Aabrahaminsuku asui, hän rukoili hartaasti Jumalaa ohjaamaan häntä hänen va-litessaan vaimoa Iisakille. Hän pyysi, että Jumala antaisi hänellevarman merkin, jottei hän erehtyisi asiassa. Hän lepäsi kaivolla, jokaoli suuri kokoontumispaikka. Siellä hän tarkkaan huomioi Rebekanmiellyttävät tavat ja ystävällisen käytöksen, ja se merkki, jota hän olipyytänyt Jumalalta, kauttaal- taan osoitti, että Rebekka oli se, jonka[65]Jumala oli mielihyvin suvainnut valita Iisakin vaimoksi. Rebekkakutsui palvelijan isänsä taloon. Sitten palvelija kertoi Rebekan isälleja veljelle Herralta saamastaan merkistä, että Rebekasta oli tulevahänen isäntänsä pojan, Iisakin, vaimo.

68

Iisakin avioliitto 69

Sitten Aabrahamin palvelija sanoi heille: ”Ja jos nyt tahdotteosoittaa suosiota ja uskollisuutta minun herralleni, niin ilmoittakaase minulle; jollette, niin ilmoittakaa minulle sekin, kääntyäksenitoisaalle, oikealle tai vasemmalle.” Isä ja veli vastasivat: ”Herraltatämä on tullut; emme voi tässä asiassa puhua sinulle hyvää em-mekä pahaa. Katso, siinä on Rebekka edessäsi, ota hänet ja mene.Tulkoon hän herrasi pojan vaimoksi, niinkuin Herra on sanonut.Kuultuaan heidän sanansa Aabrahamin palvelija kumartui maahanHerran eteen.”

Kun kaikki oli järjestyksessä ja isän ja veljen suostumus oli saa-tu, kysyttiin Rebekalta, tahtoiko hän lähteä Aabrahamin palvelijankanssa kauas isänsä perheestä ja tulla Iisakin vaimoksi. Tapahtunei-den seikkojen perusteella hän uskoi, että Jumalan käsi oli valinnuthänet Iisakin vaimoksi, ja niin hän vastasi: ”Tahdon.”

Siihen aikaan vanhemmat yleensä tekivät avioliittosopimukset;mitään pakkoa ei kuitenkaan käytetty, jotta lapset olisi saatu me-nemään naimisiin sellaisten kanssa, joita he eivät voineet rakastaa.Mutta lapset luottivat vanhempiensa arvostelukykyyn ja noudattivatheidän neuvoaan sekä antoivat rakkautensa niille, jotka heidän ju-malaapelkäävät, kokeneet vanhempansa heille valitsivat. Pidettiinrikoksena nou-dattaa jotakin tälle vastakkaista menettelytapaa.

Esimerkki lapsenomaisesta kuuliaisuudesta

Iisak oli jumalanpelossa kasvatettu kuuliaiseen elämään. Ja kunhän oli neljänkymmenen vuoden vanha, hän alistui siihen, että hänenisänsä jumalaapelkäävä, kokenut palvelija valitsi hänen puolestaan.Hän uskoi, että Jumala oli johtava häntä vaimon hankkimisessa.

Iisakin tapaus on merkitty muistiin esimerkkinä lasten nouda-tettavaksi tulevissa sukupolvissa, varsinkin niille, jotka tunnustavatpelkäävänsä Jumalaa.

Menettelytapa, jota Aabraham noudatti Iisakia kasvattaessaan jajoka sai hänet rakastaman ylevää, kuuliaista elämää, on kirjoitettumuistiin vanhempien hyödyksi, ja sen tulisi johtaa heitä hallitsemaan [66]kotiväkeään samojen periaatteiden mukaan. Heidän tulisi opettaalapsensa taipumaan heidän arvovaltaansa ja kunnioittamaan sitä.Ja heidän tulisi tuntea olevansa vastuussa lastensa mieltymystenohjaamisesta, niin että ne suuntautuisivat henkilöihin, jotka heidän


arvostelukykynsä havaitsee sopiviksi seuralaisiksi heidän pojilleenja tyttärilleen.

Luku 12—Jaakob ja Eesau [67]

Jumala tietää lopun alusta. Ennen Jaakobin ja Eesaun syntymääHän tiesi tarkoin, mitä luonteenpiirteitä he kumpikin tulivat itses-sään kehittämään. Hän tiesi, ettei Eesaulla tullut olemaan sydäntätotella Häntä. Hän vastasi Rebekan huolestuneeseen rukoukseenja ilmoitti hänelle, että tämä saisi kaksi lasta ja että vanhempi olipalveleva nuorempaa. Hän esitti Rebekalle hänen kahden poikansatulevaisuuden, että heistä oli tuleva kaksi kansaa, joista toinen olioleva suurempi kuin toinen, ja että vanhempi oli palveleva nuorem-paa. Esikoisella oli oikeus hänelle ominaisiin etuihin ja erikoisiinetuoikeuksiin, joita ei ollut muilla perheenjäsenillä.

Iisak rakasti Eesauta enemmän kuin Jaakobia, koska Eesau hank-ki hänelle metsänriistaa. Häntä miellytti hänen uskaliaisuutensa jarohkeutensa, mikä ilmeni villieläinten metsästämisessä. Jaakob oliäitinsä lempipoika, koska hänen luonteenlaatunsa oli lempeä ja so-pivampi tekemään äidin onnelliseksi. Jaakob oli saanut kuulla äidil-tään, mitä Jumala oli tälle kertonut, että vanhempi tulisi palvelemaannuorempaa, ja hänen nuorekas järkeilynsä johti hänet päättelemään,ettei tämä lupaus voisi täyttyä, niin kauan kun Eesaulla oli ne etuoi-keudet, jotka esikoisuus hänelle soi. Ja kun Eesau tuli kotiin kedoltanälästä heikkona, niin Jaakob käytti tilaisuutta hyväkseen kääntääk-seen Eesaun hädän omaksi edukseen, ja tarjoutui ruokkimaan häntähernekeitolla, jos hän luopuisi kaikista vaatimuksistaan esikoisoi-keuteensa, ja Eesau myi Jaakobille esikoisoikeutensa.

Eesau otti kaksi epäjumalia palvelevaa vaimoa, mikä surettisuuresti Iisakia ja Rebekkaa. Mutta tästä huolimatta Iisak rakastiEesauta enemmän kuin Jaakobia. Ja kun hän tunsi olevansa kuole-maisillaan, hän pyysi Eesauta valmistamaan hänelle aterian, jotta [68]hän saisi siunata hänet ennen kuolemaansa. Eesau ei kertonut isäl-leen myyneensä esikoisoikeutensa Jaakobille ja vahvistaneensa senvalalla. Rebekka kuuli Iisakin sanat, ja muisti Herran sanat: ”Van-hempi on palveleva nuorempaa.” Hän tiesi myös Eesaun pitäneenesikoisoikeuttaan halpana ja myyneen sen Jaakobille. Hän taivutti

71


Jaakobin pettämään isänsä ja petoksella vastaanottamaan isältäänsiunauksen, jota hän ei uskonut saatavan millään muulla tavalla. Jaa-kob oli ensin haluton suorittamaan tätä petosta, mutta suostui lopultaäitinsä suunnitelmiin.

Iisakin puolueellisuus Eesaun hyväksi oli Rebekalle tuttu, ja hänoli varma siitä, että todistelu ei muuttaisi Iisakin kan-taa. Sen sijaanettä Rebekka olisi luottanut Jumalaan, tapahtumien Säätäjään, hänosoitti uskonpuutteensa taivuttamalla Jaakobin pettämään isänsä.Jumala ei hyväksynyt tätä Jaakobin menettelyä. Rebekan ja Jaakobinolisi tullut odottaa, kunnes Jumala olisi vienyt perille aivoituksensaomalla tavallaan ja omana aikanaan, sen sijaan että he yrittivät saadapetoksen avulla ennustettuja tapahtumia toteutumaan.

Jos Eesau olisi saanut isältään esikoisen siunauksen hänen me-nestyksensä olisi voinut tulla yksinomaan Jumalalta, joka olisi jokosiunannut hänet menestyksellä tai aiheuttanut hänelle vastoinkäy-misiä, hänen toimintansa suunnan mukaan. Jos hän rakastaisi jakunnioittaisi Jumalaa niinkuin vanhurskas Aabel, Jumala hyväksyisihänet ja siunaisi häntä. Jos taas hän ei jumalattoman Kainin tavoinkunnioittaisi Jumalaa ja Hänen käskyjänsä, vaan hän eläisi omaaturmeltunutta elämäänsä, ei Jumala häntä siunaisi, vaan hylkäisihänet niinkuin Kainin. Jos Jaakobin vaellus olisi vanhurskasta, joshän rakastaisi ja pelkäisi Jumalaa, Jumala siunaisi häntä, ja Jumalanmenestystä tuottava käsi olisi hänen kanssaan, vaikka hän ei saisi-kaan niitä siunauksia ja erikoisoikeuksia, jotka yleensä kuuluivatesikoiselle.

Jaakobin maanpakolaisuusvuodet

Rebekka katui katkerasti Jaakobille antamaansa väärää neuvoa,sillä se erotti Jaakobin hänestä ainaiseksi. Jaakobin täytyi paetaEesaun vihaa henkensä tähden, eikä hänen äitinsä enää koskaannähnyt hänen kasvojaan. Iisak eli monta vuotta sen jälkeen, kunhän oli siunannut Jaakobin, ja Eesaun ja Jaakobin vaellus sai hänet[69]vakuuttuneeksi siitä, että siunaus todellakin kuului Jaakobille.

Jaakob ei ollut onnellinen avioliittosuhteissaan, vaikka hänenvaimonsa olivatkin sisarukset. Hän teki avioliittosopimuksen Laa-banin kanssa tämän tyttärestä Raakelista, jota hän rakasti. Kun hänoli palvellut seitsemän vuotta Raakelin tähden, Laaban petti hänet

Jaakob ja Eesau 73

ja antoi hänelle Leean. Kun Jaakob huomasi tulleensa petetyksi jaLeean olleen osallisena hänen pettämisessään, ei hän voinut rakas-taa Leeaa. Laaban halusi hyötyä Jaakobin uskollisista palveluksistapaljon kauemman aikaa, ja sentähden hän petti Jaakobin antamallahänelle Leean Raakelin sijasta. Jaakob nuhteli Laabania tällaisestahänen rakkaudellaan leikittelystä, kun hänelle annettiin Leea, jotahän ei ollut rakastanut. Laaban pyysi hartaasti, ettei Jaakob hylkäisiLeeaa, sillä sitä pidettiin suurena häpeänä, ei ainoastaan vaimolle,vaan koko perheelle. Jaakob joutui mitä koettelevimpaan tilantee-seen, mutta hän päätti kuitenkin pitää Leean ja naida myös hänensisarensa. Jaakob rakasti Leeaa paljon vähemmän kuin Raakelia.

Laaban oli itsekäs asioissaan Jaakobin kanssa. Hän ajatteli vainhyötyä Jaakobin uskollisesta raadannasta. Jaakob olisi jättänyt viek-kaan Laabanin paljon aikaisemmin, mutta hän pelkäsi Eesaun koh-taamista. Hän kuuli Laabanin poikien valituksen, kun he sanoivat:”Jaakob on anastanut kaikki, mitä isämme omisti: isämme omai-suudesta hän on hankkinut itselleen kaiken tämän rikkauden.” ”JaJaakob huomasi Laabanin kasvoista, ettei hän ollut häntä kohtaanniinkuin ennen.”

Jaakob oli huolissaan. Hän ei tiennyt mille tielle kääntyä. Häntoi huolensa Jumalalle ja rukoili Häneltä ohjausta. Herra vastasiarmollisesti hänen huolekkaaseen rukoukseensa. ”Ja Herra sanoiJaakobille: ’Palaja isiesi maahan ja sukusi tykö. Minä olen sinunkanssasi.’”

”Niin Jaakob kutsutti Raakelin ja Leean kedolle laumansa luo,ja hän sanoi heille: ’Minä huomaan isänne kasvoista, ettei hän oleminua kohtaan niinkuin ennen, vaikka isäni Jumala on ollut mi-nun kanssani. Te tiedätte, että minä olen palvellut isäänne kaikinvoimin, mutta isänne on kohdellut minua petollisesti ja muuttanutpalkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole sallinut hänentehdä minulle mitään vahinkoa.’” Jaakob kertoi heille unen, jonkaJumala oli hänelle antanut ja jossa Jumala oli käskenyt häntä jättä-mään Laabanin ja menemään sukunsa luo. Raakel ja Leea ilmaisivat [70]tyytymättömyytensä isänsä menettelyyn. Kun Jaakob esitti hänenvääryytensä heitä kohtaan ja ehdotti, että he jättäisivät Laabanin,Raakel ja Leea sanoivat Jaakobille: ”Ei meillä ole enää osaa eikäperintöä isämme talossa. Eikö hän pitänyt meitä kuin vieraita, koskamyi meidät ja söi suuhunsa meistä saamansa hinnan. Niin, koko se


rikkaus, jonka Jumala on ottanut isältämme, meidän se on ja meidänlastemme. Tee siis nyt kaikki, mitä Jumala on sinulle sanonut.”

Paluu Kanaaniin

Laabanin poissaollessa Jaakob otti perheensä ja kaiken, mitähänellä oli, ja jätti Laabanin. Kun hän oli ollut matkalla kolmepäivää, Laaban sai kuulla Jaakobin jättäneen hänet, ja hän oli hyvinvihainen. Ja hän lähti ajamaan häntä takaa päättäen tuoda hänettakaisin väkipakolla. Mutta Herra sääli Jaakobia, ja kun Laabanoli tavoittamaisillaan hänet, Hän antoi Laabanille unen, jossa Hänkielsi häntä puhumasta Jaakobille hyvää tai pahaa. Se merkitsi, ettähänen ei tulisi pakottaa Jaakobia palaamaan eikä liioin ahdistaahäntä imartelevilla houkutuksilla.

Kun Laaban tapasi Jaakobin, hän kysyi, miksi tämä oli varkainsiepannut äkkiarvaamatta hänen tyttärensä ja vienyt pois kuin mie-kalla otetut vangit. Laaban sanoi hänelle: ”Minulla olisi valta tehdäteille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi minulle viime yönänäin: ’Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa!’” Sitten Jaa-kob puhui Laabanille siitä alhaisesta käyttäytymisestä, jota tämä olihäntä kohtaan osoittanut etsien vain omaa etuaan. Hän vetosi Laaba-niin ja menettelynsä rehellisyyteen Laabanin luona olonsa aikanaja sanoi: ”Pedon haaskaamaa en ole sinulle tuonut, se oli minunitseni korvattava; minulta sinä sen vaadit, olipa se viety päivällä taiviety yöllä. Päivällä vaivasi minua helle, yöllä vilu, ja uni pakenisilmistäni.”

Jaakob sanoi: ”Jo kaksikymmentä vuotta minä olen ollut sinuntalossasi; neljätoista vuotta minä palvelin sinua saa-dakseni molem-mat tyttäresi ja kuusi vuotta saadakseni sinulta karjaa, mutta kym-menen kertaa sinä muutit minun palkkani. Jos minun isäni Jumala,Aabrahamin Jumala, jota myös Iisak pelkää, ei olisi ollut minun puo-lellani, niin sinä olisit nyt lähettänyt minut tyhjänä tieheni. Jumalaon näh-nyt minun kurjuuteni ja kätteni vaivannäön, ja Hän ratkaisiviime yönä asian.”

Silloin Laaban vakuutti Jaakobille, että hän ajatteli tyttäriensä[71]ja heidän lastensa parasta, eikä hän voisi tehdä heille pahaa. Hänehdotti, että he tekisivät liiton keskenään. Ja Laaban sanoi: ”Tule siis,tehkäämme liitto keskenämme, ja olkoon se todistuksena meidän

Jaakob ja Eesau 75

välillämme, minun ja sinun.” ”Silloin Jaakob otti kiven ja nosti senpystyyn patsaaksi. Ja Jaakob sanoi heimonsa miehille: ’Kootkaakiviä!’ Ja he ottivat kiviä ja rakensivat roukkion ja aterioivat siinäsen kiviroukkion päällä.”

Ja Laaban sanoi: ”Herra olkoon vartija meidän välillämme, mi-nun ja sinun, kun joudumme loitolle toistemme näkyvistä. Jos sinäkohtelet pahasti minun tyttäriäni tahi otat toisia vaimoja tyttärienilisäksi, niin tiedä, että vaikkei ketään ihmistä olekaan läsnä, Jumalakuitenkin on todistajana meidän välillämme, minun ja sinun.”

Jaakob teki Herran edessä juhlallisen sopimuksen, ettei hän ot-taisi muita vaimoja. ”Ja Laaban sanoi vielä Jaakobille: ’Katso, tämäroukkio ja tämä patsas, jonka minä olen pystyttänyt meidän välillem-me, minun ja sinun — tämä roukkio olkoon todistuksena, ja myöstämä patsas olkoon todistuksena siitä, etten minä kulje tämän rouk-kion ohi sinun luoksesi ja ettet sinäkään kulje tämän roukkion ohi jatämän patsaan ohi minun luokseni paha mielessä. Aabrahamin Ju-mala ja Naahorin Jumala, heidän isiensä Jumala, olkoon tuomarinameidän välillämme.’ Ja Jaakob vannoi valansa Jumalan kautta, jotahänen isänsä Iisak pelkäsi.”

Kun Jaakob lähti matkalleen, Jumalan enkeleitä tuli häntä vas-taan. Nähdessään heidät hän sanoi: ”Tämä on Jumalan sotajoukkoa.”Unessa hän näki Jumalan enkeleiden leiriytyneen hänen ympäril-leen. Jaakob lähetti nöyrän, sovintoa anovan sanoman veljelleenEesaulle. Mutta ”sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat:’Me tulimme veljesi Eesaun luo; hän on jo matkalla sinua vastaan,neljäsataa miestä mukanaan.’ Silloin valtasi Jaakobin suuri pelko jaahdistus. Ja hän jakoi väen, joka oli hänen kanssansa, ja pikkukarjanja raavaskarjan ja kamelit kahteen joukkoon. Sillä hän ajatteli: ’JosEesau hyökkää toisen joukon kimp-puun ja tuhoaa sen, niin toinenjoukko pääsee pakoon.’ Ja Jaakob sanoi: ”Isäni Aabrahamin Juma-la ja isäni Iisakin Jumala, Herra, Sinä, joka sanoit minulle: ’Palajamaahasi ja sukusi luo, niin minä teen sinulle hyvää!’ Minä olen liianhalpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jotaSinä olet palvelijallesi osoittanut; sillä ainoastaan sauva kädessäni [72]minä kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt on minulle karttunut kaksijoukkoa. Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään,että hän tulee ja tuhoaa minut ynnä äidit lapsineen. Olethan itse sa-nonut: ’Minä teen sinulle hyvää ja annan sinun jälkeläistesi luvun


tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota ei voida lukea sen paljoudentähden.’”

Luku 13—Jaakob ja enkeli [73]

Jaakobin paha teko hänen ottaessaan kavalasti veljensä siunauk-sen, oli jälleen voimakkaana hänen edessään, ja hän pelkäsi, että Ju-mala sallisi Eesaun ottaa hänet hengiltä. Ahdistuksessaan hän rukoiliJumalaa koko yön. Minulle näytettiin enkeli seisomassa Jaakobinedessä esittämässä hänelle hänen rikkomuksensa oikeata luonnet-ta. Kun enkeli kääntyy jättääkseen hänet, Jaakob tarttuu häneen,eikä hän tahdo antaa hänen mennä. Kyynelin hän esittää hartaitarukouksia. Hän sanoo syvästi katuneensa syntejään ja veljelleen te-kemäänsä vääryyttä, jotka ovat erottaneet hänet hänen isänsä kodistakahdeksikymmeneksi vuodeksi. Hän uskaltaa vedota Jumalan lu-pauksiin ja merkkeihin Jumalan suosiosta häntä kohtaan, joita hänoli aika ajoin saanut ollessaan poissa isänsä kodista.

Jaakob paini enkelin kanssa koko yön pyytäen hartaasti siu-nausta. Enkeli näytti torjuvan hänen rukouksensa muistuttaen häntäalituisesti hänen synneistään ja pyrkien samanaikaisesti irtautumaanhänestä. Jaakob piti enkelistä kiinni järkähtämättä, ei lihan väke-vyydellä, vaan elävän uskon voimalla. Ahdistuksissaan Jaakob viit-tasi sielunsa katumukseen, siihen syvään nöyryyteen, mitä hän olituntenut rikostensa tähden. Enkeli suhtautui hänen rukouksiinsanäennäisen välinpitämättömästi ja jatkuvasti yritti vapautua Jaako-bin otteesta. Hän olisi voinut käyttää yliluonnollista voimaansa jariistäytyä irti Jaakobin otteesta, mutta hän ei halunnut tehdä sitä.

Mutta kun hän näki, ettei hän päässyt voitolle Jaakobista, niinhän, saadakseen Jaakobin vakuuttuneeksi hänen yliluon-nollisestavoimastaan, tarttui hänen lonkkaansa, joka heti meni sijoiltaan. Mut-ta Jaakob ei tahtonut jättää sikseen innokkaita yrityksiään ruumiil- [74]lisen tuskan tähden. Hänen päämääränsä oli siunauksen saaminen,eikä ruumiillinen tuska saanut kääntää hänen mieltään pois hänenpäämäärästään. Hänen järkähtämättömyytensä oli taistelun viimei-sinä hetkinä suurempi kuin sen alkaessa. Hänen uskonsa lujittuilujittumistaan, mitä myöhemmälle aika kului, aina päivän koittoonasti. Hän ei tahtonut hellittää otettaan enkelistä, ennenkuin tämä

77


siunaisi hänet. ”Ja mies sanoi: ’Päästä minut, sillä päivä koittaa.’Mutta hän vastasi: ’En päästä Sinua, ellet siunaa minua.’ Ja hän sa-noi hänelle: ’Mikä sinun nimesi on?’ Hän vastasi: ’Jaakob.’ Silloinhän sanoi: ’Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, silläsinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.’”

Voittava usko

Jaakobin uupumaton usko voitti. Hän säilytti otteensa enkelistä,kunnes sai kaipaamansa siunauksen, ja varmuuden syntiensä anteek-sisaamisesta. Jumala muutti hänen nimensä Jaakobista, petturista,Israeliksi, mikä merkitsee Jumalan prinssi. ”Ja Jaakob kysyi ja sanoi:’Ilmoita nimesi.’ Hän vastasi: ’Miksi kysyt minun nimeäni?’ Ja hänsiunasi hänet siinä. ”Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel,’sillä’, sanoi hän, ’minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, jakuitenkin on minun henkeni pelastunut’” Kristus oli Jaa-kobin kans-sa tuona yönä, Hänen kanssaan hän painiskeli, ja hänestä Jaakobuupumatta piti kiinni, kunnes Hän siunasi hänet.

Herra kuuli Jaakobin hartaat rukoukset, ja käänsi Eesaun sydä-men aikeet. Hän ei hyväksynyt mitään Jaakobin käyttämää vääräämenettelytapaa. Jaakobin elämä oli ollut yhtä ainoata pelkoa, neu-vottomuutta ja omantunnontuskaa hänen syntiensä tähden, kunneshän taisteli vakavasti enkelin kanssa ja sai siinä todistuksen siitä,että Jumala oli antanut anteeksi hänen syntinsä.

”Hän taisteli enkelin kanssa ja voitti, hän itki ja rukoili tätä.Beetelissä tämä löysi hänet ja puhui siellä meidän kans-samme.Herra, Jumala Sebaot — Herra on Hänen nimensä.” Hoos. 12: 5, 6.

Eesau marssi armeijansa etunenässä Jaakobia vastaan aikoentappaa veljensä. Mutta sillä aikaa kun Jaakob tuona yönä paini enke-lin kanssa, Jumala lähetti erään toisen enkelin taivuttamaan Eesaunsydäntä hänen nukkuessaan. Unessa hän näki Jaakobin maanpakolai-[75]suudessa isänsä kodista kahdenkymmenen vuoden aikana, koska hänpelkäsi henkeään. Hän pani merkille hänen surunsa hänen saades-saan kuulla äitinsä kuolleen. Hän näki unessaan Jaakobin nöyryydenja Jumalan enkelit, jotka ympäröivät häntä. Hän uneksi, että kunhe kohtasivat toisensa, ei hänellä ollut enää halua tehdä veljelleenpahaa. Herättyään Eesau kertoi unensa neljällesadalle miehelleenja sanoi heille, etteivät he saa tehdä Jaakobille pahaa, sillä hänen

Jaakob ja enkeli 79

isänsä Jumala oli hänen kanssaan. Ja kun he kohtaisivat Jaakobin, eikukaan heistä saisi tehdä hänelle vahinkoa.

”Kun Jaakob nosti silmänsä ja katseli, niin katso, Eesau oli tu-lossa, neljäsataa miestä mukanaan . . . Mutta hän itse astui heidänedellänsä ja kumartui maahan seitsemän kertaa, kunnes oli saapu-nut veljensä eteen. Mutta Eesau riensi häntä vastaan ja sulki hänetsyliinsä, halasi häntä kaulasta ja suuteli häntä ja he itkivät.” Jaakobpyysi hartaasti Eesauta ottamaan vastaan rauhan lahjan, jota Eesaukieltäytyi ottamasta, mutta Jaakob vaati häntä: ”Ota siis tervehdys-lahjani, joka sinulle tuotiin, sillä Jumala on ollut minulle armollinen,ja minulla on yllin kyllin kaikkea.’ Ja hän pyysi häntä pyytämällä,kunnes hän otti sen.”

Muuan havainto-opetus

Jaakob ja Eesau edustavat kahta luokkaa: Jaakob vanhurskaitaja Eesau jumalattomia. Jaakobin ahdistus hänen saadessaan kuulla,että Eesau oli tulossa häntä vastaan neljäsataa miestä mukanaan, ku-vaa vanhurskasten levottomuutta, kun annetaan käsky tappaa heidätjuuri ennen Herran tuloa. Kun jumalattomat kokoontuvat heidän ym-pärilleen, heidät valtaa hätä, sillä Jaakobin tavoin hekään eivät näehengelleen mitään pelastusta. Enkeli asettui Jaakobin eteen, ja häntarttui enkeliin ja pidätti häntä sekä paini hänen kanssaan koko yön.Niinkuin Jaakob paini enkelin kanssa tulevat vanhurskaatkin levot-tomuutensa ja ahdistuksensa aikana painimaan rukouksessa Jumalankanssa. Ah-distuksessaan Jaakob rukoili koko yön vapahdusta Ee-saun käsistä. Vanhurskaat tulevat sielunsa ahdistuksessa huutamaanyötä päivää Jumalalta vapahdusta heitä ympäröivien jumalattomienkäsistä.

Jaakob tunnusti arvottomuutensa: ”Minä olen liian halpa kaik-keen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota Sinä olet [76]palvelijallesi osoittanut.” Vanhurskaat tulevat omassa ahdingossaantuntemaan syvää arvottomuuden tunnetta, ja monin kyynelin he tun-nustavat äärimmäisen arvottomuutensa, ja Jaakobin tavoin vetoavatKristuksen nimessä Jumalan lupauksiin, jotka Hän on antanut juurisellaisille Hänestä riippuville avuttomille, katuville syntisille.

Jaakob tarrautui ahdingossaan lujasti kiinni enkeliin eikä tah-tonut päästää häntä menemään. Kun hän rukoili kyy-nelin, enkeli


muistutti häntä hänen menneistä rikkomuksistaan ja yritti päästäJaakobilta pakoon koetellakseen häntä. Samoin tullaan vanhurskaitakoettelemaan ja seulomaan heidän ahdistuksensa päivänä, niin et-tä heidän uskonsa vahvuus ja heidän järkähtämätön ja horjumatonluottamuksensa siihen, että Jumalan voima vapahtaa heidät, tulisisiten ilmeiseksi.

Jaakob ei tahtonut kääntyä pois. Hän tiesi, että Jumala oli ar-mollinen, ja hän vetosi Hänen armoonsa. Hän viittasi taaksepäinmenneeseen suruunsa ja rikkomustensa katumiseen, ja tiukensi ano-mustaan tulla pelastetuksi Eesaun kädestä. Tämä hänen pyytämälläpyytämisensä jatkui koko yön. Kun hän loi katseensa taaksepäinmenneisiin rikkomuksiinsa, hän joutui miltei epätoivoon. Mutta häntiesi, että hänen täytyi saada apu Jumalalta, tai hän hukkuu. Hän pitilujasti kiinni enkelistä ja tehosti anomustaan tuskallisilla, hartaillahuudoilla, kunnes hän voitti.

Samoin tulee olemaan vanhurskasten laita. Kun he luovat kat-seensa taakseen menneen elämänsä tapahtumiin, heidän toivonsamiltei menehtyy. Mutta kun he näkevät, että kysymyksessä on jokoelämä tai kuolema, he huutavat hartaasti Jumalaa ja vetoavat Häneenviitaten menneeseen suruunsa ja nöyrään katumukseensa moniensyntiensä tähden ja sitten muistavat Hänen varoituksensa: ”kaikki,jotka eivät antaudu minun turviini, eivät tee rauhaa minun kanssa-ni.” Jes. 27: 5. Täten he uhraavat hartaita rukouksia Jumalalle yötäpäivää. Jumala ei olisi kuullut Jaakobin rukousta ja armollisesti pe-lastanut hänen henkeään, ellei hän olisi ensin katunut rikkomustaanhankkiessaan siunauksen kavaluudella.

Vanhurskaat tulevat Jaakobin tavoin osoittamaan taipumatontauskoa ja totista järkähtämättömyyttä, joka ei tunne mitään kieltoa.He tuntevat arvottomuutensa, mutta heillä ei ole mitään salaisia syn-tejä paljastettavina. Jos heillä olisi syntejä tunnustamatta ja katumat-ta, jotka pelon ja ahdistuksen tuoman tuskan ohessa tulisivat heidän[77]eteensä yhdessä elävän arvottomuudentunnon kanssa, ne lannistaisi-vat heidät kokonaan. Epäilys murtaisi heidän hartaan uskonsa, eikäheillä voisi olla uskallusta vedota Jumalaan niin vakavasti pelas-tuksekseen, vaan heidän kallisarvoiset hetkensä menisivät heidänsalaamiensa syntien tunnustamiseen ja heidän toivottoman tilansavaikeroimiseen.

Jaakob ja enkeli 81

Kaikille on suotu armonaika valmistua Jumalan päivää varten.Jos joku laiminlyö valmistautumisensa eikä ota huomioon annettujauskollisia varoituksia, hän jää ilman puolustajaa. Jaakobin hartaan,uupumattoman taistelun enkelin kanssa tulisi olla esimerkkinä kris-tityille: Jaakob voitti, koska hän oli järkähtämätön ja luja.

Kaikki, jotka kaipaavat Jumalan siunausta kuten Jaakob ja pi-tävät kiinni lupauksista, niinkuin hän teki, sekä ovat yhtä totisia jajärkähtämättömiä, tulevat onnistumaan, niinkuin hän onnistui. Mo-nilla uskovaisiksi tunnustautuvilla on niin vähän todellista uskonkokemusta ja niin vähän totuuden voimaa, sentähden että he ovatvelttoja hengellisissä asioissa. He ovat haluttomia ponnistelemaan,kieltämään itsensä, kamppailemaan Jumalan edessä ja rukoilemaanpitkään ja hartaasti siunausta, ja sentähden he eivät saa sitä. Si-tä uskoa, joka tulee kestämään tuona ahdistuksen aikana, on nytharjoitettava päivittäin. Ne, jotka eivät nyt voimakkaasti ponnisteleharjaantuakseen uupumattomassa uskossa, ovat aivan valmistumatto-mia osoittamaan sitä uskoa, joka antaa heillä voimaa pysyä pystyssäahdistuksen aikana.

Luku 14—Israelin lapset[78]

Joosef kuunteli isänsä neuvoja ja pelkäsi Herraa. Hän oli kuuliai-sempi isänsä vanhurskaille opetuksille kuin kukaan hänen veljistään.Hän piti isänsä opetuksia suuressa arvossa ja eheällä sydämellä hänhalusta oli kuuliainen Jumalalle. Hänen joidenkuiden veljiensä vääräelämäntapa murehdutti häntä, ja lempeästi hän pyysi heitä vaelta-maan vanhurskaasti ja hylkäämään pahat tekonsa. Mutta tämä vainkatkeroitti heitä häntä kohtaan. Hän vihasi syntiä niin, ettei hänkärsinyt katsella veljiensä synnintekoa Jumalaa vastaan. Hän esittiasian isälleen toivossa, että hänen arvovaltansa voisi saada heissäaikaan parannuksen. Tämä heidän pahojen tekojensa paljastaminenraivostutti heidät Joosefia vastaan. He olivat huomanneet isänsä suu-ren rakkauden Joosefia kohtaan ja olivat hänelle kateellisia. Heidänkateutensa kasvoi vihaksi ja lopulta murhaksi.

Jumalan enkeli antoi Joosefille unessa tietoja, jotka hän viatto-masti kertoi veljilleen: ”’Katso, me olimme sitovinamme lyhteitävainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteen-ne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni.’ Niin hänenveljensä sanoivat hänelle: ”Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme,sinäkö hallitsisit meitä?” Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänenuniensa ja puheidensa tähden.”

”Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleensanoen: ’Minä näin vielä unen: Katso, aurinko ja kuu ja yksitoistatähteä kumarsivat minua.’ Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen,nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: ’Mikä uni se on, jonkasinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljesi tultava kumar-tamaan sinun eteesi maahan?’ Ja hänen veljensä kadehtivat häntä,[79]mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.”

Joosef Egyptissä

Joosefin veljillä oli aikomus tappaa hänet, mutta lopulta he tyy-tyivät myymään hänet orjaksi estääkseen häntä nousemasta heitä

82

Israelin lapset 83

itseään suuremmaksi. He luulivat toimittaneensa hänet sinne, missähänen unensa eivät enää pääsisi heitä vaivaamaan ja missä niiden eiolisi mahdollista toteutua. Mutta juuri tämän toimenpiteen, mihinhe ryhtyivät, Jumala johti aikaansaamaan sen, minkä heidän tarkoi-tuksensa mukaan ei pitäisi koskaan tapahtua — että hän tulisi heitähallitsemaan.

Jumala ei jättänyt Joosefia Egyptin matkalle yksin. Enkelit jär-jestivät hänelle vastaanoton. Potifar, eräs Faaraon virkamies, henki-vartijain päällikkö, osti hänet ismaelilaisilta. Ja Herra oli Joosefinkanssa ja siunasi häntä ja antoi hänelle isäntänsä suosion, niin ettähän uskoi hänen haltuunsa kaiken omaisuutensa. ”Niin hän jätti Joo-sefin haltuun kaikki, mitä hänellä oli, eikä hän itse välittänyt mistään,paitsi ruoasta, jota hän söi.” Pidettiin inhottavana, että heprealainenvalmisti ruokaa egyptiläiselle.

Potifarin vaimo kiusasi Joosefia poikkeamaan oikeuden polulta,rikkomaan Jumalan lakia ja olemaan uskoton isännälleen, hän vas-tusti horjumatta ja vastauksessaan isäntänsä puolisolle hän antoi to-distuksen jumalanpelon kohottavasta voimasta. Puhuttuaan isäntänsähänelle osoittamasta suuresta luottamuksesta, kun tämä oli uskonutkaiken omaisuutensa hänen haltuunsa, hän huudasti: ”Kuinka minäsiis tekisin niin suuren pahanteon ja rikkoisin Jumalaa vastaan?”Hän ei ollut suostuteltavissa millään houkutuksilla eikä uhkauksillapoikkeamaan vanhurskauden polulta eikä ylenkatsomaan Jumalanlakia.

Ja kun häntä syytettiin, ja halpamainen rikos pantiin valheellises-ti hänen syykseen, hän ei vaipunut epätoivoon. Tietäen viattomuu-tensa ja että oli tehnyt oikein, hän yhä luotti Jumalaan. Ja Jumala,joka oli tähän saakka tukenut häntä, ei jättänyt häntä pulaan. Kahlei-siin sidottuna häntä pidettiin synkässä vankilassa. Kuitenkin Jumalakäänsi tämänkin onnettomuuden siunaukseksi. Hän saattoi Joose-fin vankilan päällikön suosioon, ja tämä uskoi pian kaikki vangitJoosefin valvontaan.

Tässä on esimerkki kaikille sukupolville, jotka tulevat elämään [80]maan päällä. Vaikka he olisivatkin alttiina kiusauksille, tulisi heidänkuitenkin aina pitää mielessään, että heillä on aina varjelus ja ettäon heidän oma syynsä, jos he eivät tule varjelluiksi. Jumalalta onapu aina saatavissa, ja Hänen Henkensä on kilpi. Ja vaikka kaikkein


rajuimmat kiusaukset ympäröisivät ihmistä, on olemassa voimanlähde, jonka puoleen hän voi kääntyä ja torjua ne.

Kuinka raju olikaan hyökkäys Joosefin siveellisyyttä vastaan. Setuli vaikutusvaltaisen henkilön taholta viedäkseen sitä varmemminharhaan. Mutta kuinka nopeasti ja varmasti Joosef kuitenkin torjui!Hän sai kärsiä siveytensä ja lahjomattomuutensa tähden, sillä nai-nen, joka tahtoi vietellä hänet, kosti puolestaan sen siveyden, jotahän ei voinut tuhota, ja arvovallallaan toimitti Joosefin vankilaansyytettynä iljettävästä rikoksesta. Täällä Joosef sai kärsiä, koska hänei tahtonut luopua rehellisyydestään. Hän oli jättänyt maineensa jaasiansa Jumalan käsiin. Ja vaikka Jumala antoi hänen kärsiä ja ollaahdistuksissa jonkin aikaa valmistaakseen hänet täyttämään erääntärkeän paikan, Jumala kuitenkin vartioi tätä jumalattoman syyttäjänmustaamaa mainetta ja raivasi jopa vankilankin kautta tien hänenkoroittamiseksensa. Hyve saa aikanaan oman palkkansa. Kilpi, jollaJoosef suojasi sydämensä, oli Jumalan pelko, joka sai hänet olemaanuskollinen ja rehellinen isännälleen ja uskollinen Jumalalle.

Vaikka Jumala koroittikin Joosefin koko maan hallitsijaksi, hänei kuitenkaan unohtanut Jumalaa. Hän tiesi olevansa muukalainenvieraassa maassa, erossa isästään ja veljistään, mikä sai hänet useinsurulliseksi, mutta hän uskoi varmasti, että Jumalan käsi oli ohjannuthänen elämänsä suuntaa asettaakseen hänet tärkeään asemaan. JaJumalassa edelleenkin kiinniriippuen hän suoritti Egyptin maanhallitsijana kaikki virkatehtävänsä uskollisesti.

Joosef vaelsi Jumalan kanssa. Hän ei ollut millään houkutuksillaeikä uhkauksilla suostuteltavissa poikkeamaan vanhurskauden polul-ta eikä rikkomaan Jumalan lakia. Hänen itsehillintänsä ja kärsivälli-syytensä vastoinkäymisissä sekä hänen horjumaton uskollisuutensaon kirjoitettu muistiin avuksi kaikille, jotka tulivat elämään maanpäällä hänen jälkeensä. Kun Joosefin veljet tunnustivat syntinsähänen edessään, hän antoi heille anteeksi koko sydämestään ja hy-väntahtoisilla rakkaudenteoillaan osoitti, ettei hän hautonut mitään[81]vihamielisiä tunteita heidän aikaisemmin häntä kohtaan osoittaman-sa julman menettelyn johdosta.

Israelin lapset 85

Menestyksen päiviä

Israelin lapset eivät olleet orjia. He eivät koskaan olleet myyneetfaaraolle karjaansa, maitaan eikä itseään ruoasta, niinkuin monetegyptiläiset olivat tehneet. Niiden palvelusten perusteella, joita Joo-sef oli tehnyt valtakunnalle, heille oli annettu jonkin verran maataasua karjoinensa ja lammaslaumoinensa. Faarao piti arvossa Joo-sefin viisautta kaikkien valtakunnan asioiden hoidossa, varsinkinvalmistuksissa noiden pitkien nälkävuosien varalta, jotka kohtasivatEgyptin maata. Hän tunsi, että koko valtakunta oli menestyksestäänkiitollisuuden velassa Joosefille ja hänen viisaalle hallin-nolleen, jaosoitukseksi kiitollisuudestaan hän sanoi Joosefille: ”Egyptin maaon avoinna sinun edessäsi; sijoita isäsi ja veljesi maan parhaaseenosaan. Asukoot Goosenin maakunnassa; ja jos tiedät heidän jou-kossaan olevan kelvollisia miehiä, niin aseta heidät minun karjanipäällysmiehiksi.”

”Ja Joosef sijoitti isänsä ja veljensä Egyptin maahan ja antoi heil-le maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta,niinkuin faarao oli hänen käskenyt tehdä. Ja Joosef elätti isäänsäja veljiänsä ja koko isänsä perhettä antamalla jokaiselle elatustavaimojen ja lasten luvun mukaan.”

Egyptin kuningas ei verottanut Joosefin isää ja veljiä ollenkaan,ja Joosefille suotiin etuoikeus varustaa heidät runsailla ruokavaroilla.Kuningas sanoi hallitusmiehilleen: ”Emmekö ole kiitollisuudenve-lassa Jumalalle Joosefista, ja hänelle tästä runsaasta ruoan hankin-nasta? Emmekö juuri hänen viisautensa ansiosta varastoineet sitäniin runsaasti? Kun toiset maat tuhoutuvat, meillä on yllin kyllin!Hänen hallintansa on suuresti rikastuttanut valtakuntaa.”

”Ja Joosef kuoli ja kaikki hänen veljensä ynnä koko se sukupol-vi. Mutta israelilaiset olivat hedelmällisiä ja sikisivät, lisääntyivätja enenivät hyvin suurilukuisiksi, niin että maa tuli heitä täyteen.Niin Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt.Tämä sanoi kansallensa: ’Katso, israelilaisten kansa on suurempija väkevämpi kuin me. Tulkaa, menetelkäämme siis viisaasti heitäkohtaan, että he eivät lisääntyisi, eivätkä, jos sota syttyisi, liittyisihekin vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan ja lähtisi maasta pois.’”


Sorron aika[82]

Tämä Egyptin uusi kuningas huomasi, että Israelin lapset oli-vat valtakunnalle suureksi hyödyksi. Monet heistä olivat pystyviäja taitavia työmiehiä, eikä hän ollut halukas menettämään heidäntyötään. Tämä uusi kuningas luki Israelin lapset kuuluvaksi siihenorjien luokkaan, jotka olivat myyneet laumansa, paimenensa, maan-sa ja itsensä valtakunnalle. ”Niin heille asetettiin työnjohtajia rasit-tamaan heitä ras-kaalla työllä. Ja heidän täytyi rakentaa faaraollevarastokaupungit Piitom ja Ramses.”

”Mutta kuta enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän se li-sääntyi ja sitä enemmän se levisi, niin että israelilaisia ruvettiinpelkäämään. Niin egyptiläiset pitivät israelilaisia orjantyössä väki-valloin ja katkeroittivat heidän elämänsä kovalla laastija tiilityölläja kaikenlaisella työllä ulkona kedolla, kaikenlaisella työllä, jota heteettivät heillä väkivalloin.”

He pakottivat naiset työskentelemään kedoilla kuin he olisivat ol-leet orjia. Kuitenkaan heidän lukumääränsä ei laske-nut. Kun kunin-gas ja hänen hallitusmiehensä näkivät heidän jatkuvasti lisääntyvän,he päättivät yhdessä pakottaa heidät suorittamaan määrätyn määränjoka päivä. He ajattelivat kukistaa heidät kovalla raadannalla ja oli-vat vihaisia, kun he eivät voineet vähentää heidän lukumääräänsäeivätkä kukistaa heidän itsenäistä mieltään.

Ja koska he epäonnistuivat aikeissansa, he kovettivat sydämensämenemään vielä pidemmälle. Kuningas käski, että poikalapset pititappaa heti, kun he olivat syntyneet. Saatana oli näitten asioittenalkuunpanija. Hän tiesi, että heprealaisten keskuudesta oli nousevavapauttaja pelastamaan heidät sorrosta. Hän ajatteli, että jos hän voisiyllyttää kuninkaan tuhoamaan poikalapset, Jumalan suunnitelmarau-keaisi. Mutta kätilövaimot pelkäsivät Jumalaa eivätkä tehneet,niinkuin Egyptin kuningas vaati, vaan jättivät poikalapset eloon.

Vaimot eivät uskaltaneet murhata heprealaisia lapsia, ja koska heeivät totelleet kuninkaan käskyä, Herra siunasi heitä. Kun Egyptinkuninkaalle ilmoitettiin, että hänen käskyään ei toteltu, hän oli hyvinvihainen. Sitten hän teki käskynsä uhkaavammaksi ja laajemmaksi.Hän velvoitti koko kansan pitämään tarkkaa vahtia sanoen: ”Kaikkipoikalapset, jotka syntyvät, heittäkää Niilin virtaan, mutta kaikkientyttölasten antakaa elää.”

Israelin lapset 87

Mooses [83]

Mooses syntyi tämän julman käskyn ollessa täydessä voimas-saan. Hänen äitinsä salasi hänet niin kauan kuin hän suinkin tur-vallisesti voi sen tehdä, ja valmisti sitten pienen kaisla-arkun vah-vistaen sen piellä, ettei se pääsisi pieneen arkkiin sekä asetti senvedenrajaan. Mooseksen sisko jäi kuljeksimaan lähistölle näennäi-sen välinpitämättömänä. Tuskaisena hän vartioi nähdäkseen, mitähänen pikkuveljelleen tapahtuisi. Enkelitkin vartioivat, ettei mitäänpahaa tapahtuisi avuttomalle pienokaiselle, jonka rakastava äiti olisinne laskenut ja hartain, kyyneleisin rukouksin jättänyt Jumalanhuomaan.

Ja nämä enkelit johtivat faaraon tyttären askelet virralle lähel-le juuri sitä paikkaa, missä viaton, pieni muukalainen oli. Hänenhuomionsa kiintyi outoon, pieneen arkkuun, ja hän lähetti yhdenhäntä odottavista palvelijattaristaan hakemaan sen hänelle. Ja kunhän oli avannut tämän erinomaisesti valmistetun pienen arkun kan-nen, hän näki suloisen pikkulapsen, ”ja katso, siinä oli poikanen,joka itki. Niin hänen tuli sitä sääli.” Hän tiesi jonkun helläsydämisenheprealaisäidin valinneen tämän erikoisen keinon pelastaakseen suu-resti rakastamansa pienen poikansa hengen, ja hän päätti heti ottaapojan omakseen. Mooseksen sisar tuli samassa siihen ja tiedusteli:”Menenkö kutsumaan heprealaisen imettäjän, joka voi imettää senlapsen sinulle?” Niin faaraon tytär vastasi hänelle: ”Mene!”

Iloiten kiiruhti sisar äitinsä luo ja kertoi hänelle iloisen uutisensekä vei hänet kiireesti faaraon tyttären luo, joka antoi lapsen äi-din imetettäväksi, ja maksoi hänelle runsaasti hänen oman poikansakasvattamisesta. Kiitollisena tämä äiti ryhtyi nyt turvattuun ja on-nelliseen tehtäväänsä. Hän uskoi, että Jumala oli varjellut hänenpoikansa hengen. Uskollisesti hän käytti hyväkseen tämän kalliintilaisuuden kasvattaa poi-kansa elämään hyödyllistä elämää. Äitiopetti huolellisemmin tätä lastaan kuin muita lapsiaan, sillä hän tunsivarmasti, että Jumala varjelisi hänet jotakin suurta työtä varten. Us-kollisesti opettaen hän juurrutti poikansa nuoreen mieleen Jumalanpelon ja rakkauden totuudenmukaisuuteen ja oikeamielisyyteen.

Hän ei suonut itselleen lepoa ponnistuksistaan, vaan rukoili har-taasti Jumalaa poikansa puolesta, että hän varjeltuisi kaikelta tur-melevalta vaikutukselta. Äiti opetti häntä kumartamaan ja rukoile- [84]


maan Jumalaa, elävää Jumalaa, sillä Hän yksin voisi kuulla häntäja auttaa häntä kaikissa olosuhteissa. Hän koetti painaa poikansamieleen epäjumalanpalveluksen synnillisyyden. Äiti tiesi, että poikapian vietäisiin hänen vaikutuspiiristään ja joutuisi kuninkaallisenkasvatusäitinsä johtoon ja sellaisille vaikutuksille alttiiksi, mitkä oli-sivat omiaan saattamaan hänet epäilemään taivaan ja maan Tekijänolemassaoloa.

Hänen vanhemmiltaan saamansa opetukset olivat omiaan lujitta-maan hänen mieltään ja suojaamaan häntä koroitukselta ja synninturmelukselta sekä tulemasta ylpeäksi hovielämän loiston ja ylelli-syyden keskellä. Hänellä oli selvä käsityskyky ja ymmärtäväinensydän, eikä hän koskaan kadottanut niitä lapsuudessa saamiansahurskaita vaikutelmia. Hänen äitinsä piti hänet luonaan niin kauankuin hän voi, mutta hänen täytyi erota hänestä, kun poika oli noinkahdentoista vuoden ikäinen, jolloin hän tuli faaraon tyttären pojaksi.

Tässä Saatana epäonnistui. Hän ajatteli yllyttämällä faaraon tu-hoamaan kaikki poikalapset tekevänsä tyhjäksi Jumalan aikomuksetja tuhoavansa Mooseksen, jonka Jumala oli herättävä vapauttamaankansansa. Mutta juuri sitä säädöstä, joka määräsi heprealaiset lapsetkuolemaan, Jumala käytti saadakseen Mooseksen kuninkaalliseenperheeseen, missä hänellä oli hyvä tilaisuus kasvaa oppineeksi mie-heksi ja erittäin kykeneväksi johtamaan Jumalan kansan Egyptistä.

Faarao ajatteli korottaa tyttärensä ottopojan valtaistuimelle. Hänkasvatti hänet Egyptin armeijan johtajaksi ja johtamaan miehiä tais-telussa. Mooses oli koko faaraon sotajoukon suuri suosikki ja kor-keasti kunnioittama, koska hän johti sodankäyntiä erinomaisen tai-tavasti ja viisaasti. ”Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläiseenviisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa.” Egyptiläisetpitivät Moosesta huomattavana persoonallisuutena.

Erikoiskasvatus johtajantehtävään

Enkelit ilmoittivat Moosekselle, että Jumala oli valinnut hänetvapauttamaan Israelin lapset. Enkelit opettivat myös Israelin lastenvanhimmille, että heidän vapauttamisensa aika oli lähellä ja ettäMooses oli se mies, jota Jumala oli käyttävä suorittamaan tämäntyön. Mooses ajatteli, että Israelin lapset saisivat vapauden ryhty-

Israelin lapset 89

mällä sotaan, että hänestä tulisi heprealaisen sotajoukon ylipäällik- [85]kö Egyptin armeijaa vastaan ja veljiensä vapauttaja sorron ikeestä.Tämä kuva mielessään Mooses varoi kiintymästä voimakkaasti kas-vatusäitiinsä ja faaraoon, ettei hänelle tulisi vaikeaksi vapaasti tehdäJumalan tahtoa.

Jumala varjeli Moosesta häntä ympäröivältä turmelevalta vaiku-tukselta. Hän ei koskaan unohtanut niitä totuuden peri-aatteita, jotkaoli nuoruudessaan saanut Jumalaa pelkääviltä vanhemmiltaan. Jakun hän eniten tarvitsi suojaa hovielämän turmelevalta vaikutuksel-ta, hänen nuoruutensa opetukset kantoivat hedelmää. Jumalanpelkooli hänen sydämessään. Ja niin voimakas oli hänen rakkautensaveljiinsä ja niin suuri hänen kunnioituksensa heprealaista uskoa koh-taan, ettei hän tahtonut salata syntyperäänsä, vaikka se riistäisikinkunnian olla kuninkaallisen perheen perillinen.

Kun Mooses oli neljänkymmenen vuoden vanha, ”hän meni vel-jiensä luo ja näki heidän raskaan työnsä. Ja hän näki egyptiläisenmiehen lyövän heprealaista miestä, erästä hänen veljistään. Silloinhän katseli ympärillensä joka taholle, ja kun hän näki, ettei ketäänollut läheisyydessä, löi hän egypti-läisen kuoliaaksi ja kätki hänethiekkaan. Ja hän meni toisena päivänä ulos ja näki kaksi heprealaistamiestä tappelemassa keskenään; ja hän sanoi syylliselle: ’Miksi lyöttove-riasi?’ Tämä vastasi: ’Kuka on asettanut sinut meidän päämie-heksemme ja tuomariksemme? Aiotko tappaa minutkin, niinkuintapoit egyptiläisen?’ Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: ’Se on siistullut ilmi.’ Ja kun faarao sai kuulla tästä tapahtumasta, etsi hänMoosesta tappaakseen hänet. Mutta Mooses lähti faaraota pakoonja pysähtyi Midianin maahan.” Jumala ohjasi hänen kulkuaan, jahän sai kodin Jetron luona, miehen, joka palveli Jumalaa. Hän olilammaspaimen ja myös Midianin pappi. Hänen tyttärensä kaitsi-vat hänen laumojaan. Mutta Jetron laumat jätettiin pian Mooseksenhoitoon, joka nai Jetron tyttären ja jäi Midianin maahan neljäksi-kymmeneksi vuodeksi.

Mooses oli liian pikainen tappaessaan egyptiläisen. Hän otak-sui Israelin kansan ymmärtävän, että Jumalan erikoinen sallimusoli nostanut hänet vapauttamaan heidät. Mutta Jumala ei tarkoitta-nut vapauttaa Israelin lapsia sotatoimin, niinkuin Mooses ajatteli,vaan omalla mahtavalla voimallaan, että kunnia tulisi yksin Hä-nelle. Jumala hylkäsi Mooseksen teon, egyptiläisen tappamisen,


pätemättömänä toteuttamaan Hänen (Jumalan) tarkoituksiaan. Salli-muksessaan Hän oli saattanut Mooseksen Egyptin kuninkaalliseen[86]perheeseen, niissä hän oli saanut perinpohjaisen kasvatuksen; muttahän ei vielä ollut valmis jotta Jumala olisi voinut uskoa hänelle suu-ren työn, mitä täyttämään Hän oli Mooseksen herättänyt. Mooses eivoinut jättää kuninkaan hovia ja kuninkaan lapsenlapsena saamaan-sa hemmottelua ryhtyäkseen heti toteuttamaan Jumalan erikoistatyötä. Hänen piti saada aikaa saadakseen kokemusta ja kasvaak-seen vastoinkäymisen ja puutteen koulussa. Hänen eläessään yksi-näisyydessä Jumala lähetti enkelinsä erikoisesti opettamaan häntätulevaisuutta varten. Täällä hän oppi täydellisemmin itsehillinnänja nöyryyden suuren läksyn. Hän kaitsi Jetron laumoja, ja hänensuorittaessaan halpoja tehtäviään lammaspaimenena Jumala valmistihäntä tulemaan omien lampaittensa vieläpä oman kansansa Israelinhengelliseksi paimeneksi.

Kun Mooses johti laumaa erämaahan ja tuli Hoorebille, Jumalanvuorelle, niin ”Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskelläorjantappurapensasta.” Ja Herra sanoi: ”Minä olen nähnyt kansasikurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortaj ainsa tähden;niin, minä tiedän heidän tuskansa. Sentähden minä olen astunut alasvapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä ja johdattamaan heidätsiitä maasta hyvään ja tilavaan maahan, maahan, joka vuotaa maitoaja mettä ... Ja nyt on israelilaisten huuto tullut minun kuuluviini, jaminä olen myös nähnyt sen sorron, jolla egyptiläiset heitä sortavat.Niin mene nyt, minä lähetän sinut faaraon tykö, ja vie minun kansani,israelilaiset, pois Egyptistä.”

Nyt oli täysin tullut aika, jolloin Jumala oli siirtävä Mooseksenlammaspaimenen asemasta omaksi ruoskaksensa, jonka hän tekisivoimalliseksi suorittamaan merkkejä ja ihmeitä vapauttaessaan hä-nen ja hänen kansansa sorronalaisuudesta ja suojellessaan sitä senvihollisten vainoilta.

Mooses suostui täyttämään tehtävän. Ensin hän kävi appensaluona ja sai tämän suostumuksen hänen itsensä ja hänen perheensäpalaamiselle Egyptiin. Hän ei uskaltanut kertoa Jetrolle sanomaansafaaraolle, ettei tämä olisi haluton päästämään hänen vaimoaan jalapsiaan seuraamaan häntä sellaiseen vaaralliseen tehtävään. Jumalavahvisti häntä ja poisti hänen pelkonsa sanoen hänelle: ”Mene ta-

Israelin lapset 91

kaisin Egyptiin, sillä kaikki ne ovat kuolleet, jotka väijyivät sinunhen-keäsi.”

Luku 15—Jumalan voiman ilmeneminen[87]

Monet vuodet olivat Israelin lapset olleet egyptiläisten orjuutta-mina. Vain jokunen harva perhe oli mennyt Egyptiin, mutta heistäoli siellä kasvanut suuri kansanpaljous. Ja epäjumalanpalveluksenympäröiminä monet heistä olivat kadottaneet tiedon totisesta Ju-malasta ja unohtaneet Hänen lakinsa. Ja he liittyivät egyptiläistenkanssa palvelemaan aurinkoa, kuuta ja tähtiä sekä eläimiä ja kuvia,ihmisten kätten töitä.

Kaikki Israelin lasten ympäristössä oli omiaan saattamaan heidätunohtamaan elävän Jumalan. Kuitenkin heprealaisten keskuudes-sa oli niitäkin, jotka säilyttivät tiedon totisesta Jumalasta, taivaanja maan Tekijästä. He olivat murheellisia nähdessään lastensa päi-vittäin katselevan heitä ympäröivän, epäjumalia palvelevan kansaniljettäviä tekoja, ja vieläpä heidän itsensäkin osallistuvan niihin jakumartavan egyptiläisiä jumalia, jotka olivat tehdyt puusta ja ki-vestä, sekä uhraavan näille elottomille esineille. Uskolliset olivatmurheellisia, ja tuskassaan he huusivat Herralta vapautusta egypti-läisten ikeestä, että Hän veisi heidät pois Egyptistä paikkaan, missähe voisivat vapautua epäjumalanpalveluksesta ja siitä turmelevastavaikutuksesta, joka heitä Egyptissä ympäröi.

Mutta monet heprealaiset halusivat mieluummin jäädä orjuuteenkuin lähteä uuteen maahan ja kohdata sellaisella matkalla tuleviavaikeuksia. Sentähden Herra ei vapauttanut heitä ensimmäisen ker-ran näyttäessään faaraolle merkkinsä ja ihmeensä. Hän pani tapah-tumat täydellisemmin kehittämään faaraon tyrannimaista henkeä,ilmoittaakseen egyptiläisille suuren voimansa ja saadakseen omankansansa halukkaaksi jättämään Egyptin ja palvelemaan Jumalaa.

Vaikka epäjumalanpalvelus olikin turmellut monet israelilaiset,[88]pysyivät uskolliset lujina. He eivät olleet harjoittaneet uskoaan sa-lassa, vaan avoimesti tunnustaneet egyptiläisille, että he palvelivatainoata totista ja elävää Jumalaa. He esittivät todistuksia Jumalanolemassaolosta ja voimasta aina luomisesta alkaen. Egyptiläisillä olitilaisuus perehtyä heprealaisten uskoon ja heidän Jumalaansa. He

92

Jumalan voiman ilmeneminen 93

olivat koettaneet saada totisen Jumalan uskolliset palvelijat luopu-maan uskosta, ja heitä suututti, kun eivät olleet siinä onnistuneet, eiuhkauksin, ei lupauksin palkinnosta eikä julmasti kohdellen.

Kaksi viimeistä kuningasta, jotka olivat istuneet Egyptin valtais-tuimella, olivat olleet hirmuvaltiaita ja kohdelleet julmasti heprea-laisia. Israelin vanhimmat olivat koettaneet rohkaista israelilaistenheikkenevää uskoa viittaamalla Aabrahamille annettuun lupaukseenja Joosefin juuri ennen kuolemaansa lausumiin profeetallisiin sa-noihin, jotka ennustivat heidän vapauttamisensa Egyptistä. Jotkutkuuntelivat ja uskoivat. Toiset katselivat omaa viheliäistä tilaansakykenemättä toivomaankaan.

Israel ympäristön vaikuttamana

Egyptiläiset olivat kuulleet Israelin lasten odotuksesta ja nauroi-vat heidän vapautumistoivolleen sekä puhuivat halveksivasti heidänJumalansa voimasta. He viittasivat heille heidän omaan asemaansakansana, pelkkänä orjakansana, ja sanoivat heille ivaten: ”Jos tei-dän Jumalanne on niin oikeamielinen ja armollinen ja jos Hän onväkevämpi kuin Egyptin jumalat, miksi Hän ei auta teitä vapaaksikansaksi? Miksi Hän ei ilmaise suuruuttaan ja voimaansa ja koroitateitä?”

Sitten egyptiläiset kiinnittivät israelilaisten huomion omaan kan-saansa, joka palveli omia valitsemiaan jumalia, joita israelilaisetnimittivät vääriksi jumaliksi. Voitonriemuisina he sanoivat, että hei-dän jumalansa olivat siunanneet heitä ja antaneet heille ravinnonja vaatteet sekä suuria rikkauksia ja että heidän jumalansa olivatantaneet israelilaisetkin heidän käsiinsä palvelemaan heitä ja ettäheillä oli valta sortaa heitä ja tuhota heidän elämänsä, niin että helakkaisivat olemasta mikään kansa. He nauroivat ajatukselle, ettäheprealaiset koskaan vapautuisivat orjuudesta.

Faarao kerskui, että hänestä olisi hauska nähdä heidän Jumalansavapauttavan heidät hänen käsistään. Nämä puheet tuhosivat monien [89]Israelin lasten toivon. Heistä paljon näytti olevan aivan niin, kuinkuningas ja hänen neuvonantajansa olivat sanoneet. He tiesivät, ettäegyptiläiset kohtelivat heitä orjinansa, ja että heidän oli kärsittäväaivan niin paljon sortoa, kuin heidän työnjohtajansa ja hallitsijansamääräisivät heidän kannettavakseen. Heidän poikalapsiansa etsit-


tiin tapettavaksi. Heidän oma elämänsä oli raskasta, ja he uskoivattaivaan Jumalaan ja palvelivat Häntä.

Sitten he vertasivat olosuhteitaan egyptiläisten olosuhteisiin. Nä-mä eivät ollenkaan uskoneet elävään Jumalaan, jolla oli valta pelas-taa tai kadottaa. Toiset heistä palvelivat epäjumalia, puisia ja kivisiäkuvia toisten pitäessä parempana palvella aurinkoa, kuuta ja tähtiä;ja kuitenkin he menestyivät ja olivat hyvinvoipia. Ja jotkut heprea-laiset ajattelivat, että jos Jumala oli yläpuolella kaikkien muidenjumalien, Hän ei pitäisi heitä näin epäjumalia palvelevan kansanorjina.

Jumalan uskolliset palvelijat ymmärsivät, että Herra antoi heidänjoutua Egyptiin heidän kansallisen uskottomuutensa tähden Jumalaakohtaan ja heidän halunsa tähden naida toisista kansoista, mikä johtiheitä palvelemaan epäjumalia. Ja horjumatta he selittivät veljilleen,että Jumala on pian vievä heidät pois Egyptistä ja särkevä heidänorjanikeensä.

Oli tullut aika, jolloin Jumala oli vastaava sorretun kansansa ru-kouksiin ja vievä heidät pois Egyptistä sellaisella valtavalla voimal-lansa, että egyptiläisten oli oleva pakko tunnustaa, että heprealaistenJumala, jota he olivat halveksineet, oli yläpuolella kaikkien juma-lien. Nyt Hän oli rankaiseva heitä heidän epäjumalanpalvelukses-taan ja siitä, että he olivat ylpeästi kerskuneet elottomien jumaltensasiunanneen heitä. Jumala oli kirkastava oman nimensä, jotta toisetkansat saisivat kuulla Hänen voimastaan ja vapisisivat Hänen val-tavien tekojensa edessä ja että Hänen kansansa nähdessään Hänenihmeelliset tekonsa kääntyisi täydelleen epäjumalanpalveluksestaanpalvelemaan Häntä puhtaasti ja vilpittömästi.

Vapauttaessaan Israelin Egyptistä Jumala selvästi osoitti erin-omaisen armonsa kansaansa kohtaan kaikkien egyptiläisten nähden.Jumala näki hyväksi panna rangaistuksensa täytäntöön faaraoon näh-den, että hän katkerasta kokemuksesta tietäisi. sen, mistä häntä eimuulla tavoin olisi saatu vakuuttuneeksi, että Jumala on kaikkia mui-[90]ta väkevämpi. Hän oli antava kaikille kansoille varoittavan ja vakuut-tavan todistuksen jumalallisesta voimastaan ja vanhurskaudestaan,jotta Hänen nimeänsä julistettaisiin kaikkialla koko maailmassa. Ju-malan tarkoitus oli, että nämä voimannäytteet vahvistaisivat Hänenkansansa uskoa, ja että heidän jälkeläisensä palvelisivat järkähtä-


mättömästi yksin Häntä, joka oli tehnyt sellaisia armeliaita ihmeitäheidän hyväkseen.

Senjälkeen kun faarao oli käskenyt kansan tehdä tiiliä ilmanolkia, Mooses teki faaraolle tiettäväksi, että Jumala, jota hän eisanonut tuntevansa, oli pakottava hänet taipumaan vaatimuksiinsa jatunnustamaan Hänen arvovaltansa korkeimpana Hallitsijana.

Vitsaukset

Ihmetyöt sauvan muuttuessa käärmeeksi ja virran veden vereksieivät liikuttaneet faaraon kovaa sydäntä, vaan lisäsivät hänen vi-haansa israelilaisia kohtaan. Hänen tietäjiensä vaikutus sai hänetuskomaan, että nämä ihmeet oli suoritettu taikavoimin, mutta hänsai runsaasti todistuksia siitä, että niin ei ollut asianlaita, kun tulisammakkovitsaus. Jumala olisi voinut saada ne katoamaan ja muut-tumaan jälleen tomuksi yhdessä hetkessä, mutta Hän ei tehnyt niin,etteivät kuningas ja egyptiläiset olisi sanoneet, senjälkeen kun Ju-mala olisi ottanut ne pois, että vitsaus oli taikavoiman tulos niinkuintietäjienkin teko. Sammakot kuolivat, ja sitten he kokosivat ne kasoi-hin. He voivat nähdä edessään niiden raadot, jotka turmelivat ilman.Tässä kuninkaalla ja koko Egyptillä oli todistuksia, joita heidän tur-ha järkeilynsä ei voinut selittää taikakeinoksi, vaan jotka heidän olimyönnettävä taivaan Jumalan rangaistukseksi.

Tietäjät eivät voineet saada aikaan sääskiä. Jumala ei antanutheidän sen enempää kuin egyptiläistenkään päästä siihen käsityk-seen, että he voisivat aiheuttaa sääskivitsauksen. Hän oli riistäväfaaraoita kaikki selitykset hänen epäuskollensa. Hän pakotti vieläpätietäjätkin sanomaan: ”Tämä on Jumalan sormi.”

Seuraavana tuli paarmaparvien vitsaus. Ne eivät olleet sellaisiapaarmoja, jotka vaarattomina kiusaavat meitä joi-nakin vuodenai-koina, vaan nämä paarmat, joita tuli Egyptiin, olivat sangen suuriaja myrkyllisiä. Niiden pisto oli hyvin tuskallinen sekä ihmisille et-tä eläimille. Jumala erotti kansansa egyptiläisistä eikä antanut [91]paarmojen ilmaantua heidän alueelleen.

Sitten Jumala lähetti vitsauksen heidän karjaansa kohdanneenruton muodossa sekä samanaikaisesti varjeli hep-realaisten karjan,niin ettei yksikään eläin siitä kuollut. Seuraavan vitsauksen muo-dostivat paiseet, joita tuli sekä ihmisiin että eläimiin, eivätkä noidat


voineet suojella itseään niiltä. Sitten Herra lähetti Egyptiin raesateen,johon sekoittui tulta, salamoita ja ukkosenjyrinää. Kunkin vitsauk-sen aika ilmoitettiin, ennen kuin vitsaus tuli, ettei voitaisi sanoa sentapahtuneen sattumalta. Jumala osoitti egyptiläisille, että koko maaoli heprealaisten Jumalan hallinnassa — että ukkonen, raesade jamyrsky tottelevat Hänen ääntään. Faarao, tuo ylpeä kuningas, jokakerran kysyi: ”Kuka on Herra, jota minun pitäisi kuulla?” nöyrtyija sanoi: ”Minä olen tehnyt syntiä... Herra on oikeassa, mutta minäja minun kansani olemme väärässä.” Hän pyysi Moosesta toimi-maan välittäjänä hänen ja Jumalan välillä, että hirvittävä jyrinä jasalamoiminen lakkaisi.

Seuraavana vaivana Jumala lähetti hirvittävän heinäsirkkavit-sauksen. Kuningas piti parempana saada vitsauksia kuin nöyrtyäJumalan edessä. Katumatta hän katseli, kuinka hänen koko valtakun-tansa kärsi näiden hirvittävien rangaistusihmeiden kourissa. SittenJumala lähetti Egyptiin pimeyden. Hän ei ainoastaan riistänyt valoa,vaan ilmakin oli hyvin painostavaa, niin että hengitys oli vaikeata;heprealaisten asuinsijoilla ilma oli kuitenkin puhdasta, ja heillä olivaloa.

Jumala lähetti Egyptiin vielä yhden hirvittävän vitsauksen, jokaoli kovempi kuin mikään sitä edeltäneistä. Kuningas ja epäjumalienpapit vastustivat loppuun asti Mooseksen vaatimusta. Kansa toivoi,että heprealaisten olisi sallittu lähteä Egyptistä. Mooses selosti faa-raolle ja Egyptin kansalle sekä israelilaisille viimeisen vitsauksenlaatua ja vaikutuksen. Tuona yönä, joka oli niin hirvittävä egyp-tiläisille ja niin ihana Jumalan kansalle, Jumala sääsi juhlallisenpääsiäisen vieton.

Egyptin kuninkaan ja ylpeän, epäjumalia palvelevan kansan olihyvin vaikeata taipua taivaan Jumalan vaatimuksiin. Egyptin kunin-gas oli sangen hidas taipumaan. Mitä tuskallisimman onnettomuu-den aikana hän taipui vähän, mutta kun onnettomuus oli lakannut,hän peruutti kaiken, mitä oli myöntänyt. Täten Egyptiä kohtasi vit-saus vitsauksen jäl- keen, eikä hän taipunut enempää, kuin mihin[92]Jumalan vihan hirvittävä rangaistus hänet pakotti. Kuningas jatkoiitsepintaisesti kapinaansa vielä sittenkin, kun Egypti oli raunioina.

Mooses ja Aaron selostivat faaraolle jokaisen vitsauksen laadunja vaikutuksen, mikä seuraisi hänen kieltäytymistään päästää Israel.Joka kerta hän näki näiden vitsausten tulevan täsmälleen, niin kuin


hänelle oli kerrottu niiden tulevan; mutta hän ei tahtonut taipua.Ensin hän vain antoi heille luvan uhrata Jumalalle Egyptin maas-sa; sitten, senjälkeen kun Egypti oli saanut kokea Jumalan vihaa,hän lupasi, että miehet yksinään saisivat lähteä. Kun heinäsirkkavit-saus oli miltei tuhonnut Egyptin, hän lupasi, että heidän lapsensa javaimonsakin saisivat mennä, mutta ei päästänyt heidän karjaansa.Sitten Mooses kertoi kuninkaalle, että Jumalan enkeli tuli lyömäänkuoliaiksi heidän esikoisensa.

Nuo vitsaukset olivat tulleet hiukan toinen toistaan nopeamminja kovempina, ja tämä oli oleva hirvittävämpi kuin mikään ennensitä. Mutta ylpeä kuningas oli ylen määrin kiihtynyt eikä nöyrtynyt.Ja kun egyptiläiset näkivät mitä suuria valmistuksia heprealaistenkeskuudessa tehtiin tuon hirvittävän yön varalta, he pilkkasivat veri-merkkiä heidän oviensa pihtipielissä.

Luku 16—Israelin pelastus orjuudesta[93]

Israelin lapset olivat seuranneet Jumalan heille antamia ohjeita,ja kun kuoleman enkeli kulki talosta taloon egypti-läisten keskuu-dessa, he olivat kaikki valmiina matkalle ja odottivat kapinallisenkuninkaan ja hänen suurten miestensä käskevän heitä menemään.

”Ja puoliyön aikana tapahtui, että Herra surmasi kaikki Egyptinmaan esikoiset, valtaistuimellaan istuvan faaraon esi-koisesta vanki-kuopassa olevan vangin esikoiseen asti, ynnä kaikki karjan esikoiset.Niin faarao nousi sinä yönä ja kaikki hänen palvelijansa ynnä kaikkiegyptiläiset, ja kova valitus oli Egyptissä, sillä ei ollut yhtään taloa,jossa ei ollut kuollutta. Ja hän kutsutti yöllä Mooseksen ja Aaroninja sanoi: ’Nouskaa ja menkää pois minun kansani joukosta, sekä teettä israelilaiset: menkää ja palvelkaa Herraa, niinkuin olette puhu-neet, ja menkää ja rukoilkaa minullekin siunausta.’ Ja egyptiläisetahdistivat kansaa jouduttaaksensa heidän lähtöänsä maasta pois, sil-lä he ajattelivat: ’Me kuolemme kaikki.’ Ja kansa otti taikinansa,ennen kuin se oli hapannut, ja kantoi taikinakaukalonsa vaippoihinkäärittynä olkapäillään. Ja israelilaiset olivat tehneet Mooseksen sa-nan mukaan: he olivat pyytäneet egyptiläisiltä hopeaja kultakalujasekä vaatteita. Ja Herra oli antanut kansan päästä egyptiläisten suo-sioon, niin että nämä suostuivat heidän pyyntöönsä; ja niin he veivätsaalista egyptiläisiltä.”

Jumala ilmoitti tämän Aabrahamille noin neljäsataa vuotta ennenkuin se täyttyi: ”Ja Herra sanoi Aabrahamille: ’Niin tiedä totisesti,että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka eiole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavatheitä neljäsataa vuotta. Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat,minä tuomitsen, ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon[94]tavaraa.’” 1 Moos. 15: 13, 14.

”Ja myös paljon sekakansaa meni heidän kanssansa, sekä lam-paita ja raavaskarjaa suuret laumat.” Israelin lapset lähtivät Egyptistämukanaan omaisuutensa, joka ei kuulunut faaraolle, sillä he eivätolleet koskaan myyneet itseään hänelle. Jaakob ja hänen poikansa

98

Israelin pelastus orjuudesta 99

toivat laumansa ja karjansa mukanaan Egyptiin. Israelin lapset olivattulleet sangen monilukuisiksi, ja heidän laumansa ja karjansa olivatlisääntyneet suuresti. Jumala oli rangaissut egyptiläisiä lähettämälläheille vitsauksia ja saattoi heidät kiirehtimään hänen kansaansa poisEgyptistä kaiken sen kanssa, mitä he omistivat.

”Mutta kun faarao oli päästänyt kansan, ei Jumala johdattanutheitä sitä tietä, joka kulki filistealaisten maan kautta, vaikka se olisuorin, sillä Jumala ajatteli, että kansa ehkä katuisi nähdessänsä so-dan syttyvän ja palaisi Egyptiin, vaan Jumala antoi kansan poiketaerämaan tietä myöten Kaisiamerta kohti. Ja taisteluun valmiina israe-lilaiset lähtivät Egyptin maasta. Ja Mooses otti mukaansa Joosefinluut, sillä tämä oli vannottanut israelilaisia ja sanonut: ’Kun Jumalapitää huolen teistä, viekää silloin minun luuni täältä mukananne.’”

Tulipatsas

”Ja he lähtivät liikkeelle Sukkotista ja leiriytyivät Eetamiin, erä-maan reunaan. Ja Herra kulki heidän edellänsä, päivällä pilvenpat-saassa johdattaaksensa heitä tietä myöten ja yöllä tulenpatsaassavalaistaksensa heidän kulkunsa, niin että he voivat vaeltaa sekä päi-vällä että yöllä. Pilvenpatsas ei poistunut päivällä eikä tulenpatsasyöllä kansan edestä.”

Jumala tiesi, että filistealaiset vastustaisivat heidän kulkuaan hei-dän maansa lävitse. He sanoisivat, että israelilaiset olivat lähteneetsalaa pakoon isänniltään Egyptistä ja nostaisivat sodan heitä vas-taan. Siten Jumala johtamalla heitä merelle vievää tietä osoitti ole-vansa sekä sääliväinen Jumala että tuomion Jumala. Herra ilmoittiMoosekselle, että faarao oli ajava heitä takaa, ja Hän osoitti hänel-le tarkkaan mihin heidän tuli leiriytyä meren rannalle. Hän kertoiMoosekselle, että faarao ja kaikki hänen joukkonsa tuli antamaankunnian Herralle.

Muutamia päiviä sen jälkeen, kun heprealaiset olivat lähteneetEgyptistä, egyptiläiset kertoivat faaraolle, että he olivat paenneeteivätkä tulisi enää koskaan takaisin palvelemaan häntä. Ja he valit-tivat sitä, että olivat antaneet heidän läh- teä Egyptistä. Se merkitsi [95]heille sangen suurta menetystä, että israelilaiset eivät olleet enääheitä palvelemassa, ja he pahoittelivat sitä, että olivat suostuneetpäästämään heidät. Kaikista kärsimistään Jumalan rangaistuksista


huolimatta heidän jatkuva kapinoimisensa oli niin kovettanut heidänsydämensä, että he päättivät lähteä ajamaan Israelin lapsia takaa jatuoda heidät väkivalloin takaisin Egyptiin. Kuningas kokosi sangensuuren armeijan ja kuudetsadat sotavaunut ja lähti ajamaan heitätakaa ja saavutti heidät, kun he olivat leiriytyneet meren rannalle.

”Ja kun faarao oli lähellä, nostivat israelilaiset silmänsä ja näki-vät, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessänsä. Silloin israeli-laiset peljästyivät kovin ja huusivat Herraa. Ja he sanoivat Moosek-selle: ’Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne erämaahankuolemaan? Mitä teit meille, kun johdatit meidät pois Egyptistä!Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna mei-dän olla rauhassa, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisiollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan.’ Mooses vastasikansalle: ’Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, min-kä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkänäette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tulenäkemään. Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa.’”

Kuinka pian israelilaiset osoittivatkaan epäluottamusta Juma-laan! He olivat omin silmin nähneet kaikki Hänen Egyptille anta-mansa rangaistukset, jotka pakottivat kuninkaan päästämään Israelin,mutta kun heidän luottamuksensa Jumalaan joutui koetukselle, henapisivat huolimatta siitä, että olivat nähneet sellaisia todistuksiaHänen voimastansa ihmeellisessä vapauttamisessaan. Sensijaan ettäolisivat hädässään luottaneet Jumalaan, he napisivat uskollista Moo-sesta vastaan muistuttaen häntä niistä epäuskoisista sanoistaan, joitahe olivat Egyptissä lausuneet. He syyttivät häntä kaikesta ahdingos-tansa. Hän kehoitti heitä luottamaan Jumalaan ja pidättäytymääntuomasta epäuskoansa julki, sillä he saisivat nähdä, mitä Herra oli te-kevä heidän hyväkseen. Mooses huusi hartaasti Herraa pelastamaanvalitun kansansa.

Pelastus Punaisella merellä

”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Miksi huudat minulle? Sano is-raelilaisille, että he lähtevät liikkeelle. Mutta sinä nosta sauvasi ja[96]ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin että israelilaiset voivatkäydä meren poikki kuivaa myöten.’” Jumala tahtoi saada Moosek-sen ymmärtämään, että Hän oli toimiva kansansa puolesta — että

Israelin pelastus orjuudesta 101

heidän hätänsä oli oleva Hänen tilaisuutensa. Kun he menisivätniin kauas kuin voisivat, Mooseksen pitäisi käskeä heitä käymäänyhä eteenpäin, jotta hän käyttäisi sauvaa, jonka Jumala oli hänelleantanut hänen sillä halkaistakseen vedet.

”Ja katso, minä paadutan egyptiläisten sydämet, niin että he tule-vat heidän perässänsä; minä näytän kunniani tuhoamalla faaraon jakoko hänen sotajoukkonsa, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä. Jaegyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä näytänkunniani tuhoamalla faaraon, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä.Niin Jumalan enkeli, joka oli kulkenut Israelin joukon edellä, siirtyikulkemaan heidän takanansa, ja pilvenpatsas siirtyi heidän edeltänsäja asettui heidän taaksensa ja tuli egyptiläisten joukon ja Israelinjoukon väliin; ja pilvi oli pimeä noille ja valaisi yön näille. Näinkoko yönä toinen joukko ei voinut lähestyä toista.”

Egyptiläiset eivät voineet nähdä heprealaisia, sillä heidän edes-sään oli synkkä, pimeä pilvi, joka oli aivan valoisa israe-lilaisille.Täten Jumala ilmaisi voimansa koetellakseen kansaansa, luottaisi-vatko he Häneen sen jälkeen, kun Hän oli antanut heille sellaisiamerkkejä huolenpidostaan ja rakkaudestaan heitä kohtaan, ja nuhdel-lakseen heidän epäuskoaan ja napinaansa. ”Ja Mooses ojensi kätensämeren yli. Niin Herra saattoi vahvalla itätuulella, joka puhalsi kokoyön, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi; ja vesijakautui kahtia. Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten,ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella.”Vedet kohosivat ylös ja pysähtyivät kuin jähmettyneet muurit kum-mallekin puolelle Israelin kulkiessa meren keskitse kuivaa maatapitkin.

Egyptin sotajoukko riemuitsi tuona yönä siitä, että Israelin lap-set olivat jälleen heidän vallassaan. He ajattelivat, ettei heillä ollutmitään mahdollisuutta päästä pakoon, sillä heidän edessään levit-täytyi Punainen meri, ja aivan heidän takanaan olivat egyptiläistensuuret armeijat. Kun he aamulla tulivat meren rantaan, katso, sieltäolikin kuiva tie; vedet olivat jakautuneet seinäksi molemmin puolinja Israelin lapset olivat puolivälissä merta kulkien kuivalla maalla.Egyptiläiset odottivat hetkisen päättääkseen, mitä menettelytapaa [97]heidän olisi paras noudattaa. He olivat pettyneitä ja raivostuneitasiitä, että kun heprealaiset olivat melkein heidän vallassaan ja he


olivat varmat heistä, näille oli avautunut odottamaton tie meressä.He päättivät seurata heitä.

”Ja egyptiläiset, kaikki faaraon hevoset, hänen sotavaununsa jaratsumiehensä, ajoivat heitä takaa ja tulivat heidän perässänsä keskel-le merta. Kun aamuvartio tuli, katsahti Herra egyptiläisten joukkoatulenpatsaasta ja pilvestä ja saattoi hämminkiin egyptiläisten joukon.Ja Hän antoi heidän vaunujensa pyöräin irtautua, niin että heille kävivaikeaksi päästä eteenpäin. Niin egyptiläiset sanoivat: ’PaetkaammeIsraelia, sillä Herra sotii heidän puolestansa egyptiläisiä vastaan.’”

Egyptiläiset uskaltautuivat polulle, jonka Jumala oli valmistanutkansaansa varten, ja Jumalan enkelit kulkivat heidän sotajoukkon-sa läpi ja irroittivat heidän sotavaunujensa pyörät. He olivat ah-distuksessa. Heidän etenemisensä oli hidasta, ja he alkoivat käydälevottomiksi. He muistivat ne rangaistukset, jotka heprealaisten Ju-mala oli tuottanut heille Egyptissä pakottaakseen heidät päästämäänIsraelin, ja he ajattelivat, että Jumala luovuttaisi heidän kaikki is-raelilaisten käsiin. He päättelivät, että Jumala taisteli israelilaistenpuolesta, ja olivat hirvittävän peloissaan kääntyessään pakenemaanheitä, kun Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi meren yli, ettävedet palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän sotavaununsaja ratsumiehensä.”

”Niin Mooses ojensi kätensä meren yli, ja aamun koittaessa me-ri palasi paikoillensa, egyptiläisten paetessa sitä vastaan; ja Herrasyöksi egyptiläiset keskelle merta. Ja vedet palasivat ja peittivät so-tavaunut ja ratsumiehet, koko faaraon sotajoukon, joka oli seurannutheitä mereen; ei yksikään heistä pelastunut. Mutta israelilaiset kul-kivat kuivaa myöten meren poikki, ja vesi oli heillä muurina sekäoikealla että vasemmalla puolella. Niin Herra pelasti Israelin sinäpäivänä egyptiläisten käsistä, ja Israel näki egyptiläiset kuolleinameren rannalla. Ja Israel näki sen suuren teon, jonka Herra teki tu-hotessaan egyptiläiset. Silloin kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraanja uskoi Hänen palvelijaansa Moosesta.”

Kun heprealaiset näkivät Jumalan ihmeellisen työn Hänen tuho-tessaan egyptiläiset, he yhtyivät innoitettuun, ylevän kaunopuheiseenkiitosja ylistyslauluun.

Luku 17—Israelin vaellus [98]

Israelin lapset kulkivat erämaassa, eivätkä kolmeen päivään löy-täneet juotavaksi kelpaavaa vettä. He kärsivät janoa, ja ”niin kansanapisi Moosesta vastaan ja sanoi: ’Mitä me juomme?’ Mutta hänhuusi Herran puoleen; ja Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heittiveteen, ja vesi tuli makeaksi. Siellä Hän antoi kansalle lain ja oikeu-den, ja siellä Hän koetteli sitä. Hän sanoi: ’Jos sinä kuulet Herraa,Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein Hänen silmissänsä, tarkkaat Hänenkäskyjänsä ja noudatat kaikkea Hänen lakiansa, niin minä en panesinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannutegyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi.’”

Israelin lapsilla näytti olevan paha, epäuskoinen sydän. He olivathaluttomia kestämään vastoinkäymisiä erämaassa. Kun he kohtasi-vat vaikeuksia matkallaan, he pitivät niitä mahdottomina. Heidänluottamuksensa Jumalaan petti, eivätkä he nähneet edessään muutakuin kuoleman. ”Ja koko Israelin kansa napisi Moosesta ja Aaroniavastaan erämaassa; ja israelilaiset sanoivat heille: ’Jospa olisimmesaaneet surmamme Herran kädestä Egyptin maassa, jossa istuimmelihapatain ääressä ja leipää oli kyllin syödäksemme! Mutta te olettetuoneet meidät tähän erämaahan antaaksenne koko tämän joukonkuolla nälkään.’”

Todellisuudessa he eivät olleet kokeneet nälän tuskaa. Heillä olinytkin ruokaa, mutta he pelkäsivät tulevaisuutta. He eivät voineetymmärtää, kuinka Israelin joukko voisi tulla toimeen pitkän matkan-sa aikana läpi erämaan sillä vaatimattomalla ravinnolla, mitä heilläsilloin oli, ja epäuskossaan he näkivät lastensa nääntyvän nälkään.Herran tahto oli, että he joutuisivat ahtaalle ravinnon suhteen ja ettähe saisivat kokea vaikeuksia, niin että he sydämeltänsä kääntyisi- [99]vät Hänen puoleensa, joka oli auttanut heitä tähän asti, ja että heuskoisivat Häneen. Hän oli valmis auttamaan heitä. Jos he hädäs-sään huutaisivat Häntä avukseen, Hän osoittaisi heille rakkautensaja jatkuvan huolenpitonsa.

103


Mutta he näyttivät olevan haluttomia luottamaan Herraan senpidemmälle, kuin mitä silmiensä edessä voivat nähdä jatkuvia to-distuksia Hänen voimastaan. Jos heillä olisi ollut tosi usko ja lujaluottamus Jumalaan, he olisivat ilomielin kestäneet epämukavuu-det ja vastukset, vieläpä todellisen kärsimyksenkin, sen jälkeen kunHerra oli niin ihmeellisellä tavalla vapauttanut heidät orjuudesta. Si-täpaitsi Herra lupasi heille, että jos he tottelisivat Hänen käskyjään,ei heihin tulisi mitään sairautta, sillä Hän sanoi: ”Minä olen Herra,sinun parantajasi.”

Tämän varman Jumalan lupauksen jälkeen oli rikoksellista epä-uskoa heidän ennakolta sanoa, että he ja heidän lapsensa voivat kuol-la nälkään. Egyptissä he olivat kärsineet suuresti ja olleet liikanaisentyön rasittamia. Heidän lapsiansa oli surmattu, ja vastauksena heidäntuskaisiin rukouksiinsa Jumala oli armollisesti vapauttanut heidät.Hän lupasi olla heidän Jumalansa, ottaa heidät omaisuuskansakseenja johdattaa heidät suureen ja hyvään maahan.

Mutta he olivat valmiit menettämään rohkeutensa mistä tahansakärsimyksestä, joka heidän olisi tullut kestää matkallansa tuohonmaahan. He olivat kärsineet paljon palvellessaan egyptiläisiä, mut-ta eivät nyt voineet kestää kärsimyksiä palvellessaan Jumalaa. Heolivat valmiit antautumaan synkkiin epäilyksiin ja vaipumaan mie-lenmasennukseen joutuessansa koetuksiin. He napisivat Jumalanuskollista palvelijaa Moosesta vastaan ja vaivasivat häntä kaikillavastoinkäymisillään sekä esittivät syntisen toivomuksen, että he oli-sivat jääneet Egyptiin, missä he voivat istua lihapatain ääressä jasyödä leipää kylliksi.

Opetus meidän ajallemme

Israelin lasten epäusko ja napina kuvaa nykyistä Jumalan kan-saa maan päällä. Monet katsovat taaksepäin heihin ja ihmettelevätheidän epäuskoaan ja jatkuvaa napinointiaan, vaikka Herra oli teh-nyt niin paljon heidän hyväkseen antaessaan heille yhä uudistuviatodistuksia rakkaudestaan ja huolenpidostaan heitä kohtaan. He ajat-televat, että he eivät olisi olleet kiittämättömiä. Mutta jotkut, jotka[100]ajattelevat näin, napisevat ja ovat tyytymättömiä mitättömistäkinasioista. He eivät tunne itseään. Jumala koettelee heitä tavan takaa

Israelin vaellus 105

ja koettelee heidän uskoaan pienissä asioissa; mutta he eivät kestäkoetusta yhtään paremmin kuin muinainen Israel.

Monien nykyiset tarpeet ovat tyydytetyt, mutta he eivät kuiten-kaan luota Jumalaan tulevaisuudessa. He osoittavat epäuskoa javaipuvat alakuloisuuteen ja synkkyyteen odottamansa hädän tähden.Jotkut ovat alinomaa levottomia peljäten joutuvansa puutteeseenja heidän lapsensa kärsimään. Kun vaikeuksia esiintyy tai kun hejoutuvat ahtaalle — kun heidän uskoaan ja rakkauttaan Jumalaankoetellaan — he hätkähtävät koetusta ja napisevat sitä tapahtumienkehitystä vastaan, jonka Jumala on valinnut puhdistamaan heitä. Hei-dän rakkautensa ei osoittaudu puhtaaksi ja täydelliseksi kestämäänkaikkia asioita.

Taivaan Jumalan oman kansan uskon tulee olla vahva, toimiva jakestävä — niitten asioitten täyttämä, joita toivotaan. Silloin heidänpuheensa on oleva: ”Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitäminussa on, Hänen pyhää nimeänsä”, sillä Hän on jakanut minullerunsaasti kaikkea hyvää.

Jotkut pitävät itsekieltäymystä todellisena kärsimyksenä. Tur-meltunutta ruokahalua hellitään. Ja epäterveellisten halujen hillit-seminen johtaa monet kristityiksi tunnustautuvatkin peräytymään,ikäänkuin puhtaasta ruokajärjestyksestä olisi seurauksena todelli-nen nälkäkuolema. Ja Israelin lasten tavoin he pitäisivät parempanaorjuutta ja sairasta olemusta, vieläpä kuolemaakin, kuin että heil-tä riistettäisiin lihapadat. Leipä ja vesi ovat kaikki, mitä on luvattujäännöskansalle ahdistuksen aikana.

Manna

”Ja kun kastesumu oli haihtunut, katso, erämaassa oli maanpinnalla jotakin hienoa, suomujen tapaista, jotakin hienoa niinkuinhärmä. Kun israelilaiset näkivät sen, kyselivät he toisiltansa: ’Mitätämä on? ’ sillä he eivät tienneet, mitä se oli. Ja Mooses sanoiheille: ’Tämä on se leipä, jonka Herra on antanut teille syötäväksi.Ja näin on Herra käskenyt: Kootkaa sitä, jokainen tarpeenne mukaan;ottakaa goomer-mitta mieheen perheenne pääluvun mukaan, kukinniin monelle, kuin kullakin majassansa on.”

”Ja israelilaiset tekivät niin, ja he kokosivat, yksi enemmän, toi- [101]nen vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen goomer-mitalla, niin ei


sille jäänyt liikaa, joka oli koonnut enemmän, eikä siltä puuttunut,joka oli koonnut vähemmän; jokainen oli koonnut niin paljon, kuinhän tarvitsi. Ja Mooses sanoi heille: ’Älköön kukaan jättäkö siitämitään huomiseksi.’ Mutta he eivät kuulleet Moosesta, vaan muuta-mat jättivät siitä jotakin huomiseksi. Niin siihen kasvoi matoja, jase rupesi haisemaan, ja Mooses vihastui heihin. Ja he kokosivat sitäjoka aamu sen verran, kuin kukin tarvitsi, mutta kun aurinko alkoipaahtaa, niin se suli.”

”Mutta kuudentena päivänä he kokosivat sitä leipää kaksinkertai-sesti, kaksi goomeria kullekin. Ja kaikki kansan päämiehet tulivat jailmoittivat sen Moosekselle. Niin hän sanoi heille: ’Tämä tapahtuuHerran sanan mukaan; huomenna on levon päivä, Herralle pyhitet-ty sapatti. Mitä leivotte, se leipokaa, ja mitä keitätte, se keittäkää,mutta kaikki, mitä tähteeksi jää, pankaa talteen huomiseksi.’ Ja hepanivat sen talteen huomiseksi, niinkuin Mooses oli käskenyt, eikäse ruvennut haisemaan, eikä siihen tullut matoja. Ja Mooses sanoi:’Syökää se tänä päivänä, sillä tänä päivänä on Herran sapatti; tänäänette löydä kedolta mitään. Kuutena päivänä on teidän sitä koottava,mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti; silloin ei sitä ole.’”

Herra ei ole leväperäisempi sapattinsa suhteen nyt kuin silloin-kaan, kun Hän antoi edellämainitut erikoiset ohjeet Israelin lapsille.Hän käski heitä leipomaan, mitä he leipoisivat, ja keittämään, mitähe keittäisivät, kuudentena päivänä, joka oli sapatinlevon valmistus-päivä.

Jumala osoitti suuren huolenpitonsa ja rakkautensa kansaansakohtaan lähettämällä heille leipää taivaasta. ”Ihmi-set söivät enke-lien leipää”, toisin sanoen leipää, jota enkelit olivat heille hankkineet.Mannan kolminkertaisen ihmetyön — kaksinkertainen annos kuu-dentena päivänä, eikä mitään seitsemäntenä sekä sen säilyminentuoreena sapatiksi, kun se muina päivinä tuli käyttökelvottomaksi— tarkoituksena oli teroittaa heille sapatin pyhyyttä.

Kun heidät oli yltäkylläisesti varustettu ravinnolla, he häpesi-vät epäuskoaan ja napinaansa ja lupasivat tulevaisuudessa luottaaHerraan, mutta he unohtivat pian lupauksensa ja epäonnistuivat en-simmäisessä uskonkoetuksessansa.


Vettä kalliosta [102]

He lähtivät matkalle Siinin erämaasta ja leiriytyivät Refidimiin,ja siellä ei ollut vettä kansan juoda. ”Niin kansa riiteli Moosesta vas-taan ja sanoi: ’Antakaa meille vettä juoda!’ Mooses vastasi heille:’Miksi riitelette minua vastaan? Miksi kiusaatte Herraa?’ Mutta kan-salla oli siellä jano, ja he napisivat yhä Moosesta vastaan ja sanoivat:’Minkätähden olet tuonut meidän Egyptistä antaaksesi meidän jameidän lastemme ja karjamme kuolla janoon?’ Niin Mooses huusiHerraa ja sanoi: ’Mitä minä teen tälle kansalle? Ei paljon puutu, ettähe kivittävät minut.’ Herra vastasi Moosekselle: ’Mene kansan edel-lä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimpia. Ja ota käteesi sauva,jolla löit Niilivirtaa, ja mene. Katso, minä seison siellä sinun edessä-si kalliolla Hoorebin luona; lyö kallioon, ja siitä on vuotava vettä,niin että kansa saa juoda.’ Ja Mooses teki niin Israelin vanhimpainnähden. Ja hän antoi sille paikalle nimen Massa ja Meriba sentähden,että israelilaiset siellä riitelivät ja kiusasivat Herraa sanoen: ’OnkoHerra meidän keskellämme vai ei?’”

Jumala ohjasi Israelin lapset leiriytymään paikkaan, missä ei ol-lut vettä, koetellakseen heitä, nähdäkseen, luottaisivatko he Häneenahdistuksessaan, vai napisisivatko, niinkuin he olivat ennen tehneet.Nähtyään, mitä Jumala oli tehnyt heidän puolestaan niin ihmeellises-ti vapauttaessaan heidät, heidän olisi tullut uskoa Häneen hädässään.Heidän olisi tullut tietää, että Hän ei antaisi heidän nääntyä janoon,heidän, jotka Hän oli luvannut ottaa omaksi kansakseen. Mutta sensijaan, että olisivat nöyrästi pyytäneet Herraa huolehtimaan heidäntarpeistaan, he napisivat Moosesta vastaan ja vaativat häneltä vettä.

Jumala oli ennen tätä osoittanut jatkuvasti voimansa ihmeellisel-lä tavalla saadakseen heidät ymmärtämään, että kaikki hyvä, mitähe saivat osakseen, tuli Häneltä; että Hän voi antaa heille tai ottaaheiltä pois oman mielensä mukaan. Ajoittain he tunsivat tämän sel-västi ja todellakin nöyrtyivät Herran edessä; mutta kun he janosivattai olivat nälkäisiä, he syyttivät siitä Moosesta, ikäänkuin olisivatlähteneet Egyptistä tehdäkseen hänelle mieliksi. Heidän sydämetönnapinansa murehdutti Moosesta. Hän tiedusteli Herralta, mitä hänenpitäisi tehdä, sillä kansa oli valmis kivittämään hänet. Herra käskihänen mennä ja iskeä kallioon Jumalan sauvalla. Hänen kirkkau-tensa pilvi oli aivan kallion edessä. ”Hän halkoi kalliot erämaassa [103]


ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä. Hän juoksutti purojakalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.” Ps. 78: 15, 16.

Mooses löi kallioon, mutta Kristus seisoi hänen rinnallaan ja saiveden virtaamaan kivikovasta kalliosta. Janoissaan kansa kiusasiHerraa ja sanoi: ”Jos Jumala on tuonut meidät tänne, miksi Hän eianna meille vettä niinkuin leipää?” Tuo j o s osoitti rikollista epäus-koa ja sai Mooseksen pelkäämään, että Jumala rankaisi heitä heidänsyntisestä napinoimisestaan. Herra koetteli kansansa uskoa, muttahe eivät kestäneet koetusta. He napisivat ravinnosta ja vedestä javalittivat Mooseksen johdatusta. Heidän epäuskonsa tähden Jumalasalli heidän joutua sotaan vihollistensa kanssa, että Hän osoittaisikansalleen, mistä heidän väkevyytensä tulee.

Voitto amalekilaisista

”Sitten tulivat amalekilaiset ja taistelivat Israelia vastaan Refidi-missä. Niin Mooses sanoi Joosualle: ’Valitse meille miehiä, mene jataistele huomenna amalekilaisia vastaan. Minä asetun vuoren hui-pulle, Jumalan sauva kädessäni.’ Ja Joosua teki, niinkuin Moosesoli hänelle sanonut, ja taisteli amalekilaisia vastaan. Mutta Mooses,Aaron ja Huur nousivat vuoren huipulle. Ja niin kauan kuin Moo-ses piti käsiänsä ylhäällä, oli Israel voitolla, mutta kun hän antoikätensä vaipua, olivat amalekilaiset voitolla. Mutta kun Mooseksenkädet väsyivät, ottivat he kiven ja asettivat sen hänen allensa, ja hänistui sille, ja Aaron ja Huur kannattivat hänen käsiänsä kumpikinpuoleltansa. Näin hänen kätensä kestivät vahvoina auringon laskuunasti.”

Mooses piti käsiään kohotettuina taivasta kohti, Jumalan sauvaoikeassa kädessään, ja anoi apua Jumalalta. Silloin Israel oli voitol-la ja löi vihollisensa takaisin. Kun Mooses antoi käsiensä vaipua,nähtiin, että Israel menetti pian mitä oli voittanut, ja oli joutumaisil-laan vihollistensa valtaan. Jälleen Mooses piti käsiänsä kohotettuinakohti taivasta, ja Israel voitti ja ajoi vihollisen takaisin.

Tämä Mooseksen teko, käsien ojentaminen Jumalan puoleen,opetti Israelille, että kun he luottaisivat Jumalaan ja panisivat toi-vonsa Hänen väkevyyteensä sekä kohottaisivat sydämensä Hänenvaltaistuimensa puoleen, Hän taistelisi heidän puolestaan ja kukis-taisi heidän vihollisensa. Mutta jos he hellittäisivät otteensa Hänen


väkevyydestänsä ja luottaisivat omaan voimaansa, he tulisivat vi- [104]hollisiansakin heikommiksi, jotka eivät tunteneet Jumalaa, ja heidänvihollisensa pääsisivät heistä voitolle. ”Ja Joosua voitti amalekilaisetja heidän sotaväkensä miekan terällä.”

”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Kirjoita tämä kirjaan muistoksi jateroita se Joosuan mieleen: Minä pyyhin pois amalekilaisten muis-ton taivaan alta.’ Ja Mooses rakensi alttarin ja pani sille nimeksi:’Herra on minun lippuni.’ Ja hän sanoi: ’Minä nostan käteni Herranistuinta kohden: Herra sotii amalekilaisia vastaan sukupolvesta su-kupolveen.’” Jos Israelin lapset eivät olisi napisseet Herraa vastaan,Hän ei olisi sallinut heidän vihollistensa nousta sotaan heitä vastaan.

Jetron vierailu

Ennen kuin Mooses lähti Egyptistä, hän oli lähettänyt vaimonsaja lapsensa takaisin appensa luokse. Ja kun Jetro kuuli israelilaistenihmeellisestä vapauttamisesta Egyptistä, hän tuli erämaahan terveh-timään Moosesta ja toi hänen vaimonsa ja. lapsensa hänelle. ”NiinMooses meni appeansa vastaan, kumarsi ja suuteli häntä. Ja kun heolivat tervehtineet toisiansa, menivät he telttaan. Ja Mooses kertoiapellensa kaikki, mitä Herra oli tehnyt faaraolle ja egyptiläisille Is-raelin tähden, ja kaikki ne vaikeudet, jotka heitä olivat kohdanneetmatkalla, ja kuinka Herra oli pelastanut heidät.”

”Ja Jetro iloitsi kaikesta siitä hyvästä, mitä Herra oli tehnytIsraelille pelastaessaan heidät egyptiläisten kädestä. Ja Jetro sanoi:’Kiitetty olkoon Herra, joka on pelastanut teidät egyptiläisten jafaaraon kädestä, Herra, joka on pelastanut, kansansa egyptiläistenvallasta. Nyt minä tiedän, että Herra on suurempi kaikkia jumalia;sillä sen tähden, että egyptiläiset ylpeilivät, on heidän näin käynyt.’ JaJetro, Mooseksen appi, toimitti polttouhrin ja teurasuhreja Jumalalle;ja Aaron ja kaikki Israelin vanhimmat tulivat aterioimaan Mooseksenapen kanssa Jumalan eteen.”

Jetron tarkkanäköinen silmä huomasi pian, että Mooseksen yllälepäävä taakka oli hyvin suuri, kun kansa toi hänelle kaikki vaikeu-tensa, ja hän ohjasi heitä Jumalan lain ja asetusten mukaan. Hänsanoi Moosekselle: ”Kuule nyt, mitä minä sanon. Minä neuvon si-nua, ja Jumala on oleva sinun kanssasi. Ole sinä kansan edusmiesJumalan edessä, ja saata, sinä sen asiat Jumalan eteen. Ja opeta heil-


le säädökset ja lait, ja neuvo heille tie, jota heidän on kuljettava, jamitä hei- dän on tehtävä. Mutta valitse koko kansasta kelvollisia ja[105]Jumalaa pelkääväisiä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä,ja aseta ne heille tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenenpäämiehiksi. Nämä tuomitkoot kansaa joka aika. Kaikki suuret asiathe saattakoot sinun tietoosi, mutta kaikki vähäiset asiat ratkaiskootitse. Huojenna näin jotakin itseltäsi, ja kantakoot he kuormaa sinunkanssasi. Jos näin teet ja Jumala itse sinua näin käskee, niin sinäjaksat sen kestää; ja kaikki tämä kansa saa mennä rauhassa kotiinsa.”

”Ja Mooses noudatti appensa puhetta ja teki kaiken, mitä tämäoli sanonut. Mooses valitsi kelvollisia miehiä koko Israelista jaasetti heidät kansan johtoon, tuhannen, sadan, viidenkymmenen jakymmenen päämiehiksi. Nämä tuomitsivat kansaa joka aika. Vaikeatasiat he lykkäsivät Moosekselle, mutta vähäiset asiat he ratkaisivatitse. Sitten Mooses saattoi appensa matkaan, ja tämä meni omaanmaahansa.”

Mooses ei asettunut appensa opastuksen yläpuolelle. Jumala olikorottanut hänet suuresti ja tehnyt ihmeitä hänen kätensä välityksel-lä. Kuitenkaan Mooses ei päätellyt, että koska Jumala oli valinnuthänet opettamaan toisia ja oli suorittanut ihmeellisiä asioita hänenkätensä kautta, hän ei sentähden tarvitsisi mitään opetusta. Ilomielinhän kuunteli appensa ehdotuksia ja omaksui hänen suunnitelmansaviisaana järjestelynä.

Luku 18—Jumalan laki [106]

Kun Israelin lapset lähtivät Rehidimistä, he tulivat ”Siinain erä-maahan ja leiriytyivät erämaahan; ja Israel oli siellä leirissä vuorenkohdalla. Ja Mooses nousi Jumalan tykö, ja Herra huusi häntä vuo-relta ja sanoi: ’Sano näin Jaakobin heimolle ja ilmoita israelilaisille:’Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinkaminä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Joste nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te oletteminun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa onminun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.’ Sanonämä sanat israelilaisille.’ Kun Mooses tuli takaisin, kutsui hän ko-koon kansan vanhimmat ja puhui heille kaikki ne sanat, jotka Herraoli käskenyt hänen puhua. Niin koko kansa vastasi yhtenä miehenäja sanoi: ’Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme.’Ja Moosesvei kansan vastauksen Herralle.”

Tässä kansa kävi juhlalliseen liittoon Jumalan kanssa ja hyväk-syi Hänet hallitsijakseen tullen siten erikoisesti Hänen jumalallisenarvovaltansa alaiseksi. ”Niin Herra sanoi Moosekselle: ’Katso, minätulen sinun tykösi paksussa pilvessä, että kansa kuulisi, kun minäpuhun sinun kanssasi, ja uskoisi myös sinua ainiaan.’” Kun heprea-laiset olivat kohdanneet vaikeuksia matkalla, he olivat taipuvaisetnapisemaan Moosesta ja Aaronia vastaan ja syyttämään heitä Is-raelin joukkojen johdattamisesta pois Egyptistä tuhotakseen heidät.Jumala oli kunnioittava Moosesta heidän edessään, että heidät saa-taisiin luottamaan Mooseksen ohjaukseen ja tietämään, että Herraoli laskenut Henkensä hänen ylleen.

Valmistautuminen kohtaamaan Jumalaa [107]

Sitten Jumala antoi Moosekselle erikoisia ohjeita siitä, mitenkansan oli valmistauduttava kohtaamaan Häntä, kun Hän lähestyiheitä, että he kuulisivat Hänen itsensä, eikä enkelien, julistavan heilleHänen lakiansa. ”Niin Herra sanoi Moosekselle: ’Mene kansan luo j

111


a pyhitä heidät tänä päivänä ja huomenna, ja peskööt he vaatteensa.Ja olkoot valmiit kolmanneksi päiväksi, sillä kolmantena päivänäHerra astuu koko kansan nähden alas Siinain vuorelle.”

Jumala vaati kansaa pidättymään maallisesta työstä ja huoles-ta sekä ajattelemaan hengellisiä asioita. Jumala vaati heitä myöspesemään vaatteensa. Hän on nyt yhtä tarkka kuin silloinkin. Hänon järjestyksen Jumala ja vaatii maan päällä nyt elävää kansaansanoudattamaan ehdottoman puhtaita tapoja. Ja ne, jotka palvelevatJumalaa puettuina epäpuhtaisiin vaatteisiin ja ulkoasuun, eivät tuleHänen eteensä Hänelle otollisella tavalla. Hän ei mielisty heidänpuutteelliseen kunnioitukseensa Häntä kohtaan, eikä Hän hyväksysaastaisten palvojien palvelusta, sillä he häpäisevät Tekijäänsä. Tai-vaan ja maan Luoja pitää puhtautta niin tärkeänä, että Hän sanoi:”Ja peskööt he vaatteensa.”

”Ja merkitse raja kansalle ylt’ympäri ja sano: ’Varokaa nouse-masta vuorelle tahi koskettamasta sen juureen. Jokainen, joka vuo-reen koskee, rangaistakoon kuolemalla. Älköön kenenkään käsihäneen koskeko, vaan hänet kivitettäköön tahi ammuttakoon kuoli-aaksi. Olipa eläin tai ihminen, ei se saa jäädä eloon.’ Vasta kun pitkätorven puhallus kuuluu, he nouskoot vuorelle.” Tämän käskyn tar-koituksena oli juurruttaa tämän kapinallisen kansan mieleen syvääkunnioitusta Jumalaa, heidän lakinsa antajaa ja Hänen arvovaltaansakohtaan.

Jumalan ilmestyminen pelottavassa mahtavuudessa

”Ja kolmantena päivänä, kun aamu oli tullut, alkoi jylistä ja sa-lamoida, ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle, ja kuului ylen kovapasuunan ääni, niin että koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta.”Enkelijoukko, joka seurasi jumalallista Majesteettia, kutsui kansankokoon torven puhalluksen kaltaisella äänellä, joka koveni kovene-mistaan, kunnes koko maa järisi.

”Silloin Mooses vei kansan leiristä Jumalaa vastaan, ja he aset-tuivat vuoren juurelle. Ja koko Siinain vuori peittyi sa- vuun, kun[108]Herra astui sille alas tulessa, ja siitä nousi savu niinkuin pätsin savu,ja koko vuori vapisi kovasti.” Jumalallinen Majesteetti astui alaspilvessä seurassaan loistava enkelijoukko, joka näytti tulen liekeiltä.

Jumalan laki 113

”Ja pasuunan ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Ju-mala vastasi hänelle jylinällä. Ja Herra astui alas Sii-nain vuorelle,vuoren kukkulalle, ja Herra kutsui Mooseksen vuoren kukkulalle;ja Mooses nousi sinne ylös. Niin Herra sanoi Moosekeselle: ’Astualas ja varoita kansaa tunkeutumasta lähelle Herraa, Häntä nähdäk-seen, sillä silloin heistä monta kaatuu. Papitkin, jotka saavat lähestyäHerraa, pyhittäkööt itsensä, ettei Herra heitä tuhoaisi.’”

Siten Herra pelottavassa mahtavuudessaan julisti lakinsa Sii-nailta, että kansa uskoisi. Sitten Hän yhdisti lakinsa antamisen jaarvovaltansa ylevän osoittamisen, että he tietäisivät Hänen olevan ai-noa totinen ja elävä Jumala. Mooseksen ei sallittu astua kirkkaudenpilveen, vaan ainoastaan lähestyä sitä ja astua sankkaan pimeyteen,mikä tuota pilveä ympäröi. Hän seisoi kansan ja Herran välillä.

Jumalan lain julistaminen

Annettuansa heille sellaisia todistuksia voimastansa Herra il-moitti heille, kuka Hän oli: ”Minä olen Herra, sinun Juma-lasi, jokavein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.” Sama Jumala,joka koroitti voimansa egyptiläisten keskuudessa, puhui nyt lakinsa:

”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.””Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä,

jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat al-haalla maanpäällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitääläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivasJumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteenpolveen niille, jotka minua vihaavat, mutta teen laupeuden tuhansille,jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.”

”Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra eijätä rankaisematta sitä, joka Hänen nimensä turhaan lausuu.”

”Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimitakaikki askareesi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi,sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköön sinunpoikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi [109]älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutenapäivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on,mutta seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi; sentähden Herra siunasilepopäivän ja pyhitti sen.”


”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonkaHerra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.”

”Älä tapa.””Älä tee huorin.””Älä varasta.””Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.””Älä himoitse lähimmäisesi huonetta, älä himoitse lähimmäi-

sesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä,aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.”

Jehovan julistamat kaksi ensimmäistä käskyä ovat säädöksiäepäjumalanpalvelusta vastaan; sillä epäjumalanpalvelus, jos sitä har-joitetaan, johtaisi ihmiset pitkälle syntiin ja kapinaan ja päättyisiihmisuhrien uhraamiseen. Jumala tahtoi olla varuillaan sellaisteninhottavuuksien pienintäkin ilmenemistä vastaan. Neljä ensimmäistäkäskyä annettiin ihmisille osoittamaan heidän velvollisuutensa Ju-malaa kohtaan. Neljäs on yhdistävä rengas suuren Jumalan ja ihmi-sen välillä. Sapatti annettiin erikoisesti ihmisen hyväksi ja Jumalankunniaksi. Kuusi viimeistä käskyä osoittivat ihmisen velvollisuudenhänen lähimmäistänsä kohtaan.

Sapatti oli oleva merkkinä Jumalan ja Hänen kansansa välilläikuisesti. Se oli oleva merkkinä siten, että — kaikki, jotka viettävätsapattia, ilmaisevat tällä pyhittämisellään, että he ovat elävän Juma-lan, taivaan ja maan Luojan, palvelijoita. Sapatti oli merkki Jumalanja Hänen kansansa välillä niin kauan, kuin hänellä tuli olemaan maanpäällä kansa, joka palvelee Häntä.

”Ja kaikki kansa havaitsi jylinän, tulen leimaukset, pasuunanäänen ja vuoren suitsuamisen; ja kun he sen havait-sivat, vapisivathe ja pysyivät taampana. Ja he sanoivat Moosekselle: ’Puhu sinämeidän kanssamme, niin me kuulemme. Älköön Jumala puhukomeidän kanssamme, ettemme kuolisi.’ Mutta Mooses vastasi kan-salle: ’Älkää peljätkö, sillä Jumala on tullut koettelemaan teitä, ettäHerran pelko olisi teidän silmäinne edessä ja ettette syntiä tekisi.’

”Ja kansa pysyi taampana, mutta Mooses lähestyi pimeyttä, jossaJumala oli. Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Sano israelilaisille näin:[110]Te olette nähneet, että minä olen puhunut teille taivaasta.’” Juma-lan majesteetillinen läsnäolo Siinailla ja maanjäristykset, joita Hä-nen läsnäolonsa aiheutti, sekä peloittava jyrinä ja salamointi, jotkaliittyivät tähän Jumalan vierailuun, täyttivät kansan mielen pelol-

Jumalan laki 115

la ja kunnioituksella Hänen pyhää ylevyyttään kohtaan, niin ettähe vaistomaisesti vetäytyivät taaksepäin, pois Jumalan pelottavastaläheisyydestä, jotta he voisivat kestää Hänen hirmuista kirkkauttaan.

Epäjumalanpalveluksen vaara

Jälleen Jumala tahtoi suojella Israelin lapsia epäjumalanpalve-lukselta. Hän sanoi heille: ”Älkää tehkö jumalia minun rinnalleni;hopeisia tai kultaisia jumalia älkää tehkö itsellenne.” Heillä oli vaarajäljitellä egyptiläisten esimerkkiä ja tehdä itselleen Jumalaa esittäviäkuvia.

Herra sanoi Moosekselle: ”Katso, minä lähetän enkelini sinunedellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paik-kaan, jonka minä olen valmistanut. Ole varuillasi Hänen edessään jakuule Häntä äläkä pahoita Hänen mieltänsä. Hän ei jätä teidän rikok-sianne rankaisematta, sillä minun nimeni on Hänessä. Mutta jos sinäkuulet Häntä ja teet kaikki, mitä minä käsken, niin minä olen sinunvihollistesi vihollinen ja vastustajaisi vastustaja. Sillä minun enke-lini käy sinun edelläsi ja johdattaa sinut amorilaisten, heettiläisten,perissiläisten, kanaanilaisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan,ja minä hävitän heidät.” Enkeli, joka kulki Israelin edellä, oli HerraJeesus Kristus. ”Älä kumarra heidän jumaliansa, älä palvele niitääläkä tee, niinkuin he tekevät, vaan kukista ne maahan ja murskaaniiden patsaat. Palvelkaa Herraa, Jumalaanne, niin Hän siunaa si-nun ruokasi ja juomasi, ja minä pidän puutteen sinusta kaukana.” 2.Moos. 23: 24, 25.

Jumala tahtoi saada kansansa ymmärtämään, että Hänen yksintulisi saada olla heidän palvontansa kohteena ja että kun he valloit-taisivat epäjumalia palvelevat kansat ympärillään, heidän ei tulisisäilyttää ainoatakaan heidän epäjumalankuvistaan, vaan hävittää netäydellisesti. Monet näistä pakanallisista jumalista olivat hyvin kalli-sarvoisia ja kauniita ammattitöitä, mikä voisi kiusata heitä, jotka oli-vat nähneet Egyptissä niin yleistä epäjumalanpalvelusta, myös osoit-tamaan näille elottomille palvonnan kohteille jonkinlaista kunnioi-tusta. Herra tahtoi kansansa tietävän, että epäjuma- lanpalveluksen [111]tähden, joka oli johtanut nämä kansat kaikenlaiseen syntiin, Hänoli käyttävä israelilaisia välikappaleinaan rankaistakseen heitä jahävittääkseen heidän jumalansa.


”Minä lähetän kauhuni sinun edelläsi ja saatan hämminkiin kaik-ki kansat, joiden luo sinä tulet, ja ajan kaikki vihollisesi pakoonsinun edestäsi. Ja minä lähetän herhiläisiä sinun edelläsi karkoitta-maan hivviläiset, kanaanilaiset ja heettiläiset sinun tieltäsi. Muttaminä en karkoita heitä sinun tieltäsi yhtenä vuotena, ettei maa tu-lisi autioksi eivätkä metsän pedot lisääntyisi sinun vahingoksesi;vähitellen minä karkoitan heidät sinun tieltäsi, kunnes olet tullutkyllin lukuisaksi ottamaan haltuusi maan. Ja minä asetan sinun raja-si Kaislamerestä filistealaisten mereen ja erämaasta Eufrat-virtaanasti; sillä minä annan maan asukkaat teidän valtaanne, ja sinä kar-koitat heidät tieltäsi. Älä tee liittoa heidän äläkä heidän jumaliensakanssa. Älkööt he jääkö asumaan sinun maahasi, etteivät saattaisisinua tekemään syntiä minua vastaan; sillä jos sinä palvelet heidänjumaliansa, on se sinulle paulaksi.” 2 Moos. 23: 27—33. Jumala an-toi nämä lupaukset kansallensa heidän kuuliaisuutensa ehdolla. Joshe palvelisivat Herraa koko sydämestään, Hän tekisi suuria asioitaheidän hyväksensä.

Kun Mooses oli vastaanottanut Herralta nämä rangaistustuomiotja kirjoittanut ne kansaa varten samoinkuin kuuliaisuuden ehdollaannetut lupauksetkin, Herra sanoi hänelle: ”Nouse Herran tykö, si-nä ja Aaron, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelinvanhinta; ja kumartukaa ja rukoilkaa taampana. Mooses yksinäänlähestyköön Herraa; muut älkööt lähestykö, ja kansa älköön nouskosinne hänen kanssansa.” Ja Mooses tuli ja kertoi kansalle kaikkiHerran sanat ja kaikki Hänen säädöksensä. Niin koko kansa vas-tasi yhteen ääneen ja sanoi: ”Kaiken, mitä Herra on puhunut, meteemme.” 2 Moos. 24: 1—3.

Mooses ei ollut kirjoittanut kymmeniä käskyjä, vaan rangaistuk-set, jotka Jumala tahtoi heidän ottavan huomioon, ja lupaukset, jotkaJumala antoi ehdolla, että he tottelisivat Häntä. Hän luki tämän kan-salle, ja he sitoutuivat tottelemaan kaikkea, mitä Herra oli sanonut.Sitten Mooses kirjoitti heidän juhlallisen sitoumuksensa kirjaan jauhrasi Jumalalle kansan puolesta. ”Ja hän otti liitonkirjan ja luki senkansan kuullen. Ja he sanoivat: ’Kaikkea, mitä Herra on puhunut, menoudatamme ja tottelemme.’ Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä[112]kansan päälle ja sanoi: ’Katso, tämä on sen liiton veri, jonka Herraon tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella.’”

Jumalan laki 117

Kansa uudisti juhlallisen lupauksensa Herralle luvaten tehdä kaiken,mitä Hän oli sanonut ja olla Hänelle kuuliainen. (2 Moos. 24: 7, 8.)

Jumalan iankaikkinen laki

Jumalan laki oli olemassa jo, ennen kuin ihminen luotiin. Se olielämänohjeena enkeleille. Saatana lankesi, koska hän rikkoi Jumalanhallituksen periaatteita vastaan. Luotuaan Aadamin ja Eevan Jumalatiedoitti heille lakinsa. Sitä ei silloin kirjoitettu, vaan Jehova luki senheille.

Neljännen käskyn sapatti asetettiin Eedenissä. Tehtyään maail-man ja luotuaan ihmisen maan päälle, Jumala teki sapatin ihmistävarten. Aadamin langettua syntiin ei Jumala ottanut laistansa mi-tään pois. Kymmenien käskyjen periaatteet olivat olemassa ennenlankeemusta ja olivat luonteeltaan sopivia luotujen olentojen pyhänjärjestyksen edellytykseksi. Näitten asetusten periaatteita ei muutet-tu lankeemuksen jälkeen, vaan Jumala antoi lisäasetuksia ihmisennoudatettaviksi hänen langenneessa tilassaan.

Sitten Jumala sääsi järjestelmän, joka vaati eläinten uhraamisen,pitämään langenneen ihmisen mielessä sen, mitä käärme sai Eevanepäilemään: synnin palkka on kuolema. Jumalan lain rikkominenteki välttämättömäksi Kristuksen kuolla uhrina ja siten valmistaaihmiselle mahdollisuus päästä rangaistuksesta, niin että Jumalan lainkunnia kuitenkin säilyisi. Uhrijärjestelmän oli opetettava ihmisel-le nöyryyttä hänen nähdessään langenneen tilansa ja johdatettavahänet kunnioittamaan Jumalaa ja luottamaan yksin Häneen, ettähän luvatussa Lunastajassa saisi anteeksi Hänen lakinsa menneetrikkomukset. Jos ihminen ei olisi rikkonut Jumalan lakia, ei olisikoskaan ollut kuolemaa eikä olisi tarvittu mitään lisäsäädöksiä, jotkasoveltuisivat ihmisen langenneeseen asemaan.

Aadam opetti jälkeläisilleen Jumalan lakia, jonka seuraavat su-kupolvet aina tulivat jättämään jälkeensä uskollisille. Jumalan lainjatkuva rikkominen aiheutti vedenpaisumuksen maan päälle. Nooaja hänen perheensä, jotka vanhurskaiden tekojensa tähden pelastui-vat arkissa Jumalan ihmetyön voimasta, säilyttivät lain. Nooa opettijälkeläisilleen kymmenet käskyt. Aina Aadamista alkaen Jumala säi-lytti itselleen kansan, jonka sydämessä oli Hänen lakinsa. Hän sanoo [113]Aabrahamista: ”Aabraham kuuli minua ja noudatti, mitä minä nou-


datettavaksi annoin, minun käskyjäni, säädöksiäni ja opetuksiani.” 1Moos. 26: 5.

Herra ilmestyi Aabrahamille ja sanoi hänelle: ”Minä olen Juma-la, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton. Ja minäteen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylenrunsaasti.” 1 Moos. 17: 1, 2. ”Ja minä teen liiton sinun kanssasi jasinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisenliiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala.” 1 Moos. 17: 7.

Sitten Hän käski Aabrahamia ja Hänen siementään ympärileik-kaamaan itsensä. Tämä lihan ympärileikkaus oli merkkinä siitä,että Jumala oli erottanut heidät kaikista kansoista erikoisomaisuu-dekseen. Omaksumalla tämän merkin he juhlallisesti lupasivat ollaottamatta itselleen aviopuolisoja muista kansoista, sillä niin tehdenhe kadottaisivat kunnioituksensa Jumalaa ja Hänen pyhää lakiaankohtaan, ja tulisivat samanlaisiksi kuin heidän ympärillään olevat,epäjumalia palvelevat kansat.

Ympärileikkauksessa he juhlallisesti suostuivat täyttämään osan-sa Aabrahamin kanssa tehdyn liiton ehdoista, olemaan erossa muistakansoista ja olemaan nuhteettomia. Jos Aabrahamin jälkeläiset olisi-vat pysyneet erossa muista kansoista, heitä ei olisi voitu vietellä epä-jumalanpalvelukseen. Pysymällä erossa toisista kansoista he olisivatsäästyneet suurelta kiusaukselta antautua heidän synnilliseen elä-määnsä ja kapinoimaan Jumalaa vastaan. Sekoittumalla ympärilläänoleviin kansoihin he kadottivat suuresti erikoista, pyhää luonnettaan.Rangaistakseen heitä Herra lähetti heidän maahansa nälänhädän,joka pakotti heidät menemään Egyptiin pysyäkseen hengissä. MuttaAabrahamin kanssa tekemänsä liiton tähden Jumala ei hylännyt hei-tä heidän ollessaan Egyptissä. Hän salli egyptiläisten sortaa heitä,jotta he hädässään kääntyisivät Hänen puoleensa, valitsisivat Hä-nen vanhurskaan ja armollisen johtonsa ja olisivat kuuliaisia Hänenvaatimuksilleen.

Ainoastaan muutamia perheitä meni ensin Egyptiin. Nämä li-sääntyivät suureksi kansanjoukoksi. Jotkut opettivat lapsilleen huo-lellisesti Jumalan lakia, mutta monet israelilaiset olivat nähneet niinpaljon epäjumalanpalvelusta, että heidän käsitteensä Jumalan laistaolivat himmentyneet. Ne, jotka pelkäsivät Jumalaa, huusivat sielunsaahdistuksessa Häntä murtamaan heidän katkeran orjuutensa ikeen[114]ja viemään heidät pois heidän vankeutensa maasta, jotta he voisi-

Jumalan laki 119

vat vapaasti palvella Häntä. Jumala kuuli heidän huutonsa ja herättiMooseksen aseekseen toteuttamaan kansansa vapauttamisen. Kun heolivat lähteneet Egyptistä ja kun Punaisen meren vedet olivat jakau-tuneet heidän edessään, Herra koetteli heitä merkeillä, kiusauksillaja ihmeillä nähdäkseen, luottaisivatko he Häneen, joka oli valinnutheidät, kansan muitten kansojen joukosta. Mutta he eivät kestäneetkoetusta. He napisivat Jumalaa vastaan niitten vaikeuksien tähden,joita he matkalla kohtasivat, ja halusivat palata takaisin Egyptiin.

Kirjoitettu kivitauluihin

Jättääkseen heidät puolustuksetta Herra itse alentui tulemaanalas Siinaille kirkkauden verhoamana ja enkeliensä ympäröimänä,ja mitä ylevimmällä ja kunnioitusta herättävimmällä tavalla Hänjulisti kymmenien käskyjensä lain. Hän ei uskonut ketään heitäopettamaan, ei edes enkeleitään, vaan kuuluvalla äänellä Hän puhuilakinsa kaiken kansan kuullen. Eikä Hän vielä luottanut ihmistenlyhyeen muistiinkaan, ihmisten, jotka olivat taipuvaisia unohtamaanHänen vaatimuksensa, vaan Hän kirjoitti käskyt omalla pyhällä sor-mellaan kivitauluihin. Hän tahtoi ottaa heiltä kaikki mahdollisuudetsekoittaa Hänen pyhät säädöksensä joihinkin perinnäissääntöihin taiHänen vaatimuksensa ihmisten tottumuksiin.

Sitten Hän tuli vielä lähemmäksi kansaansa, joka oli niin helpostijohdettavissa harhaan, eikä Hän jättänyt heitä pel-kästään noitten si-veyslain kymmenen ohjeen varaan. Hän käski Mooseksen kirjoittaa,niinkuin Hän tälle julistaisi, asetukset ja lait, jotka antavat yksityis-kohtaisia ohjeita siitä, mitä Hän vaati heitä suorittamaan, ja sitensuojeli niitä kymmentä käskyä, jotka Hän oli kaivertanut kivitaului-hin. Hän antoi nämä erikoiset ohjeet ja vaatimukset johtamaan ereh-tyvää ihmistä, joka on niin taipuvainen rikkomaan Jumalan lakia,kuuliaisuuteen siveyslaille.

Jos ihmiset olisivat pitäneet Jumalan lain sellaisena, kuin Luojatoi sen Aadamille hänen lankeemuksensa jälkeen, sellaisena kuinNooa säilytti sen arkissa ja kuin Aabraham sitä noudatti, ei olisitarvittu mitään määräystä ympärileikkauksesta! Jos Aabrahamin jäl-keläiset olisivat pitäneet liiton, josta ympärileikkaus oli merkkinä [115]tai vakuutena, eivät he olisi koskaan langenneet epäjumalanpalve-lukseen eikä heidän olisi tarvinnut mennä Egyptiin. Jumalan ei olisi


myöskään tarvinnut julistaa lakiansa Siinailta ja kaivertaa sitä kivi-tauluihin eikä suojella sitä antamalla tarkalleen määrättyjä ohjeitaMooseksen tuomioissa ja säädöksissä.

Käskyt ja säädökset

Mooses kirjoitti nämä käskyt ja säädökset Jumalan sanelun mu-kaan ollessaan Hänen kanssaan vuorella. Jos Jumalan kansa olisitotellut kymmenien käskyjen periaatteita, ei olisi tarvittu mitäänerikoisia, Moosekselle annettuja ohjeita, jotka hän kirjoitti kirjaanja jotka koskivat heidän velvollisuuksiaan Jumalaa ja toisiaan koh-taan. Ne tarkalleen määrätyt ohjeet, jotka Herra antoi Mooseksellekansansa jäsenten suhtautumisesta toisiinsa ja muukalaisiin, ovatkymmenien käskyjen periaatteita yksinkertaistettuina ja annettuinatarkasti rajoitetulla tavalla, jottei heidän tarvitsisi erehtyä.

Herra opetti Moosekselle tarkoin uhrimenot, jotka tulivat lakkaa-maan Kristuksen kuollessa. Uhrijärjestelmä esikuvasi Kristuksenuhraamista virheettömänä Karitsana.

Herra asetti uhrimenojen järjestelmän ensin Aadamille hänenlankeemuksensa jälkeen, ja hän opetti sen jälkeläisilleen. Tämä jär-jestelmä turmeltui jo ennen vedenpaisumusta, ja sen turmelivat ne-kin, jotka erottautuivat Jumalan uskollisista seuraajista ja ryhtyivätrakentamaan Baabelin tornia. He uhrasivat omatekoisille jumalilleentaivaan Jumalan sijasta. He eivät uhranneet uhrejaan sentähden, ettähe olisivat uskoneet tulevaan Lunastajaan, vaan koska he ajattelivatmiellyttävänsä jumaliaan uhraamalla suuret määrät eläimiä saastute-tuilla epäjumalien alttareilla. Heidän taikauskonsa johti heidät suu-riin kohtuuttomuuksiin. He opettivat kansalle, että mitä arvokkaampiuhri, sitä suuremman mielihyvän se tuotti heidän epäjumalilleen,ja sitä suuremmat tulisivat olemaan heidän kansansa rikkaudet javarallisuus. Tämän vuoksi näille elottomille epäjumalille uhrattiinusein jopa ihmisolentojakin. Näillä kansoilla oli äärettömän julmialakeja ja sääntöjä, joilla he ohjasivat kansan toimintoja. Sellaisethenkilöt, joiden sydäntä armo ei ollut pehmittänyt, olivat laatineetheidän lakinsa; ja samanaikaisesti kun nuo vallassaolijat saattoivatjättää huomioonottamatta mitä alhaisimman rikoksen, he rankaisivatmitä julmimmin jonkin pienen pahanteon.

Mooses ymmärsi tämän, kun hän sanoi Israelille: ”Katso, minä[116]

Jumalan laki 121

olen opettanut teille käskyt ja säädökset, niinkuin Herra, minunJumalani, on minua käskenyt, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota’te menette ottamaan omaksenne. Noudattakaa ja seuratkaa niitä,sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojensilmissä. Kun he kuulevat kaikki nämä käskyt, sanovat he: ’Totisesti,viisas ja ymmärtäväinen kansa on tämä suuri kansa.’ Sillä onkotoista suurta kansaa, jonka jumalat ovat sitä niin lähellä, kuin Herra,meidän Jumalamme, on lähellä meitä, niin usein kuin me Häntärukoilemme? Ja onko toista suurta kansaa, jolla on niin vanhurskaatkäskyt ja säädökset, kuin on koko tämä laki, jonka minä tänä päivänäteille annan?” 5 Moos. 4: 5—8.

Luku 19—Pyhäkkö[117]

Ilmestysmaja oli tehty Jumalan käskyn mukaan. Herra herättimiehiä, jotka Hän teki päteviksi viemään päätökseen mitä taidok-kaimman työn antamalla heille enemmän kykyjä, kuin mitä heilläluonnostaan oli. Hän ei uskonut kuitenkaan Moosesta eikä noita työ-miehiä suunnittelemaan rakennuksen muotoa ja tekotapaa. Jumalaitse laati suunnitelman ja antoi sen Moosekselle yksityiskohtaisineohjeineen sen kokoon ja muotoon sekä käytettävään materiaaliinnähden. Hän määräsi jokaisen esineen erikseen sen tulevaan kalus-toon. Hän esitti Moosekselle pienoiskoossa taivaallisen pyhäkönmallin ja käski häntä tekemään kaiken sen mallin mukaan, joka hä-nelle oli näytetty vuorella. Mooses kirjoitti kaikki ohjeet kirjaan jaluki ne vaikutusvaltaisimmille kansasta.

Sitten Herra kehoitti kansaa tuomaan vapaaehtoisen uhrin py-häkön valmistamiseksi Hänelle Hänen asua heidän keskellänsä. ”Jakaikki israelilaisten seurakunta meni pois Mooseksen luota. Sitten hetulivat takaisin, jokainen, jonka sydän häntä siihen vaati, ja jokainen,jonka henki oli siihen altis, ja toivat antinsa Herralle ilmestysmajanvalmistamista varten ja kaikkea siinä vietettävää jumalanpalvelustavarten ja pyhiä vaatteita varten. He tulivat, sekä miehet että naiset,jokainen, jonka sydän oli siihen altis, ja toivat solkia, korvarenkaita,sormuksia ja kaulakoristeita, kaikkinaisia kultakaluja — jokainen,joka toi Herralle kultaa heilutusuhriksi.”

Suuret ja kallisarvoiset valmistukset olivat tarpeen. Täytyi kootakalliita ja arvokkaita rakennusaineita. Mutta Herra hyväksyi ainoas-taan vapaaehtoiset uhraukset. Valmistettaessa paikkaa Jumalallevaadittiin ensin rakkautta Jumalan työhön ja sydämestä lähtevääuhrimieltä. Ja kun pyhäkköä rakennettiin ja kansa toi uhreja Moo-[118]sekselle, joka puolestaan antoi ne työmiehille, niin kaikki viisaatmiehet, jotka tekivät työtä, tarkastivat lahjat ja selittivät, että kansaoli tuonut tarpeeksi, vieläpä enemmän, kuin mitä he voivat käyttää.Ja Mooses kuulutti kaikkialle leiriin sanoen: ”Älköön kukaan, mies

122

Pyhäkkö 123

tai nainen, enää valmistako mitään anniksi pyhäkköä varten. Ja niinkansa lakkasi tuomasta lahjoja.”

Kirjoitettu muistiin jälkisukupolville

Israelilaisten uudistuva napinointi ja Jumalan vihan vitsauksetheidän rikkomustensa tähden on kirjoitettu pyhään historiaan hyö-dyksi Jumalan kansalle, joka elää heidän jälkeensä maan päällä, jaaivan erikoisesti varoittamaan niitä, jotka elävät lähellä ajan loppua.Heidänkin uhrautuvaisuutensa, heidänkin tarmonsa ja anteliaisuuten-sa heidän tuodessaan vapaaehtoisia uhreja Moosekselle on merkittymuistiin Jumalan kansan hyväksi. Heidän esimerkkinsä heidän niiniloisella mielellä valmistaessaan aineita ilmestysmajaa varten onesimerkkinä kaikille, jotka todella rakastavat pal-vella Jumalaa. Nii-den, jotka valmistaessaan rakennusta, jossa Jumala kohtaisi heidät,pitävät suuressa arvossa Hänen pyhän läsnäolonsa siunausta, tulisiosoittaa suurempaa mielenkiintoa ja intoa pyhään työhön samas-sa suhteessa, kuin he pitävät taivaallisia siunauksia arvokkaampinakuin maallisia mukavuuksiaan. Heidän tulisi todellakin ymmärtää,että he valmistavat taloa Jumalalle.

Onhan sillä merkityksensä, että erikoisesti Jumalalle rakennetta-va huone, Hänen kohdata siellä kansansa, tulee rakentaa huolellisesti— tehdä kodikas, huoliteltu ja tarkoituksenmukainen, sillä sen ontarkoitus olla Jumalalle pyhitetty ja lahjoitettu Hänelle, ja Häntä tul-laan hartaasti pyytämään asumaan tuossa huoneessa ja pyhittämäänsen pyhällä läsnäolollaan. Herralle tulisi auliisti antaa kylliksi, jottatyö voitaisiin päättää runsain lahjoin, niin että työmiehet voisivatsanoa: ”Älkää enää tuoko uhreja.”

Mallin mukaan

Kun ilmestysmajan rakentaminen oli suoritettu loppuun, Moosestarkasti kaiken työn ja vertasi sitä siihen malliin ja niihin ohjeisiin,jotka hän oli saanut Jumalalta, ja hän näki, että jokainen osa siitä olimallin mukainen; ja hän siunasi kansan.

Jumala antoi Moosekselle arkin mallin ja tarkat ohjeet sen val- [119]mistamisesta. Arkki tehtiin sitä varten, että siinä säilytettäisiin kivi-taulut, joihin Jumala omalla sormellaan oli kaivertanut kymmenet


käskyt. Se oli arkun muotoinen ja silattu sisältä ja päältä puhtaallakullalla. Sitä koristi yltympäri kiertävä kultareunus. Tämän pyhänarkun kantena oli armoistuin, ja se oli tehty puhtaasta kullasta. Ar-mo-istuimen kumpaankin päähän asetettiin kultainen kerubi. Niidenkasvot oli käännetty toisiinsa päin ja niiden katse oli suuntautu-nut alas armoistuimelle syvästi kunnioittaen, mikä kuvasi kaikkientaivaallisten enkelien kiintoisaa ja kunnioittavaa suhtautumista sii-hen Jumalan lakiin, jota säilytettiin arkissa taivaallisessa pyhäkös-sä. Näillä kerubeilla oli siivet. Kummankin enkelin toinen siipi oliojennettu korkeutta kohti, ja toisella ne kumpikin peittivät itsen-sä. Maallisessa pyhäkössä oleva arkki oli esikuva todellisesta, tai-vaassa olevasta arkista. Paitsi taivaallista arkkia siellä on myöskineläviä enkeleitä arkin kummassakin päässä. Kukin näistä suojaa ar-moistuinta ylöspäin levitetyllä siivellä heidän toisen siipensä ollessakääntyneenä peittämään heitä itseään merkkinä kunnioituksesta janöyryydestä.

Mooseksen käskettiin panna kivitaulut maalliseen arkkiin. Niitäkutsuttiin liiton tauluiksi ja arkkia liiton arkiksi, koska ne sisälsivätJumalan kymmenet käskyt.

Kaksi osastoa

Ilmestysmajassa oli kaksi osastoa, joita esirippu erotti toisistaan.Kaikki majan kalusto oli tehty puhtaasta kullasta tai päällystettykullalla. Ilmestysmajan verhot olivat erivärisiä, mitä kauneimminvalmistettuja, ja näihin verhoihin oli kultaja hopealangoin kirjailtukerubeja kuvaamaan sitä enkelijoukkoa, joka toimii taivaallisessapyhäkössä ja jotka enkelit ovat maan päällä olevien pyhien palveleviaenkeleitä.

Liiton arkki asetettiin toisen esiripun sisäpuolelle, ja kaunis jakallisarvoinen esirippu vedettiin pyhän arkin eteen. Tämä esirip-pu ei ulottunut rakennuksen kattoon asti. Jumalan kirkkaus, jokaoli armoistuimen yläpuolella, voitiin nähdä molemmista osastoista,vaikkakin paljon pienemmässä määrässä ensimmäisestä osastosta.

Aivan arkin edessä, mutta esiripun toisella puolella, oli kultai-nen suitsutusalttari. Herra itse oli sytyttänyt tällä alttarilla palavantulen ja sitä vaalittiin pyhänä ja pidettiin virellä pyhällä suitsutuksel-[120]la, joka täytti pyhäkön tuoksuvaan pilveen sekä päivällä että yöllä.

Pyhäkkö 125

Sen tuoksu levisi laajalti ilmestysmajan ympärille. Kun pappi uhrasisuitsutusta Herran edessä, hän katsoi armoistuimelle. Vaikka hän eivoinutkaan sitä nähdä, hän tiesi, että se oli siellä esiripun toisellapuolella, ja kun suitsutussavu nousi pilvenä ylös, Herran kirkkauslaskeutui armoistuimelle ja täytti kaikkein pyhimmän ja oli nähtä-vissä pyhästäkin; usein kirkkaus täytti molemmat osastot, niin ettäpappi ei voinut toimittaa jumalanpalvelusta, vaan hänen täytyi seistämajan ovella.

Pappi, joka pyhästä suuntasi uskossa rukouksensa armoistuimel-le, jota hän ei voinut nähdä, edustaa Jumalan kansaa, joka suun-taa rukouksensa taivaallisen pyhäkön armoistuimen edessä olevalleKristukselle. He eivät voi nähdä Välittäjäänsä luonnollisin silmin,mutta uskon silmin he näkevät Kristuksen armoistuimen edessä jasuuntaavat rukouksensa Hänelle sekä luottaen lukevat ansiokseenHänen välitystyönsä.

Näissä pyhissä osastoissa ei ollut ollenkaan ikkunoita, joista valoolisi päässyt sisään. Puhtaasta kullasta tehty lampun jalka pidettiinpalamassa yöt päivät, ja se valaisi molemmat osastot. Siinä olevienlamppujen valo heijastui kullalla silattuihin lautoihin rakennuksensivuilla ja pyhään kalustoon sekä kaunisvärisiin verhoihin, joihin olikirjailtu kerubeja kultaja hopealangoilla. Tämä näky oli kuvaamatto-man ihana. Ei mikään kieli voi kuvailla näissä osastoissa ilmennyttäkauneutta, suloisuutta ja pyhää kirkkautta. Pyhäkön kulta heijastiverhojen värejä, jotka muistuttivat sateenkaaren eri värejä.

Vain kerran vuodessa saattoi ylimmäinen pappi mitä huolelli-simman ja juhlallisimman valmistelun jälkeen mennä kaikkein py-himpään. Ei kenenkään toisen kuolevaisen kuin ylimmäisen papinsilmä saanut katsella tämän osaston pyhää ylevyyttä, koska se oliJumalan silminnähtävän kirkkauden erikoinen olinpaikka. Ylimmäi-nen pappi astui sinne aina vavisten, ja kansa odotti hänen paluutaanjuhlallisen hiljai-suuden vallitessa. Heidän harras toivonsa oli, ettäJumala antaisi heille siunauksensa. Jumala keskusteli ylimmäisenpapin kanssa armoistuimen edessä. Jos hän viipyi kaikkein pyhim-mässä tavallista kauemmin, kansa oli usein kauhuissaan peläten,että Herran kirkkaus oli tappanut hänet joko heidän syntiensä taituon papin jonkin oman synnin tähden. Mutta kun he kuulivat hänenvaatteissaan olevien kulkusten kilinän, heidän jännityksensä huojeni [121]suuresti. Sitten hän tuli ja siunasi kansan.


Kun ilmestysmajan rakennustyö oli suoritettu loppuun, niin ”pil-vi peitti ilmestysmajan, ja Herran kirkkaus täytti asumuksen; eikäMooses voinut mennä ilmestysmajaan, sillä pilvi oli laskeutunut senpäälle, ja Herran kirkkaus täytti asumuksen... Sillä Herran pilvi olipäivällä asumuksen päällä, ja yöllä oli pilvessä tulen hohde kaik-kien israelilaisten silmien edessä; näin oli koko heidän vaelluksensaajan.”

Ilmestysmaja oli niin rakennettu, että se voitiin hajoittaa kappa-leiksi, ja he saattoivat kuljettaa sen mukanaan kaikilla matkoillaan.

Opastava pilvi

Jumala johti israelilaisia kaikkialla heidän matkallaan erämaanhalki. Milloin oli hyväksi kansalle ja Jumalan kunniaksi heidänpystyttää telttansa johonkin määrättyyn paikkaan ja heidän jäädäsiihen, Jumala osoitti heille tahtonsa antamalla pilvenpatsaan pysyämatalalla aivan ilmestysmajan yläpuolella. Se pysyi siinä, kunnesJumala tahtoi heidän lähtevän jälleen liikkeelle. Silloin kirkkaudenpilvi nousi korkealle majan yläpuolelle, ja sitten he vaelsivat jälleen.

Kaikilla matkoillaan he noudattivat määrättyä järjestystä. Jokai-sella sukukunnalla oli oma lippunsa, jossa oli heidän isänsä huoneenmerkki, ja jokaista sukukuntaa käskettiin leiriytymään oman lippun-sa ympärille. Matkalla eri sukukunnat marssivat järjestyksessä, ku-kin oman lippunsa alla. Kun he lepäsivät matkoillaan, he pystyttivätilmestysmajan, ja eri sukukunnat pystyttivät telttansa sen ympäril-le järjestyksessä, juuri sille paikalle, mille Herra käski, määrätynvälimatkan päähän ilmestysmajasta.

Kun kansa oli matkalla, niin liiton arkkia kannettiin heidän edel-lään. ”Ja Herran pilvi oli heidän päällänsä päivällä, kun he lähtivätleiristä liikkeelle. Ja kun arkki lähti liikkeelle, niin Mooses lausui:’Nouse, Herra, hajaantukoot Sinun vihollisesi, ja Sinun vihamiehesipaetkoot Sinua.’ Ja kun arkki laskettiin maahan, lausui hän: ’Palaja,Herra, Israelin heimojen kymmentuhansien tykö.’”

Luku 20—Vakoojat ja heidän kertomuksensa [122]

Herra käski Mooseksen lähettää miehiä vakoilemaan Kanaaninmaata, jonka Hän oli antava Israelin lapsille. Kunkin sukukunnanpäämies valittiin tähän tehtävään. He menivät ja neljänkymmenenpäivän kuluttua palasivat vakoilumatkaltaan sekä astuivat Moosek-sen ja Aaronin ja koko Israelin seurakunnan eteen näyttäen heillemaan hedelmiä. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että se oli hyvämaa, ja he näyttivät niitä runsaita hedelmiä, joita olivat tuoneet siitätodistukseksi. Viinirypäleterttu oli niin suuri, että kaksi miestä saat-toi kantaa sitä välissään korennolla. He toivat myös viikunoita jagranaattiomenia, joita siellä kasvoi runsaasti.

Kerrottuaan maan hedelmällisyydestä kaikki paitsi kaksi heistäpuhuivat hyvin masentavasti heidän mahdollisuuk-sistaan päästä senomistajiksi. He sanoivat, että kansa, joka maassa asui, oli sangenvoimakas ja kaupunkeja ympäröivät suuret ja korkeat muurit, ja kai-ken tämän lisäksi he näkivät siellä Anak-jättiläisen lapsia. Sitten hekuvailivat, miten ihmisiä oli sijoittunut ympäri Kanaanin, ja kuinkaheidän olisi mahdotonta päästä koskaan sitä omistamaan.

Kun kansa kuunteli tätä kertomusta, se ilmaisi pettymyksensävalittaen ja katkerin syytöksin. He eivät odottaneet eivätkä ajatelleeteivätkä järkisyillä päätelleet, että Jumala, joka oli tuonut heidät näinkauas, varmasti antaisi heille maan. Vaan he masentuivat heti. Heväheksyivät Pyhän Jumalan voimaa, eivätkä luottaneet Häneen, jokaoli tähän asti johtanut heitä. He syyttivät Moosesta ja puhuivat napis-ten toisilleen: ”Tämäkö on sitten kaikkien toiveittemme päämäärä?Tämäkö on nyt se maa, jota omistamaan olemme lähteneet Egyptistäasti.”

Kaaleb ja Joosua koettivat saada ääntään kuuluville, mutta kansa [123]oli niin kiihdyksissään, etteivät he voineet hillitä itseään kuunnellak-seen näitä kahta miestä. Kun he olivat hiukan rauhoittuneet, Kaalebuskaltautui puhumaan. Hän sanoi kansalle: ”Menkäämme sittenkinsinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitam-me.” Mutta ne miehet, jotka olivat olleet hänen kanssaan, sanoivat:

127


”Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitävoimakkaampi.” Ja he jatkoivat edelleen huonoa raportointiaan jaselittivät, että kaikki ihmiset olivat suurikokoisia. ”Näimmepä siel-lä jättiläisiäkin, Anakin jättiläisheimon jälkeläisiä, ja me olimmemielestämme kuin heinäsirkkoja; sellaisia me heistäkin olimme.”

Israel napisee jälleen

”Silloin koko kansa alkoi huutaa ja parkua, ja kansa itki sen yön.Ja kaikki israelilaiset napisivat Moosesta ja Aaronia vastaan, ja kokokansa sanoi heille: ’Jospa olisimme kuolleet Egyptin maahan taitähän erämaahan! Jospa olisimme kuolleet! Ja miksi viekään Herrameitä tuohon maahan, jossa me kaadumme miekkaan ja vaimommeja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi! Eikö meidän olisi parempipalata Egyptiin?’ Ja he puhuivat toinen toiselleen: ’Valitkaamme joh-taja ja palatkaamme Egyptiin.’ Silloin Mooses ja Aaron lankesivatkasvoilleen Israelin kansan koko seurakunnan eteen.”

Israelilaiset eivät ainoastaan purkaneet valituksiaan Moosestavastaan, vaan syyttivät itse Jumalaa petollisesta menettelystä heitäkohtaan, kun Hän oli luvannut heille maan, jota he eivät voineetpäästä omistamaan. Heidän kapinamielensä nousi tässä niin kor-kealle, että unohtaen Kaikkivaltiaan voimakkaan käsivarren, jokaoli tuonut heidät pois Egyptin maasta ja oli tähän asti johdattanutheitä monia ihmeitä tehden, he päättivät valita päällikön johtamaanheidät takaisin Egyptiin, missä he olivat olleet orjina ja kokeneet niinpaljon ahdistusta. He todellakin nimittivät itselleen päällysmiehenhyläten siten Mooseksen, pitkämielisen, kärsivällisen johtajansa; jahe napisivat katkerasti Jumalaa vastaan.

Mooses ja Aaron lankesivat kasvoilleen Herran eteen koko seu-rakunnan läsnäollessa rukoillakseen hartaasti Jumalan armoa kapi-nallisen kansan puolesta. Mutta heidän ahdistuksensa ja murheensaolivat liian suuret sanoin ilmaista- viksi. He viipyivät kasvoillaan[124]aivan hiljaa. Kaaleb ja Joosua repäisivät vaatteensa osoittaaksensamitä suurinta suruaan. Ja he ”puhuivat kaikelle israelilaisten seura-kunnalle näin: ’Maa, jota kävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa.Jos Herra on meille suosiollinen, niin Hän vie meidät siihen maahanja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Älkää vainkapinoiko Herraa vastaan älkääkä peljätkö sen maan kansaa, sillä

Vakoojat ja heidän kertomuksensa 129

heitä ei ole meille kuin suu-palaksi. Heidän varjelijansa on väistynytheistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä peljätkö.’”

”Heidän varjelijansa on väistynyt heistä.” Kanaanilaiset olivattäyttäneet pahuutensa mitan, ja Jumala oli ottanut suojeluksensa heil-tä pois. He tunsivat itsensä täysin turvatuiksi ja olivat valmistumat-tomia taisteluun; ja Jumala oli liitollaan taannut maan israelilaisille.Mutta sensijaan, että näillä sanoilla olisi ollut kansaan suunnitel-tu vaikutus, ne lisäsivät heidän lujalle juurtunutta kapinaansa. Heraivostuivat ja huusivat kovalla äänellä ja vihaisesti, että Kaaleb jaJoosua oli kivitettävä, mikä olisi tapahtunutkin, ellei Herra olisi aset-tunut väliin näyttäytymällä ilmestysmajassa mitä peloittavimmassakirkkaudessa kaikille Israelin lapsille.

Mooseksen verraton puolustuspuhe

Mooses meni ilmestysmajaan keskustelemaan Jumalan kanssa.”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Kuinka kauan tämä kansa pitää mi-nua pilkkanaan eikä usko minuun huolimatta kaikista tunnusteoista,jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa? Minä tuhoan sen rutollaja hävitän sen perinjuurin, mutta sinusta minä teen suuremman javäkevämmän kansan, kuin se on.’ Mutta Mooses sanoi Herralle:’Ovathan egyptiläiset kuulleet, että Sinä voimallasi olet vienyt tämänkansan heidän keskeltänsä. Ja he ovat puhuneet siitä sen maan asuk-kaille; hekin siis ovat kuulleet, että Sinä, Herra, olet tämän kansankeskellä, Sinä Herra, joka olet sille ilmestynyt silmästä silmään, jaettä Sinun pilvesi pysyy heidän päällänsä ja että Sinä kuljet heidänedellänsä pilvenpatsaassa päivin ja tulenpatsaassa öin. Mutta josSinä nyt surmaat tämän kansan, niinkuin yhden miehen, niin kan-sat, jotka saavat kuulla sitä kerrottavan Sinusta, sanovat näin: KoskaHerra ei kyennyt viemään tätä kansaa siihen maahan, jonka Hän oliheille valalla vannoen luvannut, tappoi Hän heidät erämaahan.’”

Jälleen Mooses kieltää Jumalaa tuhoamasta Israelia ja tekemäs- [125]tä häntä itseään suuremmaksi kansaksi, kuin mitä Israel oli. TämäJumalan suosima palvelija osoittaa rakkautensa Israeliin ja intonsaTekijänsä kirkkauden ja Hänen kansansa kunnian puolesta: ”Niin-kuin Sinä olet antanut anteeksi tälle kansalle Egyptistä tänne saakka,olet ollut pitkämielinen ja armollinen tähän asti tätä kiittämätöntäkansaa kohtaan, niin kuinka arvottomia he lienevätkin, Sinun armosi


on sama.” Hän rukoilee: ”Etkö sentähden tahdo säästää heitä vielätämän kerran ja lisätä vielä tämän yhden esimerkin jumalallisestakärsivällisyydestäsi niihin moniin, jotka jo olet antanut?”

”Ja Herra vastasi: ’Minä annan anteeksi, niinkuin sinä olet ano-nut. Mutta niin totta kuin minä elän, ja niin totta kuin Herran kirk-kaus on täyttävä kaiken maan: ei kukaan niistä miehistä, jotka ovatnähneet minun kirkkauteni ja minun tunnustekoni, jotka minä olentehnyt Egyptissä ja tässä erämaassa, mutta kuitenkin nyt jo kymme-nen kertaa ovat minua kiusanneet eivätkä ole kuulleet minun ääntäni,ei yksikään heistä ole näkevä sitä maata, jonka minä valalla vannoenlupasin heidän isillensä; ei yksikään minun pilkkaajistani ole sitänäkevä. Mutta koska minun palvelijassani Kaalebissa on toinen hen-ki, niin että hän on minua uskollisesti seurannut, niin hänet minävien siihen maahan, jossa hän kävi, ja hänen jälkeläisensä saavat senomakseen.’”

Takaisin erämaahan

Herra käski heprealaisia palaamaan ja kulkemaan erämaahanPunaisen meren tietä. He olivat aivan lähellä hyvää maata, muttajumalattoman kapinansa tähden he menettivät Jumalan suojeluk-sen. Jos he olisivat hyväksyneet Joosuan ja Kaalebin kertomuksenja viivyttelemättä lähteneet liikkeelle, Jumala olisi antanut heilleKanaanin maan. Mutta he olivat epäuskoisia ja esiintyivät niin röyh-keästi Jumalaa vastaan, että hankkivat itselleen tuomion, etteivät hetulleet koskaan pääsemään luvattuun maahan. Säälien ja armossaanJumala lähetti heidät takaisin Punaiselle merelle, sillä heidän viivy-tellessään ja napistessaan kanaanilaiset ja amalekilaiset saivat kuullavakoojista ja valmistautuivat sotaan Israelin lapsia vastaan.

”Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen: ’Kuinka kau-an tämä häijy joukko napisee minua vastaan? Minä olen kuullut,[126]kuinka israelilaiset napisevat minua vastaan.’” Herra käski Moosek-sen ja Aaronin sanoa kansalle, että Hän oli tekevä heille, niinkuinhe olivat puhuneet. He olivat sanoneet: ”Olisipa Herra antanut mei-dän kuolla Egyptissä! tai jospa olisimme kuolleet erämaassa!” NytJumala oli ottava heitä heidän sanoistaan. Hän käski palvelijoidensasanoa heille, että kapinansa ja Jumalaa vastaan napinoimisensa täh-den he tulivat kaatumaan. Vain Joosua ja Kaaleb tulivat pääsemään

Vakoojat ja heidän kertomuksensa 131

Kanaanin maahan. ”Mutta teidän lapsenne, joiden sanoitte joutu-van vihollisen saaliiksi, heidät minä vien sinne, ja he saavat tullatuntemaan sen maan, jota te halveksitte.”

Herra teki tiettäväksi, että heprealaisten lapset tulivat vanhem-piensa kapinan tähden vaeltamaan erämaassa neljäkymmentä vuotta,laskien siitä ajasta, jolloin he lähtivät Egyptistä, kunnes kaikki van-hemmat olivat kuolleet. Täten heidän piti kantaa ja kärsiä syntinsäseurauksia neljäkymmentä vuotta niiden päivien mukaan, jotka heolivat vakoilemassa maata, vuosi kustakin päivästä. Ja te saatte ”tul-la tuntemaan, mitä se on, että minä käännyn teistä pois”. Heidäntuli saada täysin ymmärtää, että rangaistukseksi heidän epäjuma-lanpalveluksestaan ja kapinallisesta napinoimisestaan Herran täy-tyi muuttaa aivoituksensa heihin nähden. Jumala lupasi Joosualleja Kaalebille palkinnon mie-luummin kuin koko Israelin joukol-le, koska Israelin heimo oli menettänyt kaiken oikeutensa Jumalanmielisuosioon ja suojelukseen.

Luku 21—Mooseksen synti[127]

Jälleen Israelin seurakunta vietiin erämaahan, siihen samaanpaikkaan, jossa Jumala oli koetellut heitä heti sen jälkeen, kun heolivat lähteneet Egyptistä. Herra oli antanut heille vettä kalliosta,ja tämä vesi oli jatkuvasti virrannut aina siihen saakka, kunnes heolivat uudelleen tulossa kallion luokse, jolloin Herra lopetti tämänelävän virran juoksun koetellakseen jälleen kansaansa nähdäkseen,kestäisivätkö he uskonsa koetuksen vai napisisivatko jälleen Häntävastaan.

Kun heprealaiset olivat janoissaan eivätkä löytäneet vettä, hetulivat kärsimättömiksi eivätkä muistaneet Jumalan voimaa, jokamelkein neljäkymmentä vuotta sitten oli antanut heille vettä kalliosta.Sen sijaan että olisivat luottaneet Jumalaan, he valittivat Moosekselleja Aaronille, ja sanoivat heille: ”Jospa mekin olisimme hukkuneetsilloin, kun veljemme hukkuivat Herran edessä!” He tarkoittivat sillä,että he olisivat olleet siinä joukossa, jonka vitsaus tuhosi Koorahin,Daatanin ja Abiramin kapinan yhteydessä.

Suutuksissaan he kyselivät: ”Minkätähden toitte Herran seu-rakunnan tähän erämaahan kuollaksemme karjoinemme tänne? Jaminkätähden johdatitte meidät tähän pahaan paikkaan, jossa ei kasvaviljaa eikä viikunoita, ei viiniköynnöksiä eikä granaattiomenia, jajossa ei ole vettä juoda?”

”Mutta Mooses ja Aaron menivät seurakunnan luota ilmestys-majan ovelle ja lankesivat kasvoilleen. Silloin näkyi Herran kirkkausheille. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ’Ota sauva ja kokoa seu-rakunta, sinä ja veljesi Aaron, ja puhukaa heidän silmiensä edessäkalliolle, niin se antaa vettä, ja sinä saat vettä tulemaan heille kal-liosta ja juotat joukon ja sen karjan.’ Niin Mooses otti sauvan Herrankasvojen edestä, niinkuin Hän oli häntä käskenyt.”

132

Mooseksen synti 133

Mooses lankeaa kärsimättömyyteen [128]

”Ja Mooses ja Aaron kokosivat seurakunnan kallion eteen, jahän sanoi heille: ’Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatavateille vettä tästä kalliosta?’ Niin Mooses nosti kätensä ja iski kalliotakahdesti sauvallansa, ja siitä lähti runsaasti vettä, niin että kansa jasen karja saivat juoda. Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille:’Koska ette uskoneet minuun ettekä pitäneet minua pyhänä israeli-laisten silmien edessä, niin te ette saa viedä tätä seurakuntaa siihenmaahan, jonka minä heille annan.’”

Tässä Mooses teki syntiä. Hän väsyi kansan alituiseen napinaanhäntä vastaan. Herran käskystä hän otti sauvan, mutta sensijaan ettäolisi puhunut kalliolle, niinkuin Herra häntä käski, hän löi sitä kah-desti sauvalla sanottuaan: ”Onko meidän saatava teille vettä tästäkalliosta?” Tässä hän puhui varomattomasti huulillaan. Hän ei sano-nut: Jumala on antava teille jälleen yhden todistuksen voimastaan jaantava teille vettä tästä kalliosta. Hän ei lukenut voimaa ja kunniaaJumalan ansioksi siitä, että vesi virtasi jälleen kivikovasta kalliosta,eikä siten tehnyt Jumalaa suureksi kansan edessä. Tämän Mooseksenerehdyksen tähden Jumala ei sallinut hänen johtaa kansaa luvattuunmaahan.

Tämä Jumalan voiman ilmenemisen tarve teki tilaisuuden hyvinjuhlalliseksi, ja Mooseksen ja Aaronin olisi tullut tukea sitä, niinettä se olisi tehnyt edullisen vaikutuksen kansaan. Mutta Moosesoli kiihoittunut ja kansalle kärsimättömänä ja suuttuneena heidännapinansa tähden hän sanoi: ”Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidänsaatava teille vettä tästä kalliosta?” Näin puhuen hän todellisuudessamyönsi napiseville israelilaisille, että he olivat oikeassa syyttäessäänhäntä heidän johdattamisestaan pois Egyptistä. Jumala oli antanutkansalle anteeksi suurempiakin rikkomuksia kuin mitä tämä Moo-seksen erehdys oli, mutta Hän ei voinut katsella syntiä kansansajohtajassa niinkuin johdettavissa. Hän ei voinut antaa anteeksi Moo-seksen syntiä ja sallia hänen päästä luvattuun maahan.

Tässä Herra antoi kansalleen selvän todistuksen siitä, että mah-tava enkeli, eikä Mooses, oli niin ihmeellisesti vapauttanut heidätja tuonut heidät pois Egyptin orjuudesta, kulkien heidän edelläänkaikilla heidän matkoillaan, ja Hänestä Herra oli sanonut: ”Katso,minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja joh-


dattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut.[129]Ole varuillasi Hänen edessään ja kuule Häntä äläkä pahoita Hänenmieltänsä. Hän ei jätä teidän rikoksianne rankaisematta, sillä minunnimeni on Hänessä.” 2 Moos. 23: 20, 21.

Mooses otti itselleen kunnian, joka kuului Jumalalle, ja teki Ju-malalle välttämättömäksi menetellä näin hänen ta-pauksessaan, mikäsai kapinallisen Israelin ainiaaksi vakuuttuneeksi, että ei Mooses,vaan Jumala itse oli johtanut heidät pois Egyptistä. Herra oli us-konut Moosekselle kansansa johtamisen taakan mahtavan enkelinkulkiessa heidän edellään kaikilla heidän matkoillaan ja ohjatessakaikkea hei-dän vaellustaan. Koska he olivat niin valmiit unohta-maan, että Jumala oli heitä johtamassa enkelinsä välityksellä, jalukemaan ihmisen ansioksi sen, minkä Jumalan voima yksin voisuorittaa, Hän oli koetellut heitä nähdäkseen, tottelisivatko he Hän-tä. He eivät kestäneet ainuttakaan koetusta. Sen sijaan että olisivatluottaneet Jumalaan ja tunnustaneet Hänet, joka oli sirotellut heidänpolullensa voimansa näytteitä ja rakkautensa ja huolenpitonsa erin-omaisia tunnusmerkkejä, he epäilivät Häntä ja pitivät Egyptistä läh-töään Mooseksen ansiona syyttäen häntä kaikista heitä kohdanneistaonnettomuuksista. Mooses oli suhtautunut heidän itsepäisyyteensäerinomaisen kärsivällisesti. Kerran he uhkasivat jopa kivittää hänet.

Taivaan rangaistus

Herra tahtoi riistää tämän käsityksen ainaisesti heidän mieles-tänsä kieltämällä Moosekselta pääsyn luvattuun maahan. Herra olikorottanut Moosesta suuresti. Hän oli ilmaissut hänelle valtavankirkkautensa. Hän oli päästänyt Mooseksen pyhään läheisyyteensävuorella ja alentunut puhumaan hänen kanssaan, niinkuin ihminenpuhuu ystävälle. Hän oli ilmoittanut Moosekselle ja hänen välityk-sellään kan-salle tahtonsa, säädöksensä ja lakinsa. Kun Jumala olinäin korottanut ja kunnioittanut häntä, se teki hänen hairahduksensasitä suuremmaksi. Mooses katui syntiään ja nöyrtyi kokonaan Juma-lan edessä. Hän kertoi koko Israelille surunsa syntinsä tähden. Hänei salannut heiltä myöskään syntinsä seurausta, vaan kertoi heille, et-tä kun hän näin ei antanut kunniaa Jumalalle, hän ei saisi johtaa heitäluvattuun maahan. Sitten hän selitti heille, että jos tämä hänen ereh-dyksensä oli niin suuri, että Jumala oli sen näin rankaiseva, kuinka[130]

Mooseksen synti 135

Jumala olikaan suhtautuva heidän jatkuvaan napinointiinsa heidänsyyttäessään häntä (Moosesta) niistä harvinaisista koettelemuksista,joita Jumala lähetti heille heidän syntiensä tähden.

Tämän ainoan kerran Mooses oli mielessään ajatellut, että hänoli antanut heille vettä kalliosta, kun hänen olisi tullut korottaa Her-ran nimeä Hänen kansansa keskuudessa. Herra tahtoi nyt selvittäätämän asian kansallensa, että Mooses oli vain ihminen, joka seurasiitseään mahtavamman, itsensä Jumalan Pojan, neuvoja ja ohjeita.Hän tahtoi saada kitketyksi heistä kaikki epäilykset tässä asiassa.Kenelle on paljon annettu, häneltä paljon vaaditaan. Jumala oli osoit-tanut Moosekselle suurta suosiota antamalla hänelle erikoisia näkyjämajesteetillisuudestansa. Hän oli suonut Moosekselle runsain mää-rin valoansa ja kirkkauttansa. Hänen kasvonsa olivat heijastaneetkansalle sitä kirkkautta, jonka Herra oli antanut loistaa hänelle. Kaik-ki tuomitaan heidän saamiensa etuoikeuksien ja heille suodun valonja hyvän mukaan.

Niiden hyvien miesten synnit, joiden vaellus on yleensä ollutesimerkiksi kelpaavaa, ovat erikoisen vastenmielisiä Jumalalle. Nesaattavat Saatanan riemuitsemaan ja pilkkaamaan Jumalan enke-leitä Jumalan valitsemien välikappaleitten puutoksista sekä antavatjumalattomille tilaisuuden nousta jälleen Jumalaa vastaan. Herraitse oli johtanut Moosesta erikoisella tavalla ja ilmaissut hänellekirkkau-tensa, niinkuin ei kenellekään toiselle maan päällä. Hänoli luonnostaan malttamaton, mutta hän oli tarttunut lujasti Juma-lan armoon ja nöyrästi rukoillut viisautta taivaasta, niin että Jumalavahvisti häntä ja hän oli voittanut malttamattomuutensa niin, ettäJumala sanoi häntä nöyrimmäksi mieheksi maan päällä.

Aaron kuoli Hoorin vuorella, sillä Herra, oli sanonut, ettei häntullut pääsemään luvattuun maahan, koska hän oli Mooseksen kans-sa tehnyt syntiä silloin, kun oli saatava vettä kalliosta Meribassa.Mooses ja Aaronin pojat hautasivat hänet vuorella, ettei kansa jou-tuisi kiusaukseen panna toimeen liian suuria juhlallisuuksia hänenruumiinsa vuoksi ja siten syyllistyä epäj umalanpalvelukseen.

Luku 22—Mooseksen kuolema[131]

Mooseksen oli pian kuoltava, ja Jumala käski hänen koota Israe-lin lapset yhteen ennen kuolemaansa ja selostaa heille kaikki heprea-laisten matkat aina siitä asti, kun he lähtivät Egyptistä sekä kaikkiheidän isiensä suuret rikkomukset, jotka vetivät Jumalan rangaistus-tuomiot heidän ylleen ja pakottivat Jumalan julistamaan, etteivät hetulleet pääsemään luvattuun maahan. Heidän isänsä olivat kuolleeterämaassa Herran sanan mukaan. Heidän lapsensa olivat kasvaneet,ja heille oli lupaus Kanaanin maan omistamisesta täyttyvä. Monetnäistä olivat pieniä lapsia silloin, kun Jumala antoi lain eivätkä muis-taneet mitään tuon tapahtuman suurenmoisuudesta. Toiset syntyiväterämaassa, ja siltä varalta, etteivät he käsittäisi kymmenien käskyjenja kaikkien Moosekselle annettujen lakien ja säädösten noudattami-sen tärkeyttä, Jumala käski Moosesta kertaamaan kymmenet käskytja kaikki lain antamiseen liittyvät seikat.

Mooses oli kirjoittanut kirjaan kaikki Jumalan hänelle antamatlait ja säädökset ja oli uskollisesti kirjoittanut muistiin kaikki Hänenmatkan varrella heille antamansa ohjeet, kaikki Hänen heille teke-mänsä ihmetyöt sekä kaikki Israelin lasten napinoimiset. Mooses olimerkinnyt muistiin myöskin sen, kuinka vihollinen oli saanut voitonhänestä heidän napinansa seurauksena.

Viimeinen neuvo Israelille

Kaikki kansa oli kokoontunut hänen eteensä, ja hän luki heil-le heidän menneen historiansa tapahtumat kirjasta, jonka hän olikirjoittanut. Hän luki myös Jumalan heille kuuliaisuuden ehdolla an-tamat lupaukset, ja kiroukset, jotka heitä kohtaisivat, jos he olisivattottelemattomia.

Mooses kertoi heille, että heidän kapinansa tähden Herra oli[132]monta kertaa aikonut tuhota heidät, mutta hän oli rukoillut heidänpuolestaan niin hartaasti, että Jumala oli armollisesti säästänyt heidät.Hän muistutti heitä niistä ihmeistä, joita Herra teki faaraolle ja

136

Mooseksen kuolema 137

koko Egyptin maalle. Hän sanoi heille: ”Jotka olette omin silminnähneet kaikki Herran suuret teot, jotka Hän on tehnyt. Niin pitäkääkaikki käskyt, jotka minä tänä päivänä teille annan, että te tulisittevoimakkaiksi, menisitte ja ottaisitte omaksenne sen maan, jota nytmenette omaksenne ottamaan.” 5 Moos. 11: 7, 8.

Mooses varoitti Israelin lapsia erikoisesti, etteivät he antaisi hou-kutella itseään epäjumalanpalvelukseen. Hartaasti hän kehoitti heitätottelemaan Jumalan käskyjä. Jos he osoittaisivat Herralle kuuliai-suutta ja rakkautta ja palvelisivat Häntä jakamattomin sydämin, Hänantaisi heille sateen ajallaan ja antaisi heidän kasviensa menestyäsekä lisäisi heidän karjansa. He saisivat myös nauttia erikoisista jaylevistä etuoikeuksista, ja he voittaisivat vihollisensa.

Mooses opetti Israelin lapsia hartaalla, vaikuttavalla tavalla. Häntiesi, että nyt oli hänen viimeinen tilaisuutensa puhutella heitä. Sittenhän lopetti kaikkien Jumalan hänelle antamien lakien, säädösten jaasetusten sekä myös erilaisten uhripalvelusta koskevien määräystenkirjaan kirjoittamisen. Hän antoi kirjan pyhää palvelusta toimitta-vien miesten käsiin ja pyysi, että he asettaisivat sen arkin sivullesiinä säily-tettäväksi, sillä Jumala piti alituista huolta tuosta pyhästäarkusta. Tämä Mooseksen kirja oli säilytettävä, jotta Israelin tuoma-rit saattaisivat viitata siihen, jos jokin seikka teki’si sen tarpeelliseksi.Erehtyvä kansa oli usein taipuvainen sovelluttamaan Jumalan vaati-muksia omaan asiaansa; Mooseksen kirja oli sentähden säilytettäväkaikkein pyhimmässä, että tulevaisuudessa voitaisiin viitata siihen.

Mooses päätti viimeiset opetuksensa kansalle voimakkaaseen,profeetalliseen puheeseen. Se oli liikuttava ja kauno-puheinen. Ju-malan innoittamana hän siunasi erikseen jokaisen Israelin heimon.Päättäjäissanoissaan hän puhui laajasti Jumalan majesteetillisuudes-ta ja Israelin erikoisasemasta, joka jatkuisi ainiaan, jos he olisivatkuuliaisia Jumalalle ja pitäisivät kiinni Hänen väkevyydestänsä.

Mooseksen kuolema ja ylösnousemus

”Ja Mooses nousi Mooabin arolta Nebon vuorelle, Pisgan huipul-le, vastapäätä Jerikoa. Ja Herra näytti hänelle koko maan: Gileadin [133]Daaniin asti, koko Naftalin, Efräimin ja Manassen maan, koko Juu-dan maan aina Länsimereen asti, Etelämaan sekä Lakeuden, se onJerikon, Palmukaupungin, laakson, aina Sooariin asti. Ja Herra sanoi


hänelle: ’Tämä on se maa, jonka minä valalla vannoen olen luvannutAabra-hamille, Iisakille ja Jaakobille, sanoen: Sinun jälkeläisillesiminä annan sen. Minä olen nyt antanut sinun omin silmin nähdäsen, mutta sinne sinä et mene.’ Ja Herran palvelija Mooses kuolisiellä Mooabin maassa, Herran sanan mukaan. Ja Hän hautasi hänetlaaksoon Mooabin maahan, vastapäätä Beet-Peoria, mutta ei kukaanole saanut tietää hänen hautaansa tähän päivään asti. Ja Mooses olikuollessaan sadan kahdenkymmenen vuoden vanha, mutta hänensilmänsä eivät olleet hämärtyneet, eikä hänen elinvoimansa ollutkadonnut.” 5 Moos. 34: 1-7.

Jumalan tahto oli, ettei kukaan saanut mennä Mooseksen kanssaPisgan huipulle. Hän seisoi siellä Pisgan huipun eräällä korkeallakukkulalla Jumalan ja taivaallisten enkelien ollessa läsnä. Kun hänoli mielihyväkseen katsellut Kanaania, hän väsyneen soturin tavoinlaskeutui lepäämään. Uni valtasi hänet, mutta se oli kuoleman uni.Enkelit ottivat hänen ruumiinsa ja hautasivat sen laaksoon. Israeli-laiset eivät voineet koskaan löytää paikkaa, johon hänet oli haudattu.Hänen salaisen hautauksensa tarkoituksena oli estää kansaa teke-mästä syntiä Herraa vastaan harjoittamalla epä-jumalanpalvelustahänen ruumiinsa ääressä.

Saatana riemuitsi, että hän oli onnistunut saamaan Mooseksentekemään syntiä Jumalaa vastaan. Tämän rikkomuksensa tähdenMooses joutui kuoleman valtaan. Jos hän olisi pysynyt uskollise-na, eikä tämä ainoakaan rikkomus olisi turmellut hänen elämäänsä,hänen jättäessänsä antamatta Jumalalle kunniaa veden antamisestakalliosta, hän olisi päässyt luvattuun maahan ja hänet olisi otettutaivaaseen kuolemaa näkemättä. Mikael eli Kristus tuli alas taivaas-ta Mooseksen haudanneitten enkelien kanssa, ja kun hän oli olluthaudassa lyhyen ajan, herätti Kristus hänet kuolleista ja otti hänettaivaaseen.

Kun Kristus ja enkelit lähestyivät hautaa, Saatana ja hänen en-kelinsä näyttäytyivät haudalla vartioiden Mooseksen ruumista, etteisitä otettaisi pois. Kun Kristus ja Hänen enkelinsä tulivat lähelle,Saatana vastusti heidän lähestymistään, mutta Kristuksen ja Hänenenkeliensä kirkkauden ja voiman vaikutuksesta hänen oli pakko pe-räytyä. Saatana vaati oikeutta Mooseksen ruumiiseen tuon hänen[134]yhden ainoan rikkomuksensa tähden, mutta Kristus viittasi nöyrästiIsäänsä sanoen: ”Rangaiskoon sinua, Herra!” Juuda 9. Kristus kertoi

Mooseksen kuolema 139

Saatanalle tietävänsä Mooseksen nöyrästi katuneen tätä yhtä ainoa-takin väärää tekoaan, ettei hänen luonteessaan ollut mitään tahraaja että hänen nimensä oli taivaan muistikirjassa tahrattomana. Sit-ten Kristus herätti kuolleista Mooseksen ruumiin, johon Saatana olivaatinut oikeutta.

Kristuksen kirkastuksessa Jumala lähetti Mooseksen ja Elian,joka oli otettu taivaaseen, puhumaan Kristuksen kanssa Hänen kär-simyksistään ja välittämään Jumalan kirkkauden Hänen rakkaallePojalleen. Jumala oli kunnioittanut Moosesta suuresti. Hän oli saa-nut etuoikeuden puhua Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin, niinkuinihminen puhuu ystävänsä kanssa. Ja Jumala oli ilmaissut hänelleylhäisen kirkkautensa, mitä Hän ei ollut koskaan tehnyt kenellekääntoiselle.

Luku 23—Tulo luvattuun maahan[135]

Mooseksen kuoleman jälkeen Joosua tuli Israelin johtajaksi vie-mään heidät luvattuun maahan. Hän oli ollut Mooseksen pääministe-rinä suurimman osan siitä ajasta, minkä israelilaiset olivat vaeltaneeterämaassa. Hän oli nähnyt Jumalan ihmeelliset työt, jotka Hän oliMooseksen välityksellä suorittanut, ja hän ymmärsi hyvin kansanmielenlaadun. Hän oli yksi niistä kahdestatoista vakoojasta, jotkaMooses lähetti tutkimaan luvattua maata, ja toinen niistä kahdesta,jotka antoivat oikean selostuksen sen rikkaudesta ja jotka rohkaisivatkansaa käymään omistamaan sitä Jumalan voimassa. Hän oli hyvinsovelias tähän tärkeään toimeen. Herra lupasi Joosualle olla hänenkanssaan, niinkuin Hän oli ollut Mooseksen kanssa, ja tehdä Ka-naanin valloittamisen hänelle helpoksi sillä edellytyksellä, että hänuskollisesti noudattaisi kaikkia Herran käskyjä. Hän oli ollut huo-lissaan siitä, kuinka hänen pitäisi täyttää tehtävänsä johdattaessaankansaa Kanaanin maahan, mutta tämä rohkaisu vei hänen pelkonsa.

Joosua käski Israelin lasten valmistautua kolmen päivän mat-kalle ja kaikkien sotakuntoisten miesten mennä taisteluun. ”Niinhe vastasivat Joosualle sanoen: ’Kaiken, minkä olet meidän käs-kenyt tehdä, me teemme, ja mihin ikinä meidät lähetät, sinne memenemme. Niinkuin me olemme kaikessa totelleet Moosesta, niinme tottelemme sinuakin. Olkoon vain Herra, sinun Jumalasi, sinunkanssasi, niinkuin hän oli Mooseksen kanssa. Jokainen, joka nis-koittelee sinua vastaan eikä tottele sanojasi kaikessa, mitä hänellekäsket, surmattakoon. Ole vain luja ja rohkea.’”

Israelilaisten matka Jordanin yli oli oleva ihmeellinen. ”Ja Joo-sua sanoi kansalle: ’Pyhittäytykää, sillä huomenna Herra on tekeväihmeellisiä tekoja teidän keskuudessanne.’ Mutta papeille Joosua[136]sanoi näin: ’Ottakaa liitonarkki ja kulkekaa kansan edellä.’ Niinhe ottivat liitonarkin ja kulkivat kansan edellä. Silloin Herra sanoiJoosualle: ’Tästä päivästä alkaen minä teen sinut suureksi koko Is-raelin silmissä, jotta he tietäisivät, että niinkuin minä olin Mooseksenkanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi.’”

140

Tulo luvattuun maahan 141

Jordanin ylittäminen

Pappien oli kuljettava kansan edellä ja kannettava arkkia, jossaoli Jumalan laki. Ja kun heidän jalkansa kastuivat Jor-danin rannas-sa, Jumala ehkäisi vedet virtaamasta yläpuolelta, ja papit kulkivateteenpäin kantaen arkkia, joka oli Jumalan läsnäolon vertausku-va; ja heprealais-joukko seurasi heitä. Kun papit olivat Jordaninpuolivälissä, he saivat käskyn seistä joen uomassa, kunnes kaikkiIsraelin joukko oli kulkenut yli. Tässä Israelin silloinen sukupol-vi tuli vakuuttuneeksi siitä, että Jordanin vedet olivat sen samanvoiman alaiset, minkä vaikutuksen heidän isänsä olivat nähneet Pu-naisella merellä neljäkymmentä vuotta sitten. Monet heistä olivatlapsina kulkeneet Punaisen meren poikki. Nyt he kulkivat Jordaninyli taisteluun varustautuneina sotilaina.

Kun koko Israelin joukko oli kulkenut Jordanin yli, Joosua käskipappien nousta joesta. Niin pian kuin arkkia kantavat papit pääsivätylös joesta kuivalle maalle, Jordan virtasi niinkuin ennenkin ja tulviyli kaikkien äyräiden. Tämä Jumalan israelilaisten hyväksi suoritta-ma suurenmoinen ihmetyö lisäsi suuresti heidän uskoaan. Jotteiväthe unohtaisi koskaan tätä suurenmoista ihmettä, Herra neuvoi Joo-suaa käskemään huomattavia miehiä, yhtä kustakin sukukunnasta,ottamaan kiviä joen uomasta, siitä paikasta, jossa papit seisoivat,kun heprealaisten joukko kulki ylitse, ja kantamaan ne olkapäilläänkuivalle maalle sekä pystyttämään muistomerkin Gilgaliin pitämäänheidän mielessään sen tosiasian, että Israel kulki Jordanin ylitsekuivaa maata pitkin. Kun papit olivat nousseet Jordanista, Jumalaotti pois väkevän kätensä, ja mahtavan vesiputouksen tavoin vedetsyöksyivät omaan uomaansa.

Kun kaikki amorilaisten j a kanaanilaisten kuninkaat kuulivat,että Herra oli pysäyttänyt Jordanin vedet Israelin lasten edessä, hei-dän sydämensä vapisi pelosta. Israelilaiset olivat surmanneet kaksiMooabin kuningasta, ja heidän yliluonnollinen kulkunsa kuohuvanja vuolaan Jordanin yli täytti heidät mitä suurimmalla kauhulla.Sitten Joosua ympäri- leikkasi kaiken kansan, joka oli syntynyt erä- [137]maassa. Tämän muodollisuuden jälkeen he viettivät pääsiäistä Je-rikon tasangolla. ”Niin Herra sanoi Joosualle: ’Tänä päivänä minäolen vierittänyt teidän päältänne Egyptin häväistyksen.’”


Pakanakansat olivat häpäisseet Herraa ja Hänen kansaansa, kos-ka heprealaiset eivät olleetkaan vallanneet Kanaanin maata, jonka heodottivat saavansa periä heti Egyptistä lähdettyänsä. Heidän vihol-lisensa olivat riemuinneet, kun he olivat saaneet vaeltaa erämaassaniin kauan, ja ylpeästi he nousivat Jumalaa vastaan selittäen, etteiHän kyennyt johtamaan heitä Kanaanin maahan. Nyt he olivat kul-keneet Jordanin yli kuivaa maata pitkin, eivätkä heidän vihollisensavoineet enää häpäistä heitä.

He olivat jatkuvasti saaneet mannaa aina tähän asti, mutta nyt,kun israelilaiset olivat omistamaisillansa Kanaanin maan ja saivatsyödä sen maan hedelmiä, he eivät enää tarvinneet mannaa, ja sentulo lakkasi.

Herran sotajoukon päämies

Kun Joosua vetäytyi Israelin joukoista syrjään mietiskelläkseenja rukoillakseen itsellensä Jumalan erikoista läsnäoloa, hän näkiyleväryhtisen, sota-asuun pukeutuneen miehen, jolla oli paljastettumiekka kädessään. Joosua ei tuntenut häntä keneksikään Israelinjoukkoihin kuuluvaksi, mutta hän ei näyttänyt viholliseltakaan. In-noissaan hän lähestyi häntä ja sanoi: ”Oletko sinä meikäläisiä vaivihollisiamme?’ Niin Hän sanoi: ’En, vaan minä olen Herran so-tajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut.’ Niin Joosua heittäytyikasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi Hänelle: ’Mitä Herrallani onsanottavana palvelijalleen?’ Ja Herran sotajoukon päämies sanoiJoosualle: ’Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.’Ja Joosua teki niin.”

Tämä ei ollut mikään tavallinen enkeli. Hän oli Herra JeesusKristus, Se, joka oli johdattanut heprealaiset erämaan halki yöllätulenpatsaassa ja päivällä pilvenpatsaassa. Hänen läsnäolonsa pyhittipaikan; sen tähden Hän käski Joosuan riisua kenkänsä.

Sitten Herra selosti Joosualle, mitä menettelytapaa hänen tuliJerikon valloittamisessa noudattaa. Hänen tuli käskeä kaikki so-takuntoiset miehet kiertämään kaupungin ympäri kerran päivässäkuuden päivän aikana, ja seitsemäntenä päivänä heidän tulisi kulkeaJerikon ympäri seitsemän kertaa.


Jerikon valloitus [138]

”Silloin Joosua, Nuunin poika, kutsui papit ja sanoi heille: ’Ot-takaa liitonarkki, ja seitsemän pappia kantakoon seitsemää oinaan-sarvista pasuunaa Herran arkin edellä.’ Sitten hän sanoi kansalle:’Lähtekää ja kulkekaa kaupungin ympäri, ja aseväki käyköön Herranarkin edellä.’ Ja tapahtui, niinkuin Joosua oli kansalle sanonut. Neseitsemän pappia, jotka kan-toivat niitä seitsemää oinaansarvista pa-suunaa Herran edellä, lähtivät ja puhalsivat pasuunoihin, ja Herranliitonarkki kulki heidän jäljessään”.

”Ja aseväki kulki pasuunaa puhaltavien pappien edellä, muttamuu väki kulki arkin jäljessä, samalla kun pasuunoi-hin yhtenäänpuhallettiin. Ja Joosua käski kansaa sanoen: ’Älkää nostako sota-huutoa älkääkä antako äänenne kuulua, älköönkä sanaakaan pääsköteidän suustanne ennenkuin sinä päivänä, jona minä teille sanon:Nostakaa sotahuuto; silloin se nostakaa.’ Ja hän antoi Herran arkinkulkea yhden kierroksen kaupungin ympäri, sitten he menivät leiriinja jäivät yöksi leiriin.”

Heprealaisten joukko marssi täydellisessä järjestyksessä. En-simmäisenä kulki aseistettujen miesten valiojoukko pukeutuneenasota-asuun, ei tosin harjoittaakseen nyt sotataitoaan, vaan ainoas-taan siksi, että he uskoivat ja noudattivat heille annettuja ohjeita.Heitä seurasivat pasuunoita kantavat seitsemän pappia. Seuraavanatuli kullassa kimalteleva Jumalan arkki, jonka yläpuolella väikkyikirkkauden sädekehä, ja jota loistavaan ja erikoisesti heidän pyhääpalvelustaan ilmaisevaan pukuun pukeutuneet papit kantoivat. Is-raelin valtava joukko seurasi heitä moitteettomassa järjestyksessä,kukin sukukunta asianomaisen lippunsa alla. Täten he kiersivät kau-pungin ympäri Jumalan arkki mukanaan. Ei kuulunut mitään muutaääntä kuin tuon valtavan joukon astunta ja pasuunien juhlallinensoitto, jonka kukkulat toistivat ja joka kaikui läpi Jerikon kaupungin.

Ihmeissään ja levottomina tuon tuomitun kaupungin vartijat pa-nevat merkille jokaisen liikkeen ja tiedoittavat sen hallitusviranomai-sille. He eivät voi selittää, mitä kaikki tämä näytelmä merkitsee. Jot-kut pilkkaavat sitä ajatusta, että tämä kaupunki valloitettaisiin tuollatavalla, kun taas toiset peloissaan katselevat arkin loistavuutta japappien sekä Joosuan johdolla heitä seur aavan Israelin joukon juh-lallista ja arvokasta esiintymistä. He muistavat, että neljäkymmentä


vuotta sitten Punainen meri jakautui heidän edessään, ja että Ju-[139]mala oli juuri valmistanut heille tien Jordan-virran poikki. He ovatliian kauhuissaan laskeakseen leikkiä ja pilkatakseen. He pitävättarkasti ja visusti kaupungin portit suljettuina, ja voimakkaat soturitvartioivat jokaista porttia.

Kuutena päivänä Israelin joukot tekivät kierroksensa kaupunginympäri. Seitsemäntenä päivänä he kiersivät Jerikon ympäri seitse-män kertaa. Kansa sai käskyn, kuten tavallista, olla hiljaa. Ainoas-taan pasuunan ääni sai kuulua. Kansan käskettiin kuunnella tarkasti,ja kun pasuunat puhalsivat pitempään kuin tavallista, silloin kaikkienpiti huutaa kovalla äänellä, sillä Herra oli antanut heille kaupungin.”Mutta seitsemäntenä päivänä he nousivat varhain aamun sarastaes-sa ja kulkivat kaupungin ympäri samalla tavalla seitsemän kertaa.Ainoastaan sinä päivänä he kulkivat kaupungin ympäri seitsemänkertaa. Ja kun papit seitsemännellä kerralla puhalsivat pasuunoi-hin, sanoi Joosua kansalle: ’Nostakaa sotahuuto, sillä Herra antaateille kaupungin.” ”Silloin kansa nosti sotahuudon ja pasuunoihinpuhallettiin. Kun kansa kuuli pasuunan äänen, niin se nosti kovansotahuudon; silloin kukistui muuri siihen paikkaansa, ja kansa ryn-täsi ylös kaupunkiin, kukin suoraan eteensä. Niin he valloittivatkaupungin.”

Jumala ajatteli näyttää israelilaisille, että Kanaanin valloitustaei pidä lukea heidän ansiokseen. Herran sotajoukon Päämies valtasiJerikon. Hän ja Hänen enkelinsä suorittivat valloituksen. Kristuskäski taivaan joukkojen kaataa kumoon Jerikon muurit ja valmistaaJoosualle ja Israelin joukoille sisäänpääsyn kaupunkiin. Jumala eitällä suurenmoisella ihmetyöllä ainoastaan vahvistanut kansansauskoa Hänen voimaansa kukistaa heidän vihollisensa, vaan Hännuhteli myös heidän aikaisempaa epäuskoaan.

Jeriko oli uhmannut Israelin joukkoja ja taivaan Jumalaa. Kun hekatselivat Israelin joukon marssia heidän kaupunkinsa ympäri kerranjoka päivä, he olivat levottomia; mutta sitten he loivat katseensavahvoihin linnoituksiinsa, lujiin ja korkeisiin muureihinsa, ja olivatvarmoja siitä, että he voisivat torjua jokaisen hyökkäyksen. Muttakun heidän lujat muurinsa yht’äkkiä horjuivat ja kaatuivat korvia sär-kevällä, kovan ukkosen kaltaisella ryskeellä, he mykistyivät kauhustaeivätkä voineet tehdä ollenkaan vastarintaa.


Joosua, viisas, pyhittynyt johtaja [140]

Joosuan pyhässä luonteessa ei ollut mitään tahraa. Hän oli viisasjohtaja. Hän oli pyhittänyt elämänsä kokonaan Jumalalle. Ennenkuolemaansa hän kokosi yhteen heprealaisten joukon, ja Mooseksenesimerkkiä seuraten hän lyhyesti kertasi heidän matkansa erämaassaja Jumalan armollisen huolenpidon heistä. Hän puhui heille vakuut-tavasti kertoen, että Mooabin kuningas taisteli heitä vastaan ja kutsuiBileamin kiroamaan heidät, mutta Jumala ”ei tahtonut kuulla Bi-leamia, vaan hänen täytyi siunata teidät”. Sitten hän sanoi heille:”Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä,ketä tahdotte palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivattuolla puolen virran, vai amorilaisten jumalia, niiden, joiden maassate asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.”

”Silloin kansa vastasi ja sanoi: ’Pois se, että me hylkäisimmeHerran ja palvelisimme muita jumalia! Sillä Herra on meidän Juma-lamme, Hän, joka johdatti meidät ja meidän isämme pois Egyptinmaasta, orjuuden pesästä, ja joka teki meidän silmiemme edessäsuuret tunnusteot ja aina varjeli meitä sillä tiellä, jota me vaelsimme,ja kaikkien niiden kansojen keskellä, joiden kautta me kuljimme.”

Israelilaiset uudistivat liittonsa Joosuan kanssa. He sanoivat:”Herraa, meidän Jumalaamme, me palvelemme, ja Hänen ääntänsäme kuulemme.” Joosua kirjoitti heidän liittonsa sanat siihen kirjaan,joka sisälsi Moosekselle annetut lait ja säädökset. Koko Israel rakastija kunnioitti Joosuaa, ja murehti suuresti hänen kuolemaansa.

Luku 24—Jumalan arkki ja Israelin vaiheet[141]

Jumalan arkki oli pyhä arkku, joka oli tehty kymmenien käskyjensäilytyspaikaksi. Kymmenien käskyjen laki edusti Jumalaa itseänsä.Tätä arkkia pidettiin Israelin autuutena ja väkevyytenä. Sen ylläoli yöt päivät jumalallisen läsnäolon merkki. Papit, jotka toimittivatpalvelusta sen edessä, oli juhlallisesti vihitty pyhään tehtävään. Hekantoivat rintakilpeä, joka oli reunustettu erilaisilla kalliilla kivillä,saman-laisilla, joista Jumalan kaupungin kaksitoista perustusta onvalmistettu. Kilvessä oli Israelin kahdentoista sukukunnan nimetkallisarvoisiin kiviin kaiverrettuina ja kullalla kehystettyinä. Se olihyvin upea ja kaunis työ ja riippui pappien olkapäiltä peittäen rinnan.

Rintakilvessä oikealla ja vasemmalla puolella oli kaksi suurtakiveä, jotka loistivat hyvin kirkkaasti välkkyen. Kun tuomareille esi-tettiin jokin vaikea asia, jota he eivät voineet ratkaista, he vetosivatpappeihin, ja nämä kysyivät Jumalalta, joka vastasi heille. Jos seoli Hänelle mieleen ja Hän tahtoi antaa heidän menestyä, niin va-lon ja kirkkauden sädekehä laskeutuisi erikoisesti oikeanpuoleiseenkalliiseen kiveen. Jos Hän paheksui asiaa, sumu tai pilvi näytti las-keutuvan vasemmalla olevan kiven ylle. Kun he kysyivät Jumalalta,mennäkö taisteluun, ja valo ympäröi oikealla olevan kalliin kiven,se merkitsi: ”Menkää, ja te onnistutte.” Mutta jos vasemmalla olevakivi peittyi pilveen, se merkitsi: ”Älkää menkö, te ette onnistu.”

Kun ylimmäinen pappi kerran vuodessa astui kaikkein pyhim-pään ja suoritti palvelusta arkin edessä Jumalan juhlallisessa lähei-syydessä, hän kysyi, ja Jumala vastasi hänelle usein kuuluvalla ää-nellä. Milloin Jumala ei vastannut ääneen, Hän antoi pyhien valonjakirkkauden säteiden laskeutua arkin oikealla puolella olevan keru-[142]bin ylle osoitukseksi hyväksymisestään ja mielisuosiostaan. Muttajos Hän epäsi heidän pyyntönsä, pilvi laskeutui vasemmalla olevankerubin ylle.

Neljä taivaan enkeliä seurasi aina Jumalan arkkia kaikilla senmatkoilla varjellakseen sitä kaikesta vaarasta ja suorittaakseen, kunniin tarvittiin jonkin tehtävän, joka jollakin tavalla liittyi arkkiin.

146

Jumalan arkki ja Israelin vaiheet 147

Jeesus, Jumalan Poika, seurasi sitä taivaallisten enkelien välityksel-lä, kulki arkin edellä, kun se tuli Jordanille, ja Hänen läsnäolonsavoimasta vedet jakautuivat. Kristus ja enkelit seisoivat arkin ja pap-pien vierellä joen uomassa, kunnes koko Israel oli kulkenut Jordaninylitse. Kristus ja enkelit seurasivat mukana arkin kiertäessä Jeri-kon ympäri, ja lopulta he kukistivat kaupungin jykevät muurit sekäjättivät Jerikon israelilaisten käsiin.

Eelin leväperäisyyden seuraus

Ollessaan ylimmäisenä pappina, Eeli korotti poikansa papeiksi.Ainoastaan Eelin oli sallittu mennä kaikkein pyhimpään kerran vuo-dessa. Hänen poikansa palvelivat ilmestysmajan ovella ja toimivatuhrieläinten teurastamisessa sekä uhrialttarin ääressä. He käyttivätjatkuvasti väärin tätä pyhää virka-asemaa. He olivat itsekkäitä, ah-neita, himokkaita ja irstaita. Jumala nuhteli Eeliä hänen rikollisestaleväperäisyydestään perheensä kasvatukseen nähden. Eeli nuhtelipoikiaan, mutta ei pitänyt heitä kurissa. Kun heidät oli asetettu pap-peuden pyhään virkaan, Eeli kuuli heidän menettelys-tään, kuinka heriistivät Israelin lapsilta heidän uhrejaan. Hän kuuli heidän julkeastaJumalan lain rikkomisestaan ja heidän väkivaltaisesta käytöksestään,joka sai Israelin tekemään syntiä.

Herra teki Samuel-poikaselle tiettäväksi ne rangaistustuomiot,joiden Hän oli antava kohdata Eelin huonetta hänen leväperäisyyten-sä tähden. ”Ja Herra sanoi Samuelille: ’Katso, minä teen Israelillesellaisen teon, että joka sen kuulee, sen molemmat korvat soivat.Sinä päivänä minä annan toteutua Eelille kaiken, mitä olen hänensukuansa vastaan puhunut, alusta loppuun asti. Minä ilmoitan hänel-le, että minä tuomitsen hänen sukunsa ikuisiksi ajoiksi sen rikoksentähden, kun hän tiesi poikiensa pilkkaavan Jumalaa eikä pitänytheitä kurissa. Sentähden minä olen vannonut Eelin suvusta: ’Toti-sesti, Eelin suvun rikosta ei koskaan soviteta, ei teurasuhrilla eikäruokauhrilla.’”

Eelin poikien rikkomukset olivat pyhälle Jumalalle niin louk- [143]kaavia ja niin julkeita, ettei mikään uhri voinut sovittaa sellaistatahallista rikkomusta. Nämä synnilliset papit käyttivät väärin niitäuhreja, jotka esikuvasivat Jumalan Poikaa. Ja herjaavalla käytöksel-


lään he tallasivat jalkoihinsa sovitusveren, johon perustui kaikkienuhrien ansio.

Samuel kertoi Eelille, mitä Herra oli puhunut, ja Eeli sanoi: ”Hänon Herra, Hän tehköön, minkä hyväksi näkee.” Eeli tiesi, että Ju-malaa oli häväisty, ja hän tunsi tehneensä syntiä. Hän alistui siihen,että Jumala täten rankaisi hänen synnillisen leväperäisyytensä. Eelijulisti koko Israelille Samuelille tulleen Herran sanan. Hän ajattelinäin tekemällä jossakin määrin korjaavansa osoittamaansa synnillis-tä leväperäisyyttään. Mutta Eelille julistettu onnettomuus ei viipynytkauan.

Israelilaiset joutuivat sotaan filistealaisia vastaan, jotka voittivatheidät, niin että neljä tuhatta heistä kaatui. Heprealaiset olivat pe-loissaan. He tiesivät, että jos toiset kansat kuulisivat heidän tappios-taan, se rohkaisisi niitäkin aloittamaan sodan heitä vastaan. Israelinvanhimmat päättelivät, että he joutuivat tappiolle sentähden, että Ju-malan arkki ei ollut heidän mukanaan. He lähettivät miehiä Siiloonhakemaan liiton arkkia. He ajattelivat matkaansa Jordanin ylitse jaJerikon helppoa valloitusta, kun he kantoivat arkkia mukanaan, japäättivät, ettei muuta tarvittu kuin tuoda arkki heidän luoksensa,ja niin he voittaisivat vihollisensa. He eivät käsittäneet, että heidänväkevyytensä oli heidän kuuliai-suudessaan sille laille, jota säily-tettiin arkissa ja joka edusti Jumalaa itseänsä. Turmeltuneet papit,Hofni ja Piinehas, olivat pyhän arkin mukana rikkoen Jumalan lakia.Nämä syntiset saattoivat Jumalan arkin Israelin leiriin. Sotamiestenitseluottamus elpyi ja he tunsivat varmasti onnistuvansa.

Arkki ryöstetään

”Ja kun Herran liitonarkki tuli leiriin, nosti koko Israel suurenriemuhuudon, niin että maa jymisi. Kun filistealaiset kuulivat senriemuhuudon, sanoivat he: ’Mitä tuo suuri riemuhuuto on heprea-laisten leirissä?’ Ja he saivat tietää, että leiriin oli tullut Herran arkki.Silloin filistealaiset peljästyivät sillä he ajattelivat: ’Jumala on tullutleiriin.’ Niin he sanoi-vat: ’Voi meitä! Tällaista ei ole milloinkaan en-nen tapahtunut. Voi meitä! Kuka pelastaa meidät tämän voimallisenjumalan kädestä? Tämä on se jumala, joka löi egyptiläisiä kaikki-nai- silla vaivoilla erämaassa. Rohkaiskaa mielenne ja olkaa miehiä,[144]filistealaiset, ettette te joutuisi palvelemaan heprealaisia, niinkuin


he ovat palvelleet teitä. Olkaa miehiä ja taistelkaa.’ Ja filistealai-set ryhtyivät taisteluun; ja Israel voitettiin, niin että he pakenivatkukin majallensa, ja tappio oli sangen suuri: Israelista kaatui kolme-kymmentä tuhatta jalkamiestä. Ja Jumalan arkki ryöstettiin, ja Eelinkaksi poikaa, Hofni ja Piinehas, saivat surmansa.”

Filistealaiset luulivat tätä arkkia israelilaisten jumalaksi. He eivättienneet, että elävä Jumala, joka loi taivaat ja maan ja antoi lakinsaSiinailla, lähetti menestystä tai onnettomuutta sen mukaan, nou-dattivatko he vai rikkoivat Hänen lakiaan, jota säilytettiin pyhässäarkussa.

Israelissa oli sangen suuri verilöyly. Eeli istui tien vieressä va-pisevin sydämin odottamassa uutisia armeijalta. Hän pelkäsi, ettäfilistealaisten sotajoukko ryöstäisi Jumalan arkin ja häpäisisi sitä.Eräs sanansaattaja juoksi armeijasta Siiloon ja kertoi Eelille, ettähänen molemmat poikansa olivat saaneet surmansa. Hän saattoi kes-tää tämän jotenkin rauhallisesti, sillä hänellä oli syytä odottaa sitä.Mutta kun sanan-tuoja lisäsi: ”Ja Jumalan arkki on ryöstetty,” Eelihuojui tuskissaan istuimellaan, kaatui taaksepäin ja kuoli. Hän saiosansa siitä Jumalan vihasta, joka kohtasi hänen poikiansa. Hän olisuuressa määrin syyllinen heidän rikkomuksiinsa, koska hän oli ri-kollisesti laiminlyönyt pitää heitä kurissa. Suurin onnettomuus, mikäIsraelia saattoi kohdata, oli se, että filistealaiset ryöstivät Jumalanarkin. Piinehaan vaimo, joka oli kuolemaisillaan, antoi lapselleen ni-men Iikabod, sanoen: ”Kunnia on mennyt Israelilta, koska Jumalanarkki oli ryöstetty.”

Filistealaisten maassa

Jumala salli heidän vihollistensa ottaa Hänen arkkinsa näyttääk-seen Israelille, kuinka turhaa oli luottaa arkkiin, Hänen läsnäolonsaesikuvaan heidän kuitenkin häväistessä niitä käskyjä, joita arkissasäilytettiin. Jumala tahtoi nöyryyttää heitä ottamalla heiltä pois tuonpyhän arkin, heidän kerskaamansa väkevyyden ja luottamuksen.

Filistealaiset riemuitsivat, koska heillä nyt oli, niinkuin he ajatte-livat, israelilaisten kuuluisa jumala, joka oli tehnyt sellaisia ihmete-koja heidän hyväkseen ja tehnyt heidät vihollistensa kauhuksi. Heveivät Jumala arkin Asdodiin ja asettivat sen erääseen loistavaantemppeliin, jonka he olivat rakentaneet suosituimman jumalansa [145]


Daagonin kunniaksi, ja asettivat sen oman jumalansa rinnalle. Aa-mulla, kun tämän jumalan papit tulivat temppeliin, he kauhistuivatlöytäessään Daagonin kaatuneena kasvoilleen maahan Herran arkineteen. He nostivat Daagonin pystyyn ja asettivat sen takaisin enti-selle paikalleen. He ajattelivat sen ehkä kaatuneen vahingossa. Mut-ta seuraavana aamuna he löysivät sen taas kaatuneena kasvoilleenmaahan, ja Daagonin pää ja molemmat kädet olivat katkenneet.

Jumalan enkelit, jotka yhä seurasivat arkkia, kaatoivat elottomanepäjumalan ja sitten silpoivat sen näyttääkseen, että Jumala, eläväJumala, oli kaikkia jumalia korkeampi ja että Hänen edessään kaik-ki pakanalliset jumalat olivat tyhjän arvoisia. Pakanat kunnioittivatsuuresti jumalaansa Daagonia, ja kun he löysivät sen tuhoisasti sil-vottuna ja makaamassa kasvoillaan Jumalan arkin edessä, he olivatmurheellisia ja pitivät sitä hyvin huonona enteenä filistealaisille. Heselittivät, että heprealaiset tulisivat vielä tuhoamaan ja alistamaanvaltaansa filistealaiset ja kaikki heidän jumalansa ja että heprea-laisten Jumala oli osoittautuva suuremmaksi ja voimakkaammaksikuin kaikki jumalat. He siirsivät Jumalan arkin pois epäjumalansatemppelistä ja jättivät sen itsekseen.

Filistealaiset pitivät Jumalan arkkia seitsemän kuukautta. He oli-vat voittaneet israelilaiset ja olivat ryöstäneet Jumalan arkin, jossa heluulivat heidän voimansa olevan, ja he ajattelivat saavansa nyt ollaturvassa ainaisesti tarvitsematta enää pelätä Israelin sotajoukkoja.Mutta keskellä heidän iloaan menestyksestänsä, kuului kaikkialtamaasta valitusta, minkä he olivat jo kauan lukeneet Jumalan arkinaiheuttamaksi. Kauhun vallassa he kantoivat arkkia paikasta paik-kaan, ja Jumalan hävitys seurasi sen vanavedessä, kunnes filistelaisetolivat aivan ymmällä tietämättä mitä sille tehdä. Enkelit, jotka sitäseurasivat, varjelivat sitä kaikelta vahingolta. Eivätkä filistealaisetuskaltaneet avata arkkua; sillä heidän jumalaansa Daagonia oli koh-dannut sellainen kohtalo, että he pelkäsivät koskettaa sitä ja pitääsitä lähellään. He kutsuivat papit ja ennustajat ja kysyivät heiltä,mitä heidän tulisi tehdä Jumalan arkille. Nämä neuvoivat heitä lä-hettämään sen takaisin sille kansalle, jolle se kuului, ja lähettämäänsen mukana arvokkaan syntiuhrin. Jos Jumala suostuisi sen hyväk-symään, he parantuisivat. Heidän tuli myös ymmärtää, että Jumalankäsi oli heidän päällään, koska he olivat ryöstäneet Hänen arkkinsa,[146]joka kuului yksinomaan Israelille.


Arkki palautetaan Israelille

Muutamat eivät kannattaneet tätä ajatusta. Oli liian nöyryyttä-vää viedä arkki takaisin, ja he esittivät puolustuksensa, ettei kukaanfilistealainen uskaltaisi panna henkeään alttiiksi kantaaksensa Israe-lin Jumalan arkkia, joka oli aiheuttanut heille sellaista kuolemaa.Heidän neuvonantajansa pyysivät hartaasti, ettei kansa kovettaisi sy-däntään, niinkuin egyptiläiset ja faarao olivat tehneet, ja aiheuttaisisiten vielä suurempia onnettomuuksia ja vitsauksia itselleen. Ja kunhe kaikki pelkäsivät ottaa Jumalan arkkia, he neuvoivat heitä sanoen:”Niin tehkää nyt uudet vaunut ja ottakaa kaksi imettävää lehmää, joi-den niskassa ei ole iestä ollut, ja valjastakaa lehmät vaunujen eteen,mutta ajakaa vasikat kotiin, pois niiden jäljestä. Ja ottakaa Herranarkki ja asettakaa se vau-nuihin ja pankaa ne kultakalut, jotka an-natte hänelle hyvitykseksi, lippaaseen sen viereen, ja lähettäkää semenemään. Ja sitten katsokaa: jos hän menee omaa aluettaan kohti,ylös Beet-Semekseen, niin on hän tuottanut meille tämän suurenonnettomuuden; mutta jos ei, niin tiedämme, ettei hänen kätensä olemeihin koskenut. Se on silloin tapahtunut meille sattumalta. Mie-het tekivät niin; he ottivat kaksi imettävää lehmää ja valjastivat nevaunujen eteen, mutta niiden vasikat he jättivät kotiin ... Ja lehmätmenivät suoraan Beet-Semestä kohti; ne kulkivat koko ajan samaatietä, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle.”

Filistealaiset tiesivät, etteivät lehmät suostuisi jättämään nuoriavasikoitaan kotiin, ellei joku näkymätön voima niitä siihen pakottai-si. Lehmät menivät suoraan Beet-Semekseen ammuen vasikoitaan,mutta kuitenkin kulkien suoraan pois niiden luota. Filistealaistenruhtinaat seurasivat niitä BeetSemeksen rajalle asti. He eivät uskal-taneet jättää tuota pyhää arkkua aivan kokonaan lehmien varaan. Hepelkäsivät, että jos sille tapahtuisi jotakin pahaa, heille tulisi vieläsuurempia onnettomuuksia. He eivät tienneet, että Jumalan enkelitseurasivat arkkia ja opastivat lehmiä niiden matkalla siihen paikkaan,johon arkki kuului.

Julkeus rangaistaan

Beet-semekseläiset olivat kedolla korjaamassa viljaa, ja kun henäkivät lehmien vetämissä vaunuissa Jumalan arkin, he ilostuivat [147]


suuresti. He tiesivät, että se oli Jumalan teko. Lehmät vetivät vaunut,jossa arkki oli, erään suuren kiven luokse ja pysähtyivät itsestään.Leeviläiset ottivat Herran arkin ja filistealaisten uhrit vaunuista jauhrasivat vaunut ja lehmät, jotka olivat tuoneet pyhän arkin, sekäfilistealaisten uhrilahjat polttouhriksi Jumalalle. Filistealaisten ruhti-naat palasivat Ekroniin, ja vitsaus lakkasi.

Beet-Semeksen miehet olivat uteliaita tietämään, mikä suuri voi-ma mahtoi tuossa arkissa olla, mikä pani sen suorittamaan sellaisiaihmeellisiä asioita. He pitivät arkkia itsessään niin voimallisena ei-vätkä luottaneet Jumalan voimaan. Eivätkä ketkään muut kuin siihentarkoitukseen pyhästi nimitetyt miehet voineet katsella arkkia peittä-mättömänä saamatta surmaansa, sillä sen katseleminen oli samaa,kuin olisivat katselleet itse Jumalaa. Ja kun kansa tyydyttäen uteliai-suutensa avasi arkin tarkastellakseen sen pyhiä salaisuuksia, mitäpakanalliset epäjumalanpalvelijatkaan eivät olleet uskaltaneet tehdä,niin arkkia vartioivat enkelit surmasivat noin viisikymmentä tuhattahenkeä.

Beet-semekseläiset olivat peloissaan arkin tähden ja sanoivat:”Kuka voi kestää Herran, tämän pyhän Jumalan, edessä? Ja kenenluo hän menee meidän luotamme? Ja he lähettivät sanansaattajatKirjat-Jearimin asukasten luo sanomaan: ’Filistealaiset ovat tuoneetHerran arkin takaisin; tulkaa tänne ja viekää se luoksenne.’” Kirjat-Jearimin väki vei Herran arkin Abinadabin taloon ja pyhitti hänenpoikansa pitämään siitä huolta. Kaksikymmentä vuotta heprealaisetolivat filistealaisten vallanalaisia, ja he nöyrtyivät suuresti ja katuivatsyntejään, ja Samuel rukoili heidän puolestaan, ja Jumala oli jälleenheille armollinen. Filistealaiset nostivat sodan heitä vastaan, ja Her-ra asettui jälleen ihmeellisellä tavalla israelilaisten puolelle, ja hevoittivat vihollisensa.

Herran arkki jäi Abinadabin taloon siihen asti, kunnes Daavidtuli kuninkaaksi. Hän kokosi kaikki Israelin valiomiehet, kolmekym-mentä tuhatta, ja meni noutamaan Jumalan arkkia. He asettivat arkinuusiin vaunuihin ja toivat sen pois Abinadabin talosta. Ussa ja Ahjo,Abinadabin pojat, ohjasivat vaunuja. Daavid ja kaikki Israelin heimosoitti Herran edessä kaikilla mahdollisilla soittokoneilla. ”Mutta kunhe tulivat Naakonin puimatantereen luo, ojensi Ussa kätensä Juma-lan arkkiin ja tarttui siihen, sillä härät kompastuivat. Silloin Herranviha syttyi Ussaa kohtaan, ja Jumala löi hänet siinä hänen hairah-


duksensa tähden, niin että hän kuoli siihen, Jumalan arkin ääreen.” [148]Ussa oli vihainen härille, sentähden, että ne kompastuivat. Hän osoit-ti ilmeistä epäluottamusta Jumalaa kohtaan, ikäänkuin ei Hän, jokaoli tuonut arkin filistealaisten maasta, olisi kyennyt huolehtimaansiitä. Arkkia seuraavat enkelit löivät Ussan maahan, sentähden ettähän oli liian julkea ja malttamaton tarttumaan kädellään Jumalanarkkiin.

”Ja Daavid pelkäsi sinä päivänä Herraa, niin että hän sanoi:’Kuinka Herran arkki voi tulla minun tyköni?’ Eikä Daavid tahtonutsiirtää Herran arkkia tykönsä Daavidin kaupunkiin, vaan Daavidtoimitti sen syrjään, gatilaisen Oobed-Edomin taloon.” Daavid tiesiolevansa syntinen ihminen ja hän pelkäsi voivansa Ussan tavoinjotenkin olla julkea ja vetää ylleen Jumalan vihan. ”Ja Herran arkkijäi kolmeksi kuukaudeksi gatilaisen Oobed-Edomin taloon. Ja Herrasiunasi Oobed-Edomia ja koko hänen taloaan.”

Jumala tahtoi opettaa kansalleen, että kun Hänen arkkinsa tuottikauhua ja kuolemaa niille, jotka rikkoivat siinä säilytettäviä Hä-nen käskyjänsä, se toi myös siunausta ja voimaa niille, jotka olivatkuuliaisia Hänen käskyilleen. Kun Daavid kuuli, kuinka Jumala ark-kinsa tähden oli suuresti siunannut Oobed-Edomia ja kuinka hän olikaikessa menestynyt, hän innostui kovin noutamaan arkin omaankaupunkiinsa. Mutta ennen kuin Daavid uskalsi siirtää pyhää arkkia,hän pyhitti itsensä Jumalalle ja käski myös kaikkia valtakunnan kor-kea-arvoisimpia miehiä pidättymään kaikesta maallisesta touhusta jakaikesta, mikä voisi kääntää heidän mielensä pois hengellisyydestäja pyhyydestä. Täten heidän tuli pyhittäytyä saattamaan pyhä arkkiDaavidin kaupunkiin. ”Niin Daavid meni ja toi riemuiten Jumalanarkin OobedEdomin talosta Daavidin kaupunkiin.”

”Ja kun he olivat tuoneet Herran arkin ja asettaneet sen paikalleenmajaan, jonka Daavid oli sille pystyttänyt, uhrasi Daavid polttouhrejaja yhteysuhreja Herran edessä.”

Salomon temppelissä

Kun Salomo oli saanut rakennetuksi temppelin valmiiksi, hänkokosi Israelin vanhimmat ja kansan vaikutusvaltaisimmat miehetnoutamaan Herran liiton arkin Daavidin kaupungista. Nämä miehetpyhittivät itsensä Jumalalle ja hyvin juhlallisesti ja suuresti kunnioit-


taen seurasivat pappeja, jotka kantoivat arkkia. ”Ja he veivät Herranarkin ja ilmestysmajan sinne, sekä kaiken pyhän kaluston, joka oli[149]majassa; papit ja leeviläiset veivät ne sinne. Ja kuningas Salomoseisoi arkin edessä ja hänen kanssaan koko Israelin kansa, joka olikokoontunut hänen luoksensa; ja he uhrasivat lampaita ja raavaitaniin paljon, että niitä ei voitu lukea, ei laskea.”

Salomo seurasi isänsä Daavidin esimerkkiä. Hän uhrasi jokakuudennella askeleella. Laulaen ja soittaen sekä suurin juhlallisuuk-sin ”papit toivat Herran liitonarkin paikoilleen temppelin kuoriin,kaikkein pyhimpään, kerubien siipien alle. Sillä kerubit levittivätsiipensä sen paikan yli, missä arkki oli, ja kerubit suojasivat ylhäältäpäin arkkia ja sen korentoja.”

Mitä loisteliain pyhäkkö oli valmis, sen mallin mukainen, jokaoli näytetty Moosekselle vuorella ja jonka Herra oli myöhemminesittänyt Daavidille. Maallinen pyhäkkö tehtiin taivaallisen kaltai-nen. Arkin kannella olevien kerubien lisäksi Salomo teki kaksimuuta suurempaa enkeliä seisomaan arkin kummassakin päässä esi-kuvaamaan taivaallisia enkeleitä, jotka vartioivat alituisesti Jumalanlakia. On mahdotonta kuvata tämän pyhäkön kauneutta ja loistoa.Pyhä arkki kannettiin sinne, niinkuin ilmestysmajaankin, juhlallisenja syvän kunnioituksen vallitessa, ja asetettiin paikalleen kahdenlattialla seisovan ylvään kerubin siipien alle.

Pyhä laulukuoron ääni yhtyi kaikenlaisten soittokoneiden ää-neen ylistämään Jumalaa. Ja kun laulajien ja soittokoneiden äänetsopusointuisina kaikuivat temppelissä ja ilman kannattamina kiirivätläpi Jerusalemin, niin Jumalan kirkkaus täytti temppelin, niinkuinse oli aikaisemmin täyttänyt ilmestysmajan. ”Ja kun papit lähtivätpyhäköstä, täytti pilvi Herran temppelin, niin että papit eivät voineetastua toimittamaan virkaansa pilven tähden; sillä Herran kirkkaustäytti temppelin.”

Kuningas Salomo seisoi vaskisella korokkeella alttarin edessäja siunasi kansan. Sitten hän laskeutui polvilleen ja kädet koho-tettuina ylöspäin esitti Jumalalle hartaan ja juhlallisen rukouksenseurakunnan ollessa kumartuneena kasvoilleen maahan. Kun Salo-mo oli lopettanut rukouksensa, niin tuli lankesi taivaasta ja kuluttiuhrin.

Onnettomuus, jonka Jumala oli sanonut kohtaavan temppeliä,jos Hänen kansansa erkanisi Hänestä, tapahtui Israelin syntien täh-


den joitakin satoja vuosia sen jälkeen, kun temppeli oli rakennettu.Jumala lupasi Salomolle, että jos hän pysyisi uskollisena ja hänen [150]kansansa olisi kuuliainen Jumalan käskyille, niin tuo loistava temp-peli pysyisi pystyssä iankaikkisesti kaikessa loistossaan todistuksenamenestyksestä ja suurista siunauksista, jotka tulivat Israelin osaksisen kuuliaisuuden tähden.

Israelin vaellus

Israelin pahojen tekojen tähden, kun he olivat rikkoneet Jumalankäskyt, Jumala salli heidän joutua vankeuteen nöyryyttääkseen jarangaistakseen heitä. Ennen kuin temppeli tuhottiin, Jumala ilmoittimuutamille uskollisille palvelijoilleen temppelin kohtalon, temppe-lin, joka oli Israelin ylpeys ja jota se piti suorastaan epäjumalanaantehden syntiä Jumalaa vastaan. Hän ilmoitti heille myös Israelin van-keuden. Vähän ennen temppelin hävitystä nämä vanhurskaat miehetottivat pyhän arkin, joka sisälsi kivitaulut, ja surren ja murehtien hekätkivät sen erääseen luolaan, jossa se oli oleva kätkössä Israelinkansalta heidän syntiensä tähden. Eikä sitä koskaan enää tultu pa-lauttamaan heille. Tämä pyhä arkki on yhä kätkössä. Eikä sitä olelöydetty, siitä asti kun se kätkettiin.

Luku 25—Kristuksen ensimmäinen tuleminen[151]

Minut vietiin siihen aikaan, jolloin Jeesus oli pukeutuva ihmisenluontoon, alentuva ihmisen kaltaiseksi ja kärsivä Saatanan kiusauk-sia.

Hänen syntymänsä oli maallista loistoa vailla. Hän syntyi tal-lissa, ja seimi oli Hänen kehtonaan; kuitenkin Hänen syn-tymäänsäkunnioitettiin paljon enemmän kuin kenenkään ihmislapsen syn-tymää. Taivaan enkelit ilmoittivat paimenille Jeesuksen tulosta, jaJumalan kirkkaus ja valo liittyi heidän todistukseensa. Taivaallinenjoukko kosketteli harppujaan ja ylisti Jumalaa. Riemukkaasti he ju-listivat Jumalan Pojan tulon langenneeseen maailmaan saattamaanpäätökseen lunastustyön ja tuomaan kuolemallaan ihmisille rauhan,onnen ja iankaikkisen elämän. Jumala kunnioitti Poikansa tuloa.Enkelit palvoivat Häntä.

Jeesuksen kaste

Jumalan enkelit liitelivät Hänen kastepaikkansa yläpuolella; Py-hä Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen muodossa ja loisti Hänenyläpuolellaan, ja kun kansa seisoi suuresti hämmästyneenä ja katsekiinnitettynä Häneen, kuultiin Isän äänen taivaasta sanovan: ”Sinäolet minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt”.

Johannes ei ollut varma siitä, että se oli Vapahtaja, joka tuli hä-nen kastettavakseen Jordanissa. Mutta Jumala oli luvannut hänellemerkin, josta hän tuntisi Jumalan Karitsan. Tämän merkin hän saisilloin, kun taivaallinen kyyhkynen laskeutui Jeesuksen ylle ja Ju-malan kirkkaus loisti Hänen ympärillään. Johannes ojensi kätensä,osoitti Jeesusta ja huusi kovalla äänellä: ”Katso, Jumalan Karitsa,joka ottaa pois maailman synnin!” Joh. 1: 29.

Johanneksen toiminta[152]

Johannes selitti opetuslapsilleen, että Jeesus oli luvattu Messias,maailman Vapahtaja. Kun hänen työnsä oli päättymäisillään, hän

156

Kristuksen ensimmäinen tuleminen 157

opetti opetuslapsiaan katsomaan Jeesukseen ja seuraamaan HäntäSuurena Opettajana. Johanneksen elämä oli surun täyttämää ja it-sensäkieltävää. Hän julisti Kristuksen ensimmäistä tulemusta, muttahänen ei sallittu olla näkemässä Vapahtajan ihmetekoja eikä iloitasiitä voimasta, joka Hänessä ilmeni. Johannes tiesi, että kun Jeesusasettuisi opettajaksi, silloin hänen täytyisi kuolla: Hänen ääntäänkuultiin harvoin muualla kuin erämaassa. Hänen elämänsä oli yk-sinäistä. Hän ei ollut yhteydessä isänsä perheen kanssa saadakseennauttia omaistensa seurasta, vaan hän jätti heidät täyttääkseen tehtä-vänsä. Kansanjoukot jättivät vilkkaat kaupungit ja kylät ja vaelsivatjoukottain erämaahan kuulemaan tuon ihmeellisen profeetan pu-hetta. Johannes pani kirveen puun juurelle. Hän nuhteli synnistäpelkäämättä seurauksia ja valmisti tietä Jumalan Karitsalle.

Herodes kuunteli liikuttuneena Johanneksen voimakkaita, selviätodistuksia, ja syvästi kiinnostuneena hän kyseli, mitä hänen piti te-kemän päästäksensä hänen opetuslapsekseen. Johannes oli tietoinensiitä, että hän oli aikeissa naida veljensä vaimon, jonka mies vieläeli, ja uskollisesti hän sanoi Herodekselle, ettei se ollut oikein. MuttaHerodes oli haluton tekemään mitään uhrausta. Hän meni naimisiinveljensä vaimon kanssa ja tämän vaikutuksesta pidätti Johanneksenja pani hänet vankilaan aikoen kuitenkin vapauttaa hänet. Ollessaantelkien takana Johannes kuuli opetuslapsiltaan Jeesuksen ihmeel-lisistä töistä. Hän ei saanut kuunnella Jeesuksen lempeätä puhetta,mutta hänen opetuslapsensa kertoivat hänelle siitä ja lohduttivat hän-tä sillä, mitä he olivat kuulleet. Herodeksen vaimon vaikutuksestaJohannes pian mestattiin. Minä näin, että vähäisimmätkin opetuslap-set, jotka seurasivat Jeesusta, näkivät Hänen ihmetekonsa ja kuulivatne lohduttavat puheet, joita lähti Hänen huuliltaan, olivat suurempiakuin Johannes Kastaja; se merkitsee, että heitä ylistettiin ja kunnioi-tettiin enemmän j a heillä oli enemmän iloa elämässään.

Johannes tuli Elian hengessä ja voimassa julistamaan Jeesuksenensimmäistä tulemista. Minut vietiin näyssä viimeisiin päiviin, ja mi-nä näin, että Johannes edusti niitä, jotka tulisivat esiintymään Elianhengessä ja voimassa ja julistamaan vihan päivää sekä Jeesuksentoista tulemista.


Kiusaus[153]

Senjälkeen kun Jeesus sai kasteen Jordanissa, Henki vei Häneterämaahan paholaisen kiusattavaksi. Pyhä Henki oli valmistanutHäntä rajujen kiusausten erikoiskohtauksen varalta. Saatana kiusasiHäntä neljäkymmentä päivää, ja noina päivinä Hän ei syönyt mitään.Kaikki Hänen ympärillään oli epämiellyttävää, jollaisesta ihmisluon-to haluaisi tulla autetuksi pois. Hän oli villieläinten ja paholaistenkanssa autiossa, yksinäisessä paikassa. Jumalan Poika oli kalpeaja laihtunut paastoamisesta ja kärsimyksestä. Mutta Hänen tiensäoli viitoitettu, ja Hänen täytyi täyttää työ, jota suorittamaan Hän olitullut.

Saatana käytti hyväkseen Jumalan Pojan kärsimyksiä ja valmis-tautui ahdistamaan Häntä moninaisilla kiusauksilla toivoen saavansavoiton Hänestä, koska Hän oli alentanut itsensä ihmiseksi. Saatanatuli Hänen luokseen huulillaan tämä kiusaus: ”Jos Sinä olet JumalanPoika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Hän kiusasi Jee-susta alentumaan antaaksensa hänelle todistuksen siitä, että Hän oliMessias, käyttämällä jumalallista voimaansa. Jeesus vastasi hänellelempeästi: ”Kirjoitettu on: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaanjokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.’” Matt. 4: 3,4; Luuk.4: 1—4.

Saatana koetti aikaansaada väittelyä Jeesuksen kanssa siitä, ettäJeesus oli Jumalan Poika. Hän viittasi Hänen heikkoon, kärsivääntilaansa, väitti kerskaten olevansa vahvempi kuin Jeesus. Mutta tai-vaasta tullut julistus: ”Sinä olet minun rakas Poikani; Sinuun minäolen mielistynyt.” (Luuk. 3: 22) riitti tukemaan Jeesusta kaikissa Hä-nen kärsimyksissään. Minä näin, ettei Kristuksen tarvinnut vakuuttaaSaatanalle voimaansa tai sitä, että Hän oli maailman Vapahtaja. Saa-tanalla oli kyllin todistuksia Jumalan Pojan korkeasta asemasta jaarvovallasta. Hänen haluttomuutensa alistua Kristuksen johtoon olisulkenut hänet pois taivaasta.

Osoittaakseen voimansa Saatana vei Jeesuksen Jerusalemiin jaasetti Hänet pyhäkön harjalle sekä kiusasi Häneltä siellä todistusta,että Hän oli Jumalan Poika heittäytymällä alas tuosta pyörryttävästäkorkeudesta. Saatana esitti Raamatun innoitetut sanat: ”Sillä kirjoi-tettu on: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn Sinusta, että he varjelevatSinua’, ja ’he kantavat Sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkai-

Kristuksen ensimmäinen tuleminen 159

si.’” Jeesus vastasi hänelle: ”Sanottu on: ’Älä kiusaa Herraa, sinun [154]Jumalaasi.’” Luuk. 4: 10—12. Saatana toivoi saavansa Jeesuksenluottamaan liiaksi Isänsä armoon ja panemaan henkensä vaaraan,ennenkuin oli täyttänyt tehtävänsä. Hän oli toivonut, että pelastus-suunitelma epäonnistuisi, mutta sen perustukset olivat liian syvälläSaatanan niitä voimatta tuhota tai murtaa.

Kristus on kaikkien kristityiden esimerkki. Kun heitä kiusataantai heidän oikeuksistaan kiistellään, heidän tulisi kestää se kärsiväl-lisesti. Heidän ei tule ajatella, että heillä on oikeus huutaa Herraanäyttämään voimansa, niin että he saisivat voiton vihollisistaan, jol-lei Jumala siten tule suoranaisesti kirkastetuksi ja saa kunniaa. JosJeesus olisi heittäytynyt alas temppelin harjalta, se ei olisi kirkasta-nut Hänen Isäänsä, sillä tekoa eivät olisi nähneet muut kuin Saatanaja Jumalan enkelit. Ja se olisi ollut Herran kiusaamista osoittamaanvoimansa katkerimmalle vastustajalleen. Se olisi merkinnyt hänensuvaitsemistaan, jota Jeesus tuli kukistamaan.

”Ja Perkele vei Hänet korkealle vuorelle ja näytti Hänelle yhdes-sä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat ja sanoi Hänelle: ’Sinulleminä annan kaiken tämän valtapiirin ja loiston, sillä minun haltuunise on annettu ja minä annan sen, kenelle tahdon. Jos Sinä siis kumar-rut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva Sinun.’ Jeesus vastasija sanoi hänelle: ”Kirjoitettu on: ’Sinun pitää kumartaman Herraa,sinun Jumalaasi, ja Häntä ainoata palveleman.’” Luuk. 4: 5—8.

Saatana esitti Jeesukselle maailman valtakunnat mitä viehättä-vimmässä valossa. Jos Jeesus siellä vuorella kumartaisi Saatanaa,hän tarjoutui luopumaan vaatimuksistaan omistaa maan. Saatanatiesi, että jos pelastussuunnitelma vietäisiin päätökseen ja Jeesuskuolisi lunastaakseen ihmisen, niin hänen (Saatanan) oma valtan-sa rajoittuisi ja lopulta otettaisiin häneltä pois kokonaan, ja Jumalahänet tuhoaisi. Sen tähden hänen harkitsemansa suunnitelma oli,mikäli mahdollista, ehkäistä sen suuren työn päätökseen vieminen,jonka Jumalan Poika oli aloittanut. Jos suunnitelma ihmisen lu-nastamiseksi epäonnistuisi, Saatana saisi pitää valtakunnan, jonkahän silloin väitti omistavansa. Ja jos hän onnistuisi, hän kuvittelivoivansa hallita vastoin taivaan Jumalan tahtoa.

Saatana riemuitsi, kun Jeesus jätti valtansa ja kirkkautensa ja [155]lähti taivaasta. Hän ajatteli Jumalan Pojan joutuneen siten hänenvaltaansa. Kiusaaja selviytyi niin helposti pyhästä parista Eedenissä,


että hän toivoi saatanallisella voimallaan ja taidollaan voittavansaJumalan Pojankin ja siten säilyttävänsä oman henkensä ja valtakun-tansa. Jos hän voisi kiusata Jeesuksen luopumaan Isänsä tahdosta,hän saavuttaisi tavoitteensa. Mutta Jeesus antoi kiusaajalle ojennuk-sen: ”Mene pois, Saatana.” Hän oli kumartava ainoastaan Isäänsä.

Saatana väitti tämän maailman valtakuntaa omaksensa ja vih-jaisi Jeesukselle, että Hän voisi säästyä kaikilta kärsi-myksiltä jaettei Hänen tarvitsisi kuolla saadakseen valtaansa tämän maailmanvaltakunnat; jos Hän vain kumartaisi Saatanaa, Hän saisi kaikkimaailman rikkaudet ja kunnian hallita niitä. Mutta Jeesus oli järkäh-tämätön. Hän tiesi, että oli tuleva aika, jolloin Hän oman henkensähinnalla oli voittava valtakunnan Saatanalta takaisin, ja että j onkinajan kuluttua kaikki sekä taivaassa että maan päällä alistetaan Hänenvaltaansa. Hän valitsi kärsimyksen täyteisen elämän ja hirvittävänkuoleman Isänsä osoittamana keinona, jotta Hänestä tulisi maan val-takuntien laillinen perijä ja jotta Hän saisi ne hallintaansa ikuisenaomaisuutena. Saatanakin tulee annettavaksi Hänen käsiinsä kuole-malla tuhottavaksi, niin ettei hän enää koskaan pääse häiritsemäänJeesusta ja pyhiä kirkkaudessa.

Luku 26—Kristuksen julkinen toiminta [156]

Kun Saatana oli lopettanut kiusauksensa, hän poistui Jeesuksenluota joksikin ajaksi, ja enkelit valmistivat Jeesukselle ruokaa erä-maassa ja vahvistivat Häntä, ja Hänen Isänsä siunaus lepäsi Hänenyllään. Saatana oli epäonnistunut mitä kovimmissa kiusauksissaan;mutta hän odotti tulevaisuutta, Jeesuksen julkisen toiminnan aikaa,jolloin hän tulisi monet eri kerrat koettamaan oveluuttaan Häntävastaan. Hän toivoi yhä pääsevänsä Jeesuksesta voitolle kiihoitta-malla niitä, jotka eivät ottaisi Jeesusta vastaan, vihaamaan Häntä jakoettamaan tuhota Hänet.

Saatana piti enkeleilleen erikoista neuvottelua. He olivat petty-neitä ja raivoissaan siitä, etteivät he olleet voineet mitään JumalanPojalle. He päättivät, että heidän täytyy olla vielä ovelampia ja jän-nittää voimansa äärimmilleen herättääkseen Hänen oman kansansakeskuudessa epäuskoa Häntä kohtaan maailman Vapahtajana, ja tällätavoin masentaa Jeesusta Hänen tehtävässään. Ei mitään väliä sillä,kuinka tarkkoja juutalaiset olisivat seremonioidensa ja uhritoimi-tustensa noudattamisessa, jos he vain voisivat pitää heidät sokeinaprofetioihin nähden ja saisivat heidät uskomaan, että Messias oliilmestyvä mahtavana maallisena kuninkaana, niin he voisivat tullajohdetuiksi halveksimaan Jeesusta ja hylkäämään Hänet.

Minulle näytettiin, että Saatana ja hänen enkelinsä olivat sangentoimeliaita Kristuksen julkisen toiminnan aikana. He innoittivat ih-misiä epäuskoon, vihaan ja pilkkaan. Usein kun Jeesus lausui julkijonkin kirvelevän totuuden nuhdellen heidän syntejään, kansa raivos-tui. Saatana ja hänen enkelinsä yllyttivät heitä riistämään JumalanPojalta hengen. Monta kertaa he ottivat kiviä käteensä heittääk-seen Häntä, mutta enkelit suojelivat Häntä ja veivät Hänet turvaanvihaiselta kansanjoukolta. Kerran, kun alaston totuus jälleen kirpo- [157]si Hänen pyhiltä huuliltaan, roskaväki tarttui Häneen ja vei häneterään kukkulan huipulle aikoen heittää Hänet sieltä alas. Heidänkeskuudessaan nousi riita siitä, mitä he Hänelle tekisivät, kun enkelit

161


jälleen kätkivät Hänet kansanjoukkojen näkyvistä, ja kulkien heidänkeskitseen Hän meni pois.

Saatana toivoi yhä, että suuri pelastussuunnitelma raukeaisi tyh-jiin. Hän ponnisti kaikki voimansa kovettaakseen ihmisten sydämetja katkeroittaakseen heidän tunteensa Jeesusta kohtaan. Vihollinentoivoi, että vain niin harvat ottaisivat Hänet vastaan Jumalan Poika-na, että Hän katsoisi kärsimyksensä ja uhrauksensa liian suuriksiniin pienen joukon puolesta. Mutta minä näin, että vaikka olisi ollutvain kaksi, jotka olisivat ottaneet Jeesuksen vastaan Jumalan Poi-kana ja uskoneet Häneen sielunsa Vapauttajana, Hän olisi vienytsuunnitelman päätökseen.

Lievittäen kärsimyksiä

Jeesus aloitti työnsä murtamalla Saatanan kärsimystä aiheutta-van voiman. Hän palautti sairaille heidän terveytensä, antoi sokeilleheidän näkönsä ja paransi rampoja saaden heidät hyppimään ilostaja ylistämään Jumalaa. Hän palautti terveyden niille, jotka olivatolleet sairaina ja Saatanan julman vallan kahleissa monet vuodet.Ystävällisin sanoin Hän lohdutti heikkoja, levottomia ja epätoivoi-sia. Heikot ja kärsivät, joita Saatana piti saaliinaan, Jeesus tempasihänen kouristaan antaen heille ruumiin terveyden ja suuren ilon jaonnen. Hän herätti kuolleita, ja he ylistivät Jumalaa Hänen voimansavaltavasta esiintymisestä. Hän toimi voimallisesti kaikkien puolesta,jotka uskoivat Häneen.

Kristuksen elämä oli täynnä armeliaisuuden, myötätunnon jarakkauden sanoja ja tekoja. Hän oli aina valpas kuuntelemaan niitä,jotka tulivat Hänen luokseen ja huojentamaan heitä heidän kärsi-myksissään. Ihmisissä oli omassa olemuksessaan todistus Hänenjumalallisesta voimastaan. Vielä sittenkin, kun Hän oli työnsä teh-nyt, monet olivat hämmästyksissään nöyrästä, mutta kuitenkin niinvoimallisesta Saarnaajasta. Koska hallitusmiehet eivät uskoneet Hä-neen, ei kansakaan ollut taipuvainen hyväksymään Jeesusta. Hän olisurujen mies ja tuskan tuttava. He eivät voineet sietää, että Hänenmaltillinen, itsensäkieltävä elämänsä hillitsisi heitä. He halusivatnauttia siitä kunniasta, mitä maailma tarjoaa. Kuitenkin monet seu-[158]rasivat Jumalan Poikaa ja kuuntelivat Hänen neuvojaan nauttiensanoista, jotka niin lempeästi kaikuivat Hänen huuliltaan. Hänen pu-

Kristuksen julkinen toiminta 163

heensa olivat täysipitoisia, ja kuitenkin niin selviä ja yksinkertaisia,että heikkopäinenkin voi niitä ymmärtää.

Tulokseton vastustus

Saatana ja hänen enkelinsä sokaisivat juutalaisten silmät ja pi-mittivät heidän ymmärryksensä sekä kiihottivat kansan johtajat jahallitusmiehet surmaamaan Vapahtajan. Toisia hän lähetti hakemaanJeesuksen heidän käsiinsä, mutta kun he tulivat lähelle sitä paikkaa,jossa Hän oli, he hämmästyivät suuresti. He näkivät Hänet myö-tätunnon ja säälin vallassa katselemassa inhimillistä kurjuutta. Hekuulivat Hänen puhuvan rakastavasti ja hellästi sekä rohkaisevastiheikoille ja murheellisille. He kuulivat Hänen myös arvovaltaisellaäänellä nuhtelevan ankarasti Saatanan voimia ja julistavan hänenvankinsa vapaiksi. He kuuntelivat niitä viisauden sanoja, joita läh-ti Hänen huuliltaan, ja joutuivat niiden lumoihin; he eivät voineetkäydä Häneen käsiksi, vaan palasivat pappien ja vanhinten luokseilman Jeesusta.

Kun heiltä kysyttiin: ”Miksi ette tuoneet Häntä?” he selittivät,että he olivat nyt nähneet Hänen ihmetyönsä sekä kuunnelleet Hänenpyhiä, viisauden, rakkauden ja tiedon täyttämiä puheitaan, joista heolivat kuulleet, ja lopettivat sanoen: ”Ei ole koskaan kukaan ihminenpuhunut niin, kuin se mies puhuu.” Ylipapit väittivät heidänkin tul-leen petetyiksi, ja jotkut oikeudenpalvelijat olivat ihmeissään siitä,etteivät he olleet ottaneet Häntä kiinni. Papit kysyivät pilkallisesti,oliko joku hallitusmiehistä uskonut Häneen. Minä näin, että mo-net neuvoston jäsenistä ja kansan vanhimmista uskoivat Jeesukseen,mutta Saatana pidätti heidät tunnustamasta sitä; he pelkäsivät kansanmoitetta enemmän kuin Jumalaa.

Tähän asti eivät Saatanan oveluus ja viha olleet murtaneet pelas-tussuunnitelmaa. Se aika, jolloin Jeesuksen maailmaantulon tarkoi-tus oli toteutuva, oli lähellä. Saatana ja hänen enkelinsä neuvotteli-vat yhdessä ja päättivät yllyttää Kristuksen oman kansan vaatimaankiihkeästi Hänen vertaan ja syytämään Häntä kohti julmuutta ja pilk-kaa. He toivoivat, että Jeesus loukkaantuisi sellaisesta kohtelusta jajättäisi sikseen inhimillisyytensä ja nöyryytensä.

Kun Saatana laati suunnitelmiaan, Jeesus kertoi opetuslapsilleen [159]tarkoin niistä kärsimyksistä, jotka Hänen oli kes-tettävä — että


Hänet ristiinnaulittaisiin ja että Hän nousisi kolmantena päivänäkuolleista. Mutta he olivat hitaita ymmärtämään eivätkä voineetkäsittää, mitä Hän heille kertoi.

Kirkastuminen

Opetuslasten usko vahvistui suuresti kirkastusvuorella, kun hesaivat katsella Kristuksen kirkkautta ja kuulla taivaasta tulevan ää-nen, joka todisti Hänen jumalallisesta syntyperästään. Jumala tahtoiantaa Jeesuksen seuraajille voimakkaan todistuksen siitä, että Hänoli luvattu Messias, niin että he katkerassa surussaan ja pettymykses-sään Häntä ristiinnaulittaessa eivät kokonaan menettäisi luottamus-taan. Herra lähetti Mooseksen ja Elian kirkastusvuorelle puhumaanJeesuksen kanssa Hänen kärsimyksistään ja kuolemastaan. Sen si-jaan, että olisi lähettänyt enkeleitä keskustelemaan Poikansa kanssa,Jumala valitsi nämä, jotka olivat itse kokeneet maan koettelemuksia.

Elia oli vaeltanut Jumalan kanssa. Hänen tehtävänsä oli ollut tus-kallista ja koettelevaa, sillä Herra oli hänen välityksellään nuhdellutIsraelia sen synneistä. Elia oli Jumalan profeetta, ja kuitenkin hä-nen oli pakko paeta paikasta toiseen pelastaakseen henkensä. Hänenoma kansansa ajoi häntä takaa kuin villieläintä surmatakseen hänet.Mutta Jumala otti hänet elävänä taivaaseen, jonne enkelit kantoivathänet kirkkaudessa ja riemusaatossa.

Mooses oli suurempi kuin kukaan, joka oli elänyt ennen häntä.Jumala oli kunnioittanut häntä suuresti, niin että hänellä oli ollutetuoikeus puhua Herran kanssa kasvoista kasvoihin, niin kuin ihmi-nen puhuu ystävän kanssa. Hän sai nähdä Isää ympäröivän loista-van valon ja erinomaisen kirkkauden. Herra vapautti Israelin lapsetEgyptin orjuudesta Moosesta aseenaan käyttäen. Mooses oli kansan-sa välittäjä, joka joutui usein välittämään heidän ja Jumalan vihanvälillä. Kun Herran kiivaus syttyi ankarana Israelia kohtaan heidänepäuskonsa, napinoimisensa ja heidän törkeitten syntiensä tähden,Mooseksen rakkaus heitä kohtaan joutui koetukselle. Jumala aikoituhota heidät ja tehdä Moo-seksesta väkevän kansan. Mooses osoittirakkautensa Israeliin mitä hartaimmin rukoillen heidän puolestaan.Ahdistuksessaan hän rukoili Jumalaa kääntymään tuimasta vihas-taan ja antamaan anteeksi Israelille tai pyyhkimään hänen nimensä[160]kirjastaan.

Kristuksen julkinen toiminta 165

Mooses maistoi kuoleman, mutta Mikael tuli alas taivaasta jaherätti hänet eloon, ennen kuin hänen ruumiinsa ehti näkemään tur-melusta. Saatana koetti pitää hänen ruumistaan vallassaan väittäensitä omakseen. Mutta Mikael herätti Mooseksen ja otti hänet taivaa-seen. Saatana herjasi Jumalaa katkerasti leimaten Hänet epäoikeu-denmukaiseksi, kun Hän salli ottaa Saatanalta hänen saaliinsa; muttaKristus ei moittinut vastustajaansa, vaikka tuo Jumalan palvelijaoli langennut juuri hänen kiusaukseensa. Hän viittasi vain nöyrästihänelle Isäänsä sanoen: ”Rangaiskoon sinua Herra!” Juuda 9.

Jeesus oli kertonut opetuslapsilleen, että Hänen kanssaan seiso-vien joukossa oli muutamia, jotka eivät maistaisi kuolemaa, ennenkuin he näkisivät Jumalan valtakunnan tulevan voimassaan. Kirkas-tusvuorella tämä lupaus täyttyi. Siellä Kristuksen kasvot muuttui-vat ja loistivat kuin aurinko. Hänen vaatteensa olivat valkoiset jaloistavat. Mooses oli edustamassa niitä, jotka herätetään kuolleistaJeesuksen toisessa tulemuksessa. Ja Elia, joka otettiin taivaaseen ko-kematta kuolemaa, oli edustamassa niitä, jotka Kristuksen toisessatulemuksessa muutetaan kuolemattomuuteen ja otetaan taivaaseenkuolemaa maistamatta. Opetuslapset katselivat hämmästyneinä japeloissaan Jeesuksen erinomaista majesteettiutta ja heitä ympäröivääpilveä sekä kuulivat Jumalan äänen pelottavan mahtavasti sanovan:”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä.”

Luku 27—Kristuksen kavaltaminen[161]

Minut vietiin siihen aikaan, jolloin Jeesus söi pääsiäisillallistaopetuslastensa kanssa. Saatana oli pettänyt Juudaksen ja johtanuthänet ajattelemaan, että hän oli yksi Kristuksen todellisista opetus-lapsista; mutta hänen sydämensä oli aina ollut lihallinen. Hän olinähnyt Jeesuksen voimalliset työt, hän oli ollut Hänen seurassaankoko Hänen palvelusaikansa ja oli mukautunut siihen vastustamatto-maan todistukseen, että Hän oli Messias; mutta Juudas oli kitsas jaahnas, hän rakasti rahaa. Hän valitti vihaisena siitä kallisarvoisestavoiteesta, jolla Maria voiteli Jeesuksen.

Maria rakasti Herraansa. Jeesus oli antanut hänelle anteeksi hä-nen monet syntinsä ja oli herättänyt kuolleista hänen suuresti rakasta-mansa veljen. Mariasta ei mikään ollut liian kallista lahjoitettavaksiJeesukselle. Mitä kallisarvoisempi voide, sitä paremmin hän voi-si ilmaista kiitollisuutensa Vapahtajaansa kohtaan uhraamalla senhänelle.

Ahneuttaan peittääkseen Juudas lausui, että voide olisi voitumyydä ja antaa rahat köyhille. Mutta hän ei sanonut sitä siksi, ettähän olisi millään tavalla huolehtinut köyhistä, sillä hän oli itsekäs javarasi usein omaan käyttöönsä sen, mikä oli uskottu hänen hoitoon-sa annettavaksi köyhille. Juudas oli ollut välinpitämätön Jeesuksenhyvinvoinnista ja tarpeista, ja peittääkseen ahneuttaan hän useinviittasi köyhiin. Tämä Marian ylevämielinen teko oli mitä terävinnuhde hänen ahneelle luonteenlaadulleen. Näin valmistui Saatanankiusaukselle tilaisuus löytää Juudaksen sydämestä otollinen maape-rä.

Juutalaisten hallitusmiehet ja papit vihasivat Jeesusta, mutta kan-sanjoukot tungeksivat kuulemaan Hänen viisautta uhkuvia puheitaanja näkemään Hänen voimallisia tekojaan. Kansa oli mitä suurimmankiinnostuksen vallassa ja seurasi Jeesusta innokkaasti kuullakseen[162]tämän ihmeellisen Opettajan opetuksia. Monet hallitusmiehistä us-koivat Häneen, mutta eivät uskaltaneet tunnustaa uskoaan, jottei hei-tä olisi erotettu pois synagoogasta. Papit ja vanhimmat päättivät, että

166

Kristuksen kavaltaminen 167

jotakin oli tehtävä mikä vetäisi kansan huomion pois Jeesuksesta.He pelkäsivät, että kaikki alkaisivat uskoa Häneen. He eivät nähneetasemaansa enää turvatuksi. Heidän oli joko luovuttava asemastan-sa tai surmattava Jeesus. Ja senkin jälkeen kun he olisivat saaneetHänet surmatuksi, jäisi eläviä Hänen voimansa muistomerkkejä.

Jeesus oli herättänyt Lasaruksen kuolleista, ja he pelkäsivät, et-tä jos he tappaisivat Jeesuksen, Lasarus todistaisi Hänen suurestavoimastaan. Laumoittain ihmisiä kokoontui katsomaan häntä, jonkaJeesus oli herättänyt kuolleista, ja hallitusmiehet päättivät surmataLasaruksenkin ja siten saada hälinän vaikenemaan. Sitten he kääntäi-sivät kansan perinnäissääntöihin ja ihmiskäskyihin, kymmenyksiinmintuista ja tilleistä, ja niin he saisivat jälleen kansan vaikutuksensaalaiseksi. He päättivät ottaa Jeesuksen kiinni, kun Hän olisi yk-sin, sillä jos he olisivat koettaneet ottaa Hänet kiinni väkijoukosta,kun kaikkien mielet olivat kiinnostuneita Hänestä, heidät olisi voitukivittää.

Juudas tiesi, kuinka halukkaita he olivat saamaan Jeesuksen kä-siinsä ja tarjoutui kavaltamaan Hänet ylipapeille ja vanhimmillemuutamista hopearahoista. Hänen rakkautensa rahaan johti hänetmyöntymään kavaltamaan Herransa Hänen katkerimmille vihamie-hilleen. Saatana työskenteli selvästi Juudasta aseenaan käyttäen, jakesken viimeisen illallisen, tuon vaikuttavan tapahtuman, petturiteki suunnitelmiaan kavaltaakseen Mestarinsa. Surullisena Jeesuskertoi opetuslapsilleen, että sinä yönä he kaikki loukkaantuisivatHäneen. Mutta kiihkeästi Pietari vakuutti, että vaikka kaikki toisetloukkaantuisivat Häneen, niin ei hän kuitenkaan sitä tekisi. Jeesussanoi Pietarille: ”Simon, Simon, katso, Saatana on tavoitellut teitävaltaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja; mutta minä olen rukoil-lut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinäkerran palajat, niin vahvista veljiäsi.” Luuk. 22: 31, 32.

Puutarhassa

Katselin Jeesusta ja Hänen opetuslapsiaan puutarhassa. Syvänsurun raskauttamana Hän pyysi heitä valvomaan ja rukoilemaan, [163]etteivät joutuisi kiusaukseen. Hän tiesi, että heidän uskonsa joutuisikoetukselle ja että heidän toivonsa raukeaisi ja että he tarvitsisivatkaiken sen voiman, minkä he voivat saada hartaasti valvomalla ja pa-


lavasti rukoilemalla. Itkien ja hartaasti huutaen Jeesus rukoili: ”Isä,jos Sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaantapahtuko minun tahtoni, vaan Sinun.” Luuk. 22: 42. Jumalan Poikarukoili kuolemantuskassa. Suuria veripisaroita nousi Hänen kasvoil-leen pudoten maahan. Enkelit lentelivät paikan yläpuolella katsellennäkyä, mutta vain yksi sai tehtäväksi mennä vahvistamaan JumalanPoikaa Hänen tuskallisessa kamppailussaan. Taivaassa ei iloittu. En-kelit heittivät kruununsa ja harppunsa luotaan ja mitä suurimmankiinnostuksen vallassa hiljaa katselivat Jeesusta. He halusivat pii-rittää Jumalan Pojan, mutta johtavat enkelit eivät sallineet heidäntehdä sitä, etteivät he katsellessaan Hänen kavaltamistaan vapauttaisiHäntä; sillä suunnitelma oli laadittu, ja se täytyi toteuttaa.

Rukoiltuaan Jeesus tuli opetuslastensa luo, mutta he nukkui-vat. Tänä hirvittävänä hetkenä Hän ei saanut edes opetuslastensamyötätuntoa ja rukouksia tuekseen. Pietari, joka vähän aikaa aikai-semmin oli niin innokas, nukkui raskaasti. Jeesus muistutti häntähänen vuorenvarmasta tunnustuksestaan ja sanoi hänelle: ”Niin ettesiis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani!” Matt. 26: 40.Kolme kertaa Jumalan Poika rukoili suuressa tuskassa.

Juudas kavaltaa Jeesuksen

Sitten Juudas saapui mukanaan joukko aseistettuja miehiä. Hänlähestyi Mestariaan tervehtien Häntä kuten tavallisesti. Joukko pii-ritti Jeesuksen, mutta siinä Hän osoitti jumalallisen voimansa sano-malla: ”Ketä te etsitte?” ”Minä se olen.” He kaatuivat taaksepäinmaahan. Jeesus teki tä-män kysymyksen sentähden, että he näki-sivät Hänen voimansa ja saisivat todistuksen siitä, että Hän voisivapauttaa itsensä heidän käsistään, jos Hän tahtoisi.

Opetuslapset alkoivat toivoa, kun he näkivät seipäin ja miekoinvarustetun väkijoukon kaatuvan niin nopeasti. Kun he nousivat jajälleen piirittivät Jumalan Pojan, Pietari veti miekkansa ja löi ylim-mäisen papin palvelijaa sivaltaen häneltä korvan. Jeesus käski hänenpanna pois miekkansa sanoen: ”Vai luuletko, etten voisi rukoillaIsääni, niin että Hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksi-[164]toista legionaa enkeleitä?” Matt. 26: 53. Minä näin, että kun Jeesuslausui nämä sanat, toivo aivankuin antoi uutta eloa enkelien kas-voille. He tahtoivat heti piirittää Päällikkönsä ja lyödä hajalle tuon

Kristuksen kavaltaminen 169

vihaisen roskaväen. Mutta he tulivat surullisiksi jälleen, kun Jeesuslisäsi: ”Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, jotka sa-novat, että näin pitää tapahtuman?” Matt. 26: 54. Opetuslapsetkinvaipuivat sydämeltään epätoivoon ja pettyivät katkerasti, kun Jeesussalli vihollistensa viedä Hänet pois.

Opetuslapset pelkäsivät omaa henkeänsä, ja he kaikki jättivätHänet ja pakenivat. Jeesus jäi yksin murhaajajoukon käsiin. Voi,mikä Saatanan riemuvoitto! Ja mikä suru ja murhe Jumalan enkelienkeskuudessa! Monet pyhien enkelien joukot, joiden kunkin johdossaoli kookas, johtava enkeli, saivat tulla seuraamaan tapahtuman kul-kua. Heidän tuli merkitä muistiin jokainen herjaus ja julmuus, jokakohdistui Jumalan Poikaan, ja luetteloida jokainen tuskan pistos,minkä Jeesuksen tuli kestää; sillä ne ihmiset, jotka nauttivat tästä hir-veästä näytelmästä, tulevat näkemään sen kaiken uudestaan elävänäkuvauksena.

Luku 28—Kristuksen kuulustelu[165]

Jättäessään taivaan enkelit panivat suruissaan pois välkkyvätkruununsa. He eivät voineet kantaa niitä heidän Päämiehensä saa-dessa samanaikaisesti kärsiä ja kantaa orjantappurakruunua. Saatanaja hänen enkelinsä toimivat innokkaasti oikeussalissa saadakseeninhimilliset tunteet ja myötätunnon hävitetyksi. Koko ilmapiiri oliheidän vaikutuksensa painostamaa ja saastuttamaa. He innostivatylimmäisiä pappeja ja vanhimpia herjaamaan ja solvaamaan Jee-susta tavalla, joka oli mitä vaikeinta inhimillisen luonnon kestää.Saatana toivoi, että sellainen pilkka ja väkivaltaisuus saisivat Juma-lan Pojan jotenkin valittamaan ja napisemaan; tai että Hän näyttäisijumalallisen voimansa ja murtautuisi irti kansanjoukon otteesta jaettä pelastussuunnitelma niin lopultakin raukeaisi tyhjiin.

Pietarin kieltäminen

Pietari seurasi Herraansa hänen kavaltamisensa jälkeen. Häntahtoi nähdä mitä Jeesukselle tehtäisiin. Mutta kun häntä väitettiinyhdeksi Jeesuksen opetuslapsista, niin pelko omasta turvallisuudestajohti hänet selittämään, ettei hän tuntenut tuota Miestä. Opetuslapsettunnettiin kielensä puhtaudesta, ja Pietari, saadakseen syyttäjänsävakuuttuneiksi siitä, ettei hän kuulunut Kristuksen opetuslapsiin,kielsi syytöksen kolmannen kerran kiroten ja vannoen. Jeesus, jokaoli jonkin matkan päässä Pietarista, kääntyi surullisin, nuhtelevinkatsein häneen. Silloin opetuslapsi muisti sanat, jotka Jeesus oli pu-hunut hänelle yläsalissa, ja myös oman innokkaan vakuutuksensa:”Vaikka kaikki loukkaantuisivat Sinuun, niin minä en koskaan louk-kaannu.” Matt. 26: 33. Hän oli kieltänyt Herransa, vieläpä kirotenja vannoen; mutta tuo Jeesuksen katse sulatti Pietarin sydämen ja[166]pelasti hänet. Hän itki katkerasti ja katui suurta syntiään, ja niin hänmuuttui, ja valmistui vahvistamaan veljiään.

170

Kristuksen kuulustelu 171

Oikeussalissa

Kansanjoukko vaati äänekkäästi Jeesuksen verta. He ruoskivatHäntä julmasti ja pukivat Hänen ylleen, vanhan, purppuraisen ku-ninkaallisen viitan sekä painoivat Hänen pyhään päähänsä orjantap-purakruunun. He antoivat sauvan Hänelle käteen, kumarsivat Häntäja tervehtivät Häntä pilkaten: ”Terve, juutalaisten kuningas!” Joh.19: 3. Sitten he ottivat sauvan Hänen kädestään ja löivät sillä Häntäpäähän, niin että piikit tunkeutuivat Hänen ohimoihinsa ja saattoivatveren virtaamaan Hänen kasvoilleen ja parralleen.

Enkeleiden oli vaikeata kestää tätä näkyä. He olisivat vapautta-neet Jeesuksen, mutta johtavat enkelit ehkäisivät heidät siitä sanoen,että tämä oli se suuri hinta, mikä oli maksettava ihmisen lunastami-seksi; mutta se oli oleva täydellinen ja aiheuttava kuoleman Hänelle,jolla oli kuolema vallassaan. Jeesus tiesi, että enkelit katselivat tätäkohtausta Hänen alentumisestaan. Heikoinkin enkeli olisi voinutkaataa tämän pilkkaavan joukon voimattomana ja vapauttaa Jeesuk-sen. Hän tiesi, että jos Hän pyytäisi sitä Isältään, enkelit vapauttaisi-vat Hänet siinä hetkessä. Mutta saadaksensa pelastussuunnitelmantoteutetuksi Hänen oli välttämättömästi kärsittävä jumalattomienihmisten solvausta.

Jeesus seisoi hiljaisena ja nöyränä raivostuneen kansanjoukonedessä sen herjatessa Häntä mitä alhaisimmalla tavalla. He sylki-vät Häntä kasvoihin — noihin kasvoihin, joiden edestä he eräänäpäivänä haluavat kätkeytyä, jotka valaisevat Jumalan kaupungin jaloistavat kirkkaammin kuin aurinko. Kristus ei luonut heihin vihais-ta katsetta. He peittivät Hänen päänsä vanhalla vaatteella verhotensiten Hänen silmänsä, ja sitten löivät Häntä kasvoihin sekä huusivat:”Profetoi, kuka se on, joka Sinua löi!” Luuk. 22: 64. Enkelien kes-kuudessa oli levottomuutta. He tahtoivat pelastaa Hänet heti, muttaheidän johtavat enkelinsä estivät heidät siitä.

Jotkut opetuslapsista olivat saaneet rohkeuden tulla saliin, missäJeesus oli, seuratakseen Hänen kuulusteluaan. He odottivat, että Hänilmaisisi jumalallisen voimansa ja vapauttaisi itsensä vihollistensakäsistä sekä rankaisisi heitä heidän Häntä kohtaan osoittamastaan [167]julmuudesta. Heidän toivonsa nousi ja laski aina kohtausten vaihte-luiden mukaan. Joskus he epäilivät ja pelkäsivät tulleensa petetyik-si. Mutta heidän kirkastusvuorella kuulemansa ääni ja näkemänsä


kirkkaus vahvisti heidän uskoaan, että Hän oli Jumalan Poika. Hemuistuttelivat mielessänsä niitä tapahtumia, joiden silminnäkijöinähe olivat olleet, ihmetöitä, joita he olivat nähneet Jeesuksen suorit-tavan parantaessaan sairaita, avatessaan sokeain silmiä, avatessaankuurojen korvia, Hänen nuhdellessaan ja ajaessaan ulos riivaajia,herättäessään kuolleita ja vieläpä tyynnyttäessään tuulen ja meren.

He eivät voineet uskoa, että Hän kuolisi. He toivoivat, että Hänvielä nousisi voimassaan ja käskevällä äänellä hajoittaisi tuon vertajanoavan väkijoukon niinkuin Hän oli astunut temppeliin ja ajanutulos kaikki ne, jotka olivat tehneet Jumalan huoneen markkinapai-kaksi, heidän paetessaan Hänen edestään kuin komppania aseistet-tuja sotilaita olisi ajanut heitä takaa. Opetuslapset toivoivat, ettäJeesus näyttäisi voimansa ja todistaisi kaikille, että Hän oli Israelinkuningas.

Juudaksen tunnustus

Katkera omantunnontuska ja häpeä täytti Juudaksen hänen sa-lakavalan tekonsa johdosta hänen kavaltaessaan Jeesuksen. Ja kunhän näki sen väkivallan, mitä Vapahtaja sai kärsiä, hän oli voitet-tu mies. Hän oli rakastanut Jeesusta, mutta rakastanut enemmänrahaa. Hän ei ollut ajatellut, että Jeesus sallisi hänen johtamansaroskajoukon ottaa itsensä kiinni. Hän oli odottanut Hänen tekevänihmeen ja vapauttavan itsensä heidän käsistään. Mutta kun hän kat-seli raivoisaa, verta janoavaa väkijoukkoa oikeussalissa, hän tunsisyvästi syyllisyytensä; ja kun monet syyttivät Jeesusta kiihkeästi,Juudas ryntäsi väkijoukon läpi ja tunnusti, että hän oli tehnyt syntiäkavaltaessaan viattoman veren. Hän tarjosi papeille rahoja, jotka heolivat hänelle maksaneet sekä pyysi hartaasti heitä vapauttamaanJeesuksen selittäen, että Hän oli täysin viaton.

Harmi ja hämminki sai papit vaikenemaan hetkiseksi. He eivättoivoneet kansan tietävän, että he olivat lahjoneet yhden Jeesuksenseuraajiksi tunnustautuvista kavaltamaan Hänet heidän käsiinsä. Hetahtoivat salata sen, että olivat ajaneet Jeesusta takaa kuin varastaja ottaneet Hänet kiinni salaa. Mutta Juudaksen tunnustus ja hänen[168]kalpea, syyllinen ulkonäkönsä paljastivat kansalle sen, että viha olisaattanut papit ottamaan Jeesuksen kiinni. Kun Juudas äänekkäästiselitti, että Jeesus oli syytön, papit vastasivat: ”Mitä se meihin kos-


kee? Katso itse eteesi.” Matt. 27:4. Heillä oli nyt Jeesus vallassaan,ja he olivat päättäneet pitää Hänet varmasti käsissään. TuskissaanJuudas heitti rahat, joita hän nyt halveksi, lahjojiensa jalkoihin, jatuskan ja kauhun vallassa hän meni ja hirtti itsensä.

Jeesusta ympäröivässä joukossa oli monia, jotka seurasivat Hän-tä myötätunnolla, ja väkeä hämmästytti, kun Hän ei vastannut mitäänmoniin Hänelle tehtyihin kysymyksiin. Roskajoukon kaiken pilkanja väkivallan aikana ei Hänen kasvoillaan nähty pienintäkään vihantaikka huolen ilmettä. Hän oli arvokas ja rauhallinen. Läsnäolijatkatselivat Häntä ihmetellen. He vertasivat Hänen virheetöntä ulko-muotoaan ja päättäväistä, arvokasta olemustaan niiden ulkonäköön,jotka istuivat Häntä tuomitsemassa, ja sanoivat toinen toiselleen,että Hän muistutti kuningasta enemmän kuin kukaan noista halli-tusmiehistä. Hänessä ei ollut merkkiäkään rikollisuudesta. Hänenkatseensa oli lempeä, puhdas ja peloton ja Hänen otsansa leveä jakorkea. Jokainen piirre todisti voimakkaasti hyväntahtoisuudesta jajaloista periaatteista. Hänen kärsivällisyytensä ja pitkämielisyyten-sä olivat niin harvinaisia ihmisten keskuudessa, että monet olivatpeloissaan. Vieläpä Herodes ja Pilatuskin olivat sangen levottomiaHänen jalosta, jumalallisesta olemuksestaan.

Jeesus Pilatuksen edessä

Aluksi Pilatus oli vakuuttunut siitä, ettei Jeesus ollut mikääntavallinen ihminen. Hän uskoi Jeesuksen olevan erin-omainen per-soonallisuus ja täysin viaton niihin syytöksiin, joita Häntä vastaantehtiin. Enkelit, jotka seurasivat tuota kohtausta, panivat merkilleRooman maaherran vakaumuksen, ja Jumala lähetti erään enkelin Pi-latuksen vaimon luo pelastaakseen Pilatuksen syyllistymästä tuohonkauheaan tekoon, luovuttamasta Kristuksen ristiinnaulittavaksi. Hänantoi Pilatuksen vaimolle unessa ilmoituksen, että mies, jota kuulus-telemaan hänen miehensä oli ryhtynyt, oli Jumalan Poika ja että Hänoli syytön. Vaimo lähetti Pilatukselle kiireesti sanoman kertoen, ettähän oli unessa kärsinyt paljon Jeesuksen tähden, ja varoitti miestääntekemästä mitään tuolle pyhälle Miehelle. Tunkeutuen kiireesti väki- [169]joukon läpi sanansaattaja jätti kirjeen Pilatuksen käsiin. Lukiessaanhän peljästyi ja kalpeni sekä päätti heti, ettei hänellä ollut syytä saat-


taa Kristusta kuolemaan. Jos juutalaiset haluaisivat Jeesuksen verta,hän ei vaikuttaisi siihen, vaan toimisi Hänen vapauttamisekseen.

Jeesus lähetetään Herodeksen luo

Kun Pilatus kuuli, että Herodes oli Jerusalemissa, se huojen-si häntä suuresti, sillä hän toivoi vapautuvansa kaikesta vastuustaJeesuksen kuulusteluun ja tuomitsemiseen nähden. Heti hän lähettiJeesuksen syyttäjineen Herodeksen luo. Tämä hallitsija oli paatunutsynnissä. Johannes Kastajan murha oli jättänyt hänen omalletun-nolleen tahran, josta hän ei kyennyt vapautumaan. Kun hän kuuliJeesuksesta ja Hänen tekemistänsä voimallisista teoista, hän pel-käsi ja vapisi luullen Häntä Johannes Kastajaksi, joka oli noussutkuolleista. Kun Pilatus jätti Jeesuksen hänen käsiinsä, Herodes pititekoa hänen valtansa, arvovaltansa ja arvostelukykynsä tunnusta-misena. Tämä teki nämä kaksi hallitusmiestä ystäviksi keskenäänheidän oltua aikaisemmin vihamiehiä. Herodes tahtoi mielelläännähdä Jeesuksen toivoen Hänen tekevän joitakin valtavia ihmetekojahänen tyydytyksekseen. Mutta Jeesuksen tehtävänä ei ollut tyydyttääuteliaisuutta eikä etsiä omaa turvallisuuttaan. Hänen jumalallisen,yliluonnollisen voimansa tarkoitus oli olla toisten pelastamiseksi,eikä Hänen omaksi edukseen.

Jeesus ei vastannut mitään Herodeksen Hänelle esittämiin mo-niin kysymyksiin, eikä liioin vihamiehilleen, jotka syyttivät Häntäkiivaasti. Herodes raivostui, koska Jeesus ei näyttänyt pelkäävän hä-nen valtaansa, ja sotamiestensä kanssa hän ivasi, pilkkasi ja herjasiJumalan Poikaa. Kuitenkin häntä hämmästytti Jeesuksen jalo, juma-lankaltainen olemus, kun Häntä häpeällisesti herjattiin. Ja pelätentuomita Häntä, Herodes lähetti Hänet takaisin Pilatuksen luo.

Saatana ja hänen enkelinsä kiusasivat Pilatusta ja koettivat saat-taa hänet itsensä turmioon. He esittivät hänelle, että jos hän ei ot-taisi osaa Jeesuksen tuomitsemiseen, niin toiset tekisivät sen, silläväkijoukko janosi Hänen vertaan. Jos hän ei antaisi Jeesusta ris-tiinnaulittavaksi, hän menettäisi valtansa ja maallisen kunniansa jahänet leimattaisiin petkuttajan kannattajaksi. Peläten menettävänsävaltansa ja arvo- asemansa Pilatus antoi suostumuksensa Jeesuksen[170]kuolemaan. Ja vaikka hän pani Jeesuksen veren Hänen syyttäjien-sä vastuulle ja vaikka kansanjoukko hyväksyi sen huutaen: ”Tul-


koon Hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle”,(Matt. 27: 25) ei Pilatus kuitenkaan ollut viaton, vaan hän oli syylli-nen Kristuksen vereen. Oman itsekkään etunsa tähden, koska hänrakasti maan suurten kunniaa, hän antoi viattoman miehen kuole-maan. Jos Pilatus olisi noudattanut omaa vakaumustaan, ei hänelläolisi ollut mitään tekemistä Jeesuksen tuomitsemisessa.

Jeesuksen puheet ja ulkonäkö Hänen kuulustelunsa aikana teki-vät syvän vaikutuksen moniin, jotka olivat läsnä tuossa tilaisuudessa.Niiden vaikutukset tulivat näkyviin Hänen ylösnousemuksensa jäl-keen. Niiden joukossa, jotka myöhemmin liitettiin seurakuntaan, olimonia, joiden vakaumus oli peräisin Jeesuksen kuulustelun ajalta.

Saatanan raivo oli suuri, kun hän näki, että kaikki se julmuus,jota hän oli johtanut juutalaiset harjoittamaan Jeesusta kohtaan,ei ollut aiheuttanut pienintäkään napinaa Hänen taholtaan. VaikkaHän olikin pukeutunut ihmisluontoon, jumal’kaltainen mielenlujuusylläpiti Häntä, eikä Hän poikennut vähimmässäkään määrässä Isänsätahdosta.

Luku 29—Kristuksen ristiinnaulitseminen[171]

Kristus, Jumalan rakas Poika, vietiin ulos ja jätettiin kansalleristiinnaulittavaksi. Opetuslapset ja ympäristön uskovaiset liittyivätjoukkoon, joka saattoi Jeesusta Golgatalle. Jeesuksen äiti oli myösmukana Johanneksen, rakastetun opetuslapsen, hoivaamana. Hänensydämensä oli kuvaamattoman tuskan murtama, mutta opetuslastentavoin hänkin toivoi, että tämä tuskallinen kohtaus vaihtuisi, ettäJeesus pitäisi kiinni vallastaan ja esiintyisi vihollisilleen JumalanPoikana. Sitten hänen äidinsydämensä lannistui jälleen hänen muis-taessaan sanat, joissa Jeesus oli lyhyesti viitannut niihin tapahtumiin,jotka menivät täytäntöön tuona päivänä.

Jeesus oli tuskin ohittanut Pilatuksen talon portin, kun risti, jokaoli valmistettu Barabbasta varten, tuotiin ja pantiin Hänen haavoillepiestyille ja vertavuotaville harteilleen. Barabbaan kumppaneillekin,joiden oli määrä kärsiä rangaistuksensa samanaikaisesti Jeesuksenkanssa, annettiin ristinsä. Vapahtaja oli kantanut taakkaansa ainoas-taan muutaman virstasauvan matkan, kun Hän heikentyneenä ve-renvuodosta j a ylenmääräisestä väsymyksestä j a tuskasta kaatuinääntyneenä maahan.

Kun Jeesus toipui, risti asetettiin jälleen Hänen harteilleen, ja Hä-net pakotettiin kulkemaan eteenpäin. Hän horjui muutamia askeliakantaen raskasta taakkaansa, ja kaatui sitten taas maahan kuin hen-gettömänä. Häntä pidettiin ensin kuolleena, mutta lopulta Hän toipuijälleen. Papit ja hallitusmiehet eivät säälineet vähääkään kärsivääuhriaan, mutta he näkivät mahdottomaksi Hänen kantaa kidutusväli-nettä kauemmaksi. Heidän neuvotellessaan mitä tehdä, tuli Simon,kyreneläinen, vastakkaiselta suunnalta väkijoukkoa vastaan. Pappienyllytyksestä hänet pidätettiin ja pakotettiin kantamaan Kristuksenristiä. Simonin pojat olivat Jeesuksen opetuslapsia, mutta hän itse[172]ei ollut koskaan joutunut kosketuksiin Hänen kanssaan.

Suuri kansanjoukko saattoi Vapahtajaa Golgatalle, monet pilka-ten ja ivaten, mutta jotkut itkien ja kertoen Hänen ylistystään. Ne,jotka Hän oli parantanut erilaisista sairauksista, ja ne, jotka Hän oli

176

Kristuksen ristiinnaulitseminen 177

herättänyt kuolleista, selostivat Hänen ihmeellisiä tekojaan vakaval-la äänellä sekä tahtoivat tietää, mitä Jeesus oli tehnyt, että Häntäpitäisi kohdella kuin pahantekijää. Vain muutama päivä aikaisem-min he olivat saattaneet Häntä iloisin mielin hoosiannaa veisaten jaheiluttaen käsissään palmunoksia, kun Hän riemusaatossa ratsastiJerusalemiin. Mutta monet, jotka silloin olivat kaiuttaneet Hänelleylistystä, koska niin oli tapana tehdä, huusivat nyt voimakkaasti:”Ristiinnaulitkaa Hänet, ristiinnaulitkaa Hänet!”

Ristiin naulittuna

Kun oli saavuttu teloituspaikalle, sidottiin tuomitut kidutusväli-neisiin. Noiden kahden varkaan tehdessä vastarintaa niiden käsissä,jotka asettivat heidät ristille, ei Jeesus tehnyt lainkaan vastarintaa.Jeesuksen äiti katseli toimitusta tuskaisen jännittyneenä toivoen Jee-suksen tekevän jonkin ihmeen pelastaakseen itsensä. Hän näki, kuin-ka Jeesuksen kädet olivat ojennettuina ristinpuulle — nuo rakkaatkädet jotka aina siunasivat, jotka olivat niin monta kertaa kurottuneetparantamaan kärsiviä. Ja nyt he ottivat vasaran ja nauloja, ja kunnaulat olivat lävistäneet pehmeän lihan ja tarttuneet ristiin, kantoi-vat järkyttyneet opetuslapset Kristuksen tainnoksiin menemäisilläänolevan äidin pois julmalta tapahtumapaikalta.

Jeesus ei päästänyt pienintäkään valituksen ääntä. Hänen kasvon-sa pysyivät kalpeina j a tyyninä, mutta suuret hikikarpalot kihosivatHänen otsalleen. Ei ollut säälivää kättä pyyhkimässä kuoleman hikeäHänen kasvoiltaan, ei kuulunut myötätunnon ja muuttumattomanuskollisuuden sanoja vahvistamaan Hänen inhimillistä sydäntään.Hän polki aivan yksinään viinikuurnan, eikä yhtään ihmistä ollut Hä-nen luonaan. Sotilaiden suorittaessa hirvittävää tehtäväänsä Jeesuskärsi mitä ankarimpia kuolintuskia ja rukoili vihollistensa puolesta:”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.” Luuk.23: 34. Tähän Kristuksen rukoukseen Hänen vihollistensa puoles-ta sisältyi koko maailma ja joka ainoa syntinen, aina ajan loppuunsaakka.

Kun Jeesus oli naulittu ristiin, muutamat voimakkaat miehet [173]nostivat sen pystyyn ja hyvin rajusti iskivät sen maahan sitä vartenkaivettuun kuoppaan, mikä aiheutti Jumalan Pojalle mitä hirvittä-vintä kipua. Nyt alkoi kauhea näytelmä. Papit, hallitusmiehet ja


kirjanoppineet unohtivat pyhän virkansa arvokkuuden ja yhtyivätroskajoukon kanssa ivaamaan ja pilkkaamaan kuolevaa Jumalan Poi-kaa. He sanoivat: ”Jos sinä olet juutalaisten kuningas, niin auta itseä-si.” Luuk. 23: 37. Ja muutamat hokivat ivallisesti toisilleen: ”MuitaHän on auttanut, itseään ei voi auttaa.” Mark. 15: 31. Temppelinarvohenkilöt, paatuneet sotilaat, kurja ryöväri ristillä ja halpamai-set julmat ihmiset väkijoukosta — kaikki he yhtyivät herjaamaanKristusta.

Ryövärit, jotka naulittiin ristille Jeesuksen kanssa, kärsivät yhtäsuurta ruumiillista tuskaa kuin Hänkin, mutta toista tämä tuska vainpaadutti ja teki hänet häikäilemättömäksi ja ilkkuvaksi. Hän yhtyipappien pilkkaan ja herjaten sanoi Jeesukselle: ”Etkö sinä ole Kris-tus? Auta itseäsi ja meitä.” Luuk. 23: 39. Toinen pahantekijöistä eiollut paatunut rikollinen. Kun hän kuuli rikostoverinsa ilkkuvat sa-nat, ”hän nuhteli häntä sanoen: ”Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä,joka olet saman rangaistuksen alainen. Me tosin kärsimme oikeudenmukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mut-ta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt.” Luuk. 23: 40, 41. Sitten, kunhän sydämessään kääntyi Kristuksen puoleen, taivaallinen valo tulvihänen sydämeensä. Runnellussa, herjatussa, ja ristillä riippuvassaJeesuksessa hän näki Vapahtajansa, ainoan toivonsa ja pyysi Häntähartaasti nöyränä uskossa: ”Jeesus, muista minua kun tulet valtakun-taasi.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle tänäpäi-vänä:* ) sinun pitää oleman minun kanssani paratiisissa.” Luuk.23: 43.

Hämmästyksissään enkelit katselivat Jeesuksen ääretöntä rak-kautta, kun Hän kärsiessään mitä hirvittävimpiä sielunja ruumiintuskia, ajatteli vain toisia ja rohkaisi katuvaa sielua uskomaan. Vieläviimeisillä hengenvedoillaan kuolemansa kynnyksellä Hän osoittiihmistä kohtaan sellaista rakkautta, joka oli kuolemaakin väkevämpi.Monet, jotka olivat näkemässä noita Golgatan tapahtumia, vahvis-tuivat niistä uskossaan Kristukseen.

Jeesuksen viholliset odottivat nyt kärsimättömästi toivoen Hänen[174]kuolemaansa. Tuon tapahtuman he kuvittelivat ainaiseksi vaientavanhuhut Hänen jumalallisesta voimastaan ja ihmetöistään. He olivat

*Asettamalla kaksoispiste sanojen ”tänä päivänä” jälkeen eikä niiden edelle, kutense on useimmissa käännöksissä, saamme tämän raamatunkohdan oikean merkityksenparemmin ilmaistuksi.


kyllin rohkeita ajatellaksensa, ettei heidän enää tarvitsisi vavista Hä-nen vaikutusvaltansa vuoksi. Nuo tunteettomat sotilaat, jotka olivatasettaneet Jeesuksen ristille, jakoivat Hänen vaatteensa keskenäänja kiistelivät eräästä saumattomasta vaatekappaleesta. Lopulta heratkaisivat asian heittämällä siitä arpaa. Innoitettu kynä oli tarkas-ti kuvaillut tämän tapauksen satoja vuosia ennen kuin se tapahtui:”Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut. He ovatlävistäneet minun käteni ja jalkani... He jakavat keskenänsä minunvaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.” Ps. 22: 17, 19.

Pojan rakkauden antama opetus

Jeesuksen silmät tähyilivät sinne tänne väkijoukkoon, joka olikokoontunut nähdäkseen Hänen kuolemansa, ja Hän näki ristin juu-rella Johanneksen tukemassa Mariaa, Kristuksen äitiä. Tämä olipalannut takaisin tuolle kauhealle tapahtumapaikalle voimatta ol-la kauempaa poissa Poikansa luota. Jeesuksen viimeinen opetuskoski Pojan rakkautta. Hän loi katseensa äitinsä surun murtamiinkasvoihin ja sitten Johan-nekseen. Ja Hän sanoi äidillensä: ”Vai-mo, katso poikasi!” Sitten Hän sanoi opetuslapselle: ”Katso, äitisi!”Joh. 19: 27. Johannes ymmärsi hyvin Jeesuksen sanat ja sen py-hän luottamustehtävän, minkä Jeesus uskoi hänelle. Hän saattoi hetiKristuksen äidin pois tuolta Golgatan kauhistuttavalta tapahtuma-paikalta. Tuosta hetkestä lähtien Johannes huolehti hänestä niinkuinainakin uskollinen poika ottaen hänet omaan kotiinsa. Tämä täy-dellinen esimerkki Kristuksen esittämästä pojanrakkaudesta loistaahimmentymättömänä läpi aikakausien usvan. Mitä ankarimman tus-kankaan keskellä Hän ei unohtanut äitiänsä, vaan huolehti kaikintavoin hänen tulevaisuudestaan.

Jeesuksen maanpäällinen työ oli nyt miltei suoritettu. Hänenkieltänsä kuivasi, ja hän sanoi: ”Minun on jano.” He kastoivat sienenetikkaan ja sappeen ja ojensivat sen Hänen juoda; ja maistettuaansitä Hän kieltäytyi juomasta. Ja nyt elämän ja kirkkauden Herra tekikuolemaa ihmissuvun sovintouhrina. Hän otti päälleen Isän vihanihmisen sijaisena, mikä teki tämän Hänen juomansa maljan niinkitkeräksi ja mursi Jumalan Pojan sydämen.

Ihmisten synti pantiin Kristuksen, ihmisen sijaisen ja takaajan, [175]kannettavaksi. Hänet luettiin lainrikkojaksi, jotta Hän voisi pelastaa


heidät lain kirouksesta. Kaikkien Aadamin jälkeläisten syyllisyyskaikilta aikakausilta painoi Hänen sydäntään. Ja Jumalan viha jaHänen vastenmielisyytensä ilmeneminen synnin tähden niin hirvit-tävällä tavalla aivan tyrmistytti Jumalan Pojan mielen. Kun Jumalapidätti mieltymyksensä ja tukensa Vapahtajalta tänä äärimmäisentuskan hetkenä, Hänen sydämensä valtasi sellainen murhe ja mie-lipaha, jota ihminen ei milloinkaan saata täydellisesti käsittää. Ju-malan Poika kärsi ristillä kaikki tuskat. Veripisarat, jotka vuotivatHänen otsaltaan, käsistään ja jaloistaan, tuskan kouristukset, jotkakiduttivat Hänen ruumistaan, ja kuvaamaton hätä, mikä täytti Hänensielunsa Isän peittäessä Häneltä kasvonsa, puhuvat ihmiselle sanoen:Rak-kaudesta sinua kohtaan Jumalan Poika suostuu ottamaan nämäinhottavat rikokset päällensä, sinun tähtesi Hän nujertaa kuolemanvallan ja avaa portit paratiisiin ja kuolemattomaan elämään. Hän, jo-ka tyynnytti sanallaan ärjyvät aallot ja kulki vaahtopäisillä laineilla,joka sai pahat henget vapisemaan ja taudin pakenemaan kosketuk-sellaan, joka herätti kuolleet henkiin ja aukaisi sokean silmät. Hänuhraa itsensä lopullisena uhrina ristillä ihmisen puolesta. Hän, syn-tien kantaja, kärsii lainmukaisen rangaistuksen jumalattomuudestaja tulee itse synniksi ihmisen puolesta.

Saatana ahdisti Jeesuksen sydäntä ankarilla kiusauksillaan. Syn-tiä, mikä Jeesuksen näkemänä oli niin inhottavaa, sälytettiin Hänenpäälleen, kunnes Hän voihki sen painon alla. Ei ole ihme, että Häneninhimillinen olemuksensa vapisi tuona kauheana hetkenä. Enkelitkatselivat hämmästyneinä Jumalan Pojan epätoivoista kuolinkamp-pailua, joka oli niin paljon Hänen ruumiillista tuskaansa kovempaa,että Hän sitä tuskin tunsikaan. Taivaalliset olennot peittivät kasvonsanäkemästä tätä kauheata näkyä.

Eloton luonto ilmaisi myötätuntonsa häväistyä ja kuolevaa Luo-jaansa kohtaan. Aurinko kieltäytyi katselemasta tuota kauheata nä-kyä. Sen voimakkaat, kirkkaat säteet valaisivat maan keskipäivänaikana, mutta yht’äkkiä näytti, aivan kuin se olisi poispyyhkäisty.Täydellinen pimeys ympäröi ristin ja koko lähitienoon aivan kuin su-ruvaippaan. Pimeyttä kesti kolme kokonaista tuntia. Yhdeksännellähetkellä kauhea pimeys hälveni kansan ympäriltä, mutta yhä kietoivaippaansa Vapahtajan. Salamat näyttivät kiukkuisina sinkoilevanHä- neen, kun Hän riippui ristillä. Sitten ”Jeesus huusi suurella ää-[176]


nellä: ”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” Se on käännettynä: Jumalani,Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Mark. 15: 34.

Se on täytetty

Hiljaisina ihmiset odottivat tätä kauheaa näkyä päättymään. Jäl-leen aurinko paistaa, mutta risti on pimeyden peitossa. Äkkiä hä-märyys hälvenee ristiltä, ja selvästi kuuluvalla äänellä, joka tuntuukaikuvan läpi koko luomakunnan, Jeesus huutaa: ”Se on täytetty.””Isä, Sinun käsiisi minä annan henkeni.” Luuk. 23: 46. Valo ympäröiristiä, ja Vapahtajan kasvot loistivat kirkkaina kuin aurinko. SittenHänen päänsä vaipui Hänen rintaansa vasten, ja Hän kuoli.

Sillä hetkellä, jolloin Kristus kuoli, olivat papit toimittamassapalvelusta pyhäkössä sen esiripun edessä, joka erotti pyhän kaikkeinpyhimmästä. Äkkiä he tunsivat maan allaan vapisevan, ja temppelinrunsaasti poimutetun esiripun, joka uusittiin joka vuosi, repi kahtiaylhäältä alas saakka sama kalpea käsi, joka kirjoitti tuomion sanatBelsassarin palatsin seinälle.

Jeesus ei antanut henkeänsä, ennen kuin Hän oli täyttänyt työn,mitä Hän tuli tekemään, Hän huudahti viimeisellä hengenvedollaan:”Se on täytetty!” Enkelit riemuitsivat näistä sanoista, sillä suuri pe-lastussuunnitelma oli menemässä voitokkaasti täytäntöön. Taivaassariemuittiin siitä, että Adamin lapset saattoivat nyt kuuliaisuudessaeläen tulla lopullisesti kohotetuiksi Jumalan läheisyyteen. Kristusvoitti Saatanan täydellisesti, ja hän tiesi kuninkuutensa olevan men-nyttä.

Hautaus

Johannes ei tietänyt, mihin toimenpiteisiin ryhtyä rakastetunMestarinsa ruumiin suhteen. Häntä kauhistutti ajatella, että Jee-suksen ruumis joutuisi noiden raakojen ja tunteettomien sotilaidenkäsiteltäväksi ja että se pantaisiin kunniattomaan hautapaikkaan.Hän tiesi, ettei hän saisi mitään apua juutalaisilta viranomaisilta, jaPilatukseltakin hän saattoi toivoa hyvin vähän. Mutta Joosef ja Ni-kodemus he-rättivät huomiota tässä odottamattomassa tapauksessa.Molemmat nämä miehet olivat suuren neuvoston jäseniä ja Pilatuk-sen tuttavia. Molemmat olivat varakkaita ja vaikutusvaltasia henki-


löitä. He päätttivät, että Jeesuksen ruumiin tulee saada kunniallinenhautaus.

Joosef meni rohkeasti Pilatuksen luokse ja pyysi häneltä Jeesuk-[177]sen ruumista haudatakseen sen. Pilatus antoi sitten virallisen mää-räyksen, että Jeesuksen ruumis oli annettava Joosefille. Johanneksenollessa huolissaan ja neuvoton rakkaan Mestarinsa maallisten jään-nösten suhteen palasi Joosef Arimatialainen maaherralta saamansavaltakirja mukanaan. Ja Nikodemus saapui, tuoden ennakkotietojaJoosefin käynnin tuloksista Pilatuksen puheilla, tuoden mukanaanmirhamista ja aloesta valmistettu kallis sekoitus, joka painoi noin sa-ta naulaa. Kaikkein arvossapidetyimmällekään koko Jerusalemissaei olisi voitu osoittaa kuoleman tullessa suurempaa kunnioitusta.

Hellin tuntein ja syvästi kunnioittaen he ottivat omin käsin Jee-suksen ruumiin pois tuosta kidutusvälineestä heidän myötätuntonsakyyneleiden vuolaina virratessa heidän katsellessaan Hänen runnel-tua ja raadeltua ruumistaan, jonka he huolellisesti pesivät ja puhdis-tivat veritahroista. Joosef omisti uuden kivestä hakatun hautakam-mion, jonka hän oli varannut itseänsä varten. Se oli lähellä Golgataa,ja hän valmisti tämän hautakammion nyt Jeesukselle. Ruumis kää-rittiin yhdessä Nikodemuksen tuomien hienohajuisten yrttien kanssahuolellisesti liinavaatteeseen, ja kolme opetuslasta kantoi kallisar-voisen taakkansa uuteen hautaan, jonne ei ollut ketään aikaisemminhaudattu. Siellä he suoristivat nuo runnellut jäsenet ja asettivat ruh-jotut kädet ristiin elottomalle rinnalle. Galilealaiset naiset tulivatlähelle nähdäkseen, että oli tehty kaikki mitä voitiin heidän rakkaanopettajansa elottomalle ruumiille. Sitten he katselivat, kuinka kivivieritettiin hautakammion suulle, ja Jumalan Poika jätettiin rauhassalepäämään. Naiset jäivät viimeisiksi ristille, samoinkuin Kristuksenhaudallekin.

Vaikka juutalaiset hallitusmiehet olivatkin saaneet toteutetuk-si ilkeän aikomuksensa tappaa Jumalan Poika, heidän pelkonsa eisaanut rauhaa eikä heidän kateutensa Kristusta kohtaan kuollut. Tyy-dytetyn koston tuomaan iloon oli sekoittuneena ainaista pelkoa siitä,että Hänen kuollut ruumiinsa, joka lepäsi Joosefin hautakammios-sa, virkoaisi jälleen eloon. Sen tähden ylipapit ja fariseukset tulivatyhdessä Pilatuksen luo ja sanoivat: ”Herra, me muistamme sen villit-sijän vielä eläessään sanoneen: Kolmen päivän kuluttua minä nousenylös. Käske siis tarkasti vartioida hautaa kol-manteen päivään saak-


ka, etteivät Hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi Häntä ja sanoisikansalle: ’Hän nousi kuolleista’, ja niin viimeinen villitys olisi [178]pahempi kuin ensimmäinen.” Matt. 27: 62—64. Pilatus oli yhtä tai-pumaton kuin juutalaisetkin uskomaan, että Jeesus nousisi kuolleistavoimallaan rankaisemaan niitä, jotka olivat Hänet tappaneet ja hänasetti roomalaisista sotilaista muodostetun vartion pai-kalle pappienkäytettäväksi. Hän sanoi: ”Tuossa on vartijaväkeä, menkää, vartioi-kaa niin hyvin kuin taidatte. Niin he menivät ja turvasivat haudanlukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat.” Matt. 27: 65, 66.

Juutalaiset kuvittelivat edistävänsä asiaa asettamalla vartion Jee-suksen haudan ympärille. He kiinnittivät sinetin kiveen niin sulkienhautakammion, jottei sitä voitaisi huomaamatta häiritä, ja he ryh-tyivät kaikkiin mahdollisiin varokeinoihin opetuslasten vehkeilyjenja kavaluuden varalta Jeesuksen ruumiin suhteen. Mutta kaikki hei-dän suunnitelmansa ja varokeinonsa vain tekivät täydellisemmäksiylösnousemuksen voiton ja täydellisemmin vahvistivat sen totuuden.

Luku 30—Kristuksen ylösnousemus[179]

Opetuslapset lepäsivät sapatin ja surivat Herransa kuolemaa, Jee-suksen, kirkkauden Kuninkaan levätessä hauta-kammiossa. Kun yölähestyi, olivat sotilaat asettuneet vartioimaan Vapahtajan leposi-jaa enkelien liidellessä näkymättöminä pyhän paikan yllä. Yö kuluiverkalleen, ja kun vielä oli pimeä, tiesivät vartioivat enkelit, että Ju-malan rakkaan Pojan, heidän rakkaan Herransa, vapautuksen hetkioli pian koittava. Kun he odottivat mitä syvimmän mielenliikutuksenvaltaamina Hänen voittonsa hetkeä, tuli väkevä enkeli nopeasti len-täen taivaasta. Hänen kasvonsa olivat kuin salama ja hänen vaatteen-sa valkeat kuin lumi. Hänen kirkkautensa hajoitti pimeyden hänenlentosuunnaltansa, ja sai pahat enkelit, jotka voitonriemuisina olivatväittäneet Jeesuksen ruumista saaliiksensa, pakenemaan kauhistu-neina hänen loistoaan ja kirkkauttaan. Muuan siitä enkelijoukosta,joka oli ollut todistamassa tuota kauheata Kristuksen nöyryyttämis-tä, ja vartioi Hänen leposijaansa, liittyi taivaasta tulleeseen enkeliin,ja he tulivat yhdessä hautakammion luo. Maa vapisi ja tärisi heidänlähestyessänsä, ja syntyi valtava maanjäristys.

Kauhu valtasi roomalaiset vartijat. Missä oli nyt heidän voimansavartioida Jeesuksen ruumista? He eivät nyt ajatelleet velvollisuut-taan, eikä sitä, että opetuslapset varastavat Jeesuksen pois. Enkelienkirkkaus paistoi kirkkaammin kuin aurinko, niin että roomalaisetvartijat kaatuivat kuin kuolleina maahan. Toinen enkeleistä tarttuisuureen kiveen, vieritti sen pois hautakammion suulta ja istuutui itsesille. Toinen meni hautaan ja avasi siteen Jeesuksen pään ympäriltä.

”Sinun Isäsi kutsuu Sinua”[180]

Sitten huusi enkeli taivaasta äänellä, mikä sai maan vapisemaan:”Sinä, Jumalan Poika, Sinun Isäsi kutsuu Sinua! Tule ulos.” Kuole-ma ei kyennyt pitämään enää kauempaa Häntä vallassaan. Jeesusnousi kuolleista voittajana. Juhlallisen kunnioituksen valtaaminaenkelit katselivat tapahtumaa. Ja kun Jeesus tuli ulos hautakammios-

184

Kristuksen ylösnousemus 185

ta, lankesivat nuo loistavat enkelit maahan polvilleen palvomaan jatervehtimään Häntä voittolauluin.

Saatanan enkelien oli pakko paeta taivaan enkelien kirkasta, läpi-tunkevaa valoa, ja katkerina he valittivat kuninkaalleen, että heidänsaaliinsa oli ryöstetty heiltä väkivaltaisesti, ja että Hän, jota he niinsuuresti vihasivat, oli noussut kuolleista. Saatana ja hänen joukkonsaolivat riemuinneet siitä, että heidän valtansa langenneeseen ihmiseenoli aikaansaanuit sen, että Elämän Herra joutui hautaan, mutta lyhytoli heidän helvetillinen voitonriemunsa. Sillä kun Jeesus astui ulosvankilastaan majesteetillisena voittajana, Saatana tiesi, että jonkinajan kuluttua hänen itsensä oli kuoltava, ja että hänen kuninkuutensaoli joutuva Hänen käsiinsä, jolle se oikeastaan kuului. Saatana vai-keroi ja raivosi, sillä kaikista yrityksistänsä huolimatta hän ei ollutvoittanut Jeesusta, vaan Hän oli avannut pelastuksen oven ihmiselle,kenelle tahansa, joka tahtoi astua siitä sisälle ja pelastua.

Pahat enkelit ja heidän johtajansa kokoontuivat neuvottelemaan,miten he saattaisivat edelleen toimia Jumalan hallitusta vastaan. Saa-tana käski palvelijoittensa mennä ylipappien ja vanhimpien luo. Hänsanoi: ”Meidän onnistui pettää heidät, sokaista heidän silmänsä jakovettaa heidän sydämensä Jeesusta vastaan. Me saimme heidätuskomaan, että Hän oli petkuttaja. Roomalainen vartio tulee tuo-maan inhottavat uutiset Hänen ylösnousemuksestaan. Me saimmepapit ja vanhimmat vihaamaan Jeesusta ja murhaamaan Hänet. Nytuskotelkaa heille, että jos tulee tiedoksi, että Jeesus on noussut kuol-leista, niin kansa kivittää heidät, koska he ovat surmanneet viattomanmiehen.”

Roomalaisten sotilaiden selonteko

Kun taivaallinen enkelijoukko oli poistunut haudalta ja valo jakirkkaus olivat hävinneet, rohkenivat roomalaiset vartijat kohottaapäätään silmäilläkseen ympärilleen. Huo- matessaan suuren kiven [181]vieritetyksi pois hautakammion suulta, ja Jeesuksen ruumiin ka-donneen, valtasi heidät häm-mästys. He kiiruhtivat kaupunkiin tie-doittamaan papeille ja vanhimmille mitä he olivat nähneet. Noidenmurhamiesten kuunnellessa tuota hämmästyttävää selontekoa, hekaikki kalpenivat. Kauhu valtasi heidät heidän ajatellessaan mitä heolivat tehneet. Jos kertomus oli totta, niin he olivat kaikki mennyttä


miestä. Hetken he istuivat aivan hiljaa katsellen toinen toistansa, tie-tämättä mitä tehdä, tai mitä sanoa. Selonteon myöntäminen oikeaksimerkitsisi itsensä tuomitsemista. He siirtyivät syrjään neuvotellak-seen, mitä oli tehtävä. He päättelivät, että jos vartijoiden tuomatieto leviäisi kansan keskuuteen, niin ne jotka olivat aiheuttaneetKristuksen kuoleman, surmattaisiin Hänen murhaajinaan.

Nyt he päättivät lahjoa sotilaat pitämään asian salassa. Papit javanhimmat antoivat heille suuren määrän rahaa sanoen: ”Sanokaa,että Hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät Hänet varkain mei-dän nukkuessamme.” Matt. 28: 13. Ja kun vartijat kysyivät, mitäheille tehtäisiin sentähden että he nukkuivat palvelustaan toimit-taessaan, niin juutalaiset viranomaiset lupasivat suostuttaa maaher-ran takaamaan heille pelastuksen. Rahan tähden roomalaiset vartijatmyivät kunniansa ja suostuivat noudattamaan pappien ja vanhimpienneuvoa.

Lunastustyön ensimmäiset hedelmät

Kun Jeesus huusi ristillä riippuessaan: ”Se on täytetty”, niinkalliot halkesivat, maa vapisi ja hautoja aukeni. Kun Hän nousikuoleman ja haudan voittajana, maan vavistessa ja taivaallisen kirk-kauden valaistessa tuon pyhän paikan, monet vanhurskaat kuolleetnousivat Hänen kutsuansa noudattaen haudoistansa todistuksenaHänen kuolleistanousemisestaan. Nämä Jumalan suosion saaneet,ylösnousseet pyhät, nousivat kirkastettuina. He olivat valittuja pyhiäkaikilta aikakausilta, luomisesta Kristuksen päiviin saakka. Näinjuutalaisten johtohenkilöiden yrittäessä salata totuutta Kristuksenylösnousemuksesta Jumala näki hyväksi nostaa nämä pyhät haudois-taan todistamaan, että Jeesus oli noussut ylös julistamaan Hänenkirkkauttansa.

Nämä ylösnousseet olivat kooltaan ja muodoltaan erilaisia, toisetolivat komeampia kuin toiset. Minua valistettiin, että maan asukkaatolivat rappeutuneet, he olivat menettäneet

voimaansa ja komeuttansa. Saatanalla on sairaus ja kuolema val-[182]lassaan ja aikojen kuluessa ovat kirouksen seuraukset käyneet yhänäkyvämmiksi ja Saatanan valta selvemmin havaittavaksi. Nooanja Abrahamin aikoina eläneet ihmiset muistuttivat ulkonäöltään, ko-meudeltaan ja voimiltaan enkeleitä. Mutta jokainen seuraava suku-


polvi on aina heikentynyt ja tullut sairauksille alttiimmaksi, ja heidänelinikänsä on lyhentynyt. Saatana on oppinut vahingoittamaan jaheikentämään ihmissukua.

Nuo Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen kuolleista nousseet il-mestyivät monille, tehden heille ilmeiseksi, että ihmisen puolestaannettu uhri oli täydellinen, että Jeesus, jonka juutalaiset ristiinnau-litsivat, oli noussut kuolleista, ja todistaakseen sanansa he sanoivat:”Me olemme nousseet Hänen kanssaan.” He olivat todistuksena sii-tä, että Hänen valtava voimansa, se oli kutsunut heidät haudoistaan.Levitetyistä valheellisista kertomuksista huolimatta eivät Saatana,hänen enkelinsä eivätkä ylipapit voineet pitää Kristuksen ylösnouse-musta salassa, sillä tämä pyhä joukko, joka oli noussut haudoistaan,levitti ihmellisiä, iloisia uutisia. Jeesus itsekin näyttäytyi sureville jamurtuneille opetuslapsilleen karkoittaen heidän pelkonsa ja tuodenheille ilon ja riemun.

Naiset haudalla

Varhain viikon ensimmäisen päivän aamuna, jo ennen kuin päiväoli vielä valjennut, pyhät naiset tulivat haudalle tuoden hyvänhajui-sia yrttejä voidellakseen Jeesuksen ruumiin. He havaitsivat raskaanoven vieritetyksi pois haudan suulta, ja ettei Jeesuksen ruumista ol-lut siellä. Heidän sydämensä tuli murheelliseksi, sillä he pelkäsivät,että heidän vihollisensa olivat vieneet ruumiin pois. Äkkiä he näki-vät kaksi valkeisiin vaatteisiin pukeutunutta enkeliä, joiden kasvothohtivat kirkkautta. Nämä taivaalliset olennot ymmärsivät naistenasian ja heti he sanoivat heille, ettei Jeesus ollut siellä, vaan ettäHän oli noussut ylös, ja he saisivat nähdä sen paikan, missä Hän olilevännyt. He käskivät naisten mennä kertomaan Hänen opetuslapsil-leen, että Hän oli menevä heidän edellään Galileaan. Peloissaan jasuuresti iloiten naiset kiiruhtivat takaisin surevien opetuslasten luoja kertoivat heille, mitä olivat nähneet ja kuulleet.

Opetuslapset eivät voineet uskoa, että Kristus oli noussut ylös,vaan sanoman tuoneiden naisten kanssa juoksivat kiireesti haudalle. [183]He totesivat, ettei Jeesus ollut siellä. He näkivät Hänen liinavaatteen-sa, mutta eivät voineet uskoa sitä hyvää uutista, että Hän oli noussutkuolleista. Niin he palasivat kotiin ihmetellen sekä sitä mitä olivatnähneet että naisten heille esittämää kertomusta .


Mutta Maria halusi viipyä haudan läheisyydessä miettien sitä,mitä hän oli nähnyt, ja häntä vaivasi ajatus, että hän kenties oli ereh-tynyt. Hän tunsi, että uudet koettelemukset odottivat häntä. Hänenmurheensa yltyi uudelleen, ja hän puhkesi katkeraan itkuun. Hänkumartui katsoakseen uudelleen hautaan ja näki kaksi valkoisiinpukeutunutta enkeliä. Toinen heistä istui siinä, missä Jeesuksen pääoli levännyt, ja toinen siinä, missä Hänen jalkansa olivat olleet. Hepuhuttelivat häntä lempeästi ja kysyivät, miksi hän itki. Hän vastasi:”Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat Hänetpanneet.” Joh. 20: 13.

”Älä minuun koske”

Kun hän kääntyi poispäin haudalta, hän näki Jeesuksen seisovanlähellään, mutta ei tuntenut Häntä. Jeesus puhui hänelle lempeästitiedustellen hänen surunsa syytä ja kysyen, ketä hän etsi. LuullenHäntä puutarhuriksi Maria pyysi, että jos Hän oli vienyt pois hänenHerransa, niin kertoisi, mihin oli Hänet pannut, niin että hän voisiottaa Hänet pois. Silloin Jeesus puhui hänelle omalla taivaallisellaäänellään sanoen: ”Maria!” Maria tunsi tuon rakkaan äänen ja vastasinopeasti: ”Opettaja!” Iloissaan hän oli syleilemäisillään Jeesusta,mutta Jeesus sanoi: ”Älä minuun koske, sillä en minä ole vielämennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sanoheille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö,ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” Joh. 20: 17.Iloiten Maria kiirehti opetuslasten luo hyvine uutisineen. Jeesusnousi nopeasti Isänsä luo kuulemaan Hänen huuliltaan, että Hänhyväksyi uhrin, ja vastaanottamaan kaiken vallan taivaassa ja maanpäällä.

Enkelit ympäröivät Jumalan Pojan pilven tavoin ja käskivät ikui-sia portteja aukenemaan kunnian Kuninkaan käydä sisälle. Minänäin, että ollessaan tuon loistavan taivaallisen joukon kanssa Juma-lan välittömässä läheisyydessä ja Hänen kirkkautensa ympäröimänäJeesus ei unohtanut maan päällä olevia opetuslapsiaan, vaan saiIsältään voiman ja vallan palata heidän luokseen ja suoda heille[184]voimaa. Samana päivänä Hän palasi ja näyttäytyi opetuslapsilleen.Silloin Hän salli heidän koskettaa itseänsä, sillä Hän oli jo noussutIsänsä luo ja saanut vallan ja voiman.


Epäilevä Tuomas

Tuomas ei ollut läsnä tällä kerralla. Hän ei tahtonut nöyrästiomaksua toisten opetuslasten kertomusta, vaan vakuutti päättävästija itsevarmasti, ettei hän uskoisi, ellei saisi panna sormiaan naulainjälkiin ja kättänsä kylkeen, jonka julma keihäs oli lävistänyt. Tässähän osoitti luottamuksen puutetta veljiänsä kohtaan. Jos kaikki vaa-tisivat samaa todistusta, ei nyt kukaan vastaanottaisi Jeesusta eikäuskoisi Hänen ylösnousemukseensa. Mutta Jumalan tahto oli, ettäne jotka eivät voineet itse nähdä ja kuulla ylösnoussutta Vapahtajaa,vastaanottaisivat opetuslasten kertomuksen.

Jumala ei mielistynyt Tuomaan epäuskoon. Kun Jeesus jälleentapasi opetuslapsensa, oli Tuomaskin heidän joukossaan, ja kun näkiJeesuksen, hän uskoi. Mutta hän oli selittänyt, ettei hän tyytyisisaamatta näkemisensä lisäksi myös koskettaa, ja Jeesus antoi hänellehänen haluamansa todistuksen. Tuomas huudahti: ”Minun Herranija minun Jumalani!” Mutta Jeesus nuhteli häntä hänen epäuskostaansanoen: ”Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotkaeivät näe ja kuitenkin uskovat!” Joh. 20: 28, 29.

Kristuksen surmaajien täydellinen tappio

Kun uutiset levisivät kaupungista kaupunkiin ja paikkakunnaltatoiselle, pelkäsivät juutalaiset vuorostaan henkeänsä ja salasivat vi-han, jota he hautoivat opetuslapsia kohtaan. Heidän ainoa toivonsaoli saada heidän valheellinen ilmoituksensa levenemään. Ja ne, jotkatoivoivat tämän valheen olevan totta, hyväksyivät heidän suunnitel-mansa. Pilatus vapisi kuullessaan, että Kristus oli noussut ylös. Hänei voinut epäillä annettua todistusta, ja siitä hetkestä hän menettirauhansa ainaiseksi. Maallisen kunnian tähden ja peläten menettä-vänsä virkansa ja henkensäkin, hän oli luovuttanut Jeesuksen kuole-maan. Nyt hän oli täysin vakuuttunut, että mies, jonka vereen hänoli syyllistynyt, ei ollut ainoastaan viaton, vaan että Hän oli JumalanPoika. Pilatuksen elämä oli onnetonta loppuun asti. Epä- toivo ja [185]tuska hävittivät kaikki toiveikkaat, iloiset tunteet. Hän ei suostunutkenenkään lohdutettavaksi ja kuoli mitä surkuteltavimmalla tavalla.


Neljäkymmentä päivää opetuslasten kanssa

Jeesus viipyi opetuslastensa luona neljäkymmentä päivää tuot-taen heille sydämen iloa ja riemua selittämällä ja avaamalla heilleentistä täydellisemmin Jumalan valtakunnan totuuksia. Hän valtuut-ti heidät todistamaan siitä, mitä olivat nähneet ja kuulleet Hänenkärsimyksistään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan ja kuinkaHän antoi itsensä uhriksi synnin tähden sekä että kaikki, jotka tah-toisivat, voisivat tulla Hänen luokseen ja saada elämän. Uskollisestiheistä huolehtien Hän kertoi heille, että he joutuisivat vainottaviksija ahdistetuiksi, mutta he saisivat huojennusta muistelemalla koke-muksiaan ja niitä sanoja, joita Hän oli puhunut heille. Hän kertoiheille, että Hän oli voittanut Saatanan kiusaukset ja koetuksissa jakärsimyksissä saavuttanut voiton. Saatanalla ei voisi enää olla val-taa Häneen, vaan hän kohdistaisi nyt kiusauksensa suoranaisemminopetuslapsiin ja kaikkiin niihin, jotka uskovat Hänen nimeensä. Mut-ta he voisivat voittaa, niinkuin Hänkin oli voittanut. Jeesus antoiopetuslapsilleen voiman tehdä ihmeitä ja sanoi heille, että vaikkajumalattomat ihmiset vainoaisivatkin heitä, Hän lähettäisi enkelinsäaika ajoin pelastamaan heidät. Heidän henkeänsä ei voitaisi riis-tää, ennen kuin he ovat suorittaneet tehtävänsä; sitten heitä kentiesvaadittaisiin sinetöimään verellään antamansa todistukset.

Hänen huolestuneet seuraajansa kuuntelivat iloiten Hänen ope-tuksiaan nauttien innokkaasti jokaisesta sanasta, joka lähti Hänenpyhiltä huuliltaan. Nyt he tiesivät varmasti, että Hän oli maailmanVapahtaja. Hänen sanansa painuivat syvälle heidän sydämeensä, jahe surivat sitä, että pian heidän täytyisi erota taivaallisesta Opet-tajastaan saamatta enää kuulla lohduttavia, kalliita sanoja Hänenhuuliltaan. Mutta kun Jeesus kertoi, että Hän menisi valmistamaanheille sijaa ja tulisi sitten takaisin noutamaan heidät luokseen, niinettä he saisivat aina olla Hänen kanssaan, heidän sydämensä lämpenitaas rakkaudesta ja ylitsevuotavasta ilosta. Hän lupasi myös lähettääLohduttajan, Pyhän Hengen, johtamaan heitä koko totuuteen. Ja Hän”nosti kätensä ja siunasi heidät”. Luuk. 24: 50.

Luku 31—Kristuksen taivaaseenastuminen [186]

Koko taivas odotti sitä voittosaaton hetkeä, jolloin Jeesus nousisiIsänsä luo. Enkelit tulivat vastaanottamaan kirkkauden Kuningas-ta ja saattamaan Hänet voittosaatossa taivaaseen. Kun Jeesus olisiunannut opetuslapsiaan, Hän erkani heistä, ja Hänet otettiin ylös.Hänen näyttäessään tietä ylöspäin Häntä seurasi se vankijoukko, jo-ka Hänen ylösnoustessaan oli herätetty haudoistaan. Joukko taivaanenkeleitä oli Häntä saattamassa mukana lukemattoman enkelijoukonodottaessa taivaassa Hänen tuloaan.

Kun he nousivat Pyhään Kaupunkiin, niin Jeesusta saattamassaolleet enkelit huusivat: ”Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne,te ikuiset ovet, kunnian Kuninkaan käydä sisälle!” Kaupungissa ole-vat enkelit huusivat ihastuksissaan: ”Kuka on se kunnian Kuningas?”ja saattue vastasi riemuiten: ”Hän on Herra, väkevä ja voimallinen,Herra, voimallinen sodassa. Nostakaa päänne, te portit, nostakaapäänne, te ikuiset ovet, kunnian Kuninkaan käydä sisälle!” Jälleenodottavat enkelit kysyivät: ”Kuka on se kunnian Kuningas?”, ja en-kelisaattue vastasi sointuvin äänin: ”Hän on Herra Sebaot, Hän onkunnian Kuningas.” Ps. 24: 7—10. Ja taivaallinen seurue astui sisälleJumalan kaupunkiin.

Sitten kaikki taivaan sotajoukot kokoontuivat majesteetillisenYlipäällikkönsä ympärille ja mitä syvimmän kunnioi-tuksen val-lassa kumartuivat Hänen eteensä ja heittivät välkkyvät kruununsaHänen jalkojensa juureen. Sitten he koskettelivat kultaisia harppu-jaan, ja täyttivät suloisella, sointuvilla sävelillä koko taivaan soittaenja laulaen Karitsalle, joka oli teurastettu, mutta joka taas elää majes-teettiudessa ja kirkkaudessa.

Lupaus takaisinpaluusta [187]

Opetuslasten tähystellessä surumielin taivaalle nähdäkseen vii-meisen vilahduksen taivaaseen nousevasta Herrastaan heidän vierel-leen ilmestyi kaksi valkeisiin pukeutunutta enkeliä, jotka sanoivat

191


heille: ”Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? TämäJeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla,kuin te näitte Hänen taivaaseen menevänkin.” Apt. 1:11. Opetuslap-set ja Jeesuksen äiti, joka heidän kanssaan oli todistamassa JumalanPojan taivaaseen astumisen, viettivät seuraavan yön keskustellen Hä-nen ihmeellisistä teoistaan ja niin lyhyen ajan kuluessa tapahtuneistaoudoista ja suurenmoisista tapahtumista.

Saatanan viha

Saatana neuvotteli jälleen enkeliensä kanssa, ja katkerassa vihas-sansa Jumalan hallitusta kohtaan hän sanoi heille, että koska hänenvoimansa ja valtansa jatkuivat maan päällä, heidän ponnistusten-sa Jeesuksen seuraajia vastaan tulee kasvaa kymmenkertaisesti. Heeivät saaneet minkäänlaista voittoa Jeesuksesta, mutta heidän oli, mi-käli mahdollista, voitettava Hänen seuraajansa. Kunkin sukupolvenaikana heidän tulisi koettaa kietoa pauloihinsa Jeesukseen uskovia.Hän selitti enkeleilleen, että Jeesus oli antanut opetuslapsilleen val-lan nuhdella heitä ja ajaa heidät ulos sekä parantaa niitä, joita hevaivasivat. Silloin Saatanan enkelit lähtivät kuin kiljuvat leijonatetsimään Jeesuksen seuraajia heitä tuhotakseen.

Luku 32—Helluntai [188]

Avatessansa opetuslastensa ymmärryksen käsittämään Häntäkoskevia profetioita Jeesus vakuutti heille, että Hänelle oli annettukaikki valta taivaassa ja maan päällä, ja käski heidän mennä saar-naamaan evankeliumia kaikille luoduille. Opetuslapset, joissa heräsiyhtäkkiä uudelleen tuo vanha toivo, että Jeesus nousisi Daavidinvaltaistuimelle Jerusalemiin, tiedustelivat: ”Herra, tälläkö ajalla Sinäjäl-leen rakennat Israelin valtakunnan?” Apt. 1:6. Vapahtaja jättiheidän mielensä epävarmuuteen asiasta vastatessaan, ettei heidänasiansa ollut ”tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voi-malla on asettanut.” Apt. 1: 7.

Opetuslapset alkoivat toivoa, että Pyhän Hengen ihmeellinenlaskeutuminen saisi juutalaiset kansana vastaanottamaan Jeesuksen.Vapahtaja pidättyi enemmistä selityksistä, sillä Hän tiesi, että kunPyhä Henki saa tulla heihin kaikessa täyteydessään, Hän valaisisiheidän mielensä, ja he ymmärtäisivät täysin suoritettavanaan olevantyön ja ryhtyisivät jatkamaan sitä juuri siitä, mihin Hän oli senjättänyt.

Opetuslapset kokoontuivat yläsaliin rukoilemaan yhdessä usko-vien naisten, Marian, Jeesuksen äidin, ja Hänen veljiensä kanssa.Nämä veljet, jotka olivat olleet uskomattomia, olivat nyt lujia uskos-saan nähtyään kaiken sen, mitä tapahtui Herran ristiinnaulitsemisen,ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen yhteydessä. Heitä oli kool-la noin satakaksikymmentä.

Pyhän Hengen vuodatus

”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä kool-la. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevätuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät [189]ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat heidän itsekunkin päälle.Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhuamuilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaa antoi.”

193


Tulisten kielten muodossa Pyhä Henki jakaantui heidän päittensäpäälle, mikä oli tunnusmerkillinen heille annetusta lahjasta kyetä su-juvasti puhumaan useita kieliä, jotka aikaisemmin olivat olleet heilletuntemattomia. Ja tulen ilmeneminen kuvasi sitä hehkuvaa intoa,jolla he tulivat työskentelemään sekä sitä voimaa, joka oli liittyväheidän sanoihinsa.

Tässä taivaallisessa valaistuksessa kirjoitukset, joita Kristus oliheille selittänyt, nousivat nyt heidän mieleensä kirkkaan ja voimak-kaan totuuden kirkastamina ja rakastettavina. Verho, joka oli estänytheitä näkemästä sitä päättyneeksi, joka oli lakkautettu, oli nyt otet-tu pois, ja he ymmärsivät täydellisen selvästi Kristuksen tehtäväntarkoituksen ja päämäärän sekä Hänen valtakuntansa luonteen.

Helluntaivoimassa

Juutalaiset oli hajoitettu melkein kaikkiin kansoihin, ja he puhui-vat eri kieliä. Heitä oli tullut Jerusalemiin kaukaa ja he oleskelivatsiellä nyt tilapäisesti uskonnollisten juhlien ajan ottaakseen niihinosaa. Tuossa kokoontuneessa joukossa puhuttiin kaikkia tunnettujakieliä. Tämä kielten sekoitus oli suurena esteenä Jumalan palvelijoi-den työskentelylle heidän julistaessaan Kristuksen oppia maailmankaukaisimpiin osiin. Kun Jumala täytti apostolien puutteen ihmeelli-sellä tavalla, se koitui kansalle mitä voimakkaimmaksi vahvistuk-seksi näiden Kristuksen todistajien todistusten hyväksi. Pyhä Henkioli tehnyt heidän puolestaan, mitä he itse eivät olisi kyenneet teke-mään elinaikanaan. Nyt he saattoivat levittää evankeliumin totuuttaulkomaille juuri niiden ihmisten kielellä, joiden hyväksi he kulloin-kin työskentelivät. Tämä ihmeellinen lahja oli ylevin todistus, mitähe saattoivat esittää maailmalle siitä, että heidän tehtävänsä kantoitaivaan leimaa.

”Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä,kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on. Ja kun tämä ääni kuu-lui, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukinkuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä. Ja he hämmästyivät jaihmettelivät sanoen: ’Katso, eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, olegalilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä,[190]jossa olemme syntyneet?’”

Helluntai 195

Papit ja hallitusmiehet raivostuivat suuresti tästä ihmeellises-tä ilmiöstä, josta kerrottiin kaikkialla Jerusalemissa ja ympäristös-sä, mutta he eivät uskaltaneet päästää ilkeyttään valloilleen pelos-ta joutua alttiiksi kansan vihalle. He olivat järjestäneet Mestarinkuoleman, mutta tässä olivat nyt Hänen palvelijansa, oppimattomiagalilealaisia miehiä viittaamassa profetian ihmeelliseen täyttymyk-seen sekä opettamassa Jeesuksen oppia kaikilla silloin puhutuillakielillä. He puhuivat voimallisesti Vapahtajan ihmeellisistä teoistaja esittivät kuulijoilleen pelastussuunnitelmaa, joka perustui Juma-lan Pojan armoon ja uhriin. Heidän sanansa vakuuttivat synnistä jajohtivat kääntymykseen tuhansia kuulijoita. Pappien juurruttamatperinnäissäännöt ja harhauskot kaikkosivat pois heidän mielestään,ja he vastaanottivat Jumalan Sanan puhtaan opin.

Pietarin saarna

Pietari todisti heille, että tämä ilmiö oli Jooelin ennustuksen suo-ranaista täyttymistä, jossa hän ennustaa, että Jumala antaa omillensasellaisen voiman tehdäkseen heidät soveliaiksi erikoiseen tehtävään.

Pietari viittasi taaksepäin Kristuksen sukuperään osoittaen, et-tä Hän polveutui suoraan Daavidin kunnioitetusta huoneesta. Hänei käyttänyt mitään Jeesuksen opetuksia todistaakseen todellisenasemansa, koska hän tunsi heidän ennakkoluulonsa niin suuriksi,ettei siitä olisi mitään hyötyä. Mutta hän viittasi Daavidiin, jotajuutalaiset pitivät kansansa kunnioitettuna patriarkkana, ja sanoi:

”Sillä Daavid sanoo Hänestä: ’Minä näen alati edessäni Herran,sillä Hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi. Sentäh-den minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minunruumiini on lepäävä toivossa, sillä Sinä et hylkää minun sieluanituonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.’”

Pietari osoittaa tässä, että Daavid ei voinut puhua itsestään tässäviittauksessa, vaan selvästikin Jeesuksesta Kristuksesta. Daavid kuo-li luonnollisen kuoleman niinkuin muutkin ihmiset. Hänen hautansaja sen kätkemä kunnioitettu tomu, oli huolellisesti säilytetty noihinaikoihin asti. Jumala oli erikoisesti kunnioittanut Daavidia Israelinkuninkaana ja profeettana. Profeetallisessa näyssä Jumala oli näyt-tänyt hänelle Kristuksen tulevan elämän ja palveluksen. Hän näki [191]


Hänen hylkäämisensä, Hänen kuulustelunsa, ristiinnaulitsemisensa,hautauksensa, ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa.

Daavid todisti, että Kristuksen sielua ei hyljättäisi tuonelaan(hautaan), eikä Pyhän (Hänen lihansa) annettaisi nähdä turmelusta.Pietari osoittaa tämän profetian täyttyneen Jeesus Natsarealaisessa.Jumala oli todellakin herättänyt Hänet haudasta, ennen kuin Hänenruumiinsa koki katoavaisuutta. Nyt Hänet oli ylennetty taivaittentaivaaseen.

Tässä muistettavassa tilaisuudessa monet, jotka tähän asti olivatpilkanneet ajatusta, että niin vaatimaton henkilö kuin Jeesus voisiolla Jumalan Poika, vakuuttuivat täysin tästä totuudesta ja tunnusti-vat Hänet Vapahtajakseen. Kolme tuhatta sielua liittyi seurakuntaan.Apostolit puhuivat Pyhän Hengen voimalla, eikä heidän sanojaanvoitu kiistää, sillä niitä vahvistivat mahtavat ihmetyöt, joita he suo-rittivat Jumalan Hengen vuodatuksen voimasta. Opetuslapset häm-mästyivät itsekin tämän avun johtamista tuloksista ja nopeasta jarunsaasta sielusadosta. Kaikki kansa oli ihmeissään. Nekin, jotkaeivät luopuneet ennakkoluuloistaan ja kiihkoilustaan, olivat niin säi-kähdyksissään, etteivät uskaltaneet sanoin eikä väkivalloin koettaaestää tuota voimallista toimintaa, ja ajan mittaan heidän vastustuk-sensa taukosi.

Apostolien todistukset, niin selviä ja vakuuttavia kuin ne oli-vatkin, eivät yksinään olisi poistaneet juutalaisten en-nakkoluuloa,joka oli uhmannut niin valtavaa todistusaineistoa. Mutta Pyhä Henkipainoi jumalallisella voimalla nämä todistukset syvälle heidän sy-dämiinsä. Ne olivat kuin Kaikkivaltiaan teräviä nuolia, jotka saivatheidät vakuuttumaan heidän hirveästä syyllisyydestään kirkkaudenHerran hylkäämiseen ja ristiinnaulitsemiseen. ”Kun he kuulivat tä-män, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muilleapostoleille: ’Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?’ Niin Pie-tari sanoi heille: ’Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteenJeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksiantamiseksi, niin tesaatte Pyhän Hengen lahjan.’”

Syyllisyydestään vakuuttuneelle kansalle Pietari esitti sitovastisen tosiasian, että he olivat hyljänneet Kristuksen pappien ja hallitus-miesten pettäminä. Jos he jatkuvasti toivoisivat heiltä saavansa neu-voa ja odottaisivat noiden johtajien tunnustavan Kristuksen, ennenkuin itse uskaltaisivat niin tehdä, he eivät tulisi koskaan Häntä vas-

Helluntai 197

taanottamaan. Vaikka nuo mahtavat miehet tunnustautuivatkin py- [192]hiksi, olivat he kuitenkin kunnianhimoisia ja tavoittelivat innokkaastirikkauksia ja maallista kunniaa. He eivät koskaan tulisi Kristuksenluo valoa saamaan. Jeesus oli ennustanut tälle kansalle hirvittävääkostoa heidän itsepäisen epäuskonsa tähden, kun he eivät saamis-taan mitä voimakkaimmista todistuksista huolimatta uskoneet, ettäJeesus oli Jumalan Poika.

Tästä ajasta lähtien opetuslasten kieli oli puhdasta, yksinkertais-ta ja täsmällistä sekä sanoiltaan että korostukseltaan, puhuivatpa hesitten äidinkieltään tai jotakin vierasta kieltä. Nämä nöyrät miehet,jotka eivät koskaan olleet opiskelleet profeettain koulussa, esittivättotuuksia niin elävästi ja moitteettomasti, että se hämmästytti nii-tä, jotka kuulivat heitä. He eivät henkilökohtaisesti voineet mennämaailman ääriin, mutta juhlassa oli läsnä ihmisiä kaikilta maailmankulmilta, ja he veivät omaksumansa totuudet mukanaan kukin ko-teihinsa sekä julistivat niitä kansansa keskuudessa voittaen sielujaKristukselle.

Opetus meidän päiviemme ihmisille

Tätä todistusta kristillisen seurakunnan perustamisesta ei olemeille annettu vain yhtenä tärkeänä osana pyhästä historiasta, vaanmyöskin opetukseksi. Kaikkien, jotka tunnustavat Kristuksen nimeä,tulisi odottaa, valvoa ja rukoilla kuin yksi sydän. Kaikki erimieli-syydet tulisi panna pois, ja keskinäisen yksimielisyyden ja hellänrakkauden tulisi vallita kokonaisuutta. Silloin rukouksemme voivatyhdessä nousta taivaallisen Isämme luokse lujan, hartaan uskon tu-kemina. Silloin voimme kärsivällisinä ja toivoen odottaa lupauksentäyttymistä.

Vastaus voi tulla yhtäkkiä, nopeasti ja ylitsevuotavalla voimalla,tai se voi viipyä päiviä ja viikkoja, ja koetella uskoamme. Mutta Ju-mala tietää miten ja milloin vastata rukoukseemme. Meidän osammetyöstä on asettua yhteyteen jumalallisen kanssa. Jumala vastaa omas-ta osastaan. Hän, joka on antanut lupauksen, on uskollinen. Meidänsuurena ja tärkeänä asianamme on säilyttää yksi sydän ja mieli,panna syrjään kaikki kateus ja pahanilkisyys, ja valvoa ja odottaa.Jeesus, Esikuvamme ja Päämiehemme. on valmis tekemään meillesaman, mitä Hän teki rukoileville, valvoville lapsilleen helluntaina.

Luku 33—Ramman parantaminen[193]

Jonkin aikaa Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen ja heti har-tausja rukoushetken jälkeen Pietari ja Johannes, mennessään temppe-liin jumalanpalvelukseen, tapasivat onnettoman ja köyhyyden ahdis-taman ramman, nelikymmenvuotiaan, joka oli elämässään kokenutpelkkää kipua ja sairautta. Tämä kovaosainen mies oli kauan tahto-nut päästä Jeesuksen parannettavaksi, mutta hän oli melkein avuton,ja kaukana Suuren Lääkärin toimipaikoilta. Lopulta jotkut ystäväl-liset ihmiset hänen hartaitten pyyntöjensä taivuttamina kantoivathänet temppelin portille. Mutta saapuessaan sinne hän sai tietää, ettäParantajaa, johon hänen toiveensa olivat keskittyneet, oli kohdannutjulma kuolema.

Hänen pettymyksensä herätti sääliä niissä, jotka tiesivät, kuinkakauan hän oli hartaasti toivonut ja odottanut Jeesuksen parantavanhänet, ja päivittäin he kantoivat hänet temppelin luo, että ohikulkijatheltyisivät antamaan hänelle jonkin rovon lieventämään hänen päi-vittäistä puutettansa. Kun Pietari ja Johannes kulkivat ohi, hän pyysiheiltäkin almua. Opetuslapset katsoivat häntä säälien. ”Niin Pieta-ri ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: ’Katsomeihin. Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitäminä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä,nouse ja käy.’”

Miesraukan kasvot saivat pettyneen ilmeen, kun Pietari ilmaisioman köyhyytensä, mutta kirkastuivat toivosta ja uskosta, kun ope-tuslapsi jatkoi puhettaan. ”Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä janosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, jahän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssaanpyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansanäki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa, ja he tunsivat hänet siksi,[194]joka almuja saadakseen oli istunut pyhäkön Kauniin portin pielessä,ja he olivat täynnä hämmästystä ja ihmettelyä siitä, mikä hänelle olitapahtunut.”

198

Ramman parantaminen 199

Juutalaisia hämmästytti, että opetuslapset voivat suorittaa saman-kaltaisia ihmetekoja kuin Jeesuskin. Hän, he otaksuivat, oli kuollut,ja he olivat odottaneet kaikkien sellaisten ihmeellisten ilmiöiden lop-puvan Hänen mukanansa. Mutta tässä oli mies, joka oli ollut avut-tomana rampana neljäkymmentä vuotta, ja nyt tämä iloiten käyttiraajojansa täydesti tuntematta tuskaa ja ollen onnellinen uskossansaJeesuk-seen.

Apostolit näkivät kansan hämmästyksen ja kysyivät, miksi hetuota ihmetekoa hämmästelisivät, minkä olivat omin silmin nähneet,ja miksi he katselivat heitä sellaisella kunnioituksella, ikäänkuinhe olisivat tämän tehneet omin voiminensa. Pietari vakuutti heille,että se oli tapahtunut Jeesus Nasaretilaisen ansiosta, Hänen, jon-ka he olivat hyljänneet ja ristiinnaulinneet, mutta jonka Jumala olikolmantena päivänä herättänyt kuolleista. ”Ja uskon kautta Hänennimeensä on Hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka tenäette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanuthänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne. Ja nyt, veljet,minä tiedän, että te olette tietämättömyydestä sen tehneet, te niin-kuin teidän hallitusmiehennekin. Mutta näin on Jumala täyttänyt sen,minkä Hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta,että nimittäin Hänen Voideltunsa piti kärsimän.”

Heidän suoritettuansa tämän ihmetyön kansa kokoontui temppe-liin, ja Pietari puhutteli heitä eräässä temppelin osassa Johanneksenpuhuessa samanaikaisesti heille toisessa osassa temppeliä. Puhut-tuaan selvästi juutalaisten suuresta rikoksesta heidän hyljätessäänja surmatessaan Elämänruhtinaan, apostolit varoivat huolellisestisyöksemästä heitä epätoivoon ja mielipuolisuuteen. Pietari oli halu-kas vähen-tämään heidän syyllisyytensä hirvittävyyttä niin paljonkuin mahdollista olettaen heidän tehneen tekonsa tietämättöminä.Hän selitti heille, että Pyhä Henki kehoitti heitä katumaan syntejäänja kääntymään; ettei heillä ollut muuta toivoa kuin sen Kristuksenarmo, jonka he olivat ristiinnau-linneet. Ainoastaan uskon kauttaKristukseen Hänen verensä voisi pyyhkiä heidän syntinsä pois.

Apostolien vangitseminen ja kuulustelu [195]

Tämä saarna Kristuksen ylösnousemuksesta ja siitä, että Hänkuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta oli kutsuva lopullisesti


kaikki kuolleet heidän haudoistaan, kiihoitti suuresti saddukeuksia.He tunsivat rakkaimman oppinsa olevan vaarassa ja maineensa uha-tuksi. Pyhäkön vartioston päällikkö ja jotkut temppelin virkailijoistaolivat saddukeuksia. Lukuisten saddukeusten avustamana päällikkövangitsi molemmat apostolit ja pani heidät vankilaan, koska oli liianmyöhäistä tutkia heitä sinä iltana.

Seuraavana päivänä Hannas ja Kaifas sekä toiset temppelin ar-vohenkilöt kokoontuivat kuulustelemaan vankeja, jotka sitten tuotiinheidän eteensä. Juuri tässä huoneessa ja juuri noiden miesten edessäPietari oli häpeällisesti kieltänyt Herransa. Kaikki tämä tuli selvästituon opetuslapsen mieleen, kun hän nyt saapui itse kuulusteltavaksi.Nyt hänellä oli tilaisuus sovittaa aikaisempi häpeällinen raukka-mai-suutensa.

Läsnäolevat muistivat Pietarin Mestarinsa kuulustelussa esittä-män osan, ja he toivoivat voivansa pelottaa häntä uh-kaamalla häntävankeudella ja kuolemalla. Mutta se Pietari, joka kielsi Kristuk-sen Hänen suurimman hätänsä hetkellä, oli hetkellinen, itsevarmaopetuslapsi, joka erosi suuresti siitä Pietarista, joka oli sanhedrininedessä tutkittavana tuona päivänä. Hän oli kääntynyt; hän ei luotta-nut itseensä eikä ollut enää ylpeä kerskailija. Hän oli Pyhän Hengentäyttämä, ja se voima oli tehnyt hänestä lujan kuin kallio, rohkean,vaikka kuitenkin vaatimattoman ylistäessään Kristusta. Hän oli val-mis pyyhkimään pois luopumuksensa häpeätahran kunnioittamallasitä nimeä, jonka hän kerran oli kieltänyt.

Pietarin rohkea puolustuspuhe

Tähän asti papit olivat välttäneet Jeesuksen ristiinnaulitsemisenja ylösnousemuksen mainitsemista, mutta päästäkseen aikeittensaperille, heidän täytyi kysyä syytetyiltä, millä voimalla he olivat suo-rittaneet voimattoman miehen ihmeellisen parantamisen. SilloinPietari, täynnä Pyhää Henkeä, kääntyi kunnioittaen pappien ja van-himpien puoleen ja julisti: ”Olkoon teille kaikille ja koko Israelinkansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen[196]kautta, Hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuol-leista herätti, Hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidänedessänne. Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta jo-ka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa,

Ramman parantaminen 201

sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidänpitäisi pelastuman.”

Pietarin sanoissa oli Kristuksen leima, ja Pyhä Henki valaisihänen kasvojansa. Aivan hänen vieressään, kuin vakuuttavana todis-tuksena, seisoi mies, joka oli parantunut niin ihmeellisesti. Tämänmiehen esiintyminen, miehen, joka vain muutamia tunteja sittenoli avuton rampa, mutta joka nyt oli saanut ruumiinsa terveyden javaloa Jeesus Nasarealaista, lisäsi Pietarin sanojen todistusvoimaa.Papit, hallitusmiehet ja kansa olivat hiljaa. Hallitusmiehillä ei ollutvoimaa kumota hänen todistustaan. Heidän täytyi kuunnella sellais-ta, mitä he eivät olisi tahtoneet vähääkään kuulla: tosiseikkaa, ettäJeesus Kristus oli noussut kuolleista ja että Hänen taivaallinen voi-mansa suoritti ihmetöitä Hänen maan päällä olevien apostoliensavälityksellä.

Pietarin puolustuspuhe, missä hän rohkeasti tunnusti, mistä olivoimansa saanut, peljästytti heitä. Hän oli viitannut kiveen, jonkarakentajat olivat hyljänneet — tarkoittaen seurakunnan johtohenki-löitä, joiden olisi tullut tajuta sen Miehen arvo, jonka he hylkäsivät— mutta joka oli siitä huolimatta tullut kulmakiveksi. Niillä sanoillahän selvästi viittasi Kristukseen, joka oli seurakunnan peruskivi.

Kansa oli hämmästyksissään opetuslasten rohkeudesta. Se otak-sui, että koska nämä olivat oppimattomia kalastajia, he joutuisivattukalaan asemaan pappien, kirjanoppineiden ja vanhimpien kuu-lustellessa heitä. Mutta se huomasi, että he olivat olleet Jeesuksenseurassa. Apostolit puhuivat, niinkuin Hän oli puhunut, vakuuttaval-la voimalla, joka sai heidän vastustajansa vaikenemaan. Salatakseenneuvottomuutensa papit ja hallitusmiehet käskivät viedä apostolitpois, että he voisivat neuvotella keskenään.

He olivat kaikki yksimielisiä siitä, ettei hyödyttäisi kieltää, ettäristiinnaulitun Jeesuksen nimessä apostoleille an-nettu voima oli pa-rantanut tuon miehen. He olisivat mielellään valehdelleet ihmetyönolemattomaksi, mutta se oli tehty täydessä päivänvalossa kansan-joukon nähden ja oli jo tullut tuhansien tietoon. Heistä tuntui, ettätyö pitäisi heti lakkauttaa, tai Jeesus voittaisi monia uskovia, jostaolisi seurauksena heidän oma epäsuosionsa, ja heitä alettaisiin pitää [197]syyllisinä Jumalan Pojan murhaan.

Mutta huolimatta halustaan tuhota opetuslapset he eivät uskalta-neet tehdä pahempaa kuin uhata heitä mitä ankarimmalla rangaistuk-


sella, jos he jatkaisivat opetusta ja työtä Jeesuksen nimessä. SiihenPietari ja Johannes rohkeasti vastasivat, että he olivat saaneet työn-sä Jumalalta ja etteivät he voineet olla puhumatta siitä, mitä olivatnähneet ja kuulleet. Papit olisivat mielellään rangaisseet näitä jalojamiehiä heidän järkkymättömästä uskollisuudestaan pyhälle kutsu-mukselleen, mutta he pelkäsivät kansaa, ”sillä kaikki ylistivät Juma-laa siitä, mitä tapahtunut oli”. Niin apostolit päästettiin vapauteenuusilla uhkauksilla ja kielloilla evästettyinä.

Luku 34—Uskollisuus Jumalaa kohtaan vainon [198]

aikana

Apostolit jatkoivat armon työtään parantaen sairaita ja julistaenristiinnaulittua ja ylösnoussutta Vapahtajaa suurella voimalla. Useitaliittyi seurakuntaan jatkuvasti kasteen kautta, mutta ei kukaan niistä,jotka eivät olleet sydämeltään ja mieleltään yhdistyneet uskoviinKristuksessa, uskaltanut liittyä seurakuntaan. Kansanjoukot kerään-tyivät laumoittain Jerusalemiin tuoden mukanaan sairaansa ja saas-taisten henkien vaivaamia. Monet toivat sairaansa kadulle Pietarin jaJohanneksen kulkiessa ohitse, että heidän varjonsa lankeaisi heidänylleen ja parantaisi heidät. Ylösnousseen Vapahtajan voima oli to-dellakin laskeutunut apostoleiden ylle, ja he tekivät tunnusmerkkejäja ihmeitä, jotka päivittäin lisäsivät uskovien lukumäärää.

Nämä asiat saattoivat papit ja hallitusmiehet suuresti ymmälle,erikoisesti heistä saddukeukset. He näkivät, että jos apostoleidensallittaisiin julistaa ylösnoussutta Vapahtajaa ja tehdä ihmetekojaHänen nimessään, niin kaikki hylkäisivät heidän oppinsa, jonka mu-kaan ei ollut mitään kuolleiden ylösnousemusta, ja heidän lahkonsakuolisi pian. Fariseukset näkivät, että apostolien saarnan tarkoituk-sena oli kumota juutalaiset seremoniat ja selittää uhripalvelusmenotmitättömiksi. Heidän aikaisemmat yrityksensä saada nämä saarnaa-jat vaikenemaan olivat olleet turhat, mutta nyt he tuntuivat päättäneenkukistaa tuon kiihotuksen.

Enkeli vapauttaa vankilasta

Niinpä apostolit pidätettiin ja pantiin vankilaan, ja neuvostokutsuttiin tutkimaan heidän asiaansa. Sen lisäksi kutsuttiin koollesuuri joukko oppineita miehiä, ja he neuvottelivat yhdessä, mitä [199]näille rauhanhäiritsijöille pitäisi tehdä. ”Mutta yöllä avasi Herranenkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi: ’Menkää ja astukaaesiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat.’Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja opettivat.

203


Kun apostolit ilmestyivät uskovien joukkoon ja selostivat, kuin-ka enkeli oli johtanut heidät suoraan vankilaa vartioivan sotilasjou-kon läpi ja käskenyt heidän ryhtyä uudelleen työhön, jonka papit jahallitusmiehet olivat keskeyttäneet, veljet täyttyivät ilosta ja ihme-tyksestä.

Papit ja hallitusmiehet olivat neuvostossa päättäneet syyttää hei-tä kapinasta, Ananiaan ja Safiiran surmaamisesta (Apt. 5: 1—11) japappien arvovallan riistämiseksi tehdystä salaliitosta sekä surmataheidät. He luottivat siihen, että he saisivat kiihoitetuksi roskaväenottamaan asian käsiinsä ja tekemään apostoleille, samoin kuin se olitehnyt Jeesuksellekin. He olivat selvillä siitä, että monet jotka eiväthy-väksyneet Kristuksen oppia, olivat väsyneet juutalaisten viran-omaisten mielivaltaiseen hallitukseen ja olivat huolissaan selvästäkäänteestä. Jos nämä henkilöt kiinnostuisivat apostolien uskosta jaomaksuisivat sen ja tunnustaisivat Jeesuksen Messiaaksi, he pelkä-sivät koko kansan suuttumuksen nousevan pappeja vastaan, jotkaolisi pantava vastaamaan Kristuksen murhasta. He päättivät ryhtyätehokkaisiin toimenpiteisiin estääkseen tämän. Lopulta he lähetti-vät hakemaan oletetut vangit eteensä. Heidän hämmästyksensä olisuuri, kun tuotiin ilmoitus, että vankilan ovet olivat lujasti teljetyt javartiosotilaat asettuneina oville, mutta vankeja ei löydetty mistään.

Pian tuotiin ilmoitus: ”Katso, ne miehet, jotka te panitte van-kilaan, seisovat pyhäkössä ja opettavat kansaa.” Vaikka apostolitolivatkin ihmeellisesti pelastuneet vankilasta, Herra ei ollut vapaut-tanut heitä tutkinnosta ja rangaistuksesta. Ollessaan heidän kanssaanKristus oli sanonut: ”Mutta pitäkää te vaari itsestänne. Teidät vede-tään oikeuksiin.” Mark. 13: 9. Lähettämällä enkelin heidän luokseenJumala oli antanut heille merkin huolenpidostaan ja vakuutuksen läs-näolostaan; nyt oli heidän osansa kärsiä sen Jeesuksen tähden, jotahe saarnasivat. Kansa oli niin kaiken näkemänsä ja kuulemansa val-lassa, että papit ja hallitusmiehet tiesivät mahdottomaksi kiihoittaaheitä apostoleita vastaan.

Toinen kuulustelu[200]

”Silloin päällikkö meni oikeudenpalvelijain kanssa ja nouti hei-dät; ei kuitenkaan väkisin, sillä he pelkäsivät, että kansa heidät kivit-täisi. Ja he toivat heidät ja asettivat neuvoston eteen. Ja ylimmäinen

Uskollisuus Jumalaa kohtaan vainon aikana 205

pappi kuulusteli heitä ja sanoi: ’Me olemme kieltämällä kieltäneetteitä opettamasta tähän nimeen; ja katso, te olette täyttäneet Jerusa-lemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuonmiehen veren’.” He eivät olleet yhtä halukkaita kantamaan syytöstäJeesuksen surmaamisesta, kuin silloin kun he yhtyivät turmeltuneenroskaväen kanssa huutamaan: ”Tulkoon Hänen verensä meidän jameidän lastemme päälle.”

Toisten apostolien kanssa Pietari puolustuspuheessaan noudattisamaa linjaa kuin edellisessäkin kuulustelussaan: ”Mutta Pietari jamuut apostolit vastasivat ja sanoivat: ’Enemmän tulee totella Juma-laa kuin ihmisiä’.” Sama Jumalan lähettämä enkeli, joka oli pelasta-nut heidät vankilasta, käski heidän opettaa temppelissä. Seuratessaanhänen ohjeitaan he tottelivat jumalallista käskyä, mitä heidän tuli jat-kuvastikin noudattaa mihin hintaan hyvänsä. Pietari jatkoi: ”Meidänisiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhunja surmasitte. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Pää-mieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntienanteeksiantamusta. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myösPyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka Häntä tottelevat.”

Apostoleilla oli innoituksen Henki ja syytetyistä tuli syyttäjiä,jotka sälyttivät Kristuksen surmaamisen pappien ja hallitusmies-ten niskoille, jotka muodostivat neuvoston. Juutalaiset olivat niinraivostuneita tästä, että he päättivät ilman enempää kuulustelua jailman Rooman viranomaisten valtuuksia ottaa lain omiin käsiinsäja surmata vangit. Ollen jo syyllisiä Kristuksen vereen he olivat nytkiihkeitä tahri-maan kätensä Hänen apostoliensa vereen. Mutta hei-dän joukossaan oli eräs oppinut, korkeassa asemassa oleva mies,jonka selvä järki oivalsi, että tämä väkivaltainen askel johtaisi hirvei-siin seurauksiin. Jumala nosti heidän omasta neuvostostaan miehenhillitsemään pappien ja hallitusmiesten väkivaltaisuutta.

Gamaliel, oppinut fariseus ja oppimestari, suuresti kunnioitet-tu, oli hyvin varovainen mies, joka, ennen kuin ryhtyi puhumaan [201]vankien puolesta, käski viedä heidät pois. Sitten hän puhui hyvin har-kitsevasti ja tyynesti: ”Israelin miehet, kavahtakaa, mitä aiotte tehdänäille miehille. Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas, sanoen jokinolevansa, ja häneen liittyi noin neljäsataa miestä; hänet tapettiin,ja kaikki, jotka olivat häneen suostuneet, hajotettiin, ja he joutuivathäviöön. Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon


päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolellensa; hänkin hukkui, jakaikki, jotka olivat suostuneet häneen, hajotettiin. Ja nyt minä sanonteille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; silläjos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa;mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa,ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaakin vastaan.”

Papit eivät voineet muuta kuin myöntää näiden näkökohtien jär-kevyyden; heidän täytyi yhtyä häneen, ja hyvin vastahakoisesti hepäästivät vangit ruoskittuaan heitä ja kiellettyään heitä uudestaan jauudestaan saarnaamasta enää Jeesuksen nimessä, tai he saisivat hen-gellään maksaa uskaliaisuutensa. ”Niin he lähtivät pois neuvostostailoissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystäJeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat jokapäivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia KristuksestaJeesuksesta.”

Apostolien vainoojat olivat syystä huolestuneita ja levottomianähdessään kykenemättömyytensä voittamaan näitä Kristuksen to-distajia, joilla oli uskoa ja rohkeutta kääntää häpeänsä kunniaksi jatuskansa iloksi Mestarinsa tähden, joka oli kantanut nöyryytyksenja kuolemantuskan ennen heitä. Siten nämä urhoolliset opetuslapsetjatkoivat opettamistaan julkisesti sekä myös salaa yksityisissä ko-deissa niiden pyynnöstä, jotka eivät juutalaisten pelosta uskaltaneetavoimesti tunnustaa uskoaan.

Luku 35—Evankeliumijärjestys [202]

”Niinä päivinä, kun opetuslasten luku lisääntyi, syntyi hellenis-teissä nurinaa heprealaisia vastaan siitä, että heidän leskiänsä syrjäy-tettiin jokapäiväisessä avunannossa.” Nämä hellenistit olivat muidenmaiden asukkaita, missä puhuttiin kreikkaa. Suurin osa kääntyneistäoli hepreaa puhuvia juu-talaisia, mutta nämä olivat asuneet Roomankeisarikunnassa ja puhuivat ainoastaan kreikkaa. Heidän keskuudes-saan alkoi nousta nurinaa siitä, ettei näiden hellenistien leskille oltuyhtä anteliaita kuin heprealaisten joukossa oleville puutteenalaisille.Tämänkaltainen puolueellisuus olisi murehduttanut Jumalaa; niinpäruvettiin nopeasti toimenpiteisiin rauhan ja sopusoinnun palauttami-seksi uskovien keskuuteen.

Pyhä Henki johdatti apostolien mieleen järjestelmän, jota nou-dattaen he vapautuisivat pitämästä huolta köyhistä ja muista sa-manlaatuisista tehtävistä, niin että he olisivat vapaat saarnaamaanKristusta. ”Niin ne kaksitoista kutsuivat kokoon opetuslasten joukonja sanoivat: ’Ei ole soveliasta, että me laiminlyömme Jumalan Sanantoimittaaksemme pöytäpalvelusta. Valitkaa sen tähden, veljet, kes-kuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovatHenkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen.Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa ja Sanan palveluksessa.’”

Niinpä seurakunta valitsi seitsemän miestä, täynnä uskoa ja Ju-malan Pyhän Hengen viisautta, hoitamaan tähän asiaan liittyviätehtäviä. Stefanus valittiin ensiksi. Hän oli juutalainen syntyään jauskonnoltaan, mutta puhui kreikkaa ja oli perehtynyt kreikkalaistentapoihin ja tottumuksiin. Sen tähden häntä pidettiin kaikkein sopi-vimpana henkilönä olemaan johtajana ja huolehtimaan leskille, [203]orvoille ja köyhille suoritettavista maksuista. Tämä valinta tyydyttikaikkia, ja tyytymättömyys ja nurina loppuivat.

Nämä seitsemän valittua miestä erotettiin juhlallisesti virkaansarukouksella ja kättenpäällepanemisella. Niitä, jotka näin vihittiintähän virkaan, ei kuitenkaan sillä suljettu pois uskon opetuksesta.Päinvastoin mainitaan, että ”Stefanus, täynnä armoa ja voimaa, teki

207


suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa.” He olivat täysin päteviäjohtamaan ihmisiä totuuteen. He olivat myös tyyniä, arvosteluky-kyisiä ja tahdikkaita miehiä ja hyvin sopivia käsittelemään vaikeitaasioita, kuten vastuksia, nurinaa ja kateutta.

Tämä miesten valitseminen toimittamaan seurakunnan liikeasioi-ta, niin että apostolit voivat olla vapaat erikoistyöhönsä, totuudenopettamiseen, sai osakseen Jumalan suuren siunauksen. Seurakuntakasvoi sekä luvultaan että voimassa. ”Ja Jumalan Sana menestyi, jaopetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukkopappeja tuli uskolle kuuliaiseksi.

On välttämätöntä, että samaa järjestystä ja järjestelmää, jotanoudatettiin apostolien päivinä, seurattaisiin seurakunnassa nytkin.Sanoman menestys riippuu hyvin suuresti siitä, hoitavatko sen erijaostoja kyvykkäät miehet, jotka ovat sopivia paikoillensa. Ne, jotkaJumala on valinnut olemaan asiansa johtajia ja joilla on ylin vastuuseurakunnan hengellisestä harrastuksesta, tulisi vapauttaa, mikälisuinkin mahdollista, aineellisista huolista ja pulmista. Niiden, jotkaJumala on kutsunut saarnaamaan Sanaa ja oppia, tulisi saada aikaamietiskelyyn, rukoukseen ja Raamatun tutkisteluun. Heidän selvähengellinen arvostelukykynsä himmenee heidän antautuessaan vähä-arvoisiin yksityiskohtiin ja käsittelemään niiden erilaisia luonteita,jotka tapaavat toisensa seurakunnan keskuudessa. On asianmukaista,että kaikki aineelliset asiat uskotaan sitä varten valituille virkailijoil-le, ja he hoi-tavat ne. Mutta jos ne ovat luonteeltaan niin vaikeita,että ylittävät näiden virkailijoiden viisauden, ne on viskottava silleneuvostolle, jolla on ylin vastuu koko seurakunnasta.

Luku 36—Stefanuksen kuolema [204]

Stefanus oli hyvin toimelias Jumalan asialla ja julisti uskoaanrohkeasti. ”Niin nousi muutamia niin kutsutusta libertiinien ja kyre-neläisten ja aleksandrialaisten synagoogasta sekä niiden joukosta,jotka olivat Kilikiasta ja Aasiasta, väittelemään Stefanuksen kanssa,mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeävastaan, jolla hän puhui.” Nämä suurten rabbiinien oppilaat olivatajatelleet itsevarmasti, että julkisessa väittelyssä he voisivat saadaStefanuksesta täydellisen voiton, sillä he pitivät häntä oppimatto-mana. Mutta hän ei ainoastaan puhunut Pyhän Hengen voimalla,vaan kaikille tuossa suuressa joukossa oli ilmeistä, että hän oli myösprofetioiden tutkija ja perillä kaikista lakia koskevista asioista. Kyke-nevästi hän puolusti kannattamiaan totuuksia ja voitti vastustajansaperin pohjin.

Papit ja hallitusmiehet, jotka näkivät Stefanuksen saarnaan liitty-vän ihmeellisen voiman ilmenemisen, tulivat täyteen katkeraa vihaa.Sen sijaan että olisivat myöntäneet hänen esittämänsä todistuksenpainavuuden, he päättivät vaientaa hänen äänensä ottamalla hänethengiltä.

Sen tähden he vangitsivat Stefanuksen ja veivät hänet korkeanneuvoston eteen kuulusteltavaksi.

Oppineita juutalaisia ympärillä olevista maista oli kokoontunutkumotakseen syytetyn todistelut. Saulus, joka oli kunnostautunutKristuksen innokkaana vastustajana ja kaikkien Häneen uskovienvainoojana, oli myös läsnä. Tämä oppinut mies oli ottanut johtoa-seman Stefanusta vastaan. Hän osoitti rabbiinin puhetaidon ja joh-donmukaisuuden merkityksen tässä asiassa vakuuttaen kansalle, ettäStefanus saarnasi eksyttäviä ja vaarallisia oppeja.

Mutta Stefanuksesta Saulus tapasi sivistykseltään itsensävertaisen, vieläpä sellaisen, joka täysin ymmärsi Jumalan tarkoi- [205]tuksen evankeliumin levittämisessä toisille kansoille. Hän uskoiAabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan ja oli täysin perillä juuta-laisten etuoikeuksista; mutta hänen uskonsa oli avara, ja tiesi ajan

209


tulleen, jolloin todelliset uskovaiset eivät tulisi palvelemaan Juma-laa ainoastaan käsin tehdyissä temppeleissä, vaan että kaikkiallamaailmassa ihmiset voivat palvella Jumalaa Hengessä ja totuudessa.Peite oli pudonnut Stefanuksen silmiltä, ja hän näki päättyneeksisen, minkä Kristuksen kuolema lakkautti.

Papit ja hallitusmiehet eivät voineet mitään hänen selvälle, tyy-nelle viisaudelleen, vaikka heidän vastarintansa oli kiihkeätä. Hepäättivät tehdä Stefanuksesta varoittavan esimerkin, niin että he,samalla kun saivat oman kostonhimoisen vihansa tyydytetyksi, pe-lottelemalla estäisivät toisia omaksumasta hänen uskoaan. Häntävastaan esitettiin syytöksiä mitä uskottelevimmalla tavalla. Vääriätodistajia pal-kattiin todistamaan, että he olivat kuulleet hänen puhu-van herjaavia sanoja temppeliä ja lakia vastaan. He sanoivat: ”Silläme olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, tuo Nasaretilainen,on hajoittava maahan tämän paikan ja muuttava ne säädökset, jotkaMooses on meille antanut.”

Kun Stefanus seisoi tuomariensa edessä vastaamassa jumalan-pilkasta, valaisi pyhä hohde hänen kasvonsa. ”Ja kaikki jotka neu-vostossa istuivat, loivat katseensa häneen, ja hänen kasvonsa olivatheistä niinkuin enkelin kasvot.” Monet, jotka katselivat Stefanuksenhohtavia kasvoja, vapisivat ja peittivät kasvonsa, mutta paatuneetuskottomat ja ennakkoluulojen valtaamat eivät horjuneet.

Stefanuksen puolustautuminen

Stefanukselta oli kysytty, oliko totta se mistä häntä syytettiin,ja hän puolustautui selvällä, valloittavalla äänellä, joka kuului kokosalin läpi. Hän ryhtyi esittämään Jumalan omaisuuskansan historiaasanoin, jotka pitivät koko neuvostoa lumouksen vallassa. Hän osoittituntevansa perin pohjin juutalaisen taloudenhoidon ja hengellisentulkinnan sellaisena, kuin Kristus oli sen nyt ilmaissut. Hän aloittiAabrahamista ja jatkoi niin läpi koko historian sukupolvesta toiseen.Hän kävi läpi kaikki muistiinmerkinnät Israelin kansan vaiheistaaina Salomonin aikaan asti poimien sieltä vaikutta-vimmat kohdatasiansa puolustukseksi.

Hän todisti oman uskollisuutensa Jumalaa ja juutalaisten uskoa[206]kohtaan osoittaen, että laki, johon he turvasivat pelastuksekseen, eiollut kyennyt varjelemaan Israelia epäjumalanpalvelukselta. Hän

Stefanuksen kuolema 211

kytki Jeesuksen Kristuksen kaikkeen Juudan kansan historiaan. Hänviittasi Salomon temppelin rakentamiseen ja sekä Salomon ettäJesajan sanoihin: ”Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minunjalkojeni astinlauta; minkäkaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte,sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun leposijani? Eikö minunkäteni ole tätä kaikkea tehnyt?” Korkein jumalanpalveluspaikka ontaivaassa.

Kun Stefanus oli päässyt tähän asti, syntyi kansan joukossa me-teli. Vanki luki kohtalonsa edessään olevista kasvonilmeistä. Hänhuomasi, että hänen Pyhän Hengen johdatuksesta puhumansa sanatherättivät vastustusta. Hän tiesi esittävänsä viimeisen todistuksen-sa. Harvat, jotka lukevat tämän Stefanuksen puheen, arvostavat senkyllin korkealle. Tulee tarkoin muistaa se tilaisuus, aika ja paikka,missä hän sen esitti, ennen kuin voidaan ymmärtää hänen sanojensatäysi merkitys.

Kun hän yhdisti Jeesuksen Kristuksen profetioihin ja puhui temp-pelistä sillä tavalla, kuin hän teki, repäisi pappi kauhuissaan viittansa.Tämä teko oli Stefanukselle merkkinä siitä, että hänen äänensä olivaikeneva pian ainiaaksi. Vaikka hän oli vasta saarnansa puolivä-lissä, hän päätti sen yht’äkkiä katkaisemalla heti tuon historiallisenketjun ja kääntyi raivostuneisiin tuomareihinsa sanoen: ”Te niskuritja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustattePyhää Henkeä — niinkuin teidän isänne, niin tekin. Ketä profeetois-ta eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivatsen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nytolette tulleet, te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ettesitä pitäneet.”

Marttyyrikuolema

Tämän kuullessaan papit ja hallitusmiehet tulivat vimmoihinsa.He muistuttivat enemmän saalista tavoittavaa villipetoa kuin ihmiso-lentoa. Hampaitaan kiristellen he ryntäsivät Stefanuksen kimppuun.Mutta hän ei ollut peloteltavissa; hän oli odottanut tätä. Hänen kas-vonsa olivat rauhalliset ja loistivat kuin enkelin kasvot. Raivostuneetpapit ja kiihoittunut väkijoukko ei voinut häntä pelottaa. ”Muttatäynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Ju- [207]malan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella


ja sanoi: ’Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan sei-sovan Jumalan oikealla puolella.’”

Hänen ympärillään tapahtuva näytelmä kalpeni tuon näyn vaiku-tuksesta; taivaan portit olivat raollaan, ja katsoessaan sisälle Stefanusnäki Jumalan valtaistuimen loiston ja Kristuksen aivan kuin juurinousseena valtaistuimeltaan seisovan valmiina vahvistamaan pal-velijaansa, joka oli juuri joutumassa kärsimään marttyyrikuolemanHänen nimensä tähden. Kun Stefanus julisti hänelle avautuneenloistavan näyn, oli se enemmän kuin mitä hänen vainoojansa saat-toivat kestää. He tukkivat korvansa, etteivät kuulisi hänen sanojaan,ja yksimielisesti, ääneen huutaen he ryntäsivät rai-vokkaasti hänenkimppuunsa. ”Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi:’Herra Jeesus, ota minun henkeni!’ Ja hän laskeutui polvilleen jahuusi suurella äänellä: ’Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä’ Jasen sanottuaan hän nukkui pois.”

Mitä julmimman kuolemansa tuskissa uskollinen marttyyri ju-malallisen Mestarinsa tavoin rukoili murhaajiensa puo-lesta. Todis-tajien, jotka olivat syyttäneet Stefanusta, käskettiin heittää ensimmäi-set kivet. Nämä henkilöt jättivät viittansa Sauluksen jalkoihin, jokaoli innokkaasti ottanut osaa väittelyyn ja antanut suostumuksensavangin kuolemantuomioon.

Stefanuksen marttyyrikuolema teki syvän vaikutuksen kaikkiinniihin, jotka sen näkivät. Seurakunnalle se oli tuskallinen koettele-mus, mutta se johti Sauluksen kääntymykseen. Marttyyrin uskoa,järkkymättömyyttä ja kirkastumista hän ei voinut haihduttaa muis-tistaan. Jumalan sinetti hänen kasvoillaan ja hänen sanansa, jotkatunkeutuivat jokaisen niitä kuulleen sieluun paitsi niiden, jotka valoavastustaessaan olivat paatuneet, ne jäivät pysyvästi katsojien mieleenja todistivat todeksi sen, mitä hän oli julistanut.

Stefanukselle langetettu tuomio ei ollut lainmukainen, muttaRooman viranomaiset lahjottiin suurilla rahasummilla, niin etteiväthe ryhtyneet tutkimaan asiaa. Stefanuksen kuulustelua ja kuolemaaseuratessaan Saulus näytti joutuneen raivokkaan kiihkon valtaan.Hän näytti olevan suutuksissaan omalle salaiselle vakaumukselleen,että Jumala kunnioitti Stefanusta juuri, kun ihmiset häntä häpäisivät.

Hän jatkoi Jumalan seurakunnan vainoamista ajaen heitä takaa[208]ja raahaten heitä heidän kodeistaan ja jättäen heidät pappien ja hal-litusmiesten käsiin tuomittaviksi vankeuteen ja kuolemaan. Hänen

Stefanuksen kuolema 213

vainoamisintonsa oli alituisena kauhuna Jerusalemin kristityille.Rooman viranomaiset eivät erikoisemmin yrittäneet estää tätä jul-maa toimintaa, vaan salaisesti auttoivat juutalaisia tyynnyttääkseenheitä ja varmistuakseen heidän suosiostansa.

Oppinut Saulus oli voimallinen ase Saatanan kädessä edistä-mässä hänen kapinaansa Jumalan Poikaa vastaan, mutta Saatanaavoimakkaampi oli valinnut Sauluksen täyttämään marttyyrikuole-man kärsineen Stefanuksen paikan, työskentelemään ja kärsimäänHänen nimensä tähden. Saulusta pidettiin juutalaisten keskuudessasuuressa arvossa sekä hänen oppineisuutensa että hänen uskovais-ten vainoamisessa osoittamansa innostuksen tähden. Hän ei ollutneuvoston jäsen ennen kuin hänet Stefanuksen kuoleman jälkeenvalittiin sanhedriniin hänen toimivan osuutensa perusteella tuohontapahtumaan.

Luku 37—Sauluksen kääntyminen[209]

Stefanuksen voitokas kuolema kuohutti suuresti Sauluksen miel-tä. Hänen ennakkoluulonsa horjuivat, mutta pappien ja hallitusmies-ten mielipiteet ja todistelut saivat hänet lopulta vakuuttuneeksi siitä,että Stefanus oli jumalanpilkkaaja, että Jeesus Kristus, jota hän saar-nasi, oli petkuttaja ja että niiden, jotka palvelivat pyhissä viroissa,täytyi olla oikeassa. Koska hän oli päättäväinen ja päämäärätietoi-nen mies, muodostui hänen kristinuskon vastustamisensa sangenkatkeraksi, kun hän kerran oli täysin omaksunut sen kannan, ettäpapit ja kirjanoppineet olivat oikeassa. Hänen intonsa johti hänetvapaaehtoisesti uskovia vainoamaan. Hän toimitti pyhiä miehiä raas-tettavaksi neuvostojen eteen ja pantaviksi vankeuteen sekä tuomitta-viksi kuolemaan, ilman että heidät olisi todettu syypäiksi mihinkäänrikkomukseen, lukuunottamatta heidän uskoaan Jeesukseen. Jaako-bin ja Johanneksen into heidän halutessaan kutsua tulen taivaastatuhoamaan ne, jotka ylenkatsoivat ja halveksivat heidän Mestariaan,oli luonteeltaan saman kaltaista, joskin päinvastaisessa suhteessa.

Saulus oli lähdössä Damaskoon toimittamaan omia asioitaan,mutta hän päätti tehdä matkansa kaksinkertaisessa tarkoituksessaetsimällä samalla sieltä kaikki Kristukseen uskovat. Tätä tarkoitustavarten hän sai ylimmäiseltä papilta kirjeitä luettaviksi synagoogissa.Nämä kirjeet oikeuttivat hänet vangitsemaan kaikki, joita epäiltiinJeesukseen uskoviksi, ja lähettämään heidät saattajien saattaminaJerusalemiin tutkittaviksi ja rangaistaviksi. Niin hän lähti matkaantäynnä miehistä voimaa ja tarmoa sekä väärään johdetun innon tulta.

Kun väsyneet matkustajat lähestyivät Damaskoa, nautti Saulus[210]katsellessaan mielihyvin hedelmällistä maata, kauniita puutarhoja,antoisia hedelmätarhoja ja viileitä virtoja, jotka solisten juoksivatvehmaiden, vihreiden pensaikkojen lomitse. Pitkän ja vaivalloisenerämaamatkan jälkeen oli virkistävää katsella sellaista maisemaa.Sauluksen ja hänen tovereittensa näin katsellessa ja ihastellessa nä-kemäänsä yhtäkkiä auringon valoa kirkkaampi valo leimahti hänenympärillään, ”ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänel-

214

Sauluksen kääntyminen 215

le: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’ Hän sanoi: ’Kuka olet, herra?’Hän vastasi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Työläs on sinunpotkia tutkainta vastaan.” (Apt. 9: 5, vanh. raamatunsuom.)

Kristuksen ilmestys

Näky synnytti mitä suurimman hämmingin. Sauluksen toveritjoutuivat kauhun valtaan, ja tuo voimakas valo miltei sokaisi heidät.He kuulivat äänen, mutta eivät nähneet ketään, ja kaikki oli heistäkäsittämätöntä ja salaperäistä. Mutta Saulus, joka makasi maassapitkänään, ymmärsi puheen ja näki Jumalan Pojan selvästi edessään.Jo silmäys tuohon kirkkaaseen Olentoon painoi Hänen kuvansaainiaaksi tuon järkyttyneen juutalaisen sieluun. Sanat tunkeutui-vat hänen sydämeensä hirvittävällä voimalla. Valovirta tulvi hänenmielensä pimentyneisiin kammioihin paljastaen hänen tietämättö-myytensä ja erehdyksensä. Hän näki, että kuvitellessaan innokkaastipalvelevansa Jumalaa Kristuksen seuraajia vainoamalla hän olikintodellisuudessa tehnyt Saatanan työtä.

Hän näki tyhmyytensä perustaessaan uskonsa pappien ja halli-tusmiesten vakuutteluille, joilla oli pyhän virkansa perusteella suurivaikutus hänen mieleensä saaden hänet uskomaan, että kertomusJeesuksen ylösnousemuksesta oli Hänen opetuslastensa taidokkaastisepittämä. Nyt kun Kristus ilmestyi Saulukselle, palautui Stefanuk-sen saarna voimakkaasti hänen mieleensä. Hän havaitsi nyt ettänuo sanat, joita papit olivat pitäneet herjauksena, olivatkin puhdastatotuutta. Tänä ihmeellisenä valaistuksen hetkenä hänen mielensätoimi huomattavan ripeästi. Hän seurasi ajatuksissaan profeetallis-ta historiaa ja totesi, että profeetat olivat ennustaneet sekä sen, ettäjuutalaiset hylkäisivät Jeesuksen, että Hänen ristiinnaulitsemisensa,ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa ja näin todistaneet Jee-suksen luvatuksi Messiaaksi. Hän muisti Stefanuksen sanat: ”Katso, [211]minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oi-kealla puolella” (Apt. 7: 58), ja hän tiesi, että tuo kuoleva pyhä miesoli katsellut kirkkauden valtakuntaa.

Mikä ilmestys tämä kaikki olikaan usvokaisten vainoojalle: Kir-kas, mutta hirvittävä valo oli tunkeutunut hänen sieluunsa. Kristusilmestyi hänelle nyt Hänenä, joka oli tullut maailmaan täyttämääntehtäväänsä ja jonka ne, joita Hän oli tullut pelastamaan, olivat hyl-


jänneet, pettäneet, tuominneet ja ristiinnaulinneet, mutta joka olinoussut kuolleista ja astunut ylös taivaaseen. Tänä hirveänä hetkenähän muisti, että pyhä Stefanus oli surmattu hänen suostumuksel-laan ja että hän oli ollut välikappaleena monien pyhien ihmistenkuolemaan julman vainon uhreina.

”Niin hän vapisi, hämmästyi ja sanoi: ’Herra, mitäs minua tah-dot tekemään?’ Ja Herra sanoi hänelle: ’Nouse ja mene kaupunkiin;siellä sinulle sanotaan, mitä sinun pitää teke-män.’” Apt. 9: 6 vanh.raamatunsuomennos. Saulus mielessään ei vähääkään epäillyt, ettäse, joka puhui hänelle, todellakin oli Jeesus Nasaretilainen ja et-tä Hän todella oli kauan odotettu Messias, Israelin Lohduttaja jaLunastaja.

Kun häikäisevä kirkkaus hälveni ja Saulus nousi maasta, huoma-si hän olevansa täydelleen näkemätön. Kristuksen kunnian kirkkausoli ollut liian voimakas hänen kuolevaiselle katseelleen, ja kun sesiirtyi pois, laskeutui yön pimeys hänen näköpiirinsä ylle. Hän uskoi,että hänen sokeutensa oli Jumalan rangaistus hänelle siitä, että hänoli niin julmasti vainonnut Jeesuksen seuraajia. Hän hapuili ympä-rilleen hirvittävässä pimeydessä, ja hänen seuralaisensa, peloissaanja hämmästyneinä, taluttivat hänet kädestä Damaskoon.

Seurakunnan yhteyteen

Vastaus Sauluksen kysymykseen oli: ”Nouse ja mene kaupun-kiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän.” Jeesus lähettäätiedustelevan juutalaisen seurakuntaansa vastaanottamaan siltä tie-don velvollisuudestaan. Kristus vei ilmestysja vakauttamistyönsäpäätökseen, ja katuvalla parannuksentekijällä oli nyt tilaisuus saadaoppia niiltä, jotka Jumala oli määrännyt opettamaan Hänen totuut-taan. Täten Jeesus juhlallisesti vahvisti järjestetyn seurakuntansaarvovallan ja johdatti Sauluksen kosketukseen maan päällä olevienedustajiensa kanssa. Taivaallisen valon loisto riisti Saulukselta näön,mutta Jeesus, tuo Parantaja, ei palauttanut sitä heti. Kaikki siunauk-[212]set virtaavat Kristuksesta, mutta Hän on asettanut seurakuntansaedustajakseen maan päälle, ja sille kuului katuvan syntisen ohjaa-minen elämän tielle. Juuri niiden samojen miesten, jotka Saulus oliaikonut tuhota, tuli toimia hänen opastajinaan siihen uskontoon, jotahän oli halveksinut ja vainonnut.


Niiden kolmen päivän aikana, jotka Saulus rukoillen ja paastotenvietti Damaskossa Juudaan talossa, joutui hänen uskonsa kovallekoetukselle. Hän oli täysin sokea ja mitä suurimmassa mielen pimey-dessä ymmärtämättä, mitä Jumala häneltä vaati. Jeesus oli neuvonuthäntä menemään Damaskoon, missä hänelle sanottaisiin, mitä hänenoli tehtävä. Epävarmuudessaan ja ahdingossaan hän huusi hartaastiJumalaa. ”Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hä-nelle Herra sanoi näyssä: ’Ananias!’ Hän vastasi: ’Katso, tässä olen,Herra.’ Niin Herra sanoi hänelle: ’Nouse ja mene sille kadulle, jotasanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistätarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee; ja hän on nähnyt näyssämiehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänenpäällensä, että hän saisi näkönsä jälleen.’”

Ananiaan oli vaikea uskoa enkelilähettilään sanoja, sillä tietosiitä, kuinka Saulus oli katkerasti vainonnut Jerusalemin pyhiä, olilevinnyt sekä lähelle että kauas. Hän rohkeni nuhdella lähettilästäsanoen: ”Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka pal-jon pahaa hän on tehnyt Sinun pyhillesi Jerusalemissa; ja täälläkinhänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka Sinun nimeä-si avuksi huutavat.” Mutta Ananiaalle annettu käsky oli ehdoton:”Mene, sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeänipakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.”

Kuuliaisena enkelin neuvolle opetuslapsi etsi miehen joka oliaivan äskettäin puhkunut uhkauksia kaikkia niitä vas-taan, jotkauskoivat Jeesuksen nimeen. Hän tervehti häntä sanoen: ”’VeljeniSaul, Herra lähetti minut — Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jotatulit — että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä.’Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sainäkönsä ja nousi ja otti kasteen.”

Kristus antaa tässä esimerkin tavoistaan työskennellä ihmistenpelastukseksi. Hän olisi itse voinut tehdä Saulukselle kaiken tämänsuoraan, mutta niin ei ollut Hänen suunnitelmansa. Hänen siunaus-tensa oli tultava Hänen määräämiensä välikappaleiden välityksellä. [213]Sauluksen oli tehtävä jotakin tunnustaakseen syntinsä niille, joidentuhoamista hän oli hautonut mielessänsä, ja Jumalalla oli tärkeätehtävä niiden ihmisten suoritettavaksi, jotka Hän oli valtuuttanuttoimimaan sijaisinaan.


Sauluksesta tulee nyt opetuslasten opetuslapsi. Lain valossa hännäkee itsensä syntiseksi. Hän näkee, että Jeesus, jota hän tietämättö-myydessään oli pitänyt petkuttajana, on Jumalan kansan uskonnonperustaja ja perustus aina Aadamin päivistä alkaen ja sen uskon täy-delliseksitekijä, joka nyt on niin kirkkaana selvinnyt hänelle, ettäHän on totuuden puolustaja ja profetioiden täyttäjä. Hän oli pitänytJeesusta sellaisena, joka teki tehottomaksi Jumalan lain, mutta kunJumalan sormi oli nyt koskenut hänen hengellistä näköänsä, hän op-pi ymmärtämään että Kristus oli koko juutalaisen uhrijärjestelmänluoja, että Hän tuli maailmaan nimenomaan puolustaakseen Isänsälakia ja että Hänen kuolemassaan esikuvallinen laki oli kohdannutvastakuvansa. Siveyslain valossa, jota Saulus oli uskonut innokkaastinoudattavansa, hän näki itsensä syntisistä suurimmaksi.

Vainoojasta apostoliksi

Ananias kastoi Paavalin Damaskon virrassa. Silloin hän oli josaanut ruokaa voimistuakseen, ja hän alkoi heti saarnata Jeesustakaupungin uskoville, juuri niille samoille ihmisille, joita tuhoamaanhän oli lähtenyt Jerusalemista. Hän opetti myös synagoogissa, ettäJeesus, joka oli surmattu, oli todellakin Jumalan Poika. Hänen pro-fetioihin perustuvat todistuksensa olivat niin vakuuttavia ja hänenponnistuksensa niin Jumalan voiman läpitunkemia, että vastustavatjuutalaiset olivat aivan ymmällä eivätkä kyenneet vastaamaan hä-nelle. Paavalin rabbiininen ja farisealainen kasvatus oli hänelle nythyväksi avuksi hänen saarnatessaan evankeliumia ja puolustaessaanasiaa, jota hän kerran oli kaikin voimin koettanut tuhota.

Juutalaiset olivat ylen yllättyneitä ja ymmällä Paavalin käänty-myksestä. He olivat hyvin tietoisia hänen asemastaan Jerusalemissasekä siitä, mikä oli hänen pääasiallisin tehtävänsä Damaskossa jaettä hän oli varustettu ylimmäisen papin lupakirjalla, joka valtuut-ti hänet ottamaan kiinni Jeesukseen uskovat ja lähettämään heidätvankeina Jerusalemiin. Nyt he kuitenkin näkivät hänen saarnaavanJeesuksen evankeliumia, vahvistavan niitä, jotka jo olivat Hänenopetus- lapsiaan ja johtavan jatkuvasti uusia käännynnäisiä siihen[214]uskoon, jota hän kerran oli niin innokkaasti vastustanut. Paavaliselitti kaikille, jotka häntä kuulivat, että hänen uskonsa vaihto ei ta-


pahtunut hetkellisestä mielijohteesta eikä kiihkomielisyydestä, vaansen sai aikaan ylivoimainen merkki.

Työskennellessään synagoogissa Paavalin usko voimistui. Hänenintonsa näyttää toteen, että Jeesus oli Jumalan Poika, vain kasvoihänen nähdessään juutalaisten kiihkeän vastustuksen. Hän ei voinutjäädä enää Damaskoon, sillä kun juutalaiset olivat toipuneet yllä-tyksestä, jonka hänen ihmeellinen kääntymyksensä ja sitä seurannuttyöskentelynsä oli heille aiheuttanut, he päättävästi hylkäsivät tuonylivoimaisen merkin, mikä täten veisi Kristuksen opin suosioon.Heidän hämmästyksensä Paavalin kääntymyksen johdosta vaihtuikiihkeäksi vihaksi häntä kohtaan, niinkuin he olivat osoittaneet sitäJeesustakin kohtaan.

Valmistautuminen palvelukseen

Paavalin henki oli vaarassa, ja hän sai Jumalalta kehoituksenjättää Damaskon joksikin aikaa. Hän lähti Arabiaan, ja siellä yk-sinäisyydessä hänellä oli edullinen tilaisuus seurusteluun Jumalankanssa ja mietiskelyyn. Hän tahtoi olla yksin Jumalan kanssa tut-kiakseen omaa sydäntään, syventääkseen parannustaan ja valmistau-tuakseen rukouksen ja tutkistelun avulla työhön, joka tuntui hänestäliian suurelta ja tärkeältä hänen suoritettavakseen. Hän oli apostoli,ei ihmisten vaan Jumalan valitsema, ja hänelle oli sanottu selvästi,että hän tulisi suorittamaan työnsä pakanain keskuudessa.

Arabiassa ollessaan hän ei ollut yhteydessä toisten apostolienkanssa. Hän etsi Jumalaa hartaasti koko sydämestään päättäen, etteihän lepää, ennen kuin on saanut varmuuden siitä, että Jumala onhyväksynyt hänen katumuksensa ja että hänen suuri syntinsä on an-teeksiannettu. Hän ei tahtonut luopua taistelusta, ennen kuin hän olisaanut vakuutuksen, että Jeesus olisi hänen kanssaan hänen tulevassatehtäväs-sään. Hän oli aina kantava ruumiissaan Kristuksen kirkkau-den merkkejä, silmissään, jotka taivaallinen valo oli sokaissut. Hänhalusi myös alituisesti säilyttää itsellään vakuutuksen Kristuksenylläpitävästä armosta. Paavali pääsi läheiseen kosketukseen taivaankanssa, ja Jeesus seurusteli hänen kanssaan vahvistaen häntä hänenuskossaan ja jakaen hänelle viisauttaan ja armoaan.

Luku 38—Paavalin varhaistoiminta[215]

Paavali palasi nyt Damaskoon ja saarnasi pelkäämättä Jeesuksennimessä. Juutalaiset eivät voineet vastustaa hänen väitteittensä vii-sautta, ja sen tähden he neuvottelivat keskenään vaientaakseen hänenäänensä väkivalloin — ainoa neuvottelu, minkä he pitivät menetetynasiansa hyväksi. He päättivät salamurhata hänet. Mutta apostoli saitiedon heidän aikomuksistaan. Kaupungin portteja vartioitiin tarkoinyötä päivää hänen pakoonpääsynsä estämiseksi. Opetuslasten levot-tomuus johti heidät kääntymään rukouksessa Jumalan puoleen. Henukkuivat vain vähän koettaessaan keksiä keinoja valitun apostolinpakoonpääsemiseksi. Lopulta he laativat suunnitelman, jonka mu-kaan he eräänä yönä laskivat hänet korissa alas ikkunasta muurinylitse. Näin yksinkertaisella tavalla Paavali pakeni Damaskosta.

Hän jatkoi nyt matkaansa Jerusalemiin haluten tutustua sielläoleviin apostoleihin, erikoisesti Pietariin. Hän oli hyvin innokas ta-paamaan noita galilealaisia kalastajia, jotka olivat eläneet, rukoilleetja keskustelleet Kristuksen kanssa Hänen maan päällä ollessaan.Hänen sydämensä kaipasi palavasti saada tavata apostolien johtajaa.Saapuessaan Jerusalemiin Paavali katseli kaupunkia ja temppeliäaivan kuin uusin silmin. Hän tiesi nyt, että Jumalan kostava rangais-tustuomio lepäsi kaupungin ja sen asukkaiden yllä.

Juutalaisten harmi ja viha Paavalin kääntymyksen vuoksi olirajaton. Mutta hän oli luja kuin kallio ja oli kyllin rohkea ajatellak-sensa, että kun hän kertoisi ihmeellisen kokemuksensa ystävilleen,he vaihtaisivat uskoaan, niin kuin hänkin oli tehnyt ja uskoisivatJeesukseen. Hän oli ollut tinkimättömän tunnontarkka vastustaes-saan Kristusta ja Hänen seuraajiaan, mutta kun hänet pysähdytettiinja saatiin vakuuttumaan synnistään, hän heti hylkäsi pahat tiensä[216]ja tunnusti Jeesuksen uskon. Hän uskoi nyt täysin, että kun hänenystävänsä ja entiset toverinsa kuulisivat hänen ihmeellisen käänty-myksensä vaiheet ja näkisivät, kuinka hän oli muuttunutsiitä ylpeästäfariseuksesta, joka vainosi ja antoi kuolemaan niitä, jotka uskoivat

220

Paavalin varhaistoiminta 221

Jeesukseen Jumalan Poikana, hekin vakuuttuisivat erehdyksestäänja liittyisivät uskovien riveihin.

Hän koetti liittyä veljiinsä, opetuslapsiin, mutta hänen murheen-sa ja pettymyksensä oli suuri, kun hän huomasi, että he eivät ha-lunneetkaan ottaa häntä vastaan yhtenä heistä. He muistivat hänenaikaisemmat vainoamisensa ja epäilivät hänen toimivan vain vahin-goittaakseen ja tuhotakseen heidät. Tosin he olivat kuulleet hänenihmeellisestä kääntymyksestään, mutta kun hän oli heti vetäytynytArabiaan eivätkä he olleet kuulleet hänestä mitään sen jälkeen, eiväthe olleet uskoneet huhua hänen suuresta muutok-sestaan.

Paavali kohtaa Pietarin ja Jaakobin

Barnabas, joka oli vapaaehtoisesti antanut varansa edistämäänKristuksen asiaa ja huojentamaan köyhien hätää, oli ollut Paava-lin tuttava jo tämän vastustaessa uskovaisia. Hän astui nyt esiin jauudisti tämän tuttavuuden sekä kuunteli Paavalin todistusta hänen ih-meellisestä kääntymyksestään ja hänen kokemuksistaan tuolta ajalta.Hän uskoi Paavalia täydellisesti ja otti hänet vastaan sekä kädestäpitäen johti hänet apostolien puheille. Hän kertasi heille juuri kuule-mansa Paavalin kokemukset — kuinka Jeesus oli henkilökohtaisestiilmestynyt Paavalille hänen matkallaan Damaskoon ja puhunut hä-nen kanssaan, että Paavali oli saanut näkönsä takaisin vastauksenaAnaniaan rukoukseen j a että hän sen jälkeen oli tuon kaupunginsynagoogassa todistanut, että Jeesus oli Jumalan Poika.

Apostolit eivät epäröineet enää, he eivät voineet vastustaa Juma-laa. Pietari ja Jaakob, jotka tähän aikaan olivat ainoat Jerusalemissaolevat apostolit, ojensivat ystävän käden hänelle, joka kerran oli ol-lut heidän uskonsa katkera vainooja. He rakastivat ja kunnioittivathäntä nyt yhtä paljon, kuin he olivat häntä aikaisemmin pelänneet jakarttaneet. Tässä tapasivat toisensa kaksi uuden uskon suurta per-soonallisuutta — Pietari, Kristuksen valitsema seuralainen Hänenmaan päällä ollessaan, ja Paavali, fariseus, joka Jeesuksen taivaa-seenastumisen jälkeen oli kohdannut Hänet kasvoista kasvoihin ja [217]puhunut Hänen kanssaan sekä näyssäkin nähnyt Hänet ja Hänentaivaassa suorittamansa työn laadun.

Tämä ensimmäinen tapaaminen oli suurimerkityksellinen kum-mallekin apostolille, mutta se muodostui hyvin lyhyeksi, sillä Paavali


halusi kärsimättömästi päästä toimittamaan Mestarinsa asioita. Pianihmiset saivat kuulla saman äänen, joka niin innokkaasti oli väitellytStefanuksen kanssa, julistavan pelottomasti tuossa samassa synagoo-gassa, että Jeesus oli Jumalan Poika — puoltavan samaa asiaa, jotapuolustaessaan Stefanus oli kuollut. Hän kertoi oman ihmeellisenkokemuksensa, ja sydän täynnä sääliä veljiään ja entisiä tovereitaankohtaan hän esitti profetian todistuksia, samoin kuin Stefanuskin olitehnyt, että Jeesus, joka oli ristiinnaulittu, oli Jumalan Poika.

Mutta Paavali oli arvioinut väärin juutalaisten veljiensä mielen-laadun. Sama raivo, joka oli puhjennut Stefanusta kohtaan, kohtasinyt häntä itseään. Hän näki, että hänen täytyi erota veljistään, jasuru täytti hänen sydämensä. Hän olisi mielellään luopunut henges-tään, jos hän siten olisi saanut johdetuiksi heidät totuuden tuntoon.Juutalaiset alkoivat tehdä suunnitelmia riistääkseen häneltä hengen,ja ope-tuslapset tiukkasivat häntä lähtemään Jerusalemista, muttahaluttomana jättämään tuota paikkaa ja innokkaana toimimaan edesvähän kauemmin juutalaisten veljiensä hyväksi hän vitkasteli läh-töään. Hän oli osallistunut Stefanuksen marttyyrikuolemaan niinhuomattavalla tavalla, että hän koko sydämensä innolla halusi pyyh-kiä pois sen häpeätahran puolustamalla rohkeasti totuutta, joka olimaksanut Stefanukselle hänen henkensä. Hän piti raukkamaisenapaeta Jeru-salemista.

Pako Jerusalemista

Kun Paavali, uhmaten sellaisen askeleen kaikkia seurauksia, har-taasti rukoili Jumalaa temppelissä, Vapahtaja ilmestyi hänelle näyssäsanoen: ”Kiirehdi ja lähde nopeasti Jerusalemista, sillä he eivät tah-do vastaanottaa todistustasi minusta.” Vielä silloinkin Paavali epäröilähteä Jerusalemista saamatta ensin itsepäisiä juutalaisia vakuuttu-neiksi uskonsa totuudesta. Hän ajatteli, että vaikka hän joutuisikinuhraamaan henkensä totuuden tähden, ei se olisi muuta, kuin ettähän hyvittäisi sen hirveän tilinsä, mitä hän oli pi- tänyt itseään vas-[218]taan Stefanuksen kuoleman tähden. Hän vastasi: ”Herra, he tietävät,että minä vangitsin ja ahdistin jokaisessa synagoogassa niitä, jot-ka uskoivat Sinuun, ja kun marttyyrisi Stefanuksen veri vuoti, olinmyös läsnä hyväksyen hänen kuolemansa ja pitäen niiden vaattei-

Paavalin varhaistoiminta 223

ta, jotka kivittivät hänet.” Mutta vastaus oli vaativampi kuin ennen:”Lähde, sillä lähetän sinut kauas täältä pakanain luokse.”

Kun veljet saivat kuulla Paavalin näystä ja siitä huolenpidosta,mitä Jumala osoitti häntä kohtaan, kasvoi heidän levottomuutensahänen puolestaan, sillä he ymmärsivät, että hän todellakin oli Herranvalittu ase viemään totuutta pakanoille. He kiirehtivät häntä salaapakenemaan Jerusalemista peljäten juutalaisten muuten salamurhaa-van hänet. Paavalin poislähtö keskeytti joksikin aikaa juutalaistenhillittömän vastustuksen ja seurakunnalle koitti rauhan ja levon aika,jolloin monet liittyivät uskovien joukkoon.

Luku 39—Pietarin toiminta[219]

Pietari kävi työtänsä suorittaen tervehtimässä Lyddassa asuviapyhiä. Hän paransi siellä Aineaan, joka halvattuna oli maannut vuo-teessa kahdeksan vuotta. ”Ja Pietari sanoi hänelle: ’Aineas, JeesusKristus parantaa sinut; nouse ja korjaa vuoteesi.’ Ja kohta hän nousi.Ja kaikki Lyddan ja Saaronin asukkaat näkivät hänet; ja he kääntyivätHerran tykö.”

Joppe oli lähellä Lyddaa, ja siellä makasi Tabita, jota kreikaksikutsuttiin nimellä Dorkas, kuolleena. Hän oli ollut esimerkillinenJeesuksen Kristuksen opetuslapsi ja rakkaudenteot, ystävällisyysköyhiä ja murheellisia kohtaan sekä into totuuden asian puolestaolivat olleet luonteenomaisia hänen elämälleen. Hänen kuolemansaoli suuri tappio; nuoren seurakunnan oli vaikeata tulla toimeenilman hänen jaloja ponnistuksiaan. Kun uskovaiset kuulivat siitäihmeellisestä parannustyöstä, jonka Pietari oli tehnyt Lyddassa, hetoivoivat hartaasti hänen tulevan Joppeen. Niinpä he lähettivätkinsanansaattajia pyytämään Pietaria saapumaan sinne.

”Niin Pietari nousi ja meni heidän kanssansa. Ja hänen sinnesaavuttuaan he veivät hänet yläsaliin, ja kaikki lesket tulivat hänenluoksensa itkien ja näytellen hänelle ihokkaita ja vaippoja, joitaDorkas oli tehnyt, ollessaan heidän kanssansa.” Pietari lähetti itkevätja valittavat ystävät pois huoneesta. Sitten hän laskeutui polvilleenja hartaasti rukoili Jumalaa palauttamaan Dorkaksen elottomaanruumiiseen hengen ja terveyden. ”Ja hän kääntyi ruumiin puoleen jasanoi: ’Tabita, nouse ylös!’ Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessäänPietarin hän nousi istumaan. Ja Pietari ojensi hänelle kätensä janosti hänet seisomaan ja kutsui sisään pyhät ja lesket ja asetti hänet[220]elävänä heidän eteensä.” Tämä suuri teko, kuolleen herättäminenhenkiin, oli apuneuvona monien Joppessa asuvien käännyttämiseksiJeesuksen uskoon.

224

Pietarin toiminta 225

Sadanpäällikkö

”Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niinkutsutussa italialaisessa sotaväenosastossa. Hän oli hurskas ja Juma-laa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoipaljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa.” Vaikka Korneliusolikin roomalainen, oli hän tullut tuntemaan totisen Jumalan ja hyl-jännyt epäjumalanpalveluksen. Hän oli kuuliainen Jumalan tahdolleja palveli Häntä totisella sydämellä. Hän ei ollut yhtynyt juutalaisiin,vaan oli tullut tuntemaan siveyslain ja noudatti sitä. Häntä ei oltu ym-pärileikattu eikä hän myöskään ottanut osaa uhritoimituksiin, minkäjohdosta juutalaiset pitivät häntä saastaisena. Hän tuki kuitenkinjuutalaisten asiaa runsailla lahjoilla, ja hänet tunnettiin sekä lähelläettä kaukana rakkaudenja hyväntekeväisyysteoistaan. Vanhurskaanelämänsä ansiosta hän oli hyvässä maineessa sekä juutalaisten ettäpakanain parissa.

Vaikka Kornelius uskoikin profetioihin ja odotti tulevaa Mes-siasta, ei hän ymmärtänyt uskoa Kristukseen. Mutta hänen Jumalaakohtaan osoittamansa rakkaus ja kuuliaisuus veti hänet lähelle Ju-malaa ja valmisti häntä vastaanottamaan Vapahtajan, kun Kristuk-sesta hänelle ilmoitettiin. Annetun valon hylkäämistä seuraa tuomio.Sadanpäämies oli ylhäistä sukua, ja hän oli korkeassa kunniaja luot-ta-musasemassa, mutta nämä seikat eivät olleet turmelleet hänenluonteensa jaloja ominaisuuksia. Todellinen hyvyys ja suuruus yh-dessä tekivät hänestä siveellisesti ansiokkaan miehen. Hänellä olihyvä vaikutus kaikkiin, joiden kanssa hän joutui kosketuksiin.

Hän uskoi ainoastaan Jumalaan, taivaan ja maan Luojaan. Hänkunnioitti Häntä, tunnusti Hänen arvovaltansa ja kysyi Hänen neu-voansa kaikissa elämänsä asioissa. Hän oli uskollinen kotitehtävis-sään samoin kuin virkaansakin liittyvissä velvollisuuksissaan ja olipystyttänyt Jumalan alttarin perheensä keskuuteen. Hän ei uskaltanuttoteuttaa suunnitelmiaan ja kantaa vastuunalaisten velvollisuuksien-sa taakkaa ilman Jumalan apua. Sen tähden hän rukoili paljon jahartaasti saadakseen tuon avun. Uskollisuus painoi leimansa kaik- [221]keen hänen työhönsä, ja Jumala piti häntä arvossa hänen toimintansapuhtauden ja hänen anteliaisuutensa tähden ja tuli häntä lähelleSanassa ja Hengessä.


Enkeli ilmestyy Korneliukselle

Korneliuksen ollessa rukouksessa Jumala lähetti hänen luokseentaivaallisen sanansaattajan, joka kutsui häntä nimeltä. Sadanpäämiespeljästyi, mutta hän tiesi, että Jumala oli lähettänyt enkelin häntäneuvomaan, ja sanoi: ”’Mikä on, Herra?’ Enkeli sanoi hänelle: ’Si-nun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä. Niinlähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan eräs Simon, jota myös Pieta-riksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin luona, jonka talo onmeren rannalla.’”

Tässä Jumala jälleen osoitti suhteensa evankeliumin saarnaa-miseen ja järjestämäänsä seurakuntaan. Hänen enkelinsä ei pitänytkertoa Korneliukselle kertomusta rististä. Ihmisen, joka samoin kuinhän itsekin oli inhimillisten erehdysten ja kiusausten alainen, oliopetettava häntä siinä, mikä koski ristiinnaulittua, ylösnoussutta jataivaaseenastunutta Vapahtajaa. Taivaallinen sanansaattaja lähetet-tiin tarkoituksessa pikaisesti saattaa Kornelius yhteyteen Jumalanpalvelijan kanssa, joka oli opettava hänelle, kuinka hän ja hänenperheensä voisivat pelastua.

Kornelius totteli saamaansa sanomaa iloisesti ja lähetti heti sa-nansaattajia etsimään Pietaria enkeliltä saamiensa ohjeiden mukai-sesti. Näitten ohjeitten selvyys, joissa mainittiin jopa sen miehenammattikin, jonka luona Pietari silloin piti kotiaan, todistaa, että tai-vaassa tunnetaan tarkoin ihmisten olot ja toimet kaikissa elämän erivaiheissa. Jumala tuntee yhtä hyvin halpa-arvoisen työläisen kuinvaltaistuimellaan istuvan kuninkaankin päivittäiset toimet. Ja Hän onyhtä tietoinen ihmisten ahneudesta, julmuudesta, salaisista rikoksistaja itsekkyydestä kuin heidän hyvistä teoistaan, armeliaisuudestaan,anteliaisuudestaan ja ystävällisyydestäänkin. Ei mikään ole salassaJumalalta.

Pietarin näky

Heti tämän Korneliuksen kanssa käydyn keskustelun jälkeenenkeli meni Pietarin luokse, joka matkasta väsyneenä ja nälkäise-nä oli talon katolla rukoilemassa. Rukoillessaan hän sai näyn, ”jahän näki taivaan avoinna ja tulevan alas astian, ikäänkuin suuren[222]


liinavaatteen, joka neljästä kulmastaan laskettiin maahan. Ja siinäoli kaikkinaisia maan nelijalkaisia ja matelijoita ja taivaan lintuja.

Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle: ’Nouse, Pietari, teurasta ja syö.’Mutta Pietari sanoi: ’En suinkaan, Herra, sillä en minä ole ikinäsyönyt mitään epäpyhää enkä saastaista.’ Ja taas ääni sanoi hänelletoistamiseen: ’Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epä-pyhäksi.’ Tämä tapahtui kolme kertaa; sitten astia otettiin kohta ylöstaivaaseen.”

Tässä saatamme havaita, miten Jumala suunnitelmaansa toteut-taessaan panee koneistonsa käymään saadakseen tahtonsa tapahtu-maan maan päällä, niinkuin se tapahtuu taivaassa. Pietari ei ollutvielä tähän mennessä saarnannut evankeliumia pakanoille. Monetheistä olisivat olleet hänen opettamiensa totuuksien innokkaita kuu-lijoita, mutta erottava väliseinä, jonka Kristuksen kuolema oli kaa-tanut, oli vielä apostoleilla mielessä ja sulki pakanat evankeliuminetuoikeuden ulkopuolelle. Kreikan juutalaiset olivat hyväksyneetapostolien ponnistukset, ja monet heistä olivat vastanneet näihinponnistuksiin omaksumalla Jeesuksen uskon. Mutta Korneliuksenkääntymys oli oleva ensimmäinen laatuaan, jolla oli merkitystä pa-kanain keskuudessa.

Näyn suuresta astiasta, joka sisältöineen laskeutui alas taivaasta,tarkoitus oli riistää Pietarilta hänen pakanoita kohtaan tuntemansapiintyneet ennakkoluulot, auttaa häntä ymmärtämään, että Kristuk-sen kautta pakanakansat pääsivät osallistumaan juutalaisten etuoi-keuksista ja siunauksista ja että he näin saisivat samat edut kuinjuutalaisetkin. Jotkut ovat viitanneet, että tämän näyn tarkoituksenaoli osoittaa, että Jumala oli peruuttanut kieltonsa sellaisten eläin-ten lihan ravinnoksi käytöstä, jotka Hän aikaisemmin oli julistanutsaastaisiksi, ja että sen vuoksi sianlihakin olisi ravinnoksi sopivaa.Tämä on kuitenkin hyvin ahdas ja läpeensä virheellinen tulkinta, jaRaamatun selitys näystä ja sen seurauksista kumoaakin sen selvästi.

Näky kaikenlaisista elävistä olennoista, joita astiassa oli ja joi-ta Pietarin käskettiin teurastaa ja syödä vakuuttuneena, ettei hänentulisi sanoa saastaiseksi sellaista, minkä Jumala oli puhdistanut,oli yksinkertainen vertauskuva, joka teroitti hänen mieleensä paka-noiden todellista asemaa ja että Kristuksen kuolema teki heidätkinJumalan Israelin kanssaperillisiksi. Siinä oli Pietarille sekä nuhdettaettä ohjausta. Hän oli tähän asti kohdistanut toimintansa yksino-


maan juutalaisten hyväksi ja pitänyt pakanoita saastaisena rotuna[223]sekä suljettuina Jumalan lupausten ulkopuolelle. Jumala johti nythänen mielensä käsittämään Jumalan suunnitelman ulottuvaisuudenmaailmanlaajuiseksi.

Hänen vielä mietiskellessään näkyä Henki selitti sen hänelle.”Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näkymahtoi merkitä, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänytja jotka kyselemällä olivat löytäneet Simonin talon, seisoivat por-tilla ja tiedustelivat kuuluvalla äänellä, majailiko siellä Simon, jotamyös Pietariksi kutsuttiin. Kun Pietari yhä mietti tuota näkyä, sanoiHenki hänelle: ’Katso, kaksi miestä etsii sinua; niin nouse nyt, astualas ja mene arvelematta heidän kanssaan, sillä minä olen heidätlähettänyt.’”

Pietarin saama käsky oli koetteleva, mutta hän ei uskaltanuttoimia omien tunteittensa mukaan, vaan sen tähden meni ulos huo-neestansa ja otti vastaan Korneliuksen hänen luokseen lähettämätmiehet. He ilmoittivat apostolille erikoisen asiansa, ja juuri Jumalal-ta saamansa ohjeen mukaan Pietari päätti seurata heitä seuraavanapäivänä. Hän otti heidät kohteliaasti luokseen yöksi ja aamulla lähtiheidän kanssaan Kesareaan mukanaan kuusi veljeänsä, joiden olimäärä olla kaiken sen todistajina, mitä hän tulisi sanomaan ja te-kemään pakanoiden luona viipyessään, sillä hän tiesi, että hänettultaisiin vaatimaan tilille niin ilmeisestä toiminnasta juutalaistenuskoa ja opetusta vastaan.

Kului lähes kaksi päivää ennen kuin he pääsivät perille ja Korne-lius sai iloisen etuoikeuden avata ovensa evankeliumin palvelijalle,joka Jumalan vakuutuksen mukaan oli opettava hänelle ja hänenperheelleen, kuinka he voivat pelastua. Lähettiläiden ollessa toimit-tamassa tehtäväänsä sadanpäämies oli koonnut yhteen niin moniaomaisiaan kuin hän vain sai yhteyden, että hekin hänen kanssaan sai-sivat opastusta totuuteen. Pietarin saapuessa oli koolla suuri joukkoinnokkaasti odottaen saadakseen kuulla hänen sanojaan.

Korneliuksen luona

Kun Pietari astui pakanan taloon, Kornelius ei tervehtinyt häntävain jonakin tavallisena vieraana, vaan taivaan kunnioittamana Ju-malan hänen luoksensa lähettämänä. Itämainen tapa on kumartua


prinssin tai muun korkea-arvoisen mahtimiehen edessä, samoin- [224]kuin lasten tulee kumartua vanhempiensa edessä, jotka ovat jossakinkunnioitetussa luottamusasemassa. Suuresta kunnioituksesta aposto-lia kohtaan, jonka Jumala oli lähettänyt valtuuttamanaan, Korneliuslankesi kasvoilleen ja jumaloi häntä.

Pietari kauhistui tätä sadanpäämiehen tekoa ja nosti hänet ja-loilleen sanoen: ”Nouse; minäkin olen ihminen.” Sitten hän alkoikeskustella Korneliuksen kanssa tuttavallisesti poistaakseen sitensen pelon ja äärimmäisen kunnioituksen tunteen, jolla sadanpäämiessuhtautui häneen.

Jos Pietari olisi saanut valtansa ja asemansa Rooman katoliseltakirkolta, olisi hän pikemminkin rohkaissut kuin hillinnyt Korneliuk-sen kunnioitusta. Niin kutsutut Pietarin seuraajat vaativat kuninkaitaja keisareita kumartumaan heidän jalkojensa juureen, mutta Pietariitse julisti olevansa vain erehtyväinen ihminen.

Pietari keskusteli Korneliuksen ja hänen taloonsa kokoontunei-den ihmisten kanssa juutalaisten tavasta, että heistä oli lainvastaistaantautua seurustelemaan pakanoitten kanssa, mihin sisältyi sere-moniaalinen saastuminen. Jumalan laki ei ollut sitä kieltänyt, vaanihmisten perinnäissäännöt olivat tehneet siitä sitovan tavan. NiinpäPietari sanoikin: ”Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehenseurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; muttaminulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpy-häksi enkä saastaiseksi. Sen tähden minä vastaansanomatta tulinkin,kun minua noudettiin. Ja nyt minä kysyn: mitä varten te olette minutnoutaneet?”

Nyt Kornelius kertoi kokemuksensa ja hänelle näyssä ilmesty-neen enkelin sanat. Lopuksi hän sanoi: ”’Sen tähden minä lähetinheti sinulle sanan ja sinä teit hyvin, kun tulit. Nyt olemme siis tässäkaikki Jumalan edessä, kuullaksemme kaiken, mitä Herra on käs-kenyt sinun puhua.’ Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: ’Nyt minätotisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessakansassa se, joka Häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on Hänel-le otollinen.’” Vaikka Jumala olikin suosinut juutalaisia enemmänkuin mitään muuta kansaa, mutta kun he hylkäsivät valon eivätkäenää eläneet tunnustuksensa mukaan, eivät he enää olleet Hänensilmissään arvokkaampia kuin muutkaan kansat. Jumala piti suures-sa arvossa niitä, jotka pakanain keskuudessa Korneliuksen tavoin


pelkäsivät Häntä ja tekivät vanhurskautta eläen sen valon mukaan,[225]joka heillä oli, ja hyväksyi heidän vilpittömän palveluksensa.

Mutta Korneliuksen usko ja vanhurskaus ei voinut olla täydelli-nen hänen tuntematta Kristusta. Siksi Jumala lähetti hänelle tämänvalon ja tiedon, että hänen vanhurskas luonteensa edelleen kehittyisi.Monet kieltäytyvät vastaanottamasta valoa, jonka Jumalan kaitsel-mus heille lähettää, ja puolustuksena sellaiselle teolle he lainaa-vat Pietarin sanoja Korneliukselle ja hänen ystävilleen: ”Jokaisessakansassa se, joka Häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on Hänelleotollinen.” He väittävät, ettei sillä ole mitään merkitystä, mitä ihmi-set uskovat, kunhan heidän tekonsa vain ovat hyviä. Mutta sellaisetovat erehtyneet; uskon täytyy liittyä tekoihin. Heidän tulisi vaeltaasiinä valossa, mikä heille on annettu. Jos Jumala johtaa heidät yhtey-teen palvelijoittensa kanssa, jotka ovat vastaanottaneet uutta totuutta,minkä Jumalan Sana vahvistaa, tulisi heidän omaksua se iloiten. To-tuus vie eteenpäin. Se vie ylöspäin. Toisaalta taas ne, jotka väittävät,että heidän uskonsa yksin pelastaa heidät, turvaavat hiekkaköyteen,sillä vain teot vahvistavat uskon ja tekevät sen täydelliseksi.

Pakanat saavat Pyhän Hengen

Pietari saarnasi Jeesusta tuolle tarkkaavaiselle kuulijajoukolle,Hänen elämästänsä, työstänsä, ihmeteoistansa, kavaltamisestansa,ristiinnaulitsemistansa, ylösnousemistansa ja taivaaseenastumistansasekä Hänen työstänsä taivaassa ihmisen Edustajana ja Asianajaja-na syntisen puolesta. Apostolin puhuessa hänen sydämensä hehkuiJumalan totuuden Hengestä, jota totuutta hän juuri esitti noille ih-misille. Hänen kuulijansa mieltyivät kuulemaansa oppiin, sillä heolivat sydämeltänsä valmistuneet vastaanottamaan totuuden. Apos-tolin puheen keskeytti Pyhän Hengen laskeutuminen, niinkuin olitapahtunut helluntainakin. ”Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ym-pärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, ettäPyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivatheidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:’Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovatsaaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?’ Ja hän käski kastaa heidätJeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymäänsiellä muutamia päiviä.”


Pyhän Hengen laskeutuminen pakanoiden ylle ei suinkaan vas- [226]tannut kastetta. Kääntymyksen välttämättömät askeleet kaikissa ta-pauksissa ovat usko, katumus ja parannus sekä kaste. Siten todelli-nen kristillinen seurakunta on yhdistynyt yhdessä Herrassa, yhdessäuskossa ja yhdessä kasteessa. Pyhittävä armo muodostelee erilaisialuonteita, ja samat tunnusomaiset periaatteet ohjaavat kaikkien elä-mää. Pietari suostui uskovien pakanoiden hartaisiin pyyntöihin jajäi joksikin ajaksi heidän luokseen saarnaten Jeesusta kaikille niilläseuduilla oleville pakanoille.

Kun Juudeassa olevat veljet kuulivat, että Pietari oli saarnannutpakanoille, seurustellut ja syönyt heidän kanssaan heidän kodeissaan,he hämmästyivät ja suuttuivat moisesta oudosta toiminnasta hänentaholtaan. He pelkäsivät, että sellainen menettely, joka heistä näyttiomahyväiseltä, olisi ristiriidassa hänen omien opetustensa kanssa.Heti kun Pietari tuli heidän luokseen, he moittivat häntä ankarastisa-noen: ”Sinä olet käynyt ympärileikkaamattomien miesten luonaja syönyt heidän kanssansa.”

Seurakunnan näkemys laajenee

Silloin Pietari vilpittömästi esitti heille koko asian. Hän kertoikokemuksensa, kuinka hän oli saanut näyn ja selitti, kuinka häntuosta näystä sai kehoituksen olla enää pitämättä kiinni ympärileik-kauksen ja ympärileikkaamattomuuden seremoniaalisesta eroavai-suudesta sekä olla pitämättä pakanoita saastaisina, sillä Jumala eikatso henkilöön. Hän kertoi heille Jumalalta saamastaan käskystämennä pakanain luo, sanansaattajien tulosta, matkastaan Kesareaanja kokouksesta, jonka hän oli pitänyt Korneliukselle ja tämän taloonkokoontuneelle joukolle. Hänen varovaisuutensa ilmeni veljille sii-nä, että vaikka Jumala olikin käskenyt hänen mennä pakanain taloon,hän oli ottanut mukaansa kuusi opetuslasta kaiken sen todistajak-si, mitä hän siellä sanoisi ja tekisi. Hän selosti heille Korneliuksenkanssa käymänsä keskustelun sisällön, kuinka Kornelius kertoi hä-nelle nä-kynsä, missä häntä oli käsketty lähettämään sanansaattajiaJoppeen noutamaan Pietaria, joka puhuisi hänelle ja koko hänenperheelleen pelastuksen sanoja.

Hän kertoi tapahtumat alkaen tästä ensimmäisestä kokouksestapakanain kanssa, ja sanoi: ”Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä


Henki heidän päällensä, niinkuin alussa meidänkin päällemme. Sil-[227]loin minä muistin Herran sanan, jonka Hän sanoi: ’Johannes kastoivedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.’ Koska siis Jumalaantoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneetHerraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä olin minä voidakseniestää Jumalaa?”

Kuultuaan tämän selonteon opetuslapset tyyntyivät ja vakuut-tuivat siitä, että Pietarin toiminta oli vain Jumalan suunnitelmantäydellistä toteuttamista ja että Kristuksen evankeliumi oli kokonaantuhoava heidän vanhat ennakkoluulonsa ja erikoisasemansa. ”Tämänkuultuansa he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: ’Niin on siisJumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi.’”

Luku 40—Pietari vapautetaan vankilasta [228]

Herodes oli tunnustuksellisesti kääntynyt juutalaiseen uskoon janäennäisesti hän oli hyvin innokas lain muotomenojen noudattaja.Juudean hallitus oli hänen käsissään. Hän oli Klaudiuksen, Roomankeisarin vasalli ja myös Galilean neljännesruhtinas. Herodes tavoit-teli innokkaasti juutalaisten suosiota toivoen siten varmistavansavirkansa ja kunniansa. Sen tähden hän ryhtyi juutalaisten toiveitanoudattaen vainoamaan Kristuksen seurakuntaa. Hän alkoi työnsäriistämällä uskovaisten talot ja omaisuuden; sitten hän alkoi vangitaseurakunnan johtajia. Hän otti kiinni Jaakobin ja pani hänet vanki-laan sekä lähetti sitten pyövelin surmaamaan hänet miekalla, niin-kuin eräs toinen Herodes oli aiheuttanut Johanneksen mestauksen.Nähdessään, että juutalaiset olivat mielistyneet hänen tekoihinsa, He-rodes rohkaistui ja vangitutti Pietarin. Nämä julmuudet tapahtuivatpyhän pääsiäisjuhlan aikana.

Kansa hyväksyi Herodeksen teon hänen saattaessaan Jaakobinkuolemaan, vaikka jotkut valittivatkin sitä eijulkista tapaa, jolla sesuoritettiin, väittäen että julkinen täytäntöönpano olisi ollut omiaanvielä perinpohjaisemmin pelottamaan uskovaisia ja heidän kannatta-jiaan. Sen tähden Herodes piti Pietaria vankeudessa tyydyttääkseenjuutalaisia viemällä hänet julkisesti kuolemaan. Mutta hallitsijalleesitettiin, ettei olisi turvallista tuoda tuota kokenutta apostolia jul-kisesti mestattavaksi kaiken kansan nähden, joka oli kokoontunutJerusalemiin pääsiäiseksi. Oli näet pelättävissä, että hänen kunnia-narvoisa olemuksensa herättäisi heidän säälinsä ja kunnioituksensa.He pelkäsivät myös, että hän esittäisi joitakin voimakkaita vetoo-muksia, jotka tuon tuostakin olivat innostaneet ihmisiä tutkimaanJeesuksen Kris- tuksen elämää ja luonnetta ja joita he kaikella taitu- [229]ruudellaanko olivat täysin kykenemättömiä kiistämään. Juutalaisetpelkäsivät, että sellaisessa tapauksessa voitaisiin vaatia hänen va-pauttamisensa jätettäväksi kuninkaan ratkaistavaksi.

Kun Pietarin mestaaminen lykkääntyi erinäisistä tekosyistä pää-siäisen jälkeiseen aikaan, sai Kristuksen seurakunta aikaa syvään

233


sydämentutkisteluun ja hartaaseen rukoukseen. Vuodatettiin hartaitarukouksia ja kyyneleitä paastoamisen ohessa. He rukoilivat lakkaa-matta Pietarin puolesta. Heistä tuntui, ettei kristillinen työ voisi tullatoimeen ilman häntä, ja he tunsivat tulleensa hetkeen, jolloin ilmanJumalan erikoista apua Kristuksen seurakunta kuolisi.

Pietarin mestauspäivä määrättiin lopulta, mutta yhä kohosivat us-kovaisten rukoukset taivaaseen. Ja heidän pannessa kaiken tarmonsaja myötätuntonsa hartaisiin vetoomuksiin Jumalan enkelit vartioivatvangittua apostolia. Ihmisen äärimmäinen hätä on Jumalan tilaisuus.Pietari oli sijoitettu kahden sotilaan väliin ja sidottu kaksilla kah-leilla, molempien kahleiden ollessa toisesta päästään kiinnitettyinävartijoitten ranteeseen, niin että hänen oli mahdotonta liikkua heidäntietämättään. Vankilan ovet oli taatusti lukittu, ja niiden edustallavalvoi vahva vartiosto. Inhimillisesti katsottuna oli pakeneminen siistyystin mahdotonta.

Apostolia ei hänen tilanteensa säikähdyttänyt. Siitä asti kun hänkiellettyään Kristuksen oli saanut entisen opetuslapseutensa, hänoli säikkymättä uhmannut vaaraa ja osoittanut jaloa rohkeutta jauljuutta saarnatessaan ristiinnaulittua, ylösnoussutta ja taivaaseenas-tunutta Vapahtajaa. Hän uskoi, että nyt oli aika tullut hänen luopuahengestään Kristuksen tähden.

Yöllä ennen hänen määrättyä teloituspäiväänsä Pietari nukkuikahlehdittuna kahden sotilaan välissä kuten taval-lisesti. MuistaenPietarin ja Jaakobin paon vankilasta, kun he olivat olleet pidätet-tyinä uskonsa takia, Herodes ryhtyi tässä tapauksessa kaksinker-taisiin varovaisuustoimenpiteisiin. Varmistaakseen vartiosotilastenerikoisen valppauden hän määräsi, että he olivat vastuussa vanginpitämisestä turvasäilössä. Niinkuin jo on kerrottu, hän oli sidottuja suljettu jykevään kallioselliin, jonka ovet oli sekä salvattu ettäteljetty. Kuusitoista miestä oli pantu vartioimaan tätä selliä, ja sään-nöllisin väliajoin he vapauttivat toisensa vahdinpidosta. Neljä olivartiossa aina samanaikaisesti. Mutta salvat ja teljet sekä roomalai-[230]nen vartiosto, jotka tehokkaasti estivät vangilta kaiken inhimillisenavun, olivat vain omiaan tekemään Jumalan voiton täydellisemmäksiHänen vapauttaessaan Pietarin vankilasta. Herodes oli nostanut kä-tensä Kaikkivaltiasta vastaan ja oli tuleva täydellisesti nöyryytetyksija perin pohjin voitetuksi murhayrityksessään Jumalan palvelijaavastaan.

Pietari vapautetaan vankilasta 235

Enkelin vapauttamana

Tänä viimeisenä yönä ennen määrättyä tuomion täytäntöönpa-noa mahtava, taivaan lähettämä enkeli laskeutui pelastamaan Pieta-ria. Suuret portit, jotka sulkivat taakseen Jumalan pyhän, avautuivatihmiskäsittä; Korkeimman enkeli astuu sisään, ja ne sulkeutuvatjälleen äänettömästi hänen takanaan. Hän astuu valtavaan kallioonlouhittuun selliin, ja siellä Pietari nukkuu viattoman ja täysin Juma-laan luottavan ihmisen siunattua ja rauhallista unta kahlehdittunakummallakin puolellaan olevaan voimakkaaseen vartijaan. Enkeliäympäröivä valo valaisee vankilan, mutta ei herätä nukkuvaa aposto-lia. Hänellä on häiriintymätön rauha, joka vahvistaa ja uudistaa jaon peräisin hyvästä omastatunnosta.

Pietari ei herää, ennen kuin hän tuntee enkelin käden kosketuk-sen ja kuulee hänen äänensä sanovan: ”Nouse no-peasti!” Hän näkeeseliinsä, jota heikoinkaan auringonsäde ei ollut koskaan onnellistut-tanut, olevan taivaallisen valon valaisema ja hyvin kirkkaan enkelinseisovan edessään. Koneellisesti hän tottelee enkelin ääntä, ja nous-tessaan hän nostaa kätensä sekä huomaa, että kahleet ovat kirvonneethänen ranteistaan. Jälleen hän kuulee enkelin äänen: ”Vyötä itsesi jasido paula-anturat jalkaasi.”

Jälleen Pietari tottelee koneellisesti pitäen ihmetellen katseensakiinnitettynä taivaalliseen vieraaseensa ja uskoen näkevänsä unta taisaaneensa näyn. Aseistetut sotilaat seisovat toimettomina aivankuinveistetyt marmoripatsaat, kun enkeli jälleen käskee: ”Heitä vaippayllesi ja seuraa minua.” Sitten tuo taivaallinen olento astuu koh-ti ovea, ja tavallisesti niin puhelias Pietari seuraa häntä mykkänähämmästyksestä. He kulkevat liikkumattoman vartion ohitse ja tule-vat vahvasti salvatulle ja teljetylle ovelle, joka aukenee itsestään jasulkeutuu jälleen heti sekä sisäettä ulkopuolella olevan vartiostonseistessä koko ajan liikkumattomana vartiopaikallaan.

Niin he saapuvat toiselle portille, joka samoin on vartioitu sekä [231]sisäettä ulkopuolelta, ja se avautuu samoin kuin en-simmäinenkinsaranoitten narisematta tai rautapulttien kalisematta; he menevätulos ja sekin sulkeutuu jälleen yhtä äänettömästi. He kulkevat sa-malla tavalla vielä .kolmannenkin portin lävitse ja tulevat niin vii-mein avoimelle kadulle. He eivät puhu mitään, ei kuulu vähääkäänaskelten ääntä. Enkeli liitelee edellä häikäisevän kirkkauden ympä-


röimänä, ja Pietari seuraa ymmällään ollen vapauttajaansa ja luuleeyhä näkevänsä unta. Näin he kulkevat katua toisensa jälkeen, kunnesenkeli tehtävänsä suoritettuaan yhtäkkiä katoaa.

Taivaallisen valon haihduttua Pietari tunsi olevansa sankassapimeydessä, mutta pimeys näytti vähitellen heikenty-vän, kun häntottui siihen, ja hän huomasi olevansa yksin hiljaisella kadulla jatunsi viileän yöilman otsallansa. Nyt hän oivalsi, ettei hänen näke-mänsä ollutkaan unta eikä mikään näky. Hän oli vapaa ja tutussaosassa kaupunkia. Hän tunsi paikan samaksi, missä oli usein käynytja minkä hän oli luullut sivuuttavansa viimeisen kerran seuraavanaaamuna matkallaan odottamansa kuoleman tapahtumapaikalle. Hänkoetti muistella muutamia äskeisten hetkien tapahtumia. Hän muis-ti vaipuneensa uneen sidottuna kahden sotilaan väliin sandaalit japäällysvaatteet riisuttuina. Hän tarkasteli itseään ja totesi olevansatäysin pukeutunut ja vyöttäytynyt.

Hänen julmien rautakahleitten kantamisesta ajettuneet ranteensaolivat nyt vapaat, ja hän käsitti ettei hänen va-pautensa ollut harha-kuvitelma, vaan ihana todellisuus. Huomenna hänet piti vietämänkuolemaan, mutta katso, enkeli oli vapauttanut hänet vankilasta jakuolemasta. Ja ”kun Pietari tointui, sanoi hän: ’Nyt minä totisestitiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Hero-deksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti.’”

Vastaus rukoukseen

Apostoli suuntasi kulkunsa suoraan siihen taloon, missä hänenveljensä olivat koolla rukoilemassa; ja hän tapasi heidät parhaillaanhartaassa rukouksessa hänen puolestaan. ”Ja kun Pietari kolkuttieteisen ovea, tuli siihen palvelijatar, nimeltä Rode, kuulostamaan;ja tunnettuaan Pietarin äänen hän ilossansa ei avannut eteistä, vaanjuoksi sisään ja kertoi Pietarin seisovan portin takana. He sanoivat[232]hänelle: ’Sinä hourit.’ Mutta hän vakuutti puheensa todeksi. Niinhe sanoivat: ’Se on hänen enkelinsä.’ Mutta Pietari kolkutti yhä; jakun he ayasivat, näkivät he hänet ja hämmästyivät. Niin hän viittasikädellään heitä vaikenemaan ja kertoi heille, kuinka Herra oli vienythänet ulos vankeudesta, ja sanoi: ’Ilmoittakaa tämä Jaakobille javeljille.’ Ja hän lähti pois ja meni toiseen paikkaan.”


Ilo ja ylistys täytti paastoavien, rukoilevien uskovaisten sydämensiitä, että Jumala oli kuullut heidän rukouksensa ja vastannut niihinsekä vapauttanut Pietarin Herodeksen käsistä. Aamulla kansa ko-koontui seuraamaan apostolin teloitusta. Herodes lähetti upseereitanoutamaan Pietaria vankilasta suuressa aseiden ja vartioiden pa-raatissa voidakseen olla varma hänen mahdollisen pakonsa varalta,pelottaakseen hänen kannattajiaan ja näyttääkseen omaa valtaansa.Vartijat olivat vartiopaikallaan vankilan ovella, portin salvat ja teljetniinikään visusti paikoillaan, samoin sisäpuolella olevat vartijat, vie-läpä kahden sotilaan ranteisiin kiinnitetyt kahleetkin, mutta vankioli poissa.

Herodeksen palkka

Kun tieto näistä asioista tuotiin Herodekselle, hän vimmastuija syytti vankilan henkilökuntaa uskottomuudesta. Niin hän sur-mautti heidät siitä väitetystä rikoksesta, että he olivat nukkuneetvartiopaikallaan. Mutta Herodes tiesi kuitenkin, ettei mikään in-himillinen voima ollut pelastanut Pietaria. Hän oli päättänyt ollatunnustamatta, että jumalallinen voima oli tehnyt tyhjäksi hänen al-haiset hank-keensa. Eihän hän tahtonut nöyrtyä niin, vaan asettuijulkeasti uhmaamaan Jumalaa.

Vähän Pietarin vankilasta vapautumisen jälkeen Herodes läh-ti Juudeasta alas Kesareaan ja oleskeli siellä. Hän valmisti suuretjuhlat aikoen herättää kansan ihailua ja suosiota. Huvittelunhaluisiaihmisiä kaikilta ilmansuunnilta kokoontui yhteen, juhlittiin ja juotiinviiniä runsaasti. Herodes ilmestyi kansan eteen mitä loistavimmassaasussa. Hän oli pukeutunut kullasta ja hopeasta hohtavaan viittaan,jonka kimaltelevista poimuista auringon häikäisevät säteet sokaisi-vat katsojien silmät. Hän seisoi väkijoukon edessä juhlallisena jasuuressa loistossa ja puhutteli heitä kaunopuheisesti ja juhlallisesti.

Hänen majesteetillinen olemuksensa ja hänen hyvinvalitun pu- [233]heensa voima teki väkijoukkoon valtavan vaikutuksen. Juhlimisestaja viinistä heidän aistinsa olivat jo turtuneet, hänen kimalteleva pu-kunsa sokaisi heidät ja hänen suurellinen esiintymisensä ja kauno-puheiset sanansa hurmasivat heitä, ja niin he villin hurman vallassaliehakoivat häntä ja julistivat hänet jumalaksi selittäen, ettei kuolevaihminen voisi esiintyä sellaisena ilmestyksenä tai käyttää niin hät-


kähdyttävän kaunista kieltä kuin hän. Edelleen he julistivat, että heolivat aina kunnioittaneet häntä hallitsijanaan, mutta tästä lähin hetulisivat palvomaan häntä jumalana.

Herodes tiesi, ettei hän ollut ansainnut tätä ylistystä ja ihailua,mutta kuitenkaan hän ei ojentanut kansaa heidän epäjumalanpalve-luksensa johdosta, vaan vastaanotti heidän palvontansa ikäänkuinhänelle kuuluvana. Tyydytetyn ylpeyden palo heijastui hänen kas-voiltaan, kun hän kuunteli ilmoille kohoavaa huutoa: ”Jumalan ääni,eikä ihmisen!” Samat suut, jotka nyt ylistivät turmeltunutta syntis-tä, olivat vain joitakin vuosia aikaisemmin nostaneet tuon raivoisanhuudon: ”Vie pois Jeesus! Ristiinnaulitse Hänet! Ristiinnaulitse Hä-net!” Herodes vastaanotti tämän imartelun ja kunnianosoituksenmitä suurimmalla mielihyväliä, ja hänen sydämensä sykki voitonrie-mua, mutta äkkiä häntä kohtasi pikainen ja hirveä muutos. Hänenkasvonsa tulivat kuolemankalpeiksi ja vääntyivät tuskasta suurtenhikikarpaloiden puristuessa hänen huokosistaan. Hän seisoi het-ken kuin tuskan ja kauhun siihen paikkaan naulaamana, ja sittenkääntäen vaalenneet ja kalmankalpeat kasvonsa kauhun valtaamiinystäviinsä hän kumealla, toivottomalla äänellä huusi: ”Hän, jonka teolette korottaneet jumalaksi, on kuoleman oma!”

Mitä hirvittävimmän tuskan vallassa hänet kannettiin jumalat-toman juhlimisen, ilonpidon, loiston ja komeilun näyttämöltä, mitäkaikkea hän nyt sielussaan inhosi. Hetkeä aikaisemmin hän oli yl-peänä ottanut vastaan tuon suunnattoman ihmisjoukon ylistyksen japalvonnan — nyt hän tunsi olevansa itseänsä mahtavamman Hallitsi-jan käsissä. Omantunnontuskat valtasivat hänet. Hän muisti julmankäskynsä syyttömän Jaakobin surmaamiseksi, ja kuinka hän oli sää-limättä vainonnut Kristuksen seuraajia sekä aikonut surmata aposto-li Pietarin, jonka Jumala kuitenkin oli pelastanut hänen kädestään.Hän muisti, kuinka hän harmis- tuneena, pettyneenä ja vihoissaan oli[234]purkanut kohtuuttoman kostonhalunsa vankilan henkilökuntaan jateloittanut heidät armotta. Hän tunsi, että Jumala, joka oli pelastanutapostolin kuolemasta, oli. nyt ryhtynyt selvittämään välejään hänen,säälimättömän vainoojan kanssa. Hän ei saanut mitään helpotustaruumiinsa tuskaan eikä mielensä ahdinkoon, eikä hän odottanutkaanmitään sellaista. Herodes tunsi Jumalan lain joka sanoo: ”Älä pidämuita jumalia minun rinnallani”, ja hän tiesi että hyväksyessään kan-


san palvonnan hän oli täyttänyt jumalattomuutensa mitan ja vetänytylleen Jumalan vanhurskaan vihan.

Sama enkeli, joka oli jättänyt taivaan kuninkaalliset kartanotpelastaakseen Pietarin hänen vainoojansa vallasta, oli Herodeksenasiassa toiminut vihan ja tuomion sanansaattajana. Enkeli töytäisiPietaria herättääkseen hänet unesta, mutta jumalatonta kuningas-ta hän iski erilaisella sivalluksella tuottaen hänelle kuolemantau-din. Jumala valoi ylenkatsetta Herodeksen ylpeyteen, ja vielä häneneläessään madot saastuttivat ja söivät hänen ruumiinsa, jota hän lois-tavaan pukuun verhottuna oli näytellyt kansan ihaileville katseille.Herodes kuoli suuressa sekä sielun että ruumiin tuskassa, Jumalankostavan tuomion alaisena.

Tämä Jumalan tuomio teki kansaan valtavan vaikutuksen. Kris-tuksen apostolin ihmeellisesti vapautuessa vankilasta ja kuolemastaJumalan kirous löi maahan hänen vainoojansa. Uutiset kantautuivatkaikkiin maihin ja olivat välikappaleina johtamassa monet uskomaanKristukseen.

Luku 41—Kaukaisiin seutuihin[235]

Apostolit ja opetuslapset, jotka lähtivät Jerusalemista sen kiih-keän vainon aikana, joka puhkesi Stefanuksen mart-tyyrikuolemanjälkeen, saarnasivat Kristusta ympärillä olevissa kaupungeissa koh-distaen ponnistuksensa heprealaisiin ja Kreikan juutalaisiin. ”JaHerran käsi oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoija kääntyi Herran puoleen.” Apt. 11: 21.

Kun Jerusalemissa olevat uskovaiset kuulivat hyviä uutisia heiloitsivat, ja Barnabas, ”hyvä mies ja täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa”,lähetettiin Antiokiaan, Syyrian pääkaupunkiin, avustamaan sielläolevaa seurakuntaa. Hän työskenteli siellä erittäin menestyksellisesti.Kun työ lisääntyi, hän pyysi ja saikin apua Paavalilta, ja nuo kaksiopetuslasta työskentelivät yhdessä tuossa kaupungissa vuoden ajanopettaen kansaa ja lisäten Kristuksen seurakunnan jäsenlukua.

Antiokiassa oli suuri sekä juutalaisettä pakana-asutus. Terveel-lisen sijaintinsa, kauniitten maisemiensa ja sinne keskittyneidenrikkauden, sivistyksen ja hienostuneisuuden tähden siitä oli muo-dostunut suuri huvittelunhaluisten ihmisten olopaikka. Sen laajakaupankäynti teki siitä tärkeän keskuspaikan, jossa oli ihmisiä kai-kista kansoista. Se oli sen tähden loiston ja paheiden kaupunki. Senasukkaiden jumalattomuuden takia Jumalan kosto kohtasi viimeinAntiokiaa.

Täällä ruvettiin opetuslapsia ensiksi kutsumaan kristityiksi. Heil-le annettiin tämä nimi, siitä syystä että Kristus oli heidän saarnojensa,opetuksensa ja keskustelunsa pääsisältö. Jatkuvasti he kertoivat Jee-suksen elämästä sinä aikana, jolloin opetuslapset saivat nauttia Hä-nen henkilökohtaisesta seurastaan. Väsymättä he kertoivat laveastiHänen opetuksistaan ja ihmeteoistaan Hänen parantaessaan sairaita,[236]ajaessaan ulos riivaajia ja herättäessään kuolleita. Värisevin huulinja kyyneleisin silmin he kertoivat Hänen tuskastaan yrttitarhassa,Hänen kavaltamisestaan, kuulustelemisestaan ja Hänen tuomionsatäytäntöönpanemisesta, siitä kärsivällisyydestä ja nöyryydestä, milläHän kesti vihollistensa Häneen kohdistamat solvaukset ja kidutuk-

240

Kaukaisiin seutuihin 241

sen, sekä siitä jumalallisesta säälistä, jolla Hän rukoili vainoojiensapuolesta. Hänen ylösnousemuksensa ja taivaaseen astumisensa sekäHänen taivaassa suorittamansa työ langenneen ihmisen Välittäjänäolivat heille iloa tuottavia puheen-aiheita. Pakanat saattoivat hyvinnimittää heitä kristityiksi, koska he saarnasivat Kristusta ja rukoilivatJumalaa Hänen nimessään.

Paavali havaitsi suuresti kansoitetussa Antiokiassa oivallisentyökentän, missä hänen suuri oppineisuutensa, viisautensa ja inton-sa, kaikki yhdessä, tekivät tuon sivistyskaupungin asukkaisiin sekävierailijoihin voimakkaan vaikutuksen.

Siihen aikaan apostolit olivat keskittäneet työnsä Jerusalemiin,mihin tuli juutalaisia kaikista maista ja kielistä osallistuakseen temp-pelissä pidettäviin juhlajumalanpalveluksiin. Sellaisina aikoina apos-tolit saarnasivat Kristusta horjumattoman rohkeasti, vaikka he tie-sivät niin tehdessään henkensä olevan alituisessa vaarassa. Monetkääntyivät uskoon, ja palatessaan koteihinsa maan eri osiin he levit-tivät totuuden siementä kaikkiin kansoihin ja kaikkiin yhteiskunta-kerroksiin.

Pietari, Jaakob ja Johannes olivat vakuuttuneita siitä, että Jumalaoli määrännyt heidät saarnaamaan Kristusta heidän omien maan-miestensä keskuudessa kotimaassa. Mutta Paavali oli rukoillessaantemppelissä, saanut tehtävänsä Jumalalta ja oli nähnyt edessään laa-jan lähetyskenttänsä erittäin selvästi. Valmistaakseen Paavalin tätähänen laajaa ja tärkeää työtänsä varten Jumala oli johtanut hänetläheiseen yhteyteen kanssansa ja avannut hänen hurmaantuneenkatseensa eteen välähdyksen taivaan kauneutta ja kirkkautta.

Paavalin ja Barnabaan virkaanasettominen

Jumala asettui Antiokian seurakunnassa toimivien hurskaittenprofeettojen ja opettajien yhteyteen. ”Ja heidän toimittaessaan palve-lusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: ’Erottakaa minulle [237]Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsu-nut.’” Apt. 13: 2. Sen tähden nämä apostolit vihittiin Jumalallemitä juhlallisimmalla tavalla paastoamalla ja rukoilemalla ja kät-ten päällepanemisella, ja heidät lähetettiin työkentälleen pakanainkeskuuteen.


Sekä Paavali että Barnabas olivat työskennelleet Kristuksen lä-hettiläinä, ja Jumala oli runsaasti siunannut heidän ponnistuksensa,mutta heitä kumpaakaan ei oltu aikaisemmin muodollisesti vihittyevankeliumin palvelukseen rukouksella ja kätten päällepanemisella.Nyt seurakunta valtuutti heidät, paitsi saarnaamaan totuutta, myös-kin kastamaan ja perustamaan seurakuntia, niin että nyt heidät vihit-tiin täydelliseen papilliseen virkaan. Tämä oli seurakunnalle tärkeäajankohta. Vaikka erottava väliseinä juutalaisten ja pakanain välil-lä olikin murtunut Kristuksen kuollessa suoden pakanoille täydenoikeuden evankeliumiin, ei verhoa oltu vielä reväisty pois monienjuutalaisten uskovaisten silmiltä, eivätkä he voineet oikein selvästinähdä loppuun asti sitä, minkä Jumalan Poika oli lakkauttanut. Työ-tä oli nyt tarmokkaasti jatkettava pakanain keskuudessa, mistä olijohtuva seurakunnan vahvistuminen suuren sielusadon muodossa.

Tässä erikoistyössään apostolit joutuivat alttiiksi epäja ennak-koluuloille ja kateudelle. Luonnollisena seurauksena siitä että hehylkäsivät juutalaisten eristäytyneisyyden, heidän oppinsa ja näke-myksensä tahdottiin leimata kerettiläisyydeksi ja monet innokkaat,uskovat juutalaiset tahtoivat asettaa heidän valtuutensa evankeliuminsaarnaajina kyseenalaiseksi. Jumala näki edeltäpäin kaikki nämävaikeu-det, joihin Hänen palvelijansa tulivat joutumaan ja viisaassakaitselmuksessaan Hän johti niin, että he saivat Jumalan järjestetynseurakunnan eittämättömät toimivaltuudet, niin että heidän työnsäolisi kiistämätön.

Virkaanvihkimistä kätten päällepanemisella käytettiin myöhem-min suuresti väärin. Itse tuolle toimitukselle annettiin luvattomansuuri merkitys, ikäänkuin jokin voima tulisi heti niiden ylle, jotka sil-lä tavalla vihittiin, tehden heidät päteviksi mihin tahansa ja kaikkeenpapilliseen toimeen, ikäänkuin asian sisin olemus olisi juuri tuossakätten päällepanemisessa. Näiden kahden apostolin historiassa meil-lä on vain yksinkertainen maininta kätten päällepanemisesta ja senkäytöstä heidän työnsä yhteydessä. Sekä Paavali että Barnabas olivat[238]jo vastaanottaneet tehtävänsä itseltään Jumalalta, eikä tuo muodolli-nen kätten päällepaneminen mitenkään lisännyt heidän pätevyyttääneikä suonut heille erikoista uutta armoa. Se merkitsi ainoastaanseurakunnan sinetin asettamista Jumalan työn ylle — määrättyyntoimeen liittyvää virkanimityksen muotoa.


Ensimmäinen yleiskokous

Jotkut Juudean juutalaiset aiheuttivat yleisen tyrmistyksen usko-vien pakanoitten keskuudessa alkamalla pohtia kysymystä ympäri-leikkauksesta. Suurella varmuudella he selittivät, ettei kukaan voinutpelastua ympärileikkaamattomana ja pitämättä koko seremonialakia.

Tämä oli tärkeä kysymys, joka vaikutti seurakuntaan hyvin suu-ressa määrin. Paavali ja Barnabas tarttuivat siihen ripeästi ja vastus-tivat sitä esittäen asian pakanoille. Tässä heitä vastustivat Antiokianuskovat juutalaiset, jotka suosivat Juudean juutalaisten kantaa. Asiaaiheutti paljon väittelyä ja epäsointua seurakunnassa, kunnes lopul-ta Antiokian seurakunta, oivaltaessaan että jatkuva väittely kysy-myksestä voisi aiheuttaa hajaannusta heidän keskuudessaan, päättilähettää Paavalin ja Barnabaan yhdessä joidenkin antiokialaisten,vastuunalaisten miesten kanssa Jerusalemiin esittämään asia aposto-leille ja vanhimmille. Siellä heidän oli määrä tavata eri seurakuntienedustajia ja niitä, jotka olivat tulleet sinne lähestyville vuotuisillejuhlille. Täksi ajaksi tuli kaiken väittelyn lakata, ja kaikkien tuliodottaa seurakunnan vastuullisten miesten tekemää lopullista rat-kaisua. Tämä päätös oli kaikkien eri seurakuntien sitten yleisestiomaksuttava kaikkialla maassa.

Saavuttuaan Jerusalemiin Antiokian edustajat kertoivat seura-kuntien edustajakokoukselle siitä menestyksestä, jota he työssäänolivat saaneet, sekä siitä hämmingistä, mikä oli aiheutunut siitä, ettäjotkut kääntyneet fariseukset selittivät, että pakanakäännynnäistentuli ympärileikkauttaa itsensä ja pitää Mooseksen laki pelastuakseen.

Juutalaiset ylpeilivät Jumalan heille säätämistä jumalan palve-lustoimituksista ja päättelivät, että koska Jumala kerran oli eritel-lyt nuo juutalaiset jumalanpalvelusmenot, oli mahdotonta, että Hänmilloinkaan hyväksyi mitään muutosta mihinkään niiden yksityis-kohtaankaan. He päättivät, että kristikunnan tuli mukautua juutalais-ten lakeihin ja muotomenoihin. He olivat hitaita näkemään kaiken [239]sen päättyneeksi, minkä Kristuksen kuolema oli lakkauttanut, ja ta-juamaan, että kaikki heidän uhrimenonsa olivat vain esikuvanneetJumalan Pojan kuolemaa, jossa esikuva oli kohdannut perikuvan-sa tehden siten arvottomaksi juutalaisen uskonnon muotomenot jauhrit, vaikka ne olivatkin olleet Jumalan määräämiä.


Paavali oli ylpeillyt farisealaisesta tinkimättömyydestään, muttasen jälkeen kun Kristus oli ilmestynyt hänelle Damaskon tiellä,hänelle oli tullut selväksi Vapahtajan lähetystehtävä sekä hänenoma kutsumuksensa pakanoiden käännyttäjänä, hän ymmärsi täysinelävän uskon ja kuolleen muodollisuuden välisen eron. Paavali väittivieläkin olevansa Aabrahamin lapsia ja piti kymmenet käskyt sekäkirjaimellisesti että hengellisesti yhtä uskollisesti, kuin hän oli tehnytennen kristinuskoon kääntymistäänkin. Mutta hän tiesi, että noidenesikuvallisten muotomenojen täytyi pian kokonaan lakata, koskase, mihin ne olivat viitanneet, oli tapahtunut, ja evankeliumin valolevitti kirkkauttaan juutalaisen uskonnon ylle antaen sen muinaisillejuhlamenoille uuden merkityksen.

Korneliuksen kokemuksen todistus

Neuvottelukokouksen harkittavaksi jätetty kysymys näytti tuot-tavan voittamattomia vaikeuksia, katseltiinpa sitä missä valossa ta-hansa. Mutta todellisuudessa Pyhä Henki oli jo ratkaissut tämänprobleeman, tehnyt ratkaisun, josta riippui Kristuksen seurakunnanonni ja menestys, vieläpä sen koko olemassaolo. Apostolit saivatarmoa, viisautta ja pyhää arvostelukykyä ratkaistaksensa tämän kiis-tanalaisen kysymyksen.

Pietari todisti, että Pyhä Henki oli ratkaissut asian laskeutumallasamanlaisella voimalla ympärileikkaamattomien pakanoiden kuinympärileikattujen juutalaistenkin ylle. Hän kertoi perusteellisestinäkynsä, jossa Jumala oli asettanut hänen eteensä kaikenlaisia ne-lijalkaisia eläimiä täynnä olevan astian ja käskenyt häntä teurasta-maan ja syömään, ja kuinka, kun hän oli kieltäytynyt vakuuttaen,ettei hän ollut koskaan syönyt mitään epäpyhää eikä saastaista, Ju-mala oli sanonut: ”Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sanoepäpyhäksi.”

Hän sanoi: ”Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidänpuolestansa, antaen heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin,[240]eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puh-disti heidän sydämensä uskolla. Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa jatahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämmeemmekä mekään ole jaksaneet kantaa?”


Tämä ies ei ollut kymmenien käskyjen laki, niinkuin ne, jotkavastustavat lain sitovaa vaatimusta, väittävät, vaan Pietari tarkoittiseremonialakia, jonka Kristuksen ristinkuolema oli tehnyt mitättö-mäksi ja tehottomaksi. Tämä Pietarin puhe oli omiaan auttamaankokousta sellaiseen kohtaan, että he saattoivat kuunnella täydelläsyyllä Paavalia ja Barnabasta, jotka kertoivat kokemuksistaan työs-sään pakanoiden keskuudessa.

Päätös

Jaakob esitti ratkaisevan todistuksensa — että Jumalan tarkoitusoli johtaa pakanat nauttimaan kaikista juutalaisten etuoikeuksista.Pyhä Henki ei nähnyt hyväksi määrätä pakanakäännynnäisille sere-monialakia, ja asiaa huolellisesti tutkittuansa apostolit ja vanhimmatnäkivät asian samassa valossa. Heidän mielipiteensä oli sama kuinJumalan Hengen mielipide. Jaakob johti neuvottelua, ja hänen lopul-linen päätöksensä oli: ”Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tulerasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen.”

Hän oli sitä mieltä, ettei seremonialakia, eikä varsinkaan ym-pärileikkaamismääräystä tulisi missään tapauksessa pakottaa paka-noiden noudatettavaksi, eikä edes suositella heille. Jaakob koettiteroittaa veljilleen sitä tosiseikkaa, että pakanat ovat kääntyessäänepäjumalainpalveluksesta Jumalan puoleen tehneet uskossa suurenmuutoksen, ja että tulisi olla hyvin varovainen, niin ettei heidän miel-tään tehtäisi levottomaksi pulmallisilla ja epäselvillä kysymyksilläja ettei siten heitä pelotettaisi seuraamasta Kristusta.

Pakanoiden ei kuitenkaan tulisi omaksua mitään sellaista tapaa,mikä olisi ristiriidassa heidän juutalaisten veljiensä näkemystenkanssa tai mikä herättäisi näiden mielessä ennakkoluuloja heitävastaan. Apostolit ja vanhimmat päättivät sen tähden kirjeellisestineuvoa pakanoita pidättäytymään epäjumalille uhratusta lihasta,haureudesta, tukehtuneesta ja verestä. Heitä kehoitettiin pitämäänkäskyt ja elämään pyhää elämää. Pakanoille vakuutettiin, etteivät ne [241]miehet, jotka olivat pakottaneet heitä ympärileikkauttamaan itsensä,olleet saaneet siihen apostolien valtuuksia.

Paavalia ja Barnabasta suositeltiin heille miehinä, jotka olivatpanneet henkensä alttiiksi Herran tähden. Juudas ja Siilas lähetet-tiin näiden apostolien mukana selittämään pakanoille neuvoston


päätöstä samanaikaisesti. Nämä neljä Jumalan palvelijaa lähetettiinAntiokiaan mukanaan kirje ja sanoma, joka päätti kaiken väittelyn,sillä se oli maan päällä korkeimman arvovallan ääni.

Tämä neuvosto, joka ratkaisi tämän asian, oli kokoonpantu juu-talaisja pakanakristittyjen seurakuntien perustajista. Läsnä olivatJerusalemin seurakunnan vanhimmat sekä Antiokian valtuutetut.Vaikutusvaltaisimmat seurakunnat olivat edustettuina. Neuvosto eilausunnoissaan kerskunut erehtymättömyydellään, vaan esitti valis-tuneen arvostelukyvyn sanelemia ohjeita Jumalan tahdosta peruste-tun seurakunnan arvokkuudella. He ymmärsivät, että Jumala oli itseratkaissut tämän kysymyksen suomalla pakanoille Pyhän Hengen,ja heidän oli vain seurattava Hengen joh-datusta.

Kristuksen seurakuntaa ei kutsuttu kokonaisuudessaan äänestä-mään kysymyksestä. Apostolit ja vanhimmat — vaikutusvaltaiset jaarvostelukykyiset miehet — laativat julistuksen, jonka kaikki kristi-tyt seurakunnat yleisesti omaksuivat. Kaikki eivät kuitenkaan olleetpäätöksestä mielissään, sillä oli väärien veljien puolue, joka ryh-tyi työhön omalla vastuullaan. He alkoivat napista ja etsiä virheitä,tehden uusia suunnitelmia ja koettaen ehkäistä niiden kokeneidenmiesten työtä, jotka Jumala oli erottanut opettamaan Kristuksen op-pia. Seurakunnalla on ollut sellaisia vastuksia alusta alkaen ja niitätulee olemaan aina ajan loppuun asti.

Luku 42—Paavalin palvelusvuodet [242]

Paavali oli uupumaton työntekijä. Alituiseen hän oli matkoillapaikasta toiseen, joskus kylmäkiskoisten seutujen kautta, joskusmeritse myrskyn ja rajuilman kourissa. Hän ei antanut minkään estääitseään työstä. Hän oli Jumalan palvelija, jonka oli tehtävä Hänentahtoansa. Sekä suullisesti että kirjeellisesti hän julisti sanomaa,joka aina siitä asti on Jumalan seurakunnalle antanut apua ja voimaa.Meille, jotka elämme tämän maailman historian loppuajoissa, hänenjulistamansa sanoma kertoo selvästi niistä vaaroista, jotka tulevatuhkaamaan seurakuntaa, ja niistä vääristä opeista, joita Jumalankansa tulee kohtaamaan.

Paavali kulki maasta maahan ja kaupungista toiseen saarnatenKristusta j a perustaen seurakuntia. Missä tahansa hän tapasi jonkun,joka kuunteli häntä, hän työskenteli erehdyksiä vastaan ja kääntääk-seen miesten ja naisten askelet oikeuden polulle. Ne, jotka hänenponnistelujensa tuloksena ottivat vastaan Kristuksen, hän järjestiseurakunnaksi. Hän teki niin, kuinka harvoja he luvultaan olivat-kin. Eikä Paavali suinkaan unohtanut näin perustamiaan seurakuntia.Kuinka pieni jokin seurakunta olikin, se oli kuitenkin hänen huolen-pitonsa ja mielenkiintonsa kohteena.

Paavalin kutsumus vaati häneltä monenlaista palvelusta. Hänentuli tehdä työtä käsillään ansaitakseen elatuksensa, perustaa seura-kuntia ja kirjoittaa kirjeitä jo perustetuille seurakunnille. Kuitenkinhän kaikkien näiden erilaisten ponnistusten keskellä julisti: ”Yhdenminä teen.” (Fil. 3: 13). Kaikessa työssä hän piti yhtä päämääräätarkoin silmiensä edessä: olla uskollinen Kristukselle, joka PaavalinHänen nimeänsä herjatessa ja koettaessa kaikin käytettävissä olevinkeinoin saada toisiakin niin tekemään, oli ilmestynyt hänelle. Hänenelämänsä ainoana suurena tarkoituksena ja päämääränä oli palvella [243]ja kunnioittaa Häntä, jonka nimeä hän oli kerran niin halveksinut.Hänen ainoa harras halunsa oli voittaa sieluja Vapahtajalle. Vastusta-koot ja vainotkoot häntä sekä juutalaiset että pakanat, mutta mikäänei saanut käännyttää häntä hänen päämäärästään.

247


Paavali silmäilee taaksepäin kokemuksiaan

Kirjoittaessaan filippiläisille Paavali kuvailee kokemuksiaan en-nen sekä jälkeen kääntymyksensä. ”Jos kuka muu luulee voivansaluottaa lihaan”, hän sanoo, ”niin voin vielä enemmän minä, jokaolen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa,Benjaminin sukukuntaa, heprealaisesta synnystä, ollut lakiin nähdenfariseus, intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteennähden nuhteeton.” Fil. 3: 4—6.

Kääntymyksen jälkeen hänen todistuksensa kuului:”Niinpä minä todella luen kaikki tappiokseni tuon ylen kalliin,

Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä Hä-nen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana —että voittaisin omakseni Kristuksen, ja minun havaittaisiin olevanHänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee,vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden,joka tulee Jumalasta uskon perusteella.” Fil. 3: 8, 9.

Se vanhurskaus, jota hän siihen asti oli pitänyt arvokkaana, olinyt arvoton hänen silmissään. Hänen sielunsa kaipaus oli: ”Tunteak-seni Hänet ja Hänen ylösnousemisensa voiman ja Hänen kärsimyk-siensä osallisuuden, tullessani Hänen kaltaisekseen samankaltaisenkuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täy-delliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omaksenivoittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minäen vielä katso sitä voittaneeni, mutta yhden minä teen: unhottaensen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on mi-nut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.”Fil. 3: 10—14.

Mukautuva työntekijä

Katso häntä Filipin vankilassa, missä hänen ylistyslaulunsa, huo-limatta siitä että tuska kidutti hänen ruumistaan, rikkoo keskiyön[244]hiljaisuuden. Kun maanjäristys on avannut vankilan ovet kuullaanhänen äänensä jälleen lohduttavan pakanallista vanginvartijaa: ”Älätee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä” — jokai-

Paavalin palvelusvuodet 249

nen mies paikallaan, yhden vankitoverin läsnäolon pidättämänä. Javanginvartija, vakuuttuneena Paavalia ylläpitävän uskon todellisuu-desta, kyselee pelastuksen tietä ja yhdessä perhekuntansa kanssaliittyy Kristuksen opetuslasten vainottuun joukkoon.

Katso Paavalia Ateenassa, Areiopagin neuvoston edessä, kunhän vastaa tietoon tiedolla, johdonmukaisuuteen joh-donmukaisuu-della ja viisauteen viisaudella. Huomaa, kuinka hän jumalallisenrakkauden synnyttämällä hienotunteisuudella viittaa Jehovaan ”tun-temattomana Jumalana”, jota hänen kuulijansa ovat tietämättäänpalvelleet, ja lainaten heidän oman runoilijansa sanoja hän esittääHänet Isänä, jonka lapsia he ovat. Kuuntele häntä, kun hän tuonayhteiskuntaluokkien aikakautena, jolloin ihmisen ihmisoikeudet olitehty kokonaan olemattomiksi, esittää inhimillisen veljeyden suurentotuuden, selittäen, että Jumala ”on tehnyt koko ihmissuvun yhdestäainoasta asumaan kaikkea maan piiriä.” Sitten hän osoittaa, kuin-ka kaikissa Jumalan ja ihmisen välisissä asioissa ilmenee Jumalanarmotarkoitus kuin kultaisena lankana. Hän ”on säätänyt heille mää-rätyt rajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, josehkä voisivat hapuilemalla Hänet löytää — Hänet, joka kuitenkaanei ole kaukana yhdestäkään meistä.”

Kuuntele häntä Festuksen hovissa, jolloin kuningas Agrippa, va-kuuttuneena evankeliumin totuudesta, huudahtaa: ”Vähälläpä luulettaivuttavasi minut kristityksi.” Millä ystävällisellä kohteliaisuudella,omia kahleitaan osoittaen, Paavali vastaakaan: ”Toivoisin Jumalalta,että olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan Sinä, vaan myös kaik-ki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin minäolen, näitä kahleita lukuunottamatta.”

Tällaista oli hänen elämänsä hänen omilla sanoillaan kuvailtuna:”Olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissarosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanainpuolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissamerellä, vaaroissa valheveljien keskellä; olen ollut työssä ja vaivassa;paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinytvilua ja alastomuutta.” 2 Kor. 11: 26, 27.

”Meitä herjataan”, hän sanoi, ”mutta me siunaamme, meitä vai- [245]notaan, mutta me kestämme, meitä parjataan, mutta me puhummeleppeästi, ... murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kui-


tenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuiten-kin omistaen kaiken.” 1 Kor. 4: 12, 13; 2 Kor. 6: 10.

Palvelus vankeudessa

Vaikka Paavali olikin vankina pitkän aikaa, suoritti Herra erikois-ta työtään hänen välityksellänsä. Kahleitaan hän käytti välikappalei-naan levittäessään tietoa Kristuksesta siten kirkastaakseen Jumalaa.Kun hänet kuljetettiin kuulusteltavaksi kaupungista toiseen, hän saitodistaa Jeesuksesta ja oman kääntymyksensä kiinnostavista tapah-tumista kuninkaitten ja hallitusten edessä, niin ettei heille jäänytmillä puolustaa suhdettansa Jeesukseen. Tuhannet uskoivat Häneenja iloitsivat Hänen nimessään.

Minä näin, että Paavalin merimatkassa täyttyi Jumalan erikoinentarkoitus. Hänen tahtonsa oli, että laivan miehistö saisi näin Paa-valissa todistuksen Jumalan voimasta, ja että pakanatkin kuulisivatJeesus-nimen, ja että monet kääntyisivät Paavalin opetuksen vaiku-tuksesta ja nähdessään hänen suorittamansa ihmeet. Kuninkaat jamaaherrat mieltyivät hänen perusteluihinsa, ja kun hän innokkaastija Pyhän Hengen voimassa saarnasi Jeesuksesta ja kertoi kokemuk-sensa mielenkiintoisista tapahtumista, heissä vahvistui vakaumus,että Jeesus oli Jumalan Poika.

Luku 43—Paavalin ja Pietarin marttyyrikuolema [246]

Apostolit Paavali ja Pietari työskentelivät erillään toisistaan mo-net vuodet, sillä Paavalin tehtävänä oli saarnata evankeliumia paka-noille, kun taas Pietari työskenteli erikoisesti juutalaisten hyväksi.Mutta Jumalan sallimuksesta molemmat joutuivat todistamaan Kris-tuksesta maailman pääkaupungissa, ja molemmat saivat vuodattaaverensä sen maaperälle siemeneksi pyhien ja marttyyrien suunnatto-man suurta korjuuta varten.

Samoihin aikoihin, kuin Paavali vangittiin toisen kerran, Pieta-riinkin käytiin käsiksi ja hänet pantiin vankilaan. Hän oli saattanutitsensä erikoisen vastenmieliseksi viranomaisille sillä, että hän oliniin innokkaasti ja menestyksellisesti paljastanut Simon Velhon pe-tokset ja tehnyt tyhjäksi hänen juonensa. Simon oli noita, joka oliseurannut Pietaria Roomaan vastustaakseen ja estääkseen evanke-liumin työtä. Nero uskoi noituuteen ja oli suosinut Simonia. Siksihän raivostui suuresti apostoliin ja oli heti valmis määräämään hänetvangittavaksi.

Keisarin pahansuopaisuutta Paavalia kohtaan enensi se, että jot-kut keisarillisen palveluskunnan jäsenet sekä myös jotkut korkeassaasemassa olevat henkilöt olivat kääntyneet kristinuskoon hänen en-simmäisen vankilassaolonsa aikana. Tästä syystä hän teki Paavalintoisen vankeuden vielä paljon ankarammaksi kuin ensimmäinen oliollut, suoden hänelle vain vähäisen mahdollisuuden saarnata evan-keliumia. Hän päätti riistää Paavalilta hengen, niin pian kuin siihenvain keksittäisiin uskottavalta näyttävä tekosyy. Apostolin puheenvoimakkuus häntä viimeksi kuulusteltaessa oli tehnyt Neroon niinsyvän vaikutuksen, että hän lykkäsi asian ratkaisun tuonnemmaksituomitsematta tai vapauttamatta Paavalia. Mutta hän lykkäsi tuomio-ta vain tuonnemmaksi. Ei kestänyt kauankaan, ennen kuin Nero teki [247]päätöksen, mikä saattoi Paavalin marttyyrin hautaan. Rooman kan-salaisena häntä ei voitu määrätä kidutettavaksi, ja sentähden hänettuomittiin mestattavaksi.

251


Juutalaisena ja ulkomaalaisena Pietari tuomittiin ruoskittavaksija ristiinnaulittavaksi. Ajatellessaan tuota kauheaa kuolemaa apostolimuisti suuren syntinsä kieltäessään Jeesuksen Hänen kuulustelunsahetkellä, ja hänen ainoa ajatuksensa oli, että hän oli arvoton niinsuureen kunniaan, että saisi kuolla samalla tavalla kuin hänen Mes-tarinsa. Pietari oli vilpittömästi katunut tuota syntiä, ja Kristus oliantanut sen hänelle anteeksi, mitä osoittaa se suuri tehtävä, jokahänelle oli annettu: ruokkia lauman lampaita ja karitsoja. Mutta Pie-tari ei voinut antaa sitä koskaan itselleen anteeksi. Ei edes ajatustuon viimeisen, hirvittävän kokemuksen tuskista voinut vähentäähänen surunsa ja katumuksensa katkeruutta. Viimeisenä suosiono-soituksena hän pyytämällä pyysi teloittajiltaan saada tulla naulituksiristiin pää alaspäin. Hänen pyyntöönsä suostuttiin, ja sillä tavoinkuoli suuri apostoli Pietari.

Paavalin viimeinen todistus

Paavali johdettiin yksityisenä henkilönä teloituspaikalle. Levot-tomina hänen vaikutuksensa ulottuvaisuudesta hänen vainoojansapelkäsivät, että hänen kuolemaansakin katsellessaan monet voisivattulla voitetuiksi kristinuskoon. Siitä johtuen vain muutamien harvo-jen sallittiin olla läsnä. Mutta paatuneet sotilaat, jotka oli määrättysaattamaan häntä, kuuntelivat hänen sanojaan, ja suureksi hämmäs-tyksekseen näkivät hänet iloisena, vieläpä riemullisena edessäänsellainen kuolema. Hänen anteeksiantava mielensä hänen murhaaji-aan kohtaan sekä hänen viimeiseen saakka horjumaton luottamuk-sensa Kristukseen olivat elämän tuoksu elämäksi muutamille, jotkaolivat todistamassa hänen marttyyrikuolemansa. Useat vastaanotti-vat ennen pitkää Vapahtajan, jota Paavali saarnasi, ja pelottomastisinetöivät uskonsa verellään.

Paavalin elämä, aina sen viimeisimpään hetkeen asti, todistihänen sanojensa totuudesta toisessa Korinttolaiskirjeessä:

”Sillä Jumala, joka sanoi: ’Loistakoon valkeus pimeydestä’, onse, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen,[248]sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoista, levittäisi valoan-sa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattomansuuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Me olemmekaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat,

Paavalin ja Pietarin marttyyrikuolema 253

mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahankukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuk-sen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidänruumiissamme näkyviin.” 2 Kor. 4:6—10. Hänen pätevyytensä eiollut hänessä itsessään, vaan jumalallisen Hengen läsnäolossa javaikutuksessa, joka täytti hänen sielunsa ja alisti jokaisen hänen aja-tuksensa kuuliaiseksi Kristuksen tahdolle. Se seikka, että hänen omaelämänsä oli esimerkkinä siitä totuudesta, jota hän julisti, antoi sekähänen saarnaamiselleen että esiintymiselleen vakauttavan voiman.Profeetta sanoo: ”Vakaamieliselle Sinä talletat rauhan, rauhan, sillähän turvaa Sinuun.” Jes. 26: 3. Juuri tämä taivaallinen rauha, jokaloisti hänen kasvoiltaan, voitti monta sielua evankeliumille.

Apostoli ei luonut katsettaan suureen tuntemattomaan epävar-mana eikä peloissaan, vaan iloisena odottaen toivonsa täyttymistä.Seistessään marttyyrina teloituspaikallaan hän ei nähnyt teloittaj anvälkkyvää miekkaa eikä vihreää maata, johon hänen verensä oli pianvuotava, vaan hän katsoi tuon kesäisen, tyynen sinitaivaan läpi Ian-kaikkisen valtaistuimelle. Hän puhui Jumalallensa: Oi Herra, Sinäolet minun lohduttajani ja perintöosani. Milloin saan syleillä Sinua?Milloin saan katsella Sinua ilman välillä olevaa hämärtävää verhoa?

Maallisen elämänsä ajan Paavali eli aina todellisessa taivaallises-sa ilmapiirissä. Kaikki, jotka seurustelivat hänen kanssaan, tunsivathänen yhteydestään Kristukseen ja seurustelustaan enkeleiden kans-sa heijastuvan vaikutuksen. Tässä piilee totuuden voima. Pyhän elä-män teeskentelemätön, tahaton vaikutus on vaikuttavin saarna, mitävoidaan pitää kristinuskon hyväksi. Todistelut, vaikkapa kumoamat-tomatkin, herättävät vain vastustusta, mutta jumalisessa esimerkissäon voima, jota on mahdoton täysin vastustaa.

Ajattelematta vähääkään omia, niin lähellä olevia kärsimyksi-ään, apostoli tunsi syvää murhetta opetuslasten puolesta, jotka hänenoli nyt jätettävä pitämään puoliaan ennakkoluuloja, vihaa ja vainoavastaan. Hän koetti vahvistaa ja rohkaista niitä harvoja kristittyjä,jotka seurasivat häntä teloituspaikalle, kertoen niistä tavattoman kal- [249]lisarvoisista lupauksista, jotka annetaan vanhurskauden asian tähdenvainotuille. Hän vakuutti heille, ettei mitään siitä, mitä Jumala onpuhunut koetelluista ja uskollisista lapsistaan, jää täyttämättä. Hetulevat nousemaan ja loistamaan, sillä Herran valkeus on koittavaheille. Kun Herran kunnia ilmestyy, saavat he pukea ylleen kauniit


valkoiset vaatteensa. Vähäksi aikaa he voivat joutua ahdistukseenja moninaisiin kiusauksiin ja jäädä ilman maallista lohdutusta; mut-ta heidän täytyy rohkaista mielensä ja sanoa: ”Tiedän kehen olenuskonut. Hän on voimallinen pitämään sen, missä olen Häneen luot-tamukseni pannut. Hänen nuhteensa on pian päättyvä, ja rauhallisenja onnellisen päivän iloinen aamu on koittava.”

Pelastuksemme Päämies on valmistanut palvelijansa viimeis-tä suurta taistelua varten. Kristuksen uhrikuoleman lunastamana,pestynä synnistä Hänen verellään ja Hänen vanhurskauteensa pukeu-tuneena Paavalilla oli itsessään todistus siitä, että hänen sielunsa olikallis hänen Lunastajansa silmissä. Hänen elämänsä on kätkettynäKristuksen kanssa Jumalassa, ja hän on vakuuttunut siitä, että Hän,joka on voittanut kuoleman, on voimallinen pitämään sen, mitä onluvannut. Hän tarttuu hengessänsä Vapahtajan lupaukseen: ”Minäherätän hänet viimeisenä päivänä.” Joh. 6: 40. Hänen ajatuksensaja toivonsa ovat keskittyneet hänen Herransa toiseen tulemukseen.Ja kun teloittajan miekka laskeutuu ja kuoleman varjot peittävätmarttyyrin sielun, hänen viimeinen ajatuksensa rientää eteenpäin, jahänen hartain toivonsa on suurena ylösnousemuksen päivänä saadakohdata elämän Antaja, joka toivottaa hänet tervetulleeksi autuaitteniloon.

Melkein kaksikymmentä vuosisataa on kulunut siitä, kun iäkäsPaavali vuodatti verensä Jumalan Sanan ja Kristuksen todistajana.Ei ainoakaan uskollinen käsi ole kirjoittanut muistiin tuleville suku-polville tämän pyhän miehen elämän viimeisiä vaiheita, mutta in-noitettu Sana on säilyttänyt meille hänen vähää ennen kuolemaansaantamansa todistuksen. Torventoitotuksen tavoin on hänen äänensäkuulunut kautta kaikkien aikojen rohkaisten uljuudellaan tuhansiaKristuksen todistajia ja herättäen tuhansissa suruttomissa sydämis-sä hänen oman voitokkaan ilonsa kaiun: ”Sillä minut jo uhrataan,ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksenkilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on mi-[250]nulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskastuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle,vaan myös kaikille, jotka Hänen ilmestymistään rakastavat.” 2 Tim.4: 6—8.

Luku 44—Suuri luopumus [251]

Ilmoittaessaan opetuslapsilleen Jerusalemin kohtalon ja toiseentulemiseensa liittyvät tapahtumat Jeesus ennusti heille kansansa ko-kemukset siitä alkaen, jolloin Hänet otettaisiin pois heidän keskuu-destaan, palaamiseensa asti kunniassa ja kirkkaudessa heitä vapaut-tamaan. Vapahtaja katseli Öljymäeltä myrskyjä, jotka olivat kohtaa-maisillansa apostolista seurakuntaa, ja tunkeutuessaan syvemmälletulevaisuuteen Hänen silmänsä erottivat raivoisat, tuhoisat rajuil-mat, jotka tulivat pieksemään Hänen seuraajiansa tulevina pimeydenja vainon aikoina. Muutamin harvoin ja suppein, mutta pelottavanmerkityksellisin sanoin Hän kertoi edeltäpäin siitä kohtalosta, jokatämän maailman hallitsijain toimesta tulisi Jumalan seurakunnanosaksi. Kristuksen seuraajien tulisi kulkea sama nöyryytyksen, pil-kan ja kärsimysten polku, jota heidän Mestarinsakin oli kulkenut.Vihamielisyys, joka puhkesi maailman Lunastajaa vastaan, oli koh-taava kaikkia, jotka uskoisivat Hänen nimeensä.

Varhaisseurakunnan historia osoittautui Vapahtajan sanojen täyt-tymykseksi. Maan ja helvetin voimat liittyivät vastustamaan Kristus-ta Hänen seuraajissaan. Pakanamaailma oivalsi, että jos evankeliumivoittaisi, kristityt hävittäisivät pakanalliset temppelit ja alttarit, jasen tähden se pani liikkeelle kaikki voimansa tuhotakseen kristinus-kon. Vainotulet syttyivät. Kristityiltä riistettiin heidän omaisuutensaja heitä raastettiin kodeistaan. He kestivät ”monet kärsimysten kil-voitukset” (Hepr. 10: 32) ja saivat ”kokea pilkkaa ja ruoskimista,vieläpä kahleita ja vankeutta” (11: 36). Useat sinetöivät todistuk-sensa verellään. Ylhäisiä ja orjia, rikkaita ja köyhiä, oppineita jaoppimattomia surmattiin samalla tavalla armotta.

Mutta turhaan raukesivat Saatanan ponnistukset hävit- tää Kris- [252]tuksen seurakunta väkivalloin. Tuo suuri taistelu, jossa Jeesuksenopetuslapset antoivat henkensä, ei päättynyt näiden uskollisten li-punkantajien kaatuessa vartiopaikalleen. He voittivat hävitessään.Jumalan työntekijät saivat surmansa, mutta Hänen työnsä meni järk-kymättä eteenpäin. Evankeliumi leveni jatkuvasti, ja sen kannattajien

255


lukumäärä lisääntyi. Se tunkeutui luoksepääsemättömiin seutuihin,saavuttipa Rooman kotkatkin. Kristityt sanoivat, pannen heitä vai-noavat pakanalliset hallitsijat tilille: Te voitte ”tappaa meidät, kidut-taa meitä, tuomita meidät ... Teidän vääryytenne on todistus meidänsyyttömyydestämme ... Eikä julmuutenne kuitenkaan hyödytä teitä”.Se oli vain entistä voimakkaampi kehoitus tuomaan toisia heidänriveihinsä. ”Mitä useampia te meistä surmaatte, sitä suuremmaksilukumme kasvaa. Kristittyjen veri on siemen.”

Tuhansia vangittiin ja surmattiin, mutta toiset kiirehtivät täyttä-mään heidän paikkansa. Ja jotka kärsivät uskonsa tähden marttyyri-kuoleman, ne tallennettiin Kristukselle, ja Hän piti heitä voittajina.He olivat kilvoitelleet hyvän kilvoituksen ja tulevat Kristuksen tul-lessa saamaan kunnian kruunun. Heidän kestämänsä kärsimyksetjohtivat kristittyjä lähemmäksi toisiaan ja Lunastajaansa. Heidänelämänsä esimerkki ja kuolemansa todistus olivat totuuden lujia to-distajia, ja mitä kaikkein vähiten osattiin odottaa, Saatanan alamaisetalkoivat luopua hänen palveluksestaan ja liittyä Kristuksen lipunalle.

Sovittelu pakanuuden kanssa

Sen tähden Saatana teki suunnitelmia voidakseen menestyksel-lisemmin sotia Jumalan hallitusta vastaan pystyttämällä lippunsakristilliseen seurakuntaan. Jos hän voisi johtaa Kristuksen seuraa-jat harhaan ja pahoittamaan Jumalan mielen, heidän väkevyytensä,rohkeutensa ja lujuutensa heikkenisivät, ja he lankeaisivat helpostihänen saaliiksensa.

Suuri vastustaja koetti nyt voittaa viekkaudella sen, minkä anas-tamisessa väkivalloin hän oli epäonnistunut. Vainot loppuivat, janiiden sijaan astui nyt ajallisen menestyksen ja maallisen kunnianvaaralliset houkutukset. Hän johdatti epäjumalanpalvelijoita omak-sumaan jotakin kristinuskosta, heidän hyljätessään kuitenkin muitatärkeitä totuuksia. He tunnustivat omaksuvansa Jeesuksen JumalanPoi- kana ja uskovansa Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseen-[253]sa, mutta he eivät tunteneet itseänsä syntisiksi eivätkä he tunteneetparannuksen ja sydämen muutoksen tarvetta. Tehden joitakin myön-nytyksiä omasta puolestaan he ehdottivat, että kristitytkin tekisivät

Suuri luopumus 257

samanlaisia omasta puolestaan, niin että kaikki voisivat Kristuksenuskon korokkeella liittyä yhteen.

Seurakunta oli nyt pelottavassa vaarassa. Vankeus, kidutus, tuli jamiekka olivat siunauksia tähän verrattuina. Jotkut kristityt pysyivätlujina selittäen, etteivät he voi myöntyä minkäänlaisiin sovitteluihin.Toiset päättelivät, että jos he myöntyisivät ja sovittelisivat joissakinuskonkohdissa ja liittyisivät niihin, jotka olivat osittain omaksuneetkristinuskon, he siten voisivat käännyttää heidät kokonaan. Kris-tuksen uskollisille seuraajille tuo aika oli syvän ahdistuksen aikaa.Valekristillisyyteen verhoutuneena Saatana pyrki salaa pujahtamaanseurakuntaan turmellaksensa heidän uskonsa ja kääntääksensä hei-dän mielensä pois totuuden sanasta.

Lopulta suuri joukko kristityltä alensi hengellisiä vaatimuksiaan,ja kristinusko ja pakanuus liittoutuivat keskenään. Vaikka epäjuma-lien palvelijat tunnustivat kääntyneensä ja liittyivät seurakuntaan,he pitivät tarkasti yhä kiinni epäjumalanpalveluksestaan ainoastaanvaihtaen palvontansa kohteet Jeesuksen, Marian ja pyhimysten ku-viin. Näin epäjumalanpalveluksen iljettävä hapatus, mikä tunkeutuiseurakuntaan, jatkoi tuhoisaa työtään. Seurakunnan uskoon ja ju-malanpalvelukseen liittyi vääriä oppeja, taikauskoisia menoja jaepäjumalanpalvelusta. Kun Kristuksen seuraajat liittyivät yhteenepäjumalanpalvelijoiden kanssa, kristillinen uskonto turmeltui jaseurakunta menetti puhtauttansa ja voimaansa. Oli kuitenkin muu-tamia, jotka eivät antaneet näiden petosten johtaa itseään harhaan.He pysyivät jatkuvasti uskollisina totuuden Isälle ja palvelivat yksinJumalaa.

Niiden joukossa, jotka tunnustautuivat Kristuksen seuraajiksi,on aina ollut kaksi luokkaa. Kun toinen luokka tutkii Vapahtajan elä-mää ja pyrkii hartaasti korjaamaan virheensä sekä muodostautumaanEsikuvansa mukaiseksi, toinen luokka kaihtaa selviä, käytännöllisiätotuuksia, jotka paljastavat sen virheet. Parhaimmillaankaan olles-saan ei seurakunta ollut täysin totuudellinen, puhdas ja vilpitön.Vapahtajamme opetti, että niitä, jotka tahallaan antautuvat syntiin, [254]ei tule ottaa seurakuntaan. Kuitenkin Hän liittyi miehiin, jotka olivatluonteeltaan puutteellisia, ja soi heille etuoikeuden seurata Hänenopetuksiaan ja esimerkkiään, niin että heillä olisi tilaisuus nähdä jakorjata virheensä.


Mutta valon Ruhtinaan ja pimeyden ruhtinaan kesken ei olesolmittu mitään liittoa, eikä niin ollen voi olla mitään liittoa myös-kään heidän seuraajiensa välillä. Kun kristityt suostuivat liittymäänniihin, jotka olivat vain puolittain kääntyneet pakanuudesta, he as-tuivat polulle, joka vei aina kauemmaksi ja kauemmaksi totuudesta.Saatana riemuitsi siitä, että oli onnistunut pettämään niin suurenjoukon Kristuksen seuraajia. Sitten hän koetti saada heidät entistätäydellisemmin valtaansa, ja innoitti heitä vainoamaan niitä, jotkapysyivät uskollisina Jumalalle. Ei kukaan osannut vastustaa todel-lista kristillistä uskoa niin hyvin kuin ne, jotka kerran olivat olleetsen kannattajia, ja niin nämä luopuneet kristityt yhdessä puolipaka-nallisten kumppaneittensa kanssa kohdistivat sodankäyntinsä mitäoleellisimpia kristinuskon opinkohtia vastaan.

Niiden, jotka tahtoivat pysyä uskollisina ja lujina näitä petok-sia ja iljetyksiä vastaan, jotka oli papilliseen pukuun verhottuinatuotu seurakuntaan, oli epätoivoisesti kilvoiteltava. Raamattua eihyväksytty uskon mittapuuksi. Oppia uskonnonvapaudesta pidet-tiin kerettiläisyytenä, ja sen puolustajia vihattiin ja heidät julistettiinlainsuojattomiksi.

Uskollisten eroaminen

Pitkän ja ankaran taistelun jälkeen muutamat uskolliset päätti-vät lopettaa kaiken yhteyden tuon luopiokirkon kanssa, jos se vieläkieltäytyisi karistamasta elämästään valheellisuutta ja epäjumalan-palvelusta. He ymmärsivät, että ero oli ehdottoman välttämätön, joshe mielivät olla kuuliaisia Jumalan Sanalle. He eivät uskaltaneetsuvaita erehdyksiä, jotka olivat kohtalokkaita heidän omalle sielul-leen ja esimerkkinä, joka olisi voinut vaarantaa heidän lastensa jalastensa lasten uskon. Rauhan ja yksimielisyyden tähden he olivatvalmiit mihin tahansa myönnytykseen, kunhan se vain oli sopusoin-nussa uskollisuuden kanssa Jumalaa kohtaan. Mutta heistä tuntuirauhakin periaatteiden uhraamisella ostettuna liian kalliilta. Jos yk-simielisyys olisi varmistettavissa vain totuudesta ja vanhurskaudestatinkimällä, niin mieluummin sitten ero, vaikkapa sotakin. Kuinka[255]hyvin olisivatkaan asiat sekä seurakunnassa että maailmassa, josne periaatteet, jotka vaikuttivat noissa järkähtämättömissä sieluissa,

Suuri luopumus 259

heräisivät uudelleen eloon niiden sydämessä, jotka tunnustautuvatJumalan kansaksi.

Apostoli Paavali ilmoittaa, että ”kaikki, jotka tahtovat elää ju-malisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainot-taviksi”. 2 Tim.3: 12. Miksi sitten näyttää siltä, kuin vaino suureksi osaksi uinuisi?Ainoa syy on se, että seurakunta on mukautunut maailman vaatimus-ten mukaan eikä sen tähden herätä vastustusta. Meidän päiviemmeuskonto ei ole luonteeltaan niin puhdasta ja pyhää, kuin kristinuskooli Kristuksen ja Hänen apostoliensa päivinä. Synnin kanssa sovitte-levan hengen vaikutuksesta, kun Jumalan Sanan suuriin totuuksiinsuhtaudutaan niin välinpitämättömästi, kun todellista jumalisuuttaon seurakunnassa niin vähän, sentähden kristinusko on näennäisestiniin maailman suosiossa. Mutta elpyköönpä alkukristillisen seura-kunnan usko ja voima, niin kyllä vainon henkikin herää eloon javainotulet syttyvät jälleen.

Luku 45—Laittomuuden salaisuus[256]

Toisessa kirjeessään tessalonikalaisille apostoli Paavali ennustisuuresta luopumuksesta, mikä oli oleva seurauksena paavinvallanperustamisesta. Hän selitti, ettei Kristuksen päivä tule, ”ennen kuinluopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kado-tuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitäjumalaksi tahi jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Ju-malan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala”. Ja edelleen apostolivaroittaa veljiään, että ”laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa”.2 Tess. 2:3, 4, 7. Jo niin aikaisin hän näki seurakuntaan pujahtavanerehdyksiä, jotka valmistaisivat tietä paavinvallan kehittymiselle.

Vähän kerrassaan, ensin salaa ja hiljaisuudessa, ja vähitellen jul-kisemmin, kasvaen voimassa ja päästen valtaamaan ihmisten mieliä,laittomuuden salaisuus eteni tehden pettävää ja herjaavaa työtään.Melkein huomaamatta pakanalliset tavat kulkeutuivat kristilliseenseurakuntaan. Sovittelun ja mukautuvaisuuden henki tukahtui jok-sikin aikaa niissä raivoisissa vainoissa, joita seurakunta sai kärsiäpakanuuden taholta. Mutta kun vaino lakkasi ja kristityt pääsivätjälleen kuninkaiden hoveihin ja palatseihin, seurakunta hylkäsi Kris-tuksen ja Hänen apostoliensa nöyrän yksinker-taisuuden ja omaksuipakanallisten pappien ja hallitsijoiden loiston ja komeuden ja vaihtoiJumalan vaatimukset inhimillisiin teorioihin ja perinteisiin. Konstan-tinuksen nimellinen kääntyminen neljännen vuosisadan alkupuolellatuotti suurta iloa, ja vanhurskauden vaatteisiin pukeutunut maailmamarssi seurakuntaan. Turmeluksen työ edistyi nyt nopeasti. Ulkonai-sesti näytti siltä, kuin pakanuus olisi hävinnyt, mutta todellisuudessase voitti. Sen henki hallitsi seura-kuntaa. Sen opit, menot ja taikaus-ko sekoittuivat Kristuk- sen seuraajiksi tunnustautuvien uskoon ja[257]jumalanpalvelukseen.

Tämä pakanuuden ja kristinuskon välinen sovittelu päättyi ”lait-tomuuden ihmisen” ilmaantumiseen, josta profetioissa oli ennustettu,että hän asettuu Jumalaa vastaan ja korottaa itsensä Jumalan yläpuo-lelle. Tuo väärän uskonnon jättiläismäinen järjestelmä on Saatanan

260

Laittomuuden salaisuus 261

voiman mestarinäytös, muistomerkki hänen yrityksistään asettuavaltaistuimelle hallitsemaan maata oman tahtonsa mukaan.

Saavuttaakseen maallisia etuja ja kunniaa seurakunta pyrki ta-voittelemaan maan suurten miesten suosiota ja kannatusta, ja hyljät-tyään täten Kristuksen se suostutettiin osoittamaan alamaisuuttaanSaatanan edustajalle — Rooman piispalle.

Roomalaiskatolisuuden tärkeimpiä oppeja on, että paavi on Kris-tuksen maailmanlaajuisen seurakunnan näkyväinen pää, jolla onylin valta hallita kaikkia piispoja ja pappeja kaikissa osissa maail-maa. Mutta ei siinä vielä kyllin, vaan paavi on röyhkeästi anastanutitselleen jopa Jumaluudenkin arvonimiä.

Saatana tiesi hyvin, että Raamattu auttaisi ihmisiä huomaamaanhänen petoksensa ja vastustamaan hänen valtaansa. Juuri Sanan avul-lahan maailman Vapahtajakin oli vastustanut hänen hyökkäyksiään.Kristus torjui jokaisen hyökkäyksen iankaikkisen totuuden kilvel-lä sanoen: ”Kirjoitettu on.” Vastustajan jokaista vihjausta vastaanKristus käytti Sanan viisautta ja voimaa. Jotta Saatana voisi pitääihmisiä vallassansa ja pystyttää paavillisen anastajavallan, hänentäytyi pitää heitä tietämättöminä Raamatusta. Raamattu korottaisiJumalaa ja saattaisi puuttuvaiset ihmiset heidän oikeaan asemaansa.Siksi Saatana tahtoi pitää sen pyhät totuudet salassa ja tukahduttaane. Rooman kirkko omaksui tämän kannan. Raamatun levittäminenoli satojen vuosien aikana kiellettyä. Kansa ei saanut lukea sitä eikäpitää sitä kodeissaan, ja periaatteettomat papit ja prelaatit tulkitsivatsen opetuksia omien pyyteittensä hyväksi. Täten paavi tunnustettiinmelkein kaikkialla maailmassa Jumalan sijaishallitsijaksi, jolle oliannettu ylin hallitusvalta sekä kirkossa että valtiossa.

Muuttaa ajat ja lain

Kun nyt virheiden paljastaja oli raivattu tieltä, Saatana toimioman tahtonsa mukaan. Profetia oli ennustanut, että paavinvalta oli [258]pyrkivä ”muuttamaan ajat ja lain”. Dan. 7: 25. Se ei vitkastellut tä-hän tehtävään ryhtyessään. Tarjotakseen pakanuudesta kääntyneilleheidän epäjumalainpalvontansa korvikkeen ja siten edistääkseen hei-dän nimellistä kristinuskon vastaanottamistansa, se solutti vähitellenkuvien ja pyhäinjäännösten palvonnan kristilliseen jumalanpalveluk-seen. Lopulta yleinen kirkolliskokous vahvisti asetuksellaan tämän


paavillisen epäjumalanpalvelusiärjestelmän. Täydentääkseen tämänjumalattoman tekonsa Rooma päätti pyyhkiä Jumalan laista pois toi-sen käskyn, joka kieltää kuvien palvonnan, sekä jakaa kymmenennenkäskyn kahtia, niin että lukumäärä pysyisi samana.

Pakanuuden hyväksi mukautuva henki valmisti tietä vieläkinpitemmälle menevään taivaan arvovallan halveksimiseen. Saatanamuutti neljättäkin käskyä ja koetti syrjäyttää ikivanhan sapatin, senpäivän, jonka Jumala oli siunannut ja pyhittänyt, ja korottaa sentilalle pakanoiden juhlallisesti viettämän, ”kunnioitettavan aurin-gon päivän”. Tähän muutokseen ei ensi alussa pyritty avoimesti.Kaikki kristityt olivat ensimmäisinä vuosisatoina pitäneet oikeatasapattia. He kiivailivat Jumalan kunnian puolesta, ja uskoessaan,että Hänen lakinsa oli muuttumaton, he innokkaasti valvoivat sensäädösten loukkaamattomuutta. Mutta edustajiensa välityksellä Saa-tana toimi suurella taitavuudella päämääränsä saavuttamiseksi. Jottaihmisten huomio kiintyisi sun-nuntaihin, hän teki siitä juhlapäivänKristuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Sinä päivänä pidettiin us-konnollisia jumalanpalveluksia, mutta sitä pidettiin kuitenkin vielähuvittelupäivänä, kun taas sapattia edelleenkin vietettiin pyhänä.

Jo pakanana ollessaan Konstantinus julkaisi käskyn, joka määrä-si sunnuntain vietettäväksi yleisenä juhlapäivänä kaikkialla Roomanmaailmanvallan alueella. Kääntymyksensä jälkeen hän yhä pysyisunnuntain uskollisena kannattajana, ja uuteen uskoonsa innostu-neena hän pakotti kansan noudattamaan tätä pakanallista käskyään.Mutta tälle päivälle näin osoitettu kunnia ei vielä ollut kylliksi estä-mään kristittyjä pitämästä oikeata sapattia Herran pyhänä päivänä.Oli otettava vielä yksi askel: väärä sapatti oli korotettava samanar-voiseen asemaan kuin oikeakin. Muutamia vuosia Konstantinuksenkäskyn julkaisemisen jälkeen Rooman piispa antoi sunnuntaille ar-vonimen Herran päivä. Täten saatiin kansa vähitellen johdetuksipitä- mään sitä pyhän arvoisena. Aikuperäistäkin sapattia pidettiin[259]kuitenkin yhä.

Pääpettäjä ei ollut vielä suorittanut työtään loppuun. Hän olipäättänyt koota kristityn maailman oman lippunsa alle ja käyttäävaltaansa sijaishallitsijansa, ylpeän ylipapin, välityksellä, joka väit-ti olevansa Kristuksen sijainen. Hän pääsikin tarkoitustensa peril-le puolikääntyneiden pakanoiden, kunnianhimoisten prelaattien jamaailmaa rakastavien kirkonmiesten avulla. Kerta toisensa jälkeen


pidettiin suuria kirkolliskokouksia, joihin kokoontui kirkollisia mah-timiehiä kaikkialta maailmasta. Melkein jokaisessa kirkolliskokouk-sessa Jumalan säätämää sapattia painettiin aina hiukan alemmaksi,kun taas sunnuntaita samanaikaisesti vastaavasti korotettiin. Sitenpakanallista juhlaa lopulta ruvettiin kunnioittamaan jumalallisenasäädöksenä, kun taas Raamatun sapatti selitettiin muinaismuistoksijuutalaisuudesta, ja sen pyhittäjät kirottiin.

Tuo suuri luopio oli onnistunut korottamaan itsensä ”yli kaiken,mitä jumalaksi tahi jumaloitavaksi kutsutaan”.

Tess. 2: 4. Hän oli rohjennut muuttaa Jumalan laissa sen ainoankäskyn, joka kiinnittää koko ihmissuvun huomion totiseen ja eläväänJumalaan. Neljännessä käskyssä Jumala ilmaisee itsensä taivaittenja maan Luojana, jossa ominaisuudessa Hän eroaa kaikista vääristäjumalista. Jumala pyhitti seitsemännen päivän luomistyön muis-tomerkkinä ihmisen lepopäiväksi. Sen oli määrä aina pitää eläväJumala ihmisten mielissä kaiken olevaisen alkulähteenä ja kunnioi-tuksen ja palvonnan kohteena. Saatanan pyrkimyksenä on vieroittaaihmisiä heidän uskollisuudestaan Jumalaa kohtaan ja kuuliaisuudes-ta Hänen lailleen. Sen tähden hän kohdistaa erikoiset ponnistuksensasitä käskyä vastaan, joka viittaa Jumalaan Luojana.

Protestantit väittävät nykyään, että Kristuksen ylösnouseminensunnuntaina teki siitä kristillisen sapatin. Mutta siihen puuttuu Raa-matun todistus. Ei Kristus eivätkä Hänen apostolinsa antaneet tuollepäivälle sellaista kunniaa. Sunnuntain pyhittäminen kristillisenä sää-döksenä juontaa alkunsa siitä ”laittomuuden salaisuudesta”, jokajo Paavalin päivinä oli aloittanut työnsä. Missä ja milloin Herra ontunnustanut omakseen tämän paaviuden lapsen? Mikä laillinen syyvoidaan esittää muutokselle, josta Raamattu kokonaan vaikenee?

Kuudennella vuosisadalla oli paavinvallan asema vakiin- tunut [260]lujaksi. Sen valtaistuin oli pystytetty keisarilliseen pääkaupunkiin,ja Rooman piispa oli julistettu koko kirkon pääksi. Pakanuus oliantanut tilaa paaviudelle. Lohikäärme oli antanut pedolle ”voimansaja valtaistuimensa ja suuren vallan”. Ilm. 13: 2. Ja nyt alkoi se 1260vuotta kestävä paavillinen sortoaika, josta oli ennustettu Danielinja Johanneksen profetioissa. (Dan. 7:25; Ilm. 13:5—7.) Kristitty-jä pakotettiin joko luopumaan uskonsa aitoudesta ja omaksu-maanpaavilliset seremoniat ja jumalanpalveluksen tai virumaan kuoliaik-si vankityrmässä, kärsimään kuoleman piinapenkissä, roviolla tai


pyövelin kirveen alla. Nyt täyttyivät Jeesuksen sanat: ”Omat van-hemmatkin ja veljet ja sukulaiset ja ystävät antavat teidät alttiiksi; jamuutamia teistä tapetaan ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minunnimeni tähden.” Luuk. 21: 16, 17. Vaino kohtasi uskollisia suurem-malla raivolla kuin koskaan ennen, ja maailmasta tuli suunnatto-man suuri taistelukenttä. Vuosisadat Kristuksen seurakunta löysisuojaa yksinäisistä ja tuntemattomista pakopaikoista, niinkuin pro-feetta sanoo: ”Ja vaimo pakeni erämaahan, jossa hänellä oli Jumalanvalmistama paikka, että häntä elätettäisiin siellä tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää.” Ilm. 12: 6.

Pimeä keskiaika

Rooman kirkon valtaanpääsy merkitsi pimeiden aikojen alkua.Sitä mukaa kuin sen valta kasvoi, pimeys sakeni. Usko siirrettiinKristuksesta, totisesta perustuksesta, Rooman paaviin. Sen sijaanettä ihmiset olisivat turvautuneet Jumalan Poikaan syntien anteek-sisaamiseksi ja iankaikkiseksi pelastukseksi, he nostivat katseensapaaviin sekä pappeihin ja prelaatteihin, joille hän oli antanut vallan.Heille opetettiin, että paavi oli heidän välimiehensä ja ettei kukaanvoisi lähestyä Jumalaa muutoin kuin hänen välityksellään sekä edel-leen, että hän oli heille Jumalan paikalla ja häntä heidän oli sentähden sokeasti tolteltava. Näistä hänen vaatimuksistaan poikkeami-nen riitti tuottamaan rikkojalle mitä ankarimmat sekä ruumiillisetettä sielulliset rangaistukset.

Täten ihmisten mieli käännettiin Jumalasta erheellisiin, erehty-viin ja julmiin ihmisiin — vieläpä itseensä pimeyden ruhtinaaseen,joka käytti valtaansa heidän välityksellään. Synti oli verhottu pyhyy-den viittaan. Kun Raamattu kiel- letään ja ihminen rupeaa pitämään[261]itseään jumalana, meidän on oltava varuillamme petosta, kavaluuttaja turmelevaa laittomuutta vastaan. Inhimillisten lakien ja perin-teiden korottamisessa ilmeni turmelus, joka aina on seurauksenaJumalan lain syrjäyttämisestä.

Vaaran ajat

Nuo ajat olivat Kristuksen seurakunnalle vaarallisia aikoja. Us-kollisia lipunkantajia oli todellakin vain harvoja. Kuitenkaan ei to-


tuus jäänyt todistajitta, vaikka toisin ajoin näyttikin siltä, kuin ereh-dys ja taikausko pääsisivät kokonaan voitolle ja todellinen uskontokarkoitettaisiin tyystin maan päältä. Evankeliumi katosi näkyvistä,mutta uskonnolliset menot moninkertaistuivat, ja ihmiset olivat ylenankarien kiristysten raskauttamia.

Heitä ei opetettu ainoastaan pitämään paavia välittäjänään, vaanluottamaan myös omiin tekoihinsa sovittaakseen syntinsä. Pitkätpyhiinvaellusmatkat, katumusharjoitukset, pyhäinjäännösten palvo-minen, kirkkojen, pyhäinkuvien ja alttareiden pystyttäminen, suurtenrahasummien maksaminen kirkolle ja monet muut samanlaiset teotmäärättiin sovittamaan eli lepyttämään Jumalan vihan eli varmista-maan Hänen suosionsa, ikäänkuin Jumala olisi ihmisten kaltainen,joka vihastuisi turhasta ja olisi lepytettävissä lahjoilla ja katumus-harjoituksilla!

Seuraavat vuosisadat todistivat jatkuvasti kasvavasta erehdykses-tä Rooman liikkeelle laskemissa opeissa. Jo ennen paavinvallan pe-rustamista olivat pakanallisten filosofien opit saaneet seurakunnassaosakseen huomiota, ja niillä oli ollut seurakuntaan oma vaikutuksen-sa. Monet, jotka tunnustautuivat kääntyneiksi, olivat kuitenkin yhäuskollisia pakanallisen filosofiansa opinkappaleille, eivätkä ainoas-taan itse jatkaneet niiden tutkimista, vaan esittivät sitä toisillekinkeinona levittää vaikutustaan pakanain keskuudessa. Näin monia ar-veluttavia erehdyksiä tuotiin kristinuskoon. Huomattavimpia näistäoli usko ihmisen luontaiseen kuolemattomuuteen ja tietoiseen tilaantuonelassa. Tämä oppi muodosti perustuksen, jolle Rooma pystyttipyhimysten avuksihuutamisen ja neitsyt Marian palvonnan. Tästäsai alkunsa myös väärä oppi lopullisesti paatuneiden iankaikkisestakidutuksesta, joka jo varhain liitettiin paavilliseen uskoon.

Näin oli tie valmis vielä erään paavillisen keksinnön käytäntöö- [262]nottamiseksi, mitä Rooma kutsui kiirastuleksi ja käytti pelottamaanherkkäuskoista ja taikauskoista kansaa. Tämä harhaoppi väittää, et-tä on olemassa kidutuspaikka, jossa niiden sielujen, jotka eivät oleansainneet iankaikkista kadotusta, on kärsittävä rangaistus synneis-tään, ja mistä he vihdoin, vapauduttuaan kaikesta epäpuhtaudesta,pääsevät taivaaseen.

Mutta tarvittiin vieläkin eräs keksintö, jotta Rooman olisi mah-dollista hyötyä kannattajiensa pelosta ja vioista. Tämän paikan täyttianeoppi. Kaikille niille, jotka tahtoivat liittyä paavin sotiin hänen


ajallisen valtansa laajentamiseksi, rankaisemaan hänen vihollisi-aan tai hävittämään sukupuuttoon ne, jotka uskalsivat kieltää hänenhengellisen ylivaltansa, niille luvattiin täydellinen synninpäästö, se-kä menneitten, nykyisten että tulevien syntien, ja vapautus kaikistatuskista ja ansaituista rangaistuksista. Kansalle opetettiin myös, et-tä maksamalla rahaa kirkolle he voisivat itse vapautua synnistä jalunastaa vapaiksi kuolleitten ystäviensäkin sielut, jotka ovat kidutta-vissa liekeissä. Näin menetellen Rooma täytti arkkunsa ja ylläpitiloistoaan ja ylellisyyttään ja uskoa luulottelemaansa Hänen viransi-jaisuuteensa, jolla ei ollut paikkaa mihin päänsä kallistaa.

Epäjumalinen messu-uhri oli työntänyt Raamatun säätämän Her-ran ehtoollisen syrjään. Paavin papit uskottelivat tunnottomasti il-veillen muuttavansa tavallisen leivän ja viinin Kristuksen todelliseksiruumiiksi ja vereksi. Jumalaa herjaavasti he avoimesti uskottelivatkansalle omaavansa voiman ”luoda Luojansa”. Kaikkia kristittyjävaadittiin kuoleman uhalla julkisesti tunnustamaan uskonsa tähänhirveään, taivasta häpäisevään harhaoppiin. Ne, jotka kieltäytyivätsitä tekemästä, annettiin liekkien ruoaksi.

Paavinvallan keskipäivä oli maailman siveellinen keskiyö. PyhäRaamattu oli miltei tuntematon, ei ainoastaan kansalle, vaan myöspapeille. Niinkuin muinoin fariseukset, paavillisetkin johtajat vihasi-vat valoa, mikä voisi paljastaa heidän syntinsä. Raivattuaan tieltäänJumalan lain, vanhurskauden mittapuun, he käyttivät valtaansa rajoi-tuksetta ja harjoittivat paheita esteettömästi. Petos, ahneus ja irstailuolivat vallitsevina. Ihmiset eivät kavahtaneet mitään julmuutta, jonkaavulla he saattoivat saada rikkautta tai vaikutusvaltaa. Paavien japrelaattien palatsit olivat mitä inhottavimman irstailun näyttämöitä.Jotkut hallitsevista paaveista syyllistyivät niin mieltä kuohuttaviin[263]julmuuksiin, että maalliset hallitsijat koettivat syöstä viralta näitäkirkon mahtimiehiä liian turmeltuneina hirviöinä valtaistuimella sie-dettäviksi. Vuosisatojen aikana eivät oppi, taiteet eikä sivistys edis-tyneet lainkaan. Kristinuskoa vaivasi sekä siveellinen että henkinenkykenemättömyys.

Luku 46—Varhaiset uskonpuhdistajat [264]

Sen synkkyyden aikana, joka verhosi maata pitkän paavillisenyliherruuden aikakautena, ei totuuden valoa voitu kuitenkaan koko-naan tukahduttaa. Joka aikakautena oli Jumalalla todistajia — mie-hiä, jotka vaalivat uskoa Kristukseen ainoana välittäjänä Jumalanja ihmisen välillä, miehiä, jotka pitivät Raamattua ainoana elämä-nohjeena ja pyhittivät oikeaa sapattia. Jälkimaailma ei tule koskaantietämään, kuinka suuressa kiitollisuudenvelassa maailma on näillemiehille. Heitä poltettiin kerettiläisinä, heidän vaikuttimiansa vastus-tettiin, heidän persoonallisuuttaan parjattiin ja heidän kirjoituksensajoko salattiin, vääristeltiin tai typistettiin. Mutta he pysyivät lujina jaaikakaudesta toiseen säilyttivät uskonsa puhtaana, pyhänä perintönätuleville sukupolville.

Niin ankaraa oli ollut Raamattua vastaan kohdistettu sota, ettätoisinaan sitä oli jäljellä vain muutama aniharva kappale. Jumalaei ole sallinut Sanaansa kokonaan tuhottavan. Sen totuudet eivätsaaneet jäädä ainaisesti kätköön. Yhtä helposti kuin Hän oli avannutvankilan ovet ja rautaiset portit päästäessään palvelijansa vapaaksi,Hän saattoi vapauttaa elämän Sanan kahleistaan. Jumalan Henkiherätti ihmisiä Euroopan eri maissa etsimään totuutta kuin kätkettyäaarretta. Kaitselmuksen opastettua heidät Pyhän Raamatun ulottu-ville he tutkivat sen pyhiä sivuja syvällä mielenkiinnolla. He olivatvalmiita vastaanottamaan valon, maksoi se heille mitä tahansa. Vaik-ka he eivät nähneetkään kaikkea aivan selvästi, he saivat kuitenkinkyvyn tajuta monia kauan haudattuina olleita totuuksia. He eteni-vät taivaan lähettämien sanansaattajien tavoin repien erehdyksen jataikauskon kahleet kappaleiksi ja kehoittaen niitä, jotka niin kauanolivat olleet orjuudessa, nousemaan ja puolustamaan vapauttaan.

Oli tullut aika kääntää Raamattu eri kielille ja antaa se eri maiden [265]kansoille niiden omalla kielellä. Maailma oli ohittanut keskiyönsä.Pimeyden hetket olivat vähitellen päättymässä, ja monissa maissailmeni merkkejä päivänkoitosta.

267


Uskonpuhdistuksen kointähti

Neljännellätoista vuosisadalla nousi Englannissa ”uskonpuhdis-tuksen kointähti.” John Wycliff ei ollut ainoastaan Englannin, vaankoko kristikunnan uudistuksen sanansaattaja. Hän oli puritaanienkantaisä, ja hänen aikansa oli keidas erämaassa.

Herra näki hyväksi uskoa uskonpuhdistustyön miehelle, jonkaälyllinen kyvykkyys oli antava hänen töillensä oman leimansa jaarvokkuutensa. Se vaiensi halveksimisen äänen ja torjui edeltäpäintotuuden vihollisten yritykset pilkata totuuden puoltajan tietämät-tömyyttä ja saattaa tämän asia huonoon huutoon. Kun Wycliff johallitsi koulujen tarjoaman tiedon, hän antautui tutkimaan Raamat-tua. Sieltä hän löysi sen, mitä siihen asti oli turhaan etsinyt. Hän näkiRaamatun ilmoittaman pelastussuunnitelman ja Kristuksen ihmisenainoaksi puoltajaksi. Hän näki, että Rooma oli hy-lännyt raama-tulliset polut inhimillisten perinnäissääntöjen tähden. Hän antautuipalvelemaan Kristusta ja päätti julistaa löytämiään totuuksia.

Hänen elämänsä suurin työ oli Raamatun kääntäminen englan-ninkielelle. Tämä oli ensimmäinen täydellinen englanninkielinenkäännös mitä koskaan oli suoritettu. Kirjapainotaidon ollessa silloinvielä tuntematon oli kirjan monistaminen hyvin hidasta ja vaivallois-ta kopioimistyötä. Mutta tämä työ kuitenkin tehtiin, ja Englanninkansa sai Raamatun omalla kielellään. Täten Jumalan Sanan valo al-koi levittää säteitään pimeyteen. Jumalan käsi valmisti tietä suurelleuskonpuhdistukselle.

Vetoaminen ihmisten järkeen nosti heidät heidän passiivisestaalistuneisuudestaan paavillisiin oppeihin. Yläluokat, jotka ainoas-taan osasivat lukea siihen aikaan, vastaanottivat Raamatun mielihy-vin. Wycliff opetti nyt protestanttisuudelle tunnusomaisia oppeja— pelastusta uskon kautta Kristukseen ja Raamatun yksinomaistaerehtymättömyyttä. Monet papit liittyivät hänen kanssaan levittä-mään Raamattuja ja saarnaamaan evankeliumia, ja niin suuri olinäiden työntekijöiden ja Wycliffin kirjoitusten vaikutus, että mel-kein puolet Englannin kansasta omaksui uuden uskon. Pimeyden[266]valtakunnassa käytiin levottomiksi.

Wycliffin vihollisten yritykset pysähdyttää hänen työnsä ja riis-tää hänen henkensä epäonnistuivat, ja hän kuoli kuusikymmentäyk-sivuotiaana rauhassa juuri suorittaessaan alttaripalvelusta.

Varhaiset uskonpuhdistajat 269

Uskonpuhdistus leviää

Wycliffin kirjoitukset johdattivat böömiläisen John Hussin hyl-käämään monia roomalaisuuden erehdyksiä ja liittymään uskon-puhdistustyöhön. Wycliffin tavoin Husskin oli jalo kristitty, oppinutmies ja järkkymättömän uskollinen totuudelle. Hänen vetoomuksen-sa Raamattuun ja hänen pelkäämät-tömät ja ankarat arvostelunsapapiston pahennusta herättävästä siveettömästä elämästä, herättivätlaajalti huomiota, ja tuhannet ottivat iloiten vastaan puhtaan uskon.Tämä nostatti paavin ja prelaattien, pappien ja munkkien suuttumuk-sen, ja Huss sai kutsun tulla Konstanzin kirkolliskokouksen eteenvastaamaan syytettynä kerettiläisyydestä. Saksan keisari antoi hä-nelle turvakirjan, ja hänen saapuessaan Konstanziin paavi vakuuttihänelle henkilökohtaisesti, ettei hänelle tapahtuisi mitään vääryyttä.

Pitkän kuulustelun jälkeen, jossa Huss puolusti totuutta, häntävaadittiin valitsemaan joko peruuttaa oppinsa tai kuolla. Hän valitsimarttyyrin kohtalon, ja nähtyään kirjansa annetuksi liekkien ruo-aksi hänet itsensäkin poltettiin roviolla. Kokoontuneitten kirkon javaltion mahtimiesten läsnäollessa tämä Jumalan palvelija oli esittä-nyt juhlallisen ja uskollisen vastalauseen paavillisen pappisvallantapainturmelusta vastaan. Hänen surmaamisensa, jolla häpeämättärikottiin mitä juhlallisin, julkinen lupaus suojeluksesta, osoitti kokomaailmalle Rooman petollisen julmuuden. Tietämättään totuudenviholliset edistivät sitä asiaa, jota he turhaan koettivat tuhota.

Wycliffin kuoleman jälkeen jatkui vainon raivokkuudesta huo-limatta tuo tyyni, hurskas, innokas ja kärsivällinen vasta-lauseenesittäminen vallalla olevaa uskonnollista turmeltuneisuutta vastaan.Samoin kuin apostolien päivien uskovaiset, monet nytkin vapaaeh-toisesti uhrasivat maallisen omaisuutensa Kristuksen asian tähden.

Paavinvallan vahvistamiseksi ja laajentamiseksi ponnisteltiinedelleen uutterasti, mutta samanaikaisesti kun paavit yhä julistivat [267]olevansa Kristuksen edustajia, heidän elämänsä oli niin turmeltu-nutta, että se herätti inhoa kansassa. Kirjapainotaidon keksiminenauttoi Raamatun leviämistä yhä laajemmalle, ja monet näkivät, etteipaavillisilla opeilla ollut tukea Jumalan Sanassa.

Kun joku todistaja pakotettiin jättämään totuuden soihtu, ottitoinen sen hänen kädestään ja piti sitä korotettuna lannistumatto-man rohkeasti. Oli alkanut taistelu, joka oli päättyvä, ei ainoastaan


yksilöiden ja seurakuntien, vaan kokonaisten kansakuntien vapautuk-seen. Vuosisatojen kuilun poikki ihmiset ojensivat kätensä Wycliffinajan lollardeille.

Samaan aikaan kun Luther aloitti uskonpuhdistuksen Saksassa,saarnasi Calvin evankeliumia Ranskassa ja Zwingli Sveitsissä. Maa-ilma oli herännyt vuosisatojen unesta, ja maasta toiseen kaikuivattaikasanat ”uskonnon vapaus”.

Luku 47—Luther ja suuri uskonpuhdistus [268]

Ensimmäisiä niiden joukossa, jotka Jumala oli kutsunut johta-maan seurakuntaa paavillisesta pimeydestä puhtaan uskon valoon,oli Martti Luther. Innokkaana, hartaana ja uskollisena, tuntemattamuuta pelkoa kuin jumalanpelon ja tunnustamatta muuta uskonnon-perustusta kuin Pyhän Raamatun, Luther oli mies omaa aikaansavarten ja Jumala suoritti hänen välityksellään suuren työn uskonpuhdistami-seksi kirkossa ja maailman valistamiseksi.

Tutkiessaan eräänä päivänä kirjoja yliopiston kirjastossa, Lutherlöysi latinalaisen Raamatun. Yleisissä jumalanpalvelustilaisuuksissahän oli aikaisemmin kuullut katkelmia evankeliumeista ja apostolienkirjeistä, ja hän luuli niissä olevan Jumalan Sanan kokonaisuudes-saan. Nyt hän ensimmäisen kerran näki koko Raamatun. Kunnioitta-valla pelolla ja toisaalta ihmeissään hän käänteli noita pyhiä sivuja.Kiihtynein mielin ja sydän sykkien hän luki nyt yksikseen elämänSanaa, pysähtyen silloin tällöin huudahtamaan: ”Oi, jospa Jumalaantaisi minullekin tällaisen kirjan omaksi!” Taivaan enkelit olivathänen rinnallaan, ja Jumalan valtaistuimelta lähteneet valonsäteetkirkastivat hänen ymmärrykselleen totuuden aarteita. Hän ei kos-kaan aikaisemmin ollut pelännyt loukanneensa Jumalaa, mutta nythänet valtasi syvä vakaumus hänen synnillisestä tilastaan, niin kuinei koskaan ennen. Harras halu vapautua synnistä ja saavuttaa rauhaJumalan kanssa johti hänen askeleensa luostariin ja antautumaanluostarielämään.

Jokaisen hetken, joka häneltä liikeni päivittäisistä velvollisuuk-sistaan, hän käytti tutkisteluun, kieltäen itseltään unenkin ja tinkienniistäkin hetkistä, jotka hän olisi tarvinnut nauttiakseen yksinkertai-set ateriansa. Hänelle oli mieluisinta tutkia Jumalan Sanaa. Hän olilöytänyt Raamatun luostarin seinään kiinnitettynä, ja sen luokse hän [269]usein palasi.

Luther oli vihitty papiksi, ja niin hän sai kutsun tulla luostaristahoitamaan professorin virkaa Wittenbergin yliopistoon. Siellä hänantautui tutkimaan Raamattua sen alkukielellä. Hän alkoi luennoida

271


Raamatusta, ja Psalmit, evankeliumit ja apostolien kirjeet avautuivatsuurten ihastuneiden kuulijajoukkojen ymmärrykselle. Hän oli suu-renmoinen Raamatun tuntija, ja Jumalan armo lepäsi hänen yllään.Hänen eloisuutensa vangitsi hänen kuulijansa, ja se selvyys ja voima,jolla hän esitti totuutta, saivat heidät ymmärrykseltään vakuuttuneik-si ja hänen syvällinen hartautensa kosketti heidän sydäntään.

Uskonpuhdistuksen johtaja

Jumalan sallimuksesta Luther päätti käydä Roomassa. Paavioli luvannut synninpäästön jokaiselle, joka kiipeäisi polvillaan ns.Pilatuksen portaat. Eräänä päivänä Lutherin parhaillaan ollessa suo-rittamassa tätä tekoa ukkosenjyrinää muistuttava ääni tuntui sanovanhänelle: ”Vanhurskaani on elävä uskosta!” Häpeissään ja kauhuis-saan hän ponnahti jaloilleen ja kiiruhti pois tuolta mielettömyyten-sä näyttämöltä. Tuo teksti ei koskaan kadottanut voimaansa hänensielussaaan. Siitä hetkestä alkaen hän selvemmin kuin koskaan ai-kaisemmin ymmärsi erehdykseksi luottaa ihmistekoihin pelastuak-seen ja välttämättömäksi uskoa lujasti Kristuksen ansioihin. Hänensilmänsä olivat avautuneet eivätkä enää koskaan sulkeutuneet näke-mästä paavinvallan saata-nallisia petoksia. Kun hän käänsi kasvonsapois Roomasta, hän oli kääntynyt sieltä pois myös sydämeltään, jasiitä ajasta alkaen ero aina vain kasvoi, kunnes hän katkaisi kaikenyhteyden paavikirkkoon.

Roomasta paluunsa jälkeen Luther sai jumaluusopin tohtorin ar-von Wittenbergin yliopistossa. Nyt hänellä oli parempi tilaisuus kuinkoskaan aikaisemmin omistautua Kirjoituksille, joita hän rakasti.Hän oli tehnyt juhlallisen lupauksen tutkia huolellisesti Jumalan Sa-naa ja saarnata uskollisesti kaikkina elämänsä päivinä vain sitä eikäpaavin lausuntoja ja oppeja. Hän ei ollut enää vain munkki tai pro-fessori, vaan Raamatun arvovaltainen airut. Hän oli saanut kutsunpaimeneksi ravitsemaan Jumalan laumaa, joka isosi ja janosi totuut-ta. Hän julisti päättävästi, että kristittyjen ei tulisi omaksua mitään[270]muita oppeja kuin niitä, jotka perustuivat Pyhän Raamatun arvoval-taan. Nämä sanat iskivät paavillisen ylivallan itse perustukseen. Nesisälsivät uskonpuhdistuksen oleellisen periaatteen.

Totuuden esitaistelijana Luther ryhtyi rohkeasti työhönsä. Saar-natuolista kuului hänen äänensä hartaana, juhlallisena varoituksena.

Luther ja suuri uskonpuhdistus 273

Hän esitti ihmisille synnin inhoittavan luonteen ja opetti, että ih-misen on mahdotonta omilla teoillaan vähentää sen syyllisyyttä taivälttää sen rangaistusta. Mikään muu kuin katuen Jumalan puoleenkääntyminen ja usko Kristukseen ei voi pelastaa syntistä. Kristuksenarmoa ei voida ostaa, vaan se on vapaa lahja. Hän neuvoi kansaaolemaan ostamatta synninpäästöä ja sen sijaan uskossa katsomaanristiinnaulittuun Lunastajaan. Hän kertoi oman tus-kallisen koke-muksensa koettaessaan turhaan hankkia pelastusta nöyryyttämälläitseään ja suorittamalla katumusharjoituksia sekä vakuutti kuulijoil-leen, että luomalla katseensa pois itsestään ja uskomalla Kristukseenhän sai rauhan ja ilon.

Lutherin opetukset vetivät puoleensa ajattelevien sielujen huo-mion kaikkialla Saksassa. Hänen saarnoistaan ja kirjoi-tuksistaanlähti valonsäteitä, jotka herättivät ja valaisivat tuhansia. Elävä uskooli nousemassa kuolleen muodollisuuden tilalle, jonka vallassa ka-tolilaisuus oli seurakuntaa niin kauan pitänyt. Päivä päivältä ihmisetmenettivät luottamuksensa roomalaisiin harhauskomuksiin. Ennak-koluulon salvat alkoivat pettää. Jumalan Sana, jolla Luther todistijokaisen opin ja jokaisen väitteen, oli kuin kaksiteräinen miekka,joka raivasi tiensä ihmisten sydämiin. Kaikkialla heräsi hengellisenkehityksen kaipuu. Kaikkialla oli sellaista vanhurskauden janoa janälkää, ettei sen vertaista oltu moniin aikoihin nähty. Kansan silmät,jotka niin kauan olivat olleet suunnattuina inhimillisiin menoihin jainhimillisiin välittäjiin, kääntyivät nyt katuen ja uskoen Kristukseen,ja Häneen ristiinnaulittuna.

Uskonpuhdistajan kirjoitukset ja opit levisivät kaikkien kristil-listen kansakuntien keskuuteen. Työ levisi Sveitsiin ja Hollantiin.Hänen kirjoituksiansa kulkeutui Ranskaan ja Espanjaan. Englannis-sa hänen opetuksensa otettiin vastaan elämän sanana. Totuus levisimyös Belgiaan ja Italiaan. Tuhannet heräsivät kuolemankaltaisestahorroksestaan uskonelämän iloon ja toivoon.

Luther rikkoo välinsä Rooman kanssa [271]

Rooma päätti tuhota Lutherin, mutta Jumala oli hänen puolellaan.Hänen opeistaan kuultiin kaikkialla — luostareissa, tölleissä, ylhäis-ten palatseissa, yliopistoissa, kuninkaitten linnoissa — ja kaikkiallanousi jaloja miehiä tukemaan hänen yrityksiään.


Vetoomuksessaan keisariin ja Saksan aatelistoon kristikunnanuskonpuhdistuksen puolesta Luther kirjoitti paavista: ”On hirveätäkatsella miestä, joka nimittää itseään Kristuksen viransijaiseksi jaesiintyi suuremmassa loistossa kuin mikään keisari. Onko tämäköyhän Jeesuksen tai nöyrän Pietarin kaltaista? He sanovat hänenolevan maailman herra! Mutta Kristus, jonka sijainen hän väittääolevansa, on sanonut: ’Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta.’Voiko viransijainen vallassa ylittää ylempänsä herruuden?”

Yliopistoista hän kirjoitti: ”Pelkään suuresti, että yliopistot osoit-tautuvat suuriksi helvetin porteiksi, elleivät ne uutterasti ahkeroiPyhien Kirjoitusten selittämisessä ja niiden juurruttamisessa nuortensydämeen. Neuvon, ettei kukaan panisi lastaan yliopistoon, jossaRaamattu ei hallitse ylinnä. Jokaisen oppilaitoksen, jossa ihmiseteivät lakkaamatta ole kosketuksissa Jumalan Sanan kanssa, täytyyturmeltua.”

Tämä vetoomus levisi nopeasti kaikkialle Saksaan tehden kan-saan voimakkaan vaikutuksen. Koko kansa järjestyi uskonpuhdis-tuksen lipun ympärille. Kostonhimoa uhkuen Lutherin vastustajatyllyttivät paavia ryhtymään lujiin toimenpiteisiin häntä vastaan. Sää-dettiin, että hänen oppinsa oli heti tuomittava. Uskonpuhdistajalle jahänen kannattajilleen annettiin aikaa kuusikymmentä päivää, joidenpäätyt-tyä heidät oli kaikki julistettava pannaan, elleivät peruuttaisioppiaan.

Kun paavillinen bulla saavutti Lutherin, hän sanoi: ”Halveksinja moitin sitä, sillä se on jumalaton, väärä ... Se tuomitsee itsensäKristuksen. Iloitsen saadessani kärsiä sellaista asian parhaaksi. Tun-nen jo sydämessäni suuren vapauden, sillä tiedän ainakin sen, ettäpaavi on antikristus ja että hänen istuimensa on itsensä Saatananvaltaistuin.”

Rooman ylipapin sanassa oli kuitenkin silloin vielä voimaa. Van-keus, kidutus ja miekka olivat mahtavia aseita pakottamaan alamai-suutta. Kaikki näytti viittaavan siihen, että uskonpuhdistajan työ[272]oli päättyvä pian. Heikot ja taikauskoiset vapisivat paavin käskynedessä, ja vaikka yleinen myötätunto olikin Lutherin puolella, olikuitenkin monia, joista henki oli liian kallis uhrattavaksi uskonpuh-distuksen tähden.

Luku 48—Uskonpuhdistuksen leveneminen [273]

Saksan valtaistuimelle oli noussut uusi keisari, Kaarle V, ja Roo-man salaiset lähettiläät kiirehtivät esittämään onnittelunsa sekä suos-tuttelemaan yksinvaltiasta käyttämään valtaansa uskonpuhdistustavastaan. Toisaalta Saksin vaaliruhtinas, jolle Kaarle oli suuressakiitollisuudenvelassa kruunustaan, pyysi häntä hartaasti olemaanastumatta askeltakaan Lutheria vastaan häntä kuulematta.

Molempien puolueitten huomio kiintyi nyt Saksan säätyjen ko-koontumiseen Wormsiin pian Kaarlen valtaistuimelle astumisenjälkeen. Tässä kansallisessa kokouksessa oli käsiteltävänä tärkeitäpoliittisia kysymyksiä ja asioita, mutta Wittenbergin munkin asiaanverrattuina niillä tuona hetkenä oli vain vähäinen merkitys.

Kaarle oli edeltäpäin käskenyt vaaliruhtinaan tuoda Luther mu-kanaan valtiopäiville vakuuttaen hänelle suojelevansa uskonpuhdis-tajaa kaikelta väkivallalta ja suovansa hänelle tilaisuuden keskustel-la riidanalaisista kohdista jonkun päätösvaltaisen henkilön kanssa.Lutheria huolestutti astua keisarin eteen.

Lutherin ystävät olivat kauhuissaan ja onnettomia. Tuntien häntävastaan kohdistuvan ennakkoluulon ja vihamielisyyden he pelkäsi-vät, ettei edes hänen turvakirjaansa kunnioitettaisi, ja he pyysiväthartaasti häntä olemaan vaarantamatta henkeänsä. Hän vastasi: ”Paa-vilaiset eivät toivo minun tuloani Wormsiin, vaan tuomitsemistanija kuolemaani. Mutta se ei merkitse mitään. Älkää rukoilko minunpuolestani, vaan Jumalan Sanan puolesta.”

Luther valtiopäivien edessä

Vihdoin Luther oli neuvoston edessä. Keisari astui valtaistui-melle. Valtakunnan mainehikkaimmat miehet ympä-röivät hänet. Eikoskaan aikaisemmin kukaan ihminen ollut tullut mahtavamman [274]kokouksen eteen, kuin oli se kokous, jonka edessä Martti Luther olivastaamassa uskostaan.

275


Jo pelkkä hänen sinne tulonsa oli selvä voitto totuudelle. Se,että toinen oikeusistuin vielä tuomitsisi miehen, jonka paavi oli jotuominnut, oli itse asiassa paavin yliherruuden kieltämistä. Pannaan-julistetulle uskonpuhdistajalle, jolta paavi oli kieltänyt seurusteluntoisten ihmisten kanssa, oli taattu suojelu, ja kansan korkeimmatarvohenkilöt olivat suostuneet kuuntelemaan häntä. Rooma oli käs-kenyt hänen vaieta, ja nyt hän aikoi puhua tuhansille kaikkialta kristi-kunnasta oleville. Tyynenä ja rauhallisena, mutta kuitenkin rohkeanaja ylväänä hän esiintyi Jumalan todistajana maan mahtavien edessä.Luther antoi vastauksensa hiljaisella ja nöyrällä äänellä, kiihkotto-masti ja kiivailematta. Hänen esiintymisensä oli ujoa ja kunnioitta-vaa, ja kuitenkin hänessä oli varmuutta ja iloa, mikä hämmästyttikoolla olevia.

Niitä, jotka itsepintaisesti sulkivat silmänsä valolta ja päättivät ol-la tunnustamatta totuutta, Lutherin sanojen voima raivostutti. Hänenvielä jatkaessaan puhettaan valtiopäivien puhemies sanoi vihaisesti:”Ette ole vastannut Teille tehtyihin kysymyksiin . .. Teiltä vaaditaanselvää ja täsmällistä vastausta . .. Peruutatteko vai ette?”

Uskonpuhdistaja vastasi: ”Koska Teidän jalosukuisin majesteet-tinne ja Teidän Ylhäisyytenne vaatii minulta selvää, yksinkertaistaja täsmällistä vastausta, annan Teille sellaisen, ja se kuuluu näin:En voi alistaa uskoani paavin enkä kirkolliskokousten määräyksiin,koska on päivänselvää, että ne ovat tuon tuostakin erehtyneet jaovat ristiriidassa keskenään. Ellei minua sen tähden saada Raamatuntodistuksella, selvillä järkisyillä tai lainaamillani kohdilla vakuut-tumaan ja elleivät he täten käännä minun Jumalan Sanan sitomaaomaatuntoani, en voi enkä tahdo peruuttaa, sillä kristityn on vaa-rallista puhua vastoin omaatuntoaan. Tässä seison enkä muuta voi;Jumala minua auttakoon. Amen.”

Näin tämä vanhurskas mies seisoi Jumalan Sanan lujalla perus-tuksella. Taivaan valo kuvastui hänen kasvoiltaan. Hänen luonteensasuuruus ja puhtaus sekä hänen sydämensä rauha ja ilo olivat ilmeisetkaikille hänen todistaessaan erehdyksen valtaa vastaan ja todistaes-saan sen uskon paremmuudesta, joka voittaa maailman.

Hän seisoi lujana kuin kallio maallisen vallan raivoisten hyöky-aaltojen lyödessä häntä vastaan mitään vahinkoa ai- heuttamatta. Hä-[275]nen sanojensa yksinkertainen voima, hänen peloton esiintymisensä,hänen tyyni, ilmeikäs ulkonäkönsä ja se horjumaton päättäväisyys,

Uskonpuhdistuksen leveneminen 277

joka ilmeni hänen jokaisessa sanassaan ja teossaan, teki syvän vai-kutuksen koolla oleviin. Oli ilmeistä, ettei häntä saataisi taipumaanRooman määräyksiin lupauksilla enempää kuin uhkauksillakaan.

Kristus oli puhunut Lutherin todistuksen kautta voimalla ja mah-tavuudella, joka sillä kertaa täytti pelolla ja ihme-tyksellä sekä ystä-vät että viholliset. Jumalan Henki oli ollut läsnä tuossa neuvostossavaikuttaen valtakunnan päämiesten sydämessä. Monet ruhtinaat tun-nustivat avoimesti Lutherin asian oikeutuksen. Monet vakuuttuivattotuudesta, mutta joidenkuiden kohdalla nuo saadut vaikutteet eivätjääneet pysyviksi. Oli toinen luokka, joka ei sillä kertaa ilmaissutvakaumustaan, mutta joka tutkittuaan Raamattua itsekseen myöhem-min tulevaisuudessa julisti uskonpuhdistusta suurella rohkeudella.

Vaaliruhtinas Fredrik oli levottomana odottanut Lutherin ilmes-tymistä valtiopäivien eteen ja kuunteli hänen puhettaan syvän mie-lenliikutuksen vallassa. Hän iloitsi tohtorin rohkeudesta, lujuudestaja itsehillinnästä ja oli ylpeä siitä, että oli hänen suojelijansa. Hänvertasi taistelevia puolia toisiinsa ja huomasi, että totuuden voimaoli tehnyt tyhjäksi paavien, kuninkaiden ja prelaattien viisauden.Paavinvalta oli kärsinyt tappion, joka oli tuntuva kaikkien kansojenkeskuudessa kaikkina aikoina.

Jos uskonpuhdistaja olisi taipunut pienimmässäkään kohdassa,olisi Saatana joukkoineen saavuttanut voiton. Mutta hänen horjuma-ton järkähtämättömyytensä oli se ase, joka vapautti kirkon ja aloittiuuden ja paremman aikakauden. Tämän yhden ainoan miehen vaiku-tus, miehen, joka uskalsi ajatella ja toimia itsenäisesti uskonnollisis-sa asioissa, oli tuntuva seurakunnassa ja maailmassa, ei ainoastaanhänen omana aikanaan, vaan kaikkien tulevien sukupolvien ajan.Hänen lujuutensa ja uskollisuutensa oli vahvistava kaikkia, jotka jou-tuisivat samanlaiseen kokemukseen, aina ajan loppuun asti. Jumalanvoima ja majesteettius oli vieläkin ihmisten neuvoston yläpuolella,Saatanan mahtavan vallan yläpuolella.

Minä näin, että Luther oli innokas ja harras, rohkea ja pelotonnuhdellessaan syntiä ja julistaessaan totuutta. Hän ei peljännyt ju-malattomia ihmisiä eikä pahoja henkiä, sillä hän tiesi, että hänenkanssaan oli Olento, joka on mahta- vampi, kuin ne kaikki yhteen- [276]sä. Lutherilla oli intoa, rohkeutta ja uljuutta siinä määrin, että hänaika ajoin oli vaarassa mennä äärimmäisyyksiin. Mutta Jumala kut-sui Melanchthonin, jolla oli juuri vastakkainen luonne, auttamaan


Lutheria uskonpuhdistustyön eteenpäin viemisessä. Melanchthonoli ujo, arka ja varovainen sekä hyvin kärsivällinen. Hän oli Juma-lan suuresti rakastama. Hänen raamatuntuntemuksensa oli suuri jahänen arvostelukykynsä ja viisautensa erinomainen. Hän rakastiJumalan asiaa yhtä suuresti kuin Lutherkin. Jumala yhdisti näidenmiesten sydämet, niin että heistä tuli erottamattomia ystäviä. Lutheroli suureksi avuksi Melanchthonille tämän ollessa vaarassa pelätäja vitkastella, ja Melanchthon vuorostaan auttoi suuresti Lutheriahänen ollessaan vaarassa edetä liian nopeasti.

Melanchthonin kaukonäköinen varovaisuus torjui monesti vai-keudet, joita asialle olisi saattanut koitua, jos työ olisi jäänyt yk-sinomaan Lutherin tehtäväksi, ja usein taas työ ei olisi edistynyt,jos se olisi ollut yksin Melanchthonin johdossa. Minulle näytettiinJumalan viisaus siinä, että Hän valitsi nämä kaksi miestä viemäänuskonpuhdistustyötä eteenpäin.

Englanti ja Skotlanti saavat valoa

Samanaikaisesti kun Luther avasi suljetun Raamatun Saksan kan-salle, Jumalan Henki johti Tyndalen tekemään saman Englannille.Hän tutki ahkerasti pyhiä kirjoituksia ja julisti pelkäämättä totuu-desta saamaansa vakaumusta vaatien, että kaikki opit oli koeteltavaJumalan Sanalla. Hänen intonsa vain yllytti Paavilaisten vastustusta.Eräs oppinut katolinen tohtori, joka antautui väittelyyn hänen kans-saan, julisti: ”Meille olisi parempi olla ilman Jumalan lakia kuinilman paavin lakia.” Tyndale vastasi: ”Uhmaan paavia ja kaikkiahänen lakejaan, ja jos Jumala säästää henkeni, niin ennen pitkää saanaikaan sen, että auraa vetävä poika tuntee enemmän Raamattua kuinte.”

Vakaa aikomus toimittaa Uusi Testamentti kansalle sen omallakielellä, mitä hän oli alkanut pitää vireillä, oli nyt varmistunut, jahän ryhtyi heti työhön. Koko Englanti näytti liittyvän häntä vas-taan, ja hän päätti etsiä suojaa Saksasta. Siellä hän alkoi painaaenglanninkielistä Uutta Testamenttia. Pian oli valmiina kolme tu-hatta kappaletta Uutta Testamenttia, ja hän julkaisi vielä samanavuonna toisen painoksen.

Lopulta hän sai todistaa uskostaan marttyyrikuolemalla, mutta[277]

Uskonpuhdistuksen leveneminen 279

hänen valmistamansa aseet ovat tehneet toisille sotilaille mahdolli-seksi taistella halki vuosisatojen aina meidän aikaamme asti.

Skotlannissa evankeliumi sai esitaistelijansa John Knoxin per-soonasta. Tämä uskollinen uskonpuhdistaja ei pelännyt ihmisiä. Hä-nen ympärillään roihuavat marttyyriroviot olivat omiaan vain vah-vistamaan hänen intoaan entisestään. Pyövelin kirveen riippuessauhkaavana hänen päänsä yläpuolella hän seisoi perääntymättä paikal-laan jaellen ankaria iskuja sekä oikealle että vasemmalle puolelleenhävittääkseen epäjumalanpalveluksen. Näin hän piti kiinni päämää-rästään, rukoillen ja taistellen Herran taisteluita, kunnes Skotlantioli vapaa.

Englannissa Latimer julisti saarnastuolista, että Raamattua tu-lee lukea kansan omalla kielellä. Hän sanoi, että Pyhän Raamatunkirjoittaja ”on itse Jumala” ja että tässä kirjassa on Tekijänsä voimaja iankaikkisuus. ”Ei ole olemassa ketään kuningasta, keisaria, vi-ranomaista tai hallitsij aa ... jonka ei ole toteltava ... Hänen pyhääSanaansa.” ”Älkäämme ottako harha-askelia, vaan antakaamme Ju-malan Sanan johtaa meitä: älkäämme kulkeko esi-isiemme jälkiä janou-dattako sitä, mitä he tekivät, vaan mitä heidän olisi tullut tehdä.”

Barnes ja Frith, Tyndalen uskolliset ystävät, nousivat puolusta-maan totuutta. Ridleyt ja Cranmer seurasivat heitä. Nämä Englanninuskonpuhdistuksen johtajat olivat oppineita miehiä, ja useimmatheistä olivat olleet roomalaisen kirkkokunnan korkeasti kunnioitta-mia intonsa ja hurskautensa tähden. Heidän nousemisensa paaviuttavastaan aiheutui siitä, että he tunsivat paavinistuimen erheet ja rikko-mukset. Heidän perehtyneisyytensä Babylonin salaisuuksiin antoiheidän sitä vastaan esittämilleen todistuksille suuremman voiman.

Tyndalen, Frithin, Latimerin ja Ridleyjen puolustama suuri pää-periaate oli Pyhän Raamatun jumalallinen arvovalta ja pätevyys. Hekielsivät paavien, neuvostojen, isien ja kuninkaitten ottaman vallanhallita ihmisten omiatuntoja uskonnollisissa asioissa. Raamattu oliheidän ohjeensa, ja sen ratkaistavaksi he asettivat kaikki opit ja väit-teet. Usko Jumalaan ja Hänen Sanaansa ylläpiti näitä pyhiä miehiäheidän antaessaan henkensä polttoroviolla.

Luku 49—Epäonnistumisesta edistymiseen[278]

Uskonpuhdistus ei, kuten monet otaksuivat, päättynyt Lutherinkuolemaan. Sitä on jatkettava tämän maailman historian loppuunasti. Lutherin suurena tehtävänä oli heijastaa toisille sitä valoa, jonkaJumala oli antanut loistaa hänelle; kuitenkaan hän ei saanut kaikkeamaailmalle annettavaa valoa. Lutherin ajasta meidän päiviimme astion Raamattuun nähden jatkuvasti loistanut uutta valoa, ja alituiseenon ilmennyt uusia totuuksia.

Luther ja hänen työtoverinsa suorittivat jalon työn Jumalan asial-le, mutta Rooman kirkosta tulleina ja sen oppeja aikaisemmin kan-nattaneina ja niihin uskoneina ei voitu odottaakaan heidän osaa-van erottaa kaikkia sen erehdyksiä. Heidän tehtävänään oli mur-taa Rooman kahleet ja antaa maailmalle Raamattu; mutta heiltä jäipaljastamatta tärkeitä totuuksia, ja suuria erehdyksiä, joita he ei-vät hyljänneet. Useimmat heistä pyhittivät edelleen sunnuntain jamuita paavillisia juhlia. He eivät tosin katsoneet sillä olevan mitäänjumalallista arvovaltaa, mutta uskoivat, että sitä tuli pitää yleisestisovittuna jumalanpalveluspäivänä. Heidän joukossaan oli kuiten-kin muutamia, jotka kunnioittivat neljännen käskyn sapattia. Kirkonuskonpuhdistajista on annettava kunniasija niille, jotka puolusti-vat kaikkien, vieläpä protestanttienkin, yleisesti hylkäämää totuut-ta — niille, jotka kannattivat neljännen käskyn lakivoimaisuutta jaRaamatun sapatin velvoitusta. Kun uskonpuhdistus lakaisi pois senpimeyden, joka oli levännyt koko kristikunnan yllä, sapatinpitäjiäilmestyi monissa maissa.

Ne jotka vastaanottivat uskonpuhdistuksen suuren siunauksen,eivät jatkaneet eteenpäin sillä polulla, jolle Luther oli niin jalostiastunut. Silloin tällöin nousi joitakuita harvoja uskollisia miehiä ju-listamaan uutta totuutta ja paljas- tamaan kauan hellittyjä erheitä,[279]mutta Kristuksen aikojen juutalaisten ja Lutherin aikojen Paavilais-ten lailla enemmistö tyytyi uskomaan samalla tavalla kuin heidänisänsä olivat uskoneet, ja elämään niinkuin he olivat eläneet. Sentähden uskonto jälleen kangistui muotomenoihin; ja erehdyksistä ja

280

Epäonnistumisesta edistymiseen 281

taikauskomuksista, jotka olisivat tulleet heitetyiksi syrjään, jos seu-rakunta olisi jatkuvasti vaeltanut Jumalan Sanan valossa, pidettiinkiinni ja niitä suosittiin. Täten uskonpuhdistuksen innoittama henkivähitellen kuoli kokonaan, kunnes protestanttisissa kirkkokunnissaoli melkein yhtä suuri uskonpuhdistuksen tarve kuin Lutherin ai-kaisessa Rooman kirkossa. Niissä vallitsi sama hengellinen tylsyys,sama ihmisoppien kunnioitus, sama maailmallisuuden henki ja sa-ma Jumalan Sanan opetusten vaihtaminen inhimillisiin teorioihin.Ylpeys ja ylellisyys rehoittivat uskonnollisuuden varjossa. Kirkotturmeltuivat liittoutuen maailman kanssa. Täten menettivät arvonsane suuret periaatteet, joiden puolesta Luther ja hänen työtoverinsaolivat tehneet ja kärsineet niin paljon.

Kun Saatana näki epäonnistuneensa yrittäessään vainolla hävit-tää totuuden, hän turvautui jälleen samaan sovittelusuunnitelmaan,joka oli johtanut suureen luopumukseen ja Rooman kirkon muodos-tumiseen. Hän yllytti kristittyjä liittymään, ei nyt pakanoihin, vaanniihin jotka tämän maailman jumalaa palvelemalla osoittivat yhtätotisesti olevansa epäj umalanpalvelijoita.

Saatana ei enää voinut pidättää kansalta Raamattua, sillä se olisaatettu kaikkien ulottuville. Mutta hän johti tuhannet omaksumaanvääriä tulkintoja ja epäraittiita teorioita tutkimatta Raamattua tul-lakseen tuntemaan totuuden. Hän oli turmellut Raamatun opit, japerimätiedot, jotka tulivat tuhoamaan miljoonia, juurtuivat syväl-le. Kirkko ylläpiti ja puolusti näitä perimätietoja, sen sijaan että seolisi tavoitellut sitä uskoa, joka kerran oli pyhille annettu. Ja täysintietämättöminä tilastaan ja perikadostaan kirkko ja maailma läheni-vät nopeasti maan historian mitä vakavinta ja kohtalokkainta aikaa— Ihmisen Pojan ilmestymisen aikaa.

Luku 50—Ensimmäinen enkelin sanoma[280]

Ilmestyskirjan 14. luvussa esitetty ennustus ensimmäisen enke-lin sanomasta täyttyi adventtiliikkeessä vuosina 1840— 1844. SekäEuroopassa että Amerikassa oli uskon ja rukouksen miehiä, joitasyvästi liikutti, kun heidän huomionsa kiintyi näihin ennustuksiin, jainnoitettua historiaa tarkastaessaan he löysivät vakuuttavia todistuk-sia siitä, että kaiken loppu oli lähellä. Jumalan Henki kehoitti heitävaroittamaan maailmaa. Kauas ja laajalle levisi iankaikkisen evanke-liumin sanoma: ”Peljätkää Jumalaa ja antakaa Hänelle kunnia, silläHänen tuomionsa hetki on tullut.” Ilm. 14: 7.

Mihin tahansa lähetyssaarnaajia olikin tunkeutunut, sinne le-visi iloinen sanoma Kristuksen pikaisesta paluusta. Eri maissa olierillisiä kristityiden seuroja, jotka ainoastaan Raamattua tutkimallaolivat päätyneet siihen uskoon, että Vapahtajan tulemus oli lähellä.Joissakin osissa Eurooppaa, missä lait olivat kyllin ahtaita kieltääk-seen adventtiuskon julistamisen, Jumalan Henki pani pienet lapsetjulistamaan sitä, ja monet kuuntelivat vakavaa varoitusta.

William Miller ja hänen työtoverinsa julistivat sanomaa Ame-rikassa, ja heidän ponnistustensa sytyttämä valo loisti kaukaisiinmaihin. Jumala lähetti enkelinsä koskettamaan erään maanviljelijänsydäntä, joka ei uskonut Raamattuun, ja johtamaan hänet tutkimaanprofetioita. Enkelit vierailivat tuon Jumalan valitseman miehen luo-na moneen kertaan johtaen hänen ajatustaan ja avaten hänen ymmär-rykselleen ennustuksia, jotka olivat aina olleet pimeyden peitossaJumalan kansalta. Hän sai totuuden ketjun alkupään, ja enkelit johti-vat hänen tutkisteluaan rengas renkaalta, kunnes hän näki JumalanSanan ihmeelliseksi ja ihailtavaksi. Hän näki siinä täydellisen totuu-den ketjun. Sana, jota hän siihen asti oli pitänyt innoittamattomana,aukeni nyt hänen katseelleen kaikessa kauneudessaan ja kirkkau-[281]dessaan. Hän huomasi, että toinen raamatunkohta selitti toista, jakun jokin kohta pysyi hänen ymmärrykseltään suljettuna, hän löysijostakin toisesta raamatunkohdasta sille selityksen. Hän tutki Juma-

282

Ensimmäinen enkelin sanoma 283

lan pyhää Sanaa iloiten ja mitä syvimmän kunnioituksen ja pelonvallassa.

Kun hän seurasi edelleen ennustuksia, hän huomasi, että maanasukkaat elivät tämän maailman historian lopputapahtumissa siitämitään tietämättä. Hän tarkkasi kirkkokuntia ja huomasi ne turmel-tuneiksi. Ne olivat kieltäneet rakkautensa Jeesukselta ja kiintyneetmaailmaan. Ylhäältä tulevan kunnian asemesta ne tavoittelivat maail-mallista kunniaa. Sen sijaan että olisivat koonneet aarteita taivaaseen,ne tavoittelivat maallisia rikkauksia. Hän saattoi kaikkialla nähdäulkokultaisuutta, pimeyttä ja kuolemaa. Hän joutui hengessään kuo-huksiin. Jumala kehoitti häntä jättämään maatilansa, kuten Hän olikehoittanut Elisaa jättämään härkänsä ja peltonsa sekä seuraamaanEliaa.

Vavisten William Miller alkoi kertoa kansalle Jumalan valtakun-nan salaisuuksista johtaen kuulijoitaan ennustusten mukaan ainaKristuksen toiseen tulemiseen asti. Raamatun todistus, joka osoittiKristuksen tulevan v. 1843, herätti innostusta laajalti. Monet vakuut-tuivat siitä, että todisteet profeetallisesta aikajaksosta olivat oikeat, jaarvostelusta välittämättä he vastaanottivat iloisesti totuuden. Jotkutsaarnaajat hylkäsivät eriuskoiset näkemyksensä ja tunteensa, luopui-vat palkastaan ja seurakunnastaan ja liittyivät julistamaan Jeesuksentuloa.

Kuitenkin vain harvat saarnaajat omaksuivat tämän sanoman, jasen tähden sen julistaminen jäikin suurimmalta osalta maallikoidentehtäväksi. Maanviljelijät jättivät peltonsa, ammattilaiset työkalunsa,kauppiaat tavaransa ja virkamiehet virkansa. Kuitenkin työntekijäinlukumäärä oli sangen pieni verrattuna siihen työhön, joka heillä olisuoritettavanaan. Jumalattoman seurakunnan ja jumalattomuudes-sa elävän maailman tila raskautti totisten vartiomiesten sielua, jahalukkaasti he antautuivat raadantaan, puutteeseen ja kärsimyksiinvoidakseen kutsua ihmisiä pelastukseen johtavaan parannukseen.Vaikka Saatana vastustikin heitä, työ meni jatkuvasti eteenpäin, jamonet tuhannet omaksuivat adventtitotuuden.

Suuri uskonnollinen herätys [282]

Heidän perinpohjainen todistelunsa kaikui kaikkialla varoittaensyntisiä, sekä maailmallisia että seurakunnan jäseniä, pakenemaan


tulevaista vihaa. Johannes Kastajan, Kristuksen edelläkävijän ta-voin saarnaajat panivat kirveen puun juurelle ja kehoittivat kaikkiatuottamaan parannuksen mukaista hedelmää. Heidän herättävät ve-toomuksensa olivat jyrkässä ristiriidassa niiden rauhanja turvallisuu-denvakuutteluiden kanssa, joita kuultiin kansan suosimista saarnas-tuoleista. Ja missä tahansa sanomaa julistettiinkin, se herätti kansaa.

Raamatun yksinkertainen, selvä todistus, jonka Pyhän Hengenvoima painoi ihmisten sydämeen, oli niin vakuuttava, että vain harvatkykenivät sen täysin torjumaan. Tunnustuskristityt heräsivät väärästäturvallisuudestaan. He näkivät luopumuksensa, maailmallisuuten-sa, epäuskonsa, ylpeytensä ja itsekkyytensä. Monet etsivät Herraakatuen ja nöyrtyen. Mieltymyksensä, jotka niin kauan olivat olleetkiintyneinä maallisiin asioihin, he nyt kiinnittivät taivaaseen. Juma-lan Henki lepäsi heidän yllään, ja pehmittynein ja alistunein sydäminhe yhtyivät iloiten kaiuttamaan huutoa: ”Peljätkää Jumalaa ja anta-kaa Hänelle kunnia, sillä Hänen tuomionsa hetki on tullut.” Ilm. 14:7.

Syntiset kysyivät itkien: ”Mitä meidän pitää tekemän pelastuak-semme?” Ne, jotka olivat siihenastisessa elämässään olleet epäre-hellisiä, tahtoivat hyvittää tekonsa. Kaikki, jotka saivat rauhan Kris-tuksessa, kaipasivat nähdä toisten osallistuvan tuosta siunauksestaheidän kanssaan. Vanhempien sydämet kääntyivät heidän lastensapuoleen, ja lasten sydämet heidän vanhempiensa puoleen. Ylpeydenja pidättyväisyyden raja-aidat hajosivat. Tehtiin sydämestä lähteviätunnustuksia, ja huonekunnan jäsenet työskentelivät läheistensä jarakkaittensa pelastukseksi.

Hartaan esirukouksen ääni kuului usein. Kaikkialla oli sieluja,jotka syvän ahdistuksen vallassa puhuivat Jumalan kanssa. Monettaistelivat koko yön rukouksessa saadakseen varmuuden siitä, ettäheidän omat syntinsä oli annettu anteeksi, tai he rukoilivat omaisten-sa tai naapuriensa kääntymyksen puolesta. Tuo harras, järkähtämä-tön usko saavutti päämääränsä. Jos Jumalan kansa olisi jatkuvastiollut näin hellittämätön rukouksissaan ja lähettänyt innokkaasti ano-muksiaan armonistuimelle, sillä olisi monin verroin rikkaam- pia[283]kokemuksia, kuin mitä sillä nyt on. On liian vähän rukousta, liianvähän todellista synnintuntoa, ja elävän uskon puute jättää monetvaille sitä armoa, jota kallis Lunastajamme on niin runsaasti meillevarannut.


Kaikista kansanluokista kerääntyi ihmisiä adventistien kokouk-siin. Rikkaat ja köyhät, ylhäiset ja alhaiset halusivat eri syistä itsekuulla oppia Kristuksen toisesta tulemisesta. Herra pidätti vastustuk-sen henkeä Hänen palvelijainsa selostaessa uskonsa perusteita. Väli-kappale oli joskus heikko, mutta Jumalan Henki antoi voiman Hänentotuudelleen. Näissä kokouksissa koettiin pyhien enkelien läsnäolo,ja monia liittyi joka päivä uskovaisiin. Kun esitettiin todistuksiaKristuksen pikaisesta tulemuksesta, taajat ihmisjoukot kuuntelivatvakavaa sanomaa sanaakaan hiiskumatta. Taivas ja maa näyttivätlähestyvän toisiaan. Jumalan voima vaikutti sekä vanhojen, nuortenettä keski-ikäisten yllä. Ihmiset menivät kotiinsa ylistys huulillaan,ja iloiset laulut kantautuivat hiljaiseen yöilmaan. Ei kukaan, joka oliläsnä noissa kokouksissa, voi koskaan unohtaa noita mitä syvintäharrastusta uhkuvia kohtauksia.

Vastustus

Julistus määrätystä ajasta, jolloin Kristus oli tuleva, herätti kai-kissa yhteiskuntaluokissa monien taholta suuren vastustuksen, saar-naajista mitä häikäilemättömimpään, taivasta uhmaavaan syntiseenasti. ”Ei kukaan tiedä päivää eikä hetkeä!” kuultiin sekä ulkokultai-sen saarnaajan että röyhkeän pilkkaajan huulilta. He sulkivat kor-vansa kuulemasta niiden tekstien selvää ja sopusointuista selitystä,jotka viittasivat sen profeetallisen aikajakson päättymiseen ja niihinmerkkeihin, joiden Kristus itse oli edeltäpäin sanonut olevan Hänentulonsa merkkejä.

Monet, jotka tunnustivat rakastavansa Vapahtajaa, selittivät, etteiheillä ole mitään sitä vastaan, että saarnataan Hänen tulemuksestaan,vaan että he paheksivat ainoastaan tuota määräaikaa. Mutta Jumalankaikkinäkevä silmä luki heidän sydämensä. He eivät halunneet kuul-la Kristuksen tulosta tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessaan.He olivat olleet uskottomia palvelijoita, heidän tekonsa eivät kestäisiJumalan sydäntä-tutkivaa tarkastelua, ja heitä pelotti kohdata Her-raansa. Samoin kuin juutalaiset Kristuksen ensimmäisen tulemuksenaikana, hekään eivät olleet valmistautuneet toivottamaan Jeesusta [284]tervetulleeksi. Saatana ja hänen enkelinsä riemuitsivat ja syytivätvasten Kristuksen ja pyhien enkelien kasvoja herjauksen, että Hänen


kansakseen tunnustautuva joukko rakasti Häntä niin vähän, ettei sehalunnut Hänen ilmestymistään.

Uskottomat vartijat olivat esteinä Jumalan työn menestymiselle.Kun kansa tuli herätykseen ja alkoi kysellä pelastuksen tietä, nä-mä johtajat asettuivat heidän ja totuuden väliin koettaen vaimentaaheidän pelkoansa selittämällä Jumalan Sanaa väärin. Tässä työssäSaatana ja pyhittymättömät saarrnaajat yhtyivät huutaen: ”Rauha,rauha”, kun Jumala ei ollut rauhasta puhunut. Niin kuin fariseuksetKristuksen päivinä, monet kieltäytyivät itse menemästä taivaan val-takuntaan ja estivät sinne menijöitä. Näiden sielujen veri vaaditaanheidän kädestään.

Missä tahansa totuuden sanomaa julistettiinkin, kirkkokuntiennöyrimmät ja uskollisimmat olivat ensimmäisinä sitä vastaanotta-massa. Ne jotka itse tutkivat Raamattua, eivät voineet olla näkemättäennustuksista yleensä vallalla olevien käsitysten epäraamatullistaluonnetta, ja missä tahansa pappien yritykset vääristellä ja väännellätotuutta eivät olleet onnistuneet pettämään kansaa, missä tahansaihmiset halusivat itse tutkia Jumalan Sanaa, ei tarvinnut muuta kuinverrata adventtioppia Raamattuun, se jo todisti sitovasti tuon opinjumalallisen arvovallan.

Monia vainosivat heidän epäuskoiset veljensä. Säilyttääkseenasemansa seurakunnissansa jotkut suostuivat olemaan puhumattatoivostaan, mutta toiset tunsivat, että kuuliaisuus Jumalaa kohtaankielsi heitä siten kätkemästä totuuksia, jotka Hän oli heille uskonut.Useita erotettiin seurakunnan yhteydestä vain siitä syystä, että he oli-vat ilmaisseet uskonsa Kristuksen tulemiseen. Niille, jotka joutuivatuskonsa tähden koetuksiin, olivat nämä profeetan sanat hyvin kalli-sarvoiset: ”Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidätluotaan minun nimeni tähden, sanoivat: ’Osoittakoon Herra kunnian-sa, että me näemme teidän ilonne!’ Mutta he joutuvat häpeään.” Jes.66: 5.

Jumalan enkelit seurasivat mitä syvimmällä mielenkiinnolla va-roituksen tulosta. Kun kirkkokunnat kirkkona hylkäsivät sanoman,enkelit kääntyivät niistä murheissaan pois. Kuitenkin noissa kirk-kokunnissa oli vielä monia, jotka eivät olleet joutuneet koetukselleadventtisanoman suhteen. Monet joutuivat miehensä, vaimonsa, van-hempiensa tai lastensa pettämiksi ja heidät saatettiin uskomaan, että[285]oli jopa synti kuunnella harhaoppeja, joita adventistit opettivat. En-


kelit saivat käskyn valvoa uskollisesti näitä sieluja, sillä heille oliJumalan valtaistuimelta loistava vielä toinen valo.

Valmistautuminen kohtaamaan Herraa

Ne, jotka olivat vastaanottaneet sanoman, odottivat Vapahtajantuloa sanoinkuvaamattomalla ikävällä. Aika, jol-loin he odottivatsaavansa kohdata Hänet, oli käsillä. He lähestyivät tuota hetkeä tyy-nen vakavina. He elivät suloisessa yhteydessä Jumalan kanssa, mikäyhteys oli esimakua siitä rauhasta, mikä oli oleva heidän kirkkau-dessa tämän jälkeen. Ei kukaan, joka sai omistaa tämän toivon jaluottamuksen, voi unohtaa noita kalliita odotuksen aikoja. Maail-malliset tehtävät pantiin suurimmaksi osaksi syrjään muutamiksiviikoiksi. Uskovaiset tutkistelivat huolellisesti sydämensä jokaistaajatusta ja tunnetta, aivan kuin he olisivat olleet kuolinvuoteellaanvalmistautumassa vain muutaman tunnin kuluessa sulkemaan sil-mänsä maailmallisilta näkymiltä. He eivät valmistelleet itselleen”taivaaseenastumisvaatteita”, mutta kaikki tunsivat kaipaavansa si-säistä todistusta siitä, että he olivat valmiit kohtaamaan Vapahtajan-sa. Heidän valkoisena viittanaan oli sielun puhtaus ja Kristuksensovittavan veren synnistä puhdistama luonne.

Jumala päätti koetella kansaansa. Hänen kätensä kätki heiltäerehdyksen profeetallisen ajanjakson laskemisessa. Adventistit eiväthavainneet erehdystä, eivätkä sitä havainneet heidän oppineimmatvastustajansakaan. Nämä sanoivat: ”Profeetallinen aikalaskelmanneon oikea. Jotakin suurta on kyllä tapahtumassa, mutta ei sitä, mi-tä herra Miller julistaa. Tapahtuu maailman kääntymys, mutta eiKristuksen toista tulemista.”

Odotettu aika meni ohitse, eikä Kristus ilmestynyt vapauttamaankansaansa. Ne, jotka olivat odottaneet Vapahtajaansa vilpittömässäuskossa ja rakkaudessa, kokivat katkeran pettymyksen. Herra oli kui-tenkin toteuttanut tarkoituksensa: Hän oli koetellut niiden sydäntä,jotka tunnustivat odottavansa Hänen ilmestymistään. Heidän joukos-saan oli monia sellaisia, joita ei ollut pannut liikkeelle sen jalompivaikutin kuin pelko. Heidän uskontunnustuksensa ei ollut vaikut-tanut heidän elämäänsä eikä sydämeensä. Kun odotettu tapahtumajäi tapahtumatta, nämä henkilöt selittivät etteivät he olleet lainkaan [286]pettyneet; he eivät olleet koskaan uskoneetkaan, että Kristus olisi


tullut. He olivat ensimmäisinä pilkkaamassa todellisten uskovaistensurua.

Mutta Jeesus ja koko taivaallinen joukko katseli rakkaudella jamyötätunnolla noita koeteltuja ja uskollisia, vaikkakin pettyneitäuskovia. Jos olisi voitu kohottaa sitä verhoa, mikä erottaa näkyväisenmaailman näkymättömästä, olisi nähty enkeleiden lähestyvän näitäuskollisia sieluja ja suojaavan heitä Saatanan nuolilta.

Luku 51—Toisen enkelin sanoma [287]

Kirkkokunnat, jotka kieltäytyivät vastaanottamasta ensimmäisenenkelin sanomaa, hylkäsivät taivaasta tulleen valon. Herra oli armos-saan lähettänyt heille tuon sanoman herättämään heitä näkemääntodellisen maailmallisen ja luopuneen tilansa ja johtamaan heidätvalmistautumaan kohdatakseen Herransa.

Jumala antoi ensimmäisen enkelin sanoman erottamaan Kris-tuksen seurakunnan maailman turmelevasta vaikutuksesta. Muttakansanjoukoilla, vieläpä kristityiksi tunnustautuvillakin, ne siteet,jotka sitoivat heidät maahan, olivat voimakkaammat kuin heidänmieltymyksensä taivaallisiin. He kuuntelivat mieluummin maail-mallisen viisauden ääntä ja kääntyivät pois sydäntä koettelevastatotuuden sanomasta.

Jumala antaa valoa vaalittavaksi ja noudatettavaksi, ei halveksit-tavaksi ja hyljättäväksi. Hänen lähettämänsä valo tulee pimeydeksiniille, jotka hylkäävät sen. Kun Jumalan Henki lakkaa juurrutta-masta totuutta ihmisten sydämeen, kaikki kuuleminen on turhaa jakaikki saarnaaminen on turhaa.

Kun kirkkokunnat torjuivat Jumalan neuvon hylkäämällä advent-tisanoman, Herra hylkäsi ne. Ensimmäistä enkeliä seurasi toinen,joka julisti: ”Kukistunut, kukistunut on se suuri Babylon, joka hau-reutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat.” Ilm. 14: 8. Ad-ventistit ymmärsivät tämän sanoman ilmoitukseksi kirkkokuntiensiveellisestä lankeemuksesta, seuraukseksi siitä, että ne hylkäsivätensimmäisen sanoman. Julistusta: ”Kukistunut on Babylon”, kai-utettiin kesällä 1844, ja sen tuloksena noin viisikymmentätuhattaerosi noista kirkkokunnista.

Niillä, jotka saarnasivat ensimmäistä sanomaa, ei ollut mitäänaikomusta eikä toivetta saada kirkkokunnissa hajaannusta aikaan [288]eikä muodostaa toisistaan eroavia järjestöjä. ”Kaikessa työsken-telyssäni”, sanoi William Miller, ”en ollut koskaan halunnut enkäajatellut perustaa mitään ole-massaolevista uskontokunnista eroavaapuoluetta enkä hyödyttää toista kirkkokuntaa toisen kustannuksel-

289


la. Ajattelin hyödyttäväni kaikkia. Otaksuen, että kaikki kristitytiloitsisivat Kristuksen tulon odotuksessa ja että ne, jotka eivät voi-si nähdä asiaa samalla tavoin kuin minä, yhtä kaikki rakastaisivatniitä, jotka omaksuisivat tämän opin, en kuvitellut tulevan koskaantarpeelliseksi pitää erillisiä kokouksia. Ainoa päämääräni ja halunioli käännyttää sieluja Jumalalle, ilmoittaa maailmalle tulevasta tuo-miosta ja suostutella lähimmäisiäni valmistautumaan sydämeltään,niin että he voisivat kohdata Jumalansa rauhassa. Suuri enemmis-tö niistä, jotka kääntyivät työskentelyni tuloksena, kuului erillisiinolemassa oleviin kirkkokuntiin. Kun yksilöt tulivat minulta tieduste-lemaan velvollisuuttaan, kehoitin heitä aina menemään sinne, missähe tunsivat olevansa kotonaan, enkä sellaisissa neuvoissani koskaanerikoisemmin suosinut mitään kirkkokuntaa.”

Jonkin aikaa monet kirkkokunnat hyväksyivät hänen työsken-telynsä mielihyvin. Mutta ratkaistuaan kantansa adventtitotuuttavastaan, ne tahtoivat tukahduttaa kaiken julistustyön tämän asianhyväksi. Tämän opin vastaanottaneet joutuivat täten hyvin pulmalli-seen asemaan ja suureen koetukseen. He rakastivat kirkkokuntiansaeivätkä mielellänsä olisi eronneet niistä, mutta kun heitä ivattiin jasorrettiin ja kun heiltä kiellettiin etuoikeus puhua toivostaan tai käy-dä saarnatilaisuuksissa, joissa julistettiin Herran tuloa, monet lopultanousivat ja heittivät pois heidän harteilleen lasketun ikeen.

Nähdessään, että kirkkokunnat hylkäsivät Jumalan Sanan todis-tuksen, adventistit eivät voineet enää pitää niitä Kristuksen seura-kuntana, ”totuuden pylväänä ja perustuksena”, ja kun alettiin julistaasanomaa: ”Kukistunut on Babylon”, he tunsivat olevansa oikeutettu-ja eroamaan siihenastisesta uskonnollisesta piiristänsä.

Sen jälkeen kun nuo kirkkokunnat hylkäsivät ensimmäisen sano-man, niissä on tapahtunut surullinen muutos. Kun totuus hyljätään,vastaanotetaan erehdys ja sitä vaalitaan. Rakkaus Jumalaan ja uskoHänen Sanaansa on kylmentynyt. Nuo kirkkokunnat ovat murehdut-taneet Jumalan Hengen, ja Hän on suuressa määrin vetäytynyt niistäpois.

Viipyvä aika[289]

Kun vuosi 1843 kului kokonaan loppuun, ilman että Jeesus olisitullut, jäivät ne, jotka olivat uskossa odottaneet Hänen ilmestymis-

Toisen enkelin sanoma 291

tään, joksikin ajaksi epäilyksen ja hämmingin valtaan. Mutta petty-myksestään huolimatta monet jatkoivat Raamatun tutkisteluaan. Hetutkistelivat uudelleen uskonsa perusteita ja tutkivat tarkoin ennus-tuksia saadakseen lisää valoa. Raamatun todistus näytti selvästi jasitovasti tukevan heidän kantaansa. Merkit, joista ei voitu erehtyä,osoittivat Kristuksen tulemisen olevan lähellä. Uskovaiset eivät voi-neet selittää pettymystään. Mutta he olivat varmoja siitä, että Jumalaoli johtanut heitä heidän saamaansa kokemukseen.

Ajan viipymistä koskevien raamatunkohtien suora ja voimakassoveltaminen vahvisti suuresti heidän uskoaan. Jo v. 1842 JumalanHenki oli pannut Charles Fitchin laatimaan profeetallisen kartan,jota adventistit yleensä pitivät profeetta Habakukin antaman käskyntäyttämisenä: ”Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin.” Kukaanei kuitenkaan silloin huomannut samassa ennustuksessa mainittuaajan viipymistä. Pettymyksen jälkeen tämän raamatunkohdan täysimerkitys tuli ilmeiseksi. Profeetta lausuu: ”Kirjoita näky ja piirräselvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea. Sillä näky odottaavielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Josse viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.”Hab. 2:2, 3.

Odottavat iloitsivat siitä, että Hän, joka tuntee lopun alusta, olikatsellut heitä aikojen takaa ja nähnyt edeltä käsin heidän pettymyk-sensä ja antanut heille rohkaisun ja toivon sanoja. Ilman tuollaisiaraamatunkohtia, jotka osoittivat heidän olevan oikealla tiellä, heidänuskonsa olisi rauennut tyhjiin tuona koetuksen hetkenä.

Vertauksessa kymmenestä neitsyestä, Matt. 25:nnessä luvussa,itämaisen hääjuhlan eri vaiheet kuvaavat adventistien kokemusta.”Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen,jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan .. . Yljän viipyessätuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.”

Ensimmäisen sanoman julistuksen aikana laajalle levinnyt liikevastasi neitsyeiden lähtemistä ylkää vastaan, kun taas yljän viipymi-nen kuvasi odotusajan kestämistä, pettymystä ja viipymistä. Ennus-tuksessa määrätyn ajan kuluttua tosi uskovaiset olivat vielä kaikki [290]sitä mieltä, että kaiken loppu oli lähellä. Mutta pian ilmeni, ettäheidän intonsa ja hartautensa jossakin määrin laimeni, ja he vaipui-vat tilaan, jota ennustuksessa kuvasi neitsyeiden uneen vaipuminenyljän viipyessä.


Tähän aikaan alkoi esiintyä kiihkoilua. Jotkut, jotka tunnustau-tuivat innokkaiksi sanomaan uskoviksi, hylkäsivät Jumalan Sananainoana, horjumattomana oppaana ja väittäen olevansa Hengen joh-dossa heittäytyivät omien tunteittensa, vaikutelmiensa ja kuvitel-miensa valtaan. Oli niitä, jotka osoittivat sokeata ja kiihkoilevaaintoa, tuomiten kaikki, jotka eivät hyväksyneet heidän kantaansa.Adventistien suuri joukko ei lainkaan suosinut heidän kiihkoileviaaatteitaan eikä menettelyään. Ja he aiheuttivat vain häpeää totuudenasialle.

Ensimmäisen sanoman julistaminen v. 1843 ja keskiyön huutov. 1844 pyrkivät suorastaan estämään kiihkoilua ja erimielisyyttä.Näihin vakaviin liikkeisiin osallistuneet olivat yksimielisiä; heidänsydämensä täytti rakkaus toinen toisiansa ja Jeesusta kohtaan, jonkahe odottivat pian näkevänsä. Yksi usko ja yksi autuas toivo kohot-ti heidät kaiken inhimillisen vaikutuksen yläpuolelle ja muodostikilven Saatanan hyökkäyksiä vastaan.

Luku 52—Keskiyön huuto [291]

”Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Muttayösydännä kuului huuto: ’Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.’Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kun-toon.” Matt. 25: 5—7.

Kesällä 1844 adventistit huomasivat erehdyksensä profeetallistenaikakausien laskennassa, ja he suorittivat asiassa korjauksen. Danie-lin 8: 14 ilmoittamien 2.300 päivän, joiden kaikki uskoivat ulottuvanKristuksen toiseen tulemukseen, oli luultu päättyvän keväällä 1844.Mutta nyt huomattiin tämän ajanjakson ulottuvan saman vuodensyksyyn, ja adventistien mielet kiintyivät tähän ajankohtaan Herranilmestymisen ajankohtana. Tätä aikaa koskevan sanoman julista-minen oli uusi askel tämän häävertauksen täyttymyksessä, minkäsoveltaminen adventistien kokemukseen oli jo selvästi oivallettu.

Samoin kuin vertauksessa keskiyöllä kaikunut huuto ilmoitti yl-jän saapuvaksi, samoin vertauksen täyttymyksessä, vuoden 1844kevään, jolloin ensiksi arveltiin 2.300 päivän päättyvän, ja samanvuoden syksyn keskivälin vaiheilla, jona syksynä myöhemmin huo-mattiin näiden päivien todella päättyvän, kohotettiin samanlainenhuuto aivan Raamatun sanoja käyttäen: ”Katso, ylkä tulee! Menkäähäntä vastaan.”

Vuoksiaallon tavoin liike levisi yli maan. Kaupungista toiseen,kylästä kylään ja syrjäisiin maaseutupaikkoihin se ulottui, kunnesse oli herättänyt Jumalan odottavan kansan täydellisesti. Tämänjulistuksen edessä hävisi kiihkoilu niinkuin aamuhuurre nousevanauringon tieltä. Uskovaiset huomasivat jälleen asemansa, ja toivo jarohkeus elävöitti heidän sydämensä.

Työ oli vapaata niistä äärimmäisyyksistä, joita aina ilmenee, [292]milloin Jumalan Sanan ja Hengen valvova vaikutus ei saa hillitä inhi-millistä kiihtymystä. Se oli luonteeltaan niiden nöyrtymisja Herranluo palaamisaikojen kaltaista, jotka muinaisessa Israelissa seura-sivat Hänen palvelijoittensa nuhdesanomia. Siinä ilmenivät samatpiirteet, jotka kaikkina aikoina ovat Jumalan työlle ominaisia. Hur-

293


maantunutta iloa oli vähän, mutta sitä enemmän oli syvää sydämentutkimista, synnin tunnustamista ja maailman hylkäämistä. Tuskais-ten mielten taakkana oli valmistautuminen kohtaamaan Herraa. Olihellittämätöntä rukousta ja ehdotonta Jumalalle pyhittäytymistä.

Keskiyön huutoa ei julistettu niin paljon todisteluin, vaikka Raa-matun todistus olikin selvä ja täydellinen, vaan siihen liittyi sieluapakottava voima. Ei ollut epäilyä eikä kyselemistä. Kun Kristus kul-ki riemusaatossa Jerusalemiin, niin maan kaikista osista juhlimaankokoontuneet ihmiset tulivat joukolla öljymäelle, ja Jeesusta saatta-vaan kansanjoukkoon yhtyen heidätkin valtasi sen hetken innoitus,ja he yhtyivät kaiuttamaan huutoa: ”Siunattu olkoon Hän, joka tuleeHerran nimeen.” Matt. 21: 9. Samalla tavoin epäuskoiset, joita tu-li joukolla adventistien kokouksiin — jotkut uteliaisuudesta, toisetvain pilkatakseen — tunsivat vakuuttavan voiman liittyvän tuohonsanomaan: ”Katso, ylkä tulee!”

Siihen aikaan oli uskoa, mikä toi vastauksia rukoukseen — us-koa, joka kantautui palkanmaksuun asti. Armon Henki laskeutuihartaiden etsivien sielujen ylle niinkuin sadekuuro janoiseen maa-han. Ne, jotka odottivat pian seisovansa kasvokkain Lunastajansakanssa, tunsivat sanomatonta, juhlallista iloa. Pyhän Hengen peh-mentävä, alistava voima sulatti sydämen, ja Jumalan kirkkaus tulviaalto aal-lolta uskollisten uskovaisten ylle.

Varovasti ja vakavasti sanoman vastaanottaneet lähestyivät sitäaikaa, jolloin he toivoivat kohtaavansa Herransa. Joka aamu he piti-vät ensimmäisenä velvollisuutenaan varmistautua siitä, että olivatJumalalle otollisia. He olivat sydämeltään läheisessä yhteydessä kes-kenään, ja he rukoilivat paljon toistensa kanssa ja puolesta. Usein hekokoontuivat yksinäisiin paikkoihin seurustelemaan Jumalan kanssa,ja kedoilta ja lehdoista kohosi taivaaseen esirukouksen ääni. Var-muus Vapahtajan hyväksymisestä oli heille paljon välttämättömämpikuin heidän jokapäiväinen ruokansa, ja jos pilvi synkensi heidänmielensä, he eivät levänneet, ennen kuin se oli pyyhitty pois. Tun-[293]tiessaan anteeksiantavan armon todistuksen itsessään he ikävöivätkatsella Häntä, jota heidän sielunsa rakasti.

Keskiyön huuto 295

Pettyneinä, mutta eivät hyljättyinä

Mutta jälleen heidän osanaan oli pettymys. Odotusaika kuluiloppuun, mutta heidän Vapahtajansa ei ilmestynyt. Järkkymättömästiluottaen he olivat odottaneet Hänen tulemustaan ja nyt heistä tuntuisamoin kuin Mariasta, joka Vapahtajan haudalle tultuaan ja löydetty-ään sen tyhjänä huudahti itkien: ”Ovat ottaneet pois minun Herrani,enkä tiedä mihin ovat Hänet panneet.” Joh. 20: 13.

Pelonsekainen kunnioitus, pelko siitä, että sanoma saattoi ollatosi, oli joksikin aikaa hillinnyt epäuskoista maailmaa. Tämä tunneei hävinnyt heti vielä tuon ajankohdan tultua sivuutetuksikaan; heeivät uskaltaneet riemuita pettyneiden kustannuksella, mutta kunmitään Jumalan vihan merkkejä ei näkynyt, he tointuivat pelostaanja alkoivat uudelleen ivata ja pilkata. Suuri joukko Herran pikai-seen tulemukseen uskoviksi julistautuneita luopui uskosta. Jotkut,jotka olivat olleet hyvin luottavaisia, tunsivat ylpeyttänsä loukatunniin syvästi, että heidän teki mielensä paeta maailmasta. Joonan ta-voin he moittivat Jumalaa ja valitsivat mieluummin kuoleman kuinelämän. Ne, jotka olivat perustaneet uskonsa toisten mielipiteilleeivätkä Jumalan Sanalle, olivat nyt yhtä valmiit jälleen muuttamaankäsityksiään. Pilkkaajat voittivat puolelleen heikot ja arat, ja kaikkiyhdessä julistivat, ettei nyt enää voinut olla mitään pelättävää eikäodotettavaa. Aika oli sivuutettu, Herra ei ollut tullut, ja maailma voijäädä ennalleen tuhansiksi vuosiksi.

Hartaat, vilpittömät uskovaiset olivat luopuneet kaikesta Kris-tuksen tähden ja olivat osallistuneet Hänen läsnäolostaan enemmänkuin koskaan ennen. He uskoivat julistaneensa maailmalle viimeisenvaroituksen, ja odottaen pian pääsevänsä jumalallisen Mestarinsaja taivaan enkeleiden seuraan he olivat suureksi osaksi vetäytyneeterilleen epäuskoisesta kansasta. Sanomattomasti kaivaten he olivatrukoilleet: ”Tule, Herra Jeesus, tule nopeasti.” Mutta Hän ei olluttullut. Elämän huolten ja vaivojen raskaan taakan ottaminen jälleenkannettavaksi ja ilkkuvan maailman pil- kan ja ivan kestäminen [294]muodosti todellakin uskon ja kärsivällisyyden hirveän koetuksen.

Kuitenkaan tämä pettymys ei ollut niin suuri kuin se, minkäopetuslapset kokiyat Kristuksen ensimmäisen tulemuksen aikaan.Kun Jeesus ratsasti riemusaatossa Jerusalemiin, Hänen seuraajansauskoivat Hänen nousevan Daa-vidin valtaistuimelle ja vapauttavan


Israelin sen sortajien käsistä. Suurin toivein ja iloisin odotuksinhe kilvoittelivat keskenään kunnian osoittamisessa Kuninkaalleen.Monet levittivät viittansa matoksi Hänen polulleen tai siroittivatHänen eteensä palmunlehviä. Innokkaasti ja riemuiten he yhtyivätiloisesti huutamaan: ”Hoosianna Daavidin pojalle!”

Kun fariseukset tämän riemunpurkauksen hämmentäminä ja suu-tuttamina toivoivat Jeesuksen nuhtelevan opetuslapsiaan, Hän vas-tasi: ”Jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” Luuk. 19: 40.Ennustuksen täytyi täyttyä. Opetuslapset toteuttivat Jumalan suun-nitelmaa, mutta kuitenkin heidät oli tuomittu katkerasti pettymään.Vain muutamaa päivää myöhemmin he joutuivat näkemään Vapahta-jan tuskaisen kuoleman ja laskemaan Hänet hautaan. Heidän odotuk-sensa eivät olleet täyttyneet yhdessäkään kohdin, ja heidän toiveensakuolivat Jeesuksen mukana. Vasta kun heidän Herransa oli voittoi-sana noussut haudasta, he saattoivat käsittää, että kaikki oli edeltäennustettu ja ”että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista”.Apt. 17: 3. Samalla tavoin ennustus täyttyi ensimmäisen ja toisenenkelin sanomissa. Ne annettiin oikeaan aikaan, ja ne suorittivattehtävän, jonka Jumala oli määrännyt niiden toteutettavaksi.

Maailma oli katsellut tapahtumia odottaen, että koko advent-tiuskon rakennelma hyljättäisiin, jos Kristus ei määräajan kuluttuailmestyisi. Mutta vaikka monet voimakkaan kiusauksen alaisina luo-puivatkin uskostaan, oli joitakuita jotka pysyivät lujina. He eivätsaattaneet havaita mitään virhettä profeetallisessa aikalaskelmas-saan. Heidän taitavimmat vastustaj ansakaan eivät olleet saaneetheitä luopumaan kannastaan. Tosin odotetun tapahtuman suhteenoli tehty virhe, mutta tämäkään ei voinut horjuttaa heidän uskoaanJumalan Sanaan.

Jumala ei hyljännyt kansaansa; Hänen Henkensä asui yhä niidentykönä, jotka eivät hätiköiden kieltäneet saamaansa valoa eivätkähyljänneet adventtiliikettä. Silmäillen halki aikakautten Paavali olikirjoittanut rohkaisevia ja varoittavia sanoja tämän kohtalokkaan[295]ajankohdan odottaville uskovaisille: ”Älkää siis heittäkö pois uskal-lustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä,tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.Sillä ’vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee Hän, joka tulevaon, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, jajos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen’. Mutta me

Keskiyön huuto 297

emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaanniitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.” Hepr. 10: 35—39.

Heidän ainoa turvansa oli hoivata Jumalalta jo saamaansa valoa,pitäytyä Hänen lupauksiinsa ja jatkuvasti tutkia Raamattua sekäkärsivällisesti odottaa ja valvoa saadakseen lisää valoa.

Luku 53—Pyhäkkötotuus[296]

Raamatunkohta, mikä ennen kaikkia muita oli ollut adventtius-kon sekä perustus että tukipylväs, oli julistus: ”Kahtatuhatta kolmea-sataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa.”Dan. 8: 14. Nämä olivat olleet tuttuja sanoja kaikille Herran pikai-seen tulemukseen uskoville. Tuhannet huulet toistivat tätä ennustustailoisesti uskonsa tunnussanana. Kaikkien mielestä siinä esitetyistätapahtumista riippui heidän valoisimpien toiveittensa ja rakkaimmanodotuksensa täyttyminen. Näiden profeetallisten päivien oli osoi-tettu ulottuvan vuoden 1844 syksyyn. Samoin kuin muu kristittymaailma, adventistitkin silloin olivat sitä mieltä, että maa tai jokinsen osa oli tuo pyhäkkö ja että pyhäkön puhdistaminen (eli saatta-minen oikeu-teensa) merkitsi maan puhdistamista viimeisen suurenpäivän tulella. Tämän he ymmärsivät tapahtuvan Kristuksen toisessatulemuksessa. Siitä syntyi tuo johtopäätös, jonka mukaan Kristus olipalaava maan päälle v. 1844.

Mutta määrätty aika tuli, eikä Herra ilmestynytkään. Uskovaisettiesivät, ettei Jumalan Sana voinut raueta tyhjiin; heidän ennustuksentulkintansa täytyi olla virheellinen. Mutta missä oli tuo virhe? Monetiskivät hätäisesti auki tämän vaikeuden solmun kieltämällä, että2300 päivää päättyivät v. 1844. Tämän käsityksen tueksi he eivätvoineet esittää muuta syytä, kuin että Kristus ei ollut tullut tuonaodotettuna aikana. He väittivät, että jos profeetalliset päivät olisivatpäättyneet v. 1844, niin Kristus olisi silloin tullut puhdistamaanpyhäkön puhdistamalla maan tulella, ja että koska Hän ei ollut tullut,niin päivät eivät voineet olla päättyneet.

Vaikka adventistien enemmistö luopui aikaisemmasta profee-tallisten aikakausien laskemistavastaan ja niinmuodoin myös kielsisiihen perustuvan liikkeen luotettavuuden, muutamat eivät halunneethyljätä uskonsa perusteita eikä koke- mustaan, joita Raamattu ja Ju-[297]malan Hengen erikoinen todistus tukivat. He uskoivat omaksuneensaRaamatun tutkistelussaan terveet tulkintaperiaatteet ja että heidänvelvollisuutensa oli pitää kiinni jo omaksumistaan totuuksista se-

298

Pyhäkkötotuus 299

kä jatkaa samaan tapaan Raamatun tutkimista. Hartaasti rukoillenhe tarkistivat kantansa ja tutkivat Raamattua löytääkseen erehdyk-sensä. Kun he eivät voineet havaita mitään virhettä profeetallistenaikajaksojen selityksessään, se johti heidät tutkimaan tarkemminpyhäkkökysymystä.

Maallinen ja taivaallinen pyhäkkö

Tutkiessaan asiaa heille selvisi, että maallinen pyhäkkö, jonkaMooses Jumalan käskystä rakensi Hänelle vuorella näytetyn mallinmukaan, oli ”nykyistä aikaa tarkoittavan vertauskuva, jonka mukai-sesti uhrataan lahjoja ja uhreja”, että sen kaksi osastoa ovat ”tai-vaallisten kuva”, että Kristus, meidän suuri Ylimmäinen Pappimme,toimittaa ”pappispalvelusta pyhäkössä, siinä oikeassa majassa, jonkaon rakentanut Herra eikä ihminen”, ja että ”Kristus ei mennyt käsillätehtyyn pyhäkköön, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaa-seen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksem-me.” Hepr. 9:9, 23; 8: 2; 9: 24. (Kielellisesti korjattu suomennos,painettu v. 1926.)

Taivaassa oleva pyhäkkö, jossa Jeesus palvelee meidän hyväk-semme, on se suuri alkuperäinen pyhäkkö, josta Mooseksen rakenta-ma pyhäkkö oli jäljennös. Niinkuin maallisessa pyhäkössä oli kaksiosastoa, pyhä ja kaikkeinpyhin, on taivaallisessakin pyhäkössä kaksipyhää paikkaa. Jumalan lain sisältävällä arkilla, suitsutusalttarilla jamuilla maallisen pyhäkön jumalanpalvelusesineillä oli niinikään vas-ti-neensa taivaallisessa pyhäkössä. Pyhässä näyssä apostoli Johannessai astua taivaaseen, ja siellä hän näki lampunjalan ja suitsutusaltta-rin, ja kun ”Jumalan temppeli taivaassa aukeni”, ja hän näki myös”Hänen liittonsa arkin”. Hm. 4: 5; 8: 3; 11: 19.

Ne, jotka etsivät totuutta, löysivät vastaansanomattoman todis-teen taivaallisen pyhäkön olemassaolosta. Mooses valmisti maan-päällisen pyhäkön hänelle näytetyn mallin mukaan. Paavali selitti,että se malli oli oikea pyhäkkö, joka on taivaassa (Hepr. 8: 2, 5).Johannes todisti nähneensä sen taivaassa.

Siihen aikaan kun 2.300 päivää päättyivät v. 1844, ei maan päällä [298]ollut moniin vuosisatoihin enää ollut mitään pyhäkköä; sen tähdentaivaallisen pyhäkön täytyi olla se, jota tarkoitetaan tuossa julis-tuksessa: ”Kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö


asetetaan jälleen oikeuteensa” (eli puhdistetaan). Mutta kuinka saat-toi taivaalli-nen pyhäkkö tarvita puhdistusta? Kääntyessään jälleenRaamatun puoleen ennustuksen tutkijat havaitsivat, ettei puhdistusollut aineellisten epäpuhtauksien poistamista, koska se oli suoritet-tava verellä, ja että siksi sen täytyi tarkoittaa synnistä puhdistamista.Apostoli lausuu: ”On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuva täl-lä tavalla puhdistetaan (eläinten verellä), mutta että taivaalliset itsepuhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä (Kristuksen kalliillaverellä).” Hepr. 9: 23.

Lisätiedon saamiseksi siitä puhdistuksesta, johon ennustus viit-taa, oli tarpeellista ymmärtää taivaallisen pyhäkön palvelusta. Tämävoitiin oppia vain maallisesta pyhäkköpalveluksesta, sillä Paava-li lausuu, että maallisen pyhäkön papit ”palvelevat siinä, mikä ontaivaallisten kuva ja varjo”. Hepr. 8: 5.

Pyhäkön puhdistaminen

Kansan synnit siirrettiin muinoin kuvannollisesti maalliseen py-häkköön syntiuhrin veren mukana. Samoin Kristuksen veri todel-lisuudessa siirtää meidän syntimme taivaalliseen pyhäkköön. Jasamoin kuin maallinen pyhäkkö kuvannollisesti puhdistettiin pois-tamalla ne synnit, jotka olivat sen saastuttaneet, samoin taivaalli-sen pyhäkön todellinen puhdistaminen suoritetaan poistamalla taipyyhkimällä pois sinne merkityt synnit. Tämä edellyttää välttämättämuistokirjojen tutkimista sen selville saamiseksi, ketkä synnin katu-muksen ja Kristukseen uskomisen perusteella pääsevät osalliseksiHänen sovituksensa ansiosta. Pyhäkön puhdistamiseen liittyy sentähden tutkiva tuomio. Tämä työ on suoritettava, ennen kuin Kris-tus tulee pelastamaan kansansa, sillä kun Hän saapuu, Hänellä onmukanaan palkkansa antaakseen kullekin hänen tekojensa mukaan.(Ilm. 22: 12).

Niinpä ne, jotka seurasivat profeetallisen sanan etenevää valoa,havaitsivat, että sen sijaan että Kristus olisi tullut maan päälle 2.300päivän päättyessä v. 1844, Hän silloin astui taivaallisen pyhäkönkaikkeinpyhimpään, Jumalan eteen, saattaakseen tulemustaan edel-tävän sovitustyön lopulliseen päätökseen.

Luku 54—Kolmannen enkelin sanoma [299]

Kun Kristus astui taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimpään suo-rittamaan sovituksessa päättävän työn, Hän antoi palvelijoidensajulistettavaksi maailmalle viimeisen armonsanoman. Sellainen onIlm. 14:nnen luvun kolmannen enkelin varoitus. Heti tämän julistuk-sen jälkeen profeetta näkee Ihmisen Pojan tulevan kirkkaudessaanleikkaamaan maan eloa.

Raamatun ennustuksen mukaan Kristuksen palvelus kaikkeinpy-himmässä alkoi noiden profeetallisten päivien päättyessä v. 1844.Tätä aikaa koskevat Ilmestyskirjan näkijän sanat: ”Jumalan temppelitaivaassa aukeni, ja Hänen liittonsa arkki näkyi Hänen temppelis-sään.” Ilm. 11: 19. Jumalan liiton arkki on pyhäkön toisessa osastos-sa. Kun Kristus astui sinne suorittamaan palvelusta syntisen hyväksitemppelin sisäosa avautui ja Jumalan arkki tuli näkyviin Niille, jotkauskossa katselivat Vapahtajaa Hänen suorittaessaan välitystehtävään-sä, ilmeni Jumalan majesteettius ja voima. Kun Hänen kunniansatäytti temppelin, niin valo kaikkeinpyhimmästä loisti Hänen maanpäällä odottavan kansansa ylle.

He olivat uskossa seuranneet Ylimmäistä Pappiaan pyhästä kaik-keinpyhimpään, ja he näkivät Hänen vetoavan vereensä Jumalanarkin edessä. Tuon pyhän arkin sisällä on Isän laki, sama, jonkaJumala itse julisti Siinain jyrinän keskeltä ja kirjoitti omalla sormel-laan kivitauluihin. Yhtään käskyä ei oltu poistettu; ei pilkkua eikäpiirtoakaan oltu muutettu. Antaessaan Moosekselle jäljennöksenlaistaan Jumala säilytti suuren alkuperäiskappaleen taivaallisessapyhäkössä. Tutkistellessaan sen pyhiä säädöksiä totuuden etsijätlöysivät kymmenien käskyjen aivan sydämestä neljännen käskynsellaisena kuin se ensiksi julistettiin: ”Muista pyhittää lepopäivä.Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs [300]päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askarettatoimita, älä sinä äl-köönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palveli-jasi tai palvelijataresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinunporteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja

301


meren ja kaikki, mitä niissä on; mutta seitsemäntenä päivänä Hänlepäsi; sen tähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.” 2 Moos.20: 8—11.

Jumalan Henki vaikutti näiden Hänen Sanansa tutkijoiden sydä-messä. He tulivat siihen vakaumukseen, että tietä-mättömyydessäänhe olivat rikkoneet neljännen käskyn jättämällä ottamatta huomioonLuojan lepopäivän. He alkoivat tutkia syitä viikon ensimmäisen päi-vän viettämiseen sen päivän sijasta, jonka Jumala oli pyhittänyt. Heeivät löytäneet Raamatusta mitään todistusta siitä, että neljäs käskyolisi kumottu tai että sapatti olisi muutettu; siunausta, joka ensinpyhitti seitsemännen päivän, ei koskaan oltu poistettu. He olivat vil-pittömästi pyrkineet tuntemaan ja tekemään Jumalan tahtoa, ja kunhe nyt huomasivat olevansa Hänen lakinsa rikkojia, suru täytti hei-dän sydämensä. Heti he osoittivat uskollisuutensa Jumalaa kohtaanpitämällä Hänen sapattinsa pyhänä.

Monin ja innokkain ponnistuksin yritettiin heidän uskoansa ku-kistaa. Kukaan ei voinut olla näkemättä, että jos maallinen pyhäkköoli taivaallisen jäljennös ja esikuva, niin maanpäällisessä arkissa säi-lytetty laki oli taivaassa olevassa arkissa olevan lain tarkka jäljennös,ja että taivaallista pyhäkköä koskevan totuuden hyväksymiseen sisäl-tyi Jumalan lain vaatimusten tunnustaminen ja niin ollen neljännenkäskyn sapatin velvoitus.

Ne, jotka olivat vastaanottaneet Kristuksen välitystyötä ja Juma-lan lain pysyväisyyttä koskevan valon, huomasivat näiden olevantotuuksia, jotka tulivat ilmi kolmannesta sanomasta. Enkeli julistaa:”Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskytja Jeesuksen uskon.” Ilm. 14: 12. Tätä todistusta edeltää vakava japeloittava varoitus: ”Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ot-taa sen merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin on juova Jumalanvihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu Hänen vihansamaljaan.” Ilm. 14: 9, 10. Käytettyjen vertauskuvien tulkinta oli tar-peen tämän sanonnan ymmärtämiseksi. Mitä edustivat peto, kuva jamerkki? Totuuden etsijät kääntyivät jälleen tutkimaan ennustuksia.

Peto ja sen kuva[301]

Tämä ensimmäinen peto kuvaa Rooman kirkkoa, tuota kirkko-kuntaa, joka omaa myös maallisen vallan, jolla se pystyy rankaise-

Kolmannen enkelin sanoma 303

maan kaikkia eriuskoisia. Pedon kuva esittää toista uskontokuntaa,joka omaa samanlaisen vallan. Tämän kuvan valmistaminen on senpedon työtä, jonka rauhanomainen nousu ja lempeät tunnustuksetsaavat sen niin sattuvasti kuvaamaan Yhdysvaltoja. Täältä on löydet-tävissä paavinvallan kuva. Kun meidän maamme (Yhdysvaltojen)kirkot yhtyvät sellaisissa uskonasioissa, joita ne pitävät yhteisinä, jasaavat valtion vahvistamaan niiden asetukset ja ylläpitämään niidenlaitoksia, silloin on protestanttinen Amerikka muodostanut Roomanpappisvallan kuvan. Silloin ryhdytään vainoamaan tosi seurakuntaasamoin kuin Jumalan muinaista kansaa.

Peto, jolla on karitsan sarvet, ”saa kaikki, pienet ja suuret, sekärikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, pane-maan merkin oikeaankäteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuinse, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku.” Ilm. 13: 16,17. Tästä merkistä kolmas enkeli antaa varoituksensa. Se on ensim-mäisen pedon eli paavinvallan merkki, ja sen vuoksi sitä on etsittävätuon vallan huomattavimpien piirteiden joukosta. Profeetta Danieljulisti, että Rooman kirkko, jota pieni sarvi kuvasi, aikoi muuttaa ajatja lain (Dan. 7:25), kun taas Paavali kutsuu sitä laittomuuden ihmi-seksi (2 Tess. 2:3, 4), joka oli korottava itsensä Jumalan yläpuolelle.Vain muuttamalla Jumalan lain saattoi paavinvalta korottaa itsensäJumalan yläpuolelle, ja kuka tahansa pitäneekin tieten tahtoen lainsiten muutettuna, hän antaa suurimman kunnian sille vallalle, jokasuoritti muutoksen.

Neljäs käsky, jonka Rooma on uskaltanut syrjäyttää, on ainoakymmenistä käskyistä, mikä viittaa Jumalaan taivaiden ja maan Luo-jana ja siten erottaa oikean Jumalan kaikista vääristä jumalista. Sa-patti säädettiin luomistyön muistoksi ja siten ohjaamaan ihmistenmielet oikeaan ja elävään Jumalaan. Jumalan luomisvoimaa korote-taan kaikkialla Raamatussa todistuksena siitä, että Israelin Jumalaon pakanajumalia korkeampi. Jos sapattia olisi aina pidetty, niinihmisen ajatukset, kunnioitus ja palvonta olisivat aina kohdistuneethänen Tekijäänsä, eikä olisi koskaan ollut yhtään epäjumalanpalve-lijaa, jumalankieltäjää eikä pakanaa.

Tämä asetus, joka viittaa Jumalaan Luojana, on merkki siitä, [302]että Hänellä on oikeus ja valta hallita luomiaan olentoja. Sapatinmuutos on merkki Rooman kirkon arvovallasta. Jotka valitsevatväärän sapatin pyhittämisen oikean asemesta, vaikka ymmärtävätkin


neljännen käskyn vaatimuksen, ne kunnioittavat siten sitä valtaa,joka yksin on sen määrännyt.

Vakava sanoma

Kolmannen enkelin sanoma sisältää pelottavimman uhkauksenmitä koskaan on esitetty kuolevaisille. Tuon synnin täytyy olla hirvit-tävä, koska se langettaa Jumalan vihan armolla sekoittamattomana.Ihmisiä ei jätetä tietämättömyyteen tämän tärkeän asian suhteen; va-roitus tästä synnistä julistetaan maailmalle ennen Jumalan tuomioi-den täytäntöönpanoa, jotta kaikki tietäisivät, miksi heidät tuomitaan,ja saisivat tilaisuuden välttyä siltä.

Suuren taistelun seurauksena muodostuu kaksi selvästi vastak-kaista luokkaa. Toinen niistä ”kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaasen merkin otsaansa tai käteensä” ja siten vetää ylleen kolmannenenkelin uhkaaman hirmuisen tuomion. Toinen luokka taas, ilmei-senä vastakohtana maailmalle, pitää ”Jumalan käskyt ja Jeesuksenuskon”. Ilm. 14: 9, 12.

Tällaiset olivat ne tärkeät totuudet, jotka kirkastuivat kolmannenenkelin sanoman vastaanottajille. Kun he muistelivat kokemustaanKristuksen toisen tulemisen ensimmäisestä julistamisesta siihen asti,kunnes aika v. 1844 meni umpeen, he näkivät pettymyksensä seli-tyksen, ja toivo ja ilo elähdytti jälleen heidän sydäntään. Pyhäkköäkoskeva valo valaisi sekä menneisyyden, nykyisyyden että tulevai-suuden, ja he tiesivät, että Jumala oli johdattanut heitä erehtymättö-mällä kaitselmuksellaan. Uudella rohkeudella ja entistä lujemmassauskossa he nyt iloitsivat julistaessaan kolmannen enkelin varoitusta.Vuodesta 1844 aina kolmannen enkelin sanoman sisältämän ennus-tuksen täyttymiseen asti maailman huomiota on kiinnitetty oikeaansapattiin, ja lukumäärältään jatkuvasti kasvavat joukot palaavat pitä-mään Jumalan pyhäpäivää.

Luku 55—Luja koroke [303]

Minä näin hyvin suojatun ja lujan joukon, joka ei antanut hy-väksymystään niille, jotka tahtoivat horjuttaa heidän vakiintunuttauskoaan. Jumala katseli heitä mielisuosiolla. Minulle näytettiin kol-me askelmaa — ensimmäisen, toisen ja kolmannen enkelin sanomat.Seurassani oleva enkeli sanoi: ”Voi sitä, joka siirtää kiveäkään tailiikuttaa ruuviakaan näissä sanomissa. Näiden sanomien oikea ym-märtäminen on elintärkeää. Sielujen kohtalo riippuu siitä tavasta,jolla ne vastaanotetaan.”

Minua perehdytettiin uudelleen näihin sanomiin, ja näin mitenkalliisti Jumalan kansa oli ostanut kokemuksensa. Sen omistamisek-si Jumalan kansa oli kärsinyt paljon ja taistellut ankarasti. Jumalaoli johtanut heitä askeleittain, kunnes Hän sai asetetuksi heidät tu-kevalle, järkkymättömälle korokkeelle. Näin yksilöiden lähestyvänkoroketta ja tutkivan perustusta. Jotkut astuivat sille heti iloiten.Toiset alkoivat etsiä perustuksesta vikoja. He halusivat tehdä siihenparannuksia, ja sitten koroke olisi täydellisempi ja ihmiset paljononnellisempia.

Jotkut astuivat alas korokkeelta tutkimaan sitä ja selittivät senolevan väärin rakennettu. Mutta näin, että melkein kaikki seisoi-vat lujina korokkeella ja kehoittivat niitä, jotka olivat astuneet siltäalas, lopettamaan moittimisensa, sillä Jumala oli korokkeen mesta-rirakentaja, ja he taistelivat Häntä vastaan. He selostivat perusteel-lisesti Jumalan ihmeellisen työn Hänen johtaessaan heidät lujallekorokkeelle, ja yhdessä he kohottivat katseensa taivasta kohti ja ää-neen ylistivät Jumalaa. Tämä vaikutti joihinkuihin niistä, jotka olivatmoitiskelleet ja poistuneet korokkeelta, ja nöyrin katsein he jälleenastuivat sille.

Juutalaisten kokemus toistuu [304]

Huomioni kiinnitettiin julistukseen Kristuksen ensimmäisestätulemisesta. Jumala lähetti Johanneksen Elian hengessä ja voimassa

305


valmistamaan tietä Jeesukselle. Jeesuksen opetukset eivät tulleet nii-den hyödyksi, jotka hylkäsivät Johanneksen todistuksen. Sen tähdenettä he vastustivat sanomaa, joka ennusti Hänen tuloaan, heidän eiollut helppoa hyväksyä voimakastakaan todistusta siitä, että Hänoli Messias. Saatana johti niitä, jotka hylkäsivät Johanneksen sano-man, menemään yhä pitemmälle, hylkäämään ja ristiinnaulitsemaanKristuksen. Tämä menettely esti heitä saamasta helluntaipäivän siu-nausta, mikä olisi neuvonut heille tien taivaalliseen pyhäkköön.

Temppelin esiripun repeäminen todisti, etteivät juutalaisten uhritja menot enää olleet otollisia. Suuri Uhri oli uhrattu ja hyväksytty, jaPyhä Henki, joka vuodatettiin helluntaipäivänä, siirsi opetuslastenmielet maallisesta pyhäköstä taivaalliseen, jonne Jeesus oli mennytoman verensä kautta, vuodattaakseen opetuslapsilleen sovitustyönsäansiot. Mutta juutalaiset jäivät täydelliseen pimeyteen. He kadot-ti-vat kaiken valon, mikä heillä mahdollisesti oli ollut pelastussuunni-telmasta, ja he turvasivat yhä hyödyttömiin uhreihinsa. Taivaallinenpyhäkkö oli ottanut maallisen paikan, mutta heillä ei ollut mitääntietoa muutoksesta. Siitä syystä Kristuksen välitystoiminta taivaalli-sessa pyhäkössä ei voi-nut hyödyttää heitä.

Monet kauhistuivat juutalaisten menettelyä, kun he hylkäsivätja ristiinnaulitsivat Kristuksen. Lukiessaan Hänen kokemastaan hä-peällisestä väkivallasta he ajattelevat rakastavansa Häntä eivätkäolisi kieltäneet Häntä Pietarin tavoin eivätkä ristiinnaulinneet Häntäniikuin juutalaiset tekivät. Mutta Jumala, joka lukee kaikkien sydä-met, on asettanut koetteelle sen rakkauden Jeesusta kohtaan, jota hetunnustivat tuntevansa.

Koko taivas tarkkasi mitä syvimmällä mielenkiinnolla ensim-mäisen enkelin sanoman vastaanottamista. Mutta monet, jotka tun-nustivat rakastavansa Jeesusta ja jotka kyyneleitä vuodattaen lukivatristin kertomusta, pilkkasivat hyviä uutisia Hänen tulemuksestaan.Sen sijaan että olisivat vastaanottaneet sanoman iloiten, he julistivatsen eksytyksen. He vihasivat niitä, jotka rakastivat Hänen ilmesty-mistään, ja erottivat heidät seurakunnistaan. Toinen sanoma ei voinut[305]hyödyttää niitä, jotka hylkäsivät ensimmäisen; heitä ei liioin hyödyt-tänyt keskiyön huuto, minkä oli määrä valmistaa heitä uskossa astu-maan Jeesuksen kanssa taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimpään. Jahylkäämällä kaksi edellistä sanomaa he ovat niin sumentaneet ym-

Luja koroke 307

märryksensä, etteivät he voi nähdä mitään valoa kolmannen enkelinsanomassa, mikä osoittaa tien kaikkeinpyhimpään.

Luku 56—Saatanan viettelykset[306]

Saatana alkoi pettämistyönsä Eedenissä. Hän sanoi Eevalle: ”Et-te suinkaan kuole.” Tämä oli Saatanan ensimmäinen oppitunti sielunkuolemattomuudesta, ja tätä pettämistään hän on jatkanut kauttaaikojen nykyaikaan asti ja jatkaa sitä siihen asti, kunnes Jumalanlasten vankeudenaika päättyy. Huomioni kiinnitettiin Aadamiin jaEevaan Eedenissä. He söivät kielletystä puusta, ja sitten Jumala pa-ni leimuavan miekan vartioimaan elämän puuta ja karkoitti heidätparatiisista, jotteivät he söisi elämän puusta ja tulisi kuolemattomik-si syntisiksi. Jumala tarkoitti tämän puun hedelmän ylläpitämäänkuolemattomuutta. Kuulin erään enkelin kysyvän: ”Ketkä Aadaminperheestä ovat käyneet tuon leimuavan miekan ohi ja syöneet elämänpuusta?” Kuulin toisen enkelin vastaavan: ”Kukaan Aadamin per-heestä ei ole ohittanut tuota leimuavaa miekkaa syödäksensä tuostapuusta; sen tähden ei ole yhtään kuolematonta syntistä.” Se sielu,joka tekee syntiä, kuolee iankaikkisen kuoleman — kuoleman, jostaei ole ylösnousemuksen toivoa; ja sitten Jumalan viha asettuu.

Minusta oli ihme, että Saatanan onnistui niin hyvin saada ihmisetuskomaan, että Jumalan sanat: ”Se sielu, joka syntiä tekee — senon kuoltava” (Hes. 18: 4), tarkoittavat, että sielu, joka tekee syntiä,ei kuole, vaan elää iankaikkisesti onnettomuudessaan. Enkeli sanoi:”Elämä on elämää, oli se sitten vaivassa tai onnessa; kuolemassa eiole tuskaa, iloa eikä vihaa.”

Saatana käski enkeleittensä ponnistella erikoisesti tämän valheenlevittämiseksi, minkä hän ensiksi lausui Eevalle Eedenissä: ”Ettesuinkaan kuole”. Ja kun ihmiset omaksuivat tämän erehdyksen ja ru-pesivat uskomaan, että ihminen on kuolematon, Saatana johti heidätuskomaan, että syntinen joutuu elämään ikuisessa vaivassa. Näin[307]oli tie valmis Saatanan vaikuttaa edustajiensa välityksellä ja esittääJumala kaikelle kansalle kostonhaluisena hirmuvaltiaana, joka syök-see helvettiin kaikki ne, jotka eivät Häntä miellytä, ja saattaa heidätaina tuntemaan Hänen vihaansa; ja heidän kärsiessään sanomaton-ta tuskaa ja vääntelehtiessään iankaikkisissa liekeissä, hän esittää

308

Saatanan viettelykset 309

Jumalan tyydytyksekseen katselevan heitä. Saatana tiesi, että josihmiset omaksuisivat tämän eksytyksen, niin monet alkaisivat vihataJumalaa sen sijaan, että rakastaisivat ja palvoisivat Häntä, ja että sejohdattaisi monet uskomaan, etteivät Jumalan Sanan uhkaukset täyt-tyisi kirjaimellisesti, koska olisi Hänen hyväntahtoista ja rakastavaaluonnettaan vastaan Hänen syöstä omia luomiaan olentoja ikuiseenvaivaan.

Toinen äärimmäisyys, minkä Saatana on johtanut ihmiset omak-sumaan, on sivuuttaa täydellisesti Jumalan oikeu-denmukaisuus jaHänen Sanansa uhkaukset ja esittää Hänet niin täysin armolliseksiolennoksi, niin ettei yksikään tule hukkumaan, vaan että kaikki, sekäpyhät että syntisetkin, tulevat lopulta pelastumaan Hänen valtakun-taansa.

Sielun kuolemattomuutta ja loputonta vaivaa käsittelevien yleis-ten eksytysten lisäksi Saatana käyttää hyväkseen erästä toistakinluokkaa ja johtaa heitä pitämään Raamattua innoittamattomana kir-jana. Heidän mielestään se opettaa monia hyviä asioita, mutta heeivät voi luottaa siihen ja rakastaa sitä, koska heille on opetettu senjulistavan iankaikkisen vaivan oppia. Erään ihmisluokan Saatanajohtaa vielä pitemmälle, jopa kieltämään Jumalan olemassaolon. Heeivät näe Raamatun Jumalan luonteessa mitään johdonmukaisuutta,jos Hän määrää osalle ihmisperheestä hirvittäviä vaivoja ikuisiksiajoiksi. Sen tähden he kieltävät Raamatun ja sen Tekijän ja pitävätkuolemaa iankaikkisena unena.

Vielä on sellaisia, jotka ovat pelokkaita ja arkoja. Näitä Saatanakiusaa tekemään syntiä, ja kun he ovat tehneet syntiä, hän esittääheille, ettei synnin palkka ole kuolema, vaan elämä hirveissä vai-voissa, joita jatkuu halki iankaikkisuuden loputtomien aikojen. Suu-rennellen näin heidän heikolle ajatuskyvylleen loputtoman helvetinkauhuja hän saa heidän mielensä valtaansa, ja he kadottavat järkensä.Silloin Saatana ja hänen enkelinsä riemuitsevat, ja epäuskoiset jajumalankieltäjät yhdessä aiheuttavat kristinuskolle häpeää. He väit-tävät tämän pahan olevan luonnollinen seuraus siitä, että uskotaan [308]Raamattuun ja sen Tekijään, vaikka ne itse asiassa ovat seurauksiayleisen harhaopin omaksumisesta.


Raamattu turvana

Näin, että taivaan asukkaat olivat pyhää suuttumusta täynnään tä-män Saatanan julkean toiminnan johdosta. Kysyin, miksi taivas antoikaikkien näiden viettelysten vaikuttaa ihmisten mieliin, vaikka Ju-malan enkelit olisivat voimakkaita ja voisivat, jos vain saisivat luvan,helposti murtaa vihollisen vallan. Sitten näin, että Jumala tiesi Saa-tanan koettavan kaikkia keinoja ihmisen tuhoamiseksi; sen vuoksiHän oli kirjoittanut Sanansa ja ilmaissut suunnitelmansa ihmissuvunsuhteen niin selvästi, ettei heikoimmankaan tarvitse erehtyä. Annet-tuaan Sanansa ihmiselle Hän oli huolellisesti varjellut sitä Saatanan,hänen enkeleittensä ja muiden hänen asiamiestensä tai edustajien-sa suunnittele-malta hävitykseltä. Kun muita kirjoja voitiin tuhota,tämä oli säilyvä kuolemattomana. Ja lopun lähestyessä, jolloin Saa-tanan viettelykset tulisivat lisääntymään, sitä tultiin monistamaan,niin että kaikki sitä haluavat voisivat saada sen itselleen, ja jos tahtoi-sivat, voisivat varustautua Saatanan petoksia ja valheellisia ihmeitävastaan.

Näin, että Jumala oli erikoisesti varjellut Raamattua; kuitenkinkun sitä oli vasta muutamia harvoja kappaleita, oppineet miehetolivat joissakin tapauksissa muuttaneet sen sanoja ajatellen sitentekevänsä sen selvemmäksi, vaikka he todellisuudessa tekivätkinhämäräksi sen, mikä oli selvää, sillä he saattoivat sen nojautumaanomiin laatimiinsa käsityskantoihin, mitkä taas olivat perimätiedonsäätämiä. Mutta minä näin, että Jumalan Sana on kokonaisuudes-saan täydellinen ketju, jonka yksi osa liittyy toiseen ja selittää sitä.Totisten totuuden etsijöiden ei tarvitse erehtyä, sillä ei ainoastaanJumalan Sana selosta selvästi ja yksinkertaisesti elämän tietä, vaanJumala antaa Pyhän Hengen opastamaan siinä ilmoitetun elämäntien käsittämiseen.

Minä näin, että Jumalan enkelien tehtävänä ei ole koskaan hallitatahtoa. Jumala asettaa ihmisen eteen elämän ja kuoleman. Ihminenvoi valita. Monet haluavat elämän, mutta jatkavat silti kulkuansaleveällä tiellä. He valitsevat kapinan Jumalan hallitusta vastaan välit-tämättä siitä suuresta armosta ja laupeudesta, jota Hän on osoittanutantaes- saan Poikansa kuolemaan heidän puolestaan. Niiden, jotka[309]eivät valitse itselleen niin kalliisti hankittua pelastusta täytyy saadarangaistuksensa. Mutta minä näin, ettei Jumala telkeäisi heitä helvet-

Saatanan viettelykset 311

tiin kärsimään ikuista vaivaa, eikä myöskään ottaisi heitä taivaaseen;sillä puhtaiden ja pyhien seuraan joutuminen tekisi heidät äärettö-män onnettomiksi. Mutta Hän tuhoaa heidät täydellisesti, niin ettähe tulevat olemaan kuin heitä ei olisi koskaan ollutkaan; silloin Hä-nen oikeamielisyytensä tulee tyydytetyksi. Hän teki ihmisen maantomusta, ja tottelemattomat ja epäpyhät tulevat kulu-tettaviksi tules-sa ja palaavat tomuun jälleen. Minä näin, että Jumalan tässä asiassaosoittama hyväntahtoisuus ja laupeus on johtava kaikki ihailemaanHänen luonnettaan ja ylistämään Hänen pyhää nimeään. Jumalatto-mien tultua hävitetyiksi maan päältä kaikki taivaan asukkaat sanovat:”Amen!”

Saatana on sangen tyytyväinen niihin, jotka tunnustavat Kristuk-sen nimeä, mutta kuitenkin pitäytyvät kiinteästi hänen laatimiinsaviettelyksiin. Vieläkin hänen työnään on keksiä uusia viettelyksiä, jahänen voimansa ja kykynsä tässä työssä lisääntyvät jatkuvasti. Hänjohti edustajiaan, paaveja ja pappeja, korottamaan itsensä ja kiihoitta-maan kansaa katkerasti vainoamaan ja hävittämään niitä, jotka eiväthalunneet hyväksyä hänen viettelyksiään. Voi niitä kärsimyksiä jasitä tuskaa, mitä Kristuksen kalliit seuraajat joutuivat kärsimään! En-kelit ovat uskollisesti merkinneet muistiin kaiken. Saatana ja hänenpahat enkelinsä kerskuen kertoivat näitä kärsiviä pyhiä palvelevilleenkeleille, että pyhät kaikki surmattaisiin, niin ettei maan päälle jäisiyhtään tosi kristittyä. Minä näin, että Jumalan seurakunta oli silloinpuhdas. Silloin ei ollut vaaraa, että sydämeltään turmeltuneita olisiliittynyt siihen, sillä tosi kristitty, joka uskalsi tunnustaa uskonsa,oli vaarassa joutua piinapenkkiin, polttoroviolle ja kaikkeen kidu-tukseen, mitä Saatana ja hänen pahat enkelinsä saattoivat keksiä taiherättää ihmismielessä.

Luku 57—Spiritismi[310]

Luonnollisen kuolemattomuuden oppi on valmistanut tietä ny-kyaikaiselle spiritismille. Jos kuolleet pääsevät Ju-malan ja pyhienenkelien luo ja osalliseksi entistä paljon laajemmasta tiedosta, niinmiksi he eivät palaisi maan päälle valistamaan ja opettamaan elossaolevia? Miten voivat ne, jotka uskovat ihmisen olevan kuolemassatajuissaan, hyljätä sen, mitä heille tarjotaan kirkastettujen henkienvälittämänä jumalallisena valona? Tätä pyhänä pidettyä tietä Saatanakäyttää tarkoitustensa toteuttamiseksi. Hänen käskyjään noudattavatlangenneet enkelit ilmestyivät henkimaailman sanansaattajina. Se-littäen saattavansa elävät kuolleitten kanssa kosketukseen Saatanavaikuttaa lumoavasti ihmisten mieleen.

Hänellä on voima jopa saattaa ihmisten nähtäviksi heidän ma-nalle menneiden ystäviensä hahmoja. Väärennys on täydellinen;tuttu ulkonäkö, sanat, äänensävy, kaikki on jäljennetty ihmeteltäväntarkasti. Monia lohduttaa vakuutus, että heidän rakkaansa nauttivattaivaan autuutta, ja epäilemättä mitään vaaraa he kallistavat korvansakuuntelemaan vietteleviä henkiä ja riivaajien oppeja.

Kun Saatana on saanut heidät uskomaan, että kuolleet todellapalaavat uudelleen yhteyteen heidän kanssansa, hän näyttää juuriniiden hahmoja, jotka menivät hautaan valmistumattomina. He väit-tävät elävänsä onnellisina taivaassa ja jopa olevansa siellä korkeissaasemissa; ja siten opetetaan laajalti eksytystä, ettei vanhurskaiden jajumalattomien välillä tehdä mitään eroa. Henkimaailman luulo-tellutvierailijat esittävät joskus varoituksia, jotka osoittautuvat oikeiksi.Kun luottamus näin saavutetaan, he esittävät oppeja, jotka kaivavatperustukset Raamattuun uskomisen alta. Teeskennellen syvästi har-rastavansa maan päällä elävien ystäviensä hyvinvointia he soluttavat[311]näille mitä vaarallisimpia eksytyksiä. Se seikka, että he esittävätjoitakin totuuksia ja pystyvät toisinaan ennustamaan tulevia asioita,antaa heidän todistuksilleen luotettavuuden leiman, ja kansanjoukotomaksuvat heidän väärät opetuksensa yhtä auliisti ja uskovat niihinyhtä ehdottomasti, kuin jos ne olisivat Raamatun pyhimpiä totuuksia.

312

Spiritismi 313

Jumalan laki syrjäytetään, armon Henkeä halveksitaan ja liiton ver-ta pidetään epäpyhänä. Henget kieltävät Kristuksen jumaluuden jaalentavat Luojankin omalle tasolleen. Suuri kapinoitsija jatkaa näinuudessa valepuvussa sotaansa Jumalaa vastaan, joka alkoi taivaassaja on lähes 6.000 vuotta jatkunut maan päällä.

Monet koettavat selittää henki-ilmestykset kokonaan petokseksija meedion silmänkääntötempuiksi. Tosin taikatemppujen saavutuk-sia on usein uskoteltu aidoiksi ilmestyksiksi, mutta myös leimattuyliluonnollisen voiman näytteiksi. Salaperäiset koputukset, joilla ny-kyaikainen spiritismi alkoi, eivät aiheutuneet mistään inhimillisistätaikakeinoista eli -tempuista, vaan ne olivat pahojen enkelien suora-naista toimintaa, jotka niin aloittivat erään menestyksellisimmistäsieluja tuhoavista eksytyksistään. Monet tulevat lankeamaan ansaan,kun uskovat spiritismin olevan pelkkää inhimillistä petkutusta. Kuntällaiset henkilöt joutuvat näkemään ilmestyksiä, joita he eivät voimuuta kuin pitää yliluonnollisina, silloin he tulevat petetyiksi jaerehtyvät hyväksymään ne suuren Jumalan voimana.

Nämä henkilöt jättävät huomioonottamatta Raamatun todistuk-sen Saatanan ja hänen asiamiestensä suorittamista ihmeistä. Saata-nan avulla faaraon taikurit saattoivat jäljitellä Jumalan tekoja. Apos-toli Johannes kuvailee sitä ihmeitä tekevää voimaa, mikä on esiin-tyvä viimeisinä päivinä, ja sanoo: ”Se tekee suuria ihmeitä, niinettä saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden.Ja se villitsee maan päällä asuvat niillä ihmeillä, joita sen sallittiintehdä pedon nähden.” Ilm. 13: 13, 14. Tässä ei ole kysymyksessäpelkkä petkutus. Ihmisiä eksyttävät ihmeet, joita Saatanan asiamie-hillä on valta tehdä, eivätkä suinkaan mitkään sellaiset, joita he ovattekevinään.

Nykyaikaista noituutta

Pelkkää sanaakin ”noituus” halveksitaan nykyaikana. Sitä väi-tettä, että ihmiset voivat olla kosketuksissa pahojen henkien kanssa, [312]pidetään keskiaikaisena taruna. Mutta spiritismi, joka laskee kään-nynnäisensä sadoissatuhansissa, jopa miljoonissakin ja joka on rai-vannut tiensä tieteellisiin piireihin ja saanut jalansijaa kirkkokunnis-sa ja on päässyt lainsäätäjien ja jopa kuningasten suosioon — tämä


jättiläispetos ei ole mitään muuta kuin muinoin tuomitun ja kielletynnoituuden elpymä uudessa verhossaan eli puvussaan.

Saatana houkuttelee ihmisiä nyt, niinkuin hän houkutteli EevaaEedenissä herättämällä halun saada kiellettyä tietoa. ”Te tulette niinkuin Jumala, tietämään hyvän ja pahan”, hän julistaa. 1 Moos. 3: 5.Mutta spiritismin antama viisaus on apostoli Jaakobin lausunnonmukaan ”maallista, sielul-lista, riivaajien viisautta”. Jaak. 3: 15.

Pimeyden ruhtinaalla on mestarillinen ajatuskyky, ja hän sovel-taa taitavasti kiusauksensa eri asemissa ja sivistystasolla olevilleihmisille. Hän toimii ”kaikilla vääryyden viettelyksillä” saadakseenhallintaansa ihmislapset, mutta hän voi toteuttaa tarkoituksensa vainsilloin, kun he vapaa-ehtoisesti suostuvat hänen kiusauksiinsa. Ne,jotka antautuvat hänen valtaansa hellimällä huonoja luonteenpiirtei-tään, eivät huomaa, mihin heidän tiensä päättyy. Kiusaaja panee täy-täntöön heidän turmelemisensa ja panee heidät sitten turmelemaantoisia.

Kenenkään ei tarvitse tulla petetyksi

Mutta kenenkään ei tarvitse antaa spiritismin valheellisten väit-teiden johtaa itseään harhaan. Jumala on antanut maailmalle tar-peeksi valoa, jotta ihmiset kykenevät huomaamaan ansan. Vaikkeiolisikaan mitään muita todistuksia, pitäisi sen jo riittää kristitylle,että nuo henget eivät tee mitään erotusta vanhurskauden ja synninvälillä taikka Kristuksen jaloimman ja puhtaimman apostolin jaSaatanan turmeltuneimman palvelijan välillä. Esittämällä mitä keh-noimmat ihmiset saavuttaneiksi taivaan, ja vieläpä siellä korkeallekorotetuiksi, Saatana itse asiassa julistaa maailmalle: ”Ei ole mitäänväliä kuinka jumalattomia olette; ei väliä, uskotteko Jumalaan jaRaamattuun vai ette. Eläkää aivan niin kuin haluatte, ja taivas onkotinne.”

Sitäpaitsi, kun nämä valehtelevat henget esiintyvät apostolei-na, he puhuvat ristiriitaisesti sen kanssa, mitä apostolit maan päälläeläessään kirjoittivat Pyhän Hengen sanelemana. He kieltävät Raa-matun jumalallisen alkuperän ja siten riistävät kristityltä hänen toi-[313]vonsa perustuksen sekä heittävät pois sen valon, mikä valaisee tientaivaaseen.

Spiritismi 315

Saatana koettaa saada maailman uskomaan, että Raamattu onpelkkää mielikuvitusta tai ainakin kirja, joka oli sovitettu ihmissuvunlapsuutta silmälläpitäen, mutta johon nyt voidaan suhtautua kevyestitai heittää vanhentuneena syrjään. Ja hän tarjoaa henkien ilmestyksiäottamaan Jumalan Sanan paikan. Tie on tässä kokonaan hänen val-vonnassansa; näin tehden hän voi saada maailman uskomaan mitähän tahtoo. Sen Kirjan, joka tuomitsee hänet ja hänen seuraajansa,hän saattaa varjoon, missä hän juuri toivookin sen olevan. Ja maa-ilman Vapahtajasta hän tekee vain tavallisen ihmisen. Ja niin kuinroomalaiset vartiosotilaat, jotka vartioivat Jeesuksen hautaa, levit-tivät valheellista tietoa, minkä papit ja vanhimmat panivat heidänsuuhunsa kumotakseen Hänen ylösnousemuksensa, niin koettavatspiritistisiin henki-ilmestyksiin uskovat saada ihmisistä näyttämäänsiltä, kuin Vapahtajamme elämän eri olosuhteissa ja tapahtumissaei olisi mitään ihmeellistä. Yritettyään näin työntää Jeesuksen taka-alalle he kiinnittävät ihmisten huomion omiin ihmeisiinsä selittäen,että nämä ylittävät suuresti Kristuksen teot.

Profeetta Jesaja sanoo: ”Ja kun he sanovat teille: ’Kysykää vai-najaja tietäjähengiltä, jotka supisevat ja mumisevat’, niin eikö kansakysyisi Jumalaltansa? Kuolleiltako elävien puolesta? ’Pysykää lais-sa ja todistuksessa!’ Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoaole.” Jes. 8: 19, 20. Jos ihmiset olisivat olleet halukkaita vastaanotta-maan totuuden, joka Raamatussa on niin selvästi ilmaistu, nim. ettäkuollut ei tiedä mitään, he olisivat nähneet spiritismin väitteissä jaesityksissä Saatanan työskentelevän voimallisesti merkeillä ja val-heellisilla ihmeillä. Mutta mieluummin kuin luopuisivat lihallisellesydämelle niin mieluisesta vapaudesta ja hylkäisivät syntinsä, joitahe rakastavat, ihmisjoukot sulkevat silmänsä valolta ja varoituksistavälittämättä jatkavat kulkuaan, samanaikaisesti kun Saatana punoopaulojaan heidän ympärilleen ja heistä tulee hänen uhrejaan. ”Sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensapelastua... Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että heuskovat valheen.” 2 Tess. 2: 10, 11.

Ne, jotka vastustavat spiritismin opetuksia, eivät hyökkää vainihmisiä, vaan myös Saatanaa ja hänen enkeleitään vastaan. He ovatryhtyneet taisteluun hallituksia, valtoja ja pahuuden henkiolentoja [314]vastaan taivaan avaruuksissa. Saatana ei luovuta tuuman alaakaan,elleivät taivaalliset sanansaattajat pakota häntä peräytymään. Juma-


lan kansan tulisi pystyä kohtaamaan häntä Vapahtajamme tavoinsanoilla: ”On kirjoitettu”. Saatana osaa lainata Raamattua nykyäänsamoin kuin Kristuksenkin päivinä, ja hän tulee vääristelemään senopetuksia tueksi omille petoksilleen. Mutta Raamatun selvä todistusantaa voimalliset aseet kaikkiin taiste-luihin.

Niiden, jotka tulevat kestämään tuona vaaran aikana, täytyy ym-märtää Raamatun todistus ihmisen luonnosta ja kuolleiden tilasta,sillä aivan läheisessä tulevaisuudessa monet joutuvat vastatusten pa-hojen henkien kanssa, jotka esiintyvät muka heidän rakkaina omai-sinaan tai ystävinään ja julistavat mitä vaarallisimpia harhaoppeja.Nämä vierailijat vetoavat meidän hellimpiin tunteisiimme ja tekevätihmeitä pyyteittensä tueksi. Meidän täytyy olla valmiit vastustamaanheitä Raamatun totuudella, etteivät kuolleet tiedä mitään, ja että ne,jotka täten ilmestyvät, ovat paholaisten henkiä.

Saatana on kauan valmistellut lopullista rynnäkköään maailmanpettämiseksi. Perustuksen hänen työlleen muodosti tuo hänen Ee-valle Eedenissä antamansa vakuutus: ”Ette suinkaan kuole, vaan...sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja tetulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” 1 Moos. 3:4,5. Vähän kerrassaan hän on spiritismin kehittymisessä raivannuttietä petostensa mestarinäytteelle. Hän ei ole vielä saanut suunni-telmiansa täydellisesti toteutetuiksi; mutta ajan viime hetkinä hänsiinä onnistuu, ja maailma liittyy hänen petostensa piiriin. Maailmanihmiset tuuditetaan lujasti kohtalokkaaseen huolettomuuteen, jostavain Jumalan vihan vuodattaminen heidät herättää.

Luku 58—Voimakas huuto [315]

Näin enkeleiden kiiruhtavan edestakaisin maan ja taivaan välillälaskeutuen maan päälle ja nousten taas taivaaseen valmistellen jon-kin tärkeän tapahtuman täyttymistä. Sitten näin erään toisen väkevänenkelin, joka oli saanut käskyn laskeutua maan päälle yhdistääksensääänensä kolmannen enkelin ääneen ja antaaksensa hänen sanoilleenvoimaa ja väkevyyttä. Enkeli oli osallistunut suuresta voimasta jakirkkaudesta, ja kun hän laskeutui maan päälle, maa vaikeni hänenkirkkaudestaan. Tätä enkeliä seurannut valo tunkeutui kaikkiallehänen julistaessaan voimakkaasti ja kovalla äänellä: ”Kukistunut,kukistunut (langennut, langennut) on suuri Babylon ja tullut rii-vaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi jakaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.” Ilm. 18: 2.

Toisen enkelin julistama sanoma Babylonin kukistumisesta elilankeamisesta kerrataan ja lisäksi mainitaan ne turmelukset, jotkaovat tunkeutuneet seurakuntiin vuoden 1844 jälkeen. Tämän enkelintyö tulee oikeaan aikaan liittyäkseen kolmannen enkelin sanomanviimeiseen suureen työhön sen paisuessa suureksi huudoksi. JaJumalan kansaa valmistetaan täten kestämään koetuksen hetkenä,joka on sitä pian kohtaava. Minä näin suuren valon heidän yllään, jahe yhtyivät pelottomasti julistamaan kolmannen enkelin sanomaa.

Enkeleitä lähetettiin taivaasta tulleen väkevän enkelin avuksi, jaminä kuulin ääniä, jotka tuntuivat kaikuvan kaikkialla: ”Lähtekää sii-tä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksija saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulot-tuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.” Ilm.18: 4, 5. Tämä sanoma näytti olevan lisäys kolmanteen sanomaan [316]ja liittyvän siihen samalla tavoin kuin keskiyön huuto liittyi toisenenkelin sanomaan v. 1844. Jumalan kirkkaus lepäsi kärsivällisten,odottavien pyhien yllä, ja he kaiuttivat pelottomasti viimeistä vaka-vaa varoitusta julistaen Babylonin kukistumista ja kutsuen Jumalankansaa lähtemään siitä ulos välttyäkseen sen hirvittävältä tuomiolta.

317


Odottavien ylle loistanut valo tunkeutui kaikkialle, ja ne mui-den seurakuntien jäsenet, joilla oli hiukan valoa ja jotka eivät olleetkuulleet eivätkä niinmuodoin myöskään hyljänneet noita kolmeasanomaa, noudattivat kutsua ja jättivät langenneet seurakunnat. Siitälähtien kun nämä sanomat oli annettu, monet olivat tulleet tilinteonvuosiin, ja heille loisti valo, ja heillä oli etuoikeus valita joko kuo-lema tai elämä. Jotkut valitsivat elämän ja ottivat paikkansa niidenjoukossa, jotka odottivat Herraansa ja pitivät kaikki Hänen käskynsä.Kolmas sanoma oli tekevä tehtävänsä; kaikki oli sillä koeteltava, jakalliit sielut oli kutsuttava pois uskonnollisista yhdyskunnista.

Pakottava voima vaikutti rehellisten ihmisten sydämessä samallaJumalan voiman ilmauksen herättäessä pelkoa ja pidättyväisyyt-tä uskomattomissa ystävissä ja sukulaisissa, niin ettei heillä ollutrohkeutta eikä voimaa vastustaa niitä, jotka tunsivat Jumalan Hen-gen työn itsessään. Viimeinen kutsu vietiin jopa orjaraukoillekin, jahurskaat heidän joukostaan puhkesivat ihastuksissaan riemulauluunhavaitessaan onnellisen vapautuksensa. * Heidän isäntänsä eivätkyenneet pidättämään heitä; pelko ja hämmästys pitivät heitä hiljaa.Valtavia tunnustekoja suoritettiin, sairaita parannettiin ja merkit jaihmeet seurasivat uskovia. Jumala oli mukana työssä, ja jokainenpyhä noudatti seurauksia pel-käämättä omantuntonsa vakaumustaliittyen niihin, jotka pitivät kaikki Jumalan käskyt, ja kaikkialla hejulistivat voimalla kolmatta sanomaa. Näin, että tämä sanoma tuleepäättymään voimalla, mikä voittaa keskiyön huudon.

Jumalan palvelijat, puettuina voimalla korkeudesta ja heidänkasvojensa loistaessa pyhää alttiutta, lähtivät julis-tamaan taivaansanomaa. Kaikkialla eri uskonnollisiin yh- dyskuntiin hajaantuneet[317]sielut vastasivat kutsuun, ja heitä kiiruhdettiin lähtemään tuomituistaseurakunnista, kuten Lootia kehoitettiin rientämään pois Sodomastaennen sen häviötä. Jumalan kansa vahvistui saamastaan ylenpaltti-sesta kirkkaudesta, joka valmisti heidät kestämään koetuksen hetkeä.Joka puolelta kuulin ihmisten sanovan: ”Tässä on pyhien kärsivälli-syys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” Ilm.14: 12.

*Huom ! Ilm. 6:15, 16:nnesta, missä niin elävästi kerrotaan, kuinka ”kaikki orjat javapaat” kehoittivat ”vuoria ja kallioita” lankeamaan heidän päällensä ja kätkemään heidät”Hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu”, selviää, että Kristuksen takaisintulonpäivinäkin on oleva or-juutta. — Kokoojat.

Luku 59—Armon ajan päättyminen [318]

Huomioni kiinnitettiin kolmannen enkelin sanoman päättymisenaikaan. Jumalan voima oli ollut Jumalan kansan yllä. Se oli suoritta-nut työnsä loppuun ja oli valmistautunut kestämään edessään olevankoetushetken. Se oli saanut ehtoosateen eli virvoituksen Herran kas-voilta, niin että sen todistus oli herännyt uuteen eloon. Viimeinensuuri varoitus oli kaikunut kaikkialla, ja se oli kiihdyttänyt ja rai-vostuttanut ne maailman asukkaat, jotka eivät tahtoneet vastaanottaasanomaa.

Näin enkelien kiiruhtavan edestakaisin taivaassa. Eräs enkeli,jolla oli kirjoitusneuvot kupeellaan, palasi maan päältä ja ilmoittiJeesukselle suorittaneensa työnsä loppuun ja laskeneensa pyhienluvun ja sinetöineensä heidät. Sitten näin Jeesuksen, joka oli ollutsuorittamassa palvelusta kymmenen käskyä sisältävän arkin edessä,heittävän kädestään suitsutusastian. Hän kohotti kätensä sanoen voi-makkaalla äänellä: ”Se on täytetty.” Koko enkelijoukko otti kruunutpäästänsä, kun Jeesus julisti juhlallisen vakavasti: Vääryyden tekijätehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edel-leen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja jokaon pyhä, pyhittyköön edelleen.” Ilm. 22: 11.

Jokaisen kohtalo oli ratkaistu elämäksi tai kuolemaksi. Jeesuksenpalvellessa pyhäkössä oli oikeutta käyty ensin kuolleista vanhurs-kaista, sitten elossa olevista vanhurskaista. Kristus oli vastaanottanutvaltakuntansa sovitettuaan kansansa ja pyyhittyään pois heidän syn-tinsä. Valtakunnan alamaisten luku oli täysi. Karitsan häät oli pidetty,ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla an-nettiin Jeesukselle ja niille, jotka autuuden perivät. Jeesus oli nythallitseva kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana.

Jeesuksen poistuessa kaikkeinpyhimmästä kuulin Hänen vaat- [319]teittensa tiukujen soivan, ja kun Hän lähti pois sieltä peitti pimeäpilvi maan asukkaat. Sen jälkeen ei enää ollut välittäjää syntisenihmisen ja pahoitetun Jumalan välillä. Niin kauan kuin Jeesus vieläoli Jumalan ja syyllisen ihmisen välimiehenä, jokin pidätti kansaa.

319


Mutta kun Hän poistui ihmisen ja Isän väliltä, pidäkekin poistui,niin että Saatana sai katumattomat täydellisesti valtaansa.

Oli mahdotonta vuodattaa vitsauksia, niin kauan kuin Jeesusvielä toimitti palvelusta pyhäkössä. Mutta kun Hän siellä päättäätyönsä ja suorittaa välittäjätyönsä loppuun, ei mikään enää pidätäJumalan vihaa. Silloin se puhkeaa raivokkaasti suojatonta, syyllis-tä syntistä vastaan, joka on ylenkatsonut pelastuksen ja vihannutnuhteita. Tuona hirmuisena aikana, Jeesuksen välitystyön päätyttyä,pyhät saivat elää pyhän Jumalan kasvojen edessä ilman välittäjää.Jokaisen asia oli ratkaistu, ja jokainen jalokivi oli laskettu. Jeesusviipyi hetkisen taivaan pyhäkön uloimmassa osastossa, ja silloinpantiin ne synnit, jotka oli tunnustettu Hänen tehdessä palvelustakaikkeinpyhimmässä, Saatanan, synnin alkajan, päälle, jonka täytyykärsiä niistä rangaistus. *

Liian myöhään! Liian myöhään!

Sen jälkeen näin Jeesuksen riisuvan yltään papillisen pukunsa japukeutuvan kuninkaallisiin vaatteisiin. Hänellä oli päässään montakruunua, kruunu toisensa sisässä. Enkelijoukon ympäröimänä Hänpoistui taivaasta. Vitsaukset lankesivat maan asukasten päälle. Toisetarvostelivat Jumalaa ankarasti ja kirosivat Häntä. Toiset kiiruhtivatJumalan lasten luo pyytämään neuvoa, miten he voisivat välttää Ju-malan tuomiot. Mutta pyhillä ei ollut mitään heille antaa. Viimeinen-kin kyynel syntisten puolesta oli jo vuodatettu, viimeinen tuskallinenrukous uhrattu, viimeinen taakka kan- nettu ja viimeinen varoitus[320]annettu. Ei ollut enää armon suloääntä kutsumassa heitä. Kun pyhätja koko taivas olivat kiinnostuneet heidän pelastumiseensa, eivät heitse välittäneet siitä lainkaan. Elämä ja kuolema oli asetettu heidäneteensä. Monet toivoivat elämää, mutta eivät ollenkaan pon-nistel-

* H u o m.! — Tämä Saatanan kärsiminen ei ole missään mielessä sijaissovitusta.Niinkuin eräässä aikaisemmassa luvussa osoitettiin, ”ihmisen sijaisena ja takaajana ihmis-ten synnit pantiin Kristuksen päälle” (Katso s. 175. Mutta kun ne, jotka ovat hyväksyneetKristuksen uhrin, ovat tulleet lunastetuiksi, on varmasti oikeudenmukaista, että Saatana,synnin alkuunpanija, saa kärsiä lopullisen rangaistuksen. Niinkuin sisar White on eräässätoisessa paikassa sanonut: ”Kun sovitustyö on täytetty, tulevat Jumalan kansan synnitJumalan, taivaan enkelien ja pelastettujen joukon läsnäollessa asetettaviksi Saatanan pääl-le, joka julistetaan syylliseksi kaikkeen siihen pahaan, mitä hän on houkutellut Jumalanlapset tekemään.” —• Suuri Taistelu, s. 792. — Kokoojat.

Armon ajan päättyminen 321

leet sen saavuttamiseksi. He eivät valinneet elämää eikä nyt enääollut sovittavaa verta puhdistamaan rikollista, ei enää armahtavaaVapahtajaa rukoilemassa heidän puolestaan ja huutamassa: ”Säästä,säästä syntistä vielä vähän aikaa.” Koko taivas oli yhtynyt Jeesuksenääneen kuullessaan nuo vakavat sanat: ”Se on tehty. Se on täytet-ty.” Pe-lastussuunnitelma oli toteutettu, mutta vain harvat katsoneetparhaimmaksi hyväksyä sen. Kun armon suloääni vaimeni, valtasipelko ja kauhu jumalattomat. Pelottavan selvästi he kuulivat sanat:”Liian myöhään! Liian myöhään!”

Ne, jotka eivät olleet antaneet arvoa Jumalan sanalle, juoksivatedestakaisin, kulkivat mereltä merelle ja pohjoisesta itään etsimässäHerran sanaa. Enkeli sanoi: ”He eivät tule löytämään sitä. Maassaon nälkä; ei leivän nälkää eikä veden janoa, vaan Herran sanojenkuulemisen nälkä. Miten paljon he antaisivatkaan yhdestäkin Juma-lan suosiota ilmaisevasta sanasta! Vaan sitä ei anneta. Heidän täytyynähdä nälkää ja janoa. Päivästä toiseen he olivat ylenkatsoneet Ju-malan pelastuksen pitäen maallista rikkautta ja nautintoa taivaallisiaaarteita ja nautintoja parempana. He olivat kieltäneet Jeesuksen jaylenkatsoneet Hänen pyhänsä. Saastaisen on jäätävä saastaiseksiikiajoiksi.”

Monet jumalattomat olivat aivan raivoissaan joutuessaan kär-simään vitsauksista. Se oli pelottavan tuskallista katseltavaa. Van-hemmat soimasivat katkerina lapsiaan, lapset vanhempiaan, veljetsisariaan ja sisaret veljiään. Äänekkäitä valituksen huutoja kuuluijoka taholta: ”Sinä se estit minua vastaanottamasta totuutta, jokaolisi pelastanut minut tästä kauhun hetkestä.” Katkerassa vihassakansa nousi saarnaajiaan vastaan syyttäen heitä sanoen: ”Te ette olevaroittaneet meitä. Te sanoitte, että koko maailma tulee kääntymään,ja huusitte: Rauha, rauha, karkoittaaksenne kaiken pelon. Te etteole kertoneet meille tästä hetkestä, ja niitä, jotka varoittivat meitäsiitä, te sanoitte kiihkoilijoiksi ja pahoiksi ihmisiksi, jotka tahtoivattuhota meidät.” Mutta minä näin, etteivät papit päässeet Jumalanvihaa pakoon. He joutuivat kärsimään kymmenen kertaa enemmänkuin kansa.

Luku 60—Jaakobin ahdistuksen aika[321]

Näin pyhien poistuvan kaupungista ja kylistä ja ryhmittyvän jaasettuvan mitä syrjäisimmille seuduille. Enkelit hankkivat heille ruo-kaa ja vettä jumalattomien kärsiessä nälkää ja janoa. Näin maailmanjohtavien miesten neuvottelevan keskenään ja Saatanan enkeleineenahkerasti puuhaavan heidän ympärillään. Sain nähdä erään kirjoituk-sen, jota levitettiin maan eri osiin ja jossa oli säädetty, että elleivätpyhät luovu omalaatuisesta uskostaan, hylkää sapattia ja ala pyhittääviikon ensimmäistä päivää, on kansalla oikeus määrätyn ajan kulut-tua tappaa heidät. Tuona koetuksen hetkenä pyhät olivat rauhallisiaja maltillisia ja turvasivat Jumalaan ja luottivat Hänen lupaukseensapakotiestä, minkä Hän valmistaisi heille.

Muutamilla paikoilla jumalattomat hyökkäsivät jo ennen käs-kyn täytäntöönpanemisaikaa pyhien kimppuun tappaak-seen heidät,mutta enkelit sotivat heidän puolestaan sotamiehiksi pukeutuneina.Saatana toivoi saavansa tappaa Korkeimman pyhät, mutta Jeesus käs-ki enkeleitään vartioimaan heitä. Jumala oli saava kunnian lakinsanoudattajien kanssa tekemästään liitosta heitä piirittävien pakanoi-den nähden; ja Jeesus oli saava kunnian muuttaessaan kuolemaamaistamatta uskolliset, jotka niin kauan olivat Häntä odottaneet.

Pian näin pyhien kärsivän suuria sielun tuskia. Maailman ju-malattomat asukkaat näyttivät piirittävän heidät. Kaikki ulkonaisettekijät olivat heitä vastaan. Muutamat alkoivat pelätä, että Jumalaoli kuitenkin viime hetkessä jättänyt heidät jumalattomien surmat-taviksi. Mutta jos heidän silmänsä olisivat voineet avautua, olisivathe huomanneet olevansa Jumalan enkelien piirittämiä. Sitten tulijumalattomien kiihtynyt joukko ja sitten joukko pahoja enkeleitäyllyttämään jumalattomia tappamaan pyhät. Mutta ennen kuin he[322]saattoivat lähestyä Jumalan kansaa, jumalattomien täytyi ensin tun-keutua tämän väkevän, pyhän enkelijoukon lävitse. Se oli mahdo-tonta. Jumalan enkelit pakottivat heidät perääntymään saaden myösheidän ympärillään tunkeilevat pahat enkelitkin vetäytymään pois.

322

Jaakobin ahdistuksen aika 323

Huutamassa pelastusta

Se oli pyhille hirvittävän tuskan hetki. Yötä päivää he huusivatJumalalta pelastusta. Ulkonaisesti katsoen ei heillä ollut mitään pe-lastumisen mahdollisuutta. Jumalattomat olivat jo voitonriemussaanalkaneet huutaa: ”Miksi ei teidän Jumalanne pelasta teitä meidän kä-sistämme? Miksi ette nouse taivaaseen pelastaaksenne henkenne?”Mutta pyhät eivät välittäneet heistä. Jaakobin tavoin he painiskelivatJumalan kanssa. Enkelit toivoivat saavansa pelastaa heidät, muttaheidän täytyi odottaa vielä vähän aikaa. Jumalan kansan täytyi juodamalja pohjaan ja tulla kasteella kastetuksi. Uskollisina tehtäväl-leen enkelit vartioivat heitä edelleenkin. Jumala ei sallinut nimeänsäpilkattavan pakanain keskuudessa. Aika, jolloin Hän oli ilmaisevavaltavan voimansa pyhien ihanaksi pelastukseksi, oli aivan koitta-maisillaan. Nimensä kunnian tähden Hän oli pelastava jokaisen,joka oli kärsivällisesti odottanut Häntä ja jonka nimi oli kirjoitettunakirjaan.

Huomioni kiinnitettiin uskolliseen Nooaan. Kun sade lankesi javedenpaisumus tuli, Nooa oli perheineen mennyt arkkiin, ja Jumalaoli sulkenut oven heidän jälkeensä. Nooa oli uskollisesti varoittanutennen vedenpaisumusta eläneitä, heidän pilkatessaan ja solvatessaanhäntä. Kun vedet sitten lankesivat maan päälle ja he toinen toisensajälkeen hukkuivat, he näkivät arkin, josta he olivat niin paljon leikkiälaskeneet, kulkevan turvallisesti veden pinnalla suojellen uskollistaNooaa ja hänen perhettään. Sain nähdä, että Jumalan kansa, joka oliuskollisesti varoittanut maailmaa tulevasta Jumalan vihasta, oli pe-lastuva samalla tavalla. Jumala ei antanut jumalattomien tuhota niitä,jotka odottivat muuttumista ja jotka eivät alistuneet pedon määräyk-siin eivätkä ottaneet sen merkkiä. Näin, että jos jumalattomat olisivatsaaneet tappaa pyhät, Saatana ja kaikki hänen pahat enkelinsä sekäkaikki Jumalan viholliset olisivat siitä iloinneet. Mitä voitonriemuaolisikaan merkinnyt hänen saatanalliselle majesteettiudelleen saadaviimeisessä ratkaise- vassa taistelussa valtaansa ne, jotka niin kauan [323]olivat odottaneet saavansa nähdä Hänet, jota he rakastivat! Ne, jotkaovat pilkanneet pyhien taivaaseen pääsemistä, saavat nähdä Jumalanhuolenpidon lapsistaan ja katsella heidän ihanaa pelastumistaan.

Kun pyhät lähtivät kaupungeista ja kylistä, jumalattomat ajoivatheitä takaa koettaen tappaa heidät. Mutta Jumalan kansan surmaa-


miseksi ojennetut aseet murtuivat ja putosivat maahan voimattominakuin oljenkorret. Jumalan enkelit varjelivat pyhiä. Heidän huutaes-saan pelastusta yötä päivää heidän huutonsa nousi Jumalan eteen.

Luku 61—Pyhien pelastus [324]

Jumala näki hyväksi pelastaa kansansa keskiyöllä. Jumalatto-mien seisoessa heidän ympärillään pilkkaamassa heitä aurinko tuliyhtäkkiä näkyviin paistaen kirkkaasti kuun pysyessä alallaan. Ju-malattomat katselivat ilmiötä hämmästyneinä pyhien katsellessapelastumisensa merkkejä juhlallista iloa tuntien. Merkit ja ihmeetseurasivat nopeasti toisiaan. Kaikki näytti poikkeavan tavallisestajärjestyksestään. Joet lakkasivat virtaamasta. Tummat, synkät pilvetnousivat taivaalle iskien toisiaan vastaan. Oli kuitenkin eräs kirkaskohta, jonka kirkkaus oli muuttumaton ja josta Jumalan ääni paljojenvetten pauhinan tavoin järisytti taivasta ja maata. Tuli valtava maan-järistys. Haudat aukenivat, ja uskossa kolmannen enkelin sanomaankuolleet sapatinpitäj ät nousivat tomuvuoteiltaan kirkastettuina kuu-lemaan rauhanliittoa, jonka Jumala oli tekevä niiden kanssa, jotkaolivat pitäneet Hänen lakinsa.

Taivas avautui ja sulkeutui levottomasti liikehtien. Vuoret horjui-vat kuin ruoko tuulessa syösten joka taholle suuria kallionlohkareita.Meri kiehui kuin pata heittäen kiviä maalle. Kun Jumala ilmoittiJeesuksen tulemisen päivän ja hetken ja julisti iankaikkisen liitonkansalleen, Hän puhui yhden lauseen kerrallaan, minkä jälkeen Hänpiti tauon Hänen sanojensa vyöryessä yli koko maanpiirin. Juma-lan Israel seisoi alallaan ja katseli ylöspäin ja kuunteli sanoja, sitämukaa kuin ne lähtivät Jehovan suusta ja vyöryivät yli maan mitävoimakkaimman ukkosenjyrinän tavoin. Hetki oli juhlallisen vakava.Jokaisen lauseen lopussa pyhät huusivat riemuiten: ”Kunnia! Halle-luja!” Jumalan kirkkaus valaisi heidän kasvonsa, niin että ne loistivatniinkuin Mooseksen kasvot, hänen astuessaan alas Siinailta. Juma-lattomat eivät kestäneet katsoa heihin heidän kirkkautensa tähden.Loppumattoman siunauksen kaikuessa niille, jotka olivat antaneet [325]kunnian Jumalalle pitämällä hänen sapattinsa pyhänä, kuului valtavaja riemukas voitonhuuto pedosta ja sen kuvasta saadusta voitosta.

Sitten alkoi riemujuhla, jolloin maa oli saava levätä. Näin ju-malaapelkääväisten orjien nousevan voittajina ja ravistavan yltään

325


kahleensa heidän jumalattomien omistajiensa joutuessa hämmen-nyksen valtaan tietämättä mitä pitäisi tehdä, sillä jumalattomat eivätvoineet käsittää Jumalan äänen sanoja.

Kristuksen toinen tuleminen

Pian ilmestyi suuri, valkoinen pilvi, ja sen päällä istui IhmisenPoika. Tuon pilven näkyessä ensin kaukaa, se näytti hyvin pienel-tä. Enkeli sanoi sen olevan Ihmisen Pojan merkin. Kun se laskeu-tui lähemmäksi maata, saatoimme katsella Jeesuksen erinomaistakirkkautta, kunniaa ja majesteettiutta Hänen lähtiessään voittojaansaamaan. Pyhä enkelisaattue loistavat kruunut päässä seurasi Häntämat-kalla.

Mikään ihmiskieli ei pysty kuvaamaan tuon tapahtuman kirk-kautta. Majesteettiuden ja voittamattoman kirkkauden elävä pilvituli yhä lähemmäksi, ja saatoimme selvästi nähdä Jeesuksen rakas-tettavan olemuksen. Hänellä ei enää ollut orjantappurakruunua, vaankirkkauden ja kunnian seppele koristi Hänen pyhää otsaansa. Hä-nen vaatteissaan ja reidessään oli kirjoitettuna nimi: ”KuningastenKuningas ja herrain Herra.” Hänen kasvonsa loistivat niinkuin kes-kipäivän aurinko, Hänen silmänsä olivat kuin tulenliekki ja Hänenjalkansa niinkuin hienoin vaski. Hänen äänensä sointui niinkuin oli-si kuulunut monista soittimista. Maa vapisi Hänen edessään, taivaskääriytyi kokoon niinkuin kirjakääröä kääritään, ja kaikki vuoret jasaaret siirtyivät sijoiltaan. ”Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sota-päälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivätluoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: ’Langet-kaa meidän päällemme ja kätkekää meidät Hänen kasvoiltansa, jokavaltaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sillä Heidän vihansa suuripäivä on tullut, ja kuka voi kestää?’” Ilm. 6: 15—17.

Ne, jotka vähän aikaisemmin olisivat hävittäneet Jumalan uskol-liset lapset maan päältä, saivat nyt katsella Ju- malan kirkkautta hei-[326]dän yllänsä. Kaiken kauhun keskellä jumalattomat kuulivat pyhiensanovan iloisen soinnukkaasti: ”Katso, tämä on meidän Jumalamme,jota me odotimme meitä pelastamaan.” Jes. 25: 9.

Pyhien pelastus 327

Ensimmäinen ylösnousemus

Maa järisi voimakkaasti, kun Jumalan Pojan ääni kutsui esiinkuoloon nukkuneet pyhät. He noudattivat kutsua ja tulivat esilleloistavaan kuolemattomuuden pukuun pukeutuneina huudahtaen:”Voitto, voitto, kuolemasta ja haudasta! Kuolema, missä on sinunvoittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?” (Katso 1 Kor. 15: 55). Senjälkeen elossa olevat pyhät ja ylösnousseet korottivat äänensä pit-kään, haltioituneeseen voitonriemuun. Ruumiit, jotka kuoleman jasairauden merkit mukanaan olivat vaipuneet hautaan, nousivat kuo-lemattomina, terveinä ja elinvoimaisina. Elossa olevat pyhät muute-taan yhtäkkiä silmänräpäyksessä ja temmataan kuolleista nousseittenkanssa yläilmoihin Herraa vastaan. Miten ihana kohtaus ja jälleen-näkeminen! Ystävät, jotka kuolema oli erottanut, kohtaavat toisensaeroamatta enää milloinkaan.

Pilvivaunun joka puolella oli siipiä ja sen alla oli eläviä pyöriä,ja kun vaunut kulkivat ylöspäin pyörät huusivat: ”Pyhä”, ja liikkues-saan siivet huusivat: ”Pyhä”, ja pilveä ympäröivä pyhien enkeliensaattue huusi: ”Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Jumala Kaikkivaltias!” Pil-vessä olevat pyhät huusivat: ”Kunnia! Halleluja!” Niin vaunut nousi-vat pyhään kaupunkiin. Ennen kaupunkiin saapumista pyhät jär-jestettiin täydelliseen neliöön Jeesuksen asettuessa neliön keskelle.Hänen päänsä ja olkapäänsä kohosivat pyhien ja enkelien yläpuolel-le. Kaikki neliössä olevat saattoivat nähdä Hänen majesteettiutensaja suloiset kasvonsa.

Luku 62—Pyhien palkka[327]

Sen jälkeen näin valtavan suuren enkelijoukon tuovan kaupungis-ta kirkkaita kruunuja — kullekin pyhälle yhden, mihin oli kirjoitettuhänen nimensä. Jeesuksen käskystä enkelit toivat kruunut Hänelle,minkä jälkeen suloinen Jeesus oikealla kädellään asetti kruunut py-hien päähän. Samalla tavalla enkelit toivat harput, ja Jeesus ojensinekin pyhille. Johtavat enkelit antoivat äänen, minkä jälkeen kaik-ki yhtyivät kiitokseen ja onnekkaaseen ylistykseen jokaisen kädenkosketellessa taitavasti harpun kieliä esittäen mitä sointuvinta jaihaninta soittoa.

Sitten näin Jeesuksen ohjaavan lunastettujen joukon kaupunginportille. Hän tarttui porttiin työntäen sen taaksepäin sen kimaltelevil-la saranoilla ja käski totuuden säilyttäneiden kansojen astua sisälle.Kaupungissa oli kaikenlaista mieluista katseltavaa. Kaikkialla henäkivät ihanaa, yltäkylläistä loistoa. Sitten Jeesus katseli lunastami-aan pyhiä. Heidän kasvonsa säteilivät kirkkautta, ja kiinnittäessäänrakastavan katseensa heihin Jeesus sanoi sointuvalla ja täydellisellääänellään: ”Katselen sitä, minkä puolesta sieluni on nähnyt vaivaa,ja olen saanut tyydytyksen. Tämä yltäkylläinen ihanuus on teidännautittavananne iankaikkisesti. Teidän surunne ovat päättyneet. Eikäkuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua oleenää oleva.” Näin lunastettujen kumartavan ja heittävän kimaltelevatkruununsa Jeesuksen jalkain juureen, ja kun Vapahtajan hellä käsioli nostanut heidät jalkeille, he koskettelivat kultaisia harppujaanja täyttivät koko taivaan ihanalla soitollaan ja lauluillaan Karitsankunniaksi.

Sitten näin Jeesuksen vievän kansansa elämän puun luokse, jajälleen kuulimme Hänen suloisen äänensä ihanampana kuin mikäänkuolevaisten kuulema soitto sanovan: ”Tämän puun lehdet ovat kan-[328]sojen tervehtymiseksi. Syökää siitä kaikki.” Elämän puu kantoi mitäkauneimpia hedelmiä, ja niitä pyhät saivat syödä vapaasti. Kaupun-gissa oli mitä ihanin valtaistuin, josta lähti elämänveden puhdas,kristallinkirkas virta. Molemmin puolin virtaa oli elämän puu ja

328

Pyhien palkka 329

virran rantamilla kasvoi muita ihania puita, joiden hedelmät olivathyviä syödä.

Ihmiskieli on perin köyhä kuvaamaan taivasta. Katsellessani tätäkaikkea jouduin hämmästyksen valtaan. Verrattoman loiston ja iha-nan kirkkauden mukaansa tempaamana lasken kynän kädestäni jahuudahtan: ”Oi, mitä rakkautta! Mitä ihmeellistä rakkautta!” Yle-vinkään kieli ei pysty kuvaamaan taivaan ihanuutta eikä Vapahtajanrakkauden verratonta syvyyttä.

Luku 63—Tuhatvuotiskausi[329]

Huomioni kiinnitettiin jälleen tähän maahan. Jumalattomat olihävitetty, ja heidän ruumiinsa makasivat maassa. Jumalan viha oliseitsemän viimeisen vitsauksen muodossa kohdannut maan asuk-kaita saattaen heidät pureskelemaan kielensä rikki tuskissansa jakiroamaan Jumalan. Erikoisesti väärät paimenet olivat joutuneet Ju-malan vihan kohteiksi. Heidän silmänsä olivat kokonaan kuluneetsilmäkuopissaan, samoin heidän kielensä heidän vielä seistessänsäjaloillansa. Kun Jumalan ääni oli pelastanut pyhät, kääntyivät juma-lattomat raivoissaan toisiaan vastaan. Maa näytti hukkuvan vereen,ja ruumiita oli maan toisesta äärestä sen toiseen ääreen saakka.

Maa oli kuin autio erämaa. Maanjäristysten kukistamat kaupun-git ja kylät olivat raunioina. Vuoret olivat siirtyneet sijoiltansa jättäenmaahan suuria onkaloita. Rosoisia kallionlohkareita, joita meri olityöntänyt maalle tai jotka olivat irtaantuneet maasta, oli hajallaan ylikoko maanpiirin. Suuria puita oli kiskoutunut juurineen maasta, jane olivat hajallaan maan pinnalla. Tästä on tuleva Saatanan ja hä-nen enkeliensä koti tuhannen vuoden ajaksi. Tänne hänet suljetaankulkemaan ristiin rastiin maan rosoista pintaa ja katselemaan, mitähän on kapinallaan Jumalan lakia vastaan saanut aikaan. Tuhannenvuoden ajan hän saa nauttia aiheuttamansa kirouksen hedelmistä.

Rajoitettuna yksinomaan tähän maahan hän ei pääse käymäänmuilla taivaankappaleilla kiusaamassa ja vaivaamassa niitä, jotkaeivät ole langenneet. Tänä aikana Saatana kärsii suunnattomasti.Lankeemuksestaan saakka hän on pitänyt pahoja ominaisuuksiansaalituisesti käytössä. Mutta nyt häneltä riistetään hänen voimansaja hänet jätetään miettimään aikaansaannoksiaan aina lankeemuk-sestaan saakka ja vavisten ja peläten odottamaan sitä hirvittävää[330]aikaa tulevaisuudessa, jolloin hänen täytyy kärsiä rangaistus kaikes-ta tekemästään pahasta ja kaikista synneistä, joihin hän on antanutaiheen.

Kuulin enkelien ja lunastettujen pyhien voitolliset riemuhuudot,jotka kaikuivat ikäänkuin kymmenien tuhansien soittimien äänet,

330

Tuhatvuotiskausi 331

sen johdosta ettei Saatana saanut enää kiusata ja vaivata heitä ja ettämuiden maailmojen asukkaat vapautuivat Saatanan läsnäolosta jahänen kiusauksistaan.

Sitten näin valtaistuimia, ja Jeesus ja lunastetut pyhät istuivatniille, ja pyhät hallitsivat Jumalan kuninkaina ja pappeina. Yhdessäkansansa kanssa Kristus tuomitsi jumalattomat kuolleet vertaillenheidän tekojaan lakikirjaan, Jumalan sanaan, ja ratkaisten kunkinkohtalon sen mukaan, mitä kukin oli ruumiissaan tehnyt. Sitten hemittasivat jumalattomille heidän kärsittäväkseen tulevan osan heidäntekojensa mukaan. Se kirjoitettiin heidän nimiensä kohdalle kuole-man kirjaan. Jeesus ja pyhät tuomitsivat myös Saatanan ja hänenenkelinsä. Saatanan rangaistus oli oleva paljon suurempi kuin niiden,jotka hän oli pettänyt. Hänen rangaistuksensa oli ylittävä muidenrangaistukset, niin ettei niitä voida ollenkaan verrata toisiinsa. Sen-kin jälkeen kun kaikki hänen eksyttämänsä uhrit olivat menettäneethenkensä, Saatanan oli vielä elettävä ja kärsittävä kauan aikaa.

Kun jumalattomien kuolleiden tuomitseminen oli päättynyt tu-hannen vuoden lopulla, Jeesus poistui kaupungista pyhien ja en-kelien seuratessa Häntä. Jeesus laskeutui eräälle suurelle vuorelle,joka, niin pian kuin Hänen jalkansa sitä koskettivat, halkesi kahtiamuodostaen valtavan tasangon. Sitten katsahdimme ylös ja näimmesuuren ja kauniin kaupungin, jolla oli kaksitoista perustusta ja kak-si-toista porttia, kolme kullakin sivustalla, ja enkeli kullakin portilla.Huudahdimme: ”Kaupunki, suuri kaupunki! Se tulee alas taivaastaJumalan tyköä!” Sitten se laskeutui täydessä loistossaan ja häikäise-vässä kirkkaudessaan tuolle valtavalle tasangolle, jonka Jeesus olisille valmistanut.

Luku 64—Toinen ylösnousemus[331]

Sitten Jeesus kaikkine pyhine enkeleineen ja kaikkine lunasta-mille pyhineen poistuivat kaupungista. Enkelit asettuivat Päämie-hensä ympärille ja saattoivat Häntä Hänen matkallaan lunastettujenpyhien seuratessa heitä. Sitten Jeesus hirvittävässä ja pelättävässämajesteettiudessaan kutsui esiin jumalattomat kuolleet, ja he nousi-vat ylös ruumiiltaan yhtä heikkoina ja sairaalloisina kuin hautaanvaipuessaankin. Mikä näky! Ensimmäisessä ylösnousemuksessakaikki nousivat kuolemattomassa kukoistuksessaan, mutta toises-sa ylösnousemuksessa kaikissa olivat kirouksen merkit nähtävissä.Maan kuninkaat ja ylhäiset, halvat ja alhaiset, oppineet ja oppimat-tomat tulevat esiin yhtaikaa. Kaikki saavat nähdä Ihmisen Pojan,nekin, jotka Häntä hyljeksivät ja pilkkasivat ja jotka painoivat or-jantappurakruunun Hänen pyhään päähänsä ja löivät Häntä ruo’olla,saavat nähdä Hänet Hänen kuninkaallisessa majesteettiudessaan. Ne,jotka sylkivät Häntä kasvoihin Hänen koetuksensa hetkinä, tahto-vat nyt paeta Hänen läpitunkevaa katsettaan ja Hänen kasvojensakirkkautta. Ne, jotka iskivät naulat Hänen käsiensä ja jalkojensalävitse, saavat nyt nähdä Hänen ristiinnaulitsemisensa merkit. Ne,jotka puhkaisivat keihäällä Hänen kylkensä, katselevat julman te-konsa jälkiä Hänen ruumiissaan. He tietävät, että Hän on juuri semies, jonka he ristiinnaulitsivat ja jota he pilkkasivat Hänen tuskal-lisen kuolinkamppailunsa hetkellä. Sitten alkaa kuulua pitkällistääänekästä valitusta ja toinen toistaan seuraavia tuskanhuutoja heidänpaetessaan kätkeytyäkseen kuningasten Kuninkaan ja herrain Herrankasvoilta.

Kaikki koettavat kätkeytyä kallion rotkoihin suojautuakseen hyl-käämänsä Vapahtajan pelättävältä kirkkaudelta. Hänen majesteettiu-tensa ja suuren kirkkautensa yllättämänä ja vaivaamana he yht’aikaa[332]korottavat äänensä huudahtaen pelättävän selvästi: ”Siunattu olkoonHän, joka tulee Herran nimeen!”

Sitten Jeesus ja pyhät enkelit kaikkien pyhien saattamina palaa-vat jälleen kaupunkiin tuomittujen jumalattomien katkerien valitus-

332

Toinen ylösnousemus 333

ten ja tuskan huutojen täyttäessä ilman. Silloin näin Saatanan uudel-leen ryhtyvän työhönsä. Hän kulki alamaistensa keskuudessa ja tekiheikot ja voimattomat väkeviksi kertoen heille, että hän ja hänenenkelinsä olivat voimallisia. Hän viittasi lukemattomiin miljooniinkuolleista nousseihin. Niiden joukossa oli mahtavia sotasankareita jakuninkaita, jotka olivat olleet hyvin eteviä sodankäynnissä ja olivatvalloittaneet valtakuntia. Joukossa oli väkeviä jättiläisiä ja urhoolli-sia miehiä, jotka eivät olleet hävinneet missään taistelussa. Joukossaoli ylpeä, kunnianhimoinen Napoleonkin, jonka lähestyminen olisaanut valtakunnat vapisemaan. Heissä oli ylhäisen ja mahtavannäköisiä miehiä, jotka olivat kaatuneet taistelussa voittoa ja valtaahimoitessaan.

Kun he nousevat haudoistaan, he ryhtyvät johtamaan ajatustensasuuntaa siitä, mihin se oli kuolemassa päättynyt. Heillä on samavalloittamishalu, minkä vallassa he olivat kaatuessaan. Saatana neu-vottelee enkeliensä kanssa ja sitten noiden kuninkaiden, sotaherrojenja mahtimiesten kanssa. Sitten hän silmäilee valtavaa armeijaansaja kertoo heille, että kaupungissa oleva joukko on pieni ja voimatonja että he voivat valloittaa sen, karkoittaa sen asukkaat ja ottaa hal-tuunsa sen rikkaudet ja ihanuuden. Saatanan onnistuu pettää heidät,niin että kaikki alkavat heti valmistautua sotaan. Tuossa suuressaarmeijassa on monta taitavaa miestä ja he valmistavat kaikenlai-sia sotavarusteita. Saatanan johtamana tuo valtava kansanpaljouslähtee sitten liikkeelle. Kuninkaat ja sotasankarit seuraavat lähinnäSaatanaa, ja heidän jäljessään kulkee kansanjoukko komppanioi-hin järjestäytyneenä. Kullakin komppanialla on oma johtajansa, jajärjestyksessä he marssivat yli epätasaisen maanpinnan pyhää kau-punkia kohti. Jeesus sulkee kaupungin portit, ja tämä suunnaton ar-meija piirittää sen asettuen taistelujärjestykseen odottamaan kiivastavoimainmittelyä.

Luku 65—Kristuksen kruunaus[333]

Nyt Kristus jälleen näyttäytyy vihollisilleen. Korkealla kaupun-gin yläpuolella on loistavasta kullasta rakennetulle perustukselle ko-hotettu valtaistuin. Tällä valtaistuimella Jumalan Poika istuu valta-kuntansa alamaisten ympäröimänä. Ei yksikään kynä eikä ihmiskielipysty kuvailemaan Kristuksen valtaa ja majesteettiutta. IankaikkisenIsän kirkkaus piirittää Jumalan Pojan. Hänen läsnäolonsa kirkkaustäyttää Jumalan kaupungin ja säteilee sen porttien ulkopuolellekinsulkien koko maanpiirin sädeloistoonsa.

Lähinnä valtaistuinta ovat ne, jotka aikoinaan intoilivat Saata-nan asian puolesta, mutta jotka aivankuin tulesta temmatut kekäleetlähtivät syvällä antaumuksella seuraamaan Vapahtajaansa. Heidänjälkeensä seuraavat ne, jotka vääryyden ja epäuskon ympäröiminätäydellistyttivät kristillisen luonteensa ja jotka kunnioittivat Juma-lan lakia kristillisen maailman julistaessa sen mitättömäksi. Heidänrinnallaan ovat kaikkien aikojen miljoonat marttyyrit, jotka uskon-sa tähden ovat saaneet antaa henkensä. Näistä edempänä on ”suurijoukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista jasukukunnista ja kansoista ja kielistä... valtaistuimen edessä ja Ka-ritsan edessä, puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä olipalmut käsissään.” Ilm. 7:9. Heidän taistelunsa on päättynyt, ja heovat voittonsa saavuttaneet. He ovat päättäneet juoksunsa ja saaneetvoittopalkinnon. Heidän käsissään olevat palmut kuvaavat heidänvoitonriemuaan ja valkeat vaatteet heidän omistamaansa tahratontaKristuksen vanhurskautta.

Lunastetut virittävät ylistyslaulun, joka taivaan saleissa kajahte-lee toiselta puolelta toiselle: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme,joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.” Enkelit ja serafit yhdistä-vät myös äänensä tähän ylistykseen. Saatuaan katsella Saatanan[334]voimaa ja pahuutta lunastetut huomaavat nyt selvemmin kuin mil-loinkaan aikaisemmin, ettei mikään muu kuin Kristuksen voimaolisi voinut auttaa heitä voittajiksi. Koko tuossa loistopukuisessajoukossa ei ole ketään, joka lukee pelastumisensa omaksi ansiokseen,

334

Kristuksen kruunaus 335

ikäänkuin hän olisi voittanut omalla voimallaan ja hyvyydellään.Mitään ei puhuta siitä, mitä he ovat tehneet tai kärsineet, vaan jokai-sen laulun kertosäkeenä ja jokaisen ylistysvirren perussäveleenä on:”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme... ja Karitsalta.” Ilm. 7: 10.

Jumalan Pojan lopullinen kruunaus tapahtuu taivaan ja maanasukkaiden läsnäollessa. Silloin kuningasten Kuningas saatuaan kor-keimman majesteettiuden ja vallan julistaa tuomion Hänen halli-tustaan vastaan kapinoiville ja toimittaa oikeutta niille, jotka ovatrikkoneet Hänen lakinsa ja sortaneet Hänen kansaansa. SanoohanJumalan profeetta: ”Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen jasillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niillesijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassavaltaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, jokaon elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihinoli kirjoitettu, tekojensa mukaan.” Ilm. 20: 11, 12.

Niin pian kuin muistokirjat avataan ja Jeesus luo katseensa juma-lattomiin, he ovat tietoisia jokaisesta elämänsä aikana tekemästäänsynnistä. He huomaavat selvästi, missä heidän jalkansa poikkesivatpuhtauden ja pyhyyden tieltä ja tarkalleen, miten paljon ylpeys jakapinoiminen olivat saattaneet heidät rikkomaan Jumalan lakia. Henäkevät selvästi viettelevät kiusaukset, joihin heitä kiihoittivat syn-nistä nauttiminen, siunaukset, jotka he olivat käyttäneet väärin, ar-montarjoukset, jotka he uppiniskaisella ja katumattomalla sydämel-lään torjuivat luotaan — kaikki ilmestyvät heidän eteensä ikäänkuintulikirjäimin kirjoitettuina.

Suuresta taistelusta saatu yleisnäkemys

Valtaistuimen yläpuolella näkyy risti; ja kuin yleisnäkymässänähdään Aadamin kiusaus ja lankeemus sekä toinen toistaan seu-raavat suuren pelastussuunnitelman vaiheet! Vapahtajan vaatimatonsyntyminen; Hänen yksinkertainen ja kuuliainen varhaiselämänsä;Hänen kasteensa Jordanissa; paasto ja kiusaus erämaassa; Hänenjulkinen toimintansa, jonka aikana Hän kirkasti ihmisille taivaan [335]kalleimmat siunaukset; armon ja rakkauden tekojen täyteiset päi-vät; rukoillen ja valvoen vietetyt yöt vuorten syrjäisillä seuduilla;pahuuden, kateuden ja vihan ilmaukset, joilla Hänen hyvät tekon-sa palkittiin; pelottava ja käsittämätön tuska Getsemanessa koko


maailman syntitaakan musertavan painon alla; Hänen kavaltamisen-sa murhaajajoukon käsiin; tuon kauhun yön pelottavat tapahtumat;alistuvainen vanki eniten rakastamiensa opetuslasten hylkäämänä jajulmasti Jerusalemin katuja pitkin raastettuna; Jumalan Pojan voiton-riemuisa esittäminen Hannaalle, syyttelyt ylimmäisen papin palat-sissa, Pilatuksen tuomiosalissa, pelkurimaisen ja julman Herodeksenedessä, pilkkaaminen, häpäiseminen, ki-duttaminen ja kuolemaantuomitseminen — kaikki kuvataan selvästi.

Nyt esitetään viimeiset tapahtumat levottoman kansanjoukonnähden: kärsivällinen kärsimysten mies kulkemassa Golgatan tietä;taivaan Ruhtinas riippumassa ristillä; röyhkeät papit ja pilkkaavaroskajoukko laskemassa leikkiä Hänen menehdyttävästä tuskastaan;yliluonnollinen pimeys; maanjäristys, haljenneet kalliot ja avoimethaudat — painoivat kaikki leimansa siihen hetkeen, jolloin maailmanLunastaja antoi henkensä.

Nämä hirvittävät tapahtumat esitetään aivan niinkuin ne tapah-tuivat. Saatanalla, hänen enkeleillään ja alamaisillaan ei ole voi-maa kääntyä pois tästä heidän omien tekojensa kuvauksesta. Kukinmuistaa sen osan, minkä itse on suorittanut. Herodes, joka surmasiBetlehemin viattomat lapset toivoen siten saavansa tuhotuksi Israe-lin kuninkaan; katala Herodias, joka syyllistyi Johannes Kastajanvereen; heikko ja liehittelevä Pilatus; pilkkaavat sotamiehet; pa-pit, hallitusmiehet ja mieletön kansanjoukko, joka huusi: ”Hänenverensä tulkoon meidän ja meidän lastemme päälle” — kaikki saa-vat nähdä syyllisyytensä suunnattomuuden. Turhaan he koettavatkätkeytyä Hänen aurinkoakin kirkkaampien kasvojensa taivaallisel-ta majesteettiudelta, kun lunastetut heittävät kruununsa Vapahtajanjaikain juureen huudahtaen: ”Hän kuoli minun puolestani!”

Lunastetussa joukossa ovat Kristuksen apostolit, sankarillinenPaavali, innokas Pietari, rakastettu ja rakastava Johannes ja heidänvilpittömät veljensä sekä heidän kanssaan marttyyrien valtava jouk-ko. Muurien ulkopuolella ovat taas Jumalan lasten vainoojat, van-gitsijat ja surmaajat kaikkine iljettävyyksineen ja kataluuksineen.[336]Siellä on tuo luonnottoman julma ja paheellinen Nero katselemassaniiden iloa ja ylentämistä, joita hän aikoinaan kidutti ja joiden ää-rimmäisestä tuskasta hän sai saatanallista iloa ja nautintoa. Siellänähdään Neron äiti katselemassa työnsä tuloksia, miten hänen pahatluonteenpiirteensä ovat siirtyneet hänen pojalleen ja miten hänen

Kristuksen kruunaus 337

vaikutuksensa ja esimerkkinsä kiihoittamat ja kehittämät intohimotovat kantaneet hedelmää rikoksissa, jotka ovat saaneet maailmankauhusta värisemään.

Siellä on myös paavikirkon pappeja ja prelaatteja, jotka sanoivatolevansa Kristuksen lähettiläitä, mutta jotka käyttivät kidutuspenk-kiä, vankityrmää ja polttoroviota valvoakseen Hänen kansansa omia-tuntoja. Siellä ovat ylpeät paavit, jotka korottivat itsensä Jumalanyläpuolelle ja uskalsivat ruveta muuttamaan Korkeimman Pyhänlakia. Noilla kirkon isiksi tekeytyvillä on selvitettävänään Juma-lalle tili, jonka he mielellään jättäisivät tekemättä. Liian myöhäänheidät on saatu huomaamaan, että kaikkitietävä Jumala on kiivaslakinsa puolesta ja ettei Hän tule suinkaan vapauttamaan syyllisiä.He tulevat silloin huomaamaan, että Kristus ottaa kärsivän kansansaasian omaksi asiakseen, ja he tuntevat Hänen omien sanojensa voi-man: ”Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistäveljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Matt. 25: 40.

Tuomioistuimen edessä

Koko jumalaton maailma seisoo Jumalan tuomioistuimen edes-sä syytettynä suuresta valtiorikoksesta taivaan hallitusta vastaan.Kukaan ei ole puolustamassa heidän asiaansa. Heillä ei ole milläpuolustautua. Heille langetetaan ikuisen kuoleman tuomio.

Kaikille selviää nyt, ettei synnin palkka ole ylevää vapautta jaitsenäisyyttä eikä iankaikkista elämää, vaan orjuutta, perikatoa jakuolemaa. Jumalattomat huomaavat, mitä ovat menettäneet kapi-nallisella elämällään. He ylenkatsoivat kirkkauden ylenpalttisen jaiankaikkisen arvon heille sitä tarjottaessa. Mutta miten toivomisenarvoiseksi se nyt osoittautuukaan! Kadotettu sielu huutaa: ”Kaikentämän olisin voinut saada, mutta minä torjuin sen kauas luotani. Oisitä selittämätöntä sokeutta! Rauhan, onnen ja kunnian olen vaihta-nut kurjuuteen, häpeään ja epätoivoon.” Kaikille selviää, että heidän [337]sulkemisensa pois taivaasta on oikeudenmukainen. Eläessään hesanoivat: ”Emme halua tätä Jeesusta hallitsemaan meitä.”

Jumalattomat katselevat ikäänkuin hurmiotilassa Jumalan Pojankruunajaisia. He näkevät Hänen käsissään olevat Jumalan lain tau-lut, käskyt, joita he ovat halveksineet ja rikkoneet. He saavat nähdäpelastettujen puhkeavan ihmettelyyn, ihastukseen ja kunnioittavaan


ylistyslauluun, ja kun tuo ylistysvirsi kantautuu kaupungin ulkopuo-lella olevaan kansanjoukkoon, huudahtavat kaikki kuorossa: ”Suuretja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; van-hurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas” (Ilm. 15:3), ja kaatuen voitettuina maahan he ku-martavat elämän Ruhtinasta.

Luku 66—Toinen kuolema [338]

Saatana näyttää aivan lamautuneen katsellessaan Kristuksenkirkkautta ja majesteettiutta. Hän, joka aikoinaan oli suojaava ke-rubi, muistaa mistä hän on langennut. Miten muuttunut ja arvossaalentunut onkaan tuo entinen loistava serafi, ”aamuruskon poika”.

Saatana näkee, että hänen tahallinen kapinansa on tehnyt hänetsopimattomaksi taivaaseen. Hän on kehittänyt voimiaan taistellak-seen Jumalaa vastaan. Taivaan puhtaus, rauha ja sopusointu olisihänelle kauheinta kidutusta. Hänen syyttelynsä Jumalan armoa jaoikeutta vastaan ovat nyt vaienneet. Moite, jonka hän on yrittänytkohdistaa Jumalaan, on nyt kääntynyt kokonaan häntä itseään vas-taan. Nyt Saatana kumartuu tunnustamaan tuomionsa oikeudenmu-kaisuuden.

Jokainen tämän pitkällisen taistelun aikana noussut totuutta javalhetta koskeva kysymys on saanut selityksensä. Jumalan vanhurs-kaus esiintyy täysin oikeaksi todistettuna. Isän ja Pojan ihmisenhyväksi antama suuri uhri on nyt tullut koko maailmalle selväksi.Hetki on tullut, jolloin Kristus ottaa Hänelle kuuluvan aseman jatulee korotetuksi kunniaan yli hallitusten ja valtojen ja kaikkienmuiden nimien.

Siitä huolimatta, että Saatanan on ollut pakko tunnustaa Jumalanoikeudenmukaisuus ja kumartua Kristuksen ylemmyyden edessä,pysyy hänen luonteensa muuttumattomana. Valtavan tulvan tavoinkapinan henki puhkeaa jälleen hänessä esiin. Raivoissaan hän päät-tää olla luopumatta suuresta taistelusta. Hetki on tullut, viimeinenepätoivoinen taistelu alkaa taivaan Kuningasta vastaan. Hän ryntääalamaistensa joukkoon ja koettaa omalla raivollaan yllyttää heitänousemaan kiireesti taisteluun. Mutta lukemattomista miljoonista,hänen kapinaan houkuttelemistaan ei yksikään enää tunnusta Hä- [339]nen yliherruuttaan. Hänen valtakautensa on päättynyt. Jumalattomatovat samanlaisen Jumalaan kohdistuvan vihan vallassa, mikä kan-nustaa Saatanaa. Mutta he näkevät tilansa toivottomaksi ja että heeivät pysty voittamaan Jumalaa. Heidän raivonsa syttyy Saatanaa

339


ja niitä vastaan, jotka ovat hänen asiamiehiään pettämisessä. Paho-jen henkien vimmalla he kääntyvät niitä vastaan, ja seurauksena onyleismaailmallinen sota.

Tulta taivaasta

Silloin täyttyvät profeetan sanat: ”Sillä Herra on vihastunut kaik-kiin kansoihin ja kiivastunut kaikkiin heidän joukkoihinsa; hän onvihkinyt heidät tuhon omiksi, jättänyt heidät teurastettaviksi.” Jes.34: 2. ”Hän antaa sataa jumalattomien päälle pauloja, tulta ja tuliki-veä; polttava tuuli on heidän maljansa osa.” Ps. 11:6. Taivaasta sataatulta Jumalan tyköä. Maa halkeilee. Sen uumenissa olleet tuhoaseettulevat esille. Jokaisesta ammottavasta kuilusta lähtee kuluttavia tu-lenliekkejä. Vuoret ja kukkulatkin ovat tulessa. Se päivä on tullut,”joka palaa kuin pätsi”. Mal. 4:1. Alkuaineet hajoavat kuumuudesta,ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. (2 Piet. 3: 10.) Poltto-paikka (Toofet) on valmistettu kuninkaalle, kapinan johtajalle; syväja leveä on sen liesi, ja ”Herran henkäys kuin tulikivi-virta sytyttääsen”. Jes. 30: 33. Maan pinta muistuttaa sulanutta massaa — laajaa,kiehuvaa tulijärveä. Jumalattomien ih-misten tuomion ja hävityksenpäivä on koittanut. — ”Herran koston päivä, maksun vuosi Siioninasian puolesta.” Jes. 34: 8.

Jumalattomat saavat palkkansa maan päällä. He ”ovat oljenkor-sia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot”.Mal. 4: 1. Toiset tuhoutuvat yhdessä hetkessä, kun taas toiset kärsi-vät monta päivää. Kaikki saavat tekojaan vastaavan rangaistuksen.Vanhurskaiden synnit on siirretty Saatanan, pahuuden alkuunpani-jan, kannettavaksi, jonka täytyy kärsiä heidän rangaistuksensa. *

Niin ollen hänet pannaan kärsimään, ei ainoastaan oman kapinansatähden, vaan kaikkien niiden syntien tähden, jotka hän on saanutJumalan kansan tekemään. Hän tulee saamaan paljon suuremmanrangaistuksen kuin ne, jotka hän on pettänyt. Sen jälkeen kuin kaikkihänen viettelemänsä uhrit ovat tuhoutuneet, hän elää ja kärsii edel-[340]leenkin. Lopultakin jumalattomat tuhoutuvat kuluttavassa tulessa,sekä juuri että oksat — Saatana on juuri ja hänen seuraajansa oksat.Jumalan oikeudenmukaisuus on tullut tyydytetyksi, ja pyhät yhdessäenkelijoukon kanssa sanovat ääneen: ”Aamen.”

*Katso alaviitettä s. 319.

Toinen kuolema 341

Maanpiirin peittyessä Jumalan koston tuleen vanhurskaat ovatpyhässä kaupungissa hyvässä turvassa. Joilla on osa ensimmäisessäylösnousemuksessa, heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa. (Ilm.20: 6.) Samalla kun Jumala on kuluttavainen tuli jumalattomille,Hän on aurinko ja kilpi kansalleen. (Ps. 84: 12.)

Luku 67—Uusi maa[341]

”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäi-nen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet.” Ilm. 21: 1. Tu-li, joka kuluttaa jumalattomat, puhdistaa maan. Kaikki kirouksenjäljet hävitetään. Mikään ikuisesti palava helvetti ei tule pitämäänsynnin kauheita seurauksia lunastettujen silmien edessä. Ainoas-taan yksi muistuttaja tulee säilymään: Lunastajamme tulee ikuisestikantamaan ristiinnaulitsemisensa merkkejä. Hänen haavoitetussapäässään, Hänen käsissään ja jaloissaan ovat ainoat synnin tekemätjulmat jäljet.

”Ja sinä Karjatorni, tytär Siionin kukkula! Sinun luoksesi on tu-leva, on saapuva entinen hallitus.” Miika 4: 8. Kristus on voittanuttakaisin synnin tähden menetetyn valtakunnan, ja lunastetut saavatomistaa sen yhdessä Hänen kanssaan. ”Vanhurskaat perivät maanja asuvat siinä iankaikkisesti.” Ps. 37: 29. Pelko pyhien perinnönsaattamisesta näyttämään liian aineelliselta, on johtanut monet hen-gellistyttämään aivan olemattomiin juuri ne totuudet, jotka johtavatmeidät panemaan toivomme uuteen maahan meidän kotinamme.Kristus vakuutti opetuslapsilleen menevänsä valmistamaan heillesijaa. Ne, jotka hyväksyvät Jumalan sanan opetukset, eivät ole ko-konaan tietämättömiä taivaan asunnoista. Siitä huolimatta apostoliPaavali sanoo: ”Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä eiole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niil-le, jotka Häntä rakastavat.” 1 Kor. 2:9. Ihmiskieli on puutteellinenkuvailemaan vanhurskaiden palkkaa. Sen saavat tuntea ainoastaanne, jotka sitä katselevat. Rajallinen ihmismieli ei kykene käsittämäänJumalan paratiisin kirkkautta.

Raamattu sanoo pelastettujen perintöä maaksi. (Hepr. 11: 14—[342]16.) Siellä suuri Paimen on johdattava laumansa elämän veden läh-teille. Elämän puu antaa hedelmänsä joka kuukausi, ja puun lehdetovat kansojen tervehtymiseksi. Siellä on kristallinkirkkaita virtoja,jotka eivät milloinkaan kuivu, ja niiden äärillä tuuheat puut var-jostavat Herran lunastetuille valmistettuja polkuja. Laajat tasangot

342

Uusi maa 343

nousevat kauniiksi kukkuloiksi, ja Jumalan vuoret kohottavat jylhäthuippunsa korkealle. Noilta rauhallisilta tasangoilta, elävien virtojenvarsilta, Jumalan kansa, joka niin kauan on vaeltanut muukalaisena,saa itselleen kodin.

Uusi Jerusalem

Se on uusi Jerusalem, jolla on Jumalan kirkkaus ja joka on”kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristal-linkirkasjaspiskivi”. Ilm. 21: 11. Herra sanoo: ”Minä iloitsen Jerusalemista jariemuitsen kansastani.” Jes. 65: 19. ”Jumalan maja ihmisten keskelläja Hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat Hänen kansansa, jaJumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja Hän onpyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaaole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva,sillä kaikki entinen on mennyt.” Ilm. 21: 3, 4.

”Eikä yötä ole enää oleva” Jumalan kaupungissa. Kukaan ei tar-vitse eikä kaipaa lepoa. Jumalan tahdon tekemi-nen ja ylistyksenuhraaminen Hänen nimelleen ei ole siellä väsyttävää. Saamme ala-ti tuntea aamun nuoruutta ja aina olla kaukana sen päättymisestä.”Eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä HerraJumala on valaiseva heitä.” Ilm. 22: 5. Auringon valon tilalla sielläon valonhohde, joka ei ole tuskallisen häikäisevä, mutta joka suun-nattomasti voittaa meidän keskipäivämme kirkkauden. Jumalan jaKaritsan kirkkaus täyttää pyhän kaupungin heikentymättömällä lois-tollaan. Lunastetut saavat vaeltaa ainaisen päivän auringottomassakirkkaudessa.

”Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt, sillä Herra Jumala, Kaik-kivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.” Ilm. 21: 22. Jumalan kansallesuodaan etuoikeus avoimesti seurustella Isän ja Pojan kanssa. ”Nytme näemme kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin.” 1 Kor. 13: 12.Me näemme Jumalan kuvan ikäänkuin kuvastimen heijastamanaluonnon teoissa ja Hänen toimintatavoissaan ihmisiin nähden, ”mut-ta silloin saamme nähdä Hänet kasvoista kasvoihin” ilman mi- tään [343]himmentävää verhoa välillämme. Saamme olla Hänen läheisyydes-sään ja katsella Hänen kasvojensa kirkkautta.

Siellä kuolemattomat saavat pysyväisesti iloisina tutkia luomis-voiman ihmeitä ja lunastavan rakkauden salaisuuksia. Siellä ei ole


julmaa, petollista vihollista kiusaamassa unohtamaan Jumalaa. Kaik-ki kyvyt kehittyvät ja kaikki sielunvoimat lisääntyvät. Tiedon hank-kiminen ei väsytä mieltä eikä kuluta voimia. Siellä suurimmatkinyritykset ja ylevimmätkin toiveet voidaan saavuttaa ja korkeimmat-kin tavoitteet toteuttaa. Ja yhä nousee uusia korkeuksia tavoitelta-viksi, uusia ihmeitä ihailtaviksi, uusia totuuksia tajuttaviksi ja uusiapäämääriä, joihin keskittää hengen, sielun ja ruumiin voimat.

Iäisyysvuosien vieriessä ne tuovat tullessaan yhä kallisarvoisem-pia ja ihanampia ilmestyksiä Jumalasta ja Kristuksesta. Tietojenkarttuessa rakkaus, kunnioitus ja onnikin lisääntyvät. Mitä parem-min ihmiset oppivat tuntemaan Jumalaa, sitä enemmän he tulevatihailemaan Hänen luonnettaan. Jeesuksen avatessa heille lunastuk-sen rikkaudet ja hämmästyttävät sankariteot tuosta suuresta taiste-lusta Saatanaa vastaan, sykkii lunastettujen sydän yhä suurempaauskollisuutta, ja entistä varmemmin ottein he helähdyttelevät kultai-sia harppujaan; ja kymmenentuhatta kertaa kymmenen tuhatta, jatuhat kertaa tuhat ääntä yhtyy valtavaan ylistyskuoroon.

”Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maanalla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan:’Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia jakirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti.’” Ilm. 5: 13.

Syntiä ja syntisiä ei ole enää. Jumalan maailmankaikkeus onkokonaan puhdas, ja tuo suuri taistelu on ainaiseksi päättynyt.

* * * * *

Lunastuksen Historia (1951) - Ellen G. White Writings

Documents

Transcript of Lunastuksen Historia (1951) - Ellen G. White Writings