Ro

lf Bü

chi / K

oh

ti osallistavaa d

emo

kratiaa

Kohti osallistavaa demokratiaa

Kansanäänestykset demokratian välineenä

© Rolf Büchi 2006

ISBN: 952-471-638-0Paino: Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2006

Liisankatu 1600170 Helsinkiwww.like.fi

Suomen RauhanpuolustajatHämeentie 4800500 Helsinkiwww.rauhanpuolustajat.fi

Sisällys

1 Johdanto ......................................................................................... 7

2 Edustuksellinen ja suora demokratia .......................................... 19

3 Mitä suora demokratia tarkoittaa nykyään? ............................... 31

4 Suora demokratia käytännössä: Sveitsin esimerkki .................. 47

5 Kansanäänestys Suomessa ......................................................... 65

6 Suora demokratia Euroopalle ...................................................... 89

7 Mitä toimiva suora demokratia saa aikaan? ..............................101

8 Perusteluja suoran demokratian puolesta

ja sitä vastaan ................................................................................109

9. Suoran demokratian muotoilu: miten rakennetaan

toimiva kansanäänestysmenettely ................................................119

Liite 1 Kunnalliset kansanäänestykset 1991–2004 .......................125

Liite 3 Suoran demokratian menettelyt

sekä plebiskiitit 32 valtion perustuslaissa ....................................136

Liite 4 Kansalaisten välittömät poliittiset oikeudet (»Volksrechte»):

• Zürichin kantonin uudessa perustuslaissa ................................153

• Sveitsin liittovaltion perustuslaissa ............................................156

Liite 5 Suoran demokratian sanasto .............................................158

Liite 6 Kirjallisuus ja nettisivut ......................................................160

7

1 Johdanto

Tämän kirjan tarkoituksena on osallistua demokratiakeskuste-luun, jossa punnitaan erilaisia kansalaisten osallistumisen tapoja demo-kratian toteuttamiseksi. Keskeisiä teemoja ovat kansanäänestys ja suora demokratia. Kirja on puheenvuoro suoran demokratian puolesta.

Osallistava demokratia tarkoittaa tässä kirjassa modernia, hyvin toi-mivalla suoralla demokratialla täydennettyä edustuksellista demokra-tiaa. Sana ’osallistava’ tuo hyvin esiin sen, että kyseessä on demokra-tian tyyppi, joka tukee ihmisten aktiivista osallistumista politiikkaan ja sitoutumista demokratian periaatteisiin. Ihmisiä ei kuitenkaan pakoteta olemaan aktiivisia, vaan heillä on siihen oikeus ja mahdollisuus.

Suomessa kansanäänestyskeskustelu on keskittynyt kysymykseen, pitäisikö järjestää jostakin asiasta – Suomen liittymisestä sotilasliitto Natoon, Euroopan talous- ja rahaliiton (emun) jäsenyydestä tai sopi-muksesta Euroopan perustuslaista – kansanäänestys vai ei. Vastaus tähän kysymykseen on kiistanalainen, ja niin on ollut aina kun kansanäänestys-vaatimus on noussut poliittiselle asialistalle. Suomen hallitus ja valtaosa puolueista ovat omaksuneet kielteisen kannan kansanäänestykseen.

»Moni seikka perustelee sitä, että kansanäänestys on tarpeeton EU:n tulevai-

suudesta päätettäessä. Asia kuuluu Suomen perinteen mukaan kansalliselle

parlamentille ja sen luottamuksen varassa toimivalle hallitukselle. (– –)

Suomen eduskunta kantoi ryhdikkäästi vastuun kansallista perustuslakia

uudistettaessa. Samaan täytyy kansanedustajien kyetä myös EU:ta kehi-

tettäessä.»

Uutispäivä Demari 30.9.2003, pääkirjoitus

8

»En ole kansanäänestystä vastaan, jos siihen on asialliset perusteet. Perus-

tuslaillisen sopimuksen osalta koko EU:n laajuinen kansanäänestys olisi

paikallaan, jos sopimus muuttaisi EU:n perusluonnetta kansallisvaltioiden

yhteenliittymästä liittovaltioksi. Tästä ei ole kyse nyt viimeistelyä vailla ole-

vassa sopimuksessa, joka nimestään huolimatta on valtiosopimus eikä perus-

tuslaki. Sen sijaan kyse on nykyisen kaltaisen EU:n »trimmaamisesta», siis

sen päätöksenteko- ja toimintakyvyn vahvistamisesta.»

Helsingin Sanomat 9.5.2004, Olli Rehn

»Kansanvallan kannalta taas olisi tärkeää saada kansalaisilta selkeä valtuu-

tus tähän merkittävään askeleeseen Suomen kansan historiassa. Siihen on

nykyisessä perustuslaissa säädetty mahdollisuus [PeL 53§ neuvoa-antava

kansanäänestys], jota tulisi käyttää.»

Uutispäivä Demari 1.10.2003, Jacob Söderman

»Käsityksemme mukaan EU:n kansalaishyväksynnän turvaaminen edellyt-

tää, että perustuslaillinen sopimus alistetaan kansanäänestykseen kaikissa

jäsenmaissa. Näin on riippumatta siitä, mikä sisällöllinen kanta sopimus-

luonnokseen otetaan. Mitä virkaa nimittäin olisi sellaisella EU:n perustus-

lailla, joka ei nojaudu kansalaisten tukeen?»

Helsingin Sanomat 15.09.2003, Risto Heiskala & J. P. Roos

Suomessa kansanäänestystä koskevat vaatimukset ovat viime vuosina selvästi voimistuneet ja suuntaus jatkuu edelleen. Käytännössä kansalli-nen kansanäänestys on järjestetty Suomessa vasta kaksi kertaa: vuonna 1931 kieltolaista ja 1994 eu-jäsenyydestä.

Vain kaksi valtiollista kansanäänestystä koko itsenäisyyden aikana – tämä tosiasia ilmentää Suomen hallituksen ja eduskunnan kielteistä asennetta kansanäänestysmenettelyä kohtaan. Perustuslain mukaan (53 §) ainoastaan hallitus ja eduskunta saavat päättää, järjestetäänkö kan-sanäänestys sekä mistä asiasta ja milloin se järjestetään. Sen sijaan kan-salaisilla ei ole mitään sananvaltaa. Tässä kirjassa väitetään, että kan-sanäänestyksiä järjestettäisiin paljon useammin, jos kansalaiset saisivat

9

päättää ja että heidän valitsemansa menettely olisi toisenlainen kuin nykyinen neuvoa-antava kansanäänestys, joka tukee hallitusten eikä kansalaisten valtaa (ks. luvut 3 ja 5).

Oikeudellisesti neuvoa-antava kansanäänestys ei ole kansalais-päätös vaan kansalaiskysely; menettely asettaa kansalaiset neuvon-antajan ja poliitikot päättäjän rooliin. Perustuslain (2 §) mukaan asian pitäisi olla juuri toisinpäin: »Valtiovalta Suomessa kuuluu kan-salle – –» ja poliitikkojen pitäisi toimia kansalaisten neuvonantajina. Edustuksellinen demokratia lupaa, että sen mukaisesti tehdyt poliit-tiset päätökset parhaiten edustavat ja toteuttavat kansalaisten tah-toa. Mutta käytännössä kansalaisten tahdon sijasta hallitsee kansan-edustajien tahto, sillä heillä on yksinoikeus päättää kaikista poliit-tisista asiakysymyksistä.

Syitä siihen, että hallitus ja eduskunta tuntevat vain ani harvoin tar-vetta kysyä kansalaisten neuvoja jostakin poliittisesta asiakysymyksestä, ei tarvitse hakea kaukaa: päättäjät pelkäävät tilanteita, joissa kansalai-set päättävät toisin kuin he itse.

Kansanäänestyksen vaatimiselle on erityyppisiä syitä. Toisaalta sitä voidaan vaatia sekä sisällöllisistä syistä (esimerkiksi Euroopan perus-tuslakia koskevan sopimuksen hylkääminen) että puoluetaktisista syistä (halusta profiloitua joko puolueena tai poliitikkona kansanäänestysvaa-timusten avulla).

Toisaalta kansanäänestyksen vaatimiselle voidaan esittää myös periaatteellisia syitä, jotka eivät liity haluun puolustaa tai vastustaa jotakin eivätkä siihen, kuuluuko hallituksen vai opposition leiriin. Kansalaisten oikeutta osallistua suoraan poliittiseen päätöksentekoon voidaan puolustaa demokratian nimessä. Tällöin kyseessä ei ole tietty poliittinen sisältö (esimerkiksi Nato-jäsenyyden tai Euroopan perus-tuslain puolustaminen tai vastustaminen) vaan demokratian toteutta-minen ja poliittisen vallan hyväksyttävyys. Jos demokratiaan, kansa-laisiin ja perustuslakiin suhtaudutaan vakavasti, niin ainakin uudesta tai uudistetusta perustuslaista täytyy aina päättää kansanäänestyk-sessä, sillä perustuslaki joko perustuu kansalaisten hyväksyntään tai se ei ole demokraattinen.

10

Demokratia ilman kansalaisia?

Kansalaisten äänestysoikeuden eli suoran demokratian puolustajilla ja vas-tustajilla on usein erilainen käsitys kansalaisesta ja myös demokratiasta.

Pilapiirtäjä Terhon visio tavallisen kansalaisen asenteesta EU:n perustusla-

kiehdotukseen: »En minä tästä mitään ymmärrä, mutta hanttiin pistän!!!»

(HS 2.10.2003)

Ei ole salaisuus, että meillä »eliitti» hallitsee »kansan» puolesta ja että tämän eliitin enemmistö vastustaa edelleen kansalaisten oikeutta osallis-tua välittömästi poliittiseen päätöksentekoon. Perustelu tälle osallistavan demokratian torjunnalle on, että ns. tavallisella kansalaisella ei ole tarvitta-vaa tietoa eikä kykyä arvioida monimutkaisia poliittisia asiakysymyksiä.

»Nato-jäsenyydestä kansanäänestys olisi ainakin periaatteessa ajateltavissa.

Sen sijaan EU:n perustuslaillisen sopimuksen hyväksymisen tai hylkäämisen

siirtämistä eduskunnalta poikkeuksellisesti kansalaisten päätettäväksi olisi

vaikea perustella vakuuttavasti. Kyse on sisällöllisesti ja vaikutuksiltaan niin

monitahoisesta ja Suomen lisäksi koko unionin tulevaisuutta koskettavasta

ratkaisusta, että sen tekeminen on vaativa tehtävä kansanedustajillekin, joilla

on sentään käytettävissään paras mahdollinen asiantuntemus.»

(HS 1.11.2003, pääkirjoitus)

»Eliitti» piirtää »tavallisesta kansalaisesta» käänteiskuvan itsestään; siinä kuvassa tavallinen kansalainen on huonosti informoitu, lyhyt-näköinen, itsekäs ja järjen sijasta häntä ohjaavat tunteet. Eliitti näkee itsessään kaikki ne ominaisuudet ja kyvyt, joita tarvitaan valtion ohjaa-miseen; se on omasta mielestään hyvin informoitu, kaukonäköinen, toimii järkevästi ja yhteisen hyvän puolesta. Näin nähtynä eliitti tarvi-taan johtamaan kansaa ja päättämään poliittisista asiakysymyksistä.

11

Nämä mielikuvat eliitistä ja tavallisesta kansalaisesta toimivat väli-neenä kamppailussa kansanäänestysvaatimuksia vastaan. Samanlai-sia mielikuvia ja väitteitä puutteellisista poliittisista kyvyistä käytettiin aikoinaan vastustamaan sekä miesten yleistä äänioikeutta että suku-puolten välistä poliittista tasa-arvoa. Sanomalehdistä löytyy paljon esi-merkkejä kansanäänestyksenvastaisesta taistelusta:

Etelä-Suomen Sanomat: »Kun perustuslakimme luovuttaa kansa-laisten vallan kansanedustajille, heihin on eu:n perustuslakiasiassa voi-tava luottaa. On mahdotonta, että jokaisella kansalaisella olisi kan-sanedustajan mahdollisuus – tai edes kyky – hankkia asiaan kuulu-vaa riittävää ja oleellista tietoa perustuslakiuudistuksesta.» (Lainaus hs 21.9.2003.)

Demokraattisen elitismin kannattajien mielestä aktiivikansalaisuus ei kuulu demokratiaan ja poliittisia päätöksiä pitää tehdä tarvittaessa myös vastoin kansalaisten tahtoa. Aktiivikansalaisten asemesta demo-kraattiset elitistit kaipaavat passiivikansalaisia, jotka eivät häiritse hal-litsemisen toimintaa. He näkevät »tavalliset kansalaiset» lapsikansalai-sina, joilta odotetaan – ei vastaan sanomista, ei omaa tahtoa, ei omia ajatuksia – vaan valtaapitävien tukemista ja päättäjien tahtoon mukau-tumista. Heidän mielestään eliitin täytyy tehdä tärkeimmät poliittiset päätökset riippumatta kansalaisten tahdosta. »Päättäjien on uskallet-tava tarvittaessa tehdä myös epäsuosittuja päätöksiä. Heillä on siihen täydet valtuudet.» (Ilta-Sanomat, lainaus hs 3.7.2002.) Tässä katsan-nossa kansalaisten poliittinen tahto ei velvoita poliitikkoja, vaan ensin poliitikot tekevät päätöksensä ja sitten heidän tehtävänsä on tuottaa päätökseen sopiva kansalaismielipide. Näkemyksen mukaista on kut-sua kansalaisdemokratiaa »touhottajien diktatuuriksi» (Pentti Sade-niemi, hs 6.5.1996) ja kansanäänestystä »aitodemokraattiseksi huuto-äänestykseksi» (Eero Silvasti 10.1.1998).

»Antaa johtajien johtaa. Kansanvalta keskustelee ja äänestää, mutta tuo-

miot antaa vasta tulevaisuus muuttuessaan historiaksi.»

(Eero Silvasti, HS 10.1.1998)

12

»Selvittäessään ajatuksiaan julkisuudessa pääministeri viittasi yleisesti kan-

sanäänestysdemokratiaan, joka on levinnyt monissa EU-maissa. Kehitys on

sitä huolestuttavampi, mitä enemmän maita EU:hun liittyy. Tärkeiden pää-

tösten tekeminen käy mahdottomaksi, jos jäsenmaissa järjestetään koko

ajan kansanäänestyksiä uudistuksista.

Parempi vaihtoehto kansanäänestyksille on maamme perustuslain sää-

tämä toimiva edustuksellinen demokratia. Edustuksellista demokratiaa täy-

tyy vahvistaa, ei heikentää niin kuin kansanäänestykset tekevät.»(Olli Kivinen, kolumni, HS 24.8.2004)

Kansalaisdemokratian puolustajia ohjaa toisenlainen kansalaiskuva ja vaativampi demokratiakäsitys. He pystyvät perustelemaan kantaansa vain, jos he näkevät kansalaiset henkilöinä, joilla on kyky tehdä vas-tuullisia ja järkeviä poliittisia päätöksiä.

»Demokratian perustana on usko ihmisluonnon kykyihin; usko inhimilliseen

älykkyyteen sekä yhteiseen ja yhdistettyyn kokemuksen voimaan. Kyse ei ole

siitä, että nämä asiat olisivat täydellisiä vaan että, jos niille annetaan mah-

dollisuus, ne voisi vähitellen tuottaa sellaista tietoa ja viisautta, joita tarvi-

taan kollektiivisen toiminnan ohjaamiseksi.»

John Dewey 1937

Todellinen demokratia edellyttää täysivaltaisia aktiivikansalaisia. Se on enemmän kuin pelkkä hallitusmuoto, jonka mukaan kansalaisten ainoa mahdollisuus on joko hyväksyä tai hylätä eliitin edustajat, joi-den on määrä hallita heitä. Osallistavassa demokratiassa kansalaisilla on oikeus osallistua päätöksentekoon. Jos lähtökohtana on, että demo-kratia on elämäntapa, niin kansalaisilla pitäisi olla oikeus ja mahdol-lisuus osallistua sekä vaaleihin että suoraan poliittisten asiakysymys-ten päättämiseen.

13

»Pääasia demokratiassa elämäntapana on mielestäni välttämättömyys, että

jokainen kypsä ihminen osallistuu niiden arvojen muodostamiseen, jotka sää-

televät yhteiselämää: se on tarpeellista sekä yleisen hyvinvoinnin että ihmis-

ten kokonaisvaltaisen yksilöiksi kasvamisen kannalta.»

John Dewey 1937

Uusi näkökulma kansanäänestyskeskusteluun

Keskusteluissa kansanäänestyksen järjestämisen puolesta ja sitä vastaan itse äänestysmenettely on jäänyt vaille ansaitsemaansa huomiota. Tässä kirjassa ehdotetaan toisenlaista perspektiiviä kansanäänestyskeskuste-luun ja nostetaan menettelytavat pohdinnan keskipisteeseen. Kysytään esimerkiksi: Minkälainen kansanäänestysmenettely on Suomen perus-tuslaissa määritelty neuvoa-antava kansanäänestys? Millaisia muita kan-sanäänestysmenettelyitä on olemassa? Miten ne toimivat ja minkälaiset ovat niiden välittömät ja välilliset vaikutukset? Millä sanoilla tai käsi-teillä voidaan puhua näistä asioista? Miten neuvoa-antava kansanää-nestys eroaa muista kansanäänestyksistä? Kuka määrää kansanäänes-tyksen järjestämisestä? Kenen etuja kansanäänestys palvelee? Miten rakennetaan toimiva kansanäänestysmenettely? Onko kansanäänestys-menettely demokraattinen väline?

Kirjan rakenne on seuraava:

Luku 2 käsittelee edustuksellista ja modernia suoraa demokratiaa ja kahta tapaa suhtautua niihin. Toiset ovat vahvasti sitä mieltä, että suora demokratia vain heikentäisi edustuksellista demokratiaa. He näkevät kaksi vastakkaista tai kilpailevaa päätöksentekojärjestelmää. Toiset päin-vastoin ovat sitä mieltä, että suora demokratia täydentää edustuksellista demokratiaa. Tässä kirjassa puolustetaan jälkimmäistä kantaa.

Luku 3 käsittelee suoran demokratian perusteita vastaamalla seuraa-vanlaisiin kysymyksiin:

14

• Mistä asioista pitäisi voida järjestää kansanäänestys?• Kuka päättää, mistä asiasta ja milloin toimitetaan kansanäänestys? • Mitä merkitsevät kansalaisaloite ja kansalaisreferendumi ja miten ne toimivat?• Millainen menettely Suomen neuvoa-antava kansanäänestys on?Suora demokratia tarkoittaa, että ihmisillä on oikeus tehdä päätöksiä asioista kansanäänestyksissä. Jotta se on mahdollista, ihmisillä pitää olla välineitä ja poliittisia oikeuksia.

Luku 4 antaa sveitsiläisen esimerkin siitä, kuinka suora demokratia toimii käytännössä. Se kertoo kansalaisaloitteesta, joka kääntää liiken-nepolitiikan suunnan Sveitsissä ja Euroopassa. Se tarkastelee suoran demokratian roolia yrityksissä ratkaista vuosisatoja kestänyt Jura-kon-flikti, jossa vastakkain ovat saksankielinen Bernin kantoni ja ranskan-kielinen juralainen vähemmistö. Esimerkki osoittaa suoran demokra-tian merkityksen monikulttuurisessa yhteiskunnassa, joka pyrkii sää-telemään valtaenemmistön ja eri vähemmistöjen välisiä konflikteja rauhanomaisin keinoin.

Luku 5 tarkastelee kansanäänestyskäytäntöä Suomessa sekä valtion että kunnan tasolla. Myös kunnissa voidaan järjestää neuvoa-antava kan-sanäänestys. Lisäksi on olemassa mahdollisuus tehdä kansanäänestys-aloite. Kuntalaisten keskuudessa on halua ja kykyä osallistua suoraan päätöksentekoprosessiin. Järvenpään kaupungissa kulttuurimaisemaa puolustanut kansalaisliike on tästä hyvä esimerkki. Viranomaisten ja poliitikkojen keskuudessa ajatus, että kansalaisilla olisi todellista poliit-tista päätösvaltaa, saa vain vähän kannatusta.

Luku 6 analysoi eurooppalaista asialista-kansalaisaloitetta. Se kuu-luu osallistuvan demokratian periaatteeseen, jonka sopimus Euroopan perustuslaista sisältää. Asialista-kansalaisaloite voidaan nähdä ensim-mäisenä askeleena kohti suoraa demokratiaa ja kansalaisten Eurooppaa. Euroopan integraatio on ainutlaatuinen prosessi: monenlaiset pienet ja suuret valtiot liittyvät vapaaehtoisesti yhteen ja pyrkivät noudattamaan demokraattisia pelisääntöjä. Euroopan yhdistäminen on kuitenkin ollut

15

talous- ja johtajavetoinen hanke, ja kansalaisten Eurooppa on vasta idu-llaan. Jos päämääränä on demokraattinen Eurooppa, sen yhdistämisen ja perustuslain luomisen tapa pitäisi demokratisoida.

Luku 7 käsittelee suoran demokratian hyviä puolia, ja luku 8 esittää perusteluja suoran demokratian puolesta ja sitä vastaan. Luku 9 vas-taa tärkeään käytännön kysymykseen siitä, millainen on hyvin toimiva suoran demokratian menettely.

Liitteet sisältävät tietoa Suomen kunnallisista kansanäänestyksistä (liite 1), Euroopan integraatiota koskevista kansanäänestyksistä (liite 2) ja suorasta demokratiasta 32 Euroopan valtion perustuslaeissa (liite 3) sekä kansalaisten poliittisia oikeuksia koskevat otteet Zürichin kanto-nin ja Sveitsin liittovaltion perustuslaeista (liite 4) ja suoran demokra-tian sanaston (liite 5).

Yhtä oikeaa määrittelyä suorasta demokratiasta ei tietenkään ole ole-massa. Käytössä on »löyhiä» määritelmiä, joissa kaikki kansanäänes-tysmenettelyt kuuluvat suoraan demokratiaan (ks. Dag Anckar 2001, Markku Suksi 2002). Tässä kirjassa sen sijaan korostetaan, että suora demokratia ei ole sama kuin kansanäänestys (ks. luku 3). »Tiukka» mää-ritelmä johtuu muun muassa seuraavista syistä:

Se tuo hyvin esiin eri kansanäänestysmenettelyjen väliset olennai-set erot.Se tuottaa yksinkertaisemman typologian käytössä olevista kansan-äänestysmenettelyistä.Se mahdollistaa eri maissa käytössä olevien kansanäänestysmenet-telyjen vertailun (ks. liite 3).

Suora demokratia on taas ajankohtainen

Viimeisten 200 vuoden aikana maailmassa on järjestetty noin 1 400 val-tiollista kansanäänestystä. Vuodesta 1991 vuoden 2005 puoliväliin kir-jattiin 548 valtiollista kansanäänestystä: Aasiassa 38, Afrikassa 58, Ame-rikassa 96, Euroopassa 326 ja Oseaniassa 30.

16

On tosiasia, että kansanäänestystä käytetään yhä enemmän. Tämä pätee erityisesti Euroopassa, missä kansanäänestysten määrä on kas-vanut nopeasti. Kasvun taustalla on kaksi tekijää: itäblokin hajoami-nen ja Euroopan integraatio.

Kommunismin romahduksen jälkeen Keski- ja Itä-Euroopan mai-den demokratisoinnin pohjaksi luotiin uudet perustuslait, ja esimerkiksi Bosniassa, Liettuassa, Puolassa, Romaniassa, Venäjällä ja Virossa uusi perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä. Monet uusista perustus-laeista sisältävät yhden tai useamman kansanäänestysmenettelyn.

Euroopan integraation myötä kansanäänestykset ovat yleistyneet. Vuosina 1972–2005 (syyskuu) järjestettiin 46 valtiollisen tason kansan-äänestystä Euroopan integraatiosta (ks. liite 2). Kohteina olivat jäse-nyys Euroopan yhteisössä/unionissa sekä Euroopan talous- ja rahalii-tossa (27), sopimukset (14) ja perustuslaki (5). Äänestystulos oli 34 ker-taa »kyllä» ja 12 kertaa »ei». Osallistumisprosentti vaihteli 34,8 prosentin ja 92,5 prosentin välillä, keskimäärin se oli 66,7 prosenttia.

Viidessätoista Euroopan unionin nykyisessä jäsenmaassa järjestet-tiin kansanäänestys eu/ey-jäsenyydestä: vuonna 1972 Irlannissa ja Tans-kassa, vuonna 1975 Britanniassa, vuonna 1994 Itävallassa, Ruotsissa ja Suomessa, vuonna 2003 Latviassa, Liettuassa, Maltassa, Puolassa, Slo-vakiassa, Sloveniassa, Tšekin tasavallassa, Unkarissa ja Virossa. Nor-jassa ja Sveitsissä eu-jäsenyys torjuttiin kansanäänestyksessä. Tanskassa ja Ruotsissa äänestäjät hylkäsivät maansa liittymisen Euroopan talous- ja rahaliittoon.

Tanskassa ja Irlannissa äänestettiin yhtenäisasiakirjasta sekä Maastrich-tin ja Amsterdamin sopimuksista. Ranskassa Maastrichtin sopimus hyväk-syttiin niukasti. Tanskalaiset hyväksyivät Maastrichtin sopimuksen ja irlan-tilaiset Nizzan sopimuksen vasta toisessa kansanäänestyksessä.

Kymmenen Euroopan unionin jäsenmaata ilmoitti järjestävänsä kansanäänestyksen Euroopan perustuslakia koskevan sopimuksen ratifioinnista. Espanja aloitti kansanäänestyskierroksen, ja perustusla-kisopimus hyväksyttiin suurella enemmistöllä. Sen jälkeen Ranskassa ja Alankomaissa äänestäjät hylkäsivät sopimuksen ratifioinnin selvällä enemmistöllä. Luxemburgissa sen sijaan kansanäänestyksen tulos oli »kyllä» (ks. liite 2).

17

Demokratia yli rajojen

Moderni demokratia, sellaisena kuin se tunnetaan nykypäivänä, on histo-riallisen kehityksen osa ja tulos; se on edustuksellinen ja kansallisvaltion sisäinen demokratia. Maailmanlaajuistamisen prosessissa demokratian ole-massaolon ja kehittämisen olosuhteet ovat muuttumassa perusteellisesti. Klassinen demokratia kehittyi kaupunkivaltioissa, moderni eli edustuk-sellinen demokratia muodostui yhdessä kansallisvaltion kanssa. Siirryttä-essä kaupunkivaltion tasolta kansallisvaltion tasolle demokratia piti saattaa kaupunginvaltion rajojen ylitse. Nykyään ihmisten yhdistäminen (sosiaa-linen integraatio) laajenee eurooppalaiselle ja maailmanlaajuiselle tasolle ja demokratia on samanlaisen rajojen ylittämisen haasteen edessä.

Monia meidän arkielämämme kannalta tärkeitä päätöksiä on teh-tävä myös ylikansallisella ja globaalilla tasolla. Euroopalla ja ihmis-kunnalla on edessään monenlaisia yhteisiä haasteita, esimerkiksi eko-logiaan, turvallisuuteen, terveyteen ja köyhyyteen liittyviä kysymyksiä. Vastaaminen näihin haasteisiin edellyttää rajat ylittävää yhteistyötä ja yhteisymmärrystä sekä ylikansallista päätöksentekoa. Kansallisvaltion sisäinen demokratiakehitys on riippuvainen valtioiden välisten ja poik-kikansallisten suhteiden demokraattisuuden asteesta. Nykyoloissa kan-sallisvaltiollinen demokratia säilyy vain, jos paikallisen demokratian vahvistamisen lisäksi demokratiaa kehitetään myös poikkikansallisella tasolla, Euroopassa ja maailmanlaajuisesti.

Ihmisten kiinnostus demokratiaan riippuu siitä, millainen eloon-jäämisarvo demokratialla heidän silmissään on. Jos demokratia ei pysy talouselämän vallan kasvun vauhdissa mukana, sen merkitys vähenee. Jos demokratia heikkenee, lisääntyy mahdollisuus, että ihmiset etsivät muita keinoja ja tapoja ajaa omia asioitaan.

Suora demokratia voi auttaa välttymään sellaiselta kehitykseltä. Se antaa erilaisille ryhmille keinoja ja kanavia tuoda poliittiselle asialis-talle ja kansanäänestyksellä päätettäviksi myös sellaisia asioita, jotka viranomaiset ja puolueet ovat joko laiminlyöneet tai torjuneet. Se voi auttaa saamaan maailmanlaajuistamisen prosessit demokraattiseen val-vontaan lähtien siitä, että ihmisten vaikutusmahdollisuuksia vahviste-taan lähiympäristöstä alkaen.

19

2 Edustuksellinen ja suora demokratia

Historiallisessa perspektiivissä edustuksellinen demokratia on aika uusi sosiaalinen keksintö. Ennen sitä demokratia tarkoitti klas-sista kokousdemokratiaa: vapaat kansalaiset kokoontuivat torilla ja teki-vät poliittiset päätökset suoraan itse. Klassista suoraa demokratiaa on edelleen olemassa pienissä kunnissa, joissa poliittiset päätökset tekee kuntakokous.

Antiikista lähtien uskottiin, että demokratia on mahdollinen vain pienessä poliittisessa yhteisössä, jossa kaikki kansalaiset voivat kokoon-tua yhteen aina tarpeen vaatiessa. Tällaisen demokratian laajentuminen kansallisvaltion rajoihin asti näytti mahdottomalta. Ongelman ratkaisu tiedetään: edustuksellisuuden avulla klassisen (suoran) demokratian luonnolliset rajat voitiin ylittää. Se oli keino, jolla kansan tahto muu-tetaan kansanedustajien tahdoksi. Syntyi edustuksellinen eli moderni demokratia.

Moderni demokratia ja moderni kansallisvaltio institutionalisoitiin käsi kädessä. Demokratiaa kehitettiin vain valtioiden sisällä muttei val-tioiden välillä. Robert Dahl (1989) jakaa modernin demokratian institu-tionaalisen kehityksen kolmeen osaan: ensimmäinen demokratiavaihe alkoi Amerikan vallankumouksesta ja loppui fasismin nousuun maail-mansotien välisenä aikana, toinen demokratiavaihe alkoi toisen maa-ilmansodan jälkeen ja kesti 1960-luvun alkuun asti, kolmas eli meidän aikamme demokratiavaihe alkoi 1980-luvun alussa.

Valtaosa moderneista demokratioista kehittyi edustuksellisiksi demo-kratioiksi. Arend Lijphart (1999) luokittelee edustuksellisen demokra-tian muodot akselilla, jonka toisessa päässä on puhdas enemmistöde-mokratia ja toisessa päässä puhdas konsensusdemokratia. Englannin

20

demokratia on esimerkki puhtaasta enemmistödemokratiasta, Sveitsin demokratia on esimerkki melkein puhtaasta konsensusdemokratiasta, Suomen demokratia sijoittuu näiden kahden mallin väliin.

Demokratiakehitys leimaa ajattelua demokratiasta. Sana ’demo-kratia’ tuo mieleen kuvan kansallisvaltiollisesta demokratiasta, jolla on selkeät alueelliset rajat ja korostuneesti kansallinen luonne. Vallitseva mielikuva demokratiasta on kuva puhtaasti edustuksellisesta demokra-tiasta, jossa edustuksellinen ja suora demokratia nähdään yhteensopi-mattomina periaatteina.

On kuitenkin olemassa vaihtoehtoinen kehitystie, jolla edustuksel-linen ja suora demokratia yhdistyvät. Kyseessä ei ole suoran demokra-tian klassinen muoto, vaan sen moderni versio, joka perustuu kansa-laisaloitteisiin ja kansalaispäätöksiin. Tämä vaihtoehtoinen modernin demokratian tyyppi institutionalisoitiin ensimmäisen kerran Sveitsissä 1800-luvulla ja myöhemmin esimerkiksi monissa Yhdysvaltain osaval-tioissa ja Uruguayssa.1

TauLuKKO 2.1: KLaSSINeN ja mOdeRNI eduSTuKSeLLINeN demOKRaTIa: TyPOLOgIa.

Klassinen demokratia Moderni demokratia

Kansankokousdemokratia(antiikin Ateena; »Landsgemein-de»-demokratia Sveitsissä)

edustuksellinen demokratia(Englanti, Ruotsi, Suomi)

Osallistava demokratia(Kalifornia, Sveitsi, Uruguay)

1900-luku on ollut paitsi barbaarinen »äärimmäisyyksien aikakausi» (Eric Hobsbawm) myös modernin liberaalin demokratian voitto-kulun vuosisata. Freedom House -järjestön arvion mukaan vuonna 1900 todella demokraattisia valtioita ei ole ollut lainkaan, vuonna

1. Ks. Cronin 1989 (Yhdysvalloista) sekä Butler & Ranney 1994 ja Wili 2003 (maa-ilmanlaajuisesti).

21

1950 niitä oli 22, vuonna 2000 jo 119 ja nykyään noin 130; 2/3 ihmis-kunnasta elää tänä päivänä valtioissa, jotka täyttävät jotenkin jon-kinlaisen »vähimmäisdemokratian» vaatimukset. Näihin kuuluvat esimerkiksi yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, oikeusvaltio, perusoi-keuksien suoja, monipuoluejärjestelmä ja vapaat vaalit (ks. www.freedomhouse.org).

Kun yhteiskunnallinen järjestys ei ole enää Jumalan tai luonnon antama vaan ihmisten tekemä, kaiken poliittisen vallan hyväksyttä-vyys (legitimiteetti) voi perustua ainoastaan demokratian periaattee-seen. Käytännössä tämä periaate tarkoittaa sitä, että hyväksyttävä pää-tös on kohtuullinen kaikille ja sillä on enemmistön tuki. Demokratian periaate ei siis ole yhtä kuin enemmistön periaate.

Amerikan ja Ranskan vallankumouksiin asti (klassisella) demokra-tialla oli huono maine ja useimmat modernin poliittisen ajattelun klas-sikot puhuivat monarkian puolesta ja demokratiaa vastaan.2 Antiikin poliittiset ajattelijat kuten Platon, Aristoteles ja Cicero eivät koskaan pitäneet demokratiaa oikeudenmukaisen ja kestävän valtion poliitti-sena ihanteena.

Vasta 1900-luvulla demokratiasta tuli suosittua, ja sosiologi Anthony Giddensin mukaan demokratia on tämän vuosisadan tär-kein keksintö. Se mikä ranskalaisen valtiomiehen ja intellektuel-lin François Guizot’n (1787-1874) mukaan päti Ranskassa jo 1800-luvulla, pätee tänä päivänä myös Suomessa ja maailmanlaajuisesti: demokratiaa eli kansanvaltaa kannatetaan ajatuksena lähes kaikkialla; mikään kunnioitettava valtio, hallitus tai puolue ei voi olla vanno-matta sen nimeen.

Puhtaasti edustuksellisessa demokratiassa kansalaisilla on aino-astaan vaalioikeus eli oikeus päättää vaaleissa henkilöistä, heillä ei ole äänestysoikeutta eli oikeutta päättää kansanäänestyksessä asioista. Institutionalisoidun virallisen politiikan puitteissa kansalaisilta puut-tuu oikeus osallistua päätöksentekoon asiakysymyksistä suoraan ja omaehtoisesti. Kansalaiset eivät ole toimijoita siinä missä poliitikot, vaan kansalaisosallistuminen sijoittuu edustuksellisen päätöksenteon

2. Bobbio 1989, 142.

22

ulkopuolelle ja sen säätelijänä ja rajoittajana toimivat kansanedusta-jat ja hallinto.

Osallistavassa demokratiassa hallituksen ja eduskunnan ohella myös kansalaisilla on oikeus osallistua suoraan poliittiseen päätöksen-tekoon. Osallistavaan demokratiaan pääsemiseksi nykyistä edustuksel-lista demokratiaa pitäisi täydentää suoralla demokratialla (ks. luku 3). Tällaisessa siirrossa ratkaisevaa on kansalaisosallistumisen menettely-jen muotoilu: osallistumisen pitää voida tapahtua tavalla, joka elvyttää ja vahvistaa demokratiaa (ks. luku 9).

Vastakohtia vai kumppaneita?

Sopimusta Euroopan perustuslaista koskeva kansanäänestyskeskustelu

eduskunnassa 2.3.2005:

Astrid Thors (r): »Det här att föra en medborgardiskussion skulle vara till för-

del, men den uppväger ändå inte de nackdelar man har av att vi får ett kon-

kurrerande beslutssystem.»

Jouko Laxell (kok): »Onko demokratia sitä, että EU:n perustuslaista äänes-

tellään »kyllä» ja »ei» -vaihtoehdoilla, mutta äänestäjät eivät tarkalleen tiedä,

mistä kaikesta äänestävät, vai onko demokratia sitä, että kansan vaaleissa

valitsema eduskunta, joka tietää, mitä EU:n perustuslaki sisältää, hyväk-

syy sen?»

Perinteisen ajattelutavan mukaan edustuksellinen ja suora demokratia ovat ristiriidassa keskenään. Päättäjät ja eliitit ovat yleensä suhtautu-neet torjuvasti ajatukseen, että kansalaisillakin olisi poliittista päätös-valtaa eli äänestysoikeus. Monien asiantuntijoiden ja valtamedian mie-lestä ajatus sotii edustuksellisen demokratiamme periaatteita vastaan. Tämä näkemys on hallinnut pitkään Suomen politiikassa (ks. luku 5). Sen nimissä poliitikkojen yksinoikeutta sekä poliittiseen päätöksen-tekoon että poliittisen asialistan muodostamiseen on puolustettu eli

23

kaikki yritykset täydentää edustuksellista demokratiaa suoralla demo-kratialla on torjuttu. Toistaiseksi kansalaisten äänestysoikeuden torjunta on ollut menestyksekästä: »Näin on saatu suora demokratia tai ylipää-tään vapaampi kansanäänestyskulttuuri näyttäytymään jonain meidän kulttuurillemme, meidän demokratiallemme vieraana ja jopa vastak-kaisena», Inkeri Suutari tiivistää.3

Viime vuosien ja nykyhetken keskusteluissa kansanäänestyksestä perinteinen näkemys on edelleen vahvasti läsnä sekä mediassa että eliit-tien keskuudessa ja tieteessäkin. Mediassa suora demokratia liitetään milloin enemmistödiktatuuriin, milloin vähemmistö- eli »touhottajien diktatuuriin». Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa »kansalaisdemo-kratia» esitetään syypäänä Kalifornian vaikeuksiin, ja toimittaja Jyri Rai-vio varoittaa meitä, että kansalaisdemokratia »johtaa kuitenkin täydel-liseen sekamelskaan». (hs 9.10.2003, pääkirjoitus sekä s. A 11.)

Perinteisen näkemyksen rinnalla on aina ollut olemassa toinen, kilpai-leva ajattelutapa, jonka mukaan edustuksellinen ja suora demokratia täy-dentävät toisiaan. Kansansuvereenisuuden periaatteen toteuttamisen kan-nalta ei alun perin ollut väliä, käyttivätkö lainsäädäntövaltaa kansalaiset itse vai vaaleissa valitut kansanedustajat. Esimerkiksi Alex de Tocqueville ja James Stuart Mill edustivat tällaista ajattelua, ja vuoden 1903 Forssan ohjelmassa Suomen »sosiaalidemokraattisen puolueen lähimpinä vaati-muksina» oli kansalaispäätös- ja kansalaisaloiteoikeus eli »välitön lainsää-däntöoikeus kansalle lakien esittämis- ja hylkäämisoikeuden kautta».

Matkalla alkuperäisestä kansanvallan ideasta ranskalaiseen yhtä hyvin kuin suomalaiseen ja monen muun maan kansanvaltaan, jota kutsutaan edustukselliseksi demokratiaksi, »unohdettiin», että kansa-laiset voisivat käyttää valtiovaltaa yhtä hyvin kuin edustajatkin. Kan-sanvalta menetti toisen jalkansa, ja kansan edustajat omivat päätös-vallan kokonaan itselleen, jolloin demokratia käännettiin ylösalaisin. Käytännössä valtiovalta ei kuulukaan kansalle vaan sen edustajille ja kansalaiset muodostavat yleisön, jolta ani harvoin, silloin kun se hal-litseville syystä tai toisesta sopii, kysytään neuvoa.

3. Osallistava taide ja aktiivikansalaisuus -seminaarissa, Helsingin yliopisto, sl 2003.

24

Edustuksellinen demokratia vaikeuksissa

Usko suomalaiseen edustukselliseen demokratiaan on ollut vahva 1980-luvulle asti. Kansalaisten enemmistö näytti olevan tyytyväinen, eikä viranomaisilla ollut aihetta täydentää poliittista järjestelmää uusilla suo-ran kansalaisosallistumisen menettelyillä.

1980-luvulta lähtien ja erityisesti kylmän sodan jälkeen suora demokratia on saanut lisää kannatusta ja uutta potkua maailmassa (ks. luku 6). Suomessa kehitys näkyy esimerkiksi siinä, että perintei-sen näkemyksen rinnalla on vahvistumassa vaihtoehtoinen ajattelu-tapa, jonka mukaan »edustuksellinen ja suora demokratia elävät par-haiten yhdessä». (Cay Sevón, ylijohtaja, sisäasiainministeriön kun-taosasto.)

Suoran demokratian merkitys näyttää lisääntyvän samassa tahdissa kuin kansallisvaltiollisen ja edustuksellisen demokratiamme vaikeu-det syvenevät. Yhteiskunnallinen muutos, siirtyminen jälkiteolliseen yhteiskuntaan ja Euroopan integraatio asettavat kansallisen edustuksel-lisen demokratian koetukselle ja paljastavat poliittisen järjestelmämme heikkoja kohtia.

Mikko Elo (sd): »Demokratia on kriisissä lähes kaikissa EU-maissa, ja se

näkyy alentuvina äänestysprosentteina, se näkyy ihmisten vähentyvänä mie-

lenkiintona politiikkaan yleensä, yleisiin asioihin, ja kyllä me kansanedusta-

jat kannamme suuren vastuun siitä.»

Sopimusta Euroopan perustuslaista koskeva kansanäänestyskeskustelu

eduskunnassa 2.3.2005

Useat tutkimukset osoittavat, että pulmia liittyy sekä edustukselliseen että kansallisvaltion demokratiaan.

Toisaalta edustuksellisuus ei enää toimi riittävästi: liian moni kansalai-nen kokee, ettei ole tarpeeksi hyvin edustettuna virallisessa politiikassa.

Toisaalta pulmana on kansallisvaltion demokratian rajallisuus. Euroo-pan unioni säätää jo nyt merkittävän ja kasvavan osan laeistamme. Monia

25

ihmisille tärkeitä päätöksiä tehdään demokraattisen valvonnan ulkopuo-lella, esimerkiksi monikansallisissa yrityksissä tai hallitusten välisissä kokouksissa. Kehityksen seurauksena demokratian merkitys vähenee. Se vähenee sitä enemmän, mitä laajemmin päätöksentekovaltaa siirre-tään demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle, kansalliselta kansain-väliselle tasolle tai politiikasta talouden eli rahavallan piiriin.

Edustuksellisen demokratian »kriisin» oireet tunnistetaan ja tun-nustetaan (ks. esim. Hellsten & Martikainen 2001, Ruostetsaari 2003, Valtioneuvoston selonteko Eduskunnalle kansalaisten suoran osallistu-misen kehittymisestä 2002, Elinkeinoelämän Valtuuskunta eva 2003, Borg 2005):

- äänestysaktiivisuuden jatkuva aleneminen sekä eduskunta- vaaleissa että kunnallisvaaleissa- uusi liikkuva äänestäjä- vieraantuminen perinteisestä politiikasta, eli ihmisten kiinnostus viralliseen politiikkaan on vähentynyt- eliitin ja kansalaisten välisen kuilun kasvaminen

Kansalaisten näkökulmasta demokratian kaventuminen merkitsee vapau-den vähenemistä. Voidaan puhua moninkertaisesta voimattomuudesta: Toisaalta kansalaisen voimattomuudesta suhteessa omaan valtioonsa, mikä johtuu paljolti puoluedemokratian puutteellisuudesta. Toisaalta kansalaisen ja myös valtion voimattomuudesta suhteessa maailman-markkinoihin ja »sotaan terrorismia vastaan», mikä on paljolti seurausta demokratian puuttumisesta sekä taloudesta että valtioiden välisistä ja ylikansallisista suhteista. Usein näyttää siltä, että niin sanotut taloudel-liset realiteetit sanelevat politiikan tekoa kokonaan eivätkä jätä demo-kratialle yhtään tilaa.

Valtion ja viranomaisten näkökulmasta demokratian kaventuminen merkitsee poliittisen legitimiteetin vähenemistä ja luottamuksen heik-kenemistä institutionaalista päätöksentekoa kohtaan eli kasvavia vaike-uksia yhteiskunnan ohjaamisessa. Nykyistä monimutkaistuvaa ja moni-arvoista yhteiskuntaa ei voida hallinnoida menestyksekkäästi pelkäs-tään ylhäältä päin tai jopa ihmisiä vastaan, vaan valtio tarvitsee paljon tietoa ja taitoa omaavien aktiivisten yksilöiden tukea.

26

Samaa pätee tietysti myös Euroopan integraatioon. Ilman kansa-laisten myötävaikutusta Euroopan unionin rakentaminen ei voi enää onnistua; integraatio, joka perustuu jäsenvaltioiden välisiin sopimuk-siin ja jättää ihmiset sivuun, on tullut tiensä päähän.

Kansalaisten ja erityisesti nuorten lisääntyvä vetäytyminen ei poli-tiikasta, vaan nimenomaan virallisesta politiikasta, on saanut hälytys-kellot soimaan. Vastauksena edustuksellisen demokratian luottamus- ja legitimiteettipulaan virallinen Suomi on ruvennut tutkimaan suo-ran osallistumisen mahdollisuuksia erilaisten kehittämishankkeiden avulla (ks. Mutanen 2002). Nämä pyrkimykset kertovat asennemuu-toksesta: suoraa demokratiaa ei enää nähdä yksinkertaisesti edus-tuksellisen demokratian vastakohtana vaan täydentävänä element-tinä ja mahdollisuutena kaventaa politiikkojen ja ihmisten välistä kuilua (ks. luku 7).

Asennemuutos ja uusi ajattelutapa on tarpeellinen muttei vielä riit-tävä edellytys ihmisten suoralle osallistumiselle. Osallisuushankkeet pyrkivät oikeaan suuntaan, mutta ratkaiseva askel aitoon kansalais-osallistumiseen jää niissä vielä ottamatta. Sen edellytys on, että kan-salaisilla on oikeus osallistua suoraan päätöksentekoon. Kokemukset esimerkiksi lähidemokratiakokeiluista osoittavat selkeästi, ettei sym-bolinen tai pelkästään päätöksenteon legitimaatiota hakeva osallistu-minen saa ihmisiä liikkeelle. Ilman suoraa päätösvaltaa kansalaisia ei voida motivoida osallistumaan ja ottamaan vastuuta.

Päättäjät etäällä kansalaisilta

Suomalaisen demokratian kenties suurin pulma on kansalaisten ja päät-täjien välinen »kuilu». Euroopan unionissa tämä ongelma on entises-tään kärjistynyt. Kuilu tarkoittaa tässä kahta asiaa:

Ensiksi monet tutkimukset osoittavat, että kansalaisten silmissä suomalainen demokratia ei toimi riittävän hyvin. Se ei tarjoa ihmi-sille tarpeeksi vaikuttamis- ja osallistumiskanavia, ja samalla arki-elämän kannalta tärkeitä asioita puuttuu poliittiselta asialistalta (ks. laatikko 2.1).

27

LaaTIKKO 2.1: eLIITIN ja KaNSaN väLINeN eTäISyyS ON KaSvaNuT

väite: demokratia toimii Suomessa niin hyvin, että puheet kansalaisten huo-noista vaikutusmahdollisuuksista ovat vailla pohjaa.

samaa mieltä1991 2001

eri mieltä1991 2001

Kansa 18 % 20 % 63 % 65 %

Eliitti 28 % 48 % 60 % 42 %

Lähde: Ruostetsaari, Ilkka. 2003. Valta muutoksessa. WSOY, s. 276–283.

Kansalaisten enemmistö kokee, etteivät poliitikot ja puolueet ota tar-peeksi huomioon ihmisten mielipiteitä eivätkä aineellisia ja henkisiä tarpeita ja etuja. »Raportti suomalaisten asenteista» osoittaa, että »kan-salaisten arvio politiikasta on yksiselitteisesti tyly» (ks. Elinkeinoelä-män valtuuskunta eva 2003):

• politiikka on yhdenmukaistunut liiaksi, ja puolueiden erot ovat hämärtyneet (68 %)

• politiikka on muuttunut liian ammattimaiseksi ja pelkäksi lei-pätyöksi (75 %)

• on aina samaa riippumatta siitä, ketkä ovat vallassa (62 %)• on vailla selkeitä ideologisia linjanvetoja (64 %)• valta on keskittynyt liian harvoihin käsiin (79 %)• henkilöitynyt liiaksi asiakysymysten kustannuksella (59 %)• toimii liiaksi kabineteissa ja piilossa julkisuudelta ja kontrollilta

(62 %)• on yhteistyökyvytöntä taktikointia ja riitelyä (60 %)• tahmeaa ja tehotonta, tuottaa vain vesittyneitä kompromisseja

(50 %)

Toiseksi kansalaisten mielestä suomalainen demokratia on etääntynyt liian kauaksi siitä, mitä sen tulisi olla; demokratian käytäntö ei vas-taa enää riittävässä määrin demokratian ihannetta, eli kansalaiset ovat menettämässä luottamuksensa poliitikkoihin, puolueisiin ja mahdolli-sesti poliittiseen järjestelmään. Raportissa suomalaisten asenteista kuva-taan myös »kansalaisten käsityksiä siitä, mitä politiikka ei ole»:

28

• kuuntelee tarkoin kansalaisten mielipiteitä, toteuttaa kansan tah-toa (8 % samaa mieltä, 78 % eri mieltä)

• kiinnostavaa, aktivoi kansalaisia osallistumaan ja vaikuttamaan (8 % samaa mieltä, 75 % eri mieltä)

• uhrautuvaa työtä yhteiseksi hyväksi (11 % samaa mieltä, 68 % eri mieltä)

• avointa ja läpinäkyvää (13 % samaa mieltä, 57 % eri mieltä)

Suomalaisen demokratian toinen suuri pulma on, että kunnallisen ja kansallisvaltion demokratian pelivara kapenee siinä määrin kuin pää-töksentekovaltaa siirtyy demokratian ulottumattomiin. Globalisoitu-misen ja Euroopan integraation yhteydessä kansallisvaltioiden demo-kratian merkitys ja päätösvallan ulottuvuus vähenevät. Nämä menetyk-set voidaan kompensoida ainoastaan poliittisilla vastatoimilla. Vastaus byrokratian ja markkinatalouden eurooppalaistamiselle ja maailman-laajuistamiselle on demokratian eurooppalaistaminen ja maailmanlaa-juistaminen.

Mitä tehdä?

Kansalaisten ja päättäjien välisen kuilun kaventamiseksi edustuksel-lista demokratiaa pitäisi täydentää suoralla demokratialla eli kansalais-päätös- ja kansalaisaloitemenettelyillä. Kansallisvaltion ja kunnallisen demokratian tueksi demokratia pitäisi saattaa valtiollisten rajojen ylitse. Kunnallisdemokratiaa ja kansallisvaltion demokratiaa pitäisi täyden-tää eurooppalaisella demokratialla. Tulevaisuudessa, kun ihmiset ovat ottaneet takaisin itselleen kuuluvaa poliittista päätösvaltaa, Euroopan unioni voi saavuttaa suoran demokratian avulla sen, mikä siltä nyky-ään eniten puuttuu: kansalaisten luottamuksen, poliittisen valtansa suu-remman hyväksyttävyyden (legitimiteetin), eurooppalaisen julkisuuden. Kansalaisten osallistumisen kautta voi syntyä eurooppalainen yhteen-kuuluvuudentunne, joka on luonteeltaan poliittinen eikä nationalisti-nen. Eurooppalainen poliittinen identiteetti olisi yksi kerros ihmisen monikerroksisessa poliittisessa identiteetissä. Kunnan poliittinen iden-titeetti olisi toinen ja valtion kolmas kerros.

29

Suomen tilanne on verrattavissa monien muiden maiden tilan-teisiin, samat haasteet nakertavat demokratiaa muuallakin. Vakiin-tuneiden demokratioiden eroosiota ei esiinny ainoastaan Euroo-passa vaan koko läntisessä maailmassa ja myös Japanissa, mutta tie-tysti joka maalla ja alueella on oma paikallisvärinsä (ks. Rosanvallon 1998, Weidenfeld 1996). Käsitykseni mukaan monien nyky-yhteis-kuntamme keskeisten ongelmien taustalla on liian vähän demokra-tiaa – eikä liian paljon, kuten usein väitetään. Demokratiaa pitäisi lisätä kaikilla tasoilla: kunnissa, valtioissa, Euroopassa, maailmassa. Yhteistä Eurooppaa ei voida rakentaa ilman kansalaisia, ja kansal-lisvaltion demokratiat eivät säily ilman että demokratia laajennetaan valtion rajojen ylitse: nykymaailmassa Eurooppa tarvitsee demokra-tiaa ja demokratia tarvitsee Eurooppaa.

31

3 Mitä suora demokratia tarkoittaa nykyään?

Kuvitellaan, että meillä Suomessa olisi osallistava demokratia.Mitä se muuttaisi kansalaisten ja päättäjien elämässä?

Osallistavassa demokratiassa kansalaiset osallistuvat edelleen entiseen tapaan kunnallisvaaleihin ja eduskunnan ja presidentin valitsemiseen. Sen lisäksi he tekevät päätöksiä kansanäänestyksissä asiakysymyksistä, joita he pitävät tärkeinä. Kansanäänestykset toimitetaan esimerkiksi kahdesta neljään kertaan vuodessa. Vaaleja on harvemmin kuin kan-sanäänestyksiä, mutta suurin osa lainsäädännöstä tapahtuisi edelleen totuttuun parlamentaariseen tapaan eduskunnassa.4

Toisin kuin nykyisessä suomalaisessa demokratiassa osallistavassa demokratiassa myös kansalainen on päättäjä, hänellä on sekä oikeus äänestää henkilövaaleissa että oikeus päättää asiakysymyksistä kan-sanäänestyksissä – omasta tahdosta ja riippumatta hallituksen tah-dosta. Kansalaisilla on siis vaalioikeuden lisäksi myös äänestysoikeus. Osallistavassa demokratiassa ihmisillä on oikeus osallistua välittö-mästi poliittiseen päätöksentekoon, toimia osaltaan lainsäätäjänä. Moderni osallistava demokratia syntyy, kun edustukselliseen demo-kratiaan yhdistetään suora demokratia. Toimivalla tavalla yhdistet-tynä välitön ja välillinen demokratia tukevat ja täydentävät toisiaan (ks. luvut 7–9).

4. Sveitsissä oikeutta kansanäänestykseen käytetään säännöllisesti liittovaltion, kan-tonin ja kunnan tasolla, liittovaltiossa kuitenkin vain noin seitsemän prosent-tia kaikista laeista päätetään kansanäänestyksellä. Kansanäänestyksiä järjeste-tään vuosittain 2–4 kertaa. Ks. www.admin.ch/ch/d/pore/va/liste.html

32

Siirtyminen edustuksellisesta demokratiasta osallistavaan demo-kratiaan muuttaa hallitsevien ja hallittujen välisen suhteen laatua. Valtaa kansalaisten ja heidän edustajiensa välillä jaetaan tasaisem-min. Kansalaiset ja kansanedustajat tulevat lähemmäksi toisiaan. Edustajien yksinoikeus poliittiseen päätöksentekoon ja poliittisen asialistan muotoilemiseen murtuu. Nyt myös kansalaiset käyttävät päätösvaltaa, ja osallistavan demokratian perusidea on, että ihmi-set tekevät tärkeimmät poliittiset päätökset itse (ks. taulukko 3.1). Kaikki muut päätökset eli suurimman osan päätöksistä tekevät edel-leen vaaleissa valitut kansalaisten edustajat valtuustoissa, eduskun-nassa ja eu:n elimissä.

TauLuKKO 3.1: PeRIaaTe: OSaLLISTavaSSa demOKRaTIaSSa PääTTäväT KaNSaLaISeT

Poliittisten päätös-ten tärkeysaste

Oikeudellinen normitaso

Asiaa käsittelee Kansalaisten osallistuminen päätöksentekoon

Tärkeimmät päätökset

perustuslaki eduskunta Kansalaiset tekevät lopulliset päätökset suoran demokratian menettelyjen avulla.Tärkeät päätökset laki eduskunta

Tavalliset päätökset asetus eduskuntahallitus

ei osallistumista

Lähde: Linder, Wolf. 1999. Schweizerische Demokratie (Sveitsiläinen demokratia). Bern/Stuttgart/Wien, Verlag Paul Haupt, s. 237, taulukko 10.1.

Mistä asioista pitäisi voida päättää kansanäänestyksessä?

Vastataksemme tähän kysymykseen siirrymme hetkeksi mennei-syyteen, aikaan jolloin moderni, individualistinen demokratia sai alkunsa, Amerikan ja Ranskan vallankumousten aikaan 1700-luvulle. Sieltä on peräisin modernin demokratian keskeisin periaate, joka siirtyi aikanaan myös Suomen perustuslakiin ja jonka mukaan val-tiovalta kuuluu tasavertaisten yksilöiden muodostamalle kansalle eli kansalaisille. Uusi kansansuvereeniuden periaate löytyy esimerkiksi ranskalaisesta ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistuksesta vuodelta

33

1789.5 Siinä sanotaan, että kansalaiset käyttävät valtiovaltaa joko suo-raan itse tai edustajiensa kautta. Kansanvalta toteutuu siis kahdella tasavertaisella tavalla, kun lainsäädäntövaltaa käyttävät a) kansalai-set itse tai b) kansanedustajat. Alkuperäisessä modernin kansanvallan muodossa on vastaus kysymykseen, mistä asioista kansalaiset voivat päättää: he voivat päättää samoista asioista kuin eduskunta valtion tasolla tai valtuusto kunnan tasolla – perustuslain, sitovan kansain-välisen oikeuden ja ihmisoikeuksien rajoissa.

Kansanäänestyksiä voidaan siis järjestää mitä erilaisimmista kysymyk-sistä kaikilta poliittisen elämän alueilta: koulutus, terveydenhuolto, verotus, työelämä, asuminen, luonnonsuojelu, maatalous, ulko- ja turvallisuuspoli-tiikka ja niin edelleen. Valtion tasolla kansalaiset voisivat päättää esimer-kiksi Nato-jäsenyydestä tai uuden ydinvoimalan rakentamisesta. Kunnan tasolla helsinkiläiset voisivat päättää esimerkiksi vanhojen makasiinien kohtalosta ja uuden musiikkitalon rakentamisesta. Jos on teemoja, joista ei voida järjestää kansanäänestystä, kansanvalta kaventuu. Mutta millä perus-teella kansalaisten pitäisi saada päättää vähemmästä kuin heidän edusta-jiensa? Tietysti demokratiassa päätöksenteolla on rajansakin, jotka aset-tavat perustuslaki, perusoikeudet ja sitova kansainvälinen oikeus. Nämä rajat sitovat sekä kansalaisten että parlamentaarista päätöksentekoa.

Kuka päättää, milloin ja mistä asiasta kansanäänestys toimite-taan? Päättääkö hallitus vai päättävätkö kansalaiset itse?

On helppo ymmärtää, että tämä ero on ratkaisevan tärkeä: se on itse-määräämisen ja hallituksi tulemisen välinen ero. Ylhäältä päin eli hal-lituksen kontrollissa järjestetty kansanäänestys on tyystin eri asia ja vai-kuttaa ihan eri tavalla kuin alhaalta päin eli kansalaisten tai vähemmis-tön omasta tahdosta toimitettu kansanäänestys.

Kun kansanäänestys toimitetaan yksinomaan vallanpitäjän aloit-teesta, vallanpitäjä asettaa päämäärän ja kansa(näänestys) on keino sen

5. Modernin kansansuvereeniuden käsitteen mukaan yksilöiden muodostama kansa on valtiovallan lähde ja käyttäjä. Esimodernin kansansuvereeniuden käsitteen mukaan kansa kollektiivina on valtiovallan lähde, mutta edustajat käyttävät val-taa kansan asemesta (ks. Rosanvallon 1998).

34

saavuttamiseksi. Tarkoituksena on vahvistaa vallanpitäjän asemaa tai päätöksen hyväksyttävyyttä. Hallitus saattaa myös siirtää pulmallisen ongelman, josta on tullut rasite, »kansalle» ratkaistavaksi. Vallanpitäjien valvonnassa tapahtuva kansanäänestys on hallitsijoiden vallan väline, jolla nämä pyrkivät vahvistamaan tai pelastamaan omaa valtaansa »kan-san» tuella. Kansainvälisesti tämäntyyppistä kansanäänestysmenettelyä kutsutaan usein nimellä plebiskiitti6, Suomessa se tunnetaan neuvoa-antavana kansanäänestyksenä (ks. laatikko 3.1).7

LaaTIKKO 3.1: NeuvOa-aNTava KaNSaNääNeSTyS ON määRITeLTySuOmeN PeRuSTuSLaIN NeLjäNNeSSä LuvuSSa, jOKa KOSKeeeduSKuNNaN TOImINTaa:

53 § Kansanäänestyksen järjestäminen

• Neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä päätetään lailla, jossa

on säädettävä äänestyksen ajankohdasta ja äänestäjille esitettävistä vaih-

toehdoista.

• Kansanäänestyksissä noudatettavasta menettelystä säädetään lailla.

Kansalaisten valvonnassa tapahtuva eli suoran demokratian kansanää-nestys sen sijaan on vallanjakoväline, ja sen tarkoituksena on demokra-tian toteuttaminen. Suoran demokratian vallanjakomenettelyjen avulla valtaa jaetaan tasa-arvoisemmin kuin neuvoa-antavalla kansanäänes-tyksellä, joka ei ole kansalaisten itsehallinnon instrumentti vaan val-taapitävien keino hallita kansalaisia.

Suomalaisen neuvoa-antavan kansanäänestyksen tapainen kansan-äänestysmenettely, jonka käytöstä eivät päätä kansalaiset vaan yksin-

6. Englannisksi: plebiscite; saksaksi: Plebiszit.7. Suomalaisen plebiskiitin tarkoituksena on »lisätä valtiollisten päätösten hyväk-

syttävyyttä eli legitimiteettiä kansan silmissä». (Komiteamietintö 1983:25, s.51.)

35

omaan viranomaiset, ei kuuluu suoran demokratian piiriin. Ilman eri-tyyppisten menettelytapojen erottelua suoraa demokratiaa on vaikea ymmärtää asianmukaisesti. Valitettavasti nykyään on melkein tapana olla tekemättä tätä erottelua, mikä tuottaa paljon sekaannusta keskus-teltaessa ja kiisteltäessä suoran demokratian puolesta ja sitä vastaan.8

Suoran demokratian sanasto

Vastauksena kysymykseen »Kuka päättää kansanäänestyksen toimitta-misesta?» saadaan »neuvoa-antavan kansanäänestyksen» eli plebiskiitin ja suoran demokratian välinen raja näkyviin (ks. taulukko 3.2). Erottelun merkitys on sinänsä helppo ymmärtää, mutta siihen liittyy terminolo-ginen vaikeus: millä sanoilla asiasta voidaan puhua? Moni ei luultavasti ole kuullut puhuttavankaan plebiskiitistä, eikä tiedä mitä se tarkoittaa. Suomessa on vain vähän kokemusta suorasta demokratiasta, ja siksi ei ole myöskään vakiintuneita käsitteitä, joilla kuvata monipuolista suoran demokratian välineistöä. Sanana kansanäänestys ei yksin tähän tehtä-vään riitä. Päätöksentekomenetelmänä kansanäänestys on vain yksi vaihe monivaiheisessa poliittisessa osallistumisprosessissa (ks. laatikko 3.2).

Lisäksi sanan kansanäänestys epämääräisyys tuottaa ongelmia.9 Epämääräisyyden ongelma ei ratkea kokonaan, vaikka puhuisimmekin sitovasta tai päättävästä kansanäänestyksestä. »Sitova kansanäänestys»

8. Sekaannus syntyy helpommin, jos lähtökohtana on löyhä suoran demokratian määrittely, jonka mukaan kaikki kansanäänestysmenettelyt kuuluvat suoran demokratian piiriin.

9. Suomessa sitä käytetään nykyään sekä presidenttivaalien yhteydessä, jolloin äänes-tetään henkilöä, että silloin, kun järjestetään neuvoa-antava kansanäänestys, jol-loin äänestetään asiasta, kuten Suomen eu-jäsenyydestä vuonna 1994. Jälkimmäi-sessä tapauksessa kansanäänestyksellä kysyttiin vain kansalaisten mielipidettä ja päätöksen teki sen jälkeen eduskunta. Kansanäänestys tarkoittaa siis kumpaakin, että äänestämällä kansalaiset a) tekevät päätöksiä tai b) ilmaisevat mielipiteensä jostakin asiasta. Mietinnössään kansanäänestyskomitea määritteli kansanäänes-tyksen mielipiteenilmaukseksi ja lisäsi, että äänestystuloksella pitäisi olla »jokin merkitys päätöksenteossa». (Komiteanmietintö 1983:25, s. 5, 9.) Päätöksenteko-menetelmänä taas kansanäänestys voi olla yksi vaihe suoran demokratian proses-sissa, mutta se voi myös olla parlamentaarisen päätöksentekoprosessin tai suoran presidenttivaalin osana, jotka kumpikaan eivät kuulu suoraan demokratiaan.

36

selventää, että kyseessä on päätös eikä pelkästään mielipiteenilmaus. Se ei kuitenkaan kerro mitään siitä, kenen valvonnassa kansanäänes-tys on toimitettu: onko sen järjestämisestä päättänyt esimerkiksi halli-tus vai ovatko päätöksen tehneet kansalaiset itse? Kansanäänestyksen sitovuus tai neuvoa-antavuus on toissijainen kysymys suhteessa siihen, onko kansanäänestys toimitettava hallituksen ratkaisun vai kansalais-aloitteen pohjalta.

Tarvitaan siis lisää sanoja, jotta voidaan kuvata suoran demokratian menettelyjä ja erotella ne muunlaisista kansanäänestysmenettelyistä. Tässä kirjoituksessa käytän käsitteitä »kansalaisaloite»10 ja »kansalais-referendumi»11 kuvaamaan suoran demokratian kahta keskeistä insti-tuutiota eli menettelyn tyyppiä.

Kansalais-etuliite korostaa sitä, että suvereeniuden kantajana ei ole jokin yhtenäinen »kansa» vaan yksittäiset kansalaiset. Kansaa ei pitäisi ajatella me-henkilönä, jolla on yksi mieli ja yksi tahto: ei kukaan voi puhua koko kansan nimissä.

Suomenkielisten vastineiden puuttuessa käytän vierasperäisiä sanoja suomenkielisessä muodossa: referendumi, plebiskiitti. Vaikka sanat ovat-kin Suomen kielen rakenteessa vieraita, on etuna se, että ne kuuluvat yhtenäiseen sanastoon muiden eurooppalaisten kielten kanssa.

»Yksi totalitarismin piirteistä on suoran demokratian idea» – näinkö on asianlaita?

Suora demokratia ei ole sama kuin kansanäänestys. Nykyinen moderni suora demokratia ei ole myöskään yhtä kuin esimoderni eli klassinen kansankokousdemokratia (ks. taulukko 2.1). Suorassa nykydemokratiassa perustuslaki määrää, mistä kysymyksistä pitää järjestää kansanäänestys (esim. perustuslain muuttamisesta) ja mistä kysymyksistä taas kansanäänestys voidaan järjestää kansalaisten vaa-

10. Englanniksi: citizens’ initiative tai popular initiative; saksaksi: Volksinitiative tai Volksbegehren. Käsitteiden käytössä on eroja Saksan ja Sveitsin välissä. Myös sanat Bürgerinitiative ja Bürgerbegehren ovat käytössä.

11. Englanniksi: popular referendum, citizen-initiated referendum; saksaksi: Volks-referendum tai Bürgerreferendum.

37

timuksesta. Jos suoran demokratian käsite ymmärretään oikein eikä sitä sekoiteta neuvoa-antavaan tai muuten ylhäältä päin määrättyyn muodolliseen kansanäänestykseen, suoran demokratian mustamaa-laamiselta diktaattoreilla ja heidän kansanäänestyskäytännöillään putoaa pohja pois. Menettely, joka jollakin tavalla yhdistää demo-kratian ja diktatuurin, ei ole mikään suoran demokratian menettely vaan yksinomaan valtaapitävien järjestämä kansanäänestysmenettely (plebiskiitti), joka eri muodoissaan esiintyy edustuksellisissa demo-kratioissa (ks. laatikko 3.2 sekä liite 3).

TauLuKKO 3.2: KaNSaLaISTeN OSaLLISTumISmeNeTTeLyjeN TyPOLOgIaerottelukriteerinä kysymys: »Kuka päättää menettelyn käynnistämisestä?»

EDUSTUKSELLiNEN DEMOKRATiA

Kansanäänestys-menettelyn käynnis-tämisestä päättää

Kansanäänestys-menettelyn oikeudellinen muoto

Kansanäänestys-menettelyn funktiot

valtioelin yksin-oikeudella (esim. eduskunta)

plebiskiitti, esim. neuvoa-antava kansan-äänestys (PeL 53§)

vallanpitäjien päätösten legitimiteetin vahvistaminen

SUORA DEMOKRATiA

Kansanäänestys-menettelyn käynnis-tämisestä päättää

Kansanäänestys-menettelyn oikeudellinen muoto

Kansanäänestys-menettelyn funktiot

perustuslaki pakollinen kansanäänestys

demokratian toteuttaminen; perustuslain uudistaminen eli valtion rakenteen määrittely

tietty määrä kansalaisia

kansalaisreferendumi ja kansalaisaloite

kansalaisaloite

kansalaisreferendumi

demokratian toteuttaminen

a) poliittisen asialistan määrittelyb) lakien säätäminen ja muuttaminen tai kumoaminen

a) oppositiob) hallituksen ja eduskunnan kontrollointi

38

LaaTIKKO 3.2: demOKRaTIa ja dIKTaTuuRI

»Diktatoriset ja autoritääriset hallitukset, Napoleonista alkaen, ovat viehätty-

neet kansanäänestyksistä osin juuri siitä syystä, että ne voivat hankkia itsel-

leen ylimääräisen legitimiteetin viikunanlehden esityslistaa manipuloimalla.»

Eerik Lagerspetz

Tässä esimerkkilauseessa sana ’kansanäänestys’ houkuttelee ymmärtä-

mään asian väärin:

»Diktatoriset ja autoritääriset hallitukset, Napoleonista alkaen, ovat viehät-

tyneet suorasta demokratiasta…

Sanan kansanäänestys tilalla pitäisi kuitenkin olla esimerkiksi sana plebiskiitti tai

neuvoa-antava kansanäänestys, sillä kyseessä on kansanäänestysmenettely, jonka

toimeenpanosta päättää yksinomaan hallitus/hallitsija eikä suinkaan kansa:

»Diktatoriset ja autoritääriset hallitukset, Napoleonista alkaen, ovat viehät-

tyneet plebiskiiteistä…

Vaara piilee plebiskiitissä eli kansanäänestyksessä, joka toimitetaan

yksinomaan vallanpitäjien aloitteesta.

Sen sijaan suoran demokratian menettelyt, jotka ovat kansalaisten val-vonnassa, eivät sovi yhteen diktatuurin kanssa. Hallitsijat voivat käyt-tää plebiskiittiä (esim. neuvoa-antavaa kansanäänestystä) omiin, myös manipulatiivisiin, tarkoituksiinsa, mutta eivät kansalaisreferendumia. Vetoaminen huonoihin kokemuksiin muodollisista kansanäänestyk-sistä ei ole pätevä argumentti suoraa demokratiaa vastaan, vaikka sitä toistetaankin rituaalinomaisesti. Pikemmin sen, että kaikenlaiset dik-taattorit (Napoleon, Hitler, Pinochet, Saddam Hussein…) ovat käyttä-neet tiettyä kansanäänestysmenettelyä oikeuttamaan omaa vallankäyt-töänsä, pitäisi antaa opetus vaaroista: plebiskiitin avulla demokratia voi-daan kääntää nurin päin. Oikea johtopäätös on, että plebiskiitin (esim. neuvoa-antavan kansanäänestyksen) käyttöä pitäisi välttää.

39

Demokratian ja diktatuurin sekoittaminen toisiinsa on kohtalokas virhe; Hitlerin kaltainen hallitsija ei varmaankaan kehity demokratian, varsinkaan osallistavan demokratian pohjalta – asia on aivan päinvastoin: despotismi tai totalitarismi voi kehittyä vain siellä, missä ei (enää) ole demokratiaa, juuri Saksa Hitlerin valtaannousun aikana on tästä hyvä esimerkki.

Mitä merkitsevät »kansalaisaloite» ja »kansalaisreferendumi»? Miten ne toimivat?

Suoran demokratian perustana ovat kansalaisaloite ja kansalaisreferen-dumi. Seuraavat kuvaukset suoran demokratian menettelyistä nojaavat ole-massa oleviin ja erityisesti Sveitsin esimerkkeihin. Liitteessä 3 on kuvaus 32 Euroopan valtiossa käytössä olevista suoran demokratian menettelyistä ja neuvoa-antavista kansanäänestyksistä ja muista plebiskiiteistä.

LaaTIKKO 3.3: KaNSaLaISaLOITe ja KaNSaLaISRefeReNdumI

KaNSaLaISaLOITe on suoran demokratian menettely ja poliittinen oikeus, jonka

avulla tietty määrä kansalaisia voi tuoda oman ehdotuksensa poliittiselle asialistalle

ja käynnistää kansanäänestyksen asiasta. He voivat ehdottaa esimerkiksi perus-

tuslain muuttamista tai uutta lakia tai voimassa olevan lain kumoamista. Kansan-

äänestyksen järjestäminen ei ole viranomaisten päätettävissä. Mikäli eduskunta

ottaa kielteisen kannan, ehdotus on alistettava kansanäänestyksessä päätettä-

väksi, jos aloitteentekijät niin haluavat. Hyvin muotoiltuun kansalaisaloitemenet-

telyyn kuuluu, että aloitteentekijöillä on oikeus vetää aloitteensa takaisin.

KaNSaLaISRefeReNdumI on kansalaisten vaatimuksesta toimitettu kan-

sanäänestys. Se tarkoittaa, että eduskunnassa päätetty asia alistetaan kansa-

laisten päätettäväksi jälkikäteen: parlamentaarisessa järjestyksessä syntynyt

laki, sopimus tai päätös voi tulla voimaan vasta sen jälkeen kun kansalaiset

ovat hyväksyneet sen päättävässä kansanäänestyksessä.

Kansalaisreferendumi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että eduskunnan päät-tämä laki tulee voimaan vasta sen jälkeen kun kansalaiset ovat hyväksy-

40

neet sen kansanäänestyksessä. Ratkaisevaa on, että koko prosessi tapah-tuu kansalaisten aloitteesta: sitova kansanäänestys toimitetaan, jos tietty määrä kansalaisia niin vaatii. Tällöin eduskunta joutuu perustelemaan ja oikeuttamaan päätöksiään julkisesti, tietäen, että lopullisen päätök-sen tekevät kansalaiset itse.

Kansalaisaloite antaa kansalaisille mahdollisuuden ja oikeuden tuoda omia kysymyksiä poliittiselle asialistalle ja säätää itse uusia lakeja. Kan-salaisaloitteen avulla vähemmistöt voivat tuoda omia ongelmien ratkai-suehdotuksiaan julkiseen keskusteluun ja kaikkien kansalaisten päätet-täväksi. Se on myös keino, jolla kansalaiset voivat itse kehitellä demo-kratiaa uusia realiteetteja vastaavaksi. Rakentavan luonteensa vuoksi kansalaisaloite on suoran demokratian keskeisin menettelytapa.

Suoran demokratian osallistumisoikeudet ja niiden käyttö pitää mää-ritellä perustuslaissa. Suoran demokratian laajuus ja toimivuus riippuu keinovalikoimasta sekä keinojen yhteensopivuudesta ja käyttökelpoi-suudesta. Oikeudet vaatia kansanäänestystä ja tehdä kansalaisaloitteita pitää rakentaa niin, että ne voivat toimia käytännössä toivotulla tavalla. Jokainen käsityöläinen, insinööri, kirurgi, informaatikko ja kodinhoi-taja tietää, että hän tarvitsee hyvin tehtyjä ja toimivia välineitä onnis-tuakseen työssään. Veitsi, joka ei leikkaa, tietokoneohjelma, joka ei tee mitä sen pitäisi tehdä, purkinavaaja, joka ei toimi… Kukaan ei käytä sellaisia välineitä mielellään, ja ne joutuvat roskiin. Sama pätee demo-kratian välineisiin: hyvin tehdyt välineet auttavat kehittämään demo-kratiaa, huonosti tehdyt tuovat demokratialle huonoa mainetta ja aset-tavat sen väärään valoon. Sopivasti yhdistettyinä ja huolellisesti muo-toiltuina erilaiset suoran demokratian oikeudet ovat välineitä, joiden avulla kansalaisilla on laajat mahdollisuudet osallistua omaehtoisesti ja oma-aloitteisesti valtion ja kunnan päätöksentekoon sekä määritellä omalta osaltaan poliittista asialistaa, jonka pohjalta päätöksiä tehdään. (Suoran demokratian menettelyjen muotoilusta luvussa 9.)

Kansalaisaloitteesta voitaisiin edetä suoraan päättävään kansanää-nestykseen ja jättää eduskunta koko tämän prosessin ulkopuolelle.12

12. Tällaista kansalaisaloitemenettelyä käytetään eräissä Yhdysvaltojen osavalti-oissa, esimerkiksi Kaliforniassa.

41

Mutta demokratian näkökulmasta tällainen menettely ei ole suositel-tavaa: sen sijaan, että se lisäisi kansalaisten ja kansanedustajien välistä vuoropuhelua, se pikemmin asettaa heitä vastakkain ja näin vain syven-tää kuilua. Poissulkemista hedelmällisempi vaihtoehto on, että eduskun-nalla on mahdollisuus tehdä vastaehdotus kansalaisaloitteen ehdotuk-selle. Kansanäänestyksessä kansalaiset päättävät sitten sekä parlamen-tin että aloitteentekijöiden ehdotuksesta, ja samalla myös siitä, kumpi niistä tulee voimaan, mikäli molemmat hyväksytään.13

Kansalaisaloite voidaan kuvata vähemmistön ongelmanratkaisueh-dotukseksi, joka nousee kansalaisten keskuudesta ja päätyy kaikkien kansalaisten päätettäväksi. Aloiteprosessin olennainen osa on julkinen keskustelu, jossa perustelut ehdotuksen puolesta ja vastaan punnitaan. Julkinen keskustelu käydään monilla foorumeilla, ja siinä ovat mukana myös hallitus ja eduskunta. Vasta tämän keskustelun kautta asiasta syn-tyy kansalaisten poliittinen tahto. Aloiteprosessi on siis kokonaan eri asia kuin mielipidekysely, josta puuttuvat demokratian keskeisimmät elementit: julkinen keskustelu puolesta ja vastaan sekä päätöksenteko, johon kaikki voivat osallistua.

LaaTIKKO 3.4: KaNSaLaISaLOITe ON mONIvaIHeINeN POLIITTINeN PROSeSSI. SeN OLeNNaISeT eLemeNTIT OvaT:

Idea ja sen organisointi: Hyvä idea ei riitä, vaan siitä on muotoiltava aloite,

sille pitää hankkia riittävä määrä tukijoita ja voimavaroja ja koko pitkä aloi-

teprosessi täytyy organisoida huolellisesti.

Julkinen keskustelu: Prosessin alusta loppuun aloitteesta käydään monen-

laisia julkisia keskusteluita, joille on varattava tarpeeksi aikaa. Laaja, vapaa

13. Tällaista kansalaisaloitemenettelyä käytetään Sveitsissä ja sen osavaltioissa (kan-toneissa).

42

ja reilu debatti on aloiteprosessin keskeisin elementti. Se, millaisia päätök-

siä tehdään, ovatko ne »hyviä» ja »järkeviä», riippuu olennaisesti julkisten

väittelyiden laadusta.

Päätöksenteko (referendumi): Kansalaisaloitteen ehdotuksesta sekä

mahdollisesta eduskunnan vastaehdotuksesta päätetään kansanäänes-

tyksessä.

Toimeenpano: Kansalaispäätöksen jälkeen ovat vuorossa tuloksen ana-

lyysi ja tulkinta sekä päätöksen toimeenpano ja siihen mahdollisesti liittyvä

kamppailu.

Referendumi on suoran demokratian menettely, joka sisältää kansan-äänestyksen asiakysymyksestä; äänestäjät joko hyväksyvät tai hylkää-vät sen.

Pakollinen referendumi tarkoittaa sitä, että tietyistä perustuslaissa tai laissa säädetyistä asioista pitää toimittaa kansanäänestys. Äänestyk-sen kohteena voisivat olla esimerkiksi perustuslain muutokset, normi-tasoltaan perustuslain luonteiset kansainväliset sopimukset sekä kan-salaisaloitteet.

Kansalaisreferendumi on kansanäänestys, joka järjestetään kun tietty määrä kansalaisia niin vaatii. Sille voitaisiin alistaa esimerkiksi uusi laki tai lainmuutos sekä vastaavantasoiset sopimukset, tärkeät hallinnolli-set päätökset, merkittävät eli tietyn suuruusluokan ylittävät rahame-not sekä tärkeät periaatepäätökset, joilla on pitkäaikaiset vaikutukset yleisiin elinehtoihin.

Kansalaisaloite ja -referendumi eli suora demokratia ylipäänsä tar-joaa kansalaisille keinoja, joiden avulla he voivat olla oma-aloitteisesti mukana päättämässä asioista. Silloin tällöin, tärkeän asian vaatiessa, he tuovat omia poliittisia ehdotuksia julkiseen keskusteluun ja pää-tettäväksi, silloin tällöin kansalaiset tekevät lopullisen päätöksen itse. He tekevät sen vuorovaikutuksessa eduskunnan ja hallituksen kanssa, mutta niiden tahdosta riippumatta. Kansalaiset itse päättävät, mitkä

43

asiat ovat kyllin tärkeitä, että niistä pitäisi päättää kansanäänestyk-sissä. Suora demokratia ei kuitenkaan ole välillisen demokratian vas-takohta, vaan eduskunta säilyy elimenä, joka säätää lakeja – mutta toi-sinaan lopullisen päätöksen tekee eduskunnan asemesta kansalaisten enemmistö, ja toisinaan laki syntyy kansalaisaloitteesta.

Suoran demokratian määrittely

Monille suora demokratia on sama asia kuin kansanäänestys, toisille taas se merkitsee antiikissa, Ateenan kaupunkivaltiossa noin 2 500 vuotta sitten syntynyttä demokratian tyyppiä. Edellisen ja tämän luvun perusteella lienee selvää, ettei kumpikaan käsitys vastaa tämän kirjoi-tuksen käsitystä nykypäivän suorasta demokratiasta.

Moderni demokratia on jotakin muuta kuin klassinen kansalaisko-kousdemokratia. Suora demokratia tarkoittaa nykyään, että kansalai-silla on oikeus päättää poliittisista asiakysymyksistä kansanäänestyk-sissä – joko oma-aloitteisesti ja riippumatta hallituksen tai parlamen-tin tahdosta tai kun perustuslaki niin määrää.

Tällöin saadaan ensimmäinen kriteeri suoran demokratian mää-rittelemiseksi: suoran demokratian kansanäänestyksissä päätetään asi-oista, ei henkilöistä. Tässä katsannossa »recall» eli vaaleissa valitun henkilön (esimerkiksi presidentin) tai elimen (esimerkiksi kunnanval-tuuston) ennenaikainen viraltapano kansanäänestyksellä ja suorat vaalit (esimerkiksi suora pormestarin- tai presidentinvaali) eivät kuulu suo-raan demokratiaan.

Toinen kriteeri, joka on samanaikaisesti voimassa, on seuraava: suora demokratia antaa päätösvaltaa kansalaisille; sen menettelyt ovat val-lanjakomenettelyitä. Varsinainen suora demokratia tarkoittaa nimen-omaan sitä, että kansalaisilla on oikeus osallistua päätöksentekopro-sessiin. Vallan jakaminen tarkoittaa yleensä, että laissa säädetty määrä kansalaisia voi käynnistää suoran demokratian menettelyn hallituksen tai parlamentin tahdosta riippumatta.

Toista kriteeriä voidaan höllentää: suora demokratia antaa lisää valtaa kansalaisille. Sen mukaan saadaan löyhempi määrittely: suora demokratia tarkoittaa kansalaisten voimaantumista, johon ei välttämättä

44

sisälly päätösvaltaa. Esimerkiksi jos kansalaisilla on oikeus tehdä aloite tai vaatia kansanäänestystä mutta heillä ei ole päätösvaltaa, kyseessä on suora demokratia vain löyhässä mielessä.

Edellä esitettyjen kahden kriteerin avulla suoran demokratian kan-sanäänestysmenettelyt voidaan erottaa niistä kansanäänestysmenet-telyistä, jotka eivät kuulu suoran demokratian piiriin. Taulukkomuo-dossa esitettynä:

TauLuKKO 3.3: SuORaN demOKRaTIaN määRITTeLy

päättäminentarkoitus

asiakysymyksistä henkilöistä

antaa päätösvaltaa kansalaisille: vallan jakaminen

menettelyn käyttö on määritelty perustuslaissa:• pakollinen referendumi

Tietyllä määrällä kansalai-sia on oikeus käynnistää menettely:• valinnainen referendumi• aloite• vastaehdotus

suoran demokratian menettelyt

Recall(vaaleissa valittujen edustajien ennenaikainen viraltapano)

antaa lisää valtaa kansan edustajille: vahvistaa yleensä hallitsevien valtaa (viran-omaisplebiskiitti) tai jos-kus jonkin valtioelimen, esimerkiksi parlamentin, vähemmistöä (viranomais-vähemmistön plebiskiitti)

viranomaisilla on yksinoikeus määrätä menettelyn käytöstä:• plebiskiitti

edustajien suora tai välillinen valinta

Taulukon 3.3 mukaan suoran demokratian menettelyjen tyypit ovat referendumi ja aloite ja niistä on olemassa erilaisia muotoja, esimer-kiksi pakollinen referendumi, kansalaisreferendumi, viranomaisrefe-rendumi jne. Kaikkien näiden kansanäänestysmenettelyjen toimivuus

45

riippuu olennaisesti niiden muotoilusta lainsäädännössä (ks. luku 9). Taulukossa 3.4 kuvataan lyhyesti tärkeimmät menettelyjen tyypit ja muodot, lista ei ole täydellinen. Liitteessä 3 kerrotaan, millaiset suo-ran demokratian menettelyt ja plebiskiitit ovat voimassa 32 Euroopan valtion perustuslaeissa ja laeissa.

TauLuKKO 3.4: TäRKeImmäT SuORaN demOKRaTIaN meNeTTeLyT

Menettelyn muoto: Viranomaisvähem-mistön referendumi (viranomaisvähem-mistö käynnistää)viranomaisvähemmistön oikeus alistaa viranomaispäätös kansan vahvistetta-vaksi. Tämä koskee vain sellaisia pää-töksiä, jotka kuuluvat kansalaisreferendu-min piiriin. menettely on viranomaisveto, ja koko äänestäjäkunta toimii pelin tuo-marina.

meNeTTeLyN TyyPPI: aLOITe

Laissa säädetty määrä kansalaisia on oikeutettu tekemään koko äänestäjäkun-nalle ehdotuksen uudesta laista. Lakieh-dotuksesta päätetään kansanäänestyk-sessä.

Menettelyn muoto: KansalaisaloiteKansalaisaloitteen alkuunpanijat voivat päättää, että heidän ehdotuksestaan jär-jestetään kansanäänestys (sen jälkeen kun aloite on virallistettu). He voivat myös vetää takaisin aloitteensa (jos on ole-massa takaisinvetoklausuuli).

Menettelyn muoto: KansalaisehdotusKansalaisehdotus on kansalaisten (yksi kansalainen tai tietty määrä kansalai-sia) oikeus tehdä lakiehdotus asianomai-selle viranomaiselle. Tässä tapauksessa lakiehdotuksen jatkokäsittelystä määrää viranomainen.

meNeTTeLyN TyyPPI: RefeReNdumI

Kansalaisten oikeus hylätä tai hyväksyä viranomaispäätös kansanäänestyksessä. Kansanäänestysmenettely, jota kontrol-loi yksinomaan jokin viranomainen, ei ole referendumi, vaan plebiskiitti.

Menettelyn muoto: Pakollinen referen-dumi (perustuslaki käynnistää)Palauttaa lopullisen päätösvallan valitsi-joille. Tarkoituksena on, että tärkeät tai tärkeimmät poliittiset päätökset tekevät kansalaiset itse.

Menettelyn muoto: Kansalaisreferen-dumi (ryhmä kansalaisia käynnistää)Laissa säädetty määrä kansalaisia on oikeutettu vaatimaan kansanäänestyksen viranomaispäätöksestä. Kansanäänestyk-sessä viranomaispäätös joko hyväksytään tai hylätään. Tämän menettelyn avulla voi-daan korjata edustuksellisen demokratian päätöksentekoa sekä kontrolloida hallituk-sen ja parlamentin toimintaa.

Menettelyn muoto: Viranomaisreferen-dumi (viranomaisenemmistö käynnistää)viranomaisten oikeus alistaa päätök-sensä kansalle vahvistettavaksi. Tämä koskee vain sellaisia päätöksiä, jotka kuuluvat kansalaisreferendumin piiriin. Tämän menettelyn tarkoitus on lisätä tär-keiden päätösten hyväksyttävyyttä.

46

meNeTTeLyN TyyPPI: vaSTaeHdOTuS

viranomaisen tai kansalaisten oikeus esittää vaihtoehtoinen ehdotus aloite- tai referendumimenettelyssä. vastaehdotuk-sesta päätetään kansanäänestyksessä.

Menettelyn muoto: Kansalaisvasta-ehdotusLaissa säädetty määrä kansalaisia tekee vaihtoehtoisen ehdotuksen esimerkiksi aloite- tai referendumiprosessissa. Kan-sanäänestyksessä päätetään samalla sekä

aloite-ehdotuksesta (tai referendumikysy-myksestä) että vaihtoehtoehdotuksesta.

Menettelyn muoto: Viranomaisvasta-ehdotusviranomainen tekee vaihtoehtoisen ehdo-tuksen: esimerkiksi kansalaisaloitepro-sessin yhteydessä parlamentti voi esittää vastaehdotuksen. Kummastakin ehdotuk-sesta päätetään samassa kansanäänes-tyksessä. mikäli molemmat ehdotukset hyväksytään, äänestäjät päättävät lisä-kysymykseen vastaamalla, kumpi ehdo-tuksista tulee voimaan.

47

4 Suora demokratia käytännössä: Sveitsin esimerkki

Toimiiko suora demokratia käytännössä? Miten ja millä ehdoilla? Kuka sitä käyttää? Mistä äänestetään? Mitä kansanäänestys maksaa? Onko kansalaisaloite kallis? Voiko rahalla ostaa sopivan äänestystu-loksen? Sopiiko (suora) demokratia yhteen nopeita päätöksiä vaativan markkinatalouden kanssa?

Tällaisiin kysymyksiin ei voi vastata etukäteen pelkästään teorian nojalla. Kyse ei ole siitä, onko suora demokratia toivottava vai ei, vaan siitä, kuinka se toimii käytännössä. Suoran demokratian hyvyydestä voidaan olla eri mieltä, muttei siitä, että se on olemassa.

Tässä luvussa kerron suoran demokratian käytännöstä Sveitsin esi-merkin avulla, jolloin saadaan samalla vastauksia joihinkin alussa esi-tettyihin kysymyksiin. Sveitsissä suora demokratia on toiminut jo rei-lusti yli sata vuotta, ja se toimii kunnissa, kantoneissa eli osavaltioissa sekä liittovaltion tasolla. Sveitsin kansalaisilla on liittovaltiossa seuraa-vat poliittiset oikeudet: aktiivinen ja passiivinen äänioikeus vaaleissa, oikeus osallistua kansanäänestyksiin, kansalaisaloiteoikeus, oikeus vaa-tia kansalaisreferendumia sekä vetoomusoikeus.14 Kantoneissa suoran demokratian keinovalikoima on suurempi kuin liittovaltion tasolla.

Sveitsin liittovaltion tasolla toimitetaan kansanäänestyksiä vuosit-tain 2–4 kertaa, ja vuodesta 1848 vuoteen 2005 on toimitettu 536 kan-sanäänestystä (ks. tauluko 4.1).15 Samanaikaisesti järjestetään kansan-

14. Aktiivinen äänioikeus tarkoittaa oikeutta osallistua vaaleihin ja kansanäänestyk-siin, passiivinen äänioikeus tarkoittaa oikeutta asettua ehdokkaaksi vaaleissa.

15. Sveitsissä on nykyään 2–4 kansanäänestyspäivää vuodessa, katso äänestyspäi-vämäärät osoitteesta http://www.admin.ch/ch/d/pore/va/liste.html

48

äänestyksiä kantoneissa ja kunnissa. Vuodesta 1970 vuoteen 2003 on toimitettu kantonin tasolla 3 709 kansanäänestystä ja lisäksi lukemat-tomia kunnallisia kansanäänestyksiä.16

TauLuKKO 4.1: 536 KaNSaNääNeSTySTä SveITSIN LIITTOvaLTIOSSa 1848–2005

Menettely Lukumäärä Hyväksytty Hylätty

Pakollinen äänestys perustuslain uudistamisesta kokonaan tai osittain

187 139 (74 %)

48(26 %)

Kansalaisreferendumi lain uudistamisesta

156 83(53 %)

73(47 %)

Kansalaisaloite 160 15(9 %)

145(91 %)

Parlamentin vastaehdotus kansalaisaloitteelle

33 19(58 %)

14(42 %)

Mitkä ovat tärkeimmät asiat, joista kansanäänestyksissä päätetään? Poliittisen vallan jakaminen (demokratia ja valtiojärjestys) on koko ajan ollut yksi tärkeimmistä teemoista. Samoin kysymykset julkisten varojen jakamisesta eli eläke-, vero-, terveys- ja asuntopolitiikka. Talo-udellisesti vaikeina aikoina ulkomaalaisasiat ja pakolaispolitiikkaan liit-tyvät kysymykset nousevat poliittiselle asialistalle ja kansalaisaloittei-den teemaksi. 1950-, 1960- ja 1990-luvuilla rauhankysymys oli tärkeä. 1970-luvulta lähtien ekologiset kysymykset (ympäristö-, energia- ja lii-kennepolitiikka) ovat tulleet esille, usein kansalaisaloitteina. Esimer-kiksi vuonna 1987 äänestäjien ja kantonien enemmistö hyväksyi kei-dassuon suojelemisesta kansalaisaloitteen, jonka tarkoituksena oli estää armeijan sotaharjoituskentän rakentaminen Rothenturmissa Schwy-zin kantonissa. Vuonna 1990 hyväksyttiin kansalaisaloite, joka kiel-

16. Kuten Suomessa myös Sveitsissä kuntien lukumäärä vähenee kuntaliitosten takia. Sveitsin kunnista noin viidesosalla on oma kunnanvaltuusto, muissa kunnissa harjoitetaan yhä klassista kansalaiskokousdemokratiaa. Kuntien autonomia vaih-telee kantoneiden mukaan: kaiken kaikkiaan kunnat saksankielisessä Sveitsissä ovat itsenäisempiä kuin kunnat ranskan- ja italiankielisessä Sveitsissä. Vuonna 2005 Sveitsissä oli 2 760 kuntaa ja Suomessa 432

49

tää uuden ydinvoimalan rakentamisen seuraavien kymmenen vuoden aikana. Vuonna 1994 hyväksyttiin käänteentekevä alppialoite, josta ker-ron kohta enemmän.17

Merkittävinä aloitteentekijöinä toimivat puolueet (37 prosenttia kai-kista kansalaisaloitteista) sekä erilaiset ad hoc -komiteat (30 prosenttia kaikista kansalaisaloitteista). Niiden jälkeen tulevat intressiryhmät kuten ympäristöjärjestöt, ammattiliitot, vuokralaiset, työnantajat ja talonomista-jat (kymmenen prosenttia kaikista kansalaisaloitteista) sekä uudet sosiaali-set liikkeet ja yksilöt (seitsemän prosenttia kaikista kansalaisaloitteista).

Pakolliset referendumit eivät yleensä ole kovin kiistanalaisia: kanto-neissa hallituksen kanta voittaa yhdeksän kertaa kymmenestä ja liitto-valtiossa 7–8 kertaa kymmenestä. Kansalaisreferendumiin liittyy riski, että parlamentin tekemä päätös hylätään. Kantoneissa näin on käy-nyt noin joka toisessa äänestyksessä, liittovaltiossa neljä kertaa kym-menestä. Kansalaisreferendumi on viranomaisten näkökulmasta vaa-rallisin ja käyttäjien näkökulmasta menestyksekkäin väline ja oikeus. 50 000 kansalaisen vaatimuksesta parlamentissa päätetty laki on alistet-tava kansalaisten hyväksyttäväksi tai hylättäväksi kansanäänestyksessä. On kuitenkin muistettava, että vain seitsemän prosenttia kaikista par-lamentissa säädetyistä laeista joutuu koetukselle, kansalaiset tyytyvät noin 93-prosenttisesti parlamentin päätöksiin.

Kansalaisaloitteen kohtalo on usein, että se lopulta hylätään kan-sanäänestyksessä. Liittovaltiossa kymmenestä kansalaisaloitteesta hylä-tään yhdeksän, kantoneissa neljästä kolme. Yhtenä selityksenä kansa-laisaloitteiden huonolle menestykselle on, että aloitteen ongelmanaset-telu saa laajasti tukea mutta sen tarjoama ratkaisuehdotus ei.

Kansalaisaloite ei kuitenkaan ole »kaikki tai ei mitään» -peli, vaan aloitteentekijät pystyvät vaikuttamaan sillä, vaikka se lopulta hylät-täisiinkin kansanäänestyksessä. Kansalaisaloite on mahdollisuus tuoda uusia teemoja poliittiselle asialistalle ja laajentaa käsitystä siitä, mikä kuuluu politiikkaan ja mikä ei. Se on mahdollisuus synnyttää laajaa jul-kista keskustelua ja tasoittaa tietä niin, että uusille asioille voidaan vähi-

17. Ks. lista kaikista Sveitsin liittovaltion kansanäänestyksistä: Kaufmann, Büchi, Braun & Carline 2005, s. 186–226.

50

tellen saada enemmistön tuki. Hylätty kansalaisaloite vaikuttaa usein siihen, millaisia uusia lakeja säädetään. Parlamentti saattaa tehdä kan-salaisaloitteelle vastaehdotuksen, joka on samansuuntainen mutta mal-tillisempi. Kansalaisaloitteen radikaali ratkaisuehdotus hylätään ja sen sijaan toteutetaan maltillisempi ratkaisu. Esimerkkinä voisi mainita vasemmistolaisen kansaneläkettä koskevan kansalaisaloitteen vuodelta 1972: se hylättiin, mutta parlamentin vastaehdotus hyväksyttiin.

Suora demokratia esteenä talouskasvulle?

Jatkuvaa kiistaa käydään kysymyksestä, onko suora demokratia talou-dellisesti hyödyllistä vai haitallista, tai onko suora demokratia yhteen-sopiva taloudellisten tehokkuus-, kilpailu- ja kasvuvaatimusten kanssa vai ei.

Taloustieteen professorit Silvio Borner ja Thomas Straubhaar sekä eräiden suuryritysten rahoittama propagandajärjestö Avenir Suisse syyt-tävät poliittista järjestelmää, erityisesti suoraa demokratiaa, Sveitsin talouden kasvuongelmista. Toisin kuin edustuksellinen parlamentaa-rinen demokratia, niin väittää Borner, suora demokratia tuottaa epä-johdonmukaisia päätöksiä (kansalaiset tekevät »vääriä päätöksiä») ja estää uudistukset referendumin avulla. Borner ja Avenir Suisse mai-nostavat uusliberalistisia talousuudistuksia ja vaativat samalla suoran demokratian alasajoa. Jos he saisivat päättää, suoran demokratian päi-vät olisivat luetut.

Kun Borner tekee suorasta demokratiasta syntipukin, joka saa Sveit-sin uudistumisen mahdottomaksi, Straubhaar menee uudessa kirjas-saan vielä pitemmälle: liikaa demokratiaa on paitsi suoran demokratian Sveitsissä myös monissa länsieurooppalaisissa valtioissa, joissa kansa-laisilla ei ole suoraan demokratiaan liittyviä oikeuksia. Hänen mieles-tään olemme joutuneet »demokratia-ansaan»: yhteiskunnissamme on liikaa demokratiaa, ja sen takia tarpeelliset taloudelliset ja sosiaaliset uudistukset jäävät tekemättä. Talouselämä ei saa ajamiaan uudistuksia läpi, koska yhteiskunnan enemmistö vastustaa niitä.

Straubhaarille ongelmana on, kuinka toteuttaa uusliberalistisia talousuudistuksia vastoin enemmistön intressejä. Hänen ratkaisuunsa

51

kuuluu, että enemmistön mahdollisuuksia osallistua poliittiseen pää-töksentekoon eli demokratiaa vähennetään. Tämä kannanotto on sukua Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen ja evan toimitusjohtajan Pentti Vartian pohdinnalle siitä, tulisiko eläkeläisiltä ja virkamiehiltä evätä äänioikeus. Eläkeläisten kasvava joukko saattaa ajaa sellaista politiik-kaa, joka on kansantalouden kannalta haitallista, ja silloin demokra-tian on väistyttävä, Vartia näyttää ajattelevan.

Mutta asiaa voidaan ajatella toisinkin. Kun uusliberalistinen mark-kinatalous ja demokratia törmäävät yhteen, demokratian ei välttämättä ole väistyttävä, vaan yhtä hyvin voidaan vaatia, että taloudellisen toi-minnan on sopeuduttava demokratiaan.

Käytännön kokemus: suora demokratia lisää hyvinvointia

Tulokset empiirisistä tutkimuksista, jotka vertailevat suoran ja edus-tuksellisen demokratian vaikutuksia talouskehitykseen, eivät tue demo-kratianpurkajien argumentteja – päinvastoin. Tutkimustulokset voi-daan kiteyttää seuraavasti (ks. Kirchgässner, Feld ja Savioz 1999; Feld 2004a, b):

– Finanssipolitiikka eli verojen ja julkisten menojen säätely toimii paremmin silloin kun päätöksiä tekevät kansalaiset eivätkä pelkäs-tään kansalaisten poliittiset edustajat. Toisin sanoen kansalaiset teke-vät parempaa finanssipolitiikkaa kuin poliitikot yksin. Se näkyy siinä, että valtion menot ja tulot sekä valtion velat ovat pienempiä. Julki-nen sektori toimii tehokkaammin, jolloin sekä bruttokansantuote asu-kasta kohden että talouskasvu ovat korkeammat. Päätökset noudattavat paremmin kansalaisten enemmistön poliittista tahtoa, ja erilaisten etu-ryhmien oman edun tavoittelu yhteisen hyvän kustannuksella vaikeu-tuu. Kun kansalaiset tuntevat, että he saavat valtiolta vastikkeen vero-rahoilleen, veronkierto vähenee. Kun kansalaisilla on enemmän poliit-tista päätösvaltaa, motivaatio tehdä vastuullisia päätöksiä lisääntyy ja tarve hankkia tarpeellista tietoa kasvaa. Tämä lisääntynyt vastuuntunto tulee näkyviin päätöksissä, joissa julkiset menot ja korkeammat verot (maksut, valtion velat) punnitaan.

52

Finanssireferendumi tarkoittaa sitä, että yksittäisestä tai säännöllisesti tois-

tuvasta julkisesta menosta, joka ylittää määrätyn summan, päätetään kan-

sanäänestyksessä joko aina (pakollinen finanssireferendumi) tai kun ryhmä

kansalaisia niin vaatii (valinnainen finanssireferendumi). Finanssireferendumi

on olemassa kantoneissa, muttei vielä liittovaltiossa.

– Vahvan talouden perustana ovat hallituskoalitio, jolla on väestön laaja tuki takanaan, ja kansalaisten aktiivinen osallistuminen päätöksente-koon finanssiasioista. Finanssireferendumi pitää tuhlailevat poliitikot ja erityisetuja ajavat ryhmät kurissa ja vähentää julkisia menoja. Se sitoo äänestäjät ja eliitit yhteen, lisää finanssiasioiden läpinäkyvyyttä sekä kustannusten ja hyödyn yhteensopivuutta.

– Kantonien vertailusta käy ilmi, että kansalaiset ovat sitä tyytyväisempiä omaan elämäänsä mitä enemmän heillä on mahdollisuus puuttua kansa-laisreferendumin ja kansalaisaloitteen avulla politiikkaan. Bruno Freyn ja Alois Stutzerin (2002) tutkimusten mukaan suora demokratia vaikuttaa yksilön onnellisuuteen jopa enemmän kuin hänen tulotasonsa.

Kaiken kaikkiaan empiiristen tutkimusten tuloksista voidaan tehdä sama johtopäätös kuin Kirchgässner, Feld ja Savioz (1999) tekivät: »Talou-dellisesta näkökulmasta kaikki puhuu suoran demokratian puolesta ja ei mikään sitä vastaan.» Suoran demokratian purkamisen sijasta pitäisi siis suositella sen laajentamista järkevällä tavalla: suora demokratia on »moderni, menestyksekäs, kehitys- ja vientikelpoinen».

4.1. Kansalaisaloite kääntää liikennepolitiikan suunnan Sveitsissä ja Euroopassa

Altdorfin keskustan yläpuolelta katse kantaa kauas yli laaksoon, joka nousee Urnerjärvestä kohti Alppien lumisia vuoria. Keskellä laaksoa kulkee moottoritie A2, ja tien päällä ajaa katkeamaton jono kuorma-autoja, jotka tuovat tavaroita pohjoisesta etelään ja päinvastoin. Mie-

53

likuvissa voi nähdä, kuinka autojen virta saapuu Göscheneniin, katoaa Gotthard-tunnelin suuhun, ilmestyy Airolossa, Alppien toisella puo-lella, taas päivänvaloon ja jatkaa matkansa kohti Italiaa.

Vuoden 1980 Gotthardin maantietunnelin avaamisen jälkeen liiken-nöinti on lisääntynyt vuosi vuodelta, ja samalla ovat lisääntyneet liiken-teen haittavaikutukset ympäristöön ja ihmisiin. Jos kehitys jatkuisi samalla tavalla, elämä Alppien alueilla kävisi ennen pitkää mahdottomaksi. Aluetta uhkaa tukehtuminen, ja siksi ihmiset ovat nousseet puolustamaan koti-seutuaan ja omaa elämäänsä. Syntyi yhdistys ja kansalaisliike »iniziativa da las alps» eli »Alppi-aloite», joka teki kansalaisaloitteen, alppialoitteen, jossa vaaditaan Alppien alueen suojelemista kauttakulkuliikenteeltä.

Ensimmäiset keskustelut käytiin vuonna 1987 pienessä ryhmässä, jolla ei vielä ollut vaikutusvaltaa valtakunnalliseen politiikkaan. Ryh-mästä muodostettiin aloitekomitea, ja 9. toukokuuta 1989 käynnistettiin kansalaisaloite. Vaaditut 100 000 nimikirjoitusta kerättiin vuodessa, ja ne jätettiin viranomaisille Bernissä 11. toukokuuta 1990. Julkisuudessa käytiin kiihkeitä keskusteluita kansalaisaloitteen puolesta ja sitä vastaan. Vuosina 1989–1994 Alppi-aloite käytti neljä miljoonaa euroa kampan-jointiin – kansalaisaloite on kallis väline, vaikka paljon vähemmällä-kin rahalla voi selvitä.18 Hallitus ja parlamentti yhdessä maantielobbyn kanssa vastustivat aloitetta ja olivat varmoja voitostaan. Toisin kävi.

20. helmikuuta 1994 äänestäneiden kansalaisten ja kantonien enem-mistö hyväksyi kansalaisaloitteen. Sen mukaan seuraavat asiat sisälly-tettiin perustuslakiin (Art. 84 nykyisessä perustuslaissa):

1. Liittovaltio suojelee Alppien alueen kauttakulkuliikenteen hait-tavaikutuksilta.

2. Alppien halki kulkeva tavaraliikenne maarajalta rajalle tapahtuu rautateitse.

3. Alppien alueen maantieliikenteen kapasiteettia ei saa lisätä.

18. Politiikantutkija Claude Longchamp arvioi, että kansalaisaloitteen järjestämi-seen alusta loppuun tarvitaan noin 6,5 miljoona euroa. Mutta paljon vähem-mälläkin rahalla on saatu hyviä tuloksia. Kokemus osoittaa, että usein äänisaa-lis ei vastaa käytetyn rahan määrää – eli toivottua kansanäänestystulosta ei voi saada pelkästään rahalla.

54

Äänestystulos yllätti hallituksen ja parlamentin, ja ne jäivät ensi alkuun neuvottomiksi. Myös Euroopan unioni oli tuloksesta äimis-tynyt; eta-jäsenyyden torjumisen (kansanäänestys vuonna 1992) ja alppialoitteen hyväksymisen jälkeen näytti siltä, että Sveitsi käper-tyisi itseensä.

Johdonmukaiset äänestäjät

Hallitus ei toki vastustanut alppialoitteen päämääriä. »Rautatie 2000»-hanke, päätös rakentaa uusi Alppien halki kulkeva rautatie-yhteys pohjoisesta etelään (neat tai AlpTransit) ja kauttakulkulii-kennesopimus Euroopan unionin ja Sveitsin välillä (1992) osoittivat, että Sveitsin hallitus oli ollut jo pitkään sitoutunut siirtämään tava-raliikenteen maanteiltä rautateille (ks. taulukko 4.2). Mutta hallitus tiesi, että alppialoite oli ristiriidassa kauttakulkuliikennesopimuksen kanssa ja myös Euroopan unionin liikennepolitiikan kanssa. Halli-tus ja parlamentti suosittelivat äänestäjille alppialoitteen hylkäämistä. Ne pelkäsivät vaikeuksia, joita aloitteen toteuttaminen merkitsisi, muun muassa neuvotteluja uudesta liikennesopimuksesta Euroopan unionin kanssa. Ne pelkäsivät siis ennen kaikkea Euroopan unio-nin reaktioita ja vastatoimenpiteitä ja sitä, että Sveitsin talous jou-tuisi kärsimään.

Mutta äänestäjät hyväksyivät aloitteen vastoin hallituksen, parla-mentin ja maantielobbyn tahtoa. Toisin kuin liittohallitus äänestäjät olivat johdonmukaisia ja pysyivät kannassaan eurooppapoliittisista pai-neista huolimatta. »He olivat oikeassa», muistelee liittovaltion liiken-neviraston (Bundesamt für Verkehr) johtaja Max Friedli, joka kym-menen vuotta aikaisemmin oli taistellut hallituksen puolella aloitetta vastaan. »Joskus äänestäjien tuntuva näpsäys nenälle on tarpeen, jotta politiikka tulee järkiinsä.»

Myös vuoden 1994 jälkeen äänestäjät olivat kerta toisensa jälkeen antaneet tukensa Alppien suojelulle ja kestävälle liikennepolitiikalle ja osoittaneet, että he ymmärtävät poliittisia kokonaisuuksia ja pystyvät tekemään johdonmukaisia päätöksiä monimutkaisistakin asiakysymyk-sistä (ks. taulukko 4.2).

55

TauLuKKO 4.2: KeSTävää LIIKeNNePOLITIIKKaa KOSKevaT KaNSaN-ääNeSTyKSeT LIITTOvaLTIOSSa

6.12.1987, kansalaisreferendumi

(äänestysprosentti 47,7, kyllä-äänten osuus 57 %)

Äänestäjät hyväksyivät kansanäänestyksessä rautatie 2000 -projektin. Sen

tarkoituksena oli parantaa merkittävästi julkisen henkilöliikenteen tehok-

kuutta. Päämäärä saavutettiin, kun rautatie 2000 aloitti toimintansa joulu-

kuussa 2004. Parannus maksoi noin 5 miljardia euroa.

27.9.1992, kansalaisreferendumi

(äänestysprosentti 45,9, kyllä-äänten osuus 63,6 %)

Julkisen liikenteen vahvistaminen ja Alppien halki kulkevan tavaraliikenteen

siirtäminen pääosin rautateille vaatii rautatieinfrastruktuurin uudistamista

ja kehittämistä. Uusi Alppien halki kulkeva rautatie eli NEAT on tämän pro-

sessin ytimessä. Uudet rautatietunnelit – Gotthardin (avattaneen vuonna

2015), Lötschbergin (avattaneen vuonna 2007), Cenerin ja Zimmerbergin

– merkitsevät lyhyempiä, nopeampia ja tehokkaampia yhteyksiä pohjoisen

ja etelän välillä. Sveitsin äänestäjät hyväksyivät NEAT-projektin kansanää-

nestyksessä.

20.2.1994, kansalaisaloite

(äänestysprosentti 40,9, kyllä-äänten osuus 51,9 %)

Äänestäjät hyväksyivät kansalaisaloitteen, joka vaatii Alppien alueen suoje-

lemista kauttakulkuliikenteeltä.

27.9.1998, kansalaisreferendumi

(äänestysprosentti 51,8, kyllä-äänten osuus 57,2 %)

Äänestäjät hyväksyivät, että raskailta ajoneuvoilta peritään suoritteisiin

sidottu tiemaksu. Tiemaksulla liittovaltio ja kantonit rahoittavat sekä maan-

tieliikennettä että rautateiden infrastruktuuria. Se on väline, jolla edistetään

tavarakuljetusten siirtämistä maanteiltä rautateille. Samalla ensimmäistä

kertaa Euroopassa tavaraliikenteen ulkoiset kustannukset sisällytetään

hintoihin.

56

29.11.1998, pakollinen referendumi

(äänestysprosentti 38,3, kyllä-äänten osuus 63,5 %)

Äänestäjät hyväksyivät julkisen liikenteen infrastruktuurin rahoittamista kos-

kevan lain, joka mahdollistaa rautatieverkon uudistamisen ja laajentamisen.

Ohjelmassa on neljän suurhankkeen toteuttaminen tulevina 20 vuotena, ja

arvioidut kustannukset ovat noin 20 miljardia euroa: rautatie 2000, NEAT,

itä- ja Länsi-Sveitsin kytkeminen Euroopan suurnopeusjunaverkkoon sekä

rautateiden melusaneeraus.

21.5.2000, kansalaisreferendumi

(äänestysprosentti 48,3, kyllä-äänten osuus 67,2 %)

Äänestäjät hyväksyivät sopimuspaketin, jonka Sveitsi ja Euroopan unioni oli-

vat solmineet. Pakettiin kuului maantieliikennesopimus, joka tulisi korvamaan

kauttakulkuliikennesopimuksen vuodelta 1992. Sopimuksen ytimessä on

vaihtokauppa Sveitsin ja Euroopan unionin välillä: Euroopan unioni hyväksyy

Sveitsissä raskailta ajoneuvoilta perityn tiemaksun (LSVA), ja Sveitsi nostaa

kuorma-autojen ylimmän painorajan 28 tonnista 40 tonniin. Sveitsin liiken-

neministerin Leuenbergerin mukaan maantieliikennesopimus merkitsee sitä,

että Euroopan unioni hyväksyy Sveitsin liikennepolitiikan, joka pyrkii siirtä-

mään tavarakuljetukset maanteiltä rautateille.

8.2.2004, parlamentin vastaehdotus

(äänestysprosentti 45,6, kyllä-äänten osuus 37,2 %)

Äänestäjät hylkäsivät parlamentin vastaehdotuksen Avanti-kansalaisaloitteelle,

jonka aloitteentekijät olivat vetäneet takaisin. Vastaehdotus sisälsi moottoritei-

den lisärakentamisen ja toisen Gotthardin maantietunnelin: tämä ehdotus tul-

kittiin laajasti yrityksenä, joka jälleen pyrkii kääntämään alppialoitteen nurin.

Alppialoite vaikuttaa Eurooppaan

Pohjoisen ja etelän välinen tieyhteys Gotthardin ylitse ja halki ei ole ollut koskaan vain Urin alueen oma asia, vaan kautta vuosisatojen pie-net ja suuret naapurit ovat olleet mukana pelissä. Esimerkiksi Gott-

57

hard-rautatietunnelin rakentaminen 1872–1882 perustui Italian, Saksan ja Sveitsin väliseen valtiosopimukseen vuodelta 1871. Samoin nykyinen Sveitsi voi toteuttaa liikennepolitiikkansa vain yhteisymmärryksessä ja yhteistyössä Euroopan unionin kanssa.

Kaksi asiaa kuitenkin erottaa Sveitsin ja Euroopan unionin toisistaan. Ensiksi, vain Sveitsissä suora demokratia on mukana päättämässä liiken-nepolitiikasta. Monet tärkeät päätökset tekee koko äänestäjäkunta eli hal-litus voi toteuttaa politiikkaansa vain äänestäjien enemmistön tuella. Toi-seksi, Sveitsin liikennepolitiikan päämääränä on ollut jo aikaisessa vai-heessa sekä koko maan kattavan julkisen liikenteen kehittäminen että rahtiliikenteen siirtäminen maanteiltä rautateille. Euroopan unionissa sen sijaan liikennepolitiikan painopiste on ollut maantieliikenteen kehittä-misessä sekä Euroopan laajuisten liikenneväylien rakentamisessa (ten-hanke), joilla pyritään tehostamaan yhteismarkkinoiden toimintaa.

Siten konflikti Sveitsin ja Euroopan unionin liikennepolitiikan välillä oli ennakoitavissa. Konflikti puhkesi alppialoitteen hyväksymi-sen jälkeen. Alppien suojelusta ja kestävästä liikennepolitiikasta oli nyt säädetty liittovaltion perustuslaissa, ja Sveitsin hallituksen piti solmia uusi liikennesopimus Euroopan unionin kanssa. Neuvottelut käytiin vuosina 1993–98, ja tuloksena syntyi seitsemästä kahdenvälisestä sopi-muksesta koostuva paketti. Sveitsin parlamentti hyväksyi paketin kesällä 1999, mutta kaksi pientä oikeistopuoluetta (Lega dei Ticinesi ja Schwei-zer Demokraten) vaativat referendumia, jolloin asiasta päätettiin lopul-lisesti kansanäänestyksessä vuonna 2000 (ks. taulukko 4.2).

Vuonna 1994 tapahtunut käänne Sveitsin liikennepolitiikassa vaikutti myös Euroopan unionin liikennepolitiikkaan. Alkuajan suuttumuksen jäl-keen Euroopan unionissa ruvettiin ymmärtämään, että uudenlainen ajat-telu kestävän liikennepolitiikan hyväksi oli tarpeen. Valkoisessa kirjassa vuodelta 2001 kehutaan Sveitsin liikennepolitiikkaa ja asetetaan se Euroo-pan unionille esikuvaksi. Sveitsiä kutsutaan erikoistapaukseksi, ei sen takia, että se käpertyisi itseensä, vaan siksi, että se on edelläkävijä, joka pyrkii »toden teolla siirtämään rahtikuljetuksia maanteiltä rautateille».19

19. Ks. Valkoinen Kirja. Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valinto-jen aika; http://www.europa.eu.int/comm/energy_transport/fi/lb_fi.html

58

Suora demokratia tekee uudistuskykyiseksi

Alppialoitteen hyväksyminen ei tarkoittanut, että taistelu kestävän lii-kennepolitiikan puolesta olisi voitettu. Päämäärä oli kirjoitettu perus-tuslakiin, mutta nyt alkoivat kamppailut päämäärän toteuttamisesta ja siitä, millä tavalla se pitäisi tehdä. Näissä kamppailuissa Alppi-aloite-kansalaisjärjestö on ollut vahvasti ja luovasti mukana, yhdessä monien muiden järjestöjen (ennen kaikkea ympäristö- ja liikennejärjestöjen), viranomaisten ja asiantuntijoiden kanssa koko Euroopassa (ks. www.alpeninitiative.ch). Kansalaisjärjestö pitää päämajaansa Altdorfissa. Sen palveluksessa työskentelee tällä hetkellä 12 osa-aikaista työnteki-jää, maksavia jäseniä on noin 10 000 ja kannattajia noin 50 000. Vuonna 2003 18 198 henkilöä on antanut järjestölle rahallista tukea, ja vuoden 2004 budjetti on yli miljoona euroa.

Yksi osoitus kansalaisjärjestön luovuudesta on Alppitransit-pörssin idea: sovittu määrä kuorma-autoajoja jaetaan oikeudenmukaisesti eri läpikulkureittien ja arkipäivien kesken, ja ajo-oikeudet kaupataan etu-käteen internetin välityksellä pörssissä. Tällä tavalla tavoitteena oleva raskaan liikenteen vähentäminen saavutetaan markkinatalouden kei-noin ja ilman syrjintää.

Taisteluita käydään monella rintamalla. Esimerkiksi maantieliiken-nelobbya vastaan, joka mieluiten peruisi perustuslaissa säädetyn Alp-pien suojelun. Tai sen puolesta, ettei rautatie kulje keskellä laaksoa vaan vuorten sisällä, kuten kantoni Uri on vaatinut, mutta mihin liittovaltio aluksi ei halunnut suostua (ks. www.neatindenberg.ch).

Kamppailuja käydään paitsi kansallisella myös kansainvälisellä ja eurooppalaisella näyttämöllä. Alppialoitteen päämääriä voidaan toteut-taa vain yhteistyössä naapurimaiden ja Euroopan unionin kanssa. Lisäksi edellytys rautatieliikenteen onnistumiselle on, että jokaisen liikenne-muodon todelliset kustannukset mukaan lukien ympäristö-, terveys- ja meluhaitat, infrastruktuurikustannukset jne. otetaan huomioon (kus-tannustotuus). Siihen on vielä pitkä matka, erityisesti maantieliiken-nettä ajatellen. Euroopan unionin nykyinen liikennepolitiikka painot-taa kyllä kestävää liikennettä ja tavarakuljetusten siirtämistä maanteiltä rautateille, mutta todellinen kehitys, henkilöiden ja tavaroiden maantie-

59

liikenteen jatkuva kasvu, kulkee edelleen vastakkaiseen suuntaan. Pää-määränsä saavuttamiseksi Alppi-aloite-kansalaisliikkeestä pitäisi tulla eurooppalainen liike.

Alppialoite oli vasta kymmenes liittovaltion tasolla hyväksytty kan-salaisaloite vuodesta 1848. Se merkitsi käännettä ja teki Sveitsistä esi-taistelijan Euroopan liikennepolitiikassa. Alppialoite on lisäesimerkki siitä, että Sveitsin poliittinen järjestelmä on hyvinkin uudistuskykyinen – juuri suoran demokratian ansioista, koska kansalaisilla on kansalais-referendumi- ja kansalaisaloiteoikeus ja he käyttävät sitä. Päinvastoin kuin professori Silvio Borner ja Avenir Suisse -järjestö väittävät, käy-tännön kokemukset osoittavat suoran demokratian vahvistavan Sveit-sin poliittisen järjestelmän uudistuskykyä.

4.2. Suora demokratia monikulttuurisuuden perustana – Juran esimerkki

Vuosisatoja kestänyt Jura-konflikti ja uuden kantonin eli Sveitsin 26. osavaltion perustaminen tarjoaa esimerkkejä siitä, miten suora demo-kratia vaikuttaa politiikkaan ja valtioon.

Jura-konflikti syntyi, kun Juran alue yhdistettiin Berniin Wienin kon-gressissa vuonna 1815. Juran väestö muodosti ranskankielisen ja katoli-sen vähemmistön Bernissä, jonka valtaväestö on saksankielinen ja pro-testanttinen. Enimmäkseen konflikti on kytenyt pinnan alla, joitakin kertoja se on leimahtanut tuleen, mutta aina se on pysynyt alueellisena.

Vasta toisen maailmansodan jälkeen Jura-konfliktista tuli peruson-gelma ensin Bernin kantonille ja sen jälkeen koko Sveitsille. Vuonna 1979 kuudesta Juran piirikunnasta (distriktistä) kolme muodosti uuden Juran kantonin ja kolme pysyi Bernin kantonissa. Tämä oli tullut mah-dolliseksi sen jälkeen kun juralaisen vähemmistön integraatio Bernin kantoniin oli lopullisesti epäonnistunut ja jäljelle oli jäänyt separa-tismi ainoana vaihtoehtona konfliktin ratkaisemiseksi. Uuden osaval-tion perustaminen merkitsi suurta voittoa paljon parjatulle separatisti-selle liikkeelle, joka nykyään taistelee Juran yhdistymisen puolesta.

Jura-konflikti ei ole pienen vähemmistön ongelma, vaan vahvem-man enemmistön ja heikomman vähemmistön välisen suhteen ongelma.

60

Tässä konfliktissa, joka on niin tyypillinen 1900-luvun ja nykypäivän Euroopalle, turvautuminen väkivaltaan voitiin välttää – eikä vähiten suoran demokratian ansiosta. Juran kantonin perustaminen on siis samalla sellaisen yhteiskunnallisen integraatiomallin menestys, joka perustuu vallan ja vastuun jakamiseen ja joka on toiminut Sveitsissä jo pitkään. Se on osoitus, että on olemassa demokraattinen vaihtoehto nationalismille, jonka avulla vähemmistöjen ongelmallisia suhteita val-taväestöön ei voida ratkaista.

Suora demokratia tekee heikomman näkyväksi

Vuonna 1950 Bern tunnusti Juran kansan olemassaolon perustuslain muutoksella, jonka äänestäjät hyväksyivät kansanäänestyksessä. Mutta laajempaa autonomiaa se ei ollut valmis Juralle myöntämään. Sepa-ratistien mielestä Juran väestön syrjintä johtui riippuvuudesta Ber-nistä, ja siksi he vaativat Juran itsenäistymistä omaksi kantoniksi. Tällaista vaatimusta Bern ei voinut missään tapauksessa hyväksyä. Ensimmäisessä vaiheessa Bernin ja Juran välistä konfliktia käsitel-tiin julkisuudessa alueellisena ongelmana ja sulkemalla pois separa-tistit ja separatismi.

Syyskuussa 1957 separatistit panivat liikkeelle kansalaisaloitteen, jonka tarkoituksena oli selvittää Juran väestön näkemys uuden kan-tonin perustamisesta. Äänestyskysymys oli: »Haluatteko, että Jurasta tehdään Sveitsin täysivaltainen kantoni?»

Tuomalla omat tavoitteensa kansalaisaloitteena poliittiseen proses-siin separatistit pakottivat median käsittelemään ja kommentoimaan heidän asiaansa. Separatisteja ja heidän pyrkimyksiään ei voinut enää jättää vaille huomiota. Monissa tausta-artikkeleissa lehdistö esitteli separatistista liikettä, joka nousi huomion keskipisteeseen. Oli pakko tunnustaa, että separatistit olivat Jura-konfliktin merkittävä osapuoli.

Kansanäänestyksessä heinäkuussa 1959 kansalaisaloite hyväksyttiin selvällä enemmistöllä vain Pohjois-Juran kolmessa katolisessa piiri-kunnassa, sen sijaan Etelä-Juran kolmessa protestanttisessa piirikun-nassa Bernille uskolliset saivat enemmistön. Tuloksen perusteella leh-distö julisti separatismin kuolleeksi.

61

Alueellisesta konfliktista kansalliseen konfliktiin

Separatismi ei kuitenkaan kuollut, vaan muutti taktiikkaansa ja tapaansa argumentoida. Yhtenäisyys ei käsittänyt enää koko Juran aluetta, vaan ainoastaan ranskankieliset alueet ilman Bielin kaupunkia. Juran kan-san perustana ei enää pidetty maa-aluetta ja yhteistä historiaa, vaan syntyperää ja ranskan kieltä.

Kieleen ja syntyperään perustuva separatistien kansakunta on esipo-liittinen »luonnollinen yhteisö», mikä on ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että Sveitsin kansakunta on poliittinen yhteisö. Julkisuudessa esitettiin pelko, että separatistien nationalismi voisi hajottaa yhteiseen tahtoon perustuvan Sveitsin kansakunnan (»Willensnation Schweiz»). Separa-tistit etsivät tukea Sveitsistä ja ulkomailta ja saivat mahtavan liittolaisen kenraali De Gaullesta ja hänen visiostaan »isänmaiden Euroopasta».

Separatistit olivat taitavia tarjoamaan julkisuudelle yhä uudelleen mediaseksikkäitä protestitapahtumia, ja heistä tuli Bernin keskeinen vastapeluri. Symbolisen väkivallan avulla saavutettiin se, mitä fyysinen väkivalta ei pystynyt saamaan aikaan, koska se lopettaa vuoropuhelun. Symbolinen väkivalta haastoi epävarmaksi muuttuneen Sveitsin kan-sallisen itseymmärryksen ja nosti Jura-konfliktin alueellisesta ongel-masta kansalliseksi peruskysymykseksi.

Separatistit varoivat kuitenkin rikkomasta rajoja, joiden sisällä Sveit-sissä on lupa tehdä politiikkaa. He eivät käyttäneet väkivaltaa. He eivät taistelleet Sveitsiä vastaan, vaan paremman Sveitsin puolesta; heidän päämääränsä ei ollut eroaminen Sveitsistä, he halusivat vain jättää Ber-nin kantonin.

Irrottautuminen suoran demokratian avulla

Askel askeleelta kuljettiin kohti uutta kantonia, mutta lopputulosta ei ollut julistettu etukäteen. Vasta kun separatismia ei saatu nujerre-tuksi, syntyi tarve ja valmius kysyä Juran asukkailta, halusivatko he erota Bernistä.

Jotta tämä olisi mahdollista, oli muutettava perustuslakia. Niinpä Bernin kantoni laati perustuslakiin lisäartiklan, joka sisälsi säännök-

62

set sekä kansalaiskyselyn järjestämisestä että irrottautumismenettelystä suoran demokratian keinoin. Vuonna 1970 Bernin kantonin äänestä-jät hyväksyivät perustuslain muutoksen kansanäänestyksessä. Nyt tie Jura-alueen itsemääräämisoikeudelle oli auki.

Toinen askel otettiin, kun Bernin kantonin hallitus päätti, että Juran asukkaat saisivat äänestää eroamisesta. Äänestyskysymys oli: »Haluat-teko perustaa uuden kantonin?» Kansanäänestys järjestettiin 23. kesä-kuuta 1974, ja monien yllätykseksi separatistien kanta voitti. Uuden kan-tonin puolesta äänesti 36 802 äänestäjää ja sitä vastaan 34 057, äänes-tysprosentti oli 88,7.

Tämän jälkeen jokaisella piirikunnalla ja jokaisella kunnalla, joka sijaitsi uuden kantonin rajalla, oli vielä mahdollisuus kysyä omilta asuk-kailtaan, haluavatko he liittyä Juran kantoniin vai pysyä Bernissä. Etelä-Jurassa mahdollisuus käytettiin, ja piirikunnat Courtelary, Moutier ja Neuenstadt päättivät jäädä Berniin. Viisi kuntaa, joissa on protestant-tinen enemmistö, päätti pysyä Bernissä, ja kahdeksan kuntaa, joissa on katolinen enemmistö, päätti liittyä uuteen kantoniin. Nämä kan-sanäänestykset järjestettiin maaliskuussa (piirikunnan tasolla) ja syys-kuussa (kuntatasolla) 1975.

Kansanäänestysten jälkeen Juran jakaantuminen oli tosiasia, ja uuden kantonin äänestäjät antoivat itselleen perustuslain. Jäljelle jäi viimeinen vaihe, uuden kantonin liittyminen Sveitsin liittovaltioon, mikä edel-lytti perustuslain muuttamista. Nyt oli Sveitsin äänestäjäkunnan vuoro, sillä Sveitsissä perustuslain muuttamisesta päätetään aina kansanää-nestyksessä. Uudenvuodenpuheessaan silloinen liittopresidentti Willy Ritschard vetosi kansalaisiin: »24. syyskuuta yksi alue pyytää Sveitsin kansalta oikeutta muodostaa oma kantoninsa. Tahdomme osoittaa, että pystymme toimimaan demokraattisesti. Demokraatit ottavat huomioon vähemmistöjä. He ratkaisevat konfliktinsa rauhanomaisesti ja järkevästi. Pyydän teiltä kaikilta iloista kyllä-ääntä uuden kantonin puolesta.» Kansanäänestyksessä kaikki kantonit ja äänestäneiden suuri enemmistö toivottivat uuden kantonin tervetulleeksi Sveitsin liittovaltioon.

Separatismin historia Jurassa osoittaa, että kulttuuristen vähem-mistöjen ja valtaväestön konfliktitilanteissa voidaan välttää väkival-takierrettä ja nojata sen sijaan demokraattisiin menettelyihin. Suo-

63

ran demokratian avulla separatistit pystyivät tuomaan asiansa poliit-tiselle asialistalle ja julkiseen keskusteluun eli korvamaan sen, etteivät he olleet riittävästi edustettuina valtapolitiikassa. Samalla separatistien tarve turvautua väkivaltaan väheni, sillä kokemuksesta tiedetään, että siellä, missä vähemmistö ei ole edustettuna, konflikti saa helposti väki-valtaisia muotoja. Suora demokratia mahdollisti yhdessä federalismin kanssa uuden kantonin perustamisen.

Ei nationalismille

Uuden osavaltion perustaminen oli suuri voitto separatistiselle liik-keelle, jolla oli edellytyksiä käyttää suoraa demokratiaa menestyksek-käästi: organisointi-, taistelu- ja kommunikointikykyä. Mutta samalla se merkitsi separatistisen nationalismin torjumista sekä demokraatti-sen ja federalistisen periaatteen voittoa.

Bern ei vain tunnustanut Juran kansan olemassaoloa ja antanut sille mahdollisuutta itsenäistyä, vaan määräsi samalla vuonna 1970 hyväksy-tyssä lisäyksessä perustuslakiin ne menettelyt, joiden avulla irrottautu-misen Bernistä tulisi tapahtua: Oikeus vaatia kansalaiskyselyn järjestä-mistä tai osallistua siihen on kantonin asioissa äänioikeutetuilla kansa-laisilla niissä kunnissa, joissa kansalaiskysely järjestetään.

Tällä muotoilulla Bernin kantonin perustuslaki määräsi, että Juran kansa, jolla on itsemääräämisoikeus, ei ole mikään luonnollinen kan-sanyhteisö – etnos –, kuten separatistit olivat vaatineet, vaan valtiokan-salaisten yhteisö – demos. Separatistien mielestä tämä kansan määrit-tely rikkoi kansallisen itsemääräämisoikeuden perusperiaatteita.

Kysymyksellä »Kuka kuuluu kansaan?» on tietysti merkitystä, jos ennakoidaan tulosta vastaavanlaisessa kansanäänestyksessä kuin se, joka koski Juran irrottautumista Bernistä. Oletettavaa on, että nationalis-miin perustuva kansan määrittely nostaa ja demokraattinen määrittely pienentää separatistien voitonmahdollisuuksia.

Toisaalta tiedetään, ettei vähemmistöjen ja valtaväestön välisten suhteiden ongelmia pystytä ratkaisemaan nationalististen periaattei-den avulla, jotka jakavat väestön »luonnollisiin yhteisöihin» ja antavat jokaiselle näin syntyneelle kansalle oman alueen ja valtion. Tällä tavalla

64

ongelmat ikuistetaan, sillä nationalististen mielikuvien toteuttaminen luo yhä uusia syrjittyjä vähemmistöjä. Mitä kirjavampi väestön koos-tumus todellisuudessa on, sitä enemmän väkivaltaa tarvitaan etnona-tionalististen periaatteiden toteuttamisessa. Entisen Jugoslavian hajoa-minen osoittaa, minkälaisiin väkivaltakierteisiin tämä voi johtaa.

On ratkaisevan tärkeää, mistä lähteistä valtioyhteiskuntien me-henki ammentaa voimansa: perustuuko yhteishenki aktiivikansalaisten osal-listumiseen poliittiseen päätöksentekoon, vai onko sen lähteenä usko annettuun, esipoliittiseen kansakuntaan, jonka olemassaolo täytyy tur-vata erottamalla ikuisesti se mikä on omaa siitä mikä on vierasta.

Yhteenkuuluvuuden ja erilaisuuden yhdistäminen on Sveitsin ole-massaolon perusedellytys. Monet tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että Sveitsi on toistaiseksi pysynyt koossa. Yksi tärkeä tekijä on epäilemättä vallan jakamiseen perustuva politiikka, joka nojaa federalismin ja suo-ran demokratian instituutioihin ja menettelyihin. Nämä menettelyt, eikä separatistien nationalismi, tekivät Juran irrottautumisen Bernistä neljännesvuosisata sitten mahdolliseksi.

65

5 Kansanäänestys Suomessa

Keskustelu suorasta demokratiasta on vanhempaa kuin Suomen val-tion itsenäisyys. Vuonna 1903 Forssan ohjelmassa sosiaalidemokraatti-sen puolueen yhtenä perustavoitteena oli kansalaisdemokratia (vaali- ja äänestysoikeus; kansalaisaloite- ja kansalaispäätösoikeus; ks. laatikko 5.1). Myös Suomen kansanvaltuuskunnan perustuslakiehdotukseen vuo-delta 1918 sisältyi suora demokratia (kansalaisaloite sekä päättävä kan-sanäänestys useista eri asioista). Kunnallista kansanäänestystä käsitel-tiin eduskunnassa vuosina 1908 ja 1914, mutta esitykset eivät saaneet enemmistön tukea. Vuosina 1918–1919, runsaan vuoden ajan, kunta-tasolla oli olemassa kansalaisreferendumi eli suora demokratia ja sitä käytettiin kerran (30.1.1919, Huopalahden erottaminen Helsingin maa-laiskunnasta).

LaATiKKO 5.1: OTE FORSSAN OHJELMASTA VUODELTA 1903

Sosiaalidemokraattisen puolueen lähimpinä vaatimuksina ovat:

1. Yleinen, yhtäläinen ja välitön vaali- ja äänioikeus kaikille 21 vuoden ikäisille

Suomen kansalaisille sukupuoleen katsomatta kaikissa vaaleissa ja äänes-

tyksissä sekä kunnallisella että valtiollisella alalla. (--)

2. Välitön lainsäädäntö-oikeus kansalle lakien esittämis- ja hylkäämisoike-

uden kautta.

66

Kansanäänestys vallanpitäjien välineenä

Vuonna 1919 hyväksytty perustuslaki oli puhtaasti edustuksellinen, sii-hen ei kuulunut muodollistakaan mahdollisuutta järjestää kansanää-nestys. Vuonna 1922 eduskunta koki ongelmallisena kansan mielipiteen kysymisen kieltolaista. Kansanedustajat halusivat välttää tilanteen, että kansa hylkäisi eduskunnan päätöksen. Heidän tulkintansa mukaan se olisi kansan lainsäätäjälle antama tuomio, ja sitä he pelkäsivät.

Kieltolaki aiheutti erimielisyyksiä myös puolueiden sisällä, ja kun eduskunta ei pystynyt ratkaisemaan asiaa, kansalaisia kutsuttiin avuksi. Niin oli menetelty myös Islannissa, Norjassa ja Ruotsissa. Neuvoa-antava kieltolakikansanäänestys järjestettiin tavallisen lain nojalla vuonna 1931, ja sen jälkeen kieltolain tilalle luotiin valtiollinen alko-holimonopoli.

Tämän ensimmäisen valtiollisen kansanäänestyksen jälkeen eduskun-nan perustuslakivaliokunta kehitti kolme periaatetta ohjamaan kan-sanäänestyksen käyttöä Suomessa. Markku Suksea (2002, 37) mukail-len nämä periaatteet ovat seuraavat:

1. Eduskunta päättää, milloin ja mistä kansanäänestys järjestetään.2. Asian pitää olla niin yksinkertainen, että kansalaisetkin voivat sen ymmärtää.3. Kansanäänestys järjestetään vain pakosta.

Näiden periaatteiden todellinen tarkoitus oli estää kansanäänestysten käyttö, ja niihin vedoten eduskunta torjui joitakin kansanäänestyseh-dotuksia.20

Eduskunnassa tehtiin joitakin aloitteita kansanäänestysmenettelyn kehittämiseksi, mutta ne eivät koskaan saaneet paljon kannatusta. Hal-

20. Kansanäänestyksen aiheina Suksi (2002, s. 37) mainitsee seuraavat: korkosään-tely, raippa- ja kuolemanrangaistusten käyttöönotto, Kansaneläkelaitoksen toi-minnan jatkaminen, yleisradiolainsäädäntö, kaksikielisyyden poistaminen.

67

litsevan ajattelutavan mukaan edustuksellinen ja suora demokratia eivät sopineet yhteen.21 Kansanäänestyssäännöksen sisällyttäminen hallitus-muotoon vuonna 1987 noudatti vielä täysin tätä perinteistä tapaa aja-tella. Siitä ei syntynyt mitään uutta käytäntöä, vaan perustuslakiin kir-jattiin käytäntö, joka on ollut voimassa 1930-luvulta lähtien.

Uusi perustuslaki tuli voimaan vuonna 2000, ja siinä kansanäänes-tystä koskevat säännökset säilytettiin ennallaan. Tästä voisi päätellä, ettei mikään ole muuttunut. Totta onkin, että vanhat asenteet ja ajat-telutavat ovat syvällä erityisesti eliittien keskuudessa ja niitä tukevassa lehdistössä ja asiantuntijapiireissä. Hyvä esimerkki ovat syksyllä 2003 Helsingin Sanomissa julkaistut monet kirjoitukset, joissa vastustettiin kansanäänestyksiä ja pidettiin niiden vaatimista jonkinlaisena muoti-ilmiönä. Silti uudessa perustuslaissa on mielestäni merkkejä asenne-muutoksesta suhteessa suoraan demokratiaan, mistä kohta enemmän.

Elokuussa 2003 Forssan periaateohjelman 100-vuotisjuhlassa sil-loinen sdp:n puheenjohtaja ja eduskunnan puhemies Paavo Lippo-nen puhui siitä, että sadan vuoden aikana tehty työ tasa-arvon puo-lesta velvoittaa nykyisiä sosiaalidemokraatteja pitämään Forssan perin-nön elävänä. Vuoden 1903 ohjelma on niin moderni, hän sanoi, ettei uutta Forssan ohjelmaa tänä päivänä tarvita. Vaikka puhemies ei siitä puhunutkaan, Forssan perintöön kuuluu perustavoitteena osallistava demokratia. Sata vuotta sitten sdp eli Lipposen sanoin »luokkayhteis-kunnan, riiston ja alistuksen olosuhteissa». Silloinen sdp vaati opposi-tiopuolueena poliittista päätösvaltaa kansalaisille. Nykyinen sdp halli-tuspuolueena ei enää vaadi samaa.

»Realistit» vastaan »idealistit»

1990-luvulle asti suomalaista demokratiaa kehitettiin puhtaasti edus-tuksellisen mallin mukaan. Parlamentaarista demokratiaa sekä ihmis-oikeuksia vahvistettiin ja presidentin valtaoikeuksia kavennettiin, mutta

21. Tämä käy ilmi esimerkiksi perustuslakivaliokunnan mietinnöstä (PeVM 23/1961) ja myös kansanäänestyskomitean mietinnöstä (1983:25). Perustuslakivaliokunta oli kuitenkin sitä mieltä, että »perustuslakikansanäänestystä» voitaisiin harkita.

68

vähäisetkin yritykset täydentää edustuksellista demokratiaa kansalaisre-ferendumi- ja kansalaisaloiteoikeuksilla torjuttiin tarpeettomina. 1990-luvulla perinteinen näkemys edustuksellisen ja suoran demokratian vas-takohtaisuudesta vallitsi edelleen. Kansanäänestys nähtiin ensisijaisesti keinona lisätä hallituksen ja eduskunnan päätösten hyväksyttävyyttä kansan silmissä, kansalaiset miellettiin päätöksenteon kohteiksi, ja aito kansalaisosallistuminen koettiin ei-toivottuna ja uhkaavana vaihtoeh-tona.

1930-luvulla luodut kansanäänestystä säätelevät periaatteet osoittavat eduskunnan kannan demokraattisen elitismin ja osallistavan demokra-tian väliseen kamppailuun. Koko itsenäisyyden ajan, ja osin edelleenkin, eduskunta ja suuri enemmistö Suomen »eliiteistä» ovat puolustaneet samanlaisia käsityksiä kansalaisten roolista demokratiassa kuin Walter Lippmann kuuluisassa kirjassaan »Public Opinion» (1922).

Lippmann piti suoraa demokratiaa käytännössä mahdottomana ja demokraattista julkisuutta myyttinä. Hän oli sitä mieltä, että kansa-laismielipide tuotetaan ylhäältä käsin (»the manufacture of consent») ja että hallitseminen pitää jättää yksinomaan kansanedustajille ja hei-dän asiantuntijoilleen.

Lippmannille vastasi aikoinaan John Dewey (The Public and its Problems, 1927), joka uskoi julkisen ja kollektiivisen oppimisen mah-dollisuuteen ja ihmisten kykyyn elää ja toimia demokraattisesti. Kan-salaisten – kuten myöskään kansanedustajien – ei tarvitse olla asi-antuntijoita, riittää että heillä on kyky arvioida tosiasioiden eli asia-tuntijatiedon yhteiskunnallista merkitystä. Todellisessa demokratiassa kansalaisten ja kansanedustajien tehtävänä on tehdä järkeviä päätök-siä, asiantuntijoiden tehtävänä taas on toimia neuvonantajina ja tuot-taa tietoa, jota päätöksenteossa tarvitaan.

Lippmann kutsui Deweyn uskoa kasvatuksen mahdollisuuksiin ja ihmisten kykyihin idealistiseksi ja epärealistiseksi. Lippmannin ja Deweyn väittely 1920-luvulla muistuttaa monia vastaavanlaisia väitte-lyitä sitä ennen ja sen jälkeen. Se ilmentää demokraattisen ajattelun kahtiajakoa: demokraattisen elitismin ja osallistavan demokratian edus-tajia erottaa erilainen ihmiskuva ja vastaavasti erilainen käsitys demo-kratiasta (ks. myös luku 8).

69

Kansanäänestys vallan jakamisen välineenä

1990-luvulla asennemuutos käynnistyy ja vähitellen kansalaisten osallistu-minen aletaan mieltää yhä tärkeämmäksi. Muutoksen taustalla on kansa-laisten irtaantuminen perinteisestä politiikasta ja huoli parlamentaarisen demokratian murenemisesta ylipäänsä. Edustuksellisuudesta ja kansalli-sen demokratian rajallisuudesta tulee ongelma (ks. laatikko 5.2). Kansa-laisten silmissä perinteisen politiikan ja demokratian merkitys vähenee, ja sen seurauksena poliittisen järjestelmän legitimiteetti ohenee.

Informaatio- ja koulutusyhteiskunta kasvattaa kansalaisten kykyjä ja valmiuksia, myös sellaisia, joita tarvitaan poliittisessa päätöksenteossa. Perinteinen politiikka ei enää pysty täyttämään monien kansalaisten odo-tuksia ja näkemyksiä demokratiasta, sopivia vaikuttamis- ja osallistumis-kanavia ei ole riittävästi. Valtion ja poliittisen järjestelmän keinot ja kyvyt eivät yksin riitä ohjamaan nykyistä monimuotoista yhteiskuntaa, vaan kansalaisten tukea ja aktiivisuutta tarvitaan. Yksi demokratian paradok-seista näyttää olevan, että yhteiskunnallisen kehityksen myötä ihmisten tarve ja kyky osallistua kasvaa samalla kun demokratian harjoittaminen vaikeutuu tai sen institutionaalinen tila supistuu. Taloudet ja yhteiskunnat integroituvat kansallisten rajojen ylitse, ja demokratia laahaa perässä.

LaaTIKKO 5.2: eSImeRKKI vIRaLLISeN SuOmeN aSeNNemuuTOKSeSTa

PERiNTEiNEN ASENNE

Suomalaisessa demokratiassa kaikki hyvin

Kansanäänestyskomitean mietintö (KM 1983:25):

Hallitusmuodon 2 §:n 1 momentin mukaan valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa

valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Säännös ilmaisee edustuksellisen demokratian

periaatteen. Tällainen välillinen kansanvalta merkitsee sitä, että kansalaiset valitsevat

määräajoin edustajansa käyttämään valtiovaltaa. Sitä vastoin yksittäisiä ratkaisuja

valtiollisissa asioissa eivät kansalaiset tällaisessa järjestelmässä tee. (– –) Edustuk-

sellisessa järjestelmässä ei ole havaittavissa merkittäviä heikkouksia esimerkiksi

70

valtioelämän toimivuuden tai yleisemminkään valtion toimin tapahtuvan yhteis-

kuntaelämän ohjauksen ja järjestämisen suhteen. (– –) Parhaiten kansanäänestys

täydentää välillistä demokratiaa, kun kansanäänestyksen toimittamisesta pää-

tetään edustuksellisen järjestelmän piirissä ja kun kansanäänestys on oikeudel-

liselta merkitykseltään neuvoa antava. Silloin kansanäänestykseen ei kytkeydy

sellaista edustuksellisen järjestelmän valvontatavoitetta, joka helposti koros-

tuu, jos kansanäänestys on toimitettava ulkopuolisen [eli kansalaisen! RB] aloit-

teen pohjalta.

UUSi ASENNE

Suomen edustuksellisen demokratian kaksoisvaje

Valtioneuvoston selonteko Eduskunnalle

kansalaisten suoran osallistumisen kehittymisestä (2002):

Osallistumismahdollisuuksien ja -muotojen arviointitarpeen taustalla on laa-

jempi nykymuotoiseen kansanvaltaiseen hallinto- ja toimintajärjestelmään koh-

distuva ongelma. Kansalaisten kiinnostus edustuksellista demokratiaa kohtaan

on selvästi vähentynyt. Useat tutkimukset osoittavat kansalaisten vieraantu-

mista poliittisista puolueista ja luottamuksen heikkenemistä julkisia instituutioita

sekä erityisesti kunnallista päätöksentekoa kohtaan. Äänestysinto on laskenut

varsinkin kunnallisvaaleissa. Samanaikaisesti alueellistuminen, verkottuminen

ja päätöksentekovallan siirtyminen kansalliselta kansainväliselle tasolle luovat

uusia haasteita nykymallin mukaisen kansanvaltaisen järjestelmän toiminnalle.

On löydettävä uusia tapoja demokratian toteuttamiseksi. Edustuksellisen järjes-

telmän rinnalle on etsittävä sitä täydentäviä suoran osallistumisen malleja.

Virallinen Suomi tunnustaa suomalaisen demokratian kaksoisvajeen (ks. laatikko 5.2). Virallinen ajattelu ja suhtautuminen kansalaisosallis-tumiseen on muuttumassa, vaikka vanhat asenteet ovat vielä tiukassa ja monet poliittiset päättäjät ja asiantuntijat vastustavat edelleen aja-tusta, että myös »tavallisilla kansalaisilla» olisi omaa päätösvaltaa. Kuvi-tella, että jokainen kadulla vastaan tuleva kansalainen toimisi aika ajoin kansanedustajana! Joka tapauksessa perinteisen näkemyksen rinnalle

71

on nousemassa toisenlainen käsitys välittömästä kansalaisosallistumi-sesta, ja sen mukaan edustuksellinen ja suora demokratia »muodosta-vat yhdessä toimivan demokratian kokonaisuuden».

Tämä näkyy mielestäni myös uudessa perustuslaissa, joka ottaa pienen askeleen kohti suoraa demokratiaa asettamalla julkiselle vallalle velvoit-teen a) edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toi-mintaan ja vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon (14.3 §) sekä b) pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mah-dollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon (20.2 §). Yksilön vaikutusmahdollisuudet voisivat hallituksen esityksen mukaan toteutua esimerkiksi kansalaisaloitteen kautta (ks. Nordenstreng 2004).

On vaikea nähdä, kuinka nämä velvoitteet voisivat toteutua niin kauan kuin eduskunnalla on yksinoikeus päätöksentekoon, eli niin kauan kuin kansalaisten vaikuttaminen rajoittuu mahdollisuuteen äänestää vaaleissa. Tässä suhteessa perustuslaissa vallitsee tietty jän-nite tai jopa ristiriita: siinä näyttää olevan samanaikaisesti kaksi tul-kintaa suoran ja edustuksellisen demokratian suhteesta, perinteinen ja uusi.

Vuosina 1997–2001 järjestettiin valtakunnallinen osallisuushanke kun-talaisten »todellisten vaikuttamismahdollisuuksien edistämiseksi ja hallin-non julkisuuden lisäämiseksi» (ks. Mutanen 2002). Matti Vanhasen (kesk) hallituksen hallitusohjelmaan kuuluu kansalaisvaikuttamisen politiikka-ohjelma, jonka »tavoitteena on parantaa kansalaisten osallistumismahdol-lisuuksia ja äänestysaktiivisuutta, lisätä demokratiakasvatusta sekä muu-toinkin vahvistaa edustuksellista demokratiaa.»22 Ohjelmajohtaja Seppo Niemelän mielestä »kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma on pitkiin aikoihin vakava yritys saada uudestaan yhteys 1970-luvulla katkenneeseen demokratiaperinteeseen». Kuitenkin otetaan askel taaksepäin: ohjelmassa korostetaan »edustuksellisen demokratian» ensisijaisuutta ja suora demo-kratia eli kansalaisten omaehtoinen osallistuminen poliittiseen päätök-sentekoon jää sivuseikaksi (ks. Kuntademokratian vihreä kirja 2005).

22. – Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelma 24.6.2003: http://www. valtioneuvosto.fi/vn/liston/base.lsp?r=696&k=fi – Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma: http://www.om.fi/tulostus/20440.htm

72

Osallisuushankkeissa kansalaisten välitöntä vaikuttamista kuvataan käsitteellä »osallisuus», joka jäsennellään seuraavasti: tieto-osallisuus, suun-nitteluosallisuus, päätösosallisuus ja toimintaosallisuus.23 Tarkoituksena oli kokeilla uusia kansalaisosallistumisen muotoja ja kehittää hallintoviran-omaisten valmiuksia hyväksyä ja hyödyntää kansalaisten suoraa osallistu-mista sen sijaan, että kansalaiset nähtäisiin edelleen ulkopuolisina ja häi-riötekijöinä, jotka estävät asioiden tehokasta hoitoa (kuten esim. kansan-äänestyskomitean mietinnössä vuodelta 1983, km 1983:25, s. 55, 76).

Osallisuushankkeista saadut kokemukset osoittavat, että keskeisin vai-keus on osallistumiskulttuurin juurruttaminen hallintoon, poliittiseen jär-jestelmään ja kansalaisyhteiskuntaan. Esteenä on perinteinen näkemys suomalaisesta edustuksellisesta demokratiasta. Tästä näkemyksestä pitää luopua, jos pyrkimys todelliseen kansalaisosallistumiseen halutaan toteut-taa. Kyseessä on kokonaisuuden muuttaminen, ja siihen kuuluvat ainakin seuraavat toisistaan riippuvaiset ulottuvuudet: lainsäädäntö, institutionaa-liset rakenteet, toimintatavat ja asenteet. Tuntuu vaikealta nähdä kansa-laista vaikuttajana eikä enää ensisijaisesti päätöksenteon kohteena, puhu-mattakaan siitä, että hänessä nähtäisiin päättäjä, »tilapäispoliitikko».

Perinteinen ajattelu- ja toimintatapa ilmenee kielenkäytössä, tavas-samme käyttää sanoja »kansalainen» ja »päättäjä»: olemme tottuneet luo-kittelemaan ihmiset näiden sanojen avulla kahteen toisensa poissulkevaan kategoriaan. Kielenkäyttö, jossa sanat kansalainen ja päättäjä muodostavat vastakohtaparin, on hyvin tavallista. Tällaista kieltä käytetään myös esi-merkiksi osallisuushankkeiden raporteissa ja selonteossa sekä eduskunnan keskusteluissa kansanäänestyksestä (keskustelut ovat luettavissa interne-tissä). Puhetapa tukee perinteistä ajattelu- ja toimintatapaa, esimerkiksi käsitystä kansalaisesta ihmisenä, joka ei tee poliittisia päätöksiä asiakysy-myksistä. Se ylläpitää rajalinjaa kansalaisten ja päättäjien välillä, mikä estää omalta osaltaan todellisen kansalaisosallistumisen kehittämistä.

23. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle kansalaisten suoran osallistumisen kehit-tymisestä (2002) määrittelee osallisuuden seuraavasti: Tieto-osallisuus on kansa-laisten oikeutta tiedon saamiseen ja tuottamiseen. Suunnitteluosallisuus on hal-linnon ja kansalaisten välistä valmisteluun liittyvää vuorovaikutusta. Päätösosalli-suus on suoraa osallistumista päätöksentekoon. Toimintaosallisuus on kuntalaisten omaa toimintaa elinympäristössään tai palvelu- ja toimintayksiköissä.

73

Kuntatasolla demokratia on parhaimmillaan

Suomessa on mahdollista järjestää paitsi valtiollisia myös kunnallisia neuvoa-antavia kansanäänestyksiä (kuntalain 30 §, kunnallinen kan-sanäänestys). Kuntalain mukaan valtuusto päättää aina, toimitetaanko kansanäänestys ja mitkä ovat äänestysvaihtoehdot.

Vähintään viisi prosenttia äänioikeutetuista kunnan asukkaista voi tehdä kansanäänestysaloitteen eli ehdottaa kunnalle kansanäänestyksen järjestämistä (kuntalain 31 §, kansanäänestysaloite). Aloitteessa on yksi-löitävä asia, josta halutaan äänestää. Nimilistan allekirjoittaminen ei riitä, vaan omakätisen nimikirjoituksen alle on selvästi merkittävä henkilön nimi, ammatti tai toimi ja osoite (ks. laki neuvoa-antavissa kunnallisissa kansanäänestyksissä noudatettavasta menettelystä 656/1990).

Kuntalaki velvoittaa valtuuston pitämään huolta siitä, että asukkailla on »edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan». Laissa mai-nitaan, että valtuusto voi edistää vaikuttamista erityisesti esimerkiksi »järjestämällä kunnallisia kansanäänestyksiä» (kuntalain 27 §, osallis-tumis- ja vaikuttamismahdollisuudet).

Kunnan asukkaalla on oikeus tehdä kunnalle ehdotuksia sen toi-mintaa koskevissa asioissa. Jos ehdotuksen tekijöinä on vähintään kaksi prosenttia äänioikeutetuista kunnan asukkaista, asia on otettava val-tuustossa käsiteltäväksi (kuntalain 28 §, aloiteoikeus).

Lainsäädännössä ilmenee jonkinlainen pyrkimys edesauttaa kun-talaisten vaikuttamista, mutta minkälainen tilanne mahtaa olla käy-tännössä?24

Kunnallisaloite kulttuurimaiseman puolesta

Valtuustokaudella 2000–2004 Järvenpään kaupunki oli uusimassa yleis-kaavaansa, joka ohjaa rakentamista ja maanhankintaa vuoteen 2020. Kaupungin kasvusuunnaksi valittiin Kyrölän alue, ja valinnan perus-teina ovat ennen kaikkea taloudellinen hyöty ja maan saatavuus. Hin-

24. Ks. kansalaisten osallistumista koskevia säännöksiä Suomen lainsäädännössä – oikeusministeriön tekemä koostemuistio, http://www.om.fi/tulostus/30480.htm

74

tana näytti olevan Tuusulanjärven avoimen kulttuurimaiseman tuho. Tämän estämiseksi syntyi Pro pellot -kansalaisliike ja yhdistys Kult-tuurimaiseman puolesta ry, joka haluaa säilyttää ikivanhan maiseman kaikkien järvenpääläisten käytössä. Päämäärää tukevat sekä Museovi-raston että Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnot, joissa katso-taan, ettei yleiskaava 2020 -luonnos varjele riittävästi maisemallisten ja kulttuurihistoriallisten arvojen säilymistä.

Kulttuurimaiseman puolesta ry järjesti erilaisia tilaisuuksia ja keskus-teluita, kirjoitti lausuntoja viranomaisille ja puheenvuoroja lehdistöön, meni kaikkien puolueiden ja valtuustoryhmien puheille, laati vetoo-muksen ja keräsi sen tueksi kovalla työllä 4 754 nimikirjoitusta.25 Yhdis-tys sai aikaan valtavan keskustelun koko kaupungissa ja keräsi paksuun kansioon kaikki ne useat kymmenet lehtiartikkelit, joita aiheesta jul-kaistiin vuosina 2002–2004.

Kansalaisliikkeen voima ei kuitenkaan ollut niin pakottava, että valtuusto olisi taipunut järjestämään kansanäänestyksen. Valtuutettu Maija-Liisa Pyykkönen ehdotti kyllä, että kulttuurimaiseman raken-tamisesta toimitettaisiin kansanäänestys, mutta aloite torjuttiin leimaa-malla se keskustan populismiksi.

Kun valtuusto elokuussa 2004 teki päätöksensä yleiskaavasta, kau-punginhallituksen kanta voitti. Pehmeät arvot eli laadukkaan ympäris-tön säilyttäminen sai 16 ääntä ja kova raha (teknis-taloudellinen ratio-naalisuus) 35. Mutta kamppailu ei välttämättä ole päättynyt tähän, vaan jatko riippuu valitusprosessin tuloksista: sekä Museovirasto että Kult-tuurimaiseman puolesta ry ovat tehneet valituksen Helsingin hallinto-oikeudelle. Lisäksi uudella kaupunginvaltuustolla on halutessaan mah-dollisuus tehdä kaavamuutoksia milloin vain.

Jälkipuinti

Perjantai 8. lokakuuta 2004. Pyynnöstäni joukko Kulttuurimaisema ry:n aktiiveja kokoontuu pohtimaan, mitä he olivat tehneet ja kokeneet, mihin

25. Kulttuurimaiseman puolesta ry:n kotisivu: www.geocities.com/kulttuurimai-sema/

75

poliittiseen peliin he olivat osallistuneet, millä välineillä ja missä rooleissa ja mitä he olivat siitä oppineet.

»Ensimmäisen kerran asiasta puhuttiin jo 1999, mutta silloin ei tiedetty, mitä sille voisi ja pitäisi tehdä», Lea Alanko kertoo. »Myö-hemmin kun alkoi tulla tietoa, että yleiskaavoitusprosessin kautta olisi mahdollisuus vaikuttaa, lähdimme hyväuskoisina siihen prosessiin mukaan. Me luulimme, että ne vetoomukset, jotka me kirjallisinakin luovutimme kaavojen tekijöille, otettaisiin sitten kaavankäsittelypro-sessissa huomioon. Ja tietysti huoli kasvoi sitä mukaa kuin näimme, että tällä ei ole mitään vaikutusta. Kaavaprosessissa piti olla vielä monta lausuntokierrosta ja kuulemiskierrosta edessä, ja silti näytti siltä, että asiat on jo päätetty.»

»Kaavavirkamiehet noudattavat tätä uutta kuulemismenettelyä», jat-kaa yhdistyksen varapuheenjohtaja Erja Mähönen, »esittelevät tilai-suudessa, kuinka se lain mukaan menee ja antavat ymmärtää, että me olemme mukana tärkeänä osana sitä lainmukaista prosessia, ja sitten valtuutetut sanovat, että te olette liian myöhässä, tähän asiaan ei voi enää vaikuttaa.»

»Eli se kertoo juuri siitä, että todelliset päätökset tehdään ennen kuin näennäisesti on niiden oikea aikataulu», Kaija Niitepöld päättelee.

Kansalaisosallistujien kokemus vahvistaa sen, minkä monet tutki-mukset ovat osoittaneet: tärkeistä asioista sovitaan valtaa pitävien sisä-piirissä ennen kuin niistä muodollisesti päätetään.

Kauko Heurun (2000) mukaan tulosjohtamisen ja managerismin käyttö kun-

nallishallinnossa merkitsee sitä, että päätösvalta siirtyy merkittäviltä osin täy-

täntöönpanevalle organisaatiolle. Seurauksena valtuuston asema muuttuu

kunnan päätösvallan käyttäjästä kunnan toiminnan legitimoijaksi.

Aimo Ryynäsen (Kuntayhteisön johtaminen 2001) mukaan esittelyme-

nettelyn käyttöönotto on lisännyt ohjaus-, valmistelu- ja asiantuntijavaltaa.

Ratkaisujen sisältöihin eivät varsinaiset päätöksentekijät voi vaikuttaa riittä-

västi. Kun asiat tulevat demokraattiseen pöytään, ne on jo päätetty ja niin

sanotut keskustelut on käyty.

76

Vuorovaikutus?

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa osallistumis- ja arvioin-tisuunnitelmassa (mrl 63 §) korostetaan päättäjien ja kuntalais-ten välistä vuorovaikutusta kaavoitustyön joka vaiheessa. Järven-pään kaupungin kotisivulla kutsutaan kuntalaisia osallistumaan ja vaikuttamaan kaavoitukseen. »Me pyrimme aitoon vuorovaikutuk-seen», sanoi kaupunginarkkitehti Ilkka Holmila, joka johtaa kaa-voitusprosessia.

Kansalaisaktiivien kokemus vuorovaikutusprosessista oli kuitenkin toisenlainen. He kokivat, että heidät nähtiin »potentiaalisina valitta-jina, uhkana, häiriönä, puuhastelijoina, mummokerhona» sekä myös »henkilöinä, jotka eivät ota kaupungin taloutta huomioon». Kulttuu-rimaiseman säilyttäminen ei ollut asialistalla suunnitteluvaiheessa, ja jälkeenpäin sitä ei voinut enää lisätä sille. Lausunnot kulttuurimai-seman puolesta jätettiin kaavoituksen tekijöille tiedoksi vapaaehtoi-sen tutustumisen varaan, mutta ne jäivät vaille poliittista käsittelyä päätöksenteossa. Kansalaisaktiivit kokivat myös, että heidän edusta-vuutensa kyseenalaistettiin, että heidät nähtiin tai kuvattiin ulkopuo-lisena ryhmänä, jolle asioista päättäminen ei kuulu. »Arvojen törmä-yksestä tässä on pohjimmiltaan kysymys», yhdistyksen puheenjohtaja Tuula Lind sanoo.

Myös kanssaihmisten suhtautumista osallistumiseen pohdi-taan: missä määrin kuntalaiset tukevat entisen kaupunginjohtajan Kaarle Salmivuoren edustamaa autoritaarista ajattelua ja missä mää-rin omaehtoista kansalaisosallistumista kulttuurimaiseman puolus-tajien tavoin?

Kaija Niitepöld: »Ihmiset rohkaisivat meitä ja antoivat tuntea, että on tärkeää, että joku tuo päättäjien tietoon, mitä ihmiset todella halu-avat: maisemaa ei saa rakentaa, tää on mun lapsuudenmaisema, tää on henkireikä. Ennen kaikkea nuoret sanoivat, ettei sinne mitään saa rakentaa. Sen sijaan 60–70-vuotiaat miehet olivat niitä, jotka sanoivat, ettei kaupungissa mitään sellaisia peltoja enää tarvita.»

77

Otsikolla »Kaupunkineuvos Salmivuori rusikoi nimien keruulla vaikut-

tamisen» Helsingin Sanomat kertoi siitä, miten Kaarle Salmivuori aikoinaan

johti Järvenpään kaupunkia. Hän ja hänen työparinsa kansliapäällikkö Pentti

ikävalko muotoilivat päätökset ja neuvottelivat niistä joidenkin keskeisten

luottamusmiesten kanssa – ja tulosta syntyi.

Sitaateista käy ilmi, kuinka Salmivuori, monien päättäjien tavoin, mitätöi kan-

salaisosallistumisen:

»Hurlumhei-listoja riittää, kun mummukerhot kokoontuvat. Nimien kerää-

minen ei ole ongelma. Minäkin voisin mennä ulos ja kerätä jopa satoja nimiä

muutaman tunnin aikana. Kyllä minulla niin paljon tuttuja on.»

»Sitä varten päättäjät on kaupunkiin tai valtioon valittu, että he päätök-

siä tekevät. Nimilistat ovat kansanvallan halveksintaa.»

Helsingin Sanomat 25.3.2004

Järvenpään kaupunki kutsuu kuntalaisia osallistumaan ja vaikuttamaan ja pitää samalla kiinni perinteisistä politiikan toteuttamisen tavoista ja päätöksentekorakenteista. Tästä voisi päätellä, että kaupungin myön-teinen suhtautuminen osallistumiseen on pelkkää puhetta ja käytäntö päinvastainen.

Mutta viranomaisten vilpitöntä pyrkimystä aitoon vuorovaiku-tukseen ei välttämättä tarvitse epäillä. Puheen ja käytännön välistä jännitettä voidaan ymmärtää myös niin, että muun muassa hallin-non käsitys osallistumisesta ja demokratiasta on erilainen kuin kun-talaisten.

Hallinnolle osallistuminen on ensisijaisesti konsultointiväline, jolla kuntalaisten mielipiteet, tarpeet ja odotukset saadaan selville. Näyttää siltä, että poliitikot ja viranhaltijat pitävät osallistumista jat-keena viranomaisten toiminnalle, jolloin kansalaisille siirretään vas-tuuta muttei päätösvaltaa. Kansalaisosallistumisella he siis tarkoittavat edustuksellisen päätöksenteon ulkopuolista ja sille alisteista kansalais-toimintaa, jonka avulla päätöksenteosta tulee entistä tehokkaampaa ja hyväksyttävämpää.

78

Kuntalaisten kannalta kysymys on demokratiasta eli oikeudesta päättää omista asioistaan yhdessä muiden kanssa. Aktiivikuntalaisille osallistuminen tarkoittaa omaehtoista vaikuttamista päätöksentekoon, yhteispäätöksentekoa, vallan jakamista. Heille osallistuminen on ensi-sijaisesti väline, jolla tuoda omia näkemyksiä esille ja päätöksenteko-prosessiin, ja odotus tietysti on, että osallistujien näkemyksillä on tun-tuvaa vaikutusta.

Jälkipuinnissa keskusteltiin paljon myös valtuutetun roolista ja asi-antuntemuksesta sekä siitä, missä määrin hän toimii todellisena päätök-sentekijänä ja missä määrin virkakoneisto vie häntä kuin pässiä narussa. Kaikkien mielestä yksittäinen valtuutettu ei voi syventyä tarpeeksi kau-punkisuunnitteluun. »Muistan, että joku sanoi, ja hän taisi kyllä olla nimenomaan valtuutettu, että eiväthän he tästä paljon mitään ymmärrä eivätkä jaksa sitä muuttaa», Kaija Niitepöld sanoo. Erja Mähönen täy-dentää: »Mehän olemme tonkineet sitä meidän aluetta ja panostaneet siihen, olemme järjestäneet kaikkea, syventyneet ja lukeneet suuren-nuslasin kanssa näitä kaavoja ja karttoja, mutta kaupungissa on paljon muutakin tutkittavaa ja valtuutettu joutuu paneutumaan siihen kaik-keen… Kyllä heidän on pakko luottaa virkamiehiin.»

»Ei anna aihetta toimenpiteisiin»

Osallistumisen mielekkyys riippuu ratkaisevasti viranomaisten ja polii-tikkojen suhtautumisesta tilanteessa, jossa päätösvaltaa on yksinomaan heillä. Lisäksi on olemassa muutakin, joka vaikuttaa onnistuneeseen osallistumiseen, kuten esimerkiksi julkinen keskustelu ja julkisuuskuva, kanssaihmisten suhtautuminen ja reaktiot, osallistujien keskinäiset suh-teet ja jokaisen aktiivin oma persoonallisuus ja arvomaailma.

Kaikki keskustelijat ovat pettyneitä raskaan osallistumistyön laihaan tulokseen. He kärsivät osallistumisen olemattomasta yhteydestä päätök-sentekoon ja pohtivat sitä, onko heistä tulevaisuudessakaan osallistujiksi. »Olen pettynyt meidän poliitikkoihin ja poliittiseen järjestelmään ihan totaalisesti. Luotan entistä vähemmän niihin ihmisiin, jotka toimivat meidän puolestamme. Mieluummin teen ruohonjuuritason asioita, joissa voin tehdä mielestäni oikeita asioita itse», Lea Alanko sanoo.

79

Erja Mähönen: »Minulle tämä peltohanke on ollut kuin vuoristo-rata, välillä suurta innostusta ja paloa, välillä taas semmoista masen-nusta, hirveää touhua turhanpäiten… Mutta tuskin minusta mitään vakituista kansalaisaktivistia Järvenpäähän tulee. On ollut mielenkiin-toista olla mukana oman kotikaupungin kehittämisessä ja oppia luke-maan kaavoja, koska se on hyvin hyödyllistä. Kaupunki on tullut tutum-maksi, se on antanut paljon, jos on välillä ottanutkin.»

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, ettei kunta ole vielä kypsä kuntalaisten osallistumiselle – eikä myöskään media. »Kunnallinen toimintakulttuuri ei ole riittävän avointa eikä riittävän paljon kansalaisia opastavaa», Salli Kivimäki sanoo. »Kukaan valtuutetuista ei ole sanonut, että yleiskaavaa voi muuttaa edelleen. Kukaan ei ole myöskään kehottanut tekemään vetoomuksen sijasta kansanäänestysaloitetta eli keräämään nimet sillä lailla [nimi, ammatti ja osoite]», Tuula Lind huomauttaa.

Järvenpään kansalaisosallistujien tilanne ja kokemukset vastaavat hyvin Tampereella kestävän kehityksen suunnitteluun osallistuneiden kuntalaisten tilannetta ja kokemuksia.26 Kummassakin tapauksessa kansalaisvaikuttaminen kilpistyi hallinnon päätöksenteon yksinoi-keuteen. Tamperelaistenkin tarinoissa on keskeistä valtaa pitävien mitätöivä suhtautuminen kansalaisosallistujiin. Myös Tampereella johtavat viranhaltijat ja luottamushenkilöt ylläpitivät »kuntalais-ten» ja »päättäjien» vastakkainasettelua ja näkivät kansalaisosallis-tumisen toimintana, joka anastaa valtaa heiltä, eivätkä toimintana, josta kaikki mahdollisesti hyötyvät. Järvenpään osallistumiskamp-pailun koko kirjo löytyy myös Tampereen kamppailusta (ks. Häi-kiö 2005).

Mutta kukaan järvenpääläisistä ei ole valmis luopumaan omaehtoi-sen kansalaisvaikuttamisen ajatuksesta. Kaija Niitepöld, Salli Kivimäki ja Arja Virta sanovat olevansa maailmanparantajia kukin omalla taval-laan ja valmiita toimimaan uudestaan jonkin asian puolesta, nyt entistä

26. Tampereella toteutettiin vuosina 1994–2002 kestävän kehityksen suunnittelu-hanke, jonka painopisteet olivat kansalaisten osallistuminen ja poikkihallin-nollisuus. Samanlaisia hankkeita on muuallakin maailmassa. Niiden aloittami-sesta päätti Riossa vuonna 1992 kokoontunut YK:n ympäristö- ja kehityskon-ferenssi.

80

paremmilla tiedoilla. Heidän mielestään ei voi sanoa, ettei mitään ole saavutettu: »Kyllä se kaava himpun verran parani, ja sillä on merki-tystä.»

Kansanäänestysaloite

»Kansanliike Euran kunnan puolesta» jätti kunnanvirastoon Euran kunnanvaltuustolle osoitetun kansanäänestysaloitteen 30. joulukuuta 2003:

»Me allekirjoittaneet 715 kuntalaista, joka on 9,5 prosenttia äänioike-utetuista kuntalaisista, vaadimme kunnallisen kansanäänestyksen suorit-tamista Euran kuntamuodon muuttamisesta kunnasta kaupungiksi.»

26. tammikuuta 2004 kunnanvaltuusto hylkäsi aloitteen.Eura ei näytä olevan poikkeustapaus, vaan samalla tavoin kuin

siellä on käynyt monta kertaa. Vai pitäisikö sanoa, että lähes säännön-mukaisesti kansanäänestysaloitetta seuraa valtuuston kielteinen pää-tös: Porvoossa vuonna 1994 (Aleksanterinkadun sillan rakentaminen), Forssassa vuonna 1997 (kaupunginjohtajan luottamus), Tampereella vuonna 1999 (Koskenniskan sillan rakentaminen), Ruovedellä vuonna 2000 (vanhainkodin sijoituspaikka), Turussa vuonna 2001 (jäteveden-puhdistamon rakentaminen), Vaalassa vuonna 2001 (koulujen lakkaut-taminen), Oulussa vuonna 2002 (Oulun Energian yhtiöittäminen), Pudasjärvellä vuonna 2003 (kuntamuodon muuttaminen), Tuupovaa-rassa vuonna 2003 (kuntaliitos) ja Naantalissa vuonna 2004 (uima-hallin rakentaminen).

Millä perusteluilla valtuustot kieltäytyivät järjestämästä kansalais-ten vaatimaa kansanäänestystä? Pöytäkirjoista olen löytänyt ainakin seuraavat perustelut:

• Asia ei ole riittävän merkittävä.• Asian vaikutus kuntalaisille on vähäinen.• Kansanäänestyksen järjestäminen on liian kallista.• Silta on osa jo sovitusta kaavasta.• Yksittäinen investointi ei sovellu kansanäänestyksen kohteeksi.

81

• Yksittäisen investoinnin osalta ei ole kansanäänestyksiä järjestetty.• Koulun lakkauttaminen ei ole irrallaan oleva asiakokonaisuus.• Kansanäänestyksellä ei ole tarkoitus ratkaista vaikeita, vaikkakin valtuuston normaaliin toimivaltaan kuuluvia asioita.• Kansanäänestyksiä on järjestetty ainoastaan kuntaliitosasioissa sekä tienlinjauskysymyksestä.

Kunnalliset kansanäänestykset

Vuosina 1990–2004 on järjestetty ainakin 39 kunnallista kansanäänes-tystä: 36 kertaa äänestettiin kuntaliitoksesta, kaksi kertaa tiejärjestelystä ja kerran lääninvaihdosta (ks. liite 2). Laki sallii kansanäänestyksen mistä tahansa kunnalle kuuluvasta asiasta, mutta käytännössä kansanäänestyk-sen käyttöala on tähän asti rajautunut lähinnä kuntaliitoksiin. Poliitikko-jen haluttomuus järjestää kansanäänestystä – varsinkin kansalaisten vaa-timuksesta – näyttää kunnissa olevan yhtä suurta kuin valtiossa.

Suomessa kansanäänestys on neuvoa-antava, eli tulos ei sido val-tuuston käsiä. Mutta demokratian näkökulmasta on nurinkurista, että valtuusto päättää toteuttaa kuntaliitoksen siitä huolimatta, että kunta-laisten enemmistö on äänestänyt sitä vastaan, kuten on tapahtunut esi-merkiksi Konginkankaan, Kuoreveden, Pattijoen ja Vehkalahden kun-taliitospäätöksissä.

Kuoreveden tapauksesta ja sen seurauksista kertoi kansanedustaja Tero Rönni (sd) eduskunnassa (13.6.2000):

»Oman kotikaupunkini Mäntän naapurikunnassa Kuorevedellä jär-jestettiin neuvoa-antava kansanäänestys. Äänestyksessä kuorevesiläisiltä kysyttiin, haluavatko he liittyä Jämsään vai säilyttää itsenäisen kunnan. 86 prosenttia kävi äänestämässä, 54 prosenttia ilmoitti olevansa itse-näisyyden kannalla ja 44 prosenttia liitoksen kannalla. Valtuusto teki kansanäänestystä kuuntelematta tai kuunnellen, kuinka vain halutaan asia tulkita, kuitenkin äänin 14–7 päätöksen, jolla se päätti liittää kun-nan Jämsän kaupungin kanssa yhteen. Tästä alkoi melkoinen valitus-prosessi, joka on edelleen kesken. Toki kuntalaisilla on oikeus valituksia ja päätöksiä tehdä, mutta on tietysti hankala ja kallis asia hoitaa näitä

82

tällä tavalla. Kallis ja hankala neuvoa-antava kansanäänestys oli ollut turha toimenpide, jolla mielestäni pilkattiin demokratiaa. Kunnanval-tuutettujen puhelimia, posteja ym. on sen jälkeen häiritty tehokkaasti ja ihmisten väliset suhteet ovat vuosiksi, eräitten arvioitten mukaan jopa kymmeniksi vuosiksi, menneet täydellisesti poikki. Jopa eräitä perhe-suhteita on katkennut sen takia, että on tällä tavalla menetelty.»

Pattijoen tapaus oli erilainen kuin Kuoreveden. Päätöksen kansanää-nestyksen järjestämisestä oli tehnyt valtio, ei kunnanvaltuusto, sillä kun-tajakolain nojalla myös sisäasiainministeriö voi määrätä kunnallisen kan-sanäänestyksen järjestämisen. Edellytyksenä on, että kuntaliitos syntyy erityisen selvityksen pohjalta ja kuntajakoselvittäjän ehdotuksesta.

Kansanäänestyksessä pattijokisten niukka enemmistö vastusti yhdis-tämistä. Tulos ei vastannut mielipidetiedustelujen perusteella syntyneitä odotuksia. Lisäksi tulos antoi tilaa erilaisille tulkinnoille, sillä ei-ääniä (1 631) oli vain yhdeksän enemmän kuin kyllä-ääniä (1 622) ja lisäksi kertyi 73 en ota kantaa -ääntä:

»Minun ymmärtääkseni Pattijoen valtuustolla, jos he käyttävät vii-sauttaan ja järkeään, on huolimatta kansanäänestyksestä kaikki mah-dollisuudet tehdä ratkaisu, jossa he liittävät kunnan naapurikuntaansa vaaleista huolimatta, kun katsovat, ettei se tilanne ollut niin merkit-tävä, että esimerkiksi aivan selkeä enemmistö alueen väestöstä olisi sitä mieltä, että tämä ei ole viisas ratkaisu.

Varsinkin tasaäänestys minun mielestäni korostaa nimenomaan val-tuutettujen valtaa, niiden joilla on parhaimmat tiedot siitä, miten kan-nattaa menetellä. Jos päättäjät niin kunnissa kuin valtion tasollakin alka-vat aina vaikeissa asioissa lähteä knoppologiaan ja miettimään sitä, onko yhdeksän ääntä ratkaiseva vai, niin emme saa mitään järkeviä päätök-siä aikaiseksi tässä maassa.»

Näin kansanedustaja Petri Salo (kok) eduskunnassa 18. joulukuuta 2001, jolloin keskusteltiin siitä, pitäisikö kansanäänestyksessä kuntalii-tosehdotuksesta olla vain kaksi vaihtoehtoa eli kyllä tai ei, eikä kolmea kuten nykyinen kuntajakolaki vaatii (kyllä, ei ja en ota kantaa).

Raahen ja Pattijoen kuntien asukastiedotteessa sanottiin (raahe-pat-tijoki. Yhdessä vai erikseen? Nyt saa sanoa.):

83

• Kansanäänestyksen tulos ratkaisee, muodostetaanko Pattijoesta ja Raahesta yksi uusi kunta.

• Hyväksyvä kansanäänestystulos Raahessa ja Pattijoella antaa val-tioneuvostolle oikeuden – ei kuitenkaan velvollisuutta – päät-tää yhdistymisestä myös siinä tapauksessa, että kunnanvaltuus-ton kanta olisi kielteinen.

• Jos raahelaiset ja/tai pattijokiset äänestävät ehdotusta vastaan, valtioneuvosto ei tee yhdistämispäätöstä.

• Mutta silloin kunnanvaltuustot voivat päättää, että kuntaliitos toteutetaan, vaikka molemmissa kunnissa enemmistö kuntalai-sista olisi äänestänyt sitä vastaan.

Vaikka asukastiedotteessa korostetaan, että kuntalaisten ääni rat-kaisee, tiedotetaan siinä samalla, että kansanäänestys ei ole missään tapauksessa ratkaiseva, vaan kansanäänestyksen jälkeen asia palau-tuu joko kunnalle tai valtiolle ja kunnanvaltuusto tai sisäasiainminis-teriö tekee asiassa lopullisen päätöksen eli hyväksyy tai hylkää kun-tien yhdistymisen.

Näin asia eteni:• 29.3.2000 Pattijoen ja Raahen valtuustojen yhteisestä hakemuk-

sesta sisäasiainministeriö määräsi tehtäväksi erityisen selvityk-sen kuntien yhdistämisestä.

• 2.10.2000 kuntajakoselvittäjä Pekka Myllyniemi ehdottaa rapor-tissaan kuntien yhdistämistä, joka tapahtuisi lakkauttamalla molemmat kunnat ja muodostamalla uusi kunta.

• 30.8.2001 sisäasiainministeriö antoi määräyksen, että kuntalii-toksesta toimitetaan kansanäänestys.

• 25.11.2001 kansanäänestys toimeenpannaan Raahessa ja Patti-joella. Raahessa kuntaliitos hyväksytään, Pattijoella se hylätään äänin 1 631–1 622, en ota kantaa -ääniä kertyi 73.

• 27.3.2002 Raahen ja Pattijoen valtuustot hyväksyivät kuntien yhdistymisen. Yhdistymisen taustalla lienee porkkanaraha: 6,73 miljoonaa euroa yhdistymisavustusta + 1,682 miljoona euroa investointi- ja kehittämishankkeiden tukea.

84

Samassa eduskunnan keskustelussa joulukuussa 2001 kansanedustaja Seppo Lahtela (kesk) puhui Haminan ja Vehkalahden yhdistämispyr-kimyksistä:

»Nyt valitettavasti kansanäänestyskysymys on saatettu vähän mark-kinaehtoisen toiminnan pariin. Esimerkin kerron omasta kunnastani: Ennen viime kunnallisvaaleja lähinnä sosiaalidemokraattien kunnallis-vaalityön kampanjaan liittyen päätettiin, että järjestetään kansanäänes-tys siitä, pitääkö Haminan ja Vehkalahden yhdistyä vai ei. Kansa lähti äänestämään tyhjän päälle. Kuuleman mukaan äänesti väärin, teki kiel-teisen päätöksen ainakin Vehkalahdella. Nyt jostakin syystä uusi val-tuusto on nähnyt tosiasiat ja lähtenyt käymään voimakkaita liitosneu-votteluja ja on annettu ymmärtää, että kansa äänesti väärin. Nyt pitää ottaa valta oikeisiin käsiin.»

Niin tapahtui. Haminan kaupunki ja Vehkalahden kunta lakkautet-tiin, ja niistä muodostettiin uusi Haminan kunta 1.1.2003.

Menettely paljastaa, ketä kansanäänestys palvelee

Suomessa »suora demokratia» tarkoittaa yleensä ainakin sitä, että järjes-tetään kansanäänestys. Mutta tällainen ymmärrys suorasta demokrati-asta on liian löyhä, kuten luvussa neljä perustelin. Siellä esitin, että suoran demokratian kansanäänestysmenettelyissä päätetään asioista eikä henki-löistä ja että nämä menettelyt ovat kansalaisten välineitä, joiden avulla he saavat lisää voimaa suhteessa edustajiinsa ja valtioon eikä päinvastoin.

Kuntalaissa on säädetty kahdesta kansanäänestysmenettelystä, kun-nallisesta kansanäänestyksestä (30 §) ja kansanäänestysaloitteesta (31 §). Kumpikaan näistä ei täytä todellisen suoran demokratian kriteereitä, sillä kansanäänestyksen järjestämisestä päättää aina valtuusto, mikä ei sovi yhteen suoran demokratian kanssa. Kansanäänestysaloite antaa kuntalaisille lisää voimaa, muttei päätösvaltaa.

Suomen kunnallisia kansanäänestysmenettelyjä voidaan luonnehtia seuraavasti:

• Poliittinen päätöksenteko asiakysymyksistä on yksinomaan val-tuutettujen käsissä.

85

• Kansanäänestyksen toimeenpano ja äänestettävä asia ovat val-tuuston harkinta- ja päätösvallassa.

• Kansalaiset toimivat neuvonantajina valtuutetuille – yleensä sil-loin kun nämä niin haluavat.

• Aloitteentekijöiden pitää perustella asiansa valtuustolle, joka tekee päätöksen kansanäänestyksen järjestämisestä.

• Kansanäänestyksen jälkeen valtuusto tekee lopullisen päätöksen, joka voi poiketa kansanäänestyksen tuloksesta.

• Kunnallinen kansanäänestys ei ole kuntalaisten oma vaikut-tamiskeino. Kansanäänestysaloite ei ole vielä todellista suo-raa demokratiaa, vaan suoraa demokratiaa vain löyhässä mie-lessä.

• Menettelyn rajoituksilla osoitetaan, että valta ei kuulu kuntalai-sille vaan valtuutetuille (ja valtiolle).

Toimivaa suoran demokratian kansanäänestysmenettelyä sen sijaan voi-daan luonnehtia seuraavasti:

• Sekä valtuutetuilla että kuntalaisilla on poliittista päätösvaltaa asiakysymyksissä; kansalaiset toimivat »tilapäispoliitikkoina».

• Kansanäänestyksen toimeenpano ja äänestettävä asia ovat kun-talaisten päätösvallassa.

• Aloitteentekijöiden pitää perustella asiansa koko äänestäjäkun-nalle, joka tekee lopullisen päätöksen.

• Kansanäänestysmenettely on kuntalaisten oma osallistumiskeino, jonka avulla nämä voivat päättää tärkeistä asiakysymyksistä.

• Menettely on säädetty tarkoin laissa, se on toimiva eli käyttä-jäystävällinen.

Osallisuudesta omaehtoiseen osallistumiseen

Seppo Niemelän mukaan Suomen valtio on osoittanut usean vuosikymme-

nen ajan lähes täydellistä välinpitämättömyyttä kansalaiseksi kasvamista

kohtaan. »En usko, että demokratia selviää haasteistaan ilman, että sekä

86

päätöksenteko että hallinto kehittävät tietoisesti ja rohkeasti kansalaisten

osallistumisen uusia tapoja. Suomessa hallinnolla on uskomattoman syvä,

vanhaa alamaiskulttuuria jatkava tapa päättää asiat ihmisten puolesta, ei

ihmisten kanssa. Tämä tarkoittaa, että hallinnon on kaikilla tasoillaan uudella

tavalla kiinnostuttava ihmisistä ja heidän ajatuksistaan kansalaisina. On kehi-

tettävä kokonaan uusia tapoja, joilla yhä paremmin koulutetut, yhteiskun-

nallisia asioita miettivät, vaativissa ammateissa kokeneet kansalaiset voivat

aidosti osallistua yhteiskunnallisiin prosesseihin (Seppo Niemelä TUTKAK-

SEN seminaarissa 9.2.2005 eduskunnassa).»

Jos päämääränä on kehittää kansalaisosallistumista, osallisuus on askel oikeaan suuntaan, mutta vielä liian lyhyt askel. Osallisuudella on vaike-uksia irtaantua perinteisistä ajattelu- ja toimintatavoista, se pitää kiinni edustuksellisen päätöksenteon ensisijaisuudesta, siitä että osallisuusme-nettelyt pysyvät edustuselimien valvonnassa. Punaisena lankana valtion perinteisessä kansanäänestyspolitiikassa 1920-luvulta lähtien on ollut huolehtiminen siitä, että poliitikot säilyttävät päätöksentekomonopo-linsa. Sama punainen lanka jatkuu nykyisissä valtion osallisuus- ja kan-salaisosallistumishankkeissa. Kansalaisdemokratia on alistettu edustuk-selliseen päätöksentekoon nähden neuvoa-antavaan asemaan.

Irtaantumisen ongelma näkyy käytännössä eli »kansalaisten ja päät-täjien» vaikeuksissa »orientoitua suoran osallistumisen vaatimuksiin ja muotoihin» ja kielenkäytössä. Osallisuushankkeen arvioinnissa käyte-tään sanoja »kansalainen» ja »päättäjä» tavalla, joka kertoo siitä, mitä osallisuudesta puuttuu: kansalaisten omaehtoinen osallistuminen pää-töksentekoon. Arvioinnissa korostetaan »kansalaisten» ja »päättäjien» keskinäisen luottamuksen ja vuoropuhelun merkitystä ratkaisevana teki-jänä demokratian toimivuudelle. Luottamus ja vuoropuhelu ovatkin demokraattisten poliittisten prosessien peruselementtejä, mutta niin on myös päätöksenteko. Poliitikot empivät ottaa viimeisen ja ratkaise-van askeleen osallisuudesta todelliseen eli omaehtoiseen kansalaisosal-listumiseen: vallan jakamisen kansalaisten kanssa, päätösvallan »anta-misen» kansalaisille.

87

Esa Lahtela (sd): Arvoisa rouva puhemies! Keskustelu on sinällään mielen-

kiintoista. Jos tästä vetäisi yhteenvedon, niin kansanvalta on sitä, että kan-

sanvaltaa ei voikaan antaa kansalle, eikö niin, sellaisen yhteenvedon voisi

vetää, vaan on olemassa päättäjiä, jotka ovat kansaa viisaampia.

Keskustelu sitovasta kunnallisesta kansanäänestyksestä eduskunnassa

13.6.2000

Lainasin otsikon »kuntatasolla demokratia on parhaimmillaan» keskus-tapuolueen puoluesihteerin Eero Lankian kirjoituksesta, joka päättyy seuraavasti: »Vaaleissa äänestäjä on kuningas joka päättää. Vaalien jäl-keenkin äänestäjä on isäntä, jota valitut luottamushenkilöt kuuntele-vat ja palvelevat.» Tämäkin on yksi tapa ilmaista demokratian periaate, jonka mukaan poliittinen valta kuuluu kansalaisille ja nämä käyttävät sitä joko suoraan itse (isännän tavoin) tai edustajiensa välityksellä.27

Tämän periaatteen toteuttaminen on kuitenkin vielä kaukana.

27. Suomenperustuslain mukaan kuntien hallinto »tulee perustua kunnan asukkai-den itsehallintoon» (PeL 121 §).

27.

89

6 Suora demokratia Euroopalle

Euroopan yhdistäminen toisen maailmansodan jälkeen oli alusta lähtien tarkoitettu poliittiseksi hankkeeksi. Päämääränä oli yhdistää ihmisiä eikä vain liittää valtioita yhteen. Euroopasta piti tehdä sekä kan-salaisten että kansallisvaltioiden yhteisö. Ensin yhdistettiin kuitenkin talous ja valtiot. Paljon vaikeampi poliittinen integraatio ja kansalaisten yhdistäminen (ei yhdenmukaistaminen) alkoi vasta myöhemmin.

Nykyinen Eurooppa seisoo vasta yhdellä jalalla, toinen jalka – kan-salaisten Eurooppa – on vielä olematon. Taloudellis-valtiollinen yhdis-täminen on kulkenut eri tahdissa kuin poliittinen ja kansalaisten yhdis-täminen. Vastaavasti talouden ja hallitusten valta on kasvanut entistä suuremmaksi, kun taas kansalaisten valta on pieni tai jopa pienenty-nyt: kun Euroopan demokratiavajeesta puhutaan, kyse on tästä vallan-jaon epätasapainosta.

Yhdistynyt Eurooppa, joka yhdistää valtiot ja ihmiset, on elinkelpoi-nen vain, jos se on demokraattinen ja monikulttuurinen. Demokraat-tista Eurooppaa ei voida rakentaa ilman kansalaisten aktiivista tukea, ja kansalaiset hyväksyvät vain sellaisen Euroopan, jossa heillä on sanan-valtaa. Kansalaisilla pitäisi olla oikeus ja mahdollisuus osallistua pää-töksentekoon unionin rakentamisesta ja toiminnasta.

Pelkkä edustuksellinen demokratia on liian ohut nykyisille moderneille ja monimutkaisille valtioyhteiskunnille. Se ei tarjoa kansalaisille riittävästi kanavia ja keinoja olla aktiivisesti mukana politiikassa, siis yhteiskuntaa rakentamassa, ja ilman kansalaisten aktiivista tukea moderni yhteiskunta ei voi menestyä. Tämä pätee sekä kansallisvaltion että Euroopan tasolla. Eurooppa ei suinkaan ole liian suuri suoralle demokratialle, pikemmin-kin päinvastoin: suuressa Euroopassa, missä reilut 700 Euroopan parla-

90

mentin edustajaa edustaa noin puolen miljardin ihmisen väestöä, edus-tuksellinen periaate toteutuu vielä heikommin kuin kansallisvaltioissa. Mitä ohuempi edustuksellinen demokratia on, sitä enemmän tarvitaan suoraa demokratiaa, joka tukee ja täydentää sitä.

Demokraattinen Eurooppa olisi toisenlainen kuin hallitusten Eurooppa

Demokraattisen Euroopan rakentaisivat ihmiset itse lähtökohtanaan omat tarpeet ja intressit, jolloin demokratia asetetaan etusijalle suh-teessa markkinoihin ja kilpailukykyyn. Julkisissa keskusteluissa pun-nitaan erilaisia näkemyksiä ja visioita Euroopasta, niistä kiistellään ja niistä tehdään demokraattisia päätöksiä. Kansanäänestyksellä kansa-laiset päättävät integraation tärkeimmistä sisältöä ja rakentamistapaa koskevista kysymyksistä. Demokraattinen Eurooppa on avoin ja uudis-tuskykyinen prosessi. Sen hyväksyttävyyden tärkein lähde on ihmisten osallistuminen demokraattiseen toimintaan.

Eurooppalainen integraatio on tähän asti kuitenkin kulkenut eri reit-tiä. Vaikka sopimus Euroopan perustuslaiksi (lyhyesti: perustuslakiehdo-tus) onkin syntynyt edustuksellisemmalla ja avoimemmalla tavalla kuin tähänastiset perussopimukset, Euroopan konventti oli silti vain nimensä osalta demokraattinen väline. Demokraattinen konventti ei olisi halli-tusten valitsema vaan vapailla vaaleilla valittu, se ei toimisi hallitusten valvonnassa vaan kansalaisten antamalla mandaatilla. Sen työn tulok-sesta päättäisivät kansalaiset, eivät hallitukset. Esimerkiksi perustusla-kiehdotuksen johdannosta näkyy, että ihmisten yhdistämisestä poliitti-seksi unioniksi määräävät hallitukset: »hänen majesteettinsa belgian kuningas, tšekin tasavallan presidentti (– –) suomen tasaval-lan presidentti (– –) ovat varmoja siitä, että Euroopan kansat (– –) ovat päättäneet (- -) luoda yhteisen tulevaisuuden yhä läheisemmällä liitolla, (- -) ovat nimenneet täysivaltaisiksi edustajikseen: (- -) jotka (- -) ovat sopineet seuraavaa: [koko sopimusteksti eli i-1 artik-lasta iv-448 artiklaan.]»

Hallitukset ovat antaneet itselleen vallan säätää perustuslaki, ja tämä päätös on perustuslakiehdotuksen perustana. Eurooppalaisen integ-

91

raation lähtökohtana ovat valtioiden ja hallitusten tarpeet ja intres-sit ja vasta toissijaisesti kansalaisten. Päättäjät legitimoivat toiminta-tapansa tuotoksella, jäsenmaiden yhteisestä politiikasta saatu materi-aalinen hyöty on ensisijainen.

Hallitusten määräystä parempi aloitus perustuslain säätämiselle olisi julkinen keskustelu siitä, tarvitaanko perustuslakia ja millä tavalla se pitäisi luoda. Kysymys perustuslain tarpeellisuudesta voitaisiin esittää kansalaisaloitteena. Sen jälkeen asiasta tulisi päättää Euroopan laajuisella referendumilla (ks. Schiller 1995). Ranskalaiset ja hollantilaiset äänesti-vät paitsi perustuslaista tehdyn sopimuksen sisällöstä myös tavasta, jolla se on syntynyt. Ei-tulos osoitti, että perustuslain tekotavalla on merki-tystä. Demokraattinen perustuslaki olisi sellainen, jonka kansalaiset anta-vat itse itselleen ja jonka kehittämisestä he myös päättävät itse (pakolli-nen perustuslakireferendumi). Kansalaisten Euroopan perustuslain joh-danto alkaisi esimerkiksi seuraavasti: »Me, Euroopan unionin kansalaiset ja jäsenvaltiot, annamme itsellemme seuraavan perustuslain: (– –).»

TauLuKKO 6.1: yLHääLTä KäSIN jOHdeTTu INTegRaaTIO vaSTaaN demOKRaaTTINeN INTegRaaTIO

Ylhäältä käsin johdettu integraatio

Demokraattisesti etenevä integraatio

Euroopan integraatio

eliittien hanke ilman aktiivikansalaisia; integraatio ja yhteistyö tapahtuu hallitusten ja valtioiden välillä; taloudellisen eli markkina-integraation ensisijaisuus.

Integraatio myös alhaalta päin;eliittien ja kansalaisten yhteinen projekti, kansalaisilla on viimei-nen sana; politiikan ensisijai-suus suhteessa talouteen.

Demokratia demokratiaa on vain jäsenval-tioissa muttei valtioiden väli-sissä suhteissa; eurooppalai-sen politiikan hyväksyttävyys perustuu ensisijaisesti tuotok-seen eli hyötyyn (output-legiti-miteetti).

demokratia toimii sekä jäsen-valtioissa että euroopan unio-nissa; eurooppalaisen politii-kan hyväksyttävyys perustuu siihen, että demokratian peri-aatteita noudatetaan (input-legitimiteetti).

Uudistaminen Hallitustenvälinen kokous päät-tää integraatioperustan uudis-tamisesta; päätökset syntyvät kaukana kansalaisista.

Kansalaiset ja jäsenvaltiot päät-tävät integraatioperustan uudis-tamisesta kansanäänestyksellä (kaksoisenemmistö).

92

Johtajien määräämä unioni

Euroopan konventin yksi päätehtävä oli tuoda kansalaiset lähemmäksi Euroopan unionia. Perustuslakiin tuotiin siksi lisää demokratiaa suh-teessa voimassa oleviin sopimuksiin: esimerkiksi artikla i-47 eli osallis-tuvan demokratian periaate ja eurooppalainen asialista-kansalaisaloite. Ranskassa ja Alankomaissa äänestäjät kuitenkin hylkäsivät perustus-lakiehdotuksen demokraattisista lisäyksistä huolimatta, mikä voi tun-tua paradoksaaliselta.

Ranskan ja Alankomaiden äänestystulos voidaan selittää monella tavalla. Mutta yhdessä suhteessa on olemassa laaja yhteisymmärrys: kielteinen päätös kertoo, että politiikkojen ja muiden ihmisten välillä on syvä kuilu Euroopan unionissa ja lisäksi myös monissa jäsenvalti-oissa. Kahdessa perustajamaassa äänestäneiden enemmistö ei antanut tukeaan Euroopalle sellaisena kuin se nyt on eikä tavalle, jolla se on rakennettu. Näyttää siltä, että Euroopan unionin hyväksyttävyys on koetuksella myös monessa muussa jäsenmaassa.

Äänestäjät Ranskassa olivat hyvin informoituja. Julkinen keskustelu on ollut harvinaisen laajaa ja intensiivistä. Oli paljon tietoa ja paljon tiedon levittäjiä ja selittäjiä. Valistuksella voi vaikuttaa ajatteluun ja toi-mintatapoihin. Valistuksella ei sen sijaan voi pakottaa ihmisiä äänestä-mään »kyllä» tai sitoutumaan Eurooppaan. Samaistuminen Eurooppaan ei ole pelkästään älyllinen prosessi. Sitä ei voi määrätä ylhäältä käsin. Se edellyttää myönteisiä kokemuksia Euroopan integraatiosta, ymmär-rystä yhdistämisen tarpeellisuudesta ja ennen kaikkea sitä, että ihmiset ovat mukana suunnittelemassa ja rakentamassa Euroopan unionia.

Ihmiset tarvitsevat aikaa tottuakseen uuteen tilanteeseen. Tietoisuus ja koko persoonallisuus eivät aina pysy integraatiovauhdissa mukana. Vanha, omassa valtiossa elämiseen tottunut minä vastustaa muutosta. Vastustus on sitä suurempi, mitä vähemmän ihmiset uskovat hyöty-vänsä integraatiokehityksestä. Uusi eurooppalainen »minä» kehittyy hitaasti. Sen kehittyminen kestää vähintään monta vuosikymmentä ja enemmänkin. Poliittisen unionin rakentaminen ei onnistu ihmisten puolesta, puhumattakaan heitä vastaan. Demokraattisempi ja hitaampi eteneminen vienee kuitenkin nopeammin tavoitteeseen kuin johtajave-

93

toinen ja määräilevä integraatio, jonka »tehokkuus» ajan mittaan vain kasvattaa ihmisten vastarintaa.

Konventti ja sopimus Euroopan perustuslaista (mikä paljastava nimi – hallitusten tekemä sopimus, jolla on perustuslain tehtäviä) eivät täytä demokratian vaatimuksia. Ne edustavat poliittista unionia, joka ei ole perustaltaan sellainen kuin kansalaisten Euroopan tulisi olla. Ristiriita on ilmeinen, ja se värjää muun muassa perustuslakisopimukseen kirja-tun osallistuvan demokratian periaatteen.

Eurooppalainen kansalaisaloite?

Sopimus Euroopan perustuslaiksi määrittelee unionin demokraatti-sen perustan: se nojaa demokraattisen yhdenvertaisuuden (artikla i-45), edustuksellisen demokratian (artikla i-46) ja osallistuvan demo-kratian periaatteeseen (artikla i-47). Osallistuvan demokratian sisällyt-täminen unionin poliittiseen toimintaan on sinänsä uusi asia, ja sekin osoittaa, että suoran demokratian tarpeellisuus on kasvanut ja kasva-massa myös Euroopan tasolla.

Osallistuva demokratia on kuitenkin alisteinen edustukselliselle pää-töksenteolle. Osallistumisella tarkoitetaan, että toimielimet antavat kan-salaisille mahdollisuuden esittää mielipiteitä, toimielimet käyvät vuoropu-helua ja että komissio kuulee asianomaisia osapuolia (ks. artikla i-47.1-3). Kielestä huomaa, että osallistuva demokratia kulkee ylhäältä alas.

Toisin on artiklan neljännessä kohdassa, jossa on määritelty »euroop-palainen kansalaisaloite». Se on epäilemättä merkittävin osallistuvaan demokratiaan liittyvä uudistus:

Artikla I –47.4

»Vähintään miljoona unionin kansalaista merkittävästä määrästä jäsenval-

tioita voi tehdä aloitteen, jossa komissiota kehotetaan toimivaltuuksiensa

rajoissa tekemään asianmukainen ehdotus asioista, joissa näiden kansalais-

ten mielestä tarvitaan unionin säädöstä tämän perustuslain soveltamiseksi.

Eurooppalailla annetaan säännökset tällaisen kansalaisaloitteen tekemistä

varten vaadittavista menettelyistä ja edellytyksistä, myös niiden jäsenvaltioi-

den vähimmäismäärästä, joista aloitteen tekijöiden on oltava kotoisin.»

94

»Eurooppalaisen kansalaisaloitteen» käytöstä päättävät kansalaiset itse, ja sen kohteena on jokin asiakysymys. Tämän kirjan luvussa 3 käytet-tyjen kriteereiden perusteella kyseessä on kansalaisehdotus, tarkemmin asialista-kansalaisaloite, jolla kansalaiset jätetään edelleen varsinaisen poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle.

Eurooppalainen asialista-kansalaisaloite liitettiin perustusla-kiehdotukseen konventin (valmistelukunnan) viimeisen täysistun-non viimeisenä iltana 12.6.2003. Ajatuksena oli antaa unionikansa-laisille samanlainen aloiteoikeus kuin Euroopan parlamentilla iii-332 artiklan mukaan on. Eurooppalainen asialista-kansalaisaloite on uusi väline siinä, että se ylittää kansallisen demokratian rajat moni-kansallisen luonteensa vuoksi. Valtion tasolla samanlainen aloiteoi-keus on käytössä esimerkiksi Itävallassa (ks. Itävallan perustuslaki, artikla 41.2).

Eurooppalaisen asialista-aloitteen sisällyttäminen perustuslakieh-dotukseen on nähdäkseni tulos ainakin kahdesta kehityskulusta, ja ne kietoutuvat yhteen. Toisaalta Euroopan syventäminen ja laajenta-minen oli edennyt niin pitkälle, että päättäjien keskuudessa euroop-palainen perustuslaki tuntui tarpeelliselta, jotta integraatio voisi jat-kua ja laajennettu unioni voisi säilyttää toimintakykynsä. Toisaalta Euroopassa oli syntynyt kansojen välinen demokratiaverkosto, joka jo 1990-luvun alusta rupesi ajamaan valtiolliset rajat ylittävää suo-raa demokratiaa.

1990-luvulla piti keskustella vielä enimmäkseen siitä, miksi suo-raa demokratiaa tarvitaan. 2000-luvulla keskustelun painopiste on siirtynyt kysymyksiin, millainen suora demokratia tarvitaan. Näiden kysymysten parissa työskentelee myös kansojen väliseen demokra-tiaverkostoon kuuluva Initiative and Referendum Institute Europe (iri Europe, www.iri-europe.org). Heti kun konventti aloitti työnsä, iri Europe kutsui konventin edustajia ja kansalaisjärjestöjä yhtei-seen työryhmään.

Työryhmä teki konventille kaksi ehdotusta, joiden tueksi oli kerätty mahdollisimman paljon konventin jäsenten ja varajäsenten nimikirjoi-tuksia. Ensimmäinen ehdotus oli seuraava: konventin tulisi ehdottaa hallitustenväliselle kokoukselle, että samana päivänä jokaisessa jäsen-

95

maassa järjestetään referendumi tai ainakin neuvoa-antava kansanää-nestys Euroopan perustuslaista. Ehdotuksen ympärille syntyi euroop-palainen kansanäänestyskampanja (European Referendum Campaign, www.european-referendum.org/erc/index.html). Voi vain arvailla, mil-lainen Euroopan unionin tilanne olisi nyt, jos ehdotus olisi toteutettu. Olisiko Eurooppa vielä entisensä Euroopan laajuisen perustuslaista käydyn vilkkaan keskustelun jälkeen?

Toinen ehdotus oli perustuslain artikla, joka sisälsi lakikansa-laisaloitteen ja kansalaisreferendumin oikeuden. Kun kävi selväksi, ettei ehdotus menisi läpi, päätettiin esittää kompromissiehdotuksena »eurooppalainen asialista-kansalaisaloite», joka sitten sai konventin hyväksynnän.28

Onko asialista-kansalaisaloitteella väliä?

Euroopan perustuslakiehdotuksen hylkääminen ei välttämättä tar-koita, että koko »eurooppalaisen kansalaisaloitteen» puolesta tehty työ valuisi hukkaan. Pikemminkin voidaan lähteä siitä, että tämä työ on osa sitä perustaa, jolle Euroopan unionin tulevaisuus voidaan rakentaa. »Eurooppalainen kansalaisaloite» ei vielä ole mikään todel-linen kansalaisaloite, joka johtaa kansanäänestykseen (ks. luku 3). Se on monikansallinen asialista-kansalaisaloite, johon ei sisälly kansan-äänestystä.

Euroopan unionin jäsenvaltiot voisivat päättää asialista-aloitteen käyttöönotosta. Aloite voisi olla Euroopan unionin demokratisoinnin alku, avaus kansalaisten ja unionin välisen kuilun kaventamiseksi. Se olisi kuitenkin vasta ensimmäinen askel kohti suoraa demokratiaa, ehkä vielä liian pieni, mutta kuitenkin askel oikeaan suuntaan.

28. Michael Efler, joka toimii Mehr-Demokratie-kansalaisjärjestössä, kertoo euroop-palaisen kansalaisaloitteen synnystä mukana olleen kansalaisaktivistin näkökul-masta teoksessa Transnational Democracy in the Making (2004), Initiative & Referendum Institute Europe, s. 47–49. Laajemman katsauksen ja analyysin samasta kehityksestä kirjoitti Bruno Kaufmann (2004), Eine Prise Schweiz für die eu-Verfassung. Teoksessa Altwegg, Jürg, Helvetia im Aussendienst. Mün-chen Wien, Nagel & Kimche.

96

Komissiolle tehtävää eurooppalaista asialista-kansalaisaloitetta ei pidä sekoittaa oikeuteen esittää Euroopan parlamentille vetoomus (artiklat iii-334 ja i-10.2d). Vetoomus on paljon vaatimattomampi menettely kuin kansalaisaloitteet, sen painoarvo on vähäisempi ja sen päämäärät ovat osittain erilaiset, esimerkiksi valituksen tekeminen. Aloite sitoo viranomaisia eri tavalla ja vahvemmin kuin vetoomus.

Toimiva eurooppalainen kansalaisaloite edellyttää toimivaa euroop-palaista osallistumiskulttuuria ja sitä, että itse menettely on laissa huo-lellisesti muotoiltu. Kumpikaan edellytys ei ole vielä täyttynyt. Tästä seuraa kaksi haastetta sekä poliitikoille että kansalaisille ja kansalais-järjestöille: 1. Toimivan kansalaisaloitemenettelyn muotoilu eurooppa-lailla. 2. Viranomaisten, politiikkojen ja kansalaisten valmentaminen kansalaisosallistumiseen.

Poliittisena prosessina eurooppalainen asialista-kansalaisaloite voi-daan rinnastaa kansalaisaloitteeseen, jonka olennaiset elementit ovat idea ja sen organisointi, julkinen keskustelu, päätöksenteko ja toimeen-pano (ks. laatikko 3.4). Päätöksenteko tapahtuu kuitenkin täysin eri tavalla: aloitteesta päättävät Euroopan unionin toimielimet, eivät kansa-laiset. Jos pohditaan aloitemenettelystä säädettävän eurooppalain sisäl-töä, esiin nousevat seuraavat kysymykset:

1. Kuinka vapaa tai sidottu komissio on päättäessään kansalaisaloitteen jatkokäsittelystä?

Onko aloitteen eteneminen komission vapaassa harkinnassa vai onko se velvollinen panemaan alulle lainsäädäntöprosessin? Onko aloite muodol-taan valmis lakiehdotus (suurempi sitovuus) vai vapaamuotoinen ehdo-tus (pienempi sitovuus)? Onko komissio velvollinen antamaan selityk-sen, miksi se ei halua viedä eteenpäin jotain aloitetta? Voiko asiasta valit-taa?

Eurooppalaisen kansalaisaloitteen vaikuttavuus riippuu paljon siitä, kuinka suuri komission harkintavalta tulee olemaan. Mutta aloitteen merkitystä ei määrää yksin laki, vaan yhtä tärkeää tulee olemaan komis-sion ja sen jälkeen Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden suhtautu-minen kansalaisten aloitteisiin.

97

»’Pillipiiparit’ pitävät pilkkanaan eurooppalaista kansalaisaloitetta sanomalla

ettei yksi miljoona nimikirjoitusta merkitse mitään, koska komissio kuiten-

kin päättää. Ei! Eihän se näin mene. Komissio ilmoittaa kantansa asiassa.

60 miljoonan jäsenen eurooppalaisten ammattiliittojen johto vakuuttaa, että

jos he haluavat, että huomenna säädetään laki, komissio ei voi vähät välit-

tää asiasta. On siis saatu aikaiseksi tietty dynamiikka.»

Jacques Delors

2. Voiko kansalaisaloitteella vaatia perustuslain muuttamista?

Eurooppalaisen asialista-kansalaisaloitteen vaikuttavuus riippuu olen-naisesti myös siitä, ulottuuko aloiteoikeus perustuslain muuttamiseen. Jos aloiteoikeus rajoitetaan lakialoitteen tekemiseen, myös mahdol-lisuuksia vaikuttaa rajoitetaan. Vain sellaista aloitetta, jolla voidaan tehdä ehdotus perustuslain muuttamiseksi, voidaan käyttää välineenä kansalaisosallistumisen laajentamiseksi kohti todellista suoraa demo-kratiaa.

3. Onko kansalaisaloite helppo tehdä?

Eurooppalaisen asialista-aloitteen toimivuuteen vaikuttaa myös eri-laisten kynnysten korkeus. Nimikirjoituksia tulee olla perustuslakieh-dotuksen i-47 artiklan neljännen kohdan mukaan vähintään miljoona. Tämä kynnys on suhteellisen alhainen verrattuna valtiolliseen kansa-laisaloitteeseen. Se on runsaat 0,2 prosenttia 25 jäsenmaan Euroopan unionin noin 450 miljoonan ihmisen väestöstä. Nimikirjoitusten luku-määrän lisäksi on muitakin toimivuuden kannalta merkityksellisiä kyn-nyksiä, joista eurooppalailla on määrättävä:

• Kuinka monta on »merkittävä määrä jäsenvaltioita»? • Mikä on nimikirjoitusten vähimmäismäärä maakohtaisesti?• Onko nimikirjoitusten kerääminen vapaata?• Missä ajassa nimikirjoitukset pitää kerätä?

98

• Millä tavalla järjestetään nimikirjoitusten tarkistaminen, aloit-teen esitarkistus, aloitteen jättäminen ja aloitteen pätevyyden tarkistaminen?

• Missä ajassa nämä eri vaiheet pitäisi hoitaa?• Onko aloitekomitean oltava monikansallinen?• Millainen rooli aloitekomitealla on, kun komissio käsittelee aloi-

tetta?• Pitäisikö aloitteentekoa tukea rahallisesti?• Pitäisikö olla tiedonsaantia ja tiedonvälitystä koskevia sään-

töjä?• Tarvitaanko jonkinlainen eurooppalakia käsittelevä opas?

Se, millaisia vastauksia lainsäätäjä näihin kysymyksiin antaa, määrää eurooppalaisen asialista-aloitteen luonteen ja käyttökelpoisuuden.

Euroopalle perustuslaki?

Suora demokratia tarvitsee oikeudellisen perustan. Se voi toimia vain, jos siihen liittyvät menettelyt on laissa tarkasti määritelty. Perustus-laki on yleensä kansalaisaloitteen ja referendumin laillisena perustana: se muuttaa äänestäjäkunnan tai osan siitä Euroopan unionin elimeksi, jolla on – kuten Euroopan parlamentilla – määrätty toimivalta ja mää-rätty tapa toimia. Yksi hyvä syy laatia perustuslaki Euroopalle on, että se mahdollistaa eurooppalaisen demokratian.

Demokratisoinnin lisäksi on olemassa muita hyviä perusteluita perustuslain laatimiselle. Esimerkiksi pienten ja suurten jäsenmaiden välisen tasa-arvon takaaminen: pienet jäsenmaat tarvitsevat vähem-mistösuojan. Yhdistyneeseen Eurooppaan ei sovi, että suuret jäsenval-tiot voisivat jyrätä pieniä jäsenvaltioita. Toinen perustelu on sen estä-minen, että valta keskittyy Brysseliin. Euroopan unionin toimivalta pitää rajata tarkasti ja varmistaa, ettei Bryssel voi puuttua jäsenvaltioi-den asioihin. Lisäksi pitää sopia menettelystä, jolla toimivallan jakoa voidaan uudistaa. Perustuslain avulla Euroopan unionin toimivalta voi-daan rajata minimiin ja pitää oikeus säädellä Brysselin toimivaltaa kan-salaisten ja jäsenvaltioiden käsissä.

99

»On toisenlaisiakin liittovaltioita [kuin vahvan keskusvallan USA], joissa on

löyhä keskusvalta tai ei juuri lainkaan keskusvaltaa niin kuin Sveitsissä. Siellä

kantonit ovat itsenäisiä ja monista yhteisistä asioista päätetään kansanää-

nestyksin. Se on vapaiden ihmisten suoraa demokratiaa. Jos EU kehittyisi

sellaisen liittovaltion suuntaan, mitä on Sveitsi, sillä supistettaisiin merkittä-

västi EU:n demokratiavajetta.»

Esko Seppänen Lähiradiossa 18.2.2001

Kolmas perustelu on integraation ja moninaisuuden yhdistäminen. Moninaisuutta eli sitä, että Eurooppa koostuu keskenään hyvin erilai-sista maista, ei tarvitse ajatella ongelmana ja esteenä integraation tiellä. Pikemminkin voidaan ajatella niin, että moninaisuuden ja osavaltioi-den, alueiden, kuntien ja kaupunkien autonomisuuden vaaliminen on integraatiolle välttämätöntä. Euroopan erilaiset kulttuurit, kielet ja elä-mäntavat sisältävät kaikille elintärkeitä henkisiä ja materiaalisia voima-varoja. Euroopan autonomisissa jäsenmaissa ja myös kunnissa ja kau-pungeissa voidaan kehittää ja kokeilla sosiaalisia uudistuksia ja saada siitä kaikille hyödyllisiä kokemuksia. Yhdenmukaistetussa Euroopassa samanlaisia mahdollisuuksia ei olisi olemassa. Moninaisuuden vaali-minen edellyttää sitä tukevia instituutioita eli tietynlaista federalismia. Federalismi takaa jokaiselle jäsenmaalle autonomisuuden, josta omalaa-tuisuus kumpuaa, ja auttaa luomaan monikerroksisen poliittisen iden-titeetin eurooppalaisen tason.

Eurooppa tarvitsee lisää demokratiaa ja myös lisää suoraa demokra-tiaa. Kansalaisten Euroopan toteuttamiseen ei riitä, että kaikki jäsenmaat ovat demokraattisia. Edustuksellinen demokratia yksin ei myöskään sii-hen riitä. »Ainoa aidosti demokratisoiva ulottuvuus on suoran, osallistu-van ja keskustelevan demokratian edistäminen.» (Ari-Veikko Anttiroiko, Helsingin Sanomat 8.6.2005.) Suora demokratia näyttää »ainoalta kei-nolta palauttaa länsimaiset ihanteet kansanvallasta myös Euroopan uni-onin sisälle». (Marko Nenonen, Helsingin Sanomat 5.6.2005.) Vähintä, mitä demokraattiselta eurooppalaiselta perustuslailta voidaan vaatia, on pakollinen perustuslakireferendumi ja kansalaisaloite.

100

Eurooppa näyttää suunnan

Koko ihmiskunta on integroitumassa. Ihmiset, yritykset, yhteiskunnat ja valtiot muodostavat yhä laajempia ja yhä tiiviimpiä verkostoja ympäri maailmaa. Mielikuva, että elämme itsenäisten valtioiden maailmassa, on nykyään kauempana todellisuudesta kuin se oli 50–100 vuotta sit-ten. Koko ihmiskunta toimii nykyään eloonjäämisyksikkönä, ei enää yksittäinen valtio. Kehitys on tullut vaiheeseen, jossa ihmisten tehtä-vänä on luoda maailmanlaajuinen yhdessä elämisen järjestys. Järjestystä ei voi enää saavuttaa sodan keinoin, eikä maailman mahtavinkaan val-tio ole kyllin voimakas pakottamaan koko maailmaa tiettyyn järjestyk-seen. Ihmiskunnan rauhanomaisen ja kestävän yhdessä elämisen täy-tyy perustua vapaaehtoisuuteen.

Euroopan yhdentyminen on osa ihmiskunnan integraatiokehi-tystä. Eurooppa on suuntaa näyttävä edelläkävijä. Sen yhtenä perus-tana on valtioiden luopuminen väkivallasta ja sitoutuminen yhteistyö-hön ja konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen. Historian ensim-mäistä kertaa jotkut valtiot ja väestöt ovat yhdistymässä vapaaehtoisesti omasta tahdostaan, eivät valloittajan, keisarin tai diktaattorin halusta. Itälaajentumisen myötä on syntynyt noin 450 miljoonan ihmisen ja 25 poliittisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti erilaisen valtion yhteenliit-tymä. Talous-Euroopan rakentaminen on kestänyt jo 50 vuotta, poliit-tisen unionin rakentaminen on vasta alussa.

101

7 Mitä toimiva suora demokratia saa aikaan?

Perusteluja

Suora demokratia tuo kansalaiset ja poliitikot lähemmäksi toisiaan. Suorassa demokratiassa kansalaisten ja poliitikkojen välinen suhde on laadultaan erilainen kuin puhtaasti edustuksellisessa demokratiassa. Ilman poliittista päätösvaltaa kansalaiset eivät voi olla vapaita.

Poliittiset osallistumisoikeudet ja yksilöllinen vapaus ovat toistensa edel-lytyksiä. Kansalaiset voivat olla vapaita, harjoittaa ja kehittää luovia kyky-jään vain, jos heillä on päätösvaltaa. Suora demokratia on edellytys kan-salaisten vapaudelle, todellisessa demokratiassa poliitikoilla ei ole yksin-oikeutta määrätä poliittista asialistaa ja päättää poliittisia asiakysymyksiä. Kansalaiset, joilla on poliittista päätösvaltaa, eivät enää ole pelkkiä katso-jia, vaan »tilapäispoliitikkoja», joiden äänet pitää laskea. Suora demokra-tia tuo uutta laatua poliitikkojen ja kansalaisten väliseen suhteeseen. Toi-saalta kansalaiset voivat kontrolloida hallitusta ja eduskuntaa paremmin, toisaalta he pystyvät tekemään poliittisia aloitteita, joista äänestäjät päät-tävät. Kansalaisilla on mahdollisuus ja oikeus aloittaa omasta tahdostaan jotakin uutta, asettaa omia päämääriä ja arvoja, sen sijaan että eliitit mää-rittelisivät ne. Tällöin kansalaisten itsetunto ja heidän motivaationsa toi-mia demokraattisesti vahvistuu ja heidän poliittiset kykynsä kehittyvät.

Suora demokratia lisää poliittisten päätösten legitimiteettiä.

Osallistavan demokratian legitimiteetti on suurempi kuin parlamentaa-risen demokratian: Suoran demokratian avulla kansalaiset voivat olla

102

mukana päättämässä poliittisista asiakysymyksistä ja tehdä tärkeim-mät poliittiset päätökset itse. Parlamentaarisessa järjestelmässä kan-salaisilla ei ole poliittista päätösvaltaa, vaan heillä on ainoastaan mah-dollisuus valita kilpailevista eliiteistä ne, joiden on määrä hallita heitä. Parlamentaarisessa demokratiassa enemmistön tahto voidaan sivuttaa ja kansalaisten ääni painaa paljon vähemmän kuin osallistavassa demo-kratiassa, jossa yhdistyy edustuksellisuus ja suora demokratia.

Suora demokratia lisää läpinäkyvyyttä ja parantaa julkisuuden laatua.

Osallistavassa demokratiassa kansalaisilla on viimeinen sana ja oikeus aset-taa hallituksesta riippumatta omia teemojaan poliittiselle asialistalle ja tehdä niistä päätös. Tämä vaikuttaa sekä medioihin että poliitikkoihin. Hallituksen ja eduskunnan tarve ja intressi informoida kansalaisia asialli-semmin ja perusteellisemmin kasvaa. Samalla kasvaa intressi ja tarve mah-dollistaa se, että kansalaiset voivat osallistua poliittisen tahdonmuodos-tuksen kaikkiin vaiheisiin suunnitteluvaiheesta alkaen. Hallitusten pitää oikeuttaa vallankäyttönsä useammin. Kansanäänestyskampanjoissa sekä hallituksen että opposition pitää yrittää vakuuttaa kansalaisten enemmistö oman asiansa paremmuudesta. Äänestäminen asiakysymyksistä vaikuttaa myös medioihin, joiden tehtävänä on tiedonvälitys ja julkisina keskuste-lufoorumeina toimiminen. Kansanäänestyksissä päätetään asioista, jol-loin tietty poliittinen sisältö nousee etualalle. Vaaleissa päätetään henki-löistä, jolloin nämä saavat eniten huomiota osakseen. Kansanäänestykset pakottavat mediat kiinnittämään enemmän huomiota poliittisiin sisältö-kysymyksiin. Julkisissa kansanäänestyskampanjoissa muodostuu »kansa-laismielipide», joka on sitova ja päättävä. Niiden, jotka haluavat pärjätä näissä mittelöissä, täytyy informoida ja argumentoida asiansa puolesta. Ajatus, että propaganda ja demagogia yksin riittävät, on täysin epärealis-tinen, sillä kansalaisten mielipiteitä ei voi muokata rajattomasti ja mieli-valtaisesti. Kansalaismielipide muodostuu paitsi mediajulkisuudessa myös yksityisesti perhe- ja tuttavapiirissä, kansalaisyhteiskunnan tilaisuuksissa, kaikkialla missä ihmiset tapaavat ja keskustelevat asiasta sekä myös inter-netissä. Kaiken kaikkiaan suora demokratia tarkoittaa enemmän asiatie-

103

toa, enemmän argumentointia, enemmän julkista keskustelua ja kiiste-lyä. Kansanäänestyskeskustelut panevat liikkeelle kollektiivisia oppimis-prosesseja ja kehittävät osaltaan kansalaisten poliittisia kykyjä.

Suora demokratia lisää yhteiskunnan integraatiokykyä.

Kun kansalaiset osallistuvat demokraattiseen prosessiin, jonka tarkoi-tuksena on yhteisten kysymysten ja ongelmien ratkaiseminen, syntyy yhteinen poliittinen identiteetti ja julkisuus. Hallitus ja oppositio, etab-loidut ja ulkopuoliset, enemmistöt ja vähemmistöt – kaikki voivat osal-listua julkisiin keskusteluihin ja poliittiseen päätöksentekoon. Poliit-tisen osallistumisen kautta ihmiset tutustuvat toisiinsa ja oppivat tun-temaan itseänsä ja toisiansa paremmin. Sitä kautta yhteiskunnan kyky integroida erilaisia ryhmiä ja yksilöitä kasvaa.

Poliittinen osallistuminen ei hajota vaan yhdistää kansaa. Se yhdis-tää yhteiskuntaa, joka monimutkaistuu ja erilaistuu yhä enemmän ja jossa mielikuvat luonnollisesta yhteisöstä tai yhteisestä syntyperästä, kielestä, kulttuurista ja uskonnosta voivat toimia yhteiskuntaa koossa pitävinä voimina yhä vähemmän.

Demokraattinen yhteiskunta syntyy siitä, että poliittista valtaa har-joitetaan ja käytetään demokraattisella tavalla, kun etsitään ratkaisuja konflikti- ja ongelmatilanteissa, kun tehdään päätöksiä ja toteutetaan niitä. Tämä integraatioprosessi onnistuu sitä paremmin, mitä demo-kraattisempia ja käyttäjäystävällisempiä suoran demokratian välineet ovat. Osallistavan demokratian laatu riippuu suoran demokratian menettelyjen hyvästä muotoilusta.

Osallistavassa demokratiassakaan valta ei jakaannu tasaisesti, mutta suora demokratia on vähemmän poissulkeva ja jakaa poliittiset valtare-surssit tasaisemmin kuin puhtaasti parlamentaarinen demokratia.

Suora demokratia sopii erityisen hyvin pitkälle kehittyneille ja monimutkaisille yhteiskunnille.

Suora demokratia tarkoittaa vallan jakamista ja enemmistövallan rajoit-tamista. Se tarjoaa tehokkaita välineitä konfliktien sääntelylle ja poliit-

104

Tau

LuK

KO

7.1

: K

aN

Sa

LaIS

aLO

ITT

ee

N j

a K

aN

Sa

LaIS

Re

fe

Re

Nd

um

IN T

eH

Tä

vä

T j

a v

aIK

uT

uK

Se

T

Suo

ran

dem

okr

atia

n m

enet

tely

Po

liitt

iset

te

htäv

ätVa

ikut

usp

olit

iikka

anVa

ikut

usva

ltio

n m

uod

ost

ukse

enVa

ikut

usp

erso

ona

llisu

u-d

en r

aken

tee-

seen

Vaik

utus

julk

isuu

teen

Kan

sala

is-

refe

rend

umi

opp

ositi

o

halli

tuks

en ja

ed

us-

kunn

an k

ontr

ollo

inti

jarr

u

sosi

aalin

en in

tegr

aatio

muu

ttaa

val

tion

rake

ntee

t ko

hti

neuv

otte

leva

a d

emok

ratia

a

vähe

mm

istö

jen

suoj

aam

inen

pol

iittin

en id

enti-

teet

ti, k

ansa

lais

-hy

ve, d

emok

raat

-tin

en h

abitu

s,

kans

alai

stai

toje

n ke

hitt

ämin

en

eli t

ekem

ällä

op

pii,

om

an-

arvo

ntun

teen

va

hvis

tam

inen

julk

isen

ke

skus

telu

n la

atu

par

anee

par

emp

i lä

pin

äkyv

yys

par

as

argu

men

tti

voitt

aa

Kan

sala

isal

oit

eas

ialis

tan

muo

dos

tus

säät

ää u

usia

lake

ja,

muu

ttaa

lake

ja

pol

itiso

inti

uud

istu

kset

, in

nova

atio

konfl

iktie

n ra

tkai

sem

inen

kans

alai

set

osal

listu

vat

suor

aan

valti

on r

aken

tam

isee

n

korv

aa r

epre

sent

aatio

-vaj

eita

105

tisten ongelmien käsittelylle. Tällaisia välineitä tarvitaan erityisesti monikulttuurisissa jälkiteollisissa yhteiskunnissamme, joissa eliittien välinen yhteistyökyky on saavuttamassa rajansa ja edustuksellisen ja institutionaalisen politiikan legitimiteetti on koetuksella. Käsitämme, että moderneissa yhteiskunnissamme melkein kaikki (tai joka tapauk-sessa paljon enemmän kuin aikaisemmin) on ihmisten tekemää ja että sitä voidaan muokata. Siksi politiikkaan ja instituutioihin kohdistuvat vaatimukset kasvavat. Näiden vaatimusten täyttämiseksi tarvitaan, ei vähemmän, vaan enemmän demokratiaa.

Suora demokratia mahdollistaa innovatiivisten ja luovien vaihtoehtojen kehittämisen pelkän vastustamisen sijasta.

Osallistavassa demokratiassa, suoran demokratian menettelyjen avulla, kansalaisilla on suurempi poliittinen pelivara. He voivat vastarinnan ja oppositiopolitiikan lisäksi tuoda uusia teemoja poliittiselle asialistalle ja jakaa poliittisen huomion uudelleen. Toisin sanoen he voivat osaltaan määritellä sekä sen, mitkä asiat ovat poliittisesti tärkeitä, että sen, mitkä asiat ovat poliittisia ja mitkä eivät. Lisäksi kansalaiset voivat tuoda inno-vaatioita ja rakentavia vaihtoehtoratkaisuja poliittiseen prosessiin.

Suora demokratia tuo ratkaisemattomia sosiaalisia ongelmia ja konflikteja poliittiseen päivänvaloon.

Suora demokratia toimii poliittisena aistina. Se osoittaa sosiaalisia ongel-mia ja konflikteja, jotka odottavat ratkaisua. Poliittisen osallistumisen kautta voidaan artikuloida sellaisia vaatimuksia ja tyydyttää sellaisia tar-peita, joita virallinen politiikka laiminlyö, sivuttaa tai ei pysty näkemään. Kun tällaisia ongelmia on paljon, suoran demokratian käyttö lisääntyy.

Suora demokratia vaikuttaa osaltaan siihen, että yhteiskunta vakaantuu.

Erilaisten toimijoiden poliittisia protesteja voidaan suoran demo-kratian kautta liennyttää, kanavoida ja integroida poliittiseen jär-Ta

uLu

KK

O 7

.1:

Ka

NS

aLa

ISa

LOIT

Te

eN

ja

Ka

NS

aLa

ISR

ef

eR

eN

du

mIN

Te

HT

äv

äT

ja

va

IKu

Tu

KS

eT

Suo

ran

dem

okr

atia

n m

enet

tely

Po

liitt

iset

te

htäv

ätVa

ikut

usp

olit

iikka

anVa

ikut

usva

ltio

n m

uod

ost

ukse

enVa

ikut

usp

erso

ona

llisu

u-d

en r

aken

tee-

seen

Vaik

utus

julk

isuu

teen

Kan

sala

is-

refe

rend

umi

opp

ositi

o

halli

tuks

en ja

ed

us-

kunn

an k

ontr

ollo

inti

jarr

u

sosi

aalin

en in

tegr

aatio

muu

ttaa

val

tion

rake

ntee

t ko

hti

neuv

otte

leva

a d

emok

ratia

a

vähe

mm

istö

jen

suoj

aam

inen

pol

iittin

en id

enti-

teet

ti, k

ansa

lais

-hy

ve, d

emok

raat

-tin

en h

abitu

s,

kans

alai

stai

toje

n ke

hitt

ämin

en

eli t

ekem

ällä

op

pii,

om

an-

arvo

ntun

teen

va

hvis

tam

inen

julk

isen

ke

skus

telu

n la

atu

par

anee

par

emp

i lä

pin

äkyv

yys

par

as

argu

men

tti

voitt

aa

Kan

sala

isal

oit

eas

ialis

tan

muo

dos

tus

säät

ää u

usia

lake

ja,

muu

ttaa

lake

ja

pol

itiso

inti

uud

istu

kset

, in

nova

atio

konfl

iktie

n ra

tkai

sem

inen

kans

alai

set

osal

listu

vat

suor

aan

valti

on r

aken

tam

isee

n

korv

aa r

epre

sent

aatio

-vaj

eita

106

jestelmään. Kansalaisten osallistuminen politiikkaan auttaa sosi-aalisten konfliktien sääntelyssä ja luo sitä kautta yhteiskunnallista vakautta.

Suora demokratia antaa paremman suojan itsevaltaista politiikkaa vastaan.

Kun kansalaisilla on enemmän poliittisia oikeuksia, demokratia vah-vistuu, mikä kaventaa nationalistisen tai rasistisen eli yleensä autori-taarisen politiikan toimintatilaa ja pelivaraa.

Suoran demokratian ansiosta riski, että konfliktitilanteissa käytetään väkivaltaa, pienenee.

Vähemmistöillä (tai enemmistöillä), jotka tuntevat voimattomuutta siitä, että niiden intressejä ei oteta huomioon tai että niitä ei ymmär-retä, on taipumus turvautua väkivaltaan. Näihin ryhmiin kuuluvat ovat vastaanottavaisia populistiselle ja autoritaariselle politiikalle. Suora demokratia tarjoaa tällaisille ryhmille lisää poliittisia toimintamah-dollisuuksia, lisää keinoja eli menettelytapoja, joiden avulla ne voivat tehdä itsensä ja asiansa näkyväksi ja tuoda omia ratkaisuehdotuksiaan julkiseen keskusteluun ja poliittiseen päätöksentekoon. Näin väkival-taan turvautumisen tarve pienenee.

Suora demokratia kasvattaa demokraattisia kansalaisia.

Osallistumalla ihmiset oppivat politiikantekoa. Kansalaisten poliitti-set kyvyt kehittyvät, ja heidän motivaationsa toimia demokraattisesti kasvaa, kun heillä on jatkuvasti mahdollisuus ja oikeus osallistua oma-ehtoisesti poliittiseen päätöksentekoon heitä koskevissa asiakysymyk-sissä. Sekä pelkkä tietoisuus omasta poliittisesta päätösvallasta että var-sinainen osallistuminen politiikkaan nostavat kansalaisten itseluotta-musta ja omanarvontuntoa.

107

Suora demokratia tukee luottamuksen muodostumista.

Demokratia edellyttää, että ihmiset voivat luottaa toisiinsa. Kun poliit-tiset konfliktit ratkaistaan demokraattisesti vapaan julkisen vuoropu-helun ja reilujen menettelyjen avulla ilman väkivaltaa ja sotaa, ihmi-set pystyvät luottamaan kanssaihmisiin. Suora demokratia on osaltaan tämän luottamuksen institutionaalinen tuki ja lähde.

109

8 Perusteluja suoran demokratian puolesta ja sitä vastaan

Tämä luku käsittelee usein esitettyjä perusteluja suoran demo-kratian puolesta ja sitä vastaan. Taulukon 8.1 tarkoitus on muistut-taa, että tietyn perustelun taustalla on usein tietty näkökulma, demo-kratiamalli, ihmiskuva jne. Eliittidemokratiaan liittyy usein erilainen ihmiskuva kuin osallistavaan demokratiaan. Samalla käsitys vapau-desta on erilainen, samoin kansalaisten ja politiikkojen välinen suhde. Eliittidemokratian puolustaja katsoo asioita usein hallitsijan näkö-kulmasta, sen sijaan osallistavan demokratian puolustaja kansalais-ten näkökulmasta.

Edustuksellinen ja suora demokratia eivät sovi yhteen, ne ovat kuin tuli ja

vesi, jommallekummalle periaatteelle on annettava etusija.

Edustuksellinen ja suora demokratia ovat hyvin yhdistettävissä: hyvin toimiva suora demokratia vahvistaa ja elvyttää edustuksellista demo-kratiaa, se tekee poliittisen päätöksentekoprosessin sekä hallinnon että edustuselimet kansalaisille tutuiksi ja lisää kansalaisten kiinnostusta politiikkaa kohtaan.

Tarkoituksena on, että suora demokratia täydentää – eikä suinkaan korvaisi – edustuksellista demokratiaa. Kansansuvereeniuden periaate toteutuu kummallakin tavalla, kun lainsäädäntövaltaa käyttävät a) kan-salaiset tai b) kansanedustajat (ks. luku 2). Vain tärkeimmät päätökset tehdään kansanäänestyksissä, ja kansalaiset itse määräävät, mitkä asiat ovat niin tärkeitä, että niistä päätetään kansanäänestyksessä. Silti suurin

110

TauLuKKO 8.1: aRgumeNTIT SuORaN demOKRaTIaN PuOLeSTa ja

SITä vaSTaaN SeKä NIIdeN TauSTaLLa OLevaT demOKRaTIamaLLIT,

IHmISKuvaT ja NäKöKuLmaT.

Demokratiamalli Demokratia hallitusmuotona: eliittidemokratia Demokratia elämäntapana: osallistava demokratia

Ihmiskuva »epäpätevä kansalainen» »Pätevä kansalainen»

Näkökulma Hallitsijan Kansalaisten

Poliitikkojen ja kan-salaisten välinen suhde

etabloitujen ja ulkopuolisten välinen suhde; institutionalisoitu kategorinen eriarvoisuus

valtaresurssit jaettu tasaisemmin poliitikkojen ja kansalaisten kesken, heidän välillään ei ole institutionalisoitua, kategorista eriarvoisuutta;kansalaisilla on omaehtoisia mahdollisuuksia kontrolloida politiikkaa ja tehdä ehdotuksia.

Poliittisten valtare-surssien jako

Poliitikot monopolisoivat:• oikeuden tehdä päätöksiä asiakysymyksistä• oikeuden määrätä poliittinen asialista• pääsyn tärkeimpiin tietoihin

Poliitikoilla ei ole yksinoikeutta tehdä poliittisia päätöksiä asiakysymyksistä eikä määrätä poliittista asialistaa.

Kansalaisosallistu-misen menettelyt

vaalit, neuvoa-antavat kansanäänestykset (plebiskiitit), mahdollisesti pakollinen perustuslakireferendumi

vaalit, kansalaisreferendumit, kansalaisaloitteet, pakollinen perustuslakireferendumi

Kansalaisen rooli äänestäjä, passiivikansalainen, ulkopuolinen, äänestää puolueita ja henkilöitä, antaa poliitikoille neuvoja, poliittisesti riippuvainen ja ulkoa ohjattu

äänestäjä, aktiivikansalainen, tilapäispoliitikko, päättää tärkeimmistä asiakysymyksistä, äänestää poliittista henkilökuntaa, poliittisesti omaehtoinen ja itseohjautuva

Poliitikon rooli Päättäjä, hallitsee kansalaisten puolesta, tilaa kansa-laisten neuvoja, aktiivikansalainen, kuuluu etabloitujen (»eliittien») ryhmään

Päättäjä, hallitsee yhdessä kansalaisten kanssa, kansalaisten neuvonantaja, aktiivikansalainen

Vapaus Negatiivinen vapaus, luopuminen vapaudesta autonomiana

Positiivinen vapaus, vapaus autonomiana

Argumentti

1 Historiallinen

2 Normatiivinen

3 Institutionaalinen

4 Tulokset

suoraa demokratiaa vastaan

1 Huonot kokemukset

2 Päätöksenteko mahdotonta

3 Heikentää edustuksellista demokratiaa

4 Hidas ja tehoton prosessi, estää innovaatioita, tuottaa huonoja päätöksiä

suoran demokratian puolesta

1 Hyvät kokemukset

2 demokratian toteuttaminen

3 vahvistaa edustuksellista demokratiaa

4 Positiivisia tuloksia, hyviä vaikutuksia sekä kansalaiseen että valtioon

111

TauLuKKO 8.1: aRgumeNTIT SuORaN demOKRaTIaN PuOLeSTa ja

SITä vaSTaaN SeKä NIIdeN TauSTaLLa OLevaT demOKRaTIamaLLIT,

IHmISKuvaT ja NäKöKuLmaT.

Demokratiamalli Demokratia hallitusmuotona: eliittidemokratia Demokratia elämäntapana: osallistava demokratia

Ihmiskuva »epäpätevä kansalainen» »Pätevä kansalainen»

Näkökulma Hallitsijan Kansalaisten

Poliitikkojen ja kan-salaisten välinen suhde

etabloitujen ja ulkopuolisten välinen suhde; institutionalisoitu kategorinen eriarvoisuus

valtaresurssit jaettu tasaisemmin poliitikkojen ja kansalaisten kesken, heidän välillään ei ole institutionalisoitua, kategorista eriarvoisuutta;kansalaisilla on omaehtoisia mahdollisuuksia kontrolloida politiikkaa ja tehdä ehdotuksia.

Poliittisten valtare-surssien jako

Poliitikot monopolisoivat:• oikeuden tehdä päätöksiä asiakysymyksistä• oikeuden määrätä poliittinen asialista• pääsyn tärkeimpiin tietoihin

Poliitikoilla ei ole yksinoikeutta tehdä poliittisia päätöksiä asiakysymyksistä eikä määrätä poliittista asialistaa.

Kansalaisosallistu-misen menettelyt

vaalit, neuvoa-antavat kansanäänestykset (plebiskiitit), mahdollisesti pakollinen perustuslakireferendumi

vaalit, kansalaisreferendumit, kansalaisaloitteet, pakollinen perustuslakireferendumi

Kansalaisen rooli äänestäjä, passiivikansalainen, ulkopuolinen, äänestää puolueita ja henkilöitä, antaa poliitikoille neuvoja, poliittisesti riippuvainen ja ulkoa ohjattu

äänestäjä, aktiivikansalainen, tilapäispoliitikko, päättää tärkeimmistä asiakysymyksistä, äänestää poliittista henkilökuntaa, poliittisesti omaehtoinen ja itseohjautuva

Poliitikon rooli Päättäjä, hallitsee kansalaisten puolesta, tilaa kansa-laisten neuvoja, aktiivikansalainen, kuuluu etabloitujen (»eliittien») ryhmään

Päättäjä, hallitsee yhdessä kansalaisten kanssa, kansalaisten neuvonantaja, aktiivikansalainen

Vapaus Negatiivinen vapaus, luopuminen vapaudesta autonomiana

Positiivinen vapaus, vapaus autonomiana

Argumentti

1 Historiallinen

2 Normatiivinen

3 Institutionaalinen

4 Tulokset

suoraa demokratiaa vastaan

1 Huonot kokemukset

2 Päätöksenteko mahdotonta

3 Heikentää edustuksellista demokratiaa

4 Hidas ja tehoton prosessi, estää innovaatioita, tuottaa huonoja päätöksiä

suoran demokratian puolesta

1 Hyvät kokemukset

2 demokratian toteuttaminen

3 vahvistaa edustuksellista demokratiaa

4 Positiivisia tuloksia, hyviä vaikutuksia sekä kansalaiseen että valtioon

112

osa päätöksenteosta tapahtuu edelleen eduskunnassa, hallituksessa ja hallinnossa. Tuomioistuinten riippumattomuuteen ei kajota.

Tavalliset kansalaiset eivät ole poliittisesti päteviä, he toimivat pikemminkin

tunteiden kuin järjen varassa, lyhytnäköisesti ja itsekkäästi. Heillä ei ole tar-

vittavaa tietoa eikä kykyä arvioida monimutkaisia poliittisia asiakysymyksiä,

he eivät ole kiinnostuneita osallistumaan politiikkaan.

Kansalaisilla on kyky tehdä poliittisia päätöksiä:Ilman päätösvaltaa ihmiset eivät ole motivoituneita osallistumaan

politiikkaan. Sitä paitsi oikeus osallistua sisältää myös oikeuden olla osallistumatta. Olennaista on, että kaikilla kansalaisilla on yhtäläiset osallistumisoikeudet ja -mahdollisuudet. On järkevää olla osallistumatta äänestykseen asiasta, josta ei ole hankkinut tarpeeksi tietoa tai joka ei tunnu koskettavan omaa itseä. Suuren osallistumisasteen ei pitäisi olla arvo itsessään. Pikemminkin osallistumisasteen suuruus ilmentää asian merkitystä kansalaisille.

Ei ole näyttöä, että olisi olemassa tietty henkilö tai kategoria ihmi-siä, joka tietäisi paremmin kuin joku toinen, mikä on kaikille hyväksi. Myöskään kansanedustajat eivät voi olla erikoisasiantuntijoita joka asi-assa. Kansanedustajat tarvitsevat neuvonantajien apua yhtä lailla kuin kansalaisetkin. Toimivan neuvonannon edellytyksenä on, että neuvon-antajiin voidaan luottaa.

Mistä syystä poliitikot olisivat älykkäämpiä ihmisiä kuin muut kan-salaiset? Poliitikkojen ja kansalaisten välinen ero ei löydy aivoista, vaan siitä, että poliitikoilla on enemmän valtaresursseja kuin kansalaisilla: heillä on yksinoikeus sekä poliittiseen päätöksentekoon asiakysymyk-sistä että poliittisen asialistan muotoilemiseen.

Poliitikot eivät ole vähemmän tunteellisia kuin kansalaiset. Mitä pienempi, suljetumpi ja vähemmän julkinen päättäjien piiri on, sitä vapaammin ja voimakkaammin henkilökohtaiset tunteet ja intressit voivat vaikuttaa päätöksenteossa. Ääritapaus ja demokratian vasta-kohta on saavutettu silloin, kun kaikki päätökset tekee yksi henkilö.

113

Kansalaiset ovat helposti manipuloitavissa. Niillä ihmisillä ja ryhmillä, joilla

on enemmän voimavaroja (rahaa, koulutusta jne.), on parempia vaikuttami-

sen ja osallistumisen mahdollisuuksia kuin muilla.

Totta on, että niillä on enemmän vaikutusmahdollisuuksia, joilla on enemmän voimavaroja. Mutta totta myös on, että heikoimmilla ryh-millä ja ihmisillä on enemmän valtaa ja voimaa suoran demokratian vallitessa kuin sen puuttuessa.

Ainoastaan ammattipoliitikoiden pitäisi päättää poliittisista asiakysymyk-

sistä, koska heillä – toisin kuin tavallisilla kansalaisilla – on siihen tarvitta-

vaa tietoa ja kykyä. He ovat asioihin paremmin perehtyneitä kuin tavalliset

kansalaiset.

Poliittinen taitamattomuus tai tietämättömyys ei ole syy siihen, että kansalaisilta evätään mahdollisuus osallistua päätöksentekoon poliitti-sista asiakysymyksistä. Todellisuudessa asia on juuri päinvastoin: poliit-tisen pätevyyden puute johtuu siitä, etteivät kansalaiset saa osallistua poliittiseen päätöksentekoon.

Sama edustuksellinen järjestelmä, joka luottaa siihen, että kansa-laisilla on kyky valita erilaisten puolueiden ja puolueohjelmien välillä, katsoo myös, etteivät kansalaiset ole päteviä tekemään poliittisia pää-töksiä asiakysymyksistä. Tässä on selvä ristiriita. Päättäminen asiaky-symyksistä ei varmaankaan ole monimutkaisempaa kuin päättäminen henkilöistä ja valinta eri puolueohjelmien välillä. Jos kansalainen on pätevä päättämään henkilökysymyksistä vaaleissa, hän on myös pätevä tekemään päätöksiä asiakysymyksistä.

Poliitikkojen pitäisi tehdä tärkeimmät päätökset.

114

Demokratiassa kansalaisten pitäisi tehdä tärkeimmät päätökset. Mate-riaalisista kysymyksistä voidaan päättää edustajien välityksellä, muttei eettisistä (hyvä ja paha) tai oikeudenmukaisuuskysymyksistä. Tärkeim-mät kysymykset eivät ole luonteeltaan tieteellis-teknisiä, vaan arvoky-symyksiä. Jokainen kansalainen tietää parhaiten itse, minkälaisia perus-arvoja hän haluaa vaalia.

Suoran demokratian avulla kansalaiset jarruttavat edistystä.

Demokraattisten päätösten tulisi olla edustuksellisia eli niiden pitäisi noudattaa kansalaisten tahtoa. Edistyksenvastaisuudesta puhutaan usein silloin, kun kansalaiset ovat päättäneet toisin kuin eliitit.

Suora demokratia on kallis, edustuksellinen hallitus on halvempi. Tai: On

tehokkaampaa, jos vaaleissa valittu eliitti päättää kansalaisten puolesta.

Demokratiassa on ensin kyseessä legitimiteetti, joka on eri asia kuin tehokkuus. Kuitenkin, hyvin legitimoidut päätökset on helpompi panna täytäntöön kuin ne, joilta legitimiteetti puuttuu osittain tai kokonaan. Osallistuminen maksaa, mutta osallistumattomuus maksaa usein enem-män ja tuottaa huonompia tuloksia.

Suora demokratia banalisoi ja demonisoi julkista keskustelua ja tekee sen yksi-

ulotteiseksi, madaltaa keskustelun tasoa ja pelkistää sen yksinkertaistetuksi

kyllä tai ei -kysymyksenasetteluksi, jolloin asioiden moninaisuus katoaa.

Suora demokratia parantaa julkisten vuoropuhelujen laatua. Nämä vuo-ropuhelut, joissa erilaiset intressit ja näkökannat ovat laajasti edustet-tuina, täydentävät eduskuntakeskusteluita. Se, että kansalaisilla on vii-

115

meinen sana, pakottaa ja motivoi poliitikkoja ja mediaa tuottamaan enemmän asiallista tietoa ja selittämään paremmin politiikan sisäl-töjä. Suora demokratia lisää poliittisen päätöksenteon avoimuutta, mikä puolestaan kasvattaa luottamusta myös edustuksellista demo-kratiaa kohtaan. Tarvitaan tiettyjä reunaehtoja ja toimenpiteitä, jotka takaavat informaation reilun ja vapaan kulun sekä äänestyskamppai-lujen rehtiyden.

Suora demokratia hämärtää poliittista vastuuta. Jos poliitikko tekee huo-

noja päätöksiä, hänen tilalleen voidaan valita uusi siinä toivossa, ettei tämä

tekisi samoja virheitä uudelleen. Mutta mitä voidaan tehdä, jos kansa tekee

huonoja päätöksiä? Kuka sitten on vastuussa?

Riippumatta siitä, tekevätkö päätöksen kansalaiset tai kansanedusta-jat, seurauksista kärsivät aina päätöksenteon kohteena olevat kansalai-set – myös silloin, kun poliitikko luopuu paikastaan tai häntä ei enää valita. Kansalaisten täytyy kantaa huonojen kansalaispäätösten seura-ukset itse ja ottaa niistä vastuu. Virheistä voi oppia.

Kansanäänestykset tarkoittavat huonoja päätöksiä, ne aiheuttavat epäva-

kautta ja epäjohdonmukaisuutta.

Suora demokratia tarkoittaa paremmin legitimoituja ja edustavampia-päätöksiä – kansalaisten intressit ja tarpeet otetaan paremmin huomi-oon. Hyvä legitimiteetti helpottaa päätösten toimeenpanoa.

»Käyttökelpoisempia ja keveämpiä vaihtoehtoja kansanäänestyksille ovat

mielipidetiedustelut, joiden avulla voidaan saada sama informaatio kuin kan-

sanäänestykselläkin.»

116

Suoran demokratian kansanäänestystä ei pitäisi sekoittaa kansalaiskyse-lyyn eikä varsinkaan mielipidekyselyyn. Suora demokratia ei ole mitään pikademokratiaa, vaan poliittinen prosessi, jossa julkisilla keskusteluilla ennen kansanäänestystä on ratkaiseva merkitys. Julkisen keskustelun käymiseen tarvitaan riittävästi aikaa sekä reiluja osallistumismahdol-lisuuksia, jotka takaavat laajan ja monipuolisen vuoropuhelun. Siihen osallistuvat kansalaiset sekä hallitus ja eduskunta. Vasta tämän julki-sen keskustelun kautta syntyy kansalaisten poliittinen tahto. Mielipi-dekyselyt eivät voi korvata tätä prosessia, ne eivät myöskään voi saada selville enemmistön poliittista tahtoa ennen kuin tämä tahto on muo-dostunut.

Suurissa ja runsasväkisissä maissa suora demokratia ei voi käytännössä

enää toimia.

Demokratian ja järkevien poliittisten päätösten edellytyksiin kuuluu laadukas julkinen keskustelu ja se, että kansalaiset saavat kaiken tar-peellisen tiedon. Kokoukset ovat hyvä tapa käydä julkista keskuste-lua. Mutta modernin teknologian avulla julkista keskustelua voidaan käydä myös olematta fyysisesti läsnä, esimerkiksi internetissä. Nykyi-sessä informaatioyhteiskunnassa väestön suuruus ja maantieteelliset etäisyydet eivät aseta rajoja tiedonsaannille ja -välitykselle. Kalifor-nian esimerkki osoittaa, että suora demokratia voi toimia myös suu-rissa ja runsasväkisissä valtioissa. Suuruus-perustelu kertoo jostakin muusta, ei siitä, että suora demokratia olisi teknisesti mahdoton, vaan siitä, ettei sitä haluta.

Suora demokratia jakaa kansaa kahtia.

Kun kansalaiset osallistuvat demokraattiseen prosessiin, jossa ratkais-taan yhteisiä kysymyksiä ja ongelmia, syntyy yhteinen poliittinen iden-

117

titeetti. Hallitus ja oppositio, etabloidut ja ulkopuoliset, enemmistöt ja vähemmistöt – kaikki voivat osallistua julkiseen vuoropuheluun ja poliittiseen päätöksentekoon. Sitä kautta yhteiskunnan integraatiokyky vahvistuu. Osallistuminen politiikkaan ei hajota kansaa, vaan yhdistää sitä. Se pitää koossa nykyaikaista yhteiskuntaa, josta tulee yhä moni-mutkaisempi ja monitasoisempi ja jossa yhteinen kieli, kulttuuri tai uskonto ei voi enää toimia koossapitävänä voimana.

Perustuslain mukaan Suomen kansa on suvereeni. Nykytodellisuu-dessa kansaa ei voida enää kuvitella kollektiivihenkilöksi, jolla on yksi mieli ja yksi tahto, vaan kansa koostuu yksilöistä ja erilaisista ryhmistä, joilla on hyvin erilaisia intressejä ja arvoja puolustettavana. Käytännössä tällaisen kansan suvereenius (kansanvalta) voidaan toteuttaa parhaiten suoran demokratian avulla. Nykyinen monikulttuurinen ja monimut-kainen yhteiskunta menestyy ja pysyy koossa vain kansalaisten aktii-visen tuen avulla.

Demokraattinen yhteiskunta syntyy siitä, että poliittista valtaa käy-tetään demokraattisella tavalla, kun etsitään ratkaisuja konflikteihin ja ongelmiin ja tehdään päätöksiä. Myös suorassa demokratiassa on vai-kutusmahdollisuuksiltaan erilaisia osallisia, mutta edustukselliseen hal-litukseen verrattuna suora demokratia on kattavampi, ja siinä valtare-surssit jaetaan tasaisemmin.

119

9. Suoran demokratian muotoilu: miten rakenne-taan toimiva kansanäänestysmenettelySuoran demokratian menettelyt – aloitteet ja referendumit - ovat vaa-tivia. Ne voivat toimia vain siinä määrin kuin demokratian edellytykset toteutuvat. Demokratian edellytyksiin kuuluvat muun muassa:

• toimiva julkisuus ja toimivat mediat• oikeusvaltio, perustuslain ja perusoikeuksien kunnioittaminen• demokratiakasvatus sekä ihmiset ja organisaatiot, jotka sitoutu-

vat demokratian ihanteeseen ja noudattavat sitä toiminnassaan• institutionalisoitu demokratian (itse)kritiikki• demokratiatutkimus ja demokratian edelleen kehittäminen.

Lisäksi toimivan demokratian edellytyksiin kuuluu, että demokraattiset menettelyt ovat hyvin rakennettuja ja yhteensopivia. Suoraa demokra-tiaa toteutettaessa sen mihinkään vaiheeseen (käynnistäminen, äänes-tyskeskustelut ja -kampanjat, äänestystoimitus, päätöksen toimeenpano) ei saa rakentaa sellaisia esteitä, jotka tekevät menettelyn vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Suoran demokratian toimivuus tai käyttökelpoi-suus riippuu menettelyjen muotoilusta.

Hyvin toimivat menettelyt eivät kuitenkaan vielä tarkoita, että niitä myös käytettäisiin ahkerasti. Suoran demokratian menettelyiden käyt-töaste riippuu muistakin tekijöistä, esimerkiksi yhteiskunnan ominais-laadusta (yksinkertainen–monimutkainen, vähän ristiriitoja – paljon ris-tiriitoja jne.) ja tavoista, joilla yhteiskunnallisten ongelmien ja konflik-tien kanssa on totuttu toimimaan. Vertailu Sveitsin eri kantonien välillä osoittaa, että hyvin toimivia suoran demokratian menettelyitä käyte-tään juuri monimutkaisessa ja konfliktialttiissa yhteiskunnassa enem-

120

män kuin pienessä ja yksinkertaisemmassa yhteiskunnassa (ks. Vatter, Adrian, Kantonale Demokratien im Vergleich. 2002, Opladen, Leske + Budrich).

TäRKeImmäT NäKöKOHdaT SuORaN demOKRaTIaN meNeTTeLyIdeN muOTOILuSSa:

tarkoittaa tarpeeksi pitkiä määräaikoja. Liian lyhyet määräajat estävät ratkaisevan tärkeiden vuoropuheluprosessien kehityk-sen: esimerkiksi 3 kuukautta ei ole tar-peeksi pitkä aika nimien keräämiseksi val-tiollisen tason kansalaisaloitteeseen.

SuositusKansalaisilla pitäisi olla vähintään 12 kuu-kautta aikaa laittaa vireille valtiollisen tason kansalaisaloite, suositeltava aika olisi 18 kk. Kansalaisreferendumiin 2–4 kuukautta pitäisi riittää, koska poliittinen asialista ja äänestyskysymys ovat jo valmiina.

3 Tapa, jolla nimikirjoituksia kerätään

Kysymysmillä tavalla nimiä saa kerätä? voidaanko niitä kerätä vapaasti, minkä jälkeen nimi-kirjoitusten oikeellisuus tarkistetaan viral-lisesti? vai täytyykö nimet kirjoittaa pai-kallisissa virastoissa tai viranomaisten valvonnassa?

Kokemusvapaa nimien keruu on kiistanalainen kysymys. monessa maassa viranomai-set pyrkivät supistamaan nimikirjoitusten keräämisen mahdollisuuksia tai halua-vat tarkistaa henkilön äänestysoikeuden ennen kuin tämä allekirjoittaa. Itäval-lassa kansalaisaloitteiden allekirjoitta-minen voidaan suorittaa vain virallisissa toimistoissa, sen sijaan yhdysvalloissa julkisissa tiloissa kuten postitoimistoissa ei saa kerätä nimikirjoituksia.

1 Nimien lukumäärä

KysymysKuinka monta äänioikeutettujen nimeä täytyy kerätä, jotta referendumi pitää jär-jestää?

KokemusKansainväliset kokemukset osoittavat, että suurten nimimäärien vaatiminen (enem-män kuin 5 prosenttia äänioikeutetuista) estävät suurinta osaa ihmisistä ja järjes-töistä käyttämästä oikeuttaan kansalais-aloitteeseen ja kansalaisreferendumiin. erittäin korkeat kynnysvaatimukset (10 prosenttia äänioikeutetuista tai enemmän) tekevät välineistä käyttökelvottomia.

Suositusvaadittu nimien lukumäärä voi vaihdella menettelyn (esim. kansalaisaloite perus-tuslaista tai kansalaisreferendumi laista) ja poliittisen yhteisön tason (kunnallinen, alu-eellinen, valtiollinen, ylivaltiollinen) mukaan, mutta ylärajana pitäisi olla enintään 5 pro-senttia kaikista äänioikeutetuista.

2 Määräaika nimien keruulle

KysymysKuinka paljon aikaa on käytettävissä nimien keräämiseen?

KokemusKommunikointi – tiedonanto, keskustelut, oppiminen – on suoran demokratian sydän ja vaatii oman aikansa. Käytännössä tämä

121

SuositusToimivassa suorassa demokratiassa ei aseteta erityisiä esteitä vapaalle nimien keruulle, riittää, että nimikirjoitusten oikeellisuus tarkistetaan. Nimikirjoitus-ten keräämisen pitäisi tapahtua tavalla, joka tekee allekirjoittamisen helpoksi ja samalla luo keskustelulle tilaa.

4 Kansalaisaloitteen kieliasu

Kysymysedellyttääkö aloite-ehdotuksen kieliasu erityistä juridista asiantuntemusta, vai voidaanko ehdotus kirjoittaa ymmärret-tävällä ja selkeällä yleiskielellä?

KokemusSveitsissä aloite-ehdotus voidaan kirjoittaa selkeällä, yleistajuisella kielellä eikä siihen tarvita erityistä juridista asiantuntemusta. Otsikon valinta on vapaa, mutta se ei saa olla harhaanjohtava eikä aiheuttaa sekaan-nusta. Otsikkoon ei myöskään saa sisäl-lyttää kaupallista tai henkilökohtaista mai-nontaa. viranomaisten tehtävänä on auttaa aloitteentekijöitä muodollisissa kysymyk-sissä, muttei sisältökysymyksissä.

Suositusviranomaisten pitäisi auttaa kansalaisia ilmaisemaan poliittinen tahtonsa ilman vääristymiä ja kaikille ymmärrettävällä tavalla. Tämä edellyttää, että viranomai-set eivät vaikuta asiakysymysten sisäl-töön ja että aloitteentekijöiden kirjoittama teksti on mahdollisimman yksiselitteinen ja yleistajuinen. vaikeasti ymmärrettävä asiantuntijakieli ei tähän sovi.

5 Äänestyskysymyksen kieliasu

KysymysKuka määrää äänestyskysymyksen muo-toilun? Toistetaanko äänestyskysymyk-sessä kansalaisaloitteen tai lain otsikko?

KokemusSveitsissä äänestyskysymys sisältää aloitteen tai lain otsikon.

SuositusOtsikko pitäisi sisällyttää äänestyskysy-mykseen, jotta äänestäjät tietävät täsmäl-leen, mistä he äänestävät. Lisäksi äänes-tyskysymys pitäisi muotoilla tavalla, josta käy selväksi, tarkoittaako kyllä-vastaus ehdotuksen hyväksymistä vai hylkää-mistä. äänestäjien todellinen tahto käy ilmi vain, jos äänestyskysymyksen kie-liasu ei johda harhaan.

6 Sisältöä ja muotoja koskevat oikeudelliset edellytykset

Kysymysmillä tavalla tarkistetaan, ovatko aloit-teen sisällölliset ja muodolliset edelly-tykset täyttyneet?

Kokemusaloite-ehdotuksen sisällöllisten edellytys-ten tarkastajana voi toimia jokin valtioelin (eduskunta, virasto, tuomioistuin). Siitä, onko parempi, että tarkastuksen suorit-taa eduskunta vai perustuslakituomiois-tuin, käydään jatkuvaa kiistaa. Sveitsissä parlamentti tarkastaa aloitteen sisällön, ja tarkastus tapahtuu vasta sen jälkeen, kun vaaditut 100 000 nimikirjoitusta on kerätty. uSa:ssa tarkastus tapahtuu ennen nimien keruuta ja käytössä on erilaisia menetel-miä: floridassa ylin tuomioistuin (the State Supreme Court) tarkastaa, onko aloite sisällöllisesti pätevä, Oregonissa saman tekee attorney general.

SuositusPätevyyskriteereiden pitää olla selkeät ja kaikkien tiedossa (esim. aloitteen on oltava sopusoinnussa pakottavan kansainvälisen oikeuden kanssa, samaan aloitteeseen ei saa sisällyttää sisällöllisesti erilaisia asi-oita, aloitteen muodon pitää olla selkeä),

122

ne voidaan esimerkiksi kirjata perustus-lakiin. Sisältö voidaan tarkastaa jo ennen nimien keruuta tai vasta sen jälkeen. Tar-kastajana voi toimia perustuslakituomio-istuin tai jokin poliittinen elin, esimerkiksi eduskunta. aina lienee olemassa riski, ettei tarkastusta kyetä suorittamaan puolueetto-masti. Riskin suuruus riippuu paljolti poliit-tisesta kulttuurista, eikä sitä voida poistaa kokonaan institutionaalisin keinoin.

7 Vuorovaikutus hallituksen ja eduskunnan kanssa

KysymysOnko eduskunnalla mahdollisuus keskus-tella kansalaisaloitteista ja antaa äänes-täjille äänestyssuosituksensa? Onko eduskunnalla oikeus tehdä kilpaileva ehdotus?avaako vuorovaikutus tilaa parlamentin (hallituksen) ja aloitteentekijöiden väli-sille neuvotteluille ja kompromisseille? Onko aloitteentekijöillä mahdollisuus vetää aloitteensa takaisin?

KokemusKaliforniassa aloite-ehdotus kulkee parla-mentin ohitse suoraan kansalaisille pää-tettäväksi (»direct initiative»). Sveitsissä on olemassa vain »epäsuora aloite», joka antaa hallitukselle ja parlamentille oman tehtävän aloiteprosessissa. Nämä otta-vat kantaa äänestyskysymykseen ja osal-listuvat julkiseen keskusteluun, lisäksi parlamentilla on oikeus tehdä kilpaileva ehdotus. epäsuoraan aloitteeseen liittyy siis enemmän julkista keskustelua, ja se tarjoaa mahdollisuuden avata tilaa halli-tuksen/eduskunnan ja aloitteentekijöiden välisille neuvotteluille ja kompromisseille. jotta sellainen neuvottelutila voisi syn-tyä, Sveitsissä annettiin aloitteentekijöille oikeus vetää aloitteensa takaisin. aloit-teentekijät voivat käyttää tätä oikeutta, kun he ovat saavuttaneet tyydyttävän kompromissin hallituksen ja parlamen-

tin kanssa. aloite-ehdotuksesta järjeste-tään siis kansanäänestys vain, jos aloit-teentekijät vaativat sitä.

SuositusSuora ja välillinen demokratia pitäisi yhdistää tavalla, joka vahvistaa molem-pia. Tämä voidaan saavuttaa esimer-kiksi sillä, että parlamentti velvoite-taan käsittelemään kansalaisaloitteita ja sille annetaan oikeus tehdä vastaeh-dotus kansalaisaloitteen ehdotukselle. Kansanäänestyksessä, jossa päätetään samalla kertaa kansalaisaloitteen ehdo-tuksesta ja parlamentin vastaehdotuk-sesta, kansalaisilla pitäisi olla mahdol-lisuus hyväksyä molemmat ehdotukset ja lisäksi ilmoittaa kumman ehdotuk-sen he asettavat etusijalle, jos kumpi-kin hyväksytään (»kaksoiskyllä»). Takai-sinvetoklausuuli antaa aloitteentekijöille mahdollisuuden vetää aloitteensa takai-sin, esimerkiksi jos ja kun he ovat löy-täneet tyydyttävän kompromissin neu-votteluissa hallituksen ja parlamentin kanssa. Se siis avaa tilan neuvotteluille ja kompromissinteolle, jota aloitteenteki-jät ja edustukselliset elimet voivat käyt-tää hyväkseen.

8 Määräajat sekä hallituksen että eduskunnan kannanotolle ja äänestyskampanjalle.

KysymysKuinka paljon aikaa hallituksella, edus-kunnalla ja äänestäjillä on ottaa kantaa ja keskustella aloitteen tai referendu-min ehdotuksesta? Kuinka paljon aikaa äänestyskampanja tarvitsee?

KokemusKaikkien osapuolten osallistuminen mie-lipiteiden vaihtoon, vuoropuheluun, neu-votteluihin ja kollektiiviseen oppimiseen vaatii aikaa. määräajat täytyy valita sen mukaan.

123

SuositusPerussääntönä on, että kansalaisaloite- ja referendumiprosessin kaikki vaiheet tarvit-sevat sopivan pitkän määräajan: aloitteen-tekijät nimien keruulle, hallitus kannanoton muodostamiselle, eduskunta keskuste-luille ja mahdollisen ehdotusvaihtoehdon esittämiselle, eli kaikki osallistuvat ryh-mät ja yksilöt tarvitsevat aikaa, jotta kun-non äänestyskampanja syntyisi. yksinker-tainen nyrkkisääntö sanoo, että jokaiselle vaiheelle tarvitaan noin 6 kuukautta.

9 Kansanäänestystuloksen pätevyys: enemmistö- ja osallistumisehdot

Kysymysmillä ehdoilla kansanäänestys on pätevä, tarvitaanko siihen määräenemmistö vai riittääkö äänestäneiden yksinkertainen enemmistö? vaaditaanko lisäksi tiettyä osallistumisprosenttia?

KokemusKansanäänestyksen pätevyydelle ase-tetaan usein erityinen osallistumis- tai hyväksymisprosentti, kun taas parla-menttivaalien tulokset pätevät riippu-matta äänestysprosentista. Käytännössä korkean (40 prosenttia tai enemmän) osallistumisprosentin vaatiminen joh-taa usein siihen, että kansanäänestyk-sen tulos ei ole pätevä. Tämä tuottaa huonoja kokemuksia suorasta demo-kratiasta. Korkean hyväksymisprosentin vaatiminen voi vaikeuttaa hyväksyvään kansanäänestystulokseen päätymistä huomattavasti.

SuositusKorkeita osallistumisprosentteja (ei aina-kaan yli 25 prosenttia) ei pitäisi vaatia. Osallistumisprosentin asettaminen tar-koittaa, että äänestysasia hylätään sekä äänestämällä »ei» että äänestämättä jät-tämisellä. Tällöin tuetaan sellaisia ryh-

miä, jotka välttävät demokraattista jul-kista keskustelua ja kutsuvat äänestäjät boikotoimaan kansanäänestystä. Tällä tavalla edistetään epädemokraattisia käyttäytymistapoja. Sama koskee suu-ren hyväksymisprosentin vaatimista eli määräenemmistön edellyttämistä, jotta kansanäänestystulos olisi pätevä.

10 Kansanäänestyksen aiheet ja aiheet, joista ei saa järjestää kansanäänestystä

Kysymysmistä aiheista voidaan päättää suoran demokratian keinoin ja mistä ei?

Kokemusmonissa maissa joukko tärkeitä asiaky-symyksiä jätetään suoran demokratian ulkopuolelle. Tämä heikentää suoran demokratian perustaa. Tiettyjen aihei-den poissulkeminen perustuu usein his-toriallisiin kokemuksiin. Sveitsissä mikään aihe ei ole periaatteessa suljettu pois suo-ran demokratian piiristä, mutta kansa-laisaloitteet, jotka rikkovat pakottavaa kansainvälistä oikeutta, pitää mitätöidä. Sveitsissä järjestetään eniten kansanää-nestyksiä seuraavien aihepiirien asiaky-symyksistä: (1) valtio ja demokratia, (2) finanssi- ja veropolitiikka, (3) terveys ja hyvinvointi.

SuositusKansalaisten pitäisi voida päättää samoista asioista kuin heidän edus-tajansa eduskunnassa tai kunnanval-tuustoissa. valittujen teemojen pois-sulkeminen kansalaisreferendumin tai -aloitteen piiristä on ristiriidassa demo-kraattisen periaatteen kanssa, jonka mukaan kaikilla kansalaisilla pitäisi olla samat oikeudet ja mahdollisuudet osal-listua yhteisistä asioista päättämiseen. Perusoikeudet ja kansainoikeus asetta-vat luonnollisesti rajoja sekä välilliselle

124

että välittömälle demokraattiselle pää-töksenteolle.

11 Valvonta ja neuvonta

KysymysOnko tarkoitus valvoa referendumi- ja aloiteprosesseja? Onko siihen olemassa riippumaton viranomainen?

Kokemuseräät maat (esim. Irlanti ja Britannia) ovat perustaneet referendumikomissiot, joi-den tehtävänä on valvoa, että referen-dumiprosessit toimivat reilusti ja sään-töjä noudattaen. Komissioiden tehtävät ja toimivalta vaihtelevat. Sveitsissä Bundes-kanzlei seuraa kansanäänestysproses-seja liittovaltion tasolla. Bundeskanzlein poliittisten oikeuksien osasto »neuvoo kansalaisaloite- ja referendumikomite-oita, tarkistaa kansalaisaloitteita, järjes-tää kansanäänestykset liittovaltion tasolla sekä parlamenttivaalit ja käsittelee vaali- ja äänestysvalituksia». Lisäksi se testaa sähköistä äänestämistä (e-voting).

Suositusviranomaisella, joka seuraa kansanää-nestysprosessia, voi olla erilaisia tehtäviä, kuten esimerkiksi aloitteentekijöiden neu-vonta, aloite-ehdotuksen esitarkastus, nimikirjoitusten tarkastus, äänestyskam-panjan valvonta (myös kampanjoinnin rei-

luus ja tasa-arvoisuus) sekä myös refe-rendumien seuranta ja arviointi. Lisäksi tehtäviin voi kuulua tiedon antaminen äänestäjille (jokaiselle äänioikeutetulle vähintään äänestyskirjanen).

12 Rahoitus ja avoimuus

KysymysPitääkö puolueiden ja ryhmien julkistaa rahan määrä, jonka ne käyttävät äänes-tyskampanjoihin, ja rahanlähteet? voi-vatko vähemmän rahakkaat ryhmät saada varakkuuseroja tasoittavaa tukea äänes-tyskampanjointiin?

KokemusRahan merkitys äänestyskampanjoissa on yleisesti tiedossa: raha voi joskus nousta ratkaisevaksi tekijäksi.

SuositusLäpinäkyvyys (esim. rahanlähteiden jul-kistaminen) ja reiluus (esim. resurssien tasapuolisuus ja tasavertaiset mahdolli-suudet päästä julkisuuteen) ovat tärkeitä edellytyksiä sille, että poliittinen tahto voi muodostua demokraattisella tavalla. Kan-salaisaloitteiden ja -referendumien aloit-teentekijöitä voidaan tukea esimerkiksi siten, että he saavat tietyn korvauksen kuluihinsa sen jälkeen, kun ovat kerän-neet laissa vaaditun määrän nimikirjoi-tuksia.

125

Liite 1: Kunnalliset kansanäänestykset 1991–2004

39 kunnallista kansanäänestystä, 36 kuntaliitosasiaa, 2 tiejärjestelyasiaa, 1 lää-

ninvaihtoasia

Valtuusto päätti toisin kuin äänestäneiden enemmistö:

• 1991 Konginkangas, kuntaliitos Äänekosken kanssa: 53,1 prosenttia hylkäsi,

kuntaliitos toteutui silti.

• (1998 Mikkelin mlk, viiden kunnan kuntaliitoshanke »Suur-Mikkeli»: 52,2 prosent-

tia hylkäsi, mutta kuntaliitos Mikkelin kaupungin ja Anttolan kanssa syntyi.)

• 1999 Kuorevesi, kuntaliitos Jämsän kaupungin kanssa: 54,2 prosenttia hyl-

käsi, kuntaliitos toteutui silti.

• 2001 Pattijoki kuntaliitos Raahen kanssa: 54 prosenttia hylkäsi, kuntaliitos

toteutui silti.

• Lisäksi: Haminan kaupunki ja Vehkalahden kunta lakkautettiin, ja niistä muo-

dostettiin uusi Haminan kunta 1.1.2003.

Valtuuston päätös /

äänestys-päivä

TulosÄänes-tyspro-sentti

Menettely

1 TUUSULA: T i E S U U N N i T E L M A

14.1.199112.5.1991

Hylätty 55,4 % 46,5Kansalaisehdotus +

kansanäänestys

2 KONGiNKANGAS: KUNTALiiTOS ÄÄNEKOSKEN KANSSA

9.9.199110.11.1991

Hylätty 53,1 %, mutta kuntaliitos toteutui silti

74,4 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

3 ViiALA: KUNTALiiTOS TOiJALAN KANSSA

10.9.199124.11.1991

Hylätty 63 % 71,5 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

126

Valtuuston päätös /

äänestys-päivä

TulosÄänes-tyspro-sentti

Menettely

4 TOiJALA: KUNTALiiTOS ViiALAN KANSSA

10.9.199124.11.1991

Hylätty 56,7 % 57,7 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

5 PULKKiLA: KUNTALiiTOS PiiPPOLAN KANSSA

12.11.199119.1.1992

Hyväksytty 80 % 67 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

6 PiiPPOLA: KUNTALiiTOS PULKKiLAN TAi PYHÄNNÄN KANSSA

11.11.199119.1.1992

Hylätty 56,8 % 79,7 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

7 PYHÄNTÄ: KUNTALiiTOS PiiPPOLAN KANSSA

29.11.19912.2.1992

Hylätty 72,8 % 72,1 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

8 SÄYNÄTSALO: KUNTALiiTOS JYVÄSKYLÄN KANSSA

30.1.199229.3.1992

Hyväksytty 72,7 % 79 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

9 NURMO: KUNTALiiTOS SEiNÄJOEN KANSSA

17.2.199226.4.1992

Hylätty 71,6 % 72,5 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

10 LOHJAN KAUPUNKi: TiEJÄRJESTELYT

25.3.199231.5.1992

Kuusi vaihtoehtoa, »nykyi-nen katuverkko parannet-tuna» sai 59,9 % äänistä

38,9 Kansalaisehdotus +

kansanäänestys

11 ViLJAKKALA: KUNTALiiTOS VAi iTSENÄiSENÄ SÄiLYMiNEN?

17.6.199224.8.1992

60,7 % itsenäisenä pysy-misen puolesta

83,8 ei virallinen

kansanäänestys

12 VUOLiJOKi: KUNTALiiTOS KAJAANiN KANSSA

23.9.199312.12.1993

Hylätty 56,3 % 76,6 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

127

Valtuuston päätös /

äänestys-päivä

TulosÄänes-tyspro-sentti

Menettely

13 LOHJAN KUNTA: KUNTALiiTOS LOHJAN KAUPUNGiN KANSSA

14.6.19953.9.1995

Hyväksytty 54,6 % 61 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

14 LOHJAN KAUPUNKi: KUNTALiiTOS LOHJAN KUNNAN KANSSA

15.6.19953.9.1995

Hyväksytty 90,9 % 60 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

15 JÄMSÄNKOSKi: KUNTALiiTOS JÄMSÄN KANSSA

16.06.199522.10.1995

Hylätty 59,2 % 75 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

16 PORVOON MLK: KUNTALiiTOS PORVOON KAUPUNGiN KANSSA

18.10.199528.1.1996

Hyväksytty 55,9 % 72,2 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

17 PORVOON KAUPUNKi: KUNTALiiTOS PORVOON MAALAiSKUNNAN KANSSA

18.10.199528.1.1996

Hyväksytty 63,6 % 62,4 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

18 PiEKSÄMÄEN MLK: KUNTALiiTOS PiEKSÄMÄEN KAUPUNGiN KANSSA

18.12.199525.2.1996

Hylätty 77 % 79,6 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

19 PiEKSÄMÄEN KAUPUNKi: KUNTALiiTOS PiEKSÄMÄEN MAALAiSKUNNAN KANSSA

18.12.199525.2.1996

Hyväksytty 73,7 % 49,4 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

20 KUHMOiNEN: LÄÄNiNVAiHTO

24.3.199725.5.1997

hylätty 54 % 74 vetoomus + kansanäänestys

21 SUOLAHDEN KAUPUNKi: KUNTALiiTOS ÄÄNEKOSKEN KANSSA

19.1.19985.4.1998

Hylätty 61,5 % 68,1 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

128

Valtuuston päätös /

äänestys-päivä

TulosÄänes-tyspro-sentti

Menettely

22 ÄÄNEKOSKEN KAUPUNKi: KUNTALiiTOS SUOLAHDEN KANSSA

19.1.19985.4.1998

Hylätty 58,2 % 60,4 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

23 ANTTOLA: ViiDEN KUNNAN KUNTALiiTOS »SUUR-MiKKELi»

18.5.19986.9.1998

Hyväksytty 53,8 % kuntaliitos mikkelin kau-pungin ja maalaiskunnan

kanssa 1.1.2001

77,6 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

24 HiRVENSALMi: ViiDEN KUNNAN KUNTALiiTOS »SUUR-MiKKELi»

18.5.19986.9.1998

Hylätty 69,5 % 75,8 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

25 MiKKELiN KAUPUNKi: ViiDEN KUNNAN KUNTALiiTOS »SUUR-MiKKELi»

18.5.19986.9.1998

Hyväksytty 83,5 % kuntaliitos anttolan ja

mikkelin maalaiskunnan kanssa 1.1.2001

51,1 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

26 MiKKELiN MLK: ViiDEN KUNNAN KUNTALiiTOS »SUUR-MiKKELi»

18.5.19986.9.1998

Hylätty 52,2 % kuntaliitos anttolan ja mikkelin kaupungin

kanssa 1.1.2001

64,7 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

27 RiSTiiNA: ViiDEN KUNNAN KUNTALiiTOS »SUUR-MiKKELi»

18.5.19986.9.1998

Hylätty 61,5 % 66,5 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

28 KUOREVESi: KUNTALiiTOS JÄMSÄN KAUPUNGiN KANSSA

23.6.199921.11.1999

Hylätty 54,2 %, mutta kuntaliitos toteutui silti

86,5 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

29 HAMiNA: KUNTALiiTOS VEHKALAHDEN KANSSA

20.6.20003.9.2000

Hyväksytty 70,1 % 58,9 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

129

Valtuuston päätös /

äänestys-päivä

TulosÄänes-tyspro-sentti

Menettely

30 VEHKALAHTi: KUNTALiiTOS HAMiNAN KANSSA

12.6.20003.9.2000

Hylätty 54,8 %,Hamina ja vehkalahti yhdistettiin 1.1.2003

67,4 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

31 PATTiJOKi: KUNTALiiTOS RAAHEN KANSSA

30.8.200125.11.2001

Hylätty 50,14 % (1631–1622, eok 73), silti kun-

taliitos toteutettiin77,8

Sisäasiainministeriö; neu-voa-antava kansanäänestys

32 RAAHE: KUNTALiiTOS PATTiJOEN KANSSA

30.8.200125.11.2001

Hyväksytty 80,1 % 51,5 Sisäasiainministeriö; neu-

voa-antava kansanäänestys

33 PERÄSEiNÄJOKi: KUNTALiiTOS SEiNÄJOEN KANSSA

8.4.20029.6.2002

Hyväksytty 54 %

69Neuvoa-antava kansan-

äänestys

34 MiETOiNEN: KUNTALiiTOS MYNÄMÄEN KANSSA

25.10.200226.1.2003

Hylätty 69,8 %

87,4 Sisäasiainministeriö; neu-

voa-antava kansanäänestys

35 MYNÄMÄKi: KUNTALiiTOS MiETOiSTEN KANSSA

25.10.200126.1.2003

Hyväksytty73,1 %

59,1 Sisäasiainministeriö; neu-

voa-antava kansanäänestys

36 SAHALAHTi: KUNTALiiTOS KANGASALAN KANSSA

13.10.200311.1.2004

Hyväksytty 53,7 % 72,7 Neuvoa-antava kansan-

äänestys*

* Sahalahti: Kunnalle luovutettiin kansanäänestysaloite, jonka oli allekirjoittanut 148 äänioikeutetttua.

130

Valtuuston päätös /

äänestys-päivä

TulosÄänes-tyspro-sentti

Menettely

37 KANGASLAMPi: KUNTALiiTOS VARKAUDEN KANSSA

11.11.200325.1.2004

Hyväksytty 68 % 68,5 Neuvoa-antava kansan-

äänestys

38 KiiHTELYSVAARA: KUNTALiiTOS JOENSUUN KAUPUNGiN KANSSA

19.11.200325.1.2004

Hyväksytty 63,3 % 69,6 Sisäasiainministeriö; neu-

voa-antava kansanäänestys

39 SONKAJÄRVi: KUNTALiiTOS iiSALMEN KANSSA

17.11.200301.2.2004

Hylätty 73,2 % 74 Neuvoa-antava kansan-

äänestys**

** Sonkajärvi: Kunnanhallitus päätti äänin 7–2 esittää valtuustolle äänestyksen järjestä-mistä. Kunnanhallitus taipui kansanäänestyksen taakse, kun kyläkunnilla kerättiin satoja nimiä kansanäänestystä vaativaan kirjelmään. Kunnanjohtaja Simo Mäkisen päätösesi-tys ei sisältänyt kansanäänestystä. (Kuntalehti, Jorma Ylönen 28.10.2003: http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;434;435;49168;50875)

131

Liite 2: Euroopan integraatiota koskevat kansanäänestykset 1972–2005

Äänestys-päivä

Kyllä-ään-ten osuus

Äänestys-prosentti

Menettely / Perusteet perustus-laissa

1 RANSKA: EUROOPAN TALOUSYHTEiSöN LAAJENTAMiNEN

23.4.1972 68,3 % 60,3 plebiskiitti / 11, 53 III, 60

2 iRLANTi: EY-JÄSENYYS

10.5.1972 83,1 % 70,9 pakollinen referendumi / 46, 47 I

3 NORJA: EY-JÄSENYYS

26.9.1972 46,5 % 79,2 neuvoa-antava plebiskiitti / ei ole

4 TANSKA: EY-JÄSENYYS

2.10.1972 63,3 % 90,4 viranomaisreferendumi / 20, 42

Hylkäämiskynnys: vähintään 30 % äänioikeutetuista

5 SVEiTSi: VAPAAKAUPPASOPiMUS EUROOPAN TALOUSYHTEiSöN KANSSA

3.12.1972 72,5 % 52 plebiskiitti* / ei ole

Kaksoisenemmistö (kansalaiset, kantonit)

6 BRiTANNiA: EY-JÄSENYYS

5.6.1975 67,2 % 64 hallitusplebiskiitti, neuvoa-antava /

ei ole

7 GRöNLANTi: EY-JÄSENYYS

23.2.1982 46 % 74,9 neuvoa-antava parlamenttiplebis-

kiitti / ei ole

8 TANSKA: YHTENÄiSASiAKiRJA

27.2.1986 56,2 % 75,4

neuvoa-antava plebiskiitti / ei ole (kansanäänestys: 42)

Hylkäämiskynnys: vähintään 30 % äänioikeutetuista

9 iRLANTi: YHTENÄiSASiAKiRJA

26.5.1987 69,9 % 44,1 pakollinen referendumi / 46, 47 I

*Kansanäänestys toimitettiin hallituksen aloitteesta, ja se määriteltiin »pakolliseksi refe-rendumiksi». Tosiasiassa kyseessä oli plebiskiitti.

132

Äänestys-päivä

Kyllä-ään-ten osuus

Äänestys-prosentti

Menettely / Perusteet perustus-laissa

10 iTALiA: »EUROOPAN PERUSTUSLAKi» –ALOiTE

18.6.1989 88,1 % 85,4 kansalaisehdotus / 71

11 TANSKA: MAASTRiCHTiN SOPiMUS

2.6.1992 47,9 % 83,1 viranomaisreferendumi / 20, 42

Hylkäämiskynnys: vähintään 30 % äänioikeutetuista

12 iRLANTi: MAASTRiCHTiN SOPiMUS

18.6.1992 68,7 % 57,3 pakollinen referendumi / 46, 47 I

13 RANSKA: MAASTRiCHTiN SOPiMUS

20.9.1992 51,1 % 69,7 plebiskiitti / 11, 53 III, 60

14 SVEiTSi: ETA-JÄSENYYS

6.12.1992 49,7 % 78 pakollinen referendumi / 140

Kaksoisenemmistö (kansalaiset, kantonit)

15 LiECHTENSTEiN: ETA-JÄSENYYS

12.12.1992 55,8 % 87 viranomaisreferendumi / 66bis

16 TANSKA: MAASTRiCHTiN SOPiMUS

18.5.1993 56,8 % 85,5 viranomaisreferendumi / 20, 42

Hylkäämiskynnys: vähintään 30 % äänioikeutetuista

17 iTÄVALTA: EU-JÄSENYYS

12.6.1994 66,6 % 82,4 viranomaisvähemmistön plebiskiitti

/ 44 III

18 SUOMi: EU-JÄSENYYS

16.10.1994 56,9 % 70,4 neuvoa-antava kansanäänestys eli plebiskiitti / Hm 22 (nykyään

PeL 53)

19 RUOTSi: EU-JÄSENYYS

13.11.1994 52,7 % 83,3 plebiskiitti, neuvoa-antava /

Hm luku 8 § 4

133

Äänestys-päivä

Kyllä-ään-ten osuus

Äänestys-prosentti

Menettely / Perusteet perustus-laissa

20 AHVENANMAA: EU-JÄSENYYS

20.11.1994 73,6 % 49,1 neuvoa-antava kansanäänestys /

ei ole

21 NORJA: EU-JÄSENYYS

28.11.1994 47,8 % 89 plebiskiitti, neuvoa-antava / ei ole

22 LiECHTENSTEiN: ETA-JÄSENYYS

9.4.1995 55,9 % 82,1 viranomaisreferendumi / 66bis

23 SVEiTSi: EY-JÄSENYYS

8.6.1997 25,9 % 35 kansalaisaloite / 139, 140

Kaksoisenemmistö (kansalaiset, kantonit)

24 iRLANTi: AMSTERDAMiN SOPiMUS

22.5.1998 61,7 % 56,3 pakollinen referendumi / 46, 47 I

25 TANSKA: AMSTERDAMiN SOPiMUS

28.5.1998 55,1 % 76,4 viranomaisreferendumi / 20, 42

Hylkäämiskynnys: vähintään 30 % äänioikeutetuista

26 SVEiTSi: SVEiTSiN JA EU:N KAHDENVÄLiNEN SOPiMUS

21.5.2000 67,2 % 48 kansalaisreferendumi / 141

27 TANSKA: EMU-JÄSENYYS (EMU = TALOUS- JA RAHALiiTTO)

28.9.2000 46,9 % 87,2 viranomaisreferendumi / 20, 42

Hylkäämiskynnys: vähintään 30 % äänioikeutetuista

28 SVEiTSi: EU-JÄSENYYS

4.3.2001 23,2 % 55kansalaisaloite / 139, 140

Kaksoisenemmistö (kansalaiset, kantonit)

29 iRLANTi: NiZZAN SOPiMUS

7.6.2001 46,1 % 34,8 pakollinen referendumi / 46, 47 I

30 iRLANTi: NiZZAN SOPiMUS

19.6.2002 62,9 % 48,5 pakollinen referendumi / 46, 47 I

134

Äänestys-päivä

Kyllä-ään-ten osuus

Äänestys-prosentti

Menettely / Perusteet perustus-laissa

31 MALTA: EU-JÄSENYYS

8.3.2003 53,6 % 91 plebiskiitti, neuvoa-antava /

ei ole

32 SLOVENiA: EU-JÄSENYYS

23.3.2003 89,6 % 60,3 parlamenttiplebiskiitti / 3a

33 UNKARi: EU-JÄSENYYS

12.4.2003 83,8 % 45,6

viranomaisreferendumi / 28/B II + 28/C Iv + 28/e

Hyväksymiskynnys: >25 % äänioikeutetuista

34 LiETTUA: EU-JÄSENYYS

11.5.2003 91,1 % 63,4 viranomaisreferendumi / 9

35 SLOVAKiA: EU-JÄSENYYS

17.5.2003 92,5 % 52,2 viranomaisreferendumi /

93 II, 95 I, 98 I-IIOsallistumisprosentti: ≥50

36 PUOLA: EU-JÄSENYYS

8.6.2003 77,5 % 58,9 plebiskiitti / 90, 125

Osallistumisprosentti: >50

37 TšEKKi: EU-JÄSENYYS

14.6.2003 77,3 % 55,2 pakollinen referendumi** /

62 I

38 ViRO: EU-JÄSENYYS

14.9.2003 66,8 % 64 plebiskiitti / 65 Z2, 105

39 RUOTSi: EMU-JÄSENYYS

14.9.2003 42 % 82,6 plebiskiitti, neuvoa-antava /

Hm luku 8 § 4

** Jokaista referendumia varten tehdään erillinen säännös perustuslakiin, käytännössä kyseessä on siis pikemminkin viranomaisplebiskiitti.

135

Äänestys-päivä

Kyllä-ään-ten osuus

Äänestys-prosentti

Menettely / Perusteet perustus-laissa

40 LATViA: EU-JÄSENYYS

20.9.2003 67 % 72,5

viranomaisreferendumi / 72, 74, 79Osallistumisprosentti: vähintään puolet viime parlamenttivaalin

osallistumisprosentista

41 ESPANJA: EU:N PERUSTUSLAKi

20.2.2005 76,7 % 42 plebiskiitti, neuvoa-antava / 92

42 RANSKA: EU:N PERUSTUSLAKi

29.5.2005 45,1 % 69,7 plebiskiitti / 11, 53 III, 60

43 ALANKOMAAT: EU:N PERUSTUSLAKi

1.6.2005 38,4 % 62 plebiskiitti, neuvoa-antava /

erillinen (ad hoc) laki

44 SVEiTSi: SCHENGEN/DUBLiN-SOPiMUKSET

5.6.2005 54,6 % 55,9 kansalaisreferendumi / 141

45 LUxEMBURG: EU:N PERUSTUSLAKi

10.7.2005 56,5 % 86,8 plebiskiitti / 51 vIII

46 SVEiTSi: EU:N JA SVEiTSiN VÄLiNEN SOPiMUS HENKiLöiDEN VAPAASTA LiiKKUMiSESTA

25.9.2005 56 % 53,8 kansalaisreferendumi / 141

136

Liite 3: Suoran demokratian menettelyt sekä plebiskiitit 32 valtion perustuslaissaSeuraavissa taulukoissa kuvataan 32 valtion perustuslaissa olevat suoran demokratian menettelyt ja plebiskiitit. Kuvauksessa otetaan huo-mioon myös mahdollisia kansanäänestyslakeja. Kokoavassa taulukossa esitetään kunkin maan valtiollisen tason menettelymuodot.

Nämä taulukot antavat kuvan suoran demokratian nykytilanteesta ja mahdollisuuksista Euroopassa. Ne kertovat, minkälaiset välittömän osallistumisen mahdollisuudet kansalaisilla on eri maissa. Sen sijaan niistä ei ilmene, kuinka usein näitä menetelmiä käytetään.

Suoran demokratian käyttöön vaikuttavat monet tekijät, esimerkiksi tavat, joilla tietyssä yhteiskunnassa on totuttu ratkaisemaan poliittisia ongelmia, sekä myös konfliktien määrä ja laatu.

Suoran demokratian toimivuus riippuu toisaalta siitä, ovatko demokratian perusedellytykset olemassa ja missä määrin, toisaalta suoran demokratian menettelyjen muotoilusta. Demokratian peli-vara on pieni tai olematon maassa, jossa on totuttu ratkaisemaan poliittisia ristiriitoja väkivallan avulla. Huonosti muotoillut suoran demokratian menettelyt eivät ole käyttökelpoisia, ja ne saattavat jopa toimia itseään vastaan. Tässä yhteydessä on syytä tehdä toinen varaus, joka liittyy taulukoihin: Suoran demokratian institutionaa-linen muoto eli niiden tarkka muotoilu on usein määritelty perus-tuslain ohella myös laeissa ja asetuksissa. Se, mikä on perustuslaissa mahdollisuutena, voidaan laeilla, asetuksilla ja määräyksillä rajoit-taa tai jopa kääntää nurinpäin. Lyhyesti: »Ratkaisevan tärkeät asiat kansalaisten osallistumisoikeuksista ovat usein pienellä präntätyssä tekstissä.» (Hans-Urs Willi)

Sama asia voidaan ilmaista myös toisesta näkökulmasta: Suora demokratia on ja pysyy kiistanalaisena, sekä ihanteena että käytän-tönä. Tämä kiista suoran demokratian puolesta ja sitä vastaan ilmenee siinä, millä tavalla demokraattiset oikeudet ja menettelyt on määritelty perustuslaissa, laeissa ja asetuksissa. Jo vilkaisu kokoavaan taulukkoon kertoo, että vain muutamissa maissa on olemassa suoran demokratian oikeuksia (kansalaisaloite, kansalaisreferendumi).

137

Lähteet:Lähteenä jokaisen valtion perustuslaki, joissakin tapauksissa myös kansanäänestys-laki. Lisäksi:• Wili, Hans-Urs (2002), Volksrechte in den Verfassungen souveräner Staaten der Welt (taulukko).

• C2D – Research and Documentation Centre on Direct Democracy, http://c2d.unige.ch/

Merkintätapa ja lyhenteet:

Menettely:Menettelyn tyyppi: Menettelyn muoto:Säännökset perustuslaissa:[Kansanäänestysmenettely] [(asia(t), josta äänestetään)] [ehtoja]

Perustuslaki:

Luku merkitsee perustuslain pykälää (29 = 29 §), roomalainen luku viittaa momenttiin

(ii = 2. momentti) ja Z + luku viittaa alamomenttiin (Z3 = kolmas alamomentti).

Menettelyn alkuunpano, päätös kansanäänestyksen järjestämisestä:

A = toimivalta käynnistää menettely

D = toimivalta järjestää kansanäänestys

A=D: Kansanäänestysmenettelyn alkuunpanija tekee myös päätöksen kansan-

äänestyksen järjestämisestä.

A≠D: Kansanäänestystä vaatii eri taho kuin se, joka päättää kansanäänestyk-

sen järjestämisestä.

Tavallisesti suoran demokratian menettelyn käynnistäminen tarkoittaa samalla,

että kansanäänestys järjestetään (A = D). Toinen mahdollisuus on, että esimer-

kiksi ryhmä kansalaisia tekee aloitteen ja sen jälkeen parlamentti – siis toinen

taho – päättää, järjestetäänkö aloitteesta kansanäänestys: tässä tapauksessa A

≠ D. Näistä tapauksista mainitaan taulukossa erikseen, muuten pätee A = D, eli

kansanäänestysmenettelyn alkuunpanija (perustuslaki, ryhmä kansalaisia, parla-

mentti tai jokin muu valtioelin) päättää myös siitä, päättyykö menettely kansan-

äänestykseen vai ei.

138

ESiMERKKi:

Menettelyn tyyppi: ALOITEMenettelyn muoto:KaNSaLaISaLOITeSäännökset perustuslaissa:Kansalaisaloite (uusi laki, lain muuttaminen tai kumoaminen), jos vähintään 1 000äänioikeutettua niin vaatii (64 Ic, II + 66 vI).

Vähintään 1 000 äänioikeutettua voi tehdä ehdotuksen uudesta laista, lain

muuttamisesta tai kumoamisesta. Parlamentti voi hyväksyä ehdotuksen. Jos

parlamentti hylkää sen, ehdotuksesta päätetään kansanäänestyksellä.

(64 ic, ii + 66 Vi) kertoo, että säännökset löytyy perustuslain pykälistä 64 ic,

64 ii ja 66 Vi.

1 Perustuslain lukujen i tai xV muuttaminen

2 perustuslain artiklan 62 muuttaminen (kirkon asema)

3 alueiden yhdistäminen tai niiden luominen

4 »referendum abrogativo» (kumoamisreferendumi)

5 parlamentin vaalikauden pidentäminen

6 liittovaltion perustuslain kokonaisuudistus

7 EU-jäsenyys

8 liittovaltion uudelleenjakaminen

9 Uuden valtion liittyminen Euroopan unioniin

Lyhenne menettelyn muoto

KA kansalaisaloite

KE kansalaisehdotus

KR kansalaisreferendumi

KRE kansalaisreferendumiehdotus

KVa kansalaisvastaehdotus

PR pakollinen referendumi

VPl viranomaisplebiskiitti

VR viranomaisreferendumi

VvPl viranomaisvähemmistön plebiskiitti

VvR viranomaisvähemmistön referendumi

VVa viranomaisvastaehdotus

139

Referendumit, aloitteet, vastaehdotukset ja plebiskiitit 32 Euroopan valtioissa

maa PR KR VR VvR KRE KA KE VVa KVa VPl VvPI

alanko-maat

Belgia •

Britannia •

Bulgaria •

espanja • • • •

Irlanti • •

Islanti (•) 2 • •

Italia • 3 • 4 • •

Itävalta • 6 • • •

Kreikka •

Kypros •

Latvia • • •

Liechten-stein

• • • •

Liettua • • • • •

Luxem-burg

•

malta • 5

Norja •

Portugali • • •

Puola • •

Ranska • 9 •

Romania • • •

Ruotsi • • •

Saksa (•) 8 (•) 8

Slovakia • • • •

Slovenia • • • • • •

Suomi •

Sveitsi • • • • •

Tanska • • •

Tšekki • 7

Turkki •

unkari • • • • •

viro • 1 •

140

ALANKOMAAT

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa: Perustuslaissa ei tällä hetkellä ole sään-nöksiä kansanäänestysjärjestelmästä. Parlamentti voi päättää erillisen lain nojalla neuvoa-antavasta kansanäänes-tyksestä.

BELGIA

Perustuslakiin ei sisälly säännöksiä valti-ollisen tason kansanäänestyksestä. yksi neuvoa-antava kansanäänestys (plebis-kiitti) on järjestetty ad hoc -lain perus-teella (12.3.1950).

BRITANNIA

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTIKansanäänestys voidaan järjestää pää-ministerin päätöksellä.

BULGARIA

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:Plebiskiitin järjestäminen säädetään lailla (42 II), parlamentti päättää kan-sanäänestyksen toimittamisesta (84 Z5), presidentti päättää aikataulusta (102 Z6).

ESPANJA

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: PaKOLLINeN RefeReNdumI

Säännökset perustuslaissa:Pakollinen referendumi (perustuslain kokonaisuudistus tai artikloita 1–9, 15–29, 56–65 koskeva osauudistus), (168 III).

Menettelyn tyyppi: ALOITEMenettelyn muoto: KaNSaLaISeHdOTuSSäännökset perustuslaissa:»Laki-kansalaisaloite» (87 III) eli oike-astaan asialista-kansalaisaloite: vähin-tään 500 000 äänioikeutettua voi tehdä lakiehdotuksen; parlamentin täytyy käsi-tellä ehdotusta, mutta sitä ei alisteta kan-sanäänestykselle (ks. ley organica art. 3 + 13)*.Rajoituksia:* Ley organica 26.3.1984, aiheet, joista ei voi tehdä kansalaisehdotusta: perustus-laillisen lain (ley organica) piiriin kuuluvat asiat, verot, kansainväliset asiat, armah-dus, perustuslain artikloihin 131 ja 134 kuuluvat asiat.

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:• a) Neuvoa-antava kansanäänestys (eri-tyisen merkittävä poliittinen kysymys), edustajainhuone antaa valtuutuksensa, pääministeri ehdottaa kuninkaalle kan-sanäänestyksen järjestämistä ja tämä antaa määräyksen siitä (90);• b) autonomia-kansanäänestys (149 I Z32, 151 I + II Z3+5, 152 II).

IRLANTI

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: PaKOLLINeN RefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Pakollinen referendumi (perustuslain muutokset) (46). Perustuslain muutos

141

hyväksytään äänestäneiden yksinkertai-sella enemmistöllä (47 I).

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISväHemmISTöN PLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:viranomais- tai viranomaisvähemmistön plebiskiitti (laki - kansallisesti merkittävä asiakysymys), parlamentin alahuoneen 1/3 + senaatti käynnistävät kansanää-nestysmenettelyn, presidentin on kuul-tava hallitusta, ja sen jälkeen hän tekee päätöksen kansanäänestyksen järjestä-misestä (a≠d) (27). Lakiehdotus kumo-taan, jos äänestäneiden enemmistö hyl-kää sen ja tuo enemmistö on samalla vähintään 1/3 äänioikeutetuista (47 II).

ISLANTI

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: PaKOLLINeN RefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Pakollinen referendumi (perustuslain 62 artiklan muuttaminen, evankelis-luterilai-sen kirkon asema), (79).

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:• a) Plebiskiitti (presidentin viraltapano) althingin 3/4:n vaatimuksesta. jos ple-biskiitti hylätään, järjestetään välittömästi uudet parlamenttivaalit (11).• b) Plebiskiitti (laki, jota presidentti ei halua vahvistaa) (26).

ITALIA

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMI

Menettelyn muoto: PaKOLLINeN RefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Pakollinen referendumi (alueiden yhdistä-minen tai niiden luominen), (132 I).

Menettelyn muoto: KaNSaLaISRefeReNdumISäännökset perustuslaissa:• a) Kumoamisreferendumi (voimassa oleva laki kumotaan osittain tai koko-naan) vähintään 500 000 äänioikeutetun vaatimuksesta (75 I).• Kumoamisehdotus on hyväksytty, jos osallistumisprosentti on vähintään 50 prosenttia äänestäjäkunnasta ja jos äänestäneiden enemmistö on kannatta-nut kumoamisehdotusta (75 Iv).• b) Kansalaisreferendumi (perustus-lain muuttaminen) 500 000 äänioikeute-tun vaatimuksesta (138 II). jos kumpikin kamari hyväksyy muutosehdotuksen toi-sessa käsittelyssä kahden kolmasosan enemmistöllä, ei kansanäänestystä saa järjestää (138 III).

Menettelyn muoto: vIRaNOmaISväHemmISTöN RefeReNdumISäännökset perustuslaissa:• a) Kumoamisreferendumi (voimassa oleva laki kumotaan osittain tai koko-naan), jos 5 alueparlamenttia niin vaa-tii (75 I).• b) viranomaisvähemmistön referen-dumi (perustuslain muuttaminen), jos yksi viidesosa jommankumman kamarin jäsenistä tai 5 alueparlamenttia vaativat kansanäänestystä (138 II). jos kumpikin kamari hyväksyy muutosehdotuksen toi-sessa käsittelyssä kahden kolmasosan enemmistöllä, ei kansanäänestystä saa järjestää (138 III).Rajoituksia:Kumoamisreferendumia ei saa järjestää vero- tai budjettilaista, yleisestä armah-duksesta, armahduksesta tai kansainväli-sen sopimuksen vahvistamisesta (75 II).

142

Menettelyn tyyppi: ALOITEMenettelyn muoto: KaNSaLaISeHdOTuSSäännökset perustuslaissa:vähintään 50 000 äänioikeutettua voi tehdä valmiin lakiehdotuksen; parla-mentti päättää aloitteen jatkokäsitte-lystä (71 II).

Menettelyn muoto: vIRaNOmaISaLOITeSäännökset perustuslaissa:Tietty määrä alueparlamentteja voi ehdottaa alueiden yhdistämistä tai uudelleenjakoa; edellytyksenä on, että uuden alueen asukasmäärä on vähin-tään yksi miljoona ja aloitteentekijät edustavat vähintään 1/3:aa alueen väes-töstä; ehdotus alistetaan kansanäänes-tykselle (132).

ITÄVALTA

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: PaKOLLINeN RefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Pakollinen referendumi (liittovaltion perus-tuslain kokonaisuudistus), (44 III).

Menettelyn tyyppi: ALOITEMenettelyn muoto: KaNSaLaISeHdOTuSSäännökset perustuslaissa:»volksbegehren» eli asialista-kansalais-aloite: vähintään 100 000 äänioikeutettua voi tehdä lakiehdotuksen (liittovaltiolaki). Lakiehdotus täytyy käsitellä parlamen-tissa, mutta välttämättä asialle ei muu-ten tarvitse tehdä mitään (41).

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTI

Säännökset perustuslaissa:• a) Parlamentin hyväksymä lakiehdo-tus voidaan alistaa sitovalle kansanää-nestykselle (»volksabstimmung») parla-mentin alahuoneen eli kansallisneuvoston päätöksellä (43).• b) Parlamentin eli liittokokouksen pää-töksellä voidaan järjestää sitova kansan-äänestys (»volksabstimmung») liittopre-sidentin viraltapanosta (60 vI).• c) Kansallisesti merkittävä periaatteel-linen kysymys voidaan alistaa neuvoa-antavalle kansanäänestykselle (»volks-befragung») parlamentin päätöksellä (49b).

Menettelyn muoto: vIRaNOmaISväHemmISTöN PLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:Liittovaltion perustuslain osauudistus voidaan alistaa sitovalle kansanäänes-tykselle, jos vähintään kansallisneuvos-ton 1/3 tai liittoneuvoston 1/3 niin vaa-tii (44 III).Rajoituksia:Kansanäänestyksen lopputuloksen rat-kaisee annettujen äänten absoluuttinen enemmistö.

KREIKKA Menettelyn tyyppi:PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:• a) Hallitus voi esittää, että keskeinen kansallinen kysymys alistetaan kansan-äänestykselle. Sen jälkeen kun parla-mentin jäsenistä 3/5 on hyväksynyt hal-lituksen esityksen, presidentti määrää asetuksella, että kansanäänestys toimi-tetaan (44 II).• b) vakavaa sosiaalista kysymystä kos-keva lakiehdotus voidaan alistaa kan-sanäänestykselle. Sen jälkeen kun par-lamentin jäsenistä 2/5 on ehdottanut

143

kansanäänestystä ja parlamentin jäse-nistä 3/5 on tukenut kansanäänestys-ehdotusta, presidentti määrää asetuk-sella, että kansanäänestys toimitetaan (44 II).Rajoituksia:Kansanäänestystä ei saa järjestää julkis-talouteen kuuluvasta asiasta (fiscal bills), ja parlamenttikauden aikana saa ehdot-taa ainoastaan yhtä lainsäädäntöä kos-kevaa kansanäänestystä (44 II).

KYPROS

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTINeuvoa-antavan kansanäänestyksen jär-jestäminen on mahdollinen ad hoc-lain nojalla.

LATVIA

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: PaKOLLINeN RefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Pakollinen referendumi perustuslain 1 (valtiomuoto), 2 (suvereenisuus), 3 (val-tion rajat) tai 6 (parlamenttivaalien perus-teet) artiklan muuttamiseksi (77).

Menettelyn muoto: vIRaNOmaISRefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Parlamentin hyväksymä lakiehdotus voi-daan alistaa kansanäänestykselle pre-sidentin tai parlamentin 1/3:n ehdotuk-sesta + koko äänestäjäkunnan 1/10:nvaatimuksesta kahden kuukauden kulu-essa. Kansanäänestystä ei kuitenkaan järjestetä, jos parlamentti hyväksyy lakiehdotuksen uudelleen vähintään 3/4:n enemmistöllä (72). Lakiehdotus on hylätty, jos äänestykseen osallistuu vähintään puolet edellisiin parlament-

tivaaleihin osallistuneista äänestäjistä (74) ja jos äänestäneistä enemmistö äänestää lain hylkäämisen puolesta (79).Rajoituksia:Kansanäänestystä ei saa järjestää budjetista, lainoja koskevasta lain-säädännöstä, veroista, tullimaksuista, rautatietariffeista, asepalvelusta, sodan-julistuksesta ja sodan aloittamisesta, rauhansopimuksesta, poikkeustilan julistamisesta ja sen päättämisestä, asevoimien liikekannallepanosta ja lii-kekannallepanon peruuttamisesta tai kansainvälisistä sopimuksista (73). Par-lamentti voi estää kansanäänestyksen julistamalla lakiehdotuksen kiireelliseksi 2/3:n enemmistöllä (75).

Menettelyn tyyppi: ALOITEMenettelyn muoto: KaNSaLaISaLOITeSäännökset perustuslaissa:• 1/10 äänestäjäkunnasta voi tehdä val-miin laki- tai perustuslakiehdotuksen. jos parlamentti hylkää sen, ehdotus aliste-taan kansanäänestykselle (78).• Kansanäänestys perustuslakiehdotuk-sesta pätee, jos vähintään puolet koko äänestäjäkunnasta on hyväksynyt ehdo-tuksen. Lakiehdotus on hyväksytty, jos kansanäänestykseen osallistuu vähin-tään puolet edellisiin parlamenttivaaleihin osallistuneista äänestäjistä ja jos äänes-täneistä enemmistö äänestää lain hyväk-symisen puolesta (79).

LIECHTENSTEIN

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: KaNSaLaISRefeReNdumISäännökset perustuslaissa:• a) valinnainen kansalaisreferendumi (finanssipäätös, laki), jos vähintään 1 000 äänioikeutettua niin vaatii 30 päi-

144

vän kuluessa päätöksen julistamisesta (65 II +66 I).• b) valinnainen kansalaisreferendumi (valtiosopimus), jos vähintään 1 500 ääni-oikeutettua tai 4 kuntaa niin vaatii 30 päi-vän kuluessa päätöksen julistamisesta (66bis).

Menettelyn muoto: vIRaNOmaISRefeReNdumISäännökset perustuslaissa:viranomaisreferendumi (valtiosopimus) parlamentin päätöksestä (66bis).

Menettelyn tyyppi: ALOITEMenettelyn muoto: KaNSaLaISaLOITeSäännökset perustuslaissa:• a) Kansalaisaloite (uusi laki, lain muut-taminen tai kumoaminen), jos vähintään 1 000 äänioikeutettua niin vaatii (64 Ic, II + 66 vI).• b) Kansalaisaloite (perustuslain muutta-minen), jos vähintään 1 500 äänioikeutet-tua niin vaatii (64 Ic, Iv + v, 66 vI).

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:Plebiskiitti (uuteen lakiin sisällyttävä peri-aate) parlamentin vaatimuksesta (66 III).Rajoituksia:Ruhtinaalla on perustuslaillisia oikeuk-sia, jotka eivät sovi yhteen demokratian kanssa.

LIETTUA

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: PaKOLLINeN RefeReNdumISäännökset perustuslaissa:• a) Pakollinen referendumi (perustuslain 1 artiklan tai I ja XIv luvun muuttaminen), (148).

• b) Pakollinen referendumi (vuoden 1992 perustuslaki), (151, 152, 154). Perustuslaki on hyväksytty, jos yli puolet kaikista äänioikeutetuista on hyväksynyt sen kansanäänestyksessä (151).

Menettelyn muoto: KaNSaLaISRefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Kansalaisreferendumi (tärkeimmät val-tiolliset ja kansalliset kysymykset), jos vähintään 300 000 äänioikeutettua niin vaatii 3 kuukauden kuluessa (9 + refe-rendumilaki).

Menettelyn muoto: vIRaNOmaISRefeReNdumISäännökset perustuslaissa:viranomaisreferendumi (tärkeät valtiolli-set ja kansalliset kysymykset), (9).

Menettelyn tyyppi: ALOITEMenettelyn muoto: KaNSaLaISaLOITeSäännökset perustuslaissa:Kansalaisaloite (perustuslain muuttami-nen), jos vähintään 300 000 äänioikeutet-tua niin vaatii (147 I), ei kuitenkaan hätä- eikä sotatilassa (147 II).

Menettelyn muoto: KaNSaLaISeHdOTuSSäännökset perustuslaissa:Kansalaisehdotus (lakiehdotus), jos vähintään 50 000 äänioikeutettua niin vaatii (68 II). Parlamentti päättää kan-sanäänestyksen järjestämisestä (67+69 Iv).Rajoituksia (Referendumilaki 2002-3):• Liettuan valtiomuotoa (PeL 1 artikla) voidaan muuttaa vain pakollisen referen-dumin avulla ja 3/4:n enemmistöllä kai-kista äänioikeutetuista (148 I).• PeL I ja XIv lukujen muuttaminen edellyt-tää, että äänestysprosentti on enemmän kuin puolet kaikista äänioikeutetuista.• Sitova kansanäänestys liittymisestä kansainväliseen järjestöön: päätöksen

145

tekee äänestäneiden enemmistö, osal-listumiskynnys on poistettu. (Tästä esi-merkkinä kansanäänestys eu-jäsenyy-destä 11.5.2003.)• Neuvoa-antavan kansanäänestyksen osallisuusprosentin tulee olla enemmän kuin puolet kaikista äänioikeutetuista.

LUXEMBURG

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:Plebiskiitti (51 vII), parlamentti päättää neuvoa-antavan kansanäänestyksen jär-jestämisestä; se päättää lailla aiheen ja menettelyn.

MALTA

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: PaKOLLINeN RefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Pakollinen referendumi (perustuslaki: par-lamentin vaalikauden pidentäminen), (66 III+Iv, 76 II).

NORJA

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTIennakolta sääntelemätön plebiskiitti ilman perustuslaillista perustaa mah-dollinen (50 I).

PORTUGALI

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: KaNSaLaISRefeReNdumIeHdOTuSSäännökset perustuslaissa:Kansalaisehdotus kansanäänestyksen

järjestämisestä (laki, parlamentin lakieh-dotus, kansalaisten ehdotus laiksi) par-lamentille 75 000 äänioikeutetun vaa-timuksesta. Parlamentti käsittelee ehdotusta, presidentti alistaa kansan-äänestysehdotuksen perustuslakituo-mioistuimen kontrolliin ja tekee sen jäl-keen päätöksen kansanäänestyksen järjestämisestä (115 + referendum law No. 15-a/98).

Menettelyn tyyppi: ALOITEMenettelyn muoto: KaNSaLaISeHdOTuSSäännökset perustuslaissa: Ks. kansalaisreferendumiehdotus.Rajoituksia:• Seuraavista asioista kansanäänestys ei ole mahdollinen: perustuslain muuttami-nen, budjetti-, vero- ja finanssikysymyk-set, perustuslain 161 artiklassa määrätyt asiat, perustuslain 164 artiklassa määrä-tyt asiat (115 Iv).• Karenssiaika: Samasta asiasta voi ehdottaa kansanäänestystä vasta seu-raavalla vaalikaudella (115 X).

PUOLA

Menettelyn tyyppi: ALOITEMenettelyn muoto: KaNSaLaISeHdOTuSSäännökset perustuslaissa: vähintään 100 000 äänioikeutettua voi tehdä lakiehdotuksen (118 II). menettely on lailla säädetty (The act of 14th march 2003 on nationwide referendums).

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:• a) Kansanäänestykselle voidaan alis-taa valtiolle erityisen merkittävä kysy-mys (125) tai valtiosopimus, johon liittyy valtion toimivallan osittainen siirtämi-

146

nen (90). Kansanäänestyksen järjestä-mistä voi vaatia parlamentti tai presidentti senaatin tuella (125 II). äänestystulos on sitova, jos enemmän kuin puolet äänioi-keutetuista osallistuu kansanäänestyk-seen (125 III).• b) Kansanäänestykselle voidaan alis-taa perustuslain I luku (valtion periaat-teet), II luku (perusoikeudet) tai XII luku (perustuslain muuttaminen). Kansanää-nestyksen järjestämistä voi vaatia parla-mentin 1/5 tai senaatti tai presidentti 45 päivän kuluessa. Kansanäänestys on jär-jestettävä 60 päivän kuluessa. Perustus-lain muutosehdotus hyväksytään äänes-täneiden yksinkertaisella enemmistöllä (235 I, vI-vII).

RANSKA

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: PaKOLLINeN RefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Pakollinen referendumi (valtion liittymi-nen euroopan unioniin) 88 v (ei koske Romanian, Bulgarian ja Kroatian liitty-mistä).

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:• a) Tiettyyn käyttöalaan kuuluva lakieh-dotus voidaan alistaa kansanäänestyk-selle, kansanäänestyksen järjestämi-sestä päättää presidentti hallituksen tai parlamentin molempien kamarien ehdo-tuksesta (référendum législatif, 11, 53 III, 60).*• b) Perustuslain muutos alistetaan kan-sanäänestykselle, kansanäänestyksen välttäminen on presidentin harkintaval-lassa (référendum constituant, 89).Rajoituksia: • Tasavaltaista hallitusmuotoa ei saa muuttaa (89).

* Lakiehdotuksen on käsiteltävä julki-sen vallan organisointia, taloudellisen tai sosiaalisen politiikan uudistamista ja siihen liittyviä julkisia palveluja tai tietyntyyppisten kansainvälisten sopi-musten ratifiointia. Kyseessä ovat sel-laiset sopimukset, jotka vaikuttaisivat perustuslaillisten instituutioiden toimin-taan (11).

ROMANIA Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISRefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Presidentin viraltapano edellyttää par-lamentin molempien kamarien yhteistä aloitetta ja kansanäänestystä (95).

Menettelyn tyyppi: ALOITEMenettelyn muoto: KaNSaLaISeHdOTuSSäännökset perustuslaissa:• a) Kansalaisehdotus (valmis lakiehdo-tus), vähintään 100 000 sellaisen äänioi-keutetun vaatimuksesta, jotka edustavat vähintään 1/4:aa Romanian hallintoalu-eista. Lisäksi jokaisella näistä hallinto-alueista kansalaisehdotuksen takana tulee olla vähintään 5 000 äänioikeu-tettua. Nimien keruu 3 kuukauden kulu-essa, parlamentti päättää kansanäänes-tyksen järjestämisestä (74 I-II + law No. 189/1999).• b) Kansalaisehdotus (perustuslain muuttaminen) vähintään 500 000 sellai-sen äänioikeutetun vaatimuksesta, jotka edustavat vähintään puolta Romanian hallintoalueista. jokaisella näistä hal-lintoalueista kansalaisehdotusta tulee tukea vähintään 20 000 äänioikeutettua (150). Parlamentti käsittelee ehdotusta ja tekee siitä päätöksen (2/3:n enem-mistöllä molemmissa kamarissa tai 3/4:n enemmistöllä molempien kama-rien yhteisessä kokouksessa). Proses-

147

sin lopuksi järjestetään kansanäänes-tys (151).Rajoituksia:• a) Kansalaisehdotusta ei voi tehdä veroasioista, kansainvälisistä asioista, armahduksesta tai yleisestä armahduk-sesta (74 II).• b) Perustuslain muuttamisen rajoituk-set (152).

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:Kansallisesti merkittävä asiakysymys voidaan alistaa kansanäänestykselle. Presidentti tekee päätöksen kansanää-nestyksen järjestämisestä kuultuaan par-lamenttia. äänestyksen tulos on pätevä, jos enemmän kuin puolet äänioikeute-tuista on osallistunut kansanäänestyk-seen (90 + law No. 3/2000).

RUOTSI

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:Neuvoa-antava kansanäänestys, jonka menettelystä annetaan määräykset lailla. Parlamentti säätää jokaisesta kansanää-nestyksestä erillisen lain, hallitus muo-toilee äänestyskysymyksen (Hm luku 8 § 4 + special law on referendums SfS 1979:369).

Menettelyn muoto: vIRaNOmaISväHemmISTöN PLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:Sitova kansanäänestys (perustuslain muuttaminen), jos 1/3 parlamentin edus-tajista kannattaa kansanäänestyksen järjestämistä (Hm Kap. 4 §15 III+Iv).

SAKSA

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: PaKOLLINeN RefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Pakollinen referendumi (liittovaltion uudelleenjakaminen), (29 II, III, Iv, v+vI). Liittovaltion uudelleenjaon hyväksyminen edellyttää kaikkien osallistuvien alueiden enemmistöä tai 2/3:n enemmistöä niistä pienemmistä alueyksiköistä, joita muutos varsinaisesti koskee (29 III). Lisäkynnyk-senä edellytetään, että vähintään 25 pro-senttia äänioikeutetuista hyväksyy ehdo-tuksen (29 vI).

Menettelyn tyyppi: ALOITEMenettelyn muoto: KaNSaLaISeHdOTuSSäännökset perustuslaissa:Kansalaisaloite (liittovaltion uudelleenja-kaminen), (29 Iv).

SLOVAKIA

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: PaKOLLINeN RefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Pakollinen referendumi (perustuslaki, liittyminen valtioliittoon tai valtioliitosta vetäytyminen), (7, 86d, 93 I).

Menettelyn muoto: KaNSaLaISRefeReNdumISäännökset perustuslaissa:merkittävä julkinen kysymys aliste-taan kansanäänestykselle, jos vähin-tään 350 000 äänioikeutettua niin vaa-tii (93 II, 95 I).

Menettelyn muoto: vIRaNOmaISRefeReNdumI

148

Säännökset perustuslaissa:merkittävä julkinen kysymys alistetaan kansanäänestykselle parlamentin pää-töksellä (93 II, 95 I) ja hallituksen tai par-lamentin ehdotuksesta (96).

Menettelyn tyyppi: ALOITEMenettelyn muoto: KaNSaLaISaLOITeSäännökset perustuslaissa:Kansalaisaloite (merkittävä julkinen kysy-mys), jos vähintään 350 000 äänioikeu-tettua niin vaatii (93 II, 95 I).

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:Presidentin viraltapanosta toimitetaan kansanäänestys, jos parlamentin 3/5 niin vaatii. Kansanäänestys järjestetään 60 päivän kuluessa (126 I). Plebiskiitti hyväk-sytään äänioikeutettujen absoluuttisella enemmistöllä (126 II). jos plebiskiitti hylä-tään, presidentin on julistettava uudet parlamenttivaalit ja presidentille alkaa uusi virkakausi (126 III).Rajoituksia:• a) Referendumi ei voi koskea perusoi-keuksia ja -vapauksia eikä veroja, mak-suja ja valtion budjettiin kuuluvia asi-oita.• b) Kansanäänestystulos on pätevä, jos vähintään puolet äänioikeutetuista osallistuu äänestykseen, äänestäneiden enemmistö ratkaisee asian (98 I-II).

SLOVENIA

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: KaNSaLaISRefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Lakiehdotus alistetaan kansanäänestyk-selle, jos vähintään 40 000 äänioikeu-tettua niin vaatii, äänestäneiden enem-

mistö ratkaisee äänestyksen tuloksen (90).

Menettelyn muoto: vIRaNOmaISRefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Lakiehdotus alistetaan kansanäänes-tykselle, jos hallitus tai parlamentti niin vaatii (90).

Menettelyn muoto: vIRaNOmaISväHemmISTöN RefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Lakiehdotus alistetaan kansanäänes-tykselle, jos 1/3 parlamentin jäsenistä niin vaatii (90).

Menettelyn tyyppi: ALOITEMenettelyn muoto: KaNSaLaISeHdOTuSSäännökset perustuslaissa:• a) vähintään 5 000 äänioikeutettua voi tehdä lakiehdotuksen (88).• b) vähintään 30 000 äänioikeutettua voi tehdä ehdotuksen perustuslain muutta-misesta, ehdotuksesta päättää parla-mentti 2/3:n enemmistöllä (168).

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:• a) Kansainvälinen sopimus voidaan alistaa sitovalle kansanäänestykselle parlamentin päätöksellä, äänestänei-den enemmistö ratkaisee äänestyksen tuloksen (3a).• b) Parlamentin toimivallasa olevasta asiasta voidaan järjestää neuvoa-antava kansanäänestys (93, 97).

Menettelyn muoto: vIRaNOmaISväHemmISTöN PLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:Perustuslain muutoksesta järjestetään

149

kansanäänestys, jos vähintään 30 par-lamentin jäsentä sitä vaatii. Pätevä äänestystulos edellyttää yksinkertaista enemmistöä ja yli 50:n nousevaa äänes-tysprosenttia (170).

SUOMI

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:Neuvoa-antava kansanäänestys poliitti-sesti merkittävästä kysymyksestä (53). jokaisesta kansanäänestyksestä sää-detään erikseen lailla, jossa määrätään kansanäänestyksen päivämäärä ja kysy-myksenasettelu.

SVEITSI

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: PaKOLLINeN RefeReNdumISäännökset perustuslaissa:• a) Pakollinen referendumi kansan ja kantonien päätettäväksi* (liittovaltion perustuslain muuttaminen; liittyminen kollektiiviseen turvallisuusorganisaati-oon tai ylikansalliseen yhteisöön; kiireel-liseksi julistetut liittovaltion lait, joilla ei ole perustuslaillista perustaa ja joiden voimassaoloaika ylittää yhden vuoden) (140 I a-c).• b) Pakollinen referendumi kansan pää-tettäväksi** (kansalaisaloite liittovaltion perustuslain kokonaisuudistukseksi; sekä lakiehdotus että liittokokouksen mah-dollinen vastaehdotus yleisen kansa-laisaloitteen tapauksessa; liittokokouk-sen hylkäämät yleiset kansalaisaloitteet; kysymys liittovaltion perustuslain uudis-tamisesta kokonaan, jos liittoparlamen-tin kamarit ovat eri mieltä asiasta), (140 II a, abis, b, c).* Referendumi on hyväksytty, jos sekä koko maassa äänestäneiden enemmistö

että kantonien enemmistö on hyväksynyt sen (»kaksoisenemmistö»).** Referendumi on hyväksytty, jos äänes-täneiden enemmistö on hyväksynyt sen.

Menettelyn muoto: KaNSaLaISRefeReNdumISäännökset perustuslaissa:valinnainen referendumi kansan pää-tettäväksi (liittovaltion lait; kiireelliseksi julistetut liittovaltion lait, joiden voimas-saoloaika ylittää yhden vuoden; liitto-valtion päätökset, jotka liittovaltion perustuslaki tai tavallinen lainsäädäntö erikseen määrittelee; kansainvälisoi-keudelliset sopimukset, joiden kesto on ajallisesti rajaamaton ja joista ei voi vetäytyä ja joilla liitytään kansainväli-seen järjestöön tai jotka sisältävät lain-säädännöllisiä velvoitteita) jos 50 000 äänioikeutettua 100 päivän kuluessa niin vaatii (141).

Menettelyn muoto: vIRaNOmaISRefeReNdumISäännökset perustuslaissa:valinnainen referendumi kansan päätet-täväksi, jos 8 kantonia niin vaatii (141). menettely on sama kuin kansalaisrefe-rendumin menettely.

Menettelyn tyyppi: ALOITEMenettelyn muoto: KaNSaLaISaLOITeSäännökset perustuslaissa:• a) yleinen kansalaisaloite (perustus-lain tai lain säännösten kumoaminen, muuttaminen tai hyväksyminen) 100 000 äänioikeutetun vaatimuksesta 18 kuu-kauden kuluessa (139a I). aiheyhtenäi-syyttä, muotoyhtenäisyyttä ja pakotta-vaa kansainvälistä oikeutta ei saa rikkoa (139a II). jos liittokokous hyväksyy aloit-teen, se muuttaa lakia kansalaisaloit-teen vaatimalla tavalla (139a III). Liit-tokokous voi tehdä vastaehdotuksen kansalaisaloitteen lainmuutosehdotuk-

150

selle, ja molemmat alistetaan kansan ja kantonien päätettäväksi kansanää-nestyksellä (139a Iv). jos liittokokous hylkää yleisen kansalaisaloitteen, aloite alistetaan kansanäänestykseen, ja jos äänestäneiden enemmistö hyväksyy sen, liittokokous tekee tarpeelliset lain-muutokset (139a v).• b) valmis kansalaisaloite (liittovaltion perustuslain osauudistus, valmis lakieh-dotus) 100 000 äänioikeutetun vaatimuk-sesta 18 kuukauden kuluessa (139 I). aiheyhtenäisyyttä, muotoyhtenäisyyttä ja pakottavaa kansainvälistä oikeutta ei saa rikkoa (139 II). Liittokokous voi tehdä vastaehdotuksen, ja se suosittelee kan-salaisaloitteen hylkäämistä tai hyväk-symistä. Kansalaisaloite alistetaan kan-sanäänestykseen kansan ja kantonien päätettäväksi (139 III). • c) Kansalaisaloite (ehdotus liittovaltion perustuslain uudistamiseksi kokonaan) 100 000 äänioikeutetun vaatimuksesta 18 kuukauden kuluessa (138 I). ehdotuk-sesta päätetään kansanäänestyksessä äänestäneiden yksinkertaisella enem-mistöllä (138 II).

Menettelyn tyyppi: VASTAEHDOTUSMenettelyn muoto: vIRaNOmaISvaSTaeHdOTuSSäännökset perustuslaissa:vastaehdotus kansalaisaloitteelle (139, 139a).Kansanäänestyksessä päätetään samanaikaisesti sekä kansalaisaloit-teen ehdotuksesta että liittokokouk-sen vastaehdotuksesta. äänestäjä voi hyväksyä molemmat ja ilmoittaa kum-man vaihtoehdon hän asettaa etusi-jalle (139b).

TANSKA

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: PaKOLLINeN RefeReNdumI

Säännökset perustuslaissa:• a) Pakollinen referendumi (äänestysiän muuttaminen), (29). ehdotus on hylätty, jos äänestäneiden yksinkertainen enem-mistö ja vähintään 30 prosenttia äänioi-keutetuista hylkää sen (42 v).• b) Pakollinen referendumi (perustuslain muuttaminen). ehdotus on hyväksytty, jos äänestäneiden yksinkertainen enem-mistö ja vähintään 40 prosenttia äänioi-keutetuista hyväksyy sen (88).

Menettelyn muoto: vIRaNOmaISRefeReNdumISäännökset perustuslaissa:valtion toimivallan siirtämisestä kan-sainvälisille viranomaisille järjestetään kansanäänestys, jos toimivallan siirtä-mistä tukee yli puolet mutta vähemmän kuin 5/6 parlamentista (20). ehdotus on hylätty, jos äänestäneiden yksin-kertainen enemmistö ja vähintään 30 prosenttia äänioikeutetuista hylkää sen (42 v).

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTIMenettelyn muoto: vIRaNOmaISväHemmISTöN PLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:Lakiehdotuksesta järjestetään kansan-äänestys, jos parlamentin 1/3 sitä vaa-tii (42 I). Parlamentti voi vetää lakiehdo-tuksensa takaisin (42 III). ehdotus on hylätty, jos äänestäneiden yksinkertai-nen enemmistö ja vähintään 30 prosent-tia äänioikeutetuista hylkää sen (42 v). Rajoituksia:aiheet, joista ei saa järjestää kansan-äänestystä: finanssi-, vero-, palkkaus-, eläke-, kansalaisuus- ja pakkoluovutus-lait sekä valtiosopimukset, lisäksi 8-11, 19 (42 vI) + 42 vII.

TŠEKIN TASAVALTA

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMI

151

Menettelyn muoto: PaKOLLINeN RefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Pakollinen referendumi (eu-jäsenyys), (62 l)*Rajoituksia:*jokaista referendumia varten tehdään erillinen säännös perustuslakiin (2 II) – käytännössä kyseessä on siis pikemmin-kin viranomaisplebiskiitti.• demokraattisen oikeusvaltion perus-ominaisuuksia ei saa muuttaa (9 II).

TURKKI

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: PaKOLLINeN RefeReNdumiSäännökset perustuslaissa:• a) Plebiskiitti mahdollinen, menettely laissa määritelty (67).• b) Plebiskiitti (perustuslain muuttami-nen), (104, 175).Rajoituksia:Perustuslain artikloita 1–3 ei voi muut-taa (4).

UNKARI

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: KaNSaLaISRefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Parlamentin toimivaltaan kuuluvasta asi-asta järjestetään kansanäänestys, jos vähintään 200 000 äänioikeutettua niin vaatii (28/C II), nimien keruu 4 kuukauden kuluessa, sitova kansanäänestys (28/e).

Menettelyn muoto: vIRaNOmaISRefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Presidentti tai hallitus tai parlamentin 1/3 voi ehdottaa kansanäänestyksen järjes-tämistä. Kansanäänestyksen järjestämi-nen on parlamentin harkintavallassa (28/B II + 28/C Iv + 28/e).

Menettelyn muoto: KaNSaLaISRefeReNdumIeHdOTuSSäännökset perustuslaissa:vähintään 100 000 äänioikeutettua voi ehdottaa kansanäänestyksen järjestä-mistä, nimien keruu 2 kuukauden kulu-essa, kansanäänestyksen järjestäminen on parlamentin harkintavallassa (28/B II + 28/C Iv + 28/e).

Menettelyn tyyppi: ALOITEMenettelyn muoto: KaNSaLaISaLOITeSäännökset perustuslaissa:Kansalaisaloite (parlamentin toimivaltaan kuuluva kysymys) vähintään 200 000 ääni-oikeutetun vaatimuksesta (28/C II), nimien keruu 4 kuukauden kuluessa, sitova kan-sanäänestys (28/e).

Menettelyn muoto: KaNSaLaISeHdOTuSSäännökset perustuslaissa:• a) Kansalaisehdotus (parlamentin toi-mivaltaan kuuluva kysymys) vähintään 100 000 äänioikeutetun vaatimuksesta, nimien keruu 2 kuukauden kuluessa, kansanäänestyksen järjestäminen par-lamentin harkintavallassa (28/B II + 28/C Iv + 28/e).• b) asialista-kansalaisaloite vähintään 50 000 äänioikeutetun vaatimuksesta, parlamentti käsittelee asian, ei kansan-äänestystä (28/d).Rajoituksia:• Pitkä lista asioita, joista ei voi järjes-tää kansanäänestystä (28/C v a) - j)), nii-hin kuuluvat muun muassa valtion bud-jetti, verot sekä perustuslain säännökset kansalaisaloitteesta ja kansallisesta refe-rendumista.• Kansalaisaloitteen tai kansalaisreferen-dumin tulos on pätevä, jos vähintään 25 prosenttia äänestäjäkunnasta osallistuu kansanäänestykseen. Tuloksen ratkaisee äänestäneiden enemmistö.• jos kansanäänestyksen järjestäminen on parlamentin harkintavallassa, parla-

152

mentti päättää, onko kansanäänestys sitova vai neuvoa-antava.

VIRO

Menettelyn tyyppi: REFERENDUMIMenettelyn muoto: PaKOLLINeN RefeReNdumISäännökset perustuslaissa:Pakollinen referendumi (perustuslain lukujen I tai Xv muuttaminen), (162, 163 I Z1, 164, 168).

Menettelyn tyyppi: PLEBISKIITTI

Menettelyn muoto: vIRaNOmaISPLeBISKIITTISäännökset perustuslaissa:Lakiehdotus tai kansallisesti merkittävä asiakysymys voidaan alistaa kansanää-nestykselle. Parlamentti tekee päätöksen kansanäänestyksen järjestämisestä. jos se häviää sen, presidentin on julistettava uudet parlamenttivaalit (65 Z2, 105).Rajoituksia:aiheita, joita ei saa alistaa kansanää-nestykseen ovat budjetti, verot, valtion taloudelliset sitoumukset, kansainvä-listen sopimusten ratifiointi ja poikke-ustilan julistaminen tai päättäminen (106 I).

153

Liite 4 Kansalaisten välittömät poliittiset oikeudet (»Volksrechte»):• Zürichin kantonin uudessa perustuslaissa• Sveitsin liittovaltion perustuslaissa

d) että jätetään kantonialoite; e) että aletaan neuvotella kantonien väli-

sen tai kansainvälisen sopimuksen sol-mimisesta tai sellaisen sopimuksen irtisanomisesta.

Aloitteen alkuunpanijat24 artikla• aloitteen voivat jättää:a) 6 000 äänioikeutettua (kansalais-

aloite);b) yksi tai useampi viranomainen (viran-

omaisaloite)c) yksi äänioikeutettu henkilö (yksilö-

aloite)

Aloitteen muoto25 artikla• aloite voidaan jättää yleisluonteisena kehotuksena tai valmiina ehdotuksena. aloite kantonin perustuslain uudistami-seksi kokonaan voidaan jättää vain yleis-luonteisena kehotuksena.• aloitteella pitää olla otsikko, joka ei saa olla harhaanjohtava.• jos aloite ei ole muodoltaan yhtenäi-nen, se käsitellään yleisluonteisena keho-tuksena.• jos aloite on muodoltaan yleisluontei-nen kehotus, kantonin parlamentti mää-rää, missä oikeudellisessa muodossa aloite toteutetaan.

Kansalaisaloitteen esitarkastus26 artikla• ennen kuin nimien keruu voidaan aloit-taa, kansalaisaloitteen muodolliset ehdot tarkastetaan.

ZüRICHIN KANTONIN PERUSTUSLAKI, JOKA TULI VOIMAAN 1.1.2006:

Lähde: Amtsblatt des Kantons Zürich Nr. 2 | 14.1.2005Käännös RB

5 LuKu: POLIITTISeT OIKeudeT (»vOLKSReCHTe»)

A. ÄÄNESTYS- JA VAALiOiKEUS

Äänestys- ja vaalioikeus22 artikla• ääni- ja vaalioikeus ja muut poliittiset oikeudet kantonin ja kunnan asioissa on Sveitsin kansalaisilla, jotka asuvat kantonissa ja ovat täyttäneet 18 vuotta ja joilla on äänestysoikeus liittovaltion asioissa.

B. ALOiTEOiKEUS

Aloitteen kohde23 artikla• aloitteella voidaan milloin tahansa vaa-tia:a) että perustuslaki uudistetaan koko-

naan tai osittain (perustuslakia-loite);

b) että uusi laki säädetään tai vanhaa lakia muutetaan tai se kumotaan (lakia-loite);

c) että referendumin alainen kantonin hal-lituksen päätös annetaan tai sitä muu-tetaan tai se kumotaan;

154

Viranomais- ja yksilöaloitteiden menettely31 artikla• jos 60 kantonin parlamentin jäsentä tukee tilapäisesti viranomais- tai yksilö-aloitetta, se jätetään kantonin hallituk-selle käsiteltäväksi selontekoa ja esi-tystä varten.• jos aloite ei saa tilapäistä tukea tai kantonin hallituksen esitys ei saa kan-tonin parlamentin enemmistön tukea, aloite raukeaa.

C. KANSANÄÄNESTYKSET

Pakollinen referendumi32 artikla• Kansanäänestyksellä kansalaisten päätettäväksi alistetaan:a) perustuslain muutoksetb) kantonien väliset ja kansainväliset

sopimukset, joiden sisältö on luon-teeltaan perustuslaillinen;

c) kansalaisaloitteet valmiin ehdotuksen muodossa, joita kantonin parlamentti ei hyväksy;

d) kansalaisaloitteet yleisluonteisen kehotuksen muodossa, joita kanto-nin parlamentti ei halua toteuttaa;

e) kansalaisaloitteet, joille kantonin par-lamentti asettaa vastaehdotuksen;

f) verolait (art. 125 abs. 1 ja art. 130 abs 3 lit. b) ja niiden muutokset, jotka sisältävät uusia veroja tai joiden seu-rauksena yksilöiden verorasitus nou-see.

Valinnainen referendumi33 artikla• jos kansa niin vaatii, kansanäänes-tyksellä kansalaisten päätettäväksi alis-tetaan:a) uusi laki, lain muuttaminen tai kumoa-

minen;b) kantonien väliset tai kansainväliset

sopimukset, joiden sisältö on lain tasoinen;

Kansalaisaloitteen jättäminen27 artikla• Kansalaisaloite voidaan jättää, jos se tehdään esitarkastuksen jälkeen kuuden kuukauden kuluessa ja siinä on vaadit-tava määrä nimikirjoituksia.

Pätevyys28 artikla• aloite on pätevä, jos sea) täyttää materiaalisen yhtenäisyyden

vaatimuksen;b) ei ole ristiriidassa ylemmän lain

kanssa;c) ei ole ilmeisen mahdoton toteuttaa.• Kantonin parlamentti toteaa aloitteen, joka ei täytä näitä edellytyksiä, epäpäte-väksi. Se voi todeta aloitteen myös osit-tain päteväksi tai jakaa sen osiin.• Parlamentti päättää kahden kolmas-osan enemmistöllä läsnä olevista edus-tajista.

Kansalaisaloitteiden menettely29 artikla• Kansanäänestys aloitteesta järjeste-

tään 30 kuukauden kuluessa aloitteen jättämisestä.

• mikäli kantonin parlamentti päättää olla tekemättä valmista ehdotusta yleisluonteisen kehotuksen muo-dossa jätetystä aloitteesta, kansan-äänestys järjestetään 18 kuukauden kuluessa aloitteen jättämisestä.

Vastaehdotus kansalaisaloitteelle30 artikla• Kansanäänestyksessä kantonin parla-mentti voi tehdä vastaehdotuksen kan-salaisaloitteelle tai ehdotukselle, jonka se on tehnyt yleisluonteisena kehotuk-sena jätetyn kansalaisaloitteen perus-teella. vastaehdotuksen oikeudellisen muodon täytyy olla sama kuin aloitteen ehdotus. jos kantonin parlamentti tekee vastaehdotuksen, kansanäänestys järjes-tetään 36 kuukauden kuluessa aloitteen jättämisestä.

155

c) kantonin parlamentin päätökset, jotka laki alistaa referendumille;

d) kantonin parlamentin päätökset: 1. uusista kertaluonteisista yli 6 mil-

joonan frangin menoista, 2. uusista säännöllisistä yli 600 000

frangin menoista; e) perustavanlaatuiset kantonin parla-

mentin päätökset, joilla on pitkäaikai-set vaikutukset yleisiin elämän perus-teisiin ja joita liittovaltion tasolla ei ole alistettu referendumille.

Kansanäänestystä voivat vaatia:a) 3 000 äänioikeutettua (kansalaisrefe-

rendumi);b) 12 poliittista kuntaa, Zürichin kaupunki

tai Winterthurin kaupunki (kuntarefe-rendumi);

c) 45 kantonin parlamentin jäsentä (kan-tonin parlamentin referendumi).

• Kirjallinen vaatimus kansanäänes-tyksen järjestämisestä täytyy jättää 60 päivän kuluessa kantonin parlamentin päätöksen julkistamisesta. Kantonin parlamentin referendumin tapauksessa määräaika on 14 päivää parlamentin päätöksestä. • Kunnat määräävät, millä elimellä on oikeus vaatia kuntareferendumia. Zürichin kaupungissa ja Winterthurin kaupungissa ainoastaan parlamentti voi vaatia kunta-referendumia.

Osista ja vaihtoehdoista äänestäminen34 artikla• Kantonin parlamentti voi poikkeuk-sellisesti päättää, että kansanäänestyk-sessä:a) koko ehdotukselle tai yksittäisille sää-

döksille asetetaan vaihtoehto; b) koko ehdotuksen lisäksi päätetään

myös yksittäisistä säädöksistä.• jos kansanäänestystä ei järjestetä, kan-tonin parlamentin päätetty pääehdotus pätee.

Referendumi ja äänioikeutettujen vas-taehdotus35 artikla• 3 000 äänioikeutettua voivat vaatia refe-rendumia ja jättää samalla valmiin vasta-ehdotuksen 60 päivän kuluessa virallisen ehdotuksen julkistamisesta.• Kantonin parlamentti ottaa kantaa vas-taehdotukseen.

Kilpailevat ehdotukset36 artikla • jos äänestetään kahdesta ehdotuk-sesta, jotka sulkevat toisensa pois, äänestäjät voivat hyväksyä molemmat ehdotukset ja ilmoittaa, kumman aset-tavat etusijalle.

Kiireelliset lait37 artikla• Kiireelliset lait voidaan saattaa voimaan heti kantonin parlamentin kahden kol-masosan enemmistöllä läsnä olevista jäsenistä.• jos referendumi vaaditaan, kansanää-nestys järjestetään kuuden kuukauden kuluessa lain voimaan saattamisesta.• jos laki hylätään, se kumotaan välittö-mästi kansanäänestyksen jälkeen.

D. LAiNSÄÄDÄNTö38 artikla(– –)

E. SiTOUTUMiNEN DEMOKRATiAAN39 artikla• Kantoni ja kunnat tukevat demokraat-tista poliittista sitoutumista.• Poliittiset puolueet ovat olennainen demokratian perusta ja vaikuttavat osal-taan kansalaisten mielipiteen ja poliitti-sen tahdon muodostukseen.• Kantoni, kunnat ja poliittiset puolueet edesauttavat nuorten valmistautumista vaikuttamaan ja kantamaan vastuuta val-tiossa ja yhteiskunnassa.

156

SVEITSIN LIITTOVALTION PERUSTUSLAKI 18.4.1999

Bundesverfassung der Schweizeri-schen eidgenossenschaft vom 18. april 1999 (Stand am 11. mai 2004)

Lähde: Amtlichen Sammlung 1999, S. 2556-2611 (AS 1999 2556)Käännös RB

2 OSa: PeRuSOIKeudeT, KaNSaLaISOIKeudeT ja SOSIaaLI-SeT PäämääRäT

1 LuKu: PeRuSOIKeudeT

34 artikla poliittiset oikeudet1 Poliittiset oikeudet ovat taatut.2 Poliittisten oikeuksien takaaminen suo-jaa vapaan tahdon muodostamisen ja rehellisen äänestämisen.

4 OSa: KaNSa ja KaNTONIT

1 LuKu: yLeISeT määRäyKSeT

136 artikla poliittiset oikeudet1 Poliittiset oikeudet kuuluvat jokaiselle Sveitsin kansalaiselle, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta eikä ole holho-uksen alaisena mielisairauden tai heik-komielisyyden takia. Kaikilla on samat poliittiset oikeudet ja velvollisuudet.2 He voivat osallistua kansallisneuvos-ton (parlamentin toinen kamari) vaaleihin ja liittovaltion kansanäänestyksiin sekä allekirjoittaa ja panna alulle kansalais-aloitteita ja referendumeita liittovaltion asioissa.

137 artikla poliittiset puolueet• Poliittiset puolueet vaikuttavat osal-taan kansan mielipiteen ja tahdon muo-dostukseen.

2 LuKu: aLOITe ja RefeReNdumI

138 artikla kansalaisaloite Sveitsin perustuslain kokonaisuudistuksesta1 100 000 äänioikeutettua voi vaatia Sveitsin perustuslain kokonaisuudistusta 18 kuukauden kuluessa siitä päivästä kun aloite on virallisesti julkaistu.2 vaatimus alistetaan kansanäänestyk-selle.

139 artikla kansalaisaloite Sveitsin perustuslain osittaisuudistuksesta1 100 000 äänioikeutettua voi vaatia Sveitsin perustuslain osittaisuudistusta.2 muodoltaan kansalaisaloite Sveitsin perustuslain osittaisuudistuksesta voi olla joko yleisluonteinen esitys tai val-miiksi muotoiltu ehdotus.3 Liittoparlamentti hylkää osittain tai kokonaan aloitteen, joka rikkoo muo-toyhtenäisyyden tai aiheyhtenäisyyden periaatteita tai kansainvälisen oikeuden pakottavia oikeussääntöjä.4 jos liittoparlamentti hyväksyy aloitteen, joka on muodoltaan yleisluonteinen esi-tys, se tekee aloitteen mukaisen valmiin ehdotuksen perustuslain uudistamisesta ja alistaa sen kansanäänestykselle kan-san ja kantonien päätettäväksi. jos liit-toparlamentti hylkää aloitteen, aloite alistetaan kansanäänestykselle; kansa päättää aloitteesta. jos kansa hyväksyy sen, on liittoparlamentin laadittava sitä vastaava lakiehdotus.5 Kansalaisaloite, joka on muodoltaan valmiiksi muotoiltu ehdotus, alistetaan kansanäänestykselle kansan ja kantonien päätettäväksi. Liittoparlamentti suosit-telee aloitteen hyväksymistä tai hylkää-mistä. jos liittoparlamentti suosittelee hylkäämistä, se voi tehdä vastaehdo-tuksen.6 Kansa ja kantonit äänestävät samanai-kaisesti aloitteesta ja vastaehdotuksesta. äänioikeutetut voivat hyväksyä molem-mat ehdotukset. He voivat ilmoittaa, kum-man vaihtoehdon he asettavat etusijalle, mikäli molemmat hyväksytään; jos yksi

157

vaihtoehdoista saa taakseen äänestäjien enemmistön ja toinen kantonien enem-mistön, ei kumpaakaan ole hyväksytty.

140 artikla pakollinen referendumi1 Kansan ja kantonien päätettäväksi alis-tetaan:a. Sveitsin perustuslain muuttaminen;b. liittyminen kollektiiviseen turvallisuus-

organisaatioon tai ylikansalliseen yhteisöön;

c. kiireelliseksi julistetut liittovaltion lait, joilla ei ole perustuslaillista perustaa ja joiden voimassaoloaika ylittää yhden vuoden; nämä liittovaltion lait pitää alistaa kansanäänestykselle vuoden kuluessa liittoparlamentin hyväksymi-sestä.

2 Kansan päätettäväksi alistetaan:a. kansalaisaloite Sveitsin perustuslain

kokonaisuudistukseksi;b. kansalaisaloite Sveitsin perustuslain

osittaisuudistukseksi, joka on muo-doltaan yleisluonteinen esitys ja jonka liittoparlamentti hylkäsi;

c. kysymys liittovaltion perustuslain uudis-tamisesta kokonaan, jos liittoparlamen-tin kamarit ovat eri mieltä asiasta.

141 artikla valinnainen referendumi1 jos 50 000 äänioikeutettua tai 8 kan-tonia 100 päivän kuluessa siitä päivästä kun päätös on virallisesti julkaistu vaatii, kansalle alistetaan päätettäväksi kansan-äänestyksellä:a. liittovaltion lait;

b. kiireelliseksi julistetut liittovaltion lait, joiden voimassaoloaika ylittää yhden vuoden;

c. liittovaltion päätökset, jotka liittoval-tion perustuslaki tai tavallinen lainsää-däntö erikseen määrittelee;

d. kansainvälisoikeudelliset sopimuk-set,1. joiden kesto on ajallisesti rajaama-ton ja joista ei voi vetäytyä;2. joilla liitytään kansainväliseen jär-jestöön;3. jotka sisältävät velvoitteen monenvä-liseen lainsäädännön harmonisointiin, tärkeitä lainsäädännöllisiä velvoitteita tai joiden toteuttaminen edellyttää liit-tovaltiolakien säätämistä.

2 Liittoparlamentti voi alistaa valinnai-selle referendumille muita kansainvälis-oikeudellisia sopimuksia.

142 artikla enemmistön määritelmät1 Kansalle päätettäväksi alistetut esitykset on hyväksytty, jos äänestäneiden enem-mistö äänestää niiden puolesta. 2 Kansalle ja kantoneille päätettäväksi alistetut esitykset on hyväksytty, jos äänestäneiden enemmistö ja kantonien enemmistö äänestää niiden puolesta. 3 Kansanäänestyksen tulos kantonissa on sen kantonin ääni.4 Kantoneilla Obwalden, Nidwalden, Basel-Stadt, Basel-Landschaft, appen-zell ausserrhoden ja appenzell Innerrho-den on puolikas ääni.

158

Liite 5: Suoran demokratian sanasto

KaNSaNääNeSTyS on väline, jolla poliittinen asiakysymys alistetaan ääni-oikeutettujen kansalaisten päätettä-väksi (sitova kansanäänestys) tai jolla kysytään äänioikeutettujen kansalais-ten mielipide johonkin asiakysymykseen (neuvoa-antava kansanäänestys). Suo-men sekä perustuslaki että kuntalaki sisältävät ainoastaan neuvoa-antavan kansanäänestyksen.

KumOamISRefeReNdumI (referendum abrogativo) Kansanäänestysmenettely, jonka kohteena on tietty voimassa oleva laki tai asetus; päätöksellään äänestäjät pitävät sen edelleen voimassa tai kumoa-vat sen.

LaKI-KaNSaLaISaLOITe Lakialoitteella ryhmä kansalaisia voi vaatia, että uusi laki säädetään tai vanhaa lakia muute-taan tai kumotaan.

LaKI-KaNSaLaISRefeReNdumI Ryh-mällä kansalaisia on oikeus vaatia, että eduskunnassa säädetty laki alistetaan kansalaisten päätettäväksi. Parlamen-taarisessa järjestyksessä syntynyt laki voi tulla voimaan vasta sen jälkeen kun äänestäjät ovat hyväksyneet sen kansan-äänestyksessä.

NeuvOa-aNTava KaNSaNääNeSTyS on plebiskiitin synonyymi (ks. myös kan-sanäänestys).

OSaLLISTava demOKRaTIa modernia, hyvin toimivalla suoralla demokratialla täydennettyä edustuksellista demokra-tiaa.

PaKOLLINeN RefeReNdumI tarkoittaa, että tietyistä perustuslaissa tai laissa sää-detyistä asioista pitää toimittaa kansan-äänestys.

aSIaLISTa-KaNSaLaISaLOITe Suoran demokratian menettely, jonka avulla tietty määrä kansalaisia voi tehdä ehdotuksen (esim. valmiin lakiehdotuksen), jota lain-säätäjän täytyy käsitellä, mutta josta ei toimiteta kansanäänestystä.

fINaNSSIRefeReNdumI tarkoittaa sitä, että viranomaisen (esim. edus-kunnan) päätös julkisen rahan käytöstä alistetaan kansanäänestykselle. finans-sireferendumi tarkoittaa esim. sitä, että yksittäisestä tai säännöllisesti toistu-vasta julkisesta menosta, joka ylittää määrätyn summan, päätetään kansan-äänestyksessä joko aina (pakollinen finanssireferendumi) tai kun ryhmä kan-salaisia niin vaatii (valinnainen finanssi-referendumi).

HaLLINTORefeReNdumI äänioikeu-tettujen kansalaisten oikeus vaatia kan-sanäänestys hallinnollisesta päätöksestä. finanssireferendumi on yksi hallintorefe-rendumin muoto.

KaNSaLaISaLOITe on suoran demokra-tian menettely ja poliittinen oikeus, jonka avulla tietty määrä kansalaisia voi aset-taa oman ehdotuksensa poliittiselle asia-listalle ja käynnistää kansanäänestyksen asiasta. He voivat ehdottaa esimerkiksi perustuslain muuttamista tai uutta lakia tai voimassa olevan lain kumoamista. Kansanäänestyksen järjestäminen ei ole viranomaisten päätettävissä. mikäli edus-kunta ottaa kielteisen kannan, ehdotus on alistettava kansanäänestyksessä päätet-täväksi, jos aloitteentekijät niin haluavat. Hyvin muotoiltuun kansalaisaloitemenet-telyyn kuuluu, että aloitteentekijöillä on oikeus vetää aloitteensa takaisin.

KaNSaLaISRefeReNdumI on referen-dumi, joka järjestetään kun tietty määrä kansalaisia niin vaatii.

159

prosessiin asiakysymyksistä ja samalla toimii vallan jakamisen välineenä, joka antaa kansalaisille päätösvaltaa. Seu-raavat menettelyn tyypit voidaan erottaa toisistaan: referendumit, aloitteet, vasta-ehdotukset. Referendumin eri muotoja ovat kansalais-, viranomais-, viranomais-vähemmistön ja pakollinen referendumi. aloitteen eri muotoja ovat kansalaisaloite ja asialista-aloite eli kansalaisehdotus. vastaehdotuksen eri muotoja ovat viran-omaisen (esim. eduskunnan) tai kansa-laisten tekemä vastaehdotus.

vaLINNaINeN RefeReNdumI on refe-rendumi, joka järjestetään, kun ryhmä kansalaisia tai joku viranomainen sitä vaatii.

vaaLIOIKeuS on oikeus äänestää vaa-leissa ja asettua ehdokkaaksi.

vaIHTOeHTOeHdOTuS on vastaehdo-tuksen synonyymi.

vaSTaeHdOTuS vaihtoehtoinen ehdo-tus kansalaisaloitteen tai referendumin ehdotukselle. Kansanäänestyksessä päätetään samalla vastaehdotuksesta ja kansalaisaloitteen (tai referendumin) ehdotuksesta. vastaehdotuksen tekijänä voi olla joko viranomainen (esim. edus-kunta) tai ryhmä kansalaisia.

vIRaNOmaISRefeReNdumI toimitetaan viranomaisten vaatimuksesta. äänestys-kohde on alisteinen myös kansalaisrefe-rendumille. asiakysymys, josta voidaan järjestää kansanäänestys ainoastaan viranomaisten toimesta, ei ole referen-dumi vaan plebiskiitti.

ääNeSTySOIKeuS on oikeus äänestää kansanäänestyksessä, jossa päätetään asioista.

ääNIOIKeuS on oikeus äänestää vaa-leissa, joissa päätetään henkilöistä.

PeRuSTuSLaKI-KaNSaLaISaLOITe Perustuslakialoitteella ryhmä kansalai-sia voi vaatia, että perustuslakia muute-taan tai uudistetaan.

PeRuSTuSLaKIRefeReNdumI on refe-rendumi perustuslain muuttamisesta tai uudesta perustuslaista.

PLeBISKIITTI Kansanäänestys, joka toimi-tetaan yksinomaan vallanpitäjien (presiden-tin, hallituksen, eduskunnan) aloitteesta. usein, esimerkiksi Suomessa, plebiskiitti on muodoltaan vain neuvoa-antava kan-sanäänestys: äänestystulos ei ole sitova. Plebiskiitti on väline, jolla valtaa pitävät pyrkivät oikeuttamaan omaa vallankäyt-töänsä eli vahvistamaan tai pelastamaan valtaansa kansan(äänestyksen) avulla. Tar-koituksena ei ole, että kansalaiset osallis-tuisivat päätöksentekoon (demokratian toteuttaminen), vaan kansanäänestyksellä hallitus pyrkii osoittamaan, että sen har-joittamaa politiikkaa kannatetaan.

RefeReNdumI on suoran demokratian menettely, joka sisältää kansanäänestyk-sen asiakysymyksestä: äänestäjät joko hyväksyvät tai hylkäävät sen. äänestyk-sen kohteena voi olla esim. perustuslain muutos tai eduskunnan hyväksymä laki tai kansalaisaloite. Huom: kansanäänes-tysmenettely, joka on yksinomaan viran-omaisten kontrollissa, ei ole referendumi vaan plebiskiitti.

SITOva KaNSaNääNeSTyS ks. kan-sanäänestys

SuORa demOKRaTIa merkitsee sitä, että kansalaiset käyttävät valtiovaltaa suoraan itse, esimerkiksi toimiessaan lainsäätäjinä. Tämä on ratkaiseva ero välilliseen demokratiaan, jossa lainsää-däntövaltaa käyttää eduskunta.

SuORaN demOKRaTIaN meNeTTeLy sisältää kansalaisten oikeuden osallis-tua suoraan poliittiseen päätöksenteko-

160

Liite 6Kirjallisuus ja nettisivut:

Anckar, Dag, Karvonen, Lauri & Isaksson, Guy-Erik (2001), Vägar förbi och igenom partier. Stockholm, SNS Förlag.

Bobbio, Norberto (1989), Democracy and Dictatorship. Cambridge, Polity Press.

Borg, Sami (2005), Kansalaisena Suomessa. Kansalaisvaikuttaminen Pohjoismaissa ja European Social Survey 2002. Oikeusministeriön jul-kaisuja 2005:3. www.om.fi/30641.htm

Butler, David & Ranney, Austin (eds.) (1994), Referendums around the world. London, macmillan.

Cronin, Thomas E. (1989), Direct Democracy. The Politics of Ini-tiative, Referendum and Recall. Cambridge, Massachusetts, and Lon-don, England, Harvard University Press.

Dahl, Robert A. (1989), Democracy and its Critics. New Haven and London, Yale University Press.

Elinkeinoelämän valtuuskunta eva (2003), Vaatelias vaalikansa. Raportti suomalaisten asenteista. www.eva.fi

Feld, Lars P. (2004a), Die besten Argumente für Bürgerentscheide. Die Welt 5.8.2004: www.welt.de/data/2004/08/05/314977.html?prx=1

Feld, Lars P. (2004b), Ein Finanzreferendum auf Bundesebene – Chancen, Risiken und Ausgestaltung. Marburg.

161

Freitag, M., A. Vatter und C. Müller (2003), Bremse oder Gaspe-dal? Eine empirische Untersuchung zur Wirkung der direkten Demo-kratie auf den Steuerstaat. Politische Vierteljahresschrift 44 (2003), 348–369.

Freitag, Markus & Adrian Vatter (2004), Political Institutions and the Wealth of Regions. Swiss Cantons in Comparative Perspec-tive. European Urban and Regional Studies 11(4), 291–301.

Frey, Bruno S. & Alois Stutzer (2002), Happiness and Econo-mics. Princeton and Oxford, Princeton University Press.

Hellsten, Villiina, Martikainen, Tuomo (2001), Nuoret ja uusi politiikka. Helsinki, Helsingin kaupungin tietokeskus.

Heuru, Kauko (2000), Kunnan päätösvallan siirtyminen: oikeudelli-nen tutkimus kunnanvaltuuston vallasta suomalaisen kunnallishallin-non demokraattisten arvojen ja tehokkuusarvojen ristipaineessa. Tam-pere, Tampere University Press.

Ilmestyi myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tam-perensis; 48: www.uta.fi/laitokset/kirjasto/vaitokset/2000/200064.html

Häikiö, Liisa (2005), Osallistumisen rajat. Valta-analyysi kestävän kehityksen suunnittelusta Tampereella. Tampere, Tampere University Press.

Ilmestyi myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 421: www.uta.fi/laitokset/sospol/julkaisut/vaitokset.htm

Kaufmann, Bruno/ Rolf Büchi, Nadja Braun & Paul Carline (2005), Guidebook to Direct Democracy in Switzerland and Beyond. Amsterdam, Initiative & Referendum Institute Europe. www.iri-europe.org

162

Kirchgässner, Gebhard, Lars P. Feld & Marcel R. Savioz (1999), Die direkte Demokratie. Modern, erfolgreich, entwicklungs- und exportfähig. Basel/München, Helbing und Lichtenhahn/Vahlen.

Kuntademokratian vihreä kirja. Kunnallisen demokratian kehittämis-hankkeen i väliraportti. Sisäasiainministeriön julkaisusarja 2/2005. www.intermin.fi/julkaisut

Lijphart, Arend (1999), Patterns of Democracy – Government Forms and Performance in Thirty-Six Countries. New Haven and London, Yale University Press.

Madroñal, Juan Carlos (2005), Spanish Referendum on the eu Constitution. Monitoring Report. Mas Democracia and democracy international. http://democracy-international.org/index.php?id=98&type=99

Mutanen, Anu (2002), Kansalaisten suoran osallistumisen ja vaikut-tamisen kehittäminen. Teoksessa Miettinen, Tarmo (toim.), Kansan-valta. Joensuu, Joensuun yliopisto, s. 90–112.

Nordenstreng, Laura (2004), Valtiollisen kansanäänestyksen kehit-tämistarpeet Suomessa. Arvioita ja kehittämislinjoja. Oikeusministe-riön julkaisuja 2004:12. www.om.fi/tulostus/29846.htm

Rosanvallon, Pierre (1998), Le peuple introuvable (Kansa, jota ei ole). Gallimard.

Ruostesaari, Ilkka (2003), Valta muutoksessa. Helsinki, wsoy.

Ryynänen, Aimo (2001), Kuntayhteisön johtaminen. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisut, nro 28. www.kaks.fi/pages/julkaisut/pdf/tutkimus28.pdf

163

Schiller, Theo (1995), Europäische Verfassungs-Initiative – ein demokratischer Verfassungsprozess für Europa. Teoksessa: Roland Erne, Andreas Gross, Bruno Kaufmann und Heinz Kleger (Hg.). Transnationale Demokratie. Impulse für ein demokratisch verfasstes Europa. Zürich, Realotopia, s.196–214.

Suksi, Markku (2002), Kansanäänestys valtiollisen tason osallistumi-sen muotona. Vertaileva katsaus Euroopan maiden valtiosääntöjen poh-jalta. Julkaisussa Oikeusministeriön työryhmämietintö 2002:8, s. 15–80. www.om.fi/18552.htm

Valtioneuvoston selonteko Eduskunnalle kansalaisten suoran osallis-tumisen kehittymisestä 2002. www.valtioneuvosto.fi/vn/liston/base.lsp?r=9340&k=fi&old=726

Weidenfeld, Werner (Hrsg.) (1996), Demokratie am Wendepunkt. Die demokratische Frage als Projekt des 21. Jahrhunderts (Demokra-tia käännekohdassa. Demokratiakysymys 21. vuosisadan projektina). Berlin, Siedler.

Wili, Hans-Urs (2003), Fondue und Föderalismus, Rösti und Refe-rendum: Insignien des Sonderfalls oder Exportpotenzial? Zum politik-wissenschaftlichen Lernbedarf bei der Verfassungsrechtsvergleichung. Teoksessa: Serdült, Uwe & Widmer, Thomas (Hg.). Politik im Fokus. Zürich, Verlag Neue Zürcher Zeitung.

INTERNET:

c2d – Suoran demokratian tutkimuskeskus ja arkisto, Geneven yliopisto: http://c2d.unige.ch

Democracy International -kansalaisjärjestö ja verkosto: www.demo cracy-international.org

164

Initiative & Referendum Institute Europe: www.iri-europe.org

Mehr Demokratie -kansalaisjärjestö: www.mehr-demokratie.de

Poliittiset oikeudet Sveitsissä; tietoa kansanäänestyksistä (virallinen net-tisivu, ranskaksi, saksaksi ja italiaksi): www.admin.ch/ch/d/pore/index.html

Suoran demokratian linkkejä: http://democracy.mkolar.org/DDlinks.html

The Electoral Commission (Britannia, virallinen nettisivu):www.electoralcommission.gov.uk/referendums/

PYSTYKORVAKIRJAT www.rauhanpuolustajat.fi/pystykorvakirjat

2005

Phyllis Bennis:

TULILINJALLA YK

Epäonnistuttuaan saamaan YK:n tukea sodalleen irakissa Bushin hallinto hyl-

käsi YK:n ”yhdentekevänä”. Juututtuaan irakissa suohon maan valloituksen ja

sen miehittämisen kanssa Washington vaihtoi taktiikkaansa ja ryhtyi vaatimaan

YK:ta palaamaan maahan ja antamaan USA:n rakentamalle liittoumalle kan-

sainvälisen lain siunaus.

Tulilinjalla YK -teos kertoo kuinka USA:n valta-asema uhkaa YK:n viimei-

siäkin demokraattisia rakenteita. Kirja on täynnä kulissien takaisia juonitte-

luja YK:sta ja antaa lukijalleen syventävän kuvan nykypäivän YK:ta kohtaa-

vista ongelmista.

Phyllis Bennis esittää myös uusia keinoja 60-vuotiaan järjestön demokrati-

soimiseen, luoden toivoa siitä että YK voisi yhä täyttää vuoden 1945 peruskir-

jassaan annetun valan ”pelastaa tulevat sukupolvet sodan kauhuilta”.

"Hyvin vaikuttavaa, määrätietoista, merkittävää ja tarpeellista nykypäi-

vänä... Phyllis Bennisin kirja on ehdottomasti paras, akateemisin ja myös luet-

tavin analyysi siitä, kuinka Yhdysvaltojen politiikka ja toimet Washingtonissa ja

YK:ssa ovat kehittyneet viimeisen puolen vuosisadan aikana."

– Tony Benn alkuteoksen esipuheessa

Nid., 450 s., ISBN: 952-471-637-2

Pekka Isaksson ja Jouko Jokisalo :

KALLONMITTAAJIA JA SKINEJÄ (UUSINTAPAINOS)

Rasismi on sanana nuori, mutta rasistisella ajattelulla ja tieteellisillä rotuteori-

oilla on monivuosisatainen historia. Kallonmittaajia ja skinejä analysoi rasismia

kiinteänä osana eurooppalaista aatehistoriaa ja mentaliteettien kehitystä risti-

ja löytöretkistä alkaen.

Auschwitz ja tieto Euroopan juutalaisten kansanmurhasta synnyttivät antira-

sistisen konseksuksen, joka on alkanut murentua 1970-luvulta lähtien. Rasistinen

ajattelu ja väkivalta lisääntyvät Euroopassa. Tieteessä on jälleen ryhdytty selittä-

mään ihmistä, yhteiskuntaa ja historiaa ”rodulla”. Rasistisista äärioikeistolaisista

puolueista on tullut useissa maissa vaikutusvaltaisia poliittisia liikkeitä.

Oululaisten aatehistorioitsijoiden FL Pekka isakssonin ja FT Jouko Jokisa-

lon teos on ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys rasismin aatehistoriasta.

Se tarjoaa historiallisen näkökulman rasismin nousun ymmärtämiseksi ja ana-

lysoi rasismin voimistumisen yhteiskunnallisia taustoja.

”Teoksen parhaat puolet voi tiivistää seuraavasti: juuret, kontekstualisointi

ja perinpohjaisuus ... Lisäksi se avaa laajoja näköaloja moderniin länsimaiseen

yhteiskuntaan ja auttaa sen ymmärtämisessä.” – Ydin

Nid., 281 s., ISBN: 952-471-542-2

Wojciech Tochman:

KUIN OLISIT KIVEÄ SYöNYT

Teos käsittelee sodanjälkeistä elämää ja sodan muistoa Bosniassa. Kirjassa ei

kuvata sotaa eikä taisteluita vaan sodan muistoja, sen aiheuttamaa tuskaa ja

vihaa nyt, kymmenen vuotta myöhemmin.

Kuin olisit kiven syönyt piirtää muotokuvan ennen kaikkea bosnialaisista

naisista, jotka jäivät henkiin kun miehet surmattiin. Nuo naiset etsivät tietoa

kadonneista läheisistään – isistään, veljistään, lapsistaan, miehistään. Vähistä

tiedoista, silminnäkijöiden lausunnoista ja kuulopuheista he koettavat rakentaa

kuvan siitä, mitä heidän läheisilleen tapahtui, miten he kuolivat ja missä heidän

jäännöksensä ovat.

Kirjan keskeisin henkilö on puolalaissyntyinen tutkija Ewa Klonowski, joka

on vuodesta 1996 työskennellyt Bosniassa. Hän on koulutukseltaan arkeologi, ja

hänen tehtävänään on auttaa sodan uhrien tunnistamisessa. Klonowski osallis-

tuu uhrien kaivamiseen joukkohaudoista, tutkii heidän jäännöksiään, tekee DNA-

kokeita. Hän sanoo: ”Rakastan luita, luut puhuvat minulle.” Klonowski on kaivanut

esiin jo kahdentuhannen uhrin jäännökset kaivoksista, ojista ja joukkohaudoista.

Wojciech Tochman on syntynyt Krakovassa vuonna 1969. Hän on amma-

tiltaan journalisti. Tällä teoksella hän jatkaa Ryszard Kapuscinskin tunnetuksi

tekemää, puolalaisen reportaasiromaanin arvokasta perinnettä.

Sid., 160 s., ISBN: 952-471-615-1

Istvan Pogany:

ROMANIEN AHDINKO JA IHMISOIKEUDET

Euroopan entisissä kommunistimaissa on kuusi miljoonaa romania. He ovat

kulkeneet Keski- ja itä-Euroopassa kivisen tien orjuudesta natsien keskityslei-

reille ja kommunistien holhouspolitiikan kautta markkinatalouden ahdinkoon.

Kirja tarkastelee eri vaiheita kiihkottomasti ja hahmottelee samalla kuvaa roma-

nien rikkaasta perinteestä ja kulttuurista.

Kuvataiteilijan, muusikon, valkolaisäidin mustalaistyttären, alkoholisoitu-

neen työläispariskunnan ja väkivallan uhriksi joutuneen ravintoloitsijan henkilö-

kuvat johdattavat pohtimaan romanien ihmisoikeuksia.

Osa hyvinvointivaltioissa elintasopakolaisiksi leimatuista romaneista pake-

nee todellista sortoa ja vainoa. Mutta vaikka kansainväliset sopimukset kohen-

taisivat mustalaisten julkista asemaa, pakkoavioliitot ja perheväkivalta rehotta-

vat perinteisissä yhteisöissä edelleen.

”Pogányn tyyli eroaa aiemmista tutkimuksista, koska hän antaa romaniyk-

silöiden esitellä näkemyksiään ja asettaa ne sitten laajempien yhteiskunnallis-

taloudellisten virtausten yhteyteen.” – Political Studies Review

Sid., 237 s., ISBN: 952-471-643-7

Slavenka Drakulic:

EIVÄT TEKISI PAHAA KÄRPÄSELLEKÄÄN

– SOTARIKOLLISET OIKEUDESSA

Srebrenican joukkomurhasta on kulunut kymmenen vuotta. Teurastuksen ark-

kitehdit pakoilevat Haagin rikostuomioistuinta edelleen – kansallismielisten

maanmiestensä suojeluksessa.

Toimittaja ja kirjailija Slavenka Drakulic syventyy entisen kotimaansa sotien

syihin ja seurauksiin. Hän piirtää tarkkoja henkilökuvia sotarikollisista – ser-

beistä, kroaateista ja muslimeista. Näistä aukeaa näkymä Jugoslavian lähihis-

toriaan, kommunismin romahtamiseen, nationalismin nousuun ja käsittämättö-

mään vihanpitoon entisten ystävien kesken.

Drakulic sukeltaa myös joukkomurhaajien mielen saloihin. Monet heistä eivät

olleet sotilaita lainkaan vaan tavallisia ihmisiä: tarjoilijoita, kalastajia ja autokuskeja.

Lopussa on kolkko kuvaus tuomiotaan odottelevien entisten vihollisten

leppoisasta yhdessäolosta. He eivät edelleenkään piittaa ihmisistä, joille he

ovat aiheuttaneet suunnatonta kärsimystä.

Tätä teosta on verrattu Hannah Arendtin klassikkoon Adolf Eichmannin

oikeudenkäynnistä ja pahan banaaliudesta.

Slavenka Drakulic syntyi Kroatiassa vuonna 1949. Nykyään hän asuu

Ruotsissa.

Sid., 176 s., ISBN: 952-471-612-7

Pekka Isaksson ja Jouko Jokisalo:

HISTORIAN LISÄLEHTIÄ – SUVAITSEVAISUUDEN ONGELMA

JA VÄHEMMISTöT KANSALLISESSA HISTORIASSA

Globalisaatiokehitys ja monikulttuuristuva yhteiskunta haastavat kansallisen

historiantutkimuksen ja -tietoisuuden sekä koulujen ja yliopistojen historian-

opetuksen. Historia ei voi enää olla Eurooppa-keskeistä, eikä se voi sitoutua

etnisiin ja kansallisiin ryhmiin. Historiallisissa tapahtumissa ja prosesseissa on

kyettävä näkemään kaikkien toimijoiden motiivit ja toimet. On kyettävä arvi-

oimaan historiantulkintoja ja erottamaan kriittisen tutkimuksen tulokset myy-

teistä.

Historian lisälehtiä -kirja tarjoaa lähtökohtia ja aineksia kriittisen historiatie-

toisuuden kehittymiselle. Kirja perustuu laajaan tutkimuskirjallisuuteen ja aika-

laisdokumentteihin, jotka tarjoavat suoran näköalan aiheeseen, mahdollista-

vat kriittisen arvioinnin ja välittävät suuriin historiallisiin tapahtumiin liittyvät tun-

teet.

Kirjan ovat toimittaneet ja sen yleistä historiaa käsittelevät artikkelit ovat

kirjoittaneet dosentti Jouko Jokisalo ja tohtori Pekka isaksson, joilta on aikai-

semmin ilmestynyt muun muassa loppuunmyyty rasismin aatehistorian yleis-

esitys Kallonmittaajia ja skinejä, josta otetaan uusintapainos keväällä 2005.

Saamelaisten historiasta on kirjoittanut dosentti Veli-Pekka Lehtola ja roma-

nien historiasta KM Henna Huttu.

Nid., 352 s., ISBN: 952-471-543-0

Peter Lodenius:

ISLAM JA NYKYAIKA

Ny Tidin toimittaja Peter Lodenius tarkastelee menneisyyden ja nykyisyyden

välistä valtataistelua islamilaisessa maailmassa. Fundamentalistit, jotka halua-

vat palata takaisin ”vanhoihin hyviin aikoihin”, ovat saamastaan laajasta huomi-

osta huolimatta pieni vähemmistö. Suurin osa islaminuskoisista haluaa parem-

minkin kiiruhtaa kehitystä. Ei ole selvää, miten nykyaika ja islam voidaan yhdis-

tää. Eri näkemysten välinen jännite niin islamilaisen maailman sisällä kuin sen

ja länsimaailman välillä tulee vaikuttamaan meihin kaikkiin myös tulevaisuu-

dessa.

Nid., 250 s., ISBN 952-471-523-6

Franklin Foer:

JALKAPALLON MAAILMANSELITYS

Älykäs, värikäs, humoristinen ja humaani katsaus nykymaailman kipupisteisiin

sen rakastetuimman ja kiistellyimmän urheilulajin kautta.

Jalkapallo on enemmän kuin peli. Se on myös elämäntapa ja nykymaa-

ilman kuvastin. Jalkapallokulttuurissa heijastuu koko maailma – tai ainakin

uskonnot, poliittiset ideologiat ja talouspolitiikan suhdanteet.

Jalkapalloa kuormittaa myös historiallisten vihanpitojen ja rajanvetojen

paino. Joukkueet herättävät voimakkaita intohimoja ja fanaattisuutta. Kaikki

eivät ymmärrä vaikka niitä katolisia, protestanttisia, juutalaisia tai islamisti-

sia perinteitä, joita Glasgow Celtic ja Rangers, Ajax Amsterdam tai Belgradin

Punatähti vaalivat!

Franklin Foer on matkustellut Bosniasta Brasiliaan, italiasta iraniin tutus-

tuen jalkapallofaneihin. Hänen mukaansa globalisaatio ei suinkaan ole muren-

tanut paikallisia kulttuureja, vaan ruokkinut heimoajattelua.

Nid., 240 s., ISBN 952-471-426-4

Jeffrey M. Smith:

PETOKSEN SIEMENET

– VOIKO KULUTTAJA LUOTTAA GEENIRUOKAAN?

Jeffrey Smithin teos arvioi geenimuunneltuja elintarvikkeita ja keskittyy kuvai-

lemaan niiden hyväksymisprosessin toimimattomuutta sekä tiedemaailman

ja viranomaisten riippuvuutta suuryrityksistä. Kirja myös kokoaa ensimmäistä

kertaa yksiin kansiin monia geenitekniikkaan liittyneitä skandaaleita.

Geenimuunneltu ruoka on juuri nyt kuuma aihe, kun EU on hyväksymässä

sen. Viranomaiset vetoavat siihen, että Yhdysvalloissa geenimuunneltua ruo-

kaa on syöty jo vuosia ja että sen kaikki haitat on tarkasti tutkittu. Kirja tarjoaa

tähän yksityiskohtaisia ja perusteltuja vasta-argumentteja.

Nid., 320 s., ISBN: 952-471-511-2

Klas-Göran Karlsson:

VAINO JA VAIKENEMINEN

Neuvostoliitossa harjoitettu systemaattinen terrori maan omia kansalaisia vas-

taan on lähihistoriaa, joka on koskettanut satoja miljoonia ihmisiä. Tämä teos

kertoo mm. millaisia olivat terrorin mekanismit ja ideologiset taustat sekä miten

terrorin aikakausi vaikutti jälki-stalinistiseen Neuvostoliittoon. Entä millaisia

ihmisiä olivat Lenin ja Stalin?

Kirja opettaa tunnistamaan olosuhteita, joihin puuttumattomuus voi kerta

toisensa jälkeen maksaa jopa satojentuhansien ihmisten hengen.

Karlsson valaisee myös nyky-Venäjän poliittista elämää ja Tshetshenian

tilannetta. Lisäksi hän pohtii neuvostokommunismin ja natsismin yhtäläisyyk-

siä ja eroja, sekä löytää samankaltaisuuksia Stalinin toimeenpanemien väestön

pakkosiirtojen ja viime vuosikymmenien etnisten puhdistusten välillä.

Klas-Göran Karlsson on historian professori Lundin yliopistossa. Hän on

perehtynyt itäisen Euroopan etnisiin konflikteihin ja kansanmurhiin.

Sid., 316 s., ISBN: 952-471-427-2

Slavenka Drakulic:

EIVÄT TEKISI PAHAA KÄRPÄSELLEKÄÄN

– SOTARIKOLLISET OIKEUDESSA

Srebrenican joukkomurhasta on kulunut kymmenen vuotta. Teurastuksen ark-

kitehdit pakoilevat Haagin rikostuomioistuinta edelleen – kansallismielisten

maanmiestensä suojeluksessa.

Toimittaja ja kirjailija Slavenka Drakulic syventyy entisen kotimaansa sotien

syihin ja seurauksiin. Hän piirtää tarkkoja henkilökuvia sotarikollisista – ser-

beistä, kroaateista ja muslimeista. Näistä aukeaa näkymä Jugoslavian lähihis-

toriaan, kommunismin romahtamiseen, nationalismin nousuun ja käsittämättö-

mään vihanpitoon entisten ystävien kesken.

Drakulic sukeltaa myös joukkomurhaajien mielen saloihin. Monet heistä

eivät olleet sotilaita lainkaan vaan tavallisia ihmisiä: tarjoilijoita, kalastajia ja

autokuskeja.

Lopussa on kolkko kuvaus tuomiotaan odottelevien entisten vihollisten

leppoisasta yhdessäolosta. He eivät edelleenkään piittaa ihmisistä, joille he

ovat aiheuttaneet suunnatonta kärsimystä.

Slavenka Drakulic syntyi Kroatiassa vuonna 1949. Nykyään hän asuu

Ruotsissa.

Sid., 176 s., ISBN: 952-471-612-7

Anna Politkovskaja:

PUTININ VENÄJÄ

Venäläinen journalisti Anna Politkovskaja jatkaa Toinen Tshetshenian sota -kir-

jasta tutulla, rankan ruotivalla linjalla. Hän tuo lukijan silmien eteen pelottavan

vision suurvallasta, jota Vladimir Putin hallitsee yksinvaltiaan ottein.

Laki ei ole enää sama kaikille Venäjän kansalaisille. Armeija on alennusti-

lassa. Uuden markkinatalouden sokkeloihin eksyneet yksityisyrittäjät luovivat

äkillisten menestystarinoiden ja niiden yhtä äkillisten loppujen ristiaallokossa.

Tshetshenian sota jatkuu edelleen Putinin suojelevan katseen alla, eikä vaa-

rassa ole vain tuon eteläisen maan kansa: mielikuvituksellisinkin epäily tshe-

tsheeni-kontaktista vetää maton kenen tahansa venäläisen alta.

Politkovskaja ei sorru spekulointiin, vaan hän esittää runsaasti todistus-

aineistoa väitteidensä tueksi. Hänen Venäjän nykytodellisuudesta antamansa

kuva on niin kauhistuttava, että sen toivoisi olevan epätosi.

Sid., 350 s., ISBN 952-471-544-9

LOHIKÄÄRMEEN HÄNNÄLLÄ – YHTEISKUNNALLINEN TASA-ARVO

MUUTTUVASSA VIETNAMISSA.

Toim. Minna Hakkarainen & Tove Selin

Vietnamin sodan päättymisen 30-vuotispäivänä keväällä 2005 Vietnamin sosi-

alistinen tasavalta elää korkean talouskasvun aikaa. Maa on siirtymässä kovaa

vauhtia markkinatalouteen. Vietnam-seura ry. selvitti, kuinka aikaisemmin hyvin-

kin tasa-arvoinen yhteiskunnallinen kehitys voi muuttuvassa tilanteessa.

Kirja pyrkii valottamaan niitä muutoksen suuntia, jotka ovat keskeisiä

tämän päivän Vietnamissa yritettäessä ymmärtää maan tulevan kehityksen

haasteita – erityisesti yksittäisen ihmisen näkökulmasta. Vaikka tunnustettaisiin

makrotaloudellisten lukujen olevan suuntaa antavia myös Vietnamin kehitysnä-

kymiä arvioitaessa, samalla on huomioitava, että kehitystä ei voi eikä pidä tar-

kastella ainoastaan niiden valossa.

Tämän teoksen painopisteeksi on valittu teemat ruohonjuuritason demokra-

tia, globaalistuvan talouden kysymykset, naiset, vähemmistöt, ympäristö, ihmis-

oikeudet ja koulutus. Kirja tarjoaa toivon mukaan lukijalle monitahoisen ja par-

haimmillaan jopa ristiriitaisiakin kysymyksiä herättävän lukukokemuksen.

Nid., 176 s., ISBN 952-471-134-6

Gerald Oberansmayr:

SUPERVALTA EU? EUROOPAN UNIONIN MILITARISOIMISESTA

Teos on tiivistetty ja hyvä johdatus EU:n turvallisuus- ja asevarustelupolitiikan

kehitykseen aina järjestön alkuajoista lähtien. Siinä analysoidaan monia Euroo-

pan militarisoitumisprosessin kysymyksiä, jotka suomalaisessa julkisessa kes-

kustelussa ovat jääneet lähes täysin tarkastelun ulkopuolelle.

Oberansmayrin teoksen ydinkysymyksenä on Euroopan militarisoitumis-

prosessi, joka EU-’ulkoministerin’ Javier Solanan mukaan on edennyt “valon-

nopeudella”. Kirjan yhtenä erityisenä ansiona on se, että kirjoittaja dokumen-

toi vakuuttavasti sen, miten Jugoslavian hajoamissodat ja “terrorisminvastai-

set sodat” Afganistanissa ja irakissa ovat osoittautuneet yhdeksi keskeiseksi

EU:n militarisoitumiskehityksen moottoriksi. Toinen teoksen eittämätön ansio

on se, että tekijä nostaa laajasti esille johtavien EU-poliitikkojen näkemyk-

siä EU:n militarisoitumiskehityksen taustatekijöistä ja tavoitteista, jotka Suo-

messa ovat jääneet aivan liian vähälle huomiolle.

Oberansmayr käsittelee teoksessaan myös hyvin ajankohtaista kysymystä

EU:n perustuslakiehdotuksesta ja siihen liittyvistä sotilaspoliittisista kytken-

nöistä.

Näiden teemojen lisäksi teoksessa nostetaan esiin Suomen keskustelussa

täysin sivuutettu kysymys EU:n puitteissa käynnissä ja suunnitteilla olevista

asevarusteluprojekteista, jotka ulottuvat näkemyksiin avaruuden militarisoin-

nista aina ydinaseasearsenaalin modernisointiin.

Nid., 192 s., ISBN 952-471-544-9

Pekka Isaksson ja Jouko Jokisalo:

HISTORIAN LISÄLEHTIÄ – SUVAITSEVAISUUDEN ONGELMA

JA VÄHEMMISTöT KANSALLISESSA HISTORIASSA

Globalisaatiokehitys ja monikulttuuristuva yhteiskunta haastavat kansallisen

historiantutkimuksen ja -tietoisuuden sekä koulujen ja yliopistojen historian-

opetuksen. Historia ei voi enää olla Eurooppa-keskeistä, eikä se voi sitoutua

etnisiin ja kansallisiin ryhmiin. Historiallisissa tapahtumissa ja prosesseissa on

kyettävä näkemään kaikkien toimijoiden motiivit ja toimet. On kyettävä arvi-

oimaan historiantulkintoja ja erottamaan kriittisen tutkimuksen tulokset myy-

teistä.

Historian lisälehtiä -kirja tarjoaa lähtökohtia ja aineksia kriittisen historiatie-

toisuuden kehittymiselle. Kirja perustuu laajaan tutkimuskirjallisuuteen ja aika-

laisdokumentteihin, jotka tarjoavat suoran näköalan aiheeseen, mahdollista-

vat kriittisen arvioinnin ja välittävät suuriin historiallisiin tapahtumiin liittyvät tun-

teet.

Kirjan ovat toimittaneet ja sen yleistä historiaa käsittelevät artikkelit ovat

kirjoittaneet dosentti Jouko Jokisalo ja tohtori Pekka isaksson. Saamelaisten

historiasta on kirjoittanut dosentti Veli-Pekka Lehtola ja romanien historiasta

KM Henna Huttu.

Nid., 352 s., ISBN: 952-471-543-0

TALOUS JA DEMOKRATIA

toim. Hakkarainen, Airaksinen, Selin

Talous ja demokratia on kirja, joka katsoo eteenpäin.

Taloutta voi ja tulee järjestää monella tavalla, ihmisten hyvinvoinnin turvaa-

miseksi. ihmisillä on eri puolilla maailmaa kiehtovia kokemuksia ja uusia realis-

tisia näköaloja sellaisista talouskäytännöistä, joiden tavoitteena on ihmisarvoi-

nen toimeentulo.

Kirjassa ovat mukana mm. Jan-Otto Andersson, Colin Hines (iso-Britan-

nia), Risto isomäki ja Hilkka Pietilä.

Nid., 480 s., ISBN 952-471-437-X