Electronic Journal of Business Ethics and Organization Studies

EJBO Electronic Journal of Business Ethics and Organization Studies Vol. 27, No. 1 (2022)

1 http://ejbo.jyu.fi/

ejboElectronic Journal of Business Ethics and Organization Studies

Vol. 27, No. 1



Manuscript Submission and Information for AuthorsPAGE 3

Ville Vakkuri & Kai-Kristian Kemell & Joni Kultanen & Mikko Siponen & Pekka Abrahamsson

Ethically Aligned Design of Autonomous Systems: Industry Viewpoint and an Empirical StudyPAGES 4-15

Timo OkkerImpact Investing in Information Technology BusinessPAGES 16-28

Esa Mangeloja & Tommi Auvinen Digimaterialismi - Virtuaalisten Hyödykkeiden KulutusmotiivitPAGES 29-38

Heljä SyrénTilannetekijät Eettistä Harkintaa Edellyttävissä Laskentatoimen Tilanteissa - Pahuuden Psykologia EnronissaPAGES 39-49

Shabnam A. Shaikh & Anna-Maija Lämsä & Suvi HeikkinenCollaborative Leadership in the Institutions of Higher Education: A Literature ReviewPAGES 50-59

Anni KesänenArvojen ja Luottamuksen Rakentumisen Suhde Osuustoiminnallisessa PankkiorganisaatiossaPAGES 60-71

In this issue:

Vol. 27, No. 1 (2022)ISSN 1239-2685

Publisher: Business and Organization Ethics Network (BON)

Publishing date: 2022-29-06

http://ejbo.jyu.fi/

Postal address: University of Jyväskylä,School of Business and Economics, Business and Organization Ethics Network (BON),P.O. Box 35,FIN-40351 Jyväskylä,FINLAND

Editor in Chief: Professor Tuomo TakalaUniversity of Jyväskylä[email protected]

Assistant Editor: D.Sc (Econ.) Marjo SiltaojaUniversity of Jyväskylä[email protected]

Assistant Editor:M.Sc (Econ.) Ida OkkonenUniversity of Jyväskylä[email protected]

Iiris AaltioProfessorUniversity of JyväskyläJyväskylä, Finland

Johannes BrinkmannProfessorBI Norwegian School of Management Oslo, Norway

Zoe S. Dimitriades Associate ProfessorUniversity of MacedoniaThessaloniki, Greece

John DobsonProfessorCollege of BusinessCalifornia Polytechnic State UniversitySan Luis Opisbo, U.S.A.

Claes GustafssonProfessorRoyal Institute of TechnologyStockholm, Sweden

Pauli JuutiProfessorLappeenranta University of TechnologyLappeenranta, Finland

Kari HeimonenProfessorUniversity of JyväskyläJyväskylä, Finland

Rauno HuttunenAssociate ProfessorUniversity of Eastern Finland

Tomi J. KallioPh.D, ProfessorTurku School of EconomicsPori University ConsortiumPori, Finland

Tarja KetolaPh.D, Adjunct ProfessorUniversity of TurkuTurku, Finland

Mari KooskoraPh.D, Associate ProfessorEstonian Business SchoolTallinn, Estonia

Venkat R. KrishnanPh.D, ProfessorGreat Lakes Institute of ManagementChennai, India

Janina KubkaDr.Sc.Gdansk University of TechnologyGdansk, Poland

Johanna KujalaPh.D, Acting ProfessorUniversity of TampereTampere, Finland

Hanna LehtimäkiPh.D, Adjunct ProfessorUniversity of TampereTampere, Finland

Merja Lähdesmäki Ph.DUniversity of Helsinki, Ruralia InstituteHelsinki, Finland

Anna-Maija LämsäProfessorUniversity of JyväskyläJyväskylä, Finland

Ari PaloviitaPh.D., Senior AssistantUniversity of JyväskyläJyväskylä, Finland

Raminta PucetaitePh.D, Associate ProfessorVilniaus UniversitatesVilnius, Lithuania

Anna PutnovaDr., Ph.D., MBABrno University of TechnologyBrno, Czech Republic

Jari SyrjäläPh.D, DocentUniversity of JyväskyläJyväskylä, Finland

Outi UusitaloProfessorUniversity of JyväskyläJyväskylä, Finland

Bert van de VenPh.D (Phil), MBATilburg UniversityTilburg, The Netherlands

EJBO - Electronic Journal of Business Ethics and Organization Studies

Editorial board

EJBO is indexed in Cabells Directory of Publishing Opportunities in Managementand Global Digital Library on Ethics (GDLE) and in PsycINFO bibliographic database of the American Psychologcail Asoociation.

EJBO is currently also listed in ” The International Directory of Philosophy and Philosophers”. First published in 1965 with support of UNESCO, the listing provides information about ongoing philosophic activity in more than 130 countries outside North America. More information can be found from website: http://www.pdcnet.org.



Manuscript Submission and Information for AuthorsCopyright

Authors submitting articles for publica-tion warrant that the work is not an in-fringement of any existing copyright and will indemnify the publisher against any breach of such warranty. For ease of dis-semination and to ensure proper policing of use, papers become the legal copyright of the publisher unless otherwise agreed.

SubmissionsManuscripts under review at another journal cannot be simultaneously submit-ted to EJBO. The article cannot have been published elsewhere, and authors are ob-ligated to inform the Editor of similar articles they have published. Articles sub-mitted to EJBO could be written in Eng-lish or in Finnish. Paper written in Finn-ish must be included English summary of 200-500 words. Submissions should be sent as an email attachment and as Micro-soft Word doc format to: Editor in ChiefProfessor Tuomo TakalaJyväskylä University School of Business and Economics, Finlandemail: [email protected]

Editorial objectivesElectronic Journal of Business Ethics and Organization Studies EJBO aims to provide an avenue for the presentation and discussion of topics related to ethi-cal issues in business and organizations worldwide. The journal publishes articles of empirical research as well as theoreti-cal and philosophical discussion. Innova-tive papers and practical applications to enhance the field of business ethics are welcome. The journal aims to provide an international web-based communication medium for all those working in the field of business ethics whether from academic institutions, industry or consulting.

The important aim of the journal is to provide an international medium which is available free of charge for readers. The journal is supported by Business and Eth-ics Network BON, which is an officially registered non-profit organization in Fin-land. EJBO is published by the School of

Business and Economics at the University of Jyväskylä in Finland.

Reviewing process Each paper is reviewed by the Editor in Chief and, if it is judged suitable for publication, it is then sent to at least one referee for blind review. Based on the recommendations, the Editor in Chief decides whether the paper should be ac-cepted as is, revised or rejected.

The process described above is a gen-eral one. The editor may, in some circum-stances, vary this process.

Special issuesThe special issue contains papers selected from• the spesific suitable conferences or• based on a certain relevant theme

The final selection is made by the Edi-tor in Chief, with assistance from the EJBO’s Editorial team or from Confer-ence Editorial team. In the case of con-ference papers, articles have already been reviewed for the conference and are not subjected to additional review, unless substantial changes are requested by the Editor.

Manuscript requirementsThe manuscript should be submitted in double line spacing with wide margins as an email attachment to the editor. The text should not involve any particular for-mulations. All authors should be shown and author's details must be printed on a first sheet and the author should not be identified anywhere else in the article. The manuscript will be considered to be a definitive version of the article. The au-thor must ensure that it is grammatically correct, complete and without spelling or typographical errors. As a guide, articles should be between 5000 and 12000 words in length. A title of not more than eight words should be provided. A brief autobiographical note should be supplied including full name, affiliation, e-mail address and full inter-national contact details as well as a short description of previous achievements. Authors must supply an abstract which

should be limited to 200 words in to-tal. In addition, maximum six keywords which encapsulate the principal topics of the paper should be included.

Notes or Endnotes should be not be used. Figures, charts and diagrams should be kept to a minimum. They must be black and white with minimum shading and numbered consecutively using arabic numerals. They must be refereed explic-itly in the text using numbers.

References to other publications should be complete and in Harvard style. They should contain full bibliographical details and journal titles should not be abbreviated.

References should be shown within the text by giving the author's last name fol-lowed by a comma and year of publication all in round brackets, e.g. (Jones, 2004). At the end of the article should be a refer-ence list in alphabetical order as follows (a) for bookssurname, initials and year of publica-tion, title, publisher, place of publication: Lozano, J. (2000), Ethics and Organiza-tions. Understanding Business Ethics as a Learning Process, Kluwer, Dordrecht.(b) for chapter in edited booksurname, initials and year, “title", edi-tor's surname, initials, title, publisher, place, pages: Burt, R.S. and Knez, M. (1996), "Trust and Third-Party Gossip", in Kramer, R.M. and Tyler, T.R. (Eds.), Trust in Organizations. Frontiers of The-ory and Research, Sage, Thousand Oaks, pp. 68-89. (c) for articlessurname, initials, year "title", journal, volume, number, pages: Nielsen, R.P. (1993) "Varieties of postmodernism as moments in ethics action-learning", Busi-ness Ethics Quarterly, Vol. 3 No. 3, pp. 725-33.

Electronic sources should include the URL of the electronic site at which they may be found, as follows:

Pace, L.A. (1999), "The Ethical Impli-cations of Quality", Electronic Journal of Business Ethics and Organization Studies EJBO, Vol. 4 No. 1. Available http://ejbo.jyu.fi/index.cgi?page=articles/0401_2.



Ethically Aligned Design of Autonomous Systems: Industry Viewpoint and an Empirical Study

Ville Vakkuri Kai-Kristian Kemell Joni Kultanen Mikko Siponen Pekka Abrahamsson

Abstract Progress in the field of Artificial Intelligence (AI) has been accelerating rapidly in the past two decades. Various autonomous systems from purely digital ones to autonomous vehicles are being developed and deployed out on the field. As these systems exert a growing impact on society, ethics in relation to artificial intelligence and autonomous systems have recently seen growing attention among academia. However, the current literature on the topic has focused largely on theoretical contributions, and there is a gap between research and practice in the area. Though this gap has been acknowledged in existing studies, the exact issues resulting in this gap remain blurred. In order to better understand the gap in the area, we conduct a multiple case study of five case companies. Based on the data, we highlight a number of issues in the area in terms of implementing AI ethics in practice. We then propose ways to tackle this gap.

Key Words: Ethics, artificial intelligence, autonomous systems, software development, companies, guidelines

IntroductionArtificial Intelligence (AI) systems and Autonomous Systems (AS) are becoming increasingly ubiquitous. Most inhabitants of the developed world interact with AI systems on a daily basis. The more sophis-ticated recommendation systems utilized by various B2C Software-as-a-Service media platforms such as YouTube utilize AI and Machine Learning (ML), and spe-cifically Deep Learning (DL), to generate personalized recommendations for their users. Autonomous Vehicles (AVs) oper-ated by AI are slowly entering the pub-lic roads, AI-based surveillance systems armed with facial recognition capabilities are already being deployed, and various AI systems are being invested in and de-veloped across fields such as medicine (Zhang et al., 2022). In general, progress in AI has been far faster than anticipated by experts in the past.

One key difference between AI/AS and conventional software systems is that the idea of an active user is often blurred. One seldom uses AI systems as opposed to being an object to their data collection procedures or other actions. Whereas one can opt out of using conventional soft-ware systems, one often has little control over being targeted by AI systems. More-over, some AI systems are Cyber-Phys-ical Systems (CPS) that operate both in the digital and physical world. CPSs are various, ranging from security cameras to cargo ships, and exhibit various degrees of autonomy. CPSs such as AVs are now entering public spaces where they can interact with passers-by and cause physi-cal damage rather than being confined to e.g., factories as factory robots (Charisi et al., 2017).

Given their potentially enormous soci-etal impact, AI systems should be designed while taking ethics into consideration (Bostrom & Yudkowsky, 2018; Bryson & Winfield, 2017; The IEEE Global Ini-tiative, 2019). For example, when an AV gets into an accident, we should always be able to understand why. This is not always simple even with full access to the pro-gram code as ML systems can be highly complex even to their creators (Ananny & Crawford, 2018). Another factor that

makes ethical consideration challenging at times is that the effects of the systems are not always direct (e.g., effects of indi-vidual AV on its surroundings vs. societal effects caused by 50% of the traffic being AVs).

Awareness of AI ethics issues has re-cently been growing in the wake of vari-ous practical incidents. For example, YLE, the Finnish national public broadcasting company, commissioned and deployed an AI-based moderation system to replace its human moderators for user com-ments. It was not until the system was deployed in practice and started making decisions that issues began to manifest to the point where the system was rather quickly decommissioned. This is but one of many incidents where an AI system is designed, developed, and deployed, only for it to prove unusable due to issues re-lated to AI ethics. Similarly, users are be-coming more aware of data privacy issues and are more conscious of what their data is being used for and whom it is being collected by.

As a result of the growing interest to-wards AI ethics related issues, a large number of guidelines have been devised to help organizations tackle AI ethics is-sues. These guidelines have been devel-oped by companies, the academia, and governments (Jobin et al., 2019). IEEE's Ethically Aligned Design (EAD) (The IEEE Global Initiative, 2019) is among these guidelines, and has been developed as a part of a particularly extensive initia-tive. As methods in the area remain highly technical, focusing on only subsets of the development process (Morley et al., 2020), these guidelines have become the primary tools for implementing AI ethics for the time being.

However, though both academic and public discussion in the area of AI ethics has accelerated, the state of practice in the area remains unclear. In a past study, we argued that a gap between research and practice in the area exists, based on quantitative survey data (Vakkuri et al., 2020). In this paper, we take a closer look at this gap to better understand the is-sues companies face in implementing AI ethics. Specifically, we study the current industry mindset in relation to AI ethics



from the point of view of some of the most common AI eth-ics principles discussed in AI ethics guidelines, including IEEE's EAD (The IEEE Global Initiative, 2019). The exact research question of this paper is formulated as follows:

RQ: What practices, tools, or methods, if any, do industry pro-fessionals utilize to implement ethics into AI design and devel-opment?

The rest of this article is structured as follows. In the next sec-tion, we discuss the theoretical background of the study. In the third section, we discuss the research design. In the fourth sec-tion, we present our results, the implications of which we then discuss in the fifth section. The sixth and final section concludes the paper.

BackgroundIn this section, we discuss the context of this study. In the first subsection, we discuss the current state of AI ethics. In the sec-ond subsection, we discuss AI in the context of Autonomous Ve-hicles (AVs). In the third and final subsection, we discuss com-mitment, which was used as the research framework for data analysis in this study.

The Current State of Ethics in AI and Ethically Aligned DesignThe ethics of AI is a long-standing area of ethical discussion in ICT ethics. This discussion has accelerated notably in the past decade following technological progress in the area. As AI sys-tems become increasingly sophisticated, hypothetical AI ethics scenarios of the past are becoming practical issues.

Indeed, researchers from various disciplines have voiced con-cerns over ethics in AI systems (Borenstein et al., 2021). Fol-lowing various incidents out on the field, public voices of con-cern have also been heard. The general public is, for example, becoming increasingly aware of data privacy issues and the way their data is handled by companies. The General Data Protection Regulation (GDPR), while not AI-specific, does end up affect-ing AI systems among others given how reliant most current AI systems are on large masses of data.

Laws and regulations, however, do generally tend to be slow in the face of technological progress. Some companies have al-ready begun to consider AI ethics, publishing their own AI ethics guidelines or statements online (many of which were reviewed by Jobin et al. (2019)). It remains largely unknown to what ex-tent these guidelines are then really employed in practice in-side these organizations, but some companies are at least aware of some of the current AI ethics issues. Aside from companies (e.g., Google (Pichai, 2018)), governments (e.g. EU (AI HLEG, 2019)), and standardization institutions have also begun to work on and publish guidelines intended to help organizations imple-ment AI ethics in practice. One such notable initiative has been the IEEE Global Initiative on Ethics of Autonomous and Intel-ligent Systems, which has since branded the concept of Ethically Aligned Design (EAD) and published a set of guidelines (The IEEE Global Initiative, 2019) featuring various principles for AI ethics, distilling much of the recent academic discussion into another set of guidelines.

These guidelines have been initial attempts at creating tools to help organizations implement AI ethics in practice. As much of the academic research on AI ethics has been conceptual and the-oretical, focusing on defining and structuring AI ethics through principles and values, bringing this discussion to industry or-ganizations presents evident challenges. The various guidelines

published so far have summarized this discussion into principles, although these principles can still be difficult for developers to implement in practice. Indeed, the entire idea behind using these guidelines to implement AI ethics has been criticized (Mit-telstadt 2019).

On the other hand, methods in the area ethical AI/ML are largely technical, focused mainly on managing machine learn-ing and other subsets of the development process (Morley et al., 2020). Though this is important, such methods do not help with the big picture in developing ethical AI systems. In the ab-sence of AI ethics methods to direct the development process as a whole, the aforementioned AI ethics guidelines such as EAD (The IEEE Global Initiative, 2019) have become common as tools for implementing AI ethics. Numerous such guidelines ex-ist, and though they discuss different principles, some consensus in the area already exists. (Canca, 2020; Jobin et al., 2019).

Indeed, the ongoing academic discussion on ethics in AI has so far converged on different principles, some of which are also discussed in EAD (The IEEE Global Initiative, 2019). Jobin et al. (2019), based on their analysis of 84 AI ethics guidelines, argued that the following principles were the most common ones, in a descending order of popularity: (1) transparency, (2) justice, fairness and equality, (3) non-maleficence, (4) responsibility and accountability, (5) privacy, (6) beneficence, (7) freedom and au-tonomy, (8) trust, (9) sustainability, (10) dignity, and (11) soli-darity. In our analysis, we utilize transparency, accountability, and responsibility, as well as what we argue can be considered a subset of transparency, predictability, as a framework for the data collection in this study (as we discuss again in the third sec-tion).

Transparency is the central AI ethical construct present in most AI ethics guidelines (Jobin et al., 2019). Turilli and Floridi (2009) argue that it is, in fact, the pro-ethical circumstance that makes it possible to implement AI ethics in the first place. Very related to transparency is also the idea of explainable AI systems, which has recently been discussed extensively both in academia and among practitioners (e.g. Adadi & Berrada, 2018; Rudin, 2019).

We consider there to be two types of transparency: (1) transparency of algorithms and data (Dignum, 2017) (i.e., the transparency of systems), and (2) transparency of systems de-velopment (i.e., decision-making etc.). Predictability can be considered a subset of transparency, as the EAD guidelines do (The IEEE Global Initiative, 2019), and as we thus do in our analysis. As the word implies, it refers to whether the system acts predictably. For example, if an autonomous coffee machine successfully brews coffee 8 times out of 10, we are left wonder-ing what happened the other two times and why.

Accountability and responsibility are in some ways related, though still separate constructs. Accountability focuses on who is accountable or liable for the decisions made by the AI. Dig-num (2017), in her work, defines accountability to be the ex-planation and justification of one’s decisions and one’s actions to the relevant stakeholders. Transparency is required for account-ability, as we must understand why the system acts in a certain fashion, as well as who made what decisions during develop-ment in order to establish accountability. Whereas accountabili-ty can be considered to be externally motivated, responsibility is internally motivated. Responsibility can be considered to be an attitude or a moral obligation for acting responsibly (The IEEE Global Initiative, 2019). In order to act responsibly, one has to weigh their options and consciously evaluate the effects of their actions and decisions.

These three main constructs (Transparency, Accountability,



and Responsibility) and one sub construct (Predictability) are our focus in this study. They are AI ethics principles that have be-come some of the most prominent ones commonly featured in the numerous AI ethics guidelines currently in existence (Jobin et al., 2019). We discuss this choice further in the research de-sign section that follows.

To conclude this section, we further position this paper in this area. While ethics in AI has become a prominent topic among the academia, as well as in public discussion, the current state of industrial practice remains unclear. In another study, we argued that there is a gap between research and practice in the area (Vakkuri et al., 2020). However, the exact nature of this gap is not clear. The focus of this paper is to further explore the situ-ation in the industry and to begin tackling the present lack of tooling for EAD and other AI ethics guidelines. By better under-standing the gap in the area, we are able to provide better tools to tackle the issues out on the field.

Artificial Intelligence and Autonomous VehiclesCurrently, AVs are being developed across industries. Though arguably the most media exposure is on cars given their nature as B2C personal vehicles, the possibilities of AI have been ex-plored in relation to drones, cargo ships, buses, trains, and air-planes alike. While the degree of autonomy exhibited by various types of vehicles is steadily increasing, fully autonomous vehicles are still rarely used in practice. Such vehicles are actively being tested in various fields, however.

Safety in these systems is a justified and widely acknowledged concern (Nascimento et al., 2020). Regardless of software qual-ity in AVs, accidents and dangerous situations are inevitable. Such situations may, for example, result from faulty sensors. However, whereas human actors seldom have time to make a carefully thought-out decision in the face of an impending acci-dent, and may sometimes be too slow to properly react at all, AI systems are capable of making a decision near instantaneously. Thus, such systems are required to make difficult ethical deci-sions in situations where accidents are inevitable one way or the other (Evans et al., 2020) This includes dilemmas such as the commonly cited example “Should Your Car Kill You to Save Oth-ers?” (Bonnefon, 2016; Lo Piano, 2020).

From the point of view of AI ethics, the AI ethics principles discussed in the preceding subsection also apply in the context of AVs. Accountability, for example, can be argued to be even

more relevant when material damage is a possibility. Similarly, data and data-related issues are also relevant for AVs.

In practice, ethical issues are ultimately left for the develop-ers to tackle. Though company level policies and guidelines can direct development work, micro-level decisions are nonetheless left to individual developers. Thus, developers working with AI need to be able to implement ethics into the systems they de-velop. This calls for both awareness of AI ethics among develop-ers, as well as tools to implement it (Vakkuri et al., 2021). Cur-rently, little is known about how AI ethics is handled in practice in organizations.

CommitmentAs the theoretical framework for this study, we approach ethics in AI through the lens of commitment. In industrial psychology and organizational behavior, commitment is a long-standing area of research (Benkhoff, 1997). The idea of commitment has been of interest primarily because of the assumption that the com-mitment of employees relates to performance. O’Reilly and Chatman (1986) remark that “although the term commitment is broadly used to refer to antecedents and consequences, as well as the process of becoming attached and the state of attachment itself, it is the psychological attachment that seems to be the construct of common interest." Drawing from this, we consider commitment to be the attachment an individual feels towards an object (organization, ideal etc.).

Aside from behavioral studies from fields such as psychology, commitment has been studied in the past in relation to software process improvement (SPI) (Abrahamsson, 2002). Abrahamsson (2002) proposed a model of commitment nets (Figure 1, p. 6). The model suggests that drivers, both internal and external, may result in concerns which would then manifest as actions, and those actions would then lead to both intended and poten-tially unintended outcomes. Commitment, in this model, can be observed when concerns result in actions. We utilize this com-mitment net model as the theoretical framework of this study, as we discuss in detail in the next section.

Research Design and ProtocolThis study was carried out as a multiple case study of five cases (Table 1, p. 7). Each case company develops AI systems, although

Figure 1. The Commitment Net Model of Abrahamsson (2002).

Actors Drivers

PERSONAL:Individual

STRATEGIC:Organization

OPERATIONAL:Groups

Commitment Outcomes

Actions

Internal / External

Influence

Intended / Unintended

Concerns

Areconnected

InfluenceInfluence

InfluenceInfluence



respondents had implemented AI ethics.In our analysis of the data, we summarize our findings through

what we refer to as Primary Empirical Contributions (PEC). We consider these to be findings that are worth noting despite occa-sionally being outside the direct scope of our research question. These PECs are then further discussed in the discussion section and provide a framework for it.

Empirical ResultsOur interviews of the case companies indicated that the industry is aware of the potential importance of AI ethics. Every respond-ent agreed that ethics is useful. However, the case companies had highly differing views on how relevant it was in practice, and none of them remarked using development practices that di-rectly supported implementing it. This underlined that the com-panies did not have clear tools or methods for implementing ethics. This disconnect seemed, in part, to also stem from a lack of consensus on what (AI) ethics actually referred to. As a part of our empirical results, we elaborate some of our findings with relevant quotes from the respondents. However, our findings are not solely based on the quotes, but on our data in general.

...I actually try to use the word ‘ethics’ as little as pos-sible because it's the kind of word that everyone un-derstands in their own way, and so they can feel that it's not relevant to what we're doing at all... [R4]

...the discussion on AI ethics doesn't really affect most

... excluding maybe Google and some others like that

... the AI really isn't at the level where it would real-ly necessitate in-depth ethical consideration [R3]

PEC1: Ethics is considered important in principle, but as a con-struct it is considered detached from the current issues of the field by developers. In other words, the on-going academic dis-cussion on AI ethics has not reached the industry at large.

Only the respondent involved in developing a medical AI system had a more practical view of ethics in relation to their current project. However, the respondent noted that the ethical consid-eration had already been carried out externally. Indeed, fields such as the field of medicine inherently have very strict regula-tions regarding, for example, data management, leaving little leeway for developers to make their own ethical decisions:

We have in-house quality measurements and these regu-lation requirements are very strict, so these things pretty much come as a given for us. And, of course, if you think about it the other way, we consequently think about the-se things [ethics] even less because we already have such clear regulations and requirements for what we do [R3]

PEC2: Regulations force developers to take into account ethical issues while also raising their awareness of them.

On the other hand, though ethics as a construct was considered impractical and too theoretical, the respondents did all nonethe-less concern themselves with various constructs related to AI ethics (in this case: transparency, predictability, accountability, and responsibility). These constructs were considered practical by the respondents, as we discuss in the following subsections.

Transparency

in different fields, or only as a portion of their operations. Data were collected via semi-structured qualitative interviews. The interview instrument in its entirety can be found in the Appen-dix 1 (p. 15).

In short, the interview protocol (Appendix 1, p. 15) was de-signed to focus on the key constructs discussed in background section: transparency, accountability, responsibility, and predict-ability. We avoided directly discussing ethics as different individ-uals have different conceptions of what ethics is in this context. This is underlined by the on-going academic discussion as well (see for example (Friedman et al., 2013). Instead, we focused on asking practical questions related to these ethical principles.

In devising this interview instrument, we chose to focus on some of the earlier AI ethics themes that have remained promi-

# Company Description Respondent [Reference]

1 Large, >400 employees; Software, Generic

Data Scientist [R1]; Senior Data Scientist [R2]

2 SME (Small/Micro), <25 employees; Software, Healthcare

Development Lead [R3]

3 SME (Small/Micro), <25 employees; Software, Process Industry

CTO [R4]

4 Large (Multinational), >100 000 employees; Consulting

Functional Designer [R5]

5 Large (Multinational), >25000 employees; Vehicle Industry

AI Development Lead [R6]

Table 1. Case Company Information.

nent. The principles we focused on in the interview instrument were common in the various guidelines reviewed by Jobin et al. (2019) and are present in IEEE's EAD (2019) as well. Thus, though we focus on only some AI ethics principles, the princi-ples utilized here are some of the most central ones. We discuss this research framework behind the interviews in detail in an-other paper (Vakkuri et al., 2019).

We utilized the commitment net model of Abrahamsson (2002) (see Section Commitment) as the theoretical frame-work for the analysis of these cases. We approached commit-ment through the concerns that the employees might have had towards implementing ethics in AI design, as well as through the actions they might have taken as a result of their concerns.

To analyze the data, we used the grounded theory method inspired by (Corbin et al., 2014). After the interview, data was coded to classify themes and we focused on concerns the re-spondents had towards AI ethics issues. Then, after identifying concerns, we looked at what actions the respondents (or their organizations) had taken to tackle these concerns - if any at all. By doing so, we sought to understand whether any commitment towards ethics in AI design existed in the case companies. To give a practical example, if one indicates concern towards losing weight, but exhibits no actions such as making dietary changes or exercising, there is no commitment present.

However, the goal of this analysis was not to find out whether the organizations exhibited any commitment towards AI ethics. Rather, we focused on the actions the respondents and their or-ganizations had taken to address their concerns. In this fashion, we wanted to identify any practices, tools, or methods that had been used to address ethical concerns, i.e., to find out how the



All case companies were concerned with both transparency of systems and transparency of systems development. Further-more, transparency of systems was considered both from the point of view of developers and users. However, the actions taken to address these concerns (if any) were varied (Table 2, p. 8) across cases:

The most important thing is that we can see directly how it works, and that it’s trackable, now, and later. [R5]

...it is typically a little un-transparent how the decisions are made. Of course we can analyze them, but due to the complexity of the neural network architecture, it's a little difficult to accurately explain why it did something. [R6]

Whereas transparency from the point of view of developers was considered in relation to e.g., the algorithms and the neural net-work architecture, transparency from the point of view of the users was considered on a less technical level (Table 3, p. 8). The respondents felt that the users had little reason to be able to see inside the system or the so-called black box as such. It was considered more important that the users would be able to understand how it works on the very basic level:

Our systems are aimed at these... operational person-nel, like the paper plant guys down on the factory floor [...] they don't really know what happens inside the sys-tem and we don't feel that they really need to know, either [...] they just understand that, okay now all this data goes in, and the suggestions are then based on that data [R4]

...the users won't really notice a difference compared to the earlier systems they have used. We just want to offer them

better and more timely data. So that's of course one question: how to make it clear for them that there are some uncertain-ties there so that they don't expect the information to always be perfect. But... I don't really know how much of a prob-lem this is -- I haven't really spoken to our end-users [R5]

PEC3: Developers have a perception that the end-users are not tech-savvy enough to gain anything out of technical system de-tails.

In terms of transparency of systems development, four of the five companies indicated clear concern towards it and had taken actions to address the concern (Table 4, p. 9). Largely, (code) documentation was considered to be the primary way of pro-ducing transparency in the development process by making it apparent who made what changes, why, and when. Addition-ally, conducting audits was discussed as one tangible practice for producing transparency in the development process. This was one of the few areas where a consensus among the companies could be observed in ethical practices.

PEC4: Documentation and audits are established Software En-gineering project practices that form the basis in producing transparency in AI/AS projects.

PredictabilityOne of the main concerns shared by all respondents was the potential unpredictability of the system (Table 5, p. 9). The re-spondents discussed clear actions they had taken to either avoid unpredictable behavior, to mitigate it, or to prevent it in the future in case it takes place. An example of such an action can be ML management by means of using different sets of training data or by limiting its utilization.

Table 2. Commitment Towards Transparency to Developers.

Driver Actor Concern Action(s)Project need R1 Keeping the system

understandable to the end users (i.e. transparency to

users)

No recognized actionsNo clear driver R2 Educating the customer/userMarket edge; Process improvement

R3 No recognized actions

Company need; Professionalism

R4 Educating the customer/user

Company need R5 Writing helpful system descriptionsCompany need; Professionalism

R6 Educating the customer/user; Communication with customer/user

Driver Actor Concern Action(s)Project need R1 Keeping the system

understandable to developers (i.e. transparency to

developers)

No recognized actionsLegislation; Regulations

R3 Devoting time to understanding the training data

Company need R4 Devoting time to understanding the AI used as a template for the system; Building analytics into the system

Company need R5 No recognized actions; (Planned future action: documentation)Company need R6 Devoting time to understanding the training/testing data; Mode

verification

Table 3. Commitment Towards Transparency to Users.



...we have even cut some functionalities [...] of the system in or-der to make it more predictable, which has reduced the amount of unexplained results we have gotten out of it [...] in practice we've been able to explain all of the faulty results so far [R3]

PEC5: Machine learning is considered to inevitably result in some degree of unpredictability. Developers need to explicitly acknowledge and accept heightened odds of unpredictability.

When discussing steps taken to avoid unpredictability, the re-spondents also discussed their concerns related to a hypothetical situation in which the system has already acted unpredictably (Table 6, p. 10). All six respondents and five case companies had outlined some courses of action for such a scenario, although some of the actions pointed towards a lack of commitment (e.g., apologizing and reacting on a case-by-case basis is a very ad hoc plan).

Finally, in relation to predictability, four of the respondents discussed cyber security threats as a part of unpredictable sys-tem occurrences (Table 7, p. 10), even if they are caused by ex-ternal actors as opposed to the system itself. Indeed, in the case of especially CPSs, cybersecurity threats can pose life-threaten-ing danger if e.g., an autonomous bus is hijacked digitally. Given that cybersecurity is a longstanding area of research and indus-try practice, companies generally have established policies and even cybersecurity departments for dealing with cybersecurity issues. Thus, few actionable measures or practices were under-lined by the respondents in response to their actions in tackling cybersecurity concerns.

Accountability and ResponsibilityThe consensus among the respondents was that no system could

be completely fault-free, with five respondents expressing con-cern towards potential harm caused by their system(s) (Table 8, p. 11). Most respondents could also list some actions their or-ganization had taken to either avoid or mitigate harm caused by their system. However, some of the respondents felt that their system(s) had no direct potential for harm even if it did act un-predictably or wrongfully, due to it e.g., being a purely digital business intelligence system.

PEC6: Developers consider the harm potential of a system pri-marily in terms of physical harm. Potential systemic effects are often ignored.

Additionally, the respondent working on healthcare AI (R3) indicated a more personal approach to responsibility than the other respondents as they felt that they were directly responsi-ble for the well-being of some of their users.

PEC7: Physical harm potential motivates personal drivers for responsibility.

Notably, the respondents ultimately outsourced the responsi-bility and/or accountability to their users despite exhibiting a commitment to mitigate or prevent harm. They felt that they had taken what measures they could to prevent harm, and that it was then up to the user to stay safe (e.g., doctors should be critical of the suggestions of medical AI):

PEC8: Main responsibility is outsourced to the user, regardless of the degree of responsibility exhibited by the developer.

As the respondents discussed having concerned themselves and their project teams very little with direct discussions about

Driver Actor Concern Action(s)Project need; Customer need

R1 Keeping track of who does and decides what and why (I.e.,

transparency of development)

Documentation

Project need; Customer need

R2 Documentation; Conducting audits; Distinct roles in development team

Customer need; Market need; Regulations

R3 Documentation; Conducting audits, audit trail

Company need R5 DocumentationCompany need R6 Launch of new management process

Table 4. Commitment Towards Transparency of Development.

Driver Actor Concern Action(s)No clear driver R1 System acts unpredictably

(i.e., preventing an incident)Awareness of unpredictability; Recognizing what errors are acceptable; Preparedness for incidents of unpredictability

Company need R2 Representative training data; Training for designerNo clear driver R3 Reduce functionalities and complexity of system; Narrow the scope

of use of machine learningNo clear driver R4 Accept the (minimal) odds of unpredictability; Acknowledging that

statistical tools also make mistakes; Root cause analysisNo clear driver R5 Using the system only in confined spacesCompany need R6 AI/ML model validation

Table 5. Commitment Towards Preventing Unpredictability.



and the values related to it (transparency, etc.) seems to not have affected the industry yet. This is consistent with the findings of McNamara et al. (2018) who concludes that the ACM Code of Ethics (Gotterbarn et al., 2018) has done little to change the way developers work. Whittlestone et al. (2019), Mittelstadt (2019) and Canca (2020), also argue that guidelines are likely to be difficult to implement in practice out in the field. Moreover, we have also argued that there is indeed such a gap in the area in another paper with a quantitative approach (Vakkuri et al. 2020). There thus seems to be a clear gap between research and practice in the area. The rest of the findings of this study serve to further our understanding of said gap.

We argue that this gap largely stems from a lack of tooling and methodologies in the area, as has been suggested by Whit-tlestone et al. (2019) as well. Based on our data, industry pro-fessionals currently address ethical issues through various ad hoc practices. While numerous guidelines exist (Jobin et al., 2019), they are not actionable (Whittlestone et al., 2019; Canca 2020) and consequently see little use. Tools and methods are needed to make them actionable. Currently, tools and methods in the area offer little help in designing ethical AI systems and managing the big picture, as they focus on the technical aspects of the develop-ment such as managing ML (Morley et al., 2020).

To help in tackling this gap in practice, we have begun to work on a method to help implement AI ethics in practice. This meth-

ethical matters related to their systems, they did not consider responsibility strongly from an ethical point of view. Instead, they approached responsibility largely from the point of view of delivering a product that fulfilled expectations set for it (Table 9, p. 11) internally, by various stakeholders, or by regulations. Some of the respondents also felt that delivering a quality prod-uct was their responsibility as professionals of the field.

PEC9: Developers typically approach responsibility pragmati-cally from a financial, customer relations, or legislative point of view rather than an ethical one.

DiscussionWe have collected the Primary Empirical Contributions (PECs) outlined in the results section into Table 10 (p. 12). They have been split into three categories based on their contribution: (1) empirically validates existing literature, (2) contradicts existing literature, and (3) new knowledge. Overall, the primary contri-bution of this study is its empirical approach focusing on devel-opers and the state of practice. Existing studies in the area have been largely theoretical.

The most general finding of this study is that it further con-firms that there is a gap between research and practice in the field of AI ethics (PEC1). The academic discussion on AI ethics

Driver Actor Concern Action(s)Customer need; Company need

R1 Systemmakes

mistake inproduction (i.e.hypotheticalscenarioin which

an incidenttook place)

Accept the (minimal) odds of unpredictability; Be willing to react;Apologize

Company need; Project need; Professionalism

R2 Be willing to react; Apologize; [Planned future action: communication/ action plan]

Customer need; Financial

R3 Feedback options to product development; Using mistake as example in learning data; Accept the unlikely unpredictability; Acknowledging that statistical tools also make mistakes

No clear driver R4 Piloting before full release; Reacting feedback and fixing issues;Narrowing functionalities in design

Company need; Customer need

R5 Piloting oversite; Cutting system functionalities; Fixing bugs whennoticed

Company need; Customer need; Legislation

R6 Backup systems

Table 6. Commitment Towards Addressing an Incident of Unpredictability.

Driver Actor Concern Action(s)Company need; Customer need

R1 Cybersecurity / Data security / Adversary attacks

Follow quality process and corporate policy

Company need; Project need; Professionalism

R2 Recommendations on how to prepare; Awareness of contextof use (i.e., who can do what with the system)

Company need; Customer need; Legislation

R3 Follow quality process and corporate policy

Company need; Customer need

R6 Backup systems; Preparing for attacks

Table 7. Commitment Towards Cybersecurity.



od, ECCOLA, that builds on existing research, has been devel-oped by researchers and applied in industry projects. We have published this method in another paper (Vakkuri et al., 2021). It is an on-going initiative, and though ECCOLA is still being developed further, it has reached a state of maturity where we wish to share the method with the scientific community, as well as the industry.

Aside from tooling, one way of addressing this gap would be through changes in legislation and regulations (PEC2). Howev-er, legislative changes are slow and may struggle to keep up with the advances in technology. They may also have negative, limit-ing effects on AI development (e.g., regulations on international waters limit testing maritime AVs). Nonetheless, legislation and regulations are starting to address AI issues, with the General Data Protection Regulation (GDPR) and the upcoming AI Act affecting AI systems in the EU area.

However, it should nonetheless be noted that some companies do seem to utilize these AI ethics guidelines. Nagadivya et al. (2020) studied companies using AI ethics guidelines to guide AI system development and argue that they can be useful in doing so. Arguably, the guidelines certainly do provide a starting point for implementing AI ethics, even if it takes effort from the or-ganization to make them actionable. It would seem, though, that most organizations currently do not wish to devote resources towards doing so.

Indeed, based on our findings, it seems that developers cur-rently do not approach ethics in a systematic manner and do not utilize any tools or methodologies to implement it. However, ethical values discussed in academic literature are nonetheless taken into account in the industry to some extent. According to the IEEE EAD guidelines (The IEEE Global Initiative, 2019), documentation is a key in producing transparency. This was also acknowledged by all case companies (PEC4), although the suffi-ciency of their documentation remains unknown. Similarly, the

challenges ML poses to system predictability are discussed in existing literature and also acknowledged by industry profes-sionals (PEC5).

On the other hand, while the IEEE EAD guidelines (The IEEE Global Initiative, 2019) and other such guidelines typically en-courage transparency in terms of providing users with technical details of the systems as well, developers feel that their users do not possess the technical knowledge to make any use of said information (PEC3). Here the opinions of the developers also notably contradict existing literature in which transparency has been extensively discussed e.g., from the point of view of the us-ers or the general public being able to understand the technical side of the system.

In terms of responsibility, developers do not seem to possess the skills to evaluate the harm potential of AI systems compre-hensively. They exhibit a narrow view of the harm potential of such systems, focusing on physical harm (PEC6). This is a topic that has not been extensively studied thus far but practical in-cidents do point towards this being the case. In other words, either developers are unaware of these issues or they are simply ignored, e.g., in favor of financial gain. While developers exhibit more responsibility if they consider the system to have physical harm potential (PEC7), social and emotional impacts of AI sys-tems are ignored (PEC6). Developers also do not consider the systemic effects of AI systems, which can be important (German Federal Ministry of Transport and Digital Infrastructure, 2017). This further highlights the gap in the area, as AI ethics litera-ture discusses the harm potential of AI systems extensively and takes into account social issues such as racial bias (See for FAccT community focusing fairness, accountability, and transparency in socio-technical systems).

However, we do feel that one cannot expect developers to conduct such comprehensive ethical analysis unassisted and without training. Training developers (or university students

Driver Actor Concern Action(s)Customer need R1 Responsibility for potential

harm caused by thesystem or a specific algorithm

Adhering to contracts; Responsible project managementCompany need; Project need; Personal

R2 No recognized actions

Personal R3 Accept the (small) odds of harm; Communication with the customer to minimize the risk of harm

No clear driver R5 Design the system so that even wrong decisions are not harmfulNo clear driver R6 Minimizing potential harm; Accept small odds of harm; Build a

system that produces less harm than humans in the same context

Table 8. Commitment Towards Responsibility for Potential Harm.

Driver Actor Concern Action(s)Company need; Commercial; Professionalism

R1 Delivering a working product / Delivering what was

promised

Setting realistic goals for the system

Commercial R3 No recognized actionsCompany need; Customer need; Professionalism

R4 Piloting; Keeping the human in the loop

No clear driver R5 Discussion inside project team; Communication with customer

Table 9. Commitment Towards Addressing an Incident of Unpredictability.



who will go on to become developers in the future) to take into account AI ethics and teaching them how to do so is important. Additionally, carrying out such ethical analyses calls for distri-bution of work in organizations, or even hiring ethical experts to carry out the analysis (Canca 2020). Furthermore, we once more underline the importance of tools and methods in this re-gard.

Moreover, in relation to responsibility, developers seldom consider responsibility important purely for ethical reasons. Rather than being concerned about being ethical, they are con-cerned about potential financial losses or bad publicity resulting from the system being unethical (PEC9). This is to some extent similar to how companies have approached environmental issues or business ethics at large, although nonetheless new in the spe-cific context of AI ethics. Companies are more likely to tackle these issues for financial or legislative reasons, as opposed to do-ing so simply to act responsibly. This should be considered when attempting to raise awareness of AI ethics in the industry.

Regardless of the degree of responsibility exhibited by the developers, the responsibility is ultimately outsourced to the user(s) of the system (PEC8). In other words, the developers feel that the user should always be critical towards the sugges-tions of the system, whether the user is a doctor or a factory worker, and that how they use the system is their responsibility. Similar lines of argumentation are seen, for example, in relation to firearm legislation, and thus while this is new in the context of AI ethics, outsourcing responsibility in this sense as a phe-nomenon is not novel.

Also, outsourcing responsibility in this context is interesting when combined with PEC3, as the developers simultaneously feel that their end-users are not tech savvy enough to benefit from being explained or shown the technical details of the sys-tem. Yet, despite the users thus having no in-depth understand-ing of how the systems work, the developers feel that the users

should be able to evaluate the actions of the systems in an in-formed fashion. This issue has been, in part, acknowledged in existing literature. Scholars have repeatedly voiced their con-cerns over black boxes and demanded explainable AI systems. (Bryson & Winfield, 2017; Adadi & Berrada, 2018). Recently the demand has even switched beyond explainable AI and ML models to interpretable models (Rudin, 2019).

In terms of future research directions, we recommend any studies seeking to address the evident gap between research and practice in the area. This includes further studies into the state of practice (e.g., further studies on how companies im-plement AI ethics when using AI ethics guidelines to do so), as well as tools or methods for implementing AI ethics.

Limitations of the StudyThe generalizability of the findings is always an issue for quali-tative case studies. Given the qualitative approach of this study, we cannot claim that our results would be representative of the current state of the industry at large with 5 case companies involved. However, we would turn to Eisenhardt (1989) who argues that for novel research areas, five cases is an acceptable number.

Empirical studies in AI ethics, including those looking into the current state of the art, are currently still few in number and there seems to be a gap in the area between research and practice (see for example (Vakkuri et al., 2020) or (Morley et al., 2020), which leads us to argue that this is a novel area of research.

Another limitation is, still related to these case companies, that all the case companies were either Finnish or international companies whose Finnish branch was the only one involved in this study. This is a potentially notable limitation in this con-text because much of the discussion on AI ethics has been US-based. Therefore, it is possible that especially US companies

# Theoretical component

Description Contribution

1 Conceptual Ethics is considered important in principle, but as a construct it is considered detached from the current issues of the field by developers.

Empirically validates existingliterature

2 Conceptual Regulations force developers to take into account ethical issues while also raising their awareness of them.


3 Transparency Developers have a perception that the end-users are not tech-savvy enough to gain anything out of technical system details.

Contradicts existing literature

4 Transparency Documentation and audits are established Software Engineering project practices that form the basis in producing transparency in AI/AS projects.


5 Transparency Machine learning is considered to inevitably result in some degree of unpredictability. Developers need to explicitly acknowledge and accept heightened odds of unpredictability.

Empirically validates existing

6 Responsibility; Accountability

Developers consider the harm potential of a system primarily in terms of physical harm. Potential systemic effects are often ignored.

New knowledge


Physical harm potential motivates personal drivers for responsibility. Empirically validates existingliterature


Main responsibility is outsourced to the user, regardless of the degree of responsibility exhibited by the developer.

New knowledge


Developers typically approach responsibility pragmatically from a financial, customer relations, or legislative point of view rather than an ethical one.

New knowledge

Table 10. Primary Empirical Conclusions of the Study.



might be more concerned with AI ethics than companies based in Finland. However, in another study (Vakkuri et al., 2020), we have taken on a quantitative approach to studying the cur-rent state of practice and did not find any notable differences between Finnish and US companies.

Finally, the research framework used in this study presents some limitations as well. In particular, the construct of ethics can impose threat to the validity of this study as ethics and values have tendency to mean different things to different individuals (Friedman et al., 2013). In an attempt to tackle this limitation, the concept of ethics was approached through more context re-lated sub-constructs (grounded in existing research) and ques-tions directly mentioning ethics were kept to a minimum. As much of the research so far in AI ethics has focused on defining principles for ethical AI systems, existing research in the area offered various concepts that could be used for this purpose. In this study, we have utilized, but some of these (transparency, accountability, responsibility, and predictability). While these themes are central, with e.g., transparency being the most high-profile one (Jobin et al., 2019), there are various other princi-ples associated with AI ethics. Our approach, thus, only focused on some aspects of AI ethics. Additionally, while planning the interview protocol and conducting the data collection, we have mostly kept our distance as researchers, maintaining a distinct role and doing our best to only collect data while avoiding advis-ing or leading the participants on into any direction.

ConclusionsIn this paper, we have conducted a case study to understand the current state of practice in relation to ethics in AI. The case study featured five case companies, in which the data was gath-ered through semi-structured, qualitative interviews. We uti-lized the commitment net mode and grounded theory to ana-

lyze the data through the concerns the organizations or individuals exhibited towards various ethical issues, as well as the actions they had taken to address said concerns.

In summary, developers consider ethics important in principle. However, they consider ethics as a construct impractical and distant from the issues they face in their work. There is thus a clear gap between research and practice in the area as the developers are not aware of the academic discourse on the ethics of AI.

The key finding of this study was that none of the case companies utilized any tools or methodologies to implement AI ethics. Based on our data, it seems that developers lack ways to systematically implement AI ethics into practice. They tackle ethical issues sepa-rately from other development tasks and in an ad hoc fashion, using highly differing practices across organizations. While various guide-lines for AI ethics currently exist, written by both practitioners and scholars alike, these guidelines are not used by industry experts. One reason behind this lack of adoption is likely the fact that these guidelines consist of principles and values rather than actionable practices, which can make them challenging to utilize in practice. At very least, this results in a situation where organizations hop-ing to utilize these guidelines in practice must devote resources to-wards first making them actionable for the developers.

We recommend that future studies seek ways to make these guidelines, or AI ethics in general, actionable for the industry. This could be achieved in a number of ways. For example, methods and tools can help organizations implement AI ethics in practice. Alter-natively, among other options, a maturity model for AI ethics focus-ing on processes could also help in this regard. Ultimately, and in any case, it seems that guidelines may not be the way to proceed and that we should look elsewhere when it comes to making AI ethics practical. A large number of AI ethics guidelines already exists and it is unlikely that any new set of guidelines would provide a notable contribution at this point.

ReferencesAbrahamsson, P. (2002) “Commitment nets in software process

improvement", Annals of Software Engineering, Vol. 14, No. 1, pp. 407-438.

Adadi, A. and Berrada, M. (2018) “Peeking inside the black-box: A survey on explainable artificial intelligence (xai)", IEEE Access, Vol. 6, pp. 52 138-52 160.

AI HLEG (High-Level Expert Group on Artificial Intelligence) (2019) “Ethics guidelines for trustworthy ai". Available https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/d3988569-0434-11ea-8c1f-01aa75ed71a1

Ananny, M. and Crawford, K. (2018) “Seeing without knowing: Limitations of the transparency ideal and its application to algorithmic accountability”, New Media & Society, Vol. 20, No. 3, pp. 973-989

Balasubramaniam, N. and Kauppinen, M. and Kujala, S. and Hiekkanen, K. (2020) “Ethical guidelines for solving ethical issues and developing ai systems", Product-Focused Software Process Improvement, pp. 331-346.

Benkhoff, B. (1997) “Disentangling organizational commitment: The dangers of the ocq for research and policy", Personnel Review, Vol. 26, No. 1, pp. 114-131.

Bonnefon, J. F. and Shariff, A., and Rahwan, I. (2016). “The social dilemma of autonomous vehicles. Science”, Vol. 352(6293), pp. 1573-1576.

Borenstein, J., Grodzinsky, F.S., Howard, A., Miller, K.W., & Wolf, M.J. (2021). "AI ethics: A long history and a recent burst of attention", Computer, 54(1), pp. 96-102.

Bostrom, N. and Yudkowsky, E. (2014), “The ethics of artificial intelligence”, in Frankish, K. and Ramsey, W.M. (Eds.), The Cambridge handbook of artificial intelligence, Cambridge University Press. pp. 316-334.

Bryson, J. and Winfield, A.F. (2017) “Standardizing ethical design for artificial intelligence and autonomous systems", Computer, Vol. 50, No. 5, pp. 116-119.

Canca, C. (2020). "Operationalizing AI ethics principles", Communications of the ACM, 63(12), pp. 18-21.

Charisi, V., Dennis, L., Fisher, M., Lieck, R., Matthias, A., Slavkovik, M. Sombetzki, J. and Winfield, A.F. and Yampolskiy, R. (2017). Towards moral autonomous systems. arXiv preprint. Available https://doi.org/10.48550/arXiv.1703.04741

Corbin, J. and Strauss, A. (2014). “Basics of qualitative research: Techniques and procedures for developing grounded theory, Sage publications.

Dignum, V. (2017) “Responsible autonomy", arXiv preprint. Available https://doi.org/10.48550/arXiv.1706.02513

Eisenhardt, K. M. (1989) “Building theories from case study research", The Academy of Management Review, Vol. 14, No. 4, pp. 532-550.

Evans, K. and de Moura, N. and Chauvier, S. and Chatila, R. and Dogan, E. (2020) “Ethical decision making in autonomous vehicles: The av ethics project", Science and Engineering Ethics.

Friedman, B. and Kahn, P. H. and Borning, A., and Huldtgren,



A. (2013), “Value sensitive design and information systems”, in Doorn, N. and Schuurbiers, D. and Van de Poel, I. and Gorman, M. E. (Eds.), Early engagement and new technologies: Opening up the laboratory, Springer, Dordrecht. pp. 55-95.

German Federal Ministry of Transport and Digital Infrastructure (2017). "Automated and Connected Driving". Available https://www.bmvi.de/EN/Topics/Digital-Matters/Automated-Connected-Driving/automated-and-connected-driving.html

Gotterbarn, D. W. and Brinkman, B. and Flick, C. Kirkpatrick, M. S. and Miller, K. and Vazansky, K. and Wolf, M. J. (2018) “Acm code of ethics and professional conduct”, Association for Computing Machinery. Available https://www.acm.org/code-of-ethics

Jobin, A. and Ienca, M. and Vayena, E. (2019) “The global landscape of ai ethics guidelines", Nature Machine Intelligence, Vol. 1, No. 9, pp. 389-399, 2019.

Lo Piano, S. (2020) “Ethical principles in machine learning and artificial intelligence: cases from the field and possible ways forward", Humanities and Social Sciences Communications, Vol. 7, No. 9.

McNamara, A. and Smith, J. and Murphy-Hill, E. (2018) “Does ACM’s code of ethics change ethical decision making in software development?” Proceedings of the 2018 26th ACM ESEC/FSE, pp. 729-733.

Mittelstadt, B. (2019) “Principles alone cannot guarantee ethical ai", Nature Machine Intelligence, pp. 1-7.

Morley, J. and Floridi, L. and Kinsey, L. and Elhalal, A. (2020). “From what to how: an initial review of publicly available AI ethics tools, methods and research to translate principles into practices”, Science and engineering ethics, Vol.26 No.4, pp. 2141-2168.

Nascimento, A. M. and Vismari, L. F. and Molina, C. B. S. T. and Cugnasca, P. S. and Camargo, J. B. and d. Almeida, J. R. and Inam, R. and Fersman, E. and Marquezini, M. V. and Hata, A. Y. (2020) “A systematic literature review about the impact of artificial intelligence on autonomous vehicle safety", IEEE Transactions on Intelligent Transportation Systems, Vol. 21, No. 12, pp. 4928-4946.

O’Reilly, C. A. and Chatman, J. (1986) “Organizational commitment and psychological attachment: The effects of compliance, identification, and internalization on prosocial behavior", Journal of Applied Psychology, Vol. 71, No. 3, pp. 492-499.

Pichai, S. (2018) “Ai at google: our principles”. Available https://www.blog.google/technology/ai/ai-principles/

Rudin, C. (2019). “Stop explaining black box machine learning models for high stakes decisions and use interpretable models instead”, Nature Machine Intelligence, Vol. 1(5), pp. 206-215.

The IEEE Global Initiative, (2019) “Ethically aligned design: A vision for prioritizing human well-being with autonomous and intelligent systems, first edition", Available https://standards.ieee.org/content/ieee-standards/en/industryconnections/ec/autonomous-systems.html

Turilli, M. and Floridi, L. (2009) “The ethics of information transparency", Ethics and Information Technology, Vol. 11, No. 2, pp. 105-112.

Vakkuri, V. and Kemell, K-K and Kultanen, J and Abrahamsson, P (2020) “The current state of industrial practice in artificial intelligence ethics", IEEE Software, Vol. 37, No. 4, pp. 50-57.

Vakkuri, V. and Kemell, K-K. and Abrahamsson, P. (2019) “Ai ethics in industry: research framework", CEUR Workshop Proceedings. RWTH Aachen University, Vol. 2505. Available http://ceur-ws.org/Vol-2505/paper06.pdf

Vakkuri, V. and Kemell, K-K. and Jantunen, M. and Halme, E. and Abrahamsson, P. (2021). “ECCOLA — A method for implementing ethically aligned AI systems”, Journal of Systems and Software, Vol. 182, 111067.

Whittlestone, J. and Nyrup, R. Alexandrova, A. and Cave, S. (2019) “The role and limits of principles in ai ethics: Towards a focus on tensions", Proceedings of the 2019 AAAI/ACM Conference on AI, Ethics, and Society, pp. 195-200.

Zhang, D., Maslej, N., Brynjolfsson, E., Etchemendy, J., Lyons, Terah., Manyika, J. Ngo, H., Niebles J.C., Sellitto, M., Sakhaee, E., Shoham, Y., Clark, J., and Perrault, R. (2022) "The AI Index 2022 Annual Report", AI Index Steering Committee, Stanford Institute for Human-Centered AI, Stanford University Available https://aiindex.stanford.edu/report/



APPENDIX 1 – AI Developer QuestionnaireGeneral1. What kind of software does your organization develop?2. To whom are they developed to? / Who uses them? (cus-

tomers / in-house projects)3. How is AI involved in the software development? (AI / AI

based solutions?)4. What is your own role in the development?

Accountability5. How much can you personally affect the functionalities of

the AI solutions and the decisions made on them?6. Who makes the final decisions concerning the develop-

ment? (Such as what functionalities are good and what to choose to use?)

7. If the AI solution causes harm or damage to the user or third parties, who is responsible?

a) How much responsibility do you consider to be on you, based on your role in the organization

8. Are there other questions or issues on accountability that you have considered within your organization in relation to the development process or the end-products?

Predictability9. How well do you consider the behavior of your AI solutions

can be predicted beforehand? Could there be or has there been unexpected behavior to be noticed?

10. How do you prepare for this kind of unexpected behavior or possible malfunctions, and how do you react to them if

they occur?11. What is the level of acceptable risk or damage in case of

malfunctions to the end-users or third parties?12. How have you considered possible cases of misuse or abuse

of your product? What could they be?

Transparency13. How well the development process is being documented?

For instance, can certain functions or decisions made dur-ing the development process be led back to the individuals behind them?

14. Are all the actions made by the AI solution transparent in a sense, that the logic behind the functions can be understood? (For example, the algorithms used and how they perform the reasoning – also during exceptions in functionalities.)

15. How well do the end-users know what the AI solution does and how it does it?

AI Ethics16. Has your organization already faced some ethical issues or

questions regarding AI development, and what have they been?

17. Do your organizational policies consider ethical aspects within AI development, and how?

18. How does the consideration of ethical aspects show in prac-tice in the development process?

19. Do you consider taking ethical aspects into account in AI de-velopment would be beneficial to your organization? How?

AuthorsVille Vakkuri, University of Jyväskylä, [email protected].

Kai-Kristian Kemell, University of Helsinki, [email protected].

Joni Kultanen, University of Jyväskylä, [email protected].

Mikko Siponen, University of Jyväskylä, [email protected].

Pekka Abrahamsson, University of Jyväskylä, [email protected].



Impact Investing in Information Technology Business

Timo Okker

Abstract Impact investing is one of most prominent investing strategies that pursue to generate measurable environmental and social effects in addition to profits. Despite the growth of the impact investing market and plausible results of information technology (IT) solutions and services, impact investments in the IT markets have been scarce and there has been very little research of the phenomenon. This study presents a multi-vocal literature review (MLR) to narrow the gap between the practitioners and scholars and provides results for further research avenues. The study reviews 374 literature sources in total using pre-selected keywords which were analysed using thematic and content analysis. Results indicate that IT related impact investing is increasing frequently in practice, but there is paucity of research of the phenomenon. The results of the study also propose three main discourses in IT related impact investing. Current practices and research converge technology, business management and impact investing infrastructure discourses. In addition, the study displays the most prominent technology sectors in the field. The study proposes that impact investing is a prominent phenomenon among the practitioners, and especially IT start-ups are establishing significant solutions for social and environmental impact,

whereas scholars are neglecting the phenomenon.

Key Words: Impact investing, information technology, multi-vocal literature review, start-up, IT business

IntroductionImpact investing is one option for in-dustries and economies to pursue sus-tainability initiatives. It is an investment method for pursuing both financial re-turn and social and environmental ben-efits (Bugg-Levine & Emerson, 2011; Jackson 2013). In recent years interest in impact investing has noticeably increased, with different parties and organizations such as governments and universities giv-ing the concept more attention. (GIIN, 2020; Harrington, 2020.) There is exist-ing research addressing definitions and explaining the phenomenon (Bugg-Lev-ine & Emerson, 2011; Hebb, 2013; Jack-son, 2013; Thorpe, 2016), surveying the state of knowledge and research (Clarkin & Cangioni, 2015; Agrawal & Hockerts, 2019), providing explanatory case studies (Quinn & Munir, 2017; Mersland et al, 2020) and empirical studies (Glänzel & Scheuerle, 2016) in the field of social and economic sciences. Despite increasing academic preoccupation towards impact investing in economic and social sciences, the concept has not yet been studied ex-tensively in the field of information tech-nology (IT) and information systems (IS) and multidisciplinary studies in that field are lacking. In addition, further research on to understand the concepts, methods (Höchstädter & Scheck, 2015) and tech-niques involved in impact investing, as well as its advantages, disadvantages, and suitability for businesses in general has been called (Agrawal & Hockerts, 2019).

IT has become a significant part of almost every industry and is one of the most profitable and rapidly evolving sec-tors in the world. Innovations such as the Internet of Things (IoT), robotics, aug-mented reality (AR), and virtual reality (VR) are changing the fundamentals of IT operations and services. Disruptive technologies like blockchain (Ahram et al, 2017; Barbosa, 2021; Fortkort et al, 2021) represent not only new business opportunities, but also novel solutions for conducting impact investing operations. It is very likely that use of these disruptive technologies will extend to sectors that are close to social investing, such as clean energy, agriculture, conservation, educa-tion, finance, and healthcare. The social



spectrum of IT related impact investing is intensifying since dig-ital business models increasingly regard social goals (Jablonski & Jablonski, 2021). In addition, technology’s potential to reduce emissions is already significant as it is estimated that digital tech-nology can reduce global emissions by 15 % (World Economic Forum, 2019).

Despite the substantial potential of impact-oriented IT initia-tives and digital business models (Caputo et al, 2021; Jablonski & Jablonski, 2021), the current funding for IT innovations is still usually secured by traditional financing, alongside several alternatives like crowdfunding. I believe that further research and acknowledgement of specific research themes and ongoing discussion within the field are essential to accelerate IT related impact investments. It is also likely that the flow of more sus-tainable and purposeful business will expand and intensify by adapting novel IT concepts which utilize impact investing based methods as a funding. Still, literature does not merge the knowl-edge of technology and impact investing in a consistent way. It is therefore crucial to understand how IT can enable and support impact investing. For example, we need to understand how and when impact investing is a useful form of finance, and what it requires from the organization’s perspective, or what are the most important stakeholders in the market. Further, we must comprehend how impact investing can be utilized in the tech-nology sector, and if it is already being exploited, what the exact results have been.

Main contribution of this study is to fill the gap between the research and the practice by evolving the confluence between technology sector and impact investing initiatives. Study aims to do that by describing the concept of impact investing and re-viewing the current state of research of the topic by means of multi-vocal literature review. In addition to published academic research, this study incorporates non-published literature which enhances the understanding of the phenomenon, and impor-tantly offers practitioners perspective into the discourse.

Study endeavours to survey the role of impact investing in the context of IT to understand how it relates to IT investments, and focuses on impact investing from an organizational perspec-tive, especially by looking at information technology start-ups, currently some of the most notable drivers of change. Study presented in this paper identifies the key discourses of IT related impact investing, which are used to drive the discussion. In ad-dition, this study surveys the most notable types of technology related to impact investing as well as distinguishes specific or-ganizational types in the field. This study aims to present a body of knowledge for further research on the topic as well as tools for practitioners of impact investing.

The structure of this paper is as follows: Background section presents a definition and background of impact investing along with a discussion of how it is used within the IT domain. Then multi-vocal literature review (MLR) methods are examined more closely. The methodology used in this study is presented after that. Next section presents the results of the study. The conclusions and limitations of the study, as well as areas in need of further investigation, are discussed in the final section.

BackgroundDefinition and Background of Impact InvestingImpact investing is a part of a larger concept of responsible in-vesting which has gained popularity in recent decades, with the term itself becoming widespread in 2007 (Bugg-Levine & Em-erson, 2011). While it is relatively simple to describe the con-ditions required for impact investing to take place, a uniform

definition (Höchstädter & Scheck, 2015) and understanding of the term is missing (Clarkin & Cangioni, 2015). Further, schol-arly analysis of the field of impact investing is rather meagre (Jackson, 2013; Agrawal & Hockerts, 2019).

Impact investing refers to investments that are conducted to generate positive and measurable social and environmental ben-efits alongside financial return (GIIN, 2022). This means that investments must generate financial return on capital or at least a return of capital. Bugg-Levine and Emerson (2011) define im-pact investing as an investing practice that pursues financial re-turns as well as social and environmental benefits. This implicitly necessitates intentional contribution to positive social or envi-ronmental impact. Jackson (2013) defines impact investing as an emerging industry of finance including networks, standards, and metrics which enables social and environmental investing, and which is driven by proponents such as foundations, wealthy individuals, family offices, investment banks, development fi-nance institutions, and dedicated impact investment funds. He sees impact investing as a part of a larger transition towards col-laborative investing, thriving from the inadequacy of traditional capitalism. Jackson (2013) distinguishes three definitive com-ponents of an impact investing which are intent, impact, and theory of change. Intent relates to investors intention to acquire impact whereas impact itself is considered as the objective result of impact initiatives. Theory of change discloses the outcomes of the impact investments and strives to answer the questions of what concrete changes can be achieved by impact investing. Finally, mechanisms for traceability and measurability are major prerequisites for impact investing, as the effects of investments must be regularly measured and reported (Eurosif, 2012; GIIN, 2016; GIIN, 2022). It is essential that definitions explicitly dis-tinguish impact investing from traditional venture philanthropy and charity actions as impact investing invariably aims for mon-etary profits.

As the popularity of impact investing has rapidly grown, new options have appeared, and there are a variety of ways to ex-ecute impact investing as a result. The simplest way for investors to participate in impact investing is to create a portfolio of com-panies striving to create positive social and environmental im-pacts (Jackson, 2013). In addition to direct private investments, private investors can create impact investments via their own foundations or venture philanthropy channels. Over the last decade, an entire ecosystem has been developing around impact investing largely due efforts made by the Global Impact Invest-ing Network (GIIN) (Jackson, 2013). This ecosystem includes, for instance, standards for reporting outcomes of impact invest-ing, such as the Impact Reporting and Investment Standards (IRIS), and agencies for rating investments, such as the Global Impact Investing Rating System (GIIRS) (GIIN, 2020). Also, in-dependent initiatives, such as GSG (Global Steering Group for Impact Investment) has been launched to drive and amplify the growth of impact investing (GSG, 2018). Global Steering Group for Impact Investment (GSG) is a global organization operating in the EU and over 30 countries worldwide. Goal of GSG is to foster knowledge, practice, and an ecosystem of impact invest-ing. (GSG, 2022.) Further, non-governmental organizations, religious institutions, and pension and insurance companies are making impact investments (GIIN, 2016; GIIN, 2022).

Estimated impact investing market size was USD $715 bil-lion in 2019, and market growth is forecasted to be strong in future. In addition, target rates for impact investments are reaching market-rate returns with most investments (GIIN, 2020). Hence, impact investing appears to be a notable mean of investing and a remarkable alternative for traditional invest-



ment goals. Further research regarding impact investing would therefore benefit investors as well as economists to understand, monitor, and predict future economics more comprehensively.

Impact Investing in IT and ISThere are several studies discussing the relation of IT and impact investing, but most of them focus on predicting future devel-opment instead of delivering proven understanding of the phe-nomenon or fostering the body of knowledge in the field. In addition, existing research only refers to technology solutions instead of holistically surveying the field and explaining how technologies are contributing to major problems. Apart from a few key studies, research regarding IT and IS research paradigms is little.

Existing literature mentions some topical disruptive technol-ogies like blockchain that are changing the field of economics and sustainable business, and generating discussion (Bengtsson & Ågerfalk, 2011; Mettler, 2016; Barbosa, 2021; Fortkort et al, 2021). Recent research analysed impact investing based digital business models and the results indicate that social impact and economic profit reinforce each other, and the consolidation of social impact necessitates conscious recognition of social value aspects in the organization’s business model (Jablonski & Jablon-ski, 2021).

The concept of impact investing conforms to the triple bot-tom line (TBL) framework, an accounting concept that consid-ers three types of ‘bottom line’: social, environmental, and fi-nancial (Slaper & Hall, 2011). Information systems (IS) research has considered this topic from a green IT perspective, where the focus has been on resources and operations (Bengtsson & Ågerfalk, 2011; Dao et al, 2011). While more traditional man-agement-based perspectives and frameworks are still valuable, they do not contemplate new technologies nor new means of fostering organizations in a way that drives change in the field of technology. Impact investing, therefore, takes a broader view of environmental sustainability and social equality.

Multi-Vocal Literature Review (MLR)MLR is a form of literature review that considers published and unpublished literature (Garousi et al, 2016). Unpublished litera-ture, also called grey literature, includes sources such as blogs, videos, websites, and white papers (Garousi et al, 2019). Ac-cording to Haddaway et al. (2015), grey literature also includes academic theses and reports produced by organizations, like government papers. For the purposes of clarity in this review, white papers are included into the category of their own. The MLR method, recently recognized among software engineer-ing researchers, assumes that significant knowledge of a sub-ject may be gleaned from grey literature sources. In this way, MLR aims to narrow the gap between practitioners and scholars (Garousi et al, 2016). Although it emerged rather recently, the MLR framework has been recognized as having several phases and subphases, with the former having been identified by Ga-rousi, et al (2019) as planning, conducting, and reporting on the review. MLR planning consists of establishing the need for grey literature and defining the goal of the literature review. The review is then conducted following sub-phases that include an informal pre-search, the search process, a selection of sources, source quality assessment, data extraction, and data synthesis (Garousi et al, 2019). In conducting research for IS, grey litera-ture can provide an understanding and evidence of a subject that published literature would obviate in the process. This particu-larly applies to emerging research areas.

MethodologyThis study was completed to investigate the state of existing lit-erature on the concept of IT related impact investing and to in-troduce preliminary results of the little researched topic. Study was conducted by means of MLR. Although the study was con-ducted as an MLR, the research process also followed system-atic literature review (SLR) guidelines as presented by Snyner (2019) to enhance the quality of the review. Finally, the present study may be defined either as a semi-systematic review or as an integrative review, as it possesses features of both. A themat-ic and content analysis was conducted during the study’s data synthesis to define how research on the topic has progressed. This is characteristic of a semi-systematic review. On the other hand, the study aims to increase the understanding of a relatively immature and emergent research field, as well as structure the theoretical framework around the topic, rather than simply pro-viding an overview or description of it. Both are features of an integrative review (Snyder, 2019.) In addition, applying with the guidelines benefits the quality of research overall.

Defining the Need for Multi-vocal Literature Reviews and Setting Research QuestionsDue to the novelty of the scope of this research, it was com-pleted using the MLR method following guidelines introduced by Garousi et al. (2019). In the MLR planning phase, a rationale for using the MLR method is provided, and research questions (RQ) are defined (Garousi et al, 2019). For this study, it was de-termined that existing literature about impact investing is scarce due to its relative novelty. Since MLR is suitable for identifying current perspectives and for bridging the gap between formal and non-academic literature (Garousi et al, 2019), it was se-lected as a method for acquiring as large and as on-topic a col-lection of literature as possible to answer the RQ’s. Garousi et al. (2019) also define seven questions for determining whether the MLR method is appropriate to the research context. In the present study, almost all answers to these questions were ‘yes,’ except for questions four and five. The prescribed methodology states that the research process must include primary studies to address the RQ; extraction of data to be able to answer the RQ; and a data analysis phase conducted in a way that the RQ will be answered (Garousi et al, 2019). Here, a primary study was conducted to explore the current comprehension of the topic and then the following RQ’s were selected to increase the un-derstanding of the topic, and to bridge the gap between prac-titioners and academics. Points of interest for this study were the current situation of research of the phenomenon, state of knowledge among practitioners, framing the topics and discus-sions related to the phenomenon as well as recognition of the most prominent technology solutions within the research agen-da. Research questions of this study are as follows:

RQ1: What is the current state of IT related impact investing research, and how is impact investing adopted within the field of IT?RQ2: What are the most prominent discourses within IT related impact investing?RQ3: What are the most important technology sectors related to impact investing?

Search StrategyLiterature review was conducted between June 2019 and De-cember 2021 and new literature that met the criteria was ana-lysed during that time frame. Search strategy proposed by Ga-



rousi et al. (2019) was followed. According to Garousi et al. (2019), there are several ways of executing the search process. General web search engines and specialized databases can be used, individuals can be contacted, and a method called ‘snow-balling’, which includes looking at reference lists and backlinks, can also be employed. For the purposes of this study, general web searches and snowballing techniques including the use of backlinks were employed. Google Scholar was used for inquiries of academic papers, books, and white papers. Google Scholar provides a plausible amount of academic research (Delgado López-Cózar et al, 2019), and hence is a convenient tool for literature review. University of Jyväskylä’s library search was used for inquiries of academic research as well as grey literature. Google search was used for all literature types, but in most cas-es, results included grey literature as anticipated. An informal pre-search was conducted to define plausible search strings. It is also important to define stopping criteria for the search pro-cess beforehand to avoid data exhaustion resulting from the vast amount of search results. We used four different search terms and only the first 120 search results were included for review.

Selection of Search Terms and Source Selection CriteriaKeywords and search terms were selected based on the research topic. As the research concerns impact investing in the field of information technology, search terms included these individual words and combinations thereof. Further, as start-up companies are pivotal catalysts for change and thus central to this research, plural ‘start-ups’ was also included in the searches. The litera-ture review was conducted systematically following four steps.

First, literature on the subject matter, in the form of academic papers, was sought out using primarily Google Scholar. Search terms for Google Scholar searches included the following search terms: ‘impact investing software,’ ‘impact investing information technology,’ ‘impact investing technology,’ and ‘impact investing technology start-up.’ The search terms were either required to appear in the source’s title, abstract, or keywords, or the source’s connection to the topic had to be implicitly noticeable. Second, relevant academic publications, books and essays from the uni-versity library’s search authored by significant authorities were reviewed using the same search terms as above. Third, general Google searches were conducted to gather further relevant in-formation from different sources including blogs, reports, news articles, company websites, and third sector organizations. Fi-nally, the snowballing technique was used: literature singled out in the first three steps was used to investigate the topic further and to identify new sources.

In this study, effort-bound stopping criteria (Garousi et al, 2019) were established. For Google and Google Scholar search-es, the first 30 search results were considered. When using the snowballing technique, three levels of references were explored. This criterion was justified by the fact that the most valid litera-ture sources are often among the first results. Including more search results in the review would have impeded the focus of the study and would have been too laborious for research to be properly conducted.

The MLR methodology includes criteria for source selection. The criteria can be based on authority of the producer, meth-odology used in the literature, objectivity, date, position in the field, novelty, impact, or format (Garousi et al, 2019).

The first criterion for source selection was format: material had to be in a written form. In addition, material could not be an advertisement or promotional in nature. The second criterion was the authority of the producer: material had to be written by an identifiable person or organization. The third criterion was

connected to the second in that it addressed objectivity: grey lit-erature had to be publicly available. The fourth and fifth source selection criteria were novelty and date. Sources published in 2010 or later were included in the study. The sixth criterion was methodology, which specified that material should cover specific questions or have a clear aim. The seventh and final criterion was impact, which also included position. The impact of a source was evaluated based on the number of times it was cited and/or backlinked, as well as how high the source was ranked in the public search engine. MLR methodology underlines the impor-tance of assessing the quality of sources (Garousi et al, 2019). For this study, the quality assessment was conducted early in the source selection process.

ResultsThis section presents the results of the study based on the MLR methodology. Literature sources that were subject to the MLR are presented in Tables 2, 3, and 4. The tables present informa-tion on all primary sources including type of literature, title, and brief description. For the purposes of this study, literature sources were divided into three different segments: research, grey, and white. Whereas white literature is commonly included in grey literature, in this paper white literature is put into its own category on purpose. By using this categorization, I believe that the context of the sources is more distinct and easier to fol-low and evaluate. Study proposes primary conceptual contribu-tions (PCC) to the RQs. PCCs are communicated throughout the findings section.

FindingsRQ1: What is the current state of research regarding impact in-vesting in IT, and how is impact investing adopted within the field of IT?

Literature searches supported assumptions on the novelty of the topic, as the number of suitable results in Google Scholar searches was low. Of the 120 search results, only four are re-search publications. The second phase included searches for rel-evant books and essays from the University of Jyvaskyla’s library search, which includes all the institution’s printed and electron-ic resources. Surprisingly, just one of the sources met the MLR criteria. Grey literature searches in the third phase yielded most of the matches out of 120. Several sources were excluded from the study due their evident connection to marketing or promo-tion. Finally, snowballing techniques revealed several interesting sources and topics concerning green and disruptive technologies for instance, but among these only two met the MLR criteria.

Results indicate that while impact investing has already been adopted in the field of IT and is increasingly being used as a method in the business domain, research on the subject is still meagre. Results also indicate a perceptible disproportion be-tween academic and grey literature findings—there is a clear deficiency of research and academic literature on the topic. Again, results from grey literature indicate that there is rising interest for influential investing in the IT business domain, as well as increasing attention being given to so-called green tech-nology.

PCC1: Research into impact investing in the context of the field of IT is limited and immature while interest in the impact invest-ing is increasing among the practitioners.

Based on the findings of the study, impact investing has already



been adopted or recognized as a practical investing method by several IT organizations. The MLR results identified 38 high-tech companies or organizations that could be categorized as impact-investing organizations by virtue of their intention to generate positive environmental or social impact. Interestingly, most of these organizations were counted as technology start-ups. Most of the companies mentioned in the literature combine different technological solutions in their innovative products or services; in all instances, IT was either an important or crucial part of the solution, or a software product or service was the actual offering.

PCC2: Practitioners have already adopted or utilized impact in-vesting in their financing and many of them are start-ups initia-tives.

In addition, an emergent organization type called “impact start-up” was distinguished from the older results. Mentions of im-pact start-ups were recognized more in the later phase of the research. It seems that established terminology for the field is still evolving, and novel appellations are introduced especially among the practitioners. It is likely that terminology consider-ing impact investing in the IT context will expand and mature in the future.

PCC3: Terminology for the research field is still evolving and new appellations are introduced.

RQ2: What are the most prominent discourses within IT related impact investing?

Thematic division is used for review of the state of literature holistically and for communicating the findings of this research. By examining the discussions from the literature, three distinct but usually interconnected discourses can be derived. This study also identifies several key categories inside each discourse and deliver findings related to literature of each discourse. In addi-tion, all discourses were thematically analysed to identify tech-nology sectors and results of this analysis are reported later in RQ3.

First discourse concerns technology. Sources that mainly dis-cuss specific technological solutions or technology sectors, were classified as technological solutions discourse of impact invest-ing. Total of four categories were distinguished within the tech-nology discourse: actual impact and effectiveness of solutions; trade-off between impact targets and economic return; impact investing promoting technologies and disruptive technology.

Second discourse discusses business management, which in-cludes business models and financing for technology companies and organizations. Sources that took management and admin-istration as well as finance operations into account were con-sidered to address the business management discourse. Impact investing as a method (Bugg-Levine & Emerson, 2011), (Clar-kin & Cangioni, 2015) is at the heart of business management. Thus, assessing and evaluating business management and func-tions of organizational administration is important when aim-ing to understand how the sector is progressing and how it can be promoted further. Total of six categories were distinguished within the business management discourse: barriers of technol-ogy start-ups; role of accelerators and incubators in impact in-vesting ecosystem; role funders in impact investing ecosystem; impact-oriented business models; ethical challenges related to impact investing and disruptive technology.

Sources focusing on stakeholder perspective and specific col-

laborative platforms of impact investing were assigned to the infrastructure discourse. Third discourse can be defined as a syn-thesis of support organizations, non-governmental organizations (NGOs), governments, and other relevant stakeholders. Total of four categories were distinguished within the infrastructure dis-course: role of funders in impact investing ecosystems; collabo-ration in impact investing ecosystems; disruptive technologies and impact investing promoting technologies.

PCC4: The concept of IT related impact investing can be de-rived into three discourses: a technological discourse, a business management discourse, and an infrastructure discourse.

Using the presented three-discourse framework, it is possible to describe the status of current research on and practices of IT related impact investing. All three discourses intersect and are related as they comprise important themes from other dis-courses. In addition, they share the mutual category of disrup-tive technology. The three discourses of impact investing in the IT business are presented in Figure 1 (p. 20).Most of the categories mentioned in this study are already ex-plored in academic research, but not necessarily in the context

Technology BusinessManagement

Infrastructure

Figure 1. Discourses of impact investing in IT business.

of impact investing. This study merges perceived categories to the existing impact investing research. Actual impact of tech-nology solutions related especially to educational technologies (ed-tech) and perceived benefits of private sector solutions such as ed-tech mobile applications. Benefits and challenges of ed-tech are studied in the field of technology (Mehdipour & Zere-hkaf, 2013) and in education (Groff & Mouza, 2008; Riasati et al, 2012). It is essential to regard the real impact of other tech-nology types as well and critically assess their appropriateness. Trade-off between social values and economic return or dual value is a recognized issue in prior research (Austin et al, 2006; Evans, 2012; Doherty et al, 2014; Arena et al, 2018), and it is a crucial debate in fostering impact investing initiatives. Impact investing promoting technologies such as blockchain is already studied in IS and IT research in general (Nofer et al, 2017), and from application perspective (Ahram et al, 2017), but research related to impact investing platforms is scarce.

Disruptive technology acts as a leverage for impact solutions and emerging business models. Disruptive technology research has long roots (Danneels, 2004; Kostoff et al, 2004) and some specific technologies are studied extensively, especially in the field of e-health (Mettler, 2016; Meskó et al, 2017). Still re-search regarding the relation of impact business models and dis-ruptive technologies is important to help us understand how to develop effective business applications which are based on novel



technology solutions. Impact investing promoting technologies have been studied

especially in the context of investment and transaction plat-forms (Mendell & Barbosa, 2013; Fortkort et al, 2021). Barbosa (2021) has studied blockchain’s relevancy in impact investing by the means of case study. Barriers or challenges of innovative start-ups have been studied in IS (Bosch et al, 2013; Giardino et al, 2015), and management research (Hyytinen et al, 2015; Sala-mzadeh & Kesim, 2015). Role of accelerators and incubators is studied within the impact ecosystem paradigm (Roundy, 2019), further there is emerging research considering impact incuba-tor and accelerator characteristics and fundamentals (Bergmann & Utikal, 2021). Impact investing finance is studied in existing research (Hebb, 2013; Agrawal & Hockerts, 2019) and consid-ered in few impacts ecosystem related research (Bukharina & Onyshchenko, 2019; Roundy, 2019), although there is little or no research regarding the relevance and importance of different funder types within the impact investing ecosystem.

Albeit sustainable business models are recognized by aca-demics (Stubbs & Cocklin, 2008; Schaltegger & Wagner, 2011; Bocken et al, 2014), impact business models and especially digi-tal impact business models are little researched, aside from re-search by Jablonski and Jablonski (2021). Ethics and moral ques-tions around impact investing must be considered as a part of more ample discussion around business ethics and ethical invest-ing. Still, specific impact investing related ethical features exist and those attributes should be researched more comprehensive-

ly. Examples of these are the actual impact of applications such as ed-tech (Groff & Mouza, 2008; Riasati et al, 2012), green-washing (Delmas & Burbano, 2011), and intentional misleading of impact investors by impact funds (Findlay & Moran, 2019). Collaboration in impact investing ecosystems is broad theme which has been studied in general (Islam, 2021), and especially from the regional perspective (Acevedo & Wu, 2017; Bukharina & Onyshchenko, 2019; Roundy, 2019)

PCC5: There are a total of eleven categories within the three main discourses of impact investing, and disruptive technology is relevant for each discourse.

In addition, it can be concluded from the results that social and environmental aspects of impact investing are present in IT re-lated literature and literature supports the conception of a triple bottom line (Slaper & Hall, 2011).

PCC6: Social and environmental impact discourses are percep-tible in the IT related literature.

Technology Related LiteratureTechnology literature includes seven grey literature sources and two white literature sources. Literature is presented in Table 1 (p. 21) with reference, title, and description as well as our find-ings and key category.

Reference Title Description Findings CategoryBarshay, 2018 (grey)

“3 lessons from data on how students are actually using educational apps and software at school”

Discusses the usage and effectiveness of educational apps and software in schools.

Based on tests reported in the article, educational apps and software are necessarily not as effective to contribute to learning as believed.

Actual impact and effectiveness of solutions.

Barshay, 2019 (grey)

“Impact funds pour money into ed tech businesses”

Discusses educational impact investment called Classcraft and discusses the role of impact investing as a contributor to education technology.

Number of private funded educational technology solutions is rising, but there is not enough evidence for the effectiveness of educational technology.

Actual impact and effectiveness of solutions.

D. Capital Partners, 2013 (white)

“Impact Investing in Education: An Overview of the Current Landscape”

Surveys the landscape of education impact investing, centralizing to identify potential areas for intervention by impact investors.

Impact investing in education has significant potential to provide quality education more broadly, but there is a trade-off between financial returns and actual impact, especially in low-income areas.

Trade-off between impact targets and economic return.

DCosta, 2019 (grey)

“Scaling Impact Investing Using Blockchain Technology”

Discusses the role of disruptive technologies, such as blockchain, in building impact investing ecosystems.

Blockchain technology can be utilized to create more transparent and trustworthy transaction ecosystems for impact investing.

Impact investing promoting technologies.

Field, 2020 (grey)

“Impact Investing and Technology: A Multifaceted Relationship”

Discusses a wide variety of innovative technology solutions creating positive impact. In addition, technology solutions can increase impact investing.

Innovative technology contributes to agriculture, energy, and health technologies. Automated investing platforms and data analysis are making impact investing more common.


Maretich, 2018 (grey)

“Impact investing in disruptive technologies”

Discusses the role of disruptive technologies in making more efficient and effective investments.

Orchestrated cloud computing, AI, and machine learning are accelerating processing power and generating more accurate analytics as well as bringing organizations and customers closer to each other.




Petrick, 2014 (white)

“Impact Investing in education”

Discusses the role of impact investing in education. States that the usage of the technology is important in improving educational quality and efficiency.

Educational systems should source impact investing deals more broadly, focusing on business models and innovations creating tangible outcomes is the key. Investors should conclude their position on the trade-off between financial returns and impact before entering the markets, and measure and evaluate the actual social impact.

Disruptive technology.

Trade-off between impact targets and economic return.

Silicon Canals, 2020 (grey)

“This fintech startup helps investors evaluate the impact of their portfolios on society & planet; raises €12.8M”

Discusses a fintech startup company which develops solutions for analysing social impact of companies and investments.

AI solutions can be utilized in the sustainability assessments and markets for sustainability measurement are expanding.


Tiger 21, 2021 (grey)

“Agricultural Technology Impact Investing: What You Need to Know”

Discusses the impact of technology solutions as well as hardware and software solutions on agriculture.

Hardware and software will be prominent sub-sectors in the ag-tech field as stagnation of traditional agriculture companies provides opportunity to innovative startup companies.


Reference Title Description Findings CategoryArena et al, 2018 (research)

“Unlocking finance for social tech start-ups: Is there a new opportunity space?”

Discusses the financial models of technology-driven technology startups and suggests the concept of social impact investing (SII).

SII concept incorporates three specific areas for further research; demand and supply matching, accountability issue, and regulatory framework.

Barriers of technology start-ups.

Baddour, 2020 (grey)

“Impact investing through early-stage tech startups”

Discusses investing in early-stage technology startups on a general level.

There are too few impact investors with long investment horizons.


Bozorgzadeh, 2019 (grey)

“Impact investing is driving the most exciting emerging technologies”

Discusses the role of impact investing in promoting new high technology and technology startups.

Startup accelerators and incubators significantly support impactful start-ups in creation of impact innovations.

Role of accelerators and incubators in impact investing ecosystem.

Carpenter, 2017 (grey)

“Social Impact Investing Is Attracting New Funds As Well As New Startup Ideas”

Discusses the state of Impact Engine annual showcase. Impact Engine comprises over 30 ventures including clean energy ventures, clean tech startups, and healthcare solutions.

Number of impact investing funds is rising, and they operate in a variety of technology sectors and markets.

Clancy, 2017 (grey)

“Salesforce dedicates $50 million to impact investments”

Discusses Salesforce investing money in impact investing. Salesforce has created a fund of $50 million dedicated to software startups creating solutions for equality and clean energy.

Purpose centric investments among the corporations are increasing but still in minority.

Role funders in impact investing ecosystem.

Csernyik, 2020 (grey)

“Future Returns: Investing in Tech for Good”

Discusses impact or mission driven technology investments in general.

Stresses two highlights for impact investors; talented people are moving to impact companies, mission-driven customers define successful businesses, and the amount of non-dilutive capital in the markets is increasing.


Table 1. Technology Related Literature.

Management Related LiteratureBusiness management literature includes four published re-search, eleven grey sources, and two white literature sources. Literature is presented in Table 2 (p. 22) with reference, title, and description as well as our findings and key category.

Infrastructure Related LiteratureInfrastructure discourse includes three grey literature sources and three white papers. Literature is presented in Table 3 (p. 24) with reference, title, and description as well as our findings and key category.



European Investment Bank, 2020 (white)

“Technology can transform impact investing”

Discusses the overall state of impact investing in the technology sector. States that deployment of technologies can enable social innovation models. Writer expects the growth of new technology-enabled impact ventures.

Impact business models are not compatible with traditional venture capital models. New ways and mindsets are needed to create scalable impact business models. Efficiency of digital technology, collaborative platforms and deep tech solutions are key factors in deployment of scalable impact business models.

Impact oriented business models.

Forbes, 2018 (grey)

“Impact Investing: The Billionaires Building Change”

Discusses billionaire impact investors and their ambitions for impact investing.

Wealthy individuals are interested in purpose centric investing. They are contributing to the sectors of healthcare, poverty, education, and technology overall.


Gidron et al, 2021 (research)

“Impact Tech Startups: A Conceptual Framework, Machine-Learning-Based Methodology and Future Research Directions”

Proposes a new organizational category of impact tech startup (ITS) and discusses machine learning based algorithms for identifying such companies from startup databases.

Handling of personal data and greenwashing are ethical issues related to impact startups.

Ethical challenges related to impact investing.

Jablonski & Jablonski, 2021 (research)

“Impact Investing in Digital Business Models”

Discusses the role of social impact as a key factor in the creation of digital business models.

Social value should be recognized in the business model and socially attractive business models are more successful than traditional business models. In addition, there is a strong relationship between social and economic aspects.


Koshovets & Frolov 2015 (research)

“Impact Investing as a ‘Basic Innovation’ for the Global Economy and Finance System Post-Crisis Transformation”

Discusses the transformation of the new global financial and economic system.

Future technological development will be even more centralized and technological inequity will increase but developing countries will be involved in production chains.

Ethical challenges related to impact investing.


Miller, 2018 (grey)

“The Intersection of Impact Investing and Technology Startups”

Discusses the role of impact investing and technology startups in solving future problems.

Technology investing will deliver a more sustainable future.


Pothering, 2020 (grey)

“The role of impact investors in early stage agtech investing”

Discusses the outlooks and the role of impact investing finance on funding agricultural technology.

Agriculture needs technology solutions, but software business models do not necessarily adapt to features of agricultural markets.



Reid, 2022 (white)

“Impact investment: How technology can make a difference”

Discusses technology’s role in society’s transition towards more sustainable business. Introduces three technology companies: Vulog (mobility), Azimo (finance), and Softatutor (education).

Creating actual impact takes time and technology will be a catalyst for change in societies.



Ross, 2019 (grey)

“Tackling climate change — an investor’s guide”

Discusses software technologies that drive sustainable development in agriculture and that reduce food waste. Discusses several investing principles related to sustainable investments.

Impact investing in technology incorporates some risks for investors, which need to be considered.


Simon & Barmeier, 2010 (grey)

“More than Money: Impact Investing for Development”

Discusses the current state of impact investing in developing countries.

Clean energy and technology could be potential sectors for impact investing. In addition, there is an information gap between businesses and investors in terms of impact investing.





Welsh, 2019 (grey)

“20 Tech-For-Social-Good Startups to Watch As Tech Nation Tackles Signs Of The Sector Stalling”

Discusses startups contributing to impact investing. Presents 20 technology startups generating social good. Among others, startups operate in sectors of transport, health, education, and crowdfunding.

Purpose driven economies will become more common in future as technology solutions driving the change are highly scalable.


Table 2. Business Management Related Literature.

Table 3. Infrastructure Related Literature.

Reference Title Description Findings CategoryADB, 2020 (grey)

“ADB Unveils Venture Platform to Invest in Impact Technology Startups”

News article discussing new venture capital fund to finance impact technology startups.

New ventures operate differently compared to traditional venture capital funds and foster the emerging startup field.

Role of funders in impact investing ecosystems.

Bucak, 2021 (grey)

“Where fintech and ESG meet: How investment apps can drive impact investing”

Discusses digital impact investing platforms which make sustainable investing easier and attract new investors into the markets.

Digital impact investing platforms are attracting attention, but the number of investments is still relatively low.


Danske Bank, 2021 (white)

“Nordic Impact Startups 2021”

Discusses Nordic impact startups ecosystem.

Impact investing ecosystem is intensifying in Nordic countries and venture capital funding of impact startups is constantly rising.

Collaboration in impact investing ecosystems.


Minevich, 2021 (grey)

“20 Leading Social Impact Platforms Making a Difference with Digital Potential”

Discusses social impact platforms leveraging digital solutions.

Non-profit and for-profit impact investing platforms are leveraging impact companies which contribute to environmental and social problems on a global scale.



Uwanaka, Ojobo & Chude, 2021, (white)

“Impact Investing: A brief General Analysis from the Nigerian Perspective”

Discusses Nigerian impact investing ecosystem. Raises technology solutions developed in the Nigerian impact investing ecosystem.

There are several ecosystem related challenges to impact investing in Nigeria, but also the potential for impact investing markets is immense. Solutions to tackle the challenges are also ecosystem based.


Uzsoki & Guerdat, 2019 (white)

“Impact Tokens. A blockchain-based solution for impact investing”

Discusses the utilization of blockchain technology solutions for impact investing transactions. Ten case studies are presented in the article.

Blockchain technologies such as impact tokens can remove obstacles for impact investing transactions and enhance the trust in impact investing markets.




RQ3: What are the most important technology sectors related to impact investing?

To answer the RQ3, the content analysis for the MLR litera-ture sources was conducted. Results indicate several perceptible technologies related to impact investing as it currently stands. These technologies and the different fields in which they are be-ing developed contribute to environmental and social problems with different emphasis are presented in Diagram 1 (p. 25).

The results indicate that the main contributing sectors were

education and e-learning with nine organizations, and healthcare with eight organizations. Companies and entities promoting sus-tainability and pursuing solutions to restrain climate change and providers of impact investing platforms were in third place with five organizations. There were four contributors of payment technology recognized. Other sectors included sustainable de-velopment and agriculture with three, housing solutions, trans-portation, communication, employment, and aid service with one case each. It must be stated that impact targets often over-lap, as innovative products or services provide more sufficient



Diagram 1. Impact Investing Technology Sectors.

0

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

solutions for people and are simultaneously more sustainable to produce. For example, investing in infrastructure, housing, and transportation technologies cannot rigidly be divided into only one impact category alone.

PCC6: The sectors in which technological developments are most prominent to impact investing markets are e-learning, health, alleviation of climate change, and investment infrastruc-ture.

DiscussionThis study defines the status of impact investing research in the field of IT, IS and management by following MLR guideline which examines written sources in the form of published aca-demic literature and grey literature. The MLR method offers a broader approach to the rarely covered topic of impact invest-ing than traditional academic literature review, as the number of publications on the topic is still relatively low despite its im-portance.

Findings of this study suggest that impact investing is still a rather novel concept in IT and IS research, and the amount of academic literature and research on the topic is low. Results sup-port perceptions by Clarkin and Cangioni (2015) and strength-en the notion of overall scarcity of impact investing research. Again, movement in impact investing is accelerating in the busi-ness domain and among the practitioners, and the amount of related grey literature has increased significantly in recent years with the overall interest in the topic. Although IT investments in impact investing are still rather low, the investments made in the IT sector are becoming more common all the time. In the light of the conspicuous growth of the impact investing market, the volumes for IT-related impact investing are anticipated to grow substantially.

MLR findings indicate there are three distinct but intercon-nected discourses of IT related impact investing. Main discours-es perceived in this study are technology, business management, and infrastructure. In this study a total of eleven discussion cat-egories are recognized within the discourses. Categories can be used for establishing direction and avenues for further research. Based on the results, proposed topics for further research in-clude practitioners' willingness for trade-offs between impact and profit, business models and revenue models of impact start-ups, application of emerging technology innovations and models, and theories considering the foundation and building of impact start-ups. It seems that impact investing fosters tech-nological evolution and the occurrence of disruptive technol-ogy solutions, both of which transform businesses and generate new ways of solving major problems.

There are several discipline-specific features in IT and IS re-search such as rapid evolution of technological solutions, cen-tralization of competence in the markets, and the difference between traditional and digital business models and their scal-ability. In addition, the lifecycle of business models may differ notably between digital and traditional service-oriented busi-nesses. Existing body of knowledge cannot cover these disci-pline-specific attributes and we need more research from IT and IS traditions. There is also a need for further multidisci-plinary studies as innovative impact initiatives expand to many fields of research such as management, social sciences, IS and business ethics.

This study demonstrates several interesting and growing seg-ments of technology within the scope of impact investing. The most common technologies are e-learning and education and health technologies, as well as technologies related to sustain-able consumption and emission reduction. Other technolo-gies are investments in infrastructure such as impact-oriented



crowdfunding platforms, payment technologies, sustainable de-velopment, labour services, communication technologies, aid services, housing, transportation, and accounting and reporting technologies. Mentioned fields of technology contribute to so-lutions for both social and environmental issues. Recognition of potential markets and technologies may amplify new business opportunities for impact investing markets and increase social and environmental impact.

There are several limitations to this study due to the study's limited scope and scarcity of existing peer reviewed academic literature as well as novelty of the topic. In addition, the MLR methodology used for this study is still evolving due to its rela-tive immaturity. Thus, there are also several limitations related to the MLR itself (Garousi et al, 2016; Garousi et al, 2019).

Defining frameworks for impact investing related business would be crucial to promote the growth of impact investing in the IT sector further. As IT innovations are often invented and accelerated by start-ups, it would be wise to support and pro-mote impact investing based methods by these entities, espe-cially since such models do not currently exist. Technological innovations could serve as a significant contributor to solutions for environmental and social problems. By becoming involved in impact investing, this contribution may be amplified, as it takes non-financial benefits into account as an essential part of the business. Evident disproportion between practitioners' interest and academic research poses challenges to expansion of impact investing and hence it is essential to cover that gap in the future.

ReferencesAcevedo, J., Wu, M. (2017) “The Impact Investing Ecosystem

in Japan and Singapore”, 24th International Scientific Conference on Economic and Social Development, pp. 120-148.

ADB (2020), “ADB Unveils Venture Platform to Invest in Impact Technology Startups”, Asian Development Bank. Available https://www.adb.org/news/adb-unveils-venture-platform-invest-impact-technology-startups

Agrawal, A., Hockerts, K. (2019) “Impact investing: review and research agenda”, Journal of Small Business & Entrepreneurship, Vol. 33 No. 2, pp. 153-181.

Ahram, T., Sargolzaei, A., Sargolzaei, S., Daniels, J., Amaba, B. (2017) “Blockchain technology innovations”, 2017 IEEE Technology & Engineering Management Conference, pp. 137-141.

Arena, M., Bengo, I., Calderini, M., Chiodo, V. (2018) “Unlocking finance for social tech start-ups: Is there a new opportunity space?”, Technological Forecasting and Social Change, Vol. 127, pp. 154-165.

Austin, J., Stewenson, H., Wei-Skillern, J. (2006) “Social and commercial entrepreneurship: same, different, or both?”, Entrepreneurship: Theory and Practice Journal, Vol. 30, pp. 1-22.

Baddour, P. (2020) “Impact investing through early-stage tech startups”, Badhouse Ventures. Available https://blog.badhouse.ca/impact-investing-through-early-stage-tech-startups-7b5ecb82c59b

Barbosa, L. (2021) “Blockchain and Impact Investment - Case Study of the Blockchain for Zero Hunger Initiative and Its Contribution to The United Nations Sustainable Development Goals”, 68th International Scientific Conference on Economic and Social Development.

Barshay, J. (2018), “3 lessons from data on how students are actually using educational apps and software at school”, The Hechinger Report. Available https://hechingerreport.org/3-lessons-from-data-on-how-students-are-actually-using-educational-apps-and-software-at-school

Barshay, J. (2019), “Impact funds pour money into ed tech businesses”, The Hechinger Report. Available https://hechingerreport.org/impact-funds-pour-money-into-ed-tech-businesses

Bengtsson, F. and Ågerfalk, P. (2011) “Information technology as a change actant in sustainability innovation: Insights from Uppsala”, Journal of Strategic Information Systems, Vol. 20 No. 1, pp. 96–112.

Bergmann, T., Utikal, H. (2021) “How to Support Start-Ups in

Developing a Sustainable Business Model: The Case of an European Social Impact Accelerator”, Sustainability, Vol. 13 No. 6.

Bocken, N., Short, S., Rana, P., Evans, S. (2014) “A literature and practice review to develop sustainable business model archetypes”, Journal of Cleaner Production, Vol. 65, pp. 42-56.

Bosch, J., Holmström Olsson, H., Björk, J., Ljungblad, J. (2013), “The Early Stage Software Startup Development Model: A Framework for Operationalizing Lean Principles in Software Startups”, in: Fitzgerald B., Conboy K., Power K., Valerdi R., Morgan L., Stol K.J. (Eds.), Lean Enterprise Software and Systems. LESS 2013. Lecture Notes in Business Information Processing, 167, Springer-Verlag, Berlin, pp. 1–15.

Bozorgzadeh, A. (2019), “Impact investing is driving the most exciting emerging technologies”, VentureBeat. Available https://venturebeat.com/2019/01/30/impact-investing-is-driving-the-most-exciting-emerging-technologies

Bucak, S. (2021), “Where fintech and ESG meet: How investment apps can drive impact investing”, Altfi. Available https://www.altfi.com/article/7986_where-fintech-and-esg-meet-how-investment-apps-can-drive-impact-investing

Bugg-Levine, A. and Emerson, J. (2011) “Impact Investing, Transforming How We Make Money while Making a Difference”, Innovations, Vol. 6 No. 3, pp. 9–18.

Bukharina, L., Onyshchenko, O. (2019) “Development of the impact investing ecosystem in Ukraine”, Investment Management and Financial Innovations, Vol. 16 No. 3, pp. 217-228.

Caputo, A., Pizzi, S., Pellegrini, M., Dabic, M. (2021) “Digitalization and business models: Where are we going? A science map of the field”, Journal of Business Research, Vol. 123, pp. 489-501.

Carpenter, J. (2017), “Social Impact Investing Is Attracting New Funds As Well As New Startup Ideas”, Forbes. Available https://www.forbes.com/sites/johncarpenter1/2017/02/16/social-impact-investing-is-attracting-new-funds-as-well-as-new-startup-ideas/#1387f89a5742

Clancy, H. (2017), “Salesforce dedicates $50 million to impact investments”, GreenBiz. Available https://www.greenbiz.com/article/salesforce-dedicates-50-million-impact-investments

Clarkin, J. and Cangioni, C. (2015) “Impact Investing: A Primer and Review of Literature”, Entrepreneurship Research Journal, Vol. 6 No. 2, pp.135–173.

Csernyik, R. (2020) “Future Returns: Investing in Tech for Good”, Barrons. Available https://www.barrons.com/articles/future-returns-investing-in-tech-for-good-01594748538



D. Capital Partners. (2013) “Impact Investing in Education: An Overview of the Current Landscape”, ESP Working Paper Series, Vol. 59.

Danneels, E. (2004) “Disruptive Technology Reconsidered: A Critique and Research Agenda”, The Journal of Product Innovation Management, Vol. 21, pp. 246–258.

Danske Bank (2021), “Nordic Impact Startups 2021”, Danske Bank. Available https://danskebank.com/-/media/danske-bank-com/file-cloud/2021/5/state-of-nordic-impact-start-ups-2021.pdf?rev=f0287bd8084748e98e58bf1bf4a02541

Dao, V., Langella, I. Carbo, J. (2011) “From green to sustainability: Information Technology and an integrated sustainability framework”, The Journal of Strategic Information Systems, Vol. 20 No. 1, pp. 63–79.

DCosta F. (2019), “Scaling Impact Investing Using Blockchain Technology”, Entrepreneur Asia Pacific. Available https://www.entrepreneur.com/article/334529

Delgado López-Cózar E., Orduña-Malea E., Martín-Martín A. (2019), “Google Scholar as a Data Source for Research Assessment”, in Glänzel W., Moed H.F., Schmoch U., Thelwall M. (Eds.), Springer Handbook of Science and Technology Indicators, Springer Handbooks, Springer, Cham, pp. 95-127.

Delmas, M., Burbano, V. (2011) “The Drivers of Greenwashing”, California Management Review, Vol. 54 No. 1, pp. 64–87.

Doherty, B., Haugh, H., Lyon, F. (2014) “Social Enterprises as Hybrid Organizations: A Review and Research Agenda”, International Journal of Management Reviews, Vol. 16, pp. 417–436.

European Investment Bank. (2020), “Technology can transform impact investing”, EIBI. Available https://institute.eib.org/2018/05/technology-can-transform-impact-investing

Eurosif. (2012), “European SRI Study 2012”, Eurosif. Available http://www.eurosif.org/wp-content/uploads/2014/05/eurosif-sri-study_low-res-v1.1.pdf

Evans, M. (2012) “Meeting the challenge of impact investing: how can contracting practices secure social impact without sacrificing performance?”, Journal of Sustainable Finance & Investment, Vol. 3 No. 2, pp. 138-154.

Field, A. (2020), “Impact Investing and Technology: A Multifaceted Relationship”, Impactivate. Available https://www.theimpactivate.com/impact-investing-and-technology-a-multifaceted-relationship

Findlay, S., Moran, M. (2019) “Purpose-washing of impact investing funds: motivations, occurrence and prevention”, Social Responsibility Journal, Vol. 15 No. 7, pp. 853-873.

Forbes. (2018), “Impact Investing: The Billionaires Building Change”, Forbes. Available https://www.forbes.com/sites/forbeswealthteam/2018/10/03/impact-investing-the-billionaires-building-change/#7562b2ae38d9

Fortkort, M., Finke, S., Severengiz, S. (2021) “Blockchain-Based Consumer Stock Ownership Plans (CSOP) As a Catalyst For Impact Investments in Sustainable Energy Infrastructure”, Renewable Energy and Environmental Sustainability, Vol. 6 No. 43.

Garousi, V., Felderer, M. and Mäntylä, M. (2016) “The need for multivocal literature reviews in software engineering: complementing systematic literature reviews with grey literature”, in EASE ’16: Proceedings of the 20th International Conference on Evaluation and Assessment in Software Engineering, Limerick, Ireland, pp. 1–6.

Garousi, V., Felderer, M. and Mäntylä, M. (2019) “Guidelines for including grey literature and conducting multivocal literature reviews in software engineering”, Information and Software Technology, Vol. 106, pp. 101–121.

Giardino, C., Bajwa, S., Wang, X ., Abrahamsson, P. (2015), “Key Challenges in Early-Stage Software Startups” in Lassenius C., Dingsøyr T., Paasivaara M. (Eds.), Agile Processes in Software Engineering and Extreme Programming. XP 2015, Lecture Notes in Business Information Processing, Vol. 212, pp 52-63.

Gidron, B., Israel-Gohen, Y., Bar, K., Silberstein, D., Lustig, M., Kandel, D. (2021) “Impact Tech Startups: A Conceptual Framework, Machine-Learning-Based Methodology and Future Research Directions”, Sustainability, Vol. 13 No. 18.

GIIN. (2016), “Impact Investing Trends. Evidence of a Growing Industry”, GIIN. Available https://thegiin.org/assets/GIIN_Impact%20InvestingTrends%20Report.pdf

GIIN. (2020), “2020 Annual Impact Investor Survey”, GIIN. Available https://thegiin.org/assets/GIIN%20Annual%20Impact%20Investor%20Survey%202020.pdf

GIIN. (2022), “GIIN website”, GIIN. Available https://thegiin.orgGlänzel, G., Scheuerle, T. (2016) “Social Impact Investing

in Germany: Current Impediments from Investors’ and Social Entrepreneurs’ Perspectives”, International Journal of Voluntary and Nonprofit Organizations, Vol. 27, pp. 1638–1668.

Groff, J., Mouza, C. (2008) “A Framework for Addressing Challenges to Classroom Technology Use”, Accociation for the Advancement of Computing in Education Review, Vol. 16 No. 1, pp. 21-46.

GSG. (2018), “Catalysing an Impact Investment Ecosystem. A Policymaker's Toolkit”, GSG. Available https://gsgii.org/wp-content/uploads/2018/10/GSG-Paper-2018-Policy.pdf

GSG. (2022), “GSG website”, GSG, Available https://gsgii.orgHaddaway, N., Collins, A., Coughlin, D. and Kirk, S. (2015)

“The Role of Google Scholar in Evidence Reviews and Its Applicability to Grey Literature Searching”, PLoS ONE, Vol. 10 No. 9.

Harrington, L. (2020), “5 Disruptive Technologies Shaping Our Future”, IoT For All. Available https://www.iotforall.com/5-disruptive-technologies-shaping-our-future

Hebb, T. (2013) “Impact investing and responsible investing: what does it mean?”, Journal of Sustainable Finance & Investment, Vol. 3 No. 2, pp. 71-74.

Hyytinen, A., Pajarinen, M., Rouvinen, P. (2015) “Does innovativeness reduce startup survival rates?” Journal of Business Venturing, Vol. 30 No. 4, pp. 564-581.

Höchstädter, A. and Scheck, B. (2015) “What’s in a Name: An Analysis of Impact Investing Understandings by Academics and Practitioners”, Journal of Business Ethics, Vol. 132 No. 2, pp. 449-475.

Islam, S. (2021) “Impact investing in social sector organisations: a systematic review and research agenda”, Accounting & Finance.

Jablonski, A., Jablonski, M. (2021) “Impact Investing in Digital Business Models”, Energies, Vol. 14 No. 18.

Jackson, E. (2013) “Interrogating the theory of change: evaluating impact investing where it matters most”, Journal of Sustainable Finance & Investment, Vol. 3 No. 2, pp. 95–110.

Koshovets, O. and Frolov, I. (2015) “Impact Investing as a ‘Basic Innovation’ for the Global Economy and Finance System Post-Crisis Transformation”, Economy & Business Journal, Vol. 6 No. 1, pp. 769–780.

Kostoff, R., Boylan, R., Simons, G. (2004) “Disruptive technology roadmaps”, Technological Forecasting and Social Change, Vol. 71 No. 1-2, pp. 141-159.

Maretich, M. (2018), “Impact Investing in Disruptive Technologies”, Maximpactblog. Available http://maximpactblog.com/impact-investing-in-disruptive-



technologiesMehdipour, Y., Zerehkaf, H. (2013) “Mobile Learning for

Education: Benefits and Challenges”, International Journal of Computational Engineering Research, Vol. 3 No. 6, pp. 93-101.

Mendell, M. and Barbosa, E. (2013) “Impact investing: A preliminary analysis of emergent primary and secondary exchange platforms”, Journal Sustainable Finance & Investment, Vol. 3 No. 2, pp. 111–123.

Mersland, R., Nyarko, S., Sirisena, A. (2020) “A hybrid approach to international market selection: The case of impact investing organizations”, International Business Review, Vol. 29 No. 1.

Meskó B., Drobni Z., Bényei É., Gergely B., Györffy Z. (2017) “Digital health is a cultural transformation of traditional healthcare”, Mhealth, Vol. 3 No. 38.

Mettler, M. (2016), “Blockchain technology in healthcare: The revolution starts here”, 2016 IEEE 18th International Conference on e-Health Networking, Applications and Services, Vol. 1-3.

Miller, P. (2018), “The Intersection of Impact Investing and Technology Startups”, Crunchbase. Available https://about.crunchbase.com/blog/impact-investing-technology-startups

Minevich, M. (2021), “20 Leading Social Impact Platforms Making A Difference With Digital Potential”, Forbes. Available https://www.forbes.com/sites/markminevich/2021/08/03/20-leading-social-impact-platforms-making-a-difference-with-digital-potential/?sh=2e38fa941b69

Nofer, M., Gomber, P., Hinz, O., Schiereck, D. (2017) “Blockchain”, Business & Information Systems Engineering, Vol. 59, pp. 183–187.

Petrick, S. (2014), “Impact Investing in education. Impact in motion”, Impactinmotion. Available http://impactinmotion.com/wp-content/uploads/2014/10/Impact-investing-in-Education_20140902_final.pdf

Pothering, J. (2020), “The role of impact investors in early stage agtech investing”, AFN. Available https://agfundernews.com/the-role-of-impact-investors-in-early-stage-agtech-investing

Quinn, Q., Munir, K. (2017) “Hybrid Categories as Political Devices: The Case of Impact Investing in Frontier Markets”, in Durrand, R., Granqvist, N., Tyllström, A. (Eds.), From Categories to Categorization: Studies” in Sociology, Organizations and Strategy at the Crossroads (Research in the Sociology of Organizations, 51), Emerald Publishing Limited, Bingley, pp. 113-150.

Reid, M. (2022), “Impact investment: How technology can make a difference”, Frog Capital. Available https://frogcapital.com/think-frog/portfolio-news/impact-investment-how-technology-can-make-a-difference

Riasati, M., Allahyar, N., Tan, K. (2012) “Technology in Language Education: Benefits and Barriers”, Journal of Education and Practice, Vol. 3 No. 5, pp. 25-30.

Ross, A. (2019), “Tackling climate change — an investor’s guide”, Financial Times. Available https://www.ft.com/content/

fa7a4400-d940-11e9-8f9b-77216ebe1f17Roundy, P. (2019) “Regional differences in impact investment: a

theory of impact investing ecosystems”, Social Responsibility Journal, Vol. 16 No. 4, pp. 467-485.

Salamzadeh, A., Kesim, H. (2015) “Startup Companies: Life Cycle and Challenges”, 4th International Conference on Employment, Education and Entrepreneurship (EEE), Belgrade, Serbia, 2015.

Schaltegger S., Wagner, M. (2011) “Sustainable entrepreneurship and sustainability innovation: categories and interactions”, Business Strategy and the Environment, Vol. 20 No. 4, pp. 222– 237.

Silicon Canals (2020), “This fintech startup helps investors evaluate the impact of their portfolios on society & planet; raises €12.8M”, Silicon Canals. Available https://siliconcanals.com/crowdfunding/social-impact-analyses-startup-clarity-ai-raises-12-8m

Simon, J. and Barmeier, J. (2010), “More than Money: Impact Investing for Development”, Cosv. Available http://www.cosv.org/download/centrodocumentazione/file_More_than_Money_FINAL_web[1].pdf

Slaper, T. and Hall, T. (2011) “The Triple Bottom Line: What Is It and How Does It Work?”, Indiana Business Review, Vol. 86 No. 1, pp. 4–8.

Snyder, H. (2019) “Literature review as a research methodology: An overview and guidelines”, Journal of Business Research, Vol. 104, pp. 333–339.

Stubbs, W., Cocklin, C. (2008) “Conceptualizing a ‘sustainability business model’”, Organization Environment, Vol. 21 No, 2, pp. 103– 127.

Thorpe, D. (2016), “Your Guide To Impact Investing”, Forbes. Available https://www.forbes.com/sites/devinthorpe/2016/10/30/your-guide-to-impact-investing/#575fdb618ed8

Tiger 21 (2021), “Agricultural Technology Impact Investing: What You Need to Know”, Tiger 21. Available https://tiger21.com/insights/agricultural-technology-impact-investing

Uwanaka, B., Ojobo, N., Chude, S. (2021), “Impact Investing: A brief General Analysis from the Nigerian Perspective”, The Firma Advisory. Available https://thefirmaadvisory.com/new-blog/impact-investing

Uzsoki, D., Guerdat, P. (2019), “Impact Tokens. A blockchain-based solution for impact investing”, IISD. Available https://www.iisd.org/system/files/publications/impact-tokens.pdf

Welsh, J. (2019), “20 Tech-For-Social-Good Startups To Watch As Tech Nation Tackles Signs Of The Sector Stalling”, Forbes Available https://www.forbes.com/sites/johnwelsheurope/2019/04/24/20-tech-for-social-good-startups-to-watch-as-tech-nation-tackles-signs-of-the-sector-stalling/#685c42dd300b

World Economic Forum. (2019), “Digital technology can cut global emissions by 15%. Here’s how”, World Economic Forum. Available https://www.weforum.org/agenda/2019/01/why-digitalization-is-the-key-to-exponential-climate-action

AuthorTimo Okker, Faculty of Information Technology, University of Jyväskylä, Jyväskylä 40014 Finland, [email protected]. Timo Okker is a PhD student in the Faculty of Information Technology, University of Jyväskylä. He graduated with Master of Business Administration degree in 2016. He has several years of experience in information technology management in the private sector.



Digimaterialismi - Virtuaalisten Hyödykkeiden Kulutusmotiivit

Esa Mangeloja Tommi Auvinen

AbstractPurchasing motives form a well-analyzed field within the academic scrutiny of marketing and economics. Consumption occurs if purchasing a product provides value for customers. Nowadays an increasing number of commodities exchanged in the market are digital and virtual in nature. Number of people playing online video games continues to grow rapidly around the globe. Fortnite is a free-to-play video game, but players can buy various virtual items, so called “skins”, inside the game. Interestingly, those skins are purely non-functional items, which provide no competitive advantage for players. Nevertheless, those items are very popular and game companies generate significant revenues through sales. In our sample of active Finnish Fortnite players, the average amount of money paid for skins was over 100 euros. We analyze different motives for buying virtual non-functional skins by using tri-dimensional motivation segmentation. We find that all traditional consumption motives, hedonic, social and utilitarian are also significant drivers amongst the Finnish Fortnite players. Interestingly, we also found some signs of charitable causes as active players like to reciprocate value to the game developers.

Key Words: Consumption, video games, digital product

JohdantoTässä tutkimuksessa tarkastellaan kulut-tamista digitaalisessa ympäristössä talou-den ja pelaamisen näkökulmista. Digitaa-listen kulutushyödykkeiden merkitys on kasvanut räjähdysmäisesti viimeksi kulu-neiden vuosien aikana. Suomessa tehdään päivittäin yli 10 miljoonaa ostopäätöstä ja niistä digitaalisten ostosten suhteellinen osuus on huomattavassa kasvussa. Eten-kin nuoremmat ikäluokat ovat sosiaalistu-massa digitaaliseen kuluttamiseen, jossa kaupankäynnin kohteena eivät ole perin-teiset fyysiset ja aineelliset hyödykkeet, vaan erilaiset digitaaliset hyödykkeet (Hernandez 2019).

Markkinatalous perustuu kulutukselle, jossa hyödykkeiden tuotanto ja vaihdanta pitävät taloudelliset koneistot pyöri-mässä. Talouskasvua tuetaan parhaiten lisäämällä kulutuskysyntää, joka on län-simaisten yhteiskuntien tärkein kokonais-kysynnän komponentti (Begg ym. 2020). Bruttokansantuotteen kannalta ei ole eroa sillä, ovatko kansantaloudessa tuo-tetut hyödykkeet luonteeltaan aineellisia vaiko aineettomia. Mikäli aineettomia hyödykkeitä hankitaan oikeilla maksuvä-lineillä, lasketaan ne normaalisti mukaan talouden kokonaisaktiviteettiin. Digitaa-liset kulutushyödykkeet ovat siten talou-delliselta kannalta täysin vertailukelpoisia perinteisten aineellisten teollisuushyö-dykkeiden kanssa.

Tutkimuksemme fokuksessa on Fort-nite -pelin sisällä realisoituva kulu-tuskäyttäytyminen sekä digitaalisten hyödykkeiden merkitys materialismin näkökulmasta. Fortnite on Epic Games -yhtiön kehittämä ja julkaisema verkossa pelattava kolmannen persoonan ammun-tapeli. Sillä on yli 250 miljoonaa rekiste-röitynyttä pelaajaa ja se on tällä hetkellä eräs maailman suosituimmista video-peleistä. Fortnite nousi heti julkaisunsa jälkeen valtaisaan suosioon. Jo kahdessa viikossa sillä oli 10 miljoonaa pelaajaa (Mangeloja 2020). Sen ilmainen “Fortnite Battle Royale” -pelitila julkaistiin syys-kuussa 2017. Jo alkuvuonna 2018 Fort-nite myi erilaisia digitaalisia kosmeettisia varusteita yli sadalla miljoonalla dollarilla joka kuukausi (Kraneis & Rantala 2018). Hankkimalla oikealla rahalla pelin sisäistä

valuuttaa (V-Bucks), voi pelaaja hankkia erilaisia lisävarusteita, esimerkiksi muut-taa pelihahmon vaatetusta.

Empiirinen aineistomme koostuu pie-nimuotoisesta analyysista, joka suunnat-tiin suomalaisille Fortnite -videopelin pelaajille. Vastanneiden ikäjakauma oli 8–51 vuotta. Painopiste oli nuoremmissa pelaajissa (vastanneiden keski-ikä 15 vuotta), sillä painotimme analyysissamme erityisesti lasten ja nuorten, sekä heidän vanhempiensa suhtautumista digitaali-seen kulutukseen ja digimaterialismiin. Tutkimuksemme erityinen kontribuutio liittyy materialistumista koskevassa kir-jallisuudessa olevaan tutkimusaukkoon: Vaikka materialismi on erottamaton osa kuluttamista ja nykyistä talousjärjestel-määmme, viime vuosikymmeninä mate-rialismia ilmiönä ei ole juurikaan poh-dittu taloustieteissä (Pantzar 2014). Näin ollen viitoitamme tutkimuksellamme tieteellistä keskustelua nykyaikaisen ja nopeasti nousevan digitaalisen kuluttami-sen kentässä materialismin näkökulmasta.

Kuluttamisen filosofia ja teoreettinen taustaTaloustieteen lähtökohtien mukaisesti kuluttaminen edellyttää tarpeita, joita kuluttamalla pyritään tyydyttämään. Vi-deopelien pelaaminen ja siinä realisoitu-va kuluttaminen vastaa myös kuluttajien tarpeisiin. Pelaaminen synnyttää välitöntä nautintoa pelitilanteessa, mutta tyydyt-tyviä tarpeita voidaan katsoa löytyvän myös paljon monipuolisemmin ja moni-lukuisampana. Meriläinen on soveltanut väitöskirjassaan itsemääräämisteoriaa (Meriläinen 2020, 25–33), jonka mukaan videopelien pelaamisessa tyydyttyvät osaamisen, omaehtoisuuden ja yhteen-kuuluvuuden tarpeet. Kyseinen moti-vaatiopsykologinen itsemääräämisteoria (engl. self-determination theory, SDT) perustuu Ryanin ja Decin (2000; 2004) tutkimuksiin, joissa saatujen tulosten mu-kaan näiden kolmen tarvekategorian tyy-dyttyessä pelaamisen kautta ylläpidetään ihmisen hyvinvointia, myönteistä kehitys-tä ja toimintakykyä. Vastaavasti ihmisen hyvinvointi vähenee, jos yksikin näistä tarpeista ei tyydyty. Nykyisin itsemäärää-misteoria on laajasti sovellettu viitekehys



videopelien tutkimuksessa ja se antaa motivaatiopsykologisia perusteluita pelaamisen laajaan suosioon (Przybylski ym. 2010; Ferguson ym. 2013; Snodgrass ym. 2017).

Pelaaminen vaatii hienomekaanista taitavuutta, joka kehittyy pelaamisen myötä. Pelaaja kehittyy ajan myötä taitavammaksi ja kokee onnistumisen elämyksiä selvitessään pelimaailman haas-teista (Przybylski ym. 2010). Näin pelaajalle syntyy myönteisiä kokemuksia osaamisesta (engl. competence) ja siihen liittyvät tarpeet tyydyttyvät. Omaehtoisuuden (engl. autonomy) tarve tyydyttyy vapaaehtoisuuden, oman tahdon ja itsensä toteutta-misen kokemuksista. Kolmas pelaamisen avulla tyydyttyvä tarve on yhteenkuuluvuus (engl. relatedness), sillä nykyään videope-laaminen on sosiaalista toimintaa ja samalla syntyy kokemuksia yhteenkuuluvuudesta toisten ihmisten kanssa. (Ferguson ym. 2013). Pelaajan ostaessa Fortniten skinejä, voidaan kaikkien itsemääräämisteorian kuvaamien tarpeiden katsoa tyydyttyvän. Hienon skinin omistaja välittää signaalia omasta osaamisestaan, luo itsestään kuvaa omaehtoisena toimijana ja rakentaa skinien avulla sosiaalista yhteenkuuluvaisuutta muiden pelaajien kanssa.

Tässä artikkelissa pohdimme erityisesti digitaalista materialis-mia ja pelaamisen kautta toteutuvan kulutuksen motiiveja. Tor-sten Veblen (1857–1929) on keskeinen materialismin syvintä olemusta pohtinut filosofi. Veblenin mukaan persoonallisuudella ja kulutuksella on voimakas yhteys. Sosiaalista arvostusta hanki-taan Veblenin mukaan kuluttamalla. Kulutustottumukset leviä-vät ylemmistä yhteiskunnan kerroksista alaspäin (Veblen 2002). Veblenin lanseeraama termi on “conspicuous consumption”, joka on kirjallisuudessa suomennettu sanalla “kerskakulutus”. Suomennos ei ole erityisen hyvä, sillä Veblen ei tarkoittanut, että kuluttaminen olisi varsinaisesti “ylpeilyä”, vaan olennainen osa sosiaalista koodistoa.

Veblen määrittelee kerskakulutuksen rahan- ja resurssien tuhlaukseksi, jolla pyritään osoittamaan oman statuksen olevan muita korkeampi. Esimerkkinä Veblen käyttää hopeisia ruokailu-välineitä, joilla ei tavallisiin teräksisiin ruokailuvälineisiin verrat-tuna ole mitään reaalista tai funktionaalista etua. Hopeiset ruo-kailuvälineet ovat itse asiassa huonompia kestävyydeltään, mutta niiden käyttäminen nähdään statussymboliksi. Kuluttaja ei pyri utiliteetin maksimointiin vaan varakkaampien väestönosien elä-mäntyylin jäljittelemiseen. Yhteiskunnan taloudellisesti etuoi-keutettu väestö on Veblenin terminologiassa “joutilas luokka” ja yhteiskunnan muut ryhmät pyrkivät jäljittelemään tämän ryh-män elämäntyyliä ja sosiaalisia tapoja.

Veblenin mukaan kerskakulutus ilmenee erityisesti vaate-tuksessa. Vaatetus on hänen mukaansa erityisesti varallisuuden ilmaisua, jolla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä käytännölli-syyden kanssa. Veblenin (2002, 95) mukaan:

Vaatteisiin kuluttamisen etu suhteessa useimpiin mui-hin menetelmiin on kuitenkin, että vaatteemme ovat aina näkyvillä ja tarjoavat katselijoille heti ensi silmäyk-sellä viitteen varallisuusasemastamme. Samoin on totta, että kuluttaminen avoimesti näyttäytymistarkoituksessa kuuluu selkeämmin ja kenties yleisemmin pukeutumi-seen kuin mihinkään muuhun kulutusmuotoon.

Veblenin analyysi vaatetuksen signaloivasta merkityksestä istuu erinomaisesti myös digitaaliseen vaatetukseen Fortnitessa, joka on suomalaisessakin yhteiskunnallisessa keskustelussa noussut esiin viime aikoina (Liukas 2020). Fortnite -videopelissä pelaaja voi hankkia itselleen erilaisia visuaalisia hyödykkeitä ja erityisesti skinejä eli digitaalisia asusteita. Pelaajan asu on näkyvissä koko pelin ajan ja toiset pelaajat luovat mielikuvia kanssapelaajista nimenomaan asujen välityksellä. Erityisesti saman joukkueen

pelaajat näkevät joukkuekumppaneidensa asut ja ne luovat pe-liin yhteisöllistä tunnelmaa (esim. Duo, Squad ja Rumble -pe-limuodoissa). Skinien ostoa on hyvin hankala perustella niiden käyttökelpoisuudella eli utiliteetilla, mutta kerskakulutus lie-nee niille parempi selitys. Fortniten pelaaja pyrkii korostamaan omaa statustaan pelimaailmassa ja sen sosiaalisessa ympäristössä ostamalla uusia asuja. Asut ovat yksilöllisen identiteetin ilmaus.

Toinen filosofi, jonka tutkimustoiminnan kautta kuluttamisen eri aspekteja kyetään kiintoisasti läpivalaisemaan, on alankomaa-lainen Herman Dooyeweerd (1894 – 1977). Herman Dooye-weerd toimi Amsterdamin vapaan yliopiston (Vrije Universiteit) oikeusfilosofian professorina. Hänen rakentamansa filosofinen suuntaus tunnetaan nimellä “kosmonominen filosofia”. Hänen mukaansa kaikessa taloudellisessa toiminnassa on erotettavissa toiminnan erilaisia tasoja. Hän jakaa todellisuuden eri aspektei-hin, joista taloudellinen on vain yksi.

Dooyeweerdin ajattelussa todellisuus jakautuu 15 aspektiin, joista taloudellinen aspekti on yksi keskeisimmistä. Aspektit ovat hierarkkisessa järjestyksessä liittyen niiden universaaliin mer-kityksellisyyteen. Taloudellinen aspekti on hierarkiassa sijalla 11, joten se on varsin tärkeä Dooyeweerdin ajattelun mukaan. (Dooyeweerd, 1969.) Taloudellisessa aspektissa keskeistä on tar-peiden ja niukkuuden välinen ristiriita, joka Dooyeweerdin ajat-telussa parhaiten saa kestävän ratkaisunsa pyrkimyksessä säästä-väisyyteen ja resurssien pitkänaikavälin kestävyyteen. Hän ei siis kannata pidäkkeetöntä kulutusta vaan tarpeiden huolellista ana-lyysia ja resurssien säästäväistä hyödyntämistä. Fyysisten hyö-dykkeiden kohdalla resurssien riittävyys tulee muodostumaan väistämättä ennen pitkää kasvun rajoitteeksi. Digitaalisten hyö-dykkeiden kohdalla resurssit ovat rajattomat, joten Dooyeweer-din aspektihierarkiassa taloudellinen aspekti saa uusia toimin-tamahdollisuuksia, kun digitaalisia skinejä voi luoda ja tuottaa äärettömästi lähes loppumattomilla resursseilla (Dooyeweerd 1937). Fortniten skinit vapautuvat siis Dooyeweerdin aspektien analyysissa taloudellisista rajoitteista.

Tärkeimmäksi skinien kohdalla sitä vastoin nousee yhtä askelta ylempi esteettinen aspekti. Esteettisen aspektin keski-össä ovat kauneus, esteettinen vaikutelma ja leikillisyys. Nämä kaikki nousevat olennaisiksi elementeiksi Fortniten skineissä, joita käytetään pelin tiimellyksessä luomaan miellyttävää esteet-tistä vaikutelmaa itselle ja toisille pelaajille. Hyödykkeiden digi-taalisuus mahdollistaa siis tuotteen keskeisen aspektin siirtymi-seen hierarkiassa astetta ylöspäin, sillä digitaalisissa hyödykkeissä esimerkiksi niiden raaka-aineiden tai tuotannontekijöiden riittä-vyys ei ole rajoittava tekijä niiden tuotannossa. Digitaalisia hyö-dykkeitä hankitaan ensisijaisesti niiden esteettisyyden ja kauneu-den vuoksi, siksi esteettinen aspekti nousee niiden olemuksessa tärkeäksi tekijäksi.

Onkin merkityksellistä niin talouden, yhdenvertaisuuden kuin kasvatuksenkin näkökulmista pohtia myös digimaterialis-mia. Perheiden toimeentuloa ja kulutusta lapsiperheissä sekä toimeentulon vaikutusta kulutusmahdollisuuksiin tutkittaessa on havaittu, että lasten menoihin puuttuminen on perheissä usein viimeisiä säästökohteita, mutta lasten ja heidän per-heidensä kulutusmahdollisuuksissa on eroja, jotka määrittelevät heidän osallisuuttaan kaverisuhteissa (Salmi ym. 2009; Hako-virta & Rantalaiho 2012; THL 2020). Digitaalisessa ympäris-tössä tapahtuvaa videopelaamista harrastaa nykyisistä lapsista ja nuorista lähes jokainen ja kulutuserojen merkitys näissä ympä-ristöissä kasvaa jatkuvasti. Lasten ja nuorten materialismia sekä kasvamista kuluttajiksi on tutkittu pitkään, mutta digitaalisessa, esimerkiksi videopeliympäristössä, tapahtuvaa kuluttamista ja materialismia on tutkittu varsin vähän. Kutsumme tässä tutki-muksessa tätä ilmiötä digimaterialismiksi.



Vaikka materialismi on erottamaton osa kuluttamista ja nykyistä talousjärjestelmäämme, on mielenkiintoista, että talo-ustieteessä ei ole viimeisten vuosikymmenten aikana pohdittu materialismia ilmiönä. (Pantzar 2014). Mattila (2006) havaitsi tarkastellessaan lasten kulutusta ja rahankäyttöä sekä lasten itsensä, että heidän vanhempiensa näkökulmasta, että vanhem-milla on varsin hyvä käsitys ja ymmärrys siitä, mihin heidän lapsensa kulutusmenot kohdistuvat. Säännöllisesti saadusta tas-kurahasta vanhempien ja lasten näkemykset olivat varsin saman-suuntaisia, joskin erikseen kuluttamiseen saadun rahan suhteen vallitsi jossain määrin erimielisyyksiä. Tutkimuskirjallisuudessa esiintyy hyvin niukasti analyyseja siitä, mikä on digitaalisessa videopelimaailmassa käytetyn rahan (josta ei seuraa fyysisessä mielessä reaalisia hyödykkeitä) sekä rahalla hankittujen “hyödyk-keiden” merkitys lasten ja nuorten identiteetin muodostumiseen ja samalla materialististen asenteiden kehitykseen. Mitä eroa on teknisesti saman tasoisilla 20 tai 200 euron farkuilla muuta kuin se, että kalliimpi brändi kenties muotoilee tuotteen paremman näköiseksi? Laadun lisäksi fyysisiin hyödykkeisiin liittyy materia-lismin eri tasoja ja ulottuvuuksia, kuten identiteetti sekä sosiaa-linen status.

Esimerkiksi skinit eli kosmeettiset lisäosat peleihin, ovat suo-sittu digitaalisen kulutuksen kohde, ja yhden ainoan skinin hinta voi vaihdella muutamasta sentistä useisiin satoihin euroihin. Pelitutkija Mikko Meriläisen mukaan skinillä ei ole muuta vir-kaa kuin tehdä jokin esine paremman näköiseksi. (Meriläinen 2020; Fagerström 2015.) Tyylikkäät pelaajan asut herättävät kanssapelaajien keskuudessa arvostusta ja ihailua, vaikka pelaaja itse olisi taidoiltaan korkeintaan keskinkertainen. Videopelien yhteydessä myytävien digitaalisten hyödykkeiden kauppa on kasvamassa räjähdysmäisesti. Sen nykyinen arvo lienee vuodessa jo pitkälti yli 50 miljardia dollaria (Mangeloja 2019). Näyttä-vät digitaaliset asut lisäävät tiettyjen pelien suosiota ja antavat samalla syyn jatkaa pelaamista kuukaudesta toiseen. Fortniten kohdalla uusia skinejä tulee ostettavaksi lähes päivittäin, joten pelaajien mielenkiinto alati muuttuvaan peliympäristöön säilyy tuoreena. Mahdollisuus pelata uudella asulla tai hakulla uudistaa pelaajien kiinnostusta peliin. Sosiaalisessa mediassa (mm. Instag-ram) Fortnite päivittää tietoja uusista tuotteista päivittäin, mikä ylläpitää kiinnostusta peliin. Fortniten aktiivinen pelaaja on siis päivittäin skinien aktiivisen markkinoinnin ja mainonnan koh-teena. Peliin kirjauduttaessa pelaaja saa myös heti aluksi eteensä virtuaalisen kauppapaikan uusimman skini-valikoiman ja esitte-lyn tarjoustuotteista. Peliä ei voi siis edes aloittaa altistumatta samalla kaupallisille houkutuksille pelinvalmistajan toimesta. Vaikka Fortnite on täysin ilmaiseksi pelattavissa, on raha, mate-rialismi ja kaupallisuus olennainen osa pelissä syntyvää koke-musta. Kuluttamalla pelin sisäistä valuuttaa, V-Buckseja, pelaaja osallistuu pelin sisäisten markkinoiden vaihdantaan. Samalla syntyy myös bruttokansantuotteeseen sisältyvää taloudellista vaihdantaa, sillä pelin V-Bucks valuuttaa ostetaan todellisilla rahayksiköillä, euroilla ja dollareilla.

Virtuaalisia tuotteita myydään myös netin kauppapaikoilla, esim. WAX eli “Worldwide Asset eXchange” on ensimmäinen jälkimarkkina virtuaalisille tuotteille. Kyseisen WAX kauppa-paikan tietojen mukaan noin 60% konsolipelaajista on jossakin vaiheessa ostanut virtuaalisia hyödykkeitä. Konsolipelaajat ovat siten innokkaampia digitaalisia kuluttajia, sillä vain 43% PC ja 33% mobiililaitteilla pelaajista ovat ostaneet digitaalisia tuot-teita. Viimeisen 12 kuukauden kuluessa konsolipelaajat ovat keskimäärin käyttäneet 133 dollaria, PC pelaajat 96 dollaria ja mobiilipelaajat 37 dollaria virtuaalisiin tuotteisiin. (Wax io, 2017.)

Taloussosiologi Vili Lehdonvirran (Lehdonvirta ym. 2019) tut-

kimusten mukaan kuluttajat ostavat digitaalisia tuotteita samasta syystä kuin perinteisiäkin hyödykkeitä. Ne ovat symboleja, jotka osoittavat asemamme yhteisössä ja signaloivat jäsenyyttä jossa-kin tietyssä ryhmässä tai alakulttuurissa. Esimerkiksi vaatteita ei osteta pelkästään suojaavuus- ja lämmittämistarkoituksissa, vaan vaatteiden ulkonäkö ja signaalimerkitys on huomattava. Tämä korostuu digitaalisissa asusteissa. Digitaalisten vaatteiden tutkimus on erityisen merkityksellistä kuluttajakäyttäytymisen tutkimuksessa, sillä niissä hyödyke on täysin vailla mitään fyy-sisiä utiliteettimerkityksiä. Skinit ovat puhtaasti ulkonäöllisiä hyödykkeitä vailla instrumentaalista ja utilitaarista funktiota reaalitodellisuudessa. Tämä on erityisen merkityksellistä Fortni-tessa, jossa skineillä ei ole hyötyä edes varsinaisen pelisuorituk-sen toteutumisessa. Fortniten skinit ovat pelkästään ulkonäön vuoksi kehitettyjä ja kulutettuja. Digitaalisten hyödykkeiden ostamisen motiivit voidaan aiempien tutkimusten mukaan jakaa lähinnä kolmeen peruskategoriaan: hedonistisiin, sosiaalisiin ja utilitaristisiin (eli funktionaalisiin) perussyihin. (Hamari & Leh-donvirta 2010, 16.) Sovellamme tässä tutkimuksessa edellä mai-nittua jaottelua.

Eri sukupolvien väliset erot näkyvät myös kulutuskäyttäyty-misessä. Saksalainen sosiologi Karl Mannheim loi jo 1928 poh-jan nykyään suositulle eri sukupolvien kategorisoinnille. Eri yhteiskunnan sukupolville syntyy nuorena koetuista kriiseistä kollektiivinen ymmärrys ja tietoisuus itsestä sukupolvena. Lap-suudessa ja nuoruudessa syntynyt tietoisuus ja yhdessä koetut kriisit leimaavat myöhemminkin sukupolven arvoja ja toimintaa läpi koko elämän. Nuoruudessa koetut merkittävät tapahtumat, ns. “avainkokemukset”, jäävät leimaamaan kokonaisen suku-polven loppuelämää. Tutkimuksemme empiirisessä osuudessa pyrimme myös selventämään eri ikäluokkien eroja suhteessa kulutuskäyttäytymiseen.

Missouri-Columbian yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan lisääntyneet materialistiset arvot periytyvät herkästi vanhem-milta lapsille ja aiheuttavat negatiivisia vaikutuksia lasten myö-hemmässä elämässä. Lapset ovat tutkimuksen mukaan erityisen herkkiä materialististen asenteiden kehittymiselle. Lapsuudessa muodostuneet asenteet jäävät vallitseviksi myös aikuisuudessa (University of Missouri-Columbia 2012). Vastaavia havaintoja on tehty myös suomalaisten lasten keskuudessa. Materialistisiin asenteisiin liittyy siis selkeitä vaaroja (Ojanen 2012).

Kuluttamisen motiivitTämän tutkimuksen kohteena on Fortnite -videopelissä hankit-tavat digitaaliset hyödykkeet. Fortniten pelin sisäiset, saatava-na olevat digitaaliset hyödykkeet on jaettu viiteen kategoriaan harvinaisuutensa ja hyödyllisyytensä perusteella. Hyödykkeen tunnistaa tiettyyn kategoriaan kuuluvaksi niiden perusvärin perusteella: Harvinaisin kategoria on “legendaarinen” (engl. Legendary). Legendaaristen hyödykkeiden väritys on oranssi ja niiden tyypillinen hinta on 2000 V-Bucksia. Toinen kategoria on “eeppinen” (engl. Epic) ja niiden väritys on violetti. Kolmas kategoria on “harvinainen (engl. Rare), jonka perusväritys on sininen. Neljäs kategoria on “epätavallinen” (engl. Uncommon), jonka väritys on vihreä. Alin kategoria on “tavallinen” (engl. Common) värityksenä harmaa. Sama jaottelu koskee kaikkia pe-limaailmassa ostettavia, löydettäviä ja kulutettavia hyödykkeitä. Kuitenkin varsinaisesti pelissä suoriutumiseen vaikuttavat hyö-dykkeet (aseet) on rajattu kuluttamisen ulkopuolelle ja ovat ta-sapuolisesti kaikkien pelaajien saatavilla pelitapahtuman aikana, kun taas muut hyödykkeet (skinit, hakut, liitimet, liikesarjat) tu-lee pelaajan hankkia Fortniten sisäisellä valuutalla, V-Buckseilla.

Onkin mielenkiintoista, että sinänsä pelissä suoriutumisen



kannalta merkityksettömien skinien harvinaisuuden aste on erit-täin merkityksellistä pelaajille. Fortniten pelaajien keskuudessa syntyi taannoin valtava harmitus esimerkiksi siitä, kun aiemmin hyvin harvinaisena pidetty legendaarinen “Red Knight” -skini tuli uudelleen kaikkien ostettavaksi (Hartikainen 2018). Yleensä peleissä oletetaan, että harvinaisempien skinien saaminen edel-lyttää paitsi rahallista investointia, myös mahdollisesti pidempää pelikokemusta. Osan skineistä pelaajat saavat siis ilmaiseksi, mutta niiden saaminen edellyttää pitkää pelikokemusta ja ajal-lista investointia peliin tai joidenkin pelin sisäisten tehtävien menestyksellistä suorittamista. Tämä “grindauksen” avulla saa-vutettu erilaistaminen skinien avulla on monien pelaajien mie-lessä erityisen arvostettavaa, joka rinnastunee ahkeruuteen työelämässä. Urbaanisanakirja määritteleekin grindauksen peli-hahmon jatkuvaksi ja toistuvaksi kehittämiseksi halutulle tasolle. Näin ollen aiemmin pitkäaikaista grindausta edellyttäneen “Red Knight” -skinin tultua kaikkien ostettavaksi pelkällä pelivaluu-talla, nähtiin tämä kokeneiden pelaajien keskuudessa epäreiluna ratkaisuna. Episodi paljastaa skineihin liittyviä emotionaalisia sekä kulutusfunktionaalisia tasoja. Pelaaja voikin samaistua peli-hahmoonsa voimakkaasti, jolloin hahmon ulkoasu nousee tär-keäksi itseilmaisun ja oman identiteetin välineeksi.

Oheisessa pylvästaulukossa (Kuvio 1, s. 32) on Fortniten ski-nien hintajakauma (tilanne toukokuussa 2020).

Tällä hetkellä maksullisia skinejä on myynnissä pelivalmistaja Epic Gamesin kauppapaikassa 506 kappaletta. Tyypillisin skinin hinta on 1200 V-bucksia, mikä vastaa noin 10 euron suuruista summaa. Nuorison keskuudessa skinit ovat olennainen osa peli-kulttuuria (Marder ym. 2019). Fortniten pelaaja, joka pelaa ohjelman perusasetusten mukaisella ilmaisella asulla on nimityk-seltään: “No-skini” tai “defaut”. Tällaiseen sosiaaliseen ryhmään ei itseään arvostava pelaaja halua kuulua. Omien pelikokemus-temme perusteella ja haastateltujen nuorempien pelaajien koke-musten mukaan näyttää siltä, että pelaaminen ilman yksilöllisesti valittua asua osoittaa pelaajan olevan aloittelija tai vähintäänkin ulkopuolinen kummajainen. Skineillä on siis suuri merkitys etenkin lasten ja nuorten sosiaalisen statuksen kannalta, ja skinit ja pelissä tehdyt hankinnat voivat jopa johtaa kiusaamiseen (Her-nandez 2019). Hieno ja harvinainen asuste antaa siis pelaajalle “visuaalista auktoriteettia”, jolla pelaaja voi pyrkiä osoittamaan olevansa kokenut ja todennäköisesti myös taitava pelaaja.

Tutkimushypoteeseihimme kuuluu, että Fortnite on ensisijai-sesti sosiaalinen peli. Omien kokemustemmekin mukaan pelin suurin viehätys liittyy siihen, että sitä pelataan yhdessä kaverei-den (vanhojen ja uusien, reaalimaailmasta tuttujen ja tuntemat-tomien) kanssa (Colliander & Marder 2018, 15). Osa kavereista tunnetaan vain pelimaailmassa. Fortnitea voi pelata myös yksin, mutta sosiaalinen kanssakäyminen ja kaveripiirin keskinäinen hauskanpito on keskeisessä asemassa. Fortniten sosiaalinen aspekti on merkityksellistä myös skinien hankkimisen kannalta. Fortnite on ensimmäisen persoonan ammuntapeli, joten pelaa-jan oma näkökulma sisältää vain rajoitetusti oman skinin. Lisäksi skinit näkyvät koko pelin ajan pelikavereille. Skinejä ostetaan osittain siksi, että niillä näyttäydytään kavereiden edessä. Pelin aulassa (engl. lobby) voi tarkemmin ihailla omaa skiniä, liike-sarjoja ja muita hyödykkeitä ja jokaisella on oma vaatekaappinsa (engl. locker), missä hahmoaan voi varustella ja kehittää edel-leen. Oma joukkue voikin sopia halutessaan yhteisestä asustuk-sesta tai vaikkapa voitontanssista. Viholliset näkevät eri skinit vain hyvin lyhyesti, yleensä taistelutilanteessa, eivätkä vihollis-ten skinit jää pitkäksi aikaa mieleen. Tärkeä skinien ostamisen motiivi on siis se, että myös kaverit näkevät ne. Pelaajat mielel-lään vertailevat omia skinejä ystäviensä asusteisiin ja harkitsevat ja arvottavat erilaisia skinien vaihtoehtoja.

Digimaterialismi Fortnitessa liittyy siis oman arvostuksen ja sosiaalisen statuksen hankkimiseen kaveripiirin keskuudessa. Fortnitessa näyttäydytään etupäässä kavereille, ei vihollisille tai itselle. Viholliset ovat Fornitessa itse asiassa melko pienessä roolissa moneen muuhun peliin verrattuna, kun taas kavereiden kanssa seikkailu ja yhteisen tarinan rakentaminen korostuu.

Niin skinien kuin voittamisen merkitys näyttää olevan nuo-remmille tärkeämpää. Varttuneemmille pelaajille voittaminen ei ole pääasia Fortnitessa. Ylipäänsä voitosta saa pelkän näyttö-ruutuun tulevan ilmoituksen “1# Victory Royale” sekä hieman lisää kokemuspisteitä. Iästä riippumatta Fortnite on hauskanpi-toa ja virtuaaliympäristössä toteutuvaa yhdessäoloa kavereiden kanssa. Pelaaminen merkitsee yhteisiä seikkailuja ja kokemuksia, joista jää pysyviä muistojälkiä. Esimerkiksi yhteinen päätyminen myrskyalueelle ja siitä selviytyminen kalastamalla saatavien peli-hahmoa parantavien kalojen avulla voi tuottaa vahvoja “virtuaa-likalareissukokemuksia”. Toisaalta pelitilanne saattaa aikaansaada myös konflikteja tiimin sisällä, etenkin, jos kyseessä on kunnian-

Kuvio 1. Fortniten skinien hintojen jakauma. Distribution of the Fortnite skins pricing.

0

20

40

60

80

100

120

140

160

180

200

800 V-Bucks 1200 V-Bucks

1500 V-Bucks

1600 V-Bucks

1800 V-Bucks

2000 V-Bucks

800 V-Bucks1200 V-Bucks1500 V-Bucks1600 V-Bucks1800 V-Bucks2000 V-Bucks



himoinen joukkue. Pelitilanteessa ryhmän kesken vaikuttavatkin sosiaalisen toiminnan elementit ja ryhmädynamiikan lainalaisuu-det siinä missä “perinteisessä” organisoidussa toiminnassa (Kalli-nen-Kuisma & Auvinen 2018). Virtuaaliympäristössä, kuten elo-kuvaa katsoessa tai kirjaa lukiessa, mielikuvituksessa tapahtuvat asiat eivät luonnollisesti ole reaalisessa mielessä “totta”, mutta pelaamisen synnyttämät tunteet ovat todellisia (Ratey 2002).

Videopelien skinien kysyntää tutkineet Marder ym. (2019) toteavat, että aikaisempia referenssinä toimivia tutkimuksia ei-funktionaalisten digitaalisten hyödykkeiden kulutusmotiiveista ei toistaiseksi juurikaan ole julkaistu. Heidän tutkimuksessaan keskityttiin League of Legends -peliin, jonka liiketoimintamalli on hyvin samanlainen tämän tutkimuksen kohteena olevan Fort-niten kanssa. Molemmat pelit ovat ilmaisia (engl. free-to-play), mutta niiden pelimaailman sisällä voi oikealla rahalla ostaa eri-laisia kosmeettisia digitaalisia hyödykkeitä (skinejä), jotka eivät kuitenkaan vaikuta pelissä menestymiseen. Molempien pelien maksulliset hyödykkeet ovat siis pelkästään kosmeettisia.

Videopeleissä myytävät virtuaaliset hyödykkeet voidaan kar-keasti jakaa funktionaalisiin ja ei-funktionaalisiin. Funktionaali-set hyödykkeet antavat pelin sisällä jotakin etua ja ovat siis pelin onnistumisen kannalta hyödyllisiä. Ei-funktionaaliset hyödyk-keet ovat sitä vastoin ainoastaan kosmeettisia eli eivät edistä pelissä selviytymistä. Peliin käytetty aika ja todennäköisyys hankkia digitaalisia ei-funktionaalisia hyödykkeitä korreloivat positiivisesti useiden tutkimusten mukaan. Kuitenkin vain 2,5% kaikista pelaajista käyttää digitaalisiin hyödykkeisiin rahaa. (Mar-der ym. 2019, 73).

Digitaalisista hyödykkeistä on tullut erittäin merkittävä tulon-lähde pelivalmistajille. Jotkut näistä hyödykkeistä ovat erittäin arvokkaita, myös rahallisesti. Kalleimmasta päästä virtuaali-sia hyödykkeitä on Age Wulin -pelissä myyty erityisen uniikki miekka, josta maksettiin 16 000 dollaria ja Dota 2 -pelissä myyty “Ethereal Flames Pink War Dog” josta maksettiin peräti 38 000 dollaria (Gibson 2014). Kallein virtuaalinen hyödyke “succes-story.com” verkkosivuston mukaan on toistaiseksi ollut kuusi miljoonaa dollaria maksanut kokonainen planeetta Calypso, joka myytiin Entropia Universe -videopelissä (successtory.com 2020).

Kulutuskäyttäytymisessä ostamisen motiiveja on tutkittu paljon. Ostaminen toteutuu, mikäli ostaja kokee saavansa han-kintansa kautta hyötyä ja arvoa (engl. value). Tämä arvo mää-ritellään ostamisen kautta realisoituvaksi hyödyksi (Woodruff, 1977). Hyöty joka saadaan ei-funktionaalisten digitaalisten hyödykkeiden hankkimisesta, ei ole kovinkaan ilmeinen. Sheth, Newman & Gross (1991) jakavat ostamisen motiivit viiteen ryh-mään: Funktionaaliset, sosiaaliset, emotionaaliset, episteemiset (tietoa koskevat) ja ehdolliset. Yleensä uudemmassa tutkimus-kirjallisuudessa, eteenkin digitaalisten hyödykkeiden markki-noilla, käytetään kolmijakoista kategorisointia: Utilitaristiset (funktionaaliset), hedonistiset ja sosiaaliset. (Rintamäki, Kanto, Kuusela & Spence 2006).

Marder ym. (2019) havaitsee tutkimuksessaan myös yhden uuden kulutusmotiivin yleensä sovellettujen lisäksi. Ei-funktio-naalisten hyödykkeiden ostomotiivi ilmaispeleissä saattaa olla myös pelintekijöiden tukeminen, sillä pelaajat nauttivat pelistä ja haluavat palkita pelintekijöitä monetaarisesti. Tällöin kulut-taminen edustaa hyväntekeväisyyttä, jossa siis olennaista on kuluttaminen sinänsä ja maksuprosessi, ei varsinainen ostettava loppuhyödyke. Skini voidaan siis tämän motiivin mukaan ostaa siksi, että halutaan tukea peliyritystä ja pelin tekijöitä. Tällöin itse skini ja sen visuaalisuus ovat vain toissijainen asia. Ostetaan siis ostamisen vuoksi, ei varsinaisen hyödykkeen ominaisuuksien vuoksi vaan sen takia mitä ostamalla ja maksamalla tuotteesta

saavutetaan. Koska peli on ilmainen, kokee aktiivinen pelaaja moraaliseksi velvollisuudekseen maksaa pelaamisestaan skinien ostamisen kautta. Tämä maksaminen toteutuu vapaaehtoisesti ja antaa pelaajalle hyvänolon tunnetta toimiessaan moraalisesti oikein.

Dawson (1988) jakaa hyväntekeväisyyden motiivit neljään pääryhmään: Kuluttajan halu “antaa hyvää takaisin” joka syntyy kiitollisuudenvelasta hyvän pelin tekijöille. Ilmaispelin pelaaja kokee nauttivansa pelaamisesta ja on kiitollinen pelin tekijöille. Pelaaja haluaa siis vapaaehtoisesti maksaa jotakin tuotteesta jota käyttää ja josta nauttii. Toinen hyväntekeväisyyden motiivi on antajan halu kokea toimivansa “oikein” eli noudattaa korkeata-soista moraalia, mikä kohottaa antajan itsearvoa ja omakuvaa. Kolmanneksi hyväntekijät haluavat ehkä nostaa itsensä esiin pelin mesenaatteina, mikä saattaa edistää vaikkapa työllistymistä pelialalla. Neljänneksi hyväntekeväisyydellä voidaan saavuttaa hyötyä verotuksessa, mikä näytteleekin USA:ssa kohtuullisen suurta roolia, mutta ei Suomessa. Täällä hyväntekeväisyyteen annettuja rahoja ei voi vähentää henkilöverotuksessa. Tutkimme myös tässä tutkimuksessa, onko hyväntekeväisyysmotiivi merki-tyksellinen suomalaisten pelaajien keskuudessa.

Seuraavaksi ryhmittelemme eri kulutusmotiiveja vielä hie-man tarkemmin. Hedonistinen kulutusmotiivi liittyy kuluttajan kokemaan hauskuuteen, tunteisiin ja fantasioihin (kolme F-teki-jää: “Fun, feelings ja fantasies”). Hedonististen kulutusmotiivien on edeltävissä tutkimuksissa havaittu muodostavan tärkeimmän syyn ostaa ei-funktionaalisia digitaalisia hyödykkeitä. (Marder ym. 2019, 73). Digitaaliset hyödykkeet lisäävät pelaamisen koko-naiskokemusta kasvattamalla visuaalista tai joissakin tapauksissa äänellistä nautintoa. Uusi skini näyttää pelatessa miellyttävältä ja uusi taustamusiikki lisää pelaamisen nautintoa. Samoin uusi digitaalinen asuste toimii itseilmaisun välineenä ja signaloi omaa (todellista tai tavoiteltua) identiteettiä itselle ja muille pelaajille. Pelihahmon eli “avatarin” uudet vaatteet lisäävät peliin liittyvää moni-aspektista kokemusta. Peliin uppoutuminen (immersio) samalla lisääntyy itseä miellyttävän skinin avulla.

Hedonistiset motivaatiot lisäävät pelaamisen nautittavuutta, tunne-elämyksellisyyttä ja mielikuvituksellisuutta (fun, feeling ja fantasies). Ne voidaan vielä jaotella hienojakoisempiin ryh-miin noudattaen Marder ym. (2019) soveltamaa ryhmittelyä. Seuraavassa hedonististen motiivien erilaiset komponentit:

1. Uudistaminen, uutuusarvo (Novelty). Uusien skinien hankinta auttaa pitämään pelin kiinnostavana ja uudistaa pelikokemusta. Skinit lisäävät pelaamisesta saatavaa nau-tintoa.

2. Estetiikka. Visuaalinen estetiikka, äänet ja animaatiot ovat keskeisesti läsnä digitaalisissa hyödykkeissä. Colliander & Marderin (2018) mukaan nimenomaan nuoret ovat eri-tyisen kiinnostuneita digitaalisten hyödykkeiden esteetti-syydestä.

3. Itsensä palkitseminen (self-gratification). Pelaaja palkit-see itsensä ostamalla itselleen uuden hienon skinin.

4. Henkilöhahmoon sijoittaminen (character dedication). Pelaajalla syntyy pelihahmoonsa henkinen vuorovaikutus ja tunneside. Pelaaja haluaa edistää pelihahmonsa kehi-tystä ja hyvinvointia sijoittamalla uusiin asusteisiin.

5. Vastavuoroisuus (reciprocity). Pelaajat ovat motivoitu-neita maksamaan digitaalisista hyödykkeistä, jotta näin taataan pelintekijöiden motivaatio pelin jatkokehitykseen ja annetaan vastavuoroisesti pelintekijöille hyvää takaisin. Hyväntekeväisyys antaa itselle positiivisia hyvän tekemi-sen tunteita, joka englanniksi tunnetaan termillä “warm glow”. (Luccasen & Grossman 2013).



6. Lahjoittaminen (gifting). Pelin sisällä annettavat lahjat rakentavat sosiaalisia verkostoja ja luovat tunnesiteitä muihin pelaajiin. Osa skineistä ostetaan siten lahjoiksi muille pelaajille.

Sosiaalinen kulutusmotiivi on toinen merkittävä motivaattori hankkia digitaalisia hyödykkeitä ja se on erittäin keskeinen te-kijä myös ei-funktionaalisten hyödykkeiden taustalla. Tällaisilla hyödykkeillä on symbolista arvoa, jonka avulla edistetään pelin sisäisiä ja ulkoisia sosiaalisia suhteita ja kasvatetaan muille pelaa-jille välittyvää ulkoista identiteettiä. Fortnite on ennen kaikkea sosiaalinen joukkuepeli, jossa pelataan yhdessä muiden pelaajien kanssa joukkueena. Vaikka Fortnitea voi myös pelata yksinpelinä “Solo-moodissa”, ovat erilaiset joukkueena pelattavat pelimuo-dot suosituimpia (pelimuodot: Duo, squad, rumble, jne). Digi-taalisten hyödykkeiden kulutus näyttäytyy siis muille joukkueen pelaajille ja nostaa pelaajan itsekunnioitusta ja omanarvontun-toa. Yhtenäiset skinit joukkueen jäsenillä lisäävät joukkueen jä-senten yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja toimivat muista pelaa-jista ja joukkueista erottavana oman identiteetin signaloimisen välineenä. Skinien ostamisen avulla pelaaja hankkii siis “visuaa-lista auktoriteettia” (Lehdonvirta 2009).

Sosiaaliset motivaatiot rakentavat sosiaalisia suhteita ja verkos-toja muihin pelaajiin ja ne voidaan siis vielä jaotella eri ryhmiin tarkemmin:

1. Sosiaalinen erilaistaminen (social distinction). Pelaaja erottuu paremmin muista pelaajista ja lisää joukkueen yhteenkuuluvaisuuden tunnetta suhteessa muihin jouk-kueisiin.

2. Visuaalinen auktoriteetti (visual authority). Digitaaliset hyödykkeet, jotka ovat harvinaisia, arvokkaita tai edellyt-tävät pitkää pelikokemusta symbolisoivat visuaalista auk-toriteettia suhteessa toisiin pelaajiin. (Park & Lee 2011).

3. Vastavuoroisuuden osoittaminen (showing reciprocity). Osoittaa pelaajan olevan antelias ja toimivat pelimaail-massa altruistisesti. Tämä lisää pelaajan itsekunnioitusta ja luo positiivista mielikuvaa toisille pelaajille. Nostaa anteliaan pelaajan itsearvoa.

Kolmanneksi, utilitaristinen kulutusmotiivi liittyy hyödykkeen käyttökelpoisuuteen jonkun tietyn tehtävän suorituksessa. Ku-luttajien oletetaan toimivan rationaalisesti ja hyödykkeen os-tamisen tarkoituksena on tässä motiivissa helpottaa jonkun tehtävän suorittamista. Kuluttajaa motivoivat kustannussääs-töt, käyttökelpoisuus, mukavuuden lisääntyminen ja tuotteen funktionaalisuus. Videopeleissä utilitaristinen motiivi liittyi-si pelin tehokkuuden ja pelissä menestymisen parantumiseen hyödykkeen oston seurauksena. Kustannustehokkuus määritel-lään pelissä menestymisen todennäköisyyden kasvuna suhtees-sa hyödykkeen hankkimisen kustannuksiin. Ei-funktionaalisten digitaalisten hyödykkeiden tapauksessa on hyvin hankalaa nähdä sisältävän utilitaristisia motiiveja.

Seuraavassa eroteltuna vielä tarkemmin kaksi mahdollista uti-litaristista motiivia liittyen digitaalisiin ei-funktionaalisiin hyö-dykkeisiin:

1. Pelaamisesta maksaminen (pay-to-play). Maksamalla skineistä pelaaja yrittää tukea pelin tekijöitä ja varmis-taa pelin jatkokehityksen. Tällöin skineistä maksaminen toimii rationaalisena pelin tekijän tukemisena ja motiivit ovat etupäässä itsekkäitä. Näin pelaajat toivovat edistä-vänsä todennäköisyyttä, että peliä voi tulevaisuudessakin pelata ja sen jatkokehitys turvataan.

2. Skinin visuaalinen erottuminen vihollisille. Fortniten skinit voivat parantaa pelissä menestymistä, mikäli ski-nin väritys sulautuu hyvin ympäristöön. Hyvin räikeät tai huomiota herättävät värit voivat näkyä vihollisille helpommin ja näin pelaaja joutuu helpommin vihollis-ten maalitauluksi. Paremmin maastoon sulautuvat skinit saattavat parantaa pelissä menestymistä välillisesti. Tätä motiivia ei ole edeltävissä tutkimuksissa mainittu, mutta omassa otoksessamme se näkyy.

Lisäksi Marder ym. (2019) erottavat kulutusmotiiveista hyödy-kekeskeiset ja toisaalta maksamiskeskeiset motiivit (“item-domi-nant” ja “payment-dominant” motiivit). Tätä luokittelua käyte-tään myös tässä tutkimuksessa. Hyödykekeskeisissä motiiveissa hyödykkeitä ostetaan niiden itsensä vuoksi, joko sosiaalisista, utilitaristisista tai hedonistisista syistä. Maksukeskeiset motiivit perustuvat yleensä haluun tukea pelintekijöitä, joko puhtaas-ti hyväntekeväisyytenä tai laskelmoituna hyötyajatteluna jossa halutaan varmistaa pelin elinvoimaisuus ja pelin kehitystyön jatkuminen myös tulevaisuudessa. Tällöin varsinainen ostettu hyödyke on motivaationa toissijainen ja olennaista on pelinte-kijälle annettu tuen osoitus, sekä rahallisessa että symbolisessa mielessä. Siinä missä Marder ym. (2019) löysivät skinien osta-miseen 10 motiivia, on meidän analyysissamme pohdittu peräti yhtätoista relevanttia motivaattoria, sillä olemme havainnoineet myös skinien merkitystä peliympäristöön maastoutumisen nä-kökulmasta. Skinit eroavat toisistaan myös visuaalisen näkyvyy-den perusteella, joten tietyt skinit auttavat pelaajaa maastoutu-maan paremmin. Tosin monet pelaajat eivät edes halua sulautua ympäristöön, vaan luottavat omiin taitoihinsa niin paljon, että eivät pelkää näyttäytyä vihollisille.

Empiirinen osio ja tutkimustuloksetTutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin Webropol-nettiky-selyn muodossa. Tutkimuskysymykset sisältävä linkki lähetettiin tuttavapiiriin kuuluneille henkilöille, joiden tiedettiin olevan ak-tiivisia Fortnite -pelin pelaajia. Tutkimuksen otos on siten varsin pieni (n=20), mutta antanee kuitenkin auttavasti suuntaa pelin digitaalisten hyödykkeiden ostomotiivien analyysille ja toimii esikuvana tulevaisuuden laajemmille tutkimuksille. Kotimaista empiiristä tutkimusta digitaalisesta kuluttamisesta on toistaisek-si varsin niukasti, joten tämä tutkimus toimii eräänä lähtölauka-uksena laajemmalle akateemiselle tutkimukselle virtuaalisten hyödykkeiden kulutusmotiiveista. Pilottitutkimuksena kyseinen pieni otoskoko puoltaa paikkaansa.

Kaikki kyselyyn osallistuneet ovat aktiivisia Fortniten pelaa-jia. Arvioituna Adamsin ja Ipsin kehittämällä pelaajaluokitte-lulla (Gamer Dedication Scale), kaikki haastateltavat sijoittuvat vähintään aktiivisiin pelaajiin (Adams & Ip 2002). 15% vastaa-jista on pelannut Fortnitea sen ensimmäisestä kaudesta alkaen ja yli 70% enemmän kuin vuoden. Keskimäärin haastateltavat pelaavat Fortnite peliä 8 tuntia viikossa.

Suurin osa haastatelluista ilmoittaa ostavansa vaatteita, sekä digitaalisia että fyysisiä, oman viihtyvyytensä perusteella. Tyy-likkäät vaatteet ilahduttavat itseä ja omaa mieltä. Tärkeimmäksi kulutusmotiiviksi näyttäisi siis nousevan hedonistinen motiivi. Vastaajien keski-ikä oli 20,6 vuotta ja 72% vastaajista oli mie-hiä. Vastaajien ikäjakauma oli melko voimakkaasti polarisoitunut kahteen ikäryhmään painottuen selvästi yhtäältä alle 17-vuotiai-siin ja toisaalta yli 35-vuotiaisiin. Otoksessa nähdään siis suku-polviluokittelun mukaisesti Z-sukupolven (alle 15-vuotiaat) ja toisaalta vanhempia X-sukupolven edustajia (yli 35-vuotiaat). Ylivoimaisesti suosituimmat pelialustat olivat PC tietokoneet



(42%) ja eteenkin Sony Playstation (53%). Joitakin vastaajia löytyi myös Nintendo Switch (11%) ja Microsoft XBox (16%) laitteiden käyttäjistä. Pelialustojen jakauma noudattaa tyypillistä suomalaisten peliharrastajien käyttämien laitteiden käyttövali-koimaa.

Keskimäärin kyselyyn osallistuneet ilmoittivat käyttäneensä Fortniten skinien ostoon 102,5 euroa. Tätä keskimääräistä rahasummaa voidaan pitää melko korkeana, mutta se toisaalta kuvastaa sitä, että otoksemme muodostui pääosin kokeneista ja aktiivisista pelaajista. Vertailun vuoksi todettakoon, että tyypil-linen maksullinen konsoleille tarkoitettu videopeli maksaa tyy-pillisesti noin 50 euroa. Eli vaikka Fortnite on ilmaispeli, käyttä-vät sen aktiiviset harrastajat siihen kuitenkin kokonaisuudessaan enemmän rahaa kuin puhtaasti maksullisten pelien pelaajat. Tämä osoittaa pelivalmistajan kannalta katsottuna “ilmaispelien” liiketoimintamallin nerokkuuden. Rahankäytössä oli otokses-samme kuitenkin varsin paljon hajontaa, sillä seitsemän haasta-telluista ei ollut käyttänyt skineihin yhtään rahaa, mutta toisaalta eräs vastaajista oli investoinut asuihin peräti 1000 euroa. Pelaa-jan iän ja skineihin käytetyn rahamäärän välillä oli selvä nega-tiivinen korrelaatio (korrelaatiokerroin: -0.19). Nuoremmat pelaajat käyttävät siis enemmän rahaa skineihin, mikä oli linjassa ennakko-odotustemme kanssa. Hienot skinit ovat tärkeämpiä nuoremmille pelaajille kuin yli 35-vuotiaille. Sukupuoli ei ollut tilastollisesti merkitsevä erottelutekijä skineihin käytetyn raha-määrän suhteen. Otoksemme perusteella ei voi siis yleistää, että sukupuoli määrittelisi kiinnostusta skineihin.

Tutkimustulokset myös vahvistavat oletustamme siitä, että Fortnite on ensisijaisesti sosiaalinen peli, jota mieluiten pelataan yhdessä muiden pelaajien kanssa. Fortniten erilaiset joukkuepe-limuodot mahdollistavat erisuuruisten joukkueiden kokoamisen joustavasti ja haastatelluistamme vain kolmannes ilmoitti pelaa-vansa Fortnitea pääsääntöisesti yksin.

Selvitettäessä pelaajien skinien hankinnan motivaattoreita (Taulukko 1, s. 35), 60% ilmoitti ostaneensa skinejä yksinker-taisesti siitä syystä, että ne “näyttävät hienoilta”. Hieman yllät-tävästi 20% ilmoitti skinien hankinnan motivaattoriksi “halun tukea pelin valmistajaa”. Pelaajan ikä ei ollut tämän motiivin kohdalla merkittävä selittäjä, vaan tämän tekijän valitsivat varsin tasaisesti pelaajat iältään kahdeksasta yli neljäänkymmeneen. Ei voi siis ajatella, että tämä hyväntekeväisyysmotiivi olisi esimer-kiksi vain aikuisten pelaajien käyttäytymisen taustalla. Olimme olettaneet, että hyväntekeväisyysmotiivi olisi tärkeämpää Yhdys-valloissa, jossa kulttuuriin olennaisesti sisältyy vapaaehtoisuus ja hyväntekeväisyys. Oletimme, että suomalaiset olisivat tottuneet

ilmaispalveluihin eivätkä näkisi vapaaehtoista tukemiskulttuu-ria itselleen ominaisena. Tällä otoksella saamissamme tuloksissa myös suomalaisten pelaajien keskuudessa hyväntekeväisyyteen liittyvä altruismi nousee kuitenkin selvästi esiin. Suomalaisetkin pelaajat haluavat palkita pelintekijöitä oivallisesta työstä ja halu-avat taata pelinkehityksen jatkuvuuden myös tulevaisuudessa. Pelaajat nauttivat Fortnite -pelistä ja sen mahdollistamista sosi-aalisesti rikkaista hetkistä ja haluavat kiittää siitä rahallisesti myös pelintekijöitä. Tässä suhteessa voisi arvella hyväntekeväisyyden kulttuurin vahvistuneen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tämän tutkimuksen otoksen perusteella hedonistiset motiivit nousevat digitaalisten hyödykkeiden tärkeimmäksi ostomotii-viksi. Pelin nautittavuus lisääntyy itselle mieluisten skinien käy-tön ansiosta ja pelaamisesta tulee hauskempaa ja nautittavampaa. Pelaaja nauttii hienoista asuista ennen kaikkea itse ja saa hyötyä siitä, että kokee skinien tyylin edustavan itseään ja identiteetti-ään. Myöskin sosiaaliset kulutusmotiivit ovat tärkeitä Fortniten pelaajille. Hieno skini lisää pelaajan visuaalista auktoriteettia. Pelaajat näkevät toisten pelaajien asut ja mielellään identifioitu-vat kokeneisiin ja taitaviin pelaajiin.

Fortnite on luonteeltaan sotaisa peli, jossa tarkoituksena on ampua vihollisia. Tästä näkökulmasta voisi olettaa, että skinien olisi hyvä maastoutua ympäristöön tehokkaasti, jotta viholli-set eivät helposti näkisi pelaajaa virtuaalisessa pelimaailmassa. Havaintojemme mukaan tämä ei kuitenkaan toteudu Fortnite -pelissä. Nuoriso vaikuttaa jopa haluavansa omistaa kauaksi näkyvän skinin, vaikka se herättäisi vihollisten huomion. Aineis-tomme mukaan lähinnä jotkut vanhemmat pelaajat kertoivat valitsevansa ehkä hieman mieluummin skinin, joka sulautuu paremmin ympäristöön. Tässä jälleen näkyy sukupolvien välinen ero peliasenteissa. Nuoriso haluaa jopa “rehvakkaasti” käyttää räikeitä skinejä jotka jo kauaksi osoittavat kokeneen pelaajan ole-van liikkeellä. Fortnitessa on esimerkiksi nykyään skinejä, joissa pelihahmon selässä ovat neonväriset enkelinsiivet. Nämä siivet loistavat pelihahmon selästä satojen metrien päähän (pelimaail-man geografialla ilmaistuna) ja paljastavat helpommin pelaajan sijainnin vihollisille. Silti näitä värikkäitä skinejä näkyy nykyisin pelimaailmassa hyvinkin paljon ja erityisesti kokeneiden (nuor-ten) pelaajien selässä. Itseluottamus on erityisesti nuorilla pelaa-jilla hämmästyttävän korkealla tasolla.

Vastauksissa ilmenevät siten kaikki kolme kulutuksen motii-via, hedonistinen, sosiaalinen ja utilitaristinen. Yksi kyselyyn vastanneista ilmoitti skinien ostonsa motiiviksi myös “turhamai-suuden”, mikä sekin voitaneen sijoittaa hedonististen kulutus-motiivien ryhmään. Digitaalisten hyödykkeiden kulutuskäyttäy-

Vastaus Kulutusmotiivit Vastaajien % osuus

Ne näyttävät hienoilta Hedonistinen 60 %Pelaaminen on hauskempaa kun on hieno asu Hedonistinen 50 %Haluan skinin joka kuvaa minua ja omaa tyyliäni Hedonistinen 30 %Haluan osoittaa olevani muita kokeneempi pelaaja Sosiaalinen 25 %Koska kavereillanikin on hienoja skinejä Sosiaalinen 20 %Haluan tukea pelin valmistajaa Hed/sos/util 20 %Haluan erottua muista pelaajista Sosiaalinen 15 %Keräilen skinejä Hedonistinen 15 %Muu syy 20 %

Taulukko 1. Aktiivipelaajien skinien kulutusmotiivit. Skins consumption motives of the active players.



tyminen ei tämän otoksen mukaan eroa merkittävästi muiden hyödykkeiden markkinoista, vaan kulutuksen taustalla voidaan nähdä monenlaisten tarpeiden, toiveiden ja unelmien tyydytys-ten verkosto. Kuluttamalla luomme samalla kuvaa itsestämme ja rakennamme tarinaa elämästämme osana sosiaalista ympäristöä.

Yhteenveto ja jatkotutkimusaiheitaTässä tutkimuksessa olemme analysoineet virtuaalisten hyödyk-keiden markkinoita, käyttäen tutkimuskohteena suosittua Fort-nite -videopeliä. Vaikka kyseinen videopeli on täysin ilmaiseksi kaikkien pelattavissa, voi pelin sisällä kuitenkin ostaa (oikealla rahalla) erilaisia digitaalisia hyödykkeitä eli skinejä. Näistä ski-neistä muodostuu pelin kehittäneelle yritykselle (Epic Games) merkittävää tulovirtaa. Erityisen mielenkiintoista on se, että nämä skinit eivät hyödytä varsinaista pelin pelaamista miten-kään, vaan ne toimivat pelkästään visuaalisina ja esteettisinä koristeina pelaajan pelihahmon yllä. Kyse on siis digitaalisesta ei-funktionaalisesta hyödykkeestä. Tästä näennäisestä hyödyttö-myydestä huolimatta skinit ovat pelaajien keskuudessa erittäin suosittuja. Keskimäärin meidänkin empiirisen tutkimuksemme otokseen kuuluneet aktiiviset pelaajat olivat käyttäneet yli 100 euroa skinien hankkimiseen.

Digitaalisten hyödykkeiden, jopa ei-funktionaalistenkin, osto-motiivit löytyvät samasta joukosta motiiveja, jotka ovat yhteisiä kaikille hyödykkeille. Olemme tarkastelleet ostomotiiveja kar-keasti kolmeen ryhmään jaoteltuina: Hedonistiset, sosiaaliset ja utilitaristiset. Fortniten skinien kuluttamisen taustalla löydetään tämän tutkimuksen mukaan viitteitä kaikkien näiden motiivien merkityksellisyydestä. Erityisen merkityksellisiä kulutusmotii-veja ovat hedonistiset motiivit, mutta Fortniten ollessa luon-teeltaan hyvin sosiaalisesti virittynyt peli, nousevat myös sosiaa-liset motiivit tärkeiksi. Pelaaja ilmaisee itseään ja rakentaa omaa identiteettiään suhteessa sosiaaliseen verkostoonsa ostamalla ja käyttämällä erilaisia skinejä. Aktiivisella pelaajalla skinit ovat

vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin heidän käyttämässä reaa-limaailman vaatteet, sillä nykyaikaisten pelien myötä syntyvä immersio virtuaaliseen pelimaailmaan on varsin vahva. Video-pelien pelaaja samaistuu voimakkaasti omaan pelihahmoonsa ja tämän ulkoasu nousee tärkeäksi itseymmärryksen kuvastajaksi. Asusteilla, fyysisillä ja digitaalisilla, välitämme signaaleja itses-tämme ympäristöömme. Samalla rakennamme omakuvaamme, identiteettiämme ja ilmaisemme itseämme. Näin oma viihtyvyy-temme, niin virtuaalisessa kuin reaalisessakin maailmassa kasvaa.

Lisäksi sosiaaliset näkökulmat, etenkin lasten ja nuorten hyvinvointi, ovat tärkeitä lähtökohtia tutkimukselle. Tulos-temme mukaan kolmasosa pelaajista, lähinnä nuorista, pelaa yksin. Aineistomme ei mahdollistanut esimerkiksi yksinäisyyden kokemusten tarkastelua suhteessa pelaamiseen. Olisi kuitenkin mielenkiintoista selvittää yksinpelaamisen syitä etenkin pelissä, joka lähtökohtaisesti sisältää valtavasti sosiaalisia elementtejä. Olisikin selvittämisen arvoista, vaikuttaako persoonallisuus tai arjen kaveripiiri (tai kavereiden vähyys, jopa yksinäisyys) siihen, pelataanko Fortnitea enemmän yhdessä vaiko yksin. Lisäksi digi-taalisten hyödykkeiden merkitys sosiaalisen statuksen kannalta ja yhteys jopa kiusaamiseen on relevantti tutkimusaihe. Lienee selvää, että varttuneemmille pelaajille tämä ei ole niinkään mer-kityksellistä, mutta nykyisin valtaosa lapsista ja nuorista pelaa videopelejä. Nuoret ikäluokat ovat syntyneet maailmaan, jossa digimaterialismi on arkipäivää.

Vaikka tämän tutkimuksen empiirisen osion otoskoko on var-sin pieni, antaa tämän tutkimuksen empiirinen pohdinta suuntaa tuleville kattavammille tutkimuksille digitaalisten hyödykkei-den ostomotiiveista. Digitaalisten hyödykkeiden merkitys kan-santalouksissa tulee varmasti tulevaisuudessa kasvamaan, joten akateemisessa maailmassa on jatkossakin selvä tilaus erilaisia virtuaalisia hyödykkeitä koskevalle analyysille. Kuluttaminen ja digimaterialismi tarvitsevatkin kipeästi lisää empiiristä tutki-musta tulevaisuudessa.

LähteetAdams, E. & Ip, B. (2002) From casual to core: A statistical

mechanism for studying gamer dedication, Gamasutra 1-3. 05.06.2002. <https://www.gamasutra.com/view/feature/131397/from_casual_to_core_a_statistical_.php>. 26.05.2020.

Begg, D., Vernasca, G., Fischer, S. & Dornbusch R. (2020) Economics. McGraw-Hill, Lontoo.

Colliander, J. & Marder, B. (2018) "'Snap happy' brands: Increasing publicity effectiveness through a snapshot aesthetic when marketing a brand on Instagram". Computers in Human Behavior, Vol. 78, pp. 34-43.

Dawson, S. (1988) "Four motivations for charitable giving: Implications for marketing strategy to attract monetary donations for medical research". Marketing Health Services Vol. 8, No. 2, pp. 31-37.

Dooyeweerd, H. (1937) Christian philosophy and the meaning of history. E. Mellen Press, Lewiston, New York.

Dooyeweerd, H. (1969) A new critique of theoretical thought. 4 vols. The Presbyterian and Reformed Pub.Co, Philadelphia, USA.

Fagerström, N. (2015) Nuoret tietokonepelaajat menettävät tuhansia euroja vedonlyönnissä. Yle.fi verkkosivusto. 29.12.2015. <https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/29/nuoret-tietokonepelaajat-menettavat-tuhansia-euroja-vedonlyonnissa>. 25.05.2020.

Ferguson, C. J. & Olson, C. K. (2013) "Friends, fun, frustration

and fantasy: Child motivations for video game play". Motivation and Emotion, Vol. 37, No. 1, pp. 154–164. doi:https://doi.org/10.1007/s11031-012-9284-7

Gibson, N. (2014) 10 of the most expensive virtual items in video games. The Richest. 15.11.2014. <https://www.therichest.com/most-popular/10-of-the-most-expensive-virtual-items-in-video-games/>. 23.05.2020.

University of Missouri-Columbia (2014) Certain parenting tactics could lead to materialistic attitudes in adulthood. ScienceDaily. 16.12.2014. <https://www.sciencedaily.com/releases/2014/12/141216154731.htm>. 25.05.2020.

Houthakker, H. (1961). "The Present State of Consumption Theory". Econometrica, Vol. 29, No. 4, pp. 704-740. https://doi.org/10.2307/1911816

Hamari, J. and Lehdonvirta, V. (2010) "Game design as marketing: How game mechanics create demand for virtual goods". International Journal of Business Science and Applied Management, Vol. 5, No. 1, pp. 14-29.

Hakovirta, M. & Rantalaiho, M. (2012) Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 124, Kelan tutkimusosasto, Helsinki.

Hartikainen, N. (2018) Skiniraivo repesi: Harvinainen Fortnite -asu tuli uudestaan myyntiin – ”Älkää tehkö tätä toiste!” Iltasanomat. 06.07.2018. <https://www.is.fi/digitoday/esports/art-2000005746361.html> 25.05.2020.

Hernandez, P. (2019) Fortnite is free, but kids are getting bullied



into spending money. Polygon. 07.05.2019 <https://www.polygon.com/2019/5/7/18534431/fortnite-rare-default-skins-bullying-harassment> 26.05.2020

Kallinen-Kuisma, M., & Auvinen, T. (2018). "E-urheilun johtaminen : lähtölaukaus empiiriselle tutkimukselle suomalaisesta näkökulmasta". Electronic Journal of Business Ethics and Organization Studies, Vol. 23, No. 2, pp. 34-43.

Kraneis, S. & Rantala, K. (2018) Kaikki e-urheilusta. Suomen Urheilumuseosäätiön julkaisuja, n:o 55, Urheilumuseo, Keuruu.

Lehdonvirta, V., Kässi, O., Hjorth, I., Barnard, H., and Graham, M. (2019) "The Global Platform Economy: A New Offshoring Institution Enabling Emerging-Economy Microproviders". Journal of Management, Vol. 45, No. 2, pp. 567-599.

Lehdonvirta, V. (2009) Virtual item sales as a revenue model: identifying attributes that drive purchase decisions. Electronic Commerce Research 9 97–113. https://doi.org/10.1007/s10660-009-9028-2

Liukas, L. (2020) Fortnite on paikka, ei peli. Yle.fi. 22.04.2020 <https://yle.fi/uutiset/3-11301100>. 26.05.2020

Luccasen, A. & Grossman, P.J. (2017) Warm-glow giving: Earned money and the option to take. Economic Inquiry 55 996-1006. http://doi.org/10.1111/ecin.12417

Mangeloja, E. (2020) Urheilun digitalisaatio: E-urheilun yllättävä voittokulku. Teoksessa: Urheilun kriisejä. Suomen Urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2019-2020. Finlands Idrottshistoriska Förenings Årsbok. Toim. Heikki Roiko-Jokela & Antero Holmila. Suomen Urheiluhistoriallinen seura. Jyväskylän yliopistopaino, Jyväskylä. s. 87-110.

Mangeloja, E. (2019) "Economics of Esports". EJBO Electronic Journal of Business Ethics and Organization Studies 24 2. <http://ejbo.jyu.fi/pdf/ejbo_vol24_no2_pages_34-42.pdf>

Marder, B., Gattig, D., Collins, E., Pitt, L., Kietzmann, J., & Erz, A. (2019) "The avatar's new clothes: Understanding why players purchase non-functional items in free-to-play games". Computers in Human Behavior, Vol. 91, pp. 72-83. https://doi.org/10.1016/j.chb.2018.09.006

Mattila, J. (2006) Lasten kulutus ja rahankäyttö - Helsinkiläisten lasten ja heidän vanhempiensa näkemykset. Helsingin Yliopisto, taloustieteen laitos, selvityksiä nro 46, Helsinki.

Meriläinen, M. (2020) Kohti pelisivistystä : Nuorten digitaalinen pelaaminen ja pelihaitat kotien kasvatuskysymyksenä. Helsingin yliopiston kasvatustieteellisiä tutkimuksia 66, Helsinki.

Ojanen, M. (2012) Materialismin vaarat. 19.07.2012. <https://www.markkuojanen.com/psykologia/onnellisuus/materialismin-vaarat/>. 25.05.2020.

Pantzar, M. (2014) Kulutusyhteiskunnan ja akateemisen kulutustutkimuksen muodonmuutos. Kansantaloudellinen aikakauskirja 110.vsk 3/2014. Taloustieteellinen Yhdistys.http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2014/10/KAK32014Pantzar.pdf

Park, B.W. & Lee, K. C. (2011) "Exploring the value of purchasing online game items". Computers in Human Behavior, Vol. 27, No. 6, pp. 2178-2185.

Przybylski, A. K., Rigby, C. S. & Ryan, R. M. (2010) "A

motivational model of videogame engagement". Review of General Psychology, Vol. 14, No. 2, pp. 154–166. doi:https://doi.org/10.1037/a0019440

Ratey, J. (2002) A User’s Guide to the Brain. Vintage Books, New York.

Rintamäki, T., Kanto, A., Kuusela, H. & Spence, M. (2006) "Decomposing the value of department store shopping into utilitarian, hedonic and social dimensions: Evidence from Finland". International Journal of Retail & Distribution Management, Vol. 34, No. 1, pp. 6-24.

Riukulehto, S. (1994) Sabotaasia ja kerskakulutusta. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta, JYY julkaisusarja n:o 36, Jyväskylä.

Ryan, R. M. & Deci, E. L. (2004) Overview of self-determination theory: An organismic dialectical persepctive. Teoksessa Deci, E. L. & Ryan, R. M. (toim.), Handbook of Self-Determination Research. Suffolk: The University of Rochester Press, 3–33.

Ryan, R. M. & Deci, E. L. (2000) "Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being". American Psychologist, Vol. 55, No. 1, pp. 68–78. doi:https://doi.org/10.1037110003-066X.55.1.68

Salmi, M., Sauli, H. & Lammi-Taskula, J. (2009) Lapsiperheiden toimeentulo. Teoksessa Lammi-Taskula, Johanna & Karvonen, Sakari & Ahlström, Salme (eds.): Lapsiperheiden hyvinvointi 2009. THL, Helsinki.

Seth, J.N. Newman, B.I. & Gross, B.I. (1991) "Why we buy what we buy: A theory of consumption values." Journal of Business Research, Vol. 22, No. 2, pp. 159-170.

Snodgrass, J. G., Dengah, H. J. F., Lacy, M. G., Bagwell, A., Van Oostenburg, M., & Lende, D. (2017) Online gaming involvement and its positive and negative "consequences: A cognitive anthropological “cultural consensus” approach to psychiatric measurement and assessment". Computers in Human Behavior, Vol. 66, No. 1, pp. 291-302. https://doi.org/10.1016/j.chb.2016.09.025

Successtory.com. (2020) Most expensive virtual items in Video Games <https://successstory.com/spendit/most-expensive-virtual-items-in-video-games>. 25.05.2020.

THL (2020) Toimeentulo ja kulutus lapsiperheissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. <https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/lapsiperhekysely/tuloksia/toimeentulo-ja-kulutus-lapsiperheissa> 26.05.2020.

Turel, O., Serenko, A., & Bontis, N. (2010) "User acceptance of hedonic digital artifacts: A theory of consumption values perspective". Information & Management, Vol. 47, No. 1, pp. 53-59. https://doi.org/10.1016/j.im.2009.10.002

Veblen, T. (1899) The theory of the leisure class. The Floating Press, Waiheke Island. Suomeksi julkaistu: Veblen, T. (2002) Joutilas luokka. Art House, Helsinki.

Wax io 2017. How on earth is trading virtual items in video games a $50 billion industry? 11.12.2017. <https://medium.com/wax-io/how-on-earth-is-trading-virtual-items-in-video-games-a-50-billion-industry-5972c211d621>. 25.05.2020.

Woodruff, R.B. (1997) "Customer value: The next source for competitive advantage". Journal of the Academy of Marketing Science, Vol. 25, No. 2, pp. 139.



KirjoittajatEsa Mangeloja, University of Jyväskylä, School of Business and Economics, P.O.Box 35, FIN-40014 University of Jyväskylä, Finland, [email protected].

Tommi Auvinen, University of Jyväskylä, School of Business and Economics, P.O.Box 35, FIN-40014 University of Jyväskylä, Finland, [email protected].



Tilannetekijät Eettistä Harkintaa Edellyttävissä Laskentatoimen Tilanteissa - Pahuuden Psykologia EnronissaHeljä Syrén

AbstractSeveral studies have sought to explain the process that led to the disaster of Enron Corporation in 2001. In order to investigate the role of business ethics and accounting in this case, we draw on social psychology, especially the theory of Lucifer-effect (Zimbardo, 2008). Our data comprise nine published research articles and a document film concerning the Enron case. Our findings suggest that situational factors, such as diffusion of personal responsibility, authority, inaction and group pressure explain how and why the evil went further and further within and beyond organizational boundaries and why accounting controls failed in this process. We contribute to the scarce knowledge on the ethical issues that accounting professionals may face.

Key Words: Enron, Lucifer-effect, situational factors, ethics, accounting professional

JohdantoEnron ja etiikka on ollut suosittu aihe laskentatoimen tutkimuksessa (esim. Carnigie & Napier, 2010; Henderson ym., 2009; Premeaux, 2009; Tonge ym., 2003). Tässä tutkimuksessa Enronin tuhoutumista tarkastellaan sosiaalipsy-kologian viitekehyksessä ja sovelletaan Zimbardon (2008) vankilakokeesta saa-mia tuloksia tapaus Enroniin. Sosiaali-psykologiassa tutkitaan ihmisten välistä vuorovaikutusta sosiaalisissa ryhmissä ja tilanteissa, joissa merkityksellistä on so-siaalisten tilanteiden vaikutus ihmisten käyttäytymiseen (Allport, 1985). Sosiaa-lipsykologian tutkimuskohteena on, mi-ten sosiaaliset ryhmät vaikuttavat yksilön persoonallisuuteen, suhtautumistapaan, motivaatioon ja käyttäytymiseen.

Sosiaalipsykologinen lähestymistapa lähtee ajatuksesta yhteiskunnasta, joka on jakautunut voima- ja statussuhteiltaan erilaisiin ja keskenään kilpaileviin sosi-aalisiin kategorioihin. Gilbert Harman (1999, 2000) ja John Doris (1998, 2002) esittävät, että kokeellisessa sosiaalipsyko-logiassa tehdyt tutkimukset heikentävät moraaliteorioiden näkemyksiä, ja valta-osa ihmisen käyttäytymisestä määrittyy sosiaalisten tilanteiden mukaan. Ihmi-set ajattelevat ja käyttäytyvät melko eri tavoin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa (Mischel, 1968; Ross & Nisbett, 1991). Vuonna 1971 toteutettu sosiaalipsykolo-ginen Stanfordin vankilakoe oli koe, jossa tutkittiin ihmisen reagointia valtasuhtei-siin vankilanomaisessa ympäristössä. Van-kilakoe osoitti, kuinka aivan tavallinen, moraalinen ihminen voi ajautua käyttäy-tymään epäeettisesti tai moraalittomasti tilanteissa, joissa häneen vaikuttaa voi-makkaita, tilanteeseen liittyviä tekijöitä, kuten esimerkiksi sosiaalinen ryhmäpaine ja rooliodotukset. Zimbardo kutsui tätä ilmiötä Lucifer-efektiksi (the Lucifer Effect).Tutkimuksen tuloksena Zimbardo esitti seitsemän sosiaalipsykologista pro-sessia, jotka voivat johdattaa hyvänkin ihmisen pahoihin tekoihin (the Slippery Slope of Evil).

Bradyn ja Logsdonin (1988) mukaan bisnes-etiikkaa koskeva tutkimus on ali-arvioinut tilannetekijöiden vaikutuksen eettisessä päätöksenteossa; tutkimus on

keskittynyt etiikkateorioiden ja yksilöön liittyvien tekijöiden tarkasteluun. Myös bisnes-etiikan koulutusmateriaali on ollut filosofia-painotteista, jolloin eettistä käyt-täytymistä tarkastellaan yksilön päätök-senteon funktiona valitun etiikkateorian viitekehyksessä. Tällöin jätetään huomi-oimatta tekijöitä, jotka vaikuttavat eet-tiseen päätöksentekoon ja käyttäytymi-seen kuten valta, motiivi, pakottaminen ja ryhmäpaine. Brady ja Logsdon (1988) suosittelevat, että Zimbardon vankilako-etta käytettäisiin enemmän bisnes-etiikan tutkimuksessa ja koulutuksessa tilanne-tekijöiden merkityksen korostamiseksi eettisessä päätöksenteossa. Vaikka van-kila- ja bisnes-organisaatiot ovat erilaisia ja myös ihmiset toimivat niissä hyvin eri-laisissa rooleissa, yhtäläisyyksiäkin löytyy. Zimbardon vankilakokeessa esille tulleet tilannetekijät, kuten roolit ja mukautumi-nen ryhmän normeihin, vaikuttavat myös bisnes-organisaatioissa ihmisten käyttäy-tymiseen. Bisnes-alallakin on ilmennyt tapauksia, joissa aivan tavalliset, moraa-liset ihmiset ovat syyllistyneet mittaviin petoksiin (mm. Equity Funding skandaali 1973). Myös Wines (2008) viittaa bisnes-etiikan koulutusta käsittelevässä artikke-lissaan Zimbardon vankilakokeeseen; samanlaiset olosuhteet ja tilanteet bisnes-organisaatioissa voivat johtaa siellä toi-mivat ihmiset pahoihin, moraalittomiin tekoihin. Winesin mukaan tilannetekijöi-den voimakas vaikutus eettiseen päätök-sentekoon tulee sisällyttää bisnes-etiikan koulutukseen.

Tämän tutkimuksen tarkoitus on sel-vittää, miten tapaus Enronia voidaan ymmärtää Zimbardon vankilakokeesta johdetun teoreettisen viitekehyksen valossa. Tutkimusmenetelmänä käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä, jossa tutkimusaineiston muodostavat Enro-nin tapauksesta aiemmin julkaistut tut-kimukset. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä tilannetekijöistä, kuten auktoriteetin vaikutuksesta sekä valta- ja ryhmäpaineista, jotka johtivat Enronin epäonnistumiseen. Näiden tekijöiden ymmärtäminen Enronin tapauksessa on erityisen tärkeää laskentatoimen ammat-tilaisille, jotka kohtaavat työssään eetti-siä haasteita. Talousammattilaisten rooli on viimeisten vuosikymmenten aikana



muuttunut; riippumattoman talousinformaation tuottajasta on tullut päätöksentekoon ja yrityksen johtamiseen osallistuva aktiivinen toimija. Laskenta-ammattilaisen roolin muuttuminen bisnes-orientoituneeksi on tuonut eettisesti haastavat tilanteet talousammattilaisten työhön (Fiolleau & Kaplan, 2017; Carne-gie & Napier, 2010). Laskentatoimen ammattilaiset ovat kes-kiössä eettisessä päätöksenteossa kahta kautta. Ensinnäkin he ovat mukana kehittämässä informaatiojärjestelmää johdon pää-töksenteon tueksi. Lisäksi he itse osallistuvat päätöksentekoon. Laskenta-ammattilaiset toimivat yrityksessä myös eettisen käyt-täytymisen roolimalleina. (Endenich & Trapp, 2020.)

Seuraavassa luvussa käsitellään aiempia Enronin laskentatoi-men skandaaliin liittyviä tutkimuksia, jotka muodostavat tut-kimuksen aineiston. Sitten esitellään Zimbardon sosiaalipsyko-loginen vankilakoe ja siitä johdetut seitsemän prosessia, jotka muodostavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Tämän jälkeen esitetään tutkimuskysymys ja tutkimusmenetelmä. Sit-ten aineisto analysoidaan valitun teoreettisen viitekehyksen mukaisesti ja esitetään tutkimuksen tulokset. Lopuksi esitetään tutkimuksen johtopäätökset.

Enronin laskentatoimen skandaaliEnronEnron Corporation syntyi fuusion kautta vuonna 1986. Enron oli yksi maailma suurimmista sähkö-, maakaasu- ja tietoliikenneyh-tiöistä. Se oli Yhdysvaltojen 7. suurin yritys ja sen palveluksessa toimi noin 21000 työntekijää. Enron oli myös hyvin arvostettu yhtiö Yhdysvalloissa. Se toimi maan hallituksen neuvonantajana. Yhtiöllä oli maailman suurimpien pankkien tuki ja sen toimin-taa arvioivat Yhdysvaltojen tunnetuimmat markkina-analyytikot. Enron oli äänestetty yhdeksi maan parhaista työnantajista ja yhtiötä pidettiin esikuvana eettisestä ja ympäristöystävällisestä toiminnasta. Talouslehti Fortune valitsi Enronin Yhdysvaltojen innovatiivisimmaksi yritykseksi kuutena perättäisenä vuotena. (Tonge ym., 2003.)

Aluksi Enron osti ja myi kaasua ja sähköä, mutta pian myös muita hyödykkeitä. Yritys laajensi toimintaansa energian ja Yhdysvaltojen ulkopuolelle ja samalla velkaantui mittavasti. Perusbisneksen kannattavuus ei ollut enää riittävä suhteessa kasvavaan velkataakkaan. Markkinat menettivät luottamuksensa yhtiöön vuoden 2001 kolmannen vuosineljänneksen tuloksen julkaisun jälkeen; osakkeen arvo romahti elokuun 2000 arvosta 90,56 $ alle dollariin marraskuussa 2001. Velat erääntyivät mak-settavaksi eikä uutta lainaa enää myönnetty yhtiölle. Tämä johti kassakriisiin ja konkurssiin 2. joulukuuta 2001. (Tonge ym., 2003.)

Enronin taloudellisen romahduksen taustalla voidaan nähdä yhtiön toimintakulttuuri ja arvot. Johdon ja henkilöstön pal-kitsemisjärjestelmät perustuivat tulokseen, ja toimitusjohtajan keskeisin tehtävä oli pitää pörssikurssi korkealla keinoja kaihta-matta. Tämä johti aggressiivisiin ja epäeettisiin laskentakäytän-töihin; yhtiö manipuloi tulostaan ja tasettaan mm. kirjaamalla kuvitteellisia tuotto-odotuksia tulokseen ja piilottelemalla vel-kojaan tätä varten perustettujen yhtiöiden taseisiin (SPE, Special Purpose Entity). (Catanach & Ketz, 2012; Sims & Brinkman, 2003; Sims & Brinkman, 2009; Tonge ym., 2003.)

Enronin konkurssi tuli täysin yllätyksenä osakkeenomistajille ja myös yhtiön työntekijöille. Yhtiön työntekijät menettivät sekä työnsä että eläkevaransa. Konkurssista seurasi vuosia kestävä oikeudenkäyntien sarja, jossa syylliset tuomittiin pitkiin van-keusrangaistuksiin ja menettämään rikollisen toiminnan avulla saamansa varat. Arthur Andersen joutui lopettamaan toimin-tansa. Yhdysvaltojen kirjanpitosääntöjä ja -standardeja tarkistet-

tiin. (Gibney ym., 2005; Tonge ym., 2003.)

Enronia käsittelevät tutkimuksetBenston (2006) kuvaili artikkelissaan, kuinka Enron käytti markkinaehtoista kirjanpitoa (”mark-to-market”) laskentatoi-men manipuloinnin välineenä. Markkinaehtoisessa kirjanpi-dossa taseen arvoja voidaan arvioida arvioon perustuen, jos luotettavaa käypää arvoa ei ole saatavilla. Vuonna 1991 Enronin hallitus, tarkastuskomitea ja tilintarkastusyhteisö Arthur An-dersen hyväksyivät tämän arvostuskäytännön yhtiössä. Vuonna 1992 SEC hyväksyi tämän menettelyn käytön energiasopimus-ten yhteydessä. Tämän jälkeen Enron kirjasi energiasopimuksi-en arvioituja voittoja tulokseen jopa 10-20 vuotta etukäteen. Vähitellen tämä arviointimenettely levisi myös muihin taseen eriin, mm. investointiprojekteihin. Vaikka tuotto-odotukset myöhemmin heikentyivät, arviointeja ei tarkistettu alaspäin. Tavoitepalkkiot perustuivat projektien arvioituihin tuotto-odo-tuksiin eikä projektien todellisiin tuottoihin. Tämän vuoksi kes-kijohto ei enää välittänyt projektien kustannuksista, mikä johti tuhlaavaisuuteen yrityksessä. Markkinaehtoinen arvostuskäy-täntö ei kuitenkaan tuonut Enronille rahaa kassaan, joten rahaa alettiin tehdä SPE-yhtiöiden avulla; velat kätkettiin SPE-yhtiöi-hin, joiden tilinpäätöksiä ei yhdistetty Enronin tiinpäätökseen.

Carnegie ja Napier (2010) selvittivät, miten Enronin tapaus on vaikuttanut laskenta-ammattilaisen imagoon. Perinteiseen laskenta-ammattilaisen imagoon kuuluvia piirteitä ovat rehel-lisyys, tarkkuus, luotettavuus ja kunnioitettavuus. Negatiivisina imagon piirteinä on nähty tylsyys, värittömyys ja pedanttisuus; tämä ei houkuttele alalle uusia osaaja. Laskenta-ammattilaisen imagoa on pyritty muuttamaan bisnes-orientoituneeseen suun-taan, mikä on lisännyt laskentainformaation manipuloinnin riskiä. Andersen pyrki valitsemaan asiakkaalleen sopivat tilin-tarkastajat huomioiden asiakkaan toimintakulttuurin. Enro-nille valittiin nuoria ja aggressiivisia tilintarkastajia. Tämä johti siihen, että tilintarkastajat tukivat Enronin laskentakäytäntöjä silloin, kun heidän olisi pitänyt kyseenalaistaa ne. Enron ja muut vastaavat tapaukset ovat horjuttaneet luottamusta lasken-tatoimen ammattia kohtaa. Myöhemmin on ryhdytty korjaaviin toimenpiteisiin säätämällä uusia lakeja ja lisäämällä tilintarkas-tusyhteisöjen valvontaa. Lisäksi laskentatoimen ammatilliset järjestöt ovat pyrkineet puhdistamaan ammatin mainetta.

Catanach ja Ketz (2012) painottivat, että tapaus Enron ja Art-hur Andersen tulisi pitää elävänä myös tuleville sukupolville, jotta laskentatoimen ammattilaiset muistaisivat olla varuillaan epäeettisen ja laittoman toiminnan suhteen. He eivät pitä-neet Enronia mitenkään poikkeavana toimijana tuohon aikaan; 1990-luvulla useat yhtiöt koettelivat rajojaan liittyen laskenta-toimen menettelyihin. Tulokseen perustuvat palkkiojärjestel-mät houkuttelivat manipuloimaan tulosta eri tavoin. Myöskään Arthur Andersenin toiminta ei ollut yllättävää. Tilintarkastus-yhteisöjen fuusioituminen 1980- ja 1990- luvuilla johti siihen, että yhteisöjen fokus siirtyi laskentatoimen osaamisesta bisnek-seen. Tilintarkastajien konsultointityö lisääntyi ja siten heidän riippumaton asemansa vaarantui. Asiakkaan miellyttäminen ja menestyminen omassa bisneksessä nähtiin tärkeämpänä kuin sijoittajien varojen turvaaminen.

Henderson, Oakes ja Smith (2009) käyttivät Platonin luo-lavertausta Enronin tapauksen tulkinnassa. Platon oli kreik-kalainen filosofi, joka pyrki osoittamaan luolavertauksellaan, kuinka ”luolassa” olevan ihmisen mielikuva todellisuudesta korvautuu vähitellen luolan ulkopuolelta saatavalla tiedolla. Siten ihminen saavuttaa vähitellen suuremman ymmärryksen tason todellisuudesta. Enronia pidettiin yleisesti menestyvänä, innovatiivisena ja eettisenä yrityksenä. Tämä oli mielikuva, jota



yritys pyrki kaikin tavoin ylläpitämään. Ihmisiä kiinnosti Enron yhtiönä ja sijoituskohteena. He saivat lisäinformaatiota yhtiöstä mm. yhtiön tilinpäätöksistä. Valitettavasti tilinpäätökset antoivat valheellisen kuvan yhtiön todellisesta taloudellisesta tilanteesta. Vuoden 2001 loppupuolella sijoittajat alkoivat epäröidä, oliko heidän saamansa tieto yrityksestä luotettavaa. Konkurssi jou-lukuussa 2001 ja sitä seurannut selvitystyö paljastivat lopulta totuuden yrityksen tilanteesta. Platon korosti, että ne, joilla on tietoa todellisuudesta, ovat velvollisia jakamaan sitä toisille. Ihmisiä, jotka ovat edelleen ”luolassa”, on helppo johtaa harhaan. Yritysten sidosryhmät ovat usein sen tiedon varassa, mitä heille yhtiöstä kerrotaan. Sen vuoksi on tärkeää, että informaatio on luotettavaa ja totuudenmukaista.

Tutkimuksen aineistoon valittiin dokumenttielokuva ”Enron: The Smartest Gyus in the Room” (2005), joka perustuu saman-nimiseen kirjaan vuodelta 2003. Elokuva alkoi yhden Enronin johtajan Cliff Baxterin itsemurhan kuvauksella. Baxter irtisa-noutui yhtiön palveluksesta toukokuussa 2001 ja päätyi itsemur-haan 25.1.2002. Viestissään perheelleen hän kertoi, että hän oli aina yrittänyt toimia oikein, mutta nyt Enronin romahduksesta aiheutunut paine oli käynyt hänelle ylivoimaiseksi kestää. Elo-kuvassa Enronia verrattiin Titanic-laivaan, jonka kapteeneina toimivat yhtiön toimitusjohtajat Jeffrey Skilling ja Kenneth Lay. He jättivät huomioimatta kaikki varoitusmerkit, joita oli paljon. Sen sijaan he nostivat bonuksia ja vakuuttivat työntekijöilleen ja sidosryhmille, että kaikki on kunnossa, ei syytä huoleen. Eloku-vassa Enronin entiset työntekijät ja sidosryhmien edustajat ker-tovat omia kokemuksiaan ja näkemyksiään tapahtuneesta. Eräs heistä korosti, että Enronin tapauksessa kyse ei ole vain nume-roista ja monimutkaisista liiketapahtumista, vaan todellisuudessa kyse oli ihmisiä kohdanneesta tragediasta. (Gibney ym., 2005.)

Kulik, O’Fallon ja Salimath (2008) tutkivat johtaako kilpailua edistävä ympäristö epäeettiseen toiminnan lisääntymiseen. Esi-merkkinä he käyttivät Enronin tapausta, jossa työntekijöitä roh-kaistiin kilpailemaan keskenään. Enronin työntekijät arviointiin kuuden kuukauden välein. Heikoiten menestyneet 15 % saivat jättää tehtävänsä. Tilalle rekrytoitiin aggressiivisia ja kilpailuhen-kisiä työntekijöitä, joita palkittiin runsaskätisesti heidän suoriu-tumisensa mukaisesti. Sekä arviointi- että palkitsemisjärjestelmä edistivät siten kilpailuhenkeä yrityksen sisällä. Tutkimuksen mukaan organisaation sisäisen kilpailun hyödyt ovat kuitenkin rajalliset. Kilpailu ei välttämättä kasvata organisaation tehok-kuutta. Se voi lisätä epäeettistä käyttäytymistä, kun työntekijät seuraavat epäeettisesti toimivien menestyjien esimerkkiä. Näin tapahtui Enronissa.

Satava, Caldwell ja Richards (2006) käsittelivät artikkelissaan sitä, miten sääntöperusteisesta tilintarkastuksesta tuli sopiva väline lisäämään epäeettistä toimintaa Enronin ja Arthur Ander-senin yhteistyössä. Enronin taloustiimi sovelsi laskentatoimen standardeja joustavasti ja pyrki löytämään niistä ”porsaanreikiä”. Enronin entinen kirjanpitäjä myönsikin: “Me yritimme aggres-siivisesti käyttää (laskentatoimen) kirjallisuutta eduksemme… käytimme hyväksi sääntöjen heikkouksia.” Tämä oli keskeinen tekijä, joka johti lopulta Enronin tuhoon. Enronin työntekijöiltä edellytettiin älykkyyttä; he eivät kuitenkaan olleet riittävän älyk-käitä ymmärtääkseen, mihin tämä sääntöjen joustava tulkinta johtaa. Enronin tilintarkastajat taas menettivät riippumattoman asemansa pyrkiessään miellyttämään asiakastaan. He osallistui-vat työntekijöiden kanssa talousraporttien manipulointiin. Tilin-tarkastajan tulisi suojata rahoittajia tiedossa olevilta yrityksen riskeiltä ja noudattaa korkeaa etiikkaa työssään. Andersen ei toi-minut näin. Satava ym. (2006) korostivat, että tilintarkastuksen tulee sisältää sääntöperusteisen tarkastuksen lisäksi myös peri-aatteeseen perustuvan arvion yrityksen taloudellisesta tilasta ja

tulevaisuuden näkymistä.Sims ja Brinkman (2003) esittivät artikkelissaan Sheinin

(1985) viitekehyksessä, kuinka yrityskulttuurilla on voimakas vaikutus työntekijöiden etiikkaan. Scheinin mukaan johto vastaa organisaatiokulttuurista. Johtajat luovat, vahvistavat ja muutta-vat organisaation kulttuuria viidellä eri tavalla: Minkälaisiin asi-oihin johto kiinnittää huomiota? Miten johto reagoi kriiseihin? Minkälaisen roolimallin johto antaa organisaatiolle? Minkälaista palkkiojärjestelmää yrityksessä sovelletaan? Mitkä ovat johdon rekrytointi- ja irtisanomiskriteerit? Artikkelissa kuvataan, miten Enronin johto käytti näitä viittä mekanismia vahvistaakseen kulttuuria, joka oli moraalisesti joustava ja avasi mahdollisuuden etiikan rappeutumiselle, valehtelulle, petkuttamiselle ja varas-tamiselle.

Sims ja Brinkman (2009) käsittelivät Enronin skandaalia myös Garstenin ja Hernesin (2009) toimittamassa teoksessa ”Ethical Dilemmas in Management”. Enronia pidettiin eettisenä ja ympä-ristöystävällisenä yrityksenä. Yrityksellä oli käytössään kaikki CRS:n (Common Reporting Standards) ja bisnes-etiikan työka-lut ja symbolit. Säännöt ja standardit eivät kuitenkaan taanneet laillista ja eettistä toimintaa. Enronissa arvostettiin aggressiivista älykkyyttä ja palkittiin niitä, jotka keksivät uusia tapoja kiertää tai rikkoa näitä sääntöjä. Säännöt ja standardit toimivatkin taval-laan verhona laittomalle toiminnalle.

Tonge, Greer ja Lawton (2003) käsittelivät artikkelissaan Enronin yrityskauppoihin ja laskentatoimen menettelyihin liit-tyviä eettisiä kysymyksiä sekä Enronin johdon ja sidosryhmien rooleja ja vastuita tässä laskentatoimen skandaalissa. Koska sidos-ryhmät hyötyivät yhteistyöstä Enronin kanssa, ne eivät halun-neet kyseenalaistaa millään tavoin Enronin toimintaa. Epäeet-tisiä menettelyjä tukivat yhtiön hallitus ja tarkastusvaliokunta, tilintarkastusyhteisö Arthur Andersen, pankit, markkina-ana-lyytikot sekä Yhdysvaltojen päättäjät. Myös SEC (Securities and Exchange Commission) ja FASB (Financial Accounting Standard Board) antoivat tukensa Enronille muokkaamalla ja tulkitsemalla sääntöjään yhtiön toiveiden mukaisesti.

Philip Zimbardo ja Stanfordin vankilakoe Stanfordin vankilakoe ja seitsemän sosiaalipsykologista prosessiaStanfordin vankilakoe-tutkimukseensa perustuen Zimbardo jul-kaisi vuonna 2007 kirjan ”The Lucifer Effect”. Zimbardon käsi-tyksen mukaan pahuus ei ole ominaisuus, joka toisilla ihmisillä on ja toisilla ei ole; jokainen voi syyllistyä pahuuteen tietyissä olosuhteissa (Zimbardo 2008, s. 7). Sosiaalipsykologit kuten Zimbardo yrittävät ymmärtää tapahtumia tilannetekijöiden pohjalta; mitkä olosuhteet ja tilannetekijät johtavat tapahtumaan (Helkama ym., 2010; Zimbardo, 2008, s. 7-8). Zimbardo kuvaa pahuutta edistäviä sosiaalipsykologisia prosesseja, joita ovat mm. muiden epäinhimillistäminen, vastuun ulkoistaminen ja aukto-riteetin sokea totteleminen. Yhdessä nämä erilaiset sosiaaliset prosessit aikaansaavat ”liukkaan kaltevan pinnan” (slippery slo-pe), jota pitkin moraalinenkin ihminen voi liukua pahoihin ja epäeettisiin tekoihin. (TED, 2008.)

Sosiaalipsykologit määrittelevät pahuuden aggressiivisuu-deksi toisia ihmisiä kohtaan, mikä tarkoittaa fyysistä tai psyyk-kistä vahingoittamista tai vahingolla uhkaamista (Helkama ym., 2010). Zimbardo määrittelee pahuuden vastaavalla tavalla: ”Pahuus tarkoittaa sitä, että joku tahallisesti tai tarkoitukselli-sesti vahingoittaa, väärinkäyttää, nöyryyttää, epäinhimillistää tai tuhoaa muita viattomia ihmisiä - tai sitä, että joku käyttää auktoriteettiasemaansa tai järjestelmän kautta saamaansa valtaa siten, että rohkaisee toisia ihmisiä käyttäytymään näin hänen



puolestaan tai sallii tämän tapahtuvan” (Zimbardo, 2008, s.5). Pahuuden vastakohta on hyvyys, minkä sosiaalipsykologit näke-vät toisten auttamisena (altruismi). Tämä on vapaaehtoista toisia hyödyttävää toimintaa. (Helkama ym., 2010.)

Vankilakoe-tutkimuksessa Zimbardo rakensi yhdessä tutki-musryhmänsä kanssa Stanfordin psykologian laitoksen kellariin valevankilan. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, miten vankila-roolit vaikuttavat tavallisen ihmisen käyttäytymiseen. Tutkimuk-seen valittiin koehenkilöiksi 24 nuorta miesopiskelijaa, jotka oli-vat terveitä, älykkäitä, taustaltaan keskiluokkaisia ja joille ei ollut rikos- eikä huumerekisteriä. Valinta vangin tai vartijan roolei-hin tapahtui arpomalla. Zimbardo itse toimi vankilan johtajana. (Zimbardo 2008, s. 30-31.) Vartijat ohjeistettiin alistamaan van-git psykologisin keinoin mm. häiritsemällä heidän untaan ja eris-tämällä heidät toisista vangeista. Fyysinen väkivalta oli kielletty. (Zimbardo 2008, s. 54-55.) Aluksi vartijat tyytyivät simputta-maan vankeja mielivaltaisesti. Vähitellen osa vartijoista ryhtyi kohtelemaan vankeja yhä loukkaavammin ja julmemmin. Myös fyysistä väkivaltaa käytettiin, vaikka se oli ohjeissa kielletty. Puo-let vangeista keskeytti kokeen ennen määräaikaa. Tutkimuksen oli tarkoitus kestää kaksi viikkoa, mutta Zimbardo keskeytti sen kuudentena päivänä kollegansa, psykologian tohtori Christina Maslachin kehotuksesta. (Zimbardo 2008, s. 171, 178-179.)

Tutkimukseensa perustuen Zimbardo tunnisti seitsemän sosi-aalipsykologista prosessia (the Slippery Slope of Evil) (TED, 2008):

1. Harkitsematon ensimmäinen askel (Mindlessly taking the first small step): Zimbardo viittaa kirjassaan psykologian professori Stanley Milgramin (1974) tutkimukseen, joka osoitti, että pahan tekemisellä on taipumus lisääntyä; kun pahan määrä kasvaa vähän kerrassaan, tekijän on vaikea kokea sitä kovin paljoa aikaisempaa tekoa pahemmaksi, jolloin pahan tekeminen lisääntyy huomaamatta (Zim-bardo 2008, s.274).

2. Toisten ihmisten epäinhimillistäminen (Dehumanization of others): Epäinhimillistäminen tarkoittaa sitä, että toisia ihmisiä ei pidetä samanarvoisina ihmisinä kuin mitä me itse olemme. Epäinhimillistämiseen syyllistyvä agentti, toimija, jäädyttää sen moraalin, mikä muuten ohjaisi hänen toimintaansa muita ihmisiä kohtaan. Tämä johtaa epäinhimillisiin tekoihin; on helpompi olla julma sellaisia kohtaan, joita ei pidä samanarvoisina ihmisinä. (Helkama ym., 2010; Zimbardo 2008, s. 307.)

3. Deindividuaatio eli yksilöllisyyden tunteen menettämi-nen (Deindividuation of self (anonymity)): Deindividu-aatio tarkoittaa sitä, että ihminen menettää oman yksilöl-lisyyden tunteensa ryhmän tai väkijoukon vaikutuksesta. Ihmisen toiminta ei enää perustu hänen omaan henkilö-kohtaiseen harkintaansa vaan hän mukautuu toimimaan ryhmän normien mukaisesti. (Baumeister & Vohs, 2007.) Deindividuaation seurauksena yksilö tuntee toimivansa anonyyminä ryhmässä. Uniformujen ja maskien käyttö lisää anonyymiuden tunnetta. Anonyymisyys vähentää henkilön vastuullisuutta ja antaa mahdollisuuden pahalle, toisia vahingoittavalle toiminnalle. (Le Bon, 1912; Zim-bardo, 2008, s. 219).

4. Henkilökohtaisen vastuun hajaantuminen (Diffusion of personal responsibility): Laiton ja epäeettinen toiminta on helpompaa, jos toimijalla on tunne, ettei hänen tar-vitse kantaa siitä vastuuta. Hierarkkisessa järjestelmässä vastuun ajatellaan siirtyvän ylöspäin, jos henkilö noudat-taa ylempää annettuja käskyjä. Toisaalta ihmiset kokevat,

että henkilökohtainen vastuu hajaantuu myös ryhmän sisällä silloin, kun tilanteessa on läsnä muita ihmisiä (Bovens, 1998); mitä enemmän ihmisiä on samassa tilan-teessa, sitä pienempi on henkilökohtaisen vastuun tunne (Helkama, 2010; Zimbardo 2008, s. 315).

5. Sokea auktoriteerin totteleminen (Blind obedience to authority): Stanley Milgramin (1974) tottelevaisuuskoe osoitti, että auktoriteetin sokea tottelevaisuus voi johtaa epäinhimillisiin tekoihin toisia ihmisiä kohtaan (Zimbardo 2008, s. 266-276). Tällaista tapahtuu työelämässä, mutta myös uskonnollisissa ja poliittisissa järjestöissä (Zimbardo 2008, s. 294-296).

6. Kritiikitön mukautuminen ryhmän normeihin (Uncriti-cal conformity to group norms): Ihmiset tarvitsevat sosi-aalista hyväksyntää. Tämä voimakas tarve saa ihmiset jos-kus toimimaan typerästi, tekemään asioita, joita he eivät muuten tekisi. (Helkama ym., 2010; Zimbardo 2008, s. 221.) Zimbardo kertoo kirjassaan useista tutkimuksista, jotka osoittavat, kuinka yksilö helposti mukautuu ryhmän mielipiteisiin. On helpompi uskoa siihen, mitä ryhmä sanoo kuin siihen, mitä itse näkee. (Helkama ym., 2010; Zimbardo, 2008, s. 263-264.)

7. Pahuuden suvaitseminen, puuttumattomuus (Passive tolerance of evel through inaction or indifference): Yksi kriittisin ja vähiten tiedostettu pahuuden ilmenemis-muoto on pahojen tekojen suvaitseminen passiivisesti; ei auteta hädässä olevia, ei vastusteta pahoja ihmisiä tai huonoja päätöksiä, ei ilmoiteta väärinkäytöksistä (Zim-bardo, 2008, s. 314). Tässä yhteydessä Zimbardo viittaa myös Enroniin ja Arthur Anderseniin: ” … hyvät työnte-kijät Enronissa, WorldComissa ja Arthur Andersenilla … katsoivat poispäin, kun kirjanpitoa manipuloitiin”. (Zim-bardo, 2008, s. 317.)

Zimbardon mukaan nämä seitsemän sosiaalipsykologista pro-sessia selittävät, miksi aivan tavalliset opiskelijapojat kohtelivat vangin roolissa toimineita opiskelijakollegojaan todella epäin-himillisesti Stanfordin vankilakokeessa. Nämä prosessit aikaan-saavat yhdessä ”liukkaan kaltevan pinnan” (slippery slope), joka voi johdattaa aivan tavallisen, moraalisen ihmisenkin pahoihin ja epäeettisiin tekoihin missä tahansa toimintaympäristössä. (TED, 2008.)

Zimbardon vankilakokeeseen liittyvä kritiikkiP. Zimbardon vankilakoetta on kritisoitu paljon (mm. Savin 1973). Tutkimusta on pidetty epäeettisenä, koska se aiheutti tuskaa tutkimukseen osallistuneille opiskelijoille, vartijat eivät saaneet riittävää opastusta tehtäväänsä ja Zimbardo osallistui itse kokeeseen toimimalla vankilan johtajana. Väitettiin, että tutki-muksen kautta ei syntynyt mitään uutta merkittävää informaa-tiota. Zimbardoa syytettiin myös siitä, että hän pyrki edistämään omaa akateemista uraansa houkuttelemalla opiskelijoita pienellä korvauksella tähän tutkimukseen. Zimbardo (1973) vastasi kri-tiikkiin ja analysoi vankilakokeen hyötyjä ja haittoja sekä tut-kimuksen tuloksia. Zimbardon mielestä vankilakokeen hyödyt olivat haittoja merkittävämmät sekä hänelle itselleen että opis-kelijoille. Opiskelijat saivat rahallisen palkkion lisäksi arvokasta kokemusta myöhempää elämäänsä varten. Jotkut heistä osasivat myös hyödyntää saamaansa julkisuutta. Tutkimuksen tuloksia voidaan pitää myös merkittävinä; tietoisuus vankilaolosuhteista lisääntyi, mikä käynnisti vankilauudistuksen. Tutkimuksen mer-kittävyyden puolesta puhuvat myös ne lukuisat keskustelut, pu-



heet, media-julkaisut, tieteelliset julkaisut jne., jotka käsittelivät tutkimusta ja sen tuloksia jälkikäteen.

Tässä tutkimuksessa käytetään Zimbardon vankilakokeesta johdettua teoreettista viitekehystä tuomaan uutta näkökulmaa Enronin tapauksen tulkintaan. On tärkeää pitää Enronin tapaus elävänä ja siten varmistaa, ettei vastaavanlaista skandaalia enää koskaan tapahtuisi (Catanach & Ketz, 2012). Useat tutkijat pai-nottavat myös, että laskentatoimen etiikan koulutuksessa tulisi löytää innovatiivisia metodeja, jotta opiskelijoiden motivaatio ja kiinnostus aihetta kohtaan saataisiin heräämään ja koulutuk-sen vaikuttavuus vahvistumaan (Arfaoui ym., 2016; Cameron & O´Leary, 2015; Syrén, 2020).

Tutkimuskysymys, aineisto ja tutkimusmenetelmä TutkimuskysymysTämän tutkimuksen tarkoitus oli lisätä ymmärrystä niistä tilan-netekijöistä, jotka johtivat Enronin laskentatoimen skandaaliin. Tapaus Enron on merkittävä laskentatoimen ja laskenta-ammat-tilaisten kannalta. Laskenta-ammattilaisten rooli oli tapauksessa keskeinen, sillä ilman heidän osaamistaan ja rooliaan taloushal-linnossa Enronin johto ei olisi pystynyt kehittämään nerokkaita ja epäeettisiä keinoja talousjohtamisensa tueksi. Tässä tutkimuk-sessa tarkastellaan Enronin laskentatoimen skandaalia sosiaa-lipsykologisesta näkökulmasta Zimbardon vankilakokeessaan tunnistamien seitsemän prosessin viitekehyksessä. Tutkimusky-symys on seuraavalainen:

Miten laskenta-ammattilaisten toimintaa Enronissa voidaan ym-märtää Zimbardon viitekehyksen valossa?

Organisaatiokulttuuri Enronissa oli omiaan hämärtämään sitä, mikä on oikein ja mikä väärin laskentatoimen ratkaisuissa (Sims & Brinkman, 2003; Sims & Brinkman, 2009). Tilintarkastusyh-tiö Arthur Andersen kaatui Enronin mukana ja tilintarkastuksen maine riippumattomana toimijana sai suuren kolauksen (Cata-nach & Ketz, 2012). Laskenta-ammattilaiset päätyivät mukaan epäeettiseen kilpailuun, jossa oma eettinen harkinta ei enää toi-minut (Kulik ym., 2008). Ammattiosaamisen tavoitteeksi tuli löytää tehokkaita keinoja soveltaa ja kiertää lainsäädäntöä siten, että saavutettiin mahdollisimman hyvä tulos (Satava ym., 2006). Pyrkimys toimia oikein ei riittänyt, kun tilannetekijät kävivät ylivoimaisiksi, mikä johti lopulta myös inhimillisiin tragedioihin (Gibney ym., 2005). Lopulta Enron horjutti yleistä luottamusta laskenta-ammattia ja tilintarkastusta kohtaan (Carnegie & Na-pier, 2010).

AineistoTutkimus on luonteeltaan laadullista. Laadullisessa tutkimuk-sessa keskitytään usein pieneen määrään tapauksia. Tutkimus rakennetaan vahvalle teoreettiselle perustalle, jolloin aineisto voidaan hankkia harkinnanvaraisesti, olemassa olevaan teoriaan pohjautuen. (Eskola & Suoranta, 1998.) Tutkimuksen aineis-toon sisältyy yhdeksän aiempaa Enronin laskentatoimen skan-daalia käsittelevää tutkimusta, joissa Enronin tapausta tarkastel-laan eri näkökulmista; Enronin yrityskaupat (Tonge ym., 2003; Catanach & Ketz, 2012), laskentakäytännöt (Tonge ym., 2003; Benston, 2006), roolit ja vastuut (Tonge ym., 2003), tilintar-kastus (Satava ym., 2006), organisaatiokulttuuri (Sims & Brink-man, 2003; Sims & Brinkman, 2009), johdon käyttäytyminen (Sims & Brinkman, 2003; Sims & Brinkman, 2009), yrityksen sisäinen kilpailu (Kulik ym., 2008), laskentatoimen ammatti (Carnegie & Napier, 2010) ja laskentainformaation oikeellisuu-den merkitys (Henderson, ym. 2009). Aineistoon sisältyy myös

yksi Enronin skandaalia käsittelevä dokumenttielokuva, jossa keskityttiin kuvaamaan tapahtumien kulkua ja vastuukysymyksiä (Gibney ym., 2005). Aineisto on pyritty valitsemaan siten, että sitä analysoimalla voidaan identifioida tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen mukaisia, eettiseen päätöksentekoon vaikuttavia tilannetekijöitä laskenta-ammattilaisen työssä tapaus Enronissa. Aineisto on esitelty Taulukossa 1 (s. 44).

TutkimusmenetelmäTutkimusmenetelmäksi on valittu teorialähtöinen sisällönana-lyysi, jossa analyysi perustuu deduktiiviseen päättelyyn. Sisällön-analyysin tutkimusmenetelmässä kuvaillaan dokumenttien sisäl-töä sanallisesti tai tilastollisesti (Pietilä, 1976). Sisällönanalyysi voi olla joko määrällistä (kvantitatiivista) tai laadullista (kvalita-tiivista) tutkimusta. Sen avulla voidaan systemaattisesti arvioi-da ja järjestellä dokumentteja lopullisia johtopäätöksiä varten. (Tuomi & Sarajärvi, 2012.) Deduktiivinen sisällönanalyysi so-veltuu tapauksiin, joissa olemassa olevaan teoriaa testataan eri tilanteeseen (Elo & Kyngäs, 2008). Kvalitatiivisessa sisällönana-lyysissä sisältöä kuvaava luokitus voi olla joko aineistolähtöinen tai teorialähtöinen (Eskola & Suoranta, 1998). Teorialähtöisessä lähestymistavassa aineiston analyysi perustuu jo olemassa ole-vaan teoriaan tai malliin, ja tarkoituksena on usein tämän mallin testaaminen uudessa yhteydessä (Tuomi & Sarajärvi, 2012).

Kvalitatiivista sisällönanalyysia käytetään tulkitsemaan teksti-aineiston sisältöä ja tuottamaan siitä uusia merkityksiä. Teoria-lähtöisessä lähestymistavassa analyysi alkaa teoriasta, joka ohjaa aineiston tulkintaa (Hsieh & Shannon, 2005). Tässä tutkimuk-sessa kiinnostuksen kohteena on Zimbardon vankilakokeessa tunnistettujen sosiaalipsykologisten prosessien ilmeneminen Enronin laskentatoimen skandaalissa. Tutkimus aloitettiin tutus-tumalla Enronista aiemmin kirjoitettuihin tutkimuksiin sekä valitsemalla niistä tämän tutkimuksen teoreettiseen viitekehyk-seen sopiva aineisto. Tutkimuksen luokittelumatriisi määriteltiin valittuun teoriaan perustuen siten, että Zimbardon sosiaalipsy-kologiset prosessit muodostivat matriisin seitsemän luokkaa. Tämän jälkeen aineistoon tutustuttiin huolellisesti, aineistosta poimittiin luokittelumatriisiin sopivat kohdat ja laadittiin tul-kinta. Lopuksi muodostettiin analyysiin perustuen tutkimuksen johtopäätökset (Elo & Kyngäs, 2008).

Tapaus Enron Zimbardon viitekehyksessäSeitsemän sosiaalipsykologista prosessia EnronissaSeuraavassa esitetään, miten Zimbardon vankilakokeesta joh-detut seitsemän sosiaalipsykologista prosessia esiintyivät tutki-mukseen valitussa aineistossa:

1. Harkitsematon ensimmäinen pieni askel: Ensimmäinen askel oli varsin viaton. Enronin johto alkoi sovel-taa 1990-luvun alkupuolella FASB:n ohjetta, joka mahdollisti ta-seen erien arvostamisen arvioon perustuen, mikäli käypää arvoa ei ollut saatavilla (”mark-to-market”). Tämä avasi tietä laskenta-toimen manipuloinnille. Skilling palkkasi Andrew Fastowin ta-lousjohtajaksi vuonna 1990. Miellyttääkseen johtajiaan Fastow pyrki löytämään laskentatoimen menetelmiä, joilla osakkeen kurssi saataisiin pysymään korkealla ja kasvava velkataakka pii-lossa. (Gibney ym., 2005.)

Benstonin (2006) mukaan markkinaehtoisella kirjanpito-tavalla ei aluksi ollut tarkoitus johtaa sijoittajia harhaan, vaan tarkoitus oli motivoida ja palkita johtoa heidän työstään. Enro-nissa kuitenkin huomattiin, että tätä menetelmää voitiin käyttää hyväksi myös esimerkiksi silloin, kun tulosennustetta ei muuten saavutettu. Samaa arvostustapaa alettiin soveltaa myös inves-tointiprojektien yhteydessä. Kuvitteellisia voittoja kirjattiin jopa



Artikkelin tai teoksen kirjoittajat / elokuvan tuottajat

Vuosi Sivut /Aika

Artikkelin, teoksen tai elokuvan nimi

Benston, G.J. 2006 20 Fair-value accounting: A cautionary tale from Enron.

Catanach, A.H., Ketz, J.E. 2012 6 Enron Ten Years Later: Lessons to Remember.

Carnegie, G.D., Napier, C.J. 2010 17 Traditional accountants and business professionals: Portraying the accounting profession after Enron.

Gibney,A., Kliot, J., Motamed, S. 2005 1:49 Enron; The Smartest Guys in the Room (elokuva)

Henderson, M.C., Oakes, M.G., Smith, M. 2009 9 What Plato Knew About Enron.

Kulik, B.W., O’Fallon, M.J., Salimath, M.S. 2008 21 Do Competitive Environments Lead to the Rise and Spread of Unethical Behavior? Parallels from Enron.

Satava, D., Caldwell, C., Richards, L. 2006 14 Ethics and the Auditing Culture: Rethinking the Foundation of Accounting and Auditing.

Sims, R.R., Brinkman, J. 2003 14 Enron Ethics (Or: Culture Matters More than Codes).

Sims, R.R., Brinkman, J. Teoksessa C. Garsten & T. Hernes (toim.), Ethical Dilemmas in Management.

2009 14 Thought and second thoughts about Enron ethics.

Tonge, A., Greer, L., Lawton, A. 2003 19 The Enron story: you can fool some of the people some of the time...

Taulukko 1. Tutkimuksessa käytetty aineisto.

tattelussa 28.3.2001: ”Me olemme hyviä tyyppejä. Olemme enkelten puolella”. Sekä Skilling että hänen seuraajansa Kenneth Lay vakuuttivat vielä syksyllä 2001, että Enron oli hyvässä kun-nossa ja että työntekijöiden sijoitukset olivat turvassa. (Gibney ym., 2005; Tonge ym., 2003.)

Enroniin rekrytoitiin rahanahneita ja aggressiivisia tyyppejä, jotka olivat valmiita kiertämään sääntöjä ja tekemään mitä tahansa voittaakseen. Työntekijöiden arviointijärjestelmässä työntekijät luokiteltiin 1-5 luokkaan. Organisaatiossa samalla tasolla olevat arvioivat toisiaan, mikä lisäsi kilpailua, heikensi työilmapiiriä ja edisti epäeettistä käyttäytymistä. Alimmille tasoille arvioidut työntekijät irtisanottiin tai heidän annettiin muuten ymmär-tää, ettei heitä enää tarvittu; heitä kutsuttiin yrityksen häpeäksi. (Gibney ym., 2005; Kulik ym., 2008; Sims & Brinkman, 2009.) Enronin johto arvosti älykkyyttä ja rajojen koettelemista. Skil-ling kannusti työntekijöitä: ”Do it right, do it now, do it bet-ter”. Hän rohkaisi työntekijöitä olemaan innovatiivisia, rohkeita ja aggressiivisia. Työntekijöitä palkittiin runsaskätisesti, jos he toimivat johdon odotusten mukaisesti. Jos työntekijä ei halunnut lähteä mukaan tähän ”peliin”, häntä rangaistiin, nöyryytettiin ja kohdeltiin muutenkin huonosti (Benston, 2006; Sims & Brink-man, 2003; Sims & Brinkman, 2009).

Toimimalla yhtiön virallisten arvojen vastaisesti ja valehte-lemalla työntekijöilleen Enronin johto osoitti, että työntekijät olivat heille vain pelinappuloita, joita käytettiin toteuttamaan heidän epäeettisiä ja itsekkäitä tavoitteitaan. Siten työntekijät epäinhimillistettiin; heidän tunteillaan, ajatuksillaan ja tulevai-suudellaan ei ollut väliä. Myös rahoittajia ja muita sidosryhmiä kohdeltiin välineenä, kun heille annettiin väärää informaatiota yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Tästä aiheutui heille suu-ria taloudellisia menetyksiä. Enronia käsittelevässä elokuvassa kerrottiin tapaus, jossa asiakkaita kohdeltiin epäinhimillisesti; Kaliforniassa vuonna 2001 Enron aiheutti keinotekoisia säh-kökatkoksia pahimpaan helleaikaan nostaakseen sähkön hintaa. Vaikka tästä aiheutui suuria ongelmia ihmisille, johto totesi, että ”tulkoot toimeen kynttilöillä”. (Gibney ym., 2005).

10-20 vuotta etukäteen tulokseen. Lopulta myös johdon palk-kiot perustuivat näihin estimaatteihin, joita ei korjattu alaspäin missään vaiheessa. (Benson, 2006.)

Edellä kuvattu laskentamenettely ei kuitenkaan tuonut rahaa Enronin kassaan. Tähän löydettiin toinen ratkaisu. SPE-yhtiötä perustettiin yleisesti rahoittajan ja yhtiön välille; rahoittaja lai-nasi rahaa SPE-yhtiölle, joka siirsi rahat yhtiölle ja sai vastineeksi omaisuutta yhtiöltä. Enron ja muutkin yritykset käyttivät SPE-yhtiöitä hyväkseen kasvattaakseen kassaa ja piilottaakseen vel-kojaan ja omaisuuttaan (Catanach & Ketz, 2012). Enron var-misti talous- ja oikeusasiantuntijoiltaan (A. Andersen, Vinson & Elkins), ettei näiden SPE-yhtiöiden tilinpäätöksiä tarvinnut yhdistää yhtiön tilinpäätökseen (Sims & Brinkman, 2003).

Taseen erien arvostaminen arvioon perustuen ja SPE-yhtiöi-den perustaminen olivat Enronin kohdalla ensimmäiset askeleet, jotka johtivat niiden laajamittaiseen ja myös FASB:n ohjeiden vastaiseen käyttöön tavoitteena laskentainformaation manipu-lointi rahoittajien ja muiden sidosryhmien harhaanjohtamiseksi (Catanach & Ketz, 2012). Menettelyjen avulla viivästytettiin tappioiden raportointia, aikaistettiin voittojen kirjaamista, pai-sutettiin tulosta ja sitä kautta kasvatettiin johdon tulospalkki-oita. Menettelyt haluttiin nähdä laillisina ja turvallisina lasken-tatoimen sääntöjen mukaisina menettelyinä ja niitä suositeltiin myös muille yhtiöille (Tonge ym.,2003). Laskentamenetelmien manipulointi eri tavoin johti siihen, että jouduttiin antamaan jatkuvasti yhä valheellisempaa tietoa yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Syy Enronin katastrofiin oli nimenomaan eettisten rikkomusten jatkuva lisääntyminen kaikilla tasoilla. (Sims & Brinkman, 2009.)

2. Toisten ihmisten epäinhimillistäminen:Enronin tapauksessa voidaan nähdä piirteitä henkisestä pahoin-pitelystä; johto valehteli jatkuvasti työntekijöilleen ja sidosryh-mille. Enronin johto pyrki kaikin tavoin vahvistamaan mieliku-vaa menestyvästä ja eettisesti toimivasta yrityksestä (Henderson ym., 2009). Johto vakuutti yhtiön romahtamiseen saakka toi-mivansa rehellisesti ja oikein. Jeffrey Skilling sanoi eräässä haas-



3. Deindividuaatio eli yksilöllisyyden tunteen menettäminen:Deindividuaatio tarkoittaa sitä, että henkilön käytös ei enää vas-taa hänen persoonallista tapaansa toimia vaan henkilö mukautuu toimimaan ryhmän normien mukaisesti. Uniformut ja maskit auttavat noudattamaan sellaisiakin ryhmän sääntöjä, jotka ovat oman arvomaailman vastaisia. (Zimbardo, 2008, s. 219.) En-ronissa käytettiin kuvaannollisia maskeja ja uniformuja. Johdon maski oli hyvyys ja rehellisyys (Tonge ym., 2003). Enronin johto pyrki vahvistamaan mielikuvaa menestyvästä, ympäris-töystävällisestä ja eettisesti toimivasta yrityksestä; Enronissa oli käytössä kaikki CSR:n ja bisnesetiikan työkalut ja symbo-lit, jotka toimivat ikään kuin verhona epäeettiselle käytökselle (Henderson ym. 2009; Sims & Brinkman, 2003; Sims & Brink-man, 2009). Yrityksen viralliset arvot olivat myös eräänlainen maski, jonka takana epärehellisyys kukoisti. Enronin todelliset arvot olivat individualismi, innovatiivisuus, rohkeus, aggressii-vinen älykkyys, voiton tavoittelu keinolla millä hyvänsä, rajojen venyttäminen ja sääntöjen rikkominen. Johdon luoma toiminta-kulttuuri pyrki vahvistamaan eri tavoin näiden arvojen mukaista toimintaa. (Sims & Brinkman, 2009.) Yhtiön laskentahenkilöstö ja tilintarkastajat toimivat itsepetoksen verhon takana; he pyrki-vät kyllä näennäisesti noudattamaan lakeja ja sääntöjä, mutta ei-vät kunnioittaneet niiden perimmäistä tarkoitusta. Enron palk-kasikin yhtiöön aiempia FASB:n työntekijöitä, jotka olivat olleet rakentamassa näitä sääntöjä ja osasivat siten myös manipuloida niitä. (Satava ym., 2006.)

Epäeettisen toimintatapa leviää helposti yrityksen sosiaa-lisessa verkossa. Työntekijät seuraavat, miten johto toimii ja miten toiset työntekijät toimivat. (Kulik ym., 2008.) Jeffrey Skilling oli hyvin voimakas persoona, jonka esimerkki vaikutti organisaatioissa vahvasti. Työntekijät seurasivat hänen tapaansa toimia jopa niin pitkälle, että leikkauttivat silmänsä luopuakseen silmälaseistaan. Skilling nautti riskin otosta sekä yksityisessä elämässään että työssään. Hän kannusti myös alaisiaan otta-maan riskejä ja jakoi bonuksia niille, jotka uskalsivat ottaa suu-ria riskejä mahdollisista tappioista välittämättä. Myös Kenneth Lay palkitsi riskien ottamisesta silloinkin, kun työntekijät olivat ohjanneet varoja omille tileilleen erään projektin yhteydessä. (Gibney ym., 2005.) Enronin toimintakulttuurissa yksilölliselle ajattelulle ja kritiikille ei ollut sijaa, vaikka yrityksen yksi viral-linen arvo oli kommunikointi. Työntekijöiden oli vaikea toimia tässä ympäristössä oman moraalinsa ja ajattelunsa mukaisesti. (Sims & Brinkman, 2009; Tonge ym., 2003.)

Tilintarkastusyhteisö Arthur Andersen menetti riippumatto-man asemansa toimimalla paitsi Enronin tilintarkastajana myös yhtiön sisäisenä tarkastajana ja konsulttina. Andersen luopui omasta ammattietiikastaan asiakassuhteessaan Enroniin, koska Enron oli sille erittäin kannattava asiakas. (Benston 2006; Gib-ney ym., 2005.) Andersenin tilintarkastajat toimivat huolimat-tomasti ja eivätkä vaatineet lisätestejä, vaikka tiesivät Enronin toimintaan liittyvä riskit hyvin (Catanach & Ketz, 2012; Sims & Brinkman, 2009). Tilintarkastajat eivät myöskään kyseenalais-taneet epärealistisia tuotto-odotuksia, jotka johtivat tuloksen kasvattamiseen ja sitä kautta perusteettomiin tavoitepalkkioi-hin yrityksessä. Sen sijaan että Andersenin tilintarkastajat olisi-vat valvoneet yhtiön rahoittajien etua, he mukautuivat Enronin kyseenalaisiin toimintanormeihin. (Satava ym., 2006.) Myös rahoituslaitokset, juristit ja markkina-analyytikot luopuivat omasta ammattietiikastaan saadakseen osansa Enronin petolli-sella liiketoiminnalla hankkimista voitoista (Gibney ym., 2005).

4. Henkilökohtaisen vastuun hajaantuminen:Enronissa, kuten muissakin hierarkkisissa organisaatioissa, aja-teltiin että, vastuu siirtyy ylöspäin liittyen käskyihin ja toimin-

taohjeisiin. Toisaalta työntekijät ja myös johto kokivat vastuun hajaantuvan, kun toimijoita oli paljon suuressa yrityksessä. Kun toimii ryhmän arvojen ja kulttuurin mukaisesti eli ”toimii kuten muutkin toimivat”, oman henkilökohtaisen vastuun tunne piene-nee. Tämä taas johtaa siihen, että laiton ja epäeettinen toiminta helposti lisääntyy ja syyllisiä on vaikea löytää. (Bovens, 1998.)

Scheinin (1985) mukaan kriisi paljastaa johdon todelliset arvot. Ennen Enronin tilanteen julki tuloa Jeffrey Skilling erosi yhtiön palveluksesta ”henkilökohtaisista syistä”. Myöhemmin hän väitti, ettei ymmärtänyt Enronissa käytettyjä laskentamene-telmiä, vaikka hän oli suorittanut tutkinnon Harvard Business School:ssa ja hänellä oli paljon bisneskokemusta. Kenneth Lay ja Sherron Watkins myivät osakkeensa ennen Enronin osakkei-den romahtamista. Kenneth Lay julistautui syyttömäksi väittäen, ettei hän ollut tietoinen Skillingin ja Andrew Fastowin tekemistä kaupoista. Enronin johto halusi salata väärinteot loppuun saakka. Johto ensin kielsi ongelmat ja yritti peitellä väärintekojaan hävit-tämällä tietokoneita sekä tuhoamalla tiedostoja. Kun Enronin tilanne paljastui, johtaja toisensa jälkeen pyrki osoittamaan syyt-tömyyttään. He valehtelivat, syyttelivät toisiaan ja tekeytyivät tietämättömiksi. Kukaan ei ottanut henkilökohtaista vastuuta tapahtumista. (Gibney ym., 2005; Sims & Brinkman,2003; Sims & Brinkman, 2009.) Enronin johto pyrki myös hajauttamaan vastuuta muille yrityksille perustellen, että moni muukin yritys manipuloi tulostaan ja tasettaan käyttäen samoja menetelmiä, mitä he olivat käyttäneet (Catanach & Ketz, 2012).

Tilintarkastusyhteisö Arthur Andersen ei halunnut kantaa mitään vastuuta tapahtumista. Andersenin tilintarkastajat auttoi-vat Enronin työntekijöitä tuhoamaan todistusaineistoa ja silppu-sivat kaikki asiaan liittyvät omat dokumentit lukuun ottamatta muodollisia tilintarkastajan lausuntoja. Tämä oli Andersenin sisäisten sääntöjen mukainen menettely, joka otettiin käyttöön edellisen vastaavan tapauksen jälkeen (Waste Management), jolloin Andersen oli todettu syylliseksi omien dokumenttiensa perusteella. (Tonge ym., 2003.) Andersen perusteli puolus-tuksessaan, että he olivat noudattaneet lakeja ja sääntöjä. Hei-dän viestinsä oli, että riittää, kun pyrkii noudattamaan lain kir-jainta. Ollakseen viaton, voi sulkea silmänsä pahoilta asioita, mitä ympärillä tapahtuu. Totuudessa pysyminen tarkoittaa sitä, ettei kukaan voi todistaa sinun valehtelevan. Tämä oli Anderse-nin näkemys eettisestä ja vastuullisesta käyttäytymisestä liike-elämässä. (Satava ym., 2006.)

5. Sokea auktoriteerin totteleminen:Yhtiön rekrytointi- ja irtisanomispolitiikka sekä arviointi- ja palkitsemisjärjestelmät pitivät huolta siitä, että henkilöstön si-toutuminen yritykseen ja sen toimintakulttuuriin pysyi vahvana. Työntekijät halusivat kuulua menestyjien joukkoon. He halusi-vat keskittyä tuloksen tekoon lyhyellä tähtäimellä, vaikka näkivät siihen liittyvät ongelmat. Eettisen käyttäytymisen säännöt olivat heille ”pelkkiä menestyksen esteitä”. (Sims & Brinkman, 2003.)

Työntekijät luottivat tilintarkastajiin ja markkina-analyytik-koihin ajatellen, että näillä on alan ammattilaisina enemmän tietoa yhtiön taloudellisesta asemasta kuin heillä itsellään. Toi-saalta jos joku työntekijä uskalsi kyseenalaistaa yhtiön käytän-teitä, hänet vaiennettiin nopeasti. Enronin johdon luomassa toimintakulttuurissa oli helpompi uskoa johdon valheisiin kuin ryhtyä kyseenalaistamaan niitä. Tämä johti auktoriteetin sokeaan tottelemiseen. Se oli lyhyellä tähtäimellä palkitsevampaa kuin ilmianto. (Tonge ym., 2003.)

Tilintarkastajat, markkina-analyytikot ja pankkien edustajat halusivat miellyttää yhtiön johtoa venyttämällä omaa moraaliaan ja etiikkaansa. He halusivat uskoa sokeasti Enroniin, vaikka he varmasti ymmärsivät, mitä Enronissa tapahtuu. (Gibney ym.,



2005; Satava ym., 2006.) Jos joku yksittäinen työntekijä ei halunnut toimia Enronin toimintatapojen mukaisesti, hän jou-tui kärsimään siitä. Tilintarkastusyhteisö Arthur Andersen siirsi tilintarkastajana toimineen Carl Bassin uusiin tehtäviin, kun tämä uskalsi erään kaupan yhteydessä epäillä, ettei siihen liittynyt sub-stanssia. Markkina-analyytikot tukivat Enronin luottoluokitusta, vaikka osakkeen arvo oli jo alkanut laskea. Markkina-analyytikko Chung Wu sai lähteä, koska hän varoitti Enronin omistajia sähkö-postillaan yhtiön taloudellisen tilanteen heikkenemisestä. Myös sidosryhmien työntekijöiltä odotettiin siis sokeaa tottelevai-suutta; heidän tuli sulkea silmänsä havaitsemiltaan epäkohdilta Enronin toiminnassa. (Tonge ym., 2003.)

6. Kritiikitön mukautuminen ryhmän normeihin:Enronin työntekijöillä oli valtava paine mukautua yhtiön kulttuu-riin ja normeihin. Enronin menestys ja bisneslehtien positiivinen huomio antoi tälle kulttuurille lisäpontta (Sims & Brinkman, 2009). Uudet työntekijät halusivat aluksi toimia eettisesti, mutta työntekijöiden välinen kilpailu johti siihen, että he alkoivat ottaa mallia toisista työntekijöistä, niistä, jotka menestyivät. Näin yri-tyksen sisäinen kilpailu ja sosiaaliset verkostot levittivät nopeasti epäeettistä käyttäytymistä. Epäeettinen käytös oli työntekijöille helpompaa kuin eettinen käyttäytyminen ja siitä myös palkittiin. (Kulik ym., 2008.). Toisaalta Enronissa ei rangaistu väärästä toi-minnasta; niin kauan kun teit voittoa, kaikki oli sallittua (Sims & Brinkman, 2009). Työntekijät halusivat kuulua menestyvien ja älykkäiden työntekijöiden joukkoon tässä huippuyrityksessä. Se edellytti ryhmän normien kritiikitöntä hyväksyntää. Enronissa ei suvaittu omaa ajattelua tai kritiikkiä. Jos joku kyseenalaisti yrityksen toimintaa, hänet siirrettiin toisiin tehtäviin tai hän sai lähteä (Benston, 2006; Gibney ym., 2005; Sims & Brinkman, 2003; Sims & Brinkman, 2009; Tonge ym., 2003).

Enronin tilintarkastajat mukautuivat asiakkaan normeihin, minkä vuoksi he toimivat huolimattomasti ja tukivat laskentatoi-men manipulointia eri tavoin (Carnegie & Napier, 2010; Gibney ym., 2005; Satava ym., 2006; Sims & Brinkman, 2009). Sijoi-tusrahastojen hoitajat toimivat laumasieluisesti. He olivat halut-tomia poikkeamaan yleisestä näkemyksestä, koska jos he olisivat olleet väärässä, he olisivat menettäneet paitsi tuoton myös mai-neensa. He eivät siten halunneet kyseenalaista laskentamenet-telyjä yhtiössä, vaikka ehkä huomasivatkin, että kaikki ei ollut Enronin tapauksessa kunnossa. (Catanach & Ketz, 2012.)

7. Suvaitaan pahuutta passiivisesti; ei puututa:Useat eri tahot sekä Enronin sisällä, että lähipiirissä havaitsivat, ettei kaikki ollut kunnossa yrityksessä. Asioiden kulkuun ei kui-tenkaan puututtu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (mm. Carl Bass, Chung Wu). Helpompi oli sulkea silmänsä tapahtu-milta. Eräs Enronin työntekijä sanoikin: ”Työnteko Enronissa tuntui epämukavalta. Jos minulla oli kysymyksiä, en kysynyt nii-tä, sillä en halunnut tietää vastauksia. En halunnut saada selville, että epäilykseni olisivatkin totta. Tekoni olivat epäilemättä epä-eettisiä, ellei sitten pahempaakin.”(Gibney ym., 2005.) Enronin johto ja muutamat työntekijät syyllistyivät siis siihen, etteivät puuttuneet havaitsemiinsa vääriin ja epäeettisiin tekoihin yhti-össä. Samaan puuttumattomuuteen syyllistyivät myös Enronin läheiset yhteistyökumppanit. Puuttumattomuus ilmeni myös tehtävien laiminlyönteinä; ei haluttu tehdä huolellista työtä, ettei tarvitsisi puuttua. (Sims & Brinkman, 2009; Tonge ym., 2003.)

Enronin hallituksen jäsenet eivät perehtyneet riittävästi yhtiön tekemiin kauppoihin ja toimivat huolimattomasti useiden sopi-musten käsittelyssä. Yhtiön hallitus luopui noudattamasta yhtiön eettisiä koodeja hyväksyessään eturistiriidan, joka liittyi talous-johtaja Andrew Fastowin toimintaan LJM-sijoitusyhtiön yhtey-

dessä. Hallitus ei myöskään informoinut omistajia riittävästi yri-tyksen asioista eikä halunnut puuttua millään tavalla yrityksen johtamiseen. (Tonge ym., 2003.)

Tarkastusvaliokunta (Audit comittee) ei kyseenalaistanut millään tavalla Enronin toimintaa, vaikka sillä olisi ollut osaa-mista; sen jäseniin kuului eläköitynyt laskentatoimen professori Robert Jaedicke ja tilintarkastajana toiminut John Wakeham. Tarkastuskomitea ei myöskään osallistunut riskien arviointiin yrityskauppojen yhteydessä eikä valvonut Enronin eettisten ohjeiden noudattamista, vaikka nämä olivat sen vastuulla. Aina-kin yksi tarkastusvaliokunnan jäsen toimi Enronin konsulttina, mikä vaaransi hänen riippumattoman asemansa. (Tonge ym., 2003.)

Andersenin tilintarkastajat eivät noudattaneet omaa ammat-tietiikkaansa työssään; he antoivat puhtaan tilintarkastuskerto-muksen, vaikka tiesivät Enronin toimintaan liittyvistä puutteista ja riskeistä. (Catanach & Ketz, Gibney ym. 2005; 2012; Satava ym. 2006; Tonge ym., 2003.) Andersenin saama taloudellinen hyöty Enronin asiakkuudesta oli merkittävä, mistä johtuen tilin-tarkastusyhteisö ei halunnut puuttua esimerkiksi johdon palk-kiokäytäntöihin, vaikka tilintarkastusta koskevien standardien mukaan näin olisi pitänyt menetellä. Asiakkaan miellyttäminen oli Andersenin bisnekselle kannattavampaa. (Benston, 2006; Carnegie & Napier, 2010.)

Enronin toimintaa arvioivat markkina-analyytikot miltei poikkeuksetta tukivat arvioillaan Enronin luottoluokitusta sen-kin jälkeen, kun osakkeen arvo oli alkanut laskea. Analyytikot ajautuivat vaikeuksiin työnantajansa kanssa, jos eivät toimineet näin. (Tonge ym., 2003.) Myös pankit ja lehdistö olisivat voi-neet kyseenalaistaa Enronin toimintaa. Varmasti niissä toimivat työntekijät huomasivat, miten Enron teki tulosta. He olisivat voineet tutkia Enronin tilinpäätökset huolellisemmin ja vaatia lisäselvityksiä. (Gibney ym., 2005; Satava ym., 2006.)

Enronin johto piti yhteyttä Yhdysvaltojen hallintoon kaikilla tasoilla ja yhtiö myös tuki molempia pääpuolueita. Yhdysvalto-jen viranomaiset vastavuoroisesti tukivat Enronia. SEC:n teh-tävä on valvoa listattujen yhtiöiden taloutta saamiensa neljän-nesvuosiraporttien ja tilinpäätösten avulla. Sen sijaan, että SEC oli kyseenalaistanut Enronin tilannetta millään tavalla, komis-sio myönsi Enronille poikkeuslupia ja viivästytti lakimuutosten voimaantuloa miellyttääkseen Enronia. FASB taas vastaa US GAAP:n noudattamisesta talousraportoinnissa. FASB kuitenkin tuki Enronin laskentakäytänteitä, jotka noudattivat ehkä lain kirjainta mutta eivät sen henkeä. (Tonge ym., 2003.)

Yhteenveto tutkimuksen tuloksistaTämän tutkimuksen tarkoitus on lisätä ymmärrystä niistä tilan-netekijöistä, jotka johtivat Enronin laskentatoimen skandaaliin. Enronin tapausta analysoitiin Zimbardon vankilakokeessa tun-nistettujen seitsemän sosiaalipsykologisen prosessin viiteke-hyksessä käyttäen aineistona tapauksesta aiemmin julkaistuja yhdeksää tutkimusta sekä yhtä dokumenttielokuvaa. Zimbardon vankilakokeessa havaitut seitsemän sosiaalipsykologista pro-sessia voitiin tunnistaa tarkasteltaessa Enronin laskentatoimen skandaalia:

1. Taseen erien arvostaminen arvioon perustuen ja SPE-yh-tiöiden perustaminen olivat ensimmäiset askeleet, jotka johtivat niiden laajamittaiseen ja myös FASB:n ohjeiden vastaiseen käyttöön laskentainformaation manipuloinnin välineenä. Väärä tapa toimia levisi myös henkilökohtaisiin etuihin. Eettiset rikkomukset lisääntyivät yhtiön kaikilla tasoilla. Tämä johti lopulta yhtiön tuhoon. (Harkitsematon ensimmäinen askel)



2. Epäeettistä toimintaa edisti johdon luoma organisaatiokult-tuuri, jossa työntekijöitä ja sidosryhmiä kohdeltiin välinee-nä johdon epäeettisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Joh-to syyllistyi epärehellisyyteen ja oman edun tavoitteluun. Työntekijöiden epäinhimillinen kohtelu näyttäytyi rekry-tointi- ja irtisanomiskriteereissä sekä arviointi- ja palkitse-misjärjestelmissä. (Toisten ihmisten epäinhimillistäminen)

3. Työntekijöiden oli vaikea toimia Enronissa oman moraalin-sa ja ajattelunsa mukaisesti. Työntekijät seurasivat vahvojen johtajien esimerkkiä ja pyrkivät toimimaan samalla tavalla kuin menestyvät työntekijät yrityksessä toimivat. Enronin käyttämät ”maskit” hyvyys, rehellisyys, eettisyys, ympäris-töystävällisyys ja menestys auttoivat mukautumaan yhtiön normien mukaiseen toimintaan. (Yksilöllisyyden tunteen menettäminen)

4. Työntekijöiden henkilökohtainen vastuuntunto heikkeni, kun he toimivat yhtiön arvojen ja kulttuurin mukaisesti ja noudattivat johdon ohjeita. Enronin romahduksen jälkeen kukaan johtajista ottanut vastuuta tapahtumista. Myöskään Andersen ei ottanut vastuuta. (Henkilökohtaisen vastuun hajaantuminen)

5. Enronin johdon luomassa toimintakulttuurissa oli helpompi uskoa johdon valheisiin kuin ryhtyä kyseenalaistamaan nii-tä. Tämä johti auktoriteetin sokeaan tottelemiseen. Työn-tekijöiltä myös odotettiin sokeaa tottelevaisuutta. Enronin sidosryhmät halusivat miellyttää yhtiön johtoa venyttämällä omaa moraaliaan ja etiikkaansa. He halusivat myös uskoa sokeasti Enroniin, vaikka he varmasti ymmärsivät, mitä En-ronissa tapahtuu. (Sokea auktoriteetin totteleminen)

6. Yhtiön toimintaa ei saanut kritisoida. Niitä työntekijöitä rangaistiin, jotka uskalsivat kyseenalaistaa yhtiön menette-lyjä. Niitä palkittiin, jotka mukautuivat toimimaan Enronin normien mukaisesti. Andersen ei myöskään hyväksynyt minkäänlaista kritiikkiä Enronia kohtaan. (Kritiikitön mu-kautuminen ryhmän normeihin)

7. Enronin johto, työntekijät ja yhtiön läheiset yhteistyökump-panit eivät puuttuneet muutamaa poikkeusta lukuun otta-matta asioiden kulkuun, vaikka varmasti havaitsivat vääriä ja epäeettisiä tekoja yrityksessä. Puuttumattomuus ilmeni myös tehtävien laiminlyönteinä; ei haluttu tehdä huolellista työtä, ettei tarvitsisi puuttua. (Suvaitaan pahuutta passiivi-sesti; ei puututa)

Sosiaalipsykologisten prosessien esiintyminen tutkimusaineis-tossa esitetään Taulukossa 2 (s. 48)

Zimbardon esittämistä prosesseista deindividuaatio, vastuun hajautuminen ja kritiikitön mukautuminen ryhmän normeihin ovat joukkokäyttäytymisen osa-alueita ja nämä voivat johtaa auktoriteetin sokeaan tottelevaisuuteen (Le Bon, 1912). Tämä näkyy tutkimuksen tuloksessa osittaisena päällekkäisyytenä, millä ei ole kuitenkaan merkitystä haettaessa vastausta tutki-muskysymykseen: Miten laskenta-ammattilaisten toimintaa Enronissa voidaan ymmärtää Zimbardon viitekehyksen valossa? Enronin avaintehtävissä toimi useita laskentatoimen ammattilai-sia. Tämä tutkimustulos selittää heidän toimintaansa ja ratkaisu-jaan eettisesti haastavissa laskentatoimen tilanteissa. Zimbardon Lucifer-efektin mukaan aivan tavalliset, moraaliset ihmiset voi-vat ajautua toimimaan epäeettisesti ja moraalittomasti voimak-kaiden tilannetekijöiden vaikutuksesta.

JohtopäätöksetTässä tutkimuksessa tarkasteltiin laskentatoimen ammattilaisten päätöksentekoon vaikuttaneita tilannetekijöitä Enronin tapauk-sessa. Viitekehyksenä käytettiin Zimbardon vankilakokeesta joh-dettua teoriaa. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että Zimbardon vankilakokeessa havaitut seitsemän sosiaalipsykologista prosessia voitiin tunnistaa tarkasteltaessa Enronin laskentatoimen skan-daalia. Tilannetekijöiden tunnistaminen auttaa ymmärtämään laskentatoimen ammattilaisten käyttäytymistä Enronin tapauk-sessa, mutta se ei poista eikä vähennä heidän eettistä vastuutaan tapahtumista.

Laskentatoimen ammattilaisen tulee olla eettisesti herkkä eli hänellä tulee olla kykyä havaita eettisiä tilanteita työssään (Fiol-leau & Kaplan, 2016; Syrén, 2020). Trevinon (1986) mukaan eettisessä tilanteessa päätöksentekoon vaikuttavat henkilön moraalin kehittymisen taso, henkilön persoonaan liittyvät tekijät ja itse tilanteeseen liittyvät tekijät. Eettiseen päätöksentekoon vaikuttavien tilannetekijöiden identifioiminen Enronin tapauk-sessa on hyödyllistä laskentatoimen ammattilaisille, jotka koh-taavat työssään eettisiä haasteita. Tapauksen analysointi auttaa näkemään, kuinka lain ja sääntöjen hengen vastainen menettely voi vähitellen johtaa laskentatoimen laajamittaiseen manipuloin-tiin. Toisaalta yrityskulttuurilla ja yrityksen arvoilla on voimakas vaikutus eettiseen ilmapiiriin yrityksessä ja sitä kautta myös las-kenta-ammattilaisen eettiseen käyttäytymiseen. Eettisessä har-kintatilanteessa laskenta-ammattilainen voi kokea ryhmäpainetta toimiessaan esimerkiksi johtoryhmässä tai hallituksessa. Eettistä painostusta voidaan kokea myös esimiehen tai kollegan taholta. Vastuukysymykset nousevat esille silloin, kun joku organisaation ylemmällä tasolla oleva käskee tekemään jotain epäeettistä tai jopa laitonta. Näissä tilanteissa laskentatoimen ammattilaisen on hyvä muistaa, mihin sokea auktoriteetin totteleminen johti Enronin tapauksessa. Myös kyseenalaistaminen ja puuttuminen ovat osa laskentatoimen ammattilaisen työtä silloin, kun havait-see jotain eettisesti arveluttavaa yrityksen toiminnassa tai menet-telyissä. Enronin tapauksessakin löytyi muutamia työntekijöitä ja sidosryhmien edustajia, jotka kyseenalaistivat Enronin menette-lyjä tai yrittivät puuttua tapahtumien kulkuun vaarantaen siten oman uransa tässä erittäin arvostetussa yrityksessä tai sen sidos-ryhmässä. Zimbardon (2018, s. 466) mukaan he toimivat ”san-karillisesti” , mikä pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna oli kestä-vämpi ja koko yhteisöä hyödyttävä tapa toimia.

Enronin laskentatoimen skandaalia on käytetty usein esimerk-kinä laskentatoimen etiikkakoulutuksessa. Zimbardon Lucifer-efekti ja sitä edistävät sosiaalipsykologiset prosessit tapaus Enro-nissa tuovat uutta näkökulmaa etiikkakoulutukseen, jossa usein keskitytään etiikkateorioiden tarkasteluun. Laskentatoimen opiskelijoiden on tärkeää tiedostaa eettiseen päätöksentekoon liittyvät tilannetekijät laskentatoimen ammatissa jo ennen työ-elämään astumistaan. Zimbardon (2008, s. 6) mukaan nimen-omaan yllättävät, uudet tilanteet voivat johtaa epäeettiseen käyt-täytymiseen.

Jatkotutkimus aiheesta Zimbardon Lucifer-efekti ja sitä edistä-vät sosiaaliset prosessit laskenta-ammattilaisen työssä 20 vuotta Enronin tapauksen jälkeen on mielenkiintoinen kohde. Kysy-mystä voidaan selvittää todellisten laskentatoimen tilanteiden avulla, joissa eettinen harkinta ja tilannetekijät ovat läsnä.



Kirjoittaja tai tuottaja/ Sosiaalipsykologinen prosessi 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7.

Benston, G.J. X X X X X

Catanach, A., Ketz, J. X X X X X

Carnegie, G.D., Napier, C.J. X X

Gibney,A., Kliot, J., Mota-med, S. (elokuvan tuottajat) X X X X X X X

Henderson, M.C., Oakes, M.G., Smith, M. X X

Kulik, B.W., O’Fallon, M.J., Salimath, M.S. X X X

Satava, D., Caldwell, C., Richards, L. X X X X X

Sims, R.R., Brinkman, J., 2003 X X X X X X

Sims, R.R., Brinkman, J., 2009. Teoksessa C. Garsten & T. Hernes (toim.), Ethical Dilemmas in Management.

X X X X X X

Tonge, A., Greer, L., Lawton, A. X X X X X X X

Taulukko 2. Sosiaalipsykologisten prosessien esiintyminen tutkimusaineistossa.

LähteetAllport, G.W. (1985), The historical background of modern

social psychology, in G. Lindzey & E. Aronson (Eds.), Handbook of social psychology, Vol. 1, 3rd ed., pp. 1-46, Random House, New York.

Arfaoui, F.,Damak-Ayadi, S., Ghram, R., Bouchekoua, A. (2016) “Ethics Education and Accounting Students' Level of Moral Development: Experimental Design in Tunisian Audit Context”, Journal of Business Ethics, Vol. 138 No. 1, pp. 161-173.

Baumeister, R.F., Vohs, K.D. (2007), Encyclopedia of Social Psychology, SAGE Publication Inc. Thousand Oaks. Saatavissa: https://web-b-ebscohost-com.ezproxy.jyu.fi/ehost/ebookviewer/ebook/bmxlYmtfXzQ3NDMwNV9fQU41?sid=8028ef48-45e5-4147-ae66-f187c0f4cd1e@sessionmgr101&vid=0&format=EB&rid=1 [Viitattu 28.2.2021].

Benston, G. J. (2006) “Fair-value accounting: A cautionary tale from Enron”, Journal of Accounting and Public Policy, Vol. 25 No. 4, pp. 465-484.

Bovens, M. (1998), The Quest for Responsibility. Accountability and Citizenship in Complex Organizations, Cambridge University Press, Cambridge.

Brady, F.N., Logsdon, J.M. (1988) “Zimbardo's 'Stanford Prison Experiment' and the Relevance of Social Psychology for Teaching Business Ethics”, Journal of Business Ethics, Vol. 7 No. 9, pp. 703-710.

Cameron, R.A., O'Leary, C. (2015) “Improving Ethical Attitudes or Simply Teaching Ethical Codes. The Reality of Accounting Ethics Education”, Accounting Education: an international journal, Vol. 24 No. 4, pp. 275-290.

Carnegie, G.D., Napier, C.J. (2010) “Traditional accountants and business professionals: Portraying the accounting profession after Enron”, Accounting, Organization and Society, Vol. 35 No. 3, pp. 360-376.

Catanach, A.H., Ketz, J.E. (2012) “Enron Ten Years Later: Lessons to Remember”, The CPA Journal, Vol. 82 No. 5, pp. 17-20,

22-23.Doris, J.M. (1998) “Persons, Situations, and Virtue Ethics”, Noûs,

Vol. 32 No. 4, pp. 504-530.Doris, J.M. (2002), Lack of Character: Personality and Moral

Behavior, Cambridge University Press, Cambridge. Elo, S., Kyngäs, H. (2008) “The qualitative content analysis

process”, Journal of Advanced Nursing, Vol. 62 No. 1, pp. 107-115.

Endenich, C., Trapp, R. (2020) “Ethical Implications of Management Accounting and Control: A Systematic Review of the Contributions from the Journal of Business Ethics”, Journal of Business Ethics, Vol. 163 No. 2, pp. 309-328.

Eskola, J., Suoranta, J. (1998), Johdatus laadulliseen tutkimukseen, Vastapaino, Tampere.

Fiolleau, K., Kaplan, S.E. (2017) “Recognizing Ethical Issues: An Examination of Practicing Industry Accountants and Accounting Students”, Journal of Business Ethics, Vol. 142 No. 2, pp. 259-276.

Gibney, A., Kliot J., Motamed, S. (2005), Enron: The Smartest Guys in the Room, HDNET FILMS, USA.

Harman, G. (1999) “Moral Philosophy Meets Social Psychology: Virtue Ethics and the Fundamental Attribution Error”, Proceedings of the Aristotelian Society, Vol. 99 No. 1, pp. 315-331.

Harman, G. (2000) “The Nonexistence of Character Traits”, Proceedings of the Aristotelian Society, Vol. 100 No. 1, pp. 223-226.

Helkama, K., Myllyniemi, R., Liebkind, K., Ruusuvuori, J., Lönnqvist, J-E., Hankonen, N., Mähönen, T.A., Jasinskaja-Lahti, I., Lipponen, J. (2020), Johdatus sosiaalipsykologiaan, Edita, Helsinki. Saatavissa: https://www.ellibslibrary.com/reader/9789513778606 [Viitattu 1.3.2021].

Henderson, M.C., Oakes, M.G., Smith, M. (2009) “What Plato Knew About Enron”, Journal of Business Ethics, Vol. 86 No. 4, pp. 463-471.



KirjoittajaHeljä Syrén, M.Sc. (Econ.), Doctoral reseacher, University of Jyväskylä, School of Business and Economics, P.O.Box 35, FIN-40014 University of Jyväskylä, Finland, [email protected].

Hsieh, H-F., Shannon, S. E. (2005) “Three approaches to qualitative content analysis”, Qualitative health research, Vol. 15 No. 9, pp. 1277-1288.

Kulik, B.W., O’Fallon, M.J., Salimath, M.S. (2008) “Do Competitive Environments Lead to the Rise and Spread of Unethical Behavior? Parallels from Enron”, Journal of Business Ethics, Vol. 83 No. 4, pp. 703-723.

Le Bon, G. (1912), Joukkosielu, Otava, Helsinki. Milgram, S. (1974), Obedience to authority, Harper & Row, New

York.Mischel, W. (1968), Personality and assessment, Wiley, New

York. Pietilä, Veikko (1976), Sisällön erittely, Gaudeamus, Helsinki.Premeaux, S. (2009) “The Link Between Management

Behaviour and Ethical Philosophy in the Wake of the Enron Convictions”, Journal of Business Ethics, Vol. 85 No. 1, pp. 13-25.

Ross, L., Nisbett, R.E. (1991), The Person and the Situation: Perspectives of Social Psychology, McGraw-Hill company, New York.

Satava, D., Caldwell, C., Richards, L. (2006) “Ethics and the Auditing Culture: Rethinking the Foundation of Accounting and Auditing”, Journal of Business Ethics, Vol. 64 No. 3, pp. 271-284.

Savin, H. B. (1973) “Professors and psychological researchers: Conflicting values in conflicting roles”, Cognition, Vol. 2 No. 1, pp. 147-149.

Schein, E. (1985), Organizational Culture and Leadership, Jossey-Bass Publishers, San Francisco.

Sims, R.R., Brinkman, J. (2003) “Enron Ethics (Or: Culture

Matters More than Codes)”, Journal of Business Ethics, Vol. 45 No. 3, pp. 243-256.

Sims, R.R., Brinkman, J. (2009), Thoughts and second thoughts about Enron ethics, teoksessa C. Garsten & T. Hernes (toim.), Ethical Dilemmas in Management, 103-116,

Syrén, H. (2020) ”Laskentatoimen opiskelijoiden eettinen herkkyys”, Yritysetiikka, Vol. 12 No. 1, pp. 22-36. Saatavissa: https://bin.yhdistysavain.fi/1591577/5E498PUo0oFH7tleBi940UdGEA/yritysetiikka_1_2020_nettiin.pdf [Viitattu 15.2.2021].

TED (2008). Philip Zimbardo: The psychology of evil. [Videotiedosto]. Saatavissa: https://www.ted.com/talks/philip_zimbardo_the_psychology_of_evil [Viitattu 15.10.2020].

Tonge, A., Greer, L., Lawton, A. (2003) “The Enron story: you can fool some of the people some of the time...”, Business Ethics: A Eureopean Review, Vol. 12 No. 1, pp. 4-22.

Trevino, L. K. (1986) “Ethical Decision-Making in Organizations: A Person Situation Interactionist Model”, Academy of Management Review, Vol. 11 No. 3, pp. 601-617.

Tuomi, J., Sarajärvi, A. (2012), Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi, Tammi, Helsinki.

Wines, W.A. (2008) “Seven Pillars of Business Ethics: Toward a Comprehensive Framework”, Journal of Business Ethics, Vol. 79 No. 4, pp. 483-499.

Zimbardo, P. (1973) “On the ethics of intervention in human psychological research: With special reference to the Stanford prison experiment.”, Cognition, Vol. 2 No. 2, pp. 243-256.

Zimbardo, P. (2008), The Lucifer Effect: Understanding How Good People Turn Evil , Random House, New York.



Collaborative Leadership in the Institutions of Higher Education: A Literature ReviewShabnam A. Shaikh Anna-Maija Lämsä Suvi Heikkinen

AbstractThis study aims to review the literature concerning collaborative leadership in the context of institutions of higher education. The study covers empirical research from 2000 to 2021, providing insights into how collaborative leadership in this context is understood. Material for the study consists of 20 articles, which are analysed using qualitative content analysis. The analysis identifies three major categories highlighted in the literature as significant characteristics of collaborative leadership: namely, the participation of diverse people accelerates collaboration, learning transpires through collaboration, and empowerment leads to momentous change. This paper concludes with suggestions for future research topics.

Key Words: Collaborative leadership, content analysis, higher education institutions, literature review

IntroductionCollaboration is argued to be crucial for the success of Institutions of Higher Edu-cation (hereafter IHEs) (Hallinger and Heck, 2010; Middlehurst, 2012). IHEs are knowledge-intensive organizations and occupy a unique position in any so-ciety as forerunners in developing new knowledge (Hall and Tandon, 2017). IHEs are expected to deliver high-quality results that advance sustainable develop-ment (Altbach, 2013; Gaus et al., 2020). Several IHE-related studies (e.g., Burns and Mooney, 2018; Eagly and Chin, 2010; Jameson, 2013; Jones et al., 2012) highlight increasing demand for coopera-tion and knowledge sharing between dif-ferent actors, without which IHEs cannot survive and prosper. IHE leadership has a key role in responding to this demand (Bryman, 2007). In recent years especial-ly, the importance of collaborative lead-ership (hereafter CL) in IHEs has been stressed (e.g., Bryman, 2007; Burns and Mooney 2018; Leiber, 2018). Since CL is argued to have a crucial role in empow-ering people to collaborate, leading in turn to new knowledge production and high-quality results (Black, 2015; Bold-en, Petrov and Gosling, 2009; Chrislip, 2002; Huxham and Vangen, 2000; Kezar and Eckel, 2002; Van Wart, 2013).

Although CL is an emerging approach in IHEs, unfortunately, we do not know enough about its significance in this con-text, and there is a gap in the extant lit-erature. Researchers argue (e.g., Black, 2015; Pearce and Conger, 2003) that IHEs have been relatively slow in adopt-ing CL, especially due to their traditional hierarchical relationships. Against this backdrop, the present study aims to in-crease understanding of the topic by con-ducting a literature review. To achieve this aim, the review explores the significant characteristics of leadership associated with CL in the IHE context. The litera-ture analyzed and interpreted covers the period of 2000 to 2020. We believe that two decades is long enough to capture how the topic is understood in the IHEs context. Assuming that leadership is a contextually situated phenomenon (Lad-kin, 2010; Uhl-Bien and Ospina, 2012), we contribute to current knowledge by

discussing what can be learnt from the extant research about the characteristics of CL in higher education. Moreover, we contribute by identifying gaps in previous research and suggesting future research directions.

Discussions concerning leadership approaches have a long history in scien-tific research (Yukl, 2010; Bryman et al., 2011; Grint, 2011). Few scholars, howev-er, have accepted and agreed on the pre-cise definition of the term ‘leadership’. Despite the ambiguity of its meaning, a generally accepted idea is that leadership involves a process whereby intentional influence is exerted by an individual or group of individuals in guiding and ad-vancing relationships and activities in order to achieve common organizational goals (Avolio, Walumbwa and Weber, 2009). From this viewpoint, Reicher, Ha-slam, and Hopkins (2005) have criticised the centralized and hierarchical nature of leadership, such as the leader’s command and control or the single personality per-spective in work-life competition.

MethodologyA qualitative content analysis of the se-lected English peer-reviewed publications was conducted. It is a systematic reading and interpretation process that allowed us to reveal the research topic's contents by identifying categories in the publica-tions (Hsieh and Shannon, 2005). This method is useful, because it describes the topic in a relatively compact form and detects its key ideas (Moretti et al., 2011). Popular online databases such as EBSCO, JSTOR, ScienceDirect, SAGE, Emerald, Google Scholar were used to search for relevant articles. The following keywords were used: "collaborative + leadership", "collaborative + practices", "collaborative + process", "academic + organizations", "higher + education + institutions", "universities", "shared + leadership", bottom-up + leadership". In total, 124 articles published in the Eng-lish language, including peer-reviewed journal articles, book chapters, and con-ference proceedings, were identified. The analysis process was divided into two phases. To begin with, as explained below, a systematic screening process consisting



Reference Title Journal Research methodology

Data and analysis method

Country of data-collection

The key definition of collaborative leadership

Gaus et al., 2020

Understanding the nature and practice of leadership in higher education: a phenomenological approach

International Journal of Leadership in Education

Qualitative study

Interviews, Interpretive phenomeno-logical analysis

Indonesia In CL, everyone is valued and their work performance appreciated. Various experts within and across the organization aim to learn from different people to achieve productive results. It is important to pay attention to gender in advancing collaboration in leadership.

Burns and Mooney, 2018

Transcollegial leadership: a new paradigm for leadership

International Journal of Educational Management

Conceptual study

--- CL transcends traditional boundaries between parties and develops collaborative processes. Diverse parties interact and take the initiative to lead together and create a dynamic learning environment.

of four stages was used, as suggested by Bennett et al. (2005).

Stage 1: Searching for credible journal articles. In the first stage of the process, out of the 124 articles, we re-moved book chapters, dissertations, and conference proceed-ings and, consequently, focused on peer-reviewed journal ar-ticles. Unlike most conference proceedings, dissertations and book chapters, the journal articles fulfil scientific publication criteria and have gone through a rigorous blind review process. Therefore, we considered the journal articles to be appropriate and credible sources in this study. Additionally, because jour-nal articles' citation rates tend to be higher than book chapters, dissertations and conference proceedings, the articles can be considered more influential in the field. This stage resulted in removing 19 articles, thus leaving 105 articles in our data set.

Stage 2: Removing the duplicate journal articles. Using multiple online and digital libraries to search for the ar-ticles carries the risk of duplication, especially when using the Google Scholar database. The same applies to our data set of articles. To avoid duplication, we adopted and deployed the fol-lowing process. Firstly, we read the title, abstract and conclu-sion section of the articles. Next, we summarized the articles in an excel sheet and classified the articles according to the title, purpose and scope, methodology and significant findings. As a result, 32 articles were identified as duplicates and therefore removed. Hence, we were left with 73 articles in our dataset.

Stage-3: Articles' scope mismatch. During this stage, the aforementioned excel sheet was used to identify relevant articles concerning higher education organi-zations. This means that all articles concerning non-academic organizational contexts were removed from the database. All articles published in other educational contexts than higher ed-ucation were removed from the database. This resulted in the removal of 42 articles. We were then left with 31 articles in our dataset.

Stage 4: Interchangeable terms. At this final stage, we focused on collaboration in leadership in the remaining publications. We found that many articles used different terms than collaboration or collaborative to describe the viewpoint of cooperation in leadership. These terms were ‘shared leadership’ and ‘distributed leadership’. However, since this study aimed to focus on the concept of CL specifically, we decided to only include studies that used the term collabora-tive or collaboration as the critical feature of leadership. The sample was hence purposeful and resulted in the exclusion of 11 articles from our database. Finally, we had 20 articles to be analyzed.

Next, the 20 articles were analyzed to explore their contents concerning the key characteristics of CL. During this analy-sis phase, we examined the keywords, phrases and sentences that are closely associated with collaboration or CL in the IHE context. Relevant to the scope and purpose of our review, we sorted keywords and sentences into definitions that describe the meaning of CL. From these definitions, we further identi-fied three major content-based categories representing the key characteristics of CL in the IHE context. To ensure reliability, the categories were discussed and agreed upon by three inde-pendent researchers. These categories are labelled as follows: participation of diverse people accelerates collaboration, learn-ing transpires through collaboration, and empowerment leads to momentous change.

FindingsIn Table 1 (p. 51), an overview and a list of the analyzed articles are given.

Participation of diverse people accelerates collaboration



Koeslag-Kreunen et al., 2018

Leadership for team learning: The case of university teacher teams

Higher Education

Qualitative case study

Open-ended interviews

Directive content analysis method

Netherlands CL means the process of communicating knowledge, opinion and creative thought. It empowers people with diverse backgrounds to undergo a collaborative learning process.

Youngs, 2017

A critical exploration of collaborative and distributed leadership in higher education: Developing an alternative ontology through leadership-as-practice

Journal. of Higher Education Policy and Management

Theoretical study

--- In CL processes, academic staff, executives and stakeholders develop networks and a cooperative learning atmosphere in order to achieve high-quality teaching and research.

Black, 2015 Qualities of effective leadership in higher education

Open Journal of Leadership

Theoretical paper

--- Collaboration discourages an individualistic approach to leadership. Diverse people in collaboration promote each other’s competencies, advancing an organizational culture in which collaborative leaders understand themselves as learners.

Parrish, 2015

The relevance of emotional intelligence for leadership in a higher education context

Studies in Higher Education

Qualitative case study

Longitudinal design

Semi-structured interviews

Interpretive grounded theory analysis

Australia Emotionally intelligent leadership promotes collaboration and teamwork. Collaboration between leaders and followers builds bonds based on inspiration in order to reach organizational goals.

Garrison and Vaughan, 2013

Institutional change and leadership associated with blended learning innovation: Two case studies

Internet and Higher Education

Mix-method case study approach

Survey, interviews and focus group discussion

Cluster analysis based on Meta-analysis.

Canada CL provides direction through open communication and specific action plans, which can enhance collaborative learning, aiming to improve the quality of teaching and learning experience.

Humphreys, 2013

Deploying collaborative leadership to reinvent higher education for the twenty-first century

Peer Review Conceptual Paper

--- CL connects IHEs with business organizations and government during change. CL aims to advance multiple goals and actions in order to achieve significant results among students.

Jameson, 2013

e-Leadership in higher education: The fifth "age" of educational technology research

British Journal of Educational Technology

Theoretical paper

--- In CL, social learning, trust and innovation are possible. CL means that people break traditional divisions between leaders and others. Technology provides learning opportunities and advancement among leaders, staff, students and stakeholders acting in cooperation.

Parylo, 2013 Collaborative principal preparation programs: A systematic review and synthesis of qualitative research

International Journal of Educational Leadership Preparation

Literature Review

--- CL means that people from universities collaborate with many public sector people. This process improves academic institutions’ quality, equity and success.



Denis, Langley and Sergi, 2012

Leadership in the plural

Academy of Management Annals

Literature Review

--- CL refers to interaction process between and among people and adopts a relational and post-heroic leadership approach.

Jones et al., 2012

Distributed leadership: A collaborative framework for academics, executives and professionals in higher education

Journal of Higher Education Policy and Management

Qualitative action research

Longitudinal design

Documentary data and group discussions

A grounded theory approach in the analysis

Australia In CL, less hierarchical and more collaborative approaches are important, acknowledging people’s multiple competencies. Diverse people with different perspectives can provide a broad range of knowledge, ideas and learning in order to drive change in universities.

Lowe, 2011 Breaking the stained-glass ceiling: Women's collaborative leadership style as a model for theological education

J. of Research on Christian Education

Conceptual paper

--- CL focuses on changing an individual-centred leadership approach to a collective-centred leadership approach. Women are needed to empower collaborative learning and collective performance.

Bolden, Petrov and Gosling, 2009

Distributed leadership in higher education: Rhetoric and reality.

Educational Management Administration & Leadership

Qualitative study

In-depth interviews, observation and documentary data

A narrative approach in the analysis

UK CL is a social interactive influence process. Actors in the process build a collaborative environment based on mutual interest and understanding, sharing power together.

Bryman, 2007

Effective leadership in higher education


Literature review

--- CL promotes an atmosphere of learning in which diverse people foster collegiality, construct valuable feedback and provide considerable support and care for one another.

Raelin, 2006 Does action learning promote collaborative leadership?

Academy of Management Learning & Education

A qualitative action learning approach

Reflective dialogue data from meetings and observations

Reflective dialogue data from meetings and observations

USA CL emphasizes a collective approach in which peers operate in social interaction. CL aims to unlock diverse people's capacities, create meaningful knowledge for learning, and advance people’s empowerment, in contrast to bureaucratic authority.

Kezar, 2005 Redesigning for collaboration within higher education institutions: An exploration into the developmental process

Research in Higher Education

Mixed-method case study

Survey, interviews, documentary data and observation

Inductive and deductive thematic coding in the analysis

USA CL is a socially constructed process in which people with diverse skills and interests develop professional learning communities, support intellectual resources, and promote collaborative culture in order to create knowledge.

Komives et al., 2005

Developing a leadership identity: A grounded theory

Journal of College Student Development

Qualitative grounded theory methodology

Structured interviews

Constant comparative analysis.

USA CL is a new leading, learning, and self-governing process. Social interaction is important in changing from a leader-centric approach to a collaborative leadership approach. In CL, people’s social identity enables them to exhibit relational leadership, which involves inclusiveness, empowerment and ethics.



Martin et al., 2003

Variation in the experience of leadership of teaching in higher education


Qualitative study, Phenomeno-graphic approach

Cross-sectional design

Interviews in a dialogical manner

Phenomeno-graphic analysis

Australia CL establishes a collaborative culture based on mutually agreed principles to ensure high-quality teaching and learning. CL is related to people’s empowerment in advancing change.

Kezar and Eckel, 2002

The effect of institutional culture on change strategies in higher education: Universal principles or culturally responsive concepts

Journal of Higher Education

Qualitative, ethnographic case study

Longitudinal design

Interviews, documents and participant observations. Lindquist's framework, Bergquist's (1992) four academic cultures and Tierney's (1991) individual institutional culture framework was used for data analysis.

USA CL is a participatory, changing and learning process involving multiple people in different positions throughout campus.

Table 1. Summary of the articles.

This first category emphasizes the significance of increasing the possibilities for diverse people to participate in IHE leadership (Black, 2015; Gaus et al., 2020; Jones et al., 2012; Lowe, 2011). Diverse people in leadership means bringing different perspec-tives and greater depth and breadth in articulating values and solving problems in learning (Jameson, 2013; Kezar, 2005). Various kinds of diversity are discussed in the articles, such as organizational position, occupation, gender, and competency. Moreover, the participation of diverse stakeholders and the im-portance of diverse social identities are referred to in the arti-cles.

One aspect of diversity highlighted in this literature is that people representing different levels, positions and occupations in an IHE need to have the opportunity to participate in leader-ship activities (Burns and Mooney, 2018). Burns and Mooney argue that when the boundaries based on hierarchical positions between leaders and led are transcended through collaboration, high-quality decisions can be made in a timely and meaningful way. They stress that people in different positions and occupa-tions need to have the chance to interact and share their views. This kind of participation enhances equality and brings greater recognition of women’s contributions to leadership, which also affects IHE members' job satisfaction positively (Lowe, 2011).

Another aspect of diversity that appears in the articles is gen-der. Gaus et al. (2020) and Lowe (2011) stress that more women are needed in different leadership roles in IHEs. According to Lowe (2011), traditionally, leadership in IHEs has been male-dominated, and it is necessary to break this tradition, as well as to challenge leadership approaches centred on single entities. Lowe, who focused on theological IHEs in her article, argues that a change that women bring to these institutions' leadership is that they can promote collaboration by creating networks, engaging in cooperative relationships, and maintaining positive relationships. She also points out that including more women is important because their presence signals to female students that can advance in leadership careers. A study by Gaus et al. (2020) also supports the importance of increasing women's role

in IHEs. They found that women's leadership traits, such as car-ing, non-assertiveness, emotionality, and non-competitiveness, are helpful in developing charisma in leadership. These features inspire people's intrinsic motivation and contribute to achieving the common good.

Black’s (2015) study stresses the importance of people’s di-verse competencies. According to Black, this aspect is impor-tant because bringing actors with diverse skills and knowledge together collegially can help IHEs to face internationalization and market-driven competition. Kezar (2005), Burns and Mooney (2018) and Gaus et al. (2020) also emphasize the sig-nificance of diverse competencies in CL. They argue that it is essential for CL that people with diverse expertise and skills develop professional communities, since leadership is a socially constructed process. Knowledge is not merely constructed but co-constructed between people with unique perspectives and skills. Further support for this perspective is found in Denis, Langley and Sergi (2012), whose article concerns leadership as fluid and constructed in interaction. The authors argue that to be successful, CL within knowledge-based organisations hence requires integration of individuals with different skill sets.

The importance of diverse stakeholders’ participation is also mentioned in the articles. In their studies, Raelin (2006) and Koeslag-Kreunen (2018) report that connecting the members of an IHE with its stakeholders in a meaningful way increases opportunities for constructive cooperation, which can in turn improve motivation, morality and expertise. Furthermore, Parylo’s (2013) study emphasizes that it is useful for IHEs to undertake collaborative initiatives with diverse stakeholders such as government, district leaders, state leaders, professional and profits organizations, in order to improve performance and develop people’s ability to view problems from a broad per-spective. Moreover, Bolden, Petrov and Gosling (2009) and Humphreys (2013) emphasize that the common experiences of various stakeholders, such as students, local communities, academic and administrative staff, university council mem-bers, funding agencies, government policymakers, and media



representatives, have the potential to transcend the traditional bureaucratic nature of leadership in IHEs, taking it in a more col-laborative direction. The benefits of collaboration between IHEs and stakeholders can include better team cohesion, pedagogi-cal innovation, high-quality research, teaching and learning, and public recognition (Kezar and Eckel, 2002; Humphreys, 2013; Jameson, 2013).

Finally, Komives et al. (2005) studied diverse students' lead-ership development over time from a social identity viewpoint. This research focused on students who were considered exem-plars of relational leadership and who represented various diver-sity dimensions such as gender, race stage of studies, religion and sexual orientation. Komives et al. claim that a change towards CL is based on a change in values. Change is needed from self-centred values to collective-centred and relationally oriented leadership values. The researchers stress that including diverse individuals in leadership improves the efficacy of collaboration, as their diverse social identities enable them to take a relational approach, gaining an in-depth and meaningful understanding of and interest in others' ideas and actions. The participation of people with diverse social identities supports the development of dignity and respect in leadership and promotes its ethical ori-entation.

Learning transpires through collaborationIn this second category, various studies emphasize learning as a central result of collaboration and therefore as a key charac-teristic of CL in IHEs. For example, Bryman (2007) explains that people who work in cooperation can develop a ‘learning community’, in contrast to those who follow a hierarchical com-mand-and-control leadership approach. Collaborative learning is seen as a continuous reciprocal interactional process and is pri-marily associated with a joint intellectual approach (Lowe, 2011; Raelin, 2006). As discussed in Denis, Langley and Sergi (2012) and Lowe (2011), effective collaborative learning occurs when people engage in dialogue, share knowledge, and negotiate their understandings. People bring both their ideas and knowledge to collaborative processes, building new knowledge together and aiming to learn from mistakes (Black, 2015). Bolden, Petrov and Gosling (2009) hence explain that in order for IHEs to be crea-tive and innovative, collaborative learning needs to be an essen-tial characteristic of its leadership.

In the articles, collaborative learning is considered central to promoting team building and driving meaningful change in the context of IHEs (Denis, Langley and Sergi, 2012; Garrison and Vaughan, 2012). For example, the importance of fostering team-based professional communities is mentioned in Martin’s (2003) study. According to Martin, collaborative learning between staff members and especially between teachers and students is a means of developing organizational cultures that are conducive to high-quality teaching and learning. Kezar (2005) states that collaborative learning is a fundamental need that brings staff, students and stakeholders together to work cross-functionally to achieve academic excellence.

Although the development of collaborative learning is men-tioned in the articles, Garrison and Vaughan (2012) state that a learning perspective should be discussed more in the field of aca-demic leadership. They believe that an individual has only limited knowledge and possibility to exercise leadership in IHEs, insuf-ficient to advance the changes needed. However, people in these institutions are at risk of adopting an individualistic position- and leader-centric viewpoint instead of aiming to understand the or-ganization as a common learning community.

Based on Parrish’s (2015) study, which aimed to identify the importance of emotional intelligence for effective leadership at a faculty/department level, emotional intelligence is considered a significant feature in enabling collaborative learning. Parrish explains that emotional intelligence in leadership includes fea-tures such as self-awareness, empathy, honesty, confidence, and a sense of responsibility. These features are relevant in leader-ship that aims to establish and maintain a collaborative environ-ment and to promote thought-provoking ideas and discussions. According to Parrish, especially the ability to show empathy, to inspire and guide others, and to manage oneself responsibly are the most applicable to academic leadership. Empathy facilitates leaders’ collaboration with and learning from their teams, as well as the negotiation of realistic and appropriate team goals. Bryman's (2007) research also supports the significance of em-pathy for effective leadership in IHEs. Finally, Parrish (2015) criticizes the fact that people in leadership positions in IHEs are not usually offered leadership training and are expected to learn solely through their experiences. She argues that more training is necessary to develop leadership in IHEs.

Jameson (2013) and Kezar and Eckel (2002) draw attention to various technologies used in IHEs and argue that the tech-nologies offer critical building blocks for shaping collaborative learning. According to these researchers, technologies which consider collegiality, quality accountability and innovation in re-search and teaching are needed. Furthermore, they argue that advanced digital technologies can connect IHEs worldwide, en-abling collaborative learning and partnership. Considering the pivotal role played by emerging technologies, Jameson (2013) argues that various digital channels, including the internet, email, social media and so on play essential roles in facilitating the development of expertise and collaborative learning in lead-ership processes in IHEs.

With respect to learning, various articles (e.g., Komives et al., 2005; Raelin, 2006; Black, 2015) stress students’ active role in learning processes. For example, Komives et al. (2005) explain that students’ continual learning develops their lead-ership capabilities, which is necessary for future working life challenges. Raelin (2006) argues that students’ self-learning and self-discovery increase their engagement and ability to tackle unfamiliar problems that is increasingly important in changing work life. Moreover, Black’s (2015) study lends further support to the idea that learning among students and between students and staff supports students' involvement in and helps them to create future knowledge-based societies.

Various benefits of collaborative learning are mentioned in the articles. For example, Koeslag-Kreunen (2018) and Komives et al. (2005) found that learning in a team facilitates the team members' self-assessment skills. Raelin’s (2006) study also pro-vides support for the argument that collaborative learning is essential for people's ability to self-reflect concerning others. Improved self-reflection is argued to motivate team members to strive for high standards and transform an institution into a learning community (Garrison and Vaughan, 2012). Kezar and Eckel (2002) and Martin (2003) highlight that a collaborative culture combined with collaborative learning is crucial in the context of IHEs. In particular, as mentioned in Raelin’s (2006) study, reflective collective conversation, with emphasis on en-gagement between an organization’s members, students, teach-ers and stakeholders, is crucial to learning from peers and build-ing sustainable partnerships.

Empowerment leads to momentous change



Category three highlights the positive change that individuals with empowering beliefs can make in overcoming the shortcom-ings of a traditional leadership approach in IHEs. The traditional leadership approach is associated with leader-centric authority, power, and hierarchy (Jones et al., 2012). Burns and Mooney (2018) point out that CL can enhance the freedom of all indi-viduals in IHEs to influence and act. Various researchers (e.g., Black, 2015; Bolden, Petrov and Gosling, 2009; Denis, Lang-ley and Sergi, 2012; Jones et al., 2012) state that a significant challenge faced by IHEs is that, instead of traditional leadership based on rigid power and authority, these institutions need in-creasingly to empower their members for better performance.

Empowerment refers to breaking down centralized, hierar-chical boundaries as well as allowing and fostering more free-dom and power for the IHE’s members to influence its activities and relationships (Gaus et al., 2020). Empowerment is under-stood as a phenomenon in which power emanates from all the members of an organization and its stakeholders (e.g., Raelin, 2006; Burns and Mooney, 2018). It has the potential to capi-talize on everyone’s strengths and to advance teamwork rather than viewing people’s work as directed by authoritative power. When people are empowered, they undergo a shift in their work processes and relationships with one another and with the tradi-tional holders of power. For example, according to Denis, Lang-ley and Sergi (2012), empowerment occurs when power rela-tionships are diffused and power, authority, resources, sources of legitimacy and expertise are widely dispersed among various individuals. Lowe (2011) takes a gender perspective on this top-ic in her study. According to Lowe, women in leadership tend to view their authority and power from an other-oriented perspec-tive. This relational model can be a suitable basis for empower-ment. In their study, Denis, Langley and Sergi (2012) explain that sharing leadership in teams and spreading leadership across organizational boundaries are crucial elements that promote empowerment.

Various positive outcomes of empowerment on an individual level are presented in the articles. Kezar (2005) argues that em-powerment reinforces people’s belief in themselves and creates self-confidence, which is a necessary quality in collaborative ini-tiatives. Empowering people creates a sense in delivering ideas and encourages self-leadership (Komives et al., 2005). Bolden, Petrov and Gosling (2009), as well as Garrison and Vaughan (2012), found that leadership that fosters empowerment im-proves motivation. Raelin (2006), for his part, emphasizes that empowered individuals are generally considered more ener-getic and confident in sharing their ideas and solutions. Moreo-ver, Raelin states that empowered people are prepared to act, knowing what to do and how to do it. Hence, empowerment strengthens people’s self-efficacy, which ultimately enables free-dom of thought, autonomy and ability to cooperate with others. Raelin also proposes that employee empowerment helps leaders to delegate responsibilities and prepares an organization’s mem-bers to face and manage unknown situations more successfully.

A body of the articles (Bryman, 2007; Burns and Mooney, 2018; Kezar and Eckel, 2002; Komives et al., 2005; Lowe, 2011) lend support to the idea that empowerment as a leader-ship feature is related to institutional excellence. For instance, Bryman (2007) says that to achieve success, IHE leaders need to give up their high level of control and build an environment that helps its members to recognize and appreciate each other's work as well as to value working together. Empowerment is also viewed in the articles from the perspective of students. Jameson (2013) and Martin (2003) argue that if students are empowered, they will independently break down the traditional barriers be-

tween students and teachers and can prioritize assignments for themselves. Humphreys (2013) contributes by recognizing the importance of students’ role in spreading knowledge and sup-porting innovation in an IHE. Through empowerment, students have opportunities to direct their relationships with staff mem-bers and stakeholders, pursuing their aspirations and making ap-propriate choices for themselves.

Discussion and conclusionThis review revealed that the majority of research in this area is based on Anglo-Saxon and Australian contexts. This finding lends support to a general argument in leadership literature that research tends to rely on knowledge of a Western origin (Zhang et al., 2012). Such bias constrains the understanding and applicability of CL in other societal and socio-cultural con-texts. Because IHEs do not operate in a vacuum, removed from their broader societal and cultural environments, we think that CL needs to be researched more in non-Western societies and emerging economies. It would be important to study especially how CL is understood and is applicable in societies where au-thoritarian leadership, in general, is widely accepted and used. Various methodologies, both qualitative and quantitative, are useful for achieving a versatile view of the topic.

It is widely known that women’s opportunities in leadership are limited in many societies that are male dominated (The Glob-al Gender Gap Report, 2021). Our results indicate, however, that for IHEs to be successful, the participation and empower-ment of diverse people, such as different genders, is important. A question therefore arises as to how women’s participation in leadership can be advanced in IHEs that operate in authoritarian societies. This topic merits clarification. Moreover, we suggest that not only gender but also other kinds of diversity should be in the focus of future studies. An intersectional lens (Crenshaw, 1991) that combines various diversity dimensions (e.g., gender, age, ethnicity, religion and so on) can offer a fruitful perspec-tive on the topic, rather than focusing merely on one diversity dimension.

Our findings indicate that discussions around CL in IHEs tend to view it in a positive light. Potential problems related to CL were rarely mentioned in the articles. However, the participa-tion of diverse people in leadership and learning processes may not always be easy and problems can occur. For example, people with different cultural backgrounds may have different values and learning tendencies. This can cause tension between peo-ple and prolong the collaborative learning process. Empower-ment that allows people ownership and responsibility can lead to confusion or even chaos if people are not used to making decisions and using power. We suggest that problems and draw-backs concerning CL in IHEs also need to be researched more in the future.

This paper also has limitations. The sample size is only 20 ar-ticles, albeit all focused explicitly on CL in the IHE context. Future research could broaden the scope of the field and, for example, use different search words, such as shared and distrib-uted leadership, to better understand collaboration in leader-ship. The articles in this review include indexed journals re-trieved from popular online scholarly platforms and written in the English language. Future research could also broaden the scope of the study to include doctoral dissertations and publi-cations in different languages. It is possible that studies on the subject may have been published in languages other than Eng-lish. In our sample, the qualitative research approach dominates. Future research may also apply a quantitative approach, increas-



ing the sample size of participants and examining, for instance, the factors that lead to CL in IHEs. In this review, the majority of the studies adopted a single-country perspective. It would be worthwhile to conduct cross-cultural studies. For example, comparing the idea and use of CL in developed and developing countries could provide further insight. Finally, while conduct-ing this review, the COVID-19 situation has been devastating the world economy and also IHEs. Considering this situation, future research could examine how CL is effectively managed in the pandemic situation when e-leadership and related coopera-tion is increasingly used. For example, Jameson (2013), while examining e-leadership in IHEs, explained that the use of digital technologies can play a significant role in providing opportuni-ties for collaboration between leaders, staff and students. Yet,

various challenges in collaborative e-leadership are also likely to occur. Future studies should tackle this topic more.

The importance of exercising CL has increased in the field of higher education in recent years (e.g., Burns and Mooney, 2018; Leiber, 2018), although, as this review shows, room for further research in this area exists. We think that especially more empirical studies are needed. It is generally argued that a single entity or person is less likely to possess the many perspectives and competencies necessary in the current world to lead an aca-demic organization successfully. To conclude, we argue that the move towards effective CL is an ongoing learning and empow-erment process that develops across a period of time in coopera-tion with diverse people in and around IHEs.

ReferencesAltbach, P. G. (2013) "Advancing the national and global

knowledge economy: the role of research universities in developing countries", Studies in Higher Education, Vol. 38 No. 3, pp. 316-330. doi: 10.1080/03075079.2013.773222

Avolio, B.J., Walumbwa, F.O. and Weber, T.J. (2009) "Leadership: Current theories, research, and future directions", Annual review of psychology, Vol. 60, pp. 421-449. doi: 10.1146/annurev.psych.60.110707.163621

Bennett, J., Lubben, F., Hogarth, S. and Campbell, B. (2005) "Systematic reviews of research in science education: rigour or rigidity? ", International Journal of Science Education, Vol. 27 No. 4, pp. 387- 406. doi: 10.1080/0950069042000323719

Black, S. A. (2015) "Qualities of effective leadership in higher education", Open Journal of Leadership, Vol. 4 No. 2, pp. 54. doi:10.4236/ojl.2015.42006

Bolden, R., Petrov, G. and Gosling, J. (2009) "Distributed leadership in higher education: Rhetoric and reality", Educational Management Administration & Leadership, Vol. 37 No. 2, pp. 257-277. doi: 10.1177/1741143208100301

Bryman, A. (2007) "Effective leadership in higher education: A literature review", Studies in Higher Education, Vol. 32 No. 6, pp. 693-710. doi: 10.1080/03075070701685114

Bryman, A., D. Collinson, K. Grint, B. Jackson, and M. Uhl-Bien. (2011), The SAGE Handbook of Leadership, Thousand Oaks, CA: Sage.

Burns, D.J. and Mooney, D. (2018) "Transcollegial leadership: a new paradigm for leadership", International Journal of Educational Management, Vol. 32 No. 1, pp. 57-70. doi: 10.1108/IJEM-05-2016-0114

Chrislip, D. D. (2002), The Collaborative Leadership Fieldbook: A Guide for Citizens and Civic Leaders. Jossey-Bass, San Francisco, CA.

Crenshaw, K. (1991) "Mapping the margins: Intersectionality, Identity Politics, and Violence Against Women of Color", Stanford Law Review, Vol. 43 No.6, pp. 1241-1299.

Denis, J.L., Langley, A. and Sergi, V. (2012) "Leadership in the plural", Academy of Management Annals, Vol. 6 No. 1, pp. 211-283. doi: 10.5465/19416520.2012.667612.

Eagly, A. H., and Chin, J.L. (2010) "Diversity and leadership in a changing world", American Psychologist, Vol. 65 No.3, pp. 216. doi: 10.1037/a0018957.

Garrison, D. R., and Vaughan, N.D. (2013) "Institutional change and leadership associated with blended learning innovation: Two case studies", The Internet and Higher Education, Vol.18, pp. 24-28. doi: 10.1016/j.iheduc.2012.09.001.

Gaus, N., Basri, M., Thamrin, H. and Ritonga, F.U. (2020)

"Understanding the nature and practice of leadership in higher education: a phenomenological approach", International Journal of Leadership in Education, pp. 1-19. doi: 10.1080/13603124.2020.1737241.

Grint, K. (2011), "A history of leadership", in Bryman. A, Collinson. D, Grint. K , Jackson. B, and Uhl-Bien. M. (Eds.), The SAGE Handbook of Leadership, Sage, Thousand Oaks, pp. 3-14.

Hall, B. L., and Tandon, R. (2017) "Decolonization of knowledge, epistemicide, participatory research and higher education", Research for All, Vol. 01 No.1, pp. 6-19.

Hallinger, P., and Heck, R.H. (2010) "Leadership for learning: Does collaborative leadership make a difference in school improvement?", Educational Management Administration & Leadership, Vol. 38 No. 6, pp. 654-678. doi: 10.1177/1741143210379060.

Hsieh, H-F., and Shannon, S.E. (2005) "Three approaches to qualitative content analysis", Qualitative Health Research, Vol. 15 No.9, pp. 1277-1288. doi: 10.1177/1049732305276687

Hsieh, J. Y., and Liou, K.T. (2018) "Collaborative leadership and organizational performance: Assessing the structural relation in a public service agency", Review of Public Personnel Administration, Vol. 38 No. 1, pp. 83-109. doi: 10.1177/0734371X15623619.

Humphreys, D. (2013) "Deploying collaborative leadership to reinvent higher education for the twenty-first century", Peer Review, Vol. 15 No. 1, pp. 4-6.

Huxham, C., and Vangen, S. (2000) "Leadership in the shaping and implementation of collaboration agendas: How things happen in a (not quite) joined-up world", Academy of Management Journal, Vol. 43 No. 6, pp. 1159-1175.

Jameson, J. (2013) "e-Leadership in higher education: The fifth "age" of educational technology research", British Journal of Educational Technology, Vol. 44 No. 6, pp. 889-915. doi:10.1111/bjet.12103

Jones, S., G. Lefoe, Harvey, M. and Ryland, K. (2012) "Distributed leadership: A collaborative framework for academics, executives and professionals in higher education", Journal of Higher Education Policy and Management, Vol. 34 No. 1, pp. 67-78. doi: 10.1080/1360080X.2012.642334

Kezar, A., and Eckel, P.D. (2002) "The effect of institutional culture on change strategies in higher education: Universal principles or culturally responsive concepts", The Journal of Higher Education, Vol. 73 No. 4, pp. 435-460.

Kezar, A. (2005) "Redesigning for collaboration within higher education institutions: An exploration into the



developmental process", Research in Higher Education, Vol. 46 No. 7, pp. 831-860. doi: 10.1007/s11162-004-6227-5.

Koeslag-Kreunen, M. G., Van der Klink, M.V., Van den Bossche, P. and Gijselaers, W.H. (2018) "Leadership for team learning: the case of university teacher teams", Higher Education, Vol. 75 No. 2, pp. 191-207. doi: 10.1007/s10734-017-0126-0.

Komives, S. R., Owen, J.E., Longerbeam, S.D., Mainella, F.C. and Osteen, L. (2005) "Developing a leadership identity: A grounded theory", Journal of College Student Development, Vol, 46 No. 6, pp. 593-611. doi: 10.1353/csd.2005.0061.

Kramer, M. W., and Crespy, D.A. (2011) "Communicating collaborative leadership", The Leadership Quarterly, Vol. 22 No. 5, pp. 1024-1037. doi: 10.1016/j.leaqua.2011.07.021.

Ladkin, D. (2010), Rethinking leadership: A new look at old questions. Cheltenham, UK, Edward Elgar. doi: 10.4337/9781788119320.

Leiber, T. (2018) "Impact evaluation of quality management in higher education: a contribution to sustainable quality development in knowledge societies", European Journal of Higher Education, Vol. 8 No. 3, pp. 235-248. doi: 10.1080/21568235.2018.1474775.

Lowe, M. E. (2011) “Breaking the stained-glass ceiling: Women's collaborative leadership style as a model for theological education”, Journal of Research on Christian Education, Vol. 20 No. 3, pp. 309-329. doi: 10.1080/10656219.2011.624398.

Martin, E., Trigwell, K., Prosser, M. and Ramsden, P. (2003) "Variation in the experience of leadership of teaching in higher education", Studies in higher Education, Vol. 28 No. 3, pp. 247-259. doi: 10.1080/03075070309297.

Middlehurst, R. (2012) "Leadership and management in higher education: A research perspective", Maastricht School of Management Working Paper, No. 2012/47.

Moretti, F., Van Vliet, L., Bensing, J., Deledda, G., Mazzi, M., Rimondini, M., Zimmermann, C. and Fletcher, I. (2011) "A standardized approach to qualitative content analysis of focus group discussions from different countries", Patient Education and Counseling, Vol. 82 No. 3, pp. 420-428. doi: 10.1016/j.pec.2011.01.005.

Parrish, D. R. (2015) "The relevance of emotional intelligence for leadership in a higher education context", Studies in Higher Education, Vol. 40 No. 5, pp. 821-837.

doi: 10.1080/03075079.2013.842225.Parylo, O. (2013) "Collaborative Principal Preparation Programs:

A Systematic Review and Synthesis of Qualitative Research", International Journal of Educational Leadership Preparation, Vol. 8 No. 2, pp. 177-191.

Pearce, C. L., and Conger, J.A. (2003), "All those years ago: the historical underpinnings of shared leadership", In Pearce, C.L. and Conger, J.A. (Eds.), Shared Leadership: Reframing the Hows and Whys of Leadership, Sage, Thousand Oaks, pp. 1-18.

Raelin, J. (2006) "Does action learning promote collaborative leadership?", Academy of Management Learning & Education, Vol. 05 No. 2, pp. 152-168. doi: 10.5465/amle.2006.21253780

Reicher, S., Haslam, S.A. and Hopkins, N. (2005) "Social identity and the dynamics of leadership: Leaders and followers as collaborative agents in the transformation of social reality", The Leadership Quarterly, Vol. 16 No. 4, pp. 547-568. doi: 10.1016/j.leaqua.2005.06.007.

Uhl-Bien, M., and Ospina, S.M. (2012), Advancing Relational Leadership Research: A dialogue among perspectives. Charlotte, NC: Information Age Publishers.

Van Wart, M. (2013) "Lessons from leadership theory and the contemporary challenges of leaders", Public Administration Review, Vol. 73 No. 4, pp. 553-565. doi: 10.1111/puar.12069

World Economic Forum, “Global gender gap report 2021,” The World Economic Forum, 2021. Available https://www.weforum.org/reports/global-gender-gap-report-2021.

Youngs, H. (2017) "A critical exploration of collaborative and distributed leadership in higher education: Developing an alternative ontology through leadership-as-practice", Journal of Higher Education Policy and Management, Vol. 39 No. 2, pp. 140-154. doi: 10.1080/1360080X.2017.1276662

Yukl, G. A. (2010), Leadership in organizations (7th Eds.), Prentice-Hall: Upper Saddle River, NJ.

Zhang, X ., Fu, P., Xi, Y., Li, L., Xu, L., Cao, C., Li, G., Ma, L. and Ge, J. (2012) "Understanding indigenous leadership research: Explication and Chinese examples", The Leadership Quarterly, Vol. 23 No. 6, pp. 1063-1079. doi.org/10.1016/j.leaqua.2012.10.009



AuthorsMs. Shabnam A. Shaikh is a Ph.D. researcher in Leadership and Management at Jyväskylä University School of Business and Economics, Finland. She is also a research group coordinator called Ethos (Organisational Ethics, Leadership, and Human Resource Management). She completed her MS in Educational Leadership from the University of Jyväskylä, Finland, in 2017. Her research interests mainly fall in the broader area of collaborative leadership, workforce diversity, gender inclusion, and cultural dimensions. Ms. Shaikh intends to examine the concept of collaborative leadership appropriateness and constraints in non-Western diverse workforce organizations. She is using the phenomenological approach in her article-based dissertation. Ms. Shaikh has conducted face-to-face interviews with the managers and employees working in the Institutions of Higher Education/Universities located in developing countries. Ms. Shaikh has over seven years of teaching experience, and her research (Shaikh, S.A., and Lämsä, Anna-Maija (2020) collaborative leadership – a way to support empowerment in organizational life) has been published in a co-publication book published by Hanken. This research was supported by strategic research funding from the Academy of Finland (WeAll No. 292 883- weallfinland.fi). email: [email protected].

Dr. Anna-Maija Lämsä is a Professor of Human Resource Management at the School of Business and Economics of Jyväskylä University (Finland). She is also the leader of the research group Ethos (Organisational Ethics, Leadership, and Human Resource Management). Her research interests are in diversity and equality in working life, career and gender, work-family relationship, and ethical approaches to management, leadership, and organizations. She has published and taught extensively both abroad and in Finland, as well as participated in and led many projects nationally and internationally. Her research has been published, for example, in the Journal of Business Ethics, Business Ethics – A European Review; Gender, Work and Organization; Gender in Management – An International Journal; Journal of Baltic Management; Journal of Baltic Studies; Scandinavian Journal of Management; International Journal of Human Resource Management; Leadership & Organization Development Journal; Journal of Workplace Learning; Transformations in Business and Economics. email: [email protected].

Dr. Suvi Heikkinen is an Assistant Professor in the discipline of management and leadership at Jyväskylä University School of Business and Economics. She has the title of Docent in the field of Responsible Business and she leads international master's degree programme related to Responsible Management and Business of Sport. Her research interests are related to ethics in working life, particularly social sustainability and equality, and management and leadership in different contexts. Her work has been published in journals like Gender, Work and Organization, Journal of Business Ethics, and International Journal of Human Resource Management. email: [email protected].



Arvojen ja Luottamuksen Rakentumisen Suhde Osuustoiminnallisessa PankkiorganisaatiossaAnni Kesänen

AbstractEven though trust in organizations has become a popular research theme both in Finland and internationally, there has been rather little research on the phenomenon in cooperative organizations. It is therefore meaningful to study trust in co-operatives because cooperatives are people-centered organizations whose creation is influenced by the services needed by the community and the people and the trust between them. The purpose of this qualitative study is to increase understanding of trust in the context of values. The research data has been gathered by SALP research group by theme interviews at different levels of OP Financial Group. I conclude that trust occurs in many ways in the value discussion such as in the relationship between the bank and the customer, as well as identified as vertical and horizontal trust within the organization.

Key Words: Co-operation, trust, values

JohdantoOsuuskuntamuotoisia organisaatioita on Suomessa tutkittu liiketoiminnan näkö-kulmasta suhteessa niiden liiketaloudel-liseen merkitykseen nähden toistaiseksi suhteellisen vähän (mm. Jussila ym., 2007; Skurnik, 2005; Laurinkari, 2004), mutta mielenkiinto osuuskuntatutkimuk-seen on lisääntynyt viime vuosien aikana. Aiemmassa osuuskuntatutkimuksessa on tarkasteltu muun muassa osuustoimin-nallisen organisaation kansanvaltaisuut-ta, yhteistoimintaa ja liiketoiminnallista menestystä (mm. Forcadell, 2005). Esi-merkiksi Jussila (2007) käsitteli väitös-tutkimuksessaan omista-juutta asiaka-somisteisissa osuuskunnissa, Pöyhönen (2011) tutki osuuskuntien omistajaoike-uksia ja omistaja-arvoa sekä Tuominen (2013) puolestaan tarkasteli asiakasomis-teisten osuuskuntien kestävän kilpailu-edun saavuttamista, vain joitakin maini-takseni.

Osuuskunnilla nähdään olevan kaksois-luonne, ja näin niillä on kaksi roolia: liike-toiminnallinen ja yhteisöllinen rooli (ks. esim. Puusa & Hokkila, 2015; Troberg, 2014). Osuuskuntien tulee toimia talo-udellisesti tehokkaalla tavalla ja olla kil-pailukykyisiä markkinoilla, mutta ne ovat myös demokraattisesti hallittuja arvo-pohjaisia yhteisöjä (Teittinen ym., 2018, 201–202), joissa sosiaalinen ulottuvuus tarjoaa hyvän kasvualustan kilpailuedun rakentamiselle (Puusa ym., 2016.). Novkovicin (2006) mukaan juuri osuus-toiminnallisten arvojen noudattamisella on positiivinen vaikutus organisaation menestykseen. Osuuskuntia kuvataan ihmiskeskeisinä organisaatioina (mm. Puusa ym., 2016), joiden perustamisen taustalla vaikuttavat yhteisön ja ihmisten tarvitsemat palvelut (mm. Mooney & Gray, 2002) ja ihmisten välinen luotta-mus (Holger, 1986).

Luottamuksen tutkimusta organisaa-tioissa on tehty viime vuosikymmeninä melko paljon (Malkamäki ym. 2019, 50) ja siitä on tullut suhteellisen suosittu tut-kimusaihe sekä Suomessa että kan-sain-välisesti niin liiketaloustieteissä kuin yli tieteenalojen (esim. Laine, 2008; Dirks & Skarlicki, 2004). Huolimatta luottamusta koskevasta merkittävästä teoreettisesta tutkimustyöstä, niin itse luottamuksen

käsite kuin sen kehitysprosessikin, ovat yhä edelleen vaikeasti määritettävissä (Atkinson & Butcher, 2003, 282). Esi-merkiksi Savolainen ym. (2019, 7) esittä-vät luottamuksen raken-tuvan vuorovai-kutuksessa ja viestinnässä ja sen tukevan päätöksentekoa vaikeissa tilanteissa. Juuti (2016) puolestaan näkee yhteistyön, rehellisyyden, vastuullisuuden ja johdon-mukaisuuden lisäävän hallittavuuden sekä ennustettavuuden kautta luottamusta. Häkkinen (2012) toteaa edelleen luotta-muksen organisaation toimintaan olevan keskeinen tekijä menestyksen saavuttami-sen, johtamisen tehokkuuden sekä työn-tekijöiden suorituskyvyn, sitouttamisen ja työtyytyväisyyden kannalta.

Luottamuksella on tunnistettu olevan useita etuja, kuten se, että luottamus edistää yhteistyötä ja sitouttaa henkilös-töä tekemään työnsä hyvin. Se on myös yksi avaintekijä organisaation tuottavuu-den kannalta. (Dirks & Ferrin, 2002.) Luottamus on sosiaalisesti sitova meka-nismi, mikä luo sekä ylläpitää solidaari-suutta yhteisön jäsenten kesken (Ilmo-nen & Jokinen, 2002). Luottamus onkin erityisen tärkeä käsite osuustoiminnan ymmärtämiselle, koska osuuskunnat ovat ihmisläheisiä verkostomaisesti toimivia organisaatioita, joiden koordinaatiolle ja kontrollille luottamus on tärkeä meka-nismi (Borgen, 2001). Osuuskunnille läheisten ja luottamukselle rakentuvien suhteiden luominen sidosryhmiin on tärkeää, koska ne ovat tyypillisesti maan-tieteellisesti sidoksissa sidosryhmiinsä (Tuominen, 2013, 20). Tarkastelen tässä tutkimuksessa luottamusta osuustoimin-nallisessa pankkiorganisaatiossa vuoro-vaikutuksessa rakentuvana ilmiönä ja ajattelen luottamuksen toimivan osuus-toiminnallisen organisaation ja sen sidos-ryhmien muodostaman kudelman koos-sapitävänä arvoperustaisena ”liimana” (Fukuyama, 1995). Kuten Saksi (2013, 233) huomauttaa, finanssisektorilla luot-tamus on korostuneessa asemassa, koska alalla hallinnoidaan asiakkaiden riskejä sekä varallisuutta.

Keskeisenä käsitteenä tutkimuksessani ovat myös arvot. Arvoja voidaan tarkas-tella yksilön, organisaation, yhteiskun-nan ja kulttuurin tasoilla (Suur-Askola, 2016, 39). Vaikka arvojen määrittely-tavat vaihtelevat organisaatioissa, yleisesti



ottaen on tärkeää, että arvot ovat organisaation näköiset ja ne voidaan hyväksyä sekä organisaation sisällä että sidosryhmien keskuudessa (Sydänmaanlakka, 2009, 73). Tämä mahdollistaa sen, että arvot voidaan sisäistää paremmin ja nähdä osana orga-nisaation strategiaa, millä lujitetaan luottamusta organisaatioon ja johtoon, minkä puolestaan nähdään lisäävän myös henkilös-tön vastavuoroista luottamusta organisaatioon ja sen johtoon (Kalliomaa & Kettunen, 2010, 121). Arvot tuottavat organisaa-tion jäsenille sisäistä painetta toimia tietyllä tavalla samalla, kun ne määrittävät organisaation suuntaa (Illies & Reiter-Palmon, 2008). Osuuskunnissa arvolähtöisyys näkyy muun muassa nii-den rakenteessa ja johtamisessa. Osuuskunnat voivat tuottaa lisä-arvoa arvoperustaisuutensa kautta, mutta vain jos henkilökunta ja hallintohenkilöt ymmärtävät arvotaustan sekä siitä seuraavat erityispiirteet sekä näiden vaikutuksen osuuskunnan toimintaan. (Troberg, 2015, 43.)

Arvoperustaisuus on siten vahvasti läsnä osuustoiminnassa, mutta aiempia tutkimuksia arvoista osuustoiminnallisissa orga-nisaatioissa on vain vähän (Teittinen ym., 2018, 204). Trobergin (2015, 43) mukaan vahva, yhteinen arvopohja rakentaa luotta-musta eri toimijoiden välille ja luottamus puolestaan osaltaan kasvattaa sosiaalista pääomaa. Savolaisen (2013, 10) mukaan sosiaalinen pääoma kattaa organisaation tasolla verkostot ja ihmisten keskinäiset suhteet, johtamisjärjestelmän ja normien selkeyden sekä näiden hyväksymisen, arvojen yhteisyyden, tie-donkulun sekä vuorovaikutuksen laadun. Tutkimukseni infor-mantit edustavat pankkiorganisaation ylintä johtoa, keskijohtoa ja operatiivisen tason henkilöstöä, joten tarkasteluni liikkuu niin yksilön, kuin läpileikkauksena organisaationkin tasolla.

Edellä kuvattuun perustuen voidaan todeta, että osuustoimin-nallisten organisaatioiden tutkimukselle on olemassa tarve (Näsi, 2013, 86–88). Tutkimukseni osallistuu keskusteluun osuuskun-nista sekä osuustoiminnallisuudesta. Tutkimustehtävänä on lisätä ymmärrystä erityisesti luottamuksen rakentumisen ja arvojen suhteesta osuustoiminnallisissa organisaatioissa, etenkin finans-sialalla, missä luottamuksella on iso merkitys niin sosiaalisissa kuin toimintarakenteissa, sekä yleisemmin koko rahoitusmark-kinoilla (Saksi, 2013, 119). Tutkimustehtäväni jakaantuu kah-teen kysymykseen:

1. Miten luottamus rakentuu, ja miten sitä ylläpidetään ja rakennetaan osuuspankkitoiminnassa?

2. Millaisia näkemyksiä osuuspankin eri toimijoilla on luot-tamuksesta arvokontekstissa?

Tutkimukseni teoreettinen viitekehys muodostuu luottamus- ja arvokeskusteluista, joita avaan yksityiskohtaisemmin jäljempä-nä. Aineiston analyysissä hyödynnän teemoittelua, joka tarjoaa hyvän mahdollisuuden tarkastella, miten puhujat asemoituvat puheessa, ja mistä näkökulmasta asioista kerrotaan. Tutkimus perustuu ylimmän johdon, keskijohdon ja operatiivisen tason haastatteluihin OP Ryhmässä (myöhemmin OP). Osuustoimin-taa käsittelen pääsääntöisesti empiirisenä ympäris-tönä, josta ovat seuranneet valitut nykyiset tutkimuslinjaukset.

Teoreettinen viitekehysLuottamusLuottamus on niin julkisissa tiedotusvälineissä kuin arkipäivän keskusteluissakin jatkuvasti esillä oleva puheenaihe (Ikonen, 2015, 136.). Käsitteenä luottamus on moniulotteinen, abstrakti ja dynaaminen (Malkamäki, 2017, 18), mistä syystä sen avaa-minen tyhjentävästi lienee mahdotonta ja yhtä yleisesti hyväk-syttävää määritelmää ei ole olemassa (Ikonen, 2015, 136). Kir-

jallisuudessa luottamuksen käsitteelle on annettu useita erilaisia määritelmiä (ks. esim. Mayer ym., 1995; Rousseau ym., 1998), jotka poikkeavat toisistaan vähintään joiltakin osin. Luottamus on esimerkiksi identifioitu hyvän johtamisen ominaisuudeksi, joka parantaa suoritusta (esim. Colquitt ym., 2007; Nurmio & Turkki, 2010) ja näkyy organisaation ilmapiirissä sekä vaikuttaa työhyvinvointiin (Ikonen, 2015, 135). Sen on myös tunnistettu olevan yksi voimauttavan johtamisen arvoista (ks. Vogt & Mur-rell, 1990). Luonteeltaan luottamus on näkymätöntä, aineeton-ta ja särkyvää (Savolainen, 2016). Se on organisaatiota yhdistävä tunneperäinen liima, joka organisaatiossa tuottaa näkyvää hyö-tyä ja toiminnallisia tuloksia. Rakentamalla luottamusta voidaan luoda lojaaleja suhteita, jotka eivät rikkoonnu helposti. Tämä mahdollistaa organisaatiolle pitkällä aikavälillä arvokkaan sosiaa-lisen varannon rakentumisen. (Savolainen, 2013, 7.)

Luottamusta pidetään myös yhtenä keskeisimmistä johtami-sen ja esimiestoiminnan edellytyksistä, ja sen rakentumisessa välttämätön edellytys on vuorovaikutus (Savolainen, 2011). Hakasen (2017) mukaan aina, kun ihmiset tekevät yhteistyötä verkostoissa tai organisaatiossa luottamus on keskeistä. Savo-laisen (2016) mukaan luottamus on paitsi yhteistyön perusta, mahdollisuus ja voimavara, se on myös tärkeä työyhteisötaito ja taitolaji. Luottamus yhdistetään positiiviseen työasenteeseen, organisaation oikeudenmukaisuuteen, psykologisiin sopimuksiin ja tehokkuuteen viestinnän, organisaatiosuhteiden ja konfliktien hallinnan näkökulmasta (Dirks & Skarlicki, 2004, 22). Muut-tuvassa ympäristössä asiakkaiden tarpeisiin voidaan vastata, kun toimintakulttuuri perustuu joustavuuteen, henkilöstön osallista-miseen ja luottamukseen (Manka ym., 2007, 9).

Aiemmissa tutkimuksissa luottamuksen rakentumisen orga-nisaatiossa on nähty alkavan ylhäältä käsin (esim. Laine, 2008). Luottamus voidaan nähdä esimerkiksi rakentavana tekijänä, eräänlaise-na sosiaalisena liimana, joka pitää erilaiset organisaa-tiorakenteet yhdessä (Fukuyama, 1995). Se voidaan myös nähdä inhimillisenä kulttuurivarantona, jonka vaikutus ja seuraus näyt-täytyvät joh-tamisen arjessa työpaikoilla (Savolainen, 2011). Luottamusta pidetään myös hierarkkisen kontrol-lin korvik-keena (Aulakh ym., 1997; Zaheer & Venkatraman, 1995). Luot-tamuksen kehittäminen ja ylläpitäminen on erityisen tärkeää johtamisen ja organisaation tehokkuuden kannalta.

Luottamusta on tutkittu monin eri tavoin ja tutkijat ovat keskittyneet eri asioihin, kuten haavoittuvuuteen, luotettavuu-teen, eheyteen, osaamiseen ja avoimuuteen (esim. Rousseau ym., 1998; Jones & George, 1998). Perinteisesti on ajateltu, että luottamus on osapuolten välinen luottamuksen ilmaus siitä, että toiselle ei aiheudu vahinkoa (esim. Axelrod, 1984; Bateson, 1988; Zucker, 1987). Kinnusen (2020) mukaan ylin johto muodostaa luottamuksen kehityksen pullonkaulan, jolloin ylimmän johdon luottamus omaan organisaatioon on keskeistä. Luottamus mahdollistuu, kun johto ja työntekijät jakavat yhtei-siä arvoja ja tavoitteita (Häkkinen, 2012). Myös johdon arkinen käyt-täytyminen vaikuttaa merkittävästi työntekijöiden johdolle osoittamaan arvotukseen sekä heidän kokemaansa luottamuk-seen (Savolainen, 2011, 126).

Luottamus vaikuttaa organisaation eri tasoilla työntekijöiden suorituskykyyn, tiimityöhön sekä onnistuneeseen johtami-seen organisaatiossa ja organisaatioiden välisessä toiminnassa. Luottamusta voidaan tutkia eri tasoilla, kuten yksilö-, tiimi- tai organisaatiotasolla. Tällöin luottamus määritellään eri tasoilla psykologiseksi tilaksi, johon sisältyy positiiviset odotukset luo-tettavuudesta ja halukkuus hyväksyä haavoittuvuus. (Fulmer & Gelfand, 2012.) Luottamuksella organisaation tasolla viitataan kollektiiviseen sitoutumiseen yhteistyöhön organisaation tavoit-teiden saavuttamiseksi. Yksilötasolla luottamus vaikuttaa haluk-



kuuteen tehdä yhteistyötä ja sitoutua organisaation muutoksiin. (Puusa & Tolvanen, 2006, 30.) Chang ym. (2003, 161–163) mukaan luottamus voi käsittää vain yhden ihmisen (esim. ”luo-tan itseeni”), toisen osapuolen tai agentin (esim. ”luotan esimie-heeni”), tai ryhmän/organisaation (esim. ”luotan pankkiin”). Tässä tutkimuksessa tarkastelen luottamusta pääsääntöisesti yksilö- ja organisaatiotasolla suhteessa esimieheen, työntekijöi-hin ja organisaatioon.

ArvotArvotutkimus muodostaa leikkauspinnan monille eri tutki-musaloille. Arvoja ja niiden vaikutuksia ovat tutkineet mm. sosiaalipsykologit, filosofit ja myöhemmin myös taloustietei-lijät. Kiinnostus arvojen tutkimukseen heräsi laajemmin vasta 1970-luvulla. (Harding ym., 1986, 1.) Arvotutkimuksen juu-

ret ulottuvat kuitenkin jo 1900-luvun alkuun, jolloin sosiologit Thomas ja Znaniecki (1920) määrittelivät teoksessaan The Po-lish Peasant in Europe and America asenteita ja arvoja. Arvot on nähty mm. tarpeiksi, persoonallisuustyypeiksi, motiiveiksi, tavoitteiksi ja intresseiksi (Meglino & Ravlin, 1998).

Arvoja voidaan luokitella sen perusteella, mitä tarpeita ne edustavat. Arvoja on lukuisia, mutta olen valinnut tähän tutki-mukseen arvokäsitteistön, jota on usein menestyksellisesti käy-tetty empiirisissä arvotutkimuksissa: Schwartzin typologian. Schwartz jakaa arvot kymmeneen eri arvotyyppiin. Schwartzin mukaan arvot ovat joko toisiaan täydentäviä tai keskenään kon-fliktissa olevia. (Schwartz, 1992, 4–13.) Arvotyypit on esitetty taulukossa 1 (s. 62).

Schwartzin mukaan arvot edustavat ryhmän ja/tai yksilön tavoitteita. Pääsääntöisesti yksilön tavoitteita palvelevat arvot

Arvotyyppi Arvot Motivationaaliset tavoitteetValta Arvo, auktoriteetti, sosiaalinen tunnustus ja

hyvinvointi.Sosiaalinen asema ja arvostus, määräysvalta tai määräävä asema ihmisten ja resurssien suhteen.

Saavutukset/suoriutuminen Kunnianhimo, menestys, vaikutusvalta ja älykkyys.

Henkilökohtainen menestys osoittamalla osaamista sosiaalisten normien mukaisesti.

Hedonismi Mielihyvä ja elämästä nauttiminen Aistinautintoja tai mielihyvää itselle.Vaihtelunhalu/Virikkeisyys Vaihteleva, uskalias, monipuolinen ja haastava

elämä. Jännitys, itsenäinen ajattelu, uutuudenviehätys ja haasteet elämässä.

Itseohjautuvuus Vapaus, luovuus, uteliaisuus, itsenäisyys, itsekunnioitus, omien tavoitteiden valitseminen.

Itsenäisen ajattelu ja toiminta: valintojen tekeminen, luominen ja tutkiminen.

Universalismi Ympäristöä suojeleva, kauneuden maailma, ykseys luonnon kanssa, viisaus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, laajakatseisuus, tasa-arvo ja maailmanrauha.

Ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin ymmärtäminen, arvostaminen, sietäminen ja suojeleminen.

Hyväntahtoisuus Avuliaisuus, rehellisyys, anteeksianto, uskollisuus, vastuullisuus.

Säilyttää ja varmistaa läheisten hyvinvointi.

Perinteet Nöyryys, perinteiden kunnioitus ja maltillisuus. Kulttuurin ja uskonnon välittämien tapojen ja aatteiden kunnioitus, niihin sitoutuminen ja hyväksyntä.

Yhdenmukaisuus Tottelevaisuus, itsekuri, kohteliaisuus, vanhempien ja vanhojen ihmisten kunnioit-taminen.

Välttää toimintaa, haluja ja hetkellisiä mielijohteita, jotka voisivat järkyttää tai aiheuttaa harmia muille tai loukkaisivat sosiaalisia odotuksia ja normeja.

Turvallisuus Kansallinen turvallisuus, perheen turvallisuus, tunne kuuluvuudesta, sosiaalinen järjestys ja puhtaus.

Yhteiskunnan, ihmissuhteiden ja yksilön turvallisuus, harmonia ja pysyvyys.

Taulukko 1. Arvotyppit, niiden arvot ja motivationaaliset tavoitteet (mukaillen Schwartz 1992, 5-12).

ovat valta, saavutukset, hedonismi, vaihtelunhalu ja itseohjau-tuvuus. Ryhmän tavoitteita edustavia arvotyyppejä ovat puoles-taan hyväntahtoisuus, perinteet ja yhdenmukaisuus. Sekä yksilön että ryhmän tavoitteita palvelevat universalismi ja turvallisuus. Schwartzin mukaan arvojen väliset suhteet ovat dynaamisia: joko yhdenmukaisia tai ristiriitaisia toisiinsa nähden. (Schwartz, 1992, 13–15.) Schwartzin teoriaa havainnollistaa arvorakenne, joka esitetään arvokehän muodossa (Kuvio 1, s. 64). Kuviossa vierekkäiset arvot, kuten perinteet ja turvallisuus, ovat yhden-mukaisia keskenään. Vastaavasti vastakkaiset arvot ovat ristirii-dassa keskenään. Tällaisia ovat esimerkiksi suoriutuminen ja valta suhteessa universalismiin ja hyväntahtoisuuteen.

Itsensä ylittämiseen suuntautuvat arvot liittyvät paitsi läheis-ten myös koko maapallon hyvinvointiin. Kun etusijalla ovat itseä korostavat arvot voi menestymisen ja vallan tavoittelu olla tär-

keää. Arvot, jotka suuntaavat säilyttämiseen korostavat perin-teitä ja pysyvyyttä sekä mukautumista normeihin. Avoimuus muutokselle kertoo puolestaan siitä, että ihmistä motivoivat esi-merkiksi vapaus ja luovuus.

Arvotutkimus ei vain kerro yksilöistä, mutta myös ympä-röivästä yhteiskunnasta. Yhteiskunnalliset arvot muokkaavat mm. erilaisten organisaatioiden kautta myös yksilöiden arvoja. (Suhonen, 1988, 118.) Oletan löytäväni tässä tutkimuksessa arvoja, jotka ovat edustettuina Schwartzin typologiassa.

Tutkimuksen toteutusOsuustoimintakonteksti ja OP Ryhmä kohdeorganisaationaTutkimuksen kohdeorganisaatio on OP Ryhmä ja tarkastelen tutkimusilmiöitä osuustoimintakontekstissa. Osuustoiminta on



niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin laajaa liiketoimintaa (Juutinen ym., 2002, 8), jonka tarkoituksena on osuuskuntien jäsenten tarpeiden tyydyttäminen. Suomea voidaan pitää hyvänä alustana osuustoimintatutkimukselle, koska Suomi on maailman osuustoiminnallisin maa: Suomen bruttokansantuotteesta yli 20 % syntyy osuuskunnissa ja maassa on 5,5 miljoonaa ihmistä kohden yli 7 miljoonaa osuuskuntien jäsenyyttä (Puusa, 2020). Osuuskunta yritysmuotona voidaan määritellä vapaasti yhteen liittyneiden henkilöiden, yritysten tai instituutioiden muodosta-maksi verkosto-organisaatioksi, joka toimii saavuttaakseen tietyt jäsenten kaupalliset tavoitteet (Jussila, 2007, 59). Pääosa osuus-kunnista toimii vähittäiskaupassa, teollisuudessa, maataloudessa, pankkitoiminnassa ja palvelutoimessa (Kallio, 2002, 31), mutta osuuskunnan tarkoitus voi olla myös aatteellinen (Pellervo-Seu-ra Ry, 2020). Myös kuluttajaosuuskuntien suosio on ollut viime vuosina kasvussa ja niistä on tulossa entistä merkittävämpi orga-nisaatiomalli (Talonen ym., 2016).

Sijoittajaomisteisiin yrityksiin verrattuna osuuskuntien kes-keinen ero on niiden omistajarakenne. Osuuskunta on jäsen-tensä yhteisesti omistama ja demokraattisesti hallinnoitu (Kos-tilainen, 1998, 200) yhteisyrittämisen muoto (Troberg, 2005, 452). Se on yhtäältä liiketaloudellinen ja toisaalta jäsentensä hyvinvointia tavoitteleva yhteisö (Laurinkari, 2004, 37). Näin osuuskuntien omistajuuteen liittyy sekä taloudellisrationaali-nen että psykologinen ulottuvuus, jolla viitataan omistajuuden tunteeseen. Omistajuuden tunne on sidoksissa osuuskunnan ja sen jäsenen väliseen suhteeseen, jota pidetään sijoittajaomis-teisia yrityksiä moniulotteisempana (mm. Limnios ym., 2018; Jussila ym., 2012). Tuominen ym. (2006) mukaan omistajuuden luonne, rakenne ja osuuskuntien tarkoitus palveluiden tuottami-seen jäsenilleen tekevät osuuskunnista alueellisia tai paikallisia yrityksiä. Osuuskunnille ja etenkin osuuspankeille on tyypillistä paikallisen toiminnan edistäminen sekä huolehtiminen paikalli-sen toiminta-alueen kehittämisestä (Troberg, 2015).

Osuustoiminnallisten yritysten erityinen arvopohjaisuusTutkimukseni kannalta on tärkeää huomioida osuustoiminnal-listen yritysten erityinen arvopohjaisuus. Osuustoiminnallis-

ten organisaatioiden arvopohjaisuuteen liitetään jäsenhallinnon käsitys ja siihen liittyy omistajuuden ja yhteisöllisyyden tunne. Osuustoiminnan arvopohjan tuntemista pidetään tärkeänä, kos-ka se vaikuttaa niin rakenteessa kuin esimerkiksi päätöksenteos-sakin. Osuustoiminnan arvot on kiteytetty taulukossa 2 (s. 64). Osuustoiminnan arvot ovat kansainvälisesti hyväksyttyjä ja ne on vahvistettu 1995 kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n toi-mesta (Kansainvälinen Osuustoimintaliitto ICA, 1995).

Osuustoiminnan perusarvojen voidaan nähdä kohdistuvan etenkin jäsenten hyvinvointiin ja heidän välisiin suhteisiinsa. Eet-tiset arvot kohdistuvat jäsenten lisäksi myös ympäröivään yhteis-kuntaan ja sidosryhmiin. Toimivuuden näkökulmasta onkin tär-keää, että jäsenet, jotka osallistuvat hallintoon ymmärtäisivät osuustoiminnan arvopohjan. (Troberg, 2015, 35–38.)

Empiirinen aineistoTutkimukseni kohdeorganisaatio on OP Ryhmä (jäljempänä OP). Tarkemmin sen kaksi alueosuuspankkia sekä keskusyhtei-sö OP Osuuskunta. OP Ryhmä valikoitui kohdeorganisaatioksi toisaalta mielenkiintoisen organisaatiorakenteensa ja toisaalta pitkän historiansa myötä. OP Ryhmän ja sen piiriin lukeutuvien osuuspankkien historia Suomessa ulottuu 1900-luvun alkuvuo-siin. OP Ryhmä on siitäkin mielenkiintoinen tutkimuskohde, että se poikkeaa muista finanssialan toimijoista osuustoimin-nallisen organisaatiomuodon myötä. Kun toisaalta finanssialalla toimivien pörssiyhtiöiden tavoitteena on maksimoida omistaji-en voitot, pyrkii osuuskuntamuotoinen OP Ryhmä edistämään omistajajäsentensä, asiakkaidensa ja toimintaympäristönsä kestä-vää taloudellista menestystä, hyvinvointia ja turvallisuutta. (OP Ryhmä, 2020.) Ryhmään kuului vuonna 2020, yli 2 miljoonaa omistajajäsentä, 12 000 työntekijää sekä noin 137 itsenäistä osuuspankkia, joiden toimialue kattaa koko Suomen. OP Ryhmä muodostaa kiinnostavan ympäristön luottamuksen, arvojen ja osuustoiminnan tarkastelulle.

Tutkimukseni on laadullinen tutkimus ja aineiston analysoin-nissa on käytetty teemaanalyysia (Eriksson & Kovalainen, 2014). Tutkimusaineistona on käytetty Jyväskylän yliopiston kauppa-korkeakoulun SALP-tutkimusryhmän (Strategy, Accounting and

Kuvio 1. Schwartzin arvokehä (Puohiniemi 2003, 24).

Yhdenmukaisuus

Perinteet

Universalismi

Itseohjautuvuus

Hyväntahtoisuus

Turvallisuus

Hedonismi Valta

Suoriutuminen

SäilyttäminenAvoimuus muutokselle

Virikkeisyys

Itsensä ylittäminen

Itsensä korostaminen



Leadership as Practise) vuosina 2015–2016 (yhteensä 179 haas-tattelua) ennalta keräämää OP:n haastatteluaineistoa. Aineisto on kerätty yksilöhaastatteluina puolistrukturoiduin teemahaas-tatteluin. Osittain avoimena haastattelumuotona teemahaastat-telu mahdollistaa sen, että haastateltavat pääsevät puhumaan melko vapaamuotoisesti (Hirsjärvi & Hurme, 2010). Tähän tutkimukseen valitsin aineistot kahdesta pankista esimiestason ja suorittavan tason osalta sekä ryhmätason ylimmän johdon haastatteluja. Haastateltavien valinnassa on käytetty harkinnan-varaista otantaa, jonka avulla on pyritty löytämään tutkimuksen aihepiirin näkökulmasta parhaiten aihetta valaisevat ja tietoa tuottavat henkilöt (Patton, 2002, 230).

Teemahaastattelut toteutettiin haastateltavien työpaikoilla heidän omassa työympäristössään. Yksilöhaastatteluja tehtiin organisaation eri tasoilla. Analysoitavien haastattelujen määrä vakiintui 15 haastatteluun, koska uudet tapaukset eivät tuoneet enää tutkimustehtävän kannalta uutta tietoa, ja näin aineiston voitiin todeta kyllääntyneen (Eskola & Suoranta, 1998, 62–63). Jokaista tutkimukseen osallistunutta haastateltiin kerran. Kaikki haastattelut tallennettiin ja ne litteroitiin sanatarkasti ulkopuoli-sen erikoistuneen palveluntuottajan toimesta.

Alueosuuspankeissa haastatteluihin osallistui viisi henkilöä

keskijohdosta ja viisi henkilöä operatiiviselta tasolta. Kuvaan haastateltavien organisatorista asemaa taulukossa 3 (s. 64). Ylimmän johdon osalta asemaa ei voida tarkentaa vaarantamatta henkilöiden tunnistettavuutta, joten tässä yhteydessä asemaksi jokaiselle johtotason haastateltavalle on annettu johtaja.

Aineiston analyysimenetelmäLaadullisessa tutkimuksessa ei tavoitella tilastollisia yleistyksiä vaan pyritään kuvaamaan, ymmärtämään sekä tulkitsemaan ih-misten havaintoja ja kokemuksia sekä ymmärtämään todellisen elämän ilmiöitä ja antamaan niille teoreettisesti mielekäs tulkin-ta (Tuomi & Sarajärvi, 2017, 73). Tämän tutkimuksen analyysi-menetelmänä on käytetty teemoittelua. Analyysi eteni siten, että litteroitu haastatteluaineisto luettiin aluksi läpi tekemättä muis-tiinpanoja. Tämän jälkeen aineisto luettiin uudelleen läpi pyr-kien löytämään haastatteluaineistosta sen olennainen sisältö ja rakentaen tämän jälkeen teemat aineistolähtöisesti. Samasta te-maattisesta sisällöstä kertovat lausumat koottiin yhteen ja nimet-tiin. Näin saatiin yleiskuva haastatteluihin liittyvistä teemoista. Poimitut teemat pohjautuvat tutkijan tulkintoihin haastateltavi-en puheesta. Kuten Hirsjärvi ja Hurme (2010, 173) toteavat, ihmiset harvemmin ilmaisevat saman asian juuri samoin sanoin,

Perusarvot: Kuvaus:Tasa-arvoisuus Jokaisella osuuskunnan jäsenellä on oikeus osallistua, saada tie-toa, tulla

kuulluksi ja vaikuttaa osuuskunnan päätöksentekoon.Demokraattisuus Osuuskunta on jäsentensä omistama ja demokraattisesti hallitsema yritys.Omatoimisuus Osuuskunnat edistävät jäsentensä kasvua ja kehitystä.Omavastuisuus Jäsenillä on vastuu osuuskunnasta ja sen elinvoimaisuudesta.Oikeudenmukaisuus Tapa, jolla osuuskunta kohtelee ja palkitsee osallistuvia jäseniään (esim. ylijäämän

palautus, rahastot, alennukset, jne.).Solidaarisuus Jäsenten velvollisuus varmistaa jäsenten oikeudenmukainen kohte-lu.

Osuuskunnalla on vastuu jäsentensä yhteisestä edusta.Eettiset arvot:

Rehellisyys Rehellinen liiketoiminta jäsenten ja ei-jäsenten kanssa.Avoimuus Osuuskunnat antavat säännöllisesti jäsenille, suurelle yleisölle ja valtiovallalle

runsaasti tietoa toiminnastaan.Yhteiskunnallinen vastuu mm. Sosiaalinen vastuu, yhteisöjen kehittäminen.Muista ihmisistä välittäminen mm. Huolenpito kanssaihmisistä

Taulukko 2. Osuustoiminnan arvot (Laurinkari 2004.).

Ylin johto Keskijohto Operatiivinen tasoY1 Johtaja

K1 Toimitusjohtaja O1 AsiakkuusasiantuntijaY2 Johtaja

K2 Hallintopäällikkö O2 AsiakasneuvojaY3 Johtaja

K3 Varatoimitusjohtaja O3 AsiakasneuvojaY4 Johtaja

K4 Viestintäpäällikkö O4 AsiakasneuvojaY5 Johtaja K5 Pankinjohtaja O5 Sijoitusneuvojayht. 5 yht. 5 yht. 5

Taulukko 3. Haastateltavien kuvaustiedot.



mutta tutkija kokoaa ne kuitenkin samaan luokkaan. Myös tässä tutkimuksessa haastateltavat ilmaisivat saman asian erilaisin pu-hein ja sanoin, jotka tutkija on tulkinnut samaan teemaan kuu-luviksi. Kuvaan teemat ja teemojen välisiä yhteyksiä oheisessa kuviossa 2 (s. 65).

”Toiminta rakentuu yhteisille arvoille” -teemassa nousee esiin arvopohja, joka teemana linkittyy vahvasti kaikkiin muihin tee-moihin. Parhaimmillaan arvopohja tuo lisäarvoa, mutta edel-lyttää myös, että henkilöstö ymmärtää arvotaustan. ”Olemme pankin kasvot” -teemassa pankin viittaa harteillaan kantaa pankin toimihenkilö, joka on paitsi ylpeästi osuuspankkilainen, saattaa myös kamppailla arvoristiriitojen pyörteessä. Pankin toimihen-kilö toimii läheisessä yhteydessä asiakkaisiin, jotka ”Luotettava pankki” -teemassa näkevät pankin luotettavana rahalaitoksena, ja joille pankin toimihenkilö viestii omalla toiminnallaan luotta-musta pankin arvopohja huomioiden. ”Murtuva maailma” -tee-man epäluottamus näyttäytyy uhkana, joka voi pahimmillaan rikkoa toimijoiden välisen luottamussuhteen. Luottamus nousi esiin jokaisessa haastattelussa tärkeänä osana pankin toimintaa. Arvot näkyvät ihmiskeskeisenä arvopohjana. Pyrkimyksenäni on kuvata ja ymmärtää näitä luottamusta koskevia teemoja kolmen eri äänen näkökulmasta: operatiivisen tason työntekijöiden, kes-kijohdon henkilöiden ja ylimmän johdon näkökulmasta.

TuloksetSeuraavissa alaluvuissa esitetään tutkimuksen päähavainnot. Li-säksi esitän joitakin otteita tutkimushaastatteluaineistosta ha-vainnollistaakseni aineiston merkitystä ja tulkintojen todenpe-räisyyttä. Esitän seuraavaksi tutkimukseen pohjautuvat teemat ja tulkintani niistä.

Toiminta rakentuu yhteisille arvoilleOsuustoiminnassa lähtökohtana on parantaa sen jäsenten talou-dellista asemaa. Samalla osuuskunnan tulee olla kannattava ja kustannustehokas kyetäkseen kilpailemaan muita toimijoita vas-taan. Tämä omalta osaltaan asettaa haasteensa toiminnalle, koska

osuuskuntamuotoisen organisaation on arvopohjansa perusteella lunastettava useita vastuullisuuteen liittyviä odotuksia. Vastuulli-seen liiketoimintaan kuuluu yrityksen elinkelpoisuudesta ja kan-nattavuudesta huolehtiminen (Lämsä, 2007; Rohweder, 2004). Tuomisen (2013) mukaan asiakasomisteisen osuuskunnan paras kilpailuetu on osuuskunnan tarkoitus ja sen taloudellisesti vas-tuullinen toteuttaminen. Vastuullisuus tun-nistettiin tässä tutki-muksessa tärkeäksi asiaksi, mikä ilmenee seuraavasta ylimmän johdon edustajan puheesta:

Sehän vastuullisuus oli alunperin, se oli tosi konkreettis-ta, koska periaatteessa kaikki jäsenet oli vastuussa ihan loppuun asti toisistaan. Ja meillä sit tämmönen yhteisvas-tuu, sekä ryhmän sisällä että myöskin vastuullisuus teke-misistä ja vastuu asiakassuhteista ja vastuu siitä toimin-taympäristöstä jne. on meille hyvin luontevaa. (Y3)

Toimintoihin syvälle juurtunut vastuullisuus lisää myös luotta-musta eri sidosryhmissä. Hyvinvoivat asiakkaat ja sidosryhmät ovat se pohja, jolle toiminta rakentuu. Taloudellinen vastuu ja oman alueen ympäristön hyvinvoinnin edistäminen ovat luonte-va osa osuustoiminnallisen organisaation vastuullista toimintaa. Alla asiakasneuvoja kuvaa omaa näkemystään vastuullisesta toi-minnasta.

…talouteen vaikuttaminen, että ollaan mukana pa-rantamassa tätä ympäröivää taloutta. (O1)

Osuuskuntien toiminta rakentuu yhteiselle arvopohjalle, joka parhaimmillaan tuottaa lisäarvoa organisaatiolle. Saksi (2013, 242) huomauttaakin, että arvoista keskustellaan finanssialan organisaatioiden johtotasolla aktiivisesti. Arvot siis ohjaavat toi-mintaa, kuten eräs haastateltu ylimmän johdon edustaja toteaa:

Arvot ovat pinnalla, niitä arvoja ei oo kyseenalaistettu missään vaiheessa, vaan enemmänkin muistutettu näis-tä arvoista ja peilattu omia tekemisiämme selvästi aiem-

Kuvio 2. Teemojen väliset yhteydet.

”Murtuva maailma – epäluottamuksen teema”

Luotettava rahalaitos. ”Luotettava pankki.”

Ylpeästi osuuspankkilainen.

”Olemme pankinkasvot”

Yhteinen arvopohja. ”Toiminta rakentuu yhteisille arvoille.”

Arvoristiriidat?

Asiakasomistajat



paa useammin siihen meidän arvopohjaan. Kysytään mo-nessa käytännön valintatilanteessa itseltämme, että onko tämä meidän arvojen mukaista vai eikö oo. (Y2)

Arvopohjan ja arvojen merkitys on tärkeää osuustoiminnalliselle organisaatiolle. OP:ssa arvojen merkitys on kasvanut ja arvoja on pyritty tuomaan yhä vahvemmin ja selkeämmin näkyviksi. Kun henkilöstö tuntee osuustoiminnan arvot, pystyy se myös paremmin edistämään omalla toiminnallaan näiden arvojen to-teutumista (Novkovic, 2013). Eräs ylimmän johdon haastateltu toteaa:

Ja niitten arvojen merkitys, siis ne arvot on edelleen samat kuin ne on ollu tähänkin asti, mikään ei ole siltä osin muut-tunu, mutta niitten arvojen merkitys on kasvanu, ne arvot on meidän keskustelussa ja päätöksenteossa paremmin läsnä nyt, kun vielä vähän aikaa sitten. Tää on auttanu meitä eh-dottomasti ikään kuin kuorimaan arvot uudelleen esille ja antamaan niille tilaa meidän valinnoissa ja tekemisissä. (Y2)

Osuuskuntia pidetään ihmiskeskeisinä organisaatioina (mm. Puusa ym., 2016). Muista ihmisistä välittäminen eettisenä ar-vona näkyi esimerkiksi keskijohtoon kuuluvan haastatellun pu-heessa:

Ihmisläheisyyskin tulee sillä tavalla ehkä mukaan, että monesti oon korostanu sitä, että kun me ollaan tämmönen kasvollinen, että tavallaan kohdataan ne asiakkaat oikeesti, niin et me osataan ne vaikeatkin asiat koitetaan asiakkaalle perustella. (K3)

Vastuu etenkin omasta lähiympäristöstä lisää paikallisten pank-kien mahdollisuuksia vaikuttaa ja kehittää esimerkiksi lähiympä-ristöään. Omistaja-asiakkaista kannetaan vastuuta ja toiminnassa korostuu hyväntahtoisuus, kuten haastateltu hallintopäällikkö asiaa kuvaa:

…jos on vaikka asiakas maksuvaikeuksissa, niin ei sitä ensimmäisenä lähetä. Pyritään miettimään ne ratka-sut, miten tästä päästään nyt sitten ylitse. (K2)

Asiakkaista kannetaan vastuuta niin myötä- kuin vastamäessä. Jäsenet ovat sekä omistajia että asiakkaita, mistä syystä asiakas-rajapinnan johtaminen korostuu (Troberg, 2014, s. 62.). Pank-kialalla esimerkiksi taloudellinen vastuu korostuu etenkin talou-dellisesti haastavina aikoina.

Olemme pankin kasvotOlemme pankin kasvot -teeman keskiössä ovat pankin asia-kasneuvojat, jotka etenkin pienellä paikkakunnalla mielletään luontevasti pankin kasvoiksi. Teemassa asiakasneuvojat nähdään yhtäältä ylpeästi osuuspankkilaisina, jotka kantavat harteillaan pankin viittaa niin työssä kuin vapaa-ajallaankin, toisaalta yksi-löinä, jotka kokevat arvoristiriitojen aiheuttamaa sisäistä kuo-huntaa. Asiakasneuvojien työssä kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovat tärkeitä luottamuksen kehityksen kannalta, kuten eräs haas-tateltu asiakasneuvoja alla kertoo:

…pystyy niinku kohtaamaan ihmisen toisen-ki kerran, ku on tavannu, et se, kaikessahan pe-rustuu rehellisyyteen ja selkeyteen. (O2)

Kun organisaation arvomaailma vastaa työntekijän omaa arvo-maailmaa on asiakkaiden kohtaaminen helppoa. Luottamuksen rakentamiselle maine ja ensimmäinen kohtaaminen ovat tärkeitä

(esim. Blomqvist, 1997), mutta on hyvä muistaa, että maine pe-rustuu luottamuksen kohteen aiempaan toimintaan ja toimin-nasta liikkuviin huhuihin (Ilmonen & Jokinen, 2002). Virallisis-sa asiakaskohtaamisissa on tärkeää osoittaa olevansa luotettava, mutta asiakasneuvojat kantavat pankin viittaa harteillaan myös vapaa-ajallaan, kuten haastateltu asiakasneuvoja kertoo.

Ja just tämmösellä pienellä paikkakunnalla, nii ei tääl-lä tosiaan niinku hölistä ihmisten asioista. Tää ois ai-van valtaisa juorupesä, siis mikä hirmu, niinku tämä Seiska-lehti ynnä muut tämmöset. [naurua] Et ei todel-laan, nii siitä on pidetty ja pidettävä kiinni. (O2)

Teemassa pankkitoimihenkilöiden asiakasomistajista huolehti-minen ei rajoitu pelkästään konttoreissa tapahtuvaan toimintaan. Pankin toimihenkilöt ovat omistautuneita työlleen ja huoleh-tivat asiakkaasta myös vapaa-ajallaan. Jos joku haluaa, että hä-neen luotetaan, tulee hänen olla luottamuksen arvoinen (Laine, 2008). Teemassa korostuu vahvasti vastuu asiakkaista ja erittäin vahva luottamuksellisuuden korostuminen, mikä heijastuu myös seuraavasta operatiivisen tason henkilön luonnehdinnasta:

[…] se pitää ansaita tavallaan joka päivä sekin luottamus ja se on oikeestaan kun ihmiset koko omaisuutensa periaatteessa luottaa jonkun ihmisten hoitoon, niin käytännössähän, pe-riaatteessa ei ne ihan henkeensä luota, mut lähes kaiken muun, niin sen henki on sit taas tuolla lääkäreissä ja sairaanhoitajis-sa, mutta kaikki muu on tavallaan meidän hoidossa. (O2)

Blomqvist (1997, 283) huomauttaa, että luottamuksen rakenta-minen on hidasta, se on helppo rikkoa ja luottamuksen menetys on vaikea paikata. Asiakassuhteessa luottamus ei synny auto-maattisesti vaan sen eteen on tehtävä töitä. Asiakassuhdetta on vaalittava ja ylläpidettävä yhteisissä tapaamisissa, puhelinkeskus-teluissa ja muissa yhteyksissä. Teemassa korostuu vahva ymmär-rys siitä, kuinka tärkeän asian äärellä ollaan, kun ihmiset luot-tavat omaisuutensa pankin ja sen henkilöstön hoitoon, ja miten tärkeää tätä suhdetta on vaalia ja arvostaa. Osuustoiminnallinen arvopohja sisältää nimenomaan asiakkaiden hyväksi toimimi-sen, mikä näkyy vahvasti myös pankkitoimihenkilöiden työssä. Luottamuksen syntymisessä asiakkaiden suuntaan on tärkeää olla läsnä tilanteessa, jotta kohtaamisesta tulee luonteva, kuten haas-tateltu hallintopäällikkö asian kuvaa:

…kyl mä näkisin, että se ei oo vaan mekaaninen. Eikä se välttämättä oo sitäkää, että sä jaat itsestäs, vaan se per-soona on mukana siinä. Et sulla ei oo valmiit myyntinuo-tit, vaik näitä puhelinmyyjiä kun soittaa, ja sit kun ne ei ees kuuntele sitä, kun sanoo, että mä en halua. (K2)

Luottamussuhde pitää rakentaa ja rakentaminen voi kestää kauan (Blomqvist, 1997). Etenkin pienellä paikkakunnalla korostuu se, kuinka pankkitoimihenkilöt ovat ikään kuin pankin kasvot myös työn ulkopuolella. Asiakkaan kokema luottamuksen ilmapiiri heijastuu esimerkiksi suhdepääomaan. Pankkitoimihenkilöt pi-tivät erityisen merkityksellisinä asiakkaiden kohtaamista siten, että palveluita ei tuputeta, vaan pyritään heidän kanssaan löy-tämään kullekin asiakkaalle sopivin ratkaisu. Luottamus näkyy näin myös käyttäytymisessä. Osuuspankkilaisuudesta tunnetaan ylpeyttä, mutta omien arvojen vastainen toiminta tuntuu hanka-lalta, kuten alla olevasta asiakasneuvojan kommentista käy ilmi:

…et ensin on se esittelykieltäytyminen ja sitten, että pittää kääntää se asiakas sitten kuitenkin tämän tuot-teen tavallaan ottamaan se tuote. No, se oli jo minulle



omia arvoja vastaan semmonen myynnillisyys. (O1)

Vaikka osuustoiminnallisuudessa lähtökohtana ei ole voittojen maksimointi pitää sen huomioida kilpailuympäristön mukanaan tuomat liiketaloudelliset lähtökohdat. Näin ollen myös OP:n on huolehdittava toiminnan kustannustehokkuudesta ja riittävästä kannattavuudesta.

Luotettava pankkiPankit rahalaitoksina nähdään yleisesti ottaen luotettavina, mutta toisaalta niille luottamuksen menetys voi olla erityisen kohtalo-kasta. Luotettava pankki -teemassa rakentuu kuva luotettavasta ja vastuullisesta pankista, jolle asiakkaat ovat toiminnan tärkein voimavara. Tässä teemassa pankki näyttäytyy asiakasomistajien-sa luottamuksen arvoisena toimijana, joiden edun ajaminen on koko organisaation tehtävä. Pankkien toimihenkilöt viestivät omalla toiminnallaan luottamusta, jossa korostuvat kohdeorga-nisaation osuustoiminnalliset arvot: vastuullisuus, ihmislähei-syys ja yhdessä menestyminen. Keskiössä ovat asiakkaat, joiden etu on kaiken toiminnan lähtökohtana. Heistä pidetään huolta ja välitetään, kuten muuan keskijohdon edustaja kertoo:

[…] mut ihan keskeisin on asiakas. Elikkä asiakkaaseen on luotettava, pystytään olemaan ja pidetään siitä huolta. (K3)

Puheessa piirtyy kuva pankista, joka luottaa asiakkaaseen, ja joka on toisaalta myös asiakkaan luottamuksen arvoinen kumppani. Asiakasomistaja voi luottaa siihen, että pankki huolehtii rahaan ja talouteen liittyvät asiat luotettavalla tavalla. Tämä linkittyy suo-raan ryhmän perustehtävään: edistää asiakasomistajien, asiak-kaiden ja toimintaympäristön kestävää taloudellista menestystä ja hyvinvointia sekä turvallisuutta (OP Ryhmä, 2020). Yksilön näkökulmasta osuuskunnan omistajuudessa on kyse sijoittami-sen sijaan hänen tarvitsemiensa palveluiden hankkimisesta (ks. Borgen, 2004). Kaksi haastateltua asiakasneuvojaa kuvaavat asi-akkaiden luottamusta pankkiin seuraavalla tavalla:

…osuuspankkilla on kuitenkin asiakkaisiin nähden hyvä luotto ja luottamus, että pankki kyllä hoitaa. Näin ku-vittelisin kyllä, että luottamus toimii. (O5)

Se on ihan, se on yks, numero yks oikeestaan. Se on perusarvois-ta perusarvoin, että pysytään niin läpinäkyvästi toimimaan, että ei tule siitä sanomista. Ja kyllä minusta, minä oikeestaan voisin sitä niinku hämmästellä just, että mitenkä meidän asiakkaat niinku luottaa meihin, et se on hirmu hieno asia. Se on tosi hieno juttu, ja kyllä me on silleesti tietysti pyrittyki toimimaan. (O2)

Teemassa korostuu vahva usko asiakkaiden luottamukseen pank-kia kohtaan. Asiakasneuvoja kokee ylpeyttä siitä, että omistaja-asiakkaat pitävät pankkia luotettavana. Toiminnan läpinäkyvyys lisää luottamusta (ks. Malkamäki, 2017). Puheessa korostuu myös yhteisöllisyys ja me-henki, kuten alla olevasta ylimmän johdon sitaatista ilmenee:

…se yliajan menevä ydin, missio, se lähtee siellä yh-dessä menestyminen asiakkaan kanssa. (Y3)

Yhdessä menestyminen asiakkaan kanssa mahdollistaa samalla asiakkaan varallisuuden kasvun ja toisaalta OP Ryhmän markki-naosuuden kasvun. Pankki tavoittelee kasvua yhdessä asiakkaan kanssa: asiakkaan menestys tarkoittaa sitä, että myös pankki me-nestyy.

Ylimmän johdon puheessa on kuitenkin aistittavissa myös

näkemysten erilaisuutta pääkonttorin ja pankkien suhtau-tumisessa toiminnan ja ajattelutavan suuntaamisessa. Tämä ilme-nee esimerkiksi alla olevasta otteesta erään haastatellun johtajan puheessa:

[…] ja sitten, mitä me nyt puhutaan entistä enemmän, ja mitä meidän täytyy jatkossa puhua entistä enemmän, että me nimen-omaan tehdään niiden asiakasomistajien edun näkökulmasta niitä asioita. Että se yksittäinen Osuuspankkikin alkaa paljon enemmän miettiä niitä asioita sen asiakasomistajan näkökulmasta. Nyt me mietitään niitä liian usein sen Osuuspankin näkökulmasta. (Y4)

Luotettava pankki -teemassa ollaan epäileväisiä yhtenäisestä lin-jasta suhteessa ajattelutapaan. OP:n toimintaa ohjaa ensisijaisesti asiakkaan etu. Teemassa ollaan siten osin epävarmoja siitä, to-teutuuko osuuspankeissa asiakasomistajien näkökulma ryhmän linjan mukaisesti. Teema toistaa osittain perinteistä näkemystä, jossa luottamus lisää luottamusta (vrt. Blomqvist, 1997). Kun omistaja-asiakas luottaa pankkiin ja toisaalta myös itse käyttäy-tyy luottavaisesti myös pankki kunnioittaa asiakkaan luottamus-ta, mikä puolestaan johtaa molemminpuoliseen luottamukseen. Luotettava pankki on asiakasomistajien etua tavoitteleva yhdessä tekemisen ja yhteistä etua ajava toimija.

”Murtuva maailma” -epäluottamuksen teemaEpäluottamus johtaa helposti luottamuksen rapautumiseen, mil-lä saattaa olla kauaskantoisia vaikutuksia. Pahimmillaan se tuho-aa luottamussuhteen. Luottamuksen rapautumista koskevassa puheessa tarkastellaan luottamuksen menettämistä ja epäluot-tamusta. Epäluottamus, samoin kuin luottamus, muotoutuu ih-misten välisessä vuorovaikutuksessa. Kun luottamus on rikkou-tunut, on se usein vaikea korjata. Luottamus voidaan menettää nopeasti. Luottamus tunnistetaan helpoiten arjessa silloin, kun se menetetään tai se puuttuu. (Savolainen, 2016, 23–24.) Pu-heessa nousi esiin se, miten esimiehen tulisi osoittaa toiminnal-laan, että luottaa työntekijöihinsä, näiden tekemiin päätöksiin ja toimintaan. Haastateltu sijoitusneuvoja kuvaa tehtävien jakoa seuraavasti:

No kyllähän tuolta esimieheltä tulee sitä, että pitäs se ja se hoitaa, vaikka välillä tuntuu, että no eihän tää nyt kuu-lu ees tavallaan minun tehtäviin. Ja sitä kyllä huomaa, että joskus tuntuu, että esimiehet sälyttää vähän niinku omia tehtäviäänki, että en tiedä onks se sitten luottamusta vai mitä, mutta sellasta välillä tuntuu tapahtuvan. (O5)

Selkeästi ilmaistut vastuun/tehtävienjaot lisäävät luottamusta esimiestä ja organisaatiota kohtaan. Vastaavasti epäselvyys työ-tehtävistä ja vastuun rajoista voivat heikentää luottamusta. Luot-tamuksessa on kuitenkin pitkälti kyse avoimuudesta, reiluudesta ja rehellisyyden odotuksista toista kohtaan (Savolainen, 2016, 25) kuten ylimmän ryhmäjohdon edustaja seuraavassa pohtii:

…jos yritän vaivihkaa viedä jotain asiaa läpi, joka sitten ykskaks nouseekin pintaan, että se olikin jotain muuta kuin mitä oli kerrottu, niin siitä voi luottamus rapautua. Hyvin avoimesti pitää kertoa ne asiat ja tavoitteet, mitä meillä on. Ja silti aina välillä Osuuspankit miettii, että meillä on joku piiloagenda. (Y4)

Toiminnan läpinäkyvyys on sellaista arvojen mukaista toimintaa, jonka voidaan nähdä lisäävän luottamusta. Läpinäkyvät viestintä- ja vuorovaikutuskanavat ovat tärkeitä luottamusdynamiikkaan vaikuttavia seikkoja (ks. Malkamäki, 2017). Haastatteluissa lä-pinäkyvyys korostui puheissa esimerkiksi siinä, miten päätökset



pitää voida nostaa yhteiseen tarkasteluun. Myös yhteiset säännöt nousivat tässä yhteydessä useassa puheessa esiin. Yhteisiä sääntö-jä voidaankin pitää luottamuksen rakentamisen peruselement-teinä.

…sen [luottamuksen] korjaaminen on semmonen taiteen laji tai sen uudelleen rakentaminen, se on tosi paljon vaikeempaa sitten, kun sen kerran menettää, rakentaa, niinku missään tahansa suhteessa, että se pitää aina uudestaan sitten rakentaa, eikä se välttämättä oo koskaan ennää samanlainen, et epäilys jää. (O1)

Kun työyhteisössä vallitsee luottamus, on työntekijöillä myös mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä. Vuorovaikutuksella on merkitys luottamuksen rakentumisessa, kun esimerkiksi hanka-listakin asioista voidaan puhua. Haastatteluissa vuorovaikutuk-sen merkitys nousi esiin esimerkiksi tilanteissa, joissa on tehty virhe, jonka korjaaminen aloitetaan keskustelemalla asiat auki osapuolten kesken.

Luottamusta on ylläpidettävä sidosryhmiin, kuten viranomai-siin päin. Luottamus rakentuu ketjuina, ja jos ketju jostakin koh-taa katkeaa, saattaa luottamus saada isonkin kolauksen. Luotta-muksellisista sidosryhmäsuhteista on organisaatiolle hyötyä sillä ne luovat parhaimmillaan kilpailuetua (Boleslaw, 2009, 462.). Eräs keskijohdon henkilö totesi asiasta seuraavasti:

…ja sitten totta kai on valvovat viranomaiset, kaikki mitä siihen kuuluu, ne on entistä tärkeempiä, että myöskin niiden silmissä pitää olla luotettava. Että omilla toimenpiteillään saa pankista hyvin epäluotettavan kuvan. Koska muuten jos ne rapistaa… Tai itse rapistaa luottamuksen niihin päin, niin äkkiä rapistaa sen myöskin asiakkaisiin päin sitten.” (K3)

Yhteenveto teemoista ja niihin liittyvistä arvoistaSeuraavassa esitämme lyhyen yhteenvedon tutkimuksemme tu-losteemoista ja niihin linkittyvistä arvoista. Toiminta rakentuu yhteisille arvoille -teemasta tunnistetaan se, miten osuuspankit rakentuvat ihmisläheiselle arvopohjalle. Ihmisläheisyys, yhdessä menestyminen ja vastuullisuus nousivat haastatteluissa vahvasti esiin luottamuksen rakentumisen perustana.

Olemme pankin kasvot -teemassa korostuu asiakasneuvojien merkitys luottamuksen rakentumisessa asiakkaiden suuntaan. Osuuskunnille henkilöstö on erityisen merkittävä sidosryhmä, koska osuuskuntaan palkatut henkilöt ohjaavat osuuskunnan päivittäistä toimintaa sen jäsenten puolesta (Novkovic, 2013). Osuuspankeissa pankkineuvojat toimivat jäsenten kanssa asiakas-rajapinnassa. Siten henkilöstön tehtävänä on oman toimintansa myötä toimia myös OP:n arvojen edistäjänä. Tässä yhteydessä huomataan arvojen tasapainon tärkeys: jos organisaation arvot eivät vastaa omaa arvomaailmaa, syntyy arvoristiriitoja. Tässä teemassa korostuvat vastuullisuuden ja hyväntahtoisuuden arvot luottamuksen rakentumiselle tärkeinä tekijöinä. Luotettava pankki -teemassa korostuu puolestaan pankin vastuullisuus asi-akkaan silmissä. Rehellisyys ja avoimuus korostuvat läpinäkyvyy-tenä asiakkaaseen päin toimimisessa luottamuksen rakentumisen perustana.

Murtuva maailma -teemassa puolestaan korostu huoli luot-tamuksen menettämisestä, joka etenkin pankkimaailmassa voi olla kohtalokasta, kun tarkastellaan luottamusta sidosryhmien suuntaan. Toisaalta luottamus työyhteisössä voi yhtälailla mur-tua ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Teemaan kietoutuvat vahvasti osuustoiminnan eettiset arvot: rehellisyys ja avoimuus joiden merkitys selvästi tunnistetaan ja niistä kannetaan aktiivi-sesti huolta.

JohtopäätöksetSeuraavaksi tarkastelen tutkimuksen päähavaintojen yhteyttä teoriaan ja esitän tutkimuksen johtopäätökset. Tässä tutkimuk-sessa tutkittiin luottamuksen rakentumisen ja arvojen suhdetta osuustoiminnallisessa pankkiorganisaatiossa. Tutkimusdatana olivat OP:ssa tehdyt haastattelut, joita analysoitiin teemoittelun avulla, ja joita peilattiin aiempaan tutkimukseen.

Ensimmäinen tutkimuskysymys käsitteli sitä, miten luottamus rakentuu, ja miten sitä ylläpidetään osuuspankkitoiminnassa. Yhtiömuotona osuustoiminnallisuus asettaa omat reunaehdot luottamuksen rakentumiselle. Osuustoiminnallisessa organisaa-tiossa korostuu muita yhtiömuotoja vahvemmin jäsenten talo-udellisen aseman parantaminen. Liiketoimintaan liittyy muita yhtiömuotoja kiinteämmin asiakasomistajien intressien tyydyt-täminen, mikä OP:ssa näkyy asiakasomistajuuden ja keskittämi-sen tuomien etujen korostamisena. Luottamus rakentuu hyvin pitkälti kommunikoinnin ja toiminnan kautta.

Tämän tutkimuksen mukaan vuorovaikutuksella on suuri merkitys luottamuksen rakentumisessa. Tämä on linjassa myös aiemman luottamustutkimuksen kanssa (esim. Savolainen, 2011). Luottamussuhde ei muodostu hetkessä vaan sen rakenta-minen vaatii aikaa ja yhteistyötä. Luottamusta tarvitaan kaikissa organisaation toiminnoissa, joissa toimijoiden välinen yhteistyö on tärkeää (Malkamäki, 2017; Laine, 2008). Luottamuksella on mittava merkitys pankkitoimialalla, missä ihmiset luottavat omaisuutensa pankin käsiin. Akateemisessa tutkimuksessa on todettu luottamuksen olevan tärkeä niin yhteisöjen kuin yksilöi-denkin elämässä (esim. Ilmonen & Jokinen, 2002). Myös tässä tutkimuksessa luottamus ja sen merkitys nousi esiin useiden eri toimijoiden välillä, kuten pankin ja asiakkaan, esimiehen ja toi-mihenkilön sekä ryhmän sisäisenä luottamuksena.

Esimiehellä ja johdolla on erittäin suuri merkitys luottamuk-sen rakentumisessa. Luottamusta voidaan vahvistaa kiinnittä-mällä huomiota vuorovaikutukseen ja viestintään. Kun pankin työntekijät kokevat, että heihin luotetaan ja toisaalta he luottavat esimieheen ja johtoon, heijastuu tämä myös asiakkaisiin päin. Taustalla vaikuttavat osuustoiminnalliset arvot, jotka ollessaan yhteneväiset henkilön omiin arvoihin omalta osaltaan rakentavat luottamuksen ilmapiiriä. Esitän, että luottamuksen rakentumi-sessa osuuspankkitoiminnassa arvot rehellinen ja avoin toiminta, muiden arvojen ohella, vahvistavat luottamusta eri toimijoiden välillä. Myös aiemmissa tarkasteluissa on tun-nistettu luotta-muksen rakentumisen ja ylläpidon edellyttävän vuorovaikutusta (esim. Savolainen, 2011).

Toisena tutkimuskysymyksenä oli, millaisia näkemyksiä osuuspankin eri toimijoilla on luottamuksesta arvokontekstissa. Osuustoiminnalliset arvot ovat vahvasti läsnä pankkien toimin-nassa ja kyseiset arvot myös näyttäytyvät pankin toimihenkilöi-den jokapäiväisessä työssä. Jotkut tehtävät kuitenkin aiheutta-vat ristiriitaa yksilön oman arvomaailman suhteen, mikä hyvin pitkälti liittyy myyntityöhön. Ristiriita voi kummuta koetusta tarpeesta myydä pankkituotteiden ”pakottamalla” tai manipu-loimalla asiakasta. Tällainen toiminta luo epäluottamusta, joka vaarantaa kestävien asiakassuhteiden ylläpidon. Luottamus on bisnessarvo, jota ilman ei synnyt tulosta ja se saattaa johtaa tuot-teiden välillä pakonomaiseen tarjoamiseen asiakkaille. Luotta-mus koetaan elinehdoksi pankkitoimialalla. Ilman luottamusta ei ole myöskään toimivaa asiakassuhdetta. Rehellisyys, avoimuus ja muista ihmisistä välittäminen näyttäytyvät keskeisinä arvoina asiakasrajapinnassa toimivien arjessa luottamukseen liittyen.

Haastatteluiden perusteella voidaan todeta, että OP:ssa arvot ovat pohjana toiminnalle. Eettiset arvot nousivat vahvasti esiin. Etenkin rehellisyys ja avoimuus näkyivät puheissa esimerkiksi



toi-minnan läpinäkyvyytenä. Rehellisyyttä voidaan pitää tär-keänä arvona osuuspankeille, koska se rakentaa luottamusta jäsenten, henkilöstön, johdon sekä ympäröivän yhteiskunnan välille. Pankkien aito kiinnostus alueensa ja omistajajäsentensä hyvinvoinnista ovat omiaan synnyttämään luottamusta pankin ja sen jäsenten välille. Pankeille tärkeää on ihmiskeskeisyys, joka korostui haastatteluissa erittäin vahvasti.

Schwartzin arvotyyppien osalta tunnistettavia arvotyyppejä olivat valta, hyväntahtoisuus, yhdenmukaisuus ja universalismi. Valta näkyy paitsi pankkien määräävässä asemassa esimerkiksi lainojen myöntämisen suhteen, mutta myös OP:n sisällä pää-tösvaltana. Toisaalta hyväntahtoisuuden ja vallan arvotyypit kul-kevat myös käsikädessä: haastatteluissa nousi esiin vastuullisuus esimerkiksi lainojen myöntämisen suhteen. Ylipäänsä hyväntah-toisuus, sisältäen avuliaisuuden, rehellisyyden ja vastuullisuuden arvot, korostui etenkin operatiivisen tason haastatteluissa suh-teessa luottamuksen rakentumiseen ja ylläpitoon.

Verrattaessa empiirisiä löydöksiä teoriaan, voidaan todeta, että pankkitoimialalla osuustoimintakontekstissa luottamuksen syntyyn vaikuttava peruspilari on vuorovaikutus. Avoin ja läpi-näkyvä vuorovaikutus ja viestintä lisäävät luottamusta. Luotta-mus vaikuttaa pankkitoimialalla erityisen vahvasti organisaation menestykseen.

Teemat kamppailevat keskenään ja ovat osin ristiriitaisia. Tämä ilmenee aineistossa siinä, kuinka vahvasti puhutaan luot-tamuksesta niin organisaation sisällä kuin asiakkaan ja organisaa-tion välillä. Etenkin asiakasneuvojien puheessa korostuu hyvin vahvasti luottamussuhde asiakkaaseen ja toiminnan asiakasläh-töisyys. Samaan aikaan johtotaso pohtii sitä, kuinka yksittäi-set osuuspankit ajattelevat asioita liikaa pankin näkökulmasta, vaikka asiakasneuvojien puheissa näkökulmana on asiakasomis-taja, josta kannetaan vastuuta, ja jolle pyritään löytämään parhaat mahdolliset ratkaisut.

Tutkimukseni perusteella voin todeta, että epäluottamus voi olla pankkien kohdalla erityisen kohtalokasta. Mediassa on aika ajoin käyty keskustelua pankkien kasvottomuudesta ja ahne-udesta. Kilpailun kiristyessä erilaisia lisäpalveluita tarjotaan asiakkaille välillä jopa melko aggressiivisiksi koetuin keinoin.

Mikäli toiminta sotii palvelua tarjoavan yksilön omia arvoja vastaan, ollaan ristiriitaisessa tilanteessa. Tämä saattaa aiheuttaa hetkellisesti epävarmuutta omaan työhön. Epäluottamusta syn-tyy, mikäli toiminnan koetaan olevan ristiriidassa organisaation arvojen kanssa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että osuustoiminnallisessa pankkiorganisaatiossa palveluiden myy-misen kulttuuri on yhtäältä kilpailutilanteen ja liiketoiminnan realiteettien sanelemaa, toisaalta myös asiakasta lähellä ole-mista heijasteleva piirre, joka tähtää asiakaskunnan taloudellisen hyvinvoinnin parantamiseen osuuskunnan perusperiaatteiden mukaisesti.

Koska osuustoiminnallisuudessa korostuu vahvasti asiakkaan edun ajaminen, ja osuuspankeilla on pitkä perinne, jossa toi-minnassa korostuu hyvin vahvasti paikallisuus ja yhteistyö, ovat pankit luontevasti osana yhteisöä. Lähes aina osuuspankeissa pal-veluntarjoajalla eli tuotteen tai palvelun myyjällä on myös ”kas-vot”, vaikka yhä enemmän palveluita tarjotaan myös digitaalisissa kanavissa. Tutkimuksesta kuitenkin nousi vahvasti esiin se, että pitkiä asiakassuhteita arvostetaan ja toimintaa halutaan ylläpitää selkä suorassa. Pankkitoimihenkilöiden osalta voidaan todeta lisäksi, että varsinkin pienillä paikkakunnilla heidät tunnetaan ja tiedetään, joten he antavat kasvot pankil-le sanan varsinaisessa merkityksessä. Näin ollen epäluottamus näkyisi nopeasti asiak-kaiden silmissä myös muussa toiminnassa työn ulkopuolella.

Tutkimukseni antaa viitteitä siitä, miten luottamus ilmenee pankkiliiketoiminnassa osuustoimintakontekstissa. Asiakasraja-pinnassa työskentelevien osalta toiminnassa tärkeää on omien ja organisaation arvojen yhteneväisyys. Luottamusta rakentaa vahva arvopohja ja arvojen mukainen toiminta, avoin viestintä ja vuorovaikutus sekä oikeudenmukaisuus ja selkeät toimintamal-lit. Osuustoiminnan arvot ja periaatteet ovat tärkeä tekijä luot-tamuksen rakentumisessa ja ylläpidossa. Taloudellinen vastuu ja omasta ympäristöstä huolehtiminen tekevät pankit näkyviksi paikallisiksi toimijoiksi, mikä myös sitoo ne vahvasti lähiympä-ristöön. Paikallisuutta onkin perinteisesti pidetty osuuspankkien kilpailuetuna. Yhtenä jatkotutkimuksen aiheena ehdotankin, että tarkasteltaisiin sitä, miten palveluiden digitalisoituminen vaikuttaa tähän osuustoiminta-aspektiin.

LähteetAxelrod, R. (1984). The Evolution of Cooperation. New York:

Basic Books. Atkinson, S. & Butcher, D. (2003). "Trust in Managerial

Relationships", Journal of Managerial Psychology, Vol. 18, No. 4, pp. 282–304.

Aulakh, P., Kotabe, M. & Sahay, A. (1997). Trust and performance in cross-border marketing partnerships. Teoksessa Beamish, Paul and Killing, Peter (toim.), Cooperative Strategies: North American Perspectives. San Francisco: New Lexington Press, 163–196.

Bateson, P. (1988). The Biological Evolution of Cooperation and Trust. Teoksessa Gamdetta, Diego (toim.), Trust: Making and Breaking Cooperative Relations. New York: Basil Blackwell, 14–30.

Blomqvist, K. (1997). "The Many Faces of Trust", Scandinavian Journal of Management, Vol. 13, No. 3, pp. 271–286.

Boleslaw, R. (2009). "Ethical context of the participative leadership model: taking people into account", Corporate governance Vol. 9, No. 4, pp. 461-472.

Borgen, S. (2001) "Identification as a trust-generating mechanism in co-operatives", Annals of Public and Co-operative Economics, Vol. 72, No. 2, pp. 209-228.

Chang, E., Thomson, P., Dillon, T. & Hussain, F. (2003). The Fuzzy and Dynamic Nature of Trust. Teoksessa Katsikas, S., López, J. & Pernul, G. (toim.), TrustBus. Berlin: Springer-Verlag.

Colquitt, J., Scott, B. & LePine, J. (2007). "Trust, trustworthiness, and trust propensity: A meta-analytic test of their unique relationship with risk taking and job performance", Journal of Applied Psychology, Vol. 92, No. 4, pp. 909–927.

Dirks, K. T. & Ferrin, D. (2002). "Trust in leadership: Meta-analytic findings and implications for research and practice", Journal of Applied Psychology, Vol. 87, pp. 611-628.

Dirks, K. & Skarlicki, D. (2004). Trust in Leaders: Existing Research and Emerging Issues. Teoksessa Cook, K. & Kramer, R. (toim.), Trust and Distrust in Organizations: Dilemmas and Approaches. New York: Russell Sage Foundation, 19–40.

Eriksson, P. & Kovalainen, A. (2014). Qualitative Methods in Business Research. 2. painos. London: SAGE Publications Ltd.

Eskola, J. & Suoranta, J. (1998). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Jyväskylä: Vastapaino.

Forcadell, F. (2005). "Democracy, Cooperation and Business



Success: The Case of Mondragón Corporación Cooperativa", Journal of Business Ethics, Vol. 56, No. 3, pp. 255–274.

Fukuyama, F. (1995). Trust: The Social Virtues and the Creation of Prosperity. New York: The Free Press.

Fulmer, A. & Gelfand, M. (2012). "At What Level (and in Whom) We Trust: Trust Across Multiple Organizational Levels", Journal of Management, Vol. 38, No. 4, pp. 1167–1230.

Harding, S., Phillips, D. & Fogarty, M. (1986). Contrasting Values in Western Europe. Unity, Diversity & Change. Studies in the Contemporary Values of Modern Society. London: Macmillan.

Hirsjärvi, S. & Hurme, H. (2010). Tutkimushaastattelu – Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Tallinna: Gaudeamus Helsinki University Press Oy Yliopistokustannus.

Holger, B. (1986). "The co-operative association as a business enterprise: a study in the economics of transactions", Journal of Institutional and Theoretical Economics, Vol. 142, pp. 310-339.

Häkkinen, S. (2012). Towards a trust-based model of leadership within the leader-member exchange theory framework: A qualitative study of leaders' trustworthiness in the SME context. Väitöskirja. Joensuu. Itä-Suomen yliopisto.

Ikonen, M. (2015). Esimies-alaissuhteen luottamus vuorovaikutuksessa rakentuvana ilmiönä. Prologi – puheviestinnän vuosikirja 2015.

Illies, Jody J. ja Reiter-Palmon, Roni. (2008). "Responding destructively in leadership situations: The role of personal values and problem construction", Journal of Business Ethics, Vol. 82, No. 1, pp. 251-272.

Ilmonen, K. & Jokinen, K. (2002). Luottamus modernissa maailmassa. SoPhi60. Jyväskylä: Kopijyvä.

Jones, G. & George, J. (1998) "The Experience and Evolution of Trust: Implications for Coopera-tion and Teamwork", Academy of Management Review, Vol. 23, No. 3, pp. 531–546.

Jussila, I. (2007). Omistajuus asiakasomisteisissa osuuskunnissa. Acta Universitatis Lappeenranta-ensis 271. Lappeenranta: Lappeenrannan teknillinen yliopisto.

Jussila, I., Byrne, N. & Tuominen, H. (2012). "Affective Commitment in Co-operative Organizations: What Makes Members Want to Stay?" International Business Research Vol. 5, No. 10, pp. 1-10.

Juuti, P. (2016). Johtamisen kehittäminen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Juutinen, H., Stenström, Å. & Vuori, R. (2002). Tehokas omistajahallinto – Osuuskunnan hallintohenkilön käsikirja. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Kallio, J. (2002). Pienyrityksen kehittymisen tiet. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Kalliomaa, S. & Kettunen, S. (2010). Luottamus esimiestyössä. Helsinki: WSOYPro.

Kansainvälinen Osuustoimintaliitto ICA (1995). Osuustoiminnan periaatteet 2000-luvulle. Helsinki: Osuustoiminnan neuvottelukunta.

Laine, N. (2008). Trust in Superior-Subordinate Relationships. An empirical study in the context of learning. Tampere: University of Tampere.

Laurinkari, J. (2004). Osuustoiminta: Utopiasta kansainvälisen yrittämisen muodoksi. Kuopio: Suomen Graafiset Palvelut Oy.

Lämsä, A-M. (2007) Yrityksen vastuullisuus – Mitä ja miksi? Teoksessa Vauhkonen, P. (toim.) Liiketoiminnan vastuullisuus – Minkä väristä se on? Oitmäki: Johtamistaidon opisto, 42–51.

Malkamäki, K. (2017). Luottamuksen kehittyminen ja

johtamisjärjestelmää koskeva muutos. Jy-väskylä: Grano Oy.Malkamäki, K., Ikonen, M. & Savolainen, T. (2019). "Luottamus

johtamisjärjestelmän uudistamisessa Narratiivinen tapaustutkimus ei-henkilöityvän luottamuksen kehittymisestä vähittäiskaupan ketjuorganisaatiossa", Hallinnon tutkimus, Vol. 1, pp. 50–64.

Manka, M-L., Kaikkonen, M-L. & Nuutinen, S. (2007). Hyvinvointia työyhteisöön – Eväitä kehittämistyön avuksi. Tampere: Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos.

Mayer, R., Davis, J. & Schoorman, D. (1995). "An Integrative Model of Organizational Trust", Academy of Management Review, Vol. 20, No. 3, pp. 709–734.

Meglino, B. & Ravlin, E. (1998). "Individual values in organizations: Concepts, Controversies and Research", Journal of Management, Vol. 24, No. 3, pp. 351–389.

Mooney, P. & Gray, T. (2002). Cooperative conversion and restructuring in theory and practice. Washington, DC: Department of Agriculture, Rural Business-Cooperative Service, RBS Re-search Report 185.

Novkovic, S. (2006). "Co-operative Business: the role of co-operative principles and values", Journal of Co-operative Studies, Vol. 39, No. 1, pp. 5–16.

Novkovic , S. (2013). "Reflections on the International Symposium of Co-operative Governance", Journal of Co-operative Organization and Management, Vol. 1, No. 2, pp. 93–95.

Nurmio, A. & Turkki, T. (2010). Elinvoimainen Suomi. Helsinki: Sitra.

Näsi, S. (2013). Osuustoiminnan asema maailman osuustoiminnallisimman maan kauppatieteissä. Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu 194, 83–92.

OP Ryhmä (2020). OP Ryhmän verkkosivut. Haettu sivulta www.op.fi 23.8.2020

Puusa, A. & Toivanen, U. (2006). "Organizational Identity and Trust", EJBO - Electronic Journal of Business Ethics and Organization Studies, Vol. 11, No. 2.

Puusa, A. & Hokkila, K. (2015). Self-employment in a worker co-operative: Finding a balance between individual and community needs.

Puusa, A., Hokkila, K. & Varis, A. (2016). "Individuality vs. communality – A new dual role of co-operatives? Journal of co-operative organization and management", Vol. 4, No. 1, pp. 22–30.

Puusa, A. (2020). Osuustoimintakurssilta ymmärrystä osuustoiminnan arvopohjasta ja tulevaisuudesta. Itä-Suomen yliopiston verkkosivut. Haettu sivulta https://www.uef.fi/fi/artikkeli/osuustoimintakurssilta-ymmarrysta-osuustoiminnan-arvopohjasta-ja-tulevaisuudesta 23.6.2021.

Pöyhönen, S. (2011). Omistaja-oikeudet ja omistaja-arvo osuuskunnissa. Väitöskirja. Aalto Uni-versity School of Business.

Saksi, J. 2013. Johtajat toimialamurroksen keskiössä. Suomalaisen finanssialan ylimmän johdon selontekoja johtajuudesta. Väitöskirja. Jyväskylä Studies in Business and Economics 135.

Savolainen, T. (2011). Luottamusjohtajuus inhimillisen pääoman uudistamisessa. Teoksessa Puusa, Anu & Reijonen, Helen (Toim.) Aineeton pääoma organisaation voimavarana (s. 117–141), Kuopio: UNIpress.

Savolainen, T. (2013). Luottamusjohtajuus esimiehen voimavarana, taitona ja haasteena digiajassa. Logistiikan johtamisen tulevaisuuden haasteet, 6–31.

Savolainen, T. (2016). "Luottamus - digijohtamisen voimavara ja taitohaaste", Ratkes: ratkaisu- ja voimavarakeskeisen kulttuurin lehti, Vol. 10, No. 1, pp. 23–30.



Savolainen, T., Ikonen, M. & Nurmenniemi, H. (2019). "Trust and Resilience Supporting the Entre-preneurial Process of Becoming a Self-Employed Entrepreneur", Nordic journal of business, Vol. 68, No. 3, pp. 5–22.

Suur-Askola, K. (2016). Arvot ja arvojohtaminen poliisihallinnossa. Institutionaalisen samanmuotoisuuden näkökulma. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 2204.

Sydänmaanlakka, P. (2009). Jatkuva uudistuminen – innovatiivisuuden johtaminen. Helsinki: Ta-lentum.

Talonen, A., Jussila, I., Saarijärvi, H. & Rintamäki, T. (2016). "Consumer cooperatives: uncovering the value potential of customer ownership", AMS review, Vol. 6, No. 3-4, 142–156.

Teittinen, H., Auvinen, T., Järvenpää M., Sajasalo, P., Takala, T. & Sintonen, T. (2018). "Ohjaus-jännitteiden hallinta osuustoiminnallisessa organisaatiossa arvonäkökulmasta tarkasteltuna", Hallinnon tutkimus, Vol. 37, No. 3, pp. 201–216

Thomas, W. & Znaniecki, F. (1920) The Polish Peasant in Europe and America, 5 1918–1920. Chicago: University of Chicago Press.

Troberg, E. (1998). Osuuskunnan johtaminen. Teoksessa Koskiniemi, E. (toim), Osuustoiminnallinen

yhteisyrittäminen. Tampere: Tammer-Paino Oy.Troberg, E. (2015). Osuustoiminnan idea. Helsinki: Bofori Oy.Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2017). Laadullinen tutkimus ja

sisällönanalyysi. Helsinki: TammiTuominen, P., Jussila, I. & Saksa, J-M. (2006). "Locality and

Regionality in Management of Finnish Customer Owned Co-operatives", International Journal of Co-operative Management, Vol. 3, No. 1, pp. 9–19.

Tuominen, P. (2012). The Purpose of Consumer Co-operation: Implications for the Management and Governance of Co-Operatives. Väitöskirja. Acta Universitatis Lappeenrantaensis 487.

Vogt, J. & Murrell, K. (1990). Empowerment in Organization. How to Spark Exceptional Performance. San Diego: Pfeiffer & company.

Zaheer, A. & Venkatraman, N. (1995), "Relational governance as an interorganizational strategy: an empirical test of the role of trust in economic exchange", Strategic Management Journal, Vol. 16, pp. 373–392.

Zucker. L. (1987). Institutional Theories of Organization. Annual Review of Sociology, Vol. 13, pp. 443–464.

KirjoittajaAnni Kesänen, M.Sc. (Econ.), doctoral researcher, Jyväskylä University School of Business and Economics, [email protected]. She also works as a business studies teacher in Savonia University of Applied Sciences.

Electronic Journal of Business Ethics and Organization Studies

Documents

Transcript of Electronic Journal of Business Ethics and Organization Studies