Englannin aika: elävän kielen kartoitusta - Helda

ENGLANNIN AIKAELÄVÄN KIELEN KARTOITUSTA

TOIM. TERTTU NEVALAINEN, MATTI RISSANEN, IRMA TAAVITSAINEN

NYKYKIELTEN LAITOKSEN OPPIMATERIAALIA 2Helsingin yliopiston nykykielten laitos 2015

Englannin aikaElävän kielen kartoitusta

Toimittaneet

TERTTU NEVALAINEN

MATTI RISSANENIRMA TAAVITSAINEN

NYKYKIELTEN LAITOKSEN OPPIMATERIAALIA 2

Toimitusneuvosto

Ulla Tuomarla, Terttu Nevalainen, Arto Mustajoki

Copyright © 2015 Terttu Nevalainen, Matti Rissanen, Irma Taavitsainen

Helsingin yliopiston nykykielten laitosPL 24 (Unioninkatu 40 B)

FI-00014 Helsingin yliopisto

www.helsinki.fi/nykykielet

ISBN 978-951-51-0990-3 (Pdf)ISSN 2323-8828 (Verkkojulkaisu)

hdl.handle.net/10138/38336

Tämän teoksen on julkaissut Helsingin yliopiston kirjasto yhteistyössä toimittajien kanssa ja Nykykielten laitoksen luvalla.

Teos on lisensoitu CC-BY-lisenssillä (4.0)(Creative Commons Nimeä 4.0). Lisenssi ei koske seuraavia artikkeleita: Antti Summala: Internetin valtakieli?, Diana Ben-Aaron: Kansallispäivä diskurssina ja Päivi Kilpinen: Verkkomateriaali kielenopetuksessa – englannin kieltä kalastamassa.

Kuvien lähteet ja lisenssit on luetteloitu teoksen lopussa.

DOI: 10.31885/9789515109903

http://www.helsinki.fi/nykykielet

SisällysluetteloVERKKOVERSION ESIPUHE .................................................................... 6TOIMITTAJIEN ESIPUHE ......................................................................... 9

I Mikä kieli?

TERTTU NEVALAINEN: Suuret kielet ja pienet kielet ............. 14

II Maailmankieli

PÄIVI PAHTA: Maailma puhuu englantia .............................. 46ANTTI SUMMALA: Internetin valtakieli? ................................. 88IRMA TAAVITSAINEN: Tieteen englanti –

ei kenenkään äidinkieli ................................................. 102MARTTI MÄKINEN: Kääntämisen puolustus –kansankieli lääketieteessä............................................. 126

III Muuttuva kieli

KIRSTI PEITSARA: Rikkooko murteenpuhuja kieltä? ............. 130MINNA PALANDER-COLLIN: Kielioppi muuttuu,

englanti pysyy ................................................................ 150MIKKO LAITINEN: Englannin käyttöä ja väärinkäyttöä........ 172

MIKKO LAITINEN: The Oxford English Dictionary .... 194MATTI KILPIÖ JA KANERVA HEIKKINEN:

Omaa ja lainattua: kielikontaktien vaikutusenglannin sanastoon ..................................................... 195MINNA KORHONEN: Lainasanoja läheltä ja kaukaa ... 220

MATTI RISSANEN: Miksi englannin oikeinkirjoituson niin merkillistä? ........................................................ 224

PÄIVI PAHTA JA ARJA NURMI: Vaihdetaan koodia ................. 245PÄIVI PAHTA JA ARJA NURMI: Ei mitään uuttaauringon alla .................................................................. 266

3

IV Nuorten kieli

MAURA RATIA JA CARLA SUHR: Nuorten kieltätekstiviesteissä: ”THE GAME IS ON” ........................ 272

ALPO HONKAPOHJA: Suomalaista rockmusiikkia:”I hear a tone, I gotta go” ............................................. 290

JARNO RAUKKO: Mitä amerikkalaisten lukiolaistenpäässä liikkuu?............................................................... 313

V Vallan ja vaikutuksen kieli

MINNA NEVALA JA MARI PAKKALA-WECKSTRÖM:Kieli vallan ja rakkauden välineenä ............................ 328HELI TISSARI: Rakkauden kuvat ................................... 345

ANNI VUORINEN: Värittääkö valta kielen?.............................349 MARIANNA HINTIKKA: Mistä on rumat sanat tehty?...........359 TURO HILTUNEN: Suomalaiset mainostavat englanniksi....373

VI Median ja kulttuurin kieli

MAIJA STENVALL: Faktoja vai ”uutisfaktoja”?....................... 388DIANA BEN-AARON: Kansallispäivä diskurssina .................. 401 JUKKA TYRKKÖ: Hypertarinat ajan ja kulttuurin peilinä ..... 412 LEENA KAHLAS-TARKKA: Lohikäärmeitä ja sankareita ........ 436 MATTI RISSANEN: Shakespearea suomeksi kolmella

vuosisadalla .................................................................... 455

4

VII Opetuksen kieli

SANNA-KAISA TANSKANEN: Opetuksen kieli2010-luvulla .................................................................... 468

JOHANNA BIRKSTEDT: Suomalaisen englanninopetuksenlyhyt historia .................................................................. 473

PÄIVI KUIVALAINEN: Punahilkasta dekkareihin –kirjallisuudenopetuksen historiaa koulussa .............. 491

JARNO RAUKKO:Onko englannin kielen sanoilla enemmänmerkityksiä kuin suomen kielen sanoilla? ................. 510

PÄIVI KILPINEN: Verkkomateriaali kielenopetuksessa –englannin kieltä kalastamassa ..................................... 520

SALLA LÄHDESMÄKI: Oppikirja tutkijan käsissä ................... 529

5

Esipuhe 2014

Kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun toimittamamme”Englannin aika: elävän kielen kartoitusta” ilmestyiWSOY:n kustantamana. Tätä kirjaa ei ole enää saatavilla;toisaalta sen sisältämä tieto englannin kielen nykykäytöstäja historiasta on edelleen vähintään yhtä ajankohtaistakuin vuosituhannen vaihteessa. Yhtenä todisteena moni-puolistuvan kielitietoisuuden merkityksestä on Helsinginyliopiston rehtorin syyskuussa 2014 tekemä päätös”Helsingin yliopiston kieliperiaatteet: linjauksista käytän-töön – kohti toimivaa monikielisyyttä”. Päätöksenesittelyviestissä todetaan:

Kieliperiaatteiden punaisena lankana on suomen, ruotsin ja englanninkielen rinnakkaiselo yliopiston arjessa. … Tavoitteena on kaksikieli-syyden ja kansainvälisyyden yhteensovittaminen, yhteisistä kielen-käytön tavoista sopiminen ja kielellisen moninaisuuden hyödyntämi-nen yliopiston arjessa.

Toivomme, että kirjamme verkkoversio toteuttaa osaltaanrehtorin päätöstä. Toivomme tietenkin myös, että kirjam-me tässä muodossa tavoittaa englannista kiinnostuneenlukijapiirin myös yliopistomaailman ulkopuolelta.

On luonnollista, että 2000-luvun ensimmäinenvuosikymmen on merkinnyt ainakin jonkin verran

6

muutosta englannin kielen asemaan ja käyttöönsuomalaisessa yhteiskunnassa ja etenkin yliopisto-piireissä. Muutos näkyy erityisesti niissä kirjammeluvuissa, jotka käsittelevät nuorten kieltä, median kieltä jaenglannin opetusta. Toisaalta monessa luvussa katsesuuntautuu englannin kielen historiaan sekä kielen,kirjallisuuden ja kulttuurin vuorovaikutukseen aina kielensyntyvaiheista lähtien. Verkkoversiossamme olemmepitäneet painetun kirjan tekstit likimain muuttamatto-mina. Olemme kuitenkin lisänneet jokaisen artikkelinperään kirjoittajan laatiman lyhyen päivitysosan, jokaesittelee viime vuosien tärkeimmät tutkimustulokset sekälähdeviitteitä.

Kuten kirjaversion esipuheessa todetaan, kirjoittaja-joukkoon kuului senioritutkijoita, nuoria tohtoreita,väitöskirjan tekijöitä ja maisteriopintojaan viimeisteleviätutkimusavustajia. Heidän tutkijanuransa ja asemansaovat luonnollisesti muuttuneet vuosikymmenen aikana.Useat nuoremmat tutkijat ovat nousseet merkittäviinakateemisiin tehtäviin sekä kotimaassa että joissakintapauksissa myös ulkomaisissa yliopistoissa. Jokaisenartikkelin loppuun on tästä syystä liitetty lyhyt kuvauskirjoittajan viimeaikaisesta tieteellisestä toiminnasta jaurakehityksestä. Etenemistä tutkijan uralla on saattanutedistää se, että kaikki kirjoittajat ovat Englannin kielenvaihtelun, kontaktien ja muutoksen tutkimusyksikön(VARIENG) jäseniä. Kirjan esipuheessa mainitun

7

kansallisen huippuyksikkökauden (2000–2005) jatkoksiVARIENG sai myös toisen huippuyksikkökauden (2006–2011), ja sen kansainvälinen asema englannin kielentutkimuksen eturivissä on edelleen merkittävä.

Muista viime vuosikymmenen muutoksista mainit-takoon, että kirjan esipuheessa mainittu Helsinginyliopiston englannin kielen laitos on tätä nykyä yksiNykykielen laitoksen oppiaineista.

Lopuksi esitämme lämpimät kiitokset professoriSanna-Kaisa Tanskaselle osallistumisesta verkkoversionartikkeleiden päivitystyöhön, hum. kand. Aatu Liimatalleversion editoinnista, Werner Söderström Osakeyhtiölleluvasta käyttää kirjaversion aineistoa sekä Helsinginyliopiston Nykykielten laitokselle, jonka uudessaoppimateriaalisarjassa teoksemme ilmestyy.

Metsätalossa, joulukuussa 2014Terttu Nevalainen Matti Rissanen Irma Taavitsainen

8

Esipuhe 2004

Englannin kieli on poikkeuksellisen rikas ja monipuolinensekä tutkimuksen että yleisemmän esittelyn kohde. Toistamaailmansotaa seuranneen poliittisen kehityksen, globali-saation ja sähköisen informaation viimeaikaisen räjähdys-mäisen kasvun johdosta englannin merkitys on kasvanutmittoihin, joita voidaan pitää jopa suhteettomina. Voidaanaiheellisesti sanoa, että suurin osa nykymaailmanihmisistä joutuu jossakin elämänsä vaiheessa olemaanenglannin kanssa jollakin tavoin tekemisissä tai ainakinottamaan siihen kantaa. Toisaalta juuri tämä seikka tekeemelko mahdottomaksi täysin kattavan ja systemaattisenyleisesityksen tiivistämisen yhteen kohtuullisen kokoiseenkirjaan. Tämän kirjan tekijät eivät ole siihen edes pyr-kineet. Teoksen osien otsikointi antaa viitteen senaihepiireistä. Kullekin kirjoittajalle on annettu vapauskäsitellä aihetta, joka parhaiten versoo hänen tutki-muksestaan tai englannin kieleen liittyvästä harrastuk-sestaan. Kirjoitukset on pyritty liittämään oman maammeoloihin, sen kieliin ja kielten käyttöön, milloin se ontuntunut luontevalta.

Tämän kirjan kirjoittajien ikä- ja kokemuskirjo onlaaja. Joukkoon kuuluu senioritutkijoita, nuoria tohtoreita,väitöskirjan tekijöitä ja maisterinopintojaan viimeisteleviä

9

tutkimusavustajia. Heitä yhdistää kuitenkin yksi seikka.He ovat Helsingin yliopiston englannin kielen laitoksenyhteydessä toimivan Englannin kielen vaihtelun jamuutoksen tutkimusyksikön jäseniä. Tutkimusyksikkövalittiin Suomen Akatemian kansalliseksi huippuyksi-köksi vuosiksi 2000–2005.

Kirjan syntyidea oli yksikkömme jäsenten toiveantaa laajalle lukijakunnalle ajankohtainen ja moni-puolinen kuva englannin kielestä, sen nykyhetkestä,maailmanlaajuisesta vaikutuksesta ja lähes puolentoistavuosituhannen mittaisesta kehityksestä. Tällaisen tiedonvälittäminen tuntui jopa kuuluvan huippuyksikön asemanmukanaan tuomiin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Vaikkakirja ei sisällä tutkimusraportointia eikä tutkimustulostenteoreettista esittelyä, kaikki sen luvut perustuvatyksikkömme tutkijoiden yhteiseen selkeään näkemykseenja tutkimuslähtökohtaan, jonka mukaan kieli on alatimuuttuva, uskomattoman monimuotoinen ja vaihtelevailmiö. Kielen olemukseen voi todella paneutua vain, josoivaltaa sen perustarkoituksen ihmisten välisenkanssakäymisen ja tiedonvälityksen muotona. Kielenkuvaus ja selitys on siis yhdistettävä yleisempiin yhteis-kunnan ja kulttuurin ilmiöihin. Edelleen nykykielenmonimuotoisuuden voi ymmärtää vain, jos on ainakinjossakin määrin perillä niistä kehityslinjoista, jotka ovatsiihen johtaneet. Toisaalta kielen menneisyyden ja muu-

10

tosten tarkastelu saa lisää merkitsevyyttä, jos se kytketäännykypäivän tilanteeseen ja kielenpuhujayhteisöihin.

Kirjan johdantoluku ensimmäisessä ”Mikäkieli?” -osassa luo yleiskatsauksen englannin kielenkehitykseen, leviämiseen maailman eri puolille janykyhetken monimuotoisuuteen. ”Maailmankieli” -osanluvut käsittelevät yksityiskohtaisemmin englannin asemaanykymaailmassa sekä yleiskielen että erikoiskieltennäkökulmasta. Myös englannin kielen laajan levinnei-syyden mukanaan tuomat ongelmat otetaan huomioon.”Muuttuva kieli” -osan luvut pohdiskelevat kielenmuutosten merkitystä nykykielen monimuotoisuudelle javalottavat yleiskielen ja paikallismurteiden suhteita.”Nuorten kieli” -osa tuo voimakkaasti esiin englanninvaikutuksen suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa. ”Vallanja vaikutuksen kieli” esittelee varhaisen ja nykyenglanninpiirteitä tunneilmaisujen ja kielen vivahteilla vaikut-tamisen näkökulmasta aina voimasanoista mainontaan,kun taas ”Median ja kulttuurin kieli” -osassa käsitelläänuutisointia sekä englanninkielistä kirjallisuutta ja senvaikutusta suomalaiseen kulttuuriin alkaen muinaisajoistaja päätyen hypertarinoihin. Viimeinen osa ”Opetuksenkieli” paneutuu englannin kielen opetukseen ennen ja nyt,oppikirjojen varhaisista klassikoista etäopetuksen verkko-menetelmiin.

Lukujen pituus, yksityiskohtaisuus ja esitystapavaihtelevat aiheen ja kirjoittajan mukaan. Toivomme

11

kuitenkin, että aihevalikoima ja lähtökohtammeosoittautuvat hedelmällisiksi ja innostavat lukijoita –kielenopettajia ja muita englannin kielestä kiinnostuneita– tutustumaan laajemminkin englannin kielen eriilmenemismuotoihin ja niihin liittyviin yhteiskunnallisiinja kulttuurisiin ilmiöihin.

Esitämme sydämelliset kiitokset professori MarkkuLöytöselle asiantuntevasta ja tehokkaasta johdattelustatieteen popularisointiin sekä WSOYn vieraiden kieltentoimittajille erittäin miellyttävästä ja joustavasta yhteis-työstä. Lisäksi kiitämme omia kotijoukkojammekannustavasta kritiikistä.

Terttu Nevalainen Matti Rissanen Irma Taavitsainen

12

Maailman kartta vuodelta 1689

I

Mikä kieli?13

I MIKÄ KIELI?

TERTTU NEVALAINEN

Suuret kielet ja pienetkielet

Olipa kerran...

Pieni kieli

Olipa kerran pieni harvaan asuttu maa pohjoisessa Euroopassa. Maatajohti punatukkainen nainen, jolla oli pitkä ulkopoliittinen kokemus javankka kansansuosio. Valtaosa väestöstä kuului protestanttiseen kirk-koon ja asui maan eteläosassa. Siellä sijaitsi myös pääkaupunki, valta-kunnan hallinnon, talouden ja kulttuurielämän keskus. Työikäistenmuuttovirta pääkaupunkiseudulle oli kasvanut niin vilkkaaksi, ettäpaljasjalkaiset pääkaupunkilaiset olivat jääneet kaupungissaan vähem-mistöksi. Koko maassa puhuttiin murteellista englannin kieltä.

aa oli Englanti neljäsataa vuotta sitten. Asukkaitasiellä oli nelisen miljoonaa. Lontoon väkiluku nousi

muuttoliikkeen ansiosta 1600-luvun alussa 200 000:een.Maata pitkään hallinnut legendaarinen kuningatarElisabet I (s. 1533), Henrik VIII:n ja Anne Boleynin tytär,

M

14

Suuret kielet ja pienet kielet

kuoli 1603. Kuningatar ei poliittisista syistä koskaanavioitunut, vaikka kosijoita tungeksi aikoinaan Euroopankaikista merkittävistä hoveista. Heihin kuului myösRuotsi-Suomen kuningas Eerik XIV. ”Neitsytkuningat-taren” kuuluisista alamaisista muistetaan ainakin näy-telmäkirjailija William Shakespeare (1564–1616). Elisabetinaikana luotiin brittiläisen siirtomaavallan perusta jasamalla edellytykset maan kielen leviämiselle maapalloneri puolille.

Suuri kieli

Maailmankielellä tarkoitetaan hyvin laajalti puhuttua jaymmärrettyä kieltä. Vuonna 1975 ilmestynyt Nykysuomensanakirjan 5. painos antaa sanasta maailmankieli kaksiesimerkkiä: ”tärkein maailmankieli on tällä hetkelläenglanti” ja ”esperanto ei ole vielä saavuttanut erityisensuurta merkitystä maailmankielenä”. Tilanne ei ole siitämuuttunut. Englantia puhui tämän vuosituhannen alussaarviolta 375 miljoonaa henkeä maailmassa äidinkielenäänja vähintään saman verran toisena kielenään; vieraanakielenä sitä käytti sadasta miljoonasta miljardiin henkeä.Se oli virallinen tai puolivirallinen kieli yli 70 maassa, jalisäksi sillä oli merkittävä asema ainakin 20 muussamaassa.

Tilastoja voisi jatkaa mm. kertomalla, että englantion maailman postin ja sähköisen informaation yleiskieli jaettä suuri osa internetin käyttäjistä kirjoittaa viestinsä

15

I MIKÄ KIELI?

englanniksi. Englanti on niin nuorisokulttuurin kuinmaailman tieteenkin kieli. Siitä huolimatta, että myyjänolisi hyvä osata ostajan kieltä, englanti toimii yhäenemmän myös liikemaailman kielenä. Siitä on tullutviimeisten neljänsadan vuoden aikana länsimaiden japitkälti koko maailman lingua franca, ’erikielistenyhteisöjen käyttämä kansainvälinen yhteiskieli’. Nyky-maailmassa englanti on useissa maissa tietokone-ajokorttiin verrattava kansalaistaito.

Tässä luvussa pohdin yleisellä tasolla vastauksiakysymykseen, kuinka pienestä kielestä voi tulla suuri.Kiinnitän huomiota vaatimuksiin, joita maailmankielelleasetetaan, ja haittoihin, joita siitä voi koitua muille,pienemmille kielille. Tarkemmin näihin ja muihinkinenglannin asemaan, vaihteluun ja muutokseen liittyviinteemoihin paneudutaan tämän kirjan muissa luvuissa.

Kuinka maailmankieli syntyy – ja säilyy?

Voisiko periaatteessa mistä tahansa viiden miljoonanpuhujan kielestä tulla maailmankieli – vai onkoenglannissa kenties jotain ainutlaatuista, mikä on joetukäteen viitoittanut sen tien? Tällä hetkellä kiinanpuhujia on maailmassa enemmän kuin äidinkielenäänenglantia puhuvia. Onko englannin kieli siis olluthelpompi omaksua, ja sen tähden valikoitunut tähän

16


tehtävään? Tai onko kielestä tehokkaan markkinoinninansiosta tullut hyvä myyntiartikkeli? Vai onko englanninmenestyksen taustalla vain vahvemman oikeus? Esimer-kiksi Suomeen englantia ei kuitenkaan tuotu miekanvoimalla. Laulun tuntema Oolannin sota, jossa 1800-luvunpuolivälissä “kolmella sadalla laivalla seilas’ engelsmanniSuomemme rannoilla”, on Britannian ainoita sotatoimiamaamme alueella.

Väellä ja voimalla

Kautta aikojen valloittajat ovat vieneet kielensä valtaa-milleen alueille. Yksistään Euroopassa on ollut montahallinnon ja sivistyksen kieltä. Hellenistisellä kaudellaennen ajanlaskumme alkua kreikan kielen käyttö ylsiVälimeren alueelta Persiaan ja Egyptiin. Roomanimperiumi levitti latinan Pohjois-Afrikasta Kaspianmerelleja pohjoisessa aina Britanniaan saakka. Uudella ajallaEuroopan merivaltojen kielet, espanja, portugali, ranska,hollanti ja englanti levisivät siirtomaavalloitusten myötämaapallon eri puolille.

Näissä tapauksissa kieli ei noussut spontaanistimaailmankielen asemaan erikielisten puhujien arkisistaviestintätarpeista. Tällaisiin tarpeisiin syntyy useinpidgineitä eli sekakieliä, jotka eivät ole yhdenkäänpuhujaryhmän äidinkieliä. Vakiintuneissa oloissapidgineistä sitten saattaa muodostua seuraavien suku-

17

I MIKÄ KIELI?

polvien äidinkieliä, kreoleja. Joskus on myös tietoisestisynnytetty kansainvälisiä kieliä, kuten esperanto.

Maailmankielellä on runsaasti äidinkielisiä puhujiaja kirjoittajia. Kielen leviäminen perustuu tyypillisestialuevaltauksiin ja niitä seuranneeseen siirtolaisuuteen.Maailmankieleksi leviävällä kielellä on siis taustallaanvahva hallintokoneisto, armeija, koululaitos ja kansain-välinen kauppa. Siihen saattaa liittyä myös uskonto, kutenkatolinen kirkko latinaan tai islam klassiseen arabiaan.Toisen tai vieraan kielen puhujille siihen liittyy useinmyös muita kulttuuriarvoja, kuten aristokraattinenelämäntyyli rokokoon ajan ranskaan tai hiphop-kulttuurinykyiseen amerikanenglantiin.

Muuttumalla ja muuttamalla

Maailmankielen asema ei ole pysyvä. Vaikka latinaaedelleen käytetään Vatikaanin kirkkovaltion toisenavirallisena kielenä – ja vaikka voimme kuulla Yleisradi-osta latinankielisen viikkokatsauksen Nuntii latini –, se eienää ole maailmankieli. Tosin se säilyi sellaisena melkeinpari tuhatta vuotta, Karthagon hävittämisestä (202 eKr.)aina uudelle ajalle, 1600–1700 -luvulle asti. Eikä kreikan-kaan asema murentunut kovin nopeasti: sen valtakausialkoi Aleksanteri Suuren valloituksista 300-luvulta ennenajanlaskumme alkua ja kesti Konstantinopolin kukistumi-seen v. 1453.

18


Toisaalta näiden vanhojen valtakielien vaikutusjatkuu yhä. Nykyiset romaaniset kielet italia, espanja,portugali, ranska ja romania syntyivät latinan ja paikal-listen kansankielien kontaktien seurauksena. Kreikanvaikutus säilyi latinan sanastossa ja siirtyi sitä kauttaromaanisiin kieliin. Sekä latina että ranska ovat puoles-taan jättäneet selvät jälkensä englannin kieleen. Arvioltayli kaksi kolmannesta englannin kielen sanastosta onvierasperäistä, suurimmaksi osaksi ranskalais- jalatinalaisperäisiä lainoja. Näihin kuuluu valtaosatieteellisestä erityissanastosta.

Englannin leviäminen maailman eri kolkkiin antaaaihetta miettiä, kuinka pitkälle kieli tulevaisuudessaerilaistuu. Englanneista puhutaan nykyään jo useinmonikossa: Englishes. Koulukurssitkin erottavat britti-englannin lisäksi ainakin amerikan- ja australian-englannin. Vuonna 2002 julkaistu Oxford Guide to WorldEnglish luettelee peräti 104 aluetta maailmassa IntiastaIrlantiin ja Kamerunista Kanadaan, missä englannilla onnykyään tärkeä asema. Tästä tuskin kuitenkaan seuraatulevaisuudessa 104 uutta englantiin pohjautuvaa kieli-muotoa, jos kansainvälistyminen jatkuu ja yhteydetentisestään paranevat. Ennustettavissa silti on, ettäeriytyminen jatkuu etenkin ääntämisessä, sanastossa jakielenkäytön eri rekistereissä. Toisaalta maailmankielitarvitsee standardin. Sellainen oli latinalla ja on kehittynytmyös englantiin.

19

I MIKÄ KIELI?

Milloin englanti sai alkunsa?

Mutta ennen kuin kysytään, montako englantia maail-maan mahtuu, on hyvä pohtia, miten englanti syntyi –historialla kun on tapana toistaa itseään. Yhtä ainoaavastausta englannin syntyyn on kuitenkin vaikea antaa.

Jo 500-luvulla?

Kun Rooman legioonat 400-luvun alkupuolella vetäy-tyivät Britanniasta, tälle kelttien asuttamalle alueelletunkeutui germaaniheimoja manner-Euroopasta. Varhai-set kronikat mainitsevat, että Arthur-niminen sota-päällikkö puolusti voitokkaasti aluettaan germaani-hyökkäyksiä vastaan. Tällä henkilöllä on tuskin kuiten-kaan suoraa yhteyttä keskiajan legendojen kuningasArthuriin ja hänen pyöreän pöydän ritareihinsa.

Brittein saarille saapuneista germaaniheimoista sitävastoin tiedetään paljon enemmän. Nämä anglit, saksit jajuutit asettuivat maan eri puolille omiksi kuningas-kunnikseen. He ymmärsivät toisiaan, vaikka puhuivatkineri murteita. Anglit jättivät perinnöksi nimensä niinnykykielelle kuin maallekin (Engla land ‘anglien maa’).Kielihistorioitsijat nimittävät 1100-lukua edeltävää aikaamuinaisenglannin kaudeksi. Tuon ajan kieli muistuttienemmän nykysaksaa kuin englantia, kuten säilyneistäaikalaisteksteistä voidaan havaita. Esimerkki luomis-

20


kertomuksesta (Genesis 1: 3) valaisee asiaa; kunkin sananalla on suluissa sen nykyenglantilainen vastine.

God cwæð ða: Gewurðe leoht, and leoht wearð geworht.(God said then: Be light, and light was made.)Ja Jumala sanoi: “Tulkoon valkeus”. Ja valkeus tuli.

Vaikka tekstiin on lisätty välimerkit, oman aikammeenglannin puhuja tunnistaa lauseesta vaivatta vain sanatGod ja and. Nykykielioppiin ja sanastoon on muinais-englannista vielä pitkä matka.

Vasta vuoden 1066 jälkeen?

Vastaava Raamatun kohta käännettiin 1300-luvun lopullaseuraavasti: And God seide, Li3t be maad, and li3t was maad.Käännös ei enää tuottaisi nykykielen puhujalle sanastol-lisia vaikeuksia, vaikka hän ehkä oudoksuisikin sanojenkirjoitusasua. Mutta jos voisimme kuulla lauseen kääntä-jänsä ääntämänä, eroja löytyisi enemmän. Esimerkiksi‘valo’ olisi ääntynyt lähes kuten nykysaksan Licht. Nyky-englannin oikeinkirjoitus heijastelee useita tämän ns.keskienglannin kauden ääntämisnormeja.

Englannin sanasto ja kielioppi olivat muuttuneetratkaisevasti 1300-luvulle tultaessa. Muutosten taustallaon pitkäaikaisia kielikontakteja. Jo muinaisenglanninkaudella Brittein saarille oli saapunut nykyisen Norjan jaTanskan alueilta viikinkejä niin ryöstäjinä, maahan-

21

I MIKÄ KIELI?

muuttajina kuin kauppiainakin. Vuonna 1066 ranskaapuhuvat normannit valtasivat Englannin VilhelmValloittajan johdolla. Uusien vallanpitäjien myötä englan-nin sanasto karttui ja osittain myös korvautui ranskalais-lainoilla, joista valtaosa on säilynyt. Lisäksi latinaa käytet-tiin myös Brittein saarilla läpi koko keskiajan etenkinkansainvälisen kanssakäymisen kielenä.

Vaiko myöhemmin?

Kuningatar Elisabet I:n aikana englanti ei ollut vielä täysinvakiinnuttanut asemaansa kulttuurikielenä. EsimerkiksiFrancis Bacon ja Isaac Newton julkaisivat keskeisettieteelliset kirjoituksensa latinaksi. Klassiset kielet jättivät-kin jälkensä englannin sanastoon. Vahvimmillaanlainavaikutus näkyi 1500- ja 1600-luvuilla, mutta se onedelleen voimissaan etenkin tieteen ja tekniikan bio-, eco-,micro-, multi- ja nano-maailmoissa.

Vuoden 1611 vaikutusvaltainen Raamatun käännös,Elisabet I:n seuraajan, kuningas Jaakko I:n siunaamaAuthorized Version, englannintaa edellä esitetyn Moosek-sen kirjan kohdan seuraavasti: And God said, Let there belight: and there was light. Tämä käännös on täysin ymmär-rettävä nykyenglannin puhujalle, eikä se tuota vaikeuksiakielen oppijallekaan. Tässä vaiheessa englantiin oli jomuotoutumassa standardikieli.

22


Englannin kartta vuodelta 1695.

Maapallon ympäri 400 vuodessa

Englanti on levinnyt maailmanlatinaksi viimeisen 40vuoden aikana. Tätä olisi tuskin tapahtunut, ellei sitäpuhuttaisi myös äidinkielenä maailman eri puolilla. Tuonaseman saavuttaminen vei siltä noin 400 vuotta. Tärkeäaskel otettiin vuonna 1607, kun ensimmäinen pysyväenglantilainen siirtokunta perustettiin Pohjois-Amerik-kaan. Sen ympärille muodostui osavaltio, joka ”neitsyt-kuningatar” Elisabetin muistoksi nimettiin Virginiaksi.

Yhdistynytkuningaskunta

Jo keskiajalla englanti olilevinnyt – ja sitä oli myöstietoisesti levitetty –muualle Brittein saarille,missä puhuttiin keltti-läisiä kieliä. Skotlannissaenglannilla on pitkä his-toria, joka juontuu mui-naisenglannin pohjoisiinmurteisiin. Englannin jaSkotlannin kruunujenyhdistäminen Elisabet I:njälkeen voimisti etelän

23

I MIKÄ KIELI?

kieli- ja kulttuurivaikutusta Skotlannissa, mutta siltiskotlanninenglanti on säilyttänyt selkeän oman identi-teettinsä.

Walesiin englanti levisi jo normannivalloitustenseurauksena. Elisabet I:n isä Henrik VIII liitti alueenEnglantiin 1500-luvulla, ja kymrin kieli joutui monillaelämänaloilla väistymään englannin tieltä. Kouluihin sepalasi vasta toisen maailmansodan jälkeen. NykyäänWales on sekä virallisesti että pitkälti käytännössäkinkaksikielinen.

Irlantiinkin englanti saapui keskiajalla, ja englanti-laisten valtaa pyrittiin voimatoimin vahvistamaan alueella1500- ja 1600-luvuilla. Vuonna 1803 koko Irlanti liitettiinosaksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Vuosisatojenkuluessa iirin kieli on syrjäytynyt ja englannista onkäytännössä tullut tärkein kieli niin nykyisessä Irlannintasavallassa kuin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan edel-leen kuluvassa Pohjois-Irlannissakin. Irlannin englannissaon kuitenkin säilynyt paljon kelttiläisvaikutusta.

Brittiläinen imperiumi

Englannin maailmanvalloitus eteni pitkin harppauksin1600-luvulla, jolloin luotiin perusta Britannian siirtomaa-vallalle. Pohjois-Amerikkaan perustettiin useita siirto-kuntia Atlantin rannikolle, Virginian lisäksi mm.Massachusettsiin, Etelä- ja Pohjois-Carolinaan, Georgiaan,Marylandiin ja Delawareen. Kanadaan englanti levisi

24


varsinaisesti vasta 1700-luvulla, kun Ranskan Kanadansiirtomaat joutuivat Britannian hallintaan. Kanada pysyiYhdistyneen kuningaskunnan osana sen jälkeenkin, kunPohjois-Amerikan Yhdysvallat julistautuivat itsenäisiksivuonna 1776. Koska Kanadan ja Yhdysvaltain englannitmuistuttavat paljon toisiaan, niihin viitataan useinPohjois-Amerikan englantina. Molemmat ovat ”ärrällisiä”:niissä äännetään r sanan lopussa (car) ja ennen toistakonsonanttia (word).

Jo 1600-luvulta juontuu myös Yhdysvaltojenafrikkalais-amerikkalaisen väestönosan puhekieli, johonviitataan nimillä Black English tai African AmericanVernacular English. Sen synty liittyy orjakauppaan, jossalänsiafrikkalaisia myytiin orjiksi Karibianmeren saarten jaYhdysvaltojen etelävaltioiden sokeriplantaaseille. Eriäidinkieliä puhuvat orjat käyttivät ensin keskenään pidgin-kieliä, jotka aikanaan kehittyivät seuraavien sukupolvienäidinkieliksi, kreoleiksi. Niiden historia on osin hämäränpeitossa. Koska etenkin Yhdysvaltain etelävaltioidenmustan ja valkoisen väestönosan murteilla on kuitenkinpaljon yhteistä, voidaan olettaa, että kielellisiä vaikutteitaon omaksuttu molempiin suuntiin.

Samoin 1600-luvulla englanti sai jalansijaa myösIntiassa. Kuningatar Elisabet I oli myöntänyt BritannianItä-Intian kauppakomppanialle monopolin tällä alueella.Jo 1800-luvulla kauppakomppanialla oli alueella vahvaarmeija, jonka avulla se laajensi valtapiiriään. Intia

25

I MIKÄ KIELI?

itsenäistyi vuonna 1947, mutta englanti on yhä maantoinen kieli ja lingua franca ensimmäisen virallisen kielenhindin jälkeen.

Australiaan englanti levisi 1700-luvun loppu-puolella, kun ensimmäinen brittiläinen rangaistussiirtolaperustettiin Sydneyyn. Vapaiden maahanmuuttajienmäärä kasvoi merkittävästi vasta 1800-luvun puolivälissä.Ensimmäinen brittisiirtokunta perustettiin Uuteen-Seelantiin samoin vasta 1800-luvun puolivälin tienoilla.Vaikka Australian ja Uuden-Seelannin englannit ovateriytymässä brittienglannista – ja toisistaan –, molemmilleon edelleen yhteistä esimerkiksi se, ettei kummassakaansananloppuista tai konsonanttia edeltävää r:ää äännetä.Noista yhteyksistä r oli kadonnut Etelä-Englannissakin1800-luvulla. Nykyiset eteläisen pallonpuoliskon englan-nit, mm. Etelä-Afrikan englanti, ovat nekin “ärrättömiä”.

Amerikkalainen imperiumi

Suomalaiset kuulevat nykyään tiedotusvälineissä ja viih-teessä enemmän amerikanenglantia kuin brittienglantia jamonille nuorille ”oikea” englanti on nimenomaanamerikanenglantia. Tämä tilanne on syntynyt eri puolillamaailmaa vasta toisen maailmansodan jälkeen. Syitäsiihen on useita, samoin myös näkökulmia: Yhdysvallatkuului sodan voittajavaltoihin, se muodosti kylmän sodanaikana vastavoiman kommunismille ja toimi maailman-talouden veturina. Yhdysvaltojen talousmahti levisi eri

26


puolille maailmaa – ilmiö, jota jotkut kutsuvat vapaaksimarkkinataloudeksi ja toiset amerikkalaiseksi imperia-lismiksi. Nyttemmin kehitys on johtanut talouden globali-saatioon. Kielen vaikutuspiirin laajentumisen kannaltaamerikkalainen populaarikulttuuri on lisäksi aivan omalukunsa.

Standardikieli

Voiko näin laajalle levinneellä kielellä sitten olla yhtäyhteistä normistoa eli standardia? Edellä englanteihin onviitattu monikossa. Vastaus riippuu yhtäältä siitä, kukakysymykseen vastaa, ja toisaalta siitä, mikä kielen taso onkyseessä: puhutaanko esimerkiksi pelkästään oikeinkirjoi-tuksesta vai tarkoitetaanko myös vaikkapa ääntämistä jasanastoa.

Niin ei sanota

Monikaan ei pysähdy ajattelemaan kieliasioita, niinarkipäiväisiä ne ovat. Ne, jotka kieltään pohtivat, tavalli-sesti murehtivat kielen muuttumista ja nimenomaanmuuttumista huonompaan suuntaan. Suomen nyky-nuoriso ei enää hallitse possessiivisuffiksejaan tai verbin-taivutustaan, vaan sanoo ja kirjoittaa meidän joukkue tai nemenee eikä meidän joukkueemme tai ne menevät. Samoin

27

I MIKÄ KIELI?

Ennen:– Mä haluaisin nimittäinsanoa, että nimittäin...Nyt:– Mä haluaisin niinku sanoa,että niinku...Pian:– Mä haluaisin you knowsanoa, että you know...(Juhani Mäkelä. Vuoden 2000käsikirja, s. 108. WSOY, 1999)

ENNEN JA NYT

televisiossa haastateltavat käyttävät liikaa täytesanoja,”niinkuttavat”. Joka neljäs vuosi huomataan, etteiväturheiluselostajat osaa ääntää olympialaisia, vaikka – kutentaannoisessa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessavakuutellaan – “kyllä suomalainen taatusti oppii ääntä-mään sanan y:llä, jos vain suomenkielen opettajat olisivatnykyisin tehtäviensä tasalla”.

Englannin puhujien mieliä olympialaiset eivätkuohuta, ne ääntyvät i:llisinä, vaikka kirjoitetaan y:lläkuten meilläkin. Taivutusasioista sitä vastoin kannetaankyllä huolta, vaikka englannissa ei ole enää taivutus-päätteitä jäljellä kuin nimeksi. Kielenvartija reagoi kunkirjoitetaan who did you see (eikä whom did you see) tai it’s

me (eikä it is I). Ärtymystäherättää sellaisten pikku fraa-sien kuin as a matter of fact, sortof tai you know liialliseksi koettukäyttö. Toisiaan muistuttavatsanat aiheuttavat toisaalta mo-nille epävarmuutta: kaikkieivät erota uskottavaa (credible)herkkäuskoisesta (credulous),vihjaamista (imply) päättelystä(infer) tai tulenarkaa ainetta(inflammable) palamattomasta(non-flammable). Ja toisiaan

28


muistuttavia latinalaisperäisiä lainasanojahan kielessäriittää.

Vaikka englannin käyttöä ei tarkkailla kieli-toimistosta, kielellä on oma preskriptiivinen kielioppinsa,jolla ohjaillaan varsinkin kirjoitettua kieltä. Normeja yllä-pidetään sanakirjoilla, koulukieliopeilla ja kielioppailla.Kielenhuoltoa ruokkivat osaltaan tehokkaasti myöskirjankustantajat, joille oikeakielisyysmarkkinat ovattodellinen megabisnes. Standardienglanti käy hyvinkaupaksi.

Kirjoittaminen

Jotkin standardienglannin normit ovat vanhoja, oikein-kirjoitus niistä vanhimpia. Yhtenäisen oikeinkirjoitus-järjestelmän puute tiedostettiin jo keskiajan loppupuolella,kun englantia ruvettiin vähitellen käyttämään kirjakielenähallinnon, kirkon ja oikeuslaitoksen piirissä. Kirjoitus-normit olivat vakiintuneet painetussa sanassa lähesnykyiseen asuunsa jo 1600-luvun puolivälissä. Tuolloinolivat alkaneet ilmestyä myös ensimmäiset englannin-kieliset sanomalehdet, mm. ensimmäinen virallinen lehti,The London Gazette, 1660-luvulta alkaen.

Yksittäisten ihmisten oikeinkirjoitustaito on ainaheijastellut heidän koulutustasoaan. Valtaosa tavallisestakansasta oli Elisabet I:n aikana kirjoitustaidotonta, joskinmonella oli jonkinasteinen lukutaito. Painettua tekstiä olihelpompi oppia lukemaan kuin ammattikirjurin kouke-

29

I MIKÄ KIELI?

roista käsialaa, ja kirjoittaminen sulkakynällä kalliillepaperille oli taito, jonka opetteluun monilla ei ollutmahdollisuutta, varaa eikä edes tarvetta. Toisaalta eiyleinen oppivelvollisuuskaan aina takaa oppimista.National Adult Literacy Survey osoitti vuonna 1992, ettäjoka viides yli 16-vuotias amerikkalainen ylsi vainalimmalle luku- ja kirjoitustaidon tasolle. Monet heistäsaivat vaivoin selvää lyhyestä uutistekstistä.

Vielä Elisabet I:n aikana ei aina jaksettu uskoaenglannin kelpaavan korkeimman sivistyksen kieleksi.Vertailukohtanahan oli renessanssin maailmankieli latina.Tämän epäedullisen vertailun vuoksi englantia ryhdyttiintietoisesti rikastamaan – aivan kuten suomea 1800-luvulla.Toisin kuin suomi, jossa luotettiin enemmän oman kielenvoimavaroihin, englanti rikastui latinalaisperäisellä sanas-tolla. Nämä uudissanat tuottivat vaikeuksia klassistakoulutusta vaille jääneille. Varhaisimmat yksikielisetenglannin sanakirjat olivatkin ‘hankalien sanojen’ sana-kirjoja, hard-word dictionaries. Niistä ensimmäisenä ilmestyi1604 Robert Cawdreyn A Table Alphabeticall of Hard UsuallEnglish Wordes. Kirjasta käy ilmi, että apuneuvo olilaadittu säätyläisnaisia ja muita oppimattomia varten.

Sanakirjat tulivat jäädäkseen. Meidänkin päivi-nämme englanninkielisen kodin vakiovarusteisiin kuuluusanakirja. Vaikeiden sanojen kirjoitusasu tarkistetaanCollinsista, Longmanista, Random Housesta, Websteristätai muusta suuren kustantajan tasku- tai pöytäsana-

30


kirjasta. Kymmenen vuotta sitten Guardian-lehti testasituhannen aikuisen britin oikeinkirjoitustaitoa: 84% kyse-lyyn vastanneista osasi kirjoittaa oikein sanan height,mutta vain 27% sanan accommodation. Ehkä oikeinkirjoi-tuksen tarkistus ei olisi heti vakiintunut osaksi tekstin-käsittelyä, jos ohjelmistotalo Microsoft olisi ollut kotoisinSuomesta!

Englannin kielen kielioppi pyrittiin tietoisestinormittamaan “valistuksen aikana” 1700-luvulla, varsin-kin sen jälkipuoliskolla, jolloin kirjoitustaito levisi yhälaajempiin kansankerroksiin. Preskriptiiviset kieliopitolivat useimmiten äidinkielisiä oppijoita varten kirjoi-tettuja koulukielioppeja. Niiden menekki kasvoi voimak-kaasti 1700-luvun kuluessa. Vuosisadan alkupuoliskollailmestyi vajaat viisikymmentä englannin kielen kielioppia,jälkipuoliskolla lähes parisataa; monista otettiin useitapainoksia, esimerkiksi Robert Lowthin kieliopista 1700-luvulla yli kaksikymmentä. Englannin väkiluku oli 1700-luvun lopussa kahdeksisen miljoonaa ja Yhdysvaltojennoin neljä.

Puhuminen

Nykyään sekä oikeinkirjoitus että kirjoitetun kielenkielioppi vaihtelevat jonkin verran eri englanninkielisissämaissa. Vaihtelu voi kuitenkin olla niin vähäistä, ettäenglanninkielistä sanomalehteä saattaa joskus lukea sivu-kaupalla tunnistamatta missä se on alun perin julkaistu.

31

I MIKÄ KIELI?

Toisin on ääntämisen laita. Englanninkielisessä maail-massa ei ole yhtä yhteisesti hyväksyttyä standardi-englannin ääntämisnormia: standardiaksentilla britti-englantia (tai oikeastaan Englannin englantia) puhuva eivoi avata suutaan ilman että hän tulee paljastaneeksibrittitaustansa. Sama pätee amerikanenglannin yleiskielenpuhujaan. Nämä kaksi normia hallitsevat niin englanninkielen oppikirjoja kuin sanakirjojakin. Muillakin eng-lannin kansallisilla kielimuodoilla on toki omat ääntämis-norminsa, jotka ovat saavuttaneet koulutetun väestönosanyleiskielen aseman. Näin on mm. Skotlannissa,Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Afrikassa.

Vaikka englannin “parhaasta ääntämyksestä” onviitteitä jo 1500-luvulta, ääntämisohjeita ruvettiin merkit-semään sanakirjoihin vasta 1700-luvulla. Nykytark-kuudella brittistandardin eli Received Pronunciationinnormeja on koodattu noin sadan vuoden ajan (itse termion peräisin 1800-luvulta, ja received tarkoittaa ‘yleisestihyväksyttyä’). Tämä yksityiskohtaisempi normittaminenonnistui, kun käyttöön otettiin kansainvälinen foneettinenaakkosto (International Phonetic Alphabet, IPA), jota monetsuomalaiset oppikirjatkin noudattavat nykyään ääntämis-ohjeissaan.

Standardiaksentilla puhuu Englannissa tosin vainpieni eliitti, ei enempää kuin 3–5 prosenttia väestöstä,vaikka kirjakielen kieliopin käyttö on paljon yleisempää.Ihmisten mielikuvissa standardienglannin puhujaan liite-

32


tään sellaisia määreitä kuin korkea koulutustaso,hyväpalkkaisuus, itsevarmuus, pätevyys ja kunnianhimo.Häntä saatetaan kuitenkin pitää epäystävällisempänä javähemmän rehellisenä kuin paikallismurteen puhujaa.Standardiaksentilla markkinoidaan pankki- ja vakuutus-palveluja, kalliita alkoholijuomia, eksoottisia kaukoloma-kohteita ja vähäkalorisia valmisruokia. Paikallismurteetpuolestaan sopivat mainostajien mielestä oluen ja siiderin,kotimaisten rantalomien ja hyvien perinneruokien, kutentumman leivän ja Norfolkin kalkkunoiden, mainontaan.

Amerikanenglannin normi, General American, onpaljon väljempi, eikä sitä ole pyritty koodaamaan samallatavalla kuin brittienglannin Received Pronunciationia. Jotkuttutkijat eivät edes haluaisi puhua mistään yhdestäamerikanenglannin ääntämisstandardista, vaikka senyleispiirteet tietysti sanakirjoista löytyvätkin. Asiaa voikuitenkin lähestyä myös sen kannalta, mitä tuohon stan-dardiin ei ainakaan kuulu eli Yhdysvaltain itärannikon jaetelävaltioiden paikallismurteet. Negatiivisesti suhtau-dutaan samaten kouluttamattoman afrikkalais-amerikka-laisen väestönosan puhekieleen. Joka tapauksessayleisamerikkalaisen ääntämisnormin piiriin kuuluusuhteellisesti paljon suurempi osa väestöstä kuinBritanniassa.

33

I MIKÄ KIELI?

Vieras kieli

Maailmankielen taito on haluttua pääomaa. Suomessaenglannin asema on vakiintunut muutamassa suku-polvessa. Oppikouluissa sitä ryhdyttiin opettamaantäysipainoisesti vasta 1940-luvulla. Jo parikymmentävuotta aikaisemmin englantia oli voinut opiskellatyttökouluissa ja lukion lyhyenä kielenä 1880-luvultalähtien. Tällä hetkellä englanti on koulujen ehdotonykköskieli ja työssään sitä tarvitsee arviolta kaksi kolmestasuomalaisesta. Vaikka Euroopan unionin virallistenkielten määrä nousi uusien jäsenten hyväksymisen myötäyli kahteenkymmeneen, Unionin työkieli on yhäuseammin englanti. Muutama vuosi sitten englantisyrjäytti ranskan käännösten yleisimpänä lähtökielenä.

Leena Louhiala-Salminen on tutkinut englanninkäyttöä maamme elinkeinoelämässä. Kun tutkittaviltatiedusteltiin, millaista englantia he työssään käyttivät,useimmiten vastaus ei ollut britti- tai amerikanenglantivaan euroenglanti. Tärkeänä pidettiin viestin perille-menoa, ei kieliopin sääntöjen seuraamista. EU:n komissionitalialainen puheenjohtaja Romano Prodi ennusti vuonna2001, että EU:ssa “jokapäiväiset asiat hoidetaantulevaisuudessa eräänlaisella keittiöenglannilla, samaantapaan kuin ihmiset puhuivat keskiajalla latinaa” (HS5.4.2001).

34


Kurkistus historiaan osoittaa, että englantia oliryhdytty opettamaan ulkomaalaisille käytännön syistä jokauan ennen standardikielen syntyä. Kun ranska menettijalansijansa Englannissa keskiajan lopulla, siitä tuli vieraskieli, jota varsinkin kauppiaiden oli hyvä osata. Ajalletyypillisiä kaksikielisiä manuaaleja käyttivät englantilaisetkauppiaat oppiakseen ranskaa ja flanderilaiset kauppiaatoppiakseen englantia. Ensimmäiset ranskankielisilletarkoitetut englannin oppikirjat ilmestyivät varsinaisestivasta kun ranskankielisiä protestantteja pakeni uskon-vainoja Englantiin 1500-luvun lopulla. Enimmilläänulkomaalaisten määrä nousi tuolloin kymmeneen prosent-tiin Englannin väkiluvusta.

Englannin opetus laajeni sitten aaltoliikkeenä ensinmaan lähialueille: Alankomaihin, Ranskaan, Tanskaan jaSaksaan. Englannin oppikirjoja julkaistiin niissä jo 1600-luvulla. Seuraavalla vuosisadalla oppikirjoja tavataan joVälimeren ja Baltian maista ja Venäjältä. Ruotsi-Suomessaensimmäiset omat englannin oppikirjat tulivat markki-noille 1700-luvun puolivälin tienoilla. Nämä julkaisutolivat pienimuotoisia kielen alkeiden esittelyjä jaharjoituskirjoja. Ensimmäinen Euroopan ulkopuolellajulkaistu englannin oppikirja ilmestyi vuonna 1797Bengalissa.

Tunnetuimpia kielenopetuksen kehittäjiä 1800-luvulla oli Henry Sweet (1845–1912). Hänen lähtökohtansaoli aloittaa opetus puhutusta kielestä; kaiken kielen

35

I MIKÄ KIELI?

Englantiin ja moniin muihin kieliin on lainautunut saunomis-instituution myötä sen suomalainen nimi sauna, englantilaisittain[sɔːnə]. Oxford English Dictionary, maailman tunnetuin englanninsanakirja, määrittelee sen näin: A bath-house or bathroom in whichthe Finnish steam bath is taken; the steam bath itself, taken in veryhot steam produced by throwing water on to heated stones.Englanninkielisessä yhteydessä sana on tavattu ensi kerranranskalais-amerikkalaisen tutkimusmatkailijan Paul Du Chaillunkirjassa The Land of the Midnight Sun vuodelta 1881: “One of themost characteristic institutions of the country is the Sauna (bath-house), called Badstuga in Swedish.”

SUOMESTA ENGLANTIIN

oppimisen ja opetuksen täytyy hänen mukaansa perustuafonetiikkaan. Sweet oli Henry Higginsin esikuva GeorgeBernard Shaw’n Pygmalion-näytelmässä, johon My FairLady -musikaali pohjautuu.

Samaan aikaan Yhdysvalloissa englantia taitamat-tomien maahanmuuttajien tulva loi valtavan kielenopetus-tarpeen. Tilanteeseen reagoi nopeasti mm. saksalais-syntyinen Maximilian D. Berlitz (1852–1921). Hän kehittivähän kouluja käyneille oppijoille yksikielisen ”luonnon-menetelmän”, jolla kielen alkeet opetettiin tehokkaasti. Joennen ensimmäistä maailmansotaa Berlitzillä oli parisen-sataa kielikoulua eri puolilla maailmaa.

36


Tappajakieli?

Brittiläisestä imperiumista on sanottu, että se perustuisokeri-, kofeiini- ja nikotiiniryntäyksen varaan. Nyky-amerikkalainen imperiumi puolestaan käy pikaruualla jakolajuomalla. Kriitikko Peter Conrad toteaakin, ettämaailmanvallat tulisi varustaa varoituksella, että nesaattavat vaarantaa terveytemme (Guardian Weekly16.1.2003). Kielentutkijat ovat viime vuosina liittäneetimperiumeihin vastaavasti varoituksen, että ne voivatvaarantaa kielemme.

Maailmassa on nykyään arviolta 6000–7000 puhut-tua kieltä ja lisäksi lukuisia viittomakieliä. Yli 95prosentilla maailman kielistä on alle miljoona äidinkielistäpuhujaa; noin 1500 kielellä on alle 1000 puhujaa ja 500:llavähemmän kuin 100 puhujaa. Maailmassa on siis nykyäänuhanalaisia kieliä enemmän kuin koskaan ennen.Optimistit uskovat, että vain puolet maailman kielistäkatoaa tai menettää äidinkieliset puhujansa seuraaviensadan vuoden aikana. Pessimistit taas ennustavat, ettävuonna 2100 nykyään puhutuista kielistä on voimissaanenää vain 10 prosenttia.

Pienet kielet – ja vielä pienemmät

Englannista puhutaan nykyään maamme kolmantenakotimaisena kielenä. Se on koulujemme ensimmäinen

37

I MIKÄ KIELI?

vieras kieli, monen suuryrityksen kieli, maamme nuoriso-kulttuurin ja tieteen kieli. Suomi on kuitenkin tehnytparhaansa taatakseen tulevaisuuden myös valtaväestönsääidinkielelle. Suomen kielellä on tukenaan lainsäädäntö,virkamieskunta, koululaitos, lehdistö ja muut joukkovies-timet, kaunokirjallisuus, Kotimaisten kielten tutkimus-keskus, evankelisluterilainen kirkko ja hädän hetkellämyös puolustuslaitos. Lehdistön kotimaisuusaste tosin eiole aivan niin korkea kuin päältä katsoen voisi näyttää –käännöstutkijoiden mukaan suuri osa lehtiteksteistä onitse asiassa käännössuomea. Joka tapauksessa suomi einäillä näkymin kuulu maailman uhanalaisten kieltenjoukkoon.

Yhtä hyvin eivät asiat ole esimerkiksi inarin-saamella, joka on yksi vielä elossa olevista kymmenestäsaamenkielestä. Vaikka inarinsaamelaisia on yli 900,äidinkielisiä puhujia on enää vain noin 350. Jos inarin-saame kuolee, sen tappajaksi aikakirjoihin merkitäänsuomen kieli. Inarinsaamea ruvettiin opettamaan koulussavasta vuonna 1976; vuodesta 1998 se on ollut mahdollistasuorittaa ylioppilaskirjoituksissa myös äidinkielenä. Kie-len elpymiseen ovat olennaisesti vaikuttaneet kielipesät,joissa lapset ovat voineet oppia inarinsaamea kieltä äidin-kielenään puhuvien aikuisten seurassa. Englannin-kielisissä maissa vastaavanlaista alkuperäiskieliä elvyt-tävää toimintaa on mm. Uudessa-Seelannissa, Kanadassaja Yhdysvaltoihin kuuluvalla Havaijilla.

38


Kieli ja aika

Mutta jos ja kun ainakin suomi säilyy, sekään tuskinsäilyy nykyisenä “supisuomena”. Supisuomi sinänsä onmyytti sekin: nykysuomessa on monia lainasana-kerrostumia muistuttamassa kielen aiemmasta historiasta.Lainoja on otettu runsaasti ympäröivistä germaanisista,balttilaisista ja slaavilaisista kielistä. Suomen kuningas jaenglannin king ovat samaa germaanista kantaa – englan-nissa sana vain on huomattavasti lyhentynyt.

Englanti, joka itse on sanastoltaan elävä esimerkkisekakielestä, on myös jo ehtinyt jättää jälkensä muihinkieliin. Sitä voi hyvin pitää maailman suurimpanasanastonviejänä. Kun anglismien määrää ja vakiintu-neisuutta verrataan Euroopan eri kielissä, voidaanhavaita, ettei suomen yleiskieli ole ollut aivan yhtä ahkeralainaaja kuin useat muut. Monet seuraavista englantilai-suuksista ovat sitä vastoin ehtineet vakiintua mm.norjassa, hollannissa, saksassa, venäjässä, puolassa,kroaatissa, bulgariassa, ranskassa, espanjassa, italiassa,romaniassa, albaniassa, unkarissa, kreikassa – ja jopalainoja karttavassa islannissa.

Meillä kuten muuallakin puhutaan hifistä, hiphopistaja high techistä (tai oikeastaan haitekistä), mutta bodybuildingistä on suomessa tullut pelkkä bodaus, make upistausein meikki, ja trench coat on lyhentynyt muotoon trenssi.Toisaalta suomen puhujat pelaavat sulkapalloa tai sulkistaeivätkä badmintonia, hölkkäävät pikemminkin kuin harras-

39

I MIKÄ KIELI?

tavat joggingia, ja kolmioleivät maistuvat heille yhtä hyvinkuin sandwichit. Suomalaiset käyvät edelleen haastat-telussa interview’n sijaan ja käyttävät yleisesti tietokonetta,eivät computeria (tosin ehkä useammin loggautumalla kuinkirjoittautumalla sille). Niillä firmoilla, joissa vielä puhu-taan suomea, on johto ja markkinointi, ei managementia jamarketingia. Suomen käyttö on kuitenkin käymässäharvinaisemmaksi näillä ja useilla muillakin elämänaloilla.Äidinkielellään harvoin kirjoittavana kielentutkijana siltisoisi, että tarinallamme olisi mieluummin onnellinenloppu kuin happy end.

KIRJALLISUUTTA

Luvussa mainitut englannin puhujamäärä- ja levinneisyys-tilastot ovat peräisin British Councilin julkaisemasta DAVIDGRADDOLIN kirjasta The Future of English (1997) ja TOMMCARTHURIN hakuteoksesta The Oxford Guide to World English(Oxford University Press, 2002). Englannin opetuksen vaiheistamaassamme ovat kirjoittaneet mm. SAULI TAKALA ja LIISAHAVOLA raportissaan English in the Sociolinguistic Context ofFinland (Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden tutkimus-laitoksen selosteita ja tiedotteita 240, 1984); ks. myös JOHANNABIRKSTEDTIN lukua tässä kirjassa.

Englannin kielen opetuksen historiasta saa yleiskuvanA.P.R. HOWATTIN teoksesta A History of English LanguageTeaching (Oxford University Press, 1985). Maailman kieliäkoskevia ennusteita vertailee mm. TOVE SKUTNABB-KANGAS

40


artikkelissaan “Why should linguistic diversity be maintainedand supported in Europe?” (Council of Europe, LanguagePolicy Division, 2002). Inarinsaamesta kirjoittaa MARJA-LIISAOLTHUIS Virittäjässä (4/2003, s. 568–579) julkaistussa artikkelis-saan “Uhanalaisen kielen elvytys: esimerkkinä inarinsaame”;lisätietoja sain opettaja Matti Morottajan kanssa käymästänikeskustelusta. Tiedot Euroopan kielten englantilaislainoistaovat peräisin MANFRED GÖRLACHIN toimittamasta sanakirjastaA Dictionary of European Anglicisms (Oxford University Press,2001).

Päivitys 2014Englannin aika ten years on

Kymmenessä vuodessa on ehtinyt vaihtua muutakin kuinSuomen presidentti. Suomalaisten asenteet englanninkieltä kohtaan ovat kuitenkin säilyneet peruspositiivisina,kuten VARIENGin piirissä tehty laaja kyselytutkimusosoitti. Viime vuosina englanti on saanut myös lisääjalansijaa. Debatteja se on synnyttänyt mm. korkea-koulujen maisteriohjelmien yksinomaisena kielenä. Linguafranca -englanti on sekin tullut tutkimuksen kohteeksi.Jaana Suviniityn parin vuoden takainen väitös kertoo, ettäpätevän opettajan viesti menee perille Aalto-yliopistossa,vaikkei opettaja puhuisikaan englantia ensikielenään.(Aivan – ei Aaltoakaan tunnettu yliopistona vielä v. 2004!)

41

http://helka.csc.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?v1=4&ti=1,4&Search_Arg=G%F6rlac%2C+Manfre&SL=None&Search_Code=NAME_&PID=1815&CNT=50&HC=24&SEQ=20030812233416&SID=1

https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/22892

I MIKÄ KIELI?

Englannin kielen historian tutkimus elää myösajassa. Elizabeth Traugottin kanssa toimittamaanikäsikirjaa hallitsevat kielihistorian uudet virtaukset.Uudet laajat elektroniset aineistot tarkentavat ja muut-tavat käsityksiä kielen kehityksestä. Samalla kulttuurin jayhteiskunnan tuntemus tuo uusia ulottuvuuksia eriaikojen kielenkäytön tutkimukseen. Teemoiksi jatutkimuskohteiksi nousevat niin joukkotiedotusvälineidenkehitys kuin monet sosiokulttuuriset prosessitkin –demokratisoituminen, kohteliaisuuskulttuurien muutos jakieliasenteet ja -identiteetit. Nykyenglannin kielikontaktiteri puolilla maailmaa ovat myös uuden tutkimuksenkeskiössä samalla kun kontaktitutkimus porautuu ajassataaksepäin. Kielihistoria dynaamistuu.

Maailman yleinen kielitilanne sitä vastoin ei olepaljoakaan vuosikymmenessä kohentunut. Puolta maail-man lähes 7000 kielestä puhuu vain 0,1 prosenttiamaailman väestöstä. Tutkimuksen kenttä on kuitenkinlaajentunut pelkän kielentutkimuksen ulkopuolelle.Pienten kielten kato liitetään nyt usein luonnon moni-muotoisuuden suppenemiseen. Syyt siihen löytyvättalouden ja elinkeinorakenteiden muutosten aiheuttamistakulttuurin muutoksista. Luonnon tuhoutumisen onhavaittu kulkevan rinta rinnan alkuperäiskansojenpienyhteisöjen ja näiden puhumien kielten kadon kanssa.

Mainitsin v. 2004 Inarinsaamen tilanteen. Sitä tutki-taan nyt mm. osana Euroopan periferaalisen moni-

42

https://www.oxfordhandbooks.com/view/10.1093/oxfordhb/9780199922765.001.0001/oxfordhb-9780199922765

http://www.theguardian.com/environment/2014/jun/08/why-we-are-losing-a-world-of-languages

http://www.peripheralmultilingualism.fi/


kielisyyden hanketta yhdessä iirin, kymrin ja korsikankanssa. Euroopan unionin tuella on myös tehty laajakartoitus suomalais-ugrilaisten vähemmistökielten elin-voimaisuuden ennusteesta. Suomen kielen elinvoimai-suutta ei ole kuitenkaan ollut tarpeen ryhtyä mittaamaan.Kuten muillakin enemmistökielillä suomella on edelleentukenaan niin maa-, meri- kuin ilmavoimatkin.

VIITTEET

LEPPÄNEN, SIRPA, ANNE PITKÄNEN-HUHTA, TARJA NIKULA,SAMU KYTÖLÄ, TIMO TÖRMÄKANGAS, KARI NISSINEN,LEILÄ KÄÄNTÄ, TIINA RÄISÄNEN, MIKKO LAITINEN, PÄIVIPAHTA, HEIDI KOSKELA, SALLA LÄHDESMÄKI ja HENNAJOUSMÄKI. 2011. National Survey on the English Languagein Finland: Uses, Meanings and Attitudes. Studies inVariation, Contacts and Change in English Vol. 5.Helsinki: VARIENG.

NEVALAINEN, TERTTU ja ELIZABETH TRAUGOTT (toim.). 2012. TheOxford Handbook of the History of English. New York andOxford: Oxford University Press.

SUVINIITTY, JAANA. 2012. Lectures in English as a Lingua Franca:Interactional Features. University of Helsinki, Departmentof Modern Languages.

43

http://www.peripheralmultilingualism.fi/

https://journal.fi/susa/article/view/82606/41869

https://varieng.helsinki.fi/series/volumes/05/


http://ukcatalogue.oup.com/product/9780199922765.do#.Ukk4p4anoqx

http://ukcatalogue.oup.com/product/9780199922765.do#.Ukk4p4anoqx

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37615


I MIKÄ KIELI?

KIRJOITTAJASTA

Akatemiaprofessori TERTTU NEVALAINEN luotsaa edelleenEnglannin kielen vaihtelun, kontaktien ja muutoksen tutkija-yhteisöä. Hänen uusin tutkimushankkeensa kohdistuu reaali-aikaisen kielenmuutoksen haasteisiin.

44

http://www.helsinki.fi/varieng/people/varieng_nevalainen.html

II

Maailmankieli45

II MAAILMANKIELI

PÄIVI PAHTA

Maailma puhuu englantia

Johdanto

nglanti on toisen maailmansodan jälkeen saavuttanutkielten joukossa ainutlaatuisen aseman, johon viita-

taan termeillä world language tai global language. Suomeksivastaavissa yhteyksissä puhutaan maailmankielestä.Aiempien tuttujen termien kuten brittienglanti ja ame-rikanenglanti rinnalle on ilmaantunut käsite maailman-englanti (World English, Global English). Puhutaan myösmonikkomuodossa maailmanenglanneista sekä maail-manenglannin standardista (World Standard English, WSE),jonka kehittämistä pidetään tärkeänä erityisesti englannin-opetuksen näkökulmasta. Mitä näillä termeillä oikeintarkoitetaan? Mikä on maailmankieli? Kuka sitä puhuu,missä ja milloin? Miten kielestä tulee mailmankieli? Miksijuuri englannista on tullut sellainen? Mitä vaikutuksiaprosessilla on ollut englannin kieleen? Millaisia hyviksi taihuonoiksi koettuja kulttuurisia ja yhteiskunnallisia ilmi-öitä maailmankieleen liittyy? Miksi asiasta puhuttaessatunteet joskus kuumenevat? Miten kehitys tästä jatkuu?

E

46


Erään ennusteen mukaan Ruotsi, Norja ja Tanskakuuluvat maihin, joissa englanti on lähitulevaisuudessasaamassa jossakin määrin tunnustetun toisen kielenaseman. Miltä tilanne näyttää Suomessa? Tässä keskeisiäkysymyksiä, joihin pyrin seuraavassa vastaamaan.

Maailmankieli

Yleisimmän määritelmän mukaan maailmankielellätarkoitetaan sellaista kieltä, jota puhutaan ja ymmärretäänlaajalti. Yksittäisten kielten laajuutta ja niiden asemaamaailmankielenä voidaan arvioida erilaisten mittareidenavulla. Mikäli tarkastellaan pelkästään kieltä äidinkie-lenään puhuvien määrää, on tilaston kärjessä kiina, jonkaeri murteita 2000-luvun taitteessa puhui äidinkielenään ylimiljardi ihmistä, noin kuudesosa maailman väestöstä.Toiselle tai kolmannelle sijalle asettuu syntyperäistenkielenpuhujien määrällä mitattuna laskutavasta riippuenenglanti tai espanja; niiden jälkeen tulevat hindi, arabia,venäjä ja bengali. Kymmenen suurimman kielen joukkoonmahtuvat vielä portugali, japani ja saksa, joilla kaikilla onyli 100 miljoonaa syntyperäistä puhujaa.

Kielen laajuutta mitataan myös sillä, miten monessamaassa suurin osa väestöstä puhuu sitä äidinkielenään.Pelkästään tällä kriteerillä mitattuna tilastoa johtaaespanja, joka on valtaväestön äidinkieli noin 20 maassa.

47

II MAAILMANKIELI

Maat sijaitsevat pääosin Latinalaisessa Amerikassa, jonnekieli levisi Espanjan siirtomaakauden aikana. Eurooppa-laista emämaata ja Yhdysvaltoja lukuun ottamattaespanjaa puhutaan äidinkielenä Latinalaisen Amerikanulkopuolella melko vähän.

Kun edellä mainittujen seikkojen lisäksi otetaanhuomioon kielen käyttöaste lingua francana eli erikielistenyhteisöjen välisen kommunikaation välineenä, asettuutilaston kärkeen kiistatta englanti. Esimerkiksi kiinankieltä ei toistaiseksi juurikaan käytetä kansainvälisenkommunikaation kielenä, vaikka Aasian talouskasvunmyötä sen merkityksen ennustetaankin lähivuosikym-meninä lisääntyvän. Englannin lisäksi eräät muut kielet,kuten arabia, ranska, saksa ja venäjä, ovat näinkinmitattuna suuria kieliä, mutta mitään niistä ei käytetälingua francana läheskään yhtä paljon kuin englantia.Arviot englannin kielellä kommunikoimaan pystyvienkokonaislukumäärästä 2000-luvun alussa vaihtelevatlaskutavasta riippuen 1,5 miljardin ja 2 miljardin välillä.Arviolta neljäsosa, mahdollisesti lähes kolmasosa maa-pallon väestöstä siis osaa englantia. Heitä on jokaisellamantereella paljon – mitä todennäköisimmin heitä löytyymaailman jokaisesta valtiosta. Toisin kuin termit maail-mankieli tai maailmanenglanti antavat ymmärtää, kaikkimaailman kansalaiset eivät kuitenkaan puhu englantia.

48


Maailmanenglannin lyhyt historia

Englannin kasvu maailmankieleksi on kautta historianollut vahvasti sidoksissa yhteiskunnallisiin, poliittisiin,sotilaallisiin ja taloudellisiin tekijöihin. Englannin kielenkatsotaan saaneen alkunsa vuoden 500 tienoilla, kunEuroopan mantereen luoteisosissa asuneet germaani-heimot valloittivat nykyisen Ison-Britannian kaakkois-alueet ja työnsivät niitä aiemmin asuttaneet keltit edelläänlänteen. Seuraavan tuhannen vuoden ajan kieli levisiBrittein saarilla ja vakiinnutti asemansa nykyisen Englan-nin, Skotlannin, Walesin ja Irlannin valtakielenä.

Liike Münchenin lentokentällä. Englannin sanan buy ’ostaa’ ja Saksanosavaltion nimen Bayern ’Baijeri’ foneettiseen samankaltaisuuteenperustuva sanaleikki. München, Saksa 2008.

Kuva Päivi Pahta

49

II MAAILMANKIELI

Englannin leviäminen Brittein saarten ulkopuolellealkoi 1400-luvun lopulla löytöretkeilijöiden vanavedessäja kiihtyi Britannian kolonialismin myötä. Ensimmäinenpysyvä englantilainen merentakainen siirtokunta perus-tettiin vuonna 1607 Pohjois-Amerikan mantereelle nykyi-seen Virginiaan. Seuraavina vuosikymmeninä englanti-laiset perustivat useita siirtokuntia mantereen itäran-nikolle sekä läheisille saarille, ja seuraavien vuosisatojenaikana englannin puhujat ottivat haltuunsa lähes kokomantereen. Kanadassa englanti levisi laajemmille alueille1700-luvun lopulla, jolloin Ranskan siirtomaat joutuivatBritannian hallintaan.

Samoihin aikoihin, vuonna 1770, kapteeni JamesCook saapui ensimmäisenä länsimaalaisena Australiaan.Parikymmentä vuotta myöhemmin britit perustivat sinnerangaistussiirtolan, josta tuli mantereen ensimmäinenenglanninkielinen tukikohta. 1800-luvun puolivälintienoilla ensimmäinen brittiläinen siirtokunta asettui myösUuteen-Seelantiin. Pian Australian jälkeen englantilaisetsaivat jalansijan myös Afrikassa: Napoleonin vastaisensodan aikana brittiläiset joukot voittivat Hyväntoivon-niemen herruuden hollantilaisilta vuonna 1806, ja seudunasuttaminen alkoi 1820. Kun Britannia 1600-luvultalähtien toimineen Itä-Intian kauppakomppanian jalan-jäljissä sai vähitellen hallintaansa Intian, englantia puhut-tiin 1800-luvun alkupuolelle tultaessa Etelä-Amerikkaalukuun ottamatta jokaisella mantereella. Brittiläisen impe-

50


riumin valtakauden jatkuessa 1900-luvun alkupuoliskolleenglanti levisi eri puolille Afrikkaa sekä myös Kaakkois-Aasiaan ja Tyynenmeren saarille.

Toisen maailmansodan jälkeen kielen historiassakäynnistyi uusi vaihe, jossa lisääntyvällä kansainvälisty-misellä on ollut keskeinen merkitys. Englannin mailman-valloituksen pääasiallisena vetojuhtana on toiminutYhdysvallat, maailman johtava talousmahti, joka kylmänsodan aikaisessa kahtia jakautuneessa maailmassa olimyös monien ihailema kommunistisen yhteiskuntajärjes-telmän vastavoima, vapaan yhteiskunnan ja vapaanmarkkinatalouden esikuva. Englanti, jota jo puhuttiinäidinkielenä tai virallisena hallintokielenä monessa muus-sakin maassa, sai kansainvälisen kommunikaation kielenäetulyöntiaseman muihin kieliin verrattuna. Kansain-välisen kanssakäymisen lisääntyessä ja Yhdysvaltojenmerkityksen kasvaessa niin talouden, tieteen, teknologianja viestinnän kuin kulttuurinkin alueella myös englanninkielen käyttö on koko sodanjälkeisen ajan nopeastilisääntynyt.

Äidinkieli, toinen kieli, vieras kieli

Englannin kielen puhujat voidaan teoriassa jakaa kolmeenryhmään sen perusteella, millainen rooli englannilla onheidän elämässään ja identiteetissään. Ensimmäisen

51

II MAAILMANKIELI

ryhmän muodostavat englannin syntyperäiset puhujat,siis ne, joille englanti on äidinkieli (English as a NativeLanguage, ENL tai L1). Toiseen ryhmään kuuluvat nekaksikieliset, joille englanti on toinen kieli (English as aSecond Language, ESL tai L2). Kolmanteen ryhmäänpuolestaan kuuluvat ne, jotka puhuvat englantia vieraanakielenä, olipa se sitten heidän kolmas, neljäs tai vaikkapaviides kielensä (English as a Foreign Language, EFL tai L3,L4, …).

Ryhmien kokoa on vaikea arvioida. Monissa maissaei eri kielten puhujamääristä ole saatavilla kattavia tailuotettavia tilastotietoja. Myös tarkka rajanveto ryhmienvälille on käytännössä hankalaa ja käy kansainvälisty-vässä maailmassa muuttoliikkeen lisääntyessä ja erikie-listen väestöryhmien sekoittuessa yhä hankalammaksi.Pelkän kielitaidon perusteella ihmisten sijoittaminenryhmiin voi olla vaikeaa. Esimerkiksi kaksikielisistäyksilöistä on usein mahdotonta sanoa sen paremminkielitaidon kuin puhujan identiteetinkään pohjalta, onkoenglanti heidän ensimmäinen vai toinen kielensä. Samoinraja toisen kielen ja vieraan kielen välillä on joskus häilyväja voi ihmisen elinkaaren aikana myös muuttua muuttu-vissa olosuhteissa. Joidenkin kaksikielisessä kulttuurissaelävien ihmisten englannin taito voi olla varsin alkeel-linen, kun taas monet englantia vieraana kielenä puhuvatvoivat olla kielitaidoltaan hyvinkin lähellä syntyperäisenkielenpuhujan tasoa.

52


On myös vaikea määritellä, millainen kielitaitokatsotaan riittäväksi, jotta henkilön ylipäätään voidaansanoa osaavan englantia. Joissakin tapauksissa on epävar-maa, voidaanko henkilön puhumaa kieltä oikeastaan edeskutsua englanniksi vai tulisiko sitä pitää jonakin muunakielenä. Viimeksi mainittu kysymys on paikallaan esimer-kiksi useiden Afrikan maissa tai Tyynenmeren saarillakäytettävien pidgin- ja kreolikielten, ns. anglohybridien,kohdalla. Monesti onkin vaikea sanoa, missä englantiloppuu ja jokin muu kieli alkaa.

Englanti äidinkielenä

Vuosisatojen kuluessa englantia äidinkielenään puhuvienmäärä on jatkuvasti kasvanut. Kuningatar Elisabet I:nvaltakauden päättyessä vuonna 1603 englantia puhuiäidinkielenään arviolta 4 miljoonaa ihmistä, jotka läheskaikki asuivat Brittein saarilla. Elisabet II:n noustessavaltaistuimelle vuonna 1952 luku oli kasvanut noin 250miljoonaan, joista noin 80 prosenttia asui Brittein saartenulkopuolella. Kolmannen vuosituhannen alussa englantiapuhuu äidinkielenään arviolta noin 375 miljoonaa ihmistä.Noin 70 prosenttia heistä asuu Yhdysvalloissa. Suurin osajäljelle jäävästä 30 prosentista asuu muissa englanninkie-lisissä maissa, siis maissa, joissa englanti on suurenväestönosan äidinkieli: Yhdistyneessä kuningaskunnassa,Irlannissa, Kanadassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa,Etelä-Afrikassa ja useissa Karibian maissa.

53

II MAAILMANKIELI

Englannin lisäksi näissä maissa puhutaanäidinkielenä toki muitakin kieliä. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa alle 10 prosenttia väestöstä puhuu englantiaäidinkielenään – siellä englanti onkin vain yksi maanperustuslaissa vuonna 1993 nimetyistä yhdestätoistavirallisesta kielestä. Englannin synnyinmaassa Yhdisty-neessä kuningaskunnassa noin 2,5 prosenttia maanväestöstä puhuu äidinkielenään jotakin muuta kieltä kuinenglantia. Yhdysvalloissa suuri osa väestöstä on espanjan-kielistä, ja muiden kielten puhujia on myös runsaasti.Kummassakaan maassa englannilla ei ole lainsäädännölläturvattua virallista asemaa kansalliskielenä.

Kunkin maan englannilla on omat erityispiirteensä,jotka erottavat sen toisissa englanninkielisissä maissapuhutusta kielestä. Tämän vaihtelun perusteella englan-nin kieli voidaan jakaa alueellisiin varieteetteihin,englanteihin, joista erikseen puhuttaessa käytetäänmaantieteellisesti täsmennettyjä nimityksiä kutenkanadanenglanti ja skotlanninenglanti. Englanninkielistenmaiden ohella englantia puhutaan äidinkielenä monissamuissakin maissa eri puolilla maailmaa. EsimerkiksiSuomessa asui vuonna 2002 noin 6000 englantiaäidinkielenään puhuvaa henkilöä.

Lähitulevaisuudessa englantia äidinkielenään puhu-vien määrän arvioidaan maailmassa entisestään lisään-tyvän. Tähän vaikuttavat väestönkasvu englanninkieli-sissä maissa sekä monissa maissa yleistyvä käytäntö,

54


jonka mukaan useimmiten keskiluokkaan kuuluvatvanhemmat, jotka puhuvat englantia toisena tai vieraanakielenä, käyttävät englantia pääasiallisena kotikielenään jakasvattavat näin lapsistaan englanninkielisiä. Se englanti,jonka lapsi tällaisessa tilanteessa äidinkielekseen omak-suu, ei välttämättä vastaa ääntämykseltään tai kieliopil-taan perinteistä kuvaamme syntyperäisen kielenpuhujanenglannista. Myös kielikylpyjen kaltaisella vieraskieliselläopetuksella tavoitellaan äidinkielenomaista englannintaitoa maissa, joissa englanti on vieras kieli. Suomessakinpieni osa ikäluokasta saa koulusivistyksensä pääasialli-sesti englannin kielellä (ks. myöh.).

Englanti toisena kielenä

Englantia puhuu toisena kielenään nykyään arvioltahieman yli 400 miljoonaa ihmistä. Tähän ryhmään kuuluuerityisesti sellaisissa yhteisöissä eläviä ihmisiä, joissaenglannilla on erityisasema. Valtaosa heistä asuuBritannian entisissä siirtomaissa. Näissä maissa englantisai pienen valtaa pitäneen eliitin äidinkielenä virallisenaseman keskeisten instituutioiden kielenä, joka alku-peräisväestön oli opeteltava osallistuakseen instituuti-oiden toimintaan. Maita, joissa englannilla on erikois-asema maan hallinnon, oikeuslaitoksen, tiedotus-välineiden tai koulutusjärjestelmän kielenä, oli 2000-luvuntaitteessa yli 70. Monissa niistä, esimerkiksi useissaAfrikan maissa, englanti on samalla monikielisessä

55

II MAAILMANKIELI

yhteisössä eri kieliä äidinkielenään puhuvien kansalaistenainoa yhteinen kieli. Määrällisesti eniten englantia toisenakielenä puhuvia on Nigeriassa, Intiassa ja Filippiineillä.Sitä puhuu kuitenkin vain osa maiden väestöstä:Filippiinien 80 miljoonasta ja Nigerian noin 126miljoonasta asukkaasta englantia puhuu toisena kielenäännoin puolet, ja Intian yli miljardin suuruisesta väestöstävain noin viidesosa.

Englantia toisena kielenään puhuvien määrälisääntyy lähivuosina huomattavasti nopeammin kuinenglantia äidinkielenään puhuvien määrä. Tilaa kasvulleon Intian ja Pakistanin kaltaisissa väkirikkaissa maissa.Samaan suuntaan vaikuttaa myös se, että englanninmerkitys kasvaa sellaisten maiden sisäisessäkommunikaatiossa, joissa sitä ei perinteisesti ole tähäntarkoitukseen käytetty. Muun muassa Ruotsissa, Norjassaja Tanskassa englantia käytetään niin runsaasti omanyhteisön sisällä tapahtuvaan kommunikointiin, että eräättutkijat ovat arvioineet englannin lähitulevaisuudessasaavan niissä toisen kielen aseman. Liikettä on vuosienkuluessa tapahtunut myös toiseen suuntaan erityisestiAfrikassa, missä englanti monien kansojen mielissäyhdistyy siirtomaa-ajan alistettuun asemaan. EsimerkiksiTansaniassa, joka itsenäistyi vuonna 1961, englanninkäytöstä suahilin rinnalla maan virallisena kielenäluovuttiin vuonna 1967; Keniassa suahili syrjäyttienglannin maan virallisena kielenä vuonna 1974.

56


Englanti vieraana kielenä

Englantia vieraana kielenä puhuvien määrää on erityisenvaikea arvioida. Tuoreimmat arviot vaihtelevat 750miljoonasta yli miljardiin. Tämä joukko on kasvanuträjähdysmäisesti samalla kun englannin käyttö kansain-välisen kommunikaation välineenä on lisääntynyt.Monissa maissa englanti on yleisimmin puhuttu vieraskieli. Kouluissa sitä opetetaan vieraista kielistä eniten ylisadassa maassa, kuten Kiinassa, Egyptissä, Brasiliassa,Venäjällä, Saksassa ja Ranskassa. Englannin opiskeluvieraana kielenä on koulussa pakollista monissa Euroopanmaissa, esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Hollannissa.

Myös Suomessa englanti on vieraista kielistäpuhutuin: 2000-luvun taitteessa sitä puhui yli 60prosenttia aikuisväestöstä. Kouluissa sitä opetetaanvieraista kielistä ylivoimaisesti eniten – se on myösoppilaiden keskuudessa suosittu. Vuonna 2000 A1-kielenaloittaneista ala-asteen oppilaista 87,6 prosenttia valitsienglannin. Samana lukuvuonna sitä opiskeli pakollisenatai valinnaisena vieraana kielenä yläasteen oppilaista 98prosenttia. Se on viime vuosina yleistynyt myös muidenaineiden vieraskielisessä opetuksessa: vuonna 2000yhteensä 4341 peruskoulun ja lukion oppilasta saiopetuksestaan vähintään 50 prosenttia englannin kielellä.Englantia opitaan yhä nuorempana: englanninkielistenpäiväkotien määrä on viime vuosina kasvanut.

57

II MAAILMANKIELI

Lähitulevaisuudessa englantia vieraana kielenäpuhuvien määrän odotetaan maailmassa edelleenkasvavan, vaikka englannin saadessa jalansijaa myössellaisten maiden sisäisessä kommunikaatiossa, joihin seei perinteisesti ole kuulunut, osa tähän ryhmäänkuuluvista siirtyy englantia toisena kielenään puhuvienjoukkoon. Englannin opetus on toistaiseksi vähäistäjoissakin osissa maailmaa, esimerkiksi monissa entisissäneuvostotasavalloissa ja useissa Afrikassa sijaitsevissaRanskan entisissä siirtomaissa.

”Excuse me, do you speakVanuatu English?”Englannin alueellinen variaatio jamaailmanenglannin standardi

Englannin alueelliset varieteetit, englannit, eroavattoisistaan ääntämykseltään, intonaatioltaan, sanastoltaantai kieliopiltaan. Varieteettien erityispiirteisiin vaikuttavatmonet kielelliset ja kulttuuriset tekijät, esimerkiksikontaktit muiden alueilla puhuttuihin kieliin. Vakiin-tuneita englanteja ovat ns. englanninkielisten maidenvarieteetit, kuten amerikanenglanti, Australianenglanti taiirlanninenglanti. Voidaan erotella myös useita englantiatoisena kielenään käyttävien yhteisöjen varieteetteja,

58


kuten intianenglanti tai singaporenenglanti. Englanninkäytön yhä lisääntyessä syntyy uusia kielen varieteetteja,jotka vähitellen vakiinnuttavat asemansa muiden joukos-sa. Esimerkkinä äskettäin syntyneestä käsitteestä voidaanmainita euroenglanti, jolla tarkoitetaan Euroopassa,erityisesti Euroopan unionissa, käytettävää englantia.

Alueelliset varieteetit eivät suinkaan ole sisäisestihomogeenisia. Niiden sisällä voidaan erottaa toisistaanpoikkeavia alavarieteetteja. Esimerkiksi amerikanenglan-nissa oma muunnoksensa on afrikkalais-amerikkalaisenväestönosan puhekieli (African-American VernacularEnglish), joka ei maan sisällä ole sidoksissa mihinkääntiettyyn maantieteelliseen alueeseen. Sen sijaanbrittienglanti puolestaan voidaan nähdä kattoterminätoisistaan erinäisiltä kielipiirteiltään eroaville maantieteel-lisesti määrittyville englanninenglannille, walesineng-lannille ja skotlanninenglannille. Varieteettien sisällä onjatkumo edelleen pienempiin alueellisiin ja paikallisiinvarieteetteihin, jotka perinteisesti tunnetaan murteina.Pelkästään kielellisin perustein on usein vaikea määritellä,pitäisikö jotakin kielimuotoa kutsua kieleksi, varieteetiksivai murteeksi. Ero tehdään usein muiden kriteerienavulla; sosiolingvistien hyvin tuntema lausahdus ”Alanguage is a dialect with an army and a navy” on yksitapa nähdä asia (vrt. Peitsara).

Englannin alueellisten varieteettien piirteitä kuuleeusein verrattavan brittienglannin tai amerikanenglannin

59

II MAAILMANKIELI

yleiskielen luonteisiin standardimuotoihin, joita juuri tästäsyystä kutsutaan referenssi-standardeiksi. Vertailu onmonesti arvottavaa – muiden varieteettien poikkeamianäistä standardeista pidetään helposti virheinä. Myösbrittienglannin ja amerikanenglannin keskinäinen arvot-tava vertailu on yleistä. Nykyään ei kuitenkaan enäävoida puhua yhdestä tai edes kahdesta ”oikeasta”englannin kielestä, vaan alueelliset varieteetit elävät omaaelämäänsä, jota brittiläisen tai amerikkalaisen kielen-käytön normit eivät säätele. Alueellinen variaatio on viimevuosikymmeninä ollut vireän tutkimuksen kohteena, jauseimmista päävarieteeteista on saatavilla jo varsintarkkoja kuvauksia, joiden avulla voi perehtyä niidenominaispiirteisiin. Myös kielen opetussuunnitelmissa alu-eellisen vaihtelun huomioiminen on entistä tärkeämpää.

Moninapaisella ajattelutavalla on kauaskantoisiavaikutuksia koko englannin kielen käsitteeseen. Monienkielentutkijoiden, yksittäisten kielenpuhujien, kielenope-tuksesta vastaavien ja vanhempien mieliä askarrut-tavatkin tällä hetkellä uudenlaiset kysymykset. Eriytyyköenglanti tulevaisuudessa useaksi erilliseksi kieleksi, joidenpuhujat eivät enää ymmärrä toisiaan? Jos englannin kieliei enää ole syntyperäisten kielenpuhujien ”omaisuutta”,miten voidaan varmistaa, ettei se muiden käsissä muutusellaiseksi, ettei sitä enää voi tunnistaa englannin kieleksi?Jos kielellä on lukematon määrä hyväksyttyjä olomuotoja,mitä niistä pitäisi vieraana kielenä opettaa ja oppia?

60


Yhtenä vastauksena englantien alueellisesta eriyty-misestä aiheutuviin kysymyksiin nähdään ns. maailman-englannin standardi. Toistaiseksi käsite on lähinnä vainabstraktio, josta puhuvat kielen ammattilaiset. Useimmattarkoittavat tällä termillä kielimuotoa, joka koostuupäävarieteeteille yhteisestä ytimestä ja joka siten olisimahdollisimman vapaa keskinäistä ymmärtämistävaikeuttavista alueellisista ominaispiirteistä, erityisestisanaston ja idiomien osalta. Keskustelua käydään jo siitä,mitkä englantien piirteistä tuohon standardiin kuuluvat.Toisten mielestä olisi yksinkertaisempaa, jos maailman-englannin standardiksi valittaisiin jonkin nykyisenalueellisen varieteetin standardi. Varieteeteista amerikan-englannilla näyttää tällä hetkellä olevan suurimmatmahdollisuudet tulla maailmanlaajuiseksi standardiksi.Tätä ajatusta vastustavat tietenkin muun muassa britit jamonet Yhdysvaltojen vastaiset tahot. Näyttää kuitenkinperustellulta, että tulevaisuuden kielenoppijat englantiaopiskellessaan oppivat juuri maailmanenglannin standar-din ja sen lisäksi ovat tietoisia kielen alueellisestavaihtelusta.

61

II MAAILMANKIELI

Loton juhlaviikkokampanja. Jyväskylä 2007.Kuva Päivi Pahta

62


Englanti Euroopan unionissa

Englanti on Euroopan unionin hallintokielistä tällähetkellä käytetyin. Sen osuus unionin sisäisessä kommuni-kaatiossa kasvoi vuoden 1995 laajentumisen yhteydessä,koska se oli monissa unioniin tuolloin liittyneissä maissa,esimerkiksi Ruotsissa ja Suomessa, käytetyin vieras kieli.Seuraavan laajentumisen yhteydessä keväällä 2004englannin odotetaan edelleen kasvattavan osuuttaansamasta syystä. Myös saksan merkityksen arvioidaankasvavan.

Joulukuussa 2000 toteutetun eurobarometrinerityiskyselyn perusteella englantia osattiin EU:n alueellaEuroopan kielistä eniten. Kyselyyn osallistui silloisistajäsenmaista yhteensä 15 900 henkilöä, jotka muodostivatedustavan otoksen yli 15-vuotiaasta väestöstä eriteltynäiän, sosiaalisen aseman ja koulutustaustan mukaan.Kyselyyn osallistuneista 41 % osasi englantia ensimmäi-senä, toisena, kolmantena tai neljäntenä vieraana kiele-nään. Seuraavaksi osatuimpia olivat ranska (19 %), saksa(10 %), espanja (7 %), italia (3 %), ruotsi (1 %) ja hollanti (1%). Ensimmäisenä vieraana kielenä englantia puhui 32,6% kaikista vastanneista. Seuraavaksi yleisin ensimmäinenvieras kieli oli ranska (9,5 %).

Englannin taito vaihteli maittain: englantia puhuijonkinasteisesti noin 80 % ruotsalaisista, tanskalaisista jahollantilaisista, 70 % luxemburgilaisista, 60 % suoma-

63

II MAAILMANKIELI

laisista ja noin puolet itävaltalaisista ja saksalaisista.Tilanteet, joissa englantia käytettiin, olivat tärkeysjärjes-tyksessä seuraavat: lomat ulkomailla, elokuvat/tv,internet, keskustelut työpaikalla, kirjat/sanomalehdet jakeskustelut ystävien kanssa. Käyttötilanteiden kirjo jatärkeysjärjestys vaihtelivat kielittäin, vaikkakin useimpiavieraita kieliä tarvittiin kyselyn mukaan ensisijaisesti juurilomamatkalla. Esimerkiksi Internetin käyttöön eivätkyselyyn osallistuneet tarvinneet englannin lisäksi juurimitään muita kieliä.

Englantia piti hyödyllisimpänä vieraana kielenä yli80 % vastaajista niissä maissa, joissa se ei ole kansallinenkieli. Kun vastaajilta kysyttiin, olivatko he samaa vai erimieltä väitteestä ”kaikkien Euroopan unionissa pitäisiosata puhua englantia”, 69 % oli samaa mieltä, 22 % erimieltä ja 8 % ei osannut sanoa. Suhteellisesti eniten väittä-mää vastustivat suomalaiset (39 %), kun taas eniten sitäkannattivat hollantilaiset (82 %), luxemburgilaiset (80 %)ja ruotsalaiset (78 %). Oman kielen suojelua piti tärkeänähieman yli 60 % vastanneista; suomalaisista ja kreikka-laisista tätä mieltä oli jopa 90 % vastanneista.

Englanti Suomessa

Edellä esitellyn Eurobarometrin kyselyn perusteellasuomalaiset näyttävät olevan vähemmän innokkaita

64


omaksumaan englantia kuin monet muut Euroopankansoista. Kuten muuallakin läntisessä Euroopassa,englannin käyttö on kuitenkin myös Suomessa viimevuosikymmenien aikana lisääntynyt samalla kunkansainvälisten kontaktien määrä on monella elämän-alueella kasvanut. Euroopan unionin ja kiihtyvän kansain-välistymisen vaikutuksesta yhä useampi politiikan, liike-elämän, tieteen, teknologian ja viestinnän alueilla työsken-televä suomalainen käyttää työssään englantia, maailman-kylän lingua francaa. Sama koskee luonnollisesti myösmatkailualaa. Globalisaation myötä englannista on tullutmonilla aloilla välttämätön työväline, jota ilman ei voidatoimia. Samalla englannin taidosta on tullut monissatyöpaikoissa työllistymisen edellytys.

Englanti on vahvasti läsnä myös niidensuomalaisten arjessa, jotka eivät tarvitse sitä työssään.Sähköisten joukkotiedotusvälineiden kautta englannillealtistuvat kaikki uutisvälähdysten sekä erilaisten tieto- javiihdeohjelmien seuraajat. Suomalaiset ovat myös vah-vasti eri puolille maailmaa levittäytyvän angloamerik-kalaisen elokuva-, urheilu- ja musiikkikulttuurin vaiku-tuspiirissä. Kotimaisten tv- ja radiokanavien tai elokuva-teattereiden lisäksi angloamerikkalainen viihdekulttuurivälittyy meille kansainvälisten satelliittikanavien kautta.Vaikka Suomessa myytävien kotoperäisten äänitteidenosuus myynnistä onkin Ranskan ohella Euroopan suurim-pia, englanninkielisellä musiikilla on keskeinen asema

65

II MAAILMANKIELI

erityisesti nuorison keskuudessa. Englannin valta-asemaapop- ja rockmusiikissa vahvistaa se, että muutkin kuinenglanninkieliset artistit, suomalaiset mukaan lukien,valitsevat usein esiintymiskielekseen englannin. Tietoko-neistuvassa yhteiskunnassa yhä useammalla suomalaisellaon kotonaan myös tiedon ja viihteen valtaväylä internet,jonka sivustoista toistaiseksi useimmat ovatenglanninkielisiä.

Englanninkielisiä merkkejä kansainvälistymisestäon nähtävissä kaikkialla ympärillämme. Muun muassamonet tutut suomenkieliset yritysnimet on korvattukansainvälisten asiakkaiden ja liikekumppanien suuhunparemmin luontuvilla englanninkielisillä nimillä. Esimer-kiksi käy Metsä-Serla, perinteikäs suomalainen paperin-valmistaja, joka vuonna 2001 otti osana kansainvälistymis-prosessiaan käyttöön konserninimen M-real. Konserninvuosiraportin mukaan nimi perustuu englanninkieliseenilmaukseen ”make it real” (‘toteuta se’) ja on tärkeä osakonsernin uutta strategiaa. Jo 1990-luvulla alkaneissapankkifuusioissa jäivät historiaan suomalaisten raha-asioita vuosikymmeniä hoitaneiden Suomen Yhdyspankinja Kansallis-Osake-Pankin nimet. Muutoksen alkuvai-heessa Unitas ja Merita-nimillä toimineiden pankkienyhdistyttyä ja fuusioiduttua kolmen muun pohjoismaisenpankin kanssa konserniksi käyttöön otettiin vuonna 2001nimi Nordea. Tämän skandinaaviselta kalskahtavannimen taustalla on pankin tiedotteen mukaan englannin-

66


kielinen fraasi ”Nordic ideas” (‘pohjoismaiset ideat’).Pohjoismaisen konsernin virallinen kieli on englanti,kuten myös monen muun Suomessa toimivan kansain-välisen yrityksen, suomalaiseksi edelleen mielletty Nokiamukaan lukien.

Englanti on levinnyt monille sellaisillekin liike-elämän alueille, joilla se ei ole millään tavoin välttä-mättömyys tai toiminnan edellytys. Suomalaiseenkatukuvaan ja kylämaisemaan ovat ilmestyneet kyltit javalomainokset, joissa supisuomalaisten tuote- ja yritys-nimien sijaan asiakkaita kutsuvat englanninkieliset nimet.Puhelinluettelot pursuvat pieniä ja keskisuuria pelkästäänkotimaan markkinoilla toimivia yrityksiä, joiden nimetovat kokonaan tai osittain englanninkielisiä. Tarjolla onmonenlaisia palveluita tuottavia centereitä, shoppeja,grouppeja, servicejä, systemsejä, saloneita ja teamejä.Englantia esiintyy yleisesti myös mainoksissa suomenrinnalla. Kokonaan englanninkieliset mainoksetkaan eivätenää ole harvinaisia. Monen lähiöbaarin ja kyläkahvilanovella hehkuu neonvaloissa tiedote ”Open”. Vaikkamonissa tapauksissa englantia käytettäneenkin vain luo-maan tietynlaista mielikuvaa trendikkyydestä ja muodik-kuudesta, ne myös kertovat siitä, miten laajasti englantiaodotetaan Suomessa ymmärrettävän.

Englannin vahva läsnäolo tuntuu niin suomalaistenpuheenparressa kuin painetussa sanassakin. Sanasto onkielen tasoista se, jossa vieraat vaikutteet ensiksi havaitaan

67

II MAAILMANKIELI

ja josta julkisessa keskustelussa useimmiten puhutaan.Nuorison kielen lisäksi joillakin erikoisaloilla englannin-kielistä sanastoa käytetään runsaasti. Erityisesti tieto- javiestintätekniikkaan liittyvässä kielenkäytössä viliseeenglanninkielistä termistöä ja fraseologiaa. Suomenkie-lisen termistön kehittäminen onkin yksi suomalaisenkielenhuollon haasteista. Pidetään tärkeänä muun muassasitä, että eri tieteenja tekniikan alojen keskeiset termitovat läpinäkyviä kaikille kansalaisille. Mikäli näin ei ole,tietoyhteiskuntaa uhkaa kielen kautta lisääntyvä eriarvois-tuminen: tieto ja tiedon avulla saavutettava hyvinvointiovat vain niillä, jotka ovat saaneet hyvän koulutuksen jahallitsevat hyvin lingua francan.

Maailmankieleen kohdistuvistaasenteista

Maailmankieli on monitahoinen ilmiö; siihen suhtau-dutaan eri tavoin ja se herättää ristiriitaisiakin tunteita.Tunteiden kirjo vaihtelee kritiikittömästä ihannoinnistasuoranaiseen vihaan. Käytännöllisestä näkökulmastamaailmankieli nähdään useimmiten positiivisena ilmiönä.Arkipäiväisimmin asiaan suhtautuvien mielestä englanninkielen taito on nykymaailmassa samantapainen perustaitokuin lukutaito tai atk-taidot. Usein painotetaan yhteisenkielen käyttökelpoisuutta kommunikaation välineenä yli

68


kielirajojen sekä sen avulla aikaansaatavaa edistystä jaaineellista hyvinvointia. Näillä perustein englannin taidonyleistymistä ja kielen opetusta halutaan edistää. Englanninkäyttöä vallitsevana lingua francana pidetään usein myösluonnollisena, joissain tilanteissa jopa neutraalina valin-tana. Esimerkiksi kansainvälisissä neuvottelutilanteissa,joissa englanti ei ole kenenkään neuvotteluun osallistuvanäidinkieli, sen käytön katsotaan lisäävän eri osapuoltenvälistä tasa-arvoa. Idealistisella tasolla yhteinen kielivoidaan nähdä myönteisenä osoituksena yhdentyvästämaailmasta, maailmanlaajuisesta yhteisöllisyydestä taimaailmankansalaisuudesta.

On esitetty myös kriittisempiä näkemyksiä. Puhu-taan englannin hegemoniasta ja kieli-imperialismista.Englanti nähdään vallan kielenä. Sitä on historiansaaikana käytetty ja monien mielestä edelleen käytetäänimperialismin tai kapitalismin välineenä, siirtomaavallantai sortajien kielenä. Monissa yhteisöissä se toimii portin-vartijana koulutuksella saavutettavaan tietoon, hyvinvoin-tiin ja sosiaaliseen nousuun; tällä tavoin pidetään yllämaailmanlaajuista sosiaalista, poliittista ja taloudellistaepätasa-arvoa.

Englantia pidetään myös uhkana muille kielille.Kielikontaktien kautta se saa aikaan muutoksia muissakielissä, joiden puhujat saattavat suhtautua hyvinkinkielteisesti omaan kieleensä ilmestyviin englanninvaikutusta heijastaviin piirteisiin eli anglismeihin. Tunne-

69

II MAAILMANKIELI

tuin esimerkki lienee ranska, jota sen kotimaassa pyritäänmonin tavoin poikkeuksellisen aktiivisesti suojelemaanenglannin vaikutukselta. Englannin käytön lisääntyessäon vaarana muiden kielten rekisterialan kaventuminen jaasteittainen näivettyminen. Myös motivaatio opiskellamuita kieliä saattaa heikentyä.

Levitessään englanti on saanut tappajakielenmaineen. Erityisesti tunkeutuessaan suullisen perinteenvarassa eläneisiin puheyhteisöihin se on tukahduttanutmonien alkuperäiskansojen äidinkielen ja aiheuttanutsiten usean kielen kuoleman. Samaan tapaan kuin puhu-taan biologisten lajien katoamisesta ja uhanalaisistaeläimistä tai kasveista, puhutaan myös uhanalaisistakielistä, joiden suojelun puolestapuhujia on kuitenkintoistaiseksi vasta vähän. Kielikuolema onkin maailmaaköyhdyttävä ilmiö, johon on syytä suhtautua vakavasti.Kielen kuollessa katoaa usein myös ainutkertaistakulttuuriperintöä. Kun otetaan lisäksi huomioonäidinkielen keskeinen, joidenkin näkemysten mukaankaikkein keskeisin, rooli ihmisen identiteetin luojana jaylläpitäjänä, on ymmärrettävää, että omaa äidinkieltäuhkaavaa tai sen tukahduttanutta kieltä kohtaantunnetaan vihaa ja katkeruutta – viedäänhän ihmiseltäsilloin yksi tärkeimmistä itsensä ilmaisemisen jatoteuttamisen välineistä. Niin yksilön identiteetin kuinkulttuuriperinteenkin näkökulmasta asiaa ovat käsitelleet

70


monien historian saatossa englannin jalkoihin jääneidenalueiden kirjailijat.

Oman lukunsa suhtautumisessa englantiin maail-mankielenä muodostavat syntyperäisten kielenpuhujienreaktiot. Kommunikointi muiden kielten puhujien kanssaon heille vaivattomampaa, kun heidän itsensä ei tarvitseopetella vierasta kieltä. Englantia äidinkielenään puhuvamatkailija joutuu muita huomattavasti harvemmin tilan-teeseen, jossa hän ei selviydy omalla äidinkielellään.Hänen ei myöskään muiden kielten puhujien tavointarvitse käyttää aikaa, vaivaa tai rahaa saavuttaakseensellaisen kielitaidon, jolla pystyy jakamaan tietonsa jataitonsa muun maailman kanssa. Tämän vuoksi englan-ninkielisten motivaatio opiskella vieraita kieliä heikkenee,ja samalla heikkenee myös heidän kykynsä ymmärtäävieraalla kielellä kommunikoinnin vaikeutta.

Myös monet syntyperäiset englanninpuhujat koke-vat oman kielensä uhatuksi ja katsovat oman identi-teettinsä olevan jossakin määrin vaakalaudalla. Moniaaskarruttaa kysymys siitä, mitä kielelle tapahtuu, kun se eienää olekaan vain syntyperäisten kielenpuhujien omai-suutta.

71

II MAAILMANKIELI

Tulevaisuusnäkymiä

Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa. Taaksepäinkatsoen voidaan todeta joidenkin aiempien englannintulevaisuutta koskeneiden ennusteiden osuneen oikeaan.Englannin nousua uumoiltiin jo varhain. Yhdysvaltaintoinen presidentti John Adams ennusti 1700-luvun lopullaenglannin saavuttavan maailman arvostetuimman jayleisimmin puhutun kielen aseman seuraavien vuosi-satojen kuluessa. Tunnettu tanskalainen kielitieteilijä OttoJespersen totesi 1900-luvun alkupuolella, että tärkeinyksittäinen asia englannin kielen tulevaisuuden kannaltaon se, että se on Amerikan Yhdysvaltojen kieli. Yhdys-valtojen taloudellisen, poliittisen ja kulttuurisen vaikutus-vallan kasvaessa maailmassa koko 1900-luvun ajanennuste osui oikeaan. Monissa Euroopan ja Aasian maissaon 2000-luvun alussa arvosteltu kovin sanoin Yhdys-valtojen maailmanpolitiikkaa, ja jää nähtäväksi, miten

Helsingin metron 25-vuotisjuhlakampanja. Helsinki 2007.Kuva Päivi Pahta

72


tämä seikka tulevaisuudessa vaikuttaa englanninsuosioon.

Kolmannen vuosituhannen alussa englannin valta-asema ei näytä olevan murtumassa. Vaikka haastajaa eiolekaan näköpiirissä, englannin oma nousu maailman-kieleksi varsin lyhyen ajan kuluessa muistuttaa siitä, ettänopeasti muuttuvassa maailmassa myös suuret muutoksetkielten valtasuhteissa ovat mahdollisia lyhyelläkin aika-välillä. Erityisen vaikeaksi ennustamisen tekee se,ettemme tiedä, mitä kielelle tapahtuu, kun se saavuttaasellaisen koko maapallon laajuisen levinneisyyden kuinenglannilla nyt on.

On mahdollista, että englannille käy kuten latinalletaannoin: että sen maantieteelliset varieteetit eriytyväterillisiksi kieliksi ja muodostavat samankaltaisenenglantilaisten kielten kieliperheen kuin nykyiset latinaanpohjautuvat romaaniset kielet. Kehityksen kannaltakeskeistä on se, miten englannin eri varieteetteja äidin-kielenään puhuvat mieltävät oman identiteettinsäsuhteessa muiden varieteettien puhujiin ja miten heymmärtävät toistensa käyttämää kieltä. Molemmatnäkökulmat ovat yhtä tärkeitä. Pelkästään keskinäinenymmärrettävyys ei ole riittävä peruste pitää kielenvarieteetteja yhtenä ja samana kielenä. Tämän osoittavatmuun muassa keskenään ymmärrettävät ruotsi, norja jatanska. On oletettavaa, että englantien puhujat vielätoistaiseksi mieltävät puhuvansa samaa kieltä – aiheesta ei

73

II MAAILMANKIELI

tosin ole saatavilla tutkimukseen perustuvaa tietoa.Hybridejä lukuun ottamatta useimmat varieteetit ovatvielä myös pitkälti keskenään ymmärrettäviä.

Jotakin tulevaisuudesta voidaan ennustaa senperusteella, mitä kielen muuttumisesta yleisesti tiedetään.Kieli itsessään muuttuu ääntämisen, sanaston ja kieliopintasolla. Tulevaisuuden englanti ei liene samanlaista kuinmikään tämän päivän englanneista – eihän tämän päivänenglantikaan ole samanlaista kuin se englanti, jota Britteinsaarilla puhuttiin 1500 vuotta sitten, kun kieli sai alkunsa,tai se englanti, jota William Caxton käytti ensimmäisessäEnglannissa painetussa kirjassa vuonna 1476. Varieteetitmuuttuvat omassa tahdissaan, mutta myös keskinäisenvuorovaikutuksen vuoksi joiltakin osin myös samaansuuntaan. Eräät viimeaikaiset tutkimukset osoittavatenglannin suurimpien alueellisten varieteettien edelleeneriytyvän toisistaan ääntämykseltään mutta lähentyväntoisiaan sanaston alueella. Syynä pidetään erityisestiamerikanenglannin vahvaa vaikutusta ja kulttuuringlobaalistumista. Syntyy myös uusia alueellisiamuunnoksia.

Myös englannin asema muuttuu. Sen käyttöyleistyy erilaisissa uusissa yhteyksissä sellaisissa maissa,joissa se ei ole väestön pääasiallinen äidinkieli. Tämänseurauksena tapahtuu kvantitatiivisia muutoksia kielenpuhujien määrissä. Tulee entistä vaikeammaksi tehdäperinteistä eroa syntyperäisten kielenpuhujien, englantia

74


toisena kielenään puhuvien ja englantia vieraana kielenäpuhuvien välille. Lieneekö se ylipäätään tarpeenkaan?Näyttää myös todennäköiseltä, että yhden englanninstandardin sijaan tulevaisuudessa opitaan koulutuksenkautta kaksi standardia: jonkin alueellisen englanninstandardi sekä maailmanenglannin standardi. Yhäuseammalla englantia äidinkielenään puhuvalla onkäytössään kolme eri konteksteihin sopivaa englanninmurretta: oma paikallismurre, oman alueellisenvarieteetin standardi sekä maailmanenglannin standardi.

On arvioitu, että puolet maailmassa tällä hetkelläpuhutusta noin 6000 kielestä kuolee seuraavien vuosikym-menten aikana. Erään arvion mukaan maailmassa kuoleekeskimäärin kieli kahdessa viikossa. Pessimistisimpiennäkemysten mukaan jopa 90 prosenttia maailman kielistäkuolee kuluvan vuosisadan loppuun mennessä. Osannäistä kielikuolemista aiheuttaa englanti, mutta eisuinkaan kaikkia; myös paikallisen valtakielen asemassaolevat muut kielet tappavat vähemmistökieliä. Tätätaustaa vasten on kuitenkin ymmärrettävää, että termitmaailmankieli ja maailmanenglanti herättävät ihmisissäkiihkeitäkin tunteita. Onhan kysymys perustavanlaatui-sista asioista, jotka koskettavat jokaista maailman kansa-laista: oikeus omaan kieleen, kulttuuriin ja hyvinvointiin.

Myös Suomessa on viime aikoina keskusteltuvilkkaasti englannin asemasta ja sen vaikutuksista suoma-laisten elämään, maan kielitilanteeseen ja kotimaisiin

75

II MAAILMANKIELI

kieliin. Keskustelun kirjo on sama kuin muuallakin.Mielipiteet vaihtelevat englannin hyötyarvoa ja käytän-nöllisyyttä painottavista näkemyksistä kannanottoihin,joissa ilmaistaan huoli kotimaisten kielten asteittaisestanäivettymisestä ja väestön eriarvoistumisesta englannintaidon perusteella. Myös kotimaisten kielten suojelua jahuoltoa pidetään tärkeänä. Maltillisimmissa puheen-vuoroissa korostetaan kielitietoisuuden tärkeyttä, äidin-kielen merkitystä ihmisen identiteetin ja kulttuurin raken-tumiselle sekä kielten tarkoituksenmukaista työnjakoa.Monikielisyyden arvo nykypäivän maailmassa on kuiten-kin kiistaton. J. V. Snellmanin ja oppeja ja A. I.Arwidssonin lentävää lausetta voisi mukailla 2000-luvunalun kansainvälistyvässä ja monikulttuuristuvassa Suo-messa vaikkapa näin: ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksiemme halua tulla, emmekä kaiketi englantilaisiksikaan,olkaamme siis kielitaitoisia ja kielitietoisia suomalaisia.”

KIRJALLISUUTTA

BURNS, ANNE ja CAROLINE COFFIN. 2001. Analysing English inGlobal Context: A Reader. Open University, MacquarieUniversity & Routledge.

CRYSTAL, DAVID. 1995/2003. The Cambridge Encyclopaedia of theEnglish Language. Cambridge: Cambridge UniversityPress.

CRYSTAL, DAVID. 1997/2003. English as a Global Language.Cambridge: Cambridge University Press.

76


CRYSTAL, DAVID. 2000. Language Death. Cambridge: CambridgeUniversity Press.

Eurooppalaiset ja kielet. Eurobarometrin erityiskysely 54.1b.http://europa.eu.int/comm/education/policies/lang/languages/consult/ebs_fi.pdf

GRADDOL, DAVID. 1997/2000. The Future of English? The BritishCouncil.http://www.britishcouncil.org/english/pdf/future.pdf

HIIDENMAA, PIRJO. 2003. Suomen kieli – who cares? Helsinki:Otava.

JENKINS, JENNIFER. 2003. World English: A Resource Book forStudents. London and New York: Routledge.

Kielenopetuksen monipuolistamis- ja kehittämishanke 1996-2001 KIMMOKE. Loppuraportti. 2001. Helsinki:Opetushallitus.

MANTILA, HARRI. 2001. The language situation in Finland.http://www.tooyoo.l.u-tokyo.ac.jp/~kmatsum/Finn/Mantila/mantila_f.html

MANTILA, HARRI. Kielenhuollon uudet haasteet.http://www.kotus.fi/www-julkaisut/kielenhuolto/kielenhuollon_uudet_haasteet.shtml

MCARTHUR, TOM. 2002. The Oxford Guide to World English.Oxford: Oxford University Press.

SKUTTNABB-KANGAS, TOVE. 2000. Linguistic Genocide inEducation – or Worldwide Diversity and Human Rights?Mahwah, New Jersey: Lawrence Erlbaum.

SKUTNABB-KANGAS, TOVE. 2002. Why Should Linguistic Diversitybe Maintained and Supported in Europe? Some Arguments.Guide for the development of language educationpolicies in Europe: From linguistic diversity to

77

II MAAILMANKIELI

plurilingual education. Reference study. Strasbourg:Council of Europe, Language Policy Division, DG IV.

TAAVITSAINEN, IRMA ja PÄIVI PAHTA. 2003. English in Finland:Globalisation, language awareness and questions ofidentity. English Today 19/4: 3–15.

TRUDGILL, PETER ja JEAN HANNAH. 2002. International English. 4.painos. London: Edward Arnold.

Päivitys 2014…yhä vain enemmän

Maapalloistuminen on kuluneen kymmenen vuodenaikana entisestään kiihtynyt. Sen seurauksena maailmaneri maiden ja alueiden välinen vuorovaikutus ja riippu-vuus toisista on vahvistunut kaikilla yhteiskunnan jatoiminnan tasoilla. Lisääntyvän vuorovaikutuksen jayhteistoiminnan myötä myös tarve viestiä yli kielirajojenkasvaa. Vaikka kääntämisellä ja tulkkauksella onkintärkeä rooli ylirajaisessa viestinnässä, englannin käyttölingua francana edelleen lisääntyy kaikilla elämänalueilla.Etenkin tekniikan, politiikan, talouden, tieteen ja viihteenaloilla toimitaan yhä enemmän englanniksi. Samallakansalaisten englannin taito lisääntyy: yhä useammatpuhuvat englantia yhä paremmin. Tästä kertovat eripuolilla maailmaa tehdyt tutkimukset. Vaikka englannintaito on lisääntynyt ja sen käyttö kasvanut,

78


monipuolistunut ja arkipäiväistynyt, ei englanti 2000-luvun alun ennusteista huolimatta ole ainakaan vieläsaanut virallisen kielen asemaa missään Pohjoismaista,eikä muuallakaan Euroopassa.

Viimeisin eurooppalaisten kielitaitoa ja kieli-asenteita koskeva laaja eurobarometrin erityiskyselytoteutettiin EU:n jäsenmaissa vuonna 2012. EU:n vuosien2004 ja 2007 laajentumisten myötä erityiskyselyn piiriinkuului 27 jäsenvaltiota, kun alkuperäisessä artikkelissaniraportoitu vuoden 2000 kysely tehtiin silloisissa 15jäsenvaltiossa. Uudet kyselyn piiriin tulleet jäsenmaatovat pääosin entisen itäblokin maita, joissa aiemminpitkään harjoitetun kielipolitiikan johdosta englannin taitoon edelleen merkittävästi vähäisempää kuin läntisenEuroopan maissa. Tästä huolimatta laajentuneen EU:nalueella osattiin kyselyn perusteella englantia selvästienemmän kuin muita vieraita kieliä. Kyselyyn osal-listuneista 38 % osasi englantia vieraana kielenä. Seuraa-vaksi osatuimpia olivat ranska (12 %), saksa (11 %),espanja (7 %) ja venäjä (5 %). Neljäsosa englantia vieraanakielenä puhuvista kertoi pystyvänsä seuraamaan uutisiaradiosta ja TV:stä sekä lukemaan sanoma- ja aikakaus-lehtiä englanniksi. Englanti oli yleisimmin osattu vieraskieli 19:ssä niistä 25 jäsenvaltiosta, joissa se ei ole maanvirallinen kieli. Englantia osaavien määrä oli kasvanutlähes kauttaaltaan vuoden 2000 kyselyyn osallistuneissajäsenmaissa. Hollantilaisista englantia puhui nyt

79

II MAAILMANKIELI

jonkinasteisesti jopa 90 % – kymmenen prosenttiyksikköäenemmän kuin vuonna 2000. Ruotsalaisista ja tanska-laisista 86 % eli kuusi prosenttia enemmän kuin vuonna2000 ilmoitti pystyvänsä keskustelemaan englanniksi.Itävallassa englannintaitoisten osuus oli 73 %, yli 20prosenttiyksikköä vuoden 2000 lukua korkeampi.Suomalaisista englantia puhui 70 % kyselyyn vastan-neista; tämäkin luku on kymmenen prosenttiyksikköäkorkeampi kuin vuonna 2000. Viidestä EU:n alueellapuhutuimmasta vieraasta kielestä englannin ohella vainespanjan taito oli kahdentoista vuoden aikana lisääntynyt;muiden vieraiden kielten taito sen sijaan oli monessamaassa vähentynyt. Englannin käyttötilanteiden kirjossaei juuri ollut tapahtunut muutoksia. Suhteellisesti enitenenglantia käyttivät nuoret, koulutetut ja kaupungeissaasuvat. Kaikista vastaajista 67 % piti englantia yhtenäkahdesta itselleen hyödyllisimmästä kielestä; suomalaisistatätä mieltä oli 88 % vastanneista. Yhtenä kahdestalapsilleen hyödyllisimmästä kielestä sitä piti 79 % kaikistavastaajista; vastaava osuus suomalaisten joukossa oli89 %.

Suomen osalta eurobarometrin erityiskyselyn tulok-set ovat monilta osin varsin samansuuntaisia kuin tuloksetkansallisesta kyselytutkimuksesta, jonka VARIENG-tutkimusyksikön Jyväskylän yliopiston tutkimusryhmätoteutti vuonna 2007. Tilastokeskuksen kanssa yhteis-työssä toteutetussa laajassa kyselyssä kartoitettiin

80


englannin asemaa ja käyttöä Suomessa sekä siihenkohdistuvia asenteita. Kyselyyn vastasi lähes 1500 15–74-vuotiasta Suomen kansalaista. Tulokset kertovat suoma-laisten elämäntapojen ja elinympäristön kansainvälis-tymisestä. Vastaajista 64 % käytti englantia matkusta-essaan ulkomailla ja 41 % työssään. Työn ja opiskelunohella englantia käytettiin myös vapaa-aikana harrastuk-sissa ja ystävien kanssa. Varsinkin nuorimman ikäryhmän(15–24-vuotiaat) keskuudessa englannin käyttö oli yleistäkaikilla elämänalueilla.

Valtaosa kansallisen kyselytutkimuksen vastaajistasuhtautui myönteisesti englannin kielen lisääntyneeseenkäyttöön työelämässä; yli puolet vastaajista suhtautuimyös myönteisesti englannin kielen käyttöön yrityksensisäisenä kielenä. Asenteet englanninkieliseen kouluunolivat tätäkin huomattavasti myönteisempiä; lähes 90 %vastaajista suhtautui englanninkieliseen kouluopetukseenerittäin tai melko myönteisesti. Ylipäätään englantiinsuhtauduttiin varsin käytännöllisesti ja sen taitoa pidettiintärkeänä: työikäisten englannintaitoa piti tärkeänä 80 %vastaajista, ja jopa 97 % oli sitä mieltä, että suomalaistennuorten täytyy osata englantia. Vain vajaa viidennesvastaajista koki englannin uhkana kotimaisille kielille (18%) tai suomalaiselle kulttuurille (17 %). Yli puoletvastaajista sen sijaan piti englannin vaikutusta suomenkieleen positiivisena ja rikastavana. Asenteiden osaltatulokset poikkesivatkin kiinnostavalla tavalla esimerkiksi

81

II MAAILMANKIELI

2000-luvun taitteen julkisesta keskustelusta, jossa englan-nin yleistyminen Suomessa useimmiten nähtiin uhkanakotimaisille kielille tai kulttuurille. Tämä näkemys koros-tui muun muassa sanomalehtien yleisönosastojen kirjoi-tuksissa, jotka maalasivat kuvaa englannista usein varsinnegatiivisin sanakääntein:

… suomi väistyy englannin tieltä erilaisten käyttötilanteiden kielenä.Sulun on avannut talouselämä, erityisesti kaupallinen mainonta. …Prosessi on hidas, mutta se etenee yhtä vääjäämättä kuinkasvihuoneilmiö.

(Helsingin Sanomat, mielipide, 30.6.1996)

… englannin ihannointi voi olla vaarallista, ei vain kielemme jakulttuurimme kannalta, vaan myös suomalaisen osaamisen kannalta.

(Helsingin Sanomat, mielipide, 9.4.1998)

Monet viimeaikaiset tutkimukset kertovat entistäselvemmin, että englannista on tullut monille suoma-laisille arkipäiväinen resurssi. Se on läsnä arjessamme jopasiinä määrin, että monet eivät kiinnitä sen läsnäoloon edesjuurikaan huomiota. Tuttavien välisten arkisten keskus-telujen ohella suomen ja englannin vaihtelua kuuleeentistä useammin myös julkisissa puhetilanteissa, kutenTV:n keskusteluohjelmissa tai haastatteluissa. Englantiaesiintyy nykyään myös runsaasti suomalaisten suoma-laisille kirjoittamissa teksteissä. Sitä tapaa sanoma- jaaikakauslehtien sivuilla monenlaisissa konteksteissa,

82


esimerkiksi mainoksissa, työpaikkailmoituksissa janimitysuutisissa. Sitä esiintyy myös lehtiartikkeleissa eri-tyisesti haastateltavien puhetta siteerattaessa. Kielimai-semassamme sitä esiintyy taajaan; Kotimaisten kieltentutkimuskeskuksen suomen kielen tulevaisuutta käsitte-levä raportti kuvaa tilannetta v. 2009 näin:

Näemme mainoksia, opasteita, nimikylttejä, luemme pakkaustekstejä,lyhyitä ohjeita, ravintoloiden ruokalistoja niihin ja niiden kieleensuuremmin huomiota kiinnittämättä. Tällaisiin teksteihin englanti onasettunut suomen rinnalle itsestään selväksi elementiksi, jonkaolemassaoloa ei enää edes huomaa; silmien ohi vilahtavat päivittäinsellaiset kuin take away, coffee shop, deli, meals, bakery, wellness,fitness center, personal trainer, open, closed, final sale, store, retailpark, outlet, prepaid, online, on, off, fashion… Englannin käyttöä eiyleensä kyseenalaisteta, ja ihmettelijöille perusteeksi mainitaan mm.tyyli, ”kansainvälisyys”, tottumus ja sopivan suomenkielisen sananpuuttuminen.

(Hakulinen ym. 2009: 192)

Maailma puhuu englantia siis yhä enemmän. SamoinSuomi. Mutta eivät kuitenkaan kaikki. Kansallisen kysely-tutkimuksen mukaan suomalaiset jakautuvat englanninkielen käyttäjinä kolmeen ryhmään: ns. osattomiin,osallisiin ja englannin täysin omakseen ottaneisiin. Suurienemmistö, 78 %, kuuluu osallisiin, jotka ovat opiskelleetenglantia useita vuosia, osaavat sitä jonkin verran jatulevat sen avulla toimeen silloin kun sitä tarvitsevat.Englannin omakseen ottaneita, käytännössä kaksikielisiä,

83

II MAAILMANKIELI

on noin 16 % suomalaisista. He ovat opiskelleet englantiayli 10 vuotta, arvioivat englannin taitonsa hyväksi jakäyttävät sitä usein. He ovat pääosin nuoria tai keski-ikäisiä kaupungissa asuvia suomalaisia, korkeasti koulu-tettuja ja toimivat johtavissa tai asiantuntijatehtävissä.Heidän elämäntapaansa kuuluvat monikielisyys, globaalitkulttuuriset virtaukset sekä liikkuvuus. Pieni vähemmistösuomalaisista, 6 %, on opiskellut englantia vähän tai eilainkaan, ei puhu eikä ymmärrä sitä lainkaan. Tähänryhmään kuuluu paljon maaseudulla asuvia vanhempiaihmisiä, joilla on vähän koulutusta ja jotka työskentelevätpääosin suorittavan työn ammateissa.

Englanninkielistyvässä ympäristössä osan kansalai-sista voidaan siis katsoa olevan jonkinasteisessa syrjäyty-misvaarassa. Vaikka englantia osaamattomien määrätodennäköisesti on tulevaisuuden Suomessa häviävänpieni, muistuttaa tämä havainto niistä englannin kielenglobalisaation seurauksista, jotka eivät suomalaisenyhteiskunnan tai kansalaisten näkökulmasta ole yksiselit-teisen myönteisiä – seurauksista, jotka liittyvät kiinteästikansalaisten kielellisiin oikeuksiin sekä tasa-arvoa jahyvinvoinnin jakautumista koskeviin kysymyksiin.Samalla kun englannista on tullut monille arkipäiväinenresurssi, siitä on myös tullut jakolinja, joka jakaa kansa-laisia yhteiskunnallisen osallisuuden ja hyvinvoinninsuhteen.

84


Englannin yleistymiseen liittyy myös kiinteästikysymys muiden vieraiden kielten taidosta. Viimevuosina onkin huolta aiheuttanut suomalaisten kieli-varannon vähittäinen kaventuminen. Englannin asemankorostuu kaikilla koulutusasteilla ja samalla useistakielikoulutuksen monipuolistamishankkeista huolimattamuita kieliä opiskellaan vähemmän; tämä näkyyperuskouluvalintojen supistumisena, ylioppilastutkin-noissa suoritettujen kielikokeiden määrän vähenemisenäja yliopistoon kieliä opiskelemaan hakeutuvien määränlaskuna. Onkin puhuttu kielten kriisistä, jonka jopapelätään heikentävän suomalaisten kansainvälistäkilpailukykyä.

LÄHTEITÄ

BLOMMAERT, JAN, SIRPA LEPPÄNEN, PÄIVI PAHTA ja TIINARÄISÄNEN. 2012. Dangerous Multilingualism: NorthernPerspectives on Order, Purity and Normality. London &New York: Palgrave Macmillan.

Europeans and their Languages. Special Eurobarometer 386.http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_386_en.pdf

HAKULINEN AULI, JYRKI KALLIOKOSKI, SALLI KANKAANPÄÄ,ANTTI KANNER, KIMMO KOSKENNIEMI, LEA LAITINEN,SARI MAAMIES ja PIRKKO NUOLIJÄRVI. 2009. Suomen kielentulevaisuus. Kielipoliittinen toimintaohjelma. Helsinki:Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

85

http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_386_en.pdf

http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_386_en.pdf

II MAAILMANKIELI

http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk7/suomen_kielen_tulevaisuus_kotus_verkkojulkaisuja_7.pdf

LEPPÄNEN, SIRPA, TARJA NIKULA ja LEILA KÄÄNTÄ. 2008. Kolmaskotimainen. Lähikuvia englannin käytöstä Suomessa.Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

LEPPÄNEN, SIRPA, ANNE PITKÄNEN-HUHTA, TARJA NIKULA,SAMU KYTÖLÄ, TIMO TÖRMÄKANGAS, KARI NISSINEN,LEILA KÄÄNTÄ, TIINA VIRKKULA, MIKKO LAITINEN, PÄIVIPAHTA, HEIDI KOSKELA, SALLA LÄHDESMÄKI ja HENNAJOUSMÄKI. 2009. Kansallinen kyselytutkimus englanninkielestä Suomessa: käyttö, merkitys ja asenteet. JyväskyläStudies in Humanities 132. University of Jyväskylä.http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-3815-4.

PAHTA PÄIVI ja IRMA TAAVITSAINEN. 2010. English inIntranational Public Discourse. Teoksessa BerndKortmann ja Johan van der Auwera (toim.) The Languagesand Linguistics of Europe: A Comprehensive Guide. Berlin:De Gruyter Mouton.

TUOKKO, EEVA, SAULI TAKALA, PÄIVIKKI KOIKKALAINEN jaANNA-KAISA MUSTAPARTA. 2012. Kielitivoli!Perusopetuksen vieraiden kielten opetuksenkehittämishankkeessa 2009–2011 koettua: tuloksia jatoimintatapoja. Helsinki: Opetushallitus.http://www.oph.fi/www.oph.fi/julkaisut/2012/kielitivoli_!.

86



http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-3815-4

http://www.oph.fi/www.oph.fi/julkaisut/2012/kielitivoli_!

http://www.oph.fi/www.oph.fi/julkaisut/2012/kielitivoli_!


KIRJOITTAJASTA

PÄIVI PAHTA on englantilaisen filologian professori Tampereenyliopiston Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikössä jatoimii yksikön varajohtajana. Hän johtaa Suomen Akatemianvuosina 2012–2016 rahoittamaa hanketta Multilingual Practicesin the History of Written English, jossa tarkastellaan monikielisiäkäytänteitä kirjoitetun englannin kielen historiassa keskiajaltaaina nykypäiviin asti ja kehitetään korpusmenetelmien käyttöäaiheen tutkimuksessa. Hän myös kiinnostunut englannin kielenasemasta Suomessa ja osallistui Jyväskylän yliopiston tutkimus-ryhmän jäsenenä englannin käyttöä Suomessa koskevan kansal-lisen kyselytutkimuksen toteuttamiseen vuonna 2007. Tutki-muksen raportti on julkaistu sekä suomenkielisenä vuonna2009 että englanninkielisenä vuonna 2011.

87

https://www.tuni.fi/fi/paivi-pahta

https://www.degruyter.com/document/doi/10.1515/9781501504945/html




II MAAILMANKIELI

ANTTI SUMMALA

Internetin valtakieli?

Internetin syntyhistoriaa:Yhdysvaltojen vastaus Sputnikille

nternetin historia alkaa vuodesta 1958, jolloin Yhdys-valtojen puolustusministeriö perusti ARPA-tutkimus-

projektin edistämään Yhdysvaltojen johtoasemaa erityi-sesti sotilaskäyttöön soveltuvassa tutkimuksessa. ARPAsyntyi vastauksena Neuvostoliiton edellisenä vuonnalaukaisemalle Sputnik-satelliitille. Projektin käyttöönkehitetty tietoverkko ARPANET otettiin käyttöön vuonna1969. Se yhdisti ensi aluksi vain muutamia pohjois-amerikkalaisia yliopistoja ja valtion virastoja, mutta siitäsaivat alkunsa tutkimuskäyttöön suunnatut, tutkimus- jaoppilaitoksia yhdistävät tietoverkot, 1980-luvun alussamyös internet. Internet kehitettiin suurelta osin Yhdys-valloissa, ja niinpä sen termistö ja rakenteet ovatenglanninkielisiä. Tieteen lingua francasta englannista tuliinternetin ehdoton valtakieli. Tämä on huolestuttanutniitä, jotka jo ennestään ovat karsastaneet englannin

I

88


asemaa maailmankielenä; esimerkiksi Ranskan presidenttiJacques Chirac on nimittänyt internetiä ”vakavaksi vaa-raksi ihmiskunnalle”. Viimeisten kymmenen vuoden aika-na internet on kasvanut rajusti ja sen sisältö on yhtä laillamonipuolistunut. Samalla myös internetissä käytettyjenkielten kirjo on suurentunut valtavasti.

Internet kansainvälistyy

Vuodelta 1997 oleva tutkimus, jossa etsittiin www-palve-limia internetavaruudesta satunnaisotoksella, kirjasi viisiinternetissä käytetyintä kieltä seuraavasti: englanti (82,3%), saksa (4 %), japani (1,6 %), ranska (1,5 %) ja espanja(1,1 %). Englannin kielen 80 %:n osuutta internetsivuistasiteerattiinkin pitkään tämän tutkimuksen jälkeen.Samana vuonna maailman viisi yleisintä kieltä (engco-mallin mukaan) olivat kiina (1113 milj. äidinkielenäänpuhujaa), englanti (372), hindi/urdu (316), espanja (304) jaarabia (201). Internet on kuitenkin muuttunut merkittä-västi sitten vuoden 1997. AlltheWeb-hakukoneen tilastosen indeksoimien 2,1 miljardin sivun kielijakaumastavuodelta 2002 kertoo internetin nopeasta monikielis-tymisestä. Englanti oli yhä listan kärjessä, mutta sen osuusoli pudonnut 63,4 %:iin. Saksa (6,6 %), japani (6,1 %) jaranska (3 %) pitivät sijansa ja vahvistivat asemaansa,mutta viidenneksi oli noussut korea 2,4 % osuudella.

89

II MAAILMANKIELI

Kuten japanin- ja koreankielisten sivujen määrän nopeastakasvusta voi päätellä, erilaiset kirjoitusjärjestelmät eivätenää ole esteenä internetin monikielistymiselle. Internetiäon kuulutettu englannin kielen maailmanvalloituksenlippulaivaksi. Englanti on todellakin juurtunut syvälleinternetin rakenteisiin ja kulttuuriin, mutta kuinkapitkään sen valta-asema säilyy Kiinan, Intian ja arabian-kielisen maailman teknologisoituessa?

Kansallinen netti?

Internetsivujen suhteellisia määriä vertailtaessa tuleemuistaa, että internet on joukko toisiinsa yhdistettyjä,samalla periaatteella toimivia tietoverkkoja, joilla ei olesisällöltään yhteistä suunnitelmaa. Niinpä internetinkasvaessa myös sen redundanssi kasvaa: samoja palve-luita ja samaa tietoa sisältäviä sivuja luodaan yhäuudelleen, myös eri kielillä. Kahdeksan viime vuodenaikana internet on kasvanut kooltaan kahdeksantoista-kertaiseksi, ja esimerkiksi japanilaisen osoitealueenpalvelimia on tällä hetkellä yhtä paljon kuin kokointernetissä oli palvelimia kahdeksan vuotta sitten. Kunomalla kielellä kirjoitettujen sivujen määrä internetissälisääntyy, tiedonhakuun ei enää välttämättä tarvitaenglannin kielen taitoa ja yksinomaan äidinkielisteninternetpalveluiden käyttö yleistyy. Tämä korostuu

90


esimerkiksi kiinan, korean, japanin, arabian, heprean jathain kielten kohdalla. Muuta kuin latinalaista merkistöäkäyttävät kielet eroavat välttämättä muunkielisestäinternetistä jo teknisistä syistä: sääntöjä, joilla eri merkis-töjä tulkitaan, on useita, ja niissä on keskinäisiä päällek-käisyyksiä ja sisäisiä epäloogisuuksia. Ennen kuin useim-mat kirjoitusjärjestelmät huomioon ottava yhteinensäännöstö, kuten Unicode, saadaan laajaan käyttöön,nämä tekniset ongelmat edistävät osaltaan esimerkiksijapanilaisen internetin kehittymistä itsenäiseksi kokonai-suudeksi.

Internetin luetuimmat sivut ja suosituimmatkaupalliset palvelut ovat kuitenkin yhä englanninkielisiä.Myös valtaosa internetistä löytyvästä viihteestä, kutenvirtuaalimaailmoista ja peleistä, on mahdollisimmansuuren yleisömäärän tavoittamiseksi toteutettu englan-niksi. Yleinen trendi on, että uudet palvelut ja tuotteetilmestyvät internetiin ensin englannin kielellä ja näistäsuosituimmat saavat seuraajia eri puolilla maailmaa.Esimerkkinä tästä on valtavan suosion saanut internet-huutokauppa eBay, joka on poikinut lukemattomanmäärän samalla periaatteella toimivia sivustoja eri maissa.Internetin kasvaessa useimmat palvelut löytyvät siis myösvaikkapa suomeksi, ja kansainväliset palvelutkin pyrkivätlisäämään käyttäjäystävällisyyttään tukemalla useitakieliä. Älykkäät hakukoneet tunnistavat käyttäjän selai-men kieliasetuksen, painottavat hakutuloksissa hänen

91

II MAAILMANKIELI

äidinkielellään kirjoitettuja sivuja ja tarjoavat automaat-tisesti tehtyjä käännöksiä vieraskielisistä sivuista.

Internetenglannin erityispiirteet

Vielä nyt englannin kielen taito on kuitenkin välttämätön,jos haluaa käyttää internetiä mahdollisimman tehokkaasti.Mutta millaiseen englantiin internetissä törmää? Internetiäkäytetään yleisimmin vielä toistaiseksi tietoavaruutena, jasen kaikkein tärkein tietolähde ovat hakukoneiden indek-soimat www-sivut. Painetusta sanasta poiketen merkit-tävä osa www-sivuilla olevasta materiaalista on ns.raakatekstiä, eli se ei ole käynyt läpi perusteellistatoimitus-, kielentarkastus- ja uudelleenkirjoitusprosessia.Internetiin kerääntyy kiihtyvään tahtiin tätä englannin-kielistä raakatekstiä, jollaisen kanssa varsinkaan englantiavieraana kielenä puhuvat eivät aiemmin ole olleet tekemi-sissä. Miten tämä vaikuttaa englannin kielen oppimiseen?Entä millainen vaikutus on niillä miljoonilla englannin-kielisillä sivuilla, joita englantia vieraana kielenä puhuvatjulkaisevat? Toisaalta suuri osa internetissä olevastamateriaalista on yhä toimitettua, usein painetun tekstintoisintoja, ja sen painoarvo yleisömäärässä mitattuna onsuurempi kuin yksittäisten käyttäjien luomien sivujen.Kuka tahansa yksittäinen ihminen lukee koko www:nsivutarjonnasta vain häviävän pienen osan, ja hänen

92


suunnistustaan internetissä ohjaavat hakukoneet ja muissamedioissa tapahtuva mainonta.

Kehittyneet hakukoneet, kuten Google, painottavathakutuloksia antaessaan sivuja muun muassa senmukaan, kuinka paljon linkkejä kuhunkin sivuun löytyymuista hakukoneen tietokannassa olevista sivuista. Tämäjohtaa ”luonnonvalintaan” www:ssä: hyvin suunnitellut jakirjoitetut, huolellisesti tehdyt ja asiapitoiset sivut tulevatuseammin linkitetyiksi, ja sellaisten sivujen tekijäkiinnittää huomiota myös sivujensa kieliasuun. Kiinnos-tava ilmiö ovat sisällöltään tai kieliasultaan surkeita sivujaetsivät ja parodioivat sivustot, joiden huima suosio viittaatietynlaiseen itsesensuuriin internetin käyttäjien taholta.Internetin käyttäjiä hyvin suunnitelluille sivuille ohjaamyös mainostus: hakukoneet saavat tulonsa sponsoroi-duista hakutuloksista, ja näiden linkkien takaa löytyvätkaupalliset sivut eivät toimitusprosessiltaan ja sitenkieliasultaan juuri eroa perinteisistä medioista. Internetinyleistyessä www-sivustoja mainostetaan myös muissamedioissa. Tällä on suuri vaikutus siihen, millaisia jaminkäkielisiä verkkosivuja kunkin alueen ihmiset lukevat.

93

II MAAILMANKIELI

Sähköposti ja keskusteluryhmät –internetin sosiaalinen avaruus

Internetviestintä ei kuitenkaan rajoitu pelkästään www-sivuilla julkaistuun materiaaliin. Tietoavaruuden lisäksiinternetissä on myös sosiaalinen avaruus. Sähköposti jakeskusteluryhmät ovat tuoneet ihmisten ulottuville aivanuudenlaisia viestinnän muotoja. Sähköpostiviestit tarjoa-vat helpon ja nopean vaihtoehdon kirjepostille, muttatämä helppous on johtanut siihen, että sähköpostiviestiteivät enää juuri muistuta kirjeitä. Kirjoittajat, jotka ovattutkineet sähköpostin vaikutusta englannin kielen ilmai-suun, ovat tulleet siihen tulokseen, että sähköposteissakäytetty tyyli ei niinkään muuta kirjeiden kirjoittamisenkäytäntöjä vaan luo olemassa olevien rinnalle uuden,erilaisen tyylilajin. Sähköpostiakin enemmän totutustaviestinnästä poikkeavat internetin keskusteluryhmät.

Keskusteluryhmien tosiaikainen, kirjoitettu viestintärikkoo puhutun ja kirjoitetun kielen välisiä rajoja:kielenkäyttö, puheenaiheet ja ilmaisut muistuttavatselvästi puhetta, mutta kirjallinen viestintätapa asettaamelkoiset rajoitukset ilmaisulle. Verkkojuttelu, ”chatti”,on yhtä lailla hetkeen sidoksissa kuin kasvokkain käytäväkeskustelu, mutta jokainen lausahdus tallentuu keskusteli-joiden näkyviin ja mahdollisesti lokitiedostoon, mistä senvoi myöhemmin kaivaa esille. Sähköpostin ja keskustelu-ryhmien ehkä merkittävin ominaisuus on se, että ne eivät

94


muun internetin tavoin tunnusta maiden rajoja taimaantieteellisiä etäisyyksiä (paitsi tietyissä ongelma-tapauksissa, niistä lisää myöhemmin). Vuonna 2003tehdyt internetkäyttäjien kyselytutkimukset antoivatensimmäistä kertaa viitteitä siitä, että www on menettä-mässä asemaansa internetin tärkeimpänä käyttömuotona.Sähköposti on jo pitkään kilpaillut tästä kunniasta, muttanyt keskusteluryhmät ja pikaviestipalvelut (tekstiviestinkaltainen internetpalvelu) vievät internetkäyttäjien aikaajatkuvasti enemmän, kun muiden internetpalveluidensuosio on tasaantunut tai laskussa. Internetin sosiaalinenavaruus on vasta nyt aukenemassa valtaosalle senkäyttäjistä.

Kirjoitettua puhetta:uusi tyylilaji kehittyy

Teknisten rajoitusten vuoksi keskusteluryhmissä onkehittynyt uudenlaisia kommunikaatiostrategioita. Yksiniistä ovat internetistä muuhunkin käyttöön levinneethymiöt. Luonnolliseen puheeseen tuskin ilmestyy toistayleistä strategiaa, viestin osoittamista: jokainen lausahdusaloitetaan viestin kohteen nimellä silloin, kun väärin-käsityksen vaara on suuri. Koska useimmissa keskustelu-ryhmissä keskustelukumppanin viestin näkee vasta kunkoko lausahdus on valmis, reagoiminen ja vastaaminen on

95

II MAAILMANKIELI

hidasta, ja luonnollisesta puheesta poiketen keskustelijajoutuu odottamaan tietämättä, mitä vastapuoli ontekemässä. Uudenlaiset vuoronottamisstrategiat, kutenkeskustelun käyminen kahdesta aiheesta samanaikaisesti,minimoivat odottamisajan. Lyhenteiden käyttö nopeuttaapuhetta hitaampaa kirjoitusprosessia, ja tavallisimmatenglanninkielisten keskusteluryhmien lyhenteet ovatvuotaneet niin muunkielisiin keskusteluryhmiin kuinkäyttöön muualla internetissä, ja välistä sen ulkopuolel-lakin. Sitaatti 15-vuotiaan yhdysvaltalaispojan kesätyö-hakemuksesta, ”i want 2 b a counselor because i love 2work with kids” kertoo, kuinka varsinkin lapset ja nuoretovat alttiita käyttämään ”chatin” kieltä muissakinyhteyksissä (ks. Ratia ja Suhr).

Vertailin vuonna 2000 tehdyssä tutkimuksessalyhenteiden käyttöä erilaisissa internetviestinnän muo-doissa, ja havaitsin että nimenomaan käytettävissä olevanajan rajallisuus (aikakriittisyys) lisää lyhenteiden käyttöä.Vähemmän kiireellisessä (ei-aikakriittisessä) internet-viestinnässä, kuten sähköpostissa, www-keskustelu-palstoilla ja uutisryhmissä, lyhenteiden ja symbolienkuten hymiöiden käyttö vaikuttaisi olevan lähinnä tietyn-laisen internettyylin tavoittelua. Monille internet-viestinnän muodoille tyypillistä onkin epävirallisuus javapaamuotoisuus, jollaiseen puhuja tuskin antautuisikeskustellessaan ventovieraan kanssa kasvotusten.Useissa keskusteluryhmissä sen sijaan tavallisen, koh-

96


teliaan englannin käyttö antaa puhujasta jäykän jaepäluonnollisen vaikutelman. Voiko tämä olla merkkiuuden englannin alalajin muodostumisesta? Tyyliltäänyksinkertaistettu, yhtenäisen vapaamuotoinen kieli olisiluonteva ratkaisu tilanteeseen, jossa puhujat voivatiältään, kansallisuudeltaan ja sosiaaliselta asemaltaanedustaa melkein mitä tahansa ryhmää.

Kutistuva internet ja katoava chatti?

Toinen mahdollisuus on se, että keskivertokäyttäjäninternetmaailma pienenee ja tulevaisuudessa keskus-tellaan kansallisesti tai kielialueen sisällä. Varsinkin suuretkielet ja eri merkistöjä käyttävät kielet tulevat toden-näköisesti kehittämään omanlaisensa internetkeskustelu-kulttuurin. Keskusteluryhmien suosion huikea kasvuSuomessakin kertoo siitä, kuinka internet kasvaessaansamalla jakaantuu kielialueisiin. Vaikka tunnetuinkeskusteluryhmien muoto Internet Relay Chat eli IRC onsuomalaisen Jarkko Oikarisen jo vuonna 1988 kehittämä,keskusteluryhmät ovat vasta viime vuosina päässeetsuuren yleisön suosioon. Keskusteluryhmien osaltainternetin maantieteelliseen osittumiseen on myöstekninen syy. Pitkät etäisyydet ja huonot tietoliikenne-yhteydet aiheuttavat vakavia ongelmia keskusteluun, kunviestien saapuminen hidastuu ja osanottajat putoavat

97

II MAAILMANKIELI

ajoittain keskustelusta pois tietoliikennekatkosten vuoksi.Samat tekniset rajoitukset koskevat myös tulevaisuudenkeskusteluryhmiä, joissa ääni ja kuva korvaavat ”kirjoi-tetun puheen”. Tällaiset keskusteluryhmät tekevätvieraskielisiin keskusteluihin osallistumisen nykyistähaastavammaksi mutta tarjoavat ennennäkemättömiämahdollisuuksia vieraan kielen opiskeluun. Jo lähi-tulevaisuudessa kirjoitetun puheen ongelmia saattaaratkaista kehittyvä puheentunnistustekniikka. Nykyinenverkkojuttelu, ”chatti”, saattaa jäädä uuden teknologianjalkoihin, mutta sen vaikutukset tulevat näkymääninternetin kielenkäytössä vielä pitkään.

Englannin lippulaivan tulevaisuus

Vielä nyt englannin asema internetin kielenä on kuitenkinkiistämätön. Internet vahvistaa englannin kielen asemaataloudellisesti kannattavana kielenä oppia: internetissätoimivat kansainväliset yritykset ja tutkimusryhmät käyt-tävät työkielenään enimmäkseen englantia. Koska englan-ninkielinen maailma yhä johtaa internetin kehitystä,muunkielinen internet muotoutuu englannin vaikutuksenalaisena. Samalla internetistä on tullut uusi, näennäisenehtymätön englanninkielisten lainasanojen lähde muihinkieliin. Tämän vaikutuksen voi huomata esimerkiksi siinä,kuinka ”electronic”-sanasta lyhennetyn ”e”-etuliitteen

98


käyttö on yleistynyt suomenkin kielessä tarkoittamaanjotakin internetiin tai yleisemmin tietotekniikkaanliittyvää. Internet luo yhä useammille ihmisille mahdol-lisuuksia ja painetta kommunikoida englanniksi, jaenglantia toisena kielenään puhuvien määrä epäilemättäkasvaa internetin vaikutuksesta. Toisaalta englanninasema internetin lingua francana tarkoittaa myös sitä, ettäenglantia toisena tai vieraana kielenä internetissäkäyttävien ihmisten määrä on paljon suurempi kuinsyntyperäisten puhujien määrä. Kiinnostava kysymys on,miten tämä vaikuttaa englannin itsensä kehitykseen,mutta sitä, kuten kielenmuutosta yleensä, on mahdotontaennustaa.

Englantia vieraana kielenä puhuvilla on erilainenkommunikatiivinen tarve sen käyttöön kuin englantiaäidinkielenään puhuvilla. Myös internetissä vieraallakielellä haetaan sellaista, mitä omalla kielellä ei olesaatavissa. Jos tulevaisuuden internetissä tai sen seuraa-jassa on tarvetta yhteiselle kielelle, se on todennäköisem-min jonkinmuotoinen englanti kuin mikään muu kieli.Odottamaton kehitys konekäännösteknologiassa saattaatietenkin tehdä yhteisen kielen tarpeettomaksi. Ratkaise-vaa internetenglannin kehitykselle on kuitenkin se, millätavoin ja millä kielellä muiden kuin englanninkielistenmaiden asukkaat käyvät lähitulevaisuudessa internetkes-kustelunsa ja miten nousevien talousmahtien kulttuuri-vaikutus näkyy maailman suurimmassa tietoverkossa.

99

II MAAILMANKIELI

LÄHTEITÄ, LISÄTIETOA JA LINKKEJÄ

CRYSTAL, DAVID. 2000. Language and the Internet. Cambridge:Cambridge University Press.

Domain Name Distribution, 1996–2003. Internet SoftwareConsortium: http://www.isc.org

FRIESS, STEVE. 2003. Yo, can u plz help me write English? USAToday, 31.3.2003

GRADDOL, DAVID. 1997. The Future of English. The BritishCouncil: http://www.britishcouncil.org

Journal of Computer Mediated Communication:http://www.ascusc.org/jcmc

Hobbes’ Internet Timeline:http://www.zakon.org/robert/internet/timeline/

English Company, The:http://www.english.co.uk

Unicode-merkistö:http://www.unicode.org

Hakukone AlltheWeb:http://www.alltheweb.com

Hakukone Google:http://www.google.com

KIRJOITTAJASTA

ANTTI SUMMALA on pelisuunnittelija. Hän on työskennellytsuuren kansainvälisen yleisön tavoittaneiden pelien parissa, japäässyt seuraamaan niiden kehittymistä viestintäkanavina.Englannin asema internet-moninpelaamisen valtakielenä ei ole

100


hänen kokemuksensa perusteella itsestään selvä: alun perinenglanniksi julkaistut pelit on käännetty tämän kirjan julkaisu-hetkellä 12 eri kielelle. Pelien kääntäminen on ollut välttämä-töntä erityisesti japanilaisten ja kiinalaisten, mutta myösesimerkiksi venäläisten ja saksalaisten pelaajien tavoittamiseksi.Vaikka englanninkielinen peli tavoittaakin osan näidenkielialueiden pelaajista, käännettynä sen suosio on paljon suu-rempi. Käännöksen myötä kaikkien kyseisten alueiden pelaa-jien (joka voi olla merkittävä osuus mobiililaitteiden käyttäjistä)tarve käyttää englantia Internet-viestinnässä vähenee.

101

II MAAILMANKIELI

IRMA TAAVITSAINEN

Tieteen englanti –ei kenenkään äidinkieli

Englanti tieteen kielenä

nglannin kieli on tieteen kiistaton maailmankieli,laajan monikansallisen ja monikielisen tiedeyhteisön

lingua franca. tiede on tästä hyvä esimerkki, koska se onvanhastaan ollut kielenkäytön suunnannäyttäjä ”kovien”tieteiden joukossa. Muut seuraavat sen kehityslinjoja, ehkähiukan myöhemmin, ehkä vähän kesymmin. Tiede-yhteisön laajeneminen näkyy selvästi tiedelehtien sivuillakirjoittajien kotipaikoissa. British Medical Journalin artik-kelit tulevat joka puolelta maailmaa: heinä-, elo- jasyyskuun artikkelien laatijat vuonna 2003 olivat kotoisinainakin kahdeksastatoista eri maasta eivätkä ainoastaanenglantia puhuvista. Esimerkiksi Euroopan maista olivatedustettuina Ranska, Espanja, Saksa, Sveitsi, Tanska jaSuomi.

Englanti valtaa alaa muillakin rintamilla, jopakotioloissa. Helsingin yliopistossa vuonna 2002 tarkas-

E

102

Tieteen englanti – ei kenenkään äidinkieli

tetuista 118:sta lääketieteen väitöskirjasta vain yksi olikirjoitettu suomeksi, muut englanniksi. Tilanne oli samaedellisenä vuonna ja useina aiempinakin. Suomeksijulkaistut tutkimukset kuuluvat yleensä kansanterveys-tieteeseen, mutta kliiniset alat, kuten kirurgia ja sisätaudit,julkaisevat melkeinpä poikkeuksetta englanniksi. Myöshumanistisen tiedekunnan väitöskirjoista vuosina 2001–2002 oli 56 prosenttia kirjoitettu englanniksi, vaikkalukuun on sisällytetty suomen kieli ja useita kansallisiatieteitä. Jopa suomen kielen alalla julkaistiin yksi väitös-kirja englanniksi. Tilanne on meillä samanlainen kuinRuotsissa, muissa Pohjoismaissa, muualla Euroopassa jamaailmanlaajuisestikin. Tiedeyhteisön laajeneminen aset-taa vaatimuksensa myös tieteelliselle kirjoittamiselle.Lähes kaikissa akateemisissa ammateissa on osattava eng-lantia, jotta voisi toimia täysipainoisesti työyhteisönsäjäsenenä. Tiedeyhteisössä englannin taito on alalla kuinalalla välttämätön.

Tieteen lingua francat

Englanti yleismaailmallisena tieteen valtakielenä onehkäpä yllättävänkin uusi tulokas. Vielä 50 vuotta sittense kilpaili muiden eurooppalaisten kielten, varsinkinsaksan ja ranskan, kanssa johtopaikasta. Aiemminvuosisatojen ajan tieteen kiistaton valtakieli oli latina.

103

II MAAILMANKIELI

Antiikin tieteelliset opit olivatalun perin lähtöisin Kreikasta, jane kulkeutuivat pääosin arabi-maailman kautta latinaan. Tieteel-lisen kirjoittamisen käytänteet,konventiot, luotiin aluksi klassi-silla kielillä, kreikaksi ja latinaksi,joista ne siirtyivät enemmän taivähemmän muuntuneina kansan-kieliin. Englannissa latina olitieteen valtakieli aina 1700-luvulle, ja sen käyttö jatkuimyöhemminkin. Murroskauttalatinan ja englannin suhteessa oli 1600-luku ja 1700-luvunalku. Useat tuon ajan tiedemiehet kirjoittivat ja julkaisivatsekä latinaksi että englanniksi: John Caius kirjoitti muutenlatinaksi mutta tyypillistä englantilaista kuumetautia ”thesweating sickness” käsittelevän teoksensa englanniksivuonna 1552; Francis Baconin The Advancement of Learning(1605) oli kirjoitettu englanniksi mutta Novum Organum(1620) latinaksi; William Harveyn merkkiteosverenkierrosta (1628) samoin latinaksi mutta IsaacNewtonin Optics (1704) englanniksi.

John Caius (1510–1573)Kuva Wellcome Images, London

104


Francis Baconin Novum Organum-teoksen kansi (1620)

Kuva Wellcome Images, London

Suomessa latina olitieteen valtakieli paljon myö-hemmälle ajalle. Ruotsi nousitieteen kieleksi 1800-luvullaja suomi vasta 1900-luvunalkupuolella. Helsingin yli-opiston opetuskieleksi suomisäädettiin ruotsin rinnallevuonna 1924, ja nykyisinkinvoimassa oleva kaksikieli-syyden takaava kiintiöjärjes-telmä on peräisin vuodelta1937. Vaikka tilanne muuttuikansan valtakielen hyväksiEnglannissa jo muutamaavuosisataa aiemmin, anglo-saksisen kulttuurin läpi-murto englanninkielisen yh-teisön ulkopuolelle nykyi-sessä laajuudessa on yllät-tävä, eikä tällainen voitto-

kulku ollut mitenkään ennustettavissa vielä muutamavuosikymmen sitten. Meillä saksan asema oli erittäinvankka aina toiseen maailmansotaan asti; olivathankontaktit ja kulttuurisiteet juuri saksalaiseen kieli-alueeseen perinteisesti vahvat. Saksaa opiskeltiin yleisestikoulussa pitkänä kielenä, ja kansainvälisyys käsitettiin

105

II MAAILMANKIELI

usein yhteyksiksi lähinnä saksankieliseen kulttuuripiiriin.Suuri osa suomalaisista humanististen alojen sarjoistakantaa yhä saksankielisiä nimiä, esim. Finnisch-UgrischeForschungen tai Uusfilologisen yhdistyksen julkaisuNeuphilologische Mitteilungen, jonka sisältö tosin nykyäänon valtaosin englanniksi. Englannin aseman vahvis-tuminen alkoi vähitellen Suomessa 1950-luvulla suhteidenlujittuessa anglosaksisiin maihin; vastaava kehitystapahtui muissakin pohjoismaissa samanaikaisesti.Suomessa muutos englannin hyväksi oli niin nopea, ettäesimerkiksi 1960-luvun lopulla lääketieteen opiskelijatkäyttivät kauttaaltaan englanninkielisiä oppikirjoja, yhtäsaksalaista (anatomia) ja yhtä suomalaista (oikeus-lääketiede) lukuun ottamatta. Tilanne on nykyään aivantoinen (ks. myöh.).

Saksan kielen asema tieteen kielenä on meilläselvästi heikentynyt, mutta se on yhä erittäin vahvasaksankielisessä kulttuuripiirissä. Esimerkiksi englanninkielen tutkimusta julkaistaan saksaksi, ja väitöskirjanjälkeinen akateemiseen uraan tähtäävien tutkijoiden toisenväitöskirjan laajuinen pätevöitymistyö (Habilitation) voi-daan kirjoittaa ja usein kirjoitetaankin yhä saksan-kielisenä, vaikka tutkimus käsittelisikin englannin kieltä.Kuitenkin viimeaikaiset tutkimukset osoittavat englanninlevinneen ja juurtuneen yliopistoja tiedemaailmaanSaksassa, Itävallassa ja Sveitsissä lähes samalla tavoinkuin meilläkin, joskin suuren kielialueen lähtökohdat ovat

106


toisenlaiset ja keskusteluakäydään jonkin verran eriäänenpainoin kuin pientenkielten alueilla (ks. myöh.).

Ranskan kielellä jul-kaistaan paljon tieteellistätutkimusta. Kuitenkin yhäenemmän on kiinnitetty huo-miota siihen, että kieliraja oneste tutkimuksen leviämi-selle eikä ranskan- taisaksankielistä tutkimustasiteerata lainkaan samassamäärin kuin englanniksikirjoitettua. Ranskaa ei osatasamalla tavoin kuin englantia, ja ranskaksi kirjoitettu tiedejää vain oman kulttuuripiirinsä pariin. Mikäli julkaisullehalutaan laajempi levikki, kirjoitetaan englanniksi, kutenotos British Medical Journalin vuoden 2003 numeroistaosoitti. Vaateet englanniksi julkaisemisesta ovat yltäneetmyös ranskalaisiin, vaikka heidän asenteensa englantiinon yleensä vastustava – jopa siinä määrin, että virallinenkielipolitiikka pyrkii karsimaan anglismit puheesta jatiedotusvälineistä.

Englanti on nykytieteen lingua franca, mutta senkäyttö ei rajoitu yksinomaan tieteellisten artikkelien taijulkaisujen kirjoittamiseen kansainväliselle tiedeyhteisölle,

Francis Bacon (1561–1626)Kuva Wellcome Images, London

107

II MAAILMANKIELI

Sir Isaac Newton (1710)Kuva Wellcome Images, London

vaan termi saa uudenlaisiamerkityksiä. Englantia käyte-tään yhä enemmän kommuni-kointiin tilanteissa, joissakukaan ei puhu englantia äidin-kielenään – yliopisto-opetuk-sessa tämä on yleistä meilläkin.Samalla asenteet kielitaitoakohtaan ovat muuttuneet salli-vammiksi. Enää ei mittapuuksiyhtä herkästi aseteta synty-peräisen puhujan kielenkäyttöä,vaan päämääränä on sujuva jatäsmällinen mutta luontevakommunikointi. Tällaiseenihanteeseen pääseminen vaatii harjoittelua. Tunnetaanmyös tapauksia, joissa englannin käyttö on soluttautunuttiedeyhteisön kielenkäyttöön tilanteissa, joissa sitä eitarvita. Tällaista käyttöä kokeiltiin mm. 1990-luvullajoissakin akateemisten ammattiyhteisöjen kokouksissa janeuvotteluissa, ehkäpä liike-elämän mallin mukaan,kansainvälistymisen huumassa. Haluttiin valmentaaosallistujia liikkuvuuteen ja ulkomailla työskentelyyn.Pian kuitenkin huomattiin, ettei englannin puhuminenollut mielekästä, koska kaikki osallistujat puhuivatsuomea (tai ruotsia). Kokeilu on kuitenkin osoitus uuden-

108


laisesta pyrkimyksestä kansainvälisyyteen, ja uudessatulee välillä ylilyöntejäkin.

Englannin kieli ja äidinkielelläkirjoittaminen

Erityisen nopeaa englannin kielen voittokulku on ollutviime vuosikymmenten aikana, jopa niin, että tutkijat ovatyllättyneet saamistaan tuloksista. Esimerkiksi Uppsalassaruotsin, saksan ja englannin kielellä kirjoitettuja lääke-tieteen tutkimusartikkeleita vertailevassa kartoituksessavuonna 1995 ruotsin havaittiin poikkeavan muistatutkituista kielistä eli englannista ja saksasta. Syitäselviteltäessä huomattiin, että alkuperäistutkimuksetolivat kaikki englanniksi ja ruotsin kieltä käytettiin vainraportoitaessa jo englanniksi julkaistuista tutkimuksista.Tämä kehitys tuo mukanaan ongelmia. Kielen rekisteri-asteikko on vaarassa kaveta, jos tieteen valtakieli jääainoaksi kieleksi uuteen tietoon pyrkivässä tieteellisessäkirjoittamisessa ja tutkimusartikkelit ovat vain englannin-kielisiä. Oireena samasta ilmiöstä on toinenkin yllättävätieto naapurimaastamme. Ruotsissa oli vaikeaa löytäähalukkaita tietosanakirja-artikkelien kirjoittajia, mikävoidaan tulkita osoitukseksi äidinkielen aseman heikke-nemistä. Ei ehkä haluta tai osata kirjoittaa äidinkielellä.Taustalla onkin syvä ja ajankohtainen ristiriita: miten

109

II MAAILMANKIELI

kommunikoida kansainvälisen, monikielisen tiedeyhtei-sön kanssa mahdollisimman joustavasti ja silti säilyttääoman äidinkielen mahdollisimman laaja kirjo. Jollei asiaankiinnitetä huomiota, voi englanti syödä äidinkielisenkirjoittamisen taitoa ja kaventaa muiden kielten käyttö-alaa. Myös tästä syystä englantia on kutsuttu tappaja-kieleksi (ks. Nevalainen ja Pahta): tuhon ei tarvitse uhatakielen koko olemassaoloa, kun sillä on jo vakaviavaikutuksia kansalliseen kulttuuriin.

Suomessa ongelma on tunnistettu. Kotimaistenkielten tutkimuskeskuksen kielipoliittinen ohjelmamainitsee huomiota vaativana erityiskohtana tieteellisenkirjoittamisen vaalimisen myös äidinkielellä. Asiaapohditaan ja englannin ylivaltaa arvostellaan, muttakysymys voidaan myös muotoilla toisin: voiko suomeksitehdä alkuperäistutkimusta esimerkiksi lääketieteen taifysiikan alalta? Voiko kuvitella tulevansa alansa tähdeksitieteessä vain suomea hallitsemalla? Suomeksi kirjoitta-mansa voi toki kääntää tai käännättää, mutta tiede-yhteisön kommunikaatioon kuuluu muutakin, myössuullista kanssakäymistä ja välitöntä reagointia esimer-kiksi sähköpostin avulla. On tärkeää osata vieraita kieliä,mutta tärkeää on myös kirjoittaa omalla äidinkielellään.Onkin sanottu, että ongelma ei ole siinä, mitä englanniksitehdään, vaan siinä, mitä suomeksi ei tehdä. Keskusteluakäydään niin äidinkielen opettajille tarkoitetuilla fooru-meilla kuin sanomalehdissäkin, uhkaillaan väestön jakau-

110


tuvan eliittiin ja rahvaaseen englannin kielen hallinnanmukaan. Polemisoidaan myös suomen kielen laaja-alaisuuden puolesta esimerkiksi eri tieteenalojen ammatti-sanaston luomiseksi ja vakiinnuttamiseksi. Toisaaltavieraiden kielten oppiminen on kunniassaan ja asenteetvarsinkin englantia kohtaan ovat positiiviset, eivätkäesimerkiksi aikuiskoulutuksen kielikurssit ole yhtäsuosittuja missään muualla. Yhä suurempi osa kansaapystyy lukemaan alkuperäistekstejä ja kommunikoimaanenglanniksi, mutta silti suurimmalla osalla koulutettuakinväkeä on jonkinlainen kynnys hankkia tietoa ainakinoman alansa ulkopuolelta vieraalla kielellä. Yrityssaattaakin helposti rajoittua vain välttämättömään, koskalukeminen ei ole yhtä sujuvaa eikä ymmärtäminen yhtäsyvällistä kuin äidinkielellä. Tästä syystä painotetaankinmm. sivistyksen perusteosten äidinkielisten käännöstentärkeyttä.

Tieteen kielen rekisterin luominen –kansallismielistä toimintaa

Usein tieteellisen kirjoittamisen rekisteri on viimeinensilaus sivistyskielen tekstivalikoimaan. Keskiajan lopullakansankielisiä tekstejä ilmaantui hyvin samanaikaisesti eripuolilla Eurooppaa ja tieteen kielen konventioita pyrittiinottamaan käyttöön niin Englannissa, Saksassa, Ranskassa

111

II MAAILMANKIELI

kuin Portugalissakin. Kielipoliittiset tavoitteet olivatselkeät: haluttiin saada oma kieli mahdollisimman moni-käyttöiseksi. Englannissa alettiin viljellä kansankieltätieteellisissä teksteissä 1300-luvun viimeisellä neljännek-sellä, jota varhaisemmalta ajalta esiintyy vain vähänasiaproosaa, esimerkiksi ajanlaskua ja reseptejä. Englan-niksi kirjoitettujen tieteellisten tekstien jatkumo kattaalähes 700 vuotta. Kirjoittajilla oli aluksi selvästi vaikeuk-sia, sillä kielen keinot eivät olleet kehittyneet abstraktienkäsitteiden ja syysuhteiden ilmaisuun. Kansankielen va-linta näyttää olleen tietoista kansallistunnon kohottamista.

Samanlaista kansallismielisyyttä on muidenkinkielten historiassa. Suomessakin kehityksen kulkua ohjailisama kansallismieli. 120 vuotta sitten 12 lääketieteen

Kuvitusta William Harveyn verenkiertoa käsittelevästä teoksesta(1628)


112


ylioppilasta perusti seuran päämääränään viljellä suomenkieltä lääketieteen saralla. Nykyään Duodecim-seurassaon yli 17 000 jäsentä ja sen tehtäväksi on yhä määritettysuomen kielen edistäminen. Tärkeitä virstanpylväitä ovatolleet viime vuosikymmeninä suomalaisen lääketieteentermistön vakiinnuttaminen ja kattavan oppikirjamateri-aalin luominen suomeksi. Esimerkiksi edellä mainitusta1960-luvun tilanteesta, jossa lääketieteen oppimateriaalioli englanniksi, on päästy siihen, että lääketieteenopiskelijat lukevat valtaosan tenttikirjoistaan nykyäänsuomeksi. Hyödyt lääkärin kommunikoinnissa potilaidenkanssa ovat ilmeiset, vaikka vieläkin voi kuulla valituksiavierasperäisten termien, etupäässä latinan, liiasta käytöstä.Duodecim-lehdessä on mahdollista julkaista alkuperäis-tutkimuksia suomen kielellä yhtäaikaisesti englanniksijulkaistavan version kanssa, joten meillä ei ole päässytsyntymään ruotsin kaltaista tilannetta. Lääkärilehteenkuitenkin vaaditaan alkuperäistekstin muokkaustayleistajuisemmaksi, ja artikkelit ovat lähinnä yhteenvetojaja raportointeja hyvistä hoitokäytänteistä.

Tieteen kielen laaja kenttä

Kielenkäyttö vaihtelee suuresti eri tilanteiden mukaan, jasitä voidaan tarkastella erilaisina rekistereinä eli kielen-käytön alueina ja tekstilajeina. Tieteen diskurssi on sekin

113

II MAAILMANKIELI

laaja käsite ja sisältää kaikki tiedeyhteisön käyttämättekstilajit, jotka voivat suurestikin poiketa toisistaan.Tieteen kieli ei ole vain akateemista tiedonvälitystätutkijalta toiselle, vaan tutkimuksen kohteita ovat yhtähyvin myös tiedettä ja tietoa käsittelevät yleistajuisetsanomalehtiartikkelit, eri yleisöille pidetyt esitelmät,tutkijoiden keskinäinen viestintä sekä vaikkapa ohjaus-keskustelut kokeneemman ja nuoremman tutkijan välillä.Myös tiedeyhteisön vapaampi kommunikointi työnsäaiheista erilaisissa kokouksissa, käytävillä ja kahvi-huoneissa kuuluu tieteen kielen ja erikoiskielten tutki-muksen piiriin, poikkeaahan se esimerkiksi perhepiirinkielenkäytöstä monin tavoin. Erilaisiin ammattitilanteisiinja mm. sairaala- ja laitoskäytäntöihin liittyvä kielenkäyttöyleisemminkin, esimerkiksi lääkärin ja potilaan keskus-telut, on noussut tärkeäksi tutkimusaiheeksi. Pyritäänottamaan selvää vuorovaikutusmekanismeista eli siitä,miten kielenkäyttö poikkeaa eri tilanteissa, mitkä tekijätvaikuttavat kieleen, miksi kieli vaihtelee ja miksi semuuttuu. Selityksiä etsittäessä keskeisiä tekijöitä ovat mm.puhujan tai kirjoittajan koulutus, ikä, keskinäinen suhde javiestintätilanne, oletettu yleisö ja sen koulutustaso. Uusienviestintäkanavien, kuten sähköpostin, verkkoryhmiensekä muun vuorovaikutuksen lisääntyessä myös tieteenkielenkäyttö saa uusia piirteitä. Kehityssuuntien kartoitusauttaa myös parantamaan viestintää sekä ammattikuntiensisällä että laajemman yleisön kanssa.

114


Kieltä voidaan tarkastella myös historiallisestanäkökulmasta, jolloin se nähdään dynaamisena vaihtelunja muutoksen kenttänä, missä eri tekijät vaikuttavatkokonaisuuteen ja muutosprosesseja on meneillään erivaiheissa. Nähdään, miten nykyiseen on tultu, ja ehkäpävoidaan ennustaa tulevaakin. Teksteissä voidaan havaitaerilaisia kielipiirteiden ryhmittymiä, jotka paljastavatesimerkiksi, kuinka keskeinen kirjoittajan asema on jakuinka avoimesti esitys on suunnattu lukijalle. Kielen sekäkirjoitus- että puhetyylien vaihtelun tarkasteluun onsovellettavissa useita kielellisen mallintamisen mene-telmiä. Esimerkiksi tieteen kieltä voidaan tutkia yksittäisiävalaisevia esimerkkejä analysoiden mutta myös tilastol-lisina esiintyminä, monitasoisesti ja moniulotteisesti kieltäja sen konventioiden kehitystä tarkastellen. Kielipiirteidenyhteisesiintymien ja suhdelukujen avulla on mahdollistasaada tietoa suuntausten leviämisestä ajallisesti sekäpäästä perille muutoksen mekanismeista. Tällaiseentutkimukseen tarvitaan laajaa kielellistä aineistoa eivätkäyksittäiset esimerkit riitä. Voidaan löytää kielipiirteitä,jotka olennaisesti heijastavat tieteen historian suuntauksia,ja tutkia, miten vanha ja uusi nivoutuvat yhteen,esimerkiksi miten sitkeästi auktoriteettiusko elää kiteyty-neinä viittauksina Aristoteleeseen, Hippokrateeseen taiPlatoniin. Tiedon lähde on tärkeä eli se, mistä tieto onperäisin, turvataanko auktoriteetteihin vai omiinhavaintoihin, miten varmana esitettyjä asioita pidetään

115

II MAAILMANKIELI

sekä miten ja mitä kerrotaan.Voidaan osoittaa, millä tavoinvanha korvautuu ja miten sejatkaa toisissa tekstikerrostu-missa toisille yleisöille.

Muutosten suunta onselvä: piirteet siirtyvät huippu-tieteestä muihin tekstilajeihin.Esimerkiksi keskiajalla kukois-taneen skolastiikan akateemi-sissa teksteissä viitataan tuontuostakin antiikin tiedemie-hiin, terveysoppaissa viitteetovat yleisemmin ”viisaisiinmiehiin” ja ”oppineisiin”,mutta nimiäkin mainitaan,joskin ne ovat harventuneet jatulleet stereotyyppisemmiksi.Tieteen rajat eivät aina oleolleet selkeitä, eikä tieteen kielen tutkimus kohdistupelkästään akateemisen kirjoittamisen uraauurtaviinteksteihin vaan muihinkin lääkinnällisiin kirjoituksiin.Tutkitaan myös terveysoppaita, ohjeistuksia, reseptejä jaloitsujakin, jotka kaikki kuuluvat tai kuuluivatparannustaitoon. Oppikirjat ja käsikirjat ovat suuri jatärkeä ryhmä tutkittavaa ainesta, ja niille kehittyi omatkonventionsa.

John Caiuksen ”sweating sick-ness” -tautia käsittelevän teoksenkansi (1552).


116


Tieteen kielen konventioista janiiden merkityksestä

Tieteen kielen nykykonventiot ovat vuosisataisenkehityksen tulosta. Keskiajan skolastiikka välitti tiedonylhäältä alas käskyinä ja velvoitteina, uuden ajan empi-rismi taas aisteihin perustuvina havaintoina. Lääketieteenhistoriassa tilastopohjainen tarkastelu on vasta 1800-luvunkehityksen tulosta. Tällöin siirryttiin yksittäisistä esimerk-kitapauksista yleistyksiin ja pyrittiin kuvaamaan toden-näköisiä taudinkulkuja, ensin useita tapausselostuksiayhdistellen, myöhemmin laajempia potilasaineistojaanalysoimalla. Kirjoittamisen tyyli muuttui tieteen harjoit-tamisen tavan myötä. Kirjoitustyyleissä ja kielipiirteissäon heilahtelua hyvinkin vastakkaisiin suuntiin: varhais-vaiheissa suosittiin persoonattomia muotoja latinan mallinmukaan, empirismin kultakaudella 1600-luvun lopullasiirryttiin uutta luovissa tutkimusartikkeleissa minä-muotoiseen kerrontaan, ja nykytiede taas kätkee tekijänsäpassiivirakenteisiin (ks. myöh.).

Historiallinen tarkastelu osoittaa, että ainakin oppi-kirjat, tutkimusraportit ja reseptit, ehkäpä kaikki muutkintekstit, rakentuvat varhaisempien tekstien varaan, jainnovaatiotkin toteutuvat aluksi vanhan sisällä, muutoinne eivät olisi ymmärrettäviä. Tilastopohja tarjoaa ilmi-öiden tarkastelulle varmemmat tulokset kuin yksittäisetaistihavainnot, ja tämä heijastuu luonnontieteellisen

117

II MAAILMANKIELI

tekstin kieliasussa. Tutkimusartikkelin rakenne on vakio:on johdanto, aineisto ja metodit, tulokset, pohdinta jajohtopäätökset. Tutkijan tai ryhmän subjektiivinen osuustulee avoimesti esille vain tulosten tulkinnassa, ei juurimuissa tekstin osissa. Abstrakti kirjoitetaan tietyllä tyy-lillä, tutkimusraportti tai kirjallisuuskatsaus taas toisella.Tapausselostukset muuttuivat aikaa myöten tyypillisistäsairauskertomuksista tautien harvinaisempien ilmenemis-muotojen kuvauksiin ja kummallisuuksiin. Samalla niidenmerkitys väheni ja ne marginalisoituivat, jopa niin, ettäuusimmat sovellukset aktivoivat lukijakuntaa interaktii-viseen toimintaan, jonkinlaiseen visailuun, antamaansähköpostivastauksia esitettyyn tapausselostukseen.

Aikaperspektiivissä eri tyylikaudet ovat selvästierilaisia, mutta myös kunkin aikakauden eri tieteen-haarojen kirjoitukset poikkeavat toisistaan. Tuoretietokonekorpustutkimus englannin nykykielestä osoittaaesimerkiksi nykytieteen eron ”kovien” ja ”pehmeiden”tieteiden välillä: tilastopohjaisissa tieteissä kirjoittaja ontaustalla ja astuu persoonamuodossa esiin harvoin.Humanistisilla aloilla ja yhteiskuntatieteissä voidaantutkijan uraa luoda omaa päättelykykyä ja osuutta koros-taen; tutkija viittaa itseensä, kirjoittaa jopa tutkimus-päiväkirjaa ja nostaa omat reaktionsa tutkimuskohteeksi.Tässäkin on siis aikamoinen kirjo.

Länsimaisilla kielillä on jonkin verran toisistaanpoikkeavat tieteellisen kirjoittamisen konventionsa,

118


vaikka kaikki pohjaavatkin perimmältään latinalaiseenkulttuuritraditioon. Suomi oli aiemmin vankasti saksanvaikutuspiirissä (ks. ed.), mutta tilanne on muuttunut.Olisi mielenkiintoista tietää, vaikuttaako tieteellisenkirjoittamisen englanti suomen kieleen ja miten. Jos onmahdollista julkaista samanaikaisesti englanniksi jasuomeksi, onko suomen kieli sopeutettu tai sopeutumassaenglannin normistoon?

Tavallisesta kielenkäytöstä erkaantunuterikoiskieli

Tieteen erikoiskielenä, asiantuntijoiden keskinäisenäkommunikaatiovälineenä, englanti on kehittynyt omaansuuntaansa niin, ettei se enää aukene tavallisellekielenkäyttäjälle. Tieteellisissä teksteissä informaatio ontiivistetty laajoihin nominaalilausekkeisiin ja verbit vainilmaisevat niiden suhteita: be, have, show, indicate ja muutvastaavat verbit ovat yleisiä. Tällainen kielenkäyttövallitsee etenkin luonnontieteissä, fysiikassa ja lääke-tieteessä. Englanninkielisissä maissa käydään keskusteluailmaisuun liittyvistä koulutuksellisista ja sosiaalisistakinongelmista. Jotkut pohtivatkin, onko kehitys tullut tiensäpäähän ja pitäisikö tieteen kielen lähetä arkikieltäollakseen ylipäänsä ymmärrettävää. Asiasta käydäänpoleemistakin keskustelua usein opetuksellisin painotuk-

119

II MAAILMANKIELI

sin. Kielen normaalipuhuja kokee syrjäytyvänsä, kun eiymmärräkään muka omalla äidinkielellään kirjoitettuatekstiä. Puheenaiheet ovat samat kuin meilläkin käydyssäkeskustelussa englannin kielen osaamisen ja käyttöalanlaajentumisen yhteydessä. Äidinkielisten puhujien katso-taan jakautuvan koulutuksellisesti kahteen kastiin senmukaan, ymmärtävätkö he lukemansa erikoistekstin kieltävai onko se heille täysin käsittämätöntä ”hepreaa tailatinaa”. Äidinkielisten ei ole aina helppoa sopeutuaajatukseen, että he ovat erikoiskielten käyttäjinä vähem-mistöä eikä erikoisalan tekstin ymmärtäminen käyheiltäkään ilman harjoitusta. Täytyy myös todeta, etteikouluenglannilla ymmärrä sitäkään vähää ja että tieteenerikoiskielen hallinta vaatii aina ponnistelua oli pohjakuinka hyvä tahansa.

Kiteytyneiden konventioiden edut

Toisaalta voidaan ajatella, että tieteen erikoiskielenvahvojen konventioiden etuna on, että fraaseihin kitey-tettyä kieltä oppii englantia vieraana kielenä käyttäväkinkirjoittamaan lähes syntyperäisen tavoin. Ainesosat tois-tuvat, eikä luovuudelle ole juuri sijaa. Kun kerran oppiityylin ja tutkimusartikkelin rakenteen, on niitä helpposoveltaa seuraaviinkin tutkimuksiin. Lääketieteen alanväitöskirjoista onkin suurin osa tällä tavoin laadittuja

120


artikkelikokoelmia, jotka on niputettu yhteen esipuheellaselkeytettynä. Tätä näkökulmaa eivät äidinkieliset korosta,mutta meillä englantia vieraana kielenä käyttävässämaassa ymmärretään myös tämä puoli. Konventioista onetua kansainvälisen tiedeyhteisön kommunikoinnissa,koska pelisäännöt on suhteellisen helppo hallita ja niidenoppiminen on ammattiin kasvamista. Opiskelijalle kieli-taidon kartuttaminen ja oman alansa ammattisanastonopettelu ovat oleellinen kehittymisvaihe tiellä noviisistaasiantuntijaksi. Tieteen kieleen ”sosiaalistuminen” onkinuseilla aloilla opiskelijoiden välttämätön iso urakka.

Konventiot, kielen vakiintuneet muotoseikat, autta-vat viestin välityksessä sekä kirjoittajaa tai puhujaa ettälukijaa tai kuulijaa asettamalla tekstin viitekehykseensä jatarjoamalla tulkinnan avaimen. Globaalistuneessa mail-massa tieteen lingua franca palvelee maailmanlaajuistatiedeyhteisöä, ja tältä kannalta voidaan tasaveroisuudennimissä konventioiden selkeyttä pitää hyvänä. Tieteenerikoiskielenä englanti alkaa olla jo niin konventoihinsakiteytynyttä ja arkipäivästä irtaantunutta, että englannin-kielistenkin on opeteltava se vieraan kielen lailla. Tämä onsinänsä demokraattista. Tilanne alkaakin tältä kannaltaajatellen yllättävästi muistuttaa latinan valtakautta, jolloinkukaan ei puhunut latinaa äidinkielenään.

121

II MAAILMANKIELI

ENGLANNISTA TIETEEN KIELENÄ YLEENSÄ, ERI MAIDEN JAKIELTEN TILANTEESTA

AMMON, ULRICH (toim.). 2001. The Dominance of English as aLanguage of Science: Effects on other languages and languagecommunities. Berlin & New York: Mouton de Gruyter.

GUNNARSSON, BRITT-LOUISE ja INGEGERD BÄCKLUND. 1995.Writing in Academic Contexts. TEFA 11,Forskningsgruppen för text- och fackspråkstudier.Uppsala Universitet.

HIIDENMAA, PIRJO. 2003. Suomen kieli – who cares. Helsinki:Otava.

TAAVITSAINEN, IRMA ja PÄIVI PAHTA. 2003. English in Finland:Globalisation, language awareness and questions ofidentity. English Today 19/4: 3–15.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielipoliittinen ohjelma1998. www.kotus.fi/kotus/kielipolitiikka.shtml.

ENGLANNISTA TIETEEN KIELENÄ JA SEN KEHITYSLINJOISTA

ATKINSON, DWIGHT. 1999. Scientific Discourse in SociohistoricalContext. The Philosophical Transactions of the Royal Societyof London, 1675–1975. Mahwah, New Jersey: LawrenceErlbaum.

HALLIDAY, M.A.K. ja J. R. MARTIN. 1993. Writing Science: Literacyand Discursive Power. London: Falmer Press.

HYLAND, KEN. 2000. Disciplinary Discourses: Social Interactions inAcademic Writing. London: Longman.

TAAVITSAINEN, IRMA. 2002. Historical discourse analysis:Scientific language and changing thought-styles.

122

http://www.kotus.fi/kotus/kielipolitiikka.shtml


Teoksessa Teresa Fanego, Belén Méndex-Naya ja ElenaSeoane (toim.) Sounds, Words, Texts, Change. SelectedPapers from the Eleventh International Conference on EnglishHistorical Linguistics. Amsterdam & Philadelphia:Benjamins, 201–226 .

TAAVITSAINEN, IRMA ja PÄIVI PAHTA (toim.). 2004. Medical andScientific Writing in Late Medieval English. Cambridge:Cambridge University Press.

Päivitys 2014

Päivitetty tieto1 vuosilta 2012 ja 2013 osoittaa tilanteenjatkuneen Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiede-kunnassa samanlaisena. Lääketieteen kohdalla globaalitiedeyhteisö näyttää voittaneen alaa entisestään, koskaväitöskirjat olivat lähes 100 %:sti englanniksi. Vuosina2012 ja 2013 hyväksyttiin yhteensä 232 väitöskirjaa, joistavain yksi väitöskirja oli kirjoitettu suomeksi. Se kuuluikliinisen lääketieteen alaan ja perustui kyselylomakkeisiin.Tutkimus koski koululaisten kielellisiä oppimisvaikeuksiaSuomessa ja sen aihe oli kansallisen kielispesifi.Humanistisen tiedekunnan vastaava tilasto paljastaakehityksen kulkeneen aivan päinvastaiseen suuntaan.Väitöskirjojen kielivalikoima on laajentunut, mikä sopii

1 Kiitokseni näistä tiedoista Katja Juntuselle Helsingin yliopistonlääketieteellisestä tiedekunnasta ja Anniina Sjöblomille humanistisestatiedekunnasta.

123

II MAAILMANKIELI

hyvin muualla maailmassa todettuun monikielisyydenlisääntymiseen. Vuonna 2012 valmistui yhteensä 50väitöskirjaa, joista englanniksi kirjoitettuja oli 21 (42 %),suomeksi 19 (38 %), ruotsiksi 7, espanjaksi 2 ja venäjäksiyksi. Vuonna 2013 väitöskirjoja hyväksyttiin 53, joista 22(41,5 %) englanniksi ja samoin 22 suomeksi, kaksiruotsiksi, kaksi venäjäksi ja kaksi italiaksi, yksi norjaksi jayksi ranskaksi. Kielten kirjo oli siis huomattavasti suurem-pi kuin kymmenen vuotta aiemmin. Aiemmin ennustettuenglannin voittokulku ei ole ollut niin suoraviivaistatieteen maailmassakaan kuin muutamia vuosia sittenennustettiin. Lingua franca -tutkimus on saanut siivetalleen aivan eri tavalla kuin aikaisemmin ja eri kieliääidinkielenään puhuvien opiskelijoiden ja tutkijoidenenglanti on noussut uudeksi tutkimuskohteeksi. Tutki-muskysymyksiä ovat mm. miten he käyttävät englantiaeri tilanteissa, yksinkertaistuvatko kielen rakenteet ja jos,niin miten, ja millaisia strategioita on havaittavissatieteellisissä keskusteluissa.

LINGUA FRANCA -KIRJALLISUUTTA

JENKINS, JENNIFER. 2007. English as a Lingua Franca: Attitude andIdentity. Oxford: Oxford University Press.

JENKINS, JENNIFER. 2013. English as a Lingua Franca in theInternational University. The Politics of Academic EnglishLanguage Policy. London: Routledge

124


MAURANEN, ANNA. 2012. Exploring EFL: Academic EnglishShaped by Non-Native Speakers. Cambridge: CambridgeUniversity Press.

SEIDELHOFER, BARBARA. 2011. Understanding English as a LinguaFranca. Oxford: Oxford University Press

KIRJOITTAJASTA

Emeritaprofessori IRMA TAAVITSAINEN keskittyy historialliseenpragmatiikkaan. Hän tutkii tieteen kielen kehitystä korpus-lingvistiikan metodein ja puheaktitutkimuksessaan hänselvittelee miten loukkaukset, kohteliaisuudet ja kiitokset onenglannin kielessä ilmaistu kautta aikojen.

125

http://www.helsinki.fi/varieng/people/varieng_taavitsainen.html

II MAAILMANKIELI

KÄÄNTÄMISEN PUOLUSTUS –KANSANKIELI LÄÄKETIETEESSÄ

MARTTI MÄKINEN

Kansankielellä, rahvaan kielellä, äidinkielellä kirjoittaminen ei ole ainaollut itsestäänselvyys. Yleensä kiistaa on käyty kansankielen ja latinanvälillä (vaikka muutkin kielet ovat toki olleet ”sortajan” asemassa),etenkin lääketieteessä latina on ollut Euroopassa vallitseva kirjoit-tamisen kieli.

Rakkaus lähimmäisiin ja äidinkieleen saivat 1300-luvullaeläneen munkki Henry Danielin kääntämään lääketieteellisiä tekstejälatinasta englanniksi: lähimmäisenrakkaus velvoitti toimittamaantekstejä myös niiden lääketieteen harjoittajien ulottuville, jotka eivätlatinaa osanneet. ”Olen koonnut [...] lyhyen tutkielman, jossa onesitelty täysin tämän taidon [urinoskopian] ydin ja olen kirjoittanut senkielellä, joka todellakin on rakas minulle.” Ilmauksessa ”rakas kieli”voidaan nähdä jo orastavan kansallisen identiteetin heijastuksia.

Klassisista kielistä poikkeaminen on kautta aikojen näyttänytvaativan perusteluja. 1500-luvun Englannissa kävi lääkäripiireissäkuumana keskustelu englannin kielen käytöstä, ja silloin mm. SirThomas Elyot käytti puheenvuoron, jossa hän sanoo: ”Jos lääketieteenharjoittajat ovat vihaisia siitä, että olen kirjoittanut lääketiedettäenglanniksi, muistettakoon, että kreikkalaiset kirjoittivat kreikaksi,roomalaiset latinaksi, Ibn-Sina ja muut arabiaksi, ja ne olivat heidänomia äidinkieliään.”

Suomessakin kansankielen käyttö lääketieteessä on puhut-tanut, etenkin 1800-luvulla. Duodecim-aikakauslehden ensimmäisessänumerossa vuodelta 1885 kysymys ei kuitenkaan enää ole ”saako?”vaan ”miten?”, ja kirjoittajat keskittyivät pohtimaan suomenkielisenlääketieteellisen termistön suhdetta vierasperäisiin lainatermeihin.

126

Kääntämisen puolustus – kansankieli lääketieteessä

KIRJALLISUUTTA

KONRAD RELANDER (toim.). 1995 [1885]. Duodecim: kirjoituksialääketieteen ja lääkäritoiminnan aloilta n:o 1. Näköispainos.Helsinki: Duodecim.

MCCONCHIE, RODERICK. 1988. ”It hurteth memorie andhindreth learning”: Attitudes to the use of the vernacularin sixteenth century English medical writings. StudiaAnglica Posnaniensia 21. Toim. Jacek Fisiak. Poznań:Adam Mickiewicz University, 53–68.

MS British Library Royal 17.D.1PAHTA, PÄIVI. 1994. Englanti lääketieteen kielenä: aaseille vai

oppineille? Duodecim 110:22, 2078.

KIRJOITTAJASTA

MARTTI MÄKINEN on Hankenin (Svenska Handelshögskolan)Kielten ja yritysviestinnän keskuksen englannin yliopiston-lehtori. Väitöksensä jälkeen (2006) hän oli post-doc -tutkijanaStavangerin yliopistossa 2007–2009, minkä jälkeen hän palasihetkeksi Helsingin yliopistoon Nykykielten laitokselle ennenHankenin-pestiään. Ammatillisesti häntä kiinnostavat genret,akateeminen ja tieteellinen kirjoittaminen ennen ja nyt,keskiaikaiset käsikirjoitukset, kielten historiallinen ja alueel-linen variaatio, tekstikorpukset ja niiden kokoaminen, retoriik-ka ja pragmatiikka.

127

https://www.hanken.fi/en/person/martti-makinen

III

Muuttuva kieliKuva farmenergymedia.extension.org

lisenssillä CC BY-NC 3.0

129

III MUUTTUVA KIELI

KIRSTI PEITSARA

Rikkooko murteenpuhujakieltä?

Murre ja varieteetti

uomen sana murre liittyy rikkomista merkitseväänverbiin murtaa. Sen käyttöön näyttää siis sisältyvän

ajatus kielen rikkomisesta. Näinhän maallikon näkö-kulmasta tapahtuu, kun murteenpuhuja pudotteleesanoista äänteitä ja tavuja sanoessaan esimerkiksi mä taimnä eikä minä tai muuntelee äänteitä eri tavoin, kutensanoessaan mie tai puatti. Se mitä tai kenen kieltä murteen-puhuja ”rikkoo”, riippuu näkökulmasta. Kirjakielenpuhuja tuomitsee murteen käytön tämän kielimuodonpahoinpitelynä. Murteenpuhuja taas näkee oman mur-teensa ainoana ”oikeana” kielimuotona, jonka sääntöjätoisen murteen käyttäjä ”rikkoo”.

Englannin kielen murretta merkitsevä sana dialect eialkuperäiseltä merkitykseltään ole yhtä värikäs. Se tuleekreikan kielen ’keskustelua’ tarkoittavasta sanasta, muttasekin sai yleisen koulupakon tultua voimaan 1800-luvulla

S

130

Rikkooko murteenpuhuja kieltä?

negatiivisen sävyn koulumiesten ja muun sivistyneistönkeskuudessa, kun he yrittivät opettaa oikeakielisyyttä”vulgaaripuhetta” viljeleville yhteiskuntaluokille.Murteentutkijat käyttävätkin nykyisin mielelläänneutraalimpaa nimitystä varieteetti (variety). Toinenperuste uudemmalle nimitykselle on, että murremielletään usein lähinnä tietyllä alueella puhutuksi kielenalalajiksi, kun taas sanaa varieteetti voidaan käyttääviittaamaan myös muihin kielen alalajeihin.

Varieteetteja ovat ensinnäkin eri alueilla, kutenBrittein saarilla, Amerikassa, Australiassa, Intiassa jne.puhutut englannit murteineen mutta myös eri yhteis-kuntaluokkien käyttämät sosiaaliset varieteetit, jotkavarsinkin joissain englantia puhuvissa maissa ovattärkeitä puhujan identiteetin ja yhteiskunnallisen asemankannalta. Varieteetteja ovat myös erilaiset, usein suurelleyleisölle käsittämättömät ammattikielet eli jargonit (esim.paljon vierasperäistä sanastoa viljelevä lääkärien taitietokone-eksperttien kieli) ja työn, koulutuksen tai harras-tuksen yhdistämien ryhmien (rekkakuskien, sotilaiden,koululaisten, sakilaisten, golfareiden jne.) slangit. Lisäksipuhetilanteesta ja puhuteltavasta riippuen voidaankäyttää enemmän tai vähemmän muodollisia rekistereitä.Kullakin puhujalla on vielä hänelle ominainen puhe-tapansa idiolekti, joka kuvastaa paitsi hänen koulutustaanja elämänkokemustaan myös hänen kielellistä lahjak-kuuttaan ja luovuuttaan.

131

III MUUTTUVA KIELI

Nykytutkimusta kiinnostavat erityisesti nevarieteetit, jotka ovat syntyneet tietyn kielen, useinenglannin, käyttämisestä kontaktikielenä (lingua franca)muita kieliä puhuvien keskinäisessä kaupankäynnissä,työn parissa tai yhteisiä intressejä ajettaessa. Näidenkontaktikielten kirjo vaihtelee yksinkertaisista pidgineistätiettyihin kansainvälisiin tarkoituksiin kehitettyihinerikoiskieliin (esim. lento- ja meriliikenteessä käytetytairspeak ja seaspeak, euroenglanti jne.). Kontaktikielille ovattyypillisiä rakenteellinen yksinkertaisuus ja useinpuhujien omasta kielestä tulevat piirteet. Englanninvarieteetteja, joissa tällaiset piirteet esiintyvät voimak-kaina, saatetaankin leikillisesti nimittää puhujienmukaan -lisheiksi (Finglish, Russlish, Japlish jne.).

Murteentutkimus näkee myös ns. standardikielentai kirjakielen vain yhtenä varieteettina muiden joukossa.Vaikka se yleensä perustuu jonkin tietyn, muista kuinkielellisistä syistä tärkeän murrealueen kieleen, se onusein ainakin osin keinotekoinen murre, koska sitä vartavasten kehitetään yleiskieleksi laatimalla sääntöjä, jotkaeivät aina vastaa todellista kielenkäyttöä (esimerkiksikieltämällä puhekielessä tuiki tavallinen kaksoiskielto: Idon’t see nobody). Standardikaan ei aina ole yksiselitteinenkäsite. Laajalle levinneessä englannin kielessä on useita erialueilla hyväksyttyjä standardeja (brittiläinen, skotti-lainen, useampiakin amerikkalaisia jne.). Standardi eimyöskään ole vakio, vaan sekin muuttuu, kun siihen

132


vähitellen hyväksytään aiemmin ei-standardeinatuomittuja piirteitä. Esimerkkinä voidaan mainita ns.Estuary English (nimi viittaa Thamesin suistomaahan),Lontoon ympäristöön viime vuosikymmeninä levinnytvarieteetti, jossa standardityyppiseen englantiin on pesiy-tynyt aiemmin Lontoon murteelle (cockney) tyypillisiäpiirteitä (esim. l-äänteen vokaalistuminen: milk äännetäänmiuk, tai t:n ääntäminen kurkun takaosassa, ns. glottaa-listuminen, esim. sanoissa what tai bottle). Tässä varie-teetissa on jopa nähty uuden standardienglannin alku,vaikka vastaavaa tietyn varieteetin leviämistä tapahtuumuidenkin suurempien kaupunkien ympäristössä.

Varieteettien moninaisuuden perusteella on esitetty,että englanti-nimistä kieltä ei konkreettisesti olekaanolemassa, vaan se on abstrakti yhteisnimitys kaikille niilleeri varieteeteille, jotka ovat tunnistettavissa tähän samaankieliperheeseen kuuluviksi. Seuraavassa esityksessä tulenpääasiassa käyttämään yleisnimityksenä sanaa murre,koska se on kätevä lauseyhteydessä ja koska aion käsitellälähinnä alueellisia varieteetteja.

Murre ja kieli

Paljon päänvaivaa aiheuttanut mutta edelleenkin ratkai-sematon kysymys on murteen ja kielen suhde. Mitkävarieteetit ovat tietyn kielen murteita ja mitkä eri kieliä?

133

III MUUTTUVA KIELI

Erottavina tekijöinä on pidetty mm. keskinäistä ymmär-rettävyyttä, joka ei kuitenkaan toimi kaikissa yhteyksissä.Esimerkiksi eri skandinaavisten kielten puhujat ymmär-tävät kyllä toisiaan, kun taas vaikkapa jonkin suomenitämurteen puhujan saattaa olla vaikea käsittää jonkinlounaissuomen murteen puhujaa. Määritysongelma liittyyläheisesti kielen ja sen käyttäjien historiaan, ja asiaasekoittaa vielä sanojen lainautuminen, varsinkin kansain-välinen ns. sivistyssanavarasto. Nykymaailmassa tutki-muksella on kuitenkin juuri englannin kielen yleisyydentakia erinomainen tilaisuus seurata eri varieteettienmahdollista kehittymistä uusiksi kieliksi.

Murteiden käyttö Englannissa

Ennen standardikielen muotoutumista kaikki kirjoittajatyrittivät saada viestinsä perille oman murrealueensakielellä siinä enemmän tai vähemmän onnistuen.Kirjapainotaidon yleistyttyä kirjankustantajille taas olitaloudellisesti edullisinta käyttää mahdollisimman laajallelukijakunnalle sopivaa yleiskieltä. Tästä johtuen kirjallisetlähteet antavat brittienglannin murteista harhaanjohtavanvaikutelman, ikään kuin keskienglannin kaudella n. 1150–1500 vapaasti rehottavien murteiden valikoima olisivarhaisuusenglannin kaudella (n. 1500–1700) yllättäensupistunut. Murteen käyttö kuitenkin jatkui puhekielessä,

134


josta ei juuri jäänyt dokumentteja. Murretta tapaa myöstuttavallisessa kirjeenvaihdossa tai päiväkirjoissa, joita onvasta viime aikoina päästy kunnolla tutkimaan. Englanninääntämisen ja oikeinkirjoituksen eriytyminen (ks.Rissanen) on kuitenkin vaikeuttanut murteen kuvaamistakirjoittamalla.

Kirjallisuudessa murteita käytettiin lähinnäluomaan koomisia hahmoja, joita esiintyi varsinkinnäytelmissä jo teatteritaiteen alusta lähtien. Näytelmienmurre ei tietenkään ollut mitään ”oikeaa” murretta, vaanns. näyttämömurretta (stage dialect), jossa tiettyjäerityispiirteitä liioittelemalla annettiin kuva joltakinalueelta tulevasta maalaistollosta. Tällaisia piirteitä olivatmm. lounaismurteiden soinnilliset alkufrikatiivit (esim.Somerset ja far äännettiin Zomerset ja var) tai pohjois-murteista peräisin olevat sanat (esim. pohjoisen bairnetelän child-sanan sijasta tai algate yleisen always-sanansijasta). 1800-luvun taitteessa kehittyvän uudenkirjallisuudenalan edustajat, romaanikirjailijat, alkoivatkäyttää murrepuhetta systemaattisemmin henkilöidensakarakterisoinnissa. Esimerkkeinä monista voidaan mainitadorsetilaisrunoilija William Barnes, staffordshireläis-kirjailija Arnold Bennett ja pohjoismurretta edustavaEmily Brontë. Dickensin Oliver Twistissä esiintyynorfolkilaisperhe ja Pickwick-kerhon papereissa Lontoonenglantia puhuva Sam Weller. Dickens oli ensimmäisiä,jotka kiinnittivät huomiota brittienglannin ja

135

III MUUTTUVA KIELI

amerikanenglannin välisiin eroihin. (Termiä Americanismkäytti kuitenkin jo John Witherspoon vuonna 1781.)

Vaikka kuningatar Elisabetin hovissa 1500-luvunloppupuolella saatettiinkin naureskella Devonshirestakotoisin olevan Sir Walter Raleigh’n puheelle, tunnetutpoliitikotkin voivat vapaasti käyttää alueensa murrettajulkisissa puheissaan aina 1800-luvulle, kunnes standardi-kieltä alettiin pitää sivistyksen mittana. Romantiikan ajansivistyneistön mielestä murteet edustivat sittemminkatoavaa kansanperinnettä, samoin kuin kansansadutja -balladit (tai Suomessa samoihin aikoihin kerätytkalevalaiset runot). Usein seurakuntalaistensa omalaatui-sesta kielenkäytöstä kiinnostuneet pappismiehet alkoivatkerätä talteen paikallismurteiden sanoja, joista julkaistiinlistoja paikallisissa lehdissä tai jopa kokonaisia, nyky-näkemyksen mukaan lähinnä näennäistieteellisiä kirjoja.Tällaiset julkaisut olivat eräänä tärkeänä lähteenä, kun1873 perustetun English Dialect Societyn toimesta alettiinkerätä ensimmäistä kattavaa murresanakirjaa (J. WrightinEnglish Dialect Dictionary 1905).

Yleisen koulupakon (Englannissa 1870) seurauksenalisääntynyt lukutaito alkoi vaikuttaa murteiden käyttöävastaan, koulupakko tuomitsevalla asenteella ja lukutaitolähinnä sanomalehtien yleistyessä saadun kielellisenesimerkin avulla. 1900-luvun uudet keksinnöt radio,elokuva ja myöhemmin televisio toimivat myös aluksi”hyvän BBC-ääntämisen” mallina. Toisaalta murteen-

136


puhujat joutuivat yhä useammin kontaktitilanteisiin toisiamurteita puhuvien kanssa, kun valtakunnan taloudellinentilanne vaati heitä etsimään työtilaisuuksia kaukanakotiseudultaan. Kun 1800-luvun teollistuminen toi väkeäsuurkaupungeiksi kehittyneiden teollisuuskeskustentehtaisiin, alkoi kehittyä uusia kaupunkimurteita, jotkasaattoivat erota huomattavasti ympäröivällä maaseudullapuhutuista (esim. Manchesterissa ja Liverpoolissa).Maaseudulle jääneiden keskuudessa saattoivat suku-puolet eriytyä, kun herrasväen palvelukseen pestautuneettyttäret oppivat herraskaisen, yhteiskunnallista nousuaauttavan puhetavan, kun taas pojat jäivät maaseudunmiehisiin, murretta käyttäviin työyhteisöihin. Tähänperustuu 1900-luvun alkupuolen murreaineistojenkerääjien varma käsitys siitä, että vain maaseudun miehiävoi käyttää ”puhtaan” murteen lähteenä.

Lähinnä toisen maailmansodan jälkeen alkoistandardikielen ylivalta julkisuudessa vähitellen hellittää.Luokkayhteiskunta alkoi rakoilla, kun kaikki joutuivatponnistelemaan kylki kyljessä yhteisen hyvän vuoksi sekäsota- että kotirintamalla. Korva tottui kuulemaan erilaistaääntämystä, jota nykyisin suvaitaan myös tiedotusväli-neissä, kunhan se on riittävän selkeää. Amerikanenglan-nin vaikutus hiipii entiseen emämaahan Yhdysvaltojenpoliittisen, kaupallisen ja viihdeteollisen ylemmyydenseurauksena. Nyt uumoillaan, että vanhat ns. maaseutu-murteet häviävät vähitellen suurten kaupunkien vaikutus-

137

III MUUTTUVA KIELI

alueille syntyvien varieteettien tieltä. Toisaalta taas eripuolilla maailmaa puhutut englannin varieteetit alkavatkehittyä enemmän omiksi kielikseen, joihin puolestaansyntyy omia murteita.

Murrepiirteistä

Puhujat itse ovat yleensä hyvin tietoisia omastamurteestaan ja sen ominaispiirteistä. Oppimatonkinmurteenpuhuja saattaa tehdä tarkkoja havaintoja. NiinpäHelsingin yliopiston englannin kielen laitoksen murre-kokoelman puhujat saattavat viitata naapurikylienasukkaiden puheen ääntämiseen tai sävelkulkuun, kutenseuraava suffolkilainen maatyöläinen:

Well, there are parts o' Suffolk where you think you 're in a foreignland, you know. If you go up to Laxfield, just up here = you 'll hearpeople talk about "a piece o' cehk on a pleht", which is a piece o' cakeon a plate. And they never say, "shut the gate", they always say, "shetthe geht". Yeah. A- an' I mean it 's only a few miles apart really, but =an' then, if you go down this way = I got some cousins live at Offton =that 's only 'bo- 'bout seven 'r eight miles from here = well, to hearthem, they always sing their words, they never seem to speak 'em, they= they, they sing, you know = well, they, they, they always set me tosleep. No, I just can't use their = their, you know, talk. Their voicesalways, always seem different to me, the real old Offton people. Well,they don't call it Offton, they call it Orfn, there.

(Mr. L, Helmingham, Suffolk)

138


( = -merkki tarkoittaa, että puhuja ei jatka yhtäjaksoisesti vaan pitääpienen tauon)

Sanaston ja ääntämisen erot havaitaan helpoimmin. Toisinkuin suomen kielen foneettisessa kirjoitusjärjestelmässä,englannin ääntämisen eroja ei voida useinkaan osoittaamuuten kuin erityisellä foneettisella kirjoituksella. Niinpäesimerkiksi englannin sana gate (joka skandinaavisenalainasanana äännettiin alun perin jotakuinkin gaatö, vrt.ruotsin gata) voidaan englannin eri murteissa ääntää jota-kuinkin geit, gait, gäit tai geet. Yllä olevan esimerkinpuhuja käyttää itse kolmatta varianttia ja naureskeleenaapurikylän neljättä varianttia käyttäville. Nykyisen ei-foneettisen kirjoitusasun etu on, että kaikki kirjoittavatsamalla tavalla mutta kukin voi ääntää sanat omanmurteensa mukaan. Murteissa on kuitenkin eroja kaikillakielen tasoilla, myös taivutuspäätteissä ja lauseraken-teessa. Seuraavan esimerkin somersetilainen olihuomannut myös olla-verbin taivutuksessa eroja kuljetta-essaan viime vuosisadan alkupuolella höyryautollatavaroita Lounais-Englannissa:

Well, they spoke, ”Aye yes,” they’d say, ”Aye yes. I’ve seen you before,aren’t I?” That’s how they’d speak like that. It’s proper Devon, yousee.

(TL, Bishop Lydeard, Somerset)

139

III MUUTTUVA KIELI

Jotta rakenteellisia eroja voitaisiin havaita ja tutkia,tarvitaan paljon puhetta, joka sisältää riittävästi esi-merkkejä näistä piirteistä. Ennen äänentallennuksen jatietokonekorpusten aikaa tällaista aineistoa ei ollut juurikäytettävissä. Tästä syystä varhaisempi murteentutkimuskeskittyi sanaston ja ääntämisen tutkimiseen, mistäseurasi se virheellinen kuva, että murre-eroja olisi pää-asiassa näillä kielen tasoilla. Vasta nykytekniikankehittymisen myötä on vähitellen päästy näkemään kielenrakenteessa esiintyviä murrepiirteitä. Tämän hetkenmurteentutkimus pyrkiikin juuri tällaisten piirteidenkartoittamiseen sekä murre- ja kielitypologisten yhtäläi-syyksien selvittämiseen.

Murrealueet

Murteentutkijat ovat perinteisesti yrittäneet määrittäämurrealueiden rajoja kartalle piirrettyjen käyrien eliisoglossien avulla. Nämä ovat tietenkin vain teoreettisiarajoja, koska murteet muuttuvat toisiksi vähitellen, eivätyhtäkkiä kylästä toiseen siirryttäessä. Murrerajojen sijaintiriippuu siitä, mitä piirteitä käytetään perusteena.Esimerkiksi englannin pohjois- ja etelämurteiden välinenraja näyttää aivan erilaiselta, jos se perustuu esimerkiksieteläisen child- ja pohjoisen bairn-sanan levinneisyys-alueisiin, child-sanan monikkomuotojen levinneisyyteen

140


tai some, come -tyyppisten sanojen vokaalivariantteihin(kartat 1 ja 2). Yleensä Englannin maaseutumurteet jaetaankolmeen pääryhmään: pohjoisiin, eteläisiin ja keskimaanmurteisiin, joissa sitten voidaan erottaa itäisiä ja läntisiäalaryhmiä (kartta 3). Nämä pääryhmät ovat olleetolemassa niin kauan kuin brittimurteista on tietoja. Neperustuvat jotakuinkin alkuperäisten maahanmuuttajienaluejakoon. Kaupunkimurteet saattavat olla täysinerilaisia kuin ympäröivällä maaseudulla puhutut, ja niissäon keskenään yhteisiä piirteitä. Onkin sanottu kielen”hyppivän” kaupungista toiseen teollisuuden ja kaupantarvitseman työväestön mukana, kun taas maaseutu onenemmänkin konservatiivista. Ns. kelttiläisten alueidenenglannin varieteetit, Walesissa, Skotlannissa ja Irlannissapuhuttava englanti, muodostavat oman erityisen ryhmän-

Kartta 1: child/bairn -sanojenkäyttöalue

(Survey of English Dialects)

Kartta 2: come-tyyppisten sanojenvokaalin ääntäminen

(Chambers & Trudgill)

III MUUTTUVA KIELI

sä. Niillä kaikilla on oma eri aikaansijoittuva syntyhistoriansa ja omaterityispiirteensä.

Uusille alueille eri puolillemaailmaa asukkaat veivät muka-naan omat murteensa, jotka ovatosaltaan vaikuttaneet näillä alueillapuhuttuihin varieteetteihin. Olihanesimerkiksi Amerikan, Australiantai Etelä-Afrikan uudisasukkaistavain pieni osa standardikielistäsivistyneistöä; enemmistö oli uuttaelämää ja toimeentuloa etsiväävähemmän koulutettua väkeä. Niinpä Newfoundlandinmurteessa voi tunnistaa Englannin lounaismurteidenpiirteitä (esim. monimutkainen he, she ja it -pronominienkäyttöjärjestelmä, ks. laatikko). Suffolkilainen kalastajakintunnistaa amerikanenglannissa kotimurteensa piirteitä:

... there must 've been a lot of Americans come from Suffolk, becausethey use the word some a lot, an' so do we, don't we? We say somenice morn, don't we? Or, I see some great old racko, I see some, don'twe? We u- we use some a lot, don't we? We say you together, don'twe? When we talk about any boys, we say you together.

(JW, Snape, Suffolk)

Viime aikoina on kiistelty paljon Amerikan mustienenglannista (Black English tai Black English Vernacular eli

Kartta 3: Englanninperinteiset murrealueet

(Trudgillin 1999 mukaan)

142


BEV) ja siitä, miten se mahdollisesti kuvastaa alkuperäisiäafrikkalaisia heimokieliä. Useasti mainitaan piirteitä, joitatavataan yleisesti monissa brittimurteissakin (mm. verbi-muodoissa yleinen s-päätteen käyttö: I goes, we goes ym.);olivathan mustien kanssa työskentelevät valkoiset työn-johtajat ja ammattimiehet harvoin standardikieltä puhu-vaa sivistyneistöä. Toisaalta mustien englannissa onpaljon muissa kontaktikielissä, pidgineissä, tavattaviapiirteitä, kuten se, että ymmärtämisen kannalta tarpeetto-mat monimutkaiset kielioppirakenteet ovat yksinkertais-tuneet.

Yleinen puhekieli ja murre

Murteentutkimuksen ongelma on, että puhutussa kielessäesiintyy säännöllisesti ei-standardeja piirteitä (esim.moninkertainen negaatio I never saw nobody nowhere ym.),jotka yleisyytensä vuoksi eivät ole tunnusomaisiamillekään tietylle murteelle. Siksi tutkijalla pitää olla hyväyleiskuva englannin puhekielestä ja murteista yleensä,jotta hän ei pelkästään standardikieltä ja jotakin yksittäistävarieteettia verratessaan päädy vääriin johtopäätöksiin.Monissa tutkimuksissa valitettavasti näkyy nykyisintällaisen yleiskuvan puuttuminen.

143

III MUUTTUVA KIELI

Englannin perussääntö:he viittaamiespuolisiin ihmisiin (man, boy, father, uncle, nephew)isoihin urospuolisiin eläimiin (dog, stallion, bull, ram, tom-cat)she viittaanaispuolisiin ihmisiin (woman, girl, mother, aunt, niece)naaraspuolisiin eläimiin (bitch, mare, cow, ewe),käytetään myös kuvallisesti (moon, ship).it viittaa sukupuolettomiin esineisiin ja asioihin (usein myös child)

Englannin vanhoissa lounaismurteissahe viittaa myös sellaisiin sanoihin kuin horse, cow, flower, tree, car,cart, bucket ja shovel.

Newfoundlandin englannissahe viittaa myös esineisiin, jotka eivät liiku itsestään (bucket, paddle,sail, wheel, wing)she viittaa itsestään liikkuviin esineisiin (aeroplane, boat, ship, car,truck).it viittaa aine- ja abstraktisanoihin (salt, sugar, snow, hate, love,weather jne).

(lähde Paddock 1991)

EROJA ENGLANNINPERSOONAPRONOMINIEN KÄYTÖSSÄ

Rakenteeltaan murre eroaa usein yleiskielestäyksinkertaisen ”loogisuutensa” vuoksi. Esimerkiksistandardienglannin epäjohdonmukaiselta tuntuva verbinpreesenstaivutus (persoonapääte vain yksikön kolman-nessa persoonassa: he/she/it goes, muut ilman päätettä:I/you/we/they go) saatetaan murteissa korvata johdon-

144


mukaisemmalla järjestelmällä (joko kaikki persoonatilman päätettä tai kaikissa persoonissa s-pääte). Toinenesimerkki ovat -self-pronominit, joiden standardi-järjestelmässä osalla on omistusmuotoinen etuliite (myself,yourself, ourselves, yourselves) osalla taas objektimuotoinen(himself, themselves). Murteissa systeemi on yleensäyksinkertaistettu, niin että jälkimmäisetkin alkavatomistusmuodolla (hisself, theirselves), vaikka muunkin-laisia ratkaisuja tavataan (esim. usself, theself). Usein myösmonikon pääte jätetään tarpeettomana pois ilmauksista,joissa jo on monikollisuutta implikoiva lukusana,varsinkin mittaa tms. ilmaistaessa (five pound). Edellämainittu moninkertainen negaatio taas on esimerkkipuhekielen pyrkimyksestä varmistaa toistamalla merki-tyksen perillemeno.

Monissa piirteissä ilmenevän loogisuuden vasta-kohtana murteissa saattaa esiintyä hyvinkin monimutkai-sia järjestelmiä, jotka avautuvat ulkopuoliselle vastaperusteellisen tutkimuksen perusteella, kuten persoona-pronominien viittaussysteemi (ks. laatikko) tai monetverbirakenteet.

Tunnusomaisia murrepiirteitä

Englannin alueellisia murteita on määritelty tiettyjentyypillisten, ns. diagnostisten piirteiden avulla. Ne, jotka

145

III MUUTTUVA KIELI

Yleisimpien ns. mainstream-varieteettien puhujat varioivat:We’re not coming.We aren’t coming.We ain’t coming.

Perinteinen brittimurteenpuhuja:Us byun’t a-comin’.

(Trudgill & Chambers 1991mukaan)

lausuvat sanan come jotakuinkin kam, puhuvat eteläisiämurteita tai yleiskieltä, pohjoisemmassa asuvat sanovatkum. Koulussa oppimamme erot sellaisten sanojenääntämisessä kuin last ja card, ts. että brittienglannissasanottaisiin laast ja kaad, amerikanenglannissa lääst ja kard,pätevät lähinnä yleiskieleen. Brittienglannissakin on mur-teittain melkoisesti kirjavuutta näiden sanojen ääntämi-sessä. Sekä britti- että amerikanenglannin murteissa onpaljon vaihtelua myös r:n ääntämisessä niin alueellisestikuin äänteellisestikin (ts. millainen r äännetään, jos seäännetään). Maailman englanteja luokiteltaessa onesitetty, että eteläisen pallonpuoliskon englannit(Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Afrikassa jne. puhututvarieteetit) ovat ääntämisensä perussäännöiltä britti-englannin perillisiä, pohjoisen pallonpuoliskon englannit(irlannin- ja kanadanenglanti) taas lähempänä ns.amerikan- eli USA:n englantia.

Kielen rakenteeseen liit-tyvistä diagnostisista piirteistävoidaan ottaa esimerkiksisanonta It is raining. Tavallinenpuhe-englannin versio tästäolisi It's rainin (jolloin rain-sanan vokaali voi vaihdellamurrealueen mukaan, kutenedellä sanassa gate). Henkilö,joka sanoo 'T is rainin, on

146


todennäköisesti kotoisin Lounais-Englannista (tai myösNewfoundlandista), se, joka sanoo That's rainin, taasluultavimmin Itä-Anglian alueelta. Eräs englanninpuhujille tärkeä aspekti on toiminnan ilmaiseminentavanomaisena. Standardienglannin puhuja sanoo: We goto church (every Sunday). Murteissa käytetään kuitenkinsamaa merkitsemään erilaisia rakenteita, esim. We do go tochurch (lounaismurteet, irlanninenglanti), We goes to church(pohjoismurteet, Länsi-Somerset, afroamerikkalainenvarieteetti); We are going to church every Sunday(walesinenglanti).

Aikaisemmin pyrittiin esittämään, että jokin piirre,esimerkiksi relatiivipronomini what, that, which tai as, olisityypillinen tietylle murteelle. Tällainen kuva saatiin, kunkiinnitettiin huomiota pääasiassa standardikielestäpoikkeaviin piirteisiin ja luotettiin kyselylomakkeidenavulla saatuihin lyhyihin vastauksiin. Viimeaikaisissa,laajempiin tekstikorpuksiin perustuvissa tutkimuksissa onyhä selvemmin huomattu, että useinkaan ei voidayksiselitteisesti osoittaa jotakin piirrettä vain tietyllemurteelle ominaiseksi. Murteen sisälläkin puhujatkäyttävät useampaa kuin yhtä varianttia. Osasyynä tähänvoi olla se, että nykyisin kaikki murteenpuhujat ovatenemmän tai vähemmän ”kaksikielisiä” opittuaankoulusta ja tiedotusvälineistä yleiskielen. Toisaaltavariaatio voi perustua erilaisiin tekstiyhteydestä javiittaussuhteista ilmeneviin tekijöihin. Selvärajaisten

147

III MUUTTUVA KIELI

Pohjoismurteen piirteitä: Geoffrey ChaucerNäyttämömurteita: 1500- ja 1600-luvun näytelmäkirjailijat mm.Ben Jonson (lounaismurre), William ShakespeareCockney: Charles Dickens, Rudyard Kipling, George Bernard Shaw,Jack London, Herman MelvilleDorset: William BarnesNottinghamshire ja Derbyshire: D.H.LawrenceStaffordshire: Arnold BennetSomerset: Thomas HardyLancashire: Ben BrierleyLincolnshire: Alfred TennysonYorkshire: Emily Brontë, John Hartleywalesinenglanti: Thomas Dekker, Hugh Evansirlanninenglanti: James Joyce, Roddy Doyleskotlanninenglanti: Sir Walter Scott, Robert Louis StevensonAmerikan etelämurre: William Faulkner, Mark Twain

MURTEITA KIRJALLISUUDESSA –JOITAKIN ESIMERKKEJÄ

murrekarttojen piirtäminen tulee siis aina vaikeammaksi,mitä enemmän aineistoa on tutkittavana. Myös yksilöl-linen variaatio yksittäisten murteenpuhujien omissaidiolekteissa sekoittaa alueellista kuvaa.

Murteiden tutkimuksessa onkin siirrytty ensi sijassaalueellisia eroja ja murrealueiden rajoja kartoittavastatutkimuksesta enemmän kielen vaihtelua – myös yksilö-tasolla – kartoittavaan tutkimukseen. Nykysuuntaus onns. typologiseen dialektologiaan, jossa standardikielen jamurteiden erojen tutkimisen sijasta keskitytään murteidenvälisten tyypillisten rakennepiirteiden tutkimiseen käyt-täen apuna laajoja tietokonetallenteisia aineistoja.

148


KIRJALLISUUTTA

CHAMBERS, J. K. ja PETER TRUDGILL. 1998. Dialectology.Cambridge textbooks in linguistics. Cambridge:Cambridge University Press.

IHALAINEN, OSSI. 1994. The dialects of England since 1776.Teoksessa Robert Burchfield (toim.) The CambridgeHistory of the English Language V: English Language inBritain and Overseas. Origins and Development. Cambridge:Cambridge University Press, 197–274.

LASS, ROGER. 1987. The Shape of English. Structure and History.London & Melbourne: J.M. Dent. Luku 5: Dialects ofEnglish.

PADDOCK, HAROLD. 1991. The actuation problem for genderchange in Wessex versus Newfoundland. TeoksessaTrudgill & Chambers: 29–48.

TRUDGILL, PETER. 1999. The Dialects of England. Oxford:Blackwell.

TRUDGILL, PETER & J. K. CHAMBERS (toim.). 1991. Dialects ofEnglish. London and New York: Longman.

The Helsinki Corpus of British English Dialects(www.eng.helsinki.fi/varieng/team3)

149

KIRJOITTAJASTA

KIRSTI PEITSARA on englantilaisen filologian tohtori. Hän ontehnyt tutkimuksia historiallisen lingvistiikan ja murre-tutkimuksen alalla korpuslingvistiikan metodein.

III MUUTTUVA KIELI

MINNA PALANDER-COLLIN

Kielioppi muuttuu,englanti pysyy

Kielioppi on tunneasia

ielioppi ja kielioppivirheet – niin Britanniassa,Yhdysvalloissa kuin Suomessakin – herättävät

voimakkaita tunteita. Yleisönosastokirjoituksissa surraanmilloin mitäkin muotoa, joka kirjoittajan mielestä onväärin tai huonoa ja rappeutunutta kieltä. Tyypillistänäille virheellisiksi tuomituille muodoille on, että niitäkuitenkin käytetään äidinkielessä aivan yleisesti. Suomenkielessä vaikkapa alkaa satamaan -rakenne on juuritällainen monia ärsyttävä ”virhe”, jota kuitenkin kuuleesuomalaisten käyttävän. Englannissa hopefully-sanaseuraavanlaisessa käytössä saattaisi nostaa joidenkinkarvat pystyyn: Hopefully, I’ll get a pay rise. (Niin, mikä sevirhe oli?) Yleisönosastokirjoitusten yleisenä teemana on,että kielen pitäisi olla kieliopillisesti hyvää ja sääntöjäpitäisi noudattaa. Ennen kaikkea: kieli ei saisi muuttua.

K

150

Kielioppi muuttuu, englanti pysyy

Kuva Dan Marsh

Englannin kielioppi ei oleBritanniassa ja Yhdysvalloissajäänyt vain yksittäisten kansa-laisten päänvaivaksi, vaan senousi erityisesti 1980-luvulla kum-massakin maassa päivänpoltta-vaksi poliittiseksi puheenaiheeksi,jota puitiin paikallishallinnossa,hallituksessa ja valtakunnan leh-distössä. Molemmissa maissa olituolloin käynnissä konservatiivi-vetoinen koulujen opetusohjelmiakoskeva uudistustyö, jonka kanta-vana teemana oli oppimistulosten väitetty heikkeneminen,halu määritellä keskeiset opittavat asiat valtakunnallisestija paluu perinteisiin arvoihin ja opetusmenetelmiin, joidenkatsottiin kärsineen 1960-lukulaisesta vapaudesta. Keskei-senä kysymyksenä oli ehkä hieman yllättävästikin nimen-omaan englannin kieliopin opetus, jonka katsottiin olevanpahasti rappiolla, koska kouluissa ei enää riittävästiopetettu standardikielen sääntöjä, vaan suhtauduttiinmyönteisesti oppilaiden omiin murteisiin.

Britanniassa jopa prinssi Charles otti kielioppiinkantaa vuonna 1990 pitämässään puheessa, jossa hänviestitti koko englannin kielen aseman olevan vaarassa.Myös kirjailija P. D. James vetosi vuonna 1991 parla-mentin ylähuoneessa vastanimitettynä päärinä kouluihin,

151

III MUUTTUVA KIELI

että ne vaalisivat Queen’s Englishiä. Jos tuo kuningattarenkieli menetettäisiin, ei kansakunnalla P. D. Jamesinmukaan olisi enää juuri mitään säilyttämisen arvoista.Kielioppi ei siis ole aivan mitätön asia, mutta ei senmuutos kieltä – eikä kansakuntaakan – tuhoa.

Yli tuhat vuotta muuttuvaa englantia

Englantia alettiin kirjoittaa 700-luvulla. Varhaisimpiensäilyneiden tekstien joukossa on mm. runoja, kronikoita jalakitekstejä. Varmaankin tunnetuin muinaisenglanniksikirjoitettu teksti on sankarieepos Beowulf, jonka vanhinsäilynyt käsikirjoitus on noin vuodelta 1000.

Näiden ja myöhempien vuosisatojen säilyneidentekstien avulla voimme seurata englannin kieliopinvaiheita yli 1300 vuoden aikana. Tämä on huimaavanpitkä aika verrattuna arkikokemuksemme aikaperspektii-viin, sillä kieltä ja kielenkäyttöä tarkastellessammekatsomme yleensä nykyhetkeen. Ajattelemme korkeintaannykyhetkeä suhteessa omaan elinkaareemme ja omiinvarhaisiin muistoihimme. Pari sukupolvea sitten monetsuomalaiset teitittelivät omia vanhempiaan, mikä tämänpäivän Suomessa olisi kovin kummallista. Yhdenkinsukupolven aikana kieli saattaa muuttua huomattavasti.1300 vuoden aikana kielioppi ehtii muuttua jo läheskokonaan.

152


Nykyenglantia pidetään usein ”kieliopittomana” jasen tähden helppona oppia ainakin sellaisiin kieliinverrattuna kuin saksa tai ranska. Kieliopiksi kai tässätapauksessa ajatellaan esimerkiksi taivutuspäätteitä, joitaenglannissa on vähän. Näin ei kuitenkaan ollut muinais-englannissa Beowulfin aikoihin. Tuolloin eläneet englan-tilaiset taivuttivat substantiiveja sijamuodoissa (eivät tosinaivan yhtä monessa kuin suomalaiset) ja verbin-taivutuskin oli nykyistä runsaampaa. Lisäksi substan-tiiveilla oli suku: ne olivat joko feminiinejä, maskuliinejatai neutreja kuten nykysaksassa. Toisaalta monia nyky-englannissa tavallisia rakenteita, kuten preesensin yksikönkolmannen persoonan -s-päätettä tai be going to -muotoa,ei ollut vielä olemassakaan.

Näinkin suurista kielenmuutoksista huolimatta eriaikoina eläneet ihmiset ovat pitäneet kieltään englantina,vaikka nykyenglannin puhuja ei automaattisesti kyke-nekään ymmärtämään muinaisenglantilaista tai edeskeskienglantilaista tekstiä, kuten vaikkapa ChaucerinCanterburyn tarinoita. 1600-luvun alussa englannintaivutuspäätejärjestelmä oli jo kadonnut ja sanastokinlähempänä nykyistä. Siitä huolimatta Shakespearennäytelmiä on hieman vaikea ymmärtää ilman tarkentaviaselityksiä, koska tutunoloisilla sanoilla saattaa olla erimerkitys ja monia sanoja ei enää käytetä. Lisäksi oudonaikakauden tavat ja käsitykset aiheuttavat ongelmia.

153

III MUUTTUVA KIELI

On todennäköistä, että viidensadan vuoden päästäelää edelleen ihmisiä, jotka puhuvat englantia. He eivätkuitenkaan täysin ymmärrä meidän aikanamme englan-niksi tuotettuja kirjoja, lehtiä, elokuvia tai vaikkapalauluja, koska kieli on edelleen muuttunut.

Kieliopinmuutos jatkuu

Nykytilanne nähdään helposti itsestään selvänä. Näinsuhtaudumme usein myös kieleen. Nykyenglanninstandardikieliopin muodoista ajatellaan, että näin on ollutja näin on aina oleva. Pikainenkin vilkaisu kielenhistoriaan osoittaa, että nykyiset muodot ovat joskus olleetuusia ja vasta vähitellen, ehkä vuosikymmeniä taivuosisatoja kestäneen kielenmuutoksen tuloksenapäätyneet englannin kielioppiin vanhojen muotojenjäädessä vähitellen pois käytöstä. Yli tuhannen vuodenaikana muotoutunut nykyinen maailmankieli englanti eiole kehityksen lopputulos tai valmis kokonaisuus, vaanyksi vaihe kielen jatkumolla. Voidaan siis aiheellisestiolettaa, että nykyisetkin kielioppimuodot viipyvät kielessävain aikansa. Tarkkoja muutoksen polkuja ja aikataulujaon mahdotonta ennustaa, vaikka joitakin tyypillisiäkehityskulkuja tunnetaankin kielen historian perusteella.

Voidaan esimerkiksi sanoa, että uutta kielioppiasyntyy usein puhekielessä. Sen sijaan standardikielen

154


muotoja omaksutaan harvoin puhekieleen, elleivät ne jomuutenkin siellä ole. Kun kirjoitettu standardi erkaneeliikaa puhutusta kielestä, standardiin kohdistuumuutospaineita. Kaikki puhekielisyydet eivät tietystikoskaan päädy standardiin, sillä puhekieli, kutenvaikkapa erilaisten nuorisoryhmien kielet, elää kiihkeästija muuttuu nopeasti, koska sitä ei normiteta eikäjuurikaan kirjoiteta. Yrityksiä normittamiseen ja sääntöjenluomiseen toisaalta kyllä tälläkin alueella on, kun esi-merkiksi vanhat helsinkiläiset kieltäytyvät hyväksymästänuorempien polvien kieltä oikeaksi ja aidoksi slangiksi.Tämä kielikiista tuskin kuitenkaan hidastaa Helsinginpuhekielen muuttumista.

Standardikieli taas muuttuu hitaasti, eikä se oleotollinen kasvualusta uusille muodoille, koska sitä valvo-taan ja normitetaan kieliopeissa, kirjoitusoppaissa, sana-kirjoissa, koulussa ja tiedotusvälineissä. Oikeakielisyydenvaaliminen säilyttää ja luo nimenomaan standardikieltä,mutta moniin muihin kielenkäytön muotoihin, kutenarkiseen puhekieleen, sillä ei ole juuri vaikutusta.

Tämä näkyy vaikkapa englantilaisia eniten ärsyt-tävien kielioppivirheiden Top Tenistä, joka kerättiin kansa-laisten English Now -radio-ohjelmaan lähetettyjen kirjeidenperusteella vuonna 1986. Listalle pääsi monia sellaisiamuotoja, joita englannissa on käytetty jo pitkään ja joita onlähes yhtä pitkään yritetty kitkeä kielestä. Esimerkkeinävoidaan mainita kahden kieltosanan käyttö samassa

155

III MUUTTUVA KIELI

virkkeessä (I can’t get no satisfaction) sekä split infini-tive -rakenne, jossa to-infinitiivin väliin tunkeutuu adverbi:to boldly go, kun pitäisi olla to go boldly tai boldly to go.

Muodot eivät siis kerro kielen nykyisestä rappiostatai edes käyttäjiensä huolimattomuudesta. Niiden käytöntarkempi tutkailu paljastaa, että tällaisista stigmatisoi-duista, huonoksi kieleksi leimatuista, puhekielisistä muo-doista saattaa tulla aikaa myöten yleisesti hyväksyttyjäkielioppimuotoja. Split infinitive ja kaksoiskielto eivät tosinvielä ole kirjoitetussa standardissa hyväksyttyjä muotoja,vaikka etenkin split infinitive -rakennetta on asiateksteis-täkin helppo löytää. Aikaisemmin englantilaisia ärsyttimyös I will -muodon käyttö I shall -muodon asemasta, kunpuhuttiin tulevasta ajasta. Nykyisin I shall on melkoharvinainen ja I will yleisesti hyväksytty. Puheessahanmuoto on joka tapauksessa I’ll.

Puhekielellä on siis tärkeä merkitys uusienkielioppimuotojen lähteenä, mutta muitakin ”lain-alaisuuksia” englannin kieliopin muutoksissa on havaittu.Monet muutokset, kuten juuri päätejärjestelmän hävi-äminen, kertovat hyvin perusluonteisesta, vuosisatojajatkuneesta kielitypologisesta muutoksesta. Kun muinais-englannissa kieliopillisia suhteita osoitettiin liittämälläsanavartaloihin päätteitä, aivan kuten nykysuomessakin,nykyenglannissa ei sanavartaloihin juuri kosketa. Sensijaan kieliopilliset suhteet osoitetaan sanajärjestyksellä ja

156


erillisillä kielioppisanoilla, kuten prepositioilla taiapuverbeillä.

Tämä kehitys jatkuu englannissa vielä nykyisinkinesimerkiksi adjektiivien taivutuksessa. Adjektiivienvertailumuotoja voidaan muodostaa joko lisäämällä niihinpääte (small, smaller, smallest) tai erillisen kielioppisananavulla (interesting, more interesting, most interesting).Yksitavuisista adjektiiveista vertailumuodot saadaanpäätteen avulla ja kolmitavuisista more ja most -sanojenavulla, mutta kaksitavuiset adjektiivit ovat hämärääaluetta. Niiden taivuttamisesta ei välttämättä ole yksi-mielisyyttä, ja molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia:common, commoner, commonest tai more common, mostcommon. Tutkijat ovat havainneet, että näissä adjektii-veissa erillisen kielioppisanan käyttö on yleistymässäpäätteen kustannuksella. Näin englannin kielioppi kehit-tyy vielä nykyisinkin erillisiä kielioppisanoja suosivaansuuntaan.

Kielen rakenteita tutkittaessa on huomattu myös,että uudet muodot saavat alkunsa jostakin hyvin kouriin-tuntuvasta merkityksestä, josta ne sitten vähitellenyleistyvät kuvallisempiin, kieliopillisempiin merkityksiin.Esimerkiksi tuttu be going to -rakenne tulevaa tekemistäosoittamassa ei vielä muinais- ja keskienglannissa ollutkäytössä lainkaan, vaan se yleistyi vähitellen 1500-luvultaalkaen. Alkuun sen merkitykset liittyivät konkreettisestisiihen, että ”mentiin” tekemään jotakin; abstraktimpi tule-

157

III MUUTTUVA KIELI

vaisuuteen viittaava merkitys liitettiin siihen myöhemmin.Nykyenglannin puhekielessä ilmaus on jo kehittynytvieläkin apuverbimäisempään gonna-muotoon: Ahh, comeon man, you gonna be like that with me?

Ehkä gonna on sadan vuoden kuluttua löytänyttiensä jopa kirjoitettuun standardikieleen. Näin voisi aivanhyvin käydä, jos gonnaa kuullaan ensin riittävän arvo-valtaisten tahojen suusta. Englannin kielen historiastanimittäin tiedämme, että uusien muotojen lopulliselleyleistymiselle on ollut tärkeää, että ne on otettu käyttöönkaikkein arvovaltaisimmissa piireissä Englannin hovissa.Nykypäivän muutoksissa Englannin hovilla ei välttämättäole aivan yhtä merkittävää asemaa. Arvostetuimmat trend-setterit, joiden tapoja, makutottumuksia, pukeutumista jakieltä mielellään jäljitellään, löytyvät todennäköisestimuualta.

Kielioppikirjoja lukemalla ei kielenmuutoksesta taistandardista poikkeavista muodoista saa juuri minkään-laista kuvaa. Nehän kirjaavat yleensä hitaasti muuttuviastandardikielen sääntöjä eivätkä kuvaa kielen muuttu-mista tai standardista poikkeavia rakenteita. Myöskoulussa opiskelemme standardikielen sääntöjä. Tämäonkin järkevää yleisen ymmärrettävyyden kannalta.

Pohjois-Englannista kotoisin oleva Helsingin yli-opiston englannin kielen opiskelija kertoi huomanneensanopeasti, että suomalaiset eivät oikein ymmärtäneet häntä,jos hän puhui luontevaan tapaansa omaa pohjoista

158


murrettaan. Hän ratkaisi tilanteen hidastamalla puheentempoa ja käyttämällä standardimuotoja. On hyvä, kun onyhteinen kielimuoto, johon voidaan turvautua, muttakielen todellisuus ei ole yhtenäinen.

Puhujat muuttavat kieltä

Standardienglanti on vain yksi tapa käyttää kieltä. Samoinstandardikielen ”ainoa oikea” kielioppimuoto on yksimonista englantia puhuvien ihmisten käyttämistä muo-doista. Esimerkiksi englannin opiskelijoina mieliimmeiskostettu ja niin usein unohtuva preesensin yksikönkolmannen persoonan -s-pääte on alkujaan pohjoinenmurrepiirre eikä se nykyisinkään kuulu Itä-Anglianmurteeseen lainkaan. Lounaisenglantilaiset taas liittävätsen tasapuolisesti kaikkiin persooniin: I loves... (ks.Peitsara). On ehkäpä vain historiallisten sattumiensumma, että itäanglialainen tai lounaisenglantilainentaivutuskaava ei ole (ainakaan toistaiseksi) valikoitunutstandardikieleen.

Erilaista kieltä on muuallakin kuin alueellisissamurteissa. Itse asiassa jokainen koulutettu aikuinenhallitsee äidinkielestään useita kielioppeja, kuten juurikotiseutunsa murteen, uudelle kotipaikkakunnalleparemmin sopivan puheenparren, virallisilla kutsuillakäytettävän kohteliaan ja sivistyneen tyylin, ehkäpä vielä

159

III MUUTTUVA KIELI

yleisönosastokirjoituksen kielioppisäännöt huomioivankielen, ja akateeminen väestö tieteellisen artikkelinkommervenkit ja niin edelleen. Voisipa melkein sanoa,että kielellisesti lahjakas ihminen on hyvinkin herkkäerilaisille äidinkielensä muodoille ja pystyy käyttämäänniitä tehokkaasti.

Tavallista kuitenkin on, että ihmiset eivätstandardikieltä lukuun ottamatta ole kovin tietoisia näistäerilaisista kielen muodoista, joita he kyllä automaattisestikäyttävät tilanteen muodollisuuden, kuulijakunnan javiestintäkanavan mukaan. Näin meissä kaikissa elääkielenmuutoksen mahdollisuus, jos ryhdymme käyttä-mään vaikkapa jotakin arkipuheen kielioppimuotoavirallisemmassa puheessa ja ehkä jopa kirjoitetussakielessä. Englannin kielessä sama henkilö voi käyttääkaksoiskieltoa hengaillessaan kavereidensa kanssakartsalla tai halutessaan muuten vain tehdä coolinvaikutuksen. You ain’t seen nothing yet viestii, etten olemikään tärkeilevä tiukkapipo. Asiatekstissä samainenhenkilö varmasti valitsee standardikieliopin muodon Youhave not seen anything yet.

Tällainen rekisterin vaihtelu kuuluu kieleen, eikäkaikki kielen vaihtelu välttämättä johda muutokseen.Puhuttu ja kirjoitettu kieli ovat väistämättä erilaisia, koskakirjoittaa ja lukea voi hitaasti ja tekstiin voi palatauudestaan. Tällöin rakenteet voivat olla huolitellumpia jaerilaisilta viittaussuhteiltaan mutkikkaampia. Puhetta taas

160


tuotetaan ”lennosta”. Sitä ei voi palata hiomaan, ja senpitää olla saman tien ymmärrettävää. Englannissa tämänvoi jokainen havaita esimerkiksi substantiiveja tarkkaile-malla. Kirjoitetussa asiatekstissä substantiivien edessä onusein kuvaavia määritteitä ja jäljessä jopa useita substan-tiivia edelleen tarkentavia relatiivilauseita tai lauseen-vastikkeita. Arkipuheessa tällaiset substantiivin määritteetja substantiiveihin liittyvät relatiivilauseet tai lauseen-vastikkeet ovat harvinaisempia ja lyhyempiä.

Englannin kielessä relatiivipronominijärjestelmä onselvästi muuttumassa, ja vaihtelua esiintyy runsaasti jopakirjoitetussa kielessä, vaikka kieliopeissa relatiivipro-nominien käyttö saatetaankin esittää selkeinä sääntöinä.Sama henkilö saattaa kirjoittaessaan tai muodollisestipuhuessaan muistaa, että kielioppitunnilla häntäopetettiin käyttämään relatiivipronominin whom-muotoaihmisestä silloin, kun relatiivipronomini on objektina: Heis a person whom everyone loves. Puhekielessä ja usein myöskirjoitetussa kielessä samassa asemassa on nykyisinkuitenkin yleisempää käyttää who-muotoa tai relatiivi-pronomini jää kokonaan pois: He is a person (who) everyoneloves. Whom-muodon käyttö on selvästi vähentynyt 1900-luvun kuluessa, ja todennäköistä on, että se vähitellenkatoaa käytöstä kokonaan.

Kielen tutkijat selvittävät tällaisia kielenmuutoksiaempiirisesti suurten aineistojen avulla. Aineistoja elikorpuksia kootaan aidosta puhutusta tai kirjoitetusta

161

III MUUTTUVA KIELI

kielestä ja tallennetaan digitaaliseen muotoon, jolloinniistä voi tehdä erilaisia tietokonehakuja ja -analyysejä.Uudet englantilaisten ja amerikkalaisten kustantajiensanakirjat ja jotkin kielioppikirjat perustuvat tällaiseenlaajan kieliaineksen analyysiin eli korpustutkimukseen.

Varsinaisia elektronisia korpuksia ei välttämättä olejokaisen saatavilla, mutta internet tarjoaa kaikille kielestäkiinnostuneille mielenkiintoisen lähteen autenttiseenkieleen, eikä internetissä jyllää ainoastaan standardikieli!Internetin hakukoneiden avulla voi tarkastella hyvinkinvaihtelevaa englantia ja perehtyä käynnissä oleviintrendeihin, kuten sinutteluun ja teitittelyyn. Englanninkielihän on tullut jo muutaman vuosisadan toimeen ilmanyksikön ja monikon toisen persoonan erottamista, sillämolempiin kelpaa you. Silti on puhekieleen ilmaantunutmonikkomuotoja, kuten amerikan- ja australianenglanninyouse: ”Hang on a tick and I'll be with youse guys next...”Näinköhän tulevaisuuden kouluissa opiskellaan monikontoisen persoonan muoto?

Onko muutos väistämätöntä?

Taistelevatko Prinssi Charles, P. D. James ja heidänhengenheimolaisensa siis tuulimyllyjä vastaan vastus-taessaan kielen muuttumista ja standardikielestäpoikkeavia muotoja? Eivät välttämättä, mutta vastus-

162


tuksesta huolimatta kieli on luonteeltaan monimuotoinen,koska sitä käyttävät eri-ikäiset, eri sosiaaliluokista tulevatmiehet ja naiset, jotka asuvat eri puolilla maata taimaapalloa ja poikkeavat toisistaan etniseltä taustaltaan,ammatiltaan, koulutukseltaan jne. Eikä kielen muuttu-mistakaan voida estää.

Kieli on osa käyttäjiensä jokapäiväistä elämää jamuuttuu yhteiskunnallisen todellisuuden ja elämän-tapojen muuttuessa. Ei ole mielekästä vaatia, että kaikissatilanteissa käytettäisiin ns. kirjakieltä. Kieltä käytetääntilanteen vaatimalla tavalla, eikä standardikieli sovi jokatarkoitukseen. Koettakaapa vain puhua kirjakieltä viikonajan tapaamienne ihmisten kanssa! Hämmästys on taattu,ellette satu olemaan erityisen vanha ja arvokas henkilö,jolloin kuulija voi kenties sijoittaa teidät muinaismuisto-kategoriaan hauskana kuriositeettina yhdessä vanhojensuomifilmien kanssa.

Kieliopin muuttumisen mekanismit ovat mielen-kiintoisia, mutta kiintoisaa on sekin, että kielioppi herättääniin voimakkaita tunteita, kuten Mikko Laitinen tämänkirjan artikkelissaan kertoo. Useinkaan kielenpuhujateivät ehkä edes yhdistä standardista poikkeaviakielioppimuotoja mahdolliseen kielenmuutokseen, vaanajattelevat niitä yksinkertaisesti kielivirheinä.

163

III MUUTTUVA KIELI

”Huonon” kielen herät-tämää närkästystä voi yrittääymmärtää myös sitä taustaavasten, että Britanniassa kielikertoo paljon käyttäjänsä sosi-aalisesta asemasta, taustasta jakoulutuksesta. ”Hyvänä”, kieli-opillisesti ”oikeana” kielenäpidetään eliitin kieleen perus-tuvaa standardienglantia, vaikkasuurin osa väestöstä puhuuarkielämässään jotakin aivanmuuta. Standardienglantia ja sensääntöjä pitää englantia äidin-kielenäänkin puhuvan erikseenopiskella. Se on harvoin ensim-mäisenä opittu kielimuoto. Ensimmäiseksi opitaan omanperheen ja vertaisryhmän kieli, joka ei yleensä nautierityisen suurta sosiaalista arvostusta etenkään silloin, josse sattuu olemaan vähemmän koulutettujen kieltä.

Jos opintie jää lyhyeksi, standardikielen taidotkinjäävät puutteellisiksi. Tämä vaikeuttaa osaltaan vaikkapaetenemistä tuohon mainittuun valtaeliittiin. Kielikinvoidaan siis nähdä vallan välineenä ja kulttuuripääomana,joka ylläpitää olemassa olevia yhteiskuntarakenteita taiauttaa elämässä eteenpäin. Olihan My Fair Ladyn

Julie Andrews ja Rex HarrisonMy Fair Ladyn alkuperäisessäBroadway-tuotannossa.

164


kukkaistyttö Elizallekin oikeanlaisen kielen opettelu avainsosiaaliseen nousuun.

Niin Suomen kuin englanninkielisten maiden kou-luissa on hyvät syyt opettaa standardikieltä, koska se onavain yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Tämä eikuitenkaan tarkoita standardista poikkeavien muotojen janiiden käyttäjien väheksymistä. Oppilaiden yleistä tietoi-suutta kielestä tulisi kouluopetuksessa pikemminkin lisätätutkimalla standardin ohella myös puhekielisten ja mur-teellisten muotojen käyttöä ja merkitystä kieliyhteisössä.

Meille on tärkeää tulla hyväksytyiksi sellaisina kuinolemme, myös kieleltämme. Kieli muotoutuu käyttäjiensäsuussa kulloistenkin tarpeiden mukaan. Kielellä onmonenlaisia tehtäviä. Kieli on yksilön ajattelun väline, jasillä välitetään tietoa ihmiseltä toiselle. Näiden käyttöjenkannalta on perusteltua normittaa kieltä ja pyrkiäehkäisemään kovin erilaisten muotojen käyttöä ja nopeaakielen uudistumista. Näin voidaan lisätä yleistä ymmär-rettävyyttä ja viestien yksiselitteisyyttä.

Kielellä on kuitenkin tärkeä merkitys myös yksilönidentiteetin kannalta. Kielen avulla rakennetaan ja yllä-pidetään sosiaalisia suhteita, vahvistetaan yhteenkuulu-vuutta ja suljetaan toisinpuhuvia ulkopuolelle. Jos olisiyksiselitteisesti yksilön edun mukaista käyttää aina vainyleisesti hyväksyttyä maanlaajuista standardikieltä,emmeköhän me kaikki siihen pystyisi. Monissa yhteyk-sissä on kuitenkin mielekästä ja emotionaalisesti tyydyt-

165

III MUUTTUVA KIELI

tävää vahvistaa omaa identiteettiä jonkin tietyn ryhmänjäsenenä ja luoda me-henkeä myös kielellisesti. Kyllähänniin gangsta rapparit, tv-sarjojen lakitupien tähtijuristitkuin aateliskartanoiden asukitkin kielestään tunnetaan.

KIRJALLISUUTTA

Englannin kielen historian vaiheista ja nykypäivästä kirjoittaaesimerkiksi BARBARA FENNELL kirjassa A History of English. ASociolinguistic Approach (Blackwell, 2001). Samaa aihetta käsit-televät myös DAVID CRYSTALIN The English Language (toinenpainos, Penguin, 2002) ja DAVID GRADDOLIN, DICK LEITHIN jaJOAN SWANNIN English: History, Diversity and Change(Routledge, 1996).

Englannin kielessä meneillään olevia muutoksia esitteleeLAURIE BAUER kirjassa Watching English Change: An Introductionto the Study of Linguistic Change in the Twentieth Century(Longman, 1994). Kielipolitiikasta, kuten poliittisesta korrek-tiudesta englannin kielessä ja oikeakielisyyden ja kielivirheidenherättämistä tunteista, kertoo DEBORAH CAMERON mielenkiin-toisesti ja poleemisesti kirjassa Verbal Hygiene (Routledge, 1995).

Nykyaikainen, laajan kieliaineksen tietokoneanalyysiinperustuva kielioppi on DOUGLAS BIBERIN ja kumppaneiden TheLongman Grammar of Spoken and Written English (Longman,1999). Tämä kielioppi huomioi myös englannin- ja amerikan-englannin sekä kirjoitetun ja puhutun kielen eroja.

Internetissä on käytössä esimerkiksi Collins Cobuildinkonkordanssiohjelma WordbanksOnline (http://www.cobuild.collins.co.uk), jonka avulla voi hakea englannin sanoja ja

166

167


rakenteita englannin- ja amerikanenglannista. Haun voi rajatapuhuttuun tai kirjoitettuun tekstiin. Collins-kustantamonsanakirjat perustuvat Wordbankin laajaan aineistoon.

Päivitys 2014Kielioppi muuttuu, englanti pysyy –ja niin pysyvät kieliasenteet

Vuonna 2004 kirjoitin, että kielioppi herättää tunteita.Näin se on. Silloin käytin esimerkkinä suomen alkaasatamaan -rakennetta, jota monet pitivät huonona kielenä,vaikka rakenne olikin yleisessä käytössä ainakin muuallakuin kirjakielessä. Kun vuoden 2014 alussa Suomen kielenlautakunta päätti suositella alkaa tehdä ja alkaatekemään -rakenteita yhtä hyvinä vaihtoehtoina, päätösherätti paljon vastustusta. Lautakunnan suositusperusteluineen kannattaa lukea.

Yle uutisten nettisivut uutisoivat uuden suosituksentuoreeltaan, ja juttua on kommentoitu sen jälkeen 268kertaa. Kommentoijien vallitsevana ajatuksena on, ettäpäätös oli huono, koska se johtaa kielen rappioon jamahdollisesti muunkinlaiseen alennustilaan. Alkaatekemään on ”hirvitys”, ”järkytys”, ”särähtää korvaan”,”murretta ja siksi rumaa kirjakieleen verrattuna”,”kaikkein suurin ongelma”.

http://www.kotus.fi/files/2554/alkaa_tekemaan_tiedote_pvm.pdf


http://yle.fi/uutiset/alkaa_tekemaan_vai_alkaa_tehda_-_mika_on_hyvaa_suomen_kielta/7070944

III MUUTTUVA KIELI

Ihmiset ovat usein hyvin kiinnostuneita kielestä janimenomaan oikeakielisyydestä. Meille on selvästi tärkeääarvottaa kieltä hyvään ja huonoon kieleen, ja asemoidaitsemme hyvän kielen kannattajiin ja käyttäjiin. Kieli onkuin mikä tahansa sosiaaliseen ryhmään kuulumisensymboli – viiniä vai viinaa, hyvää vai huonoa kieltä?

Mutta miksi ihmeessä alkaa sataa on hyvää kieltä jaalkaa satamaan huonoa kieltä? Siihen on vaikea keksiämitään varsinaisesti kieleen perustuvaa selitystä. Amerik-kalainen kielentutkija Rosina Lippi-Green selittääkinilmiön kieli-ideologialla: länsimaisissa yhteiskunnissauskotaan vahvasti standardikielen paremmuuteen esi-merkiksi paikallismurteisiin verrattuna. Koulussa olemmeoppineet monien muiden sääntöjen ohella, että alkaa sataaon oikein ja alkaa satamaan väärin. Oppia on ehkävahvistettu kotona ja säännöt on voinut tarkistaakielioppikirjoista.

Laajemmassa historiallisessa viitekehyksessästandardikielen luominen, vahvistaminen ja ylläpitäminenovat lisäksi liittyneet kansallisen identiteetin ja yhte-näisyyden rakentamiseen. Tavallaan siis varsin viatonvalinta ja suorastaan mitättömän pieni kielen yksityis-kohta – alkaa sataa vaiko alkaa satamaan – kantaa harteillaanyksilön kokemuksista ja kansakunnan muistista kumpua-vaa ideologista lastia.

Entäpä sitten englanti? Englantiahan tämän jutunpiti käsitellä. Kieli-ideologiset ilmiöt ja debatit ovat yleisiä

168

http://www.routledge.com/cw/lippi-green-9780415559119/


ja samansuuntaisia kielestä riippumatta. Kieli ymmär-retään niissä usein ikään kuin upean koristeellisenarakennustaidon mestarinäytteenä, joka huollon puutteessaon muuttunut luhistuvaksi linnaksi.

Aivan tuore kielikeskustelu Britanniassa liittyyuusiin kansallisiin opetussuunnitelmiin, jotka julkaistiin2013 ja joiden on määrä astua voimaan syyskuussa 2014.Konservatiivihallituksen opetusministerin Michael Govenjohdolla laaditut uudet opetussuunnitelmat saivat yliopis-tojen asiantuntijat ympäri maata älähtämään. Independent-sanomalehdessä julkaistussa avoimessa kirjeessä sataprofessoria ja tutkijaa kirjoitti, että ”suunnitelmaluonnoskoostuu loputtomista oikeinkirjoitusta koskevista sana-luetteloista, faktoista ja säännöistä. Tämä faktavyöry eikehitä lasten ajattelukykyä, ongelmanratkaisutaitoja,kriittistä ymmärrystä tai luovuutta. Much of it demands toomuch too young.”

Sen sijaan, että professorit olisivat onnistuneetkirjeellään herättämään vilkasta keskustelua opetus-suunnitelmasta ja sen sisältämästä kieli- tai oppimis-käsityksestä, he saivatkin Idler Academy Bad Grammar –palkinnon huonosta kielestään. Esimerkkinä epäkelvostakielestä raati mainitsi tuon yllä olevan lainauksenvirkkeen much of it demands too much too young.

169

http://www.independent.co.uk/life-style/reith-lectures-is-our-language-in-decay-1317695.html

http://www.independent.co.uk/voices/letters/letters-gove-will-bury-pupils-in-facts-and-rules-8540741.html

http://www.theguardian.com/books/2013/may/03/illiterate-letter-professors-bad-grammar


KIRJOITTAJASTA

Professori MINNA PALANDER-COLLIN on kiinnostunut mm.englannin kielen historiasta, kielen muutoksesta ja kielestä

170

III MUUTTUVA KIELI

LÄHTEITÄ

AITCHISON, JEAN. 1996. Reith Lectures: Is our language indecay? The Independent, 7.2.1996.http://www.independent.co.uk/life-style/reith-lectures-is-our-language-in-decay-1317695.html

Alkaa tekemään vai alkaa tehdä – mikä on hyvää suomenkieltä? 5.2.2014.http://yle.fi/uutiset/alkaa_tekemaan_vai_alkaa_tehda_-_mika_on_hyvaa_suomen_kielta/7070944

FLOOD, ALISON. 2013. Academics chastised for bad grammar inletter attacking Michael Gove. The Guardian, 3.5.2013http://www.theguardian.com/books/2013/may/03/illiterate-letter-professors-bad-grammar

Letters: Gove will bury pupils in facts and rules. TheIndependent, 19.3.2013http://www.independent.co.uk/voices/letters/letters-gove-will-bury-pupils-in-facts-and-rules-8540741.html

LIPPI-GREEN, ROSINA. 2012. English with an accent. Language,Ideology, and Discrimination in the United States. MiltonPark, Abingdon & New York: Routledge.

Suomen kielen lautakunnan uusi suositus: myös alkaatekemään sopii yleiskieleen. 5.2.2014.http://www.kotus.fi/files/2554/alkaa_tekemaan_tiedote_pvm.pdf











https://researchportal.helsinki.fi/en/persons/minna-palander-collin


vuorovaikutuksen ja vallan välineenä. Hän toimii parhaillaanenglannin oppiaineen vastuuprofessorina ja nykykieltenlaitoksen varajohtajana Helsingin yliopistossa. Hän on viimevuodet yrittänyt selvittää, miten tapamme käyttää kieltä liittyyympäröivän yhteiskunnan normeihin ja rakenteisiin.

171

III MUUTTUVA KIELI

MIKKO LAITINEN

Englannin käyttöä javäärinkäyttöä

Kielentutkija ja oikeakielisyys

“I ain’t got nothin.”“Yous there, wasn’t you?”“Dem houses nice.”“That’s the man wha I saw today.”

os kirjoitat englanninkokeessa yllä olevat lauseet, saatmelko varmasti miinuspisteitä, tai jos liikematkalla

päivällispöydässä käytät näitä lauseita, sinua melkovarmasti katsotaan kieroon ja liikesuhteet voivat ollavaarassa. Miksi näin, vaikka esimerkiksi elokuvissakyseisiä lauseita kuulee jatkuvasti? Kuka oikein määräätai on määrännyt, että I don’t have anything on oikeampikuin I ain’t got nothin?

Miksi jokin kielimuoto, vaikkapa murre, onihmisten mielissä usein tiedostamatta parempaa kuin jokutoinen? Esimerkiksi kun tutkittiin työnhakijan aksentin

J

172

Englannin käyttöä ja väärinkäyttöä

merkitystä työnsaannissa Isossa-Britanniassa, havaittiin,että tiettyjen murteiden puhujat työllistyivät muitahuonommin. Työhönottajat pitivät Lontoon kaupungintyöväestön aksentilla (cockney) puhuvia epäluotettavina jakouluttamattomina. Skotit nähtiin luotettavina, kun taasLiverpoolin ja Birminghamin alueiden murteiden puhujatherättivät epäluuloja. Parhaimmassa asemassa puhutunmurteen suhteen olivat ns. Estuary English -aksentillapuhuvat (ks. Peitsara).

Ovatko jotkin kielet tai vaikkapa englannin murteettutkijan näkökulmasta parempia tai huonompia? Nyky-päivän kielentutkijan lähtökohtana on, että tutkitaan sitä,mitä tai miten puhutaan ja kirjoitetaan – ei sitä, mitenpitäisi puhua ja kirjoittaa. Kielentutkimus on luonteeltaanpääasiassa kuvailevaa (deskriptiivistä), ei normatiivista japreskriptiivistä. Sitä voisi verrata vaikkapa maisema-arkkitehdin työhön. Arkkitehtikin saattaa istua tyhjäntontin laidalla tarkkailemassa, miten ihmiset löytävätomat reittinsä tyhjän tontin poikki. Vasta tämän jälkeenhän arvioi, miten puistossa risteilevät jalkakäytävätkulkisivat hänen suunnitelmissaan, koska ne muistuttavatihmisten luonnollisia reittejä. Samalla tavoin nykyaikai-seen kielentutkimukseen kuuluu, että kielentutkijat ovatkiinnostuneita kielestä kommunikaation välineenä, jakommunikaatiossa kielen tärkein tehtävä on saadaviestintäkumppanit ymmärtämään toisiaan ja välittäätietoa. Kommunikaatio ei kuitenkaan aina suju saman

173

III MUUTTUVA KIELI

kaavan mukaan, ja ihmiskielessä, sekä suomessa että eng-lannissa, on paljon vaihtelua puhujittain ja tilanteittain.Kielentutkijan lähtökohta on, että variaatio ja kielen-muutos ovat ihmiselle rikkaus – niin kuin on erilaisuusihmiselämässä yleensä. Erikoista onkin, että vaikka ihmis-kunta vihdoin on unohtanut 1800-luvulla ja 1900-luvunalussa vallinneet rotuopit ja ihmisen ulkoistenominaisuuksien liittämisen älykkyyteen ja persoonalli-suuteen, kielen tasolla monet ns. kielisamaanit käyttävätyhä samoja argumentteja. Heidän mukaansa englannissaon omat kiveen kirjoitetut sääntönsä, jotka tekevätyhdestä kielimuodosta, yksittäisestä rakenteesta tai jopayhden sanan ääntämisestä muita paremman. Niihin, jotkaeivät näiden sääntöjen mukaan kieltä käytä, voidaanliittää kielteisiä ominaisuuksia.

Yhden standardikielen ideologia elää yhä vahvanaenglantia puhuvissa maissa. Tämän ideologian mukaanstandardienglanti yhdistyy useasti ääntämiseen. Isossa-Britanniassa standardina pidetään yleensä yläluokan mur-retta, jota kutsutaan nimellä Received Pronunciation eli RP(tai Queen’s English). Joidenkin arvioiden mukaan vainnoin 3 % väestöstä käyttää tätä murretta. Enemmistönääntämistavat kuuluvat muihin alueellisiin murteisiin,sellaisiin kuin Estuary English, Lontoon cockney, tai LondonJamaican, Tynesiden Geordie tai Liverpoolin alueen Scouse.Yhdysvalloissa vastaavanlainen asema on ns. network

174


American -murteella (tai General American), joka paikalliste-taan maantieteellisesti yleisesti pohjoiseen keskilänteen.

Kielentutkimuksessa vallitsevan käsityksen mukaankaikki kielet ja murteet ovat tasa-arvoisia, eli kielisystee-minä ne kaikki ajavat saman asian: toimivat kommuni-kaatiovälineenä. Jos kommunikaatio ei toimi, puhujatmuuttavat systeemiä ja kieli muuttuu. Ihmiskieli onloogisuudessaan ja toimivuudessaan ainutlaatuisen jous-tava inhimillisen toiminnan väline. Sosiaalisesti toisillakielillä ja murteilla näyttää kuitenkin olevan enemmänarvostusta kuin toisilla, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissanetwork American -ääntämisellä verrattuna eteläisten osa-valtioiden maaseudun leveään murteeseen. Tämä onkinsaanut jotkut väittämään, että yleis- tai standardikieletovat taloudellis-sosiaalisesti vahvimman ihmisryhmänkieliä. Tästä voi olla monenlaisia seurauksia: yhdenkielimuodon käyttö vaikkapa nuorten kielitaidon mittauk-sessa voi johtaa epätasa-arvoon. Esimerkiksi Yhdys-valloissa yliopistot käyttävät perustutkinto-opiskelijoitavalitessaan kaikille yhteistä yleistietoja mittaavaa koetta,johon kuuluu myös kielellisiä taitoja mittaava osio. Onselvää, että ne lapset, joiden kotona on aina puhuttuyleiskieltä, menestyvät paremmin kokeessa kuin ne,joiden taustalta löytyy jokin alueellinen, sosiaalinen taiihmisryhmäkohtainen murre. Jos nuoren ainoana kielenäon esimerkiksi Yhdysvaltojen afrikkalaisperäisen vähem-mistön African-American Vernacular English (ns. AAVE,

175

III MUUTTUVA KIELI

jonka tunnusmerkillisiä piirteitä ovat vaikkapa alunesimerkkilauseista ensimmäinen ja kolmas), on mahdol-lista, että hän ei pääsekään haluamaansa opiskelu-paikkaan. Tämä ei johdu yksilön yleisestä älykkyydestävaan pelkästään testissä käytetystä kielestä. Tunnetutenglantilaiset sosiolingvistit James ja Lesley Milroyovatkin verranneet englannin yleiskielellä tapahtuvaayksilön kykyjen testausta kylmiin kylpyihin, joitaaikoinaan käytettiin mielisairauksien hoidossa.

Kielioppeihin ja sanakirjoihin koodatussa standardi-englannissa on monia kommunikatiivisia etuja murteisiinnähden. Esimerkiksi sen sanasto on usein laajempi, koskakielimuotoon on tarkoituksellisesti luotu tai lainattusanoja, kuten on käynyt tietotekniikassa tai lääketieteessä.Toisaalta siitä kuitenkin puuttuu monia sellaisia muotojaja kielen mahdollisia innovaatioita, jotka yleensäilmaantuvat ensin puhuttuihin murteisiin. Esimerkiksisanasta guy saattaa kehittyä uusi indefiniittinen pro-nomini nykyisten everyone, somebody jne. sanojen lisäksi:everyguy, someguy. Muutoksen ennustaminen on tosinvaikeaa, mutta varsinkin puhutussa amerikanenglannissaon sanan uudesta käytöstä jo merkkejä (ks. myösPalander-Collinin kirjoituksessa youse guys).

1900-luvun loppupuolella virisi kuitenkin myöskielten ja murteiden tasa-arvoisuudelle vastakkainenajattelusuunta. Tämän ajattelutavan mukaan tasa-arvoi-suus on myytti ja tietyt kielet yksinkertaisesti sopivat

176


paremmin yleiskieleksi. Kielellisen tasa-arvoisuudenkorostaminen esimerkiksi vähemmistöryhmien kohdallajohtaa vain lisääntyvään eriarvoisuuteen. Jos lapsille eianneta mahdollisuutta oppia yleiskieltä – tärkeintämurretta –, heille ei tarjota yhteiskunnassa tasavertaisiamenestymis- ja etenemismahdollisuuksia. Tästä näkö-kulmasta yleiskieli on tasa-arvoa.

Englantia vieraana kielenään opiskeleville yleis-kielen opettaminen ja oppiminen kannattaa aina. Onkuitenkin hyvä olla tietoinen myös muiden kielimuotojenolemassaolosta ja välttää absoluuttisia arvioita murteidenparemmuudesta ja huonommuudesta. Kun yksi kieli-muoto on hallussa, voi aloittaa jännittävän matkan kielenvaihtelun maailmaan. Näin välttää ainakin sen york-shireläismiehen kohtalon, joka rautatien tasoristeykseentullessaan ymmärsi sanat while (sillä aikaa) ja until (siihenasti) niin kuin ne sikäläisessä murteessa tulkitaan –päinvastoin kuin yleisenglannissa. Yleiskielellä kirjoite-tussa varoituskyltissä luki Wait while the red light flashes.

Milloin englantia on alettu säädellä?

Kieli nivoutuu osaksi kansakunnan historiaa, juuria janykypäivää, jotka hahmotamme kielen kautta. Meolemme sitä, mitä ajattelemme ja puhumme. Joshaluamme tarkastella nykypäivän Ison-Britannian tai

177

III MUUTTUVA KIELI

Yhdysvaltojen englantia,meidän on tunnettavamyös yhteiskunnan kehi-tys, jotta osaisimme näh-dä kielen osana yhteis-kuntaa ja sen muutosta.

Keskiajalla Eng-lanti oli kaukana tieteenja kulttuurin keskuksista,esimerkiksi Jerusalemistaja Roomasta, ja kirja-painotaidon siirtyminenmantereelta saarelle kestimelkein kolme vuosi-kymmentä. Lisäksi eng-lanti oli pitkään latinan jaranskan varjossa. Muu-toksen tuulia ennakoikuningas Henrik V:n(1387–1422) päätös 1400-luvun alkupuolella, jolla hänmääräsi henkilökohtaisen tiedotusosastonsa, ns. SignetOfficen, käyttämään englantia kirjeenvaihdossaan. Tämäenglanti ei kuitenkaan ollut yhtenäistä kieltä samallatavalla kuin esimerkiksi nykypäivän kirjoitettu britti- taiamerikanenglanti. Esimerkiksi alueelliset erot olivatmerkittäviä, jopa niin, että niinkin tärkeä sana kuin olla-verbi saattoi eteläosissa maata olla monikossa be tai ben,

Daniel Defoe (1660–1731)Kuva National Portrait Gallery, Lontoo

178


mutta pohjoisessa vaikkapa are tai arn. Kun kieltä alettiinEnglannissa aikanaan kirjoittaa sanaja kielioppikirjoihin,englantia pidettiin maalaismaisena kansankielenä, epä-puhtaana ja epätäydellisenä kielenä, jolla ei nähty olevanselviä sääntöjä, niin kuin latinalla oli. Ei ollut olemassavalmista standardia, vaan sellainen oli tehtävä jostakinmurteesta. Oli selvää, että yhteiskunnallisesti voimak-kaimman sosiaaliryhmän kielimuoto oli etulyönti-asemassa. Jo 1500-luvun lopulla nuoria kunnianhimoisiarunoilijoita neuvottiin jäljittelemään hovissa käytettyäkieltä tai Lontoon lähialueilla (korkeintaan 60 mailinsäteellä) asuvien ihmisten puhetapaa. Kirjailija DanielDefoe kertoo vierailustaan somersetiläiseen kouluun 1700-luvulla. Hän kirjoittaa kuulleensa nuoren pojan lukevanRaamattua ääneen ja kertoo siitä seuraavaa:

I observed also the Boy read it [the book] out with his Eyes still on theBook, and his Head, like a mere Boy, moving from Side to Side, as theLines reached cross the Columns of the Book: his Lesson was in theCant. 5.3. of which the Words are these, ‘I have put off my Coat; howshall I put it on? I have wash’d my Feet; how shall I Defile them?’ Theboy read thus, with his Eyes, as I say, full on the Text: ‘Chav a Doffedmy Cooat, how shall I don’t, Chav a wash’d my Veet, how shall I moil’em?’

Katselin pojan lukevan kirjaa silmät tiukasti siinä. Pojan pää liikkuikirjan rivien mukana kirjan laidalta toiselle – kuten pojilla yleensä.Oppitunnin aiheena oli Raamatun Laulujen laulu 5:3. ja sen sanat:Minä jo ehdin riisua vaatteeni – miksi pukeutuisin uudelleen?Jalkanikin jo pesin – miksi tahraisin ne taas? Poika luki kuitenkin,

179

III MUUTTUVA KIELI

kuten sanoin, silmät tiukasti kirjassa: Molen suinki ottanu takinpoijes; Häätyskhään se laittaa pääle? Molen jalakki pessy; viitti vissiinniitä ravastaa?

Latinan jälkeläisten, ns.romaanisten kansankiel-ten yleistyessä Euroo-passa oli perustettu aka-temioita kielten kulti-voimiseksi ja säätelemi-seksi. Ensimmäinen mer-kittävä englantilaisenakatemian puolesta-puhuja oli kirjailijaJonathan Swift. Hänenkirjoituksensa A Proposalfor Correcting, Improvingand Ascertaining theEnglish Tongue (1712) onkuuluisin elinvoimaisenkielen korjausehdotus janykypäivän kielisamaanien edeltäjä. Swiftin näkemys onpessimistinen aikalaiskuvaus kielen säätelemisestä jakesyttämisestä. Swift kirjoitti ehdotuksensa RobertHarleylle, joka oli vaikutusvaltainen tory-mielinen pää-ministeri ja Oxfordin jaarli. Kuuluisin katkelma kirjeestäon usein lainattu kohta:

Jonathan Swift (1667–1745)Kuva National Portrait Gallery, Lontoo

180


My Lord, I do here, in the Name of all the learned and polite Persons ofthe Nation, complain … that our Language is extremely imperfect;that its daily Improvements are by no Means in proportion to its dailyCorruptions; that the Pretenders to polish and refine it, have chieflymultiplied Abuses and Absurdities; and, that in Many Instances, itoffends against every Part of Grammar. … And if it were once refinedto a certain Standard, perhaps there might be Ways to fix it for ever, …And even then, our best Writings might probably be preserved withCare, and Grow into Esteem, and the Authors have a chance forImmortality.

Swiftin ajatukset eivät kuitenkaan saaneet tuulta purjei-siinsa. Monien kirjoittajien mukaan ajatus akatemiasta eiyksinkertaisesti sopinut vapaan kansakunnan luontee-seen. Kun virallista akatemiaa ei saatu aikaan, englantiaalettiin säädellä yksityisten ihmisten kirjoittamissa sana-kirjoissa ja kieliopeissa. Nämä yrittäjät – innokkaat miehetja myös muutamat naiset – olivat taustoiltaan hyvinerilaisia, ja he löysivät markkinapaikkansa valistuksenajan yhteiskunnassa.

Merkittävä edistysaskel yhden kielimuodonstandardisoinnissa otettiin vuonna 1755. Silloin julkaistiinA Dictionary of the English Language. Kirjakauppiaan pojanSamuel Johnsonin kokoama kaksiosainen ns. Dr. Johnson’sDictionary on englantilaisessa maailmassa ensimmäinensuuren luokan sanakirjahanke. Kirja tasoitti perustaa kirja-kielen synnylle – nyt oikeinkirjoitusta voitiin verrataJohnsonin teokseen. Tohtori Johnson määritteli sanojenmerkitykset esimerkkien ja lainausten kautta. Hän

181

III MUUTTUVA KIELI

Samuel Johnson (1709–1784)Kuva National Portrait Gallery, Lontoo

ymmärsi myös, ettämuutos ja vaihtelu kuu-luvat luonnollisena osanaihmiskieleen. TohtoriJohnsonin määritelmätjoistakin sanoista osoit-tavat terävää huomiointi-kykyä ja myös itse-ironiaa. Sana lexico-grapher ‘sanakirjantekijä’on määritelty a writer ofdictionaries; a harmlessdrudge (sanakirjojen kirjoit-taja, harmiton raataja).Sanalle patron ‘suojelija’Johnson on antanutomiin kokemuksiinsa perustuen hieman negatiivis-sävytteisen selityksen: one who countenances, supports, orprotects. Commonly a wretch who supports with insolence, andis paid with flattery (henkilö, joka rohkaisee, tukee ja suojelee.Yleensä kelmi, jonka tuki on röyhkeää ja jolle maksetaanimartelulla). Sananselityksen ymmärtää paremmin, jostietää hänen pettymyksensä Chesterfieldin neljänteenjaarliin Philip Dormer Stanhopeen. Johnson oli toivonutjaarlista työnsä suojelijaa, mutta jaarli alkoi kiinnostuasiitä vasta kun työ oli jo valmistumassa, jolloin Johnson eiapua enää halunnut.

182


1700-luvun toisella puoliskolla alettiin julkaistamyös ensimmäisiä normatiivisia kielioppeja, jotkamäärittelivät, miten pitäisi sanoa ja kirjoittaa. Yksimerkittävimmistä oli amerikkalaisen Lindley MurraynEnglish Grammar vuodelta 1795. Hänen teoksensaalkupuhe ennustelee 1800-luvulla vallinnutta viktoriaa-nista ajatusmaailmaa kielen ja moraalin välisestäsuhteesta.

The author has no interest in the present publication, but that ofendeavouring to promote the cause of learning and virtue; and, withthis view, he has been studious, through the whole of the work, notonly to avoid all examples and illustrations which might have animproper effect on the minds of youth; but also to introduce, on manyoccasions, such as have a moral and religious tendency. This, heconceives to be a point of no small importance; and which, ifscrupulously regarded in all books of education, would essentiallyadvance the best interests of society, by cherishing the innocence andvirtue of the rising generation.

1800-luvulla yleistyi kirjoitus- ja kielenkäyttöoppaissa ainanykypäiviin asti kantanut ajatus oikeakielisyyden jayleisen moraalin suhteesta. Tietty kielimuoto nähtiinylevämmäksi ja oikeammaksi kuin muut. Kieli oli jumalal-linen lahja ihmiskunnalle, joka usein käytti sitä väärin.Monet tuon ajan kielioppien kirjoittajista – kielisamaa-neista – näkivätkin itsensä moraalin etujoukoissa taistele-massa kielenkäytön rappeuttavaa vaikutusta vastaan.

183

III MUUTTUVA KIELI

Kielioppaiden nimet ovat paljonpuhuvia, kuten BadEnglish (1869) tai Errors in the Use of English (1886).

Kieli-ideologia Isossa-Britanniassa jaYhdysvalloissa

Nykyisen Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen välillä onhuomattavia eroja suhtautumisessa yleiskieleen jamurteisiin. Monikulttuurisessa Yhdysvalloissa eri etnistenryhmien murteet ovat saaneet kielteisen sävyn. Varsinkinmaan mustan väestön AAVE-murretta sekä latinalais-peräisten siirtolaisten murteita ja puhetapoja on kritisoitujulkisessa keskustelussa. Niihin on liitetty useastihuonompiarvoisuuden leima ja niiden puhujia pidetäänrikolliseen käytökseen taipuvaisina tai ainakin epäluotet-tavina ja laiskoina. Myös itse murteita aliarvioidaan.Tällaiset arviot ovat vähintäänkin ennakkoluuloisia jaarveluttavia. Esimerkiksi rap-lyriikat tai urheilukentilläyleiset ”trash talk -riimittelyt” ovat erinomaista verbaalistaakrobatiaa ja kielen tasolla verrattavissa vahvimmansosiaaliluokan ”hyväksyttyihin” taiteenmuotoihin!

Yksikielisyyteen liittyy Yhdysvalloissa moninpaikoin erilaisten etnisten vähemmistöjen määränvoimakas lisääntyminen. Se on monissa eteläistenosavaltioiden suurissa kaupungeissa johtanut englantiaosaamattoman väestön nopeaan kasvuun. Esimerkiksi

184


joidenkin arvioiden mukaan latinoväestöstä tuleeKalifornian ja Teksasin osavaltioissa tämän vuosisadanpuoliväliin mennessä suurin ihmisryhmä. Ns. Englishonly -liike on 1980-luvun alusta lähtien ajanut englanninaseman virallistamista ja varsinkin espanjan kieltämistäjulkisena kielenä. Liike kytkeytyy vahvasti maan poliit-tiseen oikeistoon ja on historiallisesta perspektiivistävähintäänkin outo, koska nykyisten Yhdysvaltojenalueella on jo vuosisatoja puhuttu laajasti ranskaa (sekäpohjoisessa että nykyisen Louisianan seuduilla), espanjaamaan lounaisosissa ja Floridassa sekä saksaa laajoillaalueilla keskilännessä.

Isossa-Britanniassa ja varsinkin Englannissa murteetja puhetavat eivät liity niinkään etniseen alkuperään, vaansosiaaliseen asemaan ja varsinkin sosiaaliluokkaan.Työväestön murteisiin kuuluvilla kielipiirteillä, kutenesimerkiksi sananalkuisen h:n pudottamisella pois, onaina 1800-luvun lopulta alkaen ollut vahvasti negatiivinensävy. Samoihin aikoihin RP nousi yhteiskunnallisenaseman merkiksi. Se oli esimerkiksi armeijan upseereidentärkeimpiä vaatimuksia aina ensimmäiseen maailman-sotaan asti, jolloin suuret miestappiot pakottivathyväksymään johtopaikoille myös muiden murteidenpuhujia. Myös BBC:n uutistenlukijoiden vaatimuksena RPsäilyi aina 1960-luvulle saakka; nykyisin yleisradioyhtiökorostaa kielellistä monimuotoisuutta. Tosin myös RP onkärsinyt maineensa heikentymisestä. Onkin sanottu, että

185

III MUUTTUVA KIELI

vain harvat Englannissa haluavat puhua niin kuinkuningatar tai Walesin prinssi.

Kielellinen tasa-arvo ja poliittinenkorrektius

1960-luvulla alkanut yhteiskunnallinen murros on joh-tanut myös keskusteluun kielellisestä tasa-arvosta.Englantia on pidetty sovinistisena kielenä, ja niin kielessäkuin sen käytössäkin väitettyä seksismiä on pyrittypoistamaan. Esimerkiksi miesten puhuttelusana heidänsiviilisäädystään riippumatta on Mr. Naimattomia naisiaon puhuteltu sanalla Miss ja naimisissa olevia sanalla Mrs.Näistä kahdesta muodosta on saatu siviilisäätyä erottele-maton puhuttelusana myös naisille Ms. Se ilmestyienglantiin ensimmäisen kerran 1950-luvulla. Tutkimustenmukaan Ms ei ole kuitenkaan syrjäyttänyt Miss-muotoaainakaan Isossa-Britanniassa. Muita kritiikin kohteita ovatolleet mm. ammattia ilmaisevat sanat. Miehiin viitataanteksteissä yleensä pelkillä ammattisanoilla, esimerkiksidoctor (lääkäri) tai writer (kirjoittaja). Naisista puhuttaessaammattinimitykset saavat useammin eteensä kuvailevansanan lady doctor, female doctor tai woman writer. Myöscareer woman (uranainen) on yleinen, kun taas career man(uramies) harvinaisempi. Sanaston tasolla kielellisenepätasa-arvon ja seksismin on väitetty näkyvän siinä, että

186


monet naisiin viittaavat sanat ovat vuosien kuluessasaaneet joskus hyvinkin kielteisen sävyn. Tällaisia sanojaovat muun muassa spinster (vanhapiika, ikäneito), joka alunperin tarkoitti kehrääjää. Poikamiehellä (bachelor) onkielenkäytössä mukavampi kaiku. Samoin witch (noita) voiolla halventava, mutta miespuolinen taikuri wizard onpositiivinen. Myös ihmisiin yleisesti viittaavat sanat,kuten vaikkapa man, on monimerkityksisyydessään herät-tänyt niin paljon närää, että se on monissa moderneissaraamatunkäännöksissä pyritty korvaamaan jollakintoisella sanalla. Tutkittaessa miesten ja naisten yhteis-kunnallista asemaa on pyritty myös katsomaan suuriatekstikokoelmia eli korpuksia. Miehet ovat näidentutkimusten mukaan naisia useammin puheenaiheena.Esimerkiksi miehiin viittaavia he-pronomineja esiintyynoin kolme kertaa enemmän kuin feminiinejä she-viittauksia.

Joillakin tasoilla epätasa-arvoisen kielen kritiikki onmyös vaikuttanut englannin käyttöön. Kieltä on pystyttymuuttamaan tietoisesti. Monet man-loppuiset sanat onpyritty korvaamaan neutraalimmilla termeillä, kutenchairperson, chair (puheenjohtaja) tai spokesperson (edustaja,tiedottaja). Yksi muutos kohti tasa-arvoisempaa kielen-käyttöä on ollut ns. geneeristen termien yleistyminen.Suomen hän ei erottele, onko kyseessä mies- vai nais-puolinen henkilö. Englannissa sen sijaan perinteisestimaskuliininen he-pronomini on kielioppien kirjoittajien

187

III MUUTTUVA KIELI

mukaan sisältänyt sekä miehet että naiset. Nykyisin näkeeteksteissä useasti yhdistelmiä he/she tai s/he silloin kunkirjoittaja haluaa viitata sekä miehiin että naisiin. 1960-luvulla kootuissa tekstikorpuksissa tällaisia yhdistelmä-muotoja oli sekä britti- että amerikanenglannissa hyvinvähän. 1990-luvulla kirjoitetuissa teksteissä niiden määrätolivat monikymmenkertaistuneet. On huomattava, ettävuosikymmenten aikana englannissa on tehty moniamuutosehdotuksia suomen hän-tyyppisen pronomininlöytämiseksi, mutta ne eivät ole saaneet laajaa kannatusta.

Samanlainen kehitys kohti tasa-arvoista kielen-käyttöä ilmenee pääasiassa Yhdysvalloissa mutta myösIsossa-Britanniassa kuvattaessa eri vähemmistöjä taierilaisuutta. Tämä näkyy sanojen lainautumisena myössuomen kieleen, vaikka suomessa monet termit ovatenglannin vastaavia neutraalimpia. Esimerkiksi ihmiseteivät ole enää vajavaisia, vaan monet piirteet pyritäänkuvaamaan rajoitteina. Suomessa latautunut termiraajarikko on katoamassa kielenkäytöstä, samoin englan-nissa crippled. Nykyisin suomessakin puhutaanmieluummin liikuntaesteisistä tai -rajoitteisista. Poliittinenkorrektius on jatkuva hilpeyden aihe englanninkielisessämaailmassa. Kielentutkijalle tämä todistaa kielenväistämätöntä muutosvoimaa. Muutama vuosi sittenjulkaistiin Yhdysvalloissa vanhoista klassisista saduistahiukan huumorimielessä uudelleen kirjoitettu kokoelmapoliittisesti korrekteja iltasatuja. Kirja sai valtaisan

188


suosion, niin että ensimmäisenä julkaisuvuonna siitäotettiin viisi uusintapainosta ja seuraavien kuudenvuoden aikana yhteensä 20 painosta. Alkupuheessaankirjoittaja pahoittelee jo valmiiksi kaikkea seksististä,rasistista, kulttuurista, kansallista, uskonnollista, ikäänkohdistuvaa, älyllistä, sosioekonomista yms. mielipahaa,jota kirjaan on saattanut epähuomiossa jäädä.

Kieli muuttuu meidän ihmisten mukana. Kielet janiiden käyttö heijastelevat yhteiskuntaa ja siinä tapah-tuvia muutoksia. Englanninkielisen kulttuurin asemaheijastuu myös englantiin ja sen asemaan maailmankielten joukossa. Englannin tämänhetkinen valta-asema eiole kielen syytä eikä sen ansiota. Hyvää kieltä ja toisiaparempia kieliä on olemassa vain sellaisten ihmistenmielessä, jotka arvioivat kielen eri muotoja tai eri kieliä japitävät niitä hyvinä tai huonoina. Kieli on meille ihmisilleväline, joka on olemassa vain meidän kauttamme.Käänteisesti asiaa tarkastellen voisi sanoa, ettei meitäkäänvälttämättä olisi ilman sitä.

KIRJALLISUUTTA

CROWLEY, TONY. 1991. Proper English? Readings in Language,History and Cultural Identity. London: Routledge.

HELLINGER, MARLIS & HADUMOD BUßMANN (toim.). 2002.Gender across Languages. The Linguistic Representation

189

III MUUTTUVA KIELI

of Women and Men. Vol. I. Amsterdam & Atlanta:Benjamins.

HONEY, JOHN. 1997. Language is Power. The Story of StandardEnglish and its Enemies. London: Faber and Faber.

MILROY, JAMES ja LESLEY MILROY. 1999. Authority inLanguage. London: Routledge.

MUGGLESTONE, LYNDA. 2003. Talking Proper: The Rise of Accent asSocial Symbol. 2. painos. Oxford: Oxford University Press.

Päivitys 2014

Kielenkäyttöön ja oikeakielisyyteen liittyvät mielipiteetovat olennainen osa ihmiskieltä sekä sen vaihtelua jamuutosta. Kielitaito muodostaa olennaisen osan ihmisenidentiteettiä, joten on luonnollista, että kielenkäyttöönliittyvät arvotukset ja arviot nousevat usein päällim-mäiseksi silloin kun puhumme kielestä. Kuitenkinmaallikko ja kielentutkija lähestyvät aihetta usein erikanteilta. Maallikko saattaa kokea kielen eri variaatiot,ajallisen vaihtelun ja uudenlaiset muodot ja rakenteetuhkana sekä pyrkiä määrittämään selkeät rajat sille, mikäon hyvää ja mikä taas huonoa kieltä. Kielihistoriantutkimuksessa tärkeään osaan on viimeisten vuosi-kymmenten aikana noussut kielioppien ja oikeakielisyys-ideologioiden sosiaalihistorian tarkastelu. Tässä tutkimuk-sessa keskiössä ovat oikeakielisyysideologioiden syntyyn

190


vaikuttaneet tapahtumat, ihmiset ja historialliset prosessitvarhaisuusenglannin aikakaudelta alkaen. Siis se, mistäkulttuurisista lähtökohdista ajatukset oikeakielisyydestä jakielen standardeista ovat lähtöisin, mitkä tekijät ja ketkäyksilöt ovat vaikuttaneet siihen, että jotakin kielen ilmiötäpidetään oikeakielisenä ja jotakin toista taas ei. Esimerk-keinä tällaisista ilmiöistä, joita pidetään kieliopillisestiväärinä mutta jotka kuitenkin ovat normaali osa kielenrepertoaaria, ovat vaikkapa normatiiviset säännöt siitä,että lausetta ei pidä päättää prepositioon (Horace is anauthor, whom I am much delighted with.) tai be-verbintoisen persoonan menneen ajan taivutusparadigma, jossalooginen jako olisi you was yksikössä ja you weremonikossa, mutta jossa vain jälkimmäinen on päätynytosaksi standardikieltä. Oikeakielisyyden sosiaalihistoriantutkimus on tuottanut monta herkullista tarinaa tällaistenusein mielivaltaisten sääntöjen synnyn historiasta. Tätätutkimustyötä on tehty varsinkin Leidenin yliopistossa,jossa professori Ingrid Tieken-Boon van Ostaden johtamattutkimusprojektit (The codifiers and the English language jaBridging the unbridgeable: Linguists, prescriptivists and thegeneral public) ovat tuottaneet arvokasta tietoa oikea-kielisyyden sosiaalihistoriasta.

191

III MUUTTUVA KIELI

MUUTAMIA KESKEISIÄ LÄHTEITÄ ENGLANNIN KIELIOPPIENSOSIAALIHISTORIAAN JA OIKEAKIELISYYSIDEOLOGIAN

SYNTYYN:MUGGLESTONE, LYNDA. 2003. Talking Proper. The Rise of Accent as

Social Symbol. Oxford: Oxford University Press.NEVALAINEN, TERTTU ja INGRID TIEKEN-BOON VAN OSTADE.

2006. Standardisation. Teoksessa Richard Hogg ja DavidDenison (toim.) A History of the English Language.Cambridge: Cambridge University Press, 271–311.

TIEKEN-BOON VAN OSTADE, INGRID. 2011. The Bishop’s Grammar.Robert Lowth and the Rise of Prescriptivism. Oxford: OxfordUniversity Press.

TIEKEN-BOON VAN OSTADE, INGRID. 2009. Eighteenth-centuryprescriptivism and the norm of correctness. TeoksessaAns van Kemenade ja Bettelou Los (toim.) The Handbookof the History of English. Malden, MA & Oxford:Blackwell, 539–557.

TIEKEN-BOON VAN OSTADE, INGRID (toim.). 2008. Grammars,Grammarians and Grammar-Writing in Eighteenth-centuryEngland. Berlin and New York: Mouton de Gruyter.

KIRJOITTAJASTA

MIKKO LAITINEN on työskennellyt englannin kielentutkimuksenprofessorina Linné-yliopistossa Ruotsissa vuodesta 2012. Hänväitteli Helsingin yliopistossa 2007 ja toimi sen jälkeen tutkija-tohtorina Jyväskylän yliopiston Kielten laitoksella jaVARIENG-tutkimusyksikön Jyväskylän tutkijaryhmässä. Hänoli mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa laajaa kysely-

192


tutkimusta, jossa kohteena olivat suomalaisten englanninosaaminen ja käyttö, heidän näkemyksensä englannin asemastaSuomessa ja heidän asenteensa sitä kohtaan. Laitisentutkimuksen keskiössä on kielen rakenteellinen muutos javaihtelu varhaisuusenglannista nykypäivään ja erityisesti häntäkiinnostaa englannin käyttö Suomessa ja muissa Pohjoismaissa,joissa englannin rooli on viime vuosikymmenten aikanakasvanut ja joissa englanti on monin paikoin noussutkansalliskielten rinnalle usein käytetyksi kieleksi. Hänentutkimustyössään testataan kielihistorian tutkimuksessa käytet-tyjen määrällisten menetelmien soveltuvuutta uusien L2-englantien tutkimukseen.

193

III MUUTTUVA KIELI

THE OXFORD ENGLISH DICTIONARYMIKKO LAITINEN

1850-luvulla englantilainen Philological Society käynnisti uuden sana-kirjan valmistelun (ns. New English Dictionary). Työsuunnitelma olikunnianhimoinen: tuli kirjata kaikki englanninkielisessä kirjallisuudessakäytetyt sanat ja listata niiden historiallinen käyttö kautta aikojen! Työoli kuitenkin niin suuri, että varsinkin projektin alkuvaihetta vaivasivatmonet ongelmat. Vasta vuonna 1879, kun James A.H. Murray liittyisanakirjan toimittajien joukkoon ja hankkeen kustantajaksi lupautuiOxfordin yliopiston painotalo Oxford University Press, projekti alkoiedetä. Sanakirja tunnetaan nykyään nimellä The Oxford EnglishDictionary (OED). Muut toimittajat tässä jättimäisessä projektissa olivatHenry Bradley, William A. Craigie ja C.T. Onions. Sanakirjasta piti alunperin tulla neliosainen 6 400-sivuinen teos. Lopputulos käsitti kuiten-kin yli 400 000 sanaa ja fraasia kymmenessä niteessä. Viimeinen osakirjaimesta Z ilmestyi 44 vuotta A:n jälkeen! Huomattavaa on, ettäsanakirja perustuu todelliseen kielenkäyttöön ja OED:n sanojenmerkityksiä selventää toisessa editiossa (vuodelta 1989) lähes 2,5miljoonaa lainausta englanninkielisestä kirjallisuudesta. Painetussa ver-siossa lähdeteosten määrän listaamiseen on käytetty noin 89 pienelläpainettua sivua jaettuna kolmeen palstaan! Sanakirjassa on 20 osaa ja21 730 sivua. Kirjailijoista Shakespearea on lainattu eniten (noin 33 300lainausta). Tämän lisäksi internetissä olevaa sähköistä versiota OED:stäpäivitetään jatkuvasti, jotta se huomioisi kielenkäytön muutokset. Tätäkirjoitettaessa englannin kielen sanaston uusimpien lisäysten joukossaolivat mm. sanat infobot tai dumbsize [ks. http://www.oed.com].

194

MATTI KILPIÖ ja KANERVA HEIKKINEN

Omaa ja lainattua:kielikontaktien vaikutusenglannin sanastoon

”Oli talo ja sen isännällä kolme poikaa. Taloon kuului rantapelto jamonena vuonna isäntä yritti viljellä siellä ruista. Mutta kun tähkäalkoi heilimöidä, nousi mereltä suuri myrsky, joka löi laihon lakoon jatärveli viljan. Kymmenenä vuonna peräkkäin kävi samalla tavalla.”

[Raul Roine (toim.), Suomen kansan suuri satukirja (WSOY, 1952)]

äin alkaa suomalainen kansansatu ”Kruunun mies”.Suomalaisista suomalaisinta tekstiä, vai mitä? Kau-

kana edessäpäin ovat tästä sadusta vielä ne ajat, jolloinsuomen kieli ei enää tulisi toimeen ilman lainoja muistakielistä, etenkin englannista, ilman kaikkia noita diilejä,bittejä, meilejä, faneja ja luusereita.

Kaikki väärin, pelkkää satua! Katsokaammelainauksen neljää virkettä uudelleen. Niissä on nyt liha-voitu kaikki ne sanat, jotka ovat varmasti tai todennä-

N

195

III MUUTTUVA KIELI

köisesti lainatavaraa; lihavoimattomat ovat omaperäistäsanastoa:

”Oli talo ja sen isännällä kolme poikaa. Taloon kuului rantapelto jamonena vuonna isäntä yritti viljellä siellä ruista. Mutta kun tähkäalkoi heilimöidä, nousi mereltä suuri myrsky, joka löi laihon lakoonja tärveli viljan. Kymmenenä vuonna peräkkäin kävi samallatavalla.”

Sitaatin juoksevista sanoista lähes puolet on lähtöisinmuista kielistä. Keskialasaksasta (1200–1600) ruotsinkautta lainautunutta verbiä tärvellä lukuun ottamatta neovat hyvin vanhoja lainoja, vanhimmat jopa tuhansiavuosia sitten lainautuneita. Vanhoja germaanisia lainoja,joita suomessa on viidettäsataa, edustavat sanat ja, ranta(vrt. ruotsin ja englannin strand), pelto (vrt. englanninfield), ruis (vrt. englannin rye), suuri, laiho, lako, käydä, sama(vrt. ruotsin samma ja englannin same) ja tapa. Substantiivimeri on mahdollisesti ikivanhaa balttilaista, vuosi ja viljasekä sen verbijohdos viljellä indoeurooppalaista perua.

Suurin osa sitaatin lainasanoista on substantiiveja –ilmiö, joka on varsin tyypillinen lainaamisen yhteydessäeri kielissä. Sellaisen kieliopillisen sanan kuin rinnastus-konjunktion ja lainautuminen on sen sijaan merkillepantavaa, yhtä yllättävää kuin jos suomessa nykyisinryhdyttäisiin käyttämään englannin sanaa and rinnastus-konjunktiona: ”Pekka änd Mari lähtivät juuri elokuviin.”

196

Omaa ja lainattua: kielikontaktien vaikutus englannin sanastoon

Se, että sitaattimme lukuisat lainasanat eivätpinnalta katsoen erotu lainasanoiksi, johtuu suurelta osinsiitä, että ne kauan sitten lainautuneina ovat täysinmukautuneet suomen muoto-oppiin ja äännejärjes-telmään. Esimerkiksi germaanisten kielten sananalkuisetkonsonanttiyhtymät ovat yksinkertaistuneet: emme mene”strannalle” aurinkoa ottamaan. Sama yksinkertaistumi-nenhan toimii edelleen suomen puhekielessä, jossa voi-daan luontevasti todeta, että ”Rysselin herroilla onvaarana ressaantua”.

Lisää sanojen lainautumisesta

Termi lainasana kuvaa itse asiassa huonosti sitä prosessia,josta oikeasti on kysymys. Kun englanti lainasi keskiajallatuhansia ranskan sanoja, se ei milloinkaan palauttanutlainojaan takaisin ranskaan. Tai oikeastaan palauttiainakin yhdessä tapauksessa, kun ranskasta lainautunutdisport ’ajankulu, huvi’ palautui 1800-luvulla takaisinenglannista ranskaan hieman kuluneessa muodossa sportja merkityksessä ’urheilu’. Sanojen lainaaminen kielestätoiseen on samansuuntaista ottamista tai omimista kuinHändelin ja monien muiden varhaisten säveltäjien harras-tama toisten säveltäjien teosten hyväksikäyttö tai PenttiSaarikosken Brecht-lainaukset. Ne ovat ”lainoja”, joita ei

197

III MUUTTUVA KIELI

ole voitu eikä ole ollut tarkoituskaan palauttaa alku-peräisille omistajille.

Mikään kieli tuskin voi välttää joutumasta jossainkehityksensä vaiheessa kosketuksiin yhden tai useammanvieraan kielen kanssa, ja tällöin jompikumpi tai kumpikinkieli saa vaikutteita toisesta. Sanojen lainaaminen ontavallisimpia seurauksia kielikontaktista. Joskus lainaa-minen tuntuu varsin luontevalta: kun mannermaallaasuvat anglosaksien esi-isät joutuivat ennen 400-luvullaalkanutta Englantiin siirtymistään kosketuksiin rooma-laisten kanssa, he omaksuivat näiltä tiettyjä hyödykkeitä,joita he ryhtyivät kutsumaan latinasta omaksumillaannimillä. Substantiivit wine, pepper ja cheese ovat näistävarhaisista lainoista hyviä esimerkkejä. Kun tietokoneetrantautuivat Suomeen, meillä olisi ollut mahdollisuusturvautua englannista lainaamiseen ja ryhtyä käyttämäännäistä laitteista nimeä kompuutteri englannin sanaacomputer mukaillen. Meillä päädyttiin, ainakin kirjakie-lessä, toiseen ratkaisuun: kielen omia rakennusaineitahyödyntävään, merkitykseltään läpinäkyvään yhdys-sanaan tietokone.

Joskus sanoja lainataan, vaikka niitä ei välttämättätarvittaisikaan. Monessa tapauksessa lainattu sana vaintuntuu hienommalta. Niinpä saatetaan puhua mieluum-min angstista kuin ahdistuksesta tai ahdistuneisuudesta taioptiosta sanan vaihtoehto asemesta. Lainasanoilla on useinselvästi tyyliarvoa ja lisäarvoa, joka tulee siitä, että ne

198


liittyvät lähtökielen ja -kulttuurin korkealle arvostettuunasemaan.

James Bond ja Goldfinger –lainasanoja yli tuhannen vuoden ajalta

Bond dozed fitfully, wondering,imagining, puzzling over theSuperintendent’s words. TheSuperintendent had certainlythought they were the truth, knewthat Fort Knox was in emergency.Was his news from Louisville thetruth or part of the giant cover planthat would be necessary to get everymember of the conspiracy in thebag? If it was a cover plan, howmeticulously had it been prepared?Would someone slip up? Would therebe some ghastly bungle that wouldwarn Goldfinger in time? Or if thenews was true, if the poison had beensuccessful, what did there remain forBond to do?

Bond had made up his mind on one score. Somehow, in theexcitement of H-Hour, he would get close to Goldfinger and cut histhroat with one of his hidden knives. How much would that achieveapart from an act of private vengeance? Would Goldfinger’s squad

199

III MUUTTUVA KIELI

accept another man’s order to arm the warhead and fire it? Whowould be strong enough, cool enough to take over? Mr Solo?Probably. The operation would perhaps be half successful, theywould get away with plenty of gold – except Goldfinger’s men whowould be lost without him to lead them. And in the meantime,whatever else Bond could do now, had sixty thousand people alreadydied? Was there anything he could have done to prevent that? Hadthere ever been a chance to kill Goldfinger? Would it have done anygood to make a scene at Pennsylvania Station? Bond stared at hisdark reflection in the window, listened to the sweet ting of thegrade-crossing bells and the howl of the windhorn clearing theirway, and shredded his nerves with doubts, questions, reproaches.

[Ian Fleming, Goldfinger, luvun 20 loppu]

Extract from Goldfinger by Ian Fleming reproduced with the permission of Ian FlemingPublications Ltd. Copyright © Glidrose productions Ltd 1959.

”Kultasormi”-sitaattimme lihavoidut sanat tai sanan osatovat lainoja latinasta, muinaisskandinaavista sekä rans-kasta. Tämä ei ole sattumaa: juuri nämä kielet ovattärkeimpiä englannin kielen lainasanaston lähteitä. Tokienglanti on saanut lainoja monista muistakin, niin euroop-palaisista kuin eksoottisemmista kielistä: mitä muutakaanvoisi odottaa kieleltä, jonka imperiumi laajentuessaan veimaapallon kaikille kolkille. Näitä kaikkia emme tässä voiottaa käsiteltäviksi; jo mainittujen lainanantajakieltenlisäksi tarkastelemme lyhyesti vain kreikkalaisia jakelttiläisiä lainoja.

200


Latinan kestovaikutus englantiin

”Kultasormi”-sitaatissa on latinasta lainattuja sanoja kym-menen. Valtaosa näistä sanoista on lainautunut varsinmyöhään, vasta keskienglannin kaudella ja erityisesti1300- ja 1400-luvuilla.

1350–1400: accept, conspiracy, except, private1400–1450: nerve, prevent, per(haps)1550–1600: success(ful), superintendent1600–1650: emergency

Kuten jo aiemmin totesimme, latinasta oli kuitenkinlainautunut sanoja anglosaksien esi-isien kieleen jo ennen400-luvun puoltaväliä näiden asuessa mannermaalla,ennen heimojen siirtymistä Brittein saarille. Näistävajaasta paristasadasta varsin konkreettisesta sanasta osaviittaa kasveihin ja eläimiin, edelleen muun muassaruokaan, astioihin ja muihin kodin tarvekaluihin, raken-nuksiin ja niiden materiaaleihin, sotilaallisiin ja oikeu-dellisiin instituutioihin ja kaupankäyntiin. Tässä muutamaesimerkki aiemmin mainittujen sanojen wine, pepper jacheese lisäksi: mint 'minttu' (< menta), cat 'kissa' (< cattus),radish 'retiisi' (< radicem), kettle 'kattila' (< catillus), tile 'tiili'(< tegula), inch 'tuuma' (< uncia) ja street 'katu' (< (via)strata).

Toinen latinasta lainaamisen kausi oli anglosaksienBritannian asuttamisen alkuvaihe 400-luvun puolesta-

201

III MUUTTUVA KIELI

välistä aina kristillisen lähetystyön käynnistymiseen 500–600-lukujen vaihteessa. Siitä, kuinka paljon tämän kaudenlainoja on ja tulivatko lainat suoraan latinasta vielä 400- ja500-luvuilla latinaa puhuvilta briteiltä vai toimikolainaamisen välikielenä kelttiläinen kieli, ollaan eri mieltä.

Anglosaksinen Englanti käännytettiin kristinuskoonkahdelta suunnalta. Rooman paavi Gregorius Suuri lähettiKaakkois-Englannin Kentiin mission vuonna 597. Samoi-hin aikoihin Northumbriaan, Humberjoen pohjoispuoli-seen Englantiin, kohdistui lähetystyö Ionan saarenkelttiläisestä luostariyhteisöstä. Näiden käytänteiltääntoisistaan poikkeavien missioiden joutuessa törmäys-kurssille kävi mm. niin, että Northumbrian kuningasOswiu vietti pääsiäistä kelttiläisen perinteen mukaan eriaikaan kuin hänen roomalaista käytäntöä noudattavapuolisonsa Eanflæd. Aineksia pieneen perheriitaan, vaimitä?

Kristinuskon myötä anglosaksiseen Englantiin tulilatinalainen korkeakulttuuri, joka oli germaaniseen kult-tuuriin verrattuna materiaalisesti ja organisatorisestiylivoimainen. Vastakohtana germaanien suulliselle perin-teelle se oli myös kirjallinen kulttuuri, jossa yhtäältä pyhättekstit ja niiden tulkinta sekä koko kirkon opetus, toisaaltaesimerkiksi maalliset lait ja historian muistiin kirjaaminensamoin kuin tieteen saavutukset ja germaanista perinnettäedustava allitteroiva runous välittyivät käsikirjoituksiintallennettuina. Käytetyt kielet olivat latina mutta anglo-

202


saksisessa Englannissa laajalti myös kansankieli, muinais-englanti. Näin germaaninen suulliseen perinteeseennojautuva kulttuuri alkoi korvautua välimerellisellä kirjoi-tuksen kulttuurilla. Tämä prosessi käynnistyi uskomatto-man pian: jo muutama vuosi Kentin käännyttämisen jäl-keen kirjattiin muistiin muinaisenglanniksi Kentinkuninkaan Ethelbertin lait.

Kristinuskon tulon jälkeen englantiin tulleetlatinalaiset lainasanat sisälsivät runsaasti uskonnollistasanastoa sekä eri tieteenalojen termejä, vaikka tokilainattujen sanojen kirjo pysyi laajana. Mitä lähemmäksikauden loppua tultiin, sitä oppineempia ja lähempänälähteenä olevan latinalaisen sanan äänneasua lainat olivat.Monta kertaa tällainen myöhäinen laina kahdentaa joaiempaa lainaa: latinan magister 'opettaja' lainautui ensinmuodossa mægester, myöhemmin muodossa magister.Tämän lainasanan historia ei toki pääty vielä tähän: nyky-kielen master-muodon äänne- ja kirjoitusasu heijasteleeosin myös ranskan vaikutusta.

Normannit valloittivat Englannin 1000-luvun puoli-välissä. Tätä seuranneella ns. keskienglannin kaudella (n.1150–1500) lainaaminen latinasta jatkui, tosin intensiivi-semmin vasta 1300-luvun loppupuolelta alkaen. Latina-laiset lainat ovat, kuten jo myöhäismuinaisenglanninkaudella, luonteeltaan etupäässä oppineita ja pikemmin-kin kirjallista kuin suullista alkuperää. Monissa tapauk-sissa ei voida tietää, onko jokin tietty latinalaista alku-

203

III MUUTTUVA KIELI

perää oleva sana tullut ranskan välityksellä vai onko semuodostettu latinan pohjalta käyttämällä jotain ranskankielestä lainattua sananmuodostusprosessia.

Latinasta lainaamisen ehdoton huippu osuu renes-sanssiajalle, 1500- ja 1600-luvuille. Tällaista sanastonlaajentumista englanti ei ollut kokenut aikaisemmin eikäole kokenut sen jälkeen. Latinasta lainaamisen viitekehyk-senä oli tuona aikana käyty kiivas väittely siitä, olikoenglanti riittävän ilmaisuvoimainen turvautuessaan vainomiin sanavaroihinsa vai tarvitsiko se välttämättä myöslatinan tuomaa tyylillistä lisäarvoa. Siitä, että lainaami-sessa mentiin aika ajoin liiallisuuksiin, kertovat moni-tavuisiin, vaikeasti omaksuttaviin latinalaisiin lainoihinliitetyt nimitykset hard words ja inkhorn terms. Aitonaesimerkkinä inkhorn-termien käytöstä voi siteerata yhtävirkettä Boorden lääketieteellisestä teoksesta Breuiary ofHelthe vuodelta 1547. Inkhorn-termit on tekstissä lihavoitu:

Egregiouse doctors, and maysters of the eximiouse & ArchaneScience of Phisicks, of your Vrbanyte Exasperate nat your seluesagainst mee, for making of thys little volume of Phisicks.

”Kultasormi”-sitaatissa kreikkalaisia lainoja edustaa rans-kan kautta englantiin tullut sana scene. Kreikkalaisiasanoja on usein tullut englantiin myös latinan kautta.Niitä esiintyy suhteellisen runsaasti etenkin tieteenkielessä, esimerkiksi lääketieteessä ja matematiikassa.Kreikka elää ja voi hyvin uusklassisen sanaston sanan-

204


muodostuselementeissä. Tällaisia ovat esimerkiksi hyper-ja hypo- sanoissa hyperactive ja hyponym.

Keltit: Voitettua väestöä jakulttuurisia esikuvia

Kun anglosaksien esi-isät alkoivat valloittaa Englantia400-luvulla, he kohtasivat kelttiläisen kantaväestön. Keltitalistettiin 500-luvulle jatkuneissa sitkeissä taisteluissa, jaosa heistä pakeni saaren länsi- ja pohjoisosiin. Vaikkaanglosaksien ja kelttien rinnakkaiseloa on jatkunut jopuolisentoista tuhatta vuotta, ”Kultasormi”-sitaatista eilöydy yhtään kelttiläistä lainaa. Tämä sopii hyvin yksiinsen usein esitetyn havainnon kanssa, että englanninkielessä ei tunnu olevan paikannimistöä lukuun ottamattakovinkaan paljon kelttiläisvaikutusta. Selitykseksi tälle ontarjottu kelttiväestön määrän supistumista valloituksenmyötä ja sitä, että kelttejä pidettiin sosiaalisesti alempi-arvoisena väestönosana. On kuitenkin ilmeistä, että keltti-läisten kielten vaikutusta englannin kieleen on toistaiseksitutkittu aivan liian vähän, joten kokonaiskuva siitä voivielä suurestikin muuttua.

Muinaisenglannin kelttiläistä alkuperää olevasanasto on osin lainautunut jo mannermaalla, osin anglo-saksien valloituksen jälkeen ja osin kelttien Pohjois-Eng-lannissa tekemän lähetystyön seurauksena. Ensimmäiseen

205

III MUUTTUVA KIELI

ryhmään kuuluu mm. sana ambeht 'palvelija, palvelus,virka' – samaa kelttiläistä juurta, tosin germaanisen kielenvälityksellä, on myös suomen ammatti. Toiseen ryhmäänsisältyy mm. binn 'seimi', joka esiintyy mm. nykyenglan-nin sanassa dustbin; viimeiseen, lähetystyön yhteydessäsaatuun lainasanaryhmään taas on luettu mm. dry 'taikuri,noita' (< muinaisiirin drui, monikko druid). On muutenmielenkiintoista, että nykykielen samaa juurta oleva sanadruid lainautui englantiin taas ranskasta 1500-luvulla.

Keskienglannin kausi lisää kelttiläisperäistä sanas-toa englannissa. Niinpä esimerkiksi kymristä, Walesissapuhutusta kelttiläisestä kielestä, on lainautunut sana baban'lapsi', joka on mahdollisesti sanan baby lähtökohta.Tutkija Juhani Klemolan mukaan keskienglannin sanakirjaMiddle English Dictionary sisältää kaikkiaan 89 sanaa, joillesanakirja tarjoaa varmaa tai todennäköistä kelttiläistäalkuperää. Näistä valtaosa ei ole säilynyt nykyiseenstandardikieleen.

206


Kielisukulaiset naapuruksina:skandinaavit Englannissa

Se hauskan anakronistinen kuva, jonka sarjakuva ”HaraldHirmuinen” meille tarjoaa skandinaavien ja anglosaksiensuhteista, on puhtaasti sotaisa. Totta kai skandinaavienretket Brittein saarille 700-luvun lopulta lähtien olivatsuurelta osin ryöstöretkiä, mutta jo 800-luvulta alkaenskandinaaveja oli Britanniassa myös vakiintuneina, maataviljelevinä asukkaina. Erityisen paljon skandinaaveja,lähinnä tanskalaisia mutta 900-luvulta alkaen enenevässämäärin myös norjalaisia, oli Englannin keskimaalla,Lontoon ja Chesterin välisen linjan itä- ja pohjoispuolella.Tästä asutuksesta on muistona paitsi skandinaavisialainasanoja englannissa myös runsaasti skandinaavisiapaikannimiä, joiden lopussa on usein -by, -thorp(e), tai -toft.Niinpä Harald Hirmuisen rauhanomaisesti maata vilje-levät serkut antoivat palstoilleen sellaisia nimiä kuinGrimsby ’Grimin maatila’, Gunthorpe ’Gunnin uusi maatila’ja Langtoft (’pitkä tontti’). Yhteys sellaisiin ruotsinkielisiin

© King Features Syndicate BULLS PRESS

207

III MUUTTUVA KIELI

paikannimiin kuin Staffansby, Smedstorp ja Tofta onilmiselvä.

”Kultasormi”-sitaattiin sisältyy 13 skandinaavis-peräistä sanaa: bag, (grade-)crossing, die, doze, get (3x), knife,(per)haps, score, take, their, them, they (2x) ja window. Näistävarhaisimmat kolme (knife, score ja take) lainautuivat jomuinaisenglannin kaudella, valtaosa keskienglannissa jayksi (doze) 1600-luvulla.

Nämä skandinaaviset lainat näyttävät yhtä koto-peräisiltä kuin suomalaisen kansansadun vanhat germaa-niset lainat. Ainoa vähän vieraammalta kalskahtava oncrossing, eikä ihme, sillä sen lähteenä oleva muinaisskandi-naavinen cros palautuu latinan sanaan crux ’risti’. Subs-tantiivit bag, knife, score ja window erottuvat vainkielihistorioitsijan silmissä lainoiksi. Viimeksi mainittu,window, sisältää hauskan metaforan. Lähteenä on skandi-naavinen yhdyssana vindauga, jonka sanatarkka lähtömer-kitys on ’tuulisilmä’. Sama harhauttava kotoperäisyydenleima liittyy sitaatin verbeihin die, doze, get ja take. Kuinkasitten esimerkiksi ’kuolemista’ ja ’ottamista’ ilmaistiinenglannissa ennen skandinaavisia lainoja die ja take?Kuolemista ilmaisi muinaisenglannissa verbi steorfan (vrt.saksan sterben), joka edelleen elää kielessä verbinä starve,tosin muuntuneessa merkityksessä ’kuolla nälkään, ollanälissään’. Merkitystä ’ottaa’ ilmaisi muinaisenglannissaverbi niman (vrt. saksan nehmen), joka sinnitteli vielä 1700-

208


luvun englannissa varkaiden slangissa, paikallismurteissamyöhemminkin, verbinä nim ’pihistää’.

Skandinaaviset kielet ja englanti ovat sukulaiskieliä,ja niillä on suuri määrä samaa juurta olevia sanoja.Lainaaminen tanskasta tai norjasta merkitsikin monessatapauksessa vain äänneasun omaksumista, ei uudenjuuren tai vartalon lainaamista. Sitaatissamme esiintyykolmesti verbi get, jonka alkukonsonantti on skandinaa-vista perua. Jos muinaisenglannin samaa juurta olevaverbi olisi säilynyt nykykieleen, se olisi muodossa yet, jaAlfred Doolittle laulaisi My Fair Ladyssa ”But yet me tothe church on time”.

”Kultasormi”-sitaattiin sisältyy myös sellaisiakieliopillisia sanoja, joita ei normaalisti lainata kielestä toi-seen: skandinaavisperäiset persoonapronomien monikon3. persoonan muodot they, them ja their. Ne tulivatkeskiajan englannissa korvaamaan muinaisenglannistaperiytyneet muodot hie (nominatiivi ja akkusatiivi), him(datiivi) ja hiera (genetiivi). Miksi skandinaaviset prono-minit sitten lainattiin? Muinaisenglannista periytyneetpersoonapronominit olivat kolmannessa persoonassaenimmäkseen h-alkuisia sekä yksikössä ja monikossa, jayllä mainituista pronominimuodoista sekä hie että himesiintyivät myös yksikössä. Peritty systeemi oli tätenkaikkea muuta kuin yksiselitteisen selkeä, ja tässätilanteessa skandinaaviset lainapronominit vähensivätkaksitulkintaisuuden vaaraa. Niiden lainaamista voidaan

209

III MUUTTUVA KIELI

pitää terapeuttisena toimenpiteenä, jolla kieli varmentelikommunikaation toimivuutta.

Yksi sitaattimme skandinaavisista lainoista on osapalapeliä, jossa latinasta lainattu per- ja skandinaavis-peräisen substantiivin hap monikkomuoto haps yhdessämuodostavat adverbin perhaps. Englannista itsenäisenäsubstantiivina hävinnyt hap, joka elää vielä verbissähappen, merkitsi ’sattumaa’ ja ’onnea’. Adverbin alku-peräinen merkitys oli siis jotain sellaista kuin ’sattumienkautta’.

Skandinaavien ja englantilaisten tiivistä kielellistäkanssakäymistä kesti muutaman vuosisadan, 1100-luvullesaakka. Skandinaavis-englantilaiset kielikontaktit toteu-tuivat puheen tasolla päivittäisessä kommunikoinnissa.Anglosaksit ihailivat skandinaavien taitoja maanviljeli-jöinä ja lainlaatijoina – tanskalaisten laithan olivat olleetvoimassa ns. Danelagin (Danelaw) alueella jo 800-luvunlopulta lähtien –, skandinaavien silmissä taas anglosaksienarvoa varmasti nosti näiden kirjallinen kulttuuri. Yleisestikatsoen on kuitenkin syytä olettaa, että kyse oli vertaistenvälisistä kontakteista, joiden on täytynyt olla luonteeltaanpoikkeuksellisen intiimejä. Muuten olisi vaikea selittääsitä, että englanti sai skandinaavisina lainoina myössellaisia ns. umpiluokkiin kuuluvia kieliopillisia sanoja,joita normaalisti ei helposti lainata, kuten pronomineja,konjunktioita ja prepositioita. Analogia esi-isiemme jagermaanien välisiin läheisiin kielellisiin suhteisiin on

210


ilmeinen: totesimme jo aikaisemmin suomen omaksuneengermaanisena lainana rinnastuskonjunktion ja.

Vilhelmin valloitus ja sen kielellisetseuraukset

Viikinkejä oli asettunut asumaan Frankiaan, nykyisenPohjois-Ranskan alueelle, Seinen suulle jo 800-luvulla.Varsinainen Normandian maakunta syntyi vuonna 911,jolloin pohjanmiehet eli normannit saivat Seinen suunalueen omakseen läänityksenä. Jo seuraavana vuonnaviikinkipäällikkö Rolf eli Rollo kastettiin. Normandianviikinkiväestö omaksui kristinuskon ja romaanistui melkopian kieleltään. Heidän puhumaansa ranskan murretta onperinteisesti kutsuttu normanniranskaksi (NormanFrench).

Normandian herttua Vilhelm – myöhemmältä lisä-nimeltään Valloittaja – tuli joukkoineen Englantiin syksyl-lä 1066 ottamaan haltuunsa Englannin valtaistuimen,jonka hän väitti kuningas Edvard Tunnustajan hänelleluvanneen. Sotilaallinen ratkaisu, jossa Vilhelm voittikuningas Harald II:n johtamat anglosaksit, tapahtuiHastingsissa, ja Vilhelm kruunattiin Englannin kunin-kaaksi jouluna 1066.

Normannivalloituksen myötä Englantiin tuli rans-kaa puhuva yläluokka. Ranskankielisiä lienee kuitenkin

211

III MUUTTUVA KIELI

ollut koko Englannin väestöstä enintään noin kymmenenprosenttia, joten massiiviselle sanaston lainautumiselleranskasta ei voi tarjota selitykseksi ranskan- ja englan-ninkielisen väestön sekoittumista arkipäivän tasolla.Tähän olisi tarvittu runsaampaa ja alueellisesti tasai-semmin jakautunutta ranskan puhujien joukkoa. Syytranskalaisen sanaston lainaamiseen olivat sosiaaliset: joshalusi menestyä elämässä ja nousta yhteiskunnallisessaarvoasteikossa, oli pakko oppia ranskaa ja mielelläänmyös latinaa, joka oli lännen kirkon kieli mutta laajaltikäytössä myös maallisen hallinnon kielenä. Ranskan jalatinan puristuksessa englannin kieli koki aikamoisenarvonlaskun mutta ei missään vaiheessa kokonaanmenettänyt asemaansa kirjoitettuna kielenä. Puhuttunaenglanti säilyi tietenkin koko ajan valtaväestön kielenä.Tilanne oli varmaan aika lailla samanlainen kuinSuomessa Ruotsin vallan aikana.

Anglosaksisella Englannilla oli tiiviitä yhteyksiäNormandiaan jo ennen normannivalloitusta. KehotusCherchez la femme! antaa tässäkin tapauksessa yhdenavaimen: kuningas Ethelred Neuvottoman kolmas puolisooli normandialainen Emma. Yksi Ethelredin ja Emmanlapsista oli Edvard Tunnustaja, viimeistä edellinenanglosaksinen kuningas, joka arvosti enemmän ranska-laista hienostuneisuutta kuin anglosaksien ja skandi-naavien tapoja. Näiden kontaktien tuloksena jo muinais-englantiin lainautui muutama sana normanniranskasta.

212


Varsinainen ranskalaisten lainasanojen vyöry osuikuitenkin normannien tulon jälkeisiin vuosisatoihin.Ranskasta lainaamisen volyymi saavutti huippunsa 1300-luvulla, minkä jälkeen ranskan asema virallisena kielenälaski romahdusmaisesti ja myös lainaaminen ranskastaväheni.

Tyypillisiä sanaston osa-alueita, jotka rikastuivatranskasta saaduilla lainoilla normannivalloituksen jäl-keen, olivat sellaiset, jotka liittyivät hallintoon, lainkäyt-töön, feodalismiin ja arvonimiin, sodankäyntiin, hoviin jahovielämään, kulinarismiin ja laajemminkin yläluokan”parempaan” elämään.

”Kultasormi”-sitaatissa ranskalaiset lainasanat ovatverrattomasti suurin ryhmä: 36 lekseemiä, joista substan-tiiveja on 24, verbejä 6, adverbejä 4, adjektiiveja 1 ja prepo-sitioita 1. Ranskasta lainaamisen huipentuminen 1300-luvulle näkyy hyvin myös sitaattimme ranskalaisten lai-nojen kronologiassa:

1150–1200: war(head)1200–1300: arm, doubt, hour, plenty, order, poison, question, chance,close, part, people1300–1400: cover, giant, mean(time), member, vengeance, achieve, act,apart, certainly, clear, imagine, necessary, operation, reflection,reproach1400–1500: probably, remain, prepare1500–1700: grade(-crossing), scene, excitement, squad, plan1900–1950: meticulously

213

III MUUTTUVA KIELI

Bond-sitaatin 36 ranskalaisperäisestä lekseemistä peräti 27on lainautunut vuoteen 1400 mennessä. Jakauma on odo-tusten mukainen, koska lainaaminen hiipui tämän jälkeen.

Ranskalaisen lainasana-aineksen kotiutumisastettaenglannin kielessä heijastelee sanastossa olevien hybridi-muodosteiden suuri määrä. Näissä sanoissa kotoperäiseensanavartaloon liitetään vierasperäinen pääte tai etuliite taisitten lainattuun sanavartaloon liitetään kotoperäinenpääte. Esimerkeiksi hybridimuodosteista kelpaavat Bond-sitaatin adverbit certainly, probably ja meticulously, joissaranskasta lainattuihin adjektiiveihin certain, probable jameticulous on liitetty kotoperäinen adverbisuffiksi -ly.Aiemmin käsitellyistä latinalaisista lainoista successful onmyös tyypillinen hybridi, jossa kotoperäinen liite –fulliittyy latinasta saatuun vartaloon.

Koska ranska on yksi latinan tytärkielistä, runsaslainaaminen ranskasta ”salakuljetti” samalla latinansanastoa ranskalaistuneessa muodossa englantiin javalmisti maaperää suoralle latinasta lainaamiselle, jokasaavutti huippunsa renessanssiaikana. Useinkaan emmetiedä, onko jokin laina tullut englantiin latinasta suoraanvai ranskan kautta. Monesti myös oppineiden hyvinhallitsema latina vaikutti jälkikäteen ranskalaisten lainojenoikeinkirjoitukseen. Hyvä esimerkki tästä on ”Kultasor-mi”-sitaatin viimeisessä virkkeessä esiintyvä substantiividoubt. Jos sana kirjoitettaisiin edelleen ranskalaisittainnykyenglannissa, sillä olisi kirjoitusasu dout. Nykyeng-

214


lannin kirjoitusasua, jossa on ääntymätön -b-, alkaaesiintyä 1400-luvulta alkaen: kyse on silkasta keinotekoi-sesta latinan jäljittelystä, lähteenä olevassa latinan verbissädubitare kun esiintyy konsonantti -b-.

Runsaan lainaamisen seurauksiaenglannin sanaston rakenteelle

Muinaisenglannissa, joka sanastoltaan oli voittopuolisestigermaaninen, oli runsaasti semanttisesti motivoituja, läpi-näkyviä sanueita (cyning ’kuningas’, cynelic ’kuninkaal-linen’, cynedom ’kuningaskunta’ jne.). Tässä suhteessamuinaisenglannin tapa rakennella sanastoa muistutti suu-resti suomen kielen vastaavaa tapaa. Kun muista kielistä,etenkin ranskasta ja latinasta, lainattiin vuosisatojenaikana runsaasti sanastoa, muinaisenglannin semanttisestimotivoidut sanueet korvautuivat monissa tapauksissa”tilkkutäkkimäisillä”, semanttisesti osin läpikuultamatto-milla sanueilla (king, kingdom tai realm, kingly, royal tai regaljne.). Runsas lainaaminen johti myös siihen, että englanninsanasto laajeni ja sen synonyymivarat lisääntyivät.

Jo Oxford English Dictionaryn ensimmäinen toimit-taja James Murray esitti 1800-luvun lopulla, että englanninkielessä on usean tuhannen germaanista alkuperää olevansanan ydinsanasto. Tähän ytimeen kuuluu mm. sanoja,jotka viittaavat ruumiinosiin, maiseman piirteisiin, kotoi-

215

III MUUTTUVA KIELI

seen elämään, kalenteriin ja eläimiin. Suurin osa näistäsanoista esiintyy sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä.Tästä ydinsanastosta, josta usein käytetään nimitystäcommon core, on vuosisatojen aikana tullut yhdistelmäkotoperäistä ja lainattua sanastoa, mutta vieläkin siitänoin puolet on alkuperältään germaanista, kun kaikistaenglannin sanoista vain noin neljännes on kotoperäisiä.

Keskiaikana ja uuden ajan parin ensimmäisenvuosisadan aikana lainaaminen laajensi englannin sanas-toa dramaattisesti. Lainaaminen palveli käytännön tar-peita, kun uusille käsitteille oli saatava nimi; samalla selisäsi kielen synonyymivaroja, kuten jo yllä todettiin.Sanastoon tuli kerrostuneisuutta, joka palveli sekä puhu-tun että kirjallisen kielen, eri ammatti- ja sosiaaliryhmienja erilaisten tyylillisten tavoitteiden asettamia vaati-muksia.

Sanaston runsaus ja tietynasteinen redundanssi onrikkaus: englannin puhuja voi valita monista lähes samaamerkitsevistä sanoista sen, joka kulloisenkin tehtävän jasen vaatiman tyylilajin tai rekisterin kannalta on sopivin.Runsaudella on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Tunnet-tu tanskalainen kielentutkija Otto Jespersen väitti 1900-luvun alkupuolella englannin kielen olevan epädemo-kraattinen, kun sen suurelta osalta klassisista kielistäperäisin olevaa laajaa sanastoa ei voi kunnolla hallitamuuten kuin hankkimalla klassinen sivistys.

216


Jespersenin hienoisesta pessimismistä huolimattaenglannin sanaston runsautta ja kerrostuneisuutta voi-daan pitää voittopuolisesti hyvänä asiana. Englannin kie-lestä tuli 1500-luvun lopulla alkaneiden kehitysprosessien– siirtomaaekspansion ja Yhdysvaltojen nousun – ansiostamaailmankieli, aikamme latina tai lingua franca. Senhyväksyminen tähän rooliin olisi kuitenkin varmaan ollutvaikeampaa, ellei kieli olisi jo ennättänyt sisällyttää itseen-sä suurta määrää länsimaista kieli- ja kulttuuriperintöälainasanaston muodossa säilyttäen samalla germaanisenytimensä. Kieli, joka oletetussa kilpailutilanteessa olisipystynyt mainostamaan itseään maailmankieleksi virk-keellä Here is a language that gives you what you wantand is easy to use, olisi varmaan jo sellaisenaan suositus.Verrattakoon sitä seuraavaan virkkeeseen, joka voisi edus-taa englantia sellaisena, jollaiseksi se olisi kehittynyt ilmanyllä kuvattuja kontakteja: Here is a raird that you yivethwhat you need is and is eath to brooken.

KIRJALLISUUTTA

The Cambridge History of the English Language I–IV. 1992–1999.Toim. RICHARD M. HOGG (osa I), NORMAN BLAKE (osaII), ROGER LASS (osa III) ja SUZANNE ROMAINE (osa IV).Cambridge: Cambridge University Press.

CRYSTAL, DAVID. 2003. The Cambridge Encyclopedia of the EnglishLanguage. 2. painos. Cambridge: Cambridge UniversityPress.

217

III MUUTTUVA KIELI

SMITH, JEREMY. 1996. An Historical Study of English. London:Routledge.

Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1–3. 1992–2000.Toim. Ulla-Maija Kulonen. Suomalaisen KirjallisuudenSeuran toimituksia 556. Kotimaisten kieltentutkimuskeskuksen julkaisuja 62. Helsinki: SuomalaisenKirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kieltentutkimuskeskus.

Päivitys 2014

Alkuperäisen Englannin aika –teoksen julkaisemisen jäl-keen on ilmestynyt runsaasti kielikontakteihin liittyväätutkimuskirjallisuutta. Erityisesti on mainittava tutkimus,joka käsittelee kelttiläisten kielten vaikutusta englantiin.Tämä vaikutus ei niinkään näy yksittäisten lekseemien lai-naamisessa vaan nimenomaan lainasyntaksissa. Hickey2012 on erinomainen yleiskatsaus viimeaikaisen tutki-muksen tekemiin aluevaltauksiin. Hänen lähteisiinsäkuuluu myös suomalaisia kelttikontaktien tutkijoita kutenprofessorit Anders Ahlqvist, Markku Filppula ja JuhaniKlemola.

TÄYDENTÄVIÄ KIRJALLISUUSVIITTEITÄ

HICKEY, RAYMOND. 2012. Early English and the Celtichypothesis. Teoksessa Terttu Nevalainen ja Elizabeth

218


Closs Traugott (toim.) The Oxford Handbook of the Historyof English. Oxford: Oxford University Press. Luku 38.

HÄKKINEN, KAISA. 2013. Nykysuomen etymologinen sanakirja. 6.painos. Helsinki: WSOY.

SKAFFARI, JANNE. 2009. Studies in Early Middle EnglishLoanwords: Norse and French Influences. AnglicanaTurkuensia 26. Turku: University of Turku.

219

KIRJOITTAJISTA

MATTI KILPIÖ on englantilaisen filologian dosentti Helsinginyliopiston nykykielten laitoksella. Hän on englannin kielenhistorian tutkija, jonka tärkeimpiä mielenkiinnon kohteita ovatmuinaisenglannin syntaksi ja sanasto. Leksikografina häntoimii muinaisenglannin sanakirjan Dictionary of Old Englishetätoimittajana ja on laatinut tähän sanakirjaan hakusanatverbeistä beon ’olla’ ja habban ’omistaa’. Osa Kilpiön tutkimuk-sista kattaa pitkän ajallisen jatkumon muinaisenglannista uus-englantiin.

FM, TM KANERVA BLAIR-HEIKKINEN (o.s. Heikkinen) on englan-tilaisen filologian tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa.Hänen väitöskirjansa käsittelee muinaisenglannin kastesanas-toa.

https://www.helsinki.fi/en/researchgroups/varieng/matti-kilpio

III MUUTTUVA KIELI

LAINASANOJA LÄHELTÄ JA KAUKAAMINNA KORHONEN

Latinan, ranskan, kreikan sekä kelttiläisten ja muinaisskandinaavistenkielten lisäksi englannin kieleen on viime vuosisatojen aikanalainautunut lukuisia sanoja myös monista muista kielistä. Englantimaailmankielenä on siis paitsi avokätinen lainanantaja myös mitähalukkain lainaaja. Usein lainasanat ovat yhteydessä lähdekieltäpuhuvien maiden kulttuuriin. Esimerkiksi italiasta on lainautunut paljonmusiikkitermejä (aria, concerto, soprano) ja maan ruokakulttuuriinliittyvää sanastoa (risotto, spaghetti, pizza), kun taas hollannista onlainautunut monia merenkäyntiin liittyviä sanoja, kuten cruise, skipperja yacht. Sekä Australian alkuperäiskielistä että Pohjois-Amerikanintiaanikielistä lainatuissa sanoissa on nähtävissä uudisasukkaidentutustuminen uudenlaiseen ympäristöön, sillä monet lainoista liittyvätjoko paikalliseen luontoon (kangaroo, koala, opossum, skunk) taikulttuuriin (boomerang, moccasin, totem). Myös arabimaat, Intia jaKaukoidän kulttuurit ovat lainasanastossa hyvin edustettuina. Allaoleva valikoima käsittää pääasiassa uudella ajalla lainattuja sanoja;monet niistä ovat löytäneet tiensä myös suomen kieleen ja moniinmuihin Euroopan kieliin.

Espanja: alligator, anchovy, avocado, barbecue, cannibal, canyon,Chicano, chocolate, cigar, guitar, lasso, maize, macho,margarita, mosquito, patio, poncho, potato, ranch, rodeo,sangria, sherry, siesta, sombrero, tango, tobacco, tomato,tornado, tortilla, vanilla

Hollanti ja alasaksa: brandy, booze, buoy, cookie, cruise, deck, dock,dollar, gin, landscape, luck, Santa Claus, schooner, skate,sketch, skipper, sleigh, wagon, yacht

220

Lainasanoja läheltä ja kaukaa

Italia: aria, balcony, balloon, bank, broccoli, carnival, concerto, fiasco,firm, influenza, lagoon, lasagne, lava, lotto, mafia, malaria,miniature, opera, pergola, pizza, risotto, solo, soprano,spaghetti, tempo, umbrella, volcano

Portugali: apricot, bossa nova, flamingo, lambada, molasses, palaver,veranda

Saksa: cobalt, dachshund, edelweiss, frankfurter, hamburger, hamster,kindergarten, lager, noodle, poltergeist, poodle, pretzel,pumpernickel, quartz, sauerkraut, schnapps, schnitzel, waltz,wienerwurst, zinc

Skandinaaviset kielet: bat, fjord, geyser, ombudsman, rug, rune, troll,saga, ski, slalom, smorgasbord

Suomi: sauna

Turkki: coffee, kiosk, shish kebab, turban, yogurt

Unkari: goulash, hussar, paprika

Venäjä: czar, glasnost, intelligentsia, mammoth, perestroika, rouble,samovar, soviet, sputnik, tundra, vodka

Arabia: alfalfa, Allah, caliber, candy, cotton, emir, fakir, giraffe, harem,hashish, henna, lemon, magazine, mattress, minaret, mohair,Muslim, Koran, orange, safari, sheikh, sofa, sugar, sultan, syrup,tariff

Heprea: amen, hallelujah, Jehovah (Yahweh), rabbi, Sabbath, Satan

Persia: bazaar, caravan, divan, shawl

Japani: geisha, harakiri, kamikaze, karaoke, karate, kimono, sake, soy,sushi

221

III MUUTTUVA KIELI

Kiina: chop suey, chow mein, ginseng, ketchup, tea

Erilaiset Intiassa puhutut kielet: anaconda, bungalow, cashmere,chutney, curry, guru, jungle, karma, mantra, nirvana, polo,pyjamas, sari, shampoo, swastika, yoga

Afrikkalaiset kielet: chimpanzee, cola, gnu, gorilla, voodoo, zebra

Australian alkuperäiskielet: boomerang, dingo, kangaroo, koala,wombat

Pohjois-Amerikan intiaanikielet: moccasin, moose, opossum, raccoon,skunk, tomahawk, totem, wigwam

KIRJALLISUUTTA

ALGEO, JOHN. 1998. Vocabulary. The Cambridge History of theEnglish Language IV, 57–91.

CRYSTAL, DAVID. 2003. The Cambridge Encyclopedia of the EnglishLanguage. 2. painos. Cambridge: Cambridge UniversityPress.

GÖRLACH, MANFRED (toim.). 2001. A Dictionary of EuropeanAnglicisms. Oxford: Oxford University Press.

NEVALAINEN, TERTTU. 1999. Early Modern English Lexis andSemantics. The Cambridge History of the English LanguageIII, 332–458.

Oxford English Dictionary Online: http://dictionary.oed.com/PYLES, THOMAS ja JOHN ALGEO. 1993. The Origins and

Development of the English Language. 4. painos. FortWorth: Harcourt Brace Jovanovich.

222

Lainasanoja läheltä ja kaukaa

KIRJOITTAJASTA

FM MINNA KORHOSEN tutkimusintressejä ovat australian-englanti, sosiolingvistiikka, puhutun kielen tutkimus, kieli-asenteet ja korpustutkimus. Hän viimeistelee australian-englantia käsittelevää väitöskirjaansa, joka keskittyy puhutunkielen tutkimiseen ja jonka keskeisinä teemoina ovat amerikan-englannin vaikutus australianenglantiin sekä australianeng-lannissa esiintyvä sosiaalinen vaihtelu niin kielenkäytössä kuinkieliasenteissakin.

223

http://www.helsinki.fi/varieng/people/varieng_korhonen.html

III MUUTTUVA KIELI

MATTI RISSANEN

Miksi englanninoikeinkirjoitus on niinmerkillistä?

”Reformd speling looks kweer or ugly”

At dhe furst glaans a pasej in eny reformd speling looks 'kweer' or'ugly'. Dhis objekshon iz aulwaez dhe furst to be maed; it iz purfektlynatueral; It iz dhe hardest to remuuv. Indeed, its efekt iz not weekenduntil dhe nue speling iz noe longger nue, until it haz been seen ofenenuf to be familyar.

(Scragg, s. 112)

ällaiselta näyttäisi englannin oikeinkirjoitus, josnoudatettaisiin 1940-luvulla laadittua ”Nue

Speling” -uudistusesitystä. Kirjoittaja on varmaan oikeas-sa todetessaan, että ensi silmäyksellä uudistettuoikeinkirjoitus näyttää ”oudolta tai rumalta”. Ainakaansuomalaisen lukijan silmään se ei edes näytä tulkitsevanenglannin ääntämistä erityisen tarkasti tai loogisesti.

T

224

Miksi englannin oikeinkirjoitus on niin merkillistä?

Ote kertoo meille ainakin kaksi asiaa. Ensiksikinoikeinkirjoituksen ja ääntämisen välinen ero askarruttaa –ja on askarruttanut – englantilaisia jatkuvasti, ja toiseksioikeinkirjoituksen uudistus on kaikkea muuta kuinhelppo toteuttaa. Kirjoitukseni loppupuolelle olen kopioi-nut saman tekstiotteen käyttäen vähän myöhemminkehitettyä varovaisempaa uudistusehdotusta.

Puhe ja kirjoitus

Kielen alkuperäisenä ilmaisumuotona pidetään puhetta.Kirjoitusjärjestelmät ovat kehittyneet paljon myöhemmin,ja ainakin useimmat niistä pyrkivät tuottamaan suhteel-lisen tarkan mielikuvan puhutusta kielestä. Jos kirjoitusperustuu puheen äänteiden ilmaisemiseen kirjainmerkein,pidetään ihanteena yleensä järjestelmää, jossa kutakinäännettä, foneemia, vastaa eri kirjain. Suomen kieli onvarsin lähellä tätä ihannetta, vaikka vanhan muisti-säännön mukaan ”sydämeen ei mahdu kahta ämmää”.Moni pysähtyy myös hetkeksi miettimään, miten kirjoi-tetaan esimerkiksi puhutun kielen [katsoppa], [ompa] tairunollinen [ompi]. Englannin kirjoitusasu sen sijaanvaikuttaa äännevastaavuuden kannalta varsin epä-loogiselta ellei suorastaan käsittämättömältä. Tätä asiaapohdiskeli aikoinaan mm. kirjailija G. B. Shaw esittäenleikkimielisesti, että englannin sana fish pitäisi oikeastaan

225

III MUUTTUVA KIELI

kirjoittaa ghoti, koskapa [f]-äännettä vastaa gh sanassarough, [i]-äännettä o sanassa women ja [ʃ]-äännettä tisanassa nation.1

Mistä sitten johtuu englannin ääntämisen ja kirjoi-tusasun kehno vastaavuus? Syitä on useita, mutta tärkeinniistä on oikeinkirjoituksen vakiintuminen lähelle ny-kyistä muotoaan jo viitisen sataa vuotta sitten. Tilanne onvähän samanlainen kuin jos suomen kieltä kirjoitettaisiinedelleen Mikael Agricolan tapaan. Englannin ääntämisenmuuttuminen viime vuosisatoina ei siis juuri näy kirjoi-tusasussa. Make-sanan ääntäminen 1300-luvulla voidaanpäätellä sen nykyisestä kirjoitetusasusta: se oli suunnilleen[ma:kə] eikä suinkaan [meik]. Myös ranskan voimakasvaikutus normannien 1000-luvulla tapahtuneen valloi-tuksen jälkeen antoi englannin oikeinkirjoitukselle omaterikoispiirteensä.

1 Tässä kirjoitelmassa äänteet ja sanojen ääntäminen onmerkitty hakasuluin [...]. Englannin kielen ääntäminen on ilmaistuyksinkertaistetusti teknisiä merkkejä välttäen. Ainoat poikkeuksetovat painoton vokaali [ə], suomen ä-vokaalia vastaava [æ],soinnillista [s]-äännettä vastaava [z], suhuäänteet [ʃ] ja [ʒ] kutensanoissa fish [fiʃ] ja vision [viʒn] sekä [θ] ja [ð], jotka vastaavatenglannin th-kirjainyhdistelmällä kirjoitettuja äänteitä, kuten sanoissathief [θi:f] ja that [ðæt]. Pitkä vokaali on merkitty kaksoispisteellä.

226

227


Muinaisenglannin lähtökohdat

Germaanista kieltä puhuvat heimot anglit, saksit ja juutittulivat varhaisten historioitsijoiden mukaan Englantiinkansainvaellusten loppuvaiheessa 400–500-luvulla, jaenglanti erillisenä kielenä kehittyi seuraavien vuosisatojenaikana. Varhaisimmat englanninkieliset sanat kirjoitettiinriimukirjaimin, joista myöhempään kirjoitukseen periytyi[θ]- ja [ð]-äänteitä vastaava þ eli thorn. Nykyenglanninkirjoitusperinteen alkuna oli kuitenkin kristinuskon mu-kanaan tuoma latinan kieleen ja kirjaimistoon perustuvakirjoitustapa, joka on tuttu myös suomen kielestä.Muinaisenglannin kaudella, 700-luvulta 1100-luvulle,kirjoitus vastasi suhteellisen hyvin ääntämistä – paljontarkemmin kuin nykyenglannissa. Tutkijan ongelmana ontietenkin, että tieto tuon ajan puhutusta kielestä onsuurelta osin päätelmien ja jopa arvailujen varassa.Voidaan kuitenkin otaksua, että puheen ja kirjoituksensuhde oli suunnilleen sama kuin nykyruotsissa tainykysaksassa – muinaisenglanti muistutti muutenkinrakenteeltaan ja jopa sanastoltaan melko tavalla saksaa.Kirjaimisto oli lähes sama kuin nykyenglannissa,tärkeimpinä lisäkirjaimina yllä mainittu þ, sen kanssavaihtoehtoinen ð sekä suomen ä:tä vastaava ae. Esimerkiksimuinaisenglannin sanan [θaet] ’että’ kirjoitusasu þaet taiðaet oli foneettisesti tarkempi kuin vastaavan nyky-englannin sanan muoto that.

III MUUTTUVA KIELI

Pitkiä vokaaleja ei kuitenkaan kirjoituksessa yleensäerotettu lyhyistä. Käytäntö oli siis sama kuin esimerkiksinykyruotsissa. Pronominimuoto him äännettiin täysinsamoin kuin nykyisinkin, mutta min ’minun’ äännettiin[mi:n]. Jotkin kirjaimet, erityisesti s, f, g ja c, saattoivatmerkitä useita toisiaan lähellä olevia äänteitä.

Kirjoitusasun perusteella olisi siis muinaisenglantiataitamatonkin pystynyt suhteellisen hyvin lukemaanääneen tuon ajan kieltä. Annan esimerkkinä Isämeidän -rukouksen ensimmäisen virkkeen:

Fæder ure, þu þe eart on heofonum, si þin nama gehalgod.

Tämä lause ääntyi todennäköisesti suunnilleen seuraa-vaan tapaan (tosin g-äänne kuulosti erilaiselta kuin nyky-englannin tai suomen g):

[Fæder u:re, θu: θe eart on heovonum, si: θi:n nama jehalgod]

Vaikka englannin kieli on noista yli tuhannen vuodentakaisista ajoista muuttunut radikaalisti, tämän yksin-kertaisen virkkeen sanasto tuntuu varmaan tutulta. Ainoaouto sana on relatiivipronomini þe, jota vastaa nyky-englannin that. Pronominimuotoja þu ja þin sekä olla-verbin muotoa eart vastaavat nykykielen vanhahtavat thouja thine sekä art ’are’. Gehalgod on tuttu sanasta hallowed taijopa Halloween tai ruotsin verbinmuodosta helgad.

228


Keskienglannin kehitys

Rajut muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa englanninkielessä normannien valloituksen jälkeen 1000-luvunlopulla. Normannit, sananmukaisesti ”pohjoisen miehet”olivat Ranskaa valloittaneiden viikinkien jälkeläisiä, jotkaolivat muutamassa sadassa vuodessa omaksuneet ranskankielen ja ranskalaisen kulttuurin. Valloitus merkitsiranskalaisuuden läpimurtoa Englannissa ja ranskan kielenvalta-asemaa hallinnon, hovin, yläluokan, kirjallisuuden jakulttuurin kielenä. Aikaisempi, ääntämistä kohtuullisentarkasti seuraileva kirjoitustapa sai uusia, säännön-mukaisuutta horjuttavia piirteitä ranskalaissyntyisten taiRanskassa koulutuksensa saaneiden kirjureiden käsissä.Kirjaimen ja äänteen yhteys alkoi murentua. Kielitieteilijätja historioitsijat ovat antaneet tälle myöhäiskeskiajankaudelle nimen ”Middle English”, ’keskienglanti’, ja senaikarajoiksi määritellään yleisesti vuodet 1150–1500.

Yksi huomattava nykyenglantiin saakka vaikuttavauudistus oli, että [u]-äännettä saatettiin merkitä joko u- taio-kirjaimella. Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, ettäanglonormannissa eli Englannissa puhutussa normanni-ranskassa [u]- ja [o]-vokaalit olivat sulautuneet yhteen. Onarveltu, että kirjurit käyttivät o:ta u:n sijasta erityisestisilloin, kun ympäröivät kirjaimet saattoivat aiheuttaalukuvaikeuksia peräkkäisten pystyviivojen johdosta.Hankalia kirjanyhdistelmiä olivat esimerkiksi wum ja un;

229

III MUUTTUVA KIELI

tästä syystä esimerkiksi [wumman] kirjoitettiin woman ja[sune] ’poika’ sai kirjoitusasun sone, myöhemmin son.Jälkimmäisen sanan kohdalla tosin kannattaa kysyä, miksisamalla tavoin ääntyvä, aurinkoa tarkoittava sanaedelleen kirjoitettiin sunne ja myöhemmin sun. Ehkäpäkirjoitetussa tekstissä haluttiin erottaa nämä kaksierimerkityksistä sanaa toisistaan.

Woman-sanan [u] johtuu edeltävän [w]-äänteenvaikutuksesta. Sana oli alkuperäisessä muinaisenglanti-laisessa muodossaan wifmann ’vaimoihminen’. Monikonwomen [wimin] (muinaisenglannin wifmenn) alkuperäisen[i]-vokaalin säilymiseen ääntämisessä on saattanut vaikut-taa toisen tavun etuvokaali. Näin siis selittyy G. B. Shawnheittämä ajatus fish-sanan vokaalin kirjoitustavasta.

Ranskan vaikutusta oli myös se, että pitkää [u:]-äännettä alettiin merkitä yhdistelmällä ou, kuten sanoissahouse ja mouse (vertaa nykyranskan pour [pu:r]). Nämäsanat kirjoitettiin muinaisenglannissa aivan kuten ruot-sissa hus ja mus, ja ne ääntyivät [hu:s] ja [mu:s].Kirjoitusasussa näkyy myös toinen erikoisuus: ”epä-historiallisen” e-kirjaimen lisääminen sanan loppuun.Englannille on aina ollut ominaista heikkopainoistentavujen vokaalien muuttuminen epämääräiseksi, vähänsuomen [ö]-äännettä muistuttavaksi äänteeksi, joka pyrkiivarsinkin sanan lopussa katoamaan. Kadon jälkeenkirjurit olivat usein epävarmoja siitä, minkä sanojenloppuun e tuli kirjoittaa, ja he lisäsivät sen usein sellai-

230


siinkin sanoihin, joissa vastaavaa äännettä ei koskaan ollutesiintynyt.

Positiivisena uudistuksena voidaan pitää sitä, ettäkeskienglannissa pyrittiin merkitsemään pitkät vokaalit.Tästä on osoituksena edellä mainittu ou-kirjainyhdistel-män käyttöön otto. Pitkiä [e:]- ja [o:]-äänteitä alettiinmerkitä kahdella kirjaimella, kuten sanoissa see ja foot.Järjestelmää tosin mutkisti se, että niin kutsuttuja avoimia[e:]- ja [o:]-vokaaleja saatettiin merkitä kirjainyhdistelmilläea ja oa, kuten sanoissa sea ja boat. Ja ettei järjestelmä olisimuuttunut liian loogiseksi, voitiin pitkä vokaali ilmaistaetenkin kaksitavuisissa sanoissa myös lisäämällä sananloppuun edellä mainittu ”epähistoriallinen” e-kirjain,kuten sanoissa home ja mice, jotka äännettiin [ho:m], [mi:s].

Muinaisenglannin [y]-äänne sulautui tärkeimmissämurteissa yhteen [i]-vokaalin kanssa, joten i- ja y-kirjainten vaihteleva käyttö englannin kielessä on helppoymmärtää, etenkin kun ranskassa vallitsee sama käytäntö.Varsinkin sanojen lopussa alettiin suosia y:tä, kutensanassa witty (muinaisenglannin witig). Muinaisenglannin[y]:n kehitys varhaisimmissa murteissa on kuitenkinaiheuttanut muutaman yllättävän piirteen nykyenglanninsanojen kirjoitusasussa. Tuskin kukaan asiaan perehtymä-tön saattaisi arvata, että englannin bury äännetään [beri]tai että sana [bizi] kirjoitetaan busy. Selityksen tarjoavatvanhat murre-erot. Muinaisenglannin muodot näistäsanoista olivat byrgean ja bysig. Länsimurteissa [y] säilyi

231

III MUUTTUVA KIELI

pitkälle keskienglantiin, ja sitä ryhdyttiin kirjoituksessamerkitsemään ranskalaiseen tapaan u:lla. Tämä kirjoitus-tapa jäi jostakin syystä juuri näissä sanoissa elämäänmeidän päiviimme saakka. Varhaisessa Kentin murteessataas [y]-äänne muuttui jo varhain [e]:ksi, ja yllättäen bury-sanassa tämä ääntämys sai sijansa myös yleiskielessä.

Myös konsonanttien kirjoitustavassa näkyi ranskanvaikutus, joskin muutoksia oli vähemmän ja ne olivatvähemmän radikaaleja kuin vokaaleissa. þ ja ð väistyivätvähitellen th-yhdistelmän tieltä, joskin þ, joka kirjureidenteksteissä alkoi yhä enemmän muistuttaa y-kirjainta, säilyipitkään erityisesti määräisen artikkelin muotona ye, jokaluonnollisesti äännettiin [ðə] tai [ði], vaikka se nykypäiväntekovanhoissa kaupan nimissä, kuten Ye Olde Shoppe,usein äännetäänkin vanhahtavaa toisen persoonanpronominia jäljitellen [ji].

Sanojen alussa y-kirjainta alettiin käyttää [j]-äänteenmerkkinä; aikaisemmin tätä äännettä oli merkitty i- tai g-kirjaimella. Ranskalaisperäisistä lainasanoista oli peräisinuusi tapa merkitä suhuäännettä ti-kirjainyhdistelmällä;ranskan konsonanttiyhdistelmä [sj] oli keskienlantilaisillevieras, ja se korvattiin [ʃ]-äänteellä, kuten sanassa nation.Sananloppuinen [h]-äänne, joka muistutti saksan machen-sanan keskellä olevaa konsonanttia, sai kirjoitusasun ghkuten sanoissa laugh ja through (muinaisenglannin haus-kasti kuvaileva hlæhhan ’nauraa’ ja þurh). Puheessa semuuttui [f]-äänteeksi [la:f] tai katosi kokonaan [θru:].

232


Kirjakielen synty ja suurivokaalisiirtymä

Keskienglannin kauden kirjoituskonventiot selvittävät siisalussa mainitsemani G. B. Shaw’n [fiʃ] = ghoti -vitsin sekäkonsonanttien että vokaalin osalta, mutta englanninoikeinkirjoituksen tarina oli kauden päättyessä vastaalussa. Ratkaiseva tapahtumaketju oli standardienglanninvarhainen kehittyminen, joka alkoi jo keskienglanninkauden lopulla, sekä samanaikaiset rajut vokaalienmuutokset.

Ranskan kielen ylivalta Englannissa alkoi rakoilla1300-luvulla, ja seuraavalle vuosisadalle siirryttäessäenglannin asema vahvistui kirjallisuuden, uskonnon jaennen kaikkea hallinnon kielenä. Viralliset kirjeet,asiakirjat, parlamentin päätökset ja asetukset kirjoitettiinjälleen englanniksi, ja Lontoon virastokieli, ChanceryEnglish, näytteli merkittävää osaa kirjoitetun standardi-kielen verrattain nopeassa kehityksessä. Kirjapainotaitosaapui Englantiin 1400-luvun lopulla William Caxtoninansiosta, ja vaikka kirjanpainajien oikeinkirjoitus-käytänteet olivat aluksi varsin kirjavia, oli painetun sananosuus kirjoituksen vakiintumisessa tietenkin ratkaiseva.Niinpä voidaan sanoa, että jo 1500-luvun lopullaenglannin kielen kirjoitusasu oli saavuttanut lähesnykyisen muotonsa.

233

III MUUTTUVA KIELI

Englannin oikeinkirjoituksen varhaisesta kiteytymi-sestä on hyvänä todisteena Isä meidän -rukouksen alkuWilliam Tyndalen raamatunkäännöksestä vuodelta 1534.Kirjoitettu teksti vaikuttaa jo varsin modernilta, vaikkasanat äännettiin vielä toisin kuin nykyenglannissa. Pää-asialliset erot ovat ”turhan” e:n lisääminen joidenkinsanojen loppuun sekä i- ja y-kirjainten vaihtelu:

O oure father which arte in heven, halowed be thy name. Let thykyngdome come. Thy wyll be fulfilled, as well in erth, as it ys in heven.

Englannin kielen kirjoituksen äännevastaavuudenkannalta oli tuhoisaa, että suuri joukko äänteenmuutoksiatapahtui sen jälkeen kun sanojen kirjoitusasu oli josuureksi osaksi jähmettynyt nykyiselleen. Merkittävinnäistä oli kielen pitkien vokaalien systemaattinen muutos.Ne joko muuttuivat suppeammiksi, esimerkiksi [e:]:stätuli [i:] ja [o:]:sta [u:], tai ne muuttuivat diftongeiksi: [i:]muuttui [ai]:ksi ja [u:] [au]:ksi, [a:]:sta tuli [ei] ja avoimesta[o:]:sta [ou]. Tämä ”Great Vowel Shift” eli ”suuri vokaali-siirtymä” ei näy sanojen kirjoituksessa. Ilmiö selittääsanojen make, meat, keep, fine, boat, boot ja house ääntämisenja kirjoitusasun eron. Näennäistä kaaosta lisää vielä se,että jotkin vakiintuneen oikeinkirjoituksen pitkiksimerkitsemät vokaalit lyhenivät myöhemmin. Siksipä heatäännetään [hi:t] mutta head [hed]; food äännetään [fu:d]mutta foot [fut].

234


Huomattakoon muuten, että pitkien vokaalienmuutosherkkyys ei ole pelkästään englannille ominainenpiirre. Esimerkiksi kaalikääryleen savolainen muoto onkualjkiäryle.

Lyhyet vokaalitkaan eivät säilyneet muuttumat-tomina. Oikeinkirjoituksen kannalta merkittävin onlyhyen [u]-äänteen muuttuminen [a]:ta muistuttavaksivokaaliksi, kuten sanoissa but ja must. Tämä muutos eikuitenkaan koskenut kaikkia sanoja, kuten huomaammemm. sanoista push, pull ja put. Kaikki Pohjois-Englannissamatkailleet ovat varmaan myös huomanneet, että muutosei tavoittanut tämän alueen murteita.

Vokaalia seuraava [r]-äänne sekoitti ääntämisenkorttipakkaa entisestään. Lyhyet [e]-, [i]- ja [u]-vokaalitalettiin [r]:n edellä ääntää pitkää [ö:]-äännettä muistut-tavana vokaalina (muutoksen aiheuttanut [r] hävisimyöhemmin etelä-Englannin standardikielestä). Niinpä firja fur saivat saman ääntämyksen, samoin vokaali sanoissaher ja hurt.

Vieraat kielet vaikuttivat oikeinkirjoitukseenEnglannin renessanssin aikana, 1500-luvulla. Kreikkaa jalatinaa ihannoitiin, ja tästä syystä ranskalaisperäistenlainasanojen kirjoitusasua alettiin korjailla ”alkuperäisem-mäksi”. Ranskasta lainattu perfit tai parfit sai muodonperfect, cors ’ruumis’ muodon corpse, dette muodon debt jalangage muodon language, vain muutaman esimerkin

235

III MUUTTUVA KIELI

mainitakseni. Kahden ensimmäisen sanan ääntäminenmuuttui myös noudattamaan uutta kirjoitustapaa.

Yrityksiä oikeinkirjoituksenmuuttamiseksi

Orm: 1100-luvun edelläkävijä

On aivan selvää, että ääntämisen ja kirjoituksen välinenero on jo pitkään tunnustettu ongelmaksi englanninkielessä, ja ehdotuksia tilanteen parantamiseksi on tehtyvuosisatojen kuluessa. On kuitenkin aika yllättävää, ettäensimmäinen yritys kirjoitusasun saattamiseksi lähemmäsääntämistä on peräisin jo 1100-luvun lopulta. TuolloinEnglannissa asuva kirkonmies nimeltä Orm (nimi saattaaolla skandinaavista alkuperää ja tarkoittaa käärmettä)kirjoitti pitkän ja pitkäveteisen runomittaisen saarna-kokoelman nimeltä ”Ormulum”. Tämän tekstin suurinarvo on tekijän yritys säännönmukaistaa oikeinkirjoitussiten, että se vastaisi paremmin erityisesti pitkien jalyhyiden vokaalien vaihtelua. Ormin tarkoituksena oliilmeisesti helpottaa pappien työtä heidän lukiessaanääneen tekstiä. Orm kahdensi konsonantin, milloin senedellä oli lyhyt vokaali. Esimerkiksi sanassa Crisstenndom’Christianity’, [i] ja [e] olivat lyhyitä ja [o] pitkä. Hän olimyös ensimmäinen, joka käytti wh- ja sh- kirjain-

236


yhdistelmiä aikaisempien hw- ja sc-yhdistelmien sijastaesimerkiksi sanoissa wher(e) ja flæsh ’flesh’.

Renessanssin uudistuspyrkimyksiä

Kesti muutamia satoja vuosia, ennen kuin taas tehtiinvakavia yrityksiä kirjoituksen uudistamiseksi siten, että separemmin vastaisi ääntämistä. Asialla olivat Englanninrenessanssiajan koulumiehet ja oppineet. Yhtenä uudistus-pyrkimysten virikkeenä oli 1500-luvun loppupuolellaäidinkieltä kohtaan tunnettu uusi arvostus ylenpalttisenklassisten kielten kunnioituksen jälkeen. Myös oikein-kirjoituksen yhä suurempi erkaneminen ääntämisestähuolestutti etenkin nuorten kirjoitustaidosta vastaaviaopettajia. Vuonna 1569 foneetikko John Hart julkaisiensimmäisen systemaattisen esityksen englannin uudeksikirjoitusasuksi. Hartin toiveena oli luoda järjestelmä, jossakutakin äännettä vastaisi oma kirjaimensa, ja hän pyrkiitse asiassa luomaan kansainvälisen foneettisen aakkoston.Hartin ajama kirjoitustapa, jossa pitkät vokaalit on

Ormulum-tekstin alku: Nu broþerr wallt[er] broþer[r] min afft[er] þeflæshess ki[n]de. & broþer[r] min i crisstenndom… Suluissa olevatkirjaimet on merkitty käsikirjoituksessa rivin yläpuolelle.

237

III MUUTTUVA KIELI

merkitty kirjaimen alla olevalla pisteellä käy ilmi oheisestakuvasta.

Ei ole ihme, että Hartin sinänsä kunnioitettavamuutosehdotus ei saanut ilmaa siipiensä alle. Radikaaliauudistusta vastustettiin perusteluin, jotka ovat tuttujavielä meidänkin aikanamme: kirjoitusperinnettä ei pidämuuttaa, nopeasti muuttuvaa ääntämistä jäljitteleväkirjoitus johtaa horjuvuuteen ja kaaokseen, lainasanojenkulttuuriyhteys muihin – erityisesti klassisiin – kieliinkatoaa jne. Välittävää kantaa edusti mm. vuosisadanlopun tunnetuimpiin pedagogeihin kuuluva rehtoriRichard Mulcaster, joka vastusti äärimmilleen vietyäfoneettista kirjoitusjärjestelmää mutta pyrki sanalistojalaatimalla vakiinnuttamaan oikeinkirjoitusta siten, ettäsama sana kirjoitettaisiin aina samalla tavoin. Mulcasterinnykyaikaiselta vaikuttavaa oikeinkirjoitusta kuvastaaseuraava ote:

It were a thing verie praiseworthie in my opinion and no lesseprofitable then praise worthie, if som one well learned and as laboriousa man, wold gather all the words we vse in our English tung, whethernaturall or incorporate, out of all professions, as well learned as not,into one dictionarie,

(Dobson, s. 128)

238


Sivu John Hartin AnOrtography -teoksestavuodelta 1569. Sivunalku nykyenglanninkirjoitustapaa noudat-taen: …written in allvirtue and good living.And that may be called awell writing when is soready as in taking nocare…

239

III MUUTTUVA KIELI

1600-luvulla keskustelu ääntämisen ja oikeinkirjoituksensuhteesta jatkui vilkkaana, mutta Mulcasterin konserva-tiivisen välittävä asenne pääsi voitolle. Alettiin myöskorostaa oikeinkirjoitustaidon merkitystä henkilönsivistystason heijastajana. William Holder kirjoittaavuonna 1669 teoksessaan Elements of Speech:

We are apt ... to laugh at the uncouth Spelling in the writings ofunlearned persons, who writing as they please, that is, using suchLetters, as justly express the power or Sound of their Speech; yet,forsooth, we say write not true English.

(Scragg, s. 89)

Viime vuosisatojen yrityksiä

1700-luvulla oikeinkirjoituksen uudistusinto Englannissalopahti. Sen sijaan Amerikassa valtiomies ja tiedemiesBenjamin Franklin ajoi tarmokkaasti ääntämiseen perus-tuvan oikeinkirjoituksen asiaa. Hänen yrityksensä eiherättänyt yleistä vastakaikua, mutta 1700-luvun lopullaitsenäistyneissä Yhdysvalloissa heräsi ymmärrettävästiajatus oman amerikkalaisen oikeinkirjoitustavan kehit-tämiseksi. Uudistuksen isänä voidaan pitää NoahWebsteriä, jonka nimeä kantava sanakirja on tuttu vielämeidänkin päivinämme. Sanakirja loi perustan useimmilleoikeinkirjoitustavoille, jotka erottavat amerikanenglanninbrittienglannista. Näistä mainittakoon päätteet -er ja -or,

240


joita brittienglannissa vastaavat -re ja -our, kuten sanoissacenter/centre ja harbor/harbour.

Englannissa keskustelu oikeinkirjoituksen uudistuk-sesta virisi uudelleen 1700-luvun lopulla, ja seuraavallavuosisadalla tehtiin jälleen vakavia yrityksiä ääntämisen jaoikeinkirjoituksen saattamiseksi lähemmäksi toisiaan.1800-luvun lopulla perustettiin erityinen yhdistys, TheBritish Spelling Reform Association, kehittelemään uudis-tettua järjestelmää. Yhdistyksen jäseniä olivat lingvistienohella sellaiset kuuluisuudet kuin Charles Darwin jarunoilija Alfred Tennyson. Myös Yhdysvalloissa pohdit-tiin uudistusta jatkuvasti; lisämotiivina uudella mante-reella olivat monikansallisen siirtolaisväestön kielen-oppimisongelmat.

Kiinnostus oikeinkirjoituksen uudistamiseen jatkuiAtlantin molemmilla puolilla myös 1900-luvulla. Uusistakirjainmerkeistä kuitenkin luovuttiin, ja pyrkimyksenä oliennen kaikkea säännöllistää oikeinkirjoitus siten, ettäkutakin äännettä vastaisi kaikissa sanoissa mahdolli-suuksien mukaan sama kirjain tai kirjainyhdistelmä. ”NueSpeling”-ehdotusta valaisevan otteen olen lainannutkirjoitukseni alkuun. 1950-luvulla kehitetty ”RegularizedInglish” oli edellistä hillitympi uudistusyritys, kutenseuraavasta otteesta näkyy:

At the first glaance a passage in eny reformd spelling looks 'queer' or'ugly'. This objection iz aulwayz the first to be made; it iz perfectlynatural; it iz the hardest to remoove. Indeed, its effect iz not weakend

241

III MUUTTUVA KIELI

until the new spelling iz no longer new, until it haz been seen offenenuff to be familiar.

(Scragg, s. 112)

Uudistuuko englannin oikeinkirjoitus?

Katsaukseni tarkoituksena on ollut toisaalta selvittää,miten ääntämisen voimakas muuttuminen ja oikeinkir-joituksen varhainen vakiintuminen ovat väistämättäjohtaneet puhutun ja kirjoitetun englannin erkanemiseentoisistaan. On myös ilmeistä, että viidensadan vuodentarmokkaiden mutta tuloksettomien uudistuspyrkimystenjälkeen on vaikea kuvitella englannin kielen kirjoitusasunradikaalia muuttamista tavalla, joka toisi sen lähellesuomen tai edes ruotsin ja saksan järjestelmiä.Konservatiivisesti ajattelevat ovat toistuvasti todenneet,että oikeinkirjoituksen uudistus lisäisi kielen homo-nyymien eli samalla tavoin kirjoitettujen mutta erimerkityksen omaavien sanojen määrää ja täten haittaisikielen ilmaisun selkeyttä. Tämä haitta on kuitenkinsuurelta osalta näennäinen. Kielentutkijat ovat yksi-mielisiä siitä, että samalta kuulostavien tai näyttävienerimerkityksisten sanojen esiintyminen ei ole vakava estepuhutun tai kirjoitetun tekstin ymmärtämiselle; asiayhteysilmaisee käytännössä lähes aina sanan oikean merki-tyksen. Suurin ongelma uudistuspyrkimyksissä olisikin

242


kultaisen keskitien löytäminen – järjestelmän, joka yksin-kertaistaa kirjoitusta riittävän tehokkaasti mutta ei aiheutavoimakkaita tunnereaktioita. Ehkäpä englannin yhävahvistuva asema maailmankielenä ja sen opetuksenlisääntyminen maailman eri puolilla tukevat myös näitäpyrkimyksiä.

KIRJALLISUUTTA

Tämän kirjoitelman tärkein lähde on ollut D. G. SCRAGGIN teosA History of English Spelling (Manchester University Press,1974). Myös moniosainen The Cambridge History of the EnglishLanguage (Cambridge University Press, 1992–2001) sisältääyksityiskohtaisen katsauksen englannin kielen ääntämisen jaoikeinkirjoituksen kehitykseen. E. J. DOBSONIN kaksiosainenEnglish Pronunciation 1500–1700 (Oxford University Press, 1970)on korvaamaton lähde kuvattaessa englannin kielen kehitystäajanjaksona, jolloin ääntämisen ja oikeinkirjoituksen erot lopul-lisesti vakiintuivat.

Päivitys 2014

Viimeaikaisista englannin kielen oikeinkirjoituksenkehitystä käsittelevistä teoksista mainittakoonCHRISTOPHER UPWARD ja GEORGE DAVIDSON, The History ofEnglish Spelling (Wiley-Blackwell, 2011). Teoksen onarvostellut J. B. Shipley English Today -lehdessä (29:2).

243

III MUUTTUVA KIELI

KIRJOITTAJASTA

Emeritusprofessori MATTI RISSANEN oli tutkimusyksikön joh-taja vuoteen 2001. Hän tutkii englannin kielen rakenteenkehitystä muinaisenglannista nykyenglantiin erityisestitietokonekorpusten avulla. Hän osallistui asiantuntijanaShakespearen näytelmien käännösprojektiin (WSOY 2004–2014).

244

http://www.helsinki.fi/varieng/people/varieng_rissanen.html

PÄIVI PAHTA ja ARJA NURMI

Vaihdetaan koodia

Johdanto

ika usein kuulee puhetta, jossa käytetään kahta taiuseampaa kieltä vuorotellen. Kielentutkimuksessa

ilmiöstä käytetään nimeä koodinvaihto (engl. codeswitching). Koodinvaihto on yleistä kaksikielisten kielen-käytössä, mutta sitä esiintyy muissakin yhteyksissä – ainakun kielet kohtaavat. Samaa termiä voidaan käyttää myösyhden kielen sisällä tapahtuvista siirtymistä, kunesimerkiksi yleiskielisessä puheessa esiintyy murre-ilmaisuja, murteen seassa yleiskieltä tai arkisen puhe-kielen seassa muodollista kirjakieltä.

Kielen sisäistä vaihtelua tyylistä tai rekisteristätoiseen pidetään luonnollisena, kun taas kahden kielenvälillä tapahtuvaan koodinvaihtoon suhtaudutaan useinkarsaasti. Asenteet sitä kohtaan ovat monella tapaa paljonkielteisempiä kuin vaikkapa murteen käyttöön.Koodinvaihdon katsotaan liittyvän puhekielisyyteen,arkikieleen ja ”huonoon” kieleen. Puhutaan ”seka-kielestä”. Esimerkiksi Kjell Westön Leijat Helsingin

A

245

III MUUTTUVA KIELI

yllä -romaanin ruotsinkielisen alkuperäisversiondialogissa suomenkieliset ilmaisut ja repliikit herättivätpahennusta, koska koodinvaihtoa ei katsota kirjakieleneikä siis myöskään kirjallisuuden kielen ominaisuudeksi.Yksittäisen kielenpuhujan koodinvaihto saatetaan mieltäämyös huonon kielitaidon merkiksi. Kieliyhteisönnäkökulmasta sitä pidetään usein osoituksena kielenrappeutumisesta.

Koodinvaihto voi kuitenkin olla rationaalinen japerusteltu tapa käyttää kieltä. Monissa puheyhteisöissä seon jopa luonnollisempaa kuin yksikielinen kommu-nikointi. Koodinvaihtoa pidetään erityisen merkityk-sellisenä identiteetin ilmaisukeinona. Se ilmaisee puhujansuhdetta keskustelukumppaneihinsa: puhuja voi senkautta ilmaista olevansa tietyn puheyhteisön jäsen. Se voipitää yllä ryhmähenkeä. Sen avulla voidaan myös sulkeaihmisiä keskustelun ulkopuolelle tai salata asioita kieltätaitamattomilta; esimerkiksi monet vanhemmat turvau-tuvat koodinvaihtoon silloin kun eivät halua lastensaymmärtävän, mistä puhutaan. Siirtymien avulla voidaanmyös tietoisesti luoda erilaisia merkityksiä. Koodin-vaihtoa voidaan käyttää tyylikeinona elävöittämäänpuhetta tai laukaisemaan jännitystä, tai sen kauttavoidaan lisätä ilmaisun tarkkuutta tai painokkuutta.Joissain tapauksissa koodinvaihto on pakon sanelemaa,esimerkiksi silloin, kun omassa kielessä ei ole sanaailmiölle, josta puhutaan. Koodinvaihto voi olla myös

246

Vaihdetaan koodia

tiedostamatonta. Eräät koodinvaihdon tutkimuksetkertovat, että henkilöt, joiden puheessa koodinvaihtoaesiintyy, eivät aina välttämättä huomaa tai mielläkäyttävänsä puhuessaan kahta eri kieltä.

Aina ei kielentutkijallekaan ole selvää, ovatkotutkittavien puheessa tai kirjoituksessa esiintyvätilmaukset samaa kieltä vai eri kieliä. Koodinvaihdonerottaminen muista kielikontakti-ilmiöistä, kuten laina-sanoista, on käytännössä joskus varsin vaikeaa. Kielen-tutkijalle koodinvaihto onkin monitahoisuudessaanmielenkiintoinen tutkimuskohde, kuten ovat myös siihenkohdistuvat asenteet. Tässä katsauksessa esittelemmeilmiötä muutamin meiltä ja muualta saaduin esimerkein.

Monikieliset yhteisöt

Monikielisiä yhteisöjä, joiden jäsenet käyttävätsäännöllisesti arjessaan useampaa kuin yhtä kieltä, onrunsaasti eri puolilla maailmaa. Ensimmäisenä tulevatmonille mieleen nykyiset maahanmuuttajayhteisöt taisuurkaupunkien kulttuurien sulatusuunit. Kaksikie-lisyyttä esiintyy kuitenkin myös hyvin pitkäaikaisenakielialueiden rajaseuduilla, kuten suomenruotsi tai vaik-kapa Tornionlaakson meänkieli osoittavat.

Kielten asema monikielisissä yhteisöissä vaihtelee.Joissakin yhteisöissä keskeisille vähemmistökielille on

247

III MUUTTUVA KIELI

lainsäädännön kautta turvattu sama asema kuinvaltaväestön kielellä on. Tällainen tilanne vallitseeesimerkiksi Suomessa ja Sveitsissä. Useimmilla vähem-mistökielten puhujilla on jossain määrin tarve käyttäämyös valtaväestön kieltä. Jotkin tilanteet voivat vaatiayhden kielen käyttöä, jotkin taas toisen. Monin paikoinmaahanmuuttajien on julkisissa tai virallisissa yhteyksissä,kuten työssä, kaupassa tai virastoissa, käytettävä valta-väestön kieltä, kun taas kotioloissa ja samantaustaistentuttavien kesken puhutaan omaa äidinkieltä. Tällöinpuhutaan diglossiasta; termillä tarkoitetaan siis sellaistayhteisöllistä kaksikielisyyttä, jossa kielillä on eriytyneettehtävät.

Kun arki on kahden eri kielen värittämää, tuleehelposti puheessaan käyttäneeksi elementtejä molemmistakäyttökielistä, riippumatta siitä, mikä niiden virallinenasema on. Näin käy erityisesti silloin, kun puhutaan”omien” kesken. Suomessa tutuinta on varmaankinpääkaupunkiseudun nuorten kaksikielisten keskenäänkäyttämä suomenkielisiä sanoja sisältävä ruotsi.Sivullisten huomio kiinnittyy varsinkin nuorten ruotsinseassa esiintyviin suomenkielisiin kirosanoihin, joitamonet paheksuvat – nuorten kielenkäyttöhän yleensäkinherättää kielteisiä tunteita vanhemmissa ikäpolvissa.Kyseessä on kuitenkin yksi koodinvaihdon tavallisistailmenemismuodoista. Tutkimuksen mukaan esimerkiksisuuri osa Tornionlaaksossa asuvista kaksikielisistä

248

Vaihdetaan koodia

ilmoittaa kiroilevansa suomeksi, koska suomenkielisissävoimasanoissa tuntuu olevan paremmin tehoa. On myösmahdollista, että kiroileminen ei tunnu niin vakavaltahyvien käytöstapojen vastaiselta rikkeeltä, jos se tehdäänmuulla kuin omalla koti- ja sivistyskielellä. Puhujanmielessä siirtymä toiseen kieleen siis saattaa jokovahvistaa tai heikentää ilmaisun voimaa. Toisaaltasiirtymien erityinen merkitys saattaakin liittyä identi-teettiin ja ryhmähenkeen: juuri tähän tapaan tämänporukan kesken kuuluu puhua.

Kaksikielisen aikuisväestönkin kielenkäytössä voikuulla koodinvaihtoa. Helsinkiläisessä raitiovaunussa eräsnuorehko naispuolinen matkustaja puhui taannoinmatkapuhelimeensa: ”Det är rasituksessa som denkommer fram den här strålningen … Jag tänker ge ensådan sähkökipuhoito till strålningen … Hon sa att det ärlonkankoukistaja som … Jag ska se henne nu och sen skajag till jumppa.” Hänen puheessaan siirtymät näyttävätliittyvän ammatilliseen kielenkäyttöön, erityisesti ter-meissä, joiden kohdalla koodinvaihto onkin yleistä.Samalla ne kertovat elämäntyylistä. Myös tämä on varsintavallinen koodinvaihdon ilmenemismuoto, joka sekinliittyy puhujan identiteettiin ja hänen puheyhteisönsäkielenkäyttöön. Molemmissa esimerkkitapauksissammesiirtymät toiseen kieleen ovat yksittäisiä sanoja. Koodin-vaihtaja voi kuitenkin yhdistellä kielenkäytössään erimit-

249

III MUUTTUVA KIELI

taisia ja rakenteeltaan varsin vaihtelevia ilmauksia erikielistä.

Myös englanninkielisten maiden joukossa onmonikielisiä yhteisöjä. Kielten asema niissä vaihtelee.Kanada on virallisesti kaksikielinen maa, ja ranskan asemavähemmistökielenä on siellä perinteisesti vahva. MyösWales on virallisen näkemyksen mukaan nykyäänkaksikielinen, ja kymriä puhuvien määrä on siellä viimevuosina lisääntynyt. Monissa Britannian entisissä siirto-maissa englanti on monikielisten yhteisöjen virallinenkieli, tai yksi virallisista kielistä kuten Intiassa. Koodin-vaihto on näissä yhteisöissä arkinen osa monien ihmistenkommunikointia.

Britannia, Yhdysvallat, Kanada ja Australia ovatottaneet vastaan suuren joukon maahanmuuttajia eripuolilta maailmaa, ja koodinvaihto siirtolaisten kielen-käytössä onkin varsin yleistä. Esimerkiksi käy amerikan-suomalaisten fingliska, jota on tutkittu jo pitkään. MyösAustralian suomalaissiirtolaisten kielenkäyttö on viimeaikoina herättänyt kiinnostusta. Yhdysvaltojen ja Britan-nian maahanmuuttajayhteisöjen, kuten monien muiden-kin englantia käyttävien yhteisöjen, koodinvaihto-käytännöistä on kertynyt runsaasti tutkimustietoa. Yhdys-valtojen latinoväestön käyttämä espanjansekainen eng-lanti tunnetaan laajalti myös viihdekulttuurin välityksellä.Ricky Martin laulaa espanjaksi tai englanniksi tai koodiavaihtaen: ”Living la vida loca”. Englannin ja italian välistä

250

Vaihdetaan koodia

koodinvaihtoa voi kuulla mm. kulttimaineeseenkohonneessa Kummisetä-elokuvassa (1972):

I never thought you were a bad consiglieri, Tom. I thought Santinowas a bad don, rest in peace.

Leave the gun, take the cannoli

Suomi – englanti

Koodinvaihtoa esiintyy myös muiden kuin kaksikielistenyksilöiden tai yhteisöjen kielenkäytössä. Kuka tahansavierasta kieltä taitava voi sirotella oman äidinkielensäjoukkoon vieraskielisiä sanoja tai ilmaisuja. Englanninkielen yleistyessä Suomessa monilla elämänalueilla jasuomalaisten englannin taidon lisääntyessä voi suomen jaenglannin välistä koodinvaihtoa havaita monissayhteyksissä. Sitä esiintyy varsinkin puheessa mutta myöskirjoitetussa kielessä. Se on erityisen yleistä eräidensosiaalisten ryhmien ja kulttuurin osa-alueiden kielen-käytössä; seuraavassa joitakin esimerkkejä puhekielestä jaammattikielistä.

251

III MUUTTUVA KIELI

Puhekieli

Suomalaisten puheessa esiintyy nykyisin runsaastikoodinvaihtoa suomen ja englannin välillä. Monenlaisetenglanninkieliset adverbit ja diskurssipartikkelit ovatyleistyneet: ”sinne on about tunnin matka”, ”anyway, sesanoi, ettei se ole mitään vakavaa”, ”se nyt vaan on näin,you know”. Englanninkielisiä tokaisuja kuulee eri-ikäistensuomalaisten keskusteluissa: ”No problem”, ”Whoknows?”, ”Maybe”, ”So?”, ”So what?”, ”Entäs sitten –who gives a shit?”, ”Sit mä olin silleen niinku et hei, whocares?”. Tavatessaan ilmeisesti pitkästä aikaa Helsinginkadulla tuttavansa nuori nainen tervehti tätä ilahtuneenasanoen: ”Hei! Long time no see! Mitä sulle kuuluu?”Englantilaiset tervehdykset ”Hi” ja ”Hello” ovat yleisiätuttavien kesken. He saattavat myös hyvästellä toisensasanoen ”See you”. Myös englantilaisten kirosanojenkäyttö on tavallista.

Englanninkielisten ilmaisujen yleistyminen suomenseassa esimerkiksi television keskusteluohjelmissaosoittaa, miten laajalti suomalaiset, ehkäpä huomaa-mattaan, olettavat toistensa nykyään ymmärtävän eng-lantia. Kun Voimala-ohjelmassa syksyllä 2003 puhuttiinIdols-sarjan tuomareiden antamasta tylystä palautteesta jasen haitallisesta vaikutuksesta kilpailuun osallistuviinnuoriin, eräs keskustelijoista totesi nuorten olevan ”bydefinition epävarmoja itsestään”. Viime aikoina englantia

252

Vaihdetaan koodia

on alkanut näkyä myös sanomalehtien sivuilla entistäuseammin haastateltavien puhetta siteerattaessa:

Tässä tehtävässä olen sen lopullisesti tajunnut: kaunokirjallisuus onnyt todella cool.

(Helsingin Sanomat 23.10.2003)

Varsinkin nuorison kielessä vilisee englantia suomenseassa. Ilmiö liittyy läheisesti englannin dominoimaanpopulaarikulttuuriin. Kyseessä ei kuitenkaan ole aivanuusi ilmiö, vaikka se onkin viime vuosina entisestäänyleistynyt. Esimerkkejä koodinvaihdosta on myös suoma-laisen popmusiikin sanoituksissa. Monet jo keski-ikäänehtineet suomalaiset muistavat Hectorin laulaneen:

Jos sä tahdot niin – mä tulen kallioiden läpi,Jos sä tahdot niin: whatever makes you happy.

(”Jos sä tahdot niin” levyltä Varjot ja lakanat, 1988)

Klassinen esimerkki löytyy myös Juice Leskisentuotannosta: ”Kai Seppo teki kepposen ja käy tamtam!Juankoski Here I Come!” (Juice Leskinen & Coitusint -yhtyeen levyltä Per Vers, runoilija, 1974). Popmusii-kissakaan koodinvaihto ei toki rajoitu suomen jaenglannin vaihteluun. Tunnelman luomiseen voidaankäyttää monia eri kieliä; esimerkiksi Nylon Beat elävöittääkerrontaansa espanjalla: ”Adios, amigos, nyt lähdön hetkion / Tää on suuri jos / Adios” (”Adios” levyltä Valehtelija,

253

III MUUTTUVA KIELI

1999). Suomirokin klassikoista Eppu Normaali riimitteleevenäjän avulla: ”Älä mene njet njet, mennessäsi sydämeniviet” (”Njet njet” levyltä Maximum jee & jee, 1979).

Ammattikielet

Myös monien ammattiryhmien kielenkäytössä esiintyyrunsaasti englantia suomen seassa. Esimerkiksi tietotek-niikka- ja viestintäaloilla englanninkielistä termistöäkäytetään yleisesti suomenkielisessä puheessa. Voidaansanoa vaikkapa: ”kone oli koko yön päällä, diskdefragmentia jyräämässä”. Siirtymät englantiin eivätkuitenkaan rajoitu puheeseen, vaan kielten vaihteluaesiintyy myös kirjoitetussa kielessä, mm. erilaisissaasennusohjeissa.

Uusi kirjoitin lisätään Printers-kansion Add Printer-kohdasta.Kysyttäessä miten printteri on kiinni koneessa, valitaan Networkprinter ja seuraavan valikon polkuun kirjoitetaan jono jonka takaakirjoitin löytyy. ... Jos haluat tulostaa myos DOS-ohjelmista, valitseYes allaolevista napeista ja seuraavasta ruudusta varaa haluamasiportti Capture Printer Port-napin kautta.

(http://www.cc.utu.fi/asennus/win98.html)

254

Vaihdetaan koodia

Palomuurin virustorjunta päivitettiin vasta eilen, joten Bugbearia onpäässyt livahtamaan läpi.F-Securen tarkistus/poistotyökalu löytyy […]\f-bugbr kansiosta (tuonäkyy vain käytettäessä […] tunnuksia). Seuraavassa ohjeettarkistukseen:1. Avaa komentokehote (start - run - kirjoita cmd ja paina ok)2. kopioi c:n juureen (kirjoita copy […]\f-bugbr\f-bugbr.exe c:\ japaina enter)3. Siirry C-asemalle (kirjoita c: ja paina enter)

(Mikrotukihenkilön sähköpostitse lähettämät virustorjuntaohjeet,kevät 2003)

Kun englanninkielistä termistöä käyttävästä alastavälitetään uutisia, siirtyy koodinvaihto myös sanoma-lehtien asiaproosaan: ”Operaattorin helpdeskiin jonot-taminenkin maksaa” (Helsingin Sanomat 22.10.2003).

Monen muunkin alan kielenkäytössä englan-ninkieliset termit ovat yleisiä. Syitä tähän voi olla monia.On aloja, joilla kaikki oppikirjat ovat englanninkielisiä. Onmyös tieteenaloja, joilla suomalaiset tutkijat lähespoikkeuksetta julkaisevat tutkimustuloksensa englanniksi.Kaikilla aloilla suomenkielistä termistöä ei siis opita, jajoillakin aloilla sitä ilmankin voidaan toimia, joskintermistön luominen ja vakiinnuttaminen on kulttuuristapääomaa. Joillakin nopeasti kehittyvillä tieteen- jatekniikan aloilla suomenkielisen termistön kehittämistyöei tahdo pysyä kehityksen vauhdissa, jolloin vakiintuneitatermejä ei ole käytettävissä. Joissakin tapauksissa englan-ninkielistä termiä saatetaan pitää täsmällisempänä kuin

255

III MUUTTUVA KIELI

suomenkielistä vastinetta. Joskus näkee käytettävänmolempia rinnakkain, esimerkiksi silloin, kun kirjoitetaansuuremmalle yleisölle suunnattua asiaproosaa:

Pysyvillä orgaanisilla yhdisteillä (persistent organic pollutant)tarkoitetaan kemiallisia aineita, jotka hajoavat erittäin hitaasti.


Nykyään Latella on oma firma, joka tuo näitä importperformance -lisäosia. Termi tulee Jenkeistä: import tarkoittaatuontiautoa, Yhdysvalloissa siis japanilaista. Performance viittaasiihen, miten auton suorituskykyä ja ulkonäköä parannetaan – tehdäänvakioautosta urheilullisempi.

(Helsingin Sanomat, Nyt-viikkoliite 43/2003, 24.10.)

Englannin yleistyminen suomalaisten työyhteisöjen kiele-nä lisää myös englannin käyttöä suomen seassa. Toisinaanenglannin käyttöön tottunut puhuja tai kirjoittaja tuleevain valinneeksi suomenkielisen sijaan englanninkielisenilmauksen. Eräs kollegamme kirjoitti lähestyvästä konfe-renssista sähköpostiviestissään: ”Abstrakteille ei vielä olefixattu deadlineä”. Kun kerroimme käyttävämme esi-merkkiä havainnollistamaan koodinvaihtoa käsittelevääartikkeliamme, kirjoittaja kertoi kirjoittaneensa noin,koska asian ilmaiseminen kokonaan suomeksi olisi vienytenemmän aikaa ja tilaa. Samantapainen esimerkki löytyiHelsingin Sanomien siteeraaman asiantuntijan kielen-käytöstä:

256

Vaihdetaan koodia

”Heavy userit juovat valtavasti, mutta tavalliset userit aiheuttavatsuurimmat kustannukset, koska heitä on niin paljon”, […] sanoo.


Viime vuosina ovat käyneet yleisiksi työpaikkailmoi-tukset, joissa suomenkielisessä ilmoituksessa haettavanaolevan työn nimike on englanniksi: ”Palvelukseenhalutaan Sales Manager”, ”Etsimme Espoossa sijaitsevaanmyyntiyhtiöömme Sinua, myynti- ja tuloshakuinenCountry Manager”, ”Haemme myynti- ja markkinointi-tiimiimme ketjumyyntipäällikköä (Key AccountManager)”, ”Controller Keskusyksikköömme Helsinkiin… Lisätietoja antaa Group Controller N.N.”. Kansain-välisissä yrityksissä tällainen käytäntö on jossain määrinymmärrettävää, koska useissa maissa toimivien yritystentehtävänimikkeet voidaan tällöin ilmoittaa koko organi-saatiossa samaa termiä käyttäen. Ilmiö näyttää kuitenkinesiintyvän myös kotimaisten yritysten ilmoittelussa.Asiaan on kiinnittänyt huomiota mm. Helsingin yli-opiston suomen kielen laitos, joka valitsi tämän käytännönvuoden 2002 kielisammakoksi. Arvosteluperiaatteissavieraskielisten nimikkeiden sanottiin hämärtävän työn-kuvaa ja turhaan mystifioivan yritysmaailman toimintoja.

257

III MUUTTUVA KIELI

Koodinvaihtoa vai lainaa?

Koodinvaihdon määrittely ei ole aivan niin yksinkertaistakuin edellä olevasta voisi päätellä. Toisinaan on vaikeasanoa, onko vierasperäinen ilmaus koodinvaihtoa vaionko kysymyksessä laina. Kielenpuhujan näkökulmastakysymyksellä ei ole juuri merkitystä, mutta kielen-tutkijalle se tuottaa päänvaivaa. Varsinkin yksittäistensanojen osalta raja koodinvaihdon ja lainautumisen välilläon häilyvä, ja usein voi olla vaikeaa lopullisesti ratkaista,kumpi ilmiö on kyseessä. Kielentutkijat ovat luoneeterilaisia ohjeistoja siitä, millä perusteilla ilmiöt voidaanerottaa toisistaan. Yksi yleisesti käytetty kriteeri onäänneasu. Jos vierassana on ääntämiseltään mukautettupääkieleen, se on laina. Jos taas äänneasu on alkukielenmukainen, on kyseessä koodinvaihto. Kriteereinäkäytetään myös sitä, miten laajalti levinnyt tai mitenvakiintunut se on yhteisön kielenkäytössä.

Monet nykysuomeen laajalti levinneet anglismiteivät ole varsinaista koodinvaihtoa; ne ovat mukautuneetsuomen kielen ääntämiseen, ja niillä on usein jopa sitävastaava vakiintunut kirjoitusasu. Esimerkiksi englannincome on -ilmauksesta on muokkautunut suomen äänne- jakirjoitusasuun integroitunut ”kamoon”. Tämä puhe-kielessä yleinen sana esiintyy mm. Rovaniemenkaupungin järjestämän Kamoon kaamos -tapahtumannimessä. Myös Kari Hotakainen novellikokoelmassaan

258

Vaihdetaan koodia

Näytän hyvältä ilman paitaa (2000) käyttää vakiintuneitaanglismeja, mutta myös koodinvaihtoa: ”Late oli tietystiyksinäinen, tosi loner, no kamoon, ei Korsossa kasva kufinnit” (s. 9). Samaan ryhmään ”kamoon”-sanan kanssakuuluvat mm. yleisesti suomalaisten puheessa esiintyvätsanat breikki, brändi, drinkki, fani, keissi, miitinki, netti,pointti, sori, stoori tai tiimi, kuten myös sellaisetvaatekappaleiden nimet kuin ribbi-poolo ja svetari.Esimerkkejä näiden sanojen käytöstä kirjoituksessa voilöytää helposti erilaisilta internetsivuilta ja -keskus-telupalstoilta.

Samanlainen irrationaalinen keissi oli Somalian”rauhanturvaoperaatio”. … Tuohon aikaan taisi olla Lewinsky keissipahimmillaan USAssa ?

(http://www.mphelsinki.net/t137773-7.html)

Kristillisellä teatterilla on hyvä pointti(http://www.tampereenkirkkosanomat.fi/Arkisto/200304/juttu5.htm)

Starcraft – muutama strateginen pointti(http://www.myrsky.net/txtreader.aspx?d=starcraft_opas1)

Oman ryhmänsä muodostavat kulttuurisidonnaiset lainat,joiden kuvaamiseen ei ole vakiintunutta suomenkielistäsanaa, kuten happy hour, take away tai cheerleader.

259

III MUUTTUVA KIELI

KIRJALLISUUTTA

JÖNSSON-KORHOLA, HANNELE ja ANNA-RIITTA LINDGREN(toim.). 2003. Monena suomi maailmalla: suomalaisperäisiäkielivähemmistöjä. Helsinki: Suomalaisen KirjallisuudenSeura.

KALLIOKOSKI, JYRKI. 1995. Koodinvaihto ja keskustelunmoniäänisyys. Virittäjä 99, 2–24.

MANTILA, HARRI. 2001. Vähemmistökielen sorto ja elpyminen.Arvostelu teoksesta Birger Winsa, Language Attitudes andSocial Identity: Oppression and Revival of a MinorityLanguage in Sweden. 1998. Virittäjä 105, 151–156.

NURMI, ARJA ja PÄIVI PAHTA. 2004. Social stratification andpatterns of code-switching in early English letters.Multilingua.

PAHTA, PÄIVI. 2003. Code-switching in medieval medicalwriting. Teoksessa Irma Taavitsainen ja Päivi Pahta(toim.) Medical and Scientific Writing in Late MedievalEnglish. Cambridge: Cambridge University Press, 73–99.

ROMAINE, SUZANNE. 1995. Bilingualism. 2. painos. Oxford:Blackwell.

TANDEFELT, MARIKA. 2001. Finländsk tvåspråkighet. Helsingfors:Svenska handelshögskolan.

WEI, LI (toim.). 2000. The Bilingualism Reader. London:Routledge.

260

Vaihdetaan koodia

Päivitys 2014Vaihdetaan koodia, round two

Maailma muuttuu, Eskoseni, ja monikieliset käytänteetovat nykyisin yhä suuremmassa määrin valtavirtaa. Tämänäkyy niin englanninkielisissä maissa kuin Suomessakinja myös tutkijoiden tavassa lähestyä kielten yhdistelyä.Maapalloistuminen kaupan, kommunikaation ja viihteenalalla on tuonut yhä suuremman kielikirjon kaikkienulottuville, ja näistä kielellisistä aineksista puhujat jakirjoittajat voivat valikoida juuri omaan kommunikaatio-tarkoitukseensa sopivimmat.

Englanninkielisissä maissa niiden omat kielivähem-mistöt näkyvät yhä enemmän mediassa myös moni-kielisinä toimijoina. Niinpä esimerkiksi amerikkalaisissatv-sarjoissa latinoväestön käyttämä englannin ja espanjansekoitus tulee enemmän esiin. Samalla espanjalaiset sanatja ilmaukset ovat yleistyneet, ja myös täysin englannin-kielisestä taustasta kotoisin olevat voivat omaksua niitäomaan käyttöönsä. Tällaisia yleisiä ilmauksia ovat esi-merkiksi De nada tai Mi casa es su casa.

Uudessa-Seelannissa taas paikallinen alkuperäis-kansa, maorit, näkyy jopa maan nimessä. Yhä useamminnäkee kaksikielistä Aotearoa New Zealand -versiota, jokasisältää sekä maorin- että englanninkielisen nimenvaltiolle. Niin järjestöt (Aotearoa New Zealand EvaluationAssociation) kuin puolueetkin (Green Party of Aotearoa New

261

III MUUTTUVA KIELI

Zealand) saattavat käyttää tätä nimitystä rakentamaanomaa identiteettiään. Samoin maorinkielisiä ilmaisuja(esimerkiksi Kia ora -tervehdys, eurooppalaistaustaisistauusiseelantilaisista käytetty pakeha-sana tai maorin kielennimitys te reo Māori) näkee ja kuulee useissa yhteyksissä.Näitä myös käyttävät kaikki väestöryhmät englannin-kielisen puheen joukossa, eivät vain maorit.

Toisaalta englanti maailmankielenä on luontainenosa yhä useamman puhujan kielellisiä resursseja eripuolilla maailmaa. Suomessakin voi todeta yhä laajempaaja monipuolisempaa englannin sanaston käyttöä niinasiatyylisissä keskusteluissa ministeritasolla kuin esimer-kiksi kaksikielisenä huumorina tv-ohjelmissa. Englanninläpäisyvoima on niin suuri, että usein puhujat ja kuulijateivät tunnu mieltävän käyttävänsä kahta kieltä sekaisin.Erilaisten harrastusten myötä myös muita kieliä käytetäänilmaisemaan toisaalta harrastuksen erityispiirteitä,toisaalta puhujan tai kirjoittajan kuulumista tiettyynryhmään. Esimerkiksi japanilaisen sarjakuvan ja ani-maation harrastajat sisällyttävät japaninkielisiä sanoja jafraaseja niin suomen- kuin englanninkieliseen ilmai-suunsa.

Tutkijat ovat myös laajentaneet näkemystäänmonikielisistä käytänteistä. Jo se, että on ryhdytty puhu-maan monikielisistä käytänteistä ja kielellisestä hybridi-syydestä, kertoo siitä, että keskiössä ovat yhä useamminkielellisten ainesten kommunikatiiviset tehtävät ja kielten

262

Vaihdetaan koodia

yhdistelyllä rakennettu identiteetti joko osana tiettyäryhmää tai sen ulkopuolella. On ryhdytty tutkimaanesimerkiksi monikielisissä ympäristöissä syntynyttäkielenylitystä (crossing), jossa puhujat keräilevät erilaisistalähteistä ainesta omaan ilmaisuunsa. Niinpä itähelsin-kiläiset nuoret poimivat kieleensä sanoja toistensa äidin-kielistä aivan samoin kuin lontoolaiset nuoret etnisestätaustastaan riippumatta jäljittelevät karibianenglantia. Yhäselkeämmin nähdään myös historiallisten kontekstienmonikielisyys: ei ole aikaa tai paikkaa, jossa olisi puhuttuvain yhtä kieltä, ja usein monia kieliä on yhdistettyhyvinkin erilaisissa kielenkäyttötilanteissa. Myös moni-kielisten tekstien ja tilanteiden kääntämisen ja tulk-kauksen tutkimus on viime vuosina lisääntynythuomattavasti.

KIRJALLISUUTTA

AUER, PETER ja LI WEI (toim.). 2008. Handbook of Multilingualismand Multilingual Communication. Berlin: Mouton deGruyter.

BHATIA, TEJ K. ja WILLIAM C. RITCHIE (toim.). 2012. TheHandbook of Bilingualism and Multilingualism. Chichester:Wiley-Blackwell.

KALLIOKOSKI, JYRKI, LARI KOTILAINEN ja PÄIVI PAHTA (toim.).2009. Kielet kohtaavat. Tietolipas 227. Helsinki:Suomalaisen kirjallisuuden seura.

263

III MUUTTUVA KIELI

MARTIN-JONES, MARILYN, ADRIAN BLACKLEDGE ja ANGELACREESE (toim.). 2012. The Routledge Handbook ofMultilingualism. London: Routledge.

NURMI, ARJA. 2013. Monikielisen tekstin kääntämisen strategiat:tapaustutkimus. MikaEL – Kääntämisen ja tulkkauksentutkimuksen symposiumin verkkojulkaisu 7: 111-123.http://www.sktl.fi/liitto/seminaarit/mikael-verkkojulkaisu/vol-7-2013/

RAMPTON, BEN. 1995. Crossing. Language and Ethnicity amongAdolescents. London: Longman.

SCHENDL, HERBERT ja LAURA WRIGHT (toim.). 2013. Code-switching in Early English. Berlin: Mouton de Gruyter.

SEBBA, MARK, SHAHRZAD MAHOOTIAN ja CARLA JONSSON(toim.). 2012. Language Mixing and Code-switching inWriting: Approaches to Mixed-language Written Discourse.New York: Routledge.

KIRJOITTAJISTA

Dosentti ARJA NURMI on englannin kielen, kirjallisuuden jakääntämisen (alana englannin kääntäminen ja tulkkaus)yliopistonlehtori Tampereen yliopiston Kieli-, käännös- jakirjallisuustieteiden yksikössä ja englannin kielen, erityisestikorpuslingvistiikan dosentti Jyväskylän yliopistossa. Häntyöskentelee edelleen erityisesti monikielisyyden ilmiöiden,sosiolingvistiikan ja kielen muutoksen parissa korpusmene-telmin. Nurmi on laajentanut tutkimustaan myös käsittämäänmonikieliset tekstit kääntämisen kannalta. Hän osallistuu

264

https://www.tuni.fi/fi/arja-nurmi

Vaihdetaan koodia

Suomen Akatemian rahoittamaan projektiin, joka tutkii moni-kielisiä käytänteitä kirjoitetun englannin kielen historiassa.

PÄIVI PAHTA on englantilaisen filologian professori Tampereenyliopiston Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikössä jatoimii yksikön varajohtajana. Hän johtaa Suomen Akatemianvuosina 2012–2016 rahoittamaa hanketta Multilingual Practicesin the History of Written English, jossa tarkastellaan monikielisiäkäytänteitä kirjoitetun englannin kielen historiassa keskiajaltaaina nykypäiviin asti ja kehitetään korpusmenetelmien käyttöäaiheen tutkimuksessa. Hän myös kiinnostunut englannin kielenasemasta Suomessa ja osallistui Jyväskylän yliopiston tutkimus-ryhmän jäsenenä englannin käyttöä Suomessa koskevan kansal-lisen kyselytutkimuksen toteuttamiseen vuonna 2007. Tutki-muksen raportti on julkaistu sekä suomenkielisenä vuonna2009 että englanninkielisenä vuonna 2011.

265

http://www.uta.fi/projects/multipract

https://www.tuni.fi/fi/paivi-pahta





III MUUTTUVA KIELI

EI MITÄÄN UUTTA AURINGON ALLAPÄIVI PAHTA ja ARJA NURMI

Usein unohdetaan, että myös Britannia on ollut koko historiansa ajanmonikielinen yhteisö. Koska englanti oli keskiajalla ja uuden ajanalussa pienen kansakunnan outo kieli, kaupankäyntiin ja muuhunyhteydenpitoon manner-Euroopan kanssa tarvittiin vieraiden kieltentaitoa. Koodinvaihtoa esiintyykin monissa tekstilajeissa halki vuosi-satojen. Joukossa on mm. erilaisia kaupankäyntiin liittyviä asiakirjoja,lakitekstejä, tieteellisiä tekstejä, saarnoja, näytelmiä ja runoja sekäyksityiskirjeitä.

Koodinvaihdon käyttötavat ovat pitkälti samoja kuinnykyisinkin. Esimerkiksi William Caxtonin 1400-luvun lopulla paina-massa kaksikieliselle yleisölle tarkoitetussa tarinassa, joka kertooReynard-ketun seikkailuista, kuningattaren repliikki on ranskaksi, mikäheijastelee myös ranskan asemaa normanniylhäisön kielenä.

The kynge was so sore meuyd that none durste wel speke /Atte laste the quene spak / Sire pour dieu ne croyes myetoutes choses que on vous dye / et ne Iures pas legierment/ A man of worship shold not lyghtly bileue / ne swere gretlyvnto the tyme he knewe the mater clerly /

(William Caxton, The History of Reynard the Fox)

Kuningas oli niin suuresti liikuttunut ettei kukaan uskaltanut puhua. Lopultakuningatar sanoi: ”Sire, Luojan tähden älkää uskoko kaikkea mitä teillesanotaan, älkääkä tuomitko helposti. Jumalaa pelkäävä mies ei saisi kevyinperustein uskoa, eikä vannoa vakaasti ennen kuin tuntee asian perusteellisesti.”

266

Ei mitään uutta auringon alla

Siirtymät ovat tavallisia myös ammattikielessä. Esimerkiksi keski-aikaisissa lääketieteellisissä teksteissä esiintyy runsaasti latinankielistäterminologiaa. Myös tekstien otsikot ovat usein latinankielisiä.

The first coler is niger, that is blak(Benvenutus Grassus)

ensimmäinen kolera on niger, eli musta

It is alsa called lactea porta or porta lactis (mylk ȝete or mylkgate)

(Henry Danielin Liber uricrisiarum)

Sitä kutsutaan myös nimellä lactea porta, tai porta lactis (maitoportti taimaitotiehyt)

Ad purgandum caput. [t]ake peletur of spayne, and chewe þerote þre dayes a good quantite, and hit shal purge þe heued&~ do awey þe ache, and festyn þe teeþ in þe gomes.Vnguentum bonum pro vanitate capitis. take þe jus ofwalwort, and salt, &~ hony, &~ wax, &~ encense, and buylehem to gedur ouer þe fuyre, and þer wyþ a noynte þe heuedand þe temples. Pro malo auditu. take grene plantes of asshe,and ley hem on a brendiren &~ brenne hem

(ote 1400-luvulta peräisin olevasta reseptikokoelmasta)

Pään puhdistamiseen. Ota raimikkia, ja pureskele hyvää määrää juurta kolmepäivää, ja se puhdistaa pään ja vie säryn ja kiinnittää heiluvat hampaat ikeniin.Hyvä voide löyhäpäisyyteen. Ota muuriyrtin mehua ja suolaa ja hunajaa javahaa ja suitsuketta, ja keitä niitä tulella, ja voitele keitoksella päätä jaohimoita. Huonoon kuuloon. Ota saarnin vihreitä lehviä, ja levitä ne parilalle japolta ne.

267

III MUUTTUVA KIELI

Vierasta kieltä voitiin käyttää lisäämään ilmauksen iskevyyttä taiasioiden salaamiseen, näin tehtiin usein mm. kirjeissä. Seuraavassaesimerkissä Richard Pace, Lontoon Pyhän Paavalin katedraalin tuomio-rovasti, kertoo diplomaatin työhönsä liittyvistä edustustehtävistä.

My Lady, with diverse lordis here, wolde have me tary here bithe space off ij. dayes in continuall fests and drynkyng, but ittis not for my purpose to be syke ex crapula.

(Richard Pacen kirje kardinaali Wolseylle Mayencesta27. heinäkuuta 1519)

Hänen armonsa ja monet korkeat herrat täällä olisivat halunneet minun jäävänkahdeksi päiväksi jatkuviin juhliin ja juominkeihin, mutta ei ole tarkoituksenipotea krapulaa.

Ranskantaitoiset kauppiaat siirtyivät joustavasti kielestä toiseensamaan tapaan kuin nykypäivän englannintaitoiset suomalaiset, erityi-sesti kirjoittaessaan läheisille liikekumppaneille tai perheenjäsenille.

trusting therfor that you wil be circumspect to gyve no greatcredit for long tyme of the sale of your wares to the subjectesof that countre, for it is no wisedome to beware of evill byother men's hindrance. Vous estes bon et sage.

To my frend Bartolmewe Warner, humblerecomendacions, et j'espoire que m'apporteres de cesnouveilles. I pray you, with like comendacions to yong Mr.Appenrith...

(Otwell Johnsonin kirje Lontoosta John-veljelleen Calais’hen14. kesäkuuta 1545)

luottaen siis, että olette varovainen pitkäaikaisluoton antamisessamyydessänne tavaroita tuon maan alamaisille, sillä viisas välttyy pahanteon

268

Ei mitään uutta auringon alla

kohteeksi joutumiselta itse eikä vain muiden suojelemana. Olette taitava javiisas.

Ystävälleni Bartholomew Warnerille parhaat terveiset, ja toivon ettäkerrot minulle hänen kuulumisistaan. Samanlaiset terveiset myös nuoriherraAppenrithille...

269

IV

Nuorten kieli271

IV NUORTEN KIELI

MAURA RATIA ja CARLA SUHR

Nuorten kieltätekstiviesteissä:”THE GAME IS ON”

atkapuhelimet eli kännykät ovat mullistaneetpäivittäisen kanssakäymisen ja kommunikaation.

Suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtunut ”läpikännyköi-tyminen” on tehnyt nuorista edelläkävijöitä kännykänkäytössä, ja teknologian parissa kasvaneina he ovatomaksuneet kännykän kaikkine sovelluksineen. Nykyäännuori voi joutua perustelemaan, miksi hän ei omistakännykkää; kännykättä oleminen on leimaavaa. Se kertooyhä useammin tietoisesta valinnasta ja vaihtoehtoisenelämäntavan tai ideologian kannattamisesta.

Globalisaation myötä nuorisokulttuurikin yhte-näistyy ja tämä popkulttuuri on nimenomaan kaupallista.Hieman kärjistäen musiikki, vaatteet ja elokuvat kertovatkäyttäjästään kaiken tarpeellisen. Nuoret ovat otollisiakulutusyhteiskunnan jäseniä, koska he muodostavatkulutustottumuksiltaan yhtenäisen, joskin ennalta arvaa-

M

272

Nuorten kieltä tekstiviesteissä: ”THE GAME IS ON”

mattoman joukon. Globaali nuorisokulttuuri ei suinkaanole ainoa nuorisokulttuuri, mutta se on kiistatta vaikutus-valtaisin.

Popkulttuurilla on yksi yhteinen kieli – englanti.Vaikka Suomessa on paljonkin omakielistä popkulttuuria,tarve englanninkielisen popkulttuurin luomiseen ei olevähentynyt, vaan todennäköisesti lisääntyy. Kysymyskieli-identiteetistä on erilainen nuorille kuin vanhemmallesukupolvelle. Nuoret ovat kasvaneet ympäristössä, jossaenglannin kieli on keskeinen osa kulutusyhteiskuntaa; sitäkäytetään paljon mainoksissa ja tuotteiden nimissä.Kysyttäessä nuoret kuitenkin vastaavat suomen kielenolevan olennainen osa suomalaista identiteettiään. Kielenvariaatioon ja lainasanojen käyttöön vain suhtaudutaanaiempaa suvaitsevaisemmin. Kieli on eräänlaista peliä,jossa kaikki on sallittua asian esittämiseksi. Mielen-kiintoinen kysymys onkin, köyhdyttääkö tällainen suhtau-tuminen kieltä vai lisääkö se vain kielen moni-muotoisuutta.

Tekstiviestien (englanniksi SMS eli Short MessageService tai text message) kieltä on tutkittu vähän, vaikkatekstarit ovat varsinkin nuorille tärkeä kommuni-kaatiokanava. On suurelta osin nuorten ansiota, ettäSuomi on saavuttanut maailman ykkössijan tekstiviestienkirjoittamisessa. Suomessa nimittäin lähetetään teksti-viestejä pitkälti toista miljardia vuodessa (!). Tekstiviestienarvellaan muokkaavan yleiskieltä puhekielen suuntaan.

273

IV NUORTEN KIELI

KEVÄÄLLÄ 2003 HUOMIOTA HERÄTTÄNYT 13-VUOTIAAN TYTÖN ESSEE SKOTLANNISSA:

Ainakin opettajat ovat ilmaisseet huolensa siitä, ettäoppilaat eivät välttämättä enää huomaa eroja rekisterienvälillä, vaan yrittävät käyttää samanlaista kieltä koulu-aineissaan kuin tekstiviesteissä.

Kieli muuttuu jatkuvasti

Joillakin kielillä on selvästi arvovaltaa eli prestiisiä.Suomalaisessa ”connecting people -yhteiskunnassa”englannilla on painoa teknologian, tieteen ja pop-kulttuurin kielenä. Sitä vastoin 1800-luvulla ennenkansallista heräämistä ruotsin kielellä oli arvovaltaa, jasitä oli enemmän kuin nyt englannilla, koska se olikulttuurin, koulutuksen ja hallinnon kieli. Voidaanväittää, ettei englannin kielen valta-asema tietyillä kielenalueilla johda kulttuurikatastrofiin ainakaan Suomessa,

“My smmr hols wr CWOT. B4, we usd 2go2 NY 2C my bro, his GF &thr 3 :- kds FTF. ILNY, it’s a gr8 plc.

Translation: “My summer holidays were a complete waste of time.Before, we used to go to New York to see my brother, his girlfriendand their three screaming kids face to face. I love New York, it’s agreat place.”

274


koska suomen kielelle on jo luotu vahva poliittinen asemaja se on niin kulttuurin kuin hallinnonkin kieli.

Yhteiskunnan muuttuessa tarvitaan uusia sanoja taiolemassa oleville sanoille uusia merkityksiä. Englantiinvahvasti pohjautuva tietokonekieli on tästä hyvä esi-merkki. Suomen kieleen on tullut myös etenkin matka-puhelimien käyttöön liittyviä uudissanoja: GSM vaihtuipian puhekielessä kännykäksi samoin kuin cd-romista tuliaikoinaan romppu.

Kieli ei koskaan pysy muuttumattomana; eiväthänsen käyttäjätkään pysy muuttumattomina. Kieli on eläväsysteemi, jonka tarkoituksena on palvella ihmistenmuuttuvia päämääriä ja tarkoituksia. Teemme kielelläpaljon muutakin kuin kommunikoimme. Sen avullavoimme ilmaista kuuluvuutta johonkin ryhmään,tietoisesti tai tiedostamattomasti. Nuoret tekevät kielen-käytöllään pesäeroa edeltävään sukupolveen; kielenavulla irtaudutaan vanhemmista ja lujitetaan sidettäystäväpiiriin. Hyvä esimerkki on stadin slangi, jonkatyöläiskortteleiden ensimmäisen polven ”paljasjalkaiset”helsinkiläiset kehittivät ruotsin ja suomen pohjalta. 1800–1900-lukujen vaihteessa slangin sanastosta peräti kolmeneljäsosaa oli ruotsalaisperäistä.

Tietyin väliajoin toistuu keskustelu suomen kielentulevaisuudesta, kun herätään huomaamaan, että nuortentapa käyttää kieltä poikkeaa vanhemman sukupolvenkielenkäyttätavoista. Pitäisikö meidän siis olla yhtä

275

IV NUORTEN KIELI

huolissamme englannin kielen vaikutuksen kasvusta kuinollaan esimerkiksi Ranskassa, jossa on laadittu lakejaehkäisemään englannin käyttöä mainoksissa ja tele-visiossa? Englannin kieli on Suomessa jo monella tapaavaltauksensa tehnyt ja ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiinon liian myöhäistä ryhtyä. Englanti on saanut jalansijansuomalaisessa yhteiskunnassa, mutta toistaiseksi ei oletarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon englantia käytetään.

Näiden ajatusten innoittamina keräsimme teksti-viestejä lukiolaisilta. Halusimme tietää, onko nuortenkielenkäyttö englannin läpitunkemaa.

Uusia sanoja syntyy

Kieleen tulee sanoja eri tavoin, mutta kokonaan uusienperussanojen syntyminen kieleen on harvinaista. Taval-lisesti kieleen saadaan uusia sanoja joko rakenteellisin kei-noin, lisäämällä uusi merkitys jo olemassa olevaan sanaantai lainaamalla toisista kielistä.

Rakenteellisiin keinoihin kuuluu esimerkiksi uudensanan johtaminen sanavartalosta. Englannin kielessäsanoja voi usein johtaa sananalkuisilla prefikseillä, kutenun-, pre- ja dis-. Esimerkiksi englanninkielinen tokaisuunbelievable ‘uskomatonta’, jota myös tekstiviesteissäviljeltiin, muodostuu johdoksesta believable ‘uskottava’ japrefiksistä un-. Suomi taas kuuluu uralilaisiin kieliin,

276


joissa uusia sanoja johdetaan olemassa olevista sanoistavartalon perään tulevilla suffikseilla, kuten esimerkiksisubstantiivista teksti johdettu sana tekstata ja siitä edelleentekstaus.

Sanoja yhdistämällä on muodostettu esimerkiksisuomen yhdyssana synttärihalaus ja englannin sanabirthday hug.

Joskus samaa sanaa voidaan käyttää toisen sana-luokan sanana, esim. tekstiviesteissä usein käytettyäenglannista lainattua lyhennettä txt käytetään ilmai-semaan tekstiviestin kirjoittamista: ”Taidan luovuttaa jatxt [tekstata] sille.” Lisäksi se tarkoittaa käytännöllisestimyös itse tekstiviestiä: ”ajattelin vaan sua joten lähetin txt[tekstiviestin].” Sanan käyttöä toisen sanaluokan sananakutsutaan konversioksi.

Sanoja muodostetaan myös lyhentämällä, esimer-kiksi suomalaisista sanoista lyhenne harkat ‘harjoitukset’toistui tekstiviestiaineistossamme. Lainasanoista onnit-telun Congratulations tilalla käytettiin lyhyempää muotoaCongrats. Mistään uudesta lyhenteestä ei ole kysymys, sillätämä muoto on esiintynyt ensimmäisen kerran englanninkielessä jo 1800-luvun loppupuolella.

Nuorten kielessä on paljon sanoja, joissa uusimerkitys on lisätty olemassa olevaan sanaan. Lainasanakilleri on tästä hyvä esimerkki. Suomalaisnuorten kielessäsana ei tarkoita samaa kuin alkuperäinen englannin-kielinen sana killer ‘tappaja’, vaan se liittyy kännykän

277

IV NUORTEN KIELI

käyttöön. Killeri tarkoittaa soiton katkaisemista yhdenpirinän jälkeen ennen kuin soittoon ehtii vastata, jottavastaanottaja soittaisi takaisin. Sitä voidaan myös pitääennalta sovitun asian merkkinä (esimerkiksi ”Olen nytbussissa tulossa sinne.”). Sanalle on keksitty suomen-kielisiäkin vastineita, kuten pommi tai pommittaa, ykkönen,häläri. Killeri voi sanana hyvinkin olla suomalainenkeksintö. Suomen killeri ja englannin killer ovat esimerkkisanaparista, jonka arvellaan tarkoittavan kirjoitusasun taiääntämisen takia samaa asiaa. Toinen esimerkki tällaisista”vääristä ystävistä” (joista tavallisimmin käytetäänranskankielistä termiä faux amis) on saksan kännykkäätarkoittava sana Handy, jonka usein luullaan tulevanenglanninkielisestä adjektiivista handy ‘kätevä, näppärä’,vaikka itse asiassa sana juontaa juurensa saksalaisestamurreilmaisusta: Han di koi Schnur? ’eikö niissä olejohtoa?’.

278


ILY – englanti nuorten tekstiviesteissä

Nuoret omaksuvat kännykän suomat kommunikaatio-mahdollisuudet nopeasti ja soveltavat niitä ennakko-luulottomasti tehdäkseen viestinnästä parempaa, nopeam-paa ja monipuolisempaa. Kännykkää käytetään moneentarkoitukseen: vapaa-ajan organisoimiseen, läksyjentarkistamiseen, sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen, jopaseurustelun aloittamiseen.

Keräsimme hieman yli 250 tekstiviestiä 14–19 -vuotiailta lukiolaisnuorilta. Viidessäkymmenessä elivajaassa viidesosassa tekstiviesteistä esiintyi englannin-kielisiä sanoja. Useimmiten sanoja oli vain yksi tai kaksi;yleisin tekstiviesteissä esiintynyt englanninkielinen lauseoli love you eri tavoin kirjoitettuna. Tekstiviesteissä käyte-tään siis varsin vähän englantia. Tarkempi analyysi pal-jasti, että englannin käyttö rajoittuu tiettyihin tilanteisiin jasen käytölle on usein selkeät perustelut.

Tietokoneiden maailma on tunnetusti englannin-kielinen, ja siksi siihen liittyviä sanoja myös tekstataanenglanniksi, vaikka kirjoitusasu saattaakin olla suoma-laistunut (chatti, meili). Kun suomesta ei löydy sopivaasanaa, on korvaava sana englanninkielinen. Englanniksivoi myös löytyä tarkempi ilmaus, jolla on jo vakiintunutlyhenne. Esimerkiksi vanha lainasana tekstata ‘kirjoittaapainokirjaimin’ on saanut uuden merkityksen ‘kirjoittaa

279

IV NUORTEN KIELI

tekstiviesti’, jota usein ilmaistaan myös englannistalainatulla lyhenteellä txt.

Englantia käytetään jonkin verran tervehdyksissä jatoivotuksissa. Hei-sanan sijaan voidaan käyttää ilmauksiahi tai haudi (englannin sanasta howdy). Onneksi olkoon! jaPidä hauskaa! kirjoitetaan englanniksi Congrats! ja Enjoy!.Keskusteluissa tavallinen nähdään huomenna / ensi viikollailmaistaan kätevästi englannin lyhenteitä käyttäen c u2morrow tai c u next week. Tämän hetken muoti-ilmauksiaon wasaap, eli what’s up? ‘mitä kuuluu?’. Se voidaanletkauttaa myös keskellä viestiä. Sen lisäksi, että tietytenglanninkieliset tervehdykset ja toivotukset ovatmuodikkaita, ne ovat usein myös lyhyempiä kuinsuomenkieliset, tai niille on vakiintuneet lyhenteet. Teksti-viestiinhän mahtuu vain 160 merkkiä, joten mahdol-lisuudet lyhentää sanoja käytetään usein hyödyksi.

Ylivoimaisesti suurin osa englanninkielisistäsanoista liittyi kuitenkin rakkauden kieleen. Rakastan sinuaja kaipaan sinua on helppo kirjoittaa englanniksi, monestilyhenteinä (ILY, ai <3 juu, miss u) tai suomalaisittainkirjoitettuna (ai laav juu veri maz, laavya). Rakkaalla onmonia erilaisia suomenkielisiä lempinimiä, mutta kulta-mussukan voi myös korvata sanoilla darling, my luv, beibe,honey, princess. Rakkaasta käytetyt hellittelynimet ovatpoplaulujen ja television saippuasarjojen vakiotavaraa,joten ei ole mitenkään ihmeellistä, että ne löytävät tiensämyös suomalaisnuorten tekstiviesteihin.

280


Englanninkieliset rakkauden ilmaukset eivätkuitenkaan todista usein toistettua uskomusta suomestakankeana kielenä, jolla on vaikea ilmaista tunteita. Vaikkaluv juu vaatiikin vähemmän merkkejä kuin rakastan sua,suomalaista vastinetta esiintyi lukiolaisten viesteissäkolme kertaa englantilaista enemmän! Monessa viestissärakastan sua esiintyi myös kaksi kertaa, esimerkiksi viestinalussa ja lopussa, kun taas love juu eri muodoissaanesiintyi aina vain viestin lopussa eräänlaisena loppu-tervehdyksenä: ”Soittelen kun ’pääsen läpi’ ILY!”Suomalainen vastine samassa merkityksessä olisi ehkäliian painokas, lyhenteenä MRS on vakiintumaton.Viestien perusteella näyttää siltä, että lyhennettä ILYvastaa paremmin suomen sana pus, jota käytettiin useinviestien lopussa: ”huomista odotellen *PUS* :)”. Hellit-telysanojakin oli suomeksi lukuisia: tähtisilmä, taivaanlahja, kaunokainen, tuhkimo. Joskus sanoja oli kirjoitettutarkoituksellisesti yhteen: kultsihanirakaskaunis.

On kuitenkin asioita, joita suomeksi ei kerta kaik-kiaan pysty ilmaisemaan. Onnistumisen tunnetta kuvaaparhaiten sana jess tai nyt muodikkaampi jesh. Hauk-kumanimenä sanalle biatch [sic] ei löydy yhtä käyttö-kelpoista suomenkielistä vastinetta. Sana on levinnytnuorten kieleen todennäköisesti amerikkalaisen SouthPark-sarjan välityksellä. Esimerkissä ”Jos mä voin suoraansanoa niin et niinku THE GAME IS ON” englannin-kielinen ilmaus ei suinkaan tarkoita samaa kuin suora

281

IV NUORTEN KIELI

käännös Peli alka(koon)! Englanninkielistä ilmaustakäytetään tässä laajemmassa merkityksessä kuvaamaanyleensä jonkin asian alkamista, kun taas suomenkielinenmerkitys on suppeampi. Viestin alku on hyvin epä-määräinen, toisaalta isojen kirjainten käyttö englannin-kielisessä ilmauksessa kuvaa ”huutamista” ja samallakorostaa ilmauksen dynaamisuutta.

Englanniksi pystyy ilmaisemaan asioita huomat-tavasti lyhyemmin kuin suomeksi. Kyse ei välttämättä olevain merkkien määrästä suhteessa enimmäismäärään160:een, vaan rakenteen yksinkertaisuudesta. Seuraavassaesimerkissä tekeminen ilmaistaan <> -merkkien avulla jatekijät englannin by-sanan avulla:

[Nimi]!vähä nauroin eilen,ku muistin haapis-muiston:”..sama voimarakkauden... A NIINKA RRAKKAUDEN!!” <käsist lähteneellävoluumilla by [nimi]&[nimi]>. :D :D.

Suomen kielen taivutusmuodot lisäävät sanojen pituutta,ja muutenkin suomenkieliset sanat ovat usein pitempiäkuin englanninkieliset. Sanojen pituus tuntuu joskusolevan ainoa syy valita englanninkielinen ilmaus suomen-kielisen ilmauksen sijaan: soccer eikä jalkapallo, ou gaad eikäherrajumala.

Sanojen kirjoitusasu on kaikenkirjavaa. Englannin-kielisille sanoille on usein olemassa lyhenteitä, kuten usanalle you tai c sanalle see; niitä käytetään ahkerasti.Toisaalta englanninkielisiä sanoja kirjoitetaan usein

282


suomeksi: ai laav juu veri maz. Toisinaan suomeksikirjoitettua englantia yhdistetään normaaliin englantiin,kuten seuraavassa: ”yes thats iksäkliwhat i mean no muttakonkrätsyleisson”. Erityisesti lempinimien suomenkielisetkirjoitusasut ovat yleisiä: beib, hani, peipe. Harvoissatapauksissa englanninkielisiä sanoja on taivutettu suo-meksi: ens summerina (ensi kesänä) ja lazymmat harkat.

Korrektia txt:mista

Tekstiviesteissä sovelletaan tiettyjä sääntöjä, aivan kutenkaikessa muussakin vuorovaikutuksessa. Näistä näkyvinon hymiöiden käyttö pehmentämässä sellaisia kohtiaviestissä, jotka olisi muuten mahdollista tulkita epä-kohteliaiksi tai arkaluonteisiksi. Hymiöllä pystytään siiskorvaamaan normaalin keskustelun eleet ja ilmeet.Varsinkin tytöt ovat ahkeria hymiöiden käyttäjiä.

Tekstiviestien kieli paljastaa eroja tyttöjen ja poikienkommunikaatiokulttuurissa. Tytöt ovat omaksuneetamerikkalaistyyliset kaveriviestit, jotka korostavat sisarel-lista yhteenkuuluvuutta (sisterhood) ja rakkautta:

Voi RAKKAANI* kiitti itelles ku tulit... Nyt pitää mennäsjungaamaan :) love u loadz beib! C u 2.morrow<3

283

IV NUORTEN KIELI

Onkin mielenkiintoista, että vastaava tyyli on levinnytmyös suomen kieleen: ”älä pelkää, me ollaan aina ystäviäja rakastan sua vaikka kaukanakin oltais, pärjää!”.

Usein tyttöjen viesteissä juorutaan ja vaihdellaankuulumisia, niin että tekstiviesti onkin eräänlainen kirje.Nimenomaan tytöt käyttävät erityistä ”tekstarikieltä”viesteissään, varsinkin kaveripiirin sisällä: lyhenteitä,hymiöitä ja omaa kielioppia. Pojat taas tyypillisestihoitelevat tekstiviesteillä asioita, kuten sopivat tapaa-misia; pojat myös kirjoittavat viestinsä normaalilla perus-kielellä. Pojille ovat myös ominaisia keskinäiset naljailu-viestit, esim: ”Tuu käymään meillä niin sulla on yhtäkokoa isompi p*****nreikä!” Vastaava ilmiö on afrikkalais-amerikkalainen tapa käyttää nigger-haukkumanimeäryhmähengen lujittamiseen. Poikien välisessä viestinnässälainasanoja esiintyi paljon vähemmän kuin tyttöjen vies-teissä eikä niitä käytetty tyttöjen tavoin ollenkaan esimer-kiksi toivotuksissa ja tervehdyksissä. Tosin toivotuksia jatervehdyksiä ei ollut paljon muutenkaan poikien keski-näisessä viestinnässä, mutta silloin kun pojat kirjoittivattytöille, niitä oli runsaasti.

Tekstiviestit ovat digilorea

Tekstiviestit ovat yksityistä viestintää, ja niissä käytetäänuseimmiten puhekieltä tai erityistä tekstarikieltä. Siksi

284


tekstiviesteiltä ei voi odottaa oikeakielisyyttä, eikä viestienkielestä kannata huolestua – useimmat tekstaajat osaavatkyllä epäilyistä huolimatta rajoittaa tekstarikielen teksti-viestien kirjoittamiseen.

Tekstiviestit luovat uutta kulttuuria, uutta kansan-perinnettä eli folklorea. Tekstiviestin levittämää perinnettäkuvaamaan on jo syntynyt termi digilore. Tekstiviesti-perinne on pitkälti humoristista ja parodista ja tekstiviestitnykypäivän viihdettä ja ajankulua. Niille on ennenkaikkea ominaista se, että ne muuttuvat koko ajan; paitsikännyköitten uusien teknisten sovellusten takia, myöskäyttäjien kehittelemien uusien käyttötapojen mukana.

Tutkimuksemme mukaan nuoret käyttävät eng-lantia tekstiviesteissään vain vähän, joten on liioitteluaväittää tekstiviestien köyhdyttävän lainaamisen takiasuomen kieltä. Sitä paitsi tutkimusten mukaan varsinkinpojat käyttävät myös murreilmaisuja; yhdessä viestissäkinluki: ”Mie rakastan sinnuu morsmaikkuni.” Englantiakäytetään eniten tunteiden ilmaisuun, mutta myös jois-sakin tervehdyksissä ja toivotuksissa. Usein lyhenteidenkäyttömahdollisuus tai englanninkielisten sanojen lyhyysnäyttää olevan syynä lainasanan valitsemiseen, sillänuoret ovat hyvin tietoisia 160 merkin rajoituksesta japyrkivät mahduttamaan mahdollisimman paljon tietoatähän merkkimäärään.

Yksi kielen tunnusomaisimpia piirteitä on senjatkuva kehittyminen. Nuoret ovat varsinaisia kielen

285

IV NUORTEN KIELI

innovaattoreita ja mestareita kännykän käytössä. Siksi onluonnollista, että juuri he luovat uusia tekstarikieliä.Samalla lailla erilaisissa sosiaalisissa ryhmissä käytetäänomia sisäpiirin kielimuotoja, kuten murteita. Teksti-viestien kieli on siis vain yksi tapa käyttää kieltä, ja vaikkasiitä saattaakin lainautua joitakin muotoja muuhunkielenkäyttöön, se ei välttämättä köyhdytä kieltä. Kieliuudistuu koko ajan, ja tekstiviestitkin osoittavat vainkielen rikkautta ja elinvoimaisuutta.

KIRJALLISUUTTA

TIMO KOPOMAA kirjoittaa nyky-yhteiskunnasta kirjassaKännykkäyhteiskunnan synty (2000). Nuorten kännykkä-kulttuuria ovat tutkineet KAISA COOGAN ja SONGA KANGASElisan tutkimuskeskuksen raportissa ”Nuoret ja kommunikaa-tioakrobatia. 16–18-vuotiaden kännykkä- ja internetkulttuuri.”(2001). Teoreettisen lähestymistavan sanojen synnylle tarjoaaFRED KARLSSONIN Yleinen kielitiede. Uudistettu laitos.(Yliopistopaino, 1998).

286


Päivitys 2014

Kirjan luvussa Nuorten kieltä tekstiviesteissä tekstarikieltäkäsiteltiin uutena ilmiönä. Suomessa on näpyteltytekstiviestejä vuodesta 1995 lähtien, ja nykyään puhutaankokonaisesta kännykkäkulttuurista, joka on voimakkaastimuokannut jokapäiväistä kommunikaatiota. Tekstivies-tien avulla pidetään yhteyttä ja sovitaan tapaamisia, muttayhtä lailla ylläpidetään seurustelusuhteita. Yksi tekstari-kielen tyypillisistä piirteistä onkin affektiivinen eli tuntei-siin vetoava kielenkäyttö, mikä ei ole yllättävää, koskatekstarikieli on eräänlaista kirjoitettua puhekieltä, vaikka-kin tiivistä sellaista.

Tekstailun huippu on kenties jo ohitettu. Viestintä-viraston tilastojen mukaan vuoden 2012 aikana lähetettiinlähes 5,5 miljardia tekstiviestiä, mutta vuonna 2013 lähe-tettyjen tekstiviestien määrä laski 5,1 miljardiin. Samakehitys on nähtävissä muissakin Pohjoismaissa, ja seheijastaa laajemmin maailmanlaajuista trendiä. Älypuhe-linten yleistyminen on mullistanut viestittelyä. Viesti-ketjujen avulla kommunikaatio on mutkattomampaa kuinvanhoilla matkapuhelimilla, ja kuvia on aiempaahelpompi liittää viesteihin. Multimediaviestien määräkasvaakin edelleen nopeasti, vaikka tekstarien määrävähenee. Uudet sovellukset, kuten Messenger, Facebook,Twitter ja WhatsApp, ovat osittain korvanneet perinteistätekstaamista, koska viestiminen verkossa on ilmaista.

287

IV NUORTEN KIELI

Jotkin sovellukset mahdollistavat myös ääniviestit. Ver-kossa käytettävät ohjelmapalvelut, esimerkiksi Yle Areenaja Netflix, ovat monipuolistaneet kännykän käyttö-mahdollisuuksia viihteen suuntaan. Mutta vaikka kännyk-kä ei ole enää pelkästään kommunikaation väline, jatekstareitten rinnalle on tullut uusia kilpailevia sovel-luksia, tekstiviestit tuskin kuitenkaan katoavat mihinkään.

Vuonna 2004 keräämässämme tekstiviesti-aineistossa esiintynyt sana killeri kaipaa päivitystä:tuolloin sana esiintyi merkityksessä ’varoitussoitto’ tai’häläri’. Nykyisin kuitenkin merkitykset ’erittäin hyvä’ tai’vaikea, mahdoton päästä läpi’ (esim. tietokonepelissä)ovat yleisempiä.

KIRJALLISUUTTA

LARI KOTILAINEN ja ANNUKKA VARTEVA kirjoittavat 2000-luvunuudissanoista kirjassa Mummonsuomi laajakaistalla (2006,WSOY). Verkosta löytyy NIINA ENGBLOMIN Jyväskylän yli-opistossa tehty gradu Lyhentämisen keinot tekstiviesteissä.

Tekstiviesteihin perustuvaa kaunokirjallisuuttakin onjulkaistu. Lokakuussa 2006 Otava ja tuotantoyhtiö MRP MatilaRöhr järjestivät nettikilpailun, jossa kerättiin rakkausaiheisiatekstiviestejä. Suomalaiset lähettivät kilpailuun yli tuhat viestiä,joista kaksisataa parasta koottiin runokirjaksi nimeltä 160merkkiä rakkaudesta. Vuonna 2007 julkaistiin maailman ensim-mäiseksi tekstariromaaniksi kutsuttu Hannu Luntiolan

288


Viimeiset viestit, joka rakentuu fiktiivisten tekstiviestikeskus-telujen varaan.

KIRJOITTAJISTA

FT MAURA RATIA työskentelee tutkijatohtorina Helsinginyliopiston Nykykielten laitoksella sekä toimii VARIENG-tutkimusyksikön tieteen kielen projektissa. Ratian tutkimus-aiheet liittyvät läheisesti varhaismodernin ajan tieteellisenajattelun ja lääketieteen kielen kehitykseen. Nyt työn alla onkielihistoriallinen tutkimus rutosta ja köyhyydestä 1600-luvunEnglannissa. Ratia opettaa lisäksi tekstianalyysikursseja Avoi-messa yliopistossa.

FT, yliopistonlehtori CARLA SUHR tutkii erilaisten historiallistentekstilajien kuten sensaatiomaisten uutispamflettien ja terveys-oppaiden kehittymistä Englannissa 1500- ja 1600-luvuilla.Häntä kiinnostaa erityisesti sen ajan uuden median, kirjapaino-taidon, leviämisen vaikutus tekstien kieleen ja ulkoasuun.Hänen tutkimuksellaan on paljon yhtymäkohtia nykykielentutkimuksen kanssa, sillä vastaavanlainen mullistus on tapah-tumassa juuri nyt tekstiviestittelyn ja sosiaalisen median käytönyleistyttyä.

289

http://www.helsinki.fi/varieng/people/varieng_ratia.html

http://www.helsinki.fi/varieng/people/varieng_suhr.html

IV NUORTEN KIELI

ALPO HONKAPOHJA

Suomalaistarockmusiikkia: ”I hear atone, I gotta go.”

22 Pistepirkko: Rally of Love

Ninth album from theadaptable Finnish pop-rock trionamed after a beetle.Reviewed: September 2001Genre: RockLabel: CLEARSPOTRelease Date: 2001-10-0800:00:00Key Tracks: Quicksand, I'm AMoon Around You, Waiting For The Train

A spirit of pan-European cultural interchange is commonplacetoday – even Sheffield United currently employs a Frenchman calledBenoit Croissant. Strange then that European voices singing inEnglish can still sound so full of otherness. With a crisp mix ofguitars and programming, 22 Pistepirkko are now a long way from

290

Suomalaista rockmusiikkia: ”I hear a tone, I gotta go.”

the gnarly garage-rock roots they unveiled in 1981. On songs suchas This Time and Waiting For The Train, they now sound like anEnglish-as-second-language take on the Pet Shop Boys.Elsewhere, the way they swing between precision-tooled acousticcontemplation, dancefloor synth squiggles and Roxette's valiantlykitsch Euro-bluster indicates an album with scope and hooks, butno pop dialect to truly call its own.(Lihavoinnit ja kursiivit lisätty.)[Reviewed by Roy Wilkinson]3/5

dellä oleva arvostelu on peräisin suositustaenglantilaisesta rocklehdestä Q. Arvostelussaan

kriitikko on antanut 22-Pistepirkon levylle kolme pistettäviidestä. Hän ihmettelee, miten Euroopassa tehty englan-ninkielinen musiikki voikin kuulostaa niin vieraalta.Pistepirkkojen musiikkia kuvaamaan hän löytäävertailukohtia tutuista nimikkeistä, kuten diskosta taigaragerockista, sekä muista yhtyeistä. Yhtye on edennytjuuriltaan ilmaisuun, jossa perinteiset instrumentityhdistyvät syntetisaattoreihin. Sen kappalemateriaali onlaaja-alaista ja tarttuvaa, vaikka arvostelija kritisoikinselkeän oman identiteetin puutetta. Varsinaisesti hänenkorvaansa särähtää kuitenkin yhtyeen englannin kieli.Hänen mielestään Pirkot kuulostavat nykyisin englanti-toisena-kielenä Pet Shop Boysilta.

22-Pistepirkko on pitkään ollut suomalaisenvaihtoehtorockin tärkeimpiä nimiä. Sen harteille yritettiinvarsinkin 1990-luvun alkupuoliskolla sovittaa vihdoinkin

E

291

IV NUORTEN KIELI

suuren kansainvälisen läpimurron tekevän suomalais-yhtyeen viittaa, kun yhtyeen suurin hitti ”Birdy” ylsiviidennelle sijalle Euroopan Music Televisionin järjes-tämissä ”varjoeuroviisuissa”. Toistaiseksi utajärveläis-yhtyeen garagerock on kuitenkin jäänyt ulkomaillapienten piirien kulttisuosikiksi.

Angloamerikkalaisen kulttuurin voittokulku onnäkynyt erityisen selvästi suomalaisessa populaari-musiikissa. Monet yhtyeet ja artistit käyttävät englantianykyisin esiintymiskielenään. 22-Pistepirkon lisäksi ovatviime vuosina menestystä Suomessa ja ulkomaillasaavuttaneet englannin kielellä esimerkiksi Kemopetrol,HIM, Darude, The Rasmus ja Bomfunk MCs. Lisäksinuorisotalojen treenikämpillä eri puolilla maata harjoit-telee varmasti tuhansia nuoria yhtyeitä, jotka pitävätenglannin kielen valintaa itsestäänselvyytenä.

Kun englanniksi esiintyvät suomalaiset yhtyeet jaartistit ovat esillä mediassa, puhutaan yleensä niidenmahdollisuuksista menestyä kansainvälisillä markkinoilla.Siitä, että kova yrittäminen viimein palkittaisiinkansainvälisellä supertähteydellä, on tullut suorastaankansallisen itsetunnon kysymys. Käytännössä menestyson ollut vähäistä; yleisimmin syyksi tarjotaan kovaakilpailua, jakelusopimusten koukeroita, vähäistä radio-soittoa tai tuotantopuolen amatöörimäisyyttä.

Esiintymiskieleen ei sen sijaan ole kiinnitetty juurihuomiota. Pidetään selviönä, että suomalaiset osaavat

292


laulaa ja sanoittaa englanniksi, vaikka suurin osa meistäon oppinut kieltä A- tai B-kielenä peruskoulussa jalukiossa.

Taustaa

Suomessa englanniksi tehty rock sai alkunsa 1960-luvulla.Angloamerikkalaisen musiikin vaikutus oli tuntunut joaikaisemminkin. 1970-luvulle asti tavallisinta oli kuitenkintehdä ulkomaisista hiteistä käännösversioita, joissakappale muokattiin suomalaiseen makuun sopivaksimolli-iskelmäksi. Ensimmäinen Suomessa englanniksitehty rocklevytys oli Rock-Jerryn ”Long Tall Sally”vuonna 1960. Oman englanninkielisen materiaalin sävel-täminen yleistyi vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Innoit-tajana toimi varsinkin The Beatles, joka inspiroi tekemäänpaitsi käännösiskelmiä myös kirjoittamaan omia englan-ninkielisiä kappaleita.

1960-luvun loppupuolella tapahtui muutakin.Suuressa maailmassa syntyi rock-skene, joka erosi kaupal-lisesta popmusiikista. Nuorisomusiikkia oli aiemminpidetty viihteenä ja sen kapinaa korkeintaan sukupolvi-kapinana, mutta nyt sitä ruvettiin käyttämään myösprotestin ja vakavan itseilmaisun kanavana. Taustallaolivat Vietnamin sodan ja USA:n vastaiset protestit, hippi-liike ja vuoden 1968 opiskelijamellakat. Myös rocklehdistö

293

IV NUORTEN KIELI

ja levyarvostelut kehittyivät nykymuotoonsa 1960-luvunlopulla.

Kun populaarimusiikin tutkimuksessa puhutaanrock- ja popdiskurssista, tarkoitetaan tapoja, jolla musiik-kia tarkastellaan musiikkiteollisuudessa ja mediassa. Kyseon osin samoista yhtyeistä ja artisteista, mutta erona on,että rockiin liitetään käsitys itseään ilmaisevasta taitei-lijasta ja toisaalta folkmusiikista lainattu vaatimus aitou-desta, maanläheisyydestä ja uskottavuudesta (ja myösepäkaupallisuudesta). Pop taas tarkoittaa musiikin kau-pallista puolta ja menestyksen mittaamista listamenes-tyksenä.

Suomalaiset yhtyeet eivät esiinny englanniksipelkästään kaupallisista syistä. 22-Pistepirkko, Kemo-petrol ja lukemattomat treenikämpillä englanniksi harjoit-televat yhtyeet ovat rockalakulttuurin kasvatteja. He ovatkasvaneet englanninkielisiä levyjä kuunnellen, kaverei-densa kanssa rockkeikoilla käyden ja alan lehtiä lukien.Bänditoiminnan arvomaailman perusteet valettiin taval-laan jo 1960-luvulla, vaikka sen jälkeen maailma onkinnähnyt monta eri alakulttuuria ja populaarimusiikinlajityyppiä.

Tässä kirjoituksessa on kuitenkin tarkoitustarkastella, miltä suomalaisyhtyeiden englanti näyttää sitääidinkielenään puhuvien näkökulmasta, joten seuraavaksianalysoidaan kieleen liittyviä merkityksiä.

294


Ääntäminen

Q-lehden arvostelija kiinnitti huomiota 22-Pistepirkonenglannissa juuri ääntämiseen. Mitä hän tarkoittaasanoessaan, että on vaikea uskoa sen olevan peräisinEuroopan rajojen sisäpuolelta?

Moni on varmasti huomannut, että on rock-laulajatkäyttävät usein erilaista aksenttia laulaessaan kuinpuhuessaan. Populaarimusiikissa eri aksentit liittyvätlajityyppeihin. Esimerkiksi kantrimusiikkia kuuluu laulaaleveällä Yhdysvaltain eteläisten osavaltioiden ”SouthernDrawl” -aksentilla. Rapmusiikkiin taas kuuluu itä- tailänsirannikon mustien katukulttuurin sanasto ja ääntä-minen. Näitä kielipiirteitä sitten jäljitellään eri puolillamaailmaa. Ilmiö ei rajoitu Suomen, Ruotsin tai Saksankaltaisiin maihin, joissa äidinkieli on muu kuin englanti.Samaa tapahtuu myös Englannissa: brittiläiset reggae-laulajat yrittävät kuulostaa jamaikalaisilta.

Mahdollisuuksia jäljitellä tiettyä ihannetta rajoittaapuhujan kielitaito: kuinka hyvin hän pystyy tunnistamaanjonkun tietyn aksentin tai murteen piirteitä sekä tuotta-maan niitä itse. Ääntämistapoihin voi sisältyä muutakinkulttuurista informaatiota. Hyvä esimerkki on brittiläinenensimmäisen aallon punk 1970-luvun lopulla. Punk-laulajat, kuten Sex Pistolsin Johnny Rotten, käyttivätliioittelevia työväenluokan aksentteja, mikä oli protestipaitsi brittiläistä luokkayhteiskuntaa vastaan myös pro-

295

IV NUORTEN KIELI

testi englantilaisessa rockissa aiemmin vallalla olluttaääntämystä vastaan, jossa yhdistyivät amerikanenglanninja brittienglannin piirteet.

Ei ole vaikea päätellä, mihin kielitaidoltaan puut-teellinen suomalaisrokkari sijoittuu. Ainakin kriitikkosijoittaa 22-Pistepirkon lähinnä Euroopan ulkopuolelle.Mikäli tavoitteena on ollut jäljitellä englantilaista tai ame-rikkalaista ääntämystä, lopputulosta ei arvostelun valossavoi pitää onnistuneena.

Populaarimusiikin ääntäminen on paljon monimut-kaisempi asia kuin usein luullaan. Erilaisiin tapoihinlausua jotakin voi liittyä paljonkin kulttuurista tietoa jaarvolatauksia. Äidinkielenään englantia puhuvalle ne ovatitsestäänselvyyksiä, mutta sitä vieraana kielenä oppineeltane saattavat mennä tyystin ohi korvien.

296


Sanoitukset

Kemopetrol: Slowed Down

Reviewed: March 2001Genre: EuropeanLabel: RCARelease Date: 2000-09-04 00:00:00Key Tracks: Tomorrow, African Air, ViewOf The Sea

It's not surprising that prior to findingfame with Kemopetrol in her nativeFinland, Laura Norhi (sic) lent her vocals to TV advertising jingles.Tender yet clipped, her dulcet tones could persuade viewers to buyanything. Such is her power, Norhi can even deliver daftlypretentious musings such as Disbelief's "Paint a lie with somethingtrue/Decorate the walls you've pissed on" without inducing somuch as a snigger. Fortunately, the lyrical shortcomings here aremostly tempered by feisty beats, strident choruses and strangelyaffecting synth-pop. There are shades of Babyloon Zoo, but thesub-bass grunt of Tomorrow, Africa Air's futuristic reggae and thepiano ballad View Of The Sea are more than worthy of Norhi'stalents.[Reviewed by Dan Gennoe]3/5

Kemopetrol on 22-Pistepirkkoa uudempi nimisuomalaisella bändikartalla. Yhtye perustettiin 1998, ja sesai miltei heti levytyssopimuksen. Ensilevy Slowed Down

297

IV NUORTEN KIELI

ilmestyi vuonna 2000 ja yhtye valittiin saman vuodenEmma-gaalassa vuoden pop/rocktulokkaaksi. Mediakohubändin ympärillä oli varsinkin aluksi kova ja puheetkansainvälisistä markkinoista esillä lehtijutuissa, vaikkayhtye itse antoi lausuntoja huomattavasti vaatimatto-mampaan sävyyn ja sanoi katsovansa, kuinka pitkällerahkeet riittävät.

Q:n kriitikko aloittaa Slowed Downin arvostelunkertomalla yhtyeen taustasta ja mainitsee myös kotimaan.Hän ylistää vokalisti Laura Närhen ääntä eikä pidäyllättävänä, että tämä lauloi aikaisemmin televisio-mainoksissa. Lauran sulosoinnuin on mahdollista esittääjopa Kemopetrolin sanoituksia, joita hän kutsuu ”typeränkeinotekoisiksi runoelmiksi” (daftly pretentious musings)ilman, että kuulijan huulille kohoaa edes pientä ivallistavirnettä. Myös yhtyeen ”oudon vetoavan syntikkapopin”iskevä rytmimaailma ja räväkät kertosäkeet peittävätniiden puutteita. Kemopetrolkin saa kolme pistettäviidestä, mikä Q:n asteikolla tarkoittaa ”hyvää”. Lehtiantaa viisi pistettä vain aniharvoille levyille.

Sanoitusten merkitus populaarimusiikissa onkaksijakoinen juttu. Hyvin suuri osa kuulijoista ei kiinnitäniihin paljonkaan huomiota. Musiikki on ravintoloissa jaradiossa soivaa miellyttävää taustahälyä. Se saa hyvällemielelle ja rentouttaa, tai sen tahdissa voi tanssia. Jotkinhittikappaleet ovat siansaksaa ja parhaiten mieleen jäävätyksinkertaiset hokemat, joita toistetaan paljon.

298


Englanniksi esiintyvien rockyhtyeiden sanoitukseteivät kuitenkaan ole tämän ajatusmaailman tuotetta.Niiden taustalla on pikemminkin käsitys rockmuusikostaitseään ilmaisevana taiteilijana, joka tekee itse omanmateriaalinsa eikä ainoastaan esitä hänen imagolleenräätälöityjä hittikappaleita. Sekä Kemopetrol että 22-Pistepirkko vastaavat itse sekä sävellyksistä että sanoi-tuksista. Kemopetrolin sanoituksista vastaavan KalleKoiviston mukaan ne syntyvät biisien tunnelman pohjalta.

Fiiliksistä se lähtee. Mä menen pianon ääreen ja isken jotain sointujaja jo siinä vaiheessa tiedän, että millainen biisi on tulossa. Siitä tuleeheti mieleen joku fiilis ja jotain sanoituksia. Usein ne on aika surullisiaja ehkä vähän angstisia. Se johtuu varmasti siitä, että biisejä tehdessämä olen yleensä vähän down. Kun mä olen onnellinen, niin mä olenjuomassa kaljaa tai tekemässä jotain muuta.

(Soundi 5/2000, 48–51)

22-Pistepirkon käytännöt ovat moninaisempia. Kaikkijäsenet osallistuvat sanoittamiseen. Sanoitukset hyödyn-tävät paljon americanaa: sarjakuvia, elokuvia ja muutaroskakulttuuria. Yhtyeen jäsenen Espen mukaan pyrki-myksenä on tietty monitulkintaisuus.

Mulle on joskus käynyt sillä tavalla, että joku sanoitus on uponnutmuhun ja olen ajatellut, että joo... sehän kertoo siitä ja siitä! Sitten mäolenkin kuullut jonkun selittävän, että se kertoo jostakin ihan muusta.

299

IV NUORTEN KIELI

Kyllä me mun mielestä ollaan onnistuttukin siinä, että ne on jäänytvähän sellaisiksi, että se juttu pitää kaivella sieltä itse.

(Rumba 18/01, 20–21)

Kummallekaan yhtyeelle ei tunnu olevan tärkeää ottaasyvästi kantaa, vaan ne sovittavat omat tekemisensämusiikin kanssa yhteen toimivaksi paketiksi. Englanninkielen käyttö koetaan luonnolliseksi osaksi musiikkia.Vaikutteetkin ovat englanninkielisiä. EsimerkiksiKemopetrolin Kalle Koivisto sanoo, ettei yhtä IsmoAlangon levyä lukuunottamatta edes omista suomen-kielisiä levyjä

Sanoituksia ei nähdä niinkään keinona koskettaaitseä ja yleisöä, vaan ne nähdään osana musiikkia.Englannin taito pohjautuu suurelta osin siihen kieleen,jota on kuullut, ja rockia paljon kuunnelleiden yhtyeidentapauksessa merkittävä osa siitä on peräisin ulkomaisiltalevyiltä. Musiikilliset vaikutteet toimivat fraasivarastona,jota voidaan hyödyntää ja yhdistellä uusin tavoin.

Entä miten suomalaisten sanoitukset avautuvatsyntyperäisille englanninpuhujille? Suurin osa populaari-musiikista on laulumuotoista. Ihmiset peilaavat omiakokemuksiaan sanoitusten kautta. Usein suosittu kappaleonnistuu välittämään jonkin tunteen tai kokemuksenihmisiä koskettavalla tavalla. Kirjojen ja runojen tavoinlaulut tavallaan ”puhuvat puolestamme”. Monet ns.evergreeneiksi muodostuvat kappaleet ovat ihmisille

300


läheisiä, koska ne onnistuvat kiteyttämään hyvin jonkintunteen tai kokemuksen.

Kyse on jälleen kielitaidosta. Kemopetrol onsuhtautunut sanoittamiseen kunnianhimoisesti, muttabändin kielitaito on jäänyt vähän puolitiehen. Ilkeästisanottuna sanoittaminen on amatööritasolla, vaikka soitto,tuotantopuoli ja ehkä markkinointikin olisi hoidettuammattimaisesti. Luova itsensä ilmaiseminen vaatii hyvääkohdekielen hallintaa. Kömpelöt vieraalla kielellä kirjoi-tetut sanoitukset eivät välttämättä kykene herättämäänmuuta reaktiota kuin huvittuneisuutta.

Ruotsalaiset

Jos syy suomalaisen rockin kelpaamattomuuteenulkomaille on huonossa kielitaidossa, miten on mahdol-lista, että naapurimaastamme Ruotsista ponnistaasäännöllisin väliajoin kansainväliset myyntilistat valloit-tava popsensaatio? Suomi ja Ruotsi ovat molemmatPohjoismaita ja osa Skandinaviaa. Mailla on takanaansatojen vuosien yhteinen menneisyys. Englannin kielenosaaminen tuskin on läntisessä naapurissamme olennai-sesti parempaa kuin täällä, vaikka maassa puhutaankingermaanista kieltä.

301

IV NUORTEN KIELI

Roxette: Crash Boom Bang

Reviewed: March 1994Genre: Rock & PopLabel: EMIRelease Date: 1994-03-21 00:00:00

This Swedish powerpop duo's fifthalbum is bursting with eager toplease melodies, straightforwardlyrics, bustling beats and singalong,tambourine-driven choruses. Sounds depressing? Well, certainlysome of this bubblegum lacks flavour. Lies and I'm Sorry are facileand unmemorable enough to justify their out-and-outcommercialism. Ballads like Vulnerable and Crash! Boom! Bang!labour too hard for poignancy, and lack the catch-in-the-throat,pop acuity of Roxette's biggest smash, It Must Have Been Love. Thepastoral, almost-folky The First Girl On The Moon does have anursery rhyme charm, though, and I Love The Sound Of CrashingGuitars is well-chorded, driving West Coast pop. But there's nothinglike listening to Roxette to induce a longing for something difficultand surly.[Reviewed by Andrew Martin]2/5

Q-lehti on antanut Roxetten levylle kaksi tähteä. Kym-meniä miljoonia levyjä myynyt yhtye, johon viitattiinmyös ensimmäisessä arvostelussa, oli 90-luvun suurinRuotsista tullut kansainvälinen myyntimenestys.

Roxetten musiikki nähdään avoimen kaupallisena jakuulijaa kosiskelevana. Arvostelijan mielestä yhtye onnis-

302


tuu tavoitteessaan, vaikka sen kaupallisuus on masen-tavan päämäärähakuista ja kappaleiden helppous synnyt-tää kriitikossa kaipuun kuulla välillä jotakin vaikeaa japahansisuista. Hän vertaa levyä purukumiin, josta puut-tuu makua.

Crash Boom Bang ei lukeudu Roxetten suurimpiinmyynti- tai arvostelumenestyksiin. Ruotsalaisduo onkuitenkin pystynyt vetoamaan paitsi äidinkielisen yleisöntanssijalkaan myös tekemään lauluja, jotka puhuttelevatsitä sen oman kokemusmaailman puitteissa. Arvostelijamainitsee Roxetten hitin ”It Must Have Been Love.”

Ainakin tämän arvostelun perusteella Roxettenmenestyksen taustalla ei ole mitään sen kierompaa taimystisempää kuin häikäilemättömän suoraviivaisesti jahyvin toteutettu kaupallisuus. Myös markkinointikoneistoon tehnyt hyvää työtä. It Must Have Been Love oli PrettyWoman -elokuvan soundtrackilla, joten ei ole mikäänihme, että se on löytänyt tiensä suuren yleisön korviin.Roxette on itse hyvin tietoinen menestyksensä pohjasta.Yhtyeen hittikokoelma vuodelta 1995 on nimeltään Don'tBore Us – Get To the Chorus! Roxette's Greatest Hits.

303

IV NUORTEN KIELI

Valikoidumpi suosio

Monet suomalaisyhtyeet ovat kuitenkin tavoittaneet maa-ilmalla vankan pienempien piirien suosion. Esimerkkinätoimikoon 22-Pistepirkon vanhemman levyn arvostelu.

22-Pistepirkko: Bare Bone Nest

Reviewed: September 1999Genre: Rock & PopLabel: ClearspotRelease Date: 1999-08-16 00:00:00

Sort of swampy, kind of bluesy, but with a touch of pop thrown inwhen the mood takes, 22-Pistepirkko mix and match a number ofdisparate influences. Vocalist P-K delivers his lines in his bestpidgin English, but makes a virtue of it, bending vowels in aself-conscious manner to make weird jams such as Fly On evenmore kooky, though the same collision of styles helps make Don’tPlay Cello sound fantastic. At times, the songs have little structure,though a clear love of pop choruses just about holds themtogether. Unlikely to appeal to many, those who take the timeto discover Bare Bone Nest will probably treasure it.[Reviewed by Howard Johnson]3/5

Tällä kertaa yhtyeen erilaisten ainesten sekoitus tuntuuarvostelijan mielestä toimivan. 22-Pistepirkon musiikki on”rämeistä” ja ”bluesahtavaa”, toisaalta siitä löytyy myöspopkertosäkeitä, jotka pitävät homman kasassa. Vokalisti

304


P-K Keräsen ”ulosantia” hän kutsuu pidginenglanniksi1 japitää sitä hyvänä asiana. Keräsen outo tapa venyttäävokaaleja tekee kappaleista hauskalla tavalla outoja. Hänuskoo, että Bare Bone Nest ei ole kovin monen makuun,mutta ne, jotka malttavat kuunnella levyä kunnolla,tulevat myös pitämään siitä.

Ovatko outous ja vieraus välttämättä huonojaasioita – parhaitenhan suomalaiset ovat ulkomaillamenestyneet juuri outouden ja eksotiikan avulla? Vaati-mukset maailmanvalloituksesta ovat monesti peräisinpikemminkin mediasta kuin esiintyjiltä itseltään. Suoma-laisella kielitaidolla, ääntämyksillä ja sanoituksilla onmahdollista päästä hyvinkin omaperäisiin lopputuloksiin.Arvostelun perusteella 22-Pistepirkko on onnistunuttekemään Amerikasta lähtöisin olevasta bluesista jarockista itsensä näköistä. Tämä on ollut tie pienten piirienkulttisuosioon hieman samaan tapaan kuin on käynytvaikkapa Aki Kaurismäen elokuville.

1 Kielentutkimuksessa pidginillä tarkoitetaan kahden kielenkohdatessa syntyvää sekakieltä, jollaista esiintyy esimerkiksi satama-kaupungeissa, joissa on tarve kommunikaatioon sellaisten ihmistenvälillä, joilla ei ole yhteistä kieltä. Yksi laajimmalle levinneistä onenglantiin pohjautuva Tok Pisin kieli, jolla on tuhansia puhujia PapuaUudessa-Guineassa. Arkikäytössä pidgin saattaa tarkoittaa myös mitätahansa yksinkertaistettua ”Minä Tarzan, sinä Jane” -puhetta.

305

IV NUORTEN KIELI

20 KAIKKIEN AIKOJEN MYYDYINTÄ KOTIMAISTA ÄÄNITETTÄ(ALKUPERÄISEN ARTIKKELIN TILASTO, 2003)

1 Jari Sillanpää Jari Sillanpää Mediamusiikki/Edel 264232 02/96

2 Eppu Normaali Repullinen hittejä Poko 218510 10/96

3 Kirka Surun pyyhit silmistäni BMG(Flamingo) 208975 89

4 Dingo Kerjäläisten valtakunta Finnlevy 190894 85

5 Joel Hallikainen Joel Hallikainen Finnlevy 178654 12/92

6 Kaija Koo Tuulten viemää WEA 175144 93

7 Hurriganes Roadrunner Love 167514 75

8 Smurffit Tanssihitit Vol. 1 EMI 166652 12/96

9 Jari Sillanpää Auringonnousu Mediamusiikki/Edel 156302 03/97

10 Topi Sorsakoski & Agents Besame Mucho EMI 156079 87

11 Anssi Kela Nummela BMG 151537 05/01

12 Eri esittäjiä Finnhits 2 Finnlevy 150856 83

13 Tapio Rautavaara Reissumiehen taival Finnlevy 150000 80

14 Leevi and the Leavings Keskiviikko – 40 ensimmäistä hittiä Johanna 136046 11/97

15 Fröbelin Palikat Sutsisatsi Mediamusiikki/Edel 135674 94

16 Jari Sillanpää Hyvää Joulua Mediamusiikki/Edel 134577 12/96

17 Aikakone Tähtikaaren taa BMG 134573 10/95

18 Bomfunk Mc’s In Stereo Sony 133690 07/99

19 Irwin Goodman Rentun ruusu Levytuottajat 125000 88

20 J. Karjalainen Suurimmat hitit Poko 124856 12/92

Lähde: Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajathttp://www.ifpi.fi/tilastot/myydyimmatkotimaiset.html

Englanninkieliset julkaisut lihavoituina.

306


20 KAIKKIEN AIKOJEN MYYDYINTÄ KOTIMAISTA ÄÄNITETTÄ(2014)

1 Jari Sillanpää Jari Sillanpää

2 Eppu Normaali Repullinen hittejä

3 Kirka Surun pyyhit silmistäni

4 Dingo Kerjäläisten valtakunta

5 Joel Hallikainen Joel Hallikainen

6 Eri esittäjiä Vain Elämää

7 Kaija Koo Tuulten viemää

8 Smurffit Tanssihitit Vol. 1

9 Hurriganes Roadrunner

10 Vesa-Matti Loiri Sydämeeni joulun teen

11 Topi Sorsakoski & Agents Besame Mucho

12 Jari Sillanpää Auringonnousu

13 Anssi Kela Nummela

14 Jenni Vartiainen Seili

15 Eri esittäjiä Finnhits 2

16 Eri esittäjiä Raikkaimmat joululaulut

17 Tapio Rautavaara Reissumiehen taival

18 Leevi and the Leavings Keskiviikko – 40 ensimmäistä hittiä

19 Jari Sillanpää Hyvää Joulua

20 Fröbelin palikat Susisatsi

25 Bomfunk MC’s In Stereo

29 Nightwish Dark Passion Play

Lähde: Musiikkituottajathttp://www.ifpi.fi/tilastot/myydyimmat/kaikki/kotimaiset/albumit#

Englanninkieliset julkaisut lihavoituina.

Vuoteen 2014 päivitetty lista paljastaa, että Smurffit jaVain Elämää -televisiosarjan kokoelmalevy ovat pudot-taneet Hurriganesin sijalta 7 sijalle 9. Bomfunk MC’s puo-

307

http://www.ifpi.fi/tilastot/myydyimmat/kaikki/kotimaiset/albumit

IV NUORTEN KIELI

lestaan on pudonnut top 20:n ulkopuolelle sijalle 25.Parhaana uutena englanninkielisenä listalle on yltänytNightwish, jonka levy Dark Passion Play löytyy sijalta 29.

KIRJALLISUUTTA:BRUUN, SEPPO, JUKKA LINDFORS, SANTTU LUOTO ja MARKKU

SALO. 1998. Jee, jee, jee – suomalaisen rockin historia.Porvoo: WSOY.

Yli 400-sivuinen perusteellinen esitys suomalaisenrockmusiikin historiasta. Taustatyö on tehty perus-teellisesti ja kirja kirjoitettu hauskan ironiseen sävyyn.

DAVIS, SHEILA. 1985. The Craft of Lyric Writing. Cincinnati.Writer’s Digest Books.

Suosittu sanoitusopas, jota Simon Frith pitää alan teok-sista parhaana ja oivaltavimpaan sävyyn kirjoitettuna.

FRITH, SIMON. 1983. Sound Effects. Youth, Leisure, and the Politicsof Rock. London: Constable. (1. painos 1978) Suom.Hannu Tolvanen. 1988. Rockin potku. Nuorisokulttuuri jamusiikkiteollisuus. Jyväskylä: Gummerus.

Simon Frithin kirja on populaarimusiikin tutkimuksenklassikko ja perusteos. Julkaistu myös suomenkielisenä.

FRITH, SIMON. 1996. Performing Rites. On the Value of PopularMusic. Oxford: Oxford University Press.

308


Frithin teos, joka käsittelee mm. populaarimusiikinarvioimisen perusteita ja mahdollisuutta kehittää silleoma estetiikkansa.

FRITH, SIMON ja ANDREW GOODWIN. 1990. On Record. Rock, Pop,and the Written Word. London: Routledge

Esseekokoelma populaarimusiikin tutkimuksesta.

KALLIONIEMI, KARI. 1998. “Put The Needle on the Record and Thinkof England” – Notions of Englishness in the Post-War Debateon British Pop Music. Academic Dissertation: CulturalHistory, School of History. University of Turku.

Brittipoppia käsittelevä väitöskirja Turun yliopistosta.

LAING, DAVE. 1985. One Chord Wonders. Power and Meaning inPunk Rock. Milton Keynes: Open University Press.

Punk-rockin sosiologiaa.

TRUDGILL, PETER. 1997. Acts of conflicting identity: Thesociolinguistics of British pop-song pronunciation.Teoksessa Nikolas Coupland ja Adam Jaworski (toim.)Sociolinguistics. New York: St Martin’s Press, 251–264.

Sosiolingvistinen tutkimus, joka käsittelee mm. TheBeatlesin ja Rolling Stonesin levyillä esiintyviä amerikan-englannin ja brittienglannin ääntämyksiä ja niiden syitä.Erinomaista luettavaa.

Tärkeimmat suomalaiset rocklehdet ovat tamperelainen Soundija helsinkiläinen Rumba. Haastattelukommentit ovat peräisin

309

IV NUORTEN KIELI

niistä (Kemopetrol Soundista ja 22-Pistepirkko Rumbasta).Arvostelut ovat englantilaisesta lehdestä Q, jota myydään myösSuomessa.

Päivitys 2014

Kymmenen vuotta sitten kirjoitun jutun lukeminenherättää varsin kaksijakoisia tuntemuksia. Olin tekstiinsuurelta osin tyytyväinen, eikä siitä löytynyt asioita, joitajoutuisin varsinaisesti häpeilemään. Toisaalta näkökulmatuntuu nykyisin vanhentuneelta.

Otin aikoinaan punaiseksi langaksi tarkastella,miksi englanniksi esiintyvät suomalaiset yhtyeet eivätolleet pystyneet suuren mittakaavan kansainväliseenläpimurtoon ja onko esiintymiskielellä mahdollisestitämän kanssa jotain tekemistä. Kymmenen vuottamyöhemmin ei ulkomailla pärjääminen tunnu samallatavoin kansallisen itsetunnon kysymykseltä. Sen sijaantuntuu oudolta ajatella, että jossain vaiheessa 22Pistepirkon varjoeuroviisujen voitto ja Hanoi Rocksinlyhyeen jäänyt suosio edustivat englanninkielisen suoma-laisrockin suurimpia saavutuksia.

Paljon ehti itse asiassa tapahtua jo jutun kirjoit-tamisen ja ilmestymisen välissä. Englannin aika ilmestyi2004, mutta artikkeli on kirjoitettu vuonna 2003. Samanavuonna The Rasmus julkaisi levyn Dead Letters, joka nousi

310


Saksassa listaykköseksi ja Englannissakin Top 10:iin.HIM:kin nousi ensi kertaa listoille sekä Yhdysvalloissaettä Isossa-Britanniassa. Vieraillessani Englannissa vuon-na 2004 Rasmus- ja HIM-paitoja tuntui näkyvän jokapuolella. Kymmenen vuotta myöhemmin varsinkinmetalliyhtyeet, HIM, Lordi, Nightwish ja Apocalyptica,tuntuvat olevan ulkomailla monelle tuttuja. Jutuissamainituista yhtyeistä taas 22-Pistepirkko on pysynytpienen piirin underground-suosikkina. KemopetrolinLaura Närhi on varmaan monille tutumpi Vain Elämää tv-ohjelmasta ja on menestynyt paremmin suomenkielisilläsoololevytyksillään kuin emoyhtyeensä viimeisimmilläjulkaisuillaan.

Sen sijaan olen enimmäkseen tyytyväinen asioihin,joita sanon suomalaisten artistien ja yhtyeiden englanninkielestä. Jyväskylän yliopistolla ainakin Elina Westinenteki väitöskirjaa aiheesta The Construction of Authentic HipHop Identities: Finnish Rappers’ Linguistic and DiscursiveRepertoires ja Henna Jousmäki aiheesta Christian MetalOnline: Discursive construction of identity and culture.Suomalaisten artistien ja yhtyeiden englannin ääntämyk-sessä ja sanoituksissa riittänee kuitenkin edelleenkintutkittavaa useammankin gradun tai väitöskirjan tarpeiksi– useammasta näkökulmasta. Eli siitä vaan tarttumaanaiheeseen, jos kiinnostaa.

311

IV NUORTEN KIELI

KIRJOITTAJASTA

ALPO HONKAPOHJA (Dr. des.) valmistui Filosofian lisensiaatiksiHelsingin yliopistolta 2011 ja väitteli Zürichin yliopistossaSveitsissä 2013. Väitöskirjan aihe liittyy myöhäiskeskiaikaisiinkäsikirjoituksiin. Kirjoittaja ei ole Englannin aika -kirjoituksenjälkeen palannut rockmusiikin englannin pariin.

312

JARNO RAUKKO

Mitä amerikkalaistenlukiolaisten päässäliikkuu?

oskus tutkija voi saada tutkimuksensa sivutuloksena –kenties vahingossa – sellaista materiaalia, joka kiinnos-

taa ainakin jotakuta vielä enemmän kuin tutkijanvarsinainen tutkimusaihe. Esimerkiksi Helsingin Sanomientoimittaja saattaa poimia luonnontieteilijän haastattelustavain kohdan ”naisilla älli leikkaa nopeammin kuinmiehillä”, vaikka luonnontieteilijä itse halusi lähinnäkertoa aivosolujen välittäjäaineista.

Tutkin polysemiaa – sitä, että jollain sanalla on useitamerkityksiä ja nuo eri merkitykset ovat mielekkäässäyhteydessä toisiinsa. Minua kiinnosti, ei pelkästäänpolysemian puntarointi tutkijankammiossa, vaan senselvittäminen, miten kielenpuhujat itse hahmottaisivatpolysemiaa. Lähdin selvittämään asiaa Amerikkaan,laukussani kyselylomake poikineen, suuntana pariKeskilännen lukiota. Mikään vapaamuotoinen kysely-

J

313

IV NUORTEN KIELI

lomake ei kuitenkaan vastaa vain kyselijän haluamaankysymykseen. Kerronkin tässä siitä, mitä muuta sainamerikkalaisilta lukiolaisilta selville.

Ensisijaisesti selvittelin, miten polysemiaa voipilkkoa palasiksi ja miten sen sisällä voi muodostaamerkitystyyppejä. Esimerkiksi sanakirjan tekijä joutuujokaisen monimerkityksisen sanan kohdalla ratkaisemaan,missä yksi merkitys alkaa ja toinen loppuu ja mikäyhdessä merkityksessä voisi olla oleellisesti erilaista kuintoisissa. Itse en niinkään halua tuottaa sanakirjoja, vaanasia kiinnostaa yleisellä tasolla. Menetelmäksi olenvalinnut erityisesti kyselylomakkeet ja muut populaatio-testit, joissa äidinkieliset kielenpuhujat tuottavat poly-semiaa ja sen hahmottamista ja sisäistä luokitteluakoskevia vastauksia. Yhdessä testityypissä pyydän heitämuun muassa tuottamaan lause-esimerkkejä, jotka heijas-tavat monimerkityksisen sanan eri merkityksiä; toisessatestityypissä he lajittelevat valmiiksi annettuja esimerkki-lauseita merkityksen mukaan; kolmannessa he vainarvioivat merkityseron suuruutta numeerisella asteikolla.Mehukkaat sivutuotteet ovat lähinnä peräisin ensim-mäisen lajin tuottamistesteistä.

Kysymyslomakkeeni koskivat Amerikassa englan-nin sanoja about, back, date, get ja take. Aivan erityisesti olenollut ihastunut get-verbiin, joten sen tutkimiseen valjastinperäti nelisensataa lukiolaista Oklahomassa ja Texasissa

314

Mitä amerikkalaisten lukiolaisten päässä liikkuu?

sekä joitakin yliopisto-opiskelijoita ja -opettajia Texasinpuolella.

Niinpä eräs tehtävä, johon 329 koehenkilöä joutuivastaamaan, kuului suurin piirtein: ”Tuota sellaisia lause-esimerkkejä, joissa kussakin get-sanalla on sinun mieles-täsi eri merkitys.” Yhtään enempää en rajoittanut heidänmielikuvitustaan tai aihepiirien valikoimaa. Kun ottaavielä huomioon, että get lienee englannin kielen monimer-kityksisimpiä sanoja – vaikka yleensä vain verbinä toimii-kin – jo pelkkä ”avainsanakin” antoi aika rajattomiamahdollisuuksia.

Tästä pääsemmekin suoraan sivutuotteeseen:kyselylomakkeiden avulla keräämäni likimain 2100 get-lausetta kertovat, paitsi get-sanan polysemiasta myös siitä,mikä amerikkalaisten lukiolaisten päässä liikkuu.

No, mitä luulisitte – minkälaisen kuvan amerik-kalaisten lukiolaisten mielenliikkeistä amerikkalaisethömppäsarjat ja Hollywood-leffat antavat, ja vastaakotämä tutkimukseni sivutuloksia? Ehkä myös omiensuomalaisten teini-ikäistemme tuntemus ja oman elämänvarhaisvaiheiden tarkastelu antaa osviittaa tähänpulmaan.

Aihepiirien ”Top Five”, jos on viihdekulttuuriinuskominen, voisivat olla vaikkapa seksi, romantiikka,raha, autot ja hampurilaiset.

Kahdentuhannen sadan get-lauseen joukossa onainakin 50 sellaista lausetta, joissa get-verbille on ehdoin

315

IV NUORTEN KIELI

tahdoin valittu seksiin liittyvä merkitys. Seuraavassa onkokoelma lukiolaisten tuottamia esimerkkilauseita jaheidän omat selityksensä, joissa heidän piti ilmaista samaasia käyttämättä get-sanaa. Seksipitoiset merkityksettulevat esiin monenlaisten get-fraasien välittäminä, jotensamaan aihepiiriin päästään monen eri merkitystyypinkautta.

Let’s get it on. = Let’s have sex.I will get some. = I will have sex.Did you get any this weekend? = Did you have sex this weekend?He’s getting it tonight. (vastaaja jätti selittämättä)I had gotten head before. = I have received head before.He enjoys getting off. = He enjoys masturbating.We’re getting busy. = We’re making love.I got laid last night. = I received sexual favors last night.I got lucky. = I had sexual intercourse.I want to get naked with her. = I would like to have sex with her.Are you gonna get served today? = Are you gonna have some today?I know some girls in this class whowant to get that Slovenian guy.

= I know some girls in this class thatwanna jump his bones.

Kuten huomaamme, get vääntyy seksin piiriin aikamonella tapaa, mutta mikään rakenteista ei ole aivanyksinkertainen: lukiolaisen on pitänyt varta vasten ottaamukaan vaikkapa sana off tai laid tai it tai sanapari it on,jotta lause voisi viitata seksiin. Joskus get-verbiä seuraasubstantiivilauseke (kuten some, any, it tai that Slovenianguy), toisinaan pelkkä adverbi (off), joskus substantiivi-

316


lausekkeen ja adverbinyhdistelmä (it on), muuallaselkeä adjektiivi (busy, lucky)tai sitten passiivirakenteeseenkuuluva verbimuoto (laid,served). Näiden syntaktistenerojen saattelemana get-verbinmerkityskin vaihtelee, vaikkalauseen tasolla päästäänkinseksiin.

Tässä vaiheessa voisitietenkin esittää vaihtoehtoi-sen selityksen, että vastaajienensisijainen motiivi saadatuottamansa get-lauseet liitty-mään seksiin ei ole ollutheidän mielessään alituiseenpyörivä seksi, vaan huumori.He ovat halunneet keksiäomasta mielestään vitsikkäitäesimerkkejä, ja seksi on tarjou-tunut oivaksi aihepiiriksi. Tämä selitys ei kuitenkaan suljepois sitä, että seksi on joka tapauksessa tullut helpostiheidän mieleensä. Erona on vain ”seksi vakavana asiana”ja ”seksi huumorin välineenä”. Toisaalta heidän tärkeinmotiivinsa on voinut olla vaikutuksen tekeminenulkopuoliseen, ulkomaalaiseen – mepä olemme niin isoja,

317

IV NUORTEN KIELI

että puhumme noin vain seksistä – tai testata hänenkielitaitoaan.

Oli motiivi mikä hyvänsä, puhumme vain pienestävastaajien vähemmistöstä. Yllä lueteltuja esimerkkejävastaava 50 lauseen kokoelma vastaa noin kahta ja puoltaprosenttia koko get-saaliista. Joissakin tapauksissa kaksilausetta tulee vieläpä samalta vastaajalta: näiden varmojen50 tapauksen takana on vain 38 vastaajaa, eli likimain 12prosenttia kaikista.

Seksinnälkäisten tutkijoiden pitäisi nyt kerätä jalaskea kaikki muut lauseet (myös esim. back- ja take-testeistä), jotka vähänkin koskettavat tätä aihepiiriä, jottasaataisiin selville amerikkalaisen lukiolaisen seksikeskei-syyden koko kuva, mutta menkäämme sen sijaanseuraavaan aihepiiriin, romantiikkaan.

Ja valitaan seuraavaksi kohdemateriaaliksi date, jokaoli varta vasten valittu englannin kielen satojen tuhansiensanojen joukosta tutkimuskohteeksi seuraavista syistä:

1) date-sanalla on lukuisia ”deittailuun” liittyviä merkityksiä, joidentutkiminen ei ole missään niin helppoa kuin amerikkalaisessalukiossa;

2) date-sanan merkityskirjo jakautuu kiinnostavasti substantiivinkantamiin merkityksiin ja verbin kantamiin merkityksiin sillätavalla, että yleensä ”samantapainen” merkitys löytyy sekäsubstantiivista että verbistä; esim. päivämäärään ja ajoittumiseenliittyvät The date is November 3 ja This poem dates back to theMiddle Ages, kun taas seurustelun ja treffien maailmaan liittyvät

318


sekä My date dumped me ’deittikaverini jätti minut rannalle’ että Ihave a date with Alice ’minulla on treffit Alicen kanssa’;

3) daten merkityskirjossa on aikamoista hämäryyttä ja päällek-käisyyttä, joka kiinnostaa polysemiaan ja merkityksen jousta-vuuteen hurahtanutta kielentutkijaa;

4) date on kaiken lisäksi sellainen tapaus, jolla voi tutkia polysemian jahomonymian eroa: merkityksen date ’taateli’ ja minkä tahansamuun merkityksen välillä pitäisi olla homonyyminen suhde, elimerkitykset eivät ole sukua toisilleen, kun taas muiden merkitystenvoisi katsoa edustavan polysemiaa.

Se, mitä date-sanan merkityksiä voi käyttää tyttöjen japoikien keskinäisistä perjantaihuvituksista puhumiseen, eisiis tässä tapauksessa ollut sivutuote, vaan päätutkimus-kohde, mutta toki on kiinnostavaa katsoa, mitä noistadeittailun ilmenemistä tarkalleen ottaen sanotaan. Tässämuutama huolestuttava esimerkki amerikkalaistenlukiolaisten moraalista, etiikasta ja sielunmaailmastavuonna 1994.

I only dated one girl last year.I date girls often.A date is someone whom you go out with on weekends or to specialfunctions.Last week I took a beautiful woman on a date.You went on a date with who last night?Are they committed or just doing the ”dating” thing?

319

IV NUORTEN KIELI

Viimeinen lause vie meidät kauniisti date-sananmonimerkityksisyyteen: siinä dating tai tarkemmin thedating thing on jotain vakavaa seurustelua vähempi-arvoista. Kuitenkin monissa muissa lauseissa, kuten He isdating her, jonka vastaaja selittää He is going steady with her’Hän seurustelee hänen kanssaan’, ja They have dated oneyear ’He ovat seurustelleet vuoden verran’, tulee esillesaman sanan pitkäaikaisempaan suhteeseen viittaavamerkitys.

Oletetuista aihepiireistä ovat jäljellä raha, autot jahampurilaiset. Kaikkea löytyy vastaajieni tuotoksista:

I’ve got enough money to pay you now.He got seventeen dollars from the bank.The man got his due reward.I am not getting a scholarship.How much money do you have to have to get a brand new car?I’m getting a car for Christmas.I’ve got a Jeep and a BMW.I got a burger for lunch.

Raha ja autot ovat hyvin tärkeitä elämänalueita:pelkästään get-verbin objektina sana money tai jokindollarimäärä esiintyy 36 kertaa ja car peräti 57 kertaa.Näihin pitää lisätä muunlaiset rakenteet, joiden kauttapäästään mainittuihin aihepiireihin:

I will get paid soon.

320


Could you come and get me after school? = Could you pick me up…Go and get my beer out of the car.Joe had just gotten his car phone stolen out of his jeep.Did your car get fixed?Get in the car!He was getting out of the car when the phone rang.I got in a wreck.He was driving really fast; he was getting it.Getting a parking place is hard at MSU.My friend got two parking tickets this morning.

Suuri polysemiatutkimukseni kuitenkin paljastaa, ettäamerikkalaisten lukiolaisten päässä liikkuu hampurilaisiahuomattavasti useammin muutama muu aihepiiri, joitavalaiskoot seuraavat esimerkkilauseet kelpo informan-teiltani.

I am getting an A in Math in my report card.I have gotten straight A’s my whole life.I am getting sick of school.I don’t get it! = I don’t understand.Do not get caught without your homework.I’m going to get fired.I have gotten drunk four times last week!I want to get some new shoes.Where did you get that shirt?I get to go to the game tonight.= I’m allowed to go to the game…We’ve got to go home.How do I get to know Jesus?I am going to get you back for beating me.

321

IV NUORTEN KIELI

When the going gets tough, the tough get going.

Kaikkein tärkeimpiä näistä ovat arvosanat, jotkaesiintyivät peräti kolmanneksessa get-tuottotestin vastaus-lomakkeista (siis 106 oppilasta 329:stä puhui niistä ainakinyhdessä get-lauseessaan), ja ymmärtäminen: 92 vastaajaailmaisi yhden get-esimerkkinsä toisin sanalla understand.

Näemme, että keskeisiä merkityskenttiä ovat paitsiarvosanat ja ymmärtäminen, myös kengät, muut vaatteetja luvan saaminen erilaisiin rientoihin. Get-verbin objek-tina esiintyy shoes 23 kertaa, shirt 10 kertaa, clothes 6 kertaaja niin edelleen. Sallittuuteen liittyvä get to esiintyy 48kertaa, pakkoon liittyvä got to 56 kertaa.

Otetaan vielä lyhyt katsahdus Michael Moorentapaan amerikkalaisten asehulluuteen: löytääkö sitä jolukiolaisten testivastauksista?

I got shot yesterday.I got a shot in the arm.

Vain kaksi 329 get-vastaajasta viittaa ammutuksitulemiseen. Oli lauseiden totuusarvo mikä hyvänsä,veikkaanpa että vastaavanlaisia lauseita ei tulisi niinhelposti mieleen suomalaiselle koululaiselle. Entä josmieleen tulee tuottaa fraasi get rid of, mistähän voisihankkiutua eroon? No yhdelle vastaajistani tuli mieleen

322


TV:stäkin tutun oloinen She had already gotten rid of thebody.

Lisäksi tutkimustilanne sinänsä inspiroi joitakuitavastaajia; tämä käynee todisteena amerikkalaisten lukio-laisten meta-ajattelun taidoista.

This word gets the action.I hope you get what you need for this experiment.I am getting sick of writing sentences with get.I’m getting tired of writing sentences.My creativity with the word get is getting worse.It is not every day everyone gets to take this test.Get real, I don’t know how to use this word.Did you get the way he used that word?I wonder if this guy will get his PhD.

Heijastaako tutkimusmetodini luotettavasti sitä, mikäamerikkalaisten lukiolaisten päässä liikkuu? Vai voisikotutkimus itsessään johdattaa lukiolaiset tietyntyyppisiinajatuksiin ja sitä tietä kirjoitettaviin lauseisiin? On selvää,että esimerkiksi date-sana vie heidät suoraan treffien jaseurustelun maailmaan, ja viimeksi mainitut get-lauseetovat toki tilannesidonnaisuuden ääriesimerkkejä.

Mutta toisaalta ainakin get on sen verran joustava jamonikäyttöinen, että sen ei pitäisi johdattaa vastaajia.Sinänsähän get-verbillä on tiettyjä tyypillisiä merkityksiä:’hankkiminen’, ’vastaanottaminen’, ’pääseminen’, ’muut-tuminen’, ’muuttaminen’ ja ’ymmärtäminen’ muiden

323

IV NUORTEN KIELI

muassa. Nämä alamerkitykset ovat kuitenkin niin väljiä,että niiden ei pitäisi suoraan vaikuttaa koko lauseenaihepiirin valintaan. Get ei mitenkään pakota tiettyihinaihepiireihin; valinnat ovat aivan tietoisia, monistamahdollisuuksista tieten tahtoen esille valittuja.

Joskus tutkija voi saada tutkimuksensa sivutulok-sena sellaista materiaalia, jota hän ei alun perinsuunnitellut hankkivansa. Jotkut tieteen historian suuretlöydökset ovat tulleet esiin juuri tällä tavalla. Joskustieteilijä itse on oivaltanut asioiden uuden tolantutkimustulosten sivupolkuja kriittisesti tarkastellessaan,joskus muut tieteilijät ovat tehneet nämä havainnot ja tul-kinnat. Omassa tapauksessani tutkimuksen sivupoluiltalöytyy tuskin mitään elämää suurempaa, mutta sivu-tuotteet totisesti lisäävät kielitieteellisen tutkimuksenhauskuutta entisestään.

Päivitys 2014

Kyselyt, joista artikkelin aineisto on peräisin, tehtiin 1994.Artikkeli kirjoitettiin 2004. Vuoteen 2014 mennessäartikkelin sisältöä ei ole tarpeen muuttaa: aineisto ja sensivutuotteet heijastavat sekä amerikkalaisten puhujiensemantiikkaa (ja introspektiota) että amerikkalaistenlukiolaisten mielenmaisemia yleisemmällä tasolla.Vuosina 1994–2014 esimerkiksi lukiolaisten käyttämät

324


kommunikointivälineet ovat toki muuttuneet ja sosiaa-linen media on kehittynyt, mutta se, miten sanoja get jadate näiden medioiden kielessä ja niitä koskevassa kielessäkäytetään, ei ole tuonut aiheeseen mitään oleellista uutta.

KIRJOITTAJASTA

JARNO RAUKKO on 1990-luvulta lähtien ollut kiinnostunutpolysemiasta ja sen eri aspekteista: merkitysten erottelua häntarkastelee mm. erityisillä tuottotesteillä. Vuosina 2006–2010uusia aluevaltauksia olivat kompleksisuuden käsite, yläaste-ikäisten suhde polysemiaan, ”keskeisyyden” eri ulottuvuudetja polysemian vertailu synonymiaan. Hän on toiminut lehtorinaHelsingin yliopiston englannin kielen laitoksella (2001–2005),Helsingin seudun kouluissa (2007–2013) ja Tampereenyliopiston yleisen kielitieteen oppiaineessa (2013). Vuosien2007–2014 aikana hän on myös suorittanut opettajanpedagogiset opinnot ja pätevöitynyt paitsi englannin myösruotsin opettajaksi. Samalla hän on kuitenkin akateemisestisuuntautunut entistäkin vahvemmin yleiseen kielitieteeseen.

325

V

Vallan javaikutuksen kieli

Kuva Wikimedia Commons -käyttäjä Kirubalisenssillä CC BY-SA 3.0

327

V VALLAN JA VAIKUTUKSEN KIELI

MINNA NEVALA ja MARI PAKKALA-WECKSTRÖM

Kieli vallan ja rakkaudenvälineenä

Pragmaattinen lähestymistapakielentutkimukseen

llä oleva Viivi ja Wagner -strippi kuvaa tyypillistä jamonille tuttua katkosta naisen ja miehen välisessä

kommunikaatiossa. Viivi esittää Wagnerille suoran kysy-myksen, jota Wagner ei lainkaan käsitä, sillä hänenhuomionsa on kiinnittynyt pöydällä oleviin pulliin. Viivin

Y

© Juba 1999

328

Kieli vallan ja rakkauden välineenä

harmistus osoittaa, että tämäntasoinen keskustelu eiheidän parisuhteessaan siis onnistu. Kun lähdetäänetsimään vastausta siihen, miten ja miksi tällainenkommunikaatiokatkos syntyy, voidaan sanoa, ettäongelmaa lähestytään pragmaattisesta näkökulmasta.

Pragmatiikka on kielen ja kommunikaation tutki-mista kognitiivisena, sosiaalisena ja kulttuurisidonnaisenailmiönä. Tutkimuksen kohteena voivat olla esimerkiksipuhujien aikomukset ja keskustelun osapuolten keski-näiset suhteet, eli pragmaatikko hakee vastausta lähinnäkysymykseen, miksi puhujat valitsevat tiettyjä tapojailmaista itseään tai miksi kuulijat antavat kuulemalleentietyn merkityksen. Puhujien tekemät valinnat kuvastavatheidän asemaansa, arvojaan ja suhdettaan ympäröiväänmaailmaan. Pragmatiikan avulla voidaan tutkia myössukupuolten välisiä jännitteitä ja valtasuhteita.

Konkreettisesti pragmatiikka tutkii esimerkiksipuhuttelumuotoja, erilaisia kohteliaisuusstrategioita,puhetilanteen hallintaa tai aiheen valintaa. Jos kahdenihmisen välisessä dialogissa toinen osapuoli teititteleetoisen sinutellessa, on selvää, että lähestulkoon ainasinutteleva osapuoli on se, joka on valta-asemaltaan toistavahvempi. Myös se, joka käyttää enemmän ja pidempiäpuheenvuoroja, kontrolloi puheenaihetta tai keskeyttäätoistuvasti toisen puheen, on usein keskustelun hallitsevaosapuoli.

329


Rakkauden kielessä vallankäyttö taas voi ollaesimerkiksi hellittelysanojen säännöstelyä tai strategistaajoittamista. Toisaalta tilannetta voi dominoida se, jokapuhuu koko ajan eikä anna toiselle suunvuoroa, toisaaltamyös se, joka jättää vastaamatta kysymyksiin. Myösvaikeneminen voi olla kultaa, tässä tapauksessa valtaa.

Naisten kieli ja miesten kieli?

Tilanne, jossa toisen sukupuolen edustaja tuntuu puhuvansuorastaan vierasta kieltä, lienee jokaiselle tuttu. Tästähyvänä esimerkkinä oheinen Viivi ja Wagner -sarjakuva.Viivi on pahoittanut mielensä, eikä Wagner voi ymmärtää,mitä hän sanoi tai teki väärin antaessaan suoran vastauk-sen suoraan kysymykseen. Viivin mielestä taas Wagnerinolisi heti pitänyt ymmärtää, että hänen kysymyksensä oli

© Juba 2001

330


epäsuora ja siten kohteliaampi tai sopivampi tapa kuinsanoa suoraan “haluan jäätelön”. Viivi odotti siis jonkin-laista vastakysymystä tai kommenttia, jolla Wagner olisiilmaissut hyväksyvänsä Viivin jäätelön oston.

Naisten ja miesten kielenkäytön erot ovatkin olleettutkijoiden kiinnostuksen kohteena jo useamman vuosi-kymmenen ajan. Suuntaus on lähtöisin Yhdysvalloista.Robin Lakoffin 1975 julkaisema tutkimus korostaa naistentekemiä valintoja epävarmuuden ja ”vallattomuuden”ilmentyminä. Deborah Tannen puolestaan näkee miehet janaiset erilaisina puhujina ja tähdentää sitä, että mikälimiehet ja naiset tiedostavat käyttävänsä yhteistä kieltä eritavalla, ongelma ikään kuin häviää itsestään. Kärjistetystisiis lakoffilaisesta näkökulmasta Viivin jäätelökysymyskertoo Viivin alistetusta asemasta ihmis-sikasuhteessa,kun taas Tannen opettaisi Wagnerin ymmärtämään, ettäViivin kysymys olikin itse asiassa hänen tapansa ilmaista,että hän haluaa jäätelön.

Molemmissa edellä mainituissa lähestymistavoissaon toki omat heikkoutensa, ja jokaisen eteen tulee joskustilanteita, joissa toista sukupuolta on vaikea ymmärtää.Janet Holmesin kattavassa uusiseelantilaistutkimuksessavuodelta 1995 todetaan, että naiset ovat monissatilanteissa kohteliaampia kuin miehet. Nainen pyytäämiestä herkemmin anteeksi tai lausuu kohteliaisuuksiatoiselle ihmiselle. Lisäksi naisten kohteliaisuudet ovathenkilökohtaisempia, esimerkiksi ulkomuotoon liittyviä,

331


kun taas mies kehuu ennemminkin toisen omaisuutta,vaikkapa uutta autoa.

Keskustelutilanteissa naiset ovat usein miehiäempaattisempia. Nainen antaa enemmän minimi-palautteita, esimerkiksi nyökkäillen tai hyväksyvästiäännellen. Näiden tarkoitus on välittää keskustelu-kumppanille viesti siitä, että nainen kuuntelee jakumppani voi jatkaa puhettaan. Mies saattaa vastaavassatilanteessa pitää minimipalautteita myöntymisen merk-kinä ja siksi säännöstellä niiden antamista. Kunkeskustelun osapuolet ovat eri sukupuolta, väärin-käsityksiä voi syntyä.

Liisa Tainion väitöskirja Puhuvan naisen paikka (2001)tutkii kieltä ja sukupuolta suomalaisessa kulttuuri-ympäristössä, sekä arkikertomuksissa että parisuhdeop-paissa. Tainio toteaa muun muassa, että suomalaiset(kin)parisuhdeoppaat luovat ja ylläpitävät hierarkkistasukupuolijakoa, jossa nainen liitetään voimakkaasti kodinja yksityisyyden piiriin. Sen sijaan esimerkiksi vanhem-pien pariskuntien keskinäisen puheen analyysi antaasukupuolirooleista paljon monipuolisemman kuvan.

332


Sukupuoliroolittamista

Yleisesti vallalla ovat siis perinteiset, sukupuoli-sidonnaiset roolit, heikko nainen ja vahva mies. Kaikkeinyleisimmin sekä meillä että muualla nainen nähdäänhoivaajana, joka toimii epäitsekkäästi toisten puolesta jasietää miehen joskus lapsellisiakin piirteitä. Miestä taaspidetään joukkojen turvaajana, voimakkaana tausta-hahmona, jonka ei halutessaan tarvitsisi vaivata päätäänlastenhoidolla tai kodinaskareilla. Esimerkiksi allaolevassa sarjakuvassa nainen käyttää häpeilemättähyväkseen sukupuolitettua rooliaan – hänen osansa onhoivata ja miehen turvata. Tähän on hyvä vedota silloin,kun jommankumman on noustava yöllä vaihtamaanparisto palohälyttimeen. Vastaavasti mies voisi vedotavaimon hoivaajanrooliin silloin, kun keskellä yötä vaihtaapitäisikin perheen vauvan vaippa.

© Baby Blues Partnership. Distributed by King Features Syndicate/Bulls

333


Sukupuoliroolit vaikuttavat myös siihen kuvaan, jokamiehistä ja naisista saadaan kielen käyttäjinä. Miehetsaatetaan nähdä karskeina köriläinä, joiden suussakirosanat ovat kuin kotonaan, kun taas naisen sadatteluon ”kamalaa kuultavaa”. Samoin miesten kertominatuhmat vitsit ovat hauskaa saunaillan tai lounastauonviihdettä, mutta naisten suusta tällainen huumori on useinpaheksuttavaa alatyyliä. Lisäksi saatetaan ajatella, ettänaiset ”rakastavat” juoruilua ja toisten intiimeimpiensalaisuuksien ja kotiasioiden kertomista eteenpäin,miesten keskustelut kun yleensä ”rajoittuvat” työasioihin,politiikkaan ja muihin yleisluonteiisiin aiheisiin autonsytytystulpista säätytön hameen pituuteen.

Valtaa ja kieltä

Elokuvassa Kreikkalainen naimakauppa äiti valottaatyttärelleen perhe-elämän saloja kertoen, että vaikka miesvoi olla perheen pää, on vaimo kaula joka päätä kääntää.Äiti myös näyttää kertomansa toteen saamalla isänuskomaan, että tämä on itse keksinyt ratkaisun tädinpesulan ja matkatoimiston työntekijäongelmaan. Tosi-asiassa perheen naiset ovat jo sopineet asian keskenään,mutta naisten tekemä sopimus ei ehkä saisi perheen isänsuostumusta.

334


Parisuhteessa voi siis nimellinen valta olla miehenmutta konkreettinen valta naisen käsissä. Kuten ylläolevassa elokuvaesimerkissä, naisen valta voi ollasuorastaan näkymätöntä: mies jää siihen uskoon, että onitse ratkaissut pulman, ja naiselle taas riittää, että on saatuhänen mieleisensä ratkaisu, otti siitä kunnian itselleenkuka hyvänsä.

Usein ajatellaankin, että miehet käyttävät enemmänjulkista valtaa, kun naiset taas ”päättävät kaapin paikan”kotona. Suomen kielessä puhutaan tohvelisankareista japirttihirmuista, englannissa taas aviomies voi ollahenpecked, eli kodin ja pihan piirissä pysytään molemmissakielissä. Ja vaikka yhteiskunta tässä suhteessa muuttuukinkoko ajan tasa-arvoisemmaksi, kielellä kestää aikansaseurata perässä. Tällainen perheen sisäinen vallankäyttöon kuitenkin monessa suhteessa näkymätöntä. Tutkimallaesimerkiksi fiktiivistä dialogia voi saada käsityksen siitä,minkälaisia strategioita perheensisäisiin valtapeleihinliittyy – ja on aina liittynyt.

Oivallinen esimerkki puolisoiden välisestävaltapelistä ja naisen haavoittuvasta asemasta on 1300-luvulla eläneen englantilaisen runoilija GeoffreyChaucerin Canterburyn tarinoiden kertomus Melibeuksesta,jonka kotiin vihollisjoukko hyökkää. Viholliset haavoit-tavat Melibeuksen tytärtä ja vaimoa, ja Melibeus vannookostoa. Haavoitettu vaimo Prudence panee kaikkensapeliin saadakseen miehensä luopumaan koston kierteestä,

335


ja tarinan keskipisteessä on kahden vahvaluonteisenpuolison väittely kostosta ja anteeksiannosta.

Vahvasti vertauskuvallinen tarina korostaaanteeksiannon jaloutta, sillä Prudence vetää lopultaväittelyssä pidemmän korren. Ihan helposti tämä eikuitenkaan käy, vaan rouva joutuu pehmittelemäänmiestään monin konstein sen jälkeen, kun tämä on saanuttaakseen joukon hurjapäisiä myötäilijöitä. Ottaessaanasiansa ensimmäisen kerran puheeksi rouva ensin odottaasopivaa hetkeä ja pyytää sitten nöyrään sävyyn:

My lord, quod she, I yow biseche, as hertely as I dar and kan, ne hasteyow nat to faste and, for alle gerdons, as yeveth me audience.

Herrani, hän sanoi, Pyydän Teitä, koko sydämestäni, älkää kiirehtikö,ja kaiken hyvän nimessä, sallikaa minun puhua.

Mutta aviomiehen vastaus on tyly, ja se alkaa näilläsanoilla:

I purpose nat, quod he, to werke by thy conseil, for many causes andresouns. For certes, every wight wolde holde me thanne a fool;/ this isto seyn, if I, for thy conseillyng, wolde chaunge thynges that beenordeyned and affermed by so manye wyse./ Secoundely, I seye that allewommen been wikke, and noon good of hem alle.

Minä en aio kuunnella sinun neuvojasi, sanoi hän, ja siihen onmontakin syytä. Ensinnäkin minua pidettäisiin typeryksenä, jos minäryhtyisin sinun neuvojasi kuunnellen muuttamaan asioita, jotka on jo

336


päätetty ja lyöty lukkoon. Ja toiseksikin, olen sitä mieltä, että naisetovat pahoja joka ikinen.

Prudencea ei kuitenkaan vaienneta näin helposti, vaanhän pyytää kärsivällisesti uudestaan saada sanottavansa.Kohta kohdalta hän kumoaa Melibeuksen väitteet naistenpahuudesta, vyöryttäen esimerkin toisensa jälkeen onnet-toman miehensä niskaan. Melibeuksen on myönnettävä,että vaimon puheissa on viisauden jyvä, ja luvattavakuunnella, mitä tällä on sanottavanaan. Prudence aloittaavielä kunnioittavaan sävyyn, teititellen miestään, muttapäästyään hyvään alkuun hän vaihtaa toisinaan sinut-teluun. Myös puhuttelumuoto herrani häviää kokonaan, japuheeseen tulee käskevä ja opettavainen sävy. Melibeussen sijaan, vaimonsa kaunopuheisuudesta liikuttuneena,puhuttelee tätä rouvaksi ja vaihtaa sinuttelun teitittelyyn.Mutta kannastaan hän ei luovu, ei ennen kuin Prudenceuuvuttavan mittelön jälkeen lopulta teeskenteleesuuttuvansa:

Certes, sire, sauf youre grace, I love youre honour and youre profit as Ido myn owene, and evere have doon;/ ne ye, ne noon other, seyn neverethe contrarie.

Varmasti, herrani, taivaan tähden, kunnianne ja etunne on minulleaivan yhtä tärkeä kuin omanikin, ettekä Te, eikä kukaan muu olekoskaan muuta väittänyt.

[Chaucer-käännökset M P-W]

337


Kirjeet puhuttelevat

Kieltä voi käyttää valta-aseman luomiseen ja yllä-pitämiseen mutta myös rakkauden ilmaisemiseen miehenja naisen välisessä suhteessa. Eräs paljon tutkittukielellinen piirre on viime vuosina ollut puhuttelu, jonkaeri muodot vaihtelevat niin tilanteiden kuin tunteidenkinmukaan. Käytössä on yleensä koko skaala hellittely-nimistä titteleihin. Herra Virtanen voi kutsua vaimoaanjulkisesti etunimellä, mutta kahden kesken rakkauttapursuavan siipan puolisosta monesti sukeutuu miehensäoma rakas tai muru. Vihaisen Virtasen vaimo taas saattaaolla akka, muija tai ämmä, ja näitä nimityksiä mies saattaakäyttää myös viitatessaan vaimoonsa miesporukassa.Esimerkiksi Pohjantähti-trilogiassa Koskelan Akseli pohtiinaimisiin mentyään, kutsuako tuoretta vaimoaan Elinaksivai muijaksi, ja ”kuulijakunnasta riippuen nimitys sittenvaihteli” (1992: 7).

Toisaalta toisilleen todella läheiset ihmiset voivatmyös vapaasti haukkua ja nimitellä toisiaan kaikessaystävyydessä; tällöin haukkumanimi on kahdenkeskisessäkielessä todellisuudessa hellittelytermi. Samoin läheisetihmiset voivat loukata toisiaan olemalla korostetunkohteliaita toisilleen.

Hyvä esimerkki puhuttelun valinnanvaranlaajuudesta englannin kielessäon Louisa M. Alcottinromaanissa Viimevuotiset ystävämme (Good Wives, 1869),

338


joka on jatko-osa kirjaan Pikku naisia. Laurie jutteleevaimonsa Amyn kanssa tämän sisaresta Josta, jakeskustelun edetessä pariskunta tulee käyttäneeksitoisilleen useita eri puhuttelumuotoja. Amy kutsuumiestään hellittelevillä sanoilla my dearest boy, my darling,dear tai yksinkertaisesti etunimellä, mutta myös tittelillämy lord. Laurie tekee samoin: hänen vaimonsa on niin mylove, Amy kuin Mrs Laurencekin.

Miesten ja naisten välistä puhuttelua voi tutkiapaitsi kirjallisuudessa myös autenttisessa kirjoitetussakielessä, josta kirjeet ovat hyvä esimerkki. Englannin-kielisen kirjeen alussa käytetään nykyään yleisesti muotoaDear Sir tai Dear Madam, tai vastaanottajan sukunimeä taititteliä, jos sellainen on lähettäjän tiedossa. Erityisentärkeä tämä käytäntö on silloin, kun kirjeen saaja onylempiarvoinen tai kirjoittajalle etäinen. Jos taas saavaosapuoli on läheinen, esimerkiksi puoliso, muu perheen-jäsen tai hyvä ystävä, on lähettäjällä käytössään laajempivalikoima puhuttelumuotoja, ja usein kirje alkaakin lempi-tai etunimellä tai hellittelysanalla.

Aviopuolisoiden välistä suhdetta kuvattiin puhut-telumuodon valinnalla jo useita vuosisatoja sitten. Vielä1400-luvulla, ja osan 1500-lukua, puhuttelut seurasivat jokeskiajalla tutuksi tullutta kaavaa. Tapana oli, ettäpuolisot käyttivät toisilleen kunnioittavia ja sosiaalisenaseman mukaisia muotoja, mikä saattaa antaa nyky-lukijalle turhan muodollisen kuvan avioparin välisestä

339


suhteesta. Pronominia you, jota tuolloin vielä käytettiinvain teitittelyyn, viljeltiin runsaasti, ja kohteliaisuus-muodot sekä tittelit, kuten Sir, Lord, Lady, Madam jaMaster, esiintyivät niin miesten kuin vaimojenkin kirjeissä.Etunimien, lempinimistä puhumattakaan, ei katsottuolevan sopivia varsinkaan naisten käyttöön.

Muutos tapahtui vähitellen. 1500-luvulla aviomiehetalkoivat ensin käyttää titteleiden rinnalla etu- jalempinimiä sekä hellittelysanoja, ja niinpä vaimojakutsuttiin pian kullanmuruiksi, armaiksi, rakkaiksi ja jopaomiksi hiirulaisiksi. Kuninkaallinen jäykkyyskin murenihieman, kun rakkaudesta oli kyse. Seuraavassakatkelmassa Henrik VIII, Englannin tunnettu vaimon-vaihtajakuningas, vuodattaa sisimmät tuntonsa tulevalletoiselle vaimolleen Anna Boleynille vuonna 1528:

No more to yow at thys present, myne awne darlyng, for lake off tyme,but that I wolde yow were in myne armes or I in yours, for I thynk itlong, syns I kyst yow. … By the hand off hym, whyche I trust shortlyshall be yours –

Henry Rx

Ei enempää tällä kertaa, oma armaani, aika loppuu kesken, kuin ettähaluaisin teidän olevan sylissäni tai itse teidän sylissänne, sillä on niinpitkä aika siitä, kun viimeksi suutelin teitä. …Kirjoittanut se, jonkauskon pian olevan teidän omanne –

Henrik Kuningas

340


1600-luvulle tultaessa humanismin sallivammat aatteetolivat tulleet jo useimpien vaimojenkin tietoisuuteen.Löystyneet säännöt ja tavat koskettivat etenkin nuoria.Tästä on erinomaisena esimerkkinä nuori Maria Thynne,joka kirjoitti miehelleen Thomasille pitkiä kirjeitä täynnätunteenpurkauksia ja vihjailuja parin intiimistä elämästä.Maria kutsui miestään lempinimin omaksi rakkaaksiThomkenikseen tai jopa alentavalla termillä Sirrah;Thomas puolestaan osoitti kirjeensä armaalle kullalleen.Molemmat myös käyttivät thou-sinuttelupronominia,erityisesti silloin, kun kirjeen tunteellinen sisältö antoisiihen aihetta. Maria osasi käyttää puhuttelua myösmanipuloinnin välineenä: hän saattoi jättää puhuttelunkokonaan pois kirjeen alusta, jos hän oli vihainen taiärtynyt, eikä pronominiksi enää kelvannut thou, vaanainoastaan you. Lempinimet jäivät myös sikseen. Kutenseuraavasta katkelmasta ilmenee, mieheensä rakastunutMaria on närkästynyt suunnattomasti siitä, että Thomason uskaltanut epäillä hänen älynlahjojaan.

Well Mr Thynne, believe I am both sorry and ashamed that anycreature should see that you hold such a contempt of my poor wits,that being your wife, you should not think me of discretion to order(according to your appointment) your affairs in your absence, but ifyou be persuaded that it is most for your credit to leave me like aninnocent fool here, I will the more contentedly bear the disgrace.

341


Niin herra Thynne, olen todellakin sekä pahoillani että häpeissäni siitä,että joku näkisi, kuinka halveksutte vajavaista älyäni, ja ettävaimonanne en ole mielestänne kykenevä hoitamaan (teidänluvallanne) asioitanne poissa ollessanne, mutta jos teidän mielestänneon etujenne mukaista jättää minut tänne kuin viattoman hölmön,kannan häpeän kohtalooni tyytyen.

Vaikka varsinkin aateliset ja muut ylempisäätyiset avio-parit jatkoivat titteleiden ja kohteliaisuusmuotojen käyttöä1700-luvulle ja pitempäänkin, vapaamman puhuttelu-käytännön harjoittamisesta tuli etenkin perheyhteyksissäsuosittu tapa. Murros eteni pikkuhiljaa, ja 1600-luvunlopulla lapsetkin saattoivat jo aloittaa kirjeensä vanhem-milleen sanoilla rakas isä tai armas äitini – aivan kuten osajälkikasvusta tekee vielä tänäkin päivänä.

Lopuksi

Olemme tässä voineet antaa vain joitakin esimerkkejäaviopuolisoiden tavoista osoittaa rakkautta toisilleen jakäyttää valtaa kielen avulla. Pragmaattinen lähestymis-tapa kieleen sallii toki monien muidenkin ilmiöidentutkimisen ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Senavulla on mahdollista tarkastella esimerkiksi eri aika-kausilta olevaa dialogia ja löytää yhtäläisyyksiä jaeroavuuksia toisilleen läheisten ihmisten ilmaisutavoissa.

342


Näinkin suppea aineisto tuntuu kuitenkin puhuvansen puolesta, että kielen käyttö vallan ja rakkaudentyökaluna toimii samoin periaattein vuosisadasta taiilmaisukanavasta huolimatta. Avioparien tunteet ja keski-näinen suhde eivät ole ratkaisevasti muuttuneet ajansaatossa, niiden ilmaisutapoja vain määräävät eri aika-kausille ominaiset tavat ja normit.

KIELITIETEELLISET LÄHTEET

HOLMES, JANET. 1995. Women, Men and Politeness. London &New York: Longman.

LAKOFF, ROBIN. 1975. Language and Woman’s Place. New York:Harper & Row.

TAINIO, LIISA. 2001. Puhuvan naisen paikka. Sukupuolikulttuurisena kategoriana kielenkäytössä. Helsinki:Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

TANNEN, DEBORAH. 1990. Puhummeko samaa kieltä? Nainen jamies keskustelevat. Suom. Mirja Rutanen. Helsinki: Otava.

YULE, GEORGE. 1996. Pragmatics. Oxford: Oxford UniversityPress.

KIRJALLISET LÄHTEET

ALCOTT, LOUISA M. 1995 [1869]. Good Wives. London: PenguinBooks.

LINNA, VÄINÖ. 1992. Täällä Pohjantähden alla 2. Porvoo: WSOY.

343


AIHEESTA LISÄÄ KIRJOITTAJILTA

NEVALA, MINNA. 2004. Address in Early English Correspondence:Its Forms and Socio-Pragmatic Functions. Helsinki: SociétéNéophilologique de Helsinki.

PAKKALA-WECKSTRÖM, MARI. 2005. The Dialogue of Love,Marriage and Maistrie in Chaucer's Canterbury Tales.Helsinki: Société Néophilologique de Helsinki.

KIRJOITTAJISTA

Dosentti, yliopistonlehtori MINNA NEVALA tutkii historiallistasosiopragmatiikkaa, lähemmin erilaisia henkilöviittausmuotojaja niiden käyttämistä sosiaalisen tunnistamisen keinona.Parhaillaan hän johtaa Helsingin yliopiston rahoittamaaprojektia, joka tutkii kielenkäyttöä osana Englannin sosiaalistenmarginaaliryhmien arvioimista ja arvottamista vuosina 1650–1900.

MARI PAKKALA-WECKSTRÖM väitteli vuonna 2005 Chaucerinavioliittodialogeista. Vuodesta 2006 hän on toiminut englanninkääntämisen yliopistonlehtorina, ensin Käännöstieteen laitok-sella Kouvolassa, ja vuodesta 2010 Helsingissä Nykykieltenlaitoksella.

344

https://researchportal.helsinki.fi/en/persons/minna-nevala

https://researchportal.helsinki.fi/fi/persons/mari-pakkala-weckström

RAKKAUDEN KUVATHELI TISSARI

Mitä yhteistä on tulvalla, merenneidolla jakaritsalla? Entä sodalla, peukalolla jakaksosilla? Nämä kaikki liittyvät englanninkielessä rakkauden ja ystävyyden käsit-teisiin. Rakkaus, kuten muutkin tunteet,voidaan rinnastaa luonnonvoimiin:

This love had risen in her sostrongly that it swept all else away.It was a whirlwind romance.

Rakkaudessa on jotakin arvoituksellista,joka saa ihmiset yhdistämään sen taikuuteen:

She cast her spell over me.She is bewitching.

Jo antiikin maailmassa seireenit viettelivät merenkulkijoita maagiseentuhoon. Myös englannin kielessä sanaa mermaid ‘merenneito’ on käy-tetty paitsi hellittelysanana myös nimityksenä naiselle, johon miehetlankeavat.

Rakastunut itse voi näyttää lauhkealta kuin lammas. Siksi flirttaileviakatseita kuvaamaan keksittiin 1800-luvulla ilmaisu lamb’s eyes. 1600-luvulla taas käytettiin fraasia to look babies in someone’s eyes.

Vuosisatojen aikana monet rakkauden metaforista ovat olleet elleivätsotaisia, niin ainakin väkivaltaisia. Samaa perinnettä jatketaan edelleen.Ajatellaanpa vaikka sanoja conquest ‘valloitus’ tai crush ‘ihastus’ (ver-

345


bistä to crush ‘musertaa, murskata, särkeä’). Sydämensä menettämi-nenkin (to lose one’s heart) kuulunee tähän sarjaan. Metsästyksen jaeläinmaailman puolelle mennään vaikkapa virkkeessä:

Look at the wolf, following that chick.

Parhaasta ystävästä taas käytettiin 1500-luvulla ilmaisua the finger nextone’s thumb. Ystävä oli siis melkein yhtä läheinen ja hyödyllinen kuinoma peukalo. Ystävyys ja rakkaus ymmärretään usein kahden toisiinsasopivan “palasen” tai asian yhteytenä (vrt. puolisosta käytetty ilmaisumy better half) tai samankaltaisuutena. Jälkimmäiseen liittyy 1920-luvun sana twin soul, joka vihjaa, ettei ystävä ole ainoastaan‘sukulaissielu’, vaan peräti ‘kaksossielu’.

Kielikuvat auttavat hahmottamaan rakkauden eri puolia. Puhummekäsitemetaforasta (engl. conceptual metaphor, suomentanut TeroKainlauri) silloin, kun konkreettinen asia auttaa meitä ymmärtämäänabstraktia. Näin tapahtuu esimerkiksi, kun rakkaus on luonnonvoima,sairaus, sotaa, tulta tai vaikkapa eläin, kuten Shakespearennäytelmässä Miten haluatte:

Ei Pheben lempi se jänis ole, jota minä ajan.(IV näytös, 3. kohtaus, suom. P. Cajander)

Hyvin usein rakkaus ymmärretään vastavuoroisena “kaupankäyntinä”(love affair), tai se sulkee ihmisen sisäänsä:

I was in love. I was in heaven.

Rakkaus lienee ihmisen tunteista tärkein ja keskeisin, eikä olekaanihme, että siihen liittyy mielissämme monenlaisia kuvia. Metafora-tutkimus, joka on yksi kognitiivisen lingvistiikan osa-alue, pyrkii selvit-tämään näiden kuvien olemusta.

Rakkauden metaforia voi etsiä esimerkiksi sanakirjoista tai vaikkapahakusanalla love Internetistä tai erilaisia tekstejä sisältävistä elektro-

346

Rakkauden kuvat

nisista korpuksista. Koko rakkauden sanastossa esiintyvät metaforatpoikkeavat kuitenkin jonkin verran sanan love yhteydessä esiintyvistä.Substantiivi love ymmärretään helpommin “tavaraksi” (jota voidaanvaihtaa) tai “säiliöksi” (kolmiulotteiseksi tilaksi) kuin käsite ‘rakkaus’,jota voidaan tarkastella monista eri näkökulmista. Sen sanastoon voi-daan lukea kuuluviksi esimerkiksi flirtti, hyväilyt ja hellittelynimet.Rakkauteen assosioituu monenlaisia ihmissuhteita, asenteita ja tilan-teita sekä kulttuurisia arvoja ja perinteitä. Kaikki tämä yhdessä tekeerakkauden metaforista erittäin kiehtovan tutkimuksen kohteen.

KIRJALLISUUTTA

COLEMAN, JULIE. 1999. Love, Sex, and Marriage: A HistoricalThesaurus. Amsterdam: Rodopi.

HARVILAHTI, LAURI, JYRKI KALLIOKOSKI, URPO NIKANNE jaTIINA ONIKKI (toim.). 1992. Metafora: Ikkuna kieleen,mieleen ja kulttuuriin. Helsinki: SuomalaisenKirjallisuuden Seura.

KÖVECSES, ZOLTÁN. 2000. Metaphor and Emotion: Language,Culture, and Body in Human Feeling. Cambridge:Cambridge University Press.

KÖVECSES, ZOLTÁN. 2002. Metaphor: A Practical Introduction.Oxford: Oxford University Press.

TISSARI, HELI. 2003. LOVEscapes: Changes in Prototypical Sensesand Cognitive Metaphors since 1500. Mémoires de laSociété Néophilologique de Helsinki LXII.

347


KIRJOITTAJASTA

Dosentti HELI TISSARI on tutkinut englannin kielen tunnesanoja(kuten fear, happiness, love, respect, sadness), niiden merkitystä jakäyttöä ja niiden kanssa esiintyviä metaforia 1400-luvultanykypäivään.

348

ANNI VUORINEN

Värittääkö valta kielen?

alta-asema ei vielä takaa valtaa, vaan on oltava myösuskottavuutta, jotta valtaa voi käyttää tehokkaasti.

Uskottavuutta voi tavoitella esimerkiksi ottamalla malliavallanpitäjien ominaisuuksista. Ison-Britannian entinenpääministeri Margaret Thatcher otti puheopetusta madal-taakseen äänenkorkeuttaan ja saadakseen äänestäänkantavamman, koska hänen naisen ääntään pidettiinimagoa vahingoittavana: pääministerin julkisuuskuvalleon vahingollista, jos tämä joutuu huutamaan kimeäksikohonneella äänellä kuuluakseen metelin läpi. SiispäThatcher madalsi ääntään, alkoi puhua hitaammin jayksinkertaisti intonaatiokuvioitaan. Toisin sanoen hänryhtyi jäljittelemään miehisiä puhetapoja. Tämä on ollutyksi keino, jolla nyky-yhteiskunnan naisjohtajat ovattavoitelleet asemassaan uskottavuutta. Menneinä aikoinamiesten valta-asema on ollut vielä huomattavastimerkittävämpi, joten satunnaiset naiset vallan haltijoinaovat tarvinneet kipeästi uskottavuutta tuekseen. Ei olekuitenkaan sanottu, että menneen ajan naiset olisivatmukailleet miesten tapaa käyttää kieltä.

V

349


Vuonna 1558 kruunattiinEnglannin kuningattareksi 25-vuotias Elisabet Tudor, jolla olikaikki syyt tehdä kovasti töitä pysy-äkseen vallankahvassa. Patriarkaa-lisessa 1500-luvun Englannissa einaissukupuolta pidetty arvossa:yhteiskunnan näkemyksen mukaannaisilla oli niukalti järkeä, hyveel-lisyyttä ja arvostelukykyä, jotenvallankäyttö oli itsestään selvästimiehinen oikeus ja velvollisuus.Elisabetin oli siis nuorena kuningat-tarena ponnisteltava vakauttaak-seen asemansa ja saavuttaakseenkunnioitusta hallitsijana. Ministeritja alamaiset odottivat hänenmenevän naimisiin mahdollisimman pian ja luovuttavansuurimman osan päätöksenteon vastuusta aviomiehelleen,mutta kuningatarta itseään tämä suunnitelma eimiellyttänyt. Avioliittohankkeita oli kyllä useitaseuraavien vuosikymmenien aikana, mutta vaikuttaa siltä,että Elisabet I pyrki etupäässä pelaamaan niillä aikaa. Hänei koskaan mennyt naimisiin. Erittäin hyvän koulutuksensaanut Elisabet jakoi ajan käsitykset naissukupuolenalemmuudesta ja kurinpidon tarpeesta, mutta hänenmielestään ne eivät päteneet häneen itseensä. Tämä

Elisabet I

350


omana aikanaan biologisen sukupuolen vammauttamahallitsija koki voimakkaasti olevansa miehisenennakkoluulon yläpuolella – hän oli hallitsija Jumalanarmosta, kuningas ja kuningatar yhdessä hahmossa, jakuitenkin valtakunnan ensimmäinen nainen ja suurikoketti. Vaimon ja äidin rooli olisi ollut ministereillemieluisin, mutta Elisabet käytti lopulta hyväkseen ajanehkä positiivisinta mahdollista naisimagoa omaksumallaneitsyen roolin. Reformaation jälkeisessä Englannissanousi Elisabetia juhliva Gloriana-kultti, jonka tarkoi-tuksena oli etupäässä korvata Neitsyt Maria, pyhimyksetja muu katolinen juhlaperinne. Kuningatar voitti Kansan-suosion puolelleen. Elisabet I oli hallitsijana älykäs,oppinut ja erittäin suosittu, ja hänen valtakautensa kesti 45vuotta hänen kuolemaansa saakka vuonna 1603.

Elisabetin sukupuolen ja sosiaalisen roolin välillävoi nähdä ristiriitatilanteen: nuori nainen otti valtakunnanhallitsijan roolin yhteiskunnassa, jossa vallanpitäjienodotettiin olevan miehiä. Tämä sosiaalisen roolin vaihdosylhäisestä naisesta maan hallitsijaksi saattoi vaikuttaaElisabetiin ja tämän käyttämään kieleen. Sosiaalisen roolinyhteydessä voidaan puhua myös sosiaalisesta suku-puolesta: kun biologinen sukupuoli (sex) tarkoittaa bio-logisesti määräytyneitä eroja miesten ja naisten välillä,sosiaalisessa sukupuolessa (gender) nivoutuvat yhteen nesosiaaliset, kulttuuriset ja psykologiset aspektit, jotkakussakin sosiaalisessa kontekstissa liitetään mies- ja

351


naissukupuoleen. Sosiaaliseen sukupuoleen ei synnytä,vaan se omaksutaan. Ministeri Robert Cecil toteaa 1600-luvun alkupuolella kirjoittamassaan kirjeessä eräällehovimiehelle: ”…You have tasted a little hereof in ourblessed Queen’s time, who was more than a man, and, introth, sometime less than a woman” (lainaus Rowse 2000:60). ”Tätä [hovielämän kovuutta] olette saanut jonkinverran kokea hyvän kuningattaremme aikana, hänen jokaoli enemmän kuin mies, ja, totuuden sanoakseni, toisinaanvähempi kuin nainen.” Yksi lausahdus sisältää sekäkohteliaisuuden älykkään ja oppineen hallitsijan kyvyistäettä kritiikin naisesta, joka ei täyttänyt luonnon hänellemääräämää avioliiton ja lisääntymisen tehtävää.

Olisiko kuningatar valtaan astumisensa jälkeensaattanut omaksua käyttöönsä tyypillisesti miehille omi-naisia kielenkäyttötapoja saavuttaakseen uskottavuutta taisopeutuakseen paremmin uuteen rooliinsa?

Oletettavasti tällaista muutosta ei tapahtunut:monarkin rooliin kuuluva ylimaallinen elementti olisi tokivoinut vaikuttaa Elisabetin sukupuoli-identiteettiin, muttamahdollisesti lisäämällä sukupuolista neutraaliutta.Tietynlainen sukupuolineutraaliuden sävyhän olisi palvel-lut tarkoitusperiä, kun kuningatar on päättänyt jäädänaimattomaksi ja kuitenkin säilyttää valtansa 1500-luvunEnglannissa. Kirjeissään ja puheissaan Elisabet I viittaausein itseensä ja häneen viitataan sanalla prince, joka ongeneerinen mutta myös maskuliininen titteli ruhtinaalle

352


tai hallitsijalle. Sen sijaan hän ei kertaakaan käytä itsestääntitteliä queen esimerkiksi kirjeenvaihdossaan Skotlanninkuninkaan Jaakko VI:n kanssa. Elisabetille kieli oli myöstaiteen väline, ja hän kehitti vanhemmiten erittäin koris-teellisen ja mutkikkaan fraseologian. Hän oli hyvintietoinen siitä, miten hän käytti kieltä, eikä hän toden-näköisesti halunnut korostaa sukupuoltaan tällä tittelillä.

And, that you may knowe I am that prince that neuer can indure amenace at my ennemys hand… I wyl giue you this bond, that affectionand kind traictement shal euer preuaile, but feare or doute shal neuerprocure aught from me[.]

Ja jotta tietäisitte minun olevan hallitsija, joka ei siedä vihollisensuunnasta tulevaa pahantekoa... vakuutan teille, että kiintymys jaystävällinen kohtelu tuottavat tuloksen, mutta pelon tai epäluulonavulla minulta ei saa mitään.

Elisabet I Jaakko VI:lle 1594

Kysymystä Elisabet I:n kielen mahdollisesta muut-tumisesta tutkittiin poimimalla hänen kirjeistään tiettyjäkielen piirteitä, joita sitten verrattiin Elisabetin ajan nais- jamiesverrokkiryhmien kirjeisiin. Tutkimuksissa miesten janaisten välisistä kielenkäyttöeroista on esitetty, ettämiehillä on tapana käyttää kieltä ylläpitääkseen ja vahvis-taakseen valta-asemaansa ja statustaan, kun taas naisilleaffektiivisuus olisi tärkeämpää. Tämän tutkimuksenteemana oli involvement, sidonnaisuus, joka tarkoittaa

353


kommunikaatiotilanteeseen osallistujien keskinäistävuorovaikutusta ja henkilökohtaista panosta omiaajatuksia ja tunteita ilmaisemisella. Oletuksena oli, ettänaisilla tämä olisi yleisempää kuin miehillä ja että ElisabetI olisi kielenkäytöltään lähempänä naisia kuin miehiä.Kuinka kävi?

Yleisellä tasolla lähtöoletus kävi toteen: Elisabetinkieli kokonaisuutena muistuttaa enemmän naisverrokkienkuin miesverrokkien kieltä. Useissa yksittäisissä tapauk-sissa Elisabet on kuitenkin lähempänä miehiä kuin naisia,ja joissakin piirteissä, kuten pronominin toisen persoonankäytössä, hän on suorastaan omaa luokkaansa. Prono-minin toisen persoonan tiuha viljely saattaa kertoakirjoittajan pyrkimyksestä painottaa vastaanottajan aktii-vista roolia tilanteessa. Tutkimuksessa käytetyt Elisabetinkirjeet ovat yleensä melko opettavaisen sävyisiä ja toisi-naan moittivia; hän kirjoitti suurimman osan näistäkirjeistä keski-ikäisenä kokeneena hallitsijana Skotlanninnuorelle kuninkaalle, jonka toivoi tekevän oikeita päätök-siä ja aiheuttavan hänelle vähemmän päänvaivaa.

I hope I may stand you in bettar sted than that you wyl shew youuncareful of suche a treason.

Toivon olevani teille siten hyödyksi, ettette jätä huomiotta sellaistapetturuutta.

Elisabet I Jaakko VI:lle vuonna 1585

354


Elisabetin ja verrokkimiesten elämäntilanteessa oli enem-män yhteistä kuin Elisabetin ja verrokkinaisten: naiseteivät kuuluneet poliittiseen sisäpiiriverkostoon. Elisabet eimyöskään kirjoittanut henkilökohtaisista asioistaan vaankeskittyi ennen kaikkea valtion asioiden hoitoon, jaenimmäkseen näin tekivät myös miehet. Valta-asemavaikuttaa suuresti ihmisen tapaan käyttää kieltä, ja ehkäpätässäkin yksilön asemalla on paljon vaikutusta kommuni-kaatiokeinojen valintaan. Asemansa vuoksi Elisabetin eivarsinaisesti tarvinnut osoittaa solidaarisuutta tai käyttääaffektiivisia keinoja voittaakseen vastaanottajan suopeu-den; älykkäänä ihmisenä hän kuitenkin harkitsi sanansatarkkaan saavuttaakseen päämääränsä. Runsasta pro-nominin toisen persoonan käyttöä voidaan yleensä ajatellasolidaarisuuden osoitukseksi, mutta Elisabetin kirjeetSkotlannin Jaakolle ovat enemmänkin argumentatiivisia jahaastavia kuin vastapuolta tukevia. Hänen perimmäinenmotiivinsa oli hyötyä itse.

Kuningattarena Elisabet I:llä oli tukenaan uskoJumalaan hallitsijan ylimaallisen aseman vahvistajana.Miehiä hän ei yrittänyt jäljitellä, eikä sitä olisi varmastihyväksyttykään hänen aikakaudellaan. Toisaalta hänenyhteiskunnallinen asemansa oli niin ainutlaatuinen, etteihäntä myöskään voi muitta mutkitta rinnastaa muihinnaisiin. Kulttuurirelativismi huomioiden voidaan todeta,että eri asiat määräävät eri tilanteissa, miten käyttäy-dytään – määräävänä tekijänä voi olla esimerkiksi ikä,

355


sukupuoli tai sosiaalinen asema. Jos yhteiskunnassa eitehdä sukupuolten välistä eroa arvonannossa ja vallan-jaossa, mahtaako sukupuolella olla vaikutusta kielen-käyttöön? Margaret Thatcherille maskuliininen puhetapatarjosi tietyt etunsa, kuten äänenkäyttötaidon meluisissatilanteissa, mutta samalla hän myös herätti ihmettelevää,huvittunutta ja negatiivistakin huomiota. Hänen omaksu-mansa tasaisen monotoninen puhetapa herätti ihmisissäärtymystä yhtä lailla kuin hänen alkuperäinen kimeäksikohoava äänensä. Voimme kuitenkin miettiä, millaiseksihänen asemansa ja imagonsa olisi mahtanut muotoutuailman puhekoulutusta. Involvement-piirteet Thatcherinkielessä olisi kiinnostava tutkimuksen aihe.

AIHEESTA ENEMMÄN

Thatcherin kielestä voi lukea lisää DEBORAH CAMERONIN

kirjasta Verbal Hygiene (Routledge, 1995). Elisabet I:n kielestä löytyy lisätietoja osoitteesta https://blogs.helsinki.fi/hes-eng/files/2011/03/HES_Vuorinen.pdf.

Päivitys 2014

Melanie Evans julkaisi vuonna 2013 kirjan The Language ofQueen Elizabeth I: A Sociolinguistic Perspective on Royal Styleand Identity, ja yksi Evansin tutkimuskysymyksistä on

356


Elisabetin valtaanastumisen vaikutus hänen kieleensä.Kun Elisabet I kruunattiin hallitsijaksi, hänen oikein-kirjoituksensa alkoi kyllä muotoutua yhdenmukaisem-maksi, mutta Melanie Evans toteaa että selvää korre-laatiota yhden suuren elämänmuutoksen ja kielen-muutosten välillä ei ole. Evansin mukaan Elisabet I:nkoulutuksella oli huomattava vaikutus hänen identi-teettiinsä, ja hänen erinomainen koulutuksensa osittainselittää miksi hän oli aikaansa edellä monien arvos-tettujen, oppineisuutta heijastaneiden kielenpiirteidenkäytössä. Terttu Nevalainen, Helena Raumolin-Brunbergja Heikki Mannila (2011) ovat havainneet Elisabetinolevan aikalaisiaan edellä viiden muuttuvan kielen-piirteen käytössä, mitä voidaan selittää hänen valta-asemallaan sekä miesten että naisten elämänpiireissä;myös Evans on löytänyt Elisabetin kielestä tasaisesti sekäaikalaismiesten että -naisten kielikonventioita. Evansinmukaan Elisabetin tyyli kuitenkin muistuttaa miestenoppineempaa ja tyylillisesti vivahteikkaampaa tyyliäenemmän; koulutettuna ja sosiaalisen hierarkian huipullaolevana naisena hänellä oli mahdollisuus perehtyätällaiseen tyyliin ja omaksua se käyttöönsä. On vieläkorostettava, että näissä historiallisen sosiolingvistiikantutkimuksissa tarkastellaan sosiaalisen sukupuolen jakielen yhteyksiä, joissa etenkin status ja koulutus ovatvahvasti läsnä – kielen ja biologisen sukupuolen yhteys eitähän liity.

357


KIRJALLISUUTTA

EVANS, MEL. 2013. The Language of Queen Elizabeth I: ASociolinguistic Perspective on Royal Style and Identity.Publications of the Philological Society 46. Malden, MA& Oxford: Wiley Blackwell.

NEVALAINEN, TERTTU, HELENA RAUMOLIN-BRUNBERG ja HEIKKIMANNILA. 2011. The diffusion of language change in realtime: Progressive and conservative individuals and thetime depth of change. Language Variation and Change 23,1–43.

KIRJOITTAJASTA

ANNI SAIRIO (o.s. Vuorinen) väitteli vuonna 2009 englantilaisen1700-luvun sinisukkaverkoston kirjeenvaihdosta ja sen sosio-lingvistisestä tutkimuksesta. Hänen kiinnostuksenkohteisiinsakuuluvat kieli ja identiteetti, myöhäisuusenglannin ja etenkin1700-luvun ja 1800-luvun oikeinkirjoituksen vaihtelu, kirjeideneditointi ja korpuslingvistiikka. Hän on Suomen Akatemianrahoittaman projektin Dynamics of Change in LanguagePractices and Social Meaning (1700–1900) jäsen (http://blogs.helsinki.fi/languagedynamics/).

358

http://www.helsinki.fi/varieng/people/varieng_sairio.html

http://blogs.helsinki.fi/languagedynamics/

http://blogs.helsinki.fi/languagedynamics/

MARIANNA HINTIKKA

Mistä on rumat sanattehty?

irosanoja ei ole tutkittu niin paljon kuin pitäisi –ilmeisistä syistä. Koska ne kuuluvat sivistyneen

kielenkäytön ulkopuolelle, ei niiden tutkiminen olevälttämättä edes helppoa, ainakaan historiallisesti, silläniistä löytyy vain vähän kirjoitettuja esimerkkejä. Kiro-sanat kertovat kuitenkin paljon kielialueen arvomaail-masta, ja niitä tutkimalla ja tulkitsemalla voi tehdämielenkiintoisia kulttuurisia johtopäätöksiä. Seuraavassaluon lyhyen katsauksen muutamien yleisesti käytettyjenenglanninkielisten kirosanojen taustoihin.

Usein sanotaan, että juuri alatyyliset sanat ovatkielessä kuin kielessä se sanaston osa, jonka ulkomaalaisetensimmäisenä omaksuvat. Tässä on varmasti perää –kiellettyjen, tabuina pidettyjen termien lausuminenvieraalla kielellä tuntuu jotenkin hyväksyttävämmältäkuin samojen sanojen sanominen omalla äidinkielellä.Ensinnäkin: vieraskielinen puhuja ei ole välttämättäselvillä sanan koko merkitys- tai vivahdeskaalasta.

K

359


Toiseksi: itselle vieras kieli etäännyttää aina puhujaamerkityksestä, jolloin lausutun sanan karkeudesta jääjotakin pois. Kolmanneksi: rumienkin sanojen oppimistavoi kutsua osaksi vieraan kielen omaksumisprosessia,jolloin siitä tulee legitiimiä käytännön lingvistiikkaa.

Englannin kielessä on varsin kunnioitettava määrätabusanoja. Suurin osa näistä liittyy seksuaalisuuteen taimuuten inhimillisen olemassaolon maanläheisempiinaspekteihin, kuten ruumintoimintoihin. Miehille ja naisillevaratut halventavat sanat ovat myös pitkälle eriytyneet,vaikka yhteistäkin pohjaa on. Nykyenglannissa käytetäänmelko vähän uskontoon liittyviä voimasanoja, eivätkä neyleensä ole rekisterin karkeimpia. Sellaiset ilmaisut kuinchrist (for chrissake), god (for godssake), ja bloody hell ovatkyllä nykykielessä hyvin yleisiä, mutta niiden käyttö onniin arkipäiväistynyttä ja laajalle levinnyttä, ettei kovinvärikkäistä voimasanoista voi enää sanoa olevan kyse.Tosin tietynlaisiin uskontoon liittyviin voimasanoihintukeudutaan kyllä nykyäänkin nimenomaan silloin, kunhalutaan ilmaista äärimmäistä järkytystä, pelkoa tai vihaa.Hyvä esimerkki tästä on huudahdus, jonka koko maailmalienee kuullut moneen kertaan, kun televisiossa onnäytetty filminpätkää, jossa lentokone iskeytyy WorldTrade Centerin toiseen torniin 11.9.2001. Mies, jokakameraa pitelee, kykenee vain huudahtamaan ”jesus-fucking-christ!!!” Ilmaus on hämmästyttävä yhdistelmäpyhää ja profaania ja sitä käytetään yleensä melko

360

Mistä on rumat sanat tehty?

äärimmäisissä tilanteissa. Puhtaasti uskontoon liittyviäkirosanoja on aikanaan pidetty hyvinkin voimakkaina,jopa rangaistavina. Juuri näille sanoille kehittyi aikanaanrunsaslukuinen eufemismien kirjo. Esimerkkejä uskon-toon liittyvien sanojen verhoamisesta taas ovat zounds(God’s wounds), snails (God’s nails) ja drat (God rot), joitaei nykykielessä enää juuri käytetä. Omintakeisestaverhoamisstrategiasta on esimerkkejä mm. Lontoossapuhutun cockneymurteen ”rhyming slang” -perinteestä,jossa karkeakieliset ilmaukset verhotaan keskenään riimit-tyvän sanaparin avulla. Näytteitä riimittyvässä slangissakäytettävistä eufemismeista ovat esimerkiksi Bristol cities(titties), Jodrell Bank (wank) ja Friar Tuck (fuck).

Nykykielessä seksuaalisuuten ja ruumiintoimin-toihin liittyvä sanasto on vaihtanut paikkaa uskontoonliittyvien termien kanssa: Shakespearen aikana saatettiintuulihaukkaa aivan hyväksyttävästi kutsua nimellä wind-fucker ja 1200-luvulla Lontoossa ollutta katua nimelläGropecuntlane, mutta nykyään vastaavat ilmaisut olisivatpöyristyttäviä, kun taas uskontoon liittyvät voimasanateivät, kuten jo todettiin, herätä suurtakaan närkästystä.Tuhmalta kuulostavat paikannimet eivät ole yksinomaanvarhaisenglantilainen ilmiö; mielenkiintoinen vertailu-kohta löytyy sekä ajallisesti että maantieteellisesti aivanläheltä: Tornionjokilaakson paikannimistössä on MikaelNiemen tunnetuksi tekemä Vittulajänkä, ja Saarijärvellä

361


sijaitsee paikka nimeltä Paskomäki, yksi Suomen monistaPasko-alkuisista paikannimistä.

Nykyisin kenties yleisin voimasana englanninkielessä on fuck. Sanan käyttö on levinnyt myös englan-tilaisten kielialueiden ulkopuolelle, ja sitä kuulee nykyisinkäytettävän Suomessakin. Sanan alkuperää ei OxfordEnglish Dictionaryn mukaan tunneta, mutta se pesiytyienglannin kieleen 1500-luvun alkupuolella ja korvasinähtävästi sitä ennen käytössä olleen, mutta sittemminkielestä kadonneen swive-sanan. Se on alun perinkin ollutvoimakkaasti värittynyt sana, jonka käyttö on rajattu ns.sivistyneen kielenkäytön ulkopuolelle. Fuck-sana onvarsin monikäyttöinen ja syntaktisesti joustava, kutenaiemmin mainittu jesus-fucking-christ osoittaa; sitä käyte-tään myös muunlaisissa yhteyksissä toisiin sanoihinsisällytettynä antamaan ilmaukselle lisäpontta, kutenesimerkeissä abso-fucking-lutely tai un-fucking-believable.Sanan hämärä alkuperä on siivittänyt monia spekula-tiivisia ja usein ”kieli poskella” kehiteltyjä ehdotuksiasanan alkuperäksi. Hauskimpiin kuuluu ehdotus, jonkamukaan sana olisi peräisin keskiajalta, jolloin aatelistollatarinan mukaan tuli olla kuninkaan lupa perillistenhankkimiseen. Sana olisi tämän ehdotuksen mukaan akro-nyymi lisääntymislupasanoista ”Fornication UnderConsent of the King”. Toinen samantapainen selitys on,että se tulisi sanoista ”For Unlawful Carnal Knowledge”.

362


I'm recording all this. Shit, didn't realise it.Usually shit and fuck, I think are my vocabulary. Yeah, or oh shit, you cunt!My only thing in life will be in the next hour and forty minutes, fuck, I needtwo tapes okay?Yeah we're gonna get all the birds and fuck them! Yeah. That narf nice. Yeahman.are they actually glasses? [Yep.][Yes]they bloody are! Everybody asks us that.Oh yeah.Make up your bloody mind!just like, you know, and it's bloody downright disgusting!Are you gonna come with me? Bloody hell! It's just my hair!No jumping out of the window. What the hell are you talking about?Oh I am so bloody hungry.This is the crap joke you were trying to say.That sounds interesting, innit? Sounds crap! It sounds like it should be a film.You was bollocks weren't ya?You know this bowl? That's one of my bollocks, it fell off though.Thank you. He's just talking a load of old bollocks. Excuse the swearing.the one in the tie was a right [ wanker!]Yeah well bollocks to you too mate! Fucking wanker! Don't tell me about, Isee your Mum, erm, down King's Cross tubeOh, no, no What's Mr and Mrs Puffter called? Mr and Mrs Wanker.

Lähde: The Bergen Corpus of London Teenage Language. (http://helmer.aksis.uib.no/colt/)

OTTEITA NYKYPÄIVÄN LONTOOLAISTEN TEINI-IKÄISTENPUHEESTA: ESIMERKKEJÄ SEITSEMÄSTÄ YLEISIMMÄSTÄ

KIROSANASTA KONTEKSTEINEEN.

Molemmat ehdotukset ovat perättömiä, mutta osoittavatkyllä kekseliäisyyttä ja asianharrastusta.

Toinen samaa tarkoittava sana, screw, on puolestaanaloittanut taipaleensa englannin kielessä 1400-luvunalussa. Se tarkoitti väljästi ’ruuvia’ tai ’ruuvaamista’, jokaedelleen on sen pääasiallinen merkitys. Alatyylisen merki-

363


tyksensä sana vakiinnutti vasta 1900-luvun alussa.Shit-sanalla on pitkät, joskin niukalti kirjatut juuret

englannin kielen historiassa. Ensimmäiset esimerkit löy-tyvät jo muinaisenglannin kaudelta 1000-luvulta. Muinais-englannissa sana tarkoittaa nimenomaan eläimen lantaa.Sana on luultavasti ollut melko yleinen läpi koko histori-ansa, vaikka kirjalliset esimerkit ovat yleistyneet vastaviime vuosisadan kuluessa. Shit vastaa käytöltään javoimakkuusasteeltaan melko tarkkaan suomenkielistävastinettaan. Sen ”sisarsana” on alkuaan ranskasta tullutpiss, jonka käyttö on suppeampaa, ja myös hieman hyväk-sytympää. Varsinaisen merkityksensä lisäksi pissed sanaakäytetään Britanniassa yleisesti merkityksessä ’juopunut’ja Yhdysvalloissa taas merkityksessä ’vihainen’.

Muita lähinnä interjektioina käytettäviä sadattelu-sanoja ovat mm. bloody, bugger, bollocks, crap ja hell(viimeksi mainittu usein yhdessä bloody- tai fucking- sanankanssa). Ensin mainittu, kirjaimellisesti ’veristä’merkitsevä sana sai vertauskuvallisen merkityksen 1500-luvulla, jolloin se merkitsi väljästi ’julmaa’ tai ’veren-himoista’. Tällaisessa käytössä se on ollut alatyylinen sanaja tullut yleiskieleen 1700-luvulla. Sille on useita loppu- taialkusointuisia kiertoilmauksia, kuten ruddy ja blooming.Bugger taas tuli englannin kieleen 1300-luvulla, ja setakoitti aluksi Bulgariasta 1000-luvulla levinneenkerettiläislahkon edustajia mutta levisi myöhemmintarkoittamaan yleensä ’kerettiläisiä’. Sanan merkitys kehit-

364


tyi kuitenkin kahdessasadassa vuodessa varsin kauaksialkuperäisestä, ja 1500-luvulla sillä oli jo nykyinenmerkityksensä. Varsinaiseksi katusanaksi se yleistyikuitenkin vasta viime vuosisadalla. Buggery-sana onjonkin verran vieläkin käytössä lakikielessä merkityksessä’sodomia’. Merkitys lienee kehittynyt siitä, että Bulgarianja myöhemmin Ranskan albigensseiksi kutsutuilla keretti-läisillä sanottiin olevan luonnottomia tapoja, jotkaliittyivät munkkien ja nunnien keskinäiseen seksuaaliseenkanssakäymiseen.

Bollocks puolestaan on karkea, ’kiveksiä’ merkitsevävanha sana, joka on esiintynyt englannin kielessä samassamerkityksessä jo muinaisenglannin kaudelta alkaen,joskin kirjoitusasu on aikojen kuluessa muuttunut. Sanaaon käytetty aikaisemmin myös asiallisissa yhteyksissä, jase on ilmeisesti alun perin ollutkin melko neutraaliruumiinosan nimi.

Varsinaisissa loukkaussanoissa on selvä jako naisiinja miehiin kohdistuvien sanojen välillä. Joillekin sanoilleon käynyt myös niin, että kohteen sukupuoli on aikojen

Kuva Flickr-käyttäjä kissy kissy

365


kuluessa muuttunut. Näin on käynyt esimerkiksi sanalleharlot. Alkuaan sana tuli Englantiin todennäköisestiRanskasta 1200-luvulla ja tarkoitti tuolloin miespuolistakulkuria tai ’renttua’ ja myöhemmin mm. ilveilijää taimiespalvelijaa. 1400–1500-luvuilla sanaa alettiin käyttäämyös naisista ja sen merkitys muuttui raskautta-vammaksi. Sanaa ei nykykielessä käytetä paljon, muttasillä on yhä marginaalinen paikka sanastossa; se tarkoittaasuurin piirtein samaa kuin suomen kielen lutka. Muitasamaan kategoriaan kuuluvia sanoja ovat mm. slut jahussy, joista edellinen on taustaltaan germaaninen ja onalunperin tarkoittanut epäsiistiä, likaista ja/tai alhaisenluonteen omaavaa naista. Hussy taas on alun perintypistetty muoto sanasta housewife. Yleistyessään kieleense tarkoitti vaimoa, maalaisnaista, tai työteliästänaisihmistä, mutta sillä oli myös alhaiseen yhteis-kunnalliseen asemaan viittaava konnotaatio, josta tietystioli lyhyt askel kyseenalaisiin moraalisiin ominaisuuksiin.Melko itsestään selviä ovat naisista kautta aikojen käytetyttermit whore, bitch ja cow, joilla on suomen kielessä tarkatvastineensa. Äärimmäisen karkea on cunt-sana, jokakirjaimellisesti merkitsee samaa kuin suomen kielen vittu,mutta sen käyttötapa ja voimakkuus ovat erilaisia; siinä,missä suomen vittu-sanaa käytetään nykykielessä milteitäytesanana (samalla tavoin kuin englannin kelessä sanaafuck), on cunt ehdottomasti karkeampi ja voimakkaamminvärittynyt. Sanaa käytetään myös naisiin kohdistuvana

366


haukkumasanana, mutta sitä voidaan käyttää miehistäkin.Cunt on luultavasti tullut englannin kieleen muinais-skandinaavisista kielistä.

Molempia sukupuolia voi mainiosti loukata seksu-aaliseen käytökseen tai viehätysvoimaan kohdistuvinsanoin. Siinä, missä naisia huoritellaan ja lehmitellään,miehiä loukataan homottelulla tai viittaamalla seksu-aaliseen seurattomuuteen tai kyvyttömyyteen. Yleensämiehiin kohdistuvia haukkumasanoja ovat mm. dick, prick,wanker, tosser, faggot ja fairy. Kaksi ensinmainittua merkit-sevät ’penistä’. Dick on ilmeisesti lyhentynyt Richard-nimestä. Prick taas on ollut kielessä jo muinaisenglanninkaudelta lähtien. Se on alun perin merkinnyt ’neulaa’ tai’pistosta’ ja vakiintunut alatyylisessä merkityksessään’penis’ 1500-luvun lopulla. Yleensä mieheen viittaamassasitä on ruvettu käyttämään 1900-luvulla.

Wanker ja tosser ovat molemmat melko yleisiä sanojavarsinkin Britanniassa, ja molemmat merkitsevät jokseen-kin samaa kuin suomen kielen runkkari. Edellisen alku-perää ei tunneta; se ilmaantui kieleen viime vuosisadankuluessa nykyisessä merkityksessään. Jälkimmäinen tuleeverbistä toss, joka merkitsee ’levittämistä’, ravistamista’ tai’heittelyä’.

Faggot ja fairy merkitsevät molemmat homo-seksuaalia. Fairy-sanan alkuperäinen ja yhä voimassaolevamerkitys on ’keiju’, ja se viittaakin homoseksuaaliinmieheen, jonka stereotyyppisesti oletetaan olevan nais-

367


mainen. Faggot puolestaan on alkuaan merkinnyt erään-laista puisista tikuista muodostettua kimppua, ja sitä onkäytetty viittaamaan tapaan polttaa kerettiläisiä elävältäroviolla. 1700-luvulla kerettiläisyydestä tuomittujen olikäytettävä paidanhihassaan kirjailtua risukimpun kuvaa.1800-luvulla sana yleistyi naisista käytetyksi halventa-vaksi sanaksi, ja seuraavalla vuosisadalla siitä kehittyinimenomaan homoseksuaalia merkitsevä sana. Myös gay-sana, joka ei nykykielessä ole loukkaava vaan poliittisestimelko korrekti sana, on alun perin tarkoittanut naista.Alkuaan 1300-luvulla kieleen vakiintunut sana merkitsi’iloista’ ja ’kepeää’, ja naisista puhuttaessa se olikin aluksipositiivinen ominaisuus. Vasta 1700–1800-luvuilla sanaalkoi saada synkempiä vivahteita, ja viktoriaanisellakaudella se tarkoitti jo selkeästi löyhämoraalista naista taiprostituoitua tai jopa elostelevaa miestä. 1900-luvunpuoleenväliin mennessä se oli saanut nykyisen merki-tyksensä. Gay-sanan marginaalistuminen on hyvä esi-merkki semanttisesta muutoksesta, joka johtuu puhujienhalusta välttää sanoja, jotka mahdollisesti herättävätkuulijassa epäasiallisia assosiaatioita. Vastaava prosessinäyttäisi olevan käynnissä suomen kielen panna-sanassa:isovanhempamme käyttivät sanaa vapaasti esimerkiksilaittaa-, pistää- tai asettaa-sanojen synonyyminä, voinykysuomessa huomata – mahdollisesti jopa omassakielenkäytössään – pyrkimystä välttää panna-sanankäyttöä korvaamalla se mahdollisuuksien mukaan jollakin

368


synonyymillä. Tämä ei johdu sanan semanttisen alankaventumisesta sinänsä, vaan siitä, että sillä nyky-suomessa on myös selvästi vakiintunut alatyylinenmerkitys, jota ei haluta asiallisessa puheessa ”manataesiin” kuulijan assosiaationa. Englannin kielen donkey-sanan ilmestymiselle 1700-luvun puolivälissä on GeoffreyHughesin mukaan samantapainen selitys: se tulikorvaamaan sanaa ass, jolle oli jo muodostunut myösalatyylinen merkitys.

Kirosanojen ja karkeuksien kirjo on useimmissakielissä miltei rajaton. Kuten rakkaalla lapsella, myöspelottavilla, inhottavilla ja siksi niin kiehtovilla asioilla onmonen monta nimeä – siksi kielen kiroiluarsenaalikertookin paljon kyseisen kulttuurin arvoista. Korrektiu-destaan tunnettujen englantilaisten vulgaari kielenkäyttötunnettiin jo Orleansin neitsyen aikoihin; Hughesinmukaan ranskalaiset nimittivät heitä tuolloin yleisestisanalla les Goddems, myöhemmin he käyttivät nimitystä lesfuckoffs. Englannin kielen kansainvälinen valta-asemaheijastuu monin paikoin pienemmillä kielialueillamittavina lainasanastoina ja englanninkielisten sanojenpesiytymisenä myös virallisempiin rekistereihin. Ilmiönpelätään johtavan vastaanottajakielen köyhtymiseen.Kirosanat tuntuvat kuitenkin olevan vaikeasti valloi-tettava kielen linnake juuri siksi, että ne ovat niinolennaisesti sidoksissa paikalliseen kulttuuriin jahistoriaan. Vaikka emme siis ryhtyisikään opettamaan

369


lapsiamme voimallisesti sadattelemaan, on hyvä pitäämielessä, että rumillakin sanoilla on tärkeä roolikielessämme ja kulttuurissamme.

LÄHTEET

HUGHES, GEOFFREY. 1991. Swearing. A Social History of FoulLanguage, Oaths and Profanity in English. Oxford:Blackwell.

Oxford English Dictionary Online: http://dictionary.oed.com/

KIRJALLISUUTTA

HILL, WAYNE F. ja CYNTHIA J. ÖTTCHEN. 1991. Shakespeare’sInsults. Educating Your Wit. London: Vermilion.

MORTON, JAMES. 1989. Low Speak. A Dictionary of Criminal andSexual Slang. London: Angus & Robertson.

SHEIDLOWER, JESSE (toim.). 1999. The F Word. 2. painos. NewYork: Random House.

Päivitys 2014

Kirosanatutkimus on artikkelin ilmestymisajankohdanjälkeen ottanut useita oppineita askelia eteen- ja ulospäin.Tuoretta tutkimusta Helsingin yliopiston piirissä edus-tavat mm. Robert Moncriefin kiroiluun ja alatyyliseen

370


kieleen liittyvä asennetutkimus sekä Minna Hjortin (2014)kirosanojen kääntämiseen liittyvä tutkimus. TonyMcEnery (2005) on puolestaan kirjoittanut kiroilun javallan suhteesta historiallisesta perspektiivistä. Aihe-alueen leima arkaluontoisena ja akateemiseen tutkimuk-seen sopimattomana on selvästi väistymässä ja tilalle onvarsinkin viime vuosina tullut selkeä opillinen kiinnostussen tarjoamaa uudenlaista kielentutkimuksellista näky-mää kohtaan. Kiroilu ja ”huono kieli” edustavat margi-naalista mutta myös arvoladattua kielenkäyttöä ja niitätutkimalla on mahdollista päästä käsiksi kielen jakäsiteverkostojen olennaisiin kerroksiin siinä missämuidenkin kielen osa-alueiden tutkimuksen kautta. Tästäsyystä on palkitsevaa huomata, että kasvavan julkaisu-määrän lisäksi alalla järjestetään myös akateemistatoimintaa, kuten kuluvana vuonna Durhamin yliopistossajärjestettävä Taboo Conference osoittaa.

KIRJALLISUUTTA

HJORT, MINNA. 2014. Vittu and Fuck: Tales from a LiteraryCoexistence. (painossa)

MCENERY, TONY. 2005. Swearing in English: Bad Language, Purityand Power from 1586 to the Present. London & New York:Routledge.

371


KIRJOITTAJASTA

MARIANNA HINTIKKA työskenteli VARIENG-tutkimusyksikössäeri ominaisuuksissa vuosina 2000–2010. Hänen tutkimusalansaon kognitiivinen kielitiede ja erityisesti kognitiiviset metafora-teoriat. Vuonna 2013 hän väitteli ihmisruumis- ja sairaus-metaforista ja niiden käytössä tapahtuneista muutoksistavarhaisuus- ja nykyenglannissa. Tällä hetkellä hän on mukanaHelsingin yliopiston rahoittamassa, kolmivuotisessa tutkimus-projektissa, jonka tarkoituksena on kartoittaa kielellisiä sosiaa-lisen marginalisoinnin ja syrjäyttämisen keinoja 1700-luvunEnglannissa erilaisten tekstityyppien ja kielellisten aspektientutkimuksen kautta. Sosiaalisiin marginaaleihin liitetty kielisekä kielen itsensä marginaalit kiinnostavat erityisesti.

372

TURO HILTUNEN

Suomalaiset mainostavatenglanniksi

Päivä päivältä yhä useammat, niinhyvin naiset kuin miehetihailevat tätä uutta Lux Toilet Soap’ia... LUX TOILET SOAP.KOTIMAISTA TYÖTÄ. (1932)

SIEMENS MOBILE. Muotoiltu haluttavaksi. Be inspired. (2003)

Yläluomen make-up Jeepers Peepers Skylark sävyt sekoitatapplicaattorilla ja levität Eye Gloss Moody Blue’n päälle luomeen.(1971)

Tuumamitoitetut prässärit by Luhta (1977)

Pastirol Light – It’s All Right (HS 31.10.1985).

Muotinäytöksistä suuri Trend Show on must! (2003)

373


Mainoskieli tekstilajina

Mitä mainostekstiltä edellytetään? Entä millainen on hyvämainosteksti? Ainakin mainoksen tehtävä on saattaalukijan tiedoksi se seikka, että mainostettava tuote onolemassa; lisäksi mainoksesta voi lukea, millainen tuoteon, mistä sitä saa ja mitä se maksaa. Parhaassa tapauk-sessa mainos vieläpä vakuuttaa lukijan tuotteen erinomai-suudesta ja johtaa ostopäätökseen. Mainoksia voidaan siisluonnehtia suostutteleviksi ja informatiivisiksi teksteiksi:niiden tavoite on tietoa antamalla vaikuttaa tekstin lukijankulutuskäyttäytymiseen.

Asiatiedon välittäminen ei kuitenkaan ole ainoakeino, jolla kuluttaja voidaan saada sijoittamaan rahaatuotteeseen. Miltei poikkeuksetta tuotteet joutuvat kilpai-lemaan kuluttajien suosiosta ja euroista toisten markki-noilla olevien tuotteiden kanssa. Jotta kuluttajan valintakohdistuisi tiettyyn tuotteeseen, sen on erotuttava kokotuotevalikoimasta parhaana vaihtoehtona. Tuotteen erot-tumisen muista ratkaisee paitsi sen hinta ja varsinaisetominaisuudet myös kaikki siihen liittyvät merkitykset jamielikuvat. Näiden luomisessa mainonta on avainase-massa; parhaimmillaan kauppaa käydään koko siitäelämäntavasta, jota tuote edustaa. Mainos antaa kulut-tajalle lupauksen siitä, että ostamalla tuotteen hänkinpääsee osalliseksi siitä kokemuksesta, jonka tuote tarjoaa,

374

Suomalaiset mainostavat englanniksi

esimerkiksi kasvosaip-puan raikkaudesta taipuhelimen inspiroivastamuotoilusta, kuten äskei-sissä esimerkeissä.

Monien mainos-teksteissä yleisesti esiin-tyvien kielipiirteiden voi-daan ajatella seuraavansiitä, että tähän tekstilajiinkuuluvilla teksteillä on yllä kuvatut kolme päämäärää:suostutella, informoida ja erottua. Mainoskielelle tyypil-lisiä verbin imperatiivimuotoja käyttämällä lukijaavoidaan kannustaa ostamaan tuote; sama voidaan ilmaistahienovaraisemmin vaikkapa pukemalla sanoma kysymys-muotoon (”Etsitkö edullisinta?”). Myös runsas adjek-tiivien ja substantiivien käyttö on mainosteksteilleluonteenomaista, koska juuri nämä sanaluokat soveltuvathyvin tuotteiden ominaisuuksien luettelemiseen, kuvai-luun ja vertailuun (”Uusin, parhain grammophoni.”).Toisaalta verbien osuus on suhteellisesti vähäisempi kuinmuissa asiatekstilajeissa, sillä mainoskieli suosii ytime-kästä ilmaisua, jonka saavuttamiseen substantiivitsoveltuvat verbejä paremmin. Lisäksi mainoskielelle tyy-pillisiä ovat erilaiset retoriset tehokeinot, kuten sanaleikit,joilla voidaan kiinnittää lukijan huomio ja painottaa tiettyäilmaisun osaa.

375


Erityisesti Brittein saarilla mainoksissa ja sanomalehtien otsikoissa käytetäänrunsaasti ilmaisun monitulkintaisuuteen perustuvia sanaleikkejä (engl. pun).Ne voivat pelata joko sanojen kirjoitusasulla tai ääntämyksellä. Englantionkin otollinen kieli tällaiseen sanaleikittelyyn, koska sanojen ääntämys voipoiketa huomattavasti niiden kirjoitusasusta. Toisaalta englannin sanat siirty-vät myös sujuvasti sanaluokasta toiseen kirjoitusasun pysyessä ennallaan;seuraavissa esimerkeissä sanaleikki rakentuu nimenomaan sanaluokanmonitulkintaisuudelle.

On lead, we lead. (TESCO; lyijytön bensiini)Book at any station (Penguin Books)Players please (Players-savukkeet)

Sanaleikit ovat tavallisesti sidoksissa tiettyyn kieleen ja kulttuuritaustaaneivätkä yleensä ole suoraan käännettävissä toisiin kieliin.

Introducing the camera that’s really loaded. For people who aren’t.(Olympus)

Foiled again? Try Dillons.

Myös suomen kieli taipuu sanojen merkityksillä leikittelyyn, vaikka tällaisiasanaleikkejä käytetäänkin selvästi vähemmän suomalaisessa mainonnassa.

Musta Fazerin laku on paras – Niin mustakin. (Fazer)Hyvinkään asema ei ole paras. (Imagineering, kansainvälinen mainos-

toimisto, jolla on kaksi asemapaikkaa Suomessa ja lukuisia ympäri maailmaa)

Sanaleikeissä voidaan myös käyttää englannin sanojen ”suomalaisia”merkityksiä:

Pure Jenkki!Meri Christmas! (mainostaa joulunviettoa Ruotsin-laivalla)

Sanaleikit ovat mainostajien suosiossa, koska niiden avulla voidaan herättäähuomiota ja luoda tarttuvia iskulauseita. Sanoilla leikittelyn konventiot ovattuttuja lukijoille, jotka osaavat muodostaa ja tulkita niitä rutiininomaisesti.Mainostajan käsissä sanaleikki voi muuttua arvoitukseksi, jonka oivaltaminensaa lukijan hyvälle tuulelle; samalla se siirtää taka-alalle sen ajatuksen, ettäitse asiassa mainostaja pyrkii edistämään omia tarkoitusperiään lukijankustannuksella.

SANALEIKIT

376


Jotakin lainattua, jotakin uutta

Nyky-Suomessa mainoskieli tuntuu olevan englanninkielen vaikutuksen kyllästämä. Vaikka englannin kieltä onnäkynyt suomalaisessa mainonnassa yhtä kauan kunenglantilaisia ja amerikkalaisia tuotteita on ollut saatavilla,englantilaisperäisen kieliaineksen osuus tuntuu lisään-tyneen rajusti myös aivan viime aikoina. Ehkä selvimmintämän huomaa, kun tarkastelee niitä mainoksia, joitanäkee nuorille suunnatuissa tv-ohjelmissa ja aikakaus-lehdissä. Nuorison kielitaito on vanhempia ikäluokkiaparempi – joskin ehkä yksipuolisempi –, ja siksi runsaskinenglannin kielen käyttö on mahdollista ilman pelkoakohdeyleisön vieraannuttamisesta. Kohderyhmän ikäänkatsomatta myös tiettyihin erikoisaloihin ja harrastuksiinliittyvässä mainonnassa englannin käyttö on yleistä; näitäalueita ovat esimerkiksi urheilu, tekniikka, musiikki sekämuoti ja kosmetiikka, joista seuraavaksi kaksi esimerkkiä.

Vaihda väriä talven tunnelmiin. Kurkista sinisen syvyyksiin. BLUETOUCH LOOK. TALVEN 2003 LUMENE TRENDIMEIKKI.

Real style, real design. Esprit Shop naiselle ja miehelle.

Runsas englannin kielen vaikutus ei rajoitu vainmainonnan kieleen vaan läpäisee useimmat kielenkäytönrekisterit. Kuitenkin uusien kielellisten vaikutteiden

377


tuomisessa juuri mainoksilla on usein keskeinen asema.Mainosten tehtävä on paitsi kertoa uusien tuotteidensaapumisesta markkinoille myös esitellä lukijalle niihinliittyvää uutta käsitteistöä. Nykyään uudet termit ovatvoittopuolisesti peräisin englannista, mikä heijastaa kielenylivoimaista asemaa tekniikan ja talouden lingua francana.Luontevien suomenkielisten vastineiden keksiminen jokielenkäyttöön vakiintuneille englanninkielisille termeillevoi olla hankalaa, ja tämän vuoksi esimerkiksi tieto-tekniikan ja viihde-elektroniikan innovaatiosta puhut-taessa käytetään usein lähtökielistä sanastoa. Myösmainonta on kansainvälistä nykypäivän globaaleillamarkkinoilla, minkä vuoksi modernissa informaatio-yhteiskunnassa juuri mainoskieli on eräs keskeinen kieltenja kulttuurien kohtaamispaikka.

Englannin kielen aseman kannalta toinen maail-mansota oli merkittävä vedenjakaja. Vaikka Suomikieltäytyikin ottamasta vastaan taloudellista Marshall-apua Yhdysvalloilta, suomalainen kulttuuri omaksui ame-rikkalaisesta kulttuurista runsaasti vaikutteita, joita olitarjolla elokuvissa, televisiosarjoissa, lehdissä ja mai-noksissa. Tämä ”ajatusten Marshall-apu” lujitti englanninkielen asemaa ja lisäsi sen näkyvyyttä kulttuurissamme.Sen vaikutukset ulottuvat myös kielenkäytön alueelle:englantilaisperäistä lainasanastoa on omaksuttu runsaastisuomen kieleen sodanjälkeisinä vuosikymmeninä.

378


Miksi englantia?

Merkittävä osa suomalaisten mainosten englannin-kielisestä materiaalista on peräisin kansainvälisillemarkkinoille suunnatuista kampanjoista, jotka on alunperin toteutettu englanninkielisinä. Näihin liittyvätmainostekstit kohtaavat suomenkielisen kuluttajan jokoalkuperäisasussaan tai osin käännettynä. Yleistä kuitenkinon, että televisioja lehtimainoksiin jää kääntämisenjälkeen ainakin englanninkielinen iskulause, erityisesti josse on kansainvälisesti tunnettu tuotteen yhteydessäkäytettynä. Tämä pätee myös kotimaisiin tuotteisiin, joitamyydään maamme rajojen ulkopuolella: esimerkiksiNokian englanninkielistä iskulausetta ”Connectingpeople” käytetään myös suomalaisille markkinoille suun-natussa mainonnassa.

379


Englanninkielistä materiaalia päätyy usein myösSuomessa kirjoitettuihin kotimaisia tuotteita mainostaviinteksteihin, kuten edellä siteerattuihin muoti- ja meikki-mainoksiin. Varsin mielenkiintoisella tavalla englantiakäytetään myös erään kotimaisen panimon kampanjassa,jossa vähäkalorisia siidereitä mainostetaan ”kehotuksilla””Fight for your light. Lets kevyt.” Mitä mahtaa mainos-tekstin laatija lopulta ajatella suomalaisesta lukijastaan,kun päätyy käyttämään tälle vierasta kieltä?

Ajatellaanpa hetki yksittäistä mainostekstiä, jossaenglantia esiintyy. Suomenkieliseen tekstiin upotetullaenglanninkielisellä sanalla tai fraasilla on tietysti omakirjaimellinen merkityksensä, jonka kielitaitoinen lukijaymmärtää. Sen lisäksi tärkeitä ovat mielikuvat, joita tekstiherättää lukijassa. Valitsemalla suomalaisen ilmaisunsijasta vieraskielisen fraasin tekstin kirjoittaja viittaa siihenkulttuuriin, jota kyseinen kieli edustaa. Erityisesti anglo-amerikkalaiseen kulttuuriin liittyviä myönteisiä assosiaati-oita ovat sen myyttinen ylivertaisuus tieteen, teknologian,kaupan, talouden tai nuoriso- ja populaarikulttuurinalalla. Käyttämällä englantia mainostekstin kirjoittaja voipyrkiä liittämään näitä positiivisia mielikuvia mainostet-tavaan tuotteeseen saattaakseen sen edulliseen kilpailu-asemaan muihin tuotteisiin nähden.

Toisaalta mainostaja ei voi olla täysin varma siitä,mitä merkityksiä teksti kulloinkin lukijassaan herättää.Kieliin ja kulttuureihin liittyvät miellemerkitykset muut-

380


tuvat ajan mukana, ja näihin vetoamalla mainontaheijastelee mielenkiintoisella tavalla oman aikansa ilma-piiriä ja asenteita. Esimerkiksi amerikkalaisen kulttuurinliittyvät moninaiset konnotaatiot ovat syntyneet eriaikoina: mielikuvat Amerikasta teknisen kehityksen,teollisuuden, yritteliäisyyden ja yksilönvapauden kehtonaovat varhaisempaa perua kuin populaarikulttuuriin januorisokulttuuriin liittyvät merkitykset. Myös mainon-nassa näitä on käytetty hyväksi eri tavoilla. Esimerkiksifarkkumainonnassa käytettiin 1950- ja 60-luvuilla elo-kuvista tuttua myyttisen villin lännen estetiikkaa, jonkatavoitteena oli herättää mielleyhtymiä vapauteen, yksin-kertaisuuteen ja aitouteen. 70-luvulla farkuista tuli eräsamerikkalaisen nuorisokulttuurin symboleista. Tämäheijastui myös tapaan, jolla niitä mainostettiin: villinlännen maisemien sijaan mainoksiin ilmestyivät amerik-kalaiset autot ja rockmusiikki.

Englannin kieli ja angloamerikkalainen kulttuurivoivat synnyttää eri ihmisissä erilaisia miellemerkityksiä.Jotkin näistä konnotaatioista ovat hyvinkin negatiivisia;englannin kieleen saattaa yhdistyä mielikuva angloame-rikkalaisen kulttuurin pinnallisuudesta ja ekspansiivisuu-desta, joka voi olla uhka muiden, pienempien kielten jakulttuurien ominaislaadulle. Koska tällaisia mielikuviatuskin halutaan tuoda esille tuotteen yhteydessä, tiettyvarovaisuus englannin käytössä on varmasti paikallaan.

381


Englantia voidaan käyttää myös siten, että tätävaaraa ei ole olemassa. Suomalaisessa mainonnassa onlukuisia esimerkkejä myös siitä, miten englanninkielinenilmaisu ei pyri yhdistämään tuotetta myyttiin angloame-rikkalaisen kulttuurin paremmuudesta. Edellä mainittusiiderimainoksen teksti tekee selväksi sen, että englantiaon käytetty leikkimielisesti. Samoin makkaramainoksessasuomalaisella korostuksella lausuttu repliikki ”In Finlandwe have this thing called reilu meininki” – joka esiintyymyös Aki ja Mika Kaurismäen elokuvassa Saimaa-ilmiö –ei varmasti pyri tinkimään suomalaisen kulttuurinominaislaadusta vaan mieluummin ylistämään sitä. Tässäyhteydessä englanninkielinen fraasi on pikemminkinironinen viittaus tähän tuttuun myyttiin.

Kielen köyhyyttä – vai ilmaisunrikkautta?

Onko englanninkielisten ilmaisujen viljely merkki kielenköyhtymisestä vai peräti syy siihen? Sellaisenaan eivarmasti kumpaakaan; ennemminkin se kertoo epä-suorasti siitä, mitä asioita kulttuurissamme tällä hetkelläarvostetaan.

Entä pitäisikö englannin invaasiosta mainoskieleenolla huolissaan? Niin tavalliset kuluttajat kuin kielentutki-jatkin ovat yleensä suhtautuneet varautuneesti runsaaseen

382


anglismien, vierassanojen ja kokonaisten englanninkie-listen ilmaisujen käyttöön mainosteksteissä. Huoli on tokiaiheellinen siinä mielessä, että mainoskieli liittyy kiinteästiuseimpien ihmisten arkikokemukseen. Erikoiskielissätilanne on toinen; monilla erikoisaloilla tarvitaantäsmällistä, kansainvälisesti yhtenäistä termistöä, jonkahallitseminen on välttämätöntä vain alan asiantuntijoille.Yleiskieli sen sijaan kuuluu jokaiselle kieliyhteisönjäsenelle koulutustaustaan ja asemaan katsomatta, eikäsen piiriin ole syytä tuoda aineksia, joiden ymmärtäminenedellyttää erityisvalmiuksia.

Toisaalta mainoskielessä esiintyvät vierasperäisetilmaisut ovat tyypillisesti irrallisia ja lyhytikäisiä, eikäniillä hetkellisestä näkyvyydestään huolimatta useinkaanole todellista vaikutusta yleiskieleen. Esimerkkinä voidaanmainita englanninkielinen väreihin liittyvää sanasto, jotaon käytetty runsaasti erityisesti auto- ja kosmetiikkamai-nonnassa. Kuitenkaan vaikkapa vuoden 1971 kynsilakka-mainoksessa luetellut herkät värisävyt moon glow tai hazyheather eivät liene päätyneet monenkaan suomalaislukijansanavarastoon.

Mainostekstin poetiikassa kielen vaihtaminen onvain yksi keino muiden joukossa, jolla voidaan luodamerkityksiä tai korostaa tiettyä sisältöä. Koska angloame-rikkalainen kulttuuri nauttii kulttuurissamme arvostustaja koska erityisesti nuorten ikäluokissa englannin kielentaito on varsin hyvä, tämän keinovaran ilmaisuvoima

383


epäilemättä monipuolistuu ja sen merkitys korostuu.Huolta tästä tuskin kannattaa kantaa; jos englannin-kielisten ilmaisujen viljelemisessä mennään liiallisuuksiin,keino menettää tuoreuttaan yhtä varmasti kuin mikätahansa temppu liian monta kertaa toistettuna. Tältä osinkielemme on turvassa.

KIRJALLISUUTTA

GREG MYERS käsittelee kirjansa Words in Ads (Arnold, 1994)luvussa 7 vieraskielisten ilmaisujen käyttämistä mainonnantehokeinona; käsittely nojaa ranskalaisen filosofin ROLANDBARTHESIN kirjoituksiin nykyajan myyteistä, jotka on julkaistusuomeksi teoksessa Mytologioita (Gaudeamus, 1994). KirjassaanModernisaation kaupalliset merkit. 60-luvun suomalainentelevisiomainonta (SKS, 2003) JUKKA KORTTI analysoi mainontaasuhteessa muuttuviin kulutustottumuksiin ja asenteisiin.Esimerkkejä lehtimainonnasta vuosien varrelta löytyy teoksestaVelosipeedistä Videoon. Sata Vuotta ilmoittelua Helsingin Sanomissa1.3–9.4.1989 (Otava). Englannin kielen vaikutusta suomeenlähinnä sanaston tasolla on käsitellyt PAULA SAJAVAARAteoksessa Nykysuomen sanavarat (WSOY, 1989) julkaistussaartikkelissaan Vierassanat (s. 64–109); englanninkieliset lainatsuomen kielessä on koottu sanastoksi PAAVO PULKKISENteoksessa Lokarista sponsoriin (Otava, 1984).

384


KIRJOITTAJASTA

TURO HILTUNEN, FT, toimii ma. yliopistonlehtorina englanti-laisen filologian oppiaineessa Helsingin yliopiston Nykykieltenlaitoksella. Hänen erikoisalansa on korpuslingvistiikka.Hiltusen väitöskirja (2010) käsittelee oppiainekohtaisia eroavai-suuksia tieteen kielessä. Hiltunen on tutkinut myös lääketieteenkielen historiaa, ja hän on yksi Early Modern English MedicalTexts (2010) ja Late Modern English Medical Texts(valmisteilla) -korpusten kokoajista.Academia.edu -sivu

385

https://tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/en/persons/turo-hiltunen%287247d991-8c0d-4f25-b4ec-70e1b4c9b832%29.html


http://helsinki.academia.edu/TuroHiltunen

VI

Median jakulttuurin kieli

Kuva Wikimedia Commons -käyttäjä chensiyuanlisenssillä CC BY-SA 4.0

387

VI MEDIAN JA KULTTUURIN KIELI

MAIJA STENVALL

Faktoja vai”uutisfaktoja”?

merikkalainen uutistoimisto AP (The AssociatedPress) ilmoittaa nettisivuillaan, että sen ”missiona on

toimittaa faktuaalista uutismateriaalia maapallon jokakolkkaan, tiedotusvälineiden käytettäväksi kaikkiallamaailmassa”. Brittiläinen uutistoimisto Reuters taas sanooolevansa ”sitoutunut täsmälliseen ja tasapuoliseenraportointiin” ... ”raportoimaan faktoja”. Nämä globaalituutistoimistot, jotka yhdessä ranskalaisen AFP:n kanssamuodostavat ”kolmen suuren” ryhmän, palvelevatasiakkaitaan useilla kielillä. Englannin kielen asema onkuitenkin ylivertainen; erään tutkijan mukaan uutis-tarjonnassa yleensäkin ollaan menossa kohti englantilais-amerikkalaista duopolia eli ”kahden myyjän mark-kinoita”.

1800-luvun puolivälistä lähtien juuri kansainvälisetuutistoimistot ovat olleet muokkaamassa käsitystä siitä,mikä on uutinen ja miten se pitäisi esittää. Ihanteiksi ovatkiteytyneet sellaiset arvot kuin ”puolueettomuus” ja

A

388

Faktoja vai ”uutisfaktoja”?

”faktuaalisuus” (”tosiasiallisuus”). AP ja Reuters koros-tavat tradition merkitystä. Uutisia kirjoitetaan siis vuositoisensa jälkeen tietyn kaavan mukaan, ulkoistenpaineiden – kuten kiireen ja kilpailun – yhä lisääntyessä.Samalla edellä mainittujen ihanteellisten arvojen lisäksiuutisretoriikassa ovat keskeisiä ns. uutisarvot, joidenavulla länsimaisessa uutisten välittämisessä on jovuosikymmenien ajan totuttu määrittämään se, mikätekee jostakin tapahtumasta uutisen. Tällaiset syvällejuurtuneet, suurimmaksi osaksi alitajuiset kirjoittamisen jaarvottamisen perinteet ovat ainakin osasyyllisiä siihen,että puhtaan uutisoinnin ihanteita ei ole helppokäytännössä saavuttaa.

Uutisjutun tyypillistä rakennetta on verrattuylösalaisin käännettyyn pyramidiin. Tärkeimmiksikatsotut asiat pyritään kertomaan heti alussa: otsikossa jaensimmäisessä kappaleessa eli johdannossa. Seuraavissakappaleissa mennään sitten yksityiskohtiin, käsitellääntaustoja, esitetään kommentteja jne. Uutistoimistoilletällainen rakenne on ollut kätevä etenkin ennentietokoneen suomia tekstinkäsittelymahdollisuuksia; jutunon voinut helposti lyhentää vain poistamalla lopustavähemmän tärkeitä kappaleita. Uutistoimistojen rapor-tointi on jatkuvaa, joten yksittäistä sähkettä ei yleensä voitarkastella kokonaisuutena siten kuin jotakin lehti-artikkelia. Todella tärkeäksi katsotusta tapahtumastasaatetaan lähettää jopa parisenkymmentä raporttia.

389


Nykytekniikka on avuksi, kun näitä uutissähkeitämuokataan kerta toisensa jälkeen hieman uuteen asuun.Keskelle voidaan helposti lisätä uusia kappaleita,esimerkiksi asiaan liittyviä sitaatteja, otsikon ja johdannonvoi muuttaa tuoreemmaksi, joskus korjataan vain jokinväärin kirjoitettu nimi.

Uutisraportin muoto ja sisältö muodostavat tiiviinkokonaisuuden. Koska rakenne siis edellyttää, että juttualoitetaan tärkeimmällä asialla, on toimittajan ensinratkaistava, mikä faktoista on uutisarvoltaan painavin.Tällaista valintaa helpottavia (suureksi osaksi alitajuisia)kriteerejä kutsutaan yleisesti uutisarvoiksi. Merkittävinuutisarvoja käsittelevä tutkimus julkaistiin jo vuonna1965. Siinä neljän norjalaisen sanomalehden ulkomaan-uutisia analysoineet tutkijat Galtung ja Ruge esittelivät 12uutisten valintaan ja esittämiseenkin vaikuttavaa tekijää.Tunnetuimmat näistä kriteereistä lienevät personointi,negatiivisuus ja uutisten eliittikeskeisyys. Galtung ja Rugekehottivat toimittajia ”vastustamaan kaikkia näitätekijöitä”, jotta maailmasta siten luotaisiin vähemmänstereotyyppinen kuva. Pintapuolinenkin uutisraporttientarkastelu nyt 40 vuotta myöhemmin osoittaa, että tällaisetuutisarvot ovat pikemminkin vahvistuneet kuinheikentyneet nykyisessä uutistulvassa.

Uutistoimittajien tiukka pyrkimys tosiasioidenraportointiin on johtanut mm. runsaaseen sitaattienkäyttöön; erityisesti uutistoimistojen sähkeet ovat täynnä

390


suoria lainauksia poliitikkojen ja virkamiesten lausun-noista. Uutistutkijoiden mielestä onkin syytä erottaatoisistaan ”fakta” ja ”uutisfakta”. Jälkimmäinen voidaanMark Fishmanin mukaan määritellä seuraavasti: ”Jokin onniin, koska joku sanoo sen”. Ahkerasti siteeratutvirkamiehet esiintyvät uutistoimistojen raporteissa useinnimettöminä, mutta heidän uskottavuuttaan ja virka-aseman tärkeyttä yritetään kuitenkin pönkittää esimer-kiksi kertomalla, että kyseessä on ”vanhempi hallitus-virkamies” (senior government official) tai ”Bushin hallin-toon kuuluva virkamies” (Bush administration official) taijonkun poliitikon ”huippuavustaja” (top aide). Uutis-toimistojen kannalta tällainen lausuntojen lainaaminentäyttää ”tosiasiallisuuden” vaatimukset, mutta toisaalta netällä tavoin levittävät tehokkaasti poliitikkojen puheita janäiden käyttämiä kielellisiä ilmaisuja maailman erikolkkiin.

Erityisesti vuoden 2001 syyskuun 11. päivänhyökkäysten ja Yhdysvaltojen tehostaman terrorisminvastaisen ”sodan” jälkeen uutistoimistot ovat joutuneetraportoimaan paitsi tapahtuneista terroristihyökkäyksistämyös poliitikkojen mahdollisia uusia hyökkäyksiäkoskevista varoituksista ja ”luultavasti” torjutuista hyök-käyksistä. Uutistoimistokielen modaalisuus on sitenlisääntynyt, kun toistuvasti kerrotaan siitä, mitä voisitapahtua tai olisi voinut tapahtua. Poliitikkojen puheissa jauutisraporteissa keskeinen sanapari terrorist attack

391


(terroristihyökkäys) voi siis viitata johonkin todellatapahtuneeseen – esimerkiksi syyskuun 11. päivän –hyökkäykseen, mutta yhtä usein puhe onkin jostain”mahdollisesta” (possible) tai ”tulevasta” (future, fresh,additional, impending) hyökkäyksestä tai jopa terroristi-hyökkäysten ”seuraavasta aallosta” (the next wave ofterrorist attacks). Kun taas terroristeista puhutaan”uhkana”, kyse ei juuri koskaan ole konkreettisesta uhastatai uhkauksista, vaan tämän sanaparin (terrorist threat) voitulkita tarkoittavan sitä, että terroristit ylipäänsä ”ovatuhkana / muodostavat uhan”. Kun uhka vielä esitellään”jatkuvana” ja ”pitkäaikaisena” (continued long-term terror-ist threat) tai sanotaan, että tällaiset uhat ”pysyvät” (theterrorist threats remain), ei ole ihme, että ihmisten mielessävahvistuvat pelot epämääräisestä, kaikkialla läsnäolevasta terrorismin uhasta.

Presidentti George W. Bush on puheissaan useaanotteeseen määritellyt vihollisensa terrorismin vastaisessa”sodassa” kutsumalla sitä terroristiverkostoksi (”a radicalnetwork of terrorists”, Bushin puhe 20.9.2001). Bushviittaa sillä lähinnä Osama bin Ladenin johtamaan al-Qaida-järjestöön. Verkosto-metafora al-Qaidasta puhut-taessa on suosittu myös uutistoimistojen (ja kokouutismedian) raporteissa. ”Verkostot” ovat rakenteeltaanavoimia, niihin voi helposti liittyä ja liittää muita.Syyskuun 11. päivän jälkeen useita henkilöitä, ryhmiä jajopa valtioita on syytetty siitä, että niillä on ”yhteyksiä”

392


(links, ties) al-Qaidaan. Toisaalta taas ”terroristiverkostot”ovat salamyhkäisiä ja haluavat hyökkäyksiä valmistelles-saan pysyä piilossa; niiden konkreettinen vastine voisi ollaesim. maan alla oleva viemäriverkosto. Terrorisminvastaisessa ”sodassa” sekä Yhdysvaltojen ja sen liitto-laisten että al-Qaidan voidaan sanoa hyötyvän tästämetaforasta. Kun al-Qaidaa nimitetään ”terroristi-verkostoksi” (terrorist network), syntyy mielikuva yhäjollakin lailla järjestäytyneestä joukosta; sitä paitsivastustajat eivät oikein voi tietää, missä määrin he ovatonnistuneet tällaisen piileskelevän mutta toisaaltaavoimen verkoston tuhoamisessa. Presidentti Bushliittolaisineen taas voi perustella kaikenlaisia voimatoimiaväitetyillä ”yhteyksillä” ”al-Qaida-verkostoon” (links/tiesto Osama bin Laden’s al-Qaida network).

Galtungin ja Rugen peräämä vallalla olevienstereotyyppisten uutisarvojen vastustaminen saattaa ollaerityisen vaikeaa uutistoimistojournalisteille, joiden tehtä-vänä on ennen kaikkea toimittaa päiväkohtaisia uutisialevitettäväksi eri puolille maailmaa melkeinpä reaali-ajassa. Pitemmät – ja syvemmät – analyysit jäävätpakostakin päivittäisessä uutistulvassa harvinaisiksipoikkeuksiksi. Myös pyrkimys ”faktuaalisuuteen” näyttääuseinkin johtavan poliittisen eliitin puheiden toistamiseen,siis pelkkien ”uutisfaktojen” tuottamiseen.

393


KIRJALLISUUTTA

BELL, ALLAN. 1991. The Language of News Media. Oxford:Blackwell.

BOYD-BARRETT, OLIVER. 1980. The International News Agencies.London: Constable.

FISHMAN, MARK. 1980. Manufacturing the News. Austin andLondon: University of Texas Press.

FOWLER, ROGER. 1991: Language in the News. Discourse andIdeology in the Press. London: Routledge.

GALTUNG, JOHAN ja MARI HOLMBOE RUGE. 1970. The structureof foreign news. Teoksessa Jeremy Tunstall (toim.) MediaSociology. Urbana, IL: University of Illinois Press, 259–298.

HALLIDAY, MICHAEL. 1994. An Introduction to FunctionalGrammar. Toinen painos. London: Edward Arnold.

LAKOFF, GEORGE ja MARK JOHNSON. 1980. Metaphors We Live By.Chicago: Chicago University Press.

STENVALL, MAIJA. 1995. The Last Round of the Maastricht PokerGame: A Study of News Agency Language. LanguageForum, 3(1–2), 1–57.

STENVALL, MAIJA. 2003. An actor or an undefined threat? Therole of “terrorist” in the discourse of international newsagencies. Journal of Language and Politics, Vol.2 (2).Amsterdam: John Benjamins, 361–404.

TUNSTALL, JEREMY. 1999. World News Duopoly. TeoksessaHoward Tumber (toim.) News: A Reader. New York:Oxford University Press, 191–200 . (UusintapainosJeremy Tunstallin ja David Machinin vuonna 1999julkaisemasta The Anglo-American Media Connection. NewYork: Oxford University Press).

394


VAN DIJK, TEUN A. 1988. News as Discourse. Hillsdale, NJ:Erlbaum.

Päivitys 2014Faktoja vai “uutisfaktoja” – perinteetpysyvät uutistoimistojen raportoinnissa

Kun tarkastelee globaalien uutistoimistojen menneisyyttä,huomaa selvästi, kuinka eri tahtia raportoinnin ulkoisetpuitteet ja toisaalta taas kirjoittamisen sisältöön liittyvätrutiinit ovat muuttuneet.

Hieman ennen 1800-luvun puoliväliä Morsenkeksimä sähköinen lennätin ja merenalaisten kaapelienrakentaminen loivat tekniset edellytykset verrattainnopealle uutisvälitykselle. Tällöin esimerkiksi vuonna1951 Reutersin uutistoimiston perustanut Paul JuliusReuter muutti Lontooseen Saksasta, jossa hän olikäyttänyt kirjekyyhkyjäkin uutisten välittämiseen – nämäkun kulkivat Aachenin ja Brysselin välisen matkan paljonpostijunia nopeammin. 1900-luvun puolivälin molemminpuolin, useiden vuosikymmenien ajan, uutistoimituksissaympäri maailmaa kaikui telex-koneiden raksutus ja välilläkiireellisistä uutisista ilmoittava kellojen kilinä. Uutis-toimittajat – kuten YLEn tv-uutisten legendaarinen ErkkiToivanen vuonna 1969 esitetyssä ohjelmassa – seisoivatusein kaukokirjoittimien ääressä seuraten sisään tulevaa

395


tekstiä rivi riviltä tai rullaten jo saapuneita uutissähkeitämyöhempää tarkastelua varten.

1900-luvun loppupuolella telexin äänet katosivatuseimmista uutishuoneista, kun uusi teknologia valtasialaa. Kun esimerkiksi YLEn uutistoimittaja nykyäänhaluaa katsella AP:n tai Reutersin uutistarjontaa, hänentarvitsee vain kaivaa esiin uutistoimistojen nopeastikasvavat ”sähkejonot” omalta tietotokoneeltaan (ohessakuvat AP:n ja Reutersin listoista 15. huhtikuuta 2014).Mutta uudet teknologiat, erityisesti internet, ovatmuuttaneet muutakin kuin toimittajien päivittäisiärutiineja. Suuret uutistoimistot, jotka aiemmin palvelivatvain maksavia media-asiakkaitaan, julkaisevat nyt osan

Reutersin sähkelistaus 15. huhtikuuta 2014.

396


raporteistaan netissä kaikille avoimilla sivustoilla. Vielä 1800-luvun loppupuolella esimerkiksi kertomuksetväkivallanteoista tai tuomittujen teloituksista olivat useintäynnä raakoja yksityiskohtia ja toimittajien kantaaottaviakommentteja. AP:n toimittaja kuvaa murhasta syytettyjenModok-intiaanien hirttämistä lokakuussa 1873 seuraa-vasti: ”Ruumiit pyörivät ympäriinsä; Jack ja Jim ilmeisestikuolivat helposti, mutta Boston ja Schoncin vääntelehtivätkouristellen kauheasti”. Toimittajan myötätunto on selke-ästi tuomittujen puolella, kun hän kirjoittaa, että Modokitolivat ”ilmeisesti päättäneet kuolla yhtä urheasti kuinolivat eläneet”. Mutta heti vuosisadan vaihteen jälkeen onjo merkkejä kirjoittamistyylin muuttumisesta: objektiivi-suuden tavoittelusta ja käänteiseksi pyramidiksi kutsutunrakenteen omaksumisesta. Niinpä Reutersin toimittajakuvatessaan Siedlcen pogromia Puolassa syyskuussa 1906turvautuu usein passiivin käyttöön ja nominalisointeihin,jolloin venäläisten sotilaiden vastuu juutalaisten vainoa-misesta jää melko epämääräiseksi. Esimerkiksi kunvenäläiset joukot tutkivat juutalaisten asuntoja, reportterinmukaan etsintä muuttui pian verilöylyksi ja ryöstelyksi.

397


AP:n sähkelistaus 15. huhtikuuta 2014.

398


Uuden teknologian tuomat mahdollisuudet jamedia-alan kiihtyvä kilpailu luovat jatkuvasti lisääpaineita erityisesti uutistoimistojen toimittajille. Kiireenkeskellä sata vuotta vanhat kirjoittamisen ja arvottamisenperinteet, jotka osaltaan nakertavat tavoiteltua objektiivi-suuden ihannetta, näyttävät pitäneen pintansa. Voimelkeinpä väittää että toimittajista on tullut ”tapojenvankeja”.

KIRJALLISUUTTA

Handbook of Reuters Journalism.http://www.reuterslink.org/docs/reutershandbook.pdf.

STENVALL, MAIJA. 2011. Captured by Conventions. On Objectivityand Factuality in International News Agency Discourse.University of Helsinki. Jyväskylä: Bookwell Oy.

WHITE, P.R.R. 1998. Telling Media Tales: the News Story AsRhetoric. Julkaisematon väitöskirja. University of Sydney.www.grammatics.com/appraisal/AppraisalKeyReferences.html

NETTISIVUJA

AP:n uutissähkeitä: http://hosted.ap.org/Reutersin uutissähkeitä: www.reuters.com/newsReutersin historiaa: http://en.wikipedia.org/wiki/Paul_ReuterTietoliikenteen historiaa:

http://www.pori.tut.fi/~osa/tietolii.htm

399


VIDEO

Erkki Toivanen tutkii uutisprinttejä YLEn ohjelmassa”Tutustumme uutistoimitukseen”, Koulu-TV 1969.

KIRJOITTAJASTA

MAIJA STENVALL julkaisi helmikuussa 2011 väitöskirjan, jonkanimeksi tuli “Captured by conventions. On objectivity andfactuality in international news agency discourse”.Kahden globaalin uutistoimiston, AP:n ja Reutersin, rapor-tointiin juurtuneita kirjoittamisen ja arvottamisen perinteitätarkastellaan johdanto-osuuden lisäksi kuudessa erillisessäartikkelissa, jotka käsittelevät mm. metaforia poliittisessa rapor-toinnissa, tunteiden roolia uutistoimistoteksteissä, nimettömienlähteiden käyttämistä puhujina sekä terrorismiuutisointia.Myös historiallinen näkökulma on alkanut kiinnostaaStenvallia. Hän tutkii etenkin nykyisen ”objektiivisen” tyylinsyntyhistoriaa, joka ajoittuu 1900-luvun alkupuolelle.

Klikkaa tästä avataksesi videon

400

http://www.helsinki.fi/varieng/people/varieng_stenvall.html

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/153953/Erkki%20Toivanen%20tutkii%20uutisprinttej%c3%a4.mp4

DIANA BEN-AARON

Kansallispäivä diskurssina

einäkuun 4. päivä vuonna 2002 oli Yhdysvaltojenensimmäinen itsenäisyyspäivä syyskuun 11. päivän

terroristihyökkäyksen jälkeen. Tällaisten juhlien yhtey-dessä valtiolla ja tiedotusvälineillä on tapana kiillottaakansakunnan kilpeä kertomalla, mistä kansakunta onlähtöisin, millainen se on nyt ja mihin ollaan menossa.Hyökkäyksen jälkeisenä itsenäisyyspäivänä maan suurinuutislehti aloitti raporttinsa näin:

With Pride and Vigilance, the Nation CelebratesOn Sizzling Streets, a Few Are Jittery, but All Carry On

Gunboats plied the harbor, military jets screamed overhead, and asecurity force of thousands patrolled landmarks and transportationcenters yesterday as people across the New York region observed a sun-baked Independence Day with parades and backyard barbecues,dazzling fireworks and flag-draped remembrances of America’s proudheritage and new vulnerability to terrorism.

(The New York Times, 5.7.2002, s. 1)

H

401


Kansa juhlii ylpeänä ja valppaanaKihisevillä kaduilla muutamat hermoilivat – mutta kaikkijatkoivat

Tykkiveneet kyntivät merta satamassa, sotilaskoneet jylisivät taivaalla,ja tuhansiin nousevat turvajoukot partioivat merkittävillänähtävyyksillä ja joukkoliikennekeskuksissa samaan aikaan, kunihmiset kautta koko New Yorkin alueen juhlivat itsenäisyyspäivääauringon paahtaessa. Päivään sisältyi paraateja, grillaustatakapihoilla, häikäiseviä ilotulituksia sekä lipuin koristeltujamuistotilaisuuksia, joissa puhuttiin Yhdysvaltain ylväästä perinnöstäja terrorismin tuomasta uudenlaisesta haavoittuvuudesta.

Lehden maalaileva tyylisaattaa tuntua banaalilta;kuitenkin keskeistä uutisoin-nissa oli se, että kerrottiinihmisten pelkäävän uusiahyökkäyksiä mutta juhlivansiitä huolimatta. Myösamerikanarabien isänmaalli-suutta korostettiin haastatte-luissa ja lainauksissa. Onmahdotonta sanoa, olikotämä itsenäisyyspäivä muitavaarallisempi ja juhlittiinkositä enemmän kuin muita taiolivatko amerikanarabit nyt

Kuva Jeremy Nicholson

402


entistä vielä isänmaallisempia. Tekstintutkijan kannaltatärkeää on se, että uutislehti kuvasi historiallisista jaideologisista syistä juuri tällä tavalla sitä, millainenkansakunta oli ja millainen sen pitäisi olla.

Sisällisodan ja ensimmäisen maailmansodanaattoina uutislehdet kiinnittivät suurta huomiota sotilas-paraateihin ja sotaan valmistautumiseen. 1930-luvunlamakauden aikana valokeilassa olivat kilpailevienpuolueiden poliittiset puheet. Suurten maahanmuutto-kausien aikana oli tyypillistä korostaa maan moniarvoi-suutta kertomalla uusista kansalaisista. Samantapaistavaihtelua ilmenee myös Suomen ja muiden maidenuutisvälityksessä.

Historian kulussa uudet hallitukset ovat useinmahtiaan osoittaakseen tehneet muutoksia kansalliseenkalenteriin esimerkiksi luomalla uusia kansallisiavapaapäiviä. Nykyään uutismedia on tukemassa näitämuutoksia. Jos ajatellaan median vallan ainakin osittainriippuvan siitä, että se ruokkii yleisönsä nälkää saada jokapäivä uusia uutisia, on selvää, että kaikki keinot, joidenavulla päivät voidaan erottaa toisistaan, ovat myösmedialle tervetulleita. Myös työväki ja työväenliikkeetovat yleisesti tukeneet vapaapäiviä, vaikka omistaasemistaan huolestuneet työnantajat ja kirkko ovat joskusvastustaneet niitä.

1800-luvun otsikoissa ja puhesitaateissa esiintyyusein sellaisia fraaseja kuin ”The Glorious Fourth” ja ”The

403


Day We Celebrate”, jotka korostavat tämän päivänerilaisuutta verrattuna kaikkiin muihin päiviin. Jälkim-mäinen lause on englannin kielessä kaksiselitteinen, silläcelebrate-verbi ilman aikamuotoa ilmaisevaa päätettävoidaan tulkita joko ’(meillä) on tapana juhlia’ tai ’olemme(tällä hetkellä) juhlimassa’. Nämä itsenäisyyspäivälletunnusomaiset ilmaukset olivat muutenkin suosittujaesimerkiksi juhlijoiden maljapuheissa.

Samalla tavoin nyky-Suomessa media, mm. televisioja uutislehdet, on omaksunut tiettyjä sanontoja kuvates-saan itsenäisyyspäivän juhlintaa: ”Suomi juhlii innok-kaasti NN-vuotista itsenäisyyttään, juhla huipentuupresidentinlinnan vastaanottoon”.

Esimerkiksi tästä mallista käy Helsingin Sanomissa7.12.2003 ilmestynyt uutinen:

Koko Suomi juhli itsenäisyyttä

Suomen tasavallan 86. itsenäisyyspäivää juhlittiin ennakoituarauhallisemmissa tunnelmissa. Poliisi onnistui turvaamaan TarjaHalosen lähes kahdentuhannen vieraan kulun Linnaan selvästiparemmin kuin vuosi sitten.

Vaikka Suomen itsenäisyyspäivällä on myös vakavampipuolensa – kansalaisia muistutetaan itsenäisyyden saavut-tamisen ”hinnasta” ja köyhiäkin muistetaan –, suurin osamediakertomuksista tarjoaa kuvia onnellisista, valtaeliit-tiin kuuluvista pareista sekä monenlaisesta yltäkylläi-

404


syydestä presidentinlinnan juhlissa, samoin kuin ylläolevassa New York Times -esimerkissä maalailtiin kuviaperheonnesta ja pikkukyläidyllistä: ”sun-baked Independ-ence Day with parades and backyard barbecues, dazzlingfireworks and flag-draped remembrances of America’sproud heritage.” Yhdysvaltojen paraati, grillaaminen,ilotulitus ja lippu ovat sekä kielellisiä että kuvallisiakansallisvaltion ja itsenäisyyspäivän metonyymejä kutensuomalaisessa diskurssissa Suomen lippu, kynttiläpari,kukat ja samppanjamalja. Metonyymi on kognitiivista”pikakirjoitusta”, jossa esimerkiksi osaa käytetäänviittaamaan kokonaisuuteen.

Myös metaforat ovat tärkeitä itsenäisyyspäivändiskurssissa. Metaforissa jotain asiaa vertaillaan epä-suorasti toiseen asiaan; toista siis kuvataan toisen avulla.

Kuva Wikimedia Commons -käyttäjä Htm

405


Yleinen metafora on esimerkiksi valtio (tai kansakunta) onihminen; maalla – kuten ihmisellä – on syntymäpäivä,siihen voi suhtautua iloisesti ja kohteliaisuuttanoudattaen:

500,000 View Capital Bicentennial Parade

… The mood of the crowd was that expected at a family birthday party– cheerful and relaxed. The spectators clapped in time to the MarineCorps band playing the “Marines’ Hymn,” ate hot dogs and Popsicles,and pointed out the flags of their home states to their children.

(The New York Times, 5.7.1976, s. 26)

Puolimiljoonaa ihmistä seurasi 200-vuotisparaatia DC:ssä

… Kansanjoukon mieliala oli, kuten saattoi odottaakin, kuinsyntymäpäiväjuhlilla perheen kesken – iloinen ja rento. Katsojattaputtivat käsiään merijalkaväen puhallinorkesterin soittamanMerijalkaväen hymnin tahdissa, söivät hodareita ja mehujäitä jaosoittelivat lapsilleen kotiosavaltioidensa lippuja.

Kun ihmisellä on syntymäpäivä, muiden ihmistenvelvollisuus on olla mukana juhlimassa. Kun päivän-sankari on muita vanhempi ja voimakkaampi – ja myösmaa nähdään usein tällaisena –, velvollisuus koetaan vieläsitovammaksi, vaikka se on verhottu kohteliaisuudeksi.Usein kansallispäivän vietto kannustaa ”velvoittavien”mielenosoitusten järjestämiseen; toisaalta taas mielen-

406


osoituksia kritisoidaan, koska niitä pidetään sivistymät-töminä ja niiden katsotaan rikkovan juhlarauhaa.

Myös kansakunnan historiaa verrataan ihmisenelinkaareen. Syntyhetkenä pidetään usein itsenäisyys-julistusta tai vallankumouskauden puheita, nykyhetkeäpidetään aikuiskautena.

In the two centuries that have passed, we have matured as a nation andas a people. We have gained the wisdom that age and experience bring,yet we have kept the strength and idealism of youth.

(Presidentti Fordin 200-vuotisjuhlajuhlistus, 1976)

Kuluneiden kahden vuosisadan aikana olemme kypsyneetkansakuntana ja kansana. Olemme saavuttaneet iän ja kokemuksentuoman viisauden, mutta silti olemme säilyttäneet nuoruuden voimanja idealismin.

Vaihtoehtoisesti voidaan syntyhetkenä pitää jotain varhai-sempaakin tapahtumaa, esimerkiksi ensimmäisten uudis-asukkaiden saapumista. Tällöin vallankumouskausivastaisi murrosikää.

Mitkään käytännön seikat eivät estä ihmisiätekemästä työtä kansallispäivänä. Tiedotusvälineet ovatkuitenkin olleet vaikuttaneet siihen, että valtaosakansalaisista on alkanut ajatella, miten mukavaa olisi pitäävapaapäivä ja viettää sitä katselemalla paraateja, kuuntele-malla puheita, seuraamalla televisiolähetyksiä tai ainakinunohtamalla arkinen aherrus. Joissakin valtioissa itse-

407


näisyyspäivä kylläkin on lähempänä arkea. EsimerkiksiRuotsissa kansallispäivä on tavallinen työpäivä, muttasielläkään ei toki unohdeta liputusta, tv-lähetyksiäkuninkaallisten seremonioista, ”mitä-mistä-mihin” -puhei-ta, lehtien kansallispäivää käsitteleviä pääkirjoituksia yms.

Kansallispäivän diskurssi on suhteellisen uusi ilmiö.Sellaista ei ollut olemassa ennen 1700-luvun loppupuolenalkavaa kansallisuusaatteen nousua, vaikka sillä onjuurensa vanhemmissa kuninkaallisissa ja uskonnollisissajuhlissa. Metafora itsenäisyyspäivästä ihmisen syntymä-päivänä liittyy kuninkaallisten vuosijuhliin, siirtymä-riitteihin sekä joulun ja suojeluspyhimysten päivienviettoon. Prototyyppinen kansallispäivän pitäminenvapaapäivänä muistuttaa sapattia (”ja 365. päivälepäämme”).

Juhliminen on vanha, ehkä yleismaailmallinenkäyttäytymistapa, vaikka sanan yleismerkitys on – kutenWittgenstein huomautti game-sanasta – vaihteleva javaikea selittää. Sellaiset lauseet kuin ”We celebrated theday with great enthusiasm” (innokkaasti, suurella innolla)korostavat juhlamieltä tai -tunnelmaa tai tunteita; lause”We celebrated the day with parades and fireworks” sensijaan kertoo juhlimistavoista. Myös itse celebrate-verbinmerkitys vaihtelee eri lauseissa. Lauseessa ”We celebratethis nation” verbi tarkoittaa lähinnä ylistämistä, praise.Kyseessä on enemmänkin verbaalinen kuin materiaalinentai emotionaalinen prosessi. Jos taas sanomme ”In my

408


family we celebrate holidays from many different places”(perheessäni vietetään monien eri paikkojen juhlia), verbiviittaa perheen ominaisuuteen: Me olemme sellaisia ihmisiä,jotka... . Verbi on tällöin eksistentiaalinen tai relatio-naalinen. Koska nämä lauseet ovat englannin kielessä niintuttuja, ne ovat enemmänkin konventionaalisia kuininformatiivisia. On mahdotonta sanoa, että jokin edelläkuvatuista celebrate-verbin merkityksistä olisi sananydinmerkitys.

Informatiivisuuden kannalta kielitieteilijä voiihmetellä sitäkin, miksi uutislehdet vuosi toisensa jälkeenkäyttävät tuhansia sanoja itsenäisyyspäivän kuvaamiseen,vaikka todella uutta on vain pieni osa. Suurin osaensimmäisessä New York Times -esimerkissä kerrotuistatapahtumista toistuu joka vuosi. Ei voi kuitenkaan ajatella,että lehti jättäisi julkaisematta juhlapäiväreportaasit japääkirjoitukset eli ettei se tukisi tällä tavoin kansakuntaaja valtiota. Valtiotkin muistavat toisiaan diplomaattienvälittämillä rituaalionnitteluilla.

Ajankohtainen tutkimuskysymys on se, millaiseksiitsenäisyyspäivä muotoutuu niissä maissa, joiden asemaon muuttumassa Euroopan integraation lisääntyessä, ovatne sitten Euroopan reunalla tai Euroopan ytimessä. Onkomahdollista, että tulevaisuudessa toukokuun 9. päivänäIrlannista Suomeen uutistoimittajien kirjoituksissa jaihmisten tervehdyksissä toistuvat sanat ”Happy Europe

409


Day!”? Minkälaisia metaforia ja metonyymejä silloinsepitetään?

Päivitys 2014

Kirjoitukseni käsittelee lähinnä sanomalehtiä ja muitapainotuotteita. Sen julkaisun jälkeen digitaalinen media jaerityisesti sosiaalinen media on ollut uudistamassa juhla-päivien ja muiden tapahtumien suunnittelua ja uutisoin-tia. Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä ilmenee nykyään siten,että ihmiset jakavat kuvia ja kommentteja verkossa, jamedia suodattaa ja paketoi ne uudelleen suuremmalleyleisölle. Suomen itsenäisyyspäivänä Presidentinlinnanvastaanotto hallitsee Twitteriä, joka laajentaa yleisönkeskustelun maailmanlaajuiseksi.

Esitin, että Euroopan integraation myötä saattaasyntyä ylikansallisia juhlapäiviä kansallisten juhlapäivientapaan. On edelleen mahdollista, että esimerkiksi ”EuropeDay” voi saada tuulta purjeisiinsa ja sille voi vähitellenmuotoutua omat tapansa. Euroopan tiiviimpäänintegraatioon tähtäävien sopimusten torjuminen jaerimielisyydet taloudellisesta avusta ongelmissa olevillevaltioille kuitenkin osoittavat, että tämä ei tule tapahtu-maan lähiaikoina. Ihmiset sitoutuvat emotionaalisestimieluummin maihin, alueisiin ja jopa kaupunkeihin.Tämänhetkinen trendi vaikuttaa olevan entisestään

410


alueellisen itsenäisyyden ja omaleimaisuuden suuntaan,kun katsoo esimerkiksi Balkanin maita, Kataloniaa jaSkotlantia. Kuitenkin juhlien ja festivaalien säännöllisestitoistuvat kuviot ovat edelleen kaikenkokoisten yhteisöjenjatkuvuuden ylläpitämisen keskeinen menetelmä.

KIRJOITTAJASTA

FT DIANA BEN-AARON väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossavuonna 2005. Hän luennoi tiedotusopin alalta ja ohjaa tutkiel-mia University Campus Suffolk -korkeakoulussa Englannissa.Hän keskittyy tutkimuksessaan mediakieleen, pragmatiikkaanja erikokoisten ihmisyhteisöjen sosiaaliseen rakenteeseen.Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluu myös digitaalistenmediatekstien rakentaminen ja vastaanotto.

411


JUKKA TYRKKÖ

Hypertarinat ajan jakulttuurin peilinä

irjallisuuden mielenkiintoisimpia paradokseja on,että mitä parempi tarina, sitä enemmän se usein

herättää kysymyksiä kertomatta jätetystä. Miksi jokuhahmo toimi niin kuin toimi, mikä jonkin esineen taipaikan merkitys on? Mitä jos tilanne kehittyisikin toisellatavalla? Mitä tapahtuu tarinan sivuhenkilöille, miltä tarinanäyttää heidän silmillään katsottuna? Näiden ja muidensamankaltaisten kysymysten pohtiminen on osa luke-misen viehätystä ja keskeinen osa hyvää kirjallisuutta.Perinteisessä kirjallisuudessa asetelma on verrattainyksinkertainen: kirjailija kertoo meille lukijoille sen mitäkertoo ja jättää loput sanomatta. Voimme lukea tarinanuudestaan ja uudestaan, mutta sen sivuilta ei paljastuuutta tietoa jo kerran kerrotusta. Tekstiin uppoutuvalukija voi syventyä rivien välistä paljastuviin pikku-viittauksiin, yrittää tulkita kirjailijan sanavalintojen merki-tyksiä ja luoda oman käsityksensä myös kertomattajääneestä, mutta silloin kyse on lukijan omasta mielikuvi-

K

412

Hypertarinat ajan ja kulttuurin peilinä

tuksesta. Painettu sana pysyy muuttumattomana lukuker-rasta toiseen.

Maailma muuttuu ja tekstit sen mukana

Kirjallisuuden uusin laji hypertekstikirjallisuus tuo tähänvakiintuneeseen asetelmaan uusia näkökulmia. Hyper-teksti eli elektroninen linkitetty teksti on tätä nykyä jouseimmille meistä tuttu internetselaimista. Kymmenenviime vuoden aikana hypertekstiä ja sen luomia uusiamahdollisuuksia on alettu yhä enemmän käyttää myöstarinan kerrontaan. Näin syntynyt hyperkirjallisuusheijastaa piirteissään vuosituhannen vaihteen kulttuuria.Hypertarinoille tyypillinen lyhyiden tekstikatkelmienjatkuva vaihtuminen kuvastaa rakenteellisesti moderninmediayhteiskunnan lyhytjännitteistä ja kokonaisuuksienhahmottamista vaativaa todellisuutta, jossa ihminenitsekin kokee usein pilkkoutuvansa erilaisiin rooleihin japersoonallisuuden alueisiin. Musiikkivideoiden ja elo-kuvien yhä hektisempi rytmi, uutislähetysten pelkis-tyminen muutaman lauseen mittaisiksi kiteytyksiksikustakin aiheesta ja tietenkin internetin loputon pirs-taleinen tietotulva ovat osa samaa kulttuuriympäristöä,johon hypertarinat kirjallisuuden edustajina luontevastikuuluvat. Ja koska yllä mainitut piirteet ovat leimalli-simmin ominaisia juuri angloamerikkalaiselle nykykult-

413


tuurille, ei liene kovinkaan vaikeaa arvata, että hyper-kirjallisuus on nimenomaan angloamerikkalaisen kielialu-een kirjallisuuden uusin suuntaus: ylivoimaisesti suurinosa niin hyperfiktiosta kuin sitä käsittelevästä kirjallisuu-destakin on ainakin toistaiseksi englanninkielistä. Englan-nin kielen asema maailmankielenä edistää myös osaltaantämän uuden kirjallisuudenlajin pääsyä yleisempääntietoisuuteen ja samalla angloamerikkalaisen kulttuurinleviämistä eri puolille maailmaa, etenkin kun hypertari-noiden sisältämät kulttuuriset viittaukset keskittyvätnekin suurelta osin juuri englanninkieliseen populaari-kulttuuriin. Suomen nimekkäimpiä hypertekstin tutkijoitaovat Raine Koskimaa ja Markku Eskelinen.

Hypertekstin perusteita

Termiä hyperteksti voidaan käyttää puhuttaessa sekäkielitieteellisessä mielessä tekstityypistä että jostakinyksittäisestä tämän tekstityypin edustajasta. Yksittäisethypertekstit ovat monessa mielessä ennemminkin teksti-kokonaisuuksia kuin tekstejä; ymmärretäänhän yleensäsanalla teksti jotenkin yhtenäiseltä näyttävää ja tuntuvaasarjaa lauseita ja ajatuskokonaisuuksia. Yksittäinen hyper-teksti eli hypertekstiteos rakentuu useimmiten suurestajoukosta lyhyitä yksittäisiä tekstikatkelmia, jotka kirjoit-tajan määrittelemällä tavalla kytkeytyvät toisiinsa. Koska

414


tekstistä näkyy kerrallaan vain pieni osa eikä sitäuseinkaan ole sivunumeroitu perinteiseen tapaan, lukijanvoi olla vaikeaa tietää paikkaansa tekstiavaruudessa –perinteisessä kirjassahan sen sijaan voi aina helpostitarkistaa, miten paljon on luettu ja miten paljon on vieläjäljellä.

Toinen hypertekstiin liittyvä kielitieteellisestikinkiinnostava uusi piirre on tarve vuorovaikutukseentekstin kanssa, kun kukin tekstikatkelma tarjoaa(useimmiten) mahdollisuuden edetä vaihtoehtoisiinuusiin katkelmiin. Hypertekstiä luettaessa onkin kuinteksti alituisesti kysyisi lukijaltaan: ”mikä sinuakiinnostaa?”, ”mistä haluaisit tietää lisää?” Jatkaakseenlukemista lukija joutuu valitsemaan annettujen linkkienvälillä perustaen valintansa linkkisanojen ja niitäympäröivän tekstin synnyttämiin arvioihin seuraavankatkelman sisällöstä. Todellinen assosiaatio linkin jauuden tekstikatkelman välillä on kuitenkin aina enemmäntai vähemmän yllätys, joskus jopa siinä määrin, että lukijajoutuu hetken miettimään, mihin linkitys oikeastaanperustui.

415


Hypertekstin lukija joutuu näin pelkän ”passiivisen”lukemisen lisäksi aktiivisesti osallistumaan tekstiin jamuodostamaan mielikuvaa yksittäisten tekstikatkelmientakaa hiljalleen paljastuvasta tekstiverkosta. Tässä lukijaaauttaa tarjolle asetettujen linkkien luoma eräänlainenkurkistus tekstin vielä toistaiseksi lukemattomiinulottuvuuksiin ja tarinankulkuihin. Syntyvä tilanne onhavainnollistettu kuvassa 1: täytetyt laatikot kuvaavatluettuja tekstikatkelmia, tyhjät laatikot puolestaan katkel-mia, joiden olemassaolosta lukija saa tietää linkkienperusteella mutta joiden varsinaista tekstiä hän ei koskaannäe valitessaan jonkin toisen linkin. Lukija ei tiedä mitään

KUVA 1 Esimerkki hypertekstiverkostaDocument symbols by Jamison Wieser from The Noun Project

416


lukematta jääneiden katkelmien yhteyksistä toisiin, ja siksivalitsematta jääneitä linkkejä kuvaavia katkoviivoin piir-rettyjä nuolia lähtee vain täytetyistä laatikoista. Yksittäi-seen tekstikatkelmaan voidaan usein päätyä monen erilinkin kautta, ja usein hypertarina ohjaileekin lukijaatiettyjen kerronnallisesti keskeisten katkelmien ääreentarjoamalla niihin johtavia yhteyksiä monista eri kohdistatarinaa.

Ajatuksena hyperteksti syntyi jo kauan enneninternetiä – itse asiassa jo ennen tietokoneita! Hypertekstinkeksijänä pidetään usein amerikkalaista Vannevar Bushia,joka esitteli Atlantic Monthly -lehden (heinäkuu, 1945)artikkelissaan ”As we may think” eräänlaisen tiedon-hallintakoneen, joka mahdollistaisi sekä kirjoitetun mate-riaalin nopean ja vaivattoman tutkimisen että polkujenluomisen eri tekstien kiinnostavien kohtien välille. Bushinsuunnitelmien mukaan memex-nimisen koneen käyttäjävoisi esimerkiksi lukea mielenkiintoisen artikkelin jos-takin koneeseen tallennetusta lehdestä ja kytkeä sentoiseen, samaa aihetta käsittelevään kohtaan vaikkapajossakin lukemassaan romaanissa. Ajan mittaan käyttäjävoisi rakentaa koneen sisältämien tekstien välille koko-naisen verkoston itseään kiinnostavista aiheista. Bushinfuturistista laitetta ei valitettavasti koskaan valmistettu,mutta sen ajatus jäi elämään ja palasi uudelleen tietoko-neiden kehityttyä riittävän pitkälle.

417


Nykyaikaisen hyperteksti-käsitteen keksijä onamerikkalainen Theodore ”Ted” Nelson, joka esitteliuuden elektronisen tekstityypin ajatuksen 1960-luvunpuolessavälissä. Nelson on itse useaan otteeseenmaininnut kiitollisuudenvelkansa Vannevar Bushin aja-tuksille, mutta sen sijaan että olisi tyytynyt vain toteut-tamaan Bushin ideoita, Nelson päätyi ideoimaan koko-naan uudenlaisen tavan lähestyä isoja tekstikokoelmia.Samuel Taylor Coleridgen runon ”Kubla Khan” mukaannimetty Xanadu on Nelsonin visionaarinen tietokone-sovellus, joka toteutuessaan mahdollistaisi kaiken mah-dollisen informaation (tekstien, kuvien, elokuvien) lähesrajattoman käsittelyn ja yhdistelemisen. Nelsonkaan ei olevielä nähnyt ideansa toteutuvan kokonaisena, mutta senyksinkertaisempi kehitysmuoto hyperteksti on sen sijaanvakiintunut niin moderniin informaatioteknologiaan kuinarkipäiväiseen kielenkäyttöönkin.

1970-luvulla rakennetut ensimmäiset toimivathypertekstijärjestelmät rakentuivat arkistokortistoja muis-tuttaville malleille (mm. Hypercard), joissa korteistavoitiin viitata toisiin. Lähiverkkoja ei alkuvaiheessa ollutolemassa (internetistä puhumattakaan), ja kaikkientekstien oli oltava yhden ja saman tietokoneen muistiintallennettuna. Järjestelmät ovat kehittyessään muuttuneethelppokäyttöisemmiksi, ja yhä suurempien tietoverkkojensyntyminen on mahdollistanut nykyisen kaltaiset, suoras-taan äärettömiltä tuntuvat maailmanlaajuiset hyperteks-

418


tistöt. Internetin ja erilaisten selainohjelmien avullavoidaan tätä nykyä kaikkialla maailmassa käsitellä hyper-tekstiä. Kehityksen tuomista muutoksista huolimattahypertekstillä tarkoitetaan kuitenkin edelleen Bushin jaNelsonin hahmottelemaa tapaa esittää informaatiota siten,että tekstin sisälle voidaan sijoittaa yhtymäkohtia elilinkkejä joko saman tekstin toiseen kohtaan tai johonkintoiseen tietoverkon tekstiin. Lukijalle nämä linkit näkyvätyleensä alleviivattuina sanoina muun tekstin keskellä,tekstin marginaaleissa näkyvinä painikkeina tai erillisinälinkkilistoina.

Mitä on hyperkirjallisuus?

Viime aikoina yhä useammat kirjailijat ovat alkaneetkokeilla hypertekstin mahdollisuuksia myös kerronnanvälineenä. Ero hypertarinan ja hypertekstimuodossajulkaistun perinteisen tarinan välillä on merkittävä, sillävain linkityksiä todellisena kerronnan keinona käyttävähyperteksti on todellinen hypertarina. Kuten arvatasaattaa, alkuvaiheessa tällaisia tarinoita kirjoittivat lähinnätietokoneista muutenkin kiinnostuneet media- ja kulttuu-ritutkijat, kuten Jay David Bolter, Stuart Moulthrop ja J.Yellowlees Douglas, jotka loivat pohjan samalla sekäuudelle kirjallisuudenlajille että sen teoreettiselle tutki-mukselle. Hypertekstin tultua yleisempään tietoisuuteen

419


myös perinteisen painetun kirjallisuuden parissa nimeäluoneet kirjailijat ja kirjallisuudentutkijat (esim. MiloradPavic ja Robert Coover) alkoivat kiinnostua uuden medianmahdollisuuksista. Hypertarinoita julkaistaan sekä inter-netissä tavallisilla selainohjelmilla luettavassa muodossaettä erillisillä cd-rom-levyillä, jolloin mukana seuraa useinerillinen lukuohjelma. Eastgate Systems lienee tätä nykyämaailman suurin hypertarinoiden kustantaja, ja senmenestystuote Storyspace on eniten käytetty hypertari-noiden kirjoitusohjelma. Hyperkirjallisuuden lyhyenhistorian merkittävimpiä teoksia ovat epäilemättä olleetStuart Moulthropin Victory Garden ja Michael JoycenAfternoon, joihin lähestulkoon kaikki hyperkirjallisuudestakirjoittavat viittaavat kirjoituksissaan.

Hyperkirjallisuus eli hyperfiktio antaa tekstin-sisäisellä linkittämismahdollisuudellaan kirjoittajalletilaisuuden leikitellä vaihtoehtoisilla tarinoilla ja jonkinyksittäisen kuvauksen takana piilevillä tiedoilla, jotkasaattavat muuttaa lukijan suhtautumista merkittävästikin.Hyperfiktiossa lukija joutuu yleensä lukiessaan valitse-maan, mihin suuntaan haluaa tarinan etenevän. Tämä eivälttämättä tarkoita sitä, että tarinan tapahtumat sinänsäolisivat lukijan päätettävissä: usein kyse on pikemminkinsiitä, että lukijalle annetaan valittavaksi joukko keskeisiäasioita (henkilöhahmoja, esineitä, paikkoja ja tapahtumia)ja hän joutuu valitsemaan niistä kiinnostavimman. Valin-nan tehtyään hän saa eteensä seuraavan kappaleen tarinaa

420


ja sama asetelma toistuu. Esimerkkikuvassa 2 näkyy kuusilinkkiä. Näistä useimmissa seuraavan katkelman sisältöäon helppo ainakin arvailla: Meg Olsen viittaa henkilönnimeen, sana present lahjaan jne. Katkelman toinen linkkion sen sijaan vaikeaselkoinen: linkissä lukee satin hanginglimply from her shoulders. Kertooko seuraava katkelmajotakin kyseisestä satiiniasusta, vaatetuksesta yleensä taiehkäpä tytön olkapäistä?

KUVA 2 Esimerkkikatkelma Courtney Kaòhinani Rowen tarinasta Awakeningosoitteessa www.cyberartsweb.org/cpace/fiction/awakening/sweet.html

421


Lukija etenee näin tarinan maailmassa askel askeleeltavaikuttaen itse lukemansa tarinan suuntaan. Hyperkerto-muksia kuvataan usein vaihtoehtoisesti joko epäjatkuviksi(non-linear) tai monijuonteisiksi (multilinear) teksteiksi riip-puen siitä, halutaanko korostaa yksittäisten katkelmienirrallisuutta vai tarinan etenemisen monia vaihtoehtoisiasuuntia. Valintoja tehdessään hypertekstin lukija tietääkaiken aikaa, että on jättänyt kuulematta hylkäämiensävalintavaihtoehtojen taakse kätkeytyvät tarinat ja kerto-mukset. Tämä tietoisuus yksittäisen luennan (= yhdellälukukerralla luettu valintojen sarjan muodostama teksti)taakse piiloutuvista maailmoista muistuttaa joskushätkähdyttävällä tavalla oikean elämän monimutkaisuu-desta; emmehän koskaan voi tietää kuin osan totuudesta.Tarinoiden hahmoihin ja tapahtumiin suhtautuuvähemmän jyrkästi, jos arvelee, ettei ole kuullut kaikkea:kamalaltakin tuntuvien tekojen takana voi olla traaginensyy, viaton esine tai paikka voi kätkeä taakseen synkänmenneisyyden. Esimerkiksi Walter Sorrellsin hypertari-nassa The Heist lukijan suhtautuminen tarinan keskus-henkilöön määräytyy ratkaisevasti heti tarinan alussariippuen siitä, valitseeko lukija henkilön nimeen liitetynlinkin ensimmäisellä tekstisivulla: linkin valinta näetpaljastaa hahmon pitkän rikosrekisterin. Jos lukija eivalitse kyseistä linkkiä, vaikutelma hahmosta syntyytämän teoista ja puheista ja rikollinen tausta paljastuuvasta vähitellen. The Heistin kaltaisessa rikoksen mail-

422


maan sijoitetussa jännitystarinassa linkkien taaksepiilotettuja salaisuuksia ja vaihtoehtoisia näkökulmia voi-daan käyttää monella tapaa jännitteiden luomiseen.

Linkkien hyödyntäminen onkin oleellinen osahypertarinan rakennetta ja kerrontaa. Joskus valinta johtaatarinan etenemiseen, joskus taas takaumaan tai vaikkapapelkkiin lisätietoihin valitusta aiheesta. EsimerkiksiCourtney Kaòhinani Rowen tarina Awakening sisältää sekätarinan kulkua edistäviä että lisätietoja tarjoavia linkkejä.Matthew Millerin matkakertomus Trip rakentuu Yhdys-valtojen maantieverkon pohjalle: lukija joutuu navigoi-maan osavaltiosta toiseen seuratessaan Jack- ja Jill-nimis-ten hahmojen tarinaa. Ja vaikka yleensä vain muutamasana tai lause kultakin sivulta on kytketty muihintekstikatkelmiin, toisinkin voidaan toimia: esimerkiksiMichael Benedettin Mercury on tarina, jonka jokainenvirke johtaa uuteen katkelmaan. Kukin hyperkirjailija luooman persoonallisen ja tunnistettavan tapansa hyödyntäähypertekstin ominaisuuksia kerronnan keinona. Kirjalli-sesti kypsässä hypertarinassa linkitys ja mahdollinenpirstalemaisuus ovat kuitenkin aina luonteva osa kerron-nan kokonaisuutta eivätkä varasta huomiota itse tarinalta.

Näkökulmilla leikittely ja joskus rajutkin siirtymättilanteesta toiseen ovat niin ikään hyperfiktion peruspiir-teitä. Oleellisin ero perinteiseen kirjallisuuteen on kuiten-kin vaihtoehtoisten luentojen mahdollisuus: kokonaiskuvatekstistä syntyy vasta useamman luennan jälkeen, kun

423


kyseisen hypertarinan ulottuvuudet alkavat paljastua.Hypertarinat kirjoitetaankin usein nimenomaan jonkintilanteen tai asetelman verkostomaisiksi kokonaiskuvauk-siksi, jotka luettaessa toteuttavat multilineaarisen elimonilinjaisen tarinarakenteen periaatteita. Perinteinentarina noudattaa useimmiten jo antiikista periytyvää alku–keskikohta–loppu-rakennetta, hypertarinalla taas ei ainaedes ole varsinaista alkua tai loppua.

Esimerkki tällaisesta tarinasta on Geoff Rymanin253. Nimensä mukaan tarina koostuu 253 tekstikatkel-masta, joista jokainen kuvaa yhtä lontoolaisessa metro-junassa istuvaa ihmistä. Jokainen tarinan linkki viittaatavalla tai toisella johonkin toiseen saman metron matkus-tajaan. Lukeminen voidaan aloittaa kenestä tahansamatkustajasta ja päättää kehen hyvänsä. Varsinaisenjuonellisen tarinan sijasta 253 kuvaa jo rakenteellisestikiehtovalla tavalla modernin kaupunkikulttuurin ominai-simpia piirteitä ja ihmisten välisiä yllättäviäkinyhteyksiä. Michael Shumaten Holier Than Thou rakentuusamaan tapaan. Kolmas esimerkki juonettomaan rakentee-seen perustuvasta hypertarinasta on CityThreads, jonkajokainen katkelma kertoo yhden kuvitteellisen henkilönelämästä Seattlen kaupungissa heinäkuun 26. päivänä1996. Uuden kirjallisuuden mahdollisuudet näkyvät myössiinä, että CityThreads kasvaa kaiken aikaa: hypertekstintähänastiset kirjoittajat pyytävät nimittäin lukijoita ryhty-mään itse kirjoittajiksi ja lähettämään uusia henkilöitä

424


liitettäväksi tarinaan. Mainitsemisen arvoinen kirjoittaja-yhteisön luoma projekti on myös The Company Therapist,jonka kuvitteellisena runkona on ison yrityksen henki-löstöterapeutin potilasarkisto. Toinen esimerkki tekno-logian luomista mahdollisuuksista on ajastus: sekäShumaten Holier Than Thou että Stuart MoulthropinHegirascope antavat lukijalle vain rajoitetun ajan lukeakutakin tekstikatkelmaa ennen kuin se vaihtuu automaat-tisesti. Syntyvä kiireen vaikutelma muuttaa oleellisestiperinteistä lukukokemusta.

Hyperkirjallisuus osana kirjallisuutta

Kaiken edellä sanotun jälkeen on kuitenkin syytä todeta,ettei hyperkirjallisuus ole suinkaan niin tyystin erilainenkirjallisuudenlaji kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Tämänajatuksen puolestapuhujia on norjalainen hyperteksti-tutkija Espen Aarseth (Cybertext: Perspectives on ErgodicLiterature), jonka mukaan hyperkirjallisuus on tietyistäulkoisista eroistaan ja kerrontateknisistä painotuksistaanhuolimatta aivan luonnollinen osa kirjallisuuden laajem-paa kokonaisuutta. Hyperkirjallisuus istuu niin rakenteel-lisesti kuin tyylillisestikin kirjallisuuden jatkumoon. Sensijaan, että hyperkirjallisuuden katsottaisiin syntyneenlähinnä teknologian kehityksen luomien uusien mahdolli-suuksien ansiosta, voidaan asiaa tarkastella tyylihistorial-

425


lisesta näkökulmasta ja väittää, että sen synty olioikeastaan looginen seuraus kirjallisuudessa jo pitkäänjatkuneesta kehityksestä ja että teknologian kehitys on osasamaa kulttuurin läpikäymää muutosta. Kirjallisuuden-historian aikakaudet eivät liity vain kulloinkin käsitel-tyihin aihepiireihin ja käytettyyn kieleen, vaan myöstarinoiden rakenteisiin ja aiheiden käsittelytapaan. Esi-merkkejä totutusta poikkeavasta kerronnasta löytyy läpikirjallisuuden historian: Miguel Cervantesin pikareski-romaani Don Quijote leikitteli sisäkkäisillä tarinoilla jo1500-luvulla, ja 200 vuotta myöhemmin englantilaisenLaurence Sternen nerokas Tristram Shandy ennakoi moni-naisine kerronnallisine kokeiluineen 1900-luvun lopunpostmodernia romaania. Tyylilajien kehitys sadan viimevuoden aikana realismista moderniin ja viimein postmo-derniin on kauttaaltaan ollut siirtymistä pirstaleisempaan,moniarvoisempaan ja kokeilevampaan kerrontaan, jossasotien jälkeisen maailman kaoottisuus ja yksilön epävar-muus omasta paikastaan maailmassa ilmenee mitä erilai-simmin tavoin.

Erityisesti postmodernit kirjailijat ovat jo perintei-sessä painetussa kirjallisuudessa kokeilleet omassa tuotan-nossaan hyperfiktiolle tyypillisimpiä kerronnan keinoja.Argentiinalainen postmodernisti Jorge Luis Borges onmonien hypertekstikirjailijoiden esikuva; mm. aikaisem-min mainittu hypertarina Victory Garden on StuartMoulthropin kunnianosoitus Borgesin novellille ”Garden

426


of Forking Paths” (suom. Haarautuvien polkujen puu-tarha, 1969). Julio Cortázarin Hopscotch on pirstalemaisinerakenteineen hypertekstitarinoiden kiistaton edeltäjäpainetussa muodossa. Tuoreen nobelistin J.M. Coetzeenromaani Foe kertoo Robinson Crusoen tarinan uudelleen,nyt sen naisen näkökulmasta, jolta alkuperäisen romaaninkirjoittaja Daniel Defoe tarinan varasti. Robert Coover onkokeillut paljon yhden tarinan sisälle rakennettuja vaihto-ehtoisia ja toistoa sisältäviä kerrontoja (mm. novelleissa”Magic Poker” ja ”Spanking the Maid”), Milorad Pavic’nKasaarisanakirja on esimerkki hyvinkin hyperteksti-mäisestä sanakirjaromaanista, ja Flann O’Brienin At Swim-Two-Birds leikittelee vaihtoehtoisilla aluilla ja lopuilla.Hypertarinat istuvat tähän traditioon luontevasti: netuovat mukanaan omat erityispiirteensä mutta jatkavatsamaa suurempaa kehityslinjaa. Hyperkirjallisuudenkirjoittajat itse ovat usein hyvin kiinnostuneita sitomaanoman kirjallisuudenlajinsa aikaisempaan kirjallisuudentraditioon; yhtenä esimerkkinä tästä pyrkimyksestä viit-tausten viljeleminen aikaisempaan kirjallisuuteen: edellämainitun Victory Gardenin lisäksi esim. Adrian Robertin AFurther Xanadu sijoittuu intertekstuaaliseen suhteeseensekä Ted Nelsonin Xanadu-projektiin että sen esikuvanavuorostaan toimineeseen Coleridgen runoon.

On tärkeää muistaa, että vaikka hyperteksti onkintietyiltä osin uusi tapa esittää tekstimuotoista tietoa, se eimillään muodoin sen paremmin rajoita kuin ohjaakaan

427


kirjailijoita luomistyössään. Uuden tekstityypin muka-naan tuomat mahdollisuudet luovat kiehtovia tilaisuuksiatarinoiden ja maailmojen rakenteluun, ja tämä varmastikiehtoo juuri tietyntyyppisiin tarinoihin suuntautuneitakirjoittajia. Hyperteksti sinänsä ei edellytä eikä pakotakirjoittamaan jollain tietyllä tyylillä tai jostain tietystäaiheesta. Tämä tosiasia tuntuu usein unohtuvan niinhypertekstitutkijoilta kuin hypertarinoita ensimmäistäkertaa kohtaaviltakin. Hyperteksti on tekstityyppi ja ehkä-pä kirjoittamisen tapakin, mutta tarinan aihe, sisältö jakäsittelytapa ovat täysin vapaasti kirjailijan päätettävissä.Hypertarinat ovat toki usein monilinjaisia, mutta niiden eivälttämättä tarvitse olla. Niillä ei aina ole alkua ja loppuamutta usein on. Ne käsittelevät usein moderneja taifuturistisia aiheita mutta voivat yhtä hyvin sijoittuavaikkapa kaukaiseen menneisyyteen. Ja ne voivat aivanyhtä hyvin olla pitkästyttäviä ja tympeitä kuin nerokkaankekseliäitäkin. Ne ovat kirjallisuutta, eivät enempääeivätkä vähempää.

Hyperkirjallisuus kulttuuri-ilmiönä

Linkkisanojen ja niiden valinnasta seuraavien teksti-katkelmien välisen yhteyden oivaltaminen vaatii kykyäkäsitellä kielellisiä merkityksiä hyvinkin kokonaisval-taisesti ja joustavasti, moniarvoiselle maailmankatso-

428


mukselle ominaiseen tapaan. Hypertekstin lukeminenvaatii kykyä oivaltaa yhteyksiä irrallisten tiedonjyvästenvälillä ja mieltää ne osaksi jollakin lailla johdonmukaista,ymmärrettävää kokonaisuutta. Yhteydet tekstikappa-leiden välillä perustuvat usein esimerkiksi kirjallisuuden,elokuvan ja muiden populaarikulttuurin ilmiöidentuntemiseen. Tämä osaltaan sitoo hyperkirjallisuudenosaksi nimenomaan oman aikamme mediatodellisuutta.Tarinarakenteen monijuonteisuus ja pirstaleisuus puoles-taan korostavat tarvetta tiedostaa ympäröivän maailmanvastaavat piirteet yleisemmälläkin tasolla. Rinnastukset,vastakkainasettelut ja vaihtoehtoiset näkökulmat ovattietoyhteiskunnalle tyypillisiä tapoja käsitellä tietoonliittyviä kysymyksiä, ja samalla ne muodostavat infor-maatioajan oman kirjallisuudenlajin ytimen. Moniarvoi-suutta ja pysyvyyden puutetta ei koeta enää ahdistavanavaan pikemminkin asioiden normaalitilana. Tästä näkö-kulmasta tarkasteltuna hyperkirjallisuus sekä nivoutuuosaksi uuden vuosituhannen kulttuuria että tarjoutuu senensimmäiseksi todella uudeksi ja omaleimaiseksi taide-ilmiöksi.

Interaktio eli vuorovaikutteisuus on hypertarinoissaoleellista, ja niin ikään se on osa modernin tietoyhteiskun-nan luonteenomaisinta olemusta. Valintojen tekeminenlukiessa kuvastaa tarvetta osallistua aktiivisesti omanympäristömme muokkaamiseen, vaikeudet ennakoidavalinnasta seuraavaa tekstisisältöä puolestaan sitä epävar-

429


muutta, jonka monet tunnistavat omassa elämässäänvalintoja tehdessään. Hypertarina on dynaaminen media,joka vaatii lukijalta aktiivista osallistumista, vaikka lukijaei valinnan hetkellä aina tietäisikään tarkkaan, mihinvalinta johtaa. Osa hypertarinoiden lukemisen iloa liittyy-kin juuri valintaa seuraavan uuden tekstikatkelmankohtaamiseen ja siihen tunteeseen, jonka lukija kokeeymmärtäessään, miten kyseinen uusi katkelma liittyyaikaisempiin. Juuri tämä nautinto on hypertarinoita jamodernia mediakulttuuria yhdistävä tärkein erityispiirre:ilo, joka liittyy yhtä paljon tiedon hankintaan sinänsä kuinsen varsinaiseen saavuttamiseen. Jokainen uusi tekstikat-kelma lisää uuden palan palapeliin, syy-yhteydet selvi-ävät ja syntyy uusia kysymyksiä. Hypertarinat ruokkivatuteliaisuutta lupaamalla aina hiukan lisää, antamalla senvaikutelman, että vielä on jotain näkemättä ja että kokotarina ei ole vielä paljastunut. Hyperkirjallisuuden omatarina on sekin vasta alussa, mutta ovi haastavien kerto-musten maailmaan on auki, ja jäljellä on enää valintaseurata linkkiä ja astua sisään.

Mistä aloittaa?

Hypertarinoihin tutustuminen on helpointa aloittaainternetissä. Tarinoita voi löytää mm. erilaisilta kokooma-sivuilta sekä hakukoneiden avulla. Seuraavaan listaan on

430


kerätty joidenkin tekstissä mainittujen hypertarinoidenosoitteita.

KAÒHINANI ROWE, COURTNEY. Awakening. Osoitteessa:http://www.cyberartsweb.org/cpace/fiction/awakening/contents.html

MOULTHROP, STUART. Victory Garden (esittelyversio).Osoitteessa: http://www.eastgate.com/VG/VGStart.html

RYMAN, GEOFF. 253. Osoitteessa: http://www.ryman-novel.com/

Päivitys 2014

Uusmedia (new media) on kehittynyt ja kypsynytsuunnattomasti viimeisten kymmenen vuoden aikana.Kun Englannin aika julkaistiin vuonna 2004, verkkotieto-sanakirja Wikipedia oli vasta hiljattain saanut alkunsa,Facebook oli juuri perustettu ja monet nykyään satojamiljoonia käyttäjiä palvelevat verkkopalvelut kutenYoutube, Twitter ja Tumblr olivat kaikki vasta tulossa. Tänäpäivänä sanomalehdet ja kirjat luetaan kasvavassa määrindigitaalisina versioina, älypuhelin löytyy lähes jokaisentaskusta ja digitaalisen median mukanaan tuomat mah-dollisuudet kuten erilaiset hakutoiminnot, äänen jaliikkuvan kuvan saumaton liittäminen osaksi kirjoitettuatekstiä sekä hyperlinkittäminen tekstien ja medioidenvälillä ovat arkipäiväistyneet — ja samalla muuttaneet

431


oleellisesti käsitystämme siitä mitä teksti oikeastaantarkoittaa.

Uusien medioiden ja digitaalisten alustojen synty onollut niin nopeaa, että aiheen parissa työskentelevättutkijat pysyvät vaivoin perässä. Tieteellinen tutkimusperustuu tutkittavan kohteen perusteelliseen tarkasteluunja käsitteiden määrittelyyn, ja alati muuttuva media-maisema onkin siksi melkoinen haaste systemaattiselle jaajantasaiselle tutkimukselle. Uusmedian maailmassa uusipalvelutyyppi saattaa levitä maailmanlaajuiseksi ilmiöksimuutamassa kuukaudessa ja kymmenien miljoonienaktiivisten käyttäjien toimesta sen ympärille kehittyyhetkessä omat sosiaaliset sääntönsä ja kielelliset käytän-teensä joiden ymmärtäminen edellyttää tutkijoilta oma-kohtaista, lähes antropologista osallistumista. Viimeaikoina kielentutkijoiden huomio on keskittynyt mm. niinkutsutun verkkokielen (netspeak) tutkimukseen, sosiaa-lisissa medioissa kuten blogeissa ja keskustelufoorumeillatapahtuvaan vuorovaikutukseen sekä verkkomedioidenmonikielisyyteen ja monikulttuurisuuteen.

Kirjoitin kymmenen vuotta sitten että hyperteksti-kirjallisuuden tarina on vasta alussa. Muun uusmedianlailla myös tämä kirjallisuuden laji on muuttunut jakehittynyt viime vuosina, mutta se on samalla myöspysynyt varsin pienten piirien harrastuksena. Vaikkahypertekstuaalisuus on osa kaikkea verkkomediaa, ylivoi-maisesti suurin osa kertomakirjallisuudesta noudattaa

432


edelleen perinteistä, lineaarista kaavaa. Tämä kertoovarmasti siitä että kertomakirjallisuuden tuoma nautintoperustuu paljolti siihen että tarinalla on selkeä kertoja,juoni ja näkökulma. Interaktiivinen ja epälineaarinenkerronta toteutuu tänä päivänä ennen kaikkea tietokone-peleissä. Nopeasti kehittynyt teknologia ja valtavat talou-delliset voimavarat mahdollistavat suunnattoman kehitty-neiden ja monipuolisten tietokonepelimaailmojen luo-misen, joissa pelaajat voivat kokea ainutkertaisia tarinoitaja joiden piirissä syntyy pelimaailmoihin vihkiytyneillehyvin todellisia legendoja, perinteitä ja myös kielellisiäinnovaatioita kuten uutta sanastoa, fraseologiaa jaortografisia käytäntöjä.

Hypertekstuaaliset tarinat näkyvät tänä päivänämyös verkotetussa tavassa raportoida uutisaiheista jamuista maailman tapahtumista. Rajaton mahdollisuuslinkittää tekstejä yhteen on jo muuttanut oleellisestiesimerkiksi viittaamisen ja lainaamisen käytäntöjä sekävähentänyt sanallisen kuvailun tarvetta; miksi kuvaillamaisemaa kun mukaan voi liittää valokuvan tai videon?Tämä uusi kerronnan muoto vaatii myös lukijoiltauudenlaista lukutaitoa: kykyä lukea verkostoja yksit-täisten tekstien sijaan, tiedostaa tekstiverkkojen osastensuhteet toisiinsa ja miettiä ideologisia ja älyllisiä syitälinkitysten – tai niiden puuttumisen – takana. Kriittinenasenne verkkomediaan on tänä päivänä keskeinen kansa-laistaito, mutta samalla on syytä varoa kyynisyyttä joka

433


johtaa helposti relativistiseen välinpitämättömyyteen jaepäluottamukseen kaikkea tiedonvälitystä ja kerrontaakohtaan. Olemme siis isojen haasteiden edessä niin tiedonkuluttajina kuin tutkijoinakin, mutta on kiehtovaa nähdämitä seuraavat kymmenen vuotta tuovat tullessaan.

KIRJALLISUUTTA

AARSETH, ESPEN. 1997. Cybertext: Perspectives on ErgodicLiterature. Baltimore, MD: The Johns Hopkins UniversityPress.

BARNETT, BELINDA. 2013. Memory Machines: The Evolution ofHypertext. London: Anthem Press.

CRYSTAL, DAVID. 2006. Language and the Internet. Cambridge:Cambridge University Press.

ENSSLIN, ASTRID. 2007. Canonizing Hypertext: Explorations andConstructions. London: Continuum.

LANDOW, GEORGE P. 2006. Hypertext 3.0: Critical Theory and NewMedia in an Era of Globalization. Parallax: Re-Visions ofCulture and Society. Baltimore: The Johns HopkinsUniversity Press.

MÄYRÄ, FRANS. 2008. An Introduction to Game Studies: Games inCulture. Los Angeles: Sage.

SEARGEANT, PHILIP ja TAGG, CAROLINE (toim.). 2014. Languageand Social Media: Communication and Community Online.London: Palgrave Macmillan.

TYRKKÖ, JUKKA. 2011. Fuzzy Coherence: Making Sense ofContinuity in Hypertext Narratives. Helsinki: University of

434


Helsinki. Saatavilla osoitteessahttp://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7384-7.

KIRJOITTAJASTA

Dosentti JUKKA TYRKKÖ on Tampereen Yliopiston tutkija-kollegiumin tutkija. Tyrkön keskeisimpiä tutkimuskohteita ovatkorpuslingvistinen metodiikka, kielihistoria (historiallinenkoodinvaihto, asiatekstien historia, fraseologia), kirjahistoriasekä uusmedioiden kieli.

435



LEENA KAHLAS-TARKKA

Lohikäärmeitä jasankareita

yytit kiehtovat – siitäkin huolimatta, että myytti-termi tuntuu merkitsevän hyvin erilaisia asioita eri

ihmisille. Sillä on viitattu niin ”korkeimpaan totuuteen”kuin ”valheeseenkin”. Tutkijoiden keskuudessa se lieneekuitenkin yleensä neutraali termi, jolla luonnehditaan ker-tomuksia luomisesta, jumalista, sankareista. Tavallisestinämä tarinat sijoittuvat totena kuvattuun menneisyyteenja ne kertovat todellisen maailman tärkeistä ja keskeisistäasioista. Neutraalikin myytin tulkinta voi joskus aiheuttaaylilyöntejä siten, että ”myyttisyyttä” pidetään kirjallisentuotteen laatuarviona. Jotakin lopullista ja jotakin pysyvääon luotu erityisesti silloin, kun kirjallinen teos on myytinkaltainen.

M

436

Lohikäärmeitä ja sankareita

Beowulf

Hirviöt ja lohikäärmeet kuuluvat myytteihin. Niitä onesiintynyt kaikkialla maailmassa kaikkina aikoina. Muttaoikeat lohikäärmeet ovat harvinaisia, mikäli meidän onuskominen J.R.R. Tolkienia, joka oli tarkoin perehtynytvarhaiseen kirjallisuuteen. Hänen mukaansa pohjoisessakirjallisuudessa oli vain kaksilohikäärmettä: islantilainenFáfnir Völsungasaagassa sekäenglantilaisen Beowulf-runoel-man lohikäärme. Hän eihalunnut lukea lohikäärmei-den joukkoon Islannin tarus-tosta tunnettua, maailmaaympäröivää Miþgarþsormria.

Varhaisimpaan englan-tilaiseen kirjallisuuteen tutus-tunut ei ole voinut välttyäkuulemasta Beowulfin nimeä.Mutta kuinka moni meistä onlukenut koko yli 3000-säkei-

Beowulf-runon käsikirjoi-tuksen alku

Sigurd tappaa lohikäärmeFáfnirin

437


sen runoelman alkukielisenä tai nykykielisenä käännök-senä? Siitä huolimatta runoa voidaan pitää yhtenä eng-lantilaisen kirjallisuuden keskeisistä ja tutkituimmistateoksista. Oxfordin yliopiston englannin kielen ja kirjalli-suuden professori J.R.R. Tolkien tunnetaan nykyään var-masti melko hyvin, mutta ei niinkään tutkijana kuinkirjailijana. Tolkienia pidetään kuitenkin edelleen yhtenäBeowulf-runoelman ansiokkaimmista tutkijoista ja tulkitsi-joista, erityisesti klassikoksi tulleen ”Beowulf: the Monstersand the Critics” -esitelmänsä perusteella. Hän arvostelikriitikoita, jotka pyrkivät näkemään runon historiallisenakuvauksena, eeppisenä kertomuksena tai lauluna. Josjokin määrite runolle pitäisi antaa, Tolkienin mielestä seolisi lähinnä elegia. Juoni ei ole uusi eikä tärkein, muttarunsaasta polveilevasta kerronnasta syntyy harmoninen jatasapainoinen kokonaisuus. Tämän tasapainon luomisessahirviöillä ja lohikäärmeellä oli tärkeä osansa.

Lienee aiheellista muistuttaa lukijaa Beowulfin sisäl-löstä, jotta erityisesti hirviöiden ja lohikäärmeen osuustulee selvitetyksi. Harvinaisen nasevasti ja tiivistetystisuomen kielellä asian esitteli 1920-luvun lopulla insinööri-komentajakapteeni R. Dillström, kun hän aloitti 3182-rivisen runon kääntämisen suomeksi ja ehti julkaista siitärunsaat 1400 riviä Laivastolehdessä:

Beowulf-tarinan sisällys on pääasiallisesti seuraava:Aluksi on lyhyesti kerrottu daanien aikaisemmista kuninkaista,

runoelman pääsankarin Beowulfin aikana eläneen Hrodgar kunin-

438


kaan esi-isistä. Viimeksimainittu on rakentanut komean juhlasalin,johon kerran yöllä tunkeutui Grendel-niminen hirviö, ryöstäen 30urosta. Ryöstöt jatkuivat 12 vuotta, eivätkä daanit millään voineetsaada niitä ehkäistyiksi.

Geatas-nimisen kansan maassa kuuli mainio sankari Beowulftästä hirmuvallasta, ja hän päätti lähteä apuun. Neljätoista valittuamiestä seurassaan hän purjehti daanien maahan ja tarjoutui taiste-lemaan Grendeliä vastaan. Tarjous hyväksyttiin ja tervetulleille vie-raille järjestettiin vastaanottojuhla, jonka jälkeen tulokkaat jäivät vaa-ralliseen saliin levolle. Grendel-hirviö saapuikin tapansa mukaan,kaappasi yhden miehistä, söi hänet ja hyökkäsi sitten Beowulfinkimppuun, mutta kohtasikin niin lujaa vastarintaa, että sen oli pakkopaeta, jättäen toisen kätensä ja käsi-vartensa voittajan saaliiksi.

Seuraavana päivänä vietettiinvoittoa riemujuhlalla, jonka jälkeendaanit vuorostaan jäivät juhlasaliinlevolle. Yöllä saapui Grendelin äitipoikaansa kostamaan, ja hän ryöstisalista Hrodgarin parhaan ystävän janeuvonantajan. Taaskin turvauduttinBeowulfiin, joka lähti ajamaan ryöstä-jää takaa, lopuksi sukeltaen hirviö-naisen vedenalaiseen asuntoon, missähän tappoi hänet ja sitäpaitsi leikkasikuolleelta Grendeliltä pään voittonsamerkiksi.

Tämän jälkeen sankaria taasjuhlittiin ja kiitettiin. Seuraavana

J.R. Skeltonin näkemys Gren-delistä (1908).

439


päivänä hän palasi kuninkaansa Hygelacin luo, joka otti hänetvastaan mitä parhaiten.

Tapahtumain sarja katkeaa nyt yli 50 vuodeksi, joiden kuluessaBeowulfista oli tullut geatas-kansan kuningas. Hygelacin pojanHeardredin seuraaja. Hänen maataan hävitti julma lohikäärme, jokavartioimastaan aarteesta oli erään orjan käden kautta menettänytkultaisen maljan. Beowulf päätti mitellä voimiaan hirviön kanssa,jonka hän ainoan uskollisen seuralaisensa Wiglafin avulla saikin tape-tuksi, haavoittuen kuitenkin itse pahasti ja saaden vereensä lohikäär-meen myrkkyä, mistä hän heti taistelun jälkeen heitti henkensä.

Runoelma päättyy sankarin juhlallisten peijaisten selostamiseen.(Laivastolehti 1927, s. 35–36)

Dillströmille Beowulf-runoelma oli erittäin tärkeä pohjois-maiden varhaisimman historian ja muinaistutkimuksenlähdekirja siitäkin huolimatta, että tämä ”anglosaksilaisenkirjallisuuden ihana helmi” oli ”rungoltaan rikkaan mieli-kuvituksen luomaa satua”.

Tolkienin näkemyksen mukaan myyttien analysoi-minen paperilla ei ole helppoa. Myytti syntyy mielikuvi-tuksen voimasta ja on hienoimmillaan silloin, kun runoi-lija tuntee itse myytin merkityksen. Beowulfissa hirviötetäännyttävät kertomuksen sankaritarusta, jonka henkilötovat inhimillisiä, ja tekevät siitä siksi elävän ja yleispäte-vän. ”A dragon is no idle fancy...There are in any casemany heroes but very few good dragons.” Mikä sitten onlohikäärmeen ja hirviöiden Grendelin ja hänen äitinsärooli runoelmassa Tolkienin mukaan? Hänen mukaansa

440


ne kannattavat runon teemaa mutta eivät tee siitäallegoriaa. ”Lif is læne” ’elämä on katoavaista’ on varhai-sen englantilaisen runouden keskeisiä teemoja, niin Beo-wulfinkin. Tolkien toteaa, että runoilija eli ja loi tarinaansajuuri sellaisena ajankohtana, jolloin ihmisten mielissä olitilaa niin myyteille, germaanisille kertoville legendoillekuin kristinuskonkin mukanaan tuomille ajatuksille.Tolkien haluaa nähdä itsensä tässä jatkumossa. Antiikinhirviöt olivat jumalien luomia ja synnyttämiä, kun taasanglosaksiset pahat oliot olivat vain saaneet päälleenkirouksen, ehkä kristillisessä hengessä, ja tuo pahuusasettui asumaan hirviöihin. Runon maailmassa elävätpahat voimat, jotka lopulta johtavat kaiken tuhoon. Muttalohikäärme on todellinen:

he geheold telafiftig wintra – wæs ða frod cyningeald eþelweard – oð ðæt an ongandeorcum nihtum draca ricsian…

He ruled it wellfor fifty winters, grew old and wiseas warden of the landuntil one beganto dominate the dark, a dragon on the prowl

Viisikymmentä talvea Beowulf hallitsi laajaa valtakuntaa. Hän kaitsiisänmaata vanhana ja viisaana, kunnes pimeän yön hirmuvaltiaaksisaapui lohikäärme.

441


but someone managedto enter by it and interferewith the heathen trove. He had handled and removeda gem-studded goblet; it gained him nothing,though with a thief’s wiles he had outwittedthe sleeping dragon and driven him to a fury,as the people of that country would soon discover.

(Käännös Seamus Heaney)

Muudan mies hapuili tieltään pakanan pesään; hänen kätensä kähvelsiaarteiden röykkiöstä kiiltävän kannun. Lohikäärme joutui ovelan var-kaan huijaamaksi nukkuessaan, mistä se muistutti lähiseudun asuk-kaita kiukkua kähisten.

(2208–11; 2215–20, suomennos Osmo Pekonen ja Clive Tolley)

Samoin Grendel-hirviöstä todetaan, että se oli jopa ihmi-sen näköinen, vain suurempi kuin kukaan ihminen.Tolkien ei hyväksynyt väitteitä, että hirviöiden esiintymi-nen runoelmassa osoitti huonoa makua. Beowulfin hirviötolivat hämmästyttävän inhimillisiä ja tekivät näin omaltaosaltaan runon maailman todelliseksi, samalla kuin kuo-leman vääjäämättömyyden tematiikka korostui kuolin-kamppailuissa. Niin hirviöt kuin sankaritkin kuolevatlopulta.

Myytti ja sankaritaru sekoittuvat ja yhdistyvätBeowulfin hahmossa. Hän on ihminen, ja Tolkienin sano-jen mukaan siinä on jo tarpeeksi tragediaa. Beowulfista

442


tulee traaginen sankari, joka urotekojen tietä kulkeeennalta määrättyyn kuolemaan. Tolkienin omia sanojalainataksemme: ”A man can but die upon his death-day.”Sankarin maine jää kuitenkin elämään:

cwædon þæt he wære wyruldcyningamannum mildust ond monðwærust,leodum liðost ond lofgeornost.

They said that of all the kings upon the earthhe was the man most gracious and fair-minded,kindest to his people and keenest to win fame.

(Heaney)

He todistivat, että hän oli ollut maailman kuninkaista miehilleen lem-pein, seurueelleen suopein, kansalleen laupiain ja kunniastaan kiivain.

(3180–3182; Pekonen ja Tolley)

Tolkien ja innoittajat

Tolkien tunnetaan fantasiakirjailijana. Hän oli ammatil-taan kuitenkin yliopiston professori, joka oli erikoistunutenglannin kirjallisuuteen, erityisesti varhaisimpaan kirjal-lisuuteen ja kieleen. Hänellä oli oma näkemyksensä fanta-siaolennoista; sen mukaan keijut ja haltijat olivat yhtäaikaa sekä mystisiä inhimillisen mielikuvituksen luomiaettä todellisia, todellisia ainakin sillä tavoin, että ne

443


kykenivät elämään omaa itse-näistä elämäänsä ja jopa ohjai-lemaan ihmisiäkin mielensä mu-kaan. Näin ollen fantasiakerto-mukset ovat itse asiassa ihmis-ten tekemiä, mutta niissä kerro-taan ihmisten hallitsemattomissaolevista olennoista.

Tänä päivänä useimmattuntevat Tolkienin varmaankinparhaiten hänen teoksistaanHobitti eli Sinne ja Takaisin sekäTaru sormusten herrasta, puhu-mattakaan kirjojen pohjalta teh-dyistä mammuttielokuvista.Lyhytkin viittaus Beowulf-runo-elmaan paljastanee sen olleenyksi Tolkienin fantasioiden innoittajista. Vääjäämätönyhtäläisyys löytyy Beowulfin ja Hobitin lohikäärmeistä jaryöstöretkistä:

Ylhäällä lepäsi nukkuva lohikäärme joka oli pelottava uhka unessakin.Bilbo tarttui suureen kaksikorvaiseen maljaan, joka oli niin raskas ettähän pystyi tuskin kantamaan sitä, ja vilkaisi pelokkaasti syrjäsilmälläylös. Smaug liikautti siipeä, avasi kouran ja sen kuorsauksen korinavaihtoi sävellajia.

(Hobitti, kahdestoista luku; suomennos Kersti Juva)

Tove Janssonin kansikuva Tolki-enin Hobbit-teoksen ensimmäi-seen suomennokseen (1973).

444


Hirviöitä ja lohikäärmeitä vilisee Tolkienin teoksissa.Hänen fantasiamaailmaansa verrattuna Beowulfin maailmavaikuttaa lähes kesyltä. Islantilaisten saagojen ja vanhojengermaanisten tarujen ainesta on löydettävissä ja löydettykoko hänen tuotannostaan. Hän tunsi nämä maailmat, jahäntä suretti, ettei Englannissa ollut vanhaa eeppistäperinnettä Beowulfin kaltaista helmeä lukuun ottamatta.Toisaalta ei ole kuitenkaan aiheellista yrittää etsiä kaikilleTolkienin fantasioille vastineita varhemmista lähteistä,koska niitä on mahdoton identifioida. Kirjailijan mieli-kuvituksella ei tunnu olevan rajoja, ja haltijat ja kummal-liset olennot sekä seikkailut vuorilla, metsissä ja vuortenonkaloissa ovat toinen toistaan mutkikkaampia, jopa siinämäärin, että lukijalta vaaditaan suunnatonta keskittymistämukana pysymiseksi.

Suomalaista innostaa ja kiinnostaa Tolkienin suhdeKalevalaan ja suomen kieleen sekä niiden vaikutus hänentuotantoonsa. Kaksi Tolkienin elämästä kirjoittanuttatutkijaa Humphrey Carpenter (1977) ja Tom Shippey (1982ja 2000), monien muiden ohella, kertovat seikkaperäisesti,miten innostunut Tolkien oli jo koulupoikana 1910-luvulla”tästä oudosta kansasta ja näistä uusista jumalista, tästäaidon teeskentelemättömien ja pahennusta herättäviensankarien rodusta”. Luettuaan W. H. Kirbyn Kalevala-käännöstä hän vielä lisäsi, että ”mitä enemmän luen sitä,sitä kotoisemmaksi tunnen oloni ja sitä enemmän nautin”.Hiukan myöhemmin, opiskellessaan Oxfordissa, Tolkien

445


innostui myös opiskelemaan suomen kieltä löytämänsäsuomen kieliopin pohjalta, ja ”se oli kuin löytäisi kella-rillisen laadultaan ja maultaan ihmeellistä ennen maista-matonta viiniä. Minä juovuin siitä.” Edellä mainitustahaaveesta luoda mahdollisesti Englannille oma mytologi-ansa voi kuulla kaikuja jo hänen esitelmässään Kalevalasta:”Nämä mytologiset balladit ovat täynnä sitä hyvin alku-kantaista aluskasvillisuutta, jota Euroopan eri kansojenkirjallisuudesta on jatkuvasti eri tavoin karsittu ja kuih-dutettu vuosisatojen kuluessa . . . Toivoisin, että meilläolisi sitä enemmän jäljellä – jotakin samantapaista, jokakuuluisi englantilaisille.” (Carpenter, s. 70–71)

Tolkien sepitteli satunnaisia runojaan ja kehitteliyksityisiä kieliään, erityisesti suomen pohjalta. Hän eitosin itse pitänyt itseään sepittäjänä vaan muinaistarujenlöytäjänä. Mutta kielen kehittämistä hän itsekin piti”hulluna harrastuksenaan”. Pieni runo kuvatkoon hänenkieltään, josta on hyvin helppo löytää niin suomen kuinskandinaavistenkin kielten vaikutteita:

Ai lintulinda LasselantaPilingeve suyer nalla gantaKuluvi ya karnevalinarV’ematte singi Eldamar.

Jo 1910-luvulla Tolkien oli päässyt pitkälle kielensä kehit-telyssä. Tämän kuvitteellisen kielensä hän nimitti que-nyaksi, ja siinä oli satoja sanoja, joista suurin osa perustui

446


vain harvoihin suomen kielestä vaikutteita saaneisiinsanavartaloihin. Hän kehitti myös toisen, myöhemminvielä useampiakin, haltiakielen sindarin, joka pohjautuiwalesin kieleen. Kieltä kehitellessään Tolkien kuitenkinhavaitsi, että kieli tarvitsisi sitä puhuvan kansan. Ja näinalkoivat keijut ja haltiat elää. Syntyivät hobitit ja monetmuut haltiakansat. Tolkien piti itseäänkin hobittien su-kuun kuuluvana.

Hobitti oli varhaisimpia Tolkienin julkaisemista kir-joista. Koko uransa ajan hän oli työstänyt toista, hyvinmonipolvista ja vaikeastikin lähestyttävää Silmarillionia,joka julkaistiin lopulta vasta hänen kuolemansa jälkeen.Nuo mystiset silmarilit, haltijoiden takomat jalokivet, ovatvarmasti syntyneet Kalevalan innoituksesta. Sampo lieneeniiden esikuva, erona vain, että sampoja oli yksi, kun taassilmarileja oli lukuisia. Aivan samoin kuin Sammonsirpaleet, silmarilitkin päätyivät kaikkialle, taivaalle, maa-han ja veteen. Molemmissa kertoelmissa myyttisistäesineistä kuitenkin taistellaan, ja niiden kohtalo vaikuttaakoko maailman tuleviin kohtaloihin. Hobitin Gandalf-velholle voidaan myös löytää esikuva Väinämöisestä.Monet haltija- ja paikannimet ovat quenyankielisiä elimyös osaltaan suomalaisvaikutteisia. Näistä esimerkkejäovat Ilu, Ilúvatar, Kalavente, Kalavéne, Kémi, Oinen,Uinen sekä Tuor.

447


Kalevalainen sankari

Tolkien oli tutustunut ja ihastunut Kalevalan Kullervo-hah-moon jo varhain ja tiettävästi kirjoittanut itsekin tarun TheStory of Kullervo vuonna 1913, jossa hän pyrki yhdis-tämään proosaa ja runoa. Tätä nuoruudenteosta ei olejulkaistu eikä sen kohtalosta ole täyttä selvyyttä. Kullervo-aihetta esiintyy kuitenkinuseissa Tolkienin kirjoittamissatarinoissa, vaikkei se ole niidenainoa ja keskeisin aihe. TúrinTurambar on kiistatta Kuller-vo. Tolkien on sisällyttänyt tee-man Silmarillionin kertomuk-seen Túrin Turambar, samoinKeskeneräisten tarujen kirjanEnsiaikaa käsittelevän jaksontarina Narn i Hin Húrin on ker-tomus Kullervosta. Suomeksijulkaisemattomassa The Lay ofthe Children of Húrin -kokoel-massa The Lays of Beleriand onvielä kolmas samaa aihettakosketteleva runo.

Niin Kullervon kuinTúrininkin hahmo on traagi-nen. Kohtalon kirous seuraa

Kullervon Kirous(Akseli Gallén-Kallela 1899)

448


sankareita, jotka joutuvat tahtomattaan lainsuojattominasamoamaan paikasta toiseen, aiheuttavat tuskaa niinläheisilleen kuin vastustajilleenkin, mutta ovat samallamyös itsetietoisia ja herkkiä kunniastaan. Selkein yhtä-läisyys löytyy tahattomasta sukurutsasta, johon sankaritajautuvat, samoin kuin heidän lopustaankin, kun he otta-vat hengen itseltään omalla miekallaan. Kummassakintarinassa tuhoon kulkeva nuori mies saa uhmakkaankeskustelukumppanin miekastaan:

”Miks’ en söisi mielelläni,söisi syyllistä lihoa,viallista verta joisi?Syön lihoa syyttömänki,juon verta viattomanki.”Kullervo, Kalervon poika,sinisukka äijön lapsi,pään on peltohon sysäsi,perän painoi kankahasen,kären käänti rintahansa,itse iskihe kärelle.

(Kalevala, runo 36)

”Ilomielin juon vertasi unohtaakseni herrani Belegin veren ja syyttäsurmatun Brandirin veren. Sukkelaan surmaan sinut.”Silloin Túrin löi kahvan maahan ja heittäytyi Gurthangin terään, jamusta miekka otti hänen henkensä.

(Silmarillion, kahdeskymmenesyhdes luku; suomennos Kersti Juva)

449


Tolkien ja nykyhetki

Tolkien on suosiossa ja rakastettu yhä edelleen, ja ehkävielä entistäkin enemmän. Moni tuntee kuitenkin Tarunsormusten herrasta paremmin kuin sen kirjoittajan. Näinsiitäkin huolimatta, että pakinoitsija Bisquit totesi hil-jattain ilmestyneessä kokoelmassaan jopa Tolkienin nimenolevan suomalaislaina. ”Professori ei kerta kaikkiaan pys-tyisi uusiokäyttämään historian myyttejä ellei olisi keksi-nyt suomalaisen kierrätyskeskuksen seinältä opastettaTölkien palautus.” (Klassikoissa suhisee, s. 176). Toisaaltasuunniteltujen kirjanimikkeiden joukosta erottuu useinkinmaailman lyhimmäksi kirjaksi mainittu ”Tolkienin nai-set”, mikä ei liene nykymaailmassa kirjailijalle kunniaksi.Viime vuosina tehdyt elokuvat ovat varmasti tuoneethaltijat ja kääpiöt ja hirviöt lähemmäksi ihmistä kuin kirjatkonsanaan. Katsoja miettii, mikä hirviöissä viehättää.Jokaisella lienee kysymykseen oma vastauksensa. Tolki-enille nämä satuhahmot olivat ainakin puolittain todelli-suutta. Haltijakielet kuuluivat niiden maailmaan. Elokuvaei ehkä kykene täysin toistamaan sanallista mielikuvi-tuksen lentoa, joka kirjoista henkii, mutta kuvat puhut-televat katsojia omalla tavallaan. Mielenkiintoista on olluthavaita, että filmintekijätkin ovat löytäneet kalevalai-suuden. National Geographic -kustannusyhtiö on tuot-tanut Beyond the Movie: The Lord of the Rings -nimisenelokuvadokumentin, jossa valotetaan Tolkienin maailmaa

450


ja sen taustoja. Siinä kuvataan kadonnutta Karjalaa, senlaulumaita ja runonlaulajia!1 Päivälehdet tietävät kertoa,että lauluyhtye Värttinä säveltää intialaisen A. R. Rah-manin kanssa Sormusten herra -musikaalin, joka esitetäänLontoossa vuonna 2005 (HS 22.10.2003). Lohikäärmeet,haltijat ja hirviöt elävät edelleen niin kuin Kalevalanlaulutkin. Milloin mahdamme nähdä Väinämöisen laaja-kankaalla?

KIRJALLISUUTTA

Runsaasta, aiheita käsittelevästä kirjallisuudesta voidaan mai-nita esimerkkeinä seuraavat:

BJORK, ROBERT E. ja JOHN D. NILES. 1998. A Beowulf Handbook.Lincoln: University of Nebraska Press.

CARPENTER, HUMPHREY. 1998 (alkukielinen teos 1977). J.R.R.Tolkien, elämäkerta. Helsinki: Nemo.

DAY, DAVID. 1992. Tolkien, tarujen taustaa. Porvoo: WSOY.DILLSTRÖM, R.. 1927–1928. Beowulf, suomennos (osittainen).

Laivastolehti.HARVEY, DAVID. 1985. The Song of Middle-Earth, J.R.R. Tolkien’s

Themes, Symbols and Myths. London: George Allen &Unwin.

HEANEY, SEAMUS. 1999. Beowulf: A New Translation. London:Faber & Faber.

1 Olen kiitollinen Osmo Pekoselle, joka ensimmäisenä kiinnittihuomioni kyseiseen dokumenttiin.

451


HELMS, RANDEL. 1974. Tolkien’s World. London: Thames andHudson.

MITCHELL, BRUCE ja FRED C. ROBINSON (toim.). 1998. Beowulf:An Edition. Oxford: Blackwell.

NICHOLSON, LEWIS E.. 1963. An Anthology of Beowulf Criticism.Notre Dame, IN: University of Notre Dame Press.

PEKONEN, OSMO ja CLIVE TOLLEY. 1999. Beowulf, suomennos.Porvoo: WSOY.

SHIPPEY, TOM A.. 1982. The Road to Middle-Earth. London: Allen& Unwin.

SHIPPEY, TOM. 2000. J.R.R. Tolkien, Author of the Century.London: HarperCollins.

TOLKIEN, J.R.R.. 1936. Beowulf: the monsters and the critics.Proceedings of the British Academy, XXII.

Päivitys 2014

Tolkienin suosio ei ole sammunut menneen vuosikym-menen aikana. Päinvastoin. Tolkienin fantasiat ovatjatkuvasti niin nuorten kuin varttuneempienkin lukijoidensuosikkeja, ja niitä on käännetty edelleen myös suomenkielelle. Filmiteollisuus on löytänyt Tolkienin ”legendari-umista” ehtymättömän lähteen, ja hänen fantasiahahmon-sa ovat tulleet entistä elävämmiksi valkokankaalla. MuttaTolkien-tutkimus on myös entisestään lisääntynyt, jaesimerkiksi hämärään jäänyt The Story of Kullervo vuodelta1913 on noussut esiin Bodleianin kirjaston käsikirjoitus-

452


aarteista ja editoitu vuonna 2010. Kuluvana vuonna onmyös ilmestynyt A Companion to J.R.R. Tolkien, jonka 36lukua valottavat Tolkienin monipuolista toimintaa niintutkijana kuin kirjailijana ja tuo esiin aivan tuoreinta tietoahänen kuolemansa jälkeen ilmestyneistä teoksista.

KIRJALLISUUTTA

Beowulf: An Illustrated Edition. 2008. Kääntänyt Seamus Heaney,kuvitukset toimittanut John D. Niles. New York,London: W.W. Norton & Company.

FULK, R.D., ROBERT E. BJORK ja JOHN D. NILES (toim.); esipuheHELEN DAMICO. 2008. Klaeber’s Beowulf, Fourth Edition.Toronto Old English Series. Toronto, Buffalo, London:University of Toronto Press.

LEE, STUART D. (toim.). 2014. A Companion to J.R.R. Tolkien.Oxford: Wiley-Blackwell.

TOLKIEN, J.R.R. 2010. The Story of Kullervo. Toim. VERLYNFLIEGER. Tolkien Studies 7: 211–245.

KIRJOITTAJASTA

LEENA KAHLAS-TARKKA on englantilaisen filologian dosentti jaollut VARIENG-tutkimusyksikön jäsen alusta alkaen. Hänentutkimuksensa pääalueet ovat historiallinen kielentutkimus,erityisesti muinais- ja keskienglannin syntaksi. Hän on osallis-tunut kansainväliseen projektiin, jossa on julkaistu 1000-sivui-nen Salemin noitaoikeudenkäyntien (1692) dokumentaatio.

453

http://www.helsinki.fi/varieng/people/varieng_kahlas-tarkka.html


Lisäksi hän on aktiivinen jäsen Early English Texts and CorpusStudies -projektissa, joka kartoittaa Pietarin kirjastojen varhaisiaenglantilaisia käsikirjoituksia ja painettuja kirjoja. Hän on jul-kaissut tutkimuksia kaikilta mainituilta aloilta.

454

MATTI RISSANEN

Shakespearea suomeksikolmella vuosisadalla

illiam Shakespearen näytelmät ovat kiehtoneet teat-teriyleisöä ja kirjallisuuden harrastajia jo yli neljän-

sadan vuoden ajan. Niiden sanoma on sijoitettu erikulttuureihin ja aikakausiin aina nykyhetkeä myöten,niiden välityksellä on sekä julistettu että vastustettu poliit-tisia ideologioita. Näytelmien perusvire – elämän ja ihmi-syyden merkitys ja vaikeus – on yhtä vaikuttava nyky-maailmassa kuin renessanssiajan Englannissa. Historial-listen näytelmien karuus ja ehdottomuus, tragedioidensankareiden ja antisankareiden sortuminen sisäisen jaulkoisen ahdistuksen paineessa, komedioiden häpeämä-tön riehakkuus ja satunäytelmien romanttinen hämypuhuttelevat myös avaruusajan ja informaatiotulvanihmistä. Ei siis ole ihme, että Shakespearen näytelmienkäännökset ovat oleellinen osa useimpien Euroopankansojen kirjallista perinnettä ja että uusia käännöksiätuotetaan jatkuvasti sekä näyttämön että lukijoidentarpeita tyydyttämään.

W

455


Kiertelevät näyttelijäseurueet tutustuttivat suoma-laisia Shakespearen näytelmiin jo 1700-luvun lopulla.Ensimmäinen suomenkielinen kosketus Shakespeareensaatiin vuonna 1834 varsin erikoisella tavalla. Parikkalaanmaanviljelijäksi asettunut entinen upseeri ja harrastelija-kirjailija Jaakko Fredrik Lagervall innoittui Kalevalasta jakansallishengestä siinä määrin, että hän laati Shake-spearen Macbethista maamme muinaisuuteen sijoittuvanmukaelman nimeltä Ruunulinna. Lagervall tunsi hyvinLönnrotin ja oli jo muutamaa vuotta aikaisemmin julkais-sut suomalaista muinaisaikaa käsittelevän runoelman SatuSallisesta.

Sanatarkka ote Lagervallin ”jälkipuheesta” valaiseeRuunulinnan suhdetta Shakespearen näytelmään:

Aine eelläkäypään murhekuvaukseen on jo ammoin käsitettyEnglannin kielellä Shakespearilta ja kerrattu ikään kuin se olisitapahtunut Skottlannissa; mutta Valter Scott, tarussaan (History ofScotland,) kieltää sen siellä tapahtuneen. Missä se sitten olisitapahtunut? K o t i m a a s s a m m e. Sen jälkeen on samaMurhekuvaus (mitetty Macbeth) käännetty usiammillen kielillen, seon vaikuttanut minua toimittamaan tätä meijän omalla kielellämme,ojentain sitä sen jälkeen kuin minä olen luullut asian vaativan etteiValter Scott voisi siinä mitää kiistää.

(Ruunulinna: Murhekuvaus 5:sä Tapauksessa.Helsingissä. Waseniuksen kirjapräntiossä 1834. S. 119)

456

Shakespearea suomeksi kolmella vuosisadalla

Lagervall ei ehkä ollut aivan tosissaan, kun hän väittääMacbethin tapahtumien sijoittuneen Suomeen. Jokatapauksessa hän muutteleenäytelmää ilman oman-tunnontuskia. Ruunulinna(Macbeth) ja Suuvuoro(Banquo) ovat ”Suomensotaväin ylimäiset pää-miehet”. Skotlanninkuninkaasta Duncanista,jonka Macbeth puolisonsayllytyksestä murhaa,tulee Rostio, ”Suomen-maan Kuningas eli suuriRuhtinas”. Juoni noudat-telee kuitenkin suurinpiirtein Shakespearennäytelmää, ja tapahtu-mien kulkua johdatte-levat merkittävällä ta-valla Macbethin noitia vastaava”noitajoukko” Syöjätär, Mammo-tar, Vaiviatar ja Kivutar.

Shakespearen Macbethissa vi-lahtaa sivuhenkilönä nimetön lääkäri, joka arvioimuutamassa repliikissä unissaan kävelevän LadyMacbethin terveydentilaa. Lagervallilla Savisuu-niminen

457


lääkäri on melko tärkeä henkilö,joka kuvailee itseään seuraa-vasti:

En ou noita en näkiäEnkä kuitti kummastaan;Kuulin kumminkin isältä,Kuulin kummia sanoja,Opin loihut loihtioilta,Kuluissani kummat kuulin.. . .Valta julkisen JumalanValta vanhan Väinämöisen.Turhat kaikki Kalmantuhkat,Avuttomat arvanlyönnät.Vaan en jätä vaivassansa,Heitä heikkona avuta,Ja kuin kahon kaiken yötäHoijan huommenen tulollenAamuisillen asti valvon,Loihtiin lankian loveen;

(Ruunulinna, s. 89–90)

Savisuu on samaanien sukua, Väinämöisen hengenheimo-lainen. Otteesta saa myös käsityksen Lagervallin käyttele-mästä itämurteesta ja näytelmän kömpelöstä kalevala-mitasta.

Meidän päiviemme lukijalle Lagervallin Ruunulinnaantaa lähinnä tahattoman koomisen vaikutelman. Toi-

458


saalta on muistettava, ettei Lagervall voinut nojautuasuomenkieliseen kaunokirjalliseen perinteeseen. HänenShakespeare-mukaelmallaan on ainakin kulttuurihistori-allista merkitystä ensimmäisenä suomen kielellä kirjoitet-tuna vakavana näytelmäyrityksenä. Ruunulinna herättikinansaittua huomiota myös maamme rajojen ulkopuolella.Tuon ajan ruotsalaisissa ja jopa englantilaisissa lehdissäkerrottiin ”Bunulinus”-nimisen näytelmän ilmestymisestä.

Shakespearen suuri suosio Suomessa jo 1800-luvunpuolivälissä ei varmaan ollut niinkään Lagervallin kuintuon ajan yleisen teatteriharrastuksen ja erinomaistenruotsin- ja saksankielisten käännösten ansiota. Stratfordinneron vaikutus Aleksis Kiveen on yleisesti tunnettu, javuonna 1842 Johan Ludvig Runeberg julkaisi Macbethiakäsittelevän artikkelin Keisarillisen Aleksanterin yliopis-ton 200-vuotisjuhlakalenterissa.

Myös ensimmäinen suomennettu Shakespearennäytelmä oli Macbeth. Kääntäjä oli Viipurissa syntynytfilosofian maisteri, Virallisen lehden toimittaja jaSuomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteeri Kaarlo Slöör.Monella tavoin ansiokas käännös ilmestyi SuomalaisenKirjallisuuden Seuran kustantamana vuonna 1864 Shake-spearen syntymän 300-vuotispäivän muistoksi, ja se tarjosihyvän lähtökohdan suomalaisen Shakespeare-kääntä-misen perinteelle, vaikka kriitikkona huono-onninenAleksis Kiven teilaaja, professori August Ahlqvist,kirjoittikin siitä tähän tapaan:

459


Meidän mielestä on vielä liian aikainen ruveta Shakespearia Suomeksikääntämään; kielemme sanasto monessakin niistä korkeista asioista,joita tämä runoilija kuvailee, on vielä epävakainen ja muodostamatoin,ja kielettäremme liikkuu vielä kömpelösti ja hoiperrellen uudemmissarunopuvuissa. Ja tuskinpa koskaan saatane Shakespearen teoksiaSuomeksi kuulumaan siltä, miltä ne kuuluvat esim. Ruotsin kielellä.Suomen kielen luonne on kokonaan toinen kuin germaanisten kielten.

(Hellemann, Suomen kirjallisuus VIII, s. 471–472)

Professorin ennustus joutui pian häpeään, kun Helsinginyliopiston suomen kielen lehtorin Paavo CajanderinHamlet-käännös ilmestyi vuonna 1879. Työn käynnistymi-seen vaikuttivat ratkaisevasti Suomalaisen Teatterinperustaminen 1870-luvulla ja sen ensimmäisen johtajanKaarlo Bergbomin sekä teatterin näyttelijöiden rohkaisu.Seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana Cajander suo-mensi kaikki Shakespearen 37 näytelmää alkuperältäänkiistanalaista Periclestä lukuun ottamatta. Kuollessaanvuonna 1913 hän työskenteli Shakespearen sonettienparissa, joita hän ehti kääntää kolmisenkymmentä. Ylikahdenkymmenen näytelmän kohdalla painetun suomen-kielisen version etsijä joutuu yhä turvautumaan Cajan-derin työhön.

Cajander oli nerokas kääntäjä, ja hänen runoilijan-temperamenttinsa tuntuu soveltuvan poikkeuksellisenhyvin juuri Shakespearen tekstin saattamiseen suomen-kieliseen asuun. Hänen suurtyönsä arvoa ei vähennä se,että hän Macbethia kääntäessään nojautui melkoisessa

460


määrin usein unohdettuun Slöörin käännökseen. Näytel-män avauskohtaus, noitien tapaaminen nummella, päät-tyy Shakespearella seuraavasti:

Fair is foul, and foul is fair,Hover through the fog and filthy air.

Slöör kääntää:

Häijy on kaunis ja kaunis on häijy,Läpi sumun ja pilvien noidat ne leijuu.

(Macbeth I.1)

Ja Cajander:

Häijy on kaunis ja kaunis on häijy;Sumussa ja pilvissä noidat ne leijuu.

Perusteellisempi vertailu osoittaa kuitenkin, ettei Cajanderkopioinut orjallisesti Slöörin tekstiä. Hän korjaa mestarinottein tämän rytmejä ja ilmaisuja, joskin monetsanavalinnat ja silosäkeinen perusmitta periytyvätSlööriltä.Parikymmentä vuotta Cajanderin kuoleman jälkeenrunoilija Yrjö Jylhä käänsi seitsemän Shakespearentunnetuinta näytelmää. Hän korjaili käännöksiä jonkinverran vielä 1950-luvulla. On helppo huomata jo

461


ensisilmäyksellä, että hänen käännöksensä nojautuvatsuuressa määrin Cajanderin työhön, joskin hänajantasaistaa kieltä, korjaa kömpelyyksiä ja parantaailmaisua omaa runoilijanlahjakkuuttaan vastaamaan.Edellä lainattu noitien loitsu kuuluu Jylhän kääntämänäseuraavasti:

Inha on kaunis ja kaunis on inha;läpi sumun ja sateen vie liito vinha.

Jylhän jälkeen Shakespeare-suomennoksia on julkaistuenimmäkseen erillisinä nitei-nä. Eeva-Liisa Manner käänsi1960-luvulla Cajanderia mu-kaillen näytelmät Mitenäkäpussi kesytetään ja Windsoriniloiset rouvat. 1980-luvullailmestyivät hänen itsenäisetsuomennoksensa Hamletista,Julius Caesarista ja Myrskystä.Muita kirjana ilmestyneitäviime vuosikymmenien suo-mennoksia ovat mm. MattiRossin Rikhard III ja Macbeth,Veijo Meren Hamlet, Lauri Siparin Romeo ja Julia ja Kesäyönuni, Aila Meriluodon Henrik VI:n osat yhdistävä

462


lyhennelmä ja Arto af Hällströmin Myrsky. Lisäksi ovatShakespearea suomentaneet näyttämölle useat tunnetutteatterin asiantuntijat, kääntäjät ja kirjailijat, joista kan-nattaa mainita ainakin 1930-luvulla Eino Kalima sekävuosisadan lopulla ja tämän vuosituhannen alussa EskoElstelä, Jukka Virtanen ja Juha Siltanen.

Näistä korkeatasoisista yksittäiskäännöksistä huoli-matta on jo pitkään odotettu uutta täydellistä Shake-spearen näytelmien suomennoskokoelmaa. WSOY onkinkäynnistänyt tähän tähtäävän merkittävän kulttuuri-projektin. Uutta Cajanderia ei kuitenkaan ole etsitty, vaankäännöksistä vastaa ryhmä tunnettuja kääntäjiä. Ensim-mäisenä, vuonna 2004, ilmestyy Matti Rossin uusittuMacbeth ja Henrik IV:n käännös.

Näin siis suomalainen Macbeth, Lagervallin Ruunu-linnasta Slöörin, Cajanderin ja Jylhän kautta Rossiin, kaar-tuu kolmelle vuosisadalle. Tämän kaaren ääripäidenvälillä ei tietenkään juuri yhteyksiä löydy, mutta hauskanayksityiskohtana voisi viitata säepariin, jossa Banquokummastelee noitien katoamista ilmaan (Macbeth I 3).

Shakespeare:Or have we eaten on the insane rootThat takes the reason prisoner?

Lagervall:Olenko mieleni myönnynnäTai hulluheiniä syönnynnä? (Ruunulinna, s. 24)

463


Slöör:Wai oisimmeko syöneet

Hullusta juuresta, mi mielen wiepi?

Cajander:Vai olemmeko syöneet hulluheinää,Mi mielen viepi?

Jylhä:Vai olemmeko syöneet hourejuurta,jok’ aivot huumaa.

Rossi:Vai olemmeko syöneet

hulluruohoa ja näemme näkyjä?

Shakespearen alkutekstin kasvi on ”insane root”, jonkamerkitystä on voitu vain arvailla. Lagervallin hulluheinäon sama kasvi kuin nykysuomen hullukaali ja käännök-senä osuva. Lönnrot on jopa ottanut sen sanakirjaansaLagervallin säkeeseen viitaten. Myös Cajanderin ja Rossinsuomennokset poimivat käännöksen oman maammekasvistosta, ja näin kansallishengen innoittama Parikkalanmajuri, vuosisadan vaihteen suomen kielen mestari jauuden vuosituhannen kirjailija lyövät kättä vanhanWilliamin mestariteoksen äärellä.

464


465

KIRJALLISUUTTA

Tämän kirjoittaja on käsitellyt suomalaisia Shakespeare-käännöksiä myös Kaikuja Hämeestä -kokoomateoksessa (toim.JARI ALENIUS, LARI AHOKAS ja JARMO KOSKELA, SKS, 2003).Muista viimeaikaisesta tutkimuksista mainittakoon ANJAAALTOSEN kirjoittama ”Hamletin uudet hahmot: modernienHamlet-suomennosten käännöskriittistä vertailua” (Teokset,taustat, tutkijat. Kirjallisuudentutkijain Seuran vuosikirja 42,toim. JAANA ANTTILA. Helsinki: SKS, 1988) sekä OUTIPALOPOSKEN väitöskirja Variation in Translation. LiteraryTranslation into Finnish 1809-1850: Introduction and Conclusions(Helsingin yliopisto, 2002). Näistä tutkimuksista löytyvät myösviitteet varhaisempaan melko runsaaseen Shakespearensuomennosten tutkimukseen. Hyvän yleiskatsauksen 1800-luvun käännöskirjallisuuteen tarjoaa esim. JARL HELLEMANINkatsaus suomennoskirjallisuuteen teoksessa Suomen kirjallisuus,osa VIII (toim. PEKKA TARKKA, Helsinki: SKS, 1970).

Päivitys 2014

WSOY:n suurprojekti, jonka tavoitteena oli julkaista uusikäännös kaikista Shakespearen näytelmistä, saatiinmenestykselliseen päätökseen vuonna 2013. Minkäännäytelmän kohdalla ei siis enää tarvitse turvautuaCajanderin suomennokseen. Pericles ja Kaksi jalosukuista(The Two Noble Kinsmen) ovat ensisuomennoksia.


Edellisen on suomentanut Anna-Maija Viitanen jajälkimmäisen Lauri Sipari.

Kääntäjien luettelo on vaikuttava: Matti Rossi, LauriSipari, Leena Tamminen, Kirsti Simonsuuri, PenttiSaaritsa, Tiina Ohinmaa, Kersti Juva, Anna-MaijaViitanen, Marja-Leena Mikkola, Jyrki Vainonen, JuhaniLindholm ja Alice Martin.

Shakespearen varhaisempia suomennoksia käsitel-lään kokoomateoksessa Suomennoskirjallisuuden historia 1–2, päätoimittaja H. K. RIIKONEN. Helsinki: SuomalaisenKirjallisuuden Seura, 2007.

Kuva yllä on Paljon melua tyhjästä -näytelmänkansi. Sen on kääntänyt Kersti Juva.

KIRJOITTAJASTA

Emeritusprofessori MATTI RISSANEN oli tutkimusyksikön joh-taja vuoteen 2001. Hän tutkii englannin kielen rakenteenkehitystä muinaisenglannista nykyenglantiin erityisestitietokonekorpusten avulla. Hän osallistui asiantuntijanaShakespearen näytelmien käännösprojektiin (WSOY 2004–2014).

466

http://www.helsinki.fi/varieng/people/varieng_rissanen.html

VII

Opetuksen kieli467

VII OPETUKSEN KIELI

SANNA-KAISA TANSKANEN

Opetuksen kieli2010-luvulla

uomen peruskouluissa aletaan opettaa ohjelmointiakaikille oppilaille syksyllä 2016. Koodi2016-

verkkosivustolla ohjelmoinnin opetuksen tarvettaperustellaan mm. seuraavasti: ”2000-luvulla ohjelmointi-kielen perusteiden ymmärtäminen on englannin kielenosaamisen tapaista yleissivistystä” (koodi2016.fi). Englantikouluaineena näyttää runsaassa viidessäkymmenessävuodessa saavuttaneen kiistattoman aseman oppiaineidenjoukossa: se on noussut muiden kielten varjosta ja ohiitsestäänselväksi osaksi yleissivistystä (englannin opetuk-sen historiasta koulussa katso Birkstedtin artikkeli).

2010-luvulla englannin asema koulujen kielten-opetuksessa onkin entisestään vahvistunut. Englanti onylivoimaisesti suosituin ensimmäinen vieras kieli ja ainoavieras kieli, jota käytännössä jokainen koululainenopiskelee koulu-uransa aikana. Englanti on suosituinvalinta myös kaksikielisessä ja kielirikasteisessaopetuksessa, jossa englannin kieltä käytetään muiden

S

468

http://www.koodi2016.fi/

Opetuksen kieli 2010-luvulla

oppiaineiden opetuksessa. Tällöin muita oppiaineitavoidaan opettaa joko kokonaan tai osittain englanniksi, jatavoitteena on tarjota oppilaille monipuolisempi jalaajempi englannin kielen taito.

Englantia halutaan opettaa ja opiskella, ja oppi-laiden taitotaso myös nousee englannin kielessä muitavieraita kieliä korkeammaksi. Englannin oppimistuloksiinvaikuttaa koulussa tapahtuvan oppimisen lisäksi huomat-tavassa määrin koulun ulkopuolinen englannin kielenkohtaaminen ja käyttö. Englanti on varsinkin monellenuorelle ”kolmas kotimainen”, jota käytetään erilaisissakommunikaatiotilanteissa jopa päivittäin. Erityisen suosit-tuja ovat musiikin kuuntelu englanniksi, englannin-kielisten elokuvien ja videoklippien katselu sekä eng-lanninkielisten tietokone- ja videopelien pelaaminen.Varsinkin viimeksi mainituissa korostuu kielen vastaan-ottamisen lisäksi sen aktiivinen tuottaminen, sillä monissapeleissä edellytetään osallistumista tai reagointia suulli-sesti tai kirjallisesti.

Uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perus-teet astuvat voimaan vuonna 2016. Englannin opetuksenja osaamisen eriytyminen suhteessa muihin vieraisiinkieliin näkyy tässä opetusta ohjaavassa dokumentissaselkeästi. Englannin kieli ei enää ole muiden vieraidenkielten joukossa, vaan se saa ensimmäistä kertaa omatopetussuunnitelman perusteensa. Englannille asetetaanmuita vieraita kieliä laajemmat sisällöt ja korkeammat

469

VII OPETUKSEN KIELI

tavoitteet, joissa otetaan huomioon oppilaiden vapaa-aikanaan hankkima englannin kielen taito. Tämä asettaauusia haasteita myös opettajalle. Kuinka voidaanhuomioida oppilaiden taitojen vaihtelu, sillä eivät kaikkiharrasta englantia vapaa-aikanaan? Erot oppilaidenkielitaidossa johtavat yhä suurempaan tarpeeseenopetuksen eriyttämisessä.

Uuden teknologian yleistymisen myötä kielen-opetuksen ja -oppimisen menetelmät ovat muuttumassa.Tietokoneet, tabletit ja älypuhelimet tuovat kielen-oppijoiden ulottuville ennenkokemattoman määränenglannin kieltä, sillä englanti on edelleen verkko-maailman yleiskieli. Englanninopettajat löytävät verkostavaltaisan valikoiman autenttista materiaalia, ja saatavillaon myös yhä enemmän suoraan kielenopetukseen tarkoi-tettuja materiaaleja ja sovelluksia. Verkon mahdollisuudetja digitaalinen tiedonhankinta tulevat vääjäämättä haasta-maan perinteisen oppikirjan, jonka asema luokka-huoneessa on ollut vahva (vrt. Lähdesmäen artikkeli).Ehkäpä tulevaisuuden oppikirja onkin opettajan jaoppilaiden yhdessä kokoama valikoima verkossa saata-villa olevia multimodaalisia tekstejä, joissa yhdistyvätkirjoitettu kieli, kuva ja ääni.

Uusi teknologia tulee käyttöön myös arvioinnissa,kun ylioppilastutkinto muuttuu sähköiseksi vuoteen 2019mennessä. Samassa yhteydessä on tarkoitus ottaakäyttöön suullisen kielitaidon testaus vieraiden kielten

470

Opetuksen kieli 2010-luvulla

kokeessa. Koska arviointi ohjaa sitä edeltävää opetusta,muutoksia kieltenopetukseen on tätäkin kautta luvassa.Englannin ja muiden vieraiden kielten oppimisessa jaopetuksessa lieneekin odotettavissa aiempaa suurempaapanostusta suulliseen kielitaitoon sekä teknologiankäyttöön.

KIRJALLISUUTTA

Digabi, ylioppilastutkintolautakunnan sähköistämisprojekti.digabi.fi

HELASVUO, MARJA-LIISA, MARJUT JOHANSSON ja SANNA-KAISATANSKANEN (toim.). 2014. Kieli verkossa: näkökulmiadigitaaliseen vuorovaikutukseen. Helsinki: SKS

Kielten oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa. 2013.Opetushallitus: oph.fi

Koodi2016, ohjelmoinnin opetuksen opas- ja verkkosivusto.koodi2016.fi

LEPPÄNEN, SIRPA, TARJA NIKULA ja LEILA KÄÄNTÄ (toim.). 2008.Kolmas kotimainen: lähikuvia englannin käytöstä Suomessa.Helsinki: SKS.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2014.Opetushallitus: oph.fi

471

http://www.digabi.fi/

http://www.oph.fi/

http://www.koodi2016.fi/

http://www.oph.fi/

VII OPETUKSEN KIELI

KIRJOITTAJASTA:Professori Sanna-Kaisa Tanskanen tutkii suullista ja kirjoitettuavuorovaikutusta uuden ajan alun kirjeistä nykypäiväntietokonevälitteisiin keskusteluihin. Häntä kiinnostaa myöskielenoppijoiden suullinen kielitaito.

472

https://researchportal.helsinki.fi/en/persons/sanna-kaisa-tanskanen

JOHANNA BIRKSTEDT

Suomalaisenenglanninopetuksenlyhyt historia

ielitaidon ja kielten opiskelun merkitys on Suomessaymmärretty jo kauan, olosuhteiden pakosta. Kahden

virallisen kielen olemassaolo omassa maassa on osoittanutkielitaidon tarpeen suomalaisille konkreettisesti, jatoisaalta kumpikaan näistä kielistä ei kuulu ns. maailman-kieliin. Maailman valtakielistä englannilla on aivanpoikkeuksellinen asema, ja englannin kielen opiskelu onvarmasti yksi maailman laajimmin levinneitä –vapaaehtoisesti tai pakosta aloitettuja – harrastuksia.Myös Suomessa englannin kieli on selvästi enitenopiskeltu vieras kieli. Lähes 88 prosenttia suomalaisistaala-asteen oppilaista aloitti kieltenopiskelun englanninkielellä vuosina 1994–2000.

Tässä luvussa luodaan katsaus englannin kielenopetuksen historiaan Suomessa 1880-luvun loppupuoleltanykypäivään, ja seurataan englannin nousemista lähes

K

473

VII OPETUKSEN KIELI

marginaalisesta asemasta koko ikäluokan ensimmäiseksivieraaksi kieleksi. Tarkastelu alkaa oppikouluista, jotka1960-luvulle saakka olivat ainoita kieltenopetusta tarjo-avia kouluja. Niistä siirrytään peruskoulun aikaan ja senkieliohjelman suunnittelu- ja toteutusvaiheisiin. Luvunloppuosa on lyhyt katsaus englannin kielen yliopisto-opetuksen historiaan maassamme.

Autonomian ajasta 1950-luvulle

Tämän päivän Suomessa englannin kielen valta-asemakoulujen kieltenopetuksessa on siis kiistaton. Historial-linen tarkastelu osoittaa, että koulun kieliohjelma onyleensä oman aikansa tuote, jolla pyritään vastaamaanvallitseviin tai odotettavissa oleviin haasteisiin. Nyky-tilanne, jossa käytännöllisesti katsoen koko ikäluokkaopiskelee kouluaikanaan englantia, heijastelee sekäglobalisaation ajan maailmaa että Suomen asemaa siinä.Samaan tapaan kieliohjelman muutokset ovat heijastelleetaikakauttaan jo autonomian aikana 1800-luvulla.

Perinteinen yleissivistävä, latinan opiskeluunvoimakkaasti painottuva lyseo ei enää 1800-luvun puoli-maissa pystynyt riittävästi vastaamaan suuriruhtinas-kunnan koulutustarpeisiin. Suomen senaatin vuonna 1883julkaiseman keisarillisen asetuksen mukaan tieteellistäsivistystä opettavia, yliopistoon valmistavia oppilaitoksia

474

Suomalaisen englanninopetuksen lyhyt historia

olivat kahdeksanluokkaiset lyseot. Klassilliset lyseotjatkoivat vanhalla pohjalla, latinakoulu-perinnettä jatkaen.Uutta ajanhenkeä heijastelivat asetuksen määrittelemätreaalilyseot, joissa matematiikan, luonnontieteen japiirustuksen opetusta oli lisätty ja joissa latinan ja kreikansijasta lukusuunnitelmassa olivat “uudenaikaiset sivistys-kielet”. Reaalilyseo olikin varsin kielipainotteinen, silläpakollisina aineina opiskeltiin suomen tai ruotsin lisäksivenäjää ja saksaa toisesta luokasta lähtien, ranskaaviidennestä luokasta eteenpäin, ja lukioluokilla (VI-VIII)pakollisiin aineisiin kuului vielä englantikin. Englantimiellettiin ilmeisesti nimenomaan tyypilliseksi ”uuden-aikaiseksi sivistyskieleksi”, sillä klassillisen lyseon luku-kaavaan se ei kuulunut. Englannin tuntimäärä olireaalilyseossa muihin kieliin verrattuna pieni, vainyhteensä 6 viikkotuntia. Vuotta aiemmin aloitetunranskan opintoja ehti karttua lukion loppuun mennessä 12viikkotuntia, siis kaksinkertaisesti englantiin nähden.Yhteenlaskettu viikkotuntien määrä tarkoittaa kaikkienluokka-asteiden tuntimäärien summaa. 1880-luvun reaali-lyseoissa englantia opiskeltiin kolmella lukioluokalla 2tuntia viikossa kullakin, siis yhteensä 6 viikkotuntia.Vertailun vuoksi kerrottakoon, että nykypäivän nuori onperuskoulun suoritettuaan opiskellut A1-kieltä eliensimmäistä vierasta kieltä, joka lähes kaikilla oppilaillaon englanti, ala-asteen kolmannesta luokasta alkaenyhteensä 16 viikkotunnin verran.

475

VII OPETUKSEN KIELI

Vieraista kielistä merkityksellisimpänä 1800-luvunSuomessa nähtiin saksa. Vain venäjän, keisarikunnankielen, tuntimäärät olivat autonomian aikana saksaakinsuuremmat. Venäjä nousi erityisasemaan varsinkin ensim-mäisen sortokauden aikoihin 1900-luvun alkuvuosina,jolloin ns. panslavistisen kieliohjelman seurauksena venä-jän tuntimäärä oppikoulussa nousi yhteensä 40viikkotuntiin. Tämä merkitsi, että venäjää opiskeltiin eriluokka-asteilla 4–6 tuntia viikossa. Tällaista teho-opetustavarten tunteja oli vapautettava muilta aineilta, muttaenglannin kieli, joka tässä vaiheessa oli vapaaehtoinenaine, säilytti tuntimääränsä koko sortopolitiikan ajanennallaan. Tyttökoulujen lukioluokat sisältävä lukukaavavahvistettiin asetuksella vasta vuonna 1915, ja siinäenglanti on vaihtoehtoisena ranskan ja saksan kanssa.Kolme vuotta myöhemmin saksa erotettiin pakolliseksi 17viikkotunnin aineeksi ja 12 viikkotunnin englanti ja ranskasäilyivät keskenään vaihtoehtoisina. Englannin opiskeluoli tyttökouluissa ilmeisen suosittua, sillä esimerkiksivuonna 1923 tehdyssä neljän tyttökoulun IV–VI luokkienkielivalintojen tarkastelussa oppilaista peräti 80 prosenttialuki englantia.

Englannin aseman parantuminen näkyy myös siinä,että vuodesta 1919 lähtien ylioppilaskirjoitusten vieraankielen koe oli mahdollista suorittaa latinan, saksan,ranskan ja venäjän lisäksi myös englannin kielessä.Kehitysvauhdin hitautta kuvaa ehkä se, että englannin

476


mukaanottoa oli ehdotettu komi-tean mietinnössä jo vuonna 1906.Kielissä ylioppilaskirjoitustehtä-vänä oli 1920-luvun alkupuolellesaakka latinan kokeen mallinmukaisesti käännös vieraaseenkieleen sanakirjan avulla. Sana-kirjan käytöstä luovuttiin jakokeeseen otettiin mukaan kään-nös vieraasta kielestä äidin-kieleen. Englannin käännös-tekstien aiheet käsittelivät yleen-

sä Englannin historiaa, kirjalli-suutta ja kulttuuria. Ylioppilaskirjoitukset ohjasivatkoulujen kieltenopetusta tekstien sanatarkan kääntämisensuuntaan laajemman kielitaidon kustannuksella, ja myösmm. vuonna 1916 annetut opetusopilliset ohjeet korostivatalkutekstin mukaista käännöstarkkuutta.

Englannin varsinainen, joskin edelleen hidas noususaksan valta-aseman haastajaksi alkoi vasta 1930-luvulla.Vuonna 1933 julkaistussa oppikoulukomitean mietinnössäenglanti nostettiin toisen kotimaisen kielen kanssavaihtoehtoiseksi pakolliseksi aineeksi. Tämä varsin radi-kaali ja luova ratkaisu johtui siitä, että komitean mielestäenglanti ja ruotsi valmistelivat suomenkielisiä oppilaitasuunnilleen samalla tavoin vaativiin saksan kielen opin-toihin. Komitean ehdotus ei sellaisenaan toteutunut,

477

VII OPETUKSEN KIELI

mutta se osoittaa, englannin aseman parantamiseenkouluopetuksessa alettiin kiinnittää yhä enemmän huomi-ota. Vuosikymmenen loppupuolella mm. Helsinkiinkaavaillut vuoden 1940 olympialaiset lisäsivät paineitasuomalaisten kielitaidon monipuolistamiseen.

Sotien jälkeen Suomen koulujärjestelmä oli uudessapoliittisessa tilanteessa uudelleenarvioinnin edessä. Uusiaika näkyi kieliohjelman suunnittelussa. Englannin javenäjän kielen asemaan haluttiin nopea parannus. Vuonna1946 nämä kielet nostettiin saksan kanssa samaanasemaan ja tuntimäärään vaihtoehtoisina ensimmäisinävieraina kielinä. Englannin opetuksen lisääminen oliopetusministeriön tavoite, mutta sen nopea toteuttaminenei ollut aivan yksinkertaista. Monissa pienemmissäkouluissa englantia ei 1940- ja 1950-lukujen vaihteessaollut mahdollista tarjota oppilaille. Vielä vuoden 1956ylioppilaskirjoituksissa saksaa kirjoitettiin eniten pakol-lisena vieraana kielenä: noin 52 prosenttia abiturienteistaosallistui saksan ylioppilaskokeeseen, ja englannin osuusoli noin 45 prosenttia. Ruotsinkielisissä kouluissa englantioli jo selvästi ohittanut saksan, sillä sen kirjoittajia oli 77,9prosenttia abiturienteista. Muutos tapahtui kuitenkinhitaasti, ja vielä 1960-luvulla englannin kirjoittajia oli vainjonkin verran enemmän kuin saksan kirjoittajia.

478


Peruskoulu-uudistus:kieltenopetusta kaikille

Peruskoulujärjestelmään siirtyminen on selvästi suurin jamerkittävin muutosvaihe koulutuksen historiassa Suo-messa 1900-luvulla. Koulunuudistusta oli pohdittu joennen peruskoulu-uudistusta muutamaan otteeseensotien jälkeen. Eduskunnan periaatepäätös ryhtyäkehittämään Suomen koulujärjestelmää yhtenäiskoulunsuuntaan syntyi vuonna 1963. Tästä alkoi erilaistenkomiteoiden ja työryhmien suururakka. Peruskoulu-uudistuksella pyrittiin yhteiskunnalliseen tasa-arvoonkoulutusjärjestelmän yhtenäistämisellä. Kieltenopetusesiintyi peruskoulua pohtineissa keskusteluissa tärkeänätekijänä, sillä vanhassa järjestelmässä vain oppikoulu-laisilla oli mahdollisuus kielten opiskeluun. Koko ikä-luokan osallistuminen kieltenopetukseen nousi yhdeksikoulunuudistuksen tavoitteista.

Samaan aikaan kun koulunuudistuksen suunnitteluoli jo täydessä käynnissä, myös kansakoulua kehitettiintulevaa suurta koulunuudistusta silmällä pitäen. Osanatätä kehitystyötä vieraan kielen opetus tuli mahdolliseksikansakoulussa. Jo 1950-luvulla kansakouluissa oli järjes-tetty jonkin verran vapaaehtoista kieltenopetusta, javuonna 1964 kansakoululakia muutettiin siten, että toinenkotimainen ja vieras kieli voivat kuulua pysyviin oppi-aineisiin. Kieltenopetus yleistyi kansakouluissa nopeasti,

479

VII OPETUKSEN KIELI

ja jo muutaman vuoden kuluttua lähes kaikissa Suomenkunnissa oppilaiden oli mahdollista osallistua kielten-opetukseen. Sen järjestäminen vaati suurelta joukoltakansakoulunopettajia täydentävien opintojen suoritta-mista kieltenopettajan pätevyyden saavuttamiseksi.Englanti nousi nopeasti yleisimmäksi kansakoulussaopetetuksi kieleksi.

Peruskoulun opetussuunnitelmaa valmistellutkomitea esitti vuonna 1967, että yhdeksänvuotisen perus-koulun opetussuunnitelmaan kuuluisi kaikille yhteisenäaineena yksi oppilaalle vieras kieli, jonka opinnot alkai-sivat ala-asteen kolmannella luokalla. Tämän kielensuunniteltiin yleisimmin olevan suomenkielisissä kouluis-sa englanti ja ruotsinkielisissä kouluissa suomi. Jos nämäkaavailut olisivat toteutuneet, ns. pakkoruotsia ei olisisyntynyt. Englantia perusteltiin sen maailmankielenasemalla ja näkyvällä asemalla kulttuurissa. Englanninasemaa oli 1960-luvulla vahvistanut kansakoulussaaloitettu kieltenopetus, joka useimmissa kouluissa olimahdollista vain englannin kielessä. Lainsäädäntöönjätettiin kuitenkin mahdollisuus muunkin vieraan kielenkuin englannin opettamiseen yhteisenä aineena. Yksi kieliperuskoulun opetussuunnitelmassa ei miellyttänyt kaik-kia tahoja. Ruotsalainen kansanpuolue teki aloitteenkahdesta vieraasta kielestä, ja kieliohjelman näin tultuaosaksi puoluepolitiikkaa opetussuunnitelma muotoiltiin

480


lopulta niin, että ensimmäinen vieras kieli alkaisi ala-asteella ja toinen yläasteella.

Vaikka peruskoulujärjestelmään siirtyminen lisäsienglannin kielen ylivoimaa entisestään, Suomessa toisinkuin muissa Pohjoismaissa oli mahdollista opiskellapakollisena vieraana kielenä eli ”A-kielenä” englanninsijasta myös saksaa, ranskaa tai venäjää. Käytännössämuiden kielten kuin englannin opiskelu ensimmäisenävieraana kielenä on ollut suurten kaupunkien ulko-puolella harvinaista. Koko 1970-luvun ajan koulujenkieliohjelmaan liittynyt keskustelu ja suunnittelutyökeskittyivät kielivalintojen monipuolistamiseen, sillämuiden kielten kuin englannin opiskelua haluttiin lisätä.Toisaalta englannintaitoa pidettiin kuitenkin välttämättö-mänä, ja 1976–78 työskennellyt kieliohjelmakomiteaesittikin tavoitteeksi, että tulevien kahden tai kolmenvuosikymmenen aikana koko Suomen väestön tuli osatasuomen, ruotsin ja englannin kieltä. Kielitaidon tason eikuitenkaan edellytetty olevan kaikilla suomalaisilla yhtäkorkea.

Peruskoulu-uudistus, joka alkoi Pohjois-Suomesta jalaajeni asteittain kohti etelän suuria keskuksia, levittikieltenopetuksen innovaatioita kaikkialle Suomeen. 1960-luvun loppupuolella otettiin käyttöön ensimmäiset kieli-studiot, joita rakennettiin kouluihin eri puolille Suomea1970-luvulla. Kielistudiolle oli tarvetta, sillä kielten-opetusta pyrittiin entisestään laajentamaan tekstien

481

VII OPETUKSEN KIELI

ulkopuolelle, kommunikatiivisempaan suuntaan. Kieli-studioille oli kysyntää myös lukioissa, kun vuodesta 1977lähtien jo muutaman vuoden vaihtoehtoisena ollut uuden-tyyppinen kielten ylioppilaskoe tuli kaikille abiturienteillepakolliseksi. Uuteen kokeeseen kuului kuullunymmär-tämisen koe. Alkuvuosina kuuntelukokeet lähetettiinsuorana lähetyksenä radiossa, koska koulujen varuste-tasossa saattoi olla huomattaviakin eroja. Peruskoulu-uudistuksen vaiheittainen eteneminen vaikutti ylioppilas-kirjoituksiin siten, että samoihin kokeisiin osallistuivanhan ja uuden koulujärjestelmän mukaan koulunsakäyneitä oppilaita. Vertailussa huomattiin, että perus-koulun käyneillä oli pakollisten kielten ylioppilas-tuloksissa vähemmän laudatureita, mutta myös vähem-män hylättyjä suorituksia. Koko Suomen kaikilla luokka-asteilla koulua käytiin peruskoulujärjestelmän mukaisestisyyslukukaudella 1982.

2000-luvulle

Englannin kielen ylivaltaa koulujen kieltenopetuksessapyrittiin 1980-luvulla vähentämään siten, että kokeilunatarjottiin muun kuin englannin ensimmäiseksi vieraaksikieleksi valitseville mahdollisuus viidennellä luokallaaloittaa vapaaehtoinen englannin opiskelu. 1990-luvullatämä ns. A2-kieli oli mahdollista aloittaa lähes koko

482


maassa, mutta yleisimmin valittiin edelleen englantiensimmäiseksi kolmannella luokalla alkavaksi kieleksi jajokin muu kieli A2-kieleksi viidennellä luokalla. Luokat-tomassa lukiossa 1990-luvulla kieltenopiskelu onmuuttunut siten, että oppilailla on mahdollisuus”kokeilla” lukiossa alkavaa kieltä muutaman kurssinverran ja siirtyä sitten johonkin toiseen kieleen. Tämämuiden kielten opiskelun jonkinasteinen pirstaloituminenei tunnu kuitenkaan vaikuttaneen englannin kielenasemaan, onhan englanti edelleen ylivoimaisesti enitenopiskeltu pakollinen ensimmäinen vieras kieli.

1980- ja 1990-luvuilla koulujen kieltenopetuksenvälineet monipuolistuivat. Perinteisen oppikirjan ja ääni-nauhan rinnalle on tullut video, ja rakenteiden ja sanastonosaamista voi kehittää myös tietokoneohjelmien avulla.Englannin kielen oppimisesta suuri osa tapahtuu luokka-huoneen ulkopuolella, sillä englanti ympäröi oppilastatelevision, elokuvien, tietokonepelien, internetin ja mai-nosten kautta. Aiempiin koululaissukupolviin verrattunaoppilaat ovat 1980-luvulta lähtien matkustelleet enem-män, ja esimerkiksi kielikursseille osallistuminen taivaihto-oppilasvuoden vietto ulkomailla, yleisimminPohjois-Amerikassa, on yleistynyt. Oppilaiden asenteitatutkittaessa onkin todettu, että ylivoimainen enemmistösuhtautuu englannin kieleen positiivisesti ja pitää sitätarpeellisena.

483

VII OPETUKSEN KIELI

Englannin kielen yliopisto-opetus

Englannin aseman kehittyminen Suomen koulutus-järjestelmässä heijastuu myös kielen yliopisto-opetuksenhistoriassa. Helsingin yliopistoon nimitettiin ensimmäinenenglannin kielen vt. lehtori John Wellmer vuonna 1830.Lehtorin tehtävänä oli antaa ”teoreetillista ja käytöllistäopetusta englannin-kielessä”, kuten yliopiston ohjelmassa1800- ja 1900-luvun vaihteessa kerrottiin. Vuonna 1907germaanisen filologian dosentista Uno Lindelöfistä tulienglantilaisen filologian ylimääräinen professori. Varsi-nainen professuuri perustettiin vuonna 1921, ja Lindelöfnimitettiin tähän virkaan. Lindelöfin keskeisin tutkimus-aihe oli muinaisenglanti ja erityisesti muinaisenNorthumbrian murre, mutta hänen opetukseensa kuuluikielitieteen ja kielihistorian lisäksi myös kirjallisuutta jakirjallisuushistoriaa. Lindelöfin vuonna 1911 kirjoittamasaksankielinen englannin kielen historia säilytti paikkansaenglantilaisen filologian tutkintovaatimusten yhtenä kirja-vaihtoehtona aina 1980-luvun alkuun saakka. Englanti-laisen filologian tutkintovaatimuksiin kuului 1920- ja1930-luvuilla kieliopin, kielihistorian ja kirjallisuuden –lähinnä Shakespearen tuntemuksen – ohella ”kiitettävänykyisenglannin taito”, joka opastettiin hankkimaanlukemalla ”eteviä proosateoksia”. Englanninkieliselläkielialueella oleskelua ei opiskelijoilta vaadittu, toisin kuin

484


germaanisen filologian opiskelijoilta, joiden laudatur-opintoihin kuului neljän kuukauden kieliharjoittelu.

Vuonna 1937 perustettiin J.O.E. Donnerin säätiöntestamenttivaroin Åbo Akademin englannin kielen jakirjallisuuden professuuri. Oppiaineen nimessä näkyytavoiteltu, Helsingin filologiasta jossain määrin eroavapainotus. Professori Lindelöfin suosituksesta perustettuunvirkaan nimitettiin Oxfordin yliopistossa työskennellyt jafilosofian tohtorin tutkinnon suorittanut H.W. Donner,viran lahjoittajan poika. Donner oli kirjallisuudentutkija, jahänen tutkimustyönsä keskeisiä aiheita olivat romantiikanajan runoilija Thomas Lovell Beddoes (1803–49), SirThomas More (1478–1535) ja Shakespearen teostenruotsinnokset. Åbo Akademissa ei aluksi ollut muutaenglannin opetushenkilökuntaa kuin professori, jokahoitikin myös ääntämis- ja käännösharjoitusten opetuksenseminaarien ja tutkielmaohjauksen lisäksi. 1940-luvunloppupuolella laitokselle saatiin Turun yliopiston kanssajaettu lehtoraatti.

Turun yliopiston englannin kielen professuuriperustettiin vuonna 1946 Turun Suomalaisen Yliopisto-seuran pääoman turvin. Virkaan nimitettiin Y. M. Biese. JoTurun yliopiston perustamisvaiheessa, vuonna 1923,professori V.A. Koskenniemi oli esittänyt englannin kielenottamista mukaan humanistisen tiedekunnan tutkinto-valikoimaan. Germaaninen filologia ja romaaninen filo-logia nähtiin kuitenkin sillä hetkellä kiireellisemmiksi

485

VII OPETUKSEN KIELI

toteuttaa, ja englannin opetus jäi varojen puutteessaodottamaan vuoroaan. Opiskelijoiden aloitteesta joitakinkielitaitokursseja järjestettiin 1920- ja 1930-luvuilla profes-suuria odoteltaessa.

Sodan jälkeen englannin kouluopetuksen lisäänty-essä myös englannin yliopisto-opiskelijoiden määräkasvoi. Tuon ajan tutkintovaatimuksissa kaunokirjalli-suuden määrä oli kasvanut sotien aikaisesta huomat-tavasti, ja opintoihin kuului approbaturtasolla myösmaantuntemusta ja kielialueen historiaa. Uusien yli-opistojen perustaminen sodanjälkeisinä vuosikymmeninätoi englannin yliopisto-opetuksen myös muihin Suomenosiin Helsingin ja Turun lisäksi. Ensimmäiset englanti-laisen filologian opiskelijat aloittivat opintonsa vasta-perustetussa Jyväskylän yliopiston englannin kielenlaitoksessa syksyllä 1958. Oulun ja Tampereenyliopistoihin professuurit perustettiin vuonna 1965,Joensuuhun vuonna 1973. Vaasan yliopistossa on Suomennuorin englannin laitos. Aluksi siellä tarjottiin muidenaineiden opiskelijoille käytännön kielitaidon opetusta.Vuodesta 1993 lähtien myös Vaasassa on voinut opiskellaenglantia tutkinnon pääaineena.

Vuonna 1981 aiemmin itsenäisinä toimineet kääntä-jiä ja tulkkeja kouluttavat kieli-instituutit liitettiinkääntäjänkoulutuslaitoksina yliopistojen alaisuuteen.Englannin kääntämistä ja tulkkausta opetetaan Turun jaTampereen yliopistoissa, Helsingin yliopiston kääntäjän-

486


koulutuslaitoksessa Kouvolassa ja Joensuun yliopistonalaisessa Savonlinnan kansainvälisen viestinnänlaitoksessa.

Tänä päivänä englannin kielen laitokset ovatSuomessa kieliaineiden laitoksista ylivoimaisesti suurim-pia sekä opiskelijamäärien että henkilökunnan mukaanmitattuna. Yhteensä englannin kielen yliopisto-opinnotaloittaa Suomessa vuosittain noin 340 pääaineopiskelijaa.Englannin laitosten aloituspaikat ovat olleet yliopistoonhakevien keskuudessa suosittuja, ja valittujen englanninopiskelijoiden kielitaidon lähtötaso on yleensä varsinkorkea. Joillakin laitoksilla onkin päädytty vähentämäänperusopintojen kielitaitokurssien määrää ja keskityttykielen käyttöön eri konteksteissa. Tieteellisen kirjoittami-sen opetus on kaikkialla otettu mukaan opetusohjelmaan.Erityisesti 1990-luvulta lähtien englannin kielen laitoksetovat tiivistäneet muiden laitosten kanssa tehtävääsivuaineyhteistyötä. Useissa yliopistoissa englannin opis-kelijat voivat suorittaa sivuaineenaan monitieteisen BritishStudies tai North American Studies -kokonaisuuden.

Sivuainevalinnat voivat ohjata myös uranvalintaa.Perinteisten kieliammattien – opettamisen ja kääntämisen– lisäksi opiskelijoista suuri osa suuntautuu valmistumi-sensa jälkeen tai jo aiemmin hyvinkin vaihteleviintehtäviin, kuten tietohallintoon, kulttuuri- ja kustannus-tai matkailualalle, kansainvälisiin tehtäviin tai tutkijanuralle. Perinteinen kääntäjän ammatti on myös saanut IT-

487

VII OPETUKSEN KIELI

alalta rinnalleen teknisen dokumentoinnin. Selvästi suurinosa englannin maistereista päätyy silti edelleen opettajanuralle.

Opettajankoulutuslaitoksessa järjestettävät aineen-opettajan opinnot suoritetaan yleensä osana tutkintoa,vaikka ne on mahdollista suorittaa myös valmistumisenjälkeen. Kaikissa yliopistoissa on lisätty kieltenopetuksenkysymyksiin liittyviä erikoiskursseja ja seminaareja, ja yhäuseamman englannin kielen maisterin pro gradu -tutkiel-man aihe liittyykin englannin opetukseen. Suurten ikä-luokkien eläkkeelle siirtymisen lähestyessä on uhkaavaanenglanninopettajapulaan varauduttu kasvattamalla uusienopiskelijoiden määriä siten, että on perustettu erillisiäkiintiöitä, ”opettajalinjoja”, englannin aineenopettajaksiopiskeleville. Uusille englanninopettajille riittää varmastitöitä valmistumisensa jälkeen, sillä englannin kielenhitaasti mutta varmasti hankittu valta-asema Suomenkieltenopetuksessa näyttää oleva taattu tulevaisuudes-sakin.

KIRJALLISUUTTA

ENKVIST, NILS-ERIK. 1993. Engelska språket och litteraturen.Teoksessa Solveig Widén (toim.) Åbo Akademi 1918-1993.Forskning och institutioner II. Humanistiska fakulteten.Teologiska fakulteten. Åbo: Åbo Akademis förlag, 33–50.

KAARNINEN, MERVI ja PEKKA KAARNINEN. 2002. Sivistyksenportti. Ylioppilastutkinnon historia. Helsinki: Otava.

488


KIUASMAA, KYÖSTI. 1982. Oppikoulu 1880–1980. Oppikoulu ja senopettajat koulujärjestyksestä peruskouluun. Oulu: Pohjoinen.

NUMMINEN, JAAKKO ja RIITTA PIRI. 1998. Kieliohjelmansuunnittelu Suomessa. Teoksessa Sauli Takala ja KariSajavaara (toim.) Kielikoulutus Suomessa. Jyväskylänyliopisto. Soveltavan kielentutkimuksen keskus, 7–22.

PIRI, RIITTA. 2001. Suomen kieliohjelmapolitiikka. Kansallinen jakansainvälinen toimintaympäristö. Jyväskylän yliopisto.Soveltavan kielentutkimuksen keskus.

SAJAVAARA, KARI ja SAULI TAKALA. 2000. Kielikoulutuksenvaikutus ja tulokset Suomessa. Teoksessa Kari Sajavaaraja Arja Piirainen-Marsh (toim.) Näkökulmia soveltavaankielentutkimukseen. Jyväskylän yliopisto. Soveltavankielentutkimuksen keskus, 155–230.

TAKALA, SAULI. 1993. Language policy and language teachingpolicy in Finland. Teoksessa Kari Sajavaara ym. (toim.)National Foreign Language Planning: Practices andProspects. University of Jyväskylä. Institute forEducational Research, 54–71.

489

KIRJOITTAJASTA

FM JOHANNA BIRKSTEDT työskenteli valmistuttuaan vuonna2001 Englannin kielen laitoksella eri tehtävissä kiinnostuksenkohteinaan asenteet kieltä kohtaan ja kansanlingvistiikka. Hänsiirtyi ulkoasiainhallinnon palvelukseen vuonna 2003kansainvälisten asioiden valmennuskurssille, ja on nytlähetystöneuvos ulkoministeriössä. Hän on erityisen

VII OPETUKSEN KIELI

kiinnostunut diplomatian ja kansainvälisten neuvottelujenkielestä ja diplomatian englannista.

490

PÄIVI KUIVALAINEN

Punahilkasta dekkareihin– kirjallisuudenopetuksenhistoriaa koulussa

nglannin kielen esiinmarssi Suomessa alkoi kirjalli-suuden välityksellä, sillä ensimmäisissä oppikirjoissa

kirjallisuusotteilla oli vankka sija. Alusta pitäen opiskeltiinkirjailijoiden elämäkertoja ja luettiin proosaa ja runoutta.Suomen suhteet muuhun maailmaan heijastuivat myösoppikirjojen teksteistä, jotka aluksi esittelivät pääasiassabrittiläistä kulttuuria. Brittikirjallisuus antoi 1930-luvultaalkaen yhä enemmän sijaa amerikkalaiselle kirjallisuu-delle. Klassikot taas ovat 1900-luvun lopun vuosi-kymmeninä saaneet rinnalleen viihdekirjat ja dekkarit.

E

491

VII OPETUKSEN KIELI

1900-luvun vaihde –kirjallisuudenhistorian kultakausi

Englantia opiskeltiin kouluissa 1800- ja 1900-luvunvaihteessa pääasiassa lyhyenä kielenä. Siitä huolimattakirjallisuutta käytettiin opetuksessa huomattavan paljon.Esimerkiksi Helsingin Suomalaisen Realilyseon kaksi-vuotisella lukiokurssilla luettiin 1897–1909 heti toisenaopintovuotena alkuperäiskirjallisuutta. Opetuksessakäytettiin varta vasten oppilaille koottuja kirjallisuus-kokoelmia, jotka sisälsivät sekä runoutta että proosaa.Eräs tällainen kirja oli vuonna 1912 ilmestynyt AnnaBohnhofin Modern English Reader, jossa oli kirjailijoistakertova lisäliite sekä sanasto- ja selitysosio. Bohnhofinkirjassa oli omat osionsa runoudelle ja proosalle, ja aivanlopussa oli kolme pitkähköä tarinaa Rudyard Kiplingiltä,H. G. Wellsiltä sekä Ralph Waldo Emersonilta, yksikultakin. Näiden lisäksi listalla olivat mm. Oscar Wilde,Edgar Allan Poe, Alfred Tennyson ja Dante GabrielRossetti. Lukemistojen ohella käytettiin oppikirjoja, jotkasisälsivät lyhyitä satuja ja tarinoita, muun muassaPunahilkan, joka esiintyi Knut Brekken teoksessaEnglannin oppikirja vasta-alkaville vuodelta 1891. Kirjalli-suuden opetusohjelma oli varsin haastava, kuten käy ilmiesimerkiksi Helsingin Suomalaisen Realilyseon kieli-opetuksen ohjelmasta. Tarkoituksena oli tutustuttaaopiskelijat eri maiden kirjallisuushistoriaan, siinä ilme-

492

Punahilkasta dekkareihin – kirjallisuudenopetuksen historiaa koulussa

neviin suuntauksiin ja yleisiin aatevirtauksiin. Ja tämäkaikki kahdessa vuodessa! Ulkoluku kuului niin ikäänkirjallisuudenopiskeluun. Mm. Robert Burnsin runo ”Myheart’s in the Highlands” opeteltiin ulkoa HelsinginSuomalaisessa Realilyseossa. Tavatessaan britin taiamerikkalaisen lyseolaiset osasivat lausua ainakin yhdenrunon englanniksi:

My Heart’s in the Highlands

My heart's in the Highlands, my heart is not here;My heart's in the Highlands a-chasing the deer;Chasing the wild deer, and following the roe,My heart's in the Highlands wherever I go.Farewell to the Highlands, farewell to the North,The birth-place of valour, the country of worth;Wherever I wander, wherever I rove,The hills of the Highlands for ever I love.Farewell to the mountains high cover'd with snow;Farewell to the straths and green valleys below;Farewell to the forests and wild-hanging woods;Farewell to the torrents and loud-pouring floods.My heart's in the Highlands, my heart is not here;My heart's in the Highlands a-chasing the deer;Chasing the wild deer, and following the roe,My heart's in the Highlands wherever I go.

Robert Burns (Biese 1951: 233)

493

VII OPETUKSEN KIELI

Kuten runostakin käy ilmi, tekstikatkelmat olivat useim-miten maisemakuvauksia tai keskittyivät historiallisiinaiheisiin. Monet vuosisadan alun oppikirjoista olivatkäännöksiä muissa Pohjoismaissa ilmestyneistä kirjoista.Niitä voitiin toki käyttää sellaisenaankin, olihan osa luki-oista ruotsinkielisiä. Eräs varhaisimmista englannin oppi-kirjoista oli Petter Mobergin Försök till en praktisk lärobok förbegynnare i Engelska Språket vuodelta 1801, jonkamyöhempiä painoksia käytettiin maamme kouluissa. Kirjasisälsi paitsi kielioppia ja ääntämisohjeita myös omatosionsa sananlaskuille, sana-arvoituksille, tarinoille,näytelmille ja runoille sekä neuvoja kirjeen kirjoittami-seen. Eräs sana-arvoitus kuuluu näin:

There is a word in the English language, a monosyllable of six letters;Take away two letters, and it becomes two syllables?Answer:That plague is the word you desir’d, I think I can make very plain;Take off the two letters requir’d, And ágùe you’ll find will remain.

(Moberg 1801: 241)

Siinäpä vasta-alkajille haastetta kerrakseen! Kirjailijoihintutustuttaessa ei läheskään aina luettu heidän teoksiaan,vaan opiskelu keskittyi elämäkertoihin. Lisäksi opiskeltiinbrittiläistä taidehistoriaa ja kirjallisuutta käsiteltiin osanamuita taiteenaloja. Käytössä oli muun muassa koulu-opetukseen tarkoitettu kirjallisuudenhistoria, FrederickLaingin A History of English Literature, joka lyhyesti ja

494


selkokielellä esitteli tärkeimmät kirjailijat yli tuhannenvuoden ajalta Cædmonista Walt Whitmaniin. HelsinginSuomalaisen Realilyseon opetusohjelman mukaanoppitunneilla käytiin läpi yli viidenkymmenen kirjailijanelämäkerta, joten opiskelijoille muodostui varsin hyväkäsitys englanninkielisen kirjallisuuden kehityksestä.

1910–40: repertoaari laajenee

1910-luvulla oppikirjojen kirjallisuus-valikoima monipuolistui ja lähenioppilaiden maailmaa. Kirjallisuus-historiasta siirryttiin yhä enemmänajankohtaisiin aiheisiin ja pyrittiinottamaan myös poikaoppilaat huo-mioon esittelemällä poikakirjalli-suutta, mistä esimerkkinä on useissakirjoissa esiintyvä Kiplingin TheJungle Book. Tätä uudenlaista oppi-kirjatyyppiä edustaa Hanna Ander-sinin An English Primer, jonka ensim-mäinen koulukirjapainos ilmestyivuonna 1910. Andersinin kirja oli kooste englantilaisista jaamerikkalaisista oppikirjoista sekä lukukirjoista. Dialogienja yhteiskunnallisten tekstien väliin oli ripoteltu otteitamm. lordi Byronin, William Shakespearen ja Mark

Rudyard Kipling

495

VII OPETUKSEN KIELI

Twainin teksteistä. Aihepiirit käsittelivät varsin moni-puolisesti brittiläistä yhteiskuntaa, muun muassa yksityis-kouluja, jalkapalloa, matkailua eri liikennevälineillä sekäerilaisia ammattiryhmiä. Tietoa oli tarjolla, mutta arki-päivän puhetilanteista selviytymiseen ei juurikaan annettuvinkkejä. Osa oppikirjojen loruista oli opettavaisia sävyl-tään. Eräs lainatuimmista runoista oli Robert BrowninginPippa’s Song. Se esiintyy useissa 1900-luvun alkupuolellajulkaistuissa kirjoissa.

The year’s at the springAnd day’s at the morn;Morning’s at seven;The hill-side’s dew-pearled;The lark’s on the wing;The snail’s on the torn;God’s in his heaven –All’s right with the world!

Robert Browning (Andersin 1949: 24)

1920-luvulla siirryttiin oppikirjoihin, joissa oli yhä pidem-piä tekstikatkelmia. Carin Roseniuksen Englanninkielenmetoodinen alkeiskirja vuodelta 1926 sisälsi jopa pari-kymmensivuisia tarinoita mm. John Ruskinilta (The Kingof the Golden River) ja Thomas Hughesilta (Tom Brown’sSchool Days). Rosenius toteaakin kirjansa esipuheessa, ettävaikka vain kirjan kaksi viimeistä kappaletta kuuluukirjallisuuden piiriin, ”mielenkiinto vieraaseen kieleen

496


kasvaa vain sikäli kuin oppilaat mahdollisimman varhainsaavat tutustua hyvään kirjalliseen tekstiin” (Rosenius1926: 3). Samana vuonna ilmestyi Eino Miettisen jaHannes Almarkin lukukirja An English Reader, varsinkattava kokoelma pääasiassa brittiläistä kirjallisuutta jamaantuntemusta avartavia tekstejä. Kirjaan liittyi sekäkappalekohtainen että aakkosellinen sanasto.

Roseniuksen näkemykset saivat yhä vahvemmanjalansijan 1930-luvulle tultaessa, jolloin oppikirjalukemistolaajeni käsittämään entistä enemmän amerikkalaistakirjallisuutta. Kirjallisuuden esiinmarssi näkyy jo Y. M.Biesen oppikirjan nimessä Englanninkielen alkeiskirja jalukemisto vuodelta 1930. Biese käyttää kirjassaan aiem-mista kirjoista tutuksi tulleita kirjailijoita Kiplingiä jaTwainia, mutta listalla ovat lisäksi mm. Charles DickensinA Tale of Two Cities sekä P. G. Wodehousen Very good,Jeeves!. Packing -niminen ote Jerome K. Jeromelta toimiimyös käytännöllisenä ohjeena matkailijoille. Biese laatijoihinkin teksteihin harjoituksia, esimerkiksi Packing-tekstiin liittyy runsaasti yksityiskohtaisia kysymyksiäerillisessä harjoituskirjassa (Biese 1933: 61). Proosaotteidenohella Biese hyödyntää myös sanomalehtiartikkeleita,esimerkkinä The Manchester Guardianin ote “Boat RaceDay”, sekä lähes parinkymmenen tunnetun runoilijanlyriikkaa, joka on koottu erilliseksi osiokseen kirjanloppuun.

497

VII OPETUKSEN KIELI

Biese jatkoi oppikirjailijana myös 1940- ja 50-luvuilla. Alkeiskirjan jälkeen hän julkaisi Keskikoulunenglanninkielen oppikirjan, josta ilmestyi kaksi osaa. Vuonna1951 ilmestyi Lukion englanninkielen lukemisto. KaikkiBiesen oppikirjat sisältävät osin samoja tarinoita. Myösalkeiskirjat ja keskikoulun oppikirjat olivat käytössälukioluokilla. Lukemistoon on otettu mukaan myösuudempaa brittiläistä ja amerikkalaista kirjallisuutta mm.John Steinbeckiltä, Eric Linklaterilta, T. S. Eliotilta jaStephen Spenderiltä. Lukion englanninkielen lukemistontarkoituksena oli tutustuttaa oppilaat englanninkielisiinkansoihin ja kulttuureihin sekä englantilaiseen huumoriinkirjallisuuden avulla, kuten Biese esipuheessaan toteaa.Lukemistossa oli pitkiä tekstipätkiä ja kauniita kuvia. Seesitteli Brittein saarten ja Yhdysvaltojen historiaa varsinyksityiskohtaisesti. Runoutta varten oli oma osio kirjanlopussa, ja sinne oli myös liitetty kartat Brittein saarista,Yhdysvalloista sekä Lontoon keskustasta. Ymmärtämisenhelpottamiseksi lukemistoon laadittiin myöhemmin myössanasto ja nimiluettelo.

Biesen kirjojen rinnalla alettiin 1900-luvunpuolivälissä käyttää Ove Reuterin, Carin Roseniuksen jaingrid Ekholmin Learn English -sarjan kirjoja. Osa II toimilukion lukemistona ja sisälsi proosan lisäksi myöskirjailijoiden kirjoittamia esseitä ja historiankuvauksia.Uutuutena oli tehtävien sisällyttäminen oppikirjaan

498


kunkin kappaleen jälkeen. Englantilaisten hillittyä käytös-tä selostettiin E. M. Forsterin sanoin näin:

A note on the slowness of the English character. The Englishmanappears to be cold andunemotional because he is really slow. When anevent happens, he may understand it quickly enough in his mind, buthe takes quite a while to feel it….When a disaster comes, the Englishinstinct is to do what can be done first, and to postpone the feelings aslong as possible. Hence they are splendid at emergencies. No doubtthey are brave – no one will deny that – but bravery is partly an affairof the nerves, and the English nervous system is well equipped formeeting a physical emergency. It acts promptly and feels slowly. Sucha combination is fruitful, and anyone who possesses it has gone a longway toward being brave. And when the action is over, then theEnglishman can feel.

(Forster kirjassa Reuter, Rosenius ja Ekholm 1945: 235–236,korostus alkuperäinen)

Learn English -sarja alkoi huomioida myös naiskirjailijoita,joista olivat olleet edustettuina lähes yksinomaanChristina Rossetti runoineen sekä Elizabeth BarrettBrowning. Joitakin otteita George Eliotilta ja Sheila Kaye-Smithiltä saattoi aiemminkin esiintyä, mutta edellistenlisäksi alkoivat oppikirjoista tulla tutuiksi KatherineMansfield, Emily Dickinson, Edna St. Vincent Millay sekäMarianne Moore. Yleinen suuntaus oli, että kirjoihin eimerkitty kirjallisuuslähteitä eikä sanomalehtien täydellisiäviitteitä. Kirjailijan ja hänen yksittäisen teoksensa nimi

499

VII OPETUKSEN KIELI

riitti, samoin sanomalehden ja siitä lainatun artikkelinnimi.

1940-luvulta tähän päivään:koulutekstejä ja nykykirjallisuutta

1940-luku oli lukemistojen kultakautta. Eräs tuotteli-aimmista oppikirjailijoista oli Lyydia Almila. Vuonna 1943hän julkaisi Otavan englantilaisia koulutekstejä -sarjassanovellikokoelman Anecdotes and Short Stories sanastoineen,joka sisälsi kaskujen lisäksi neljä novellia sekä lyhyetsuomenkieliset elämäkerrat kustakin kirjailijasta. Teoksetoli valittu Barry Painilta, John Galsworthyltä, Jerome K.Jeromelta sekä Arnold Bennettiltä. Otavan sarjassailmestyi novellien lisäksi ainakin romaanitekstejä. Almilaoli ehdoton kirjallisuuden kannattaja:

Kolmen lukioluokan mittaisissa englanninkursseissa taas on toinenoppivuosi osoittautunut otolliseksi käyttää tähän [kaunokirjallisenteoksen lukeminen] tarkoitukseen esim. siten, että yhden lukukaudenajaksi keskeytetään muun kirjan käyttö ja omistetaan kaikki tunnitkaunokirjallisen teoksen lukemiseen, sitä seuraavina lukukausina taasviikkotunneista esim. vain yksi, samalla kun muina tunteina luetaanesim. lukemistoa. Siten saadaan kolmivuotiseenkin englanninkurssiinvirkistävää vaihtelua, ja tarjoutuu sopivaa tilaisuutta kursoriseenlukuun ja ex tempore -käännökseen.

(Almila 1943: 3)

500


Almilan ehdotus on suunnattu tyttökouluille ja -lyseoillesekä kahdeksanluokkaisten koulujen kolmivuotisillelukiokursseille. Almila oli lukemistojen ystävä. HänenKoululaisen Englanninkirjansa vuodelta 1952 ei siksisisältänyt juuri lainkaan kirjallisuutta vaan keskittyiasiatekstikuvauksiin Brittein saarilta ja Yhdysvalloista.Eräs Otavan sarjassa ilmestynyt pieni kirjanen kertootarinan Dick, a Story without a Plot, jossa esipuheenmukaan tutustutaan ”englantilaisen, maalla lomaansaviettävän sivistyneen perheen arkielämään. Läpikäyvänäpiirteenä …on aito englantilainen huumori.” Koulussaluetut tarinat kuvasivat lähinnä englantilaisen keski- jayläluokan elämää tai siirtomaa-aikaa. Tarkoituksena olipaitsi antaa kulttuuritietoutta myös opettaa kirjoitustaitoa,kuten Dickin tarinan esipuheessa todetaan: ”They wouldhave to read all Bradby’s books, and then, perhaps, theywould have some idea of how to write quiet, correctEnglish.

Almilan novellikokoelma lienee ollut aloittamassakouluteksti-ilmiötä, joka levisi Otavalta muihinkinkustantamoihin. Koulu- ja opiskelutekstit julkaistiinohuehkoina vihkomaisina laitoksina, ja ne koostuivattekstikokoelmista ja novelleista. Sarjojen kirjat vaihtelivatvaikeusasteeltaan, joten haastetta oli tarjolla myös aloit-telijoille. Otavan Janus-sarjassa oli aukeaman toisellasivulla teksti ja toisella sanasto- ja idiomiselitykset.WSOY:n opiskelutekstit sisälsivät sanastojen lisäksi

501

VII OPETUKSEN KIELI

Myös monet tunnetut kirjaili-jat ovat toimineet englanninopettajina. James Joyce opettiBerlitzin kielikoulussa Tries-tessä ja Jugoslaviassa jaWilfed Owen Bordeaux'ssa,usein kymmenen tuntia päi-vässä. Samuel Beckett yrittisaada pariisilaisen yksityis-oppilaansa puhumaan eng-lantia lukemalla iltaisin katu-kahvilassa hänen kanssaanShakespearen Myrskyä.Heidänlaisiaan tunnettujakirjailija-opettajia on 1900-luvulla ollut toistasataa.

teksteihin liittyviä kysymyksiä,monivalinta- ja aukkotehtäviä.Sarjoissa ilmestyi mm. W.Somerset Maughamin, JackLondonin ja O. Henryn tekstejä.Koulutekstisarjat olivat suosit-tuja opetuksen täydentäjiä, janiitä opiskeltiin myös itsenäi-sesti. Seidi von Hellens toteaaEnglannin kielen opetuksen keskei-siä kysymyksiä -kirjan esipuhees-sa vuodelta 1957, että ”lukionoppikirjojen tekstivalinta pyrkiiyleensä tutustuttamaan oppi-laita asianomaista kieltä puhu-

van kansan kirjallisuuteen. Tällöin on opettajan tehtävänäyrittää saada oppilaat tajuamaan kirjallisuuden taiteel-linen arvo ja sen taustana oleva kulttuuri-ilmapiiri.” VonHellens esittelee yksityiskohtaisesti, millaisia kirjallisuus-kysymyksiä opettaja voi tunnilla kysyä ja miten niihinvastataan.

Englannin kielen aseman vahvistuminen toisenmaailmansodan jälkeisessä Suomessa näkyi oppimateri-aalien monipuolistumisena. Yhdysvaltojen kasvava roolimaailmanpolitiikassa inspiroi myös oppikirjantekijöitä.Eero Alanne julkaisi 1951 kirjan An American Reader, jokakäsitteli monipuolisesti amerikkalaista yhteiskuntaa. Yksi

502


kirjan osioista keskittyi amerikkalaiseen kirjallisuuteen jakulttuuriin. Lyhyen yleiskatsauksen lisänä oli elämä-kertatietoa Poesta, Twainista ja Whitmanista sekä näidenkirjalijoiden teoksia. Myös Ole Reuterin English forYou -sarja, joka tuli korvaamaan Learn English -sarjaa,antoi enemmän tilaa amerikkalaiselle kirjallisuudelle jaesitteli mm. Ernest Hemingwayn, Washington Irvingin jaCarl Sandburgin.

1950-luvulla lukioissa käytettiin myös Tauno F.Mustanojan ja Elsa Vuorisen oppikirjaa Englantia aikuisille.Kirjassa esiteltiin dialogiharjoitusten, kielioppiselitysten jaääntämisohjeiden lisäksi brittiläistä imperiumia ja ame-rikkalaista yhteiskuntaa. Amerikkalaisten luonnettakuvataan näin:

The American is boundlessly self-confident. After opening up a widecontinent in a little over a century, the American thinks there isnothing in the world he cannot do… He is always adventuring. He haslittle fear of failure… For tranquility he cares little. – He also loves totalk. When he meets someone, he will ask questions on any subject…the American is very informal and has a healthy respect for others…We cannot expect every American to conform to these standards;nevertheless they are the qualities we will find most commonly amongthe American people.

(Mustanoja ja Vuorinen 1952: 103)

Tällaisia stereotyyppisiä kuvauksia esiintyy oppikirjoissauseita. Erityisesti skotlantilaiset ovat suosiossa, heidän

503

VII OPETUKSEN KIELI

pihi luonteensa tuodaan monissa tarinoissa esille ja heitäverrataan hienostuneisiin englantilaisiin. Suomalaisillekoululaisille yritettiin näin valottaa englanninkielistenkansojen erityispiirteitä, sillä anglosaksista kulttuuriatunnettiin Suomessa 1950-luvulla vielä varsin vähän.

1960- ja 70-luvuille tultaessa alkoi ilmestyä oppaitakirjallisuuden opettamisesta. Anna-Liisa Sohlbergin Todayand Yesterday (1970) oli kattava kokoelma kirjallisuus-otteita, joista osa kuvasi arkipäivän elämää. Klassikot JaneAustenista Charles Dickensiin sekä runoilijat ovat hyvinedustettuina unohtamatta 1900-lukua. Kirjasta puuttuvatkokonaan niiden teosten nimet, joista tekstikatkelmat onotettu. Kirjailijoista itsestään ei myöskään ole lisätietoa.Sohlberg laati kirjaan opettajan oppaan, jossa hänyksityiskohtaisesti kävi läpi erilaisia tekstinkäsittelytapojasisäluvusta tekstinymmärrysharjoituksiin. Sohlberg jul-kaisi myös monia muita oppikirjoja ja lukemistoja, joilleleimallista on ennakkoluuloton tekstivalinta A. A.Milnestä ja C. S. Lewisista Ogden Nashiin ja GeorgeOrwelliin.

1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä lukeminensuuntautui tiedotusvälineistä saatavan materiaalin käsit-telyyn. Sanoma- ja aikakauslehtiartikkelit ovat olleetsuosiossa, välillä jopa kirjallisuuden kustannuksella.Lukio-opetuksen painopiste siirtyi kirjallisuushistoriantuntemuksesta nykymaailman ilmiöiden käsittelyyn.Myös dekkarit, sarjakuvat ja moderni runous hyväksyttiin

504


oppikirjoihin, ja Agatha Christiestä tuli suosittu. Aihepiiritovat laajentuneet käsittelemään tieteitä, taloutta, tekno-logiaa ja yhteiskuntapolitiikkaa. Brittein saarten jaYhdysvaltojen lisäksi esitellään Australiaa, Uutta-Seelantia, Kanadaa sekä muita alueita, joilla puhutaanerilaisia englannin variantteja Karibialta Intiaan. Läheskaikissa lukion kurssikirjoissa on edelleenkin muutamiakirjallisuusotteita. Klassikkojen käsittely painottuu kult-tuurikurssissa, kun taas muissa kursseissa tekstit ovatenimmäkseen nykykirjailijoilta. Esimerkkeinä ovat sel-laiset kirjailijat kuin Zadie Smith, Nick Hornby, AlexGarland ja Tony Parsons. Nykyisissä oppikirjoissa onuseimmiten pieni tietoisku kirjailijasta, mikä helpottaatekstin sijoittamista oikeaan kulttuuriympäristöön jaaikakauteen. Lisätekstejä on tarjolla niille opiskelijoille,jotka haluavat itsekseen lueskella kirjallisuutta. Opettajanoppaat sisältävät mitä moninaisimpia ehdotuksia projekti-ja portfoliotyöskentelyyn.

Kirjallisuus on uskoakseni nykylukion kielten tun-neilla vahvassa nousussa. Lukion opiskelijoiden englanninkielen taito on jo niin hyvä, että he voivat lukea melkeinmitä tahansa runoudesta paksuihin romaaneihin. Omienkokemusteni mukaan nuoret lukevat innokkaasti englan-ninkielistä kirjallisuutta. Kirjallisuudenopetuksen suurim-pia haasteita on opiskelijoiden houkutteleminen kirjojenpariin muiden nykyajan viihdykkeiden äärestä ja asen-teiden muuttaminen myönteiseksi kirjallisuutta kohtaan.

505

VII OPETUKSEN KIELI

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat ovia uusiin maail-moihin, kuten Benjamin Zephaniah runossaan Who’s whototeaa:

I used to think nursesWere women,I used to think policeWere men,I used to think poetsWere boring,Until I became one of them.

TÄRKEIMPIÄ ENGLANNIN OPPIKIRJOJA

ALANNE, EERO. 1951. An American Reader. Helsinki: Otava.ALMILA, LYYDIA. 1943. Anecdotes and Short Stories. Otavan

englantilaisia koulutekstejä II. Helsinki: Otava.ALMILA, LYYDIA. 1952. Koululaisen Englanninkirja. Helsinki:

Otava.ANDERSIN, HANNA. 1949. An English Primer. Helsinki: Otava.BIESE, Y.M. 1930. Englanninkielen alkeiskirja ja lukemisto. Porvoo:

WSOY.BIESE, Y.M. 1933. Englanninkielen alkeiskurssin ja kieliopin

harjoituksia. Porvoo: WSOY.BIESE, Y.M. 1951. Lukion englanninkielen lukemisto. Porvoo:

WSOY.BIESE, Y.M. 1953. Lukion englanninkielen lukemisto sanasto.

Porvoo: WSOY.

506


BIESE, Y.M. 1955. Keskikoulun englanninkielen oppikirja II. Porvoo:WSOY.

BOHNHOF, ANNA. 1912. Modern English Reader II. A Collection ofTales and Poems by English and American Authors. Helsinki:Lilius & Hertzberg.

BREKKE, KNUT. 1891. Englannin oppikirja vasta-alkaville. Helsinki:Otava.

Helsingin Suomalaisen Realilyseon Kieliopetuksen Ohjelma1901. Helsinki.

LAING, FREDERICK A.. A History of English Literature. Londonand Glasgow: Collins.

MIETTINEN, EINO ja HANNES ALMARK. 1926. An English Reader.Helsinki: Otava.

MOBERG, PETTER. 1801. Försök till en praktisk lärobok för begynnarei Engelska Språket. Tukholma: Anders Zetterberg.

REUTER, OLE. 1964. English for You I, II. Helsinki: Söderströms.REUTER, OLE, CARIN ROSENIUS ja INGRID EKHOLM. 1945. Learn

English II Reader. Helsinki: Söderströms.ROSENIUS, CARIN (toim.). 1926. Englanninkielen metoodinen

alkeiskirja. Helsinki: Söderström & C:o.SOHLBERG, ANNA-LIISA. 1969. Englanninkielisen tekstin luku

lukiossa. Ehdotuksia opettajalle. Helsinki: Kirjayhtymä.SOHLBERG, ANNA-LIISA. 1970. Today and Yesterday. Helsinki:

Kirjayhtymä.

507

VII OPETUKSEN KIELI

Päivitys 2014

Kirjallisuudenopetus on nykylukiossa jäänyt suullisenkielitaidon korostamisen varjoon. Opetuksessa pidetääntoki esillä kirjallisuutta ja oppikirjat sisältävät teksti-katkelmia kuten ennenkin, mutta sosiaalisen median,tietokonepelien ja muiden sähköisten välineiden rinnallakirjallisuuden ja lukemisen eteenpäin viemiseksi joutuutekemään entistä enemmän töitä. Osa nuorista ei luelainkaan kirjallisuutta ja osa taas hyvinkin paljon. Omailmiönsä ovat valtaisan suosion saavuttavat lastenkirja-sarjat ja fantasiakirjallisuus, esimerkiksi Harry Potter,jotka houkuttelevat lukuharrastuksen pariin sellaisiakinlapsia ja nuoria, jotka eivät välttämättä muuten kiinnos-tuisi kirjojen lukemisesta.

Lapset ja nuoret ovat motivoituneita opiskelemaanenglantia, koska siitä on hyötyä paitsi matkaillessa, myösglobaalissa sosiaalisessa mediassa. Englannin käyttö onkinarkipäivää nettikeskusteluissa ja tietokonepeleissä, minkähuomaa kielitaidon tason nousuna. Englannin kielentaidon paraneminen tekee mahdolliseksi lukea entistävaativampaa kirjallisuutta, kunhan nuoret ensin saadaaninnostumaan kirjojen maailmasta. Tässä opettajalla onensiarvoisen tärkeä tehtävä. Nähtäväksi jää, kuinka hyvinsähköiset kirjat ja esimerkiksi taulutietokoneelta taiälypuhelimesta luettavat kirjallisuussovellukset lyövätläpi koululaisten ja opiskelijoiden keskuudessa ja kuinka

508


tekniikkaa pystytään entistä paremmin ottamaan käyttöönluokkahuoneessa lukemisen osalta. Sanoma- ja aikakaus-lehtien ja kirjallisuuden siirtyminen verkkoon helpottaatekstien käsittelyä opetustilanteessa ja saattaa avata aivanuusia mahdollisuuksia lukuharrastukseen sekä kielenopetukseen.

KIRJOITTAJASTA

FL PÄIVI KUIVALAINEN tutkii eläytyvää kerrontaa englannin-kielisessä kaunokirjallisuudessa. Lisensiaatintyössään hänkeskittyi vapaan epäsuoran esityksen ja psykonarraationlingvistisiin ilmenemismuotoihin Aphra Behnin, SusannaRowsonin ja Katherine Mansfieldin tuotannossa. Sittemmintutkimus on suuntautunut emootioiden kuvaamiseen novel-leissa eläytyvän kerronnan keinoin. Työssään lehtorinaMartinlaakson lukiossa ja Helsingin yliopiston Englanninkielen laitoksella hän on perehtynyt myös kielenoppimisenmekanismeihin, opetustilanteen vuorovaikutukseen ja suullisenkielitaidon testausmenetelmiin.

509

VII OPETUKSEN KIELI

JARNO RAUKKO

Onko englannin kielensanoilla enemmänmerkityksiä kuinsuomen kielen sanoilla?

uomalaista englannin kielen oppijaa saattaa ihme-tyttää, miten monilla sanoilla on englannin kielessä

sellaisia merkityksiä, joita suomen kielen vastaavillasanoilla ei ole: esimerkiksi table voi merkitä paitsi pöytäämyös taulukkoa, chair voi viitata tuolin lisäksi puheen-johtajaan ja book-sanaa voi käyttää yhtä hyvin kirjasta kuinvaraamisesta. Onko englannissa vähemmän sanoja kuinsuomessa, kun niitä näin joutuu käyttämään eri tarkoi-tuksiin? Onko englannin kielelle tyypillisempää kuinsuomelle, että sanoilla voi olla useita eri merkityksiä?

Jos kielenoppija panee huolellisesti merkille sellai-sen teonsanan kuin get merkitysten kirjon, vaikutelmasaattaa vahvistua. Tuo get-verbi nimittäin kääntyy suo-

S

510

Onko englannin kielen sanoilla enemmän merkityksiä kuin suomen kielen sanoilla?

meen milloin saamisena, milloin pääsemisenä, milloinjoksikin muuttumisena, esimerkiksi näin:

I got this book as a present.‘Sain tämän kirjan lahjaksi.’

I didn’t get home in time.‘En päässyt kotiin ajoissa.’

Don’t get angry at me!‘Älä suutu minulle!’

I should get my computer fixed.‘Minun pitäisi korjauttaa tietokoneeni.’

Can you get me from the airport?‘Voitko hakea minut lentoasemalta?’

Tuntuu siis siltä, että englannin sanat antautuvat hyvinmoniin merkityksiin, ja englannin oppijalle voi tullatunne, että sanojen merkityskirjoa on vaikea oppia, kunsuomen kielestä ei saa siihen valmista mallia.

Suomen kielen oppija kohtaa kuitenkin yllättäenaivan samanlaisia ongelmia. Tehdään kääntämistestitoisinpäin ja katsotaan, miten sellaiset suomenkielisetsanat kuin kuori ja pitää kääntyvät englantiin:

perunankuori ’potato peel, (jacket)’sipulinkuori ’onion skin’pähkinänkuori ’nut shell’leivänkuori ’crust of bread’lukon kuori ’case of a lock’jne.

511

VII OPETUKSEN KIELI

Minä pidän sinusta. ’I like you.’Pidä minusta kiinni! ’Hold me!’Pidän juhlat. ’I’m having a party.’Pidän jo kesävaatteita. ’I’m wearing summer clothes already.’Pidetään se salassa. ’Let’s keep it a secret.’Minun pitää mennä. ’I must go.’jne.

Huomaamme siis, että suomen kielessäkin on sanoja, joitakäytetään niin monin eri tavoin, että englanninkielinenkäännösvastine on erilainen jokaisessa tapauksessa.Kaiken kaikkiaan monimerkityksyys (polysemia) on luon-nollista ja yleistä kaikissa kielissä ja hyvin monillasanoilla. Ensimmäisten esimerkkiemmekin joukosta voipoimia esimerkiksi sanan kirja, jota käytetään varsinmonella tavalla (joista kaikki eivät taas kuulu table-sananmerkityskirjoon):

Oletko kirjoilla Helsingissä vai Jyväskylässä?Kirjailija kirjoitti tätä kirjaa monta vuotta, mutta sitä ei koskaanjulkaistu kunnon kirjana.Pidätkö kirjaa menoistasi?Jo on maailman kirjat sekaisin!

Mutta voisivatko englannin sanat silti olla monimerkityk-sisempiä kuin suomen sanat?

Tällainen ajatus törmää pariin merkittävään ongel-maan. Sanojen merkitykset eivät nimittäin ole kovinhelposti rajattavia ja selvästi kuvattavia ominaisuuksia.

512


Tarkastellaan vaikka tuota sanaa kuori: suomalainenihminen ei varmaankaan ajattele, että sipulin, perunan,pähkinän ja leivän kuoret viittaavat jotenkin erilaisiinkuori-sanan merkityksiin. Pikemminkin hän ajatteleepuhuvansa yhdestä ja samasta ilmiöstä, vaikka englanninkielessä noita käyttöjä joudutaankin ilmaisemaan erisanoilla. Käännösvastineiden mukaan ei siis voi määritellämerkityksiä samoiksi tai erilaisiksi.

Pitää-verbin kohdalla merkitysten erottelu osoittau-tuu vielä hankalammaksi: vaikka yllä mainituissa esimer-keissä esiintyneet ’tykkääminen’, ’täytyminen’ ja ’järjes-täminen’ ovat selvästi eri merkityksiä, on vaikea sanoa,edustavaisitko seuraavat käyttötavat samaa merkitystä vaieri merkityksiä. (Nämä lauseet ovat muuten peräisin koe-henkilöiltä, jotka vastailivat pitää-sanaa koskeviinkysymyslomakkeisiini.)

Pidetään se salassa.Pidän sinua vankina komerossa.Pidän kelloa vasemmassa kädessäni.

Kaiken kaikkiaan on toivoton tehtävä yrittää löytäätotuutta siitä, kuinka monta merkitystä jollakin sanalla on.Merkitykset eivät ole selvästi eroteltavissa ja laskettavissa.Sanakirjat joutuvat tämän tehtävän omalla tavallaanratkaisemaan, mutta asian ongelmallisuus on helppotodentaa vertailemalla eri sanakirjoja: harvoin kaksi sana-

513

VII OPETUKSEN KIELI

kirjaa on päätynyt täsmälleen samanlaiseen merkitys-luokitteluun.

Vaikka merkitysten erottelu ja laskeminen olisiperusluonteisesti umpikujaan vievä tehtävä, voimme siltihavaita joitakin englannin kielen piirteitä, jotka lisäävät taivähentävät monimerkityksisyyden todennäköisyyttä. Tar-kastellaan paria ilmiötä.

Englannin kielen sanavarasto on poikkeuksellisenlaaja, ja siihen on muodostunut kattavaa kerroksisuutta,kun kielen eri vaiheissa on samantapaista merkitystävarten lainattu uusia sanoja milloin ranskasta, milloinlatinasta, milloin kreikasta, milloin jostain muusta kielestä.Niinpä esimerkiksi maan (joko valtion tai sitten ”maan-kamaran”) nimityksinä earth, world ja land ovat ”alku-peräisimpiä”, koska ne ovat esiintyneet germaanisissakielissä (englanti mukaan lukien) alun alkaen, kun taassoil, globe, country, state, nation ja republic ovat eri vaiheissaranskasta tai latinasta englantiin lainattuja sanoja ja demo-cracy puolestaan kreikkalaista alkuperää. Kun samantapai-siin merkityksiin on käytössä useita eri sanoja, ehkäpänäiden sanojen ei tarvitse merkitä niin montaa eri asiaa?

On totta, että sivistyssanat, tieteelliset sanat ja tekni-set termit ovat todennäköisesti keskimäärin vähemmänmonimerkityksisiä kuin jokapäiväiset ja taajaan käytetytsanat. Samoin on verrattain selvää, että get-sanan osittaisetsynonyymit receive, understand, arrive ja persuade ovat vä-hemmän polyseemisiä kuin get-verbi, ja saman voi olettaa

514


toistuvan vastaavanlaisissa tapauksissa, joissa verrataanhyvin yleistä sanaa joihinkin sen erityiskäyttöisiin kilpai-lijoihin. Sanaston laajuus ja monikerroksisuus ei kuiten-kaan vähennä polysemian määrää kaikkein yleisimmissäsanoissa, eikä se myöskään erota englantia suomesta:myös suomen kielessä sellaiset sanat kuin saada, käydä japitää lienevät monimerkityksisempiä kuin vaikkapavastaanottaa, unelmoida ja alkoholisoitua.

On kuitenkin yksi englannin kielen erityis-ominaisuus, joka jonkin verran lisää englannin sanojenpolysemian määrää. Englanti nimittäin sallii hyvin useinsellaisen sananmuodostuksen, jossa sana vaihtaa sana-luokkaa ilman erillisiä sanaluokan tunnuksia. Esimerkiksiempty voi tarkoittaa ’tyhjää’, ’tyhjentämistä’ ja ’tyhjiäpurkkeja’ (adjektiivi, verbi ja substantiivi), tape sekä’nauhaa’ että ’nauhoittamista’ (substantiivi ja verbi) jasanan back voi suomentaa muun muassa ’selkä’, ’takaosa’,’takana’, ’taakse’ ja ’peruuttaa’ (substantiivi, adverbi javerbi):

Your glass is empty!’Lasisi on tyhjä.’

When did you empty it?’Milloin tyhjensit sen?’

We should get rid of the empties.‘Meidän pitäisi viedä tyhjät purkit pois.’

I taped yesterday’s show.’Nauhoitin eilisen ohjelman.’

515

VII OPETUKSEN KIELI

Which tape did you use?’Mille nauhalle laitoit sen?’

My back hurts.’Selkääni sattuu.’

Go back home!’Mene takaisin kotiin!’

Back down!’Peräänny!’

Muodon samuus koskee tietenkin vain substantiivien,adjektiivien ja verbien perusmuotoja: esimerkiksi tape onsekä substantiivin että verbin perusmuoto, mutta vainverbi voi saada muodon taped. Lisäksi joidenkin kieli-tieteilijöiden mielestä sanaluokan vaihtaminen aiheuttaasen, että kyseessä on kaksi eri sanaa eikä yhden sanankaksi eri merkitystä.

Tämä yksittäinen englannin kielen erikoispiirreantaa pienen mahdollisuuden vastata otsikon kysy-mykseen ”ehkä”: englannin kielen sanoilla on suomeennähden yksi ylimääräinen keino saada lisää merkityksiämuotoa muuttamatta. Mutta kuten edellä on todettu,ensinnäkin monimerkityksisyys on hyvin yleinen ja kaik-kia kieliä koskeva ilmiö, ja toiseksi merkitysten erottelu jalaskeminen on kaikkea muuta kuin ongelmaton ja yksin-kertainen toimenpide. Siispä voimme vastata jokseenkinturvallisesti, että on turha kuvitella englannin kielensanoilla olevan enemmän merkityksiä kuin suomensanoilla.

516


Päivitys 2014

Artikkelin sisältö on ajatonta: vaikka sana voi saada kym-menessä vuodessa yhden uuden merkityksen tai menettäätoisen, tai koko merkityskirjossa tapahtua jonkinlainenuudistuminen joustavuuden seurauksena, polysemia onjoka tapauksessa kaikkia kieliä koskevaa ja hyvin moniakielen sanoja koskevaa. Merkitysten luettelu ja niidenmäärän laskeminen pysyvät ongelmana, jonka ratkaise-minen olisi ehkä vierasta ihmisen ajattelun moni-mutkaisuutta ajatellen.

517

KIRJALLISUUTTA POLYSEMIASTA

CROFT, WILLIAM ja D. ALAN CRUSE. 2004. Cognitive Linguistics.Cambridge: Cambridge University Press. (Polysemiastaerityisesti luku 5.)

CUYCKENS, HUBERT ja BRITTA ZAWADA (toim.). 2001. Polysemyin Cognitive Linguistics. Amsterdam: Benjamins.

CUYCKENS, HUBERT, RENÉ DIRVEN ja JOHN R. TAYLOR (toim.).2003. Cognitive approaches to lexical Semantics. CognitiveLinguistics Research 23. Berlin: Mouton de Gruyter.

EVANS, VYVYAN. 2009. How Words Mean. Lexical Concepts,Cognitive Models and Meaning Constructions. Oxford:Oxford University Press. (Polysemiasta erityisesti luku8.)

LAKOFF, GEORGE. 1987. Women, Fire, and Dangerous Things: WhatCategories Reveal About the Mind. Chicago: The University

VII OPETUKSEN KIELI

of Chicago Press. (Esimerkiksi Claudia Brugmanintutkimukseen pohjautuva polysemia-analyysi over-sanasta s. 416–461.)

LARJAVAARA, MATTI. 2007. Pragmasemantiikka. Helsinki:Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Polysemiastaerityisesti s. 103–137.)

LEINO, PENTTI. 1993. Polysemia – kielen moniselitteisyys. Kieli 7.Suomen kielen kognitiivista kielioppia 1. Helsinginyliopiston suomen kielen laitos.

LEINO, PENTTI ja TIINA ONIKKI (toim.). 1994. Näkökulmiapolysemiaan. Kieli 8. Suomen kielen kognitiivistakielioppia 2. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.

LEWANDOWSKA-TOMASZCZYK, BARBARA. 2007. Polysemy,prototypes, and radial categories. Teoksessa DirkGeeraerts ja Hubert Cuyckens (toim.) The OxfordHandbook of Cognitive Linguistics. Oxford: OxfordUniversity Press. 139–169.

LOSSIUS FALKUM, INGRID. 2011. The Semantics and Pragmatics ofPolysemy: A Relevance-theoretic Account. UniversityCollege London. Saatavana osoitteessahttp://discovery.ucl.ac.uk/1139079/1/1139079.pdf.

NERLICH, BRIGITTE, ZAZIE TODD, VIMALA HERMAN ja DAVID D.CLARKE (toim.). 2003. Polysemy. Flexible Patterns ofMeaning in Mind and Language. Berlin: Mouton deGruyter.

RAUKKO, JARNO. 2002. Pitämisen polysemia: miten koehenkilöthahmottavat pitää-verbin merkitystyyppejä. Virittäjä 106:354–374.

518


RAVIN, YAEL ja CLAUDIA LEACOCK (toim.). 2000. Polysemy:Theoretical and Computational Approaches. Oxford: OxfordUniversity Press.

TAYLOR, JOHN R. 2003. Linguistic Categorization. Kolmas laitos.Oxford: Oxford University Press. Luku 8: Polysemy, or:How many meanings does a word really have?

VANHOVE, MARTINE (toim.). 2008. From Polysemy to SemanticChange: Towards a Typology of Lexical SemanticAssociations. Amsterdam: Benjamins.

KIRJOITTAJASTA

JARNO RAUKKO on 1990-luvulta lähtien ollut kiinnostunutpolysemiasta ja sen eri aspekteista: merkitysten erottelua häntarkastelee mm. erityisillä tuottotesteillä. Vuosina 2006–2010uusia aluevaltauksia olivat kompleksisuuden käsite, yläaste-ikäisten suhde polysemiaan, ”keskeisyyden” eri ulottuvuudetja polysemian vertailu synonymiaan. Hän on toiminut lehtorinaHelsingin yliopiston englannin kielen laitoksella (2001–2005),Helsingin seudun kouluissa (2007–2013) ja Tampereenyliopiston yleisen kielitieteen oppiaineessa (2013). Vuosien2007–2014 aikana hän on myös suorittanut opettajanpedagogiset opinnot ja pätevöitynyt paitsi englannin myösruotsin opettajaksi. Samalla hän on kuitenkin akateemisestisuuntautunut entistäkin vahvemmin yleiseen kielitieteeseen.

519

VII OPETUKSEN KIELI

PÄIVI KILPINEN

Verkkomateriaalikielenopetuksessa –englannin kieltäkalastamassa

Tiiliseinän rakentamista vaikalastamista?

ieraan kielen opettaminen ja opiskelu muistuttavatyhden kielikuvan mukaan tiiliseinän rakentamista.

Opiskelijan on ensin hallittava tietty kieliopillinen taisanastollinen asiakokonaisuus, jotta hän voisi siirtyäseuraavaan, esimerkiksi on osattava käyttää aika-muodoista preesensiä ennen imperfektiä. Tiiliseinänperustukset muodostuvat kielenkäytön perusasioista, jajokainen tiilikerros edustaa aina sisällöltään haasta-vampaa materiaalia. Toistuva harjoittelu kiinnittäälaastina edellisen opitun kokonaisuuden seuraavaan.

V

520

Verkkomateriaali kielenopetuksessa – englannin kieltä kalastamassa

Kalastusmetaforassa puolestaan lähdetään siitä, etteivätvieraan kielen opettaminen ja opiskelu aina toteudusuoraviivaisesti yhdestä asiakokonaisuudesta seuraavaanetenemällä. Aikaisemmin opitut taidot, virvelöinti javieheen valinta, eivät välttämättä kukoista muuttumatto-mina uuden oppimisen edellä ja ohessa. Onnistuneidenvalintojen ja heittojen rinnalla tapahtuu taantumista.Opiskelija unohtaa osittain aikaisemmin oppimansa, eikäopiskeluprosessissa välttämättä aina kerralla keskitytävain yhden uuden kokonaisuuden oppimiseen jahallitsemiseen.

Soveltavan kielitieteen tutkimusten mukaan vieraankielen taidon kehittymiseen vaikuttavat puheen ymmärtä-mistä ja tuottamista rajoittavat tekijät (speech processingconstraints), opetusmenetelmiin liittyvät seikat (pedagogicalinterventions), kielen omaksumistahti (acquisitional process)sekä ympäristö, jossa opeteltavia asioita käsitellään(discourse environment), eli se, miten perehdytään erilaistentekstien käyttöön ja niiden luomiin merkityksiin, kuntavoitteena on oppia itse tuottamaan kieltä. Vieraan kielenopetuksessa ja opiskelussa verkkoaineisto voi tarjotamahdollisuuden laajentaa porrastetusti, yhdestä asiakoko-naisuudesta seuraavaan eteneviksi luotuja vieraan kielenoppimateriaaleja, jotka vastaavat paremmin todellisuutta.Opettajat ja opiskelijat voivat itse räätälöidä tarjolla oleviaaineistoja omiin tavoitteisiinsa sopiviksi, toteuttaaluovuuttaan kielen käyttäjinä ja uusintajina. Tämän-

521

VII OPETUKSEN KIELI

tapainen räätälöinti on välttämätöntä erityisestiitseopiskelussa.

Kolme kielenopiskelunkalastusperiaatetta

Orgaaninen näkökulma vieraan kielen opettamiseen jaopiskelemiseen sisältää käytännössä seuraavat kolmekalastusperiaatetta. Ensinnäkin keskitytään aitoon, eläväs-sä elämässä syntyneeseen materiaaliin. Opiskelijoilletarjotaan mahdollisuus tarkastella kielenkäyttöä oikeaneikä vieraan kielen opetustarkoituksiin luodun keino-tekoisen esimerkkiaineiston avulla. Aineistopohjainen,induktiivinen tarkastelutapa tarjoaa väistämättä esimerk-kejä monipuolisista kielellisistä ja kokemuksellisistakonteksteista.

Tämä puolestaan valottaa toista periaatetta eli sitä,että kieli nähdään kokoelmana vastuullisia valintoja.Tämä auttanee sisäistämään sen, miten viime kädessäkielenkäyttäjä todellakin itse valitsee, mitä hän haluaailmaista ja miten hän tulee tämän valintansa perusteellatodennäköisesti ymmärretyksi tietyssä kontekstissa.

Kolmanneksi vieraan kielen opiskelussa keskitytäänkielellisten ilmaisujen muodon, merkityksen ja käytönkeskinäisiin suhteisiin. Tämän suhteen eri puolia pyritäänjatkuvasti tekemään läpinäkyväksi aineistopohjaisesti (ks.

522


edellä ensimmäinen periaate), yhdessä luotujenharjoitustehtävien avulla. Näin opiskelijoita rohkaistaananalyyttiseen otteeseen kielenopiskelussaan.

Kalastamista verkkomateriaalin avulla

Konkordanssiohjelmat

Analyyttiseen, aineistopohjaiseen kielenopiskeluun sopi-vaa englannin kielen materiaalia saa verkosta vapaasti,ilman lisenssimaksuja. Itse asiassa koko www-sivusto-kokoelmaa voi pitää laajana tekstikorpuksena. Korpusviittaa tässä elektronisesti luettavaan, erilaisia tekstityyp-pejä sisältävään tekstikokoelmaan. Tällaisen kokoelmansisältöä voi tarkastella lähemmin käyttämällä apuväli-neenä konkordanssiohjelmaa. Haetusta avainsanastasaadaan korpuksen aineistosta esiin esimerkkejä valitunpituisessa kontekstissa (KWIC index: Key Word inCo(n)text). Konkordansseja on sinänsä ollut vuosisatojakäytössä jo ennen tietokoneaikakautta esimerkiksiraamatuntutkimuksessa. Tällä hetkellä ilmaisia verkko-apuvälineitä ovat Collins Cobuildin näytekonkordassisekä WebCorp Tools -konkordanssiohjelma, joista ensinmainittu antaa neljäkymmentä esimerkkiä haetustasanasta oman tekstikokoelmansa konteksteissa, ja jälkim-mäinen tekee haun erikseen valituilta internetsivustoilta:

523

VII OPETUKSEN KIELI

Collins Cobuild Corpus Concordance Samplerhttp://titania.cobuild.collins.co.uk/form.html#democoncWebCorp Toolshttp://www.webcorp.org.uk/wclite.html

Seuraavassa on ote WebCorpin avulla tulostetustakonkordanssilistasta, joka antaa esimerkkejä interested-sanan käytöstä (1):

http://alternity.net/onlinegaming_users.php3Document Dated: UnknownPlain TextWord List 4154 tokens, 1288 typesat [email protected] I\'m interested, but I do not haveneeded. Gregarah I am extremely interested in Alternity online. I haveam gathering players who are interested and trying to get allme know if anyone is interested. Grey_Knight I've played a couplesome way. icemanx I am interested in an online Alternity campaignColdfus's Campaign. Imperator I'd be interested in playing online,

PBEM, possibly

Tällaisen materiaalin avulla opiskelija voi tarkastellaesimerkiksi prepositioiden käyttöä (esimerkki 1 edellä) taikielellisten ilmausten merkityksen kontekstisidonnaistavaihtelua. Analyysiä ei kuitenkaan tarvitse rajoittaa yksit-täisiin, sattumanvaraisesti valikoituneisiin teksteihin, vaanvoi tarkastella myös tiettyjen ilmaisujen käyttöä yhdessä

524


tekstissä tai samaa tekstilajia edustavissa eri teksteissä(vrt. esimerkki 2 alla). Tällöin ovat hyödyllisiä verkossatarjolla olevat tekstiarkistot.

Tekstiarkistot

Elektroniset tekstikokoelmat ja digitaalikirjastot tarjoavatsiis verkkolehtien ja uutissivustojen ohella tukea luku-harjoitteluun ja kielioppirakenteiden sekä kielellistenilmaisujen kontekstisidonnaisuuden ymmärtämiseen:

Bibliomaniahttp://www.bibliomania.com/

The On-Line Books Pagehttp://onlinebooks.library.upenn.edu/search.html

The Internet Public Libraryhttp://www.ipl.org/reading/books/index.html

Project Gutenberghttp://www.promo.net/pg/

Oxford Text Archivehttp://ota.ahds.ac.uk/

University of Virginia Electronic Text Centerhttp://etext.lib.virginia.edu/

Alex Catalogue of Electronic Textshttp://www.infomotions.com/alex/

Seuraavassa on ote Bibliomanian sivustolla tehdystähausta sanan gay käytöstä Louisa M. Alcottin sekä JaneAustenin romaaneissa. Käymällä välillä läpi muutaman

525

VII OPETUKSEN KIELI

sadan vuoden takaisia kirjallisuusesimerkkejä opiskelijatsaavat käytännön tuntumaa sanojen merkitysten konteks-tisidonnaiseen muutokseen (2):

http://www.bibliomania.com/0/0/6/9/frameset.html

Good Wives: Chapter 14the spectacle is as gay and brilliant as a carnival. Haughtypair of dashing ponies, gay nets to keep their voluminous flouncesseem quite easy and gay. At Avigdor's she found theaffliction, she looked unusually gay and graceful as she glided away.

Emma: Chapter 7Churchill grew talkative and gay, making her his first object. Everyto be flattered, was gay and easy too, and gave him

Muut sivustot

Englanninkielisen kirjallisen argumentoinnin opettele-mista auttavat tutoriaalisivustot, joissa keskitytääntarkastelemaan tekstin koheesiota edistäviä siirtymiä(transitions) ja koherenssin kannalta välttämättömiäteemavirkkeitä (thesis statement) sekä puidaan liikasanai-suutta (wordiness) ja neutraalia kielenkäyttöä (unbiasedlanguage). Oheisilta sivustoilta löytyvät jopa valmiitkurssikäyttöön soveltuvat monisteet edellä sulkeissaannettujen hakusanojen avulla:

526


Writing at the University of Torontohttp://www.utoronto.ca/writing/index.html

Purdue University’s Online Writing Labhttp://owl.english.purdue.edu/

Elektronisia sanakirjoja on sekä yksi- että monikielisinäversioina. Nimenomaan verkkoaineistoa käytettäessä voiluontevasti rohkaista opiskelijoita puhtaasti englannin-kielisen sanakirja- ja eritoten konkordanssimateriaalinavulla tarkastelemaan muodon, merkityksen ja käytönsuhdetta, esimerkiksi juuri oman esseen aihepiiriin jatyyliin sopivien ilmaisujen hakemista:

Wordsmythhttp://www.wordsmyth.net/

Merriam-Webster Onlinehttp://www.m-w.com/home.htm

American English – British Englishhttp://www.peak.org/~jeremy/dictionary/dict.html

Roget’s Thesaurushttp://humanities.uchicago.edu/forms_unrest/ROGET.html

KIRJALLISUUTTA

CARTER, RONALD ja DAVID NUNAN (toim.). 2001. TeachingEnglish to Speakers of Other Languages. Cambridge:Cambridge University Press.

NUNAN, DAVID. 2001. Teaching grammar in context. TeoksessaChristopher N. Candlin ja Neil Mercer (toim.) English

527

VII OPETUKSEN KIELI

Language Teaching in its Social Context. London:Routledge, 191–199.

STUBBS, MICHAEL. 2001. Words and Phrases: Corpus Studies ofLexical Semantics. London: Blackwell.

KIRJOITTAJASTA

PÄIVI SAARELAINEN (o.s. Kilpinen) toimii Maanpuolustus-korkeakoulun kielikeskuksen lehtorina sekä ylioppilastutkinto-lautakunnan jäsenenä ja englannin jaoksen puheenjohtajana.

528

SALLA LÄHDESMÄKI:

Oppikirja tutkijan käsissä

uttu englanninopettaja kuvasi oppikirjaa super-marketin ostoskärryksi: siihen nakataan joka kerta

ainakin leipä ja maito ja muutama muu peruselintarvike,joita ilman ei arjessa tule toimeen, mutta sen lisäksivaihdellen erilaisia arkisesta poikkeavia herkkuja. Toisinsanoen oppikirjassa toistuvat kappale kappaleelta samatperusosiot, opetuksen peruspilarit, jotka ylläpitävät oppi-tunnin rutiineja, mutta tässä kehikossa – ja sen yli –opettaja tekee omia valintojaan sen suhteen, mitenmateriaalia käyttää ja täydentää.

Oppikirja on vieraan kielen opettajan ja oppijantärkeimpiä apuvälineitä, jota ilman harva tunnustaaselviytyvänsä mutta jonka moni toisaalta kokee välilläturhauttavaksi, ärsyttäväksi ja kahlitsevaksikin. Ehkä juuritämä oppikirjan kaksijakoisuus on ollut kimmokkeenamoniin oppikirjoista tehtyihin tutkimuksiin. Oppikirja-tutkimukset pohjaavat usein siihen käsitykseen, ettäoppikirjalla opetusvälineenä ja tekstinä on paljon vaiku-tusta opetukseen ja kirjojen käyttäjiin niin hyvässä kuinpahassa: oppikirjalla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia

T

529

VII OPETUKSEN KIELI

siihen, millaisia tietoja, taitoja ja jopa asenteita jaarvostuksia oppijat omaksuvat. Toisaalta tutkimukset ovatkyseenalaistaneet käsityksen oppikirjan vallasta japyrkineet tarkastelemaan, mitä oppikirjalle luokka-huoneessa oikeasti tapahtuu.

Vieraan kielen oppikirjanmonet tehtävät

Kieliaineet ovat erittäin vaativia opettaa. Jo lähtöasetelmaon kognitiivisesti vähintäänkin haastava: onhan sekäopetuksen kohteena että sen välineenä kieli. Lisäksi se,mikä mielletään kieltenopetuksen sisällöksi, on hyvinmonitahoinen ja -tasoinen kokonaisuus ja sisältää monen-laisia tietoja ja taitoja. Tämä sisällön monitahoisuus ontyypillistä myös kielen oppikirjoille. Vieraan kielenopetuksen ja oppikirjojen sisältöä voi jäsentää muunmuassa seuraavalla tavalla. (Ks. Allwright 1981.) Itsekohdekieli muodostaa vain yhden osan vieraan kielenopetuksen sisällöstä. Opetus kohdistuu yhtäältä kielenrakenteeseen, kielioppiin, toisaalta ylemmän tason kielen-käyttöä kuvaaviin viestintämalleihin ja kommunikaatio-tapoihin. Toisena opetuksen sisällön osana voidaanerottaa asiasisällöt: kieltä käytettäessä puhutaan taikirjoitetaan aina jostakin. Lisäksi vieraita kieliä opetetaannykyisin paljon nimenomaan temaattisten sisältöjen

530


avulla. Näistä kohdekulttuurin ominaispiirteiden jamaantieteen esittely ovat perinteisesti olleet tavallisimpia,mutta ne näyttävät uusissa materiaaleissa menettäneenasemaansa muille aiheille, muun muassa yhteis-kunnallisesti merkittäviksi katsotuille aiheille, kutenympäristökasvatukselle tai monikulttuurisuudelle jasuvaitsevaisuudelle. Nämä painotusten muutokset voinähdä myös niin, että kulttuurin opettaminen onmuuttanut muotoaan. Kolmanneksi opiskelustrategioidenopetuksesta on tullut osa oppiaineen sisältöä. Monissakielten oppikirjoissa on nykyään esimerkiksi itsearviointi-osioita, ja monet tehtävät on pyritty laatimaan siten, ettäne ohjaavat itsenäiseen, osin opettajasta riippumattomaantyöskentelyyn. Oppikirjoja on myös pyritty laatimaanhakuteosten omaisiksi, jotta oppilaat voisivat palata niihinoppituntien ulkopuolellakin.

Neljänneksi tietynlaiset asenteet voidaan nähdäosana vieraan kielen opettamisen sisältöä: opetuksenjulkilausuttuna tavoitteena voi olla synnyttää positiivisiaasenteita kohdekieltä ja sitä puhuvia kohtaan tai edistääyleisemmällä tasolla suvaitsevaisuutta muita kulttuureitaja ihmisiä kohtaan. Kuitenkin lienee myös selvää, ettäopetettiin asenteita eksplisiittisesti tai ei ja halusimmepatai emme, niitä välittyy aina. Toisin sanoen eksplisiittisensisältönsä ohella opetuksella ja oppikirjoilla on impli-siittinen sisältönsä: se, mikä valikoituu – tai valikoidaan –opetuksen ja oppikirjojen sisällöksi, heijastaa pitkälti

531

VII OPETUKSEN KIELI

valtakulttuurin asenteita ja arvostuksia. Lisäksi yksittäisetoppikirjatekstit ovat aina sitoutuneet tietynlaiseen näkö-kulmaan maailmasta.

Asenteet eivät ole ainoa opetuksen sisältö, jotavälittyy tarkoittamatta ja joka ikään kuin tullaan opetta-neeksi. Ylipäätään se, mitä vieraan kielen luokka-huoneessa voidaan oppia, on enemmän kuin se, mitäsiellä eksplisiittisesti opetetaan. Esimerkiksi opettajan taimuiden oppijoiden kohdekielinen puhe tai oppikirjankohdekielinen ohje, joita ei ole varsinaisesti tarkoitettuoppisisällöksi, ovat nekin vieraan kielen syötettä (input),josta on mahdollisesti jotakin opittavissa. Ilmiön voikuitenkin nähdä huomattavasti laajemmin kuin vainsatunnaisen syötteen osuutena oppitunnin sisältöön.Oppikirja opettaa aina muutakin kuin pelkkää oppi-ainetta: englannin oppikirjan käyttäjä ”oppii” muunmuassa, millaisia taitoja ja tietoja hänen halutaan oppivanja miten, mitä tai millaista englannin kieli on ja mihin sitäkäytetään ja tarvitaan. (Ks. myös Hiidenmaa, 2003.)

Kyse on pohjimmiltaan siitä, mikä oppikirja onkulttuurisena tuotteena. Englannin oppikirja on kauppa-tavaraa, joka tuotteistaa sitä kulttuurista ja kielellistäpääomaa, joksi englannin kieli mielletään; samoin setuotteistaa englannin kielen opiskelun käytäntöjä. Paine-tulla kirjalla yleensä ja oppikirjalla erityisesti on edelleenvahva asema kulttuurissamme, ja siten sillä on valtamääritellä pitkälti, mitä englannin kieli ja sen opiskelu

532


ovat, mistä ne muodostuvat, mikä on oikeanlainenkysymys ja mikä oikeanlainen vastaus. Oppikirja luokit-telee ja nimeää, se jaottelee englannin kielen opiskeluntiettyihin komponentteihin, järjestää sen toiminnallisesti jaajallisesti.

Englannin oppikirjat tutkimuskohteena

Englannin kielen oppikirjoja ja oppimateriaaleja tavalla taitoisella käsittelevää kirjallisuutta on kohtalaisen paljon,joskin tutkimustieto on verrattain sirpaleista. Kirjalli-suuden suuri määrä ei yllätä, kun ottaa huomioon, ettäenglannin kielen opettaminen on suuren luokan kansain-välistä liiketoimintaa, samoin englannin oppimateriaalienkustantaminen. Erilaiset englannin kielen oppikirjat ovatsiis osa monen miljoonan opettajan ja opiskelijan elämääeri puolilla maailmaa, ja oppimateriaalien suunnitteluunja markkinointiin uhrataan paljon vaivaa ja rahaa. Lisäksienglannin kielellä on kiistaton ja kiistanalainen erityis-asema sekä kansainvälisenä maailmankielenä ettäpaikallista kulttuuria värittävänä kielenä monessa maassa.Tämän vuoksi monet tutkijat ovat nähneet tärkeäksitarkastella englannin oppimateriaaleja hyvinkin kriitti-sessä valossa. Kenties samasta syystä hyvin monetenglannin oppikirjoja käsittelevistä tutkimuksista ovatomaksuneet oppikirjojen tarkasteluun kulttuurisen näkö-

533

VII OPETUKSEN KIELI

kulman: jotkut analysoivat kirjojen tapoja opettaakulttuuria, toiset tarkastelevat itse kirjaa ja sen tekstejäkulttuurisina tuotteina ja tietyn kulttuurin osana jailmentymänä.

Englannin kielen asema suomalaisessa yhteis-kunnassa on saanut viime aikoina huomiota. Yleisessäkeskustelussa on oltu huolestuneita suomen kielenmarginaalistumisesta monilla yhteiskunnallisesti tärkeilläelämänalueilla englannin vallatessa asemaa eliitin kielenä(HS 1.9.2003, Hiidenmaa ym.). Akateeminen yhteisö onpuolestaan kantanut kortensa kekoon muun muassalaajoissa tutkimusprojekteissa, jotka valottavat monestanäkökulmasta englannin kielen asemaa suomalaisessayhteiskunnassa ja kulttuurissa; Suomen Akatemia rahoit-taa kahta aiheeseen pureutuvaa projektia, yhtä Jyväskylänyliopistossa, toista Tampereen yliopistossa. Suomalaisistaenglannin oppikirjoista on niukalti laajoja julkaistujatutkimuksia. Maisteritason opinnäytetöitä englanninoppikirjoista sen sijaan on runsaasti, mutta niitä on melkohankala saada yliopistojen laitoskirjastoista. Tärkeän jakauan kaivatun lisän englannin kielen opetusta sekä myösoppikirjoja käsittelevään tutkimukseen toi hiljattain AnnePitkänen-Huhdan (2003) väitöskirjatutkimus, joka tarkas-telee sitä kielellistä vuorovaikutusta, jonka kautta englan-nin kielen luokkahuoneen sosiaalis-kielelliset käytännöttoteutuvat, ja englannin oppikirjan osuutta tässävuorovaikutuksessa. (Tutkimuksesta lisää jäljempänä.)

534


Mitä kulttuuria opetetaan?

Kielen ja kulttuurin yhteen kietoutuminen lienee jokaisellekielenopettajalle selvää, mutta se, mitä tämä lopultatarkoittaa vieraiden kielten opetuksen ja tässä tapauksessaerityisesti oppimateriaalien kannalta, on monitahoisempikysymys – ja englannin kielen kohdalla kenties erityisenmonimutkainen sen kansainvälisen erityisaseman vuoksi.Lukuisat kirjoittajat ovatkin kohdistaneet huomionsaenglannin oppikirjojen kulttuuriseen sisältöön, ja usein seon saanut osakseen voimakastakin kritiikkiä. Kritiikinkohteena on ollut muun muassa se, että kohdekulttuurinaesitetään yksinomaan brittiläinen tai amerikkalainenkulttuuri tai laajemmin angloamerikkalainen kulttuuri.Toiseksi kirjojen kulttuurista sisältöä on arvosteltu siitä,että kohdekulttuuri esitetään hyvin stereotyyppisesti,muun muassa patriarkaalisena ja heteroseksuaalisena. Seei heijasta kuvatun kulttuurin todellista monimuotoi-suutta ja toisaalta on ongelmallista siksi, että esiintyessäänkulttuurisesti tärkeässä institutionaalisessa tekstissä seosaltaan ylläpitää stereotyyppisiä, epätasa-arvoistaviaajatusmalleja. Kolmanneksi kriittisen tarkastelun kohteenaon ollut ei niinkään oppikirjojen kulttuurinen sisältö kuinenglannin oppikirjan ja oppikirjatekstien auktori-teettiasema esimerkiksi sen määrittäjänä, mitä englanninkieli ja sen opiskelu ovat.

535

VII OPETUKSEN KIELI

Kulttuurien kohtaaminen

Englannin oppimateriaalien omaksumat käsitykset kohde-kulttuurista eli opetettavasta kulttuurista ja niiden tavatkuvata sitä ovat siis kirvoittaneet mielipiteitä niintutkijoilta kuin oppimateriaalien käyttäjiltä ja tekijöiltäkin.Joidenkin kirjoittajien mielestä ei esimerkiksi ole lainkaanyksiselitteistä, mikä englantia opetettaessa on kohde-kulttuuri: onhan kyseessä kieli, jota nykyään käytetäänenemmän ei-syntyperäisten puhujien välisessä kanssa-käymisessä lingua francana kuin syntyperäisten ja ei-syntyperäisten puhujien välillä ja johon toistuvastiviitataan erilaisten kansallisten kulttuurien rajat ylittävienelämänalueiden kielenä, kuten ”tieteen kieli”, ”taloudenkieli”, ”teknologian kieli” tai vaikka ”popmusiikin kieli”ja jota sitä paitsi sen syntyperäisetkin puhujat puhuvatmonin, vakiintunein varieteetein (kuten amerikanenglanti,Jamaikan englanti ja Etelä-Afrikan englanti). Muunmuassa näistä syistä moni ei pidä perusteltuna pohjataenglannin kielen oppikirjoja yksinomaan brittiläiseenja/tai amerikkalaiseen kulttuuriin.

Psykolingvistisestä perspektiivistä englanninoppikirjojen kulttuurikuvaa tarkasteleva Cem Alptekin(1993) kritisoi tyypilliseksi katsomaansa englanninoppikirjaa juuri ankkuroitumisesta brittiläiseen tai amerik-kalaiseen kulttuuriin, kustantajan kotimaasta riippuen.Hänen kritiikkinsä kumpuaa käsityksestä, jonka mukaankielen omaksuminen – oli se äidinkieli tai vieras kieli –

536


edellyttää systemaattisen tiedon (kielen rakenteen jasemanttisen järjestelmän tuntemuksen) ja skemaattisentiedon (kielenpuhujalla olevan kulttuuritiedon) yhteensovittamista. Hänen mukaansa tyypillinen englanninoppikirja teksteineen ja tehtävineen perustuu monilleenglannin oppijoille hyvin vieraisiin kulttuurisiinskeemoihin eikä näin edistä englannin kielen omaksu-mista vaan pahimmassa tapauksessa päinvastoin ehkäiseesitä. Tämä ei koske vain oppikirjojen tekstejä, jotkasaattavat lukijalle avautuakseen vaatia angloamerikka-laisen elämänmuodon, sen perinteiden ja arvostustentuntemista ja ymmärtämistä, vaan myös tehtäviä.

Alptekin väittää, että englannin oppimateriaalit janiiden tehtävistö perustuvat usein länsimaisiin kommuni-kointitapoihin juontuvaan keskustelevaan opetustyyliin jasuosivat muun muassa ongelmakeskeisiä tehtävätyyppejä.Tällaiset lähestymistavat ovat kuitenkin joidenkin kulttuu-rien edustajille, jotka ovat tottuneet yksisuuntaisempaanja opettajajohtoiseen opetustyyliin, vieraita ja hämmen-täviä ja siten mahdollisesti hyvinkin vieraannuttavia.Toisen tutkijan (Gray, 2000) haastattelemat, ulkomailla(mm. Pohjois-Afrikassa) työskennelleet brittiläisetenglanninopettajat valittivat niin ikään käyttämiensämateriaalien paikoittaista etnosentrisyyttä ja kulttuuristaepäsopivuutta. Joku esimerkiksi totesi islaminuskoistenopiskelijoidensa olleen hämmentyneitä kohdatessaanbrittiläisiä juomatapoja kuvaavan tekstin. Moni haasta-

537

VII OPETUKSEN KIELI

teltu opettaja koki materiaalien ongelmaksi paitsi niidenanglosentrisyyden myös sen, että isobritannialainenkulttuuri esitetään karikatyyrimaisesti tai äärimmäisenstereotyyppisesti.

Oppikirjojen etnosentrisyyden on katsottu voivanaiheuttaa hämmennystä ja väärinymmärryksiä ja sitenpahimmassa tapauksessa haitata kielen opiskelua. Peda-gogisen epätarkoituksenmukaisuuden lisäksi kirjojenetnosentrisyydellä on nähty olevan myös ideologinenulottuvuus. Angloamerikkalaisen kulttuuri-imperialismin(mukaan lukien kielellinen imperialismi) kritiikillä onvankat perinteet. Tämä kritiikki koskettaa myös englanninoppikirjoja, jotka voi nähdä yhtenä englannin kielenleviämisen ja levittämisen keskeisistä välineistä(Phillipson, 1992; Pennycook, 1994; Colebrook, 1996).Englannin kielen oppimateriaaleja onkin arvosteltu siitä,että angloamerikkalainen kulttuuripiiri arvostuksineenesitetään ikään kuin normina, jota vasten muunlaisetkulttuurit asemoidaan. Kritiikkiä on esitetty myös sitäkohtaan, että teksteiltään ja tehtäviltään angloamerikka-laiseen kulttuuriin tiukasti sidotut oppimateriaalitasettavat syntyperäisen puhujan etuoikeutettuun normin-määrittäjän asemaan. Näiden kriitikoiden mukaan tähänei ole perusteita, sillä englannin kielen levinneisyys jamonimuotoisuus tekevät siitä ikään kuin kaikkienomaisuutta.

538


Mikä sitten neuvoksi? Ratkaisuksi edellä kuvat-tuihin ongelmiin on esitetty muun muassa kohdekult-tuurin uudelleenmäärittelyä: englannin asema kansain-välisenä kielenä mahdollistaa sen, että kohdekulttuurinavoidaan nähdä maantieteellisesti neutraalit kulttuurisetareenat, kuten vaikkapa populaariviihteen tai tieteenmaailma, joissa englannin kielellä on keskeinen asema jajoihin oppijoilla on runsaasti kosketuspintoja. Tähänsuuntaan ns. globaalit eli kansainväliseen levitykseentarkoitetut englannin oppikirjasarjat ovatkin olleetmenossa. (Tämäkään ei ole aivan ongelmaton käsitysoppikirjasta, mutta siitä enemmän tuonnempana.) Toisena– joskaan ei edellistä vaihtoehtoa pois sulkevana –ratkaisuna on ehdotettu, että vieraan kielen oppi-materiaalit sisältäisivät ”käsitteellisiä siltoja” lähtö- jakohdekulttuurien välillä vaikkapa kulttuurienvälisenvertailun muodossa tai että oppikirjat sovitettaisiinsuuremmassa määrin paikallisiin kulttuurisiin skeemoi-hin. Tällaista ”lokalisointia” eli tietyn kirjasarjan osittaistamuokkaamista kohdemarkkinoiden mukaisesti on globaa-leissa englannin oppikirjoissa harrastettukin. Kohde-maassa paikallisesti tuotetut materiaalit ovat tietenkintässä suhteessa etulyöntiasemassa, niin myös suomalai-sissa kouluissa käytetyt materiaalit, jotka ovat yleensäsuomalaisten kustantajien tuottamia. Suomalaiset eng-lannin oppimateriaalit ovat paitsi kaksikielisiä myösaiheiltaan ja teksteiltään pitkälti tavallisen suomalais-

539

VII OPETUKSEN KIELI

nuoren näkökulmasta laadittuja. Ilmeisiä esimerkkejäpaikallisuudesta ovat suomalaista yhteiskuntaa ja kult-tuuria usein ulkomaalaisen näkökulmasta katsottunakäsittelevät tekstit sekä Teemu Selänteen ja KaritaMattilan kaltaisia kansainvälisen menestyksen ikonejakuvaavat tekstit.

On toki huomattava, että paikallisuus ei ole taeetnosentrisyyttä vastaan: tuloksena voi tietenkin olla yhtälailla paikallisen kulttuurin monimuotoisuuden häivyt-tävä, valtakulttuurin arvoja, asenteita ja elämänmuotoailmentävä kokonaisuus. Siitä huolimatta ei voi ollatoteamatta, että suomalaiset oppikirjojen käyttäjät ovaterityisasemassa suhteessa monien muiden maidenenglannin opettajiin ja opiskelijoihin käyttäessään lähesyksinomaan suomalaisten kustantamoiden tuottamiaenglanninkirjoja. On mielenkiintoista nähdä, mitä tulevatvuodet tuovat tullessaan; globaali englannin oppikirja voihyvinkin alkaa vallata alaa myös Suomessa. Suomalaisillaoppikirjantekijöillä saattaakin olla yhdestoista hetkiosoittaa vahvuutensa suurten kansainvälisten kustantajienmateriaaleihin nähden.

Oppikirja tasa-arvonäkökulmasta katsottuna

Oppikirjojen kulttuurinen sisältö on kiinnostuksen koh-teena myös tutkimuksissa, jotka tarkastelevat oppikirja-tekstejä tasa-arvon näkökulmasta. Lukuisat tutkijat ovatkartoittaneet englannin oppikirjojen tapoja käsitellä naisia

540


ja etnisiä tai seksuaalisia vähemmistöjä. He ovattarkastelleet esimerkiksi kirjojen tuottamia miesten janaisten rooleja ja vähemmistöjen näkyvyyttä tainäkymättömyyttä. Tämäntyyppiset kulttuuriset mallitesiintyvät teksteissä melko implisiittisinä eivätkä ne oleosa kirjojen eksplisiittistä kulttuurista antia, mutta juurisiitä syystä tutkijat ovat pitäneet erityisen tärkeänä”paljastaa”, mitä tekstit oikeastaan tulevat sanoneeksi taiopettaneeksi ja kuinka ne usein uusintavat yhteis-kuntamme epätasa-arvoistavia ajatusmalleja ja kulttuu-risia stereotypioita.

Erityisen usein tarkastelun kohteena ovat olleetsukupuolistereotypiat ja naisten roolin rakentuminenoppikirjoissa. Oppikirjojen sukupuolittuneisuuden tutki-muksella onkin pitkät perinteet; kiinnostus aiheeseen oliseurausta feministisen liikkeen esiinmarssista jafeministisen näkökulman omaksumisesta myös tieteel-liseen tutkimukseen 1970-luvulla (ks. Sunderland ym.,2001). Aiemmat tutkimukset olivat tyypillisesti sisällön-analyysejä, jotka tarkastelevat tekstien temaattista sisältöä.Nämä analyysit osoittivat muun muassa, että miehetolivat oppikirjateksteissa yliedustettuna, esiintyivät naisiaarvovaltaisemmissa ja monipuolisemmissa ammatillisissarooleissa ja että sekä miehet että naiset esitettiin hyvinstereotyyppisesti. Sittemmin alettiin tehdä myös kieli-tieteellisiä analyysejä ja havaittiin esimerkiksi, ettäoppikirjojen dialogeissa miehet aloittivat puheen naisia

541

VII OPETUKSEN KIELI

useammin, puhuivat enemmän ja ilmensivät suurempaamäärää puherooleja ja että naisiin liitetyt verbit heijas-telivat stereotyyppisiä käsityksiä naisista. Sunderland ym.(2001) sanovat, että kun vielä parin vuosikymmenentakaiset tutkimukset joutuivat toteamaan tyypillisenenglannin oppikirjan räikeän seksistiseksi, nykykirjat ovatnais- ja mieskuviltaan hyvinkin tasa-arvoisia; jotkinoppikirjat on tietoisesti laadittu niin, että niiden toivotaanolevan tasa-arvoistavia.

Kohti ”poliittisesti korrektia”oppikirjaa?

Kuten sanottu, nykyisistä englannin oppikirjoista eikarkeita kulttuurisia stereotypioita juuri löydy. Oppikirja-tutkijoiden kritiikillä on voinut olla osansa tässäkehityskulussa, mutta merkittävämpi osuus lienee ollutyleisellä huomion kiintymisellä kielenkäytön mahdollisiintasa-arvoistaviin ja epätasa-arvoistaviin vaikutuksiin,toisin sanoen kielenkäytön ”poliittiseen korrektiuteen” taiepäkorrektiuteen. Tietysti yritys varoa stereotypioita jaepäasiallista tai epäsopivaa kielenkäyttöä on kaventanutoppikirjatekstien laatijoiden liikkumavaraa. Colebrook(1996) väittää, että pysyäkseen ikään kuin turvallisillavesillä oppikirjantekijän vaihtoehtoina ovat triviaalit,”hassut” tekstit, jotka kenties sijoittuvat kuvitteelliseen

542


maailmaan, tai ”neutraalit”, asiapitoiset ja asialliset tekstit,jotka tyypillisesti käsittelevät tärkeinä pidettyjä yhteis-kunnallisia kysymyksiä. Jokseenkin samassa hengessäGray (2001) toteaa, että englannin oppikirjojen – etenkinglobaalien oppimateriaalien – laadintaa säätelee kaksiperiaatteetta, tasa-arvoisuuden (inclusivity) ja kulttuurisensoveliaisuuden (appropriacy) periaatteet, joista tasa-arvoisuuden periaate viittaa pyrkimykseen kuvata naisia(ja esimerkiksi seksuaalisia ja etnisiä vähemmistöjä) sekäyhdenvertaisesti että yhdenvertaisina ja kulttuurisensoveliaisuuden periaate puolestaan pyrkimykseen välttääpoliittisesti ja kulttuurisesti epäsopivina tai arkaluontei-sina pidettyjä aiheita. Osin tällaisten oppikirjantekijöidentoimintaa ohjaavien reunaehtojen tuloksena on syntynytenglannin oppikirjasukupolvi, joka on aihevalikoimaltaanhämmästyttävän yhdenmukainen ja maantieteellisestineutraali.

Oppikirjojen pyrkimys kaikinpuoliseen korrektiu-teen perustuu varmasti pitkälti taloudellisiin näkökohtiin:myydäkseen mahdollisimman laajalle asiakaskunnalle onkirjojen oltava ”hyväksyttäviä”. Vähemmän kyynisestiasiaa tarkasteltaessa voi ilmiössä havaita myös toisenpuolen. Englannin oppikirjoissa viime vuosikymmentenaikana tapahtunutta kehitystä voisi luonnehtia niin, ettäeksplisiittisen kulttuuritietouden tilalle ovat tulleet muutaiheet: vieraita kieliä opetetaan moninaisten tärkeiksi taikiinnostaviksi katsottujen teemojen kautta ja kielitaidon

543

VII OPETUKSEN KIELI

lisäksi vieraiden kielten opetuksella katsotaan olevanmuitakin taidollisia tavoitteita, kuten vaikka tehokkaidenopiskelustrategioiden omaksuminen. Näin ollen vieraankielen oppikirjalla nähdään olevan suorastaan hämmäs-tyttävän suuret mahdollisuudet vaikuttaa myönteisestikäyttäjiensä valmiuksiin yhteiskunnan jäseninä. (Ja ker-toohan oppikirjojen kritiikkikin uskosta oppikirjojenkykyyn vaikuttaa käyttäjiinsä.) Lisäksi on syytä muistaa,että institutionaalisina teksteinä oppikirjat heijastelevatyleisiä käsityksiä kouluopetuksen ja kasvatustyön pää-määristä ja sisällöistä ja että esimerkiksi kansallisetopetussuunnitelmat vaikuttavat oppikirjojen sisältöihin.

Yleisimpiä teemoja niin suomalaisissa kuinglobaaleissa englannin oppikirjoissa on ympäristönsuojeluja siihen liittyvät aiheet. Tämä ei sinänsä yllätä, silläympäristökasvatuksella on tärkeä asema yli oppiaine-rajojen kulkevana läpäisyaineena niin Suomen koulu-laitoksessa kuin myös muualla. Jacobs ja Goatly (2000)havaitsivat tutkimuksessaan, joka kohdistui vuoden 1990jälkeen julkaistuihin kansainväliseen levitykseentarkoitettuihin englannin kielen oppikirjoihin, että melkosuuressa osassa kirjojen tehtävistä oli ympäristö-kasvatuksellista sisältöä. Osa tehtävistä oli lisäksitutkijoiden mukaan ”aktivoivia”, eli ne kannustivatopiskelijoita osallistumaan ympäristönsuojeluunkonkreettisesti, vaikkapa kirjoittamalla vetoomuskirjeenviranomaisille tai poliittisille päättäjille. Nuorille sun-

544


natuissa englannin oppimateriaaleissa nuorten elämää jaelämänvaihetta sivuavat aiheet ovat myös hyvin keskeisiä.Esimerkiksi ystävyyttä ja erilaisuuden kunnioittamista taiterveellisiä ruokailutapoja käsittelevät tekstit tarjoavatmahdollisuuden keskusteluun esimerkiksi koulukiusaa-misesta tai syömishäiriöistä.

Arvokkaana pidetyn tiedon ja toivottavinapidettyjen asenteiden lisäksi sekä monet kirjojen tekijätettä tutkijat ovat kohdistaneet huomionsa siihen, millaisiavalmiuksia oppikirjat ja erityisesti niiden tehtävistöantavat myöhempiä opintoja ja työelämää varten. Monetkielten oppikirjat ovat sisällyttäneet mukaan itsearviointi-osioita, ja opettajan oppaissa annetaan ohjeita esimerkiksioppilaiden tiedonhankinta- ja yhteistyötaitoja kehittävänyhteistoiminnallisen oppimisen organisointiin.

Lesikin (2001) tutki englantia toisena kielenäopiskeleville tarkoitettujen kielioppikirjojen tehtäviä. Hänpyrki selvittämään tehtäviä analysoimalla, millä tavoin jamissä määrin opiskelijat voivat kontrolloida omaaopiskeluaan ja – sen seurauksena – millaisiin työtehtäviinheidän oppimateriaaleista omaksumansa työtavat jaopiskelustrategiat voisivat antaa valmiuksia. Lesikintarkastelee kutakin tehtävää sen kannalta, kuinka paljon jamillaista päätäntävaltaa tai millaisia mahdollisuuksiakontrolloida työskentelyään oppijalla on tehtävää suorit-taessaan. Hän toteaa analyysinsä perusteella, ettätutkimuksen kohteena olleet oppikirjat eivät anna juuri

545

VII OPETUKSEN KIELI

mahdollisuuksia opiskelijoille kontrolloida omaa oppimis-taan: kirjat ohjaavat opiskelijoita pääasiassa oikeidenvastausten tuottamiseen. Kaiken kaikkiaan kirjat edes-auttavat Lesikinin mukaan enimmäkseen sellaistentaitojen kehittymistä ja omaksumista, jotka soveltuvatkeskiluokkaiseen valkokaulustyöhön mutta eivät harjaan-nuta luovaa ongelmaratkaisua tai itsenäistä ajattelua, jotkaovat keskeisiä taitoja ylemmille sosioekonomisilleryhmille tyypillisiksi katsotuissa ammateissa.

Niin toivottava ja rohkaiseva kehityskulku kuinkirjojen korrektiuspyrkimys periaatteessa onkin, sitäkohtaan on esitetty myös varauksia. Gray (2001)esimerkiksi viittaa haastattelemiensa englanninopettajiennäkemyksiin ja kokemuksiin ja toteaa, että vaikka moniopettaja on huojentunut esimerkiksi karkeiden sukupuoli-stereotypioiden poistumisesta, globaalien englanninoppikirjojen sisällön neutraalistamisella on ollut myössellainen paradoksinen seuraus, että teksteistä on tullutniin yleismaailmallisia, kontekstittomia, ”hajuttomia jamauttomia”, etteivät ne tunnu opiskelijoista omakohtai-silta eivätkä kirvoita heissä mielipiteitä, tunteita,kysymyksiä, jotka osaltaan auttaisivat kielen opiskelua.Jacobs ja Goatly puolestaan siteeraavat opettajia, joidenmielestä ympäristökysymykset ja muut yhteiskunnallisetaiheet saavat liikaa painoarvoa kielten opetuksessa jaoppimateriaaleissa: joidenkin mielestä tämä vie huomionpois ”itse asiasta” eli kielen opetuksesta, toiset taas

546


valittavat, että opiskelijat menettävät kiinnostuksensatärkeisiin kysymyksiin niiden ylitarjonnan ja pakkosyötönvuoksi. Jacobs ja Goatly itse kuitenkin painottavatkoulutuksen vastuuta ja velvollisuutta käyttää hyväkseenkaikki mahdollisuudet yrittää vaikuttaa opiskelijoidenasenteisiin esimerkiksi ympäristönsuojelua kohtaan. Hevetoavat muun muassa kriittisen kielentutkimuksenperusoletukseen, jonka mukaan arvovapaita ja neutraalejatekstejä ei ole vaan kaikki tekstit ovat enemmän taivähemmän sitoutuneita tiettyihin näkökulmiin: opetettiinkieliä sitten millaisten tekstien avulla tahansa, niillä onaina ideologinen sisältönsä. Miksei siis valita, minkäideologian mukaan opetetaan?

Colebrook (1996) tarkastelee asiaa hieman toiseltakannalta. Vaikka esimerkiksi juuri ympäristönsuojelulienee arvo, johon lähes kenen tahansa on suhteellisenhelppo sitoutua (ja sellaisia on toki muitakin), hän pitääperiaatteessa ongelmallisena käsitystä, jonka mukaanoppikirjantekijä voisi määritellä, mikä on kulttuurisestihyväksyttävää ja mikä epähyväksyttävää, mitkä suosi-teltavia asenteita ja mitkä eivät. Hänen mukaansaoppikirjojen näennäinen neutraalius ei ratkaise kulttuu-risen epäsopivuuden ongelmaa vaan pahimmassatapauksessa vain lakaisee sen maton alle. Hiukankärjistäen Colebrookin argumentin voisi tiivistää seuraa-vasti: asian ydin ei ole yksinomaan tekstin sisällössä vaansiinä statuksessa, jonka sisältö saa esiintyessään

547

VII OPETUKSEN KIELI

oppikirjassa. Näin ollen kenties tärkeämpää – ja realisti-semmin toteutettavissa – kuin tuottaa kulttuurisestisoveliaita oppikirjoja on se, että opettajat ja oppijat ovattietoisia tai tulevat tietoisiksi siitä, mikä asema oppikirjallaon kulttuurisena tuotteena. Moni oppikirjoja tarkastelluton ylipäätään sitä mieltä, että pelkän kirjan tarkastelunsijaan tai ohella tulisi kohdistaa huomio siihen, mitäkirjalle tapahtuu luokkahuoneessa.

Oppikirja luokkahuoneessa

Joidenkin oppikirjoihin ja oppikirjateksteihin kohdis-tuvien analyysien heikkoutena voi pitää sitä, että neimplisiittisesti perustuvat siihen ajatukseen, että oppikirjaja oppikirjateksti säätelevät pitkälle sitä, miten niitäkäytetään ja tulkitaan. Tällainen oletus on kuitenkinongelmallinen, ja yhä useammat oppikirjatutkijat peräävätempiirisiä tutkimuksia, jotka pureutuvat oppikirjojenkäyttötapoihin ja -konteksteihin.

Anne Pitkänen-Huhdan väitöskirja valaisee hyvintapoja, joilla oppikirjaa käytetään suomalaisessa koulussaenglannin opetuksessa, sekä niitä merkityksiä, joita kirjaluokkahuoneessa saa. Tutkimuksesta käy selville, ettäoppikirjalla on englannin tunnilla hyvin keskeinen rooli:kirjan käsittely sekä verbaalisesti että fyysisesti muodostaasuuren osan oppitunnin toiminnasta. Pitkänen-Huhdan

548


tutkimus tuntuisi osin tukevan Colebrookin näkemyksiä:Pitkänen-Huhta toteaa, että kirjalle annetaan useinauktoriteettiasema muun muassa oikeiden vastausten jatunnin sisällön lähteenä, ja kirjaa kunnioitetaan niinpaljon, että opetuskeskustelussa pysytään tiukasti kirjantekstissä, sanavalintoja myöten. Pitkänen-Huhta kuitenkinpainottaa, että oppikirjan käyttäjillä on päätäntävaltaakirjan käytön suhteen: vaikka kirja antaisi toiminnallekehyksen vaikkapa tehtävän muodossa, kirjan käyttäjät –opettaja mutta myös oppilaat – päättävät, miten ja minkäverran kirjan ohjeita noudatetaan.

Muutamat muut tutkijat ovat tarkastelleetenglannin oppikirjojen käyttöä lähtökohtanaan sentyyp-piset oppikirjojen sisällön kritiikit, joita yllä kuvattiin(Gray, 2000; Sunderland ym., 2001). Nämä tutkimuksettuntuisivat viittaavan siihen, että oppikirja ei säätele omaavastaanottoaan vaan että opettajalla on suuri vaikutussiihen, millaisena oppikirjan sisältö oppijoille välittyy.Gray (2000) kirjoittaa kyselytutkimuksesta, jolla hänselvitti englannin opettajien ongelmallisiksi kokemiaoppikirjatekstien kulttuurisia sisältöjä sekä heidäntapojaan käsitellä niitä opetustilanteessa. Tässä pieni-muotoisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että opettajatmuokkasivat ja mukauttivat oppikirjojen sisältöä monintavoin, varsinkin jos he katsoivat jonkin aineksen ongel-malliseksi tai opiskelijoilleen epäsopivaksi. Tavallinentapa käsitellä ongelmallisiksi koettuja sisältöjä oli jättää ne

549

VII OPETUKSEN KIELI

käsittelemättä. Sunderland ja hänen tutkijakollegansa(2001) puolestaan analysoivat luokkahuonetilanteita,joissa käsiteltiin tutkijoiden sukupuolittuneiksi luokit-telemia vieraan kielen oppikirjatekstejä. He totesivat, ettäoppikirjateksti voi saada luokkahuoneessa kovin poik-keavia tulkintoja siitä, mitä oppikirjantekijä on tarkoit-tanut tai mitä voisi päätellä pelkän oppikirjatekstinperusteella. Yhdessä tapauksessa opettaja vesitti tasa-arvoistavaksi tarkoitetun oppikirjatekstin tekstiin orient-toivan keskustelun aikana johdattelemalla oppilaatkeskusteluun, joka heijasteli hyvin vanhakantaisia jastereotyyppisiä käsityksiä sukupuolirooleista. Toisaaltajoissakin muissa tapauksissa opettajat kyseenalaistivatepätasa-arvoistavan tekstin ja käänsivät asian hyödykseennostamalla oppikirjatekstien sukupuolistereotypiat ekspli-siittisesti keskustelun aiheiksi.

Lopuksi

Oppikirjatutkimuksen kenttää voi jakaa monella eritavalla. Yksi ulottuvuus, jolla eri tutkimukset eroavattoisistaan, on se, ovatko ne selvästi normatiivisia vai eivät,toisin sanoen, ottavatko ne selvästi kantaa siihen, millaisiaoppikirjojen tulisi olla, vai eivät. Normatiivisia tai eivät,jokaisen oppikirjatutkimuksen voisi kuitenkin toivoaolevan jollain tapaa hyödyllinen oppikirjojen käyttäjille tai

550


niistä muuten kiinnostuneille. Tutkimukset, jotka kohdis-tuvat joihinkin oppikirjojen puutteisiin ja esittävät selkeitäkorjaus- tai muutosehdotuksia, löytänevät oikean osoit-teen oppikirjantekijöiden tai kustantajien työpöydällä.Oppikirjoja kuvailevat ja niiden olemusta selittävättutkimukset voivat puolestaan olla antoisia oppikirjojenkäyttäjille, ennen muuta opettajille, joilla harvoin onmahdollisuus vaikuttaa oppikirjojen tekoprosessiin.Tämäntyyppiset tutkimukset voivat tavallaan olla mallinaoppikirjojen kriittisestä lukutavasta ja parhaimmassatapauksessa lisätä opettajan ymmärrystä yhdestä hänentärkeimmistä työvälineistään tai ainakin tuoda siihenuuden näkökulman. Monilla yliopistojen kielten laitoksillajärjestetään oppikirja-analyysin kursseja. Tällaiset kurssitovat tärkeitä siksi, että ne harjaannuttavat mahdollisettulevat opettajat tarkastelemaan kriittisesti paitsi oppi-kirjoja myös oppikirjatutkimuksia, näkemään niidentaustaoletukset ja lähtökohdat ja arvioimaan niiden antiaomalta kannaltaan.

Eivät vain tekstit vaan myös kokonaiset kieletkantavat mukanaan erilaisia merkityksiä ja ovat kiinnit-tyneet tiettyihin kulttuurisiin ja poliittisiin konteksteihin.Nämä merkitykset ja kontekstit vaikuttavat väistämättäkyseisten kielten opetuksen reunaehtoihin. Suomalainenruotsin kielen opettaja ei voi sulkea korviaan pakkoruotsi-keskustelulta, englannin opettaja taas ei voi jättää huomi-otta englannin kieleen liittyviä moninaisia merkityksiä,

551

VII OPETUKSEN KIELI

sen kansainvälistä asemaa ja siitä käytävää keskustelua.Englannin kielen opettamisen haastavuutta (mm. suhtees-sa muihin Suomen kouluissa opetettaviin kieliin) lisänneeentisestään se, että englannin tunnin lisäksi oppilaatkohtaavat englannin kielen ja usein myös käyttävät sitämonissa muissa yhteyksissä. Oppilaiden näkemysenglannin kielestä voi siis poiketa paljonkin kouluopetuk-sen ja oppikirjojen määritelmästä. Lähes jokainen englan-nin opettaja lienee myös tavannut koko joukon oppilaita,jotka tietävät, että ”kaikkihan englantia osaavat!”

552

KIRJALLISUUTTA

ALLWRIGHT, RICHARD. 1981. What do we want teachingmaterials for? ELT Journal 16:1, 5–18.

ALPTEKIN, CEM. 1993. Target-language culture in EFL materials.ELT Journal 47:2, 136–143.

COLEBROOK, RICHARD. 1996. Semiotics and the EFL textbook.Esitelmä AILA-konferenssissa.

GRAY, JOHN. 2000. The ELT coursebook as a cultural artefact:how teachers censor and adapt. ELT Journal 54:3, 274–283.

GRAY, JOHN. 2001. The global coursebook in English LanguageTeaching. Teoksessa David Block ja Deborah Cameron(toim.) Globalization and Language Teaching. London:Routledge, 151–167.

HIIDENMAA, PIRJO. 2003. Suomen kieli – who cares? Helsinki:Otava.


HIIDENMAA, PIRJO, SIRKE LOHTAJA, SABAH SAMALEDTIN ja RISTOTAINIO. 2003. Eliitti puhuu englantia, rahvaalle jääsuomi. Helsingin Sanomat 1.9.2003.

JACOBS, GEORGE ja ANDREW GOATLY. 2000. The treatment ofecological issues in ELT coursebooks. ELT Journal 54:3,256–264.

LESIKIN, JOAN. 2001. Potential Student Decision Making inAcademic ESL Textbooks. Linguistics and Education 12:1,25–49.

PENNYCOOK, ALASTAIR. 1994. The Cultural Politics of English asan International Language. London: Longman.

PHILLIPSON, ROBERT. 1992. Linguistic Imperialism. Oxford:Oxford University Press.

PITKÄNEN-HUHTA, ANNE. 2003. Texts and Interaction: LiteracyPractices in the EFL Classroom. University of Jyväskylä.Jyväskylä Studies in Languages 55.

SUNDERLAND, JANE, MAIRE COWLEY, FAUZIAH ABDUL RAHIM,CHRISTINA LEONZAKOU ja JULIE SHATTUCK. 2001. Frombias ”in the text” to ”teacher talk around the text”. Anexploration of teacher discourse and gendered foreignlanguage textbooks. Language and Education 11:3, 251–286.

LISÄÄ KIRJALLISUUTTA

GRAY, JOHN. 2010. The Construction of English. Culture,Consumerism and Promotion in the ELT Global Coursebook.Palgrave Macmillan.

553

VII OPETUKSEN KIELI

GRAY, JOHN (toim.). 2013. Critical Perspectives on LanguageTeaching Materials. Palgrave Macmillan.

HARWOOD, NIGEL (toim.). 2014. English Language TeachingTextbooks: Content, Consumption, Production. PalgraveMacmillan.

KAUPPINEN, MERJA, JOHANNA SAARIO, ARI HUHTA, ANNAKERÄNEN, MIINA-RIITTA LUUKKA, SARI PÖYHÖNEN, PEPPITAALAS ja MIRJA TARNANEN. 2010. Kielten oppikirjattekstimaailmaan ja -toimintaan sosiaalistajina. TeoksessaMikel Garant, Irmeli Helin ja Hilkka Yli-Jokipii (toim.)Kieli ja globalisaatio – Language and Globalization. AFinLAYearbook 2008. Jyväskylä: Soveltavan kielitieteenyhdistys.

KOPPEROINEN, ANNE. 2011. Accents of English as a linguafranca: A study of Finnish textbooks. International Journalof Applied Linguistics 2:1, 71–93.

SALLA LÄHDESMÄKI. 2009. Intertextual analysis of Finnish EFLtextbooks: Genre embedding as recontextualization.Teoksessa Charles Bazerman, Adair Bonini ja DéboraFigueiredo (toim.) Genre in a Changing World. WestLafaytte, IN: Parlor Press, 375–392.

KIRJOITTAJASTA

SALLA LÄHDESMÄKI työskentelee englannin kielen lehtorinaKartanon yhtenäiskoulussa Järvenpäässä.

554

Sivu Kuvateksti(n alku) [tai kuvan kuvaus] Käyttöoikeus Tekijä Lähde13 Maailman kartta vuodelta 1689 PD https://commons.wikimedia.org/wiki/File:World_Map_1689.JPG23 Englannin kartta vuodelta 1695. PD https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Robert_Morden_-_Britannia_Saxonica.jpg45 [English as Official Language(v2)] CC BY-SA 3.0 Woodennature https://commons.wikimedia.org/wiki/File:English-as-Official-Language(v2).png49 Liike Münchenin lentokentällä. Kirjoittajan kuva Päivi Pahta Päivi Pahta62 Loton juhlaviikkokampanja. Jyväskylä 20 Kirjoittajan kuva Päivi Pahta Päivi Pahta72 Helsingin metron 25-vuotisjuhlakampan Kirjoittajan kuva Päivi Pahta Päivi Pahta

104 John Caius (1510-1573) CC BY 4.0 Wellcome Images https://wellcomecollection.org/works/ysc6j48r105 Francis Baconin Novum Organum -teoks CC BY 4.0 Wellcome Images https://wellcomecollection.org/works/g9sjnwf8107 Francis Bacon (1561-1626) CC BY 4.0 Wellcome Images https://wellcomecollection.org/works/trskv7aw108 Sir Isaac Newton (1710) CC BY 4.0 Wellcome Images https://wellcomecollection.org/works/s478yybr112 Kuvitusta William Harveyn verenkiertoa CC BY 4.0 Wellcome Images https://wellcomecollection.org/works/fw64t8k2116 John Caiuksen "sweating sickness" -taut CC BY 4.0 Wellcome Images https://wellcomecollection.org/works/py6ectgv129 [Roscoe Texas wind turbine and windmi CC BY 2.0 James Wade https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Roscoe_Texas_wind_turbine_and_windmill_301403953_f96a9d5757_o.jpg141 Kartta 1 Taittajan piirtämä kuva Aatu Liimatta Taittajan piirtämä, pohjana Survey of English Dialects141 Kartta 2 Taittajan piirtämä kuva Aatu Liimatta Taittajan piirtämä, pohjana Chambers & Trudgill142 Kartta 3 Taittajan piirtämä kuva Aatu Liimatta Taittajan piirtämä, pohjana Trudgill 1999151 [Prince Charles 2012] CC BY-SA 2.0 Dan Marsh https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Prince_Charles_2012.jpg164 Julie Andrews ja Rex Harrison My Fair La PD https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Julie_Andrews_Rex_Harrison_My_Fair_Lady.JPG178 Daniel Defoe (1660-1731) CC BY-NC-ND 3.0 National Portrait Gallery https://www.npg.org.uk/collections/search/portrait/mw01776180 Jonathan Swift (1667-1745) CC BY-NC-ND 3.0 National Portrait Gallery https://www.npg.org.uk/collections/search/portrait/mw06171182 Samuel Johnson (1709-1784) CC BY-NC-ND 3.0 National Portrait Gallery https://www.npg.org.uk/collections/search/portrait/mw03491199 Sean Connery ja Tania Mallet Goldfinge CC BY 4.0 https://en.wikipedia.org/wiki/File:ETH-BIB_Goldfinger_1964_%E2%80%93_Com_C13-035-007.jpg 207 [Harald-sarjakuva] © King Features Syndicate BULLS PRESS Kustantajan lupa237 Ormulum-tekstin alku PD Kirjasta R.M. White & Robert Holt (1878), The Ormulum , p. 121. OUP.239 Sivu John Hartin An Ortography -teokses© OUP 1957 Kirjasta E.J. Dobson (1957), English Pronunciation 1500-1700, p. 122. OUP.271 [Skeittaaja] PD Victor Erixon https://unsplash.com/@victorerixon278 [Texting closeup] CC BY 2.0 BuzzFarmers https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Texting_closeup.jpg286 [Young people texting on smartphones CC0 1.0 Tomwsulcer https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Young_people_texting_on_smartphones_using_thumbs.JPG290 [22-pistepirkko - Ilosaarirock 2008] CC BY-SA 3.0 Tuomas Vitikainen https://commons.wikimedia.org/wiki/File:22-Pistepirkko_-_Ilosaarirock_2008.jpg297 [Laura Närhi - Ilosaarirock 2011] CC BY-SA 3.0 Tuomas Vitikainen https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Laura_N%C3%A4rhi_-_Ilosaarirock_2011_7.jpg302 [Roxette at the Beacon, September 2012CC BY-SA 3.0 Dmitry Avdeev https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Roxette_at_the_Beacon,_September_2012.jpg317 [Teenager] CC0 1.0 https://pxhere.com/en/photo/1087303327 [Big Ben] CC BY-SA 3.0 Kiruba Arumugam https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Bigben3.JPG328 [Viivi ja Wagner -sarjakuva] © Juba 1999 Kustantaja330 [Viivi ja Wagner -sarjakuva] © Juba 1999 Kustantaja333 [Baby Blues -sarjakuva] © Baby Blues Partnership. Distributed by King Featur Kustantaja345 [Merenneito] PD Löytyy useilta vapaasti käytettävien leikekuvien sivustoilta.350 Elisabet I CC BY-NC-ND 3.0 National Portrait Gallery https://www.npg.org.uk/collections/search/portrait/mw02070365 [Graffiti] CC BY-SA 2.0 kissy kissy https://www.flickr.com/photos/51035765547@N01/1077946375 [Hartwallin virvoitusjuomien mainos vuo PD https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Fabrik_f%C3%B6r_tillverkning_af_artificiella_mineralvatten_och_l%C3%A4skdrycker_1886.png379 [Ankkuri Kemi 1989] CC0 1.0 Estormiz https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Ankkuri_Kemi_1989.jpg387 [Times Square Night] CC BY-SA 4.0 chensiyuan https://commons.wikimedia.org/wiki/File:1_times_square_night_2013.jpg396 Reutersin sähkelistaus Kirjoittajan kuva Maija Stenvall Maija Stenvall398 AP:n sähkelistaus Kirjoittajan kuva Maija Stenvall Maija Stenvall400 Erkki Toivanen tutkii uutisprinttejä CC BY 4.0 YLE YLE402 [Fourth of July Fireworks] CC BY 2.0 Jeremy Nicholson https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Fourth_of_July_Fireworks_(3691450565)_(2).jpg405 [Presidential Palace Finland Independen CC BY-SA 3.0 Htm https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Presidential_Palace_Finland_Independece_day_2011.jpg416 Kuva 1 [Document] (Tyhjä) CC BY 3.0 Jamison Wieser https://thenounproject.com/term/document/968522/416 Kuva 1 [Document] (Tekstiä) CC BY 3.0 Jamison Wieser https://thenounproject.com/term/document/5873/421 Esimerkkikatkelma Kirjoittajan kuva Jukka Tyrkkö Kuvakaappaus hypertarinasta437 Beowulf -runon käsikirjoituksen alku PD https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Beowulf_Cotton_MS_Vitellius_A_XV_f._132r.jpg437 Sigurd tappaa lohikäärme Fáfnirin PD https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Sigurd_and_Fafnir_(1906).jpg439 J.R. Skeltonin näkemys Grendelistä (190 PD https://commons.wikimedia.org/wiki/File%3AStories_of_beowulf_grendel.jpg444 Tove Janssonin kansikuva Tolkienin Hob © Tammi Alkuperäistä lähdettä ei enää saatavilla.448 Kullervon Kirous (Akseli Gallén-Kallela 1 PD https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Gallen_Kallela_Kullervos_Curse.jpg457 [Sivuja Ruunulinna-näytelmästä] PD Kirjoittajan arkisto. Kirja julkaistu 1834.458 [Ruunulinna-näytelmän kansi] PD Kirjoittajan arkisto. Kirja julkaistu 1834.462 [Paljon Melua Tyhjästä kansi] © WSOY 2009 https://www.wsoy.fi/kirja/william-shakespeare/paljon-melua-tyhjasta/9789510330630467 [Stockholm Public Library] CC0 1.0 Patrik Goethe https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Librondo.jpg477 [Englanninkielen keskeisin sanasto] © Otava 1957 https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1065835495 Rudyard Kipling PD https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Rudyard_Kipling_from_John_Palmer.jpg

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Roscoe_Texas_wind_turbine_and_windmill_301403953_f96a9d5757_o.jpg

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Julie_Andrews_Rex_Harrison_My_Fair_Lady.JPG

https://en.wikipedia.org/wiki/File:ETH-BIB_Goldfinger_1964_%E2%80%93_Com_C13-035-007.jpg

https://unsplash.com/@victorerixon

https://thenounproject.com/term/document/968522/

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Sigurd_and_Fafnir_(1906).jpg

Nykykielten laitoksen oppimateriaaliaNykykielten laitoksen oppimateriaalia on Helsingin yliopiston nykykielten laitoksen (http://www.helsinki.fi/nykykielet) verkkojulkai-susarja, joka sisältää laitoksen opettajien laatimaa niin opiskelijoille kuin laajemmallekin yleisölle suunnattua korkealaatuista oppimate-riaalia kielen- ja kirjallisuudentutkimuksen eri osa-alueilta.

ISSN 2323-8828 (Verkkojulkaisu)

hdl.handle.net/10138/38336DOI: 10.31885/9789515109903

http://www.helsinki.fi/nykykielet

Englannin aika: elävän kielen kartoitusta - Helda

Documents

Transcript of Englannin aika: elävän kielen kartoitusta - Helda