Tanhuvies   1 / 2016   1 

 

1 / 2016 

 

2    Tanhuvies  1 / 2016 

59. vuosikerta 

Julkaisijat: 

Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry 

Kansantanssinuorten Lii o ry 

Päätoimi aja: Teemu Perheentupa 

Toimitus: Anni Aalto,  Pirkko Elo, Risto Elo,  

Ju a Jaakkola, Annuli Perheentupa 

Kuvankäsi ely: Pirkko Elo 

Kannen kuva : Ma  Lankinen 

 

Tanhuvies /Suomalaisen Kansantanssin Ystävät 

Döbelninkatu 5 B 21, 00260 Helsinki 

p. (09) 441 803 tai 045 2777 283   

 14.00–18.00, ke ja to klo 10.00–14.00 

tanhuvies @kansantanssinyst.fi 

ISSN‐L 1799‐1404 

ISSN 1799‐1404 

Uutuuksia SKY:n ja KTNL:n kokoelmissa 

Tanhuvakan ennen julkaisema omia tanssisäestyksiä julkaiseva 

sarja jatkui vuoden 2016 alussa Tavallisen taajaan –

levyllä. Levyllä on solatansseja, piiritansseja, nelihenkisiä ja menue eja. Levy on suunniteltu ja toteute u säestyskäy öön.  

Levyn hinta 20 €. 

 

 

 

 

Uuden Tanhuvakan tanssisäestysten sarja aloite in Halihil‐

jaa –levyllä vuonna 2015. Levyllä on ennen julkaisema o‐

mia paritansseja. Levyä on vielä saatavilla. 

Levyn hinta on 20 €. 

 

Tiedustelut ja  laukset toimistolta suom@kansantanssinyst.fi 

 

Tanhuvies   1 / 2016   3 

Tässä lehdessä 

Sisällys 

Pääkirjoitus—Riemullinen  vuosi 

Uu sia 

Leena Kläui‐Mäkelän muistolle 

Kansanmusiikin ja kansantanssin tavoiteohjelma Visio2025 

Aika matka alkulähteelle!  

Kolumni: Hyvää syntymäpäivää, tanhu!  

Pakina: Pose ivimusiikkia 

Lohjanseudun Tanhuujat ry 50 vuo a 

Tanhuten Tallinnaan ja takaisin 

Turun Juupelit 

Huopalääppä, miesten päähineiden kruunaamaton kuningas 

Karjalaisten tanssien omaleimaisuudesta 

Kasareikka Rajakonnusta 

Ajankohtaista Suomen Kansallispukukeskuksesta 

Tietovakka 1 Osa 5: Uuden ryhmän aloi aminen 

Tanhuvies  goes aikuisten värityskirja 

Jarin pedipalsta osa 1 

Historian havinaa: Suomen Urheiluleh , 01.11.1909 

Kansan tansseja kirjallisuudessa 19 

Lasten nurkka 

Kansantanssi yhdistää  

Kansallispukupörssi 

Tapahtumakalenteri 

 

4 

5 

6 

7 

8 

14 

15 

16 

18 

22 

24 

26 

29 

32 

34 

36 

38 

41 

42 

44 

45 

47 

48 

 

 

4    Tanhuvies  1 / 2016 

Tapahtumien  ja  toiminnan  täyteinen  vuosi  kansan‐

tanssin  pitkän  historian  kunniaksi  on  käynnistynyt 

vauhdikkaas .  Elämme  vasta  helmikuuta  ja  takana 

on jo jokavuo nen Folklandia, muodikkaita flash mo‐

beja  sekä  historian  siipien  havinaa  loppuunmyydyn 

Runebergin päivän tanssien merkeissä.  

Oma kansantanssin vuoteni alkoi parin vuoden tauon 

jälkeen Folklandialla,  jossa  jälleen kerran parasta oli 

tuttujen tapaaminen, upeat ja yllä ävät esitykset lai‐

van  käytävillä  sekä  katkeamaton musiikin  virta.  Yh‐

teisöllisyys on kansantanssin arvoista se, joka on mi‐

nun sydäntäni lähimpänä. Ystävyyssuhteet vuosikym‐

menten  takaa  muistu avat  toki  omasta  ikääntymi‐

sestä,  mu a  myös  siitä,  e ä  elämässä  on  kaiken 

muutoksen  keskellä  myös  jotain  pysyvää.  Yhteisöl‐

lisyys ja yhteistyö ovat tänä vuonna pinnalla muuten‐

kin,  sillä  poikkeuksellisen  monessa  tapahtumassa 

kansantanssijärjestöt  ovat  saman  pöydän  ääressä 

suunni elemassa  ja  toteu amassa  laisuuksia  tans‐

sijoiden  ja  yleisön  riemuksi.  Tämänkaltainen  yhteis‐

työ on minua erityises  ilahdu avaa. 

Kansantanssinuorten Liitossa yksi keskeisimmistä ar‐

voista  yhdessä  tekemisen  lisäksi  on  pitää  perintei‐

syy ä  yllä  nykypäivässä.  Lasten  ja  nuorten  vapaa‐

ajasta  on  tällä  hetkellä  kova  kilpailu,  mu a  tavoit‐

teenamme  on  säily ää  myös  kansantanssi  kisassa 

mukana. Konkree sia projekteja  tällä  rintamalla on 

syksyllä  työstämämme  Tanssilys ‐pake in  lii yvä 

DVD‐kokoelma,  jota  tullaan  markkinoimaan  erityi‐

ses  kouluille, jo a kansantanssiin perehtymätönkin 

ope aja  pystyy  mahdollisimman  helpos   o amaan 

kansantanssin  osaksi  opetusohjelmaansa.  Toinen 

nuorisoon  kohdistuva  ak vitee mme on maaliskui‐

nen Nordring‐tapahtuma, joka kokoaa yhteen pienen 

ryhmän  nuoria  kansantanssin  harrastajia  Pohjois‐

maista  tutustumaan  toisiinsa  kul uurivaihdon  mer‐

keissä. 

Riemuvuosi 2016 on omalta osaltani kansantanssirin‐

tamalla jatkumassa ensisijaises  erilaisten kokousten 

ja  muiden  hallinnollisten  tehtävien  hoidon  parissa. 

Ko rintamalla meillä  on  pääsiäisen  enoilla  odotet‐

tavissa perheenlisäystä, joten riemuvuoden tapahtu‐

mat  saa avat  siinä kohtaa hetkeksi  keski yä enem‐

män  ko oloihin  kun  kokoushuoneisiin,  mu a  tär‐

keintä lienee ilon ja riemun jatkuminen, paikasta riip‐

puma a. 

 

Ak ivista ja osallistuvaa riemuvuo a kaikille! 

 

Sanna Laakso, puheenjohtaja 

Kansantanssinuorten Lii o 

Pääkirjoitus—Riemullinen  vuosi 

Pääkirjoitus 

 

 

 

Tanhuvies   1 / 2016   5 

   Tiesitkö, e ä… 

Sen ensimmäisen Tanhuva‐

kan ensimmäinen tanssi on 

Ahvenanmaalaisty ö. 

  Suomen Perinneteks ilit 

Oy Vuorelman toiminnan 

jatkajaksi 

Uu sia 

Kustannusosakeyh ö Tammi on julkaissut Mar a Val‐

keejärven Kinnasneulekirjan (2016). Kinnasneulatek‐

niikka on ikivanha neulontatapa, joka tuntuu olevan 

suosiossa, sillä samasta aiheesta julkais in toinenkin 

teos vuoden 2015 lopulla.  Uu a Mar a Valkeejärven 

kirjassa ovat ne linkit, joiden kau a pääsee tutustu‐

maan lähemmin eri tekniikoihin. 

Kansantanssin Riemu‐

vuoden Flasmobeihin 

5.2. osallistui tuhatkun‐

ta tanssijaa 20 paik‐

kakunnalla.  Myös 

6. ja 7. päivä oli 

tapahtumia eri 

puolilla Suomea. 

Viimeinen mahdollisuus opetella GraniFolkin ken äohjelmistoa on Vantaan Puistokulman kurssilla 19.3. 

Sen jälkeen ohjelmistoja tanssitaan läpi kolmella eri paikka‐

kunnalla. Puistokulman kurssin viimeinen ilmoi autumispäi‐

vä on 10.3. 

Kansallispukujen ystävien iloksi vuonna 2014 kon‐

kurssiin hakeutuneen Helmi Vuorelma Oy:n toi‐

mintaa jatkaa Suomen Perinneteks ilit Oy –

niminen yritys Kärkölän Järvelässä 

Vuorelman vanhoissa toimi loissa. 

Kutomotoiminta on ulkoiste u 

ko maiselle alihankkijalle, 

mu a muuten toiminta jat‐

kuu Vuorelman jalanjäljissä. 

Yrityksen painopisteet ovat 

edelleen kansallispuvuissa ja  

ryijyissä.  

Uutuuskirja 

 

6    Tanhuvies  1 / 2016 

Kaija Hofmann‐Kanerva ja Aulikki Bläsi‐Hakala 

Leena Kläui‐Mäkelän muistolle 

Tanhuohjaajamme  Sirkka‐Leena  Kläui‐Mäkelä  (synt. 

26.11.1945  Vimpelissä)  nukkui  pois  vaikean  sairau‐

den  murtamana  7.1.2016  kotonaan  Sveitsissä  per‐

heen  ja  ystävien  saa amana.  Runsaan  vuoden  ajan 

toivoimme, e ä Leena paranisi, mu a lopulta 

voimat  antoivat  periksi.  Hän  sai  lähteä 

sinne, mihin hän jo viimeisinä päivi‐

nään tahtoikin – sinne, missä aina 

voi tanssia. 

”Tanssi  oli  elämäni”,  sanoi 

Leena,  ja  sen  voimme  todis‐

taa. Leena suori  1994–1995 

SKY:n  tanhuohjaajan  opinnot 

Varalassa  ja  toimi  tanhuryh‐

mä Wenlojen ohjaajana 1991

–2009. Hän teki suurenmoisen 

työn Sveitsissä, etenkin Zürichin 

seudulla  suomalaisen  kansan‐

tanssin ja ‐perinteen tunnetuksi te‐

kemisessä. Leena tunnet in ohjaajana 

sekä suomalaisten e ä sveitsiläisten kan‐

santanssijoiden  keskuudessa.  Hän  ohjasi  aika 

ajoin  myös  Zürichin  pohjoismaista  kansan‐

tanssiryhmää  (Nordische  Volkstanzgruppe  Zürich). 

Leena  toi  meille  tuulahduksia  Kaus selta,  lukuisilta 

tanhukursseilta  ja  kansantanssitapahtumista  Suo‐

mesta  ja  muista  Euroopan  maista  (mm.  Nordlek). 

Vuonna 2010 Leena sai SKY:n hopeisen ja Wenlat 40 

v. ‐juhlissa 2015 SKY:n kultaisen ansiomerkin.  

Leena pi  yllä kontakteja myös sveitsiläisiin kansan‐

tanssijoihin,  mm.  Zürcher  Volkstanzball.  21.9.2009 

tanssimme Aaraussa 100 hanurin  säestämänä sveit‐

siläiseen  musiikkiin  Leenan  tekemät  koreografiat 

Pohjoisen  Ystävät/Nordlandfründe  ‐marssin  sekä 

Kaikille  hanurin  ystäville/Für  alli  Örgelifans  ‐valssin. 

5.–6.6.2010  Schwyzissä  pidetyssä  Trachtenfest‐kan‐

sallispukujuhlassa  esiinnyimme  pääareenalla  iltaoh‐

jelmassa.  

Leena  toi myös  suomalaisen  tangon  tähän maahan 

aloi aen  tangokurssien,  myöhemmin  myös 

”wanhan  tangon”  kurssien  pitämisen 

Juhani  Tahvanaisen  kanssa.  Tanssi 

vei  Leenan aina Argen inaan as , 

johon  hän  puolisonsa  Bernhar‐

din kanssa  teki useita matkoja, 

itse  tangoa  syventämään, 

mu a  myös  argen inalaista 

folkloreryhmää ope amaan. 

Kun Wenlat  2005  juhlivat  30‐

vuo sta  tanssitaivaltaan,  sä‐

velsi  Pispalan  Pelimannien  ha‐

nuris  Kauko Pynnönen  juhlaan 

Wenlat‐valssin,  johon  Leena  teki 

koreografian.  Tämä  valssi  säilyy 

tanhuohjelmistossamme  ja  jää  nyt 

meille kauniiksi muistoksi Leenalta.  

Muistelemme häntä myös oivana askelikkojen ohjaa‐

jana  sekä  polkan,  masurkan,  valssin,  sot isin  sekä 

ruotsalaisen  polskan  ja  hambon  opettajana. Monet 

naurunkyyneleet  valuivat  hänen  kanssaan  askeleita 

ja  vuoroja  harjoitellessamme.  Leena  osasi  antaa 

myös henkilökohtaisia neuvoja kaikissa elämän mut‐

kissa.  

Saa elimme Leenan haudan lepoon Sveitsissä asuin‐

paikkakuntansa Stäfan kirkossa 13.1.16, esi äen hä‐

nen  toivomuksestaan  ja  kiitollisuuden  osoituksena 

hänelle Lapp ärdin menue n (ilman polskaosuutta). 

Yhteistanssiin osallistuivat  sekä  tanhuryhmä Wenlat 

(Zürich) ja Tanhuryhmä Katrilli (Basel) e ä Nordische 

Muistokirjoitus 

 

Tanhuvies   1 / 2016   7 

Annuli Perheentupa 

Kansanmusiikin ja kansantanssin tavoiteohjelma Visio2025 

Järjestöasiat 

Visio2025 on kansamusiikin ja kansantanssin ensim‐

mäinen yhteinen kul uuripolii nen tavoiteohjelma. 

Se koostuu pääteks stä ja yhdeksästä teemakohtai‐

sesta alateks stä. Tavoiteohjelman luonnos saa in 

valmiiksi viime kesänä ja lopullises  se on tarkoitus 

saada valmiiksi ensi kesään mennessä. 

Tarve tavoiteohjelmalle syntyi 3‐4 vuo a si en useis‐

sa keskusteluissa alan ihmisten kesken. Asiat etene‐

vät suhteellisen hitaas , mu a Hakamäen mielestä 

keskustelu on itse asiassa tärkeämpää kuin sen tulok‐

sena syntyvä lopullinen paperi. 

Hakamäki sanoo, e ä tällä hetkellä on helppoa ja 

hienoa olla hyvässä nosteessa olevalla kansanmu‐

siikin ja ‐tanssin alalla, joka o aa vakavas  sekä har‐

rastus‐ e ä amma maisen toiminnan. Meillä on tar‐

jolla 2000‐luvun seuraava kul uuripolii nen ohjel‐

ma ja ‐käsitys; kaikki pelaa ‐ajatus. Alalla vaiku aa 

poikkeuksellinen yhteisöllisyys, joka peilaa histo‐

riaan.  

Sen sijaan  edo amista pitäisi kehi ää. Sisältö ja su‐

bstanssi meillä on jo olemassa, nyt siitä pitäisi vain 

saada  etoa suurelle yleisölle. Hakamäki peräänkuu‐

luttaakin rohkeu a ja sinnikkyy ä alan  edotukseen.  

Hakamäki o  esiin kaksi konkree sta näkökulmaa, 

joita kanna aa hyödyntää. Ensimmäinen on musiikin 

ja tanssin yhdistyminen. Hienoa asiaa kanna aa vaa‐

lia ja kehi ää edelleen. Kaikki pelaa ‐ajatus pitäisi to‐

sin saada hyväksy yä myös val onhallinnossa. Tällä 

hetkellä rahoitus on pirstoutunut ahtaiden sektorei‐

den mukaan eikä eri sektoreille (tanssi, musiikki, har‐

rastajat ja amma laiset) levi yvä toiminta sovi ka‐

peisiin hallinnollisiin raameihin. 

Toinen hyödynne ävä näkökulma olisi taidehyvin‐

voin , eli taiteen merkitys terveydelle ja hyvinvoin‐

nille.  

Tällä hetkellä alan tutkimus ei  vastaa op maalista  ‐

laa. Rahoitus ei tue tutkimusta. Seminaarissa tuo in 

esille, e ä kansamusiikin ja ‐tanssin historiallisen tut‐

kimuksen seminaareja kaiva aisiin lisää..  

Kansanmusiikki‐in tuu n johtaja Ma  Hakamäki esi eli Visio2025 ‐projek a Folklandiaa 

edeltäneessä FolkForum‐seminaarissa. 

Visio2025:n teks luonnokset löytyvät Kansan‐

musiikin ja Kansantanssin Edistämiskeksuksen pro‐

jek blogista osoi eessa: kansanmusiikkijakansan‐

tanssi.wordpress.com/ 

Volkstanzgruppe  Zürich.  Surun  kyyneleiden  haih‐

du ua tulemme muistelemaan yhteisiä iloisia aikoja 

Leenan kanssa. 

”Sinä olit aurinkomme maan päällä. Nyt loistat meil‐

le valaisevana  tähtenä taivaalta.  Ja kun  tähdet  tuik‐

kivat,  edämme, e ä olet iloises  tanssimassa.” luki 

kuolinilmoituksessa. 

Toivomme  Leenan  läheisille  ja  kaikille  hänet  tunte‐

neille voimia surutyöhön. 

Kiitollisuudella  muistaen,  Tanhuryhmä  Wenlat,  Zü‐

rich, Sveitsi 

 

8    Tanhuvies  1 / 2016 

Kansantanssi 

Henrika Ekman 

Aika  matka alku‐lähteelle!    

  

  

150‐vuo asta kansantanssia 

juhli in Kaivohuoneella 

Ole e  sydämellises   tervetulleita  tänään  Runeber‐gin  päivänä  vie ämään Kansantanssin Riemuvuo a 2016 kanssamme!  

Kuvi ele, e ä olet tullut tänne Kaivohuoneen salon‐kiin  vossikalla  osallistuaksesi  Taiteilijaseuran  vuosi‐juhlaan. Näitkö Sakari Topeliuksen vilahtavan sisään‐tuloaulassa? Oletko sinä niiden 200 valitun joukossa, jotka  saivat  laisuuteen  lipun?  Minä  olen  Henrika Ekman ja saa elen teitä tämän historiallisen illan ai‐kana. Vuonna 1866 emäntänä toimi Sakari Topeliuk‐sen 17‐vuo as tytär Aina Topelius.  

Kansantanssin  Riemuvuo a  vietetään  tänä  vuonna koko  Suomessa  juuri  Taiteilijaseuran  vuoden  1866 vuosijuhlan takia. Tämä  laisuus oli nimi äin  että‐väs  ensimmäinen julkinen kerta, jolloin suomalaisia tansseja  esite in  yleisölle.  Riemuvuo a  juhlitaan kaikissa  maan  kansantanssijärjestöissä  monella  eri 

tavoin.  Tanssit,  jotka  tanssi in  150  vuo a  si en, esitetään  monella  paikkakunnalla  vuoden  aikana. Tämän päivän aikana on tanssi u yli 20 eri paikassa 13  paikkakunnalla,  huomenna  tanssitaan  3  paikka‐kunnalla  ja vielä sunnuntaina 2 paikassa. Seuraavan kerran  kaikki  150  vuo a  si en  esitetyt  tanssit  on mahdollista nähdä huomenna Turussa ja esim. kesä‐kuussa Kauniaisissa.  

Syy  siihen,  e ä  edämme  näinkin  paljon  tästä  en‐simmäisestä  suomalaisten  kansantanssien  esityk‐sestä,  on  Gunnel  Biskopin  tohtorinväitöskirja  Dan‐sen för åskådare, joka julkais in vuonna 2012. Gun‐nel  Biskop  on  yksi  Suomen  johtavista  kansan‐tanssitutkijoista, ja hän istuu tänään yleisössä.  

Yritämme  tänään palau aa mieleen  tunnelman,  jo‐ka  vallitsi  150 vuo a  si en. Vuosijuhlan yleisömää‐rää rajoite in korkealla sisäänpääsymaksulla. Taval‐

Näy ämökansantanssin 150‐vuo sjuhlia viete in iloisissa merkeissä Helsingin Kaivohuoneel‐la Runerberginpäivänä 5.2. Juhlassa näh in vuoden 1866 kansantanssiesityksen uusinta. Seu‐raavassa illan kulku emäntänä toimineen Henrika Ekmanin juontojen kau a. Kaksikielisen ta‐pahtuman kaikki juonnot kuul in molemmilla ko maisilla.  

Kuvat: Ma  Lankinen 

 

Tanhuvies   1 / 2016   9 

Kansantanssi 

lises   konser liput  maksoivat  noin  2  mk  tähän  ai‐kaan. Hufvudstadsblade n vuosikerta maksoi 12 mk, Helsingin Sanomia ei vielä julkaistu moneen vuoteen. Taiteilijaseuran vuosijuhlan  lippu maksoi 9 mk, esiin‐tyjät maksoivat  3 mk,  eikä  hintaan  sisältynyt  ruokaa tai  juomaa. Vuosijuhla oli  tarkoite u  jäsenille  ja hei‐dän läheisilleen.  

Ohjelma oli  jae u kolmeen osaan.  Ensimmäinen osa koostui  muistosanoista  kuolleille  jäsenille  sekä  lau‐luista.  Toisessa  osassa  esite in  kuvaelmia  ja  kunni‐oite in  Runebergiä,  joka  kuitenkaan  ei  voinut  olla paikalla.  Kolmas  osa  oli  tanssiesitykset,  joissa  esiin‐tyjät  "edus vat  rahvasta  niin  hyvin  kuin  pystyivät". Juhla oli isänmaallinen, ajatuksena oli myös vahvistaa isänmaallisuu a.  

Tänään  saamme  nähdä  150  vuo a  si en  esitetyt tanssiesitykset  ja  sen  jälkeen  kaksi  nykyaikaista  kan‐santanssiesitystä. Tauon jälkeen on tanssiaisten aika.  

Ensimmäinen tänään esiintyvä ryhmä on länsisuoma‐laiset. He tanssivat Yläne‐polskan ja Tan ulin. Vuoden 1866  lopussa  Taiteilijaseura  julkaisi  Album‐nimisen vihkosen,  jossa  tanssien  nuo t  julkais in.  Valitetta‐vas  tansseja ei osa u sanoin kuvata, joten tanssioh‐jeita  ei  julkaistu.  Siksi  tänään  tanssitaan  sekä  Yläne‐

polskan  e ä  Tan ulin  rekonstruk o.  Yksi  vuoden 1866  tanssijoista  kuvaili  Yläne‐polskaa  näin:  ”Ensin poika  ja  ty ö  ase uvat  vastakkain  ja  olivat  riitelevi‐nään. Mu a vähitellen eripura muu ui  sovinnoksi  ja lopuksi tanssi in yhdessä.” Aina Topelius taas kertoi tanssin  olleen  piiritanssileikki,  joka  laule in  oikein moniäänises .  Ensimmäisen  tanssin  säestyksenä  oli nimi äin laulu, jonka oli sanoi anut Julius Krohn, sillä useampi tanssijoista lauloi kuorossa. 

Väs innarne –  länsisuomalaiset,  var  så  goda  – olkaa hyvä!  

 

Taiteilijaseuran vuosijuhlan jälkeisinä päivinä lehdistö kirjoi   useaan  o eeseen  tapahtumasta.  Helsingfors dagblad  kirjoi aa  esitysten  olleen  siis t  ja  vaihtele‐vat, mu a kuten sano u,  tansseista ei osa u kirjoit‐taa.  Helmikuun  10.  päivänä  Hufvudstadsblade ssa kirjoitetaan:  ”Oli  melkein  lumoava  näky,  kun  suuri joukko  kansallispukuisia  marssi  saliin.  Mitkä  vivah‐teet, mitkä eroavaisuudet näissä! Säkylän maanviljeli‐jän  aito  patalakki,  pohjalaisen  isolierinen  lakki,  jossa oli  punaisia  nauharuusukkeita  ja  kullankimaltavia  rii‐puksia, ja viipurilaisen venäläinen ha u! Tai länsisuo‐malaisten tykkimyssyt, pohjalaisten olka‐ ja päähuivit 

 

10    Tanhuvies  1 / 2016 

ja Koiviston neitojen hiukset, jotka olivat auki! Kurki‐jokelainen pitkässä valkoisessa nahkaviitassaan, poh‐jalainen  paitahihasillaan  raidallisessa  liivissä,  säky‐läläisen lyhyt paita. Tuolla kirkkanpunainen liivi, tuol‐la  lumenvalkea  villapaita  iviis   hoikan  Koivisto‐laistytön vyötäisillä, tuolla Lappväär n nei  kirkkaan‐punainen  silkkihuivi  kiedo una  ympärilleen!  Ja  niin edelleen,  kuka  olisi  osannut  odo aa  näin maalauk‐sellista taulua!” 

Myös  koristeista  kirjoite in  lehdistössä.  Sali  oli  ko‐risteltu  vihrein  koristenauhoin  ja  kasvein.  Salonkiin oli  rakenne u  varta  vasten  näy ämö  pohjoispuo‐lelle,  luultavas   suunnilleen  samaan  kohtaan  kuin nykyinen näy ämö. Toisella sivuseinällä oli lippuja ja koristenauhoja  ja  lisäksi  suuri  valaistu  täh   ja  kivi, jossa luki kuluneen vuoden aikana kuolleiden kolmen jäsenen  nimet.  Salin  takaosassa  oli  Carl  Eneas  Sjö‐strandin  friisi  Väinämöisen  laulu.  Friisi  on  nykyään yliopiston  päärakennuksen  aulassa.  Friisistä  oli  val‐miina 20 kyynärää, vajaa 12 m, mu a reunoilta puut‐tui vielä 1/3. Sjöstrand oli myös suunnitellut juhlassa 

esitetyt  kuvaelmat.  Salongissa  oli  ivis  tunnelma, yleisöä oli 350 henkeä.  

Seuraavaa  ryhmää,  itäsuomalaisia eli  karjalaisia,  ku‐vail in lehdistössä kirjavammaksi joukoksi, kerro in myös polskien näy ävän raikkailta ja eloisilta. Vuon‐na 1866 tanssiesityksiin osallistui 60 tanssijaa yläluo‐kasta. He olivat yliopiston opiskelijoita, taiteilijoita ja muita  sivistyneistöstä.  Karjalaisessa  ryhmässä  tanssi mm. Fredrik Paciuksen tytär Jenny ja poika Johannes sekä  mineraalivesitehtaan  omistaja  August  Ludwig Hartwall.  Itäsuomalaiset  esi ävät  Koiviston  polskan ja Heinolan polskan. Koiviston polska tanssi in flash mobissa aiemmin tänään Kampissa. 

Var så goda ‐ Olkaa hyvä karjalaiset!  

 

150 vuo a si en ajatuksena oli näy ää kansanpuku‐ja Suomen eri osista. Pukujen näy ämiseksi tarvi in jotakin  esite ävää.  Vuosijuhlaa  oli  suunniteltu  jo syksyllä,  jolloin Sakari Topelius ehdo  myös yleisön pukeutuvan  kansanpukuihin.  Sakari  Topelius  au oi 

Kansantanssi 

 

Tanhuvies   1 / 2016   11 

yhden pohjalaisen puvun hankkimisessa. Kaksi pukua oli vuokra u Närpiöstä. Länsisuomalaisten puvut oli‐vat  yhtenäiset,  varta  vasten  laisuuteen  ommeltu. Tammikuun  puolessa  välissä  lääkäri  ja  polii kko  Ja‐kob August Estlanderin ehdotuksesta pääte in tans‐sia  suomalaisia  tansseja.  Topelius,  Estlander  ja  Sjö‐strand,  joka  oli  tehnyt  friisin,  olivat  kaikki  Taiteilija‐seuran  hallituksen  jäseniä.  Aika  pukujen  hankkimi‐seen ja tanssien harjoi eluun oli niukka.  

Tanssimestari  Gerber  Sveitsistä  ilmoi   lehdessä tanssikurssista,  joka  alkaisi  22.1.  ja  harjoitukset  oli‐sivat  kahdes   viikossa.  Hän muu  mielensä;  kurssi aloite aisiin  päivää  aikaisemmin  ja  harjoi elu  kol‐mes   viikossa.  Kolme  tanssia oli  ope anut Viaporin seurakunnassa  toiminut  pappi  H.  A.  Reinholm,  joka oli  uranuurtaja  Suomessa  tanssien muis inmerkitsi‐jänä. Hän oli tehnyt matkoja jo 1840‐luvulla ja kirjan‐nut  sekä  tansseja  e ä  muuta  perinne ä.  Hänen muis inpanonsa  ovat  valite avas   niin  lyhyet,  e ei niitä voi käy ää sinällään. Estlander, joka oli kotoisin Lappväär stä,  tunsi  Helsingissä  perinteenkantajia, jotka osasivat näy ää pohjalaiset tanssit. 

Pohjalaiset olivat lehdistön mukaan omaperäisin ryh‐mä ja vaiku vat viihtyvän parhaiten puvuissaan. He tanssivat morsiusneitojen ja sulhaspoikien juhlallisen tanssin,  melkein  koko  ajan  rauhallisella  asenteella, mikä oikeutetus  on mielle y suomalaisille harvinai‐seksi. Morsiusneitojen ja sulhaspoikien tehtävänä oli pitää kaunista pei oa hääparin yllä vihkimisen aika‐na, sen lisäksi he tanssivat hääparin kanssa. Pohjalai‐

sessa  ryhmässä  tanssi muun muassa neljä Estlande‐rin sisarusta ja kansallisrunoilijan poika kuvanveistäjä Walter Magnus Runeberg. Ryhmän pelimanni oli luk‐kari  Jonas Spolander Lappväär stä. Gunnel Biskopin mukaan  ryhmä ei  esi änyt  tavallista  valssia,  sillä  se oli yleinen tuohon aikaan. Siksi hän uskoo, e ä tans‐si in  siliävalssi,  jota  on  kuvailtu  kirjassa  jo  vuonna 1850. 

Pohjalaiset olkaa hyvä ‐ Österbo ningar var så god!  

 

Huomasi eko, miten lyhyitä hameet olivat?  

Vielä  10  vuo a myöhemmin  kauhistel in  hameiden lyhyy ä. Östra Finland‐leh  kirjoi : "Käsitys on, e ä kansantanhulla,  olipa  se  kuinka  kaunis  ja  luonteen‐omainen tahansa, ei ole oikeu a elää, jos sitä ei esi‐tetä  punaisessa  liivissä  ja  lyhyin  hamein.  Niin  kuin sukkien näkeminen olisi niin väl ämätöntä tanhutes‐sa!” Aina Topelius kirjoi  myös kirjeessä: ”Ihmeellis‐tä  oli  nähdä  naisihmiset,  useimmilla  lyhyt  hame,  il‐man vannealushame a,  se oli niin  sanoinkuvaamat‐toman kaunista!” Joku oli sanonut, e ä niihin juhliin olisi mukava lähteä, kun saisi nähdä niin monta nais‐ta ilman vannealushame a.  

Ajatuksena ei alkujaan ollut esi ää suomalaisia tans‐seja,  vaan  tanssimestari  T. Gerber  Lausannesta  kut‐su in  suunni elemaan  tanssiohjelma.  Hän  saapui 6.11.1865, ja ajatuksena oli näy ää tanssit, jotka esi‐te in  Veveyssä  Sveitsissä,  mistä  ajatus  tanssien esi ämisestä  tuli.  Veveyssä  oli  järjeste y  viini la‐

Kansantanssi 

 

12    Tanhuvies  1 / 2016 

juhlat  heinäkuussa  1865,  josta  kirjoite in  Helsing‐fors  dagblad  ‐lehdessä.  Nimetön  kirjoi aja  ehdo  vastaavan kansanjuhlan  järjestämistä myös Suomes‐sa.  Gerber  kutsu in  siis  Suomeen,  ja  hän mainos  he  lehdistössä tanssikurssin alkavaksi 15.12.  

Gunnel Biskopin tutkimukset osoi avat, e ä Gerber toi  Suomeen  Nii otanhun,  joka  esite in  Veveyn elonkorjuujuhlassa. Koska Gerberin  tanssia  loppujen lopuksi ei esite ykään vuosijuhlassa, järjeste in pari kuukau a myöhemmin hyväntekeväisyysiltamat, jol‐loin Nii otanhu  viika eineen  ja  haravoineen  esitet‐in.  

Koiviston  polska  on  Pirkko‐Liisa  Rausmaan  mukaan koreografioitu  kokonaisuus.  Siihen  sisältyy  monta elemen ä, joita ei kansanomaisissa tansseissa esiin‐ny. Struktuuri ei myöskään ole kansanomainen. Gun‐nel  Biskop  ole aa  Gerberin  luoneen  tanssin  varta vasten  tätä  laisuu a  varten,  koska  tansseja  Karja‐lasta ei löytynyt. Sävelmä saa in Isak Inbergiltä, joka antoi  sen  Suomalaisen  Kirjallisuuden  seuralle  1870‐luvulla. Sävelmä oli kuitenkin  jo  julkaistu Albumissa, 

jonka  Taiteilijaseura  julkaisi  vuoden  1866  lopussa. Tanssi  esite in  seuraavan  kerran  vasta  vuonna 1880.  Kuten  näi e,  pohjalaiset  ja  länsisuomalaiset marssivat  sisään  häämarssin  tahdi amina.  Gunnel Biskop ole aa karjalaisten  tulleen  sisään  ilman hää‐marssia, koska esite ävä tanssi oli koreografia eli ei auten nen  ja  siksi  sitä  ei  voinut  lii ää hääkulkuee‐seen.  

Nyt siirrymme 150 vuo a ajassa eteenpäin  ja saam‐me nähdä kaksi nykyaikaista esitystä. Ensimmäisenä esiintyy  Helsingin  Kansantanssin  ystävien  Ru stus‐ryhmä.  Ketjun  nimi  on  Briegu.  Briegu  on  ilonpitoa valla omaan ja samalla herkkään karjalaiseen tyyliin. Ohjelma  koostuu  karjalaisista  leikeistä,  lauluista  ja tansseista:  Terveh  kuu,  Pulu  pulu  yks,  Kontra,  Bol‐vantsik  ja  Katrilli  Kies ngistä.  Koreografian  ja  Som‐mitelman on tehnyt Johanna Jukuri ja ketjun on har‐joitu anut  Riina  Hosio.  Säestyksestä  vastaa  Kaisu Lankinen.  

Var så god, Ru stus, olkaa hyvä! 

Kansantanssi 

 

Tanhuvies   1 / 2016   13 

Päivän  viimeinen  esitys  on  Sjömansvisa,  merimies‐laulu,  jonka  Föreningen  Bragen  kansantanssiryhmä esi ää. Sjömansvisa näy ää, miten polskaa on tans‐si u  eri  tavoin  suomenruotsalaisella  alueella.  Pols‐kaa  tanssitaan  parei ain  tai  kaksi  tai  useampi  pari yhdessä.  Piiripolskaa  tanssi in  erityises   Pohjan‐maalla.  Kokonaisuus  rakentuu  turunmaalaisen  En sjömans  brud  skall  blåklädd  gå  ‐kansanlaulun  ym‐pärille, ja ohjelman loppuosassa tanssitaan menue  Teerijärveltä. Ohjelma näy ää merimiesten  ja tyttö‐jen  keskinäistä  lämpöä,  kun  he  pitkän  ajan  jälkeen taas  kohtaavat,  ja  miten  tanssilla,  laululla  ja  leikillä on  oma  itsestään  selvä  osa  yhteisolossa.  Koreogra‐fian  on  tehnyt  Eivor  Wallinvirta.  Pelimanneja  ovat Anders  Backman,  Gunnar  Bärlund,  Timo  Hukkanen, Richard Me e och Ann‐Chris ne Sved. 

Nyt on tauon aika, jolloin tarjolla on pientä purtavaa. 

Tauon jälkeen alkaa, lehdistön sanoja 1866 lainaten, eteläsuomalaisten  tanssi.  Sitä  esi ävät  Helsingin asukkaat,  jotka  tanssivat  suurella  ilolla  kolmeen as  aamulla. Vuosijuhlaa viete in maanantaina!  

Nyt  tanssit  jatkuvat  yleisötanssina,  Halsbrytarna soi aa.  Helsingfors  Dagblad  kirjoi ,  e ä  tavallisten tanssiaisten  yksitoikkoisuuden  rikkoi  kansanpukujen ja  vuoden 1808 Suomen sodan univormujen värikäs moninaisuus.  Aloitamme  parilla  ohjatulla  tanssilla tanssimestari Marcus Blombergin johdolla.  

Kiitos  teille  kaikille  jotka  tuli e  kokemaan Taiteilija‐seuran  tanssiesityksen  uusinnan!  Toivotan  teille  hy‐vää Kansantanssin Riemuvuo a  ja  toivon,  e ä osal‐listu e myös muuhun riemuvuosiohjelmaan vuoden aikana! 

Kansantanssi 

 

14    Tanhuvies  1 / 2016 

Runebergin  päivän  enoilla  minun  sosiaalinen  me‐

diani  täy yi  tanhupäivityksistä  eri  puolilta  maata. 

Tanhupiirien  yhteinen  innostus  suomalaisen  kan‐

santanssin ensimmäisen esityksen kunniaksi nousi ja 

nousi.  Päivää  ale in  kutsua  kansantanssin  synty‐

mäpäiväksi, samoin kuin elokuisesta kansallispukujen 

tuuletuspäivästä  on  tullut  kansallispuvun  syntymä‐

päivä. 

Jokunen  kuukausi  si en  alkoi  näkyä  tanhupalstoilla 

haasteita  flash  mobbeihin  tuona  päivänä.  Haastee‐

seen tartu in,  ja pari viikkoa etukäteen alkoi näkyä 

ilmoituksia  tulevista  tanssipaikoista. Mitä  lähemmäs 

päivää  pääs in,  ale in  kerätä  listoja,  missä  tapah‐

tuu.  Itse  päivänä  jo  aamusta  saakka odotus  oli  kuin 

jouluaa ona:  kohta  se  tapahtuu.  Si en  lähes  live‐

esitykset  itse  päivänä  kauppakeskuksista  ja  vieläkin 

siellä  täällä  putkahtelevat  kännykkävideot  esityk‐

sistä. 

Oulussa  kulkueellinen  immeisiä  tanssi  läpi  kaupun‐

gin, Helsingissä metrossa ylläte in matkustajat, Lap‐

peenrannassa  tanssi in  Lappakatrillia,  Tampereella 

ol in  kansallispuvuissa,  Hyvinkäällä  tanssi in  ilman 

lupaa, Koiviston polskaa monella tapaa... Jossakin ol‐

in hedelmähyllyjen vieressä, toisaalla taas kansallis‐

puvuissa  isolla  aukiolla.  Kukin  paikkakunta  oli  löy‐

tänyt  oman  tapansa  ja  tanssinsa  juhlistamiseen.  Ja 

vielä kirsikkana Kaivohuoneella tanssi in kuin silloin 

ensimmäisellä kerralla. 

Ihmiset  ovat  olleet  innostuneita, kuvissa  on  hymyi‐

leviä ja punaposkisia tanssijoita. Mukana ollaan oma‐

na  itsenään, omalla nimellä  ja kuvalla, ei ainoastaan 

yhtenä  ryhmäläisistä  ja  joukkoon  piiloutuen.  Olem‐

me  selkeäs   olleet  ylpeitä  omasta  tanssin  genres‐

tämme  ja  sen  tekemisen  tavasta.  Niin  pitkän  linjan 

tanssijat  kuin  uuden  karheat  lajin  löytäneet  ovat 

puhkuneet intoa. 

Toinen hieno asia on, e ä tätä päivää on  juhlistettu 

yhdessä,  monessakin  merkityksessä  yhdessä:  huip‐

putanssijat  ja perusharrastajat sekaisin, kaupungissa 

eri  ryhmät  samassa  esityksessä,  kansantanssijärjes‐

töt yhdessä kaikkien aitojen yli kiiveten ja joskus kai‐

ve ujen  ojien  yli  noin  vain  hyppien.  Jokainen  kyn‐

nelle kykenevä on ote u mukaan, kaikille on löytynyt 

paikkansa ja jokaisen panos on ollut tärkeä. 

Kolmas huikea  ju u oli myös se, e ä tämä ei  jäänyt 

pienen piirin omaksi jutuksi, vaan men in ry nällä yli 

mediakynnyksen. Lehdissä oli ju uja, radiossa kuului 

ja  telkkariinkin  pääs in!  Kansantanssista  puhu in 

omalla  nimellään  ilman  kommervenkkejä  ja  kuorru‐

tuksia isolle yleisölle. 

Voisiko  tästä  tulla  tapa, ensi  vuonna  sama  ju u uu‐

siksi? Kansallispukujakin opi in tuulettelemaan aina 

elokuussa, niin voitaisiinko me tanssahdella aina hel‐

mikuussa? 

Kolumni: Piia poh i 

Hyvää syntymäpäivää, tanhu! 

 

Pia Pyykkinen 

 

Tanhuvies   1 / 2016   15 

Se on selvää, e ä tanhuohjaajalta vaaditaan lehmän 

hermoja ja rautaista kärsivällisyy ä. Tanhusalin nur‐

kassa vuodesta, harjoituksesta ja kä elystä toiseen 

istuu kuitenkin koko tanhuryhmän selkäranka, ellei 

joskus myös aivotkin, jolta vaaditaan niitä vielä sitä‐

kin enemmän. Tanhusäestäjä on vähän näkyvä, mut‐

ta paljon kuuluva osa tanhuryhmää, ja hänen poissa‐

olonsa hai aa enemmän kuin yhdenkään tanhuajan 

tai edes itse ohjaajan. 

Tanhumiehen tavoin tanhusäestäjäkin taitaa olla u‐

hanalainen laji. Kuinka moni itseään kunnioi ava 

osaava pelimanni mo voituu symbolisella palkalla 

sahaamaan drilliharjoituksenomaises  eessuntaas 

neljää tah a hilipa pomppaa? Sillä fiilistellä ei kan‐

nata, koska juuri kun alkaa päästä tunnelmaan, oh‐

jaajan käsi on pystyssä ja pose ivisession halutaan 

pää yvän. 

Loppu voi tulla parin tahdin tai vasta 13 toiston jäl‐

keen, ja säestäjän tehtävä on ennakoida se. Jos tan‐

huajat sekoavat askelissaan, soi o on piste ävä seis. 

Ei puhe akaan, e ä koe aisivat o aa kiinni siitä, 

mistä saavat. Eivät ne saa. Mu a säestykseen taas ei 

paljon eikuja mahdu. Jos soi oon tulee tuherrus, on 

kuitenkin jatke ava ja mielellään vielä niin, e ä tah‐

määrä täsmää. Jos yksikin isku jää o ama a, sot‐

keudutaan supikkaisiin ja on aloite ava alusta. 

Tanhukappaleiden yksinkertaiset nuo nnokset hou‐

kuttelisivat säestäjää tulkitsemaan ja tuomaan oman 

panoksensa musiikkiin. Mu a improvisoimaan tai 

varioimaan jos erehtyy, katrilli keikahtaa varmas  

kumoon. Eksyneen ankkalauman lailla tuijotetaan 

säestäjää: ”Mitä tuo nyt teki? Ei se noin mene. Soit‐

taisi niin kuin aina ennenkin. ” 

Tanhuaja ja säestäjä puhuvat eri kieltä. Se, mikä on 

muusikolle nuo eja ja tahteja, on tanhuajalle aske‐

likkoja ja niiden osia. Ja säestäjän tehtävä on löytää 

kytkös näiden välille. Mu a si en on näitä ohjaajien 

kryp siä toiveita: Saisitko tähän lisää terssiä ja taka‐

potkuun lisää synkooppia? Voisitko soi aa vähän 

lyyrisemmin? Voitko o aa vähän pidemmän alkusoi‐

ton? Ei noin pitkän, saatko siihen sen tutun töräyk‐

sen? 

Niin, se alkusoi o tosiaan. Se on tanhuajan näkökul‐

masta musiikin tärkein osa. Mistä muuten  etää, 

koska on aika alkaa pistää monoa vinoon? Ru noitu‐

nut säestäjä käy ää samaa tu ua alkusoi oa niin 

valssiin kuin polkkaankin. Eikä sitä suurin osa tan‐

huajista edes huomaa, sillä loppujen lopuksi alku‐

soitto on tanhuajalle kuin sanoisi: ” Än, yy, tee, nyt!” 

Säestäjä on korvaamaton sekä harjoituksissa e ä 

esityksissä. Nauhurimusiikkiin esiintyvä tanhuryhmä 

on aina hengetön verra una elävään musiikkiin 

tanssivaan ryhmään.  Ja mistään muusta nauhurista 

tai pose ivista ei harjoituksissa sillä tarkkuudella saa 

kela ua ulos ”viidennen vastuun jälkeistä pikkuris‐

taita edeltävää poikien uhi eluvuoroa”. Säestäjä 

löytää sen kyllä, ja jatkaa siitä kerta toisensa jälkeen, 

vali ama a. 

Pose ivimusiikkia 

Pakina: Pappi Varis 

 

Pappi Varis 

 

16    Tanhuvies  1 / 2016 

Lohjalla  on  harraste u  ohja ua  kansantanssia  jo 

vuodesta 1965 Lilja ja Jon Lindblomin olohuoneessa. 

Tämän  jälkeen  Lohjan  amma koululla  vuodesta 

1966 ja syksystä 1968 Lohjan työväenopiston toveri‐

kunta  ry:n  Tanhupiirinä.  Samana  vuonna  1968  Tan‐

hupiiri lii yi keskusorganisaa o Suomalaisen Kansan‐

tanssin Ystävät ry:n jäseneksi. 

Ennen pitkää ak iviset kansantanssin harrastajat ha‐

lusivat  kuitenkin  monipuolistaa  toimintaa  ja  saada 

tämän kiehtovan harrastuksen omaan ohjaukseensa. 

Niinpä vuonna 1976 peruste in  Lohjanseudun Tan‐

huujat  ry  jatkamaan  jo vireäksi  kehi yny ä kansan‐

tanssiharrastusta Lohjalla.  Ak ivisimmista perustaja‐

jäsenistä maini akoon Pen  ja Eila Ulenius sekä Lilja 

Lindblom.  

Lohjan  Kansantanssinuoret  ry  peruste in  vuonna 

1982.  

Eila  Ulenius  vali in  yhdistyksen  puheenjohtajaksi, 

mitä  tehtävää hän yhä edelleenkin ansiokkaas  hoi‐

taa. 

Tanhuseuran  toiminta  on monipuolista  ja  ak ivista, 

kuten jo sen toiminta‐ajatuskin edelly ää.  

Kansantanssin opetuksessa on aina huomioitu kaikki 

ikäryhmät kuten eri ryhmät alle kouluikäisille ja kou‐

luikäisille  lapsille, sekä aikuisikäisille  leppoisa ”Leikin 

varjolla”‐ryhmä  ja  vaa viin  esiintymisiin  valmentava 

erillinen aikuisryhmä.  Koulute ujen ohjaajien tehtä‐

vänä on ollut jokaviikkoisilla harjoituksilla valmentaa 

eri ryhmien tanssit esityskuntoon.  

Ak ivisuus  ja  esiintymisvalmius  tuovat  tanssijoille 

vuosi ain lukuisia kansantanssiesiintymisiä: 

erityyppiset juhla laisuudet (esim. Hiiden opis‐

ton kevätgaala)  

yhteistyössä  Lohjan  kaupungin  kanssa  vuosit‐

tain  lasten  kul uuritapahtuma  ja  juhannus‐

aaton juhlat 

harjoitukselliset esiintymiset Kylpylähotelli Päi‐

väkummussa Karjalohjalla 

vuosi aiset SKY/KTNL:n kesäjuhlat 

yhteispohjoismaiset  Nordlek  kansantanssipäi‐

vät 

yhteispohjoismaiset Barnleik‐kesäjuhlat 

yhdistyksen omat konser t 

Lohjanseudun Tanhuujat  ry pyrkii  ak iviseen yhteis‐

työhön niin  Suomalaisen Kansantanssin  Ystävät  ry:n 

kuin  sisarseurojensa kanssa. Kansainvälinen kulttuu‐

rinvaihto ja kul uuriin tutustuminen toteutuvat seu‐

ran osallistuessa suomalais‐ugrilaisten kansojen kes‐

keisiin Suguvastavundu‐ tapahtumiin.   

Yhdistyksen ylläpitämä, lähinnä kansallispukuja käsit‐

tävä  puvusto,  on  osoi autunut  varsin  tarpeelliseksi 

jopa oman jäsenkunnan ulkopuolisille tahoille. 

Lohjanseudun Tanhuujat ry on osallistunut monipuo‐

lises   ja  ak ivises   suomalaisen  kansantanssin  ja  ‐

musiikin  perinteiden  vaalimiseen  ja  kehi ämiseen.  

Tietoisena  perinteisen  kansankul uurimme  kiistä‐

mättömistä arvoista joudumme mukautumaan myös 

kul uurin  jatkuvaan uudistumiskehitykseen,  jollaisia 

ovat  varsinkin  nuorisoon  kohdistuvat  vetovoi‐mai‐

suudellaan  haastavat  harrastukset.  Tuleeko  meidän 

näin  ollen  olla  huolestuneita  nuorison  vähenevästä 

mielenkiinnosta  perinteisten  kansantanssien  harras‐

tamiseen,  vai  lähteäkö  tukemaan  myös  nuorekasta 

kansantanssin uudistumista? 

Juhlavuo aan  Lohjanseudun  Tanhuujat  ry  juhlii  jär‐

jestämällä 13.03.2016 klo 14.00 ”Kansantanssia Loh‐

jalla  50  vuo a”  ‐konser n  Lohjan  Toimintakeskus 

Harjulassa. Liput konser in maksavat 10 € sisältäen 

kahvin ja kahvileivän, jotka tarjoillaan ennen konser‐

Lohjanseudun Tanhuujat ry 50 vuo a 

Kansantanssi 

Reima Peltonen 

 

Tanhuvies   1 / 2016   17 

n alkua alkaen klo 13.30. 

Monipuoliseen ohjelmakokonaisuuteen kuuluvat mm. 

perinteiset  suomalaiset  kansantanssit  esi äjinä  tan‐

huryhmät  Leikin  varjolla  Lohjalta,  Tanhuhamsterit 

Nummelta,  Katajaiset  Porvoosta  ja  lapsiryhmä  Huvi‐

tus  Lohjalta,  kansanlaulut, pelimannimusiikki  ja  lyhyt 

lohjalainen  tanhuhistoriikki.  Kansainvälisyy ä  edus‐

tavat  kazakstanilaiset  nuoret  taitotanssisisarukset 

Nurgul  ja  Luiza Amirbekova kazakstanilaisilla  ja  in a‐

laisilla tansseillaan, sekä Gulzaukhar Alimkhanova soi‐

aen  ja  laulaen.  Heidän  huoltajanaan  Suomessa  toi‐

mii Gaoukhar Alimkhanova.  

Kansantanssi 

JuhlavuotensainnoittamanaLohjanseudunTanhuujatryjarjestaailoisenkansan-tanssiinjakansanmusiikkiinpohjautuvan koko perheen kulttuuritapahtuman ToimintakeskusHarjulassa,Kullervonkatu7Lohja

13.03.2016 klo 14.00 Kahvitarjoillaanennenkonsertinalkuaklo13.30Paasymaksu10€sisaltaakahvin+kahvileivanLapsetalle8vuottaaikuisenmukanailmanpaasymaksua 

Lohjanseudun Tanhuujat ry

Pääsylippujen ennakkomyynti: Lohjanseudun Tanhuujat ry:n puvusto, puh. 040-778 1790 ja

johtokunnan jäsenet 

 

18    Tanhuvies  1 / 2016 

Kansantanssi 

Risteilyn aluksi Folklandia‐gaalassa käy in läpi viralli‐

nen osuus, eli palki in ansioituneet toimijat. Vuo‐

den Wäinöksi 2016 Kansanmusiikin ja Kansantansin 

Edistämiskeskus valitsi Inarin kirkonkylällä vuodesta 

2004 alkaen järjes etyn Ijahis Idja (Yötön yö) alkupe‐

räiskansojen musiikkitapahtuman, joka on Suomen 

ainoa saamelaismusiikkiin keski yvä fes vaali. Pispa‐

lan So isin vuoden kansantanssiyhtyeeksi vali in 

Oululainen Polokkarit, jolla tuntui olevan mainio yh‐

teishenki. Folklandian Vuoden tanssiteoksi valitsi 

Ant  Savilampi  ukan neuvoa antavan äänestyksen 

jälkeen Janne ja Aino ‐ tanssiteoksen. Teos nousi ää‐

nestysen loppumetreillä Gunnel Biskopin mainion 

menue kirjan ohitse. 

Perjantai‐ilta kului rientäen sinne tänne, koska mie‐

lenkiintoista ohjelmaa pyöri viidellä eri lavalla lähes 

tauo a. Laivan keulan iskelmäbaarista löytyi SKY:n 

edustusryhmä Vinteliska, joka ve  keikkansa reip‐

paas  ja pietee llä täpötäyden katsomon edessä. 

Huutokatrilli on aina suosi u, ahdas, meluisa ‐ ja ha‐

uska. Vaa i vähän luonne a ja kyynärpäätak ikkaa 

mahtua mukaan. Siellä si en tanssivat sekaisin peli‐

mannit ja kansantanssijat, amma laiset ja amatöö‐

rit, ja onpa se monille ensimmäinen kosketus kan‐

santanssiin ylipäänsä.  

Lauantain lähes kolmetun sesta kansantanssikon‐

ser sta, jonka näin messutapahtuman vuoksi valitet‐

tavas  vain osi ain, maini akkoon Jyväskylän Tosi‐

Isot, jotka esiintyivät kansallispuvuissa, reippaita ja 

iloisia laululeikkejä esi äneet Uniikit Klaukkalasta 

Laiva ääriään myöten täynnä iloista porukkaa risteil in 21. Folklandia tammikuun alussa.  Jäl‐

leen kerran kolmelle tuhannelle kansanmusiikin ja kansantanssin ystävälle oli tarjolla enem‐

män kuin kerralla kykenee sula amaan. 

Tanhuten Tallinnaan ja takaisin Teemu Perheentupa 

Kuva: T

imo Hukkan

en 

 

Tanhuvies   1 / 2016   19 

Kansantanssi 

sekä Pääkaupungin Karjalaisten Nuorten Pitko, joka 

tanssi perinteisiä tansseja ihan tyylikkääs  moderni‐

soiden. Rehellisyyden nimissä on tosin sano ava, et‐

tä perinnetanssien ystävä jäi kaipaamaan perinteistä 

kansantanssia.  

 

Tikkuris n mestaruus vaihteeksi miehelle 

Kansantanssikonser n pää eeksi pide in  kkuris n 

SM‐kisat, joissa kahden karsinnan ja finaalin jälkeen 

voi ajaksi  ku  Tom Weckström Klaukkalasta kat‐

kaisten nuorten ty öjen pitkän voi oputken. 

Näin kilpailua kommentoi sen säestäjänä mones  

toiminut Timo Hukkanen:  

‐ Tällä kertaa ei tullut vede yä tempoa yhtä no‐

peaksi, kuin viime vuonna. Mielestäni tanssijat ei‐

vät pysyneet enää mukana siinäkään mihin kirit‐

in. Täytyy katsoa ensi vuonna, jos on vastuu, pi‐

täisikö kuitenkin kiristää enemmän. Onneksi voit‐

Kuva: P

etri Kivin

en 

Kuva: Sim

o Neu

vonen

 Kuva: Sim

o Neu

vonen

 

 

20    Tanhuvies  1 / 2016 

taja selvisi kuitenkin. 

Miten kilpailu on mielestäsi kehi ynyt vuosien ai-kana?

‐ Tanssijat näkyvät vaihtuvan aika paljon vuo‐

si ain. Nuorimmat mitalis t olivat niin nuoria, 

e ä eivät ole varmaankaan olleet mones  muka‐

na. Voi aja on tainnut olla mitaleilla aikaisem‐

minkin. 

Mikseivät miehet oikein pärjää kkuris ssä?

‐ Fysiikan lait taitavat vaiku aa  vähän kuten voi‐

mistelussa, jossa on laite u ikärajoja  e eivät pik‐

kutytöt pääse aina voi amaan. Pieni massa liikkuu 

eri tavalla, kuin iso massa. 

Kaikkihan  etävät, e ä 14:ää kiloa raskaampi 

olento ei voi lentää eikä norsu saa kaikkia jalkoja 

yhtä aikaa ilmaan. 

Olisipa kiintoisaa nähdä Tikkuris ä parei ain. Siinä 

olisi mielenkiintoinen ja näy ävä kilpatanssi. Kai‐

ken kaikkiaan kilpailu on kuitenkin leikkimielinen 

ja tanssijoille on suuri merkitys sillä millaiset  kut 

he saavat. Kahdella suoralla  kulla ei pitkälle pöt‐

kitä. 

Mitä o t huomioon kerätessäsi soi ajat kilpailua

varten? Eli miten kkuris ä pääsee soi amaan?

Ensisijainen valintakriteeri on nopeus niin, e ä 

Kansantanssi Kuva: P

etri Kivinen

 Kuva: Sim

o Neu

vonen

 

 

Tanhuvies   1 / 2016   21 

kiihdytys ei jää siitä kiinni. Tietenkin soi ajat ovat 

tu uja, joiden kanssa on tullut soite ua ennen‐

kin jotain. Tämän vuo set kaverini olivat luonnol‐

lises  tunne uja kavereita, joiden kanssa  esi 

onnistuvan ilman harjoi elua. 

Kaverithan olivat Jari Komulainen(3‐rivinen hanu‐

ri) Vantaalta, Pekka Mäenpää (kitara) Lempääläs‐

tä ja Panu Helke (nokkahuilu) Helsingistä. 

Viime vuonna mukana oli oma bändi eli Bragen 

kansantanssiryhmän soi ojoukkue. 

Bändien kehi ymistä on vaikea sanoa, kun käy‐

tännössä ei ole tarvi u ns. huippunopeuksia. 

 

Kansantanssi Kuva: P

etri Kivin

en 

Kuva: Sim

o Neu

vonen

 Kuva: Sim

o Neu

vonen

 

 

22    Tanhuvies  1 / 2016 

Kansantanssi 

Turun Juupelit 

Kuvat: Risto Elo 

Yllä Lapp ärdin menue n polska 

Alla Konser n yleisöä 

Alhaalla oikealla Åbolands Folkdansdistrikt Å a man engel  

 

Fyyrkan  ry, Turun Kansantanssin Ystävät ry ja Åbo‐

lands Folkdansdistrikt rf järjes vät Turun konser talol‐

la 6. helmikuuta hienon yhteiskonser n  juhlistamaan 

alkanu a kansantanssin riemuvuo a. 

 

Tanhuvies   1 / 2016   23 

Kansantanssi 

Yllä Konser n juontajat Tua Henriksson ja Mik‐

ko Toivainen 

 

Alla Turun Kansantanssin Ystävien Seniorit: 

Hermanni ja Miina 

Yllä Kuvanäy ely Konser talon aulassa 

Alla Fyyrkan n Katras ja Mylläkkä: Karuselli 

 

24    Tanhuvies  1 / 2016 

Kansallispuvut 

Huopaha u kuului Suomessakin jo varhain myös ta‐

vallisen kansan asuun. Hienot huopahatut olivat aina 

amma laisten valmistamia erotuksena ko tekoisiin 

käytännöllisiin päähineisiin, joita valmiste in mm. 

suojaamaan säiltä ja ötököiltä. Maahan tuo in run‐

saas  huopapäähineitä 1500‐ ja 1600‐luvuilla mm. 

Lyypekistä. Vuonna 1637 erilaisia ha ulaatuja tuo‐

in perä  3538 kpl. Suomeen peruste in ensimmäi‐

nen hatuntekijöiden kilta vuonna 1679. Vuonna 

1688 tavallisten ha ujen maahantuon  kielle in, 

koska ko maisten ha ujen valmistus halu in tur‐

vata. 

Matala‐ ja leveäkupuinen, leveälierinen huopaha u, 

karjalaisi ain šliäppy eli lääppä, yleistyi 1800‐luvun 

alkupuolella eteläisessä Karjalassa. Sen lierin reunaa 

ja kupua kiersivät same nauhat. Kupua kiertävässä 

same nauhassa oli lisäksi koristeena useita  naisia 

tai hopeisia solkia, joskus kulla ujakin. ”Paraimmat 

tämmöiset hatut maksoivat noin 6 ruplaa pankossa” 

eli olivat melkein takin hintaisia. 

Jääsken, Kaukolan ja Sortavalan miehen pukujen 

kanssa käyte ävä huopalääppä on nykymalliltaan 

tarkiste u esikuviaan vastaavaksi ja on aina kovaksi 

kovete u. Moni nimi äin muistaa vielä sen edeltä‐

jän, melko koomisen, korkeakupuisen ja liehuvalie‐

risen ”karjalaispäähineen”, jota myy in ainakin Vuo‐

relmalla Kaukolan miehen pukuun. Eräs pitkään kan‐

santanssia harrastanut tu ava kuvaili aina aloitta‐

neensa kansantanssiharrastuksen lääpän varjossa: 

hatun hervo omas  tanssiessa liehunut leveä lieri 

oli kuulemma aiheu anut melkein trauman. Nykyi‐

nen huopalääppä on onneksi tanssijallekin helpom‐

pi. Se pysyy tukevas  päässä, eikä lieri taatus  liehu. 

Hatun käy ö tuo tanssiin mukavas  tuulahduksen 

menneestä; ha ua voi nostaa kohteliaaseen terveh‐

dykseen tanssin lomassa. Ja jos aikoo vain patsastel‐

la kansallispuvussaan, aina parempi. Silloin voi aja‐

tella karjalaisia esikuvia, joiden Kansallismuseon ko‐

koelmiin päätyneiden lääppien same reunukset 

ovat kuluneet hatun ahkerasta nostamisesta. 

Edellisissä numeroissa on esitelty naisten kansallispukujen päähineitä. Nyt loikkaamme tasa‐

arvon nimissä miesten päähineiden puolelle. Jos naiset mielellään korvaavat aikuisen naisen 

päähineen päänauhoilla, useimmat miehet jä ävät päähineen kokonaan pois. Se on sääli, 

sillä päähineetön kansallispuku on usein viimeistelemä ömän näköinen. Sitä paitsi, herrat: 

ha u komistaa miestä kuin miestä ja hyvin puetut kansallispukumiehet saavat taatus  kan‐

sallispukuhupakot käymään kuumina. 

Kansallispukujen päähineitä, osa 4 – Huopalääppä, miesten pää‐

hineiden kruunaamaton kuningas 

Ju a Jaakkola 

Kuva: Ju

a Jaakko

la 

 

Tanhuvies   1 / 2016   25 

Kuva: Ju

a Jaakkola 

 

26    Tanhuvies  1 / 2016 

Kansantanssi 

Karjalaisten tanssien omaleimaisuudesta 

Teemu ja Annuli Perheentupa 

Seuraavassa teks ssä näkökulma perustuu venäläis‐

karjalaiseen lähdeaineistoon, joten lukijan tulee ot‐

taa huomioon, e ä mikä suomessa tunnetaan itä‐

karjalaisena kultuurina, tunnetaan Venäjän puolella 

karjalaisena kul uurina. Termiä itä‐karjala ei siis 

käytetä. Lähteinä on käyte y venäjänkielistä tutki‐

musta, sekä Kalevala‐Seuran muutama vuosi si en 

suuren yleisön saataville julkaistua Häidenvie o Kar‐

jalan laulumailla elokuvaa.  

 

Karjalaisen ja venäläisen katrillin erot 

Ominaispiirteiden säilymisestä kul uurien sekoittu‐

essa voidaan esimerkkinä o aa vaikkapa Viola Mal‐

min tekemä havainto, e ä samalla seudulla katrillia 

tanssi aessa karjalainen ty ö ja poika ovat, joskin 

eri rooleissa, sil  tasaveroisia, mu a venäläinen poi‐

ka aina johtaa ty öä. Tai se, e ä vaikka inkeriläiset 

eivät ole tanssineet katrilleja,  etyt inkeriläiset rön‐

tyskät voidaan palau aa lähes suoraan Pietarilaisen 

hovikatrillin neljäksi eri vuoroksi.  

Malmi ja hänen seuraanjansa ole avat, e ä karja‐

laisten varhaisemmat tanssit syrjäy  juuri tämä Pie‐

tarin hovin vahva vaikutus, katrilleineen ja lanssei‐

neen, joiden vaikutus venäläisessä kansantanssissa 

on vahva. Kuten maini u, karjalaisissa ja venäläisissä 

katrilleissa on kuitenkin eroja. Pojan ja tytön roolien 

erilaisuuden lisäksi karjalaisen katrillin vuorojen lu‐

kumäärä on paljon suurempi. Lisäksi karjalaisilla on 

tapana keskey ää monivuoroiset tanssit soolotans‐

siosuuksilla, mitä venäläiset eivät tee.  

Venäläistutkijoiden käsityksen mukaan karjalaisten 

versioissa laajalle levinneistä tansseista on tunnistet‐

tavissa elemen ejä, joiden täytyy olla peräisin näitä 

edeltäneistä vanhemmista tansseista. Eräs vanhim‐

pia tunniste avia elemen ejä on karjalainen soolo‐

tanssi ‐ nimenomaan miesten, vaikka joiltakin alueil‐

ta tunnetaan vain naisten soolotansseja.  

 

Improvisoidut soolotanssit  

Melkein itsestäänselväs  aja elee, e ä miesten im‐

provisoidut soolotanssit kävisivät esimerkiksi venä‐

läisen ja karjalaisen kul uurin sekoi umisesta. Pääl‐

lisin puolin karjalainen improvisaa o muistuttaakin 

toki venäläistä, joten olisi helppo kuvitella soo‐

lotanssien olevan suoraa lainaa kul uurista toiseen.  

Venäläiset tutkijat eivät kuitenkaan tunnu ajattele‐

van näin, vaan he pitävät karjalaisia ja venäläisiä 

Karjalassa itäinen ja län nen tanssikul uuri kohtaavat, kuten rajamailla on tapana. Venäläis‐

tutkijoiden mukaan karjalaiset kansantanssit ovat osin vahvas  kiinni skandinaavisessa perin‐

teessä, osin heijastelevat venäläistä tanssiperinne ä, ja osi ain ne ovat jääneet hovista levin‐

neiden kansainvälisten tanssien jalkoihin. 

 

Tanhuvies   1 / 2016   27 

Kansantanssi 

soolotansseja juuriltaan erilaisina. Tutkijoiden mu‐

kaan karjalainen on luonteeltaan eroo nen pohjau‐

tuen kaikissa kul uureissa tunne uihin hedelmälli‐

syysriitteihin. 

Tällaiselle tulkinnalle antaa  laa etenkin häissä tans‐

si ujen tanssien liikekieli ja tanssijoiden, sulhasen ja 

morsiamen, roolit. Tulkinnat kerätystä tanssiaineis‐

tosta tuntuvat olevan samanlaisia tutkijasta riippu‐

matta. Lisäksi tanssikohtaukset Kalevalaseuran Suo‐

järvellä 1920 kuvaamassa elokuvassa Häidenvie o 

Karjalan runomailla sopivat täydellises  sekä esitet‐

tyihin kuvauksiin e ä niiden tulkintoihin. 

Painote akoon, e ä karjalainen ‐ tai edes venäläi‐

nen ‐ soolotanssi ei tarkoita samaa kuin ripaska. Ri‐

paska‐liike on vain yksi lukema omien muiden jou‐

kossa eikä sitä toisteta monotonises  kuin nykykan‐

santanssissa. 

Tässä voidaan ohimennen todeta, e ä modernin ve‐

näläisen kansantanssin este ikka on peräisin hovin 

bale mestareilta, jotka Napoleonin so en takia jou‐

tuivat hylkäämään siihen saakka dominoineen rans‐

kalaisen bale n ja nopeas  luomaan venäläisille 

oman kansallisen tanssikarakteerin.  

 

Rehvasteleva mies, väistelevä nainen 

Katselijoiden, hääväen, keskellä tanssiva mies käyt‐

tää erilaisia painonsiirtoja, tömistyksiä, kyykistymi‐

siä, punnerruksia, siltoja, haarahyppyjä ja kärrynpyö‐

riä tuodakseen esille kyvykkyy ään. Lan onseudun 

liikkeitä korostetaan ajoi ain jopa pari elua jäljitte‐

leviin liikeisiin innostuen. Venäläisen käsityksen mu‐

 

28    Tanhuvies  1 / 2016 

Kansantanssi 

kaan nämä elemen t tulivat karjalaan itämeren suun‐

nalta 1600‐luvulla, jossa ne tunne in miesten välisis‐

sä kilvoituksissa. Esimerkkinä voisi mainita norjalaisen 

halling‐tanssin (kts. Tanhuvies  2/2015). 

Nainen vastaa miehen kukkoiluun pyörimällä ja sii‐

puttamalla kainos  väl äen katsekontak a, mu a 

tavalla, joka korostaa hiusten, rintojen ja lan on kei‐

nuntaa, sekä pitäen käsiään lan on tasalla. 

Yleensäkin karjalaisessa soolotanssissa kädet roikkui‐

vat vapaas  alhaalla nousten vain harvoin ylös tasa‐

paino aamaan hurjimpia liikkeitä. Joskus mies saa oi 

kumartaa etuvartaloaan ja roiko aa käsiään kuin lin‐

nun siipiä ‐‐ vertaa metsoon soi mella! 

Teks t eivät aiheesta puhu, mu a Häiden vie o Kar‐

jalan runomailla ‐dokumen ssa voidaan selväs  ha‐

vaita, e ä mies pitää sekä katseen e ä rintamasuun‐

nan  ukas  naista koh . Toisaalta nainen useimi en 

pyrkii suorastaan kääntämään selkänsä miehelle, mis‐

tä seuraa, e ä mies päätyy kiertämään naista. 

 

Venäläisen, karjalaisen ja suomalaisen tanssin ero 

Erotukseksi sekä venäläisestä e ä suomalaisesta 

tanssista karjalaisen tanssin katsotaan nimenomaan 

heijastavan tanssijan  etoisuu a ja tunne laa; ole‐

van suorastaan aito kuvaus tanssijan senhetkisestä 

emoo osta, siinä missä venäläinen tuo itseään esille 

ja suomalainen pyrkii fyysises  halli uun suorituk‐

seen. Viimeksimainitusta jää tosin epäselväksi, viita‐

taanko sillä suomalaiseen nyky‐ vai perinteiseen kan‐

santanssiin. Ainakin yksi venäläinen kirjoi aja on sitä 

mieltä, e ä suomalainen kansantanssi on mene ä‐

mässä kansalliset piirteensä siirtyessään koh  yleis‐

maailmallista kansantanssin este ikkaa; alkuperäisyy‐

den on korvaamassa kansainvälinen liikekieli. 

 

Lähteet: 

Бурнаев А. Г.: Характерные черты финно‐угорской танце‐

вальной традиции [Электронный ресурс], Финно‐угорский 

мир, No 2/3, 2011 

Мальми В. Г.: Народные танцы Карелии, Петрозаводск, 

1978 

Мальми В. Г.: Всё о танце, Петрозаводск: Карелия, 2010 

Семакова И.Б., Леонтьев А.А.: Об эротических плясках ка‐

релов, Тезисы доклада на конференции “Традиционная 

мужская культура восточных славян” г. Тверь 5 – 6 декабря 

1997 г. 

Стадник Ю. А.: Танцевальный фольклор вепсов, Вестник 

СПбГУКИ, No 3 (16) сентябрь, 2013 

 

A.O. Väisänen: Häidenvie o Karjalan runomailla (1921), Kale‐

valaseura ‐sää ö (kaikki kuvat) 

 

Tanhuvies   1 / 2016   29 

Kansantanssi 

Kuvaus perustuu Viola Malmin kirjaan Всё о танце ja muutamaan YouTube‐videoon. Alun perin kuvaus on 

tallenne u Irina Semenovna Virshieviltä Rajakonnussa 1980.  

Kuvaus on tarkoite u neljälle parille, mu a venäjänkielisessä ohjeessa todetaan, e ä pareja voi olla useam‐

piakin. Yhdellä videoista on kolme paria, toisella kuusi ja kolmannella kahdeksan kahdessa neljän parin kuvi‐

ossa, jotka lopuksi yhdistyvät isoksi piiriksi (por vuoro jää siinä pois). Musiikkina on kahdeksan tahdin melo‐

dia, joka ei kylläkään mene vuorojen kanssa tasan, mu a videoiden mukaan sillä ei näytä olevan niin väliä (eli 

kuvauksen tah numeroiden ja vuorojen vaiheiden vastaavuus on lähinnä ohjeellinen): 

 

                     F                   C     F                              C    F          C                  F                C 

 

Kä ely. Koska kä ely aloi aa jokaisen vuoron ja vieläpä lope aa tanssin, esitellään se tässä erikseen. Pojat 

kä elevät oikealla kädellä vastapäivään, tytöt myötäpäivään kääntymä ä takaisin omalle paikalle ja yhden 

tytön/pojan verran omasta parista ohi. Tämän kanssa pyöritään peukalo‐o eessa vastapäivään kerran ympä‐

ri (tai kaksi kertaa, jos tanssitaan vain kolmella parilla) ja palataan takaisin omalle paikalle ja parille, jonka 

kanssa paripyörintä, ensimmäinen askel hypähtäen tai polkaisten. Jos pareja on enemmän kuin neljä, ei 

mennä oman paikan ohi, kun ei ehditä, vaan oman parin kanssa käydään suoraan paripyörintään. 

 

Paripyörintä. Tanssin useimmat pyörinnät tapahtuvat samalla tavalla: myötäpäivään neljä askelta, si en 

ty ö pyöräytetään vas. käden alta neljällä askeleella. Kä elyn jälkeisessä pidemmässä pyörinnässä pyöritään 

vielä tanssio eessa takaperin vastapäivään neljä askelta, ja lopuksi ty ö pyöräytetään vas. käden alta neljäl‐

lä askeleella. 

 

Seuraavassa kuva una aloituskuviot neljälle ja kolmelle parille. Kuuden parin kuvio on ympyrä, mu a koska 

videolle tallennetussa versiossa jätetään yksi vuoroista pois ja vuoroja on lyhenne y, sitä ei tässä käsitellä. 

 

 

 

 

 

yleisö

Kasareikka Rajakonnusta 

 

30    Tanhuvies  1 / 2016 

Kansantanssi 

 

  (kolmen parin tanssissa järjestys on 1. ja 3. pari, 2. ja 3. pari, 1. ja 2. pari) 

 

 

(kolmen parin tanssissa järjestys sama kuin 1. vuorossa) 

1. vuoro a) kättely

1-8,1-4 kätellään kierros piirissä

5-8 jatketaan omasta parista seuraavalle, jonka kanssa peukalo-otteessa kierros vastapäivään

1-8 pitkä paripyörintä oman kanssa ensimmäisellä askeleella hypähtäen

b) ristai

1-2 pääparit menevät keskelle neljällä askelella

3-4 pojat jatkavat vastaparin paikalle, tytöt kiertävät toisensa vastapäivään 

5-6 pojat tulevat takaisin omalle paikalle, tytöt pyörähtävät vasemman kau a koko 

kierroksen ympäri 

7-8 lyhyt paripyörintä omalla paikalla 

1-8 sivuparit toistavat 

2. vuoro a) kättely

kuten 1. vuorossa

b) vierailut

1-2 pojat siirtyvät myötäpäivään seuraavan tytön kohdalle neljällä askelella, viimei‐

sellä polkaisu 

3-4 poika pyörähtää vastapäivään, ty ö myötäpäivään neljällä askelella 

5-8 lyhyt paripyörintä, jonka jälkeen poika pyöräy ää tytön vasemman käden alta 

takaisin omalle paikalleen 

1-8:;: toistetaan kaikkien ty öjen kanssa omalle paikalle as , myös oman parin kanssa 

paripyörintä 

3.vuoro a) kättely

kuten 1. vuorossa

b) maanitus

1-4 1. parin poika vie ty önsä takatanssio eessa 3. parin pojalle, tämän vasemmalle 

puolelle pyöräy ämällä käden alta o eeseen, jossa tytöillä on sisäpuolen käsi 

vatsan ympäri ja ulkopuolen käsi toisen tytön kädessä kiinni. 

5-8 sahaukset: molemmat tytöt 3. pojan vyötäröo eessa kolmikko liikkuu neljä askel‐

ta eteen ja neljä askelta taakse. Poika 1 perääntyy kolmikon  eltä ja jää odo a‐

maan ripaskavuoroaan. 

1-6 1. pojan ripaska 

7-8 3. poika pyöräy ää 1. tytön takaisin pojalleen ja pari palaa takatanssio eessa 

paikalleen, molempien parien lyhyt paripyörintä 

1-8: 3. ja 1. parit vaihtavat roolit ja toistavat yllä olevan

1-8:: sivuparit tanssivat samoin

 

Tanhuvies   1 / 2016   31 

Kansantanssi 

 

Voidaan tehdä niin, e ä pojan läh essä hakemaan ty öä hän yri ää ensin lohdu amaan lähteny ä ty öä ja tämän kieltäytyessä kääntyy vasemmalle pyytämään 'oikeaa' ty öä. Myös yksin jääneet po‐jat voivat yhdessä ihmetellä tai paheksua ty öjensä karkaamista.  

 

4. vuoro a) kättely

kuten 1. vuorossa

b) portit

1-2 1. poika kävelee keskelle ja pyytää 2. tytön keskelle paripyörintään, samalla 3. 

ty ö siirtyy kuvion läpi, 1. pojan oikealta puolelta 1. tytön luokse 

3-4 1. pojan ja 3. tytön paripyörintä keskellä, 3. ty ö lohdu aa 1. ty öä 

5-6 keskellä oleva pari tekee por n, poika vasemmalla ja ty ö oikealla kädellä, puo‐

liksi selin 3. ja 1. ty öön, ja 3. ty ö palaa sen läpi poikansa luokse 

7-8 1. poika vaihtaa o een oikeaan käteen ja pyöräy ää 2. tytön vastapäivään takai‐

sin 2. pojalle ja 2. ja 1. parit tekevät paripyörinnän omilla paikoillaan. 

1-8 toistetaan niin, e ä 3. poika hakee 4. tytön ja 1. ty ö lähtee lohdu amaan 

1-8 2. poika hakee 3. tytön ja 4. tyttö lohduttaa

1-8 4. poika hakee 1. tytön ja 2. tyttö lohduttaa

5. vuoro a) kättely

kuten 1. vuorossa

b) kiittäminen

poika kiittää omaa tyttöään kädestä pitäen

Jälleen saatavilla! 

Tanhuvakan legendaarinen irtoleh painos edulli‐

ses  25 € 

Tilaukset SKY:n toimistosta 

suom@kansantanssinyst.fi 

 

32    Tanhuvies  1 / 2016 

Helmat heiluen Folklandialla 

Vuosi 2016 alkoi  jälleen vauhdikkaas  Folklandia‐ta‐

pahtumalla.  Kansallispukuapteekki  ava in  tutulle 

paikalleen  laivan  info‐piste ä  vastapäätä.  Mukana 

olivat  Suomen  kansallispukukeskuksen  ja  Bragen  li‐

säksi neljä kansallispukualan amma laista.  

Tämän  vuoden  tapahtuman  teemaksi  on  nime y 

Kansantanssin  riemuvuosi,  jota  huomioimme  osas‐

tollamme sloganilla Helmat heiluen kansallispukuap‐

teekkiin. Tällä kertaa keskityimme osastolla kansallis‐

pukujen  hameisiin  ja  kankaisiin.  Ripus mme  rekkiin 

esille tuomiamme erilaisia kansallispukujen hameita. 

Levi mme pöydille ja istuimille käsinkudo uja raitai‐

sia parkkumeja ja ripsikankaita. Ris raitaiset hurstut‐

hamekankaat  edustavat  upeaa  karjalaista  kudonta‐

taitoa.  Esillä  olivat  tarkiste ujen  Kuolemajärven  ja 

Jääsken naisten hurstuthamekankaat. Länsisuomalai‐

sissa puvuissa hieman runsaammin esiintyvät paine‐

tut  puuvillaiset  ostokankaat,  kar uunit,  keräsivät 

myös kiinnostuneita katseita.  

Järjes mme  hauskan  etovisan,  jossa  pi   yhdistellä 

eri kangaslaatujen nimet oikeisiin numeroihin. Vaih‐

toehdot oli numeroitu esillä oleviin hameisiin ja kan‐

kaisiin.  Osastolta  pi   löytää  esim.  verka,  parkkumi, 

ripsi ja kar uuni. Perjantai‐illan aikana osasto täy yi 

innokkaista osallistujista. Vastaajien kesken arvo in 

hyviä palkintoja.  

Kansallispukuseminaari  

Seremoniat  ja  symbolit olivat aiheena Suomen käsi‐

työn  museon  luentosalissa  5.2.2016  järjestetyssä 

kansallispukuseminaarissa.  Päivän  aikana  kuul in 

elokuussa  2015  Norjassa  järjestetyn  Pohjoismaisen 

kansallispukuseminaarin satoa.  

Päivä alkoi  kansallispukuraadin puheenjohtajan  Inga 

Pihlhjertan kertoessa viikon mi aisen seminaarin an‐

a. Suomesta osallistujia Norjassa oli kymmenkunta. 

Ehdimme ensimmäisenä  iltana  kierrellä  viehä ävillä 

Bergenin  hansakaupungin  aikaisilla  kauppakujilla. 

Näimme  vaiku avia  vuonomaisemia  matkalla  semi‐

Kansallispuvut 

Ajankohtaista

Suomen

Kansallispuku-

keskuksesta

Kansallispukukonsul  Taina Kangas 

kertoo joka numerossa  kansallispuku‐

keskuksen kuumimmat kuulumiset. 

Vuosi 2016 aloite in perinteiseen ta‐

paan Itämerellä Folklandia‐risteilyllä.  

Taina Kangas 

Kuvat: Taina Kan

gas 

 

Tanhuvies   1 / 2016   33 

naaripaikkaamme Fagernesiin. Kuvat palau vat elä‐

väs   mieleen  matkan  ja  seminaarin  kokemukset  ja 

ohjelman. 

Norjassa  esitelmöineet  Suomen  luennoitsijat  esit ‐

vät luentonsa ja tällä kertaa suomeksi. Dosen  Lee‐

na Valkeapään aihe käsi eli  Sääksmäen naisen kan‐

sallispukua  ja  Paula‐ty öä.  Kuulimme  Sääksmäen 

kansallispuvun  vaiheista  ja  sen  muodostumisesta 

Pauligin  kahvipake ssa  hymyilevän  neitosen  asusta 

elävän  kahvia  tarjoilevan  Paula‐tytön  asuksi.  Mikä 

onkaan onnistuneen brändin salaisuus? Tarina jatkuu 

edelleen  vahvana  Pauligin  Paulan  siirtyessä  myös 

net in  kirjoi elevaksi  bloggaajaksi  ja  flashmob‐

tapahtumien järjestäjäksi. 

Lo e n  pitkäaikainen  toiminnanjohtaja  Anna‐Mari 

Bäckman  kertoi  puolestaan  Korsnäsin  paidoista  ja 

sen  symboliarvosta.  Korsnäsin  paidat  ja  niiden  val‐

mistus  ovat mielenkiintoinen  tradi o  Korsnäsin  ym‐

päristössä.  Paidat  ovat  aluksi  olleet  miesten  värik‐

käitä paitoja, joihin on kiinnostavalla tavalla yhdistet‐

ty  kirjovirkkausta  ja  kirjoneule a.  Paidat  ovat  hyvin 

persoonallisia  valmistustavaltaan  ja  kuvioaiheiltaan. 

Perinteises   värimaailma  on  ollut  punavoi oinen 

kirjovirkatuissa  osissa  ja  valkopohjainen  neulotuissa 

kohdissa. 

Tutkijat, voi sanoa ympäri maailmaa, ovat kiinnostu‐

neita Korsnäsin paidoista edelleen niiden mielenkiin‐

toisen historian  ja valmistuksen osalta. Paitojen val‐

mistus  jatkuu  tänäkin päivänä  ja vanhemmat  tekijät 

siirtävät perinne ä mielellään nuoremmille.  

Iltapäivällä  kansallispukukonsul   Taina  Kangas  ker‐

toi  Kansallispukukeskuksen  tehtävistä  ja  ajankohtai‐

sista  tapahtumista.  Kansallispukukeskuksen  toimin‐

nan  aikana  on  tähän mennessä  julkiste u  kaksi  pu‐

kutarkistusta  eli  Kuolemajärven  ja  Jääsken  naisten 

mallipuvut. Kiinnostus pukutarkistuksia ja uusien pu‐

kumallien  kokoamista  kohtaan  jatkuu  vilkkaana.  Jo‐

hanneksen naisen uuden pukumallin mallipuvun val‐

mistus  on  alkamassa.  Rauman  seudun naisen puku‐

tarkistusprojek   on  käynnistymässä  ja  esikuva‐

aineistoa tutkitaan parhaillaan. 

Seminaaripäivä  keräsi  Käsityön  museon  luentosalin 

täyteen  asiasta  kiinnostuneita  kuulijoita.  Päivän  lo‐

puksi  amanuenssi  Seija Hahl  esi eli  Kujan näy elyn 

Rakkaudesta Karjalaan, jossa valotetaan mm. Aunuk‐

sen käsityötuvan toimintaa. 

Suomen Kansallispukukeskuksen toimintaa 

Näy elyt Kansallispukukeskuksen Kujalla 

5.6.2015–17.1.2016  YHTÄ  JUHLAA  –  Kansallispuku 

130 vuo a. Juhlavuoden näy ely valo  suomalaisen 

kansallispuvun tarinaa. 

23.1.–28.8.2016  Omin  käsin  –  uuteen  onnelliseen 

elämään  ja  Rakkaudesta  Karjalaan.  Virkki‐kokoel‐

mista  koo u näy ely  levi äytyy museon vaihtuvien 

näy elyiden  loihin  mukaan  lukien  Kansallispuku‐

keskuksen  Kujan  23.1.–28.8.2016.  Näy ely  valo aa 

käsityöneuvos Tyyne‐Ker u Virkin elämäntyötä käsi‐

töiden parissa. 

9.9.2016–29.1.2017  Käsityö  on  elämän  mi ainen 

matka 

24.9.2016  vietämme  jälleen  Suomen  kansallispuku‐

keskuksen  järjestämää  Kansallispuvun  juhlapäivä  ‐

tapahtumaa Suomen käsityön museon  loissa Jyväs‐

kylässä.  Luvassa  on  kansallispukuaiheista  ohjelmaa 

sekä kansallispukutarvikkeiden myyn tori.  

 

Varaa päivä jo nyt kalenteriisi!  

Kansallispuvut 

 

34    Tanhuvies  1 / 2016 

Tanhutoimintaa harjoi ava järjestö huoleh i alkavan 

ryhmän koollekutsumisesta  ja  sopii  sekä pelimannin 

e ä tanhunope ajan kanssa ensimmäisen harjoitus‐

kerran kokoontumispaikasta ja ajasta. Tästä alkaakin 

ope ajan osuus. 

 

 

Yleisiä periaa eita 

Jos  asioita  asetetaan  jonkinlaiseen  tärkeysjärjestyk‐

seen, on aloite ava ehdo omas  ihmisestä. 

Harjoituspaikalle  kokoontuu  joukko  halukkaita  tai 

uteliaita  harrastajia.  Toiset  tulevat mukaan  liikunta‐

viet nsä  innoi amina,  toiset  taas  etsimään  ystäviä, 

ehkä  joku  on  kiinnostunut  perinteestäkin.  Oli  tule‐

vien  tanhuajien  kokoontumismo ivi  mikä  tahansa, 

on heillä kaikilla yhteisiä ongelmia, jotka lii yvät uu‐

teen, ennen kokema omaan  lanteeseen. 

Uuteen yhteisöön tuleminen vaa i  jo melkoista roh‐

keu a,  ja niinpä ope ajan on ennakkoon paneudut‐

tava  keinoihin,  joilla  hän  saa  uudet  harrastajat  toi‐

mintaan  – liikuntaan  –  mukaan.  Arka  ja  epävarma 

henkilö  jää helpos  seinäkoristeeksi syy äen milloin 

päänsärkyä, milloin jotain muuta syytä poisjäämises‐

tään. Useimmiten  syy  on  epävarmuus  omasta  oppi‐

miskyvystä tai rytmitajusta. 

Alkuun onkin hyvä kertoa oppimista hidastavista  te‐

kijöistä.  Aikuisilla,  jotka  ovat  to uneet  käy ämään 

jalkojaan vain kävelyyn, ovat jalkojen ja aivojen välil‐

lä olevat  johdot  ikään kuin tukkeutuneet.  Jalat eivät 

to ele  aivojen  antamia  käskyjä.  Harjoiteltaessa  nä‐

mä  johdot aukeavat vähitellen  ja oppiminen nopeu‐

tuu. Lopuksi pystytään tanssimaan jo toisten perässä 

outoakin tanhua. 

Toinen  kerro ava  asia  on  se,  e ä meillä  kaikilla  on 

rytmitaju syntymälahjana, kun vain opimme kuunte‐

lemaan.  Kuuntelemista  voi  au aa  rytmitaputuksella 

ja  marssimalla  musiikkia  kuunnellen.  Rytmin  löyty‐

mistä  au avat  kaikki  käytetyt  harjoitukset,  koska 

tanhuaminen on yhteissuoritusta. 

Kaiken  kaikkiaan  on  ope ajan  alkupuheenvuoros‐

saan anne ava harrastuksesta niin myönteinen mut‐

ta toisaalta myös niin rehellinen kuva kuin mahdollis‐

ta. 

Käytännön asiat 

Tanhuope ajan on kirja ava itselleen muis in kaikki 

ne asiat, jotka hän aikoo ryhmän jäsenille puhua, jot‐

ta mitään ei unohtuisi. 

‐ Läsnäolijat toivotetaan tervetulleiksi. 

‐ Tanhuope aja esi elee itsensä. 

‐ Ope aja esi elee myös pelimannin. 

‐ Läsnäolijat esi elevät itsensä. 

‐  Harjoitus laisuuden  järjestävän  yhteisön  toiminta‐

periaa eet  on  syytä  kertoa  he   ensimmäisellä  tun‐

nilla,  e ei  kukaan  tule mukaan  etämä ä  järjestön 

Osa 5: Uuden ryhmän aloi aminen 

Kansantanssi 

Tietovakka 1 

Edellisissä luvuissa on käsitelty tanhuope ajan työhön lii yviä kysymyksiä useammalta kan‐

nalta katso una. Uuden ryhmän aloi aminen on kuitenkin asia, johon ei vielä missään yhtey‐

dessä ole paneudu u. Tämän kirjan työryhmä katsoi aiheelliseksi paneutua tämänkin erityis‐

kysymyksen käsi elyyn. 

 

Tanhuvies   1 / 2016   35 

ideologiasta. Näitä  etoja voi myöhemmin vähitellen 

täydentää, mu a parilla lauseella on pääasiat kerrot‐

tava. 

‐  Ensimmäisellä  tunnilla  on  myös  kerro ava,  missä 

voin vaihtaa harjoitusasun ja missä ovat peseytymis‐ 

ja  WC‐ lat.  Ope ajan  on  myös  ilmoite ava,  voiko 

pukeutumis laan jä ää arvo‐omaisuu a vai onko ne 

tuotava harjoituspaikkaan. 

‐ Elleivät ilmoi autuminen ja harjoi elu tapahdu sa‐

massa  paikassa,  on  kummankin  osoite  tehtävä  tar‐

koin selväksi. 

‐ Harjoitusasun on oltava asiallinen. 

Kengät  ovat  harjoitusasun  tärkein  asia,  ja  parhaat 

jalkineet  ovat  ne,  joilla myöhemmin  tanhutaan  juh‐

lissa,  yhteisissä  illanvietoissa  tai  esityksissä.  Jos  al‐

kuun  ei  halua  ostaa  kansallispukuun  kuuluvia  jal‐

kineita tai jos harjoi elupaikalla ei saa käy ää taval‐

lisia matalapohjaisia  jalkineita, on syytä  liimata ken‐

gän sekä pohjan e ä kannan alle halkaistua nahkaa. 

Tanhukenkään  totu autuminen  on  kuitenkin  tär‐

keää, ellei siihen salin vuokraajan kannalta ole estei‐

tä. 

Jos haluaa huoleh a jalkojensa terveydestä, on hyvä 

käy ää  paksuja  käsinkudo uja  villasäärys miä  eli 

kalsuja tai villasukkia. Jalkojemme lihakset "rikkoutu‐

vat"  kylminä  herkäs ,  ja  siksi  amma tanssijatkin 

käyttävät  hyvin  lämpimiä  säärys miä  harjoitelles‐

saan. 

Ylävartalon vaatetukseksi sekä tytöille e ä pojille so‐

pii hengi ävä puuvillainen paita. Ty öjen hameen on 

oltava rii ävän pitkä ja leveä, jo a siinä voi vapaas  

liikkua. Samasta syystä on poikien harjoitushousujen 

oltava joustavaa materiaalia. 

 

 

Harjoituskäy äytyminen 

Ope ajan  on  alkupuheenvuorossaan  kerro ava 

myös, mikä merkitys  säännöllisellä  harjoituksella  on 

ryhmän edistymiselle.  Täsmällisestä  aloitusajasta on 

tanhunope ajan  ehdo omas   itse  huolehdi ava. 

Jos harjoitusten alku venähtää, to uvat ryhmän jäse‐

net tähän ja myöhästyvät yhtä enemmän. Tällöin jää 

tehokasta harjoitusaikaa käy ämä ä. 

Ensimmäinen harjoitus 

Jos ilmoi autuminen tapahtuu omassa harjoitussalis‐

sa,  on  hyvä  jo  ensimmäisellä  kertaa  o aa  pieniä, 

helppoja  mu a  sil   hauskoja  tanhuja  tanhu aviksi. 

Ensimmäisen tunnin tavoi eeksi voi o aa vaikka tu‐

tustumisen neliöön  ja piiriin. Parinvaihtotanhut ovat 

erinomaisia ensimmäisen tunnin tansseja.  Jokin mu‐

kava leikki, joka ei nolaa ketään, voidaan myös o aa 

ohjelmistoon. Nykyajan ihminen tuntee itsensä usein 

vaivautuneeksi oudossa  seurassa  leikkiessään; aikui‐

nen kokee leikkimisen lapsekkaaksi, mu a hyvä leikki 

voi  vapau aa  ryhmän  jännitystä  ja  kirvoi aa  sen 

välttämä ömän  naurun  jo  ensimmäisellä  tunnilla. 

Pääasia  on,  e ei  kukaan  hämäänny  tehtävänsä  vai‐

keudesta tai naure avuudesta. 

Ensimmäisen tun in on syytä sisälly ää myös verryt‐

telyohjelmaa, niin e ä tanhuajat to uvat he  alusta 

alkaen  tähän  terveytemme  kannalta  niin  tärkeään 

toimintamuotoon. 

Pienen  ripauksen  juhla‐  tai  tapaperinne ä  voi,  jos 

haluaa, antaa  jo ensimmäisissä harjoituksissa. Tieto‐

iskussa  edotetaan  mahdollisimman  lyhyes   yhtei‐

sön muusta  toiminnasta. Tietoiskun voi  etenkin  ja‐

kaa myös monisteena. 

Tanhunope ajan on valmistaudu ava jokaiselle tun‐

nille  niin  huolellises   kuin  mahdollista.  Uusien  tan‐

huajien  ensimmäinen  kokoontuminen  on  suuntaa 

antava koko ryhmän tulevalle toiminnalle, ja siksi sen 

läpiviemiseen on paneudu ava erikoisen tunnollises‐

 ja yksityiskoh a harkiten. 

Ensimmäisen  tunnin  lopu ua  pitäisi  jokaisen  läsnä‐

olijan  tuntea  kokeneensa  jotain  uu a  ja mielenkiin‐

toista ja haluta tämän kokemuksen uusiutuvan. 

Kansantanssi 

 

36    Tanhuvies  1 / 2016 

Kansallispuvut 

Tanhuvies  goes aikuisten värityskirja 

Piirrokset: Ju a Jaakkola 

Aikuisille suunna uja värityskirjoja myydään jokaisessa hyvin varustetussa leh kioskissa ny‐

kyisin. Yksityiskohtaisen väri ämisen sanotaan olevan rentou avaa. Tanhuvies  tar ui ajan‐

kohtaiseen suosikkiin ja toteu  muutaman kansallispukuaiheisen värityskuvan. Näillä väritys‐

tehtävillä ei ole ikärajaa. 

 

Tanhuvies   1 / 2016   37 

Kansallispuvut 

 

38    Tanhuvies  1 / 2016 

Hieman kansanmusiikin historiaa  Milloin  ja miten  kansanmusiikki  on  saanut  alkunsa? 

Varmaa  ajankohtaa,  jolloin  suomalaisen  kansanmu‐

siikin  katsotaan  syntyneen,  ei  etenkään  voida  e‐

tää,  mu a  tutkimuksissa  on  pyri y  pääsemään  tu‐

hansia vuosia taaksepäin. Aluksi musiikki saa oi olla 

edostamatonta, ääntelyä ja kivien ja 

luiden  yhteen  hakkaamista,  mu a 

varmaa  etoa  musiikin  etoisesta 

tuottamisesta  on  noin  vuodelta  500 

eKr. Silloin musiikki on ollut pääasial‐

lises   shamanis sta  ja  mitaltaan  va‐

paata kuten loitsut ja manaukset.  

 

Noin  vuoden  nolla  enoilla  runous 

alkoi olla mitallista  ja mukaan tuli sävel, syntyi koko 

muinaissuomalaisen kauden tärkein musiikin muoto, 

kalevalainen  laulu eli  runonlaulu. Perusmelodiat oli‐

vat  lyhyitä  ja  sävelalaltaan  suppeita,  ja  niitä muun‐

nel in esittäjästä riippuen enemmän tai vähemmän. 

Yleisin  runosävelmätyyppi  on  viisijakoinen  ja  sä‐

kei en  loput  päättyvät  tavallises   kahteen  kestol‐

taan  kaksinkertaiseen  säveleen.  Kalevalami aa  käy‐

te in  yksinomaan  runomi ana,  ei minkään  tanssin 

säestyksenä.  Mahdolliset  tanssilliset  koreografiat 

lii yivät laulun esittämistapaan.  

 

1600‐luvun  lopulla  kalevalainen  laulu  muu ui  vähi‐

tellen uudeksi kansanlauluksi. Rytmi muu ui  tasaja‐

koiseksi,  asteikot  laajenivat  ja  teks   oli  riimillistä. 

Yleisimmät laulun muodot olivat rekilaulu, polskalau‐

lu, balladi sekä hengelliset laulut. 

 

Ensimmäiset  soi met  olivat  simpukoita,  kiviä  ja 

eläinten luita. Ennen ajanlaskun alkua 

oli myös käytössä  jonkinlaisia puhal ‐

men  esiasteita,  mu a  ei  voida  var‐

muudella  sanoa minkälaisia. Koko ka‐

levalaisen kauden  tärkein  soi n oli 5‐

kielinen  kantele  sekä  myöhemmin 

jouhikko  ja  erilaiset  paimensoi met. 

Samoihin aikoihin kun kansanlaulu uu‐

distui  1600‐luvulla,  myös  soi nmu‐

siikki  muuttui  olennaises   viulun  yleisty yä.  Viulun 

lisäksi ale in soi aa klarine a, joka yleistyi laajem‐

mal   1700‐luvun  loppupuolella,  mu ei  kuitenkaan 

saavuttanut  viuluun  verra avaa  asemaa.  Sitä  käy‐

te in  viulun  ääntä  vahvistavana  instrumen na,  ja 

esimerkiksi  häissä  tavallinen  soi nkokoonpano  oli 

kaksi viulua ja klarine . 

 

Hanurin esiintulo 1800‐luvulla  esi yhtä suurta mur‐

rosta  kuin  kanteleen  vaihtuminen  viuluun  1600‐lu‐

vulla. Hanuri toi mukanaan tasavireisyyden ja valmiit 

soinnut,  ja kovan äänensä ansiosta siitä tuli suosi u 

tanssien säestyssoi n. Ensimmäiset hanurit olivat 1‐ 

Jyväskylän syyskurssilla 17.–19.9.1999 heräsi keskustelua pelimannien keskuudessa siitä, e ä 

ohjelmistokursseilla olisi mukava oppia myös vuosiohjelmien lisäksi jotain tyylillisiä ja teknilli‐

siä seikkoja tanhu‐/kansanmusiikin soi amisessa ja sovi amisessa.. Tarkoitukseni olisi nyt 

Tanhuvies n välityksellä yri ää antaa joitakin teks llisiä vinkkejä ja ohjeita pienien pedago‐

giikkapake en muodossa, joissa jokaisessa käsi elisin jotakin  e yä aihe a. Tämä ensim‐

mäinen ei ole vielä kovinkaan teoree nen, vaan tällainen “kevyt johdatus aiheeseen”, jonka 

lukeminen ei ole pahaksi tanhuohjaajillekaan… 

Jarin pedipalsta vuodelta 1999 ‐ osa 1 

Kansanmusiikki 

Hanurin esiintulo 1800

‐luvulla  esi yhtä suur‐

ta murrosta kuin kan‐

teleen vaihtuminen 

viuluun 1600‐luvulla. 

Jari Komulainen 

 

Tanhuvies   1 / 2016   39 

ja  2‐rivisiä  diatonisia  ja  pienikokoisia,  isommat  kro‐

maat set  harmonikat  yleistyivät  1900‐luvun  alussa. 

Aluksi harmonikkaa monilla tahoilla halveksi in, pu‐

hut in kurtusta tai pirunkeuhkoista, ja hanurinsoi o 

tuomi in renkutukseksi. Ajan henkeä kuvastaa hyvin 

Kaarlo Sovijärven kirjoitus vuodelta 1910: 

“On surullista  ja  tuskallista ajatella, e ä van‐

hanaikaiset  viulunsoi ajat  vuosi  vuodelta 

harvenevat  ja  häviävät.  Raakaääninen  hanu‐

rin renkutus nyt kuuluu rivon rallatuksen kes‐

keltä  maanteiltä  ja  nurkkatans‐

seista.  Nuori  polvi  ei  tahdo  eikä 

viitsi enää harjoitella esi‐isäimme 

rikasvärisiä,  vilkkaita  soittokap‐

paleita,  vanhat  muistot  upote‐

taan  menneisyyden  unholaan, 

viulut  ja  kanteleet  muu uvat 

miltei  museotavaroiksi.  On  jo 

aika,  e ä  tästä  menosta  tulee 

loppu! Laulua ja musiikkia rakas‐

tava  nuoriso  ruvetkoon  taiste‐

luun ja ankaraan sotaan tuota julmaa hanuri‐

järjestelmää  vastaan.  Käy äkää  edes  joskus 

vapaahetkenne  viulunsoi oon  tai  kanteleen 

näppäilemiseen.” 

 

Tanssiohjaajan ja pelimannin yhteistyö  

Jo a  kansantanssin opetus  ja ohjaus olisi  tehokasta 

ja antoisaa niin ohjaajalle, pelimannille kuin oppilail‐

lekin, olisi ehdo oman tärkeää, e ä ohjaajan ja peli‐

mannin  yhteistyö  sujuisi  mutki a,  toinen  toistaan 

ymmärtäen. Tanssinohjaajan  tulisi  olla perillä musii‐

kin  perusteista, mu a myös  pelimannin  tulisi  etää 

tanssiin peruskuviot. 

 

Kun  uuden  tanssin  ope elu  aloitetaan,  sen  lisäksi, 

että ohjaaja ope elee  tanssin  askelikot,  kuviot  ym., 

hänen tulisi selvi ää itselleen tanssin ja musiikin suh‐

de  toisiinsa. Tällä  tarkoitan sitä, e ä ohjaaja on sel‐

villä siitä, mikä osa musiikista soitetaan  etyssä tans‐

sin kohdassa. Tämä edelly ää, e ä ohjaaja on selvil‐

lä, mikä on tah , montako iskua tahdissa on ja osaa 

tulkita  edellä  mainitut  seikat  nuo sta.  Jos  tanssin 

musiikissa  on  useampi  kuin  yksi  osa  tai  säkeistö, 

tanssiohjeen oheen olisi hyvä merkitä, missä osassa 

ja  säkeistössä  ollaan menossa. Myös  tempon  pitäisi 

olla ohjaajan  edossa varmas ,  ja tarpeen vaa essa 

hänen  tulisi  näy ää  se  säestäjälle, 

sillä  mielestäni  ohjaajan  tehtävä  on 

antaa  tempo  ja  soi ajan  tehtävä  on 

säily ää  se  tasaisena,  lukuun  o a‐

ma a tarkoituksellisia kiihdytyksiä tai 

hidastuksia. 

 

Pelimannin olisi hyvä opetella tanssin 

kuvioista  ne  paikat,  jotka  kertovat, 

e ä musiikissa  tapahtuu  tai  tulee  ta‐

pahtumaan jotain (lopetus, osan vaih‐

to,  sikermissä  kappaleen  vaihto,  tempon  muuttu‐

miset tms.). Tällöin vältytään tarpeettomilta huudoil‐

ta, kädenheilautuksilta tai muilta merkeiltä,  joilla on 

tarkoitus vies ää soi ajalle, yleensä liian myöhään, 

musiikin  muutoksista.  Tanssien  perusaskelikot  olisi 

hyvä pelimannin osata myös käytännön tasolla,  sillä 

soi oon  tulee  huoma avas   enemmän  “swengiä”, 

kun tuntee jaloissaan ja koko kropassaan tanssin syk‐

keen. 

 

Tärkein  sääntö  kuitenkin  sekä  tanssin  e ä  soiton 

osalta on, e ä vain rii ävän kova harjoi elu tuo aa 

tuloksia.  Tansseja  ei  kannata  “jä ää  aina  hautu‐

maan”, vaan käydä pienimmätkin ongelmapaikat pik‐

kutarkas  läpi. Harjoi elulla tähdätään esitykseen, ja 

esitykseen ei kannata lähteä puolivalmiilla teoksella. 

Kansanmusiikki 

Tärkein sääntö kui‐

tenkin sekä tanssin 

e ä soiton osalta on, 

e ä vain rii ävän 

kova harjoi elu 

tuo aa tuloksia. 

 

40    Tanhuvies  1 / 2016 

Loppuun as  hio u esitys on katsojalle nau nto kat‐

sella ja esiintyjälle nau nto esi ää. 

 

Musiikin elävöi äminen 

Jo a  esitys  olisi mahdollisimman  ehjä  ja  yleisöystä‐

vällinen,  tulisi  musiikkia  mahdollisuuksien  mukaan 

elävöi ää eri  konstein. Tämä ei väl ämä ä ole pel‐

kästään pelimannin tehtävä, vaan myös tanssiohjaaja 

voi olla suurena apuna musiikin sovi amisessa, vaik‐

ka hän ei musiikin teoriasta olisikaan kovin  etoinen. 

Hänelle syntyy varmas  mielikuvia,  jotka kuvastavat 

tanssin  ilmapiiriä,  onko  tanssi  surullista,  riehakasta, 

hempeää,  vihaista,  monotonista,  “ryöpsähtelevää” 

tai minkälaista  tahansa.  Kertomalla  näistä mielleyh‐

tymistään  säestäjälle,  tanssinohjaaja  ja  pelimanni 

voivat yhdessä “rakentaa” musiikin niiden perusteel‐

la. Eikä siihen väl ämä ä tarvita isoa yhtye ä, vaan 

yksikin soi aja voi tulkita musiikkia monilla eri tavoil‐

la. Melodioita voidaan muunnella, lyhyisiin neljän tai 

kahdeksan  tahdin melodioihin  voidaan  säveltää  uu‐

sia  lisäosia, rytmiikkaa voidaan käy ää, sointumaail‐

maa voidaan muokata, dynamiikkaa vaihdella, kaikki 

on  salli ua,  kunhan  musiikin  pulssi  säilyy  ja  tah ‐

määrät täsmäävät tanssin kanssa. Joku saa aa miel‐

tää  musiikin  sovi amisen  ja  muokkaamisen  perin‐

teen raiskaamisena, mu a sitä ei suinkaan mielestä‐

ni  ole,  vaan  ennemminkin  se  pitäisi  mieltää  perin‐

teen  jatkamisena,  sillä  myös  en sajan  pelimannit 

ovat  muunnelleet  ja  muokanneet  tanssimelodioita, 

kukin omien taitojensa rajoissa. 

 

Tästä  pääsemmekin  si en  jatkamaan  seuraavissa 

numeroissa,  yritän  antaa  hieman  vinkkejä  kansan‐

musiikin  soi amisen  tyyliseikoista,  ävöi ämisestä, 

sovi amisesta yms., mitä mieleen juolahtaa. 

Kansanmusiikki Kuva: SKY 

 

Tanhuvies   1 / 2016   41 

Suomalaisen Kansantanssien Ystävien  iltamassa 6 p. 

marrask. pi  tarkastaja Lauri Mäkinen esitelmän kan‐

sallispuvuista.  Esitelmöitsijä  huomau ,  e ä  meillä 

tähän as  oli  ollut  vaikea  tehtaistamme saada  sopi‐

via värejä ja e ei meillä ole ymmärre y valita sitä oi‐

keata kuosia: pitkälle  ja  solakalle ei  sovi  sama kuosi 

kuin lyhyelle ja lihavalle. 

  

Meidän  kansamme on  tähän as   tuntenut niin  liian 

vähän  arvonantoa  esivanhempaansa 

tavoille.  Ulkomailla  täytyy  ihailla  sitä 

harrastusta,  joka osoi aakseen kansal‐

lispukuaatteen ajamiseen nähden [sic]. 

Ruotsissa se on kansan seassa vielä elä‐

vä aate, mu a myöskin sivistyneet ovat 

sen  omistaneet  itselleen,  niin  e ä 

esim.  Nääs'in  seminaarissa  3/4  kurs‐

seihin  osaao avista  kansakoulunopet‐

taja arista  viime  kesänä  käyt   kan‐

sallispukua.  Meillä  on  etys   vaike‐

ampi  saada  asia  niin  pitkälle,  koska  se 

ei enää ole tavallinen meidän kansam‐

me  keskuudessa,  kuten  esim.  Ruotsin 

Taalainmaassa.  Vaan  vieläpä  ovatkin 

Ruotsin  etevimmät  taiteilijat  o aneet  asian  omak‐

seen.  Ehkäpä  mekin  voisimme  saada  taiteilijamme 

mukaamme,  jos  onnistuisimme  lai amaan  kansal‐

lispukumme sointuva‐värisiksi  ja kuosisiksi sekä kan‐

san eteellises  oikeiksi.* 

 

Tämän  kansallisuuspyrkimyksen  tulisi  käydä  rinnak‐

kain  käsiteollisuusharrastuksen  kanssa.  Englannissa 

John  Ruskin  pani  alkuun  pyrkimyksen  pois  tehdas‐

maisuudesta  ja  palaamisen  yksinkertaiseen,  alkupe‐

räiseen  luonnollisuuteen,  joka  ihailee käsin suoritet‐

tua  työtä.  Hän  avasi  uuden  uran  taideteollisuudelle 

ja kansallisen elämän tutkimiselle.  

 

Myöskin  meidän  suomalaisten  tarvitsisi  palata  ko‐

neellisuudesta  käsiteollisuuteen  ja  ulkolaisten muo‐

en  orjuudesta  esivanhempaimme  tapoihin.  Maa‐

seuduilla  matkitaan  kaikki  kaupunkilaisten  erehdyk‐

set,  sen  tähden  tulee  kaupunkilaisten  joskus  antaa 

myöskin hyvää esimerkkiä maaseu‐

dulle.  Tehdastuotteiden  ihailemi‐

sesta on vaan pieni askel kaiken ul‐

kolaisen  ihailemiseen;  seurauksena 

on, e ä joka vuosi tarvitsemme yhä 

enemmän  ulkomaalaista  tavaraa. 

Esimerkkinä  maini akoon  e ä  v. 

1897  tuo in  Suomeen  3 milj. mar‐

kan  edestä  täysivillaisia  valmiita 

vaatteita; v. 1907 jo 6 milj. markan 

edestä.  

 

Kysymys  ei  siis  ole  vaan  aatteel‐

linen, vaan tärkeä, taloudellinenkin.  

 

Kutojat,  taiteilijat  ja yleisö  liittyköön sen  tähden yh‐

teen  luomaan  sopivia  kuoseja,  sointuvaa  väriloistoa 

ja esivanhempainne yksinkertaisuu a. 

 

*  Eiköhän  taiteilijain  pitäisi  he   alussa  olla mukana 

neuvomassa. Toim. huom. 

 

 

h p://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/854827#?page=28 

Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot 

Historian havinaa 

”Myöskin meidän 

suomalaisten tarvit‐

sisi palata koneelli‐

suudesta käsiteolli‐

suuteen ja ulkolais‐

ten muo en orjuu‐

desta esivanhem‐

paimme tapoihin.” 

Suomen Urheiluleh , 01.11.1909 

 

42    Tanhuvies  1 / 2016 

R uumiini  oli  täysin  terve  ja  mieleni  rau‐

hallinen.   Minua ei uhannut ystävän pe‐

tos tai usko omuus eikä salaisen enem‐

pää kuin  julkisenkaan vihollisen hyökkäys. Minulla 

ei ollut minkäänlaista  laisuu a hankkia  lahjomal‐

la, imartelemalla tai pari amalla minkään korkean 

herran tai hänen hempukkansa suosiota.  

En  tarvinnut  mitään  suojaa  petoksen  tai  sorron 

varalta.   Ei ollut  lääkäriä  tärvelemässä ruumistani, 

ei  lakimiestä  hävi ämässä omaisuu ani  eikä  ilmi‐

antajaa  urkkimassa  sanojani  ja  tekojani  tai  mak‐

susta  sepi ämässä minuun  kohdistuvia  syytöksiä. 

Ei ollut ilkkujia, moi joita, pane eli‐

joita,  taskuvarkaita,  asianajajia, pari ajia, 

narreja, pelureita, polii kkoja, älyniekkoja, juo eli‐

joita, ikäviä jaari elijoita, riitapukareita, vie elijöi‐

tä, murhamiehiä, ryöväreitä eikä taitureita, ei puo‐

lueenpuheenjohtajia  eikä  puoluelaisia,  ei  sanoil‐

laan  eikä  esimerkillään  paheeseen  houku elevia, 

ei  vankityrmiä,  pyövelinpiiluja,  hirsipuita,  kaakin‐

puita eikä kaularautoja, ei petollisia kauppiaita ei‐

kä  käsityöläisiä,  ei  kopeu a,  turhamaisuu a  eikä 

teeskentelyä,  ei  keikareita,  kerskureita,  juomarei‐

ta, harhailevia por oja eikä kuppatau a, ei irstaita, 

rie aita, tuhlaavia vaimoja, ei typeriä, omahyväisiä 

saivartelijoita, ei tungettelevia, pöyhkeitä, toraisia, 

häliseviä,  räyhääviä,  tyhjiä,  itserakkaita,  sada ele‐

via  kumppaneita,  ei  roistoja,  jotka  ovat  päässeet 

nousemaan  loasta paheidensa avulla, eikä aatelia, 

joka on heite y  lokaan hyveittensä  vuoksi,  ei  lor‐

deja, leikareita, tuomareita eikä tanssimestareita. 

 

Jonathan Swi : GULLIVER 

Kansan tansseja kirjallisuudessa 19 

Esko Kannusmäki 

Kansantanssia kirjallisuudessa 

”Ihmisen voi tehdä 

onnelliseksi karko a‐

malla hänen näkyvis‐

tään kotoiset huolet 

ja täy ämällä hänet 

kokonaan sillä ajatuk‐

sella, e ä hän osaa 

tanssia hyvin.” 

Blaise Pascal 

Kuva: W

ikipedia 

 

Tanhuvies   1 / 2016   43 

   

  Kauan si en Kalliossa, 

  Hiltusen vanhassa talossa, 

  Teemu tanssi, polvi notkui, 

  talo soi, kivi helisi. 

   

  Teemu läh  tanssimasta.   

  Sen o  minkä omis : 

  tanssikengät, lintulaudan, 

  varjoviitan, meriko lon. 

   

  Teemu läh , varjo väikkyi,  

  pauhasi meren ko lo. 

  Hiltunen, ankara isäntä, 

  tarkas  joka tavaran 

  e ei vienyt la oita, 

  seiniä kantanut pihalle. 

 

  Teemu läh  tanssimasta. 

  Tanssin vei matkatytöksi. 

   

  Tanssia joka talossa 

  Teemun kanssa tanssimassa; 

  laulua joka lasissa, 

  Teemun kanssa täy ämässä; 

  tumma vyö joka valossa 

  Teemun halki kiitämässä. 

   

  Teemu siellä Teemu täällä,  

  aina muualle menossa. 

  Varjovii a, lintulauta, 

  tanssikengät, ko lotorvi; 

  ei löydy kengille kotoa. 

   

  Kauan si en Kalliossa  

  Teemu tanssi, polvi notkui; 

  minä tanssin, sinä tanssit, 

  kaikilla joku sylissä. 

   

  Ma  Rossi: Tuli ja tanssi 

 

KANSANTANSSEJA 

tanssi      maa      tah laji 

bolero      Espanja    3/4+2/4 

csárdás      Unkari    4/4+2/4 

fandango      Espanja    3/4+3/8 

farandole      Ranska    6/8 

flamenco      Espanja    vaihtuva 

gavo       Ranska    4/4 

gopak      Ukraina    2/4 

halling      Norja     2/4 

hambo      Ruotsi    3/4 

jig        Englan     3/4      

masurkka      Puola     3/4 

polkka      Tsekki    2/4 

polska      Puola     3/4 

reel        Skotlan     3/4 

ripaska      Ukraina    2/4 

so isi, saksanpolkka  Saksa     3/4+2/4 

tarantella      Italia      3/8+6/8 

 

        Ben Scho : Scho n sekalaiset 

Fantasia

 tanssiva

sta m

iehestä

 

Kansantanssia kirjallisuudessa 

 

 

44    Tanhuvies  1 / 2016 

Lasten nurkka 

Mikä tanssin askel? Lue vihjeet ja yritä arvata, mikähän tanssi tai tanssin osa voisi olla kyseessä. 

A) Siinä hypätään neljään laskien, ensin tasahyppy, si en toiselle ja toiselle jalalle ja neljäs hyppy onkin ilmaan! 

B) Kun on kova pissahätä, niin tätä tanssia onkin ihan oivallista tanssia! 

 

C) Askel, askel, hyppy, askel, askel, hyppy, hyppy ja hyppy ja hyppy ja hyppy! 

 

D) Tässä lasketaan kolmeen. Suosi u tanssi häissä, hääpari usein aloi aa juuri tällä tanssilla! 

 

E) Kun hyppäät tämän kauniis , jalkasi napsahtavat ilmassa yhteen kuin kaksi pussaavaa kalaa! 

Tutuista tansseista ja leikeistä on pu‐donnut kirjaimia pois. Täydennä ni‐met ehjiksi. 

A)   __ A I L I 

 

B)  T U P __ U T O U K __ A K E H __ Ä Ä __ Ä 

 

C)  L A U __ A        K __ K K __ 

 

D)   __ U R A        __ U R A      __ Ä I T Ä 

 

E)   __ I N G __ 

Tässä on joukko tanhuaskelikkoja eksynyt muiden aika samanlaisten sanojen joukkoon. Ympyröi kultakin riviltä oikea tanhuaskel/askelikko: 

 

A)   Jolkutus  Melkutus  Tolkutus  Salkutus 

 

B)   Koppavalssi  Hyppyvalssi  Hoppavalssi  Kaartovalssi 

 

C)  Myllytys  Hyllytys  Pyllytys  Ryllytys 

 

D)   Liputus  Lepuutus  Lopetus  Laputus 

 

E)  Hapanmykky  Hupunmakku       Pahanmakku       Hepunsykky 

Vastaukset löytyvät seuraavalta aukeamalta. Tehnyt: Minna Suokas‐Ikonen 

 

Tanhuvies   1 / 2016   45 

Niin paljon kuin rakastamamme harrastus meitä yh‐

distääkin,  se  myös  tuntuu  jakavan  meitä  erilaisiin 

koulu‐  ja  kuppikun in.  Korviini  on  kantautunut  ih‐

me elyä  ja  pe ymystä  sen  johdosta,  e ei  Kansan‐

tanssin  Riemuvuonna  saatu  aikaiseksi  yhtä  yhteistä 

juhlaa kaikkien järjestöjen kansantanssijoille.  

Kansantanssin  Riemuvuo a  on  kaikkien  järjestöjen 

yhteistuumin pääte y vie ää järjestörajoista pii aa‐

ma a  ‐  kansantanssi  edellä.  Toiveissa  oli myös  yksi 

yhteinen  suuri  juhla.  Juhla,  joka  ei  olisi  yhdenkään 

järjestön  oma  kesäjuhla,  vaan  joka  yhdessä  järjes‐

te ynä kokoaisi aidos  yhteen eri  lähtökohdista toi‐

mivat kansantanssijat.   

Koska  vuosi  sa uu  olemaan  Pispalan  So isi  ‐vuosi, 

Nuorisoseurojen  resurssit on  sido u  ison CIOFF‐fes‐

vaalin  järjestämiseen.  Siksi  Nuorisoseurat  ehdo , 

että  So isi  toimisi  samalla  Riemuvuoden  pää‐

tapahtumana. Tähän eivät muut järjestöt kuitenkaan 

voineet valite avas  suostua edellä mainituista syis‐

tä. Pispalan So isi on Pispalan So iisi. Se ei vastaa 

ideaa yhteises  järjestetystä juhlasta.  

GraniFolk syntyi sa umusten sarjana 

SKY:n  ja  FSF:n  yhteistyö  läh   käyn in  Petri  Hopun 

ehdotuksesta  järjestää  vuoden  1866  kansantans‐

siesityksen  reproduk o.  Kahden  järjestön  edustajat 

kokoontuivat  siis  yhdessä  suunni elemaan  tapahtu‐

maa,  joka  sijoi uisi  alkuperäisen  esityksen  tapahtu‐

mapaikalle Helsingin Kaivohuoneelle.  

Palavereissa  nousi  esiin  myös  mahdollisuus  laajem‐

masta yhteistyöstä; perinteisen kansantanssin järjes‐

töillä  kun  on  yhteinen  arvopohja.  Tuntui  järkevältä 

järjestää  myös  yhteinen  kesäjuhla  ja  siihen  lii yen 

yhteistä  ohjelmistokoulutusta.  Tässä  vaiheessa 

ote in KTNL mukaan, sillä SKY:n  ja KTNL:n kesäjuh‐

lat  ovat  aina  yhteiset.  Pienten  järjestöjen  on  hyvä 

yhdistää rajalliset resurssinsa. 

Yhteisen  kesäjuhlan  pitopaikaksi  pääte in  Kauniai‐

nen. Yhteistyötä oli jatkunut yli puoli vuo a, kun Kar‐

jalaiselta  Nuorisoliitolta  tuli  pyyntö  päästä  mukaan 

kesäjuhlaan. Näin GraniFolk oli päätynyt edustamaan 

jo  neljää  järjestöä,  kolmea  perinnealue a  ja  kahta 

kieltä.    

Tarkoitus ei missään vaiheessa eikä millään muotoa 

ollut lii outua tai luoda rintamalinjoja. Eikä ole edel‐

leenkään! GraniFolkiin  ja Pispalan So isiin ovat ter‐

vetulleita  kaikki  järjestörajoista  pii aama a.  Myös 

Runebergin päivän flashmobeihin ja muihin tapahtu‐

miin  osallistu in  hyvässä  hengessä  yli  järjestörajo‐

jen. 

Vastasinkin  esi eestä  kieltäytyneelle  naiselle,  e ä 

olemme  kaikki  “niitä  samoja”.  Olemme  kaikki  kan‐

santanssin harrastajia.  Itse aion kokea sekä Pispalan 

So isin e ä GraniFolkin pääjuhlat ja iloita siitä, e ä 

kansantanssin ken ään mahtuu niin paljon! 

Jakaessani GraniFolk‐esi eitä Folklandian messutapahtumassa eräs nainen kieltäytyi tarjo‐tusta paperista perustellen olevansa “niitä toisia”. “Niitä toisia?”, ihme elin. Vastaus kuului: “niitä, jotka menevät Pispalan So isiin”. 

Kansantanssi yhdistää meitä  

Järjestöasiat 

Annuli Perheentupa 

 

46    Tanhuvies  1 / 2016 

Suomenkielisten aikuisten GraniFolk- kenttäohjelman kurssi ohjaajille ja tanssijoille pidetään Puistokulmassa Vantaalla. Kurssilla tanssitaan Suojärven Katrilli ja Ruha sekä yhteisohjelmat Ylänepolska, Tanttuli, Menuetti Lapfjärdistä, Siliävalssi, Koiviston polska, Heinolapolska ja Pols-ka. Aika: la 19.3.2016 klo 10.00 – 15.15 Paikka: Puistokulma, Talkootie 4, 01350 Vantaa Opettaja: Petter Broström Kurssinjohtaja: Riitta Kangas riitta.kangas (at) kolumbus.fi, 050-3586491 Hinta Kurssin hinta 35 €/henkilö sisältäen opetuksen, kahvit ja keittolounaan Kurssimaksu maksetaan kurssin alussa. Ilmoittamatta poisjääneistä SKY

laskuttaa kurssin jälkeen. Ilmoittautuminen Ilmoittautumiset TORSTAIHIN 10.3. mennessä Matti Lankiselle puh. ja tiedustelut 0400-422 417 tai sähköpostilla matti.lankinen@kansantanssinuoret.fi Ilmoittautumisessa muista seuraavat:

Yhteystietosi Kurssille osallistuvien nimet ja yhdistys Erityisruokavalio

Ohjelma Kurssin ohjelma on seuraava:

9.30 Ilmoittautuminen ja aamukahvi 10.00 Kenttäohjelman harjoitus 12.15 Lounas 12.45 Harjoitus jatkuu 14.15 Kahvi 14.30 Harjoitus jatkuu 15.15 Kurssin päätös

Koulutuksen järjestää Suomalaisen Kansantanssin Ystävät. Kurssi järjestetään yhteistyössä OK-opintokeskuksen kanssa. Käytännön järjestelyistä vastaa Helsingin pitäjän tanhuujat ja spe-larit. Kesäjuhlan järjestävät Finlands Svenska Folkdansring (FSF), Kansantanssinuorten Liitto (KTNL), Karjalainen Nuorisoliitto (KN) ja Suomalaisen Kansantanssin Ystävät (SKY). Tervetuloa sekä tanssijat että ohjaajat!

GraniFolk suomenkielisten kenttäohjelma

Kurssitiedote 10.2.2016  

www.granifolk.fi

#yhdessätillsammans #kansantanssi #folkdans #GraniFolk #tanhu150v #tanssinriemu

 

Tanhuvies   1 / 2016   47 

Kansallispukupörssi 

Kansallispuvut 

Lasten nurkan oikeat vastaukset: 

1A) melkutus B) hoppavalssi C) hyllytys D) laputus  

E) hapanmykky 

2A) polkka B) polska C) jenkka D) valssi E) laukka 

3A) Haili B) Tupsutoukkakehrääjä C) Laula kukko D) Hura hura häitä E) Bingo 

Myytävänä  

Härmän eli Etelä‐Pohjanmaan naisen puku kokoa 40. Täysin käsin tehty korua myöten. Kankaat käsin 

kudo u. 

Tiedustelut: Irmeli Korhonen p. 046‐613 7071 

Myytävänä 

Hyväkuntoisia kansallispukuja: 

Tuuterin kansallispuku 1950‐60‐

luvuilta,koko n. 40‐42. 

Jurvan kansallispuku 1950‐luvulta, ko‐

ko n. 40‐42. 

Kirkkonummen lasten puku, n. 7‐

vuo aan  kokoinen. Esiliina puu uu. 

Tiedustelut: Seija Tapani p. 050‐913 0771 

Myytävänä 

Janakkalan naisen kansallispuku , koko 38. 

Hintapyyntö 100 €. 

Ruokolahden huntu, hintapyyntö 10 € 

Tiedustelut: Kaarina Kur la p. 040‐587 6693 

Myytävänä 

Kivennavan naisen kansallispuvun paita. Pel‐

lavaa, näkyvät ompeleet ommeltu käsin. Rin‐

nanympärys 104 cm, hihan pituus ol‐

kasaumasta ranteeseen 56 cm.  

Hinta 30 € 

Tiedustelut: puvusto@kansantanssinyst.fi 

Halutaan ostaa 

Miesten Härmän eli Etelä‐Pohjanmaan puku 

hoikalle miehelle n. kokoa 48‐50. 

Yhteydenotot: Hanna Ranto p. 0400‐344 644 

 

48    Tanhuvies  1 / 2016 

  Tapahtumakalenteri 

   

  Maaliskuu 

   11.‐13.3.    Samuelin poloneesi, Kokkola 

    19.3.    Puistokulman GraniFolk‐kurssi, Vantaa 

    20.3.                 SKY ja KTNL vuosikokoukset 

 

  Huh kuu 

         2.4.     Suomalaisten tanssien kurssi, Vaasa 

    2.‐9.4.    JuuriJuhla—Ro est. Kansanmusiikki‐ ja –tanssitapahtuma 

       Espoossa 

       10.4.    Suomalaisten tanssein kurssi, Porvoo 

       23.4.    GraniFolkin ken äohjelman yhteisharjoitus, Imatra 

       29.4.    Tanssin päivä 

       30.4.     GraniFolk ilmo autuminen pää yy 

 

  Toukokuu 

       14.5.     GraniFolkin ken äohjelman yhteisharjoitus, Jyväskylä 

       15.5.    GraniFolkin ken äohjelman yhteisharjoiuts, Turku  

 

  Kesäkuu 

  8.‐12.6.     Pispalan So isi, Tampere 

                        17.‐19.6.    GraniFolk, Kauniainen